HYVIEN IHMISTEN RAUHANOHJUKSIA SYYRIAAN!

Läntisessä valtamediassa Yhdysvaltain republikaanit on kuvattu usein aseita heiluttavina punaniskoina, kun taas demokraatit esitetään sivystyneinä rauhan rakastajina. Koska sota on väkivallan äärimmäisin kollektiivinen muoto, luulisi vallitsevan ennakkoluulon perusteella repubikaanipresidenteistä löytyvän ne kovimmat sotahullut. Historiallinen tosiasia kuitenkin on, että pahimmat sotahaukat pesivät demokraattipuolueessa. 

Presidenttinä toimiessaan Donald Trump ei aloittanut ainuttakaan uutta sotaa, eikä se ollut sattumaa. Republikaanipuolue on perinteisesti kannattanut eristäytymispolitiikkaa toisin kuin demokraatit, joille läntisen demokratian levittäminen pommeilla on ollut sille ideloginen, universalistinen lähetystehtävä. Siksi Ylen tuore uutinen Biden sanoo ilmaiskun Syyriaan olleen varoitus Iranille ei tullut yllätyksenä poltiikkaa tarkasti seuraaville. Biden kuvasikin ilman kongressin hyväksyntää tehtyä iskua kyynisesti "paluuksi normaaliin".

Yhdysvaltain viimeisimmässä ilmaiskussa oli mukana paljon Lähi-idän valtapolitiikkaa, koska sen avulla haluttiin uhitella Israelin pahimmalle viholliselle Iranille. On tunnettua, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa on Israelin etua ajavien sionistien hallussa, mutta se ei ole koko totuus. Demokraattipuolue on toki Israel-puolue siinä missä republikaanitkin, mutta sen lisäksi se on nimensä mukaisesti kulutusdemokratiaa maailmalle levittävä imperialistipuolue.

On mielenkiintoista huomata, kuinka rauhantahtoisena esiintyvä nykyvasemmisto liputtaa Demokraattipuoleen ulkopoliittisen aggression puolesta. Kommunismin luhistumisen jälkeen heille kelpaa mainiosti demokraattien ajama uusmarxialainen identiteettipoliitikkaa homoagendoineen. Demokraattipresidentin johdolla näitä aatteita ollaan ajamassa entistä voimakkammin niihin maailmankolkkiin, joissa terveet traditiot eivät ole vielä saaneet läntistä tartuntaa. 

Luokkataistelu on hylätty, mutta idealistinen unversalismi liittää nykyvasemmiston edelleen kommunistiseen traditioon. Siksi Bidenin rauhanohjukset hyväksytään samoilla perusteilla kuin Neuvostoliitonkin rauhanohjukset aikoinaan: ne on tarkoitettu vain "roistovaltioita" vastaan, koska ne eivät vapaaehtoisesti taivu edistykselliseen maailmanjärjestykseen.  Suomessa tätä kieltä puhuu mm. uusvasemmiston entinen nuorisoidoli Maija Vilkkumaa, jonka mielestä jonkun vahvan länsimaan olisi mentävä sotimaan Venäjää vastaan, ellei Venäjän kansa nouse demokraattisesti valittuja hallitsijoitaan vastaan. Globalistien vasemmiston kannalta on onni, että heillä on nyt Bidenin kaltainen johtaja, joka on valmis kumoamaan roistovaltioiden vääränlaisen demokratian! Eihän sellainen voi olla aito demokratia, jossa suositaan globo-homon sijaan perhekeskeisyyttä ja isänmaallisuutta.

Maailmantilan kasvavasta epävakaudesta huolimatta tulemme lähiakoina saamaan ainakin ilmaista huumoria vasemmistohyväkkäiden osalta. Tulee olemaan suurta hupia seurata kuinka Hyvät Ihmiset yrittävät kiemurrella itsensä ulos luomastaan kognitiivisesta dissonanssista. Voi olla, että monet heistä ovat liian tyhmiä huomaamaan mitään ristiriitaa Hyvien asioiden kannattamisessa ja imperialistisissa sotatoimien tukemisessa, mutta ne jotka sen tajuavat, joutuvat viemään selittelytaitonsa aivan uudelle tasolle. Se jos mikä on hyvää viihdettä.

VAIN REAGOIMAAN KYKENEVÄN HUULIPUNAHALLITUKSEN HAITARIN SOITTO JATKUU

Punavihreä tytönhupakkohallitus päätti tänään pitkän jahkailun jälkeen uusista koronarajoituksista. Ylen uutisessa Suomeen kolmen viikon sulkutila, hallitus toteaa poikkeusolot – lue tästä päivän käänteet kerrotaan kolme viikkoa kestävistä eristystoimista, jotka alkavat maaliskuun 8. päivänä. Uusissa määräyksissä leviämis- ja kiihtymisvaiheen alueiden kouluissa siirrytään etäopetukseen samalla kun yleiset saunat, kuntosalit ja kylpylät pannaan "sulkutilaan". Ankarimmin sulkutila rokottaa jälleen ravintola-alaa, joka saattaa nyt saada lopullisen kuoliniskun. 

Maata näyttää hallituksen sijaan hallitsevan terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lääkärijuntta, joka selvästi nauttii saamastaan vallasta, jolla se voi terveysvaaraa liiottelemalla pompottaa koko Suomen kansaa. Luonteettomien pyrkyriyttöjen johtama hallitus on pelkkä tuuliviiri näiden "asiantuntijoiden" hysteerisille ohjeistuksille. Huulipunahallituksen toiminta on pelkästään reaktiviista, jo tapahtuneisiin asioihin reagoimista – tehdään edes jotain jottei näytettäisi aivan kädettömiltä. Siksi median luoma mielikuva Sanna Marinin  "jämerästä" feministihallituksesta ei voisi olla kauempana totuudesta. 

Vuoden takaiset lausunnot paljastavat, kuinka pihalla terveysviranomaiset ja heihin sokeasti luottava hallitus oli jo tuolloin. 28. helmikuuta 2020 päivätyssä Yle uutisessa Onko rajat pantava kiinni koronaviruksen vuoksi? Yle tarkisti asiantuntijoilta neljä virusväitettä kerrotaan mm. ettei rajojen sulkeminen olisi vastaus koronaviruksen uhkaan. Vielä maaliskuun 11. päivänä 2020 Sanna Marin oli A-studiossa sitä mieltä, ettei yhteiskuntaa voida sulkea sen aiheuttamien valtavien haittojen vuoksi:

Marin perusteli toimintamallia kokonaisharkinnalla. Koko maan sulkeminen ei välttämättä ole tehokasta yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi jos päiväkodit suljettaisiin kategorisesti, vanhemmat joutuisivat jäämään kotiin. Heillä saattaa kuitenkin olla yhteiskunan toimivuuden kannalta merkittäviä tehtäviä, jotka jäisivät tekemättä ja koko yhteiskunta lamaantuisi.

– Jos tulisi kategorinen kielto, kuten Italiassa, seuraukset olisivat suuremmat kuin itse viruksesta, Marin sanoi.

Vain pari päivää myöhemmin Marinin hallitus julisti kansallisen valmiuslain, jonka turvin aloitettiin massiiviset liikkumis- ja elinkeinorajoitukset. Tämä jälkeen veronmaksajien rahoilla soitettu haitari on soinut ahkeraan, mutta mitään valmista ei ole tullut, vaan Suomi roikkuu edelleen puolihirressä. Niin kauan kuin maatamme johtaa punavihreä tyttöhallitus tulemme koronan suhteen elämään jatkuvassa haitariliikkeessä. Reaktiivisilla toimilla koronasta ei tulla pääsemään eroon edes viidessä vuodessa. 

Saattaa olla, että tämä on länsimaisten liberaalihallitusten harjoittaman politiikan tietoinen tarkoitus. Globalistiset hallinnot voivat nimittäin jatkuvan koronahätätilan avulla määrätä ja muokata kansalaisia haluamaansa suuntaan. Jo nyt saatujen havaintojen perusteella suurin osa kansalaisista näyttää alistuvan lähes kaikkeen, kunhan määräykset vain perustellaan velvollisuudentunnolla ja tarkoitushakuisilla tieteen argumenteilla. 

Julkisessa keskustelussa vältetään kysymystä, ovatko koronatoimet olleet välttämättömiä verrattuna niistä saatuihin hyötyihin. Tähän mennessä koronaan liittyviä kuolemantapauksia on ollut vuoden aikana maassamme noin 730. Suurin osa kuolleista on vanhuksia, jotka olisivat kuolleet lähiaikoina luultavasti muutoinkin. Valtavirran vasta-argumentti tähän on se, että ilman rajoituksia kuolinuhreja olisi moninkertaisesti. Väite on kyseenalainen, sillä eihän tauti tapa nytkään juuri ketään tervettä alle 70-vuotiasta. 

Miksi emme vain antaisi taudin riehua aikansa ja katsoa kuinka se vahvistaa luonnonvalinnan kautta ihmislajiin eri populaatioita. Mitään suurta loveahan Covid-19 ei ihmislajiin tekisi edes vapaasti levitessään. Jyrkät toimet mokomaan pikku kulkutautiin kertovat paljon luonnon realiteeteista etääntyneestä kulttuurista. Maailmassa on lähes 8 miljardia ihmistä, mutta koskaan aiemmin ihmiselämää ei ole arvostettu näin paljon. Yleensä niukkuus lisää arvoa, mutta ihmistä palvovassa humanitarismissa ihmislihan määrä näyttää vain kasvattavan ihmisarvoa. Muuta biosfääriä ajatellen tässä on jotain perinpohjaisesti väärää. 

Läntisen maailman tarttuessa kouristuksenomaisesti elämään, se hylkää elämään ja kulttuurin kuuluvan varjopuolen. Nietzsche sanoi klassisen kreikkalaisen kulttuurin olevan olemukseltaan traaginen, koska siinä hyväksyttiin elämään kuuluva kärsimys ja kuolema. Viimeisen ihmisen länsimainen kulttuuri on traagisuuden tajun menettämisellään amputoinut itseltään merkittävän osan kulttuuristaan ja typistänyt sen henkisesti köyhäksi mukavuudenhaluksi. 

Mieluummin päivä leijonana kuin tuhat vuotta lampaana

-Benito Mussolini

                                                             **********************


TV1, torstai 25.2.2021 klo 19.00, Murdoch: mediadynastia vallan ytimessä

2/3 Kapinallisten liitto. Rupert Murdoch on luonut maailman suurimman mediadynastian, jonka kautta hän on muovannut Isoa-Britanniaa ja Yhdysvaltoja. Hän on nostanut ja kaatanut poliitikkoja ja hallituksia. Dynastian kasvu ei ole ollut mutkaton. Mediaimperiumin luojan, Rupert Murdochin sitkeys ja pelisilmä on raivannut imperiumille tien Britanniasta Yhdysvaltoihin, jossa se nautti Donald Trumpin tuesta. HD 53 min. Linkki ohjelmaan.

Valtamedia ja viihdeteollisuus ovat haluttomia käsittelmään mediakeisareiden valtaa, koska lopputulos olisi väistämättä juutalaisvastainen. BBC:n kolmiosiainen dokumenttisarja australialaisesta mediamogulista onkin mahdollinen vain siksi, ettei hän kuuluu heprealaisiin.  

Dokumentille löytyy toinenkin syy. Murdocin omistamat mediat kuten Fox-tv:n sanotaan edustavan konservatiivista politiikkaa, mikä taas ei sovi hallitseville liberaaleille tiedotusvälineille kuten BBC:lle. Todellisuudessa Murdochin yhtiöiden konservatiivisuus on kyseenalaista, sillä niissä edistetään samaa valkovihamielistä monikultturismia kuin liberaaleissakin medioissa. Parempi nimitys Murdoch-suvun edistämälle agendalle olisi kosher-konservatiivisuus, koska esimerkisi Fox-kanava on tunnettu Israel-myönteisestä propagandastaan.

Yhteisistä intresseistä huolimatta liberaali valtamedia pitää Murdochin vastaimperiumia vihollisenaan, olivathan sen lehdet ja tv-kanavat sekä Donald Trumpin että Brexitin puolella. Nämä ovat niin anteeksiantamattomia "rikoksia", että vasemmistolainen The Guardian-lehti ja mediajätti BBC ovat halunneet tehdä parjausohjelman Murdochista. 

Dokumenttisarjassa on kyse kahden globalistisen tulkinnan ja politiikan keskinäisestä valtataistelusta. Läntisen maaiman kansalaisille ne ovat kaikki tyynni samaa vihollista. Kuvaavaa on, että yli puolet briteistä ei luota juutalaisten hallitseman BBC:n puolueelliseen uutis- ja ohjelmatarjontaan.

MIESTEN SYYTTÄMINEN NAISVIHASTA ON TUTKIJOIDEN KEINO LIETSOA PEITELTYÄ MIESVIHAANSA

Poliittisesti korrektille historiantutkimukselle on harmillista tunnustaa se tosiasia, että korkeakulttuurit ovat poikkeuksetta miesten luomia. Äänessä olevat tasa-arvofanaatikot pyrkivät kompensoimaan tätä ikävää seikkaa leimaamalla (valkoisten) miesten saavutukset pelkäksi pahantahtoisen alistamisen historiaksi. Jos naiset olisivat saaneet hallita, asiat olisivat maailmassa paljon paremmin.

Miesten demonisointiin keskittyvässä tutkimuksessa sivuutetaan kuitenkin patriarkaalisten kulttuurien vahva naisten arvostus, sillä niissä on pidetty naisen henkeä yleensä arvokkaampana kuin miehen. Tämä ei tietenkään johdu naisten kyvyistä vaan biologisesta ominaisuudesta synnyttää lapsia. Sodissa ja katastrofeissa suurenkin miesmäärän menettäminen ei välttämättä ole katastrofi yhteisön jatkuvuudelle, sillä vähäinen miesmäärä pystyy tuottamaan lähes rajattoman määrä jälkeläisiä, jos naisia on vain riittävästi. Sitä vastoin naisten vähyys riuduttaa nopeasti minkä tahansa yhteisön, jonka vuoksi he ovat olleet kullan arvoinen resurssi toisin kuin tykinruuaksi heitetyt miehet. Eri kultuureissa naisen ja hedelmällisyyden palvonnalle on siis olemassa vankka biologinen lähtökohta. 

Entisaikojen uskonnollisen palvonnan sijaan naisten arvostus nyky-yhteiskunnissa näkyy lainsäädännössä ja terveydenhuollossa, jotka keskittyvät ensisijassa naisten suojelemiseen ja hyvinvointiin. Lisäksi nuorten hedelmällisten naisten arvostus on teollisuusmaissa huippua, sillä tuskin löytyy yhtäkään ihmisryhmää, joka olisi niin haluttu, etuoikeutettu ja kritiikiltä suojattu kuin he. Jo näistä etuoikeuksista mainitseminen leimataan useimmiten pelkäksi incel-miesten toksiseksi maskuliinisuudeksi.

Egalitaristeille ei riitä pelkkä miesten parjaaminen, vaan he haluavat kirjoittaa naisten ja värillisten "vähemmistöjen" (globaalin enemmistön) historian kokonaan uusiksi välittämättä tosiasioista.  Etenkin viihdeteollisuus pehmittää ahkerasti massojen mieliä muokkaamalla historian paremmin hegemoniseen monikulttuurismiin ja feminismiin sopiviksi. Esimerkisi suurta suosiota nauttiva Netflix väärentää sarjoissaan jatkuvasti historiaa vahvistaakseen vallitsevia woke-trendejä. 

Naisten ja "vähemmistöjen" voimauttaminen voi joskus perustua tosiasioihinkin kuten uskontotieteilijä Karolina Kouvolan tuore tutkimus Pohjolan jumalattaret (SKS, 2021), josta Yle uutiset teki jutun Naiset olivat väkivahvoja kuukautisten aikaan ja jumalattaret hallitsivat puolta Pohjolaa – uusi kirja paljastaa naisten unohdetun voiman. Naisten sukupuolinarsismia ruokkivan uutisartikkelin keskeisin ongelma on sen ristiriitaisuus hallitsevan narraation kanssa. Sen mukaan kun naisilla ei "taantumuksellisina aikoina" ollut yhteiskunnallista valtaa. Mikäli tunnustetaan yleisesti naisten merkittävä valta-asema muinaisissa yhteiskunnissa, se tekisi tyhjäksi monet kaunaiset vaatimukset historiallisen sorron oikaisemiseksi. Feministit ja egalitaristikiihkoilijat onnistuvat kuitenkin sivuuttamaaan kognitiivisen dissonanssin sujuvasti syömällä ja säästämällä ahneuksissaan koko kakun: he haluavat hyöytyä väittämästään uhriasemasta, mutta samalla rehvastelevat muina miehinä vallallaan, joka on ollut heillä jo muinoin.

Emme elä enää patriarkaalisessa kulttuurissa, vaikka miesvihamielisille feministeille tällaisen mielikuvan ruokkiminen on heidän agendalleen elintärkeää. He ovat kieltämättä onnistuneet silti hyvin kampanjassaan, mikä näkyy uutisten ja julkisen keskustelun asenteissa. Niissähän nainen esitetään useimmiten uhrina ja alistettuna. Jos taas naisen valta tunnustetaan, se kuvataan aina oikeudenmukaisena, upeana ja voimaannuttavana, josta tyyppiesimerkin tarjoaa Yle-uutinen Sanna Marin pääsi Timen nettilehden kansikuvaan: Lehti valitsi Suomen pääministerin 100:n nousevan johtajan listalle.

Maskuliinisuudesta kirjoittanut Jack Donovan pitää naisille räätälöityä pehmeiden arvojen yhteiskuntaa kuhnuriyhteiskuntana, jossa kilteiksi kuohittujen (valkoisten) aiskankannattajamiesten ainoa tehtävä on luoda teknologisia mukavuuksia naisille ja maahanmuuttajille samalla kun todellinen vallankäyttö hivutetaan naisille tai naisellisen mentaliteetin omaksuneille miehille. Toisaalla antropologi Lionel Tiger puhuu byrogamiasta, joka tarkoittaa uudenlaista sukulaisuusjärjestelmää, jonka muodostavat äiti, lapsi ja valtion virkailija. Tässä kuviossa suuri joukko miehiä elää ulkopuolisina modernissa yhteiskunnassa. Näiden ilmiöiden kiistäminen on vaikeaa, jonka vuoksi julkisen keskustelun portinvartijat lakaisevat ne kokonaan maton alle. Niistä puhuminen uhkaisi virallista tarinaa uhreista ja syyllisistä sekä yhteiskunnallisesta vallankäytöstä.

Jotta perinteinen tarina miehistä väkivaltaisina vallankäyttäjinä ei menetteisi uskottavuuttaan, sitä täytyy jatkuvasti uusintaa. Jälleen kerran on kasvanut kokonainen uusi sukupolvi yliopistotutkijoita, jotka leimaavat miessukukunnan väkivaltaisiksi ja jopa naisvihaajiksi. Yle uutiset on valmis levittämään heidän propagandaansa mielipideuutisessa  Naisviha näkyy arkisissa käytännöissä ja pahimmillaan väkivaltana – tutkijan mukaan siitä vaietaan, vaikka ei pitäisi. 

Tuija Saresma suomalaisvihamielisessä työssään.
Palkan hänelle maksaa suomalaiset veronmaksajat.

Jutussa haastatellut asiantuntijat käyttävät hyväksi havaittua retorista strategiaa, jossa naisvihamielisyydestä syyttämisellä voidaan lietsoa yleistä miesvihaa samaan tapaan kuin äärivasemmistolaisen Stieg Larssonin kirjasta tehdyssä elokuvassa Miehet jota vihaavat naisia. Häikäilemätöntä mieskaunaa Ylen uutisessa edustaa  sukupuolentutkimuksen dosentti Tuija Saresman härski väite, että miesten naisiin kohdistama väkivalta olisi yhteiskunnassa muka tabu.

Naisviha. Siitä pitäisi dosentti Tuija Saresman mukaan puhua enemmän, kun mietitään parisuhdeväkivallan syitä. 

Sukupuolistunut väkivalta on hänen mukaansa suora seuraus naisvihasta. Kuten myös naisten pukeutumisen kontrollointi tai ruumiillisen itsemääräämisoikeuden kieltäminen esimerkiksi aborttikiellon muodossa. 

Naisvihasta ei uskalleta puhua. Näin Saresma ajattelee ja vertaa naisviha-termin käyttöä rasismista puhumiseen. 

– Vielä 10–20 vuotta sitten puhuttiin siitä, ettei Suomessa ole rasismia, koska yhteiskuntamme on niin tasa-arvoinen.

Omassa asiassaan syyttäjän roolin ottaneelle Saresmalle on edullista paasata naisvihasta, koska sillä hän voi kätevästi lietsoa omaa miesvihaansa. Aivan samoin kuin rasismista puhuminen on pelkkää valkoisten syyttämistä, samaa tilastosokeutta on miesvihasta puhuminen. Hänen feministisessä vihaopissa mies on peruuttamattomasti moraalisesti paha ja siten kaikin puolin ala-arvoisempi otus kuin nainen. 

Päivystävän dosentin väitteet väkivallan sukupuolittuneisuudesta ovat osin paikkaansa pitäviä, mutta niissä unohdetaan, että valtaosa vakavasta väkivallasta on miesten keskinäistä väkivaltaa. Mutta mitäpä siitä, jos miehet pieksevät toisiaan, eihän se kosketa yhteiskunnan napana olevia naisasianaisia. Todellinen tabu ei olekaan miesten väkivalta naisia kohtaan, vaan naisten tilastollisesti silmiinpistävä lapsiin kohdistama väkivalta. Heikkojen miesten aikakaudella oma lukunsa on tietysti vielä naisten lisääntynyt parisuhdeväkivalta.

Koska feministisessa ideologiassa nainen on aina urhi ja mies syyllinen, puhe yksiön vastuusta muuttuu väistämättä kiusalliseksi. Vastuuta omista teoista ja vallinnoista korostetaan länsimaisissa yhteiskunnissa, mutta feministisessa teologiassa se pyritään naisten osalta selittämään pois. Siksi huonoja parisuhdevalintoja tehneiden naisten kritisointi on perusteetonta syyllistämistä, mutta valkoisen heteromiehen valinnat ovat vain ja ainoastaan hänen vastuullaan. Saresma vuodattaa:

Harvoin kysymme, miksi mies lyö tai pahoinpitelee kumppaniaan ja miksi hän ei lähde suhteesta. Sen sijaan kyselemme, miksi nainen antaa pahoinpidellä itseään tai miksi nainen ei lähde.

Tällainen suhtautuminen on Husson mukaan epäempaattista ja väkivallan seurauksia ymmärtämätöntä. Naisten syyllistäminen kohtaamastaan väkivallasta kertoo myös kulttuurimme naisvihamielisyydestä.

Politisoitunut sukupuolentutkimus näyttä toimivan vanhoilla eväillä, joissa julistetaan tasa-arvoa, mutta halutaan pelata silti säännöillä, jotka hyödyttävät vain omaa sukupuolta. Voidaan kysyä, kuka hyötyy sukupuolten välisen kaunan lietomisesta, jolla murennetaan yhteiskunnan perusteita.

MIKSI YLE VAIKENEE RASISMITUTKIJA VESA PUUROSEN POLIITTISESTA VAHINGONTEKORIKOKSESTA?

Eläkeikäinen Vesa Puuronen on nyt totista poikaa.
Joutui rikoksistaan vielä Yle Watchin arviomaksi.

Äärivasemmistolainen Kansan Uutinen kertoo uutisessaan Vesa Puuroselle tuomio vahingonteosta: kuluja maksettavaksi graffiteista liki 20000 euroa valtamedian arvostaman 64-vuotiaan sosiologian professorin syylllistyneen tekoihin, joita tapaavat tehdä alle kaksikymppiset ahdistuneet maailmanparantajat. Poliittisen graffitirikoksen motiivina oli jokiyhtiön harjoittama lohipolitiikka. Teollaan Puuroselta näyttää menneen puurot ja vellit sekaisin mitä tulee poliittisen vaikuttamisen laillisiin keinoihin. Jostain syystä Yle on ollut rasismiasiantuntijanaan ahkerasti käyttämän Puurosen puberteettirikoksesta täysin hiljaa. 

Ilmeisesti "ex"-kommunistin henkinen taantuminen on ollut niin noloa Ylelle, että tapauksen esille nostaminen asettaisi kyseenalaiseen valoon herran aiemmat näkemykset suomalaisesta rasismista. Yle Watchin arkistomuisti on kuitenkin pitkä, joten näiden linkkien (1, 2, 3, 4) kautta voi tarkistaa Puurosen ja Ylen symbioottisen suhteen.

Puuronen näyttää olevan valtamediakaksikko Ylen ja Helsingin Sanomien erityisessä suojeluksessa, koska kumpikaan niistä ei ole valaissut kunnolla professorin kommunistitaustaa. Valtamedialle Puuronen on ollut hyödyllinen idiootti, jonka akateemista auktoriteettia on voitu käyttää suomalaisvihamielisen agendauutisoinnin perusteena. Kun pehtoori on työnsä tehnyt, pehtoori saa mennä!

Uutissivustojen Kansalainen ja Partisaani keräämät tiedot Puurosen poliittisista kytköksistä ovat niin korutonta kertomaa, että jos suuri yleisö saisi tietää niistä, hänen sanomisiensa uskottavuus karisisi saman tien:

Puuronen on pitkän linjan kommunistiaktivisti vuosikymmenten takaa. Hän on kuulunut muun muassa taistolaisiin Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon (SDNL), Sosialistiseen opiskelijaliittoon (SOL, jonka perusosasto oli Rovaniemen marxilaiset opiskelijat RoiMO) sekä Joensuun Sosialistisiin Opiskelijoihin (JOSO).

Hän on ollut myös SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) osastoissa sekä puolueen piirikomiteassa. SKP:n hajottua sisäisiin kiistoihinsa Puuronen oli mukana taistolaissiiven perustamassa DEVA (Demokraattinen vaihtoehto) ‑järjestössä. Tämän jälkeen Puuronen on toiminut Vasemmistoliitossa.

                                                     *************************** 

TV1, maanantai 22.2.2021 klo 19.00, Historia: Ravensbrückin naiset

Vuonna 1939 natsihallinto perusti vain naisille tarkoitetun Ravensbrückin keskitysleirin, jonne sijoitettiin sodan aikana 130.000 naista. Heistä ainoastaan 40.000 selviytyi hengissä. Minkälaista oli elämä leirin epäinhimillisissä olosuhteissa ja miten leiri toimi? Viimeiset eloonjääneet naiset kertovat liikuttavat selviytymistarinansa. T: La Famiglia/RMC, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 57 min. Linkki ohjelmaan.

Sanokaa että tämän täytyy olla joku Ylen kulttuuribolsujen sisäpiirivitsi, eikö vain? Vai mistä muusta syystä näin häpeämätön kuolleen hevosen potkiminen voi jatkua viikosta ja vuosikaudesta toiseen.  

Kaiken mahdollisen luulisi holosta jo raavitun, mutta aina vaan Ylen onnistuu hankkimaan  joka maanantaiksi uutta eurooppalaista tuotantoa, jossa yhtä historian yksityiskohtaa tarkastellaan "erilaisesta" näkökulmasta. Loppumattoman propagandavyöryn todellisena tarkoituksena on päästä holohöpöttämään höpöttämästä päästyään.

Parina viime maanantaina holokaustia on tarkasteltu feministisestä näkökulmasta. Ohjelmassa lietsotaan voittajien kyseenalaisen historiankirjoituksen avulla vihaa Euroopan historiaa kohtaan samalla kun katsojia syyllistetään väitetyistä teoista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. 

Ei ihme, että tällaisen propagandan vaikutuksen alla varttuneet sukupolvet ovat sekaisin ja täynnä itseinhoa. Se on kai ollut demokratian kulissien takana lymyilevien vaikuttajien tarkoituskin – murtaa eurooppalaisten itsekunnioitus ja itsetunto. Sen jälkeen on jo melko helppo toteuttaa matalan intensiteetin kansamurha maahanmuuttoinvaasiolla.

LIBERAALIEN JA SOSIALISTIEN PEUKALOIMA NYKYDEMOKRATIA EI OLE DEMOKRAATTISTA VAAN KANSAA VASTAAN

Suuren valheen aikakautena totuudesta tule valeuutinen ja valheesta eettinen johtotähti. Viimeisin todiste jälkimmäisestä on tänään alkanut Münchenin turvallisuuskokous, jossa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden piti vetistelevän puheen liberalistisen maailmanjärjestyksen puolesta. Hän ei tietenkään julistanut avoimesti anglosionistista imperialismia, vaan sanoi puolustavansa ainoastaan demokratian arvoja maailmalla. Ylen verkkosivuilla ja puoli yhdeksän tv-uutisissa nyökyteltiin tyytyväisinä Bidenin globalistisille pyrkimyksille. 

Biden korosti puolustavansa demokratiaa, vaikka hän tosiasiassa tarkoitti liberalistisia arvoja. Tämä silmänkääntötemppu onnistuu, koska nykysukupolvet on saatu uskomaan demokratian tarkoittavan samaa kuin liberalismi. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan demokratiassa on pohjimmiltaan kyse neutraalista hallintojärjestelmästä ja päättäjien valitsemistavasta. Vasta sen jälkeen kun liberalismi saavutti ideologisen hegemonia-aseman läntisissä yhteiskunnissa, sen äänitorvet ovat alkaneet samaistaa sen demokratiaan. Manööveri onnistui salakuljettamalla alkujaan sisällöllisesti tyhjään demokratiaan liberalistisen ideologian päivitetyt teesit. Pitääkseen valta-asemansa "liberaalien" on täytynyt muokata demokratiaa entistä totalitaristisempaan suuntaan.

Liberalisimin syövyttävästä vaikutuksesta demokratiaan antaa ikävän todisteen pari uunituoretta uutista. Ensimmäistä Ranskasta tulevaa uutista Yle ei ole noteerannut lainkaan. Siellä nimittäin maan johto on kieltämässä kansallismielisen kansalaisjärjestö Génération identitairen toiminnan orwellilaisilla perusteilla. Poliittisen eliitin kivenä kengässä olevaa ruohonjuuritason liikettä on yritetty kieltää jo pitkään, mutta ratkaisevan tekosyyn kieltämispäätökselle antoi järjestön viimeaikainen toiminta Ranskan ja Espanjan rajalla: partioivat aktivistit ovat antaneet viranomaisille vinkkejä laittomista siirtolaisista. Kuten olettaa saattaa, rikokseen syyllistyneiden paljastamisesta ei seurannutkaan kiitosta, vaan liberaalien nyrjähtäneessä maailmassa Génération identitairen sinänsä laillista rajanvalvontaa tutkitaankin nyt rikoksena ihmisyyttä vastaan! 

Kieltopäätöksellään liberaali järjestys todistaa sotivansa periaatteitaan vastaan, sillä nykydemokratiassa poliittisen järjestäytymisen pitäisi olla ehdoton perusoikeus. Ranskan tapauksessa liberalistisen tyrannian perimmäisenä tarkoituksena on tukahduttaa sitä kritisoiva ja haastava poliittinen liike. Suomessa noudatettiin samaa metodia vuonna 2018, jolloin Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautettiin politisoituneen poliisijohdon aloitteesta.

Poliittisen opposition tukahduttamisen lisäksi liberaali järjestelmä haluaa kieltää myös kansalaisten mielipiteet, mikäli ne kyseenalaistavat vallitsevan kapean ajattelun yhteiskunnasta, politiikasta ja arvoista. Sananvapaus kuuluu olennaisena osana demokratiaan, mutta se sivuutetaan välittömästi, kun se alkaa uhata liberalistis-globalistista maailmanjärjestystä. 

Sensuurin perusteeksi on otettu totalitaristinen käsite "vihapuhe", jonka nojalla mikä tahansa poliittiselle eliitille ja heidän lemmikeilleen epämieluista totuuspuhe katsotaan rikolliseksi. Suomessakin tätä on harjoitettu jo pitkään, mutta EU:n painostuksesta tässä on nyt pantu iso vaihde päälle, josta kertoo Yle-uutinen EU nosti Suomen tikunnokkaan vihapuheen puuttellisesta kriminalisoinnista – komissio vaatii vihapuheen selvää kriminalisointia ja tutkintaa ilman uhrin ilmoitusta.

Suomessa sanavapautta loukkaa jo nyt räikeästi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen aloittamat oikeusvainot kansalaisia vastaan. Jostain syystä näinkään törkeä poliittinen sorto ei riitä Euroopan Unionin harmaille voimille:

Euroopan unioni on aloittanut virallisen oikeusmenettelyn muun muassa Suomea kohtaan vihapuheen ja rasismin kitkemiseksi. 

Komissio osana unionin lainsäädännön toimivuuden valvontaa on lähettänyt Suomelle muistutuksen siitä, ettei Suomi ole huomioinut täysin ja riittävän tarkasti unionin sääntöjä omassa lainsäädännössä.

Unionin vaatimat lainsäädäntöuudistukset muistuttavat erehdyttävällä tavalla Stalinin Neuvostoliiton mielivaltaista lakikokoelmaa, jossa kansalaiset ovat lähtokohtaisesti epäilyksen alaisia. EU-kommission perustelut tuovatkin mieleen Isä Aurinkoisen lentävän lauseen: "Kun syyllinen tiedetään, niin rikos kyllä keksitään". Suomessa rikollisia ovat jo pelkälllä olemassaolollaan veroja maksava kantaväestö, varsinkin jos se pyrkii itsesäilytykseen vastustaessaan laitonta ja loisivaa muukalaisinvaasiota:

Komission arvion mukaan Suomen lain avulla ei voi määrätä tehokkaita ja toimivia seurauksia, joilla voidaan kitkeä rasismia ja muukailaisvihaa. Suomessa ei ole esimerkiksi varmistettu, että kyseisiä rikoksia voidaan tutkia ja niistä voidaan nostaa syytteet ilman uhrin tekemää ilmoitusta tai syytöstä.

Suomen lakikirja ei edes tunne ja tunnusta Amerikassa käytettyä kryptisiä termejä vihapuhe ja viharikos, mutta niin vain komissio haluaa määrätä tuon vasemmisto-orwellilaisen lakitermistön myös tänne:

Suomen lainsäädännössä on komission arvioin mukaan pantu virheellisellä tavalla täytäntöön säännös väkivaltaan yllyttämistä koskevasta vihapuheesta. Lisäksi Suomessa ei ole kriminalisoitu vihapuhetta, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän taikka kansallisen tai etnisesti määräytyvän ihmisryhmän yksittäiseen jäseneen.

Neuvostohenkinen "vihapuhe" on hallitsevalle eliitille siinä mielessä kätevä koodisana, että sen varjolla voidaan kieltää kaikki epämieluisten faktojen kertominen sukupuolisesti poikkevista, kulttuurisesti erilaisista ja rodullisesti vierasta ihmisistä samalla kun se sallii mitä kostonhimoisimman vihan valkoista kantaväestöä kohtaan.

Sionistien kädenjälki näkyy puolestaan komission vaatimuksessa kieltää avoin tieteellinen keskustelu holokaustista. Muualla maailmassa sana on ollut tämän suhteen melko vapaa ja Euroopastakin löytyy lukuisia maita, joissa kritiikki tästä marginaalikysymyksestä on täysin laillista. Suomessa kieltämistä ei ole aiemmin edes harkittu, mutta nykyisen EU-mallioppilaishallituksen aikana ajatusrikoksesta tuomitseminen voi hyvinkin toteutua:

Suomessa ei ole myöskään kriminalisoitu vihapuheen erityisten muotojen eli kansainvälisten rikosten ja holokaustin julkista puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä.

Komission röyhkeyden huippuna kansallisvaltiolle on sen asettamat tiukat aikatauluvaatimukset vastausten antamiselle. Määräyksillään byrokraattinen komissio haluaa osoittaa olevansa ylempänä kuin kansan valitsema lainsäädäntöelin. Mitä Suomi tekee eduskunnalla ja edustuksellisella demokratialla kun kerran lait määrätään muualla?

YLEN ITSEKRITIIKKI ON HARHAUTUS, JOLLA PUNAMÄDÄTYSTÄ VOIDAAN JATKAA ENTISEEN MALLIIN

Hallitsevissa tiedotusvälineissä on juuri sen verran itsekritiikkiä, jotta ne voivat esiintyä suurelle yleisölle avoimena ja eri näkökulmia esiin tuovana mediana. Näin ne voivat jatkaa globalistisen agendan ja kulttuuriliberalistisen identiteettipolitiikan edistämistä hyvällä omallatunnolla.

Ylessä ymmäretään, että itsekritiikki ja virallisesta narraatiosta poikkeava ilmiöiden analysointi pitää olla suurelta yleisöltä tarkasti säädeltyä ja kontrolloitua. Siksi tulenarat näkemykset sijoitetaan ohjelmakartan marginaaliin eikä parhaaseen television katseluaikaan. Kuinkahan monta kuulijaa esimerkiksi Ylen podcast-ohjelma KC Karemon helmikuun jakso Mikä Ylessä on pielessä, Maria Asunta? tavoitti? Viimeisimmän päivityksen mukaan noin 7500 kuuntelijakertaa, joka on hyttysen ininää lähes miljoonayleisöjä vetäviin Ylen 20:30 tv-uutisiin ja A-studioon.

Onpa Ylessä jopa verkosta löytyvä tv-sarja Viimeinen sana, jossa yhteiskunnallisista asioista väitellään aidosti erimielisten instanssien välillä toisin kuin samanmielisistä vasemmistoliberaaleista selkääntaputtelijoista kootussa Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmassa. Kokonaisvaltaista tietoa ahnehtivalle Yle-veron maksajalle ohjelma on silti laiha lohtu, sillä 15 minuuttia kestävissä lähetyksissä ei ehditä edes käsiteltävän aiheen pintaraapaisuun. Lieneekö tämä ihan tietoinen tarkoituskin.

En avaisi samppanjapulloa vielä edes Tuija Siltamäen tuoreen kolumnin Pyydän, lakataan lässyttämästä sananvapaudesta ja aletaan vaahdota mediakritiikistä johdosta. Ei yksi pääsky kesää tee, joten Siltamäen vuodatus jäänee yksittäistapaukseksi, jota voidaan aina vilauttaa niille, jotka valittavat Yleisradion itsekritiikin puutteesta. On syytä muistaa, että Ylen kolumneissa yhtä mediakriittistä avautumista vastaa satakunta ideologista ripulointia, joissa "rationaalisuuteen" vedoten vaaditaan sensuuria liberaalia järjestystä arvosteleville näkemyksille. 

Viimeisin esimerkki tästä on säälittäväksi punaliberaaliksi räksyjättäksi taantuneen Kari Enqvistin kolumni Kaikkien kukkien pitää antaa kukkia, mutta joukossa on aina myös rikkaruohoja. Siinä eläköitynyt fyysikko käyttää karkeita argumentativiisia olkiukkoja, joihin vedoten hän pyrkii kumoamaan polittisten vastustajiensa sananvapauden. Karmaisevinta Ylen kolumneissa on se, että Enqvistin ideologiset vuodatukset ovat sieltä miedoimmasta päästä. Tämä taas selittyy identiteettipoliittisilla kolumnisteilla, joiden värväämisestä on vastannut äärivasemmistolainen pornotähti ja tuottaja Rakel Liekki. Itsensämyyjän palkkaamisesta ovat puolestaan vastanneet Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokinen ja Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila.

Viimeismmät Ylen sisältä tulleet kriittiset ulostulot tuskin kertovat laivan kääntymisestä oikealle. KC Karemossa haastateltu entinen Aamulehden toimittaja Maria Asunta onkin asian suhteen pessimistinen ja perustaa väitteensä sille, Jouko Jokisen kaudella punavihreä identiteettipolitiikka on vain lisääntynyt. Toivoa neutraalimmasta ja objektiivisemmasta tiedovälityksestä saamme odottaa Ylen johdon vaihtumiseen asti, mutta sekään ei näinä hulluina aikoina takaa vielä mitään. Voi olla, että Jokisen ja Ylä-Anttilan tilalle astuu vielä kiiluvasilmäisempiä punamädättäjiä.

AGENDAJOURNALISMI LÄPÄISEE LÄHES KAIKEN YLEN UUTIS- JA OHJELMATARJONNAN

Mitä suurempi media, sitä suuremmat valheet. Tämän ovat huomanneet myös kansalaiset, joiden usko hallitsevien tiedotusvälineiden rehellisyyteen ja puolueettomuuteen on laskenut vuosi vuodelta. Tästä kertoo mm. valtavirtaa edustavan uutistoimisto Reutersin viime vuonna ilmestynyt tutkimus, jonka mukaan suomalaisten luottamus mediaan on romahtanut. Silti Ylen omissa uutisissa mediajätti väittää tendenssitutkimuksiin vedoten suosionsa ja uskottavuutensa vain kasvaneen ylittäen näin jopa Neuvostoliiton virallisen pää-äänenkannattaja Pravdan suosioluvut.

Ylen puolueettomuutta ja uskottavuutta voi tarkastella helposti omin silmin seuraamalla sen uutis- ja ohjelmatarjontaa. Syytös agendajournalismista voidaan kumota helposti, jos osoitetaan ettei sitä löydy. Ja mitä me löydämme? Esimerkiksi viime keskiviikkona TV1:ltä tulleen Puoli seitsemän -ohjelman, jossa vain valkoisia suomalaisia kehotetaan kouluttamaan klassiseen Vuonna 1984 -tyyliiin lapsistaan "anti-rasisteja" eli vihaamaan omaa perimäänsä. Valkoisten rasistisena syyttäjänä oli vain värillisten ihmisoikeuksia ja etuja ajava Ihmisoikeusaktivisti Fatima Verwijnen.

Entä Ylen verkkosivuilta löytyvä tuore juttu Päättömät oliot ja sukuelinten raateluhampaat pelottivat keskiajalla – hirviöt loivat pohjaa nykyajan rasismille, uusi kirja kertoo? ilmiselvässä agendauutisessa kerrotaan ilman vasta-argumentointia punaisen yliopiston tendenssitutkimuksesta, jossa eurooppalaisten kollektiviinen rasismi  ja syyllisyys jäljitetään aina vuosisatojen päähän. Muillahan sitä ei ole esiintynyt, jos on tutkijaan uskominen.

Absurdin uutisjutun voisi kuvitella löytyvän edesmenneen Pahkasian sivuilta, ei arvovaltaisena itseään pitävän uutisjätin verkkosivulta. Höpöuutinen kertoo samalla sekä yliopiston rappeutuneesta politisoitumisesta että valtamedian uskosta kaikkeen millä voidaan tukea sen suomalais- ja eurooppalaisvihamielistä agendaa. Enemmän vasemmistoaktivistilta kuin tutkijalta vaikuttava Miikka Tamminen valaisee tutkimuksessaan eurooppalaisen rasismin syntyä varsin luovasti:

Miikka Tammisen mukaan nykypäivän rasistiset asenteet juontuvat osittain keskiajan asetelmista, mutta mitään suoraa linjaa ei voi vetää.

– Rasismista puhutaan vasta sitten, kun tuli uusi aika ja rotuoppi. Länsimainen tapa suhtautua erilaisuuteen tulee silti jo antiikin ajoista, ja ajattelutapa selvästi vahvistui keskiajalla.

– Kun rotuoppi sitten syntyi, voidaan nähdä, että oppia kehitelleet olivat lukeneet keskiaikaisia tekstejä. Rotuopin näennäistieteellinen pohja löytyy sieltä.

Punaisen yliopiston monomaaninen egalitaristiuskovainen on muutoinkin vakuuttunut siitä mikä on oikeaa tiedettä ja mikä on salaiittoteorioita tukevaa valeuutisointia: kaikki mikä ei allekirjoita hallitsevan vasemmistoliberaalin ideologian taikauskoisia dogmeja:

– Ihmiset uskovat siihen, mitä haluavat uskoa, vaikka tietoa olisikin tarjolla.

– Jos ajattelee näitä kaikkia 5G-juttuja ja muita salaliittoteorioita, näkee, että ehkä emme ole niin kauhean erilaisia kuin keskiajan ihmiset, Tamminen hymähtää.

Tammisella ei ole mitään varaa ylimielisyyteen, koska hän kuuluu siihen porukkaan joka uskoo kymmeniin sukupuoliin, kiistää eri etnisten ryhmien älyykkyystulokset ja katsoo että silmien edessä tapahtuva Euroopan ja Amerikan demografinen muutos on pelkkä salaliittoteoria.

Liberaali homoagendaa tuetaan taas täysin purjein Ylen mielipideuutisessa Saksassa 185 näyttelijää astui kaapista ulos vaatimaan tv-ruuduille ja valkokankaalle itsensä näköisiä rooleja: "Me olemme jo täällä". Jutussa itketään ja vaaditaan marginaalisille poikkeavien ryhmille entistä enemmän valtaa raivoliberaalissa viihdemediassa ikään kuin niillä ei olisi sitä jo nyt suhteettoman paljon. 

                                                        ***********************

Yle TV1, torstai 11.2.2021 klo 21.05, A-Talk

Miksi Suomen talous jää muiden Pohjoismaiden jalkoihin? Onko työperäinen maahanmuutto yksi ratkaisu ongelmaan? Keskustelemassa kansanedustajat Matias Mäkynen (sd.) ja Sakari Puisto (ps.) sekä ekonomistit Sanna Kurronen, EVA ja Patrizio Lainà, STTK. Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio 40 min. Linkki ohjelmaan.

Yle Watch julkaisi hiljattain jutun "Huutavaa työvoimapulaa" käytetään edelleen haitallisen kehitysmaainvaasion lisäämiseen, jossa kerrotaan valtiovarainministeriön viimeisimmästä kilpailukykytutkimuksesta. Sen mukaan Suomi "tarvitsee" vuosittain vähintään 18 000 maahanmuuttajaa työvoimaksi. 

A-talkissa vieraillut Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) puheenjohtaja Sanna Kurrosen mukaan VM:n raportin luku on liian alhainen ja vaati siksi maahanmuuttajien vuosittaiseksi määräksi vähintään 30 000 tulijaa. Mikään yllätys Kurrosen lausunto ei ollut, sillä hänen aikaisempaan haittapuuhasteluun on kuulunut mm. heikosti työllistyvien maahanmuuttajanaisten etujen puolustaminen.

Ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen EVA tuomitaan rikolliseksi suomalaisvihamieliseksi järjestöksi ja Kurrosta syytetään esiin tulleiden todisteiden valossa kansanvihollisesta toiminnasta.

Yle TV, torstai 11.2.2021 klo 22.00, Ulkolinja: Trump ja vihan kausi

Donald Trump lietsoi eripuraa ja vihaa Yhdysvalloissa koko presidenttikautensa ajan. Trumpin uhon seurauksena mielenosoitukset mediaa ja päättäjiä vastaan äityivät mellakoiksi ja jopa verilöylyksi. Lopulta presidentinvaalien tulosten mitätöintiä vaatineet joukot murtautuivat Yhdysvaltojen demokratian ytimeen, kongressitaloon. HD 54 min. Linkki ohjelmaan. 

Vihasta puhuminen on tyypillistä vasemmistolle ja sinne päin kallellaan oleville "liberaaleille". Koska heidän oma ääneen lausumaton politiikkansa perustuu vihalle, kaunalle, kateudelle ja vallanhimolle, he olettavat myös vastapuolen pelaavan samalla tavalla. 

Mediavallallaan he voivat sitten patologisoida ja redusoida polittiset vastustajansa pelkiksi vihaajiksi. Melkoinen silmänkääntötemppu ihmisiltä, jotka vihaavat länsimaista kulttuuria ja tavallisia valkoisia veronmaksajia niin paljon, että tekevät kaikkensa niiden tuhoamiseksi. Ja tämä kaikki on tietenkin naamioiutu ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja antirasismin kierojen taikasanojen taakse. 

Harvoin näkee presidentti Donald Trumpista ja hänen äänestäjistään tehtyä ohjelmaa, jossa heitä demonisoidaan ja syytetään näin yksipuolisesti kuin illan amerikkalaisdokumentissa. Vallanvaihdon jälkeen median ei tarvitse näköjään enää edes teeskenellä puolueettomuutta, vaan se voi pidäkkeettä syyttää kaikesta Trumpia ja hänen kannattajiaan. Dokumentti on varmasti henkisesti tyydyttävää kostobalsamia "liberaalien" loukattuihin itsetuntohaavoihin.

Toisaalta ohjelmaa tarjoaa psykologisesti mielenkiintoisen kurkistuksen valtamedian ja "liberaalien" tapaan nähdä ja selittää (poliittinen) todellisuus itselleen mieleiseksi. Samalla se toimii loistavana tyyppisesimerkkinä miten vallitsevaa ideologista narraatiota toistetaan ja vahvistetaan.

"HUUTAVAA TYÖVOIMAPULAA" KÄYTETÄÄN EDELLEEN HAITALLISEN KEHITYSMAALAISINVAASION LISÄÄMISEEN

Vallan sylikoirana toimiva Yle antaa jälleen kerran vapaan megafonin valtiohallinnon sosialisteille uutisessaan Ministeriön vertailu: Suomen talouskasvu jäämässä puoleen naapureista – suurempi maahanmuutto selittää Ruotsin ja Norjan etumatkaa. Uutisessa kerrotaan valtiovarainministeriön tänään julkaisemasta raportista Onko Suomi enää Pohjoismaa, jossa Suomen hidas talouskasvu tämän vuosikymmenen aikana selitetään riittämättömällä muukalaisinvaasioilla. 

VM selittää eroa kasvuvauhdissa Ruotsiin ja Norjaan monella tekijällä, mutta erityisesti näiden maiden nettomaahanmuuton tuomalla työikäisen väestön selvällä kasvulla. 

Suomessa työmarkkinoiden ydinongelmana on se, että työttömät ja avoimet työpaikat eivät osu yhteen. Suomesta ei siis löydy osaajia niihin töihin, joissa kärsitään jopa työvoimapulasta. Ministeriön mukaan kysyntään voitaisiin vastata hankkimalla työvoimaa ulkomailta. 

– Nettomaahanmuuton tulisi kasvaa selvästi nykyisestä noin 18 000 hengen vuosittaiselta tasolta ja maahanmuuttajien työvoimaosuuden tulisi kasvaa, raportissa päätellään.

Raportti toistaa vitsiksi tullutta mantraa HUUTAVASTA työvoimapulasta, jota maamme elinkeinoelämän globalistinen johto on hokenut jo 1980-luvun puolivälistä lähtien. Se, että valtiovalta on yhtynyt samaan kuoroon suurpääoman kanssa ei välttämättä kerro punaviherhallituksen mieltymyksestä halpaan työvoimaan. Pikemminkin kyse on yhdestä monista pseudoargumenteista, jolla voidaan perustella vierasperäisen väestön lisäämistä itsetarkoituksellisen ideologista syistä. 

Valtiovarainministeriön laskelmia on räknätty sen lausumattoman oletuksen varaan, että tulijat olisivat pääasiassa mm. huippukoulutettuja saksalaisinöörejä, ranskalaisia design-suunnittelijoita ja ruotsalaisia markkinointiosaajia. Todellisuudessa kovan verotuksen Suomeen ei ole tulossa aitoja huippuosaajia, vaan ainoastaan kolmannen maailmaan kognitiivisesti haasteellisia kiertolaisia, joita vetää maahan poikkeuksellisen hyvä sosiaaliturvajärjestelmä. 

Raportissa tulijoiden laatu on yllättävää kyllä huomioitu, mutta poliittiset toimet, jotka houkuttelisivat maahan juuri sitä oikeaa porukkaa, jätetään edelleen tekemättä. Toisin sanoen valtiovalta ei ole  helpottamassa yrittäjyyttä, keventämässä raskasta byrokratiaa ja laskemassa verotusta. Siksi toive, että tulijat olisivat maallemme lisäarvoa tuottavaa kognitiivista yläluokkaa on silkkaa toiveajattelua:

Ministeriössä arvioidaan, että mahdollisuus vastata osaajapulaan maahanmuutolla riippuu olennaisesti maahanmuuttajien määrästä ja heidän koulutuksestaan. Raportin viittaamien tutkimuksien mukaan pakolaistaustaisilla työllistyminen on heikompaa kuin muilla maahanmuuttajilla, mutta työllistymistä voidaan parantaa erilaisilla politiikkatoimilla.

Rajallisten resurssien kohdentaminen vaikeasti työllistyviin kehitysmaiden elintasopakolaisiin on tietysti pois maamme vähäosaisilta ja työttömiltä, mutta tämä suomalaisvihamielinen politiikka ei liene yllätys kenellekään tämän hallituksen päätöksiä seuranneille.

Uutisessa haastateltu finanssineuvos Markku Stenborg edustaa kylmää talousajattelua, jossa hyötyyn ei kuulu kansakunnan jatkuvuus, vaan pelkkä bruttokansantuotteen lisääminen. Siksi hän on valmis korvaamaan vanhenevat suomalaiset "työperäisellä maahanmuutolla", jotta inhimillisen elämän päätarkoitukseksi nostettu päämäärätön talouskasvu saisi jatkua. 

Finanssineuvos Markku Stenborg muistuttaa, että tälle hetkellä ainoa kasvava ikäluokka Suomessa on yli 75-vuotiaat. Sen sijaan Ruotsissa ja Tanskassa myös työikäisten määrä kasvaa. 

– Ratkaisu voisi olla osaavan työvoiman hankkiminen globaalisti. Vapautetaan työperäinen maahanmuutto, ehkä jopa ryhdytään aktiivisesti rekrytoimaan kansainvälisiä osaajia, Stenborg tivistää  

Stengorgin harhainen visio ei ole uskottava edes taloustieteellisesti, sillä "työperäinen maahanmuutto" on vain uusi väylä loisivalle maahanmuutolle, joka pelkästään pahentaa maan taloustilannetta. Paljon ylistetyn Ruotsin lyhytnäköinen taloudellinen hyvivointi voi sekin romahtaa lähivuosina monikulttuurin kestämättömiin kustannuksiin. Epätodennöistä ei ole sekään, että etnisesti rikastettu Ruotsi ajautuu ennen pitkää sisällissotaan. Näitä mahdollisesti realisoituvia maahanmuuton oheisvahinkoja Stenborg on tuskin edes ajatellut putkinäköisessä mielessään.

Valtiovarainministeriön raportissa listataan myös toisenlaisia syitä muita pohjoismaita hitaammalle talouskasvulle. Niiden yhteydessä ei kuitenkaan puhuta verotuksen vähentämisestä, joka on käytännössä valtion ainoa keino lisätä yritystoiminnan kannustavuutta ja sitä kautta työllisyyttä. Koska taloutta ei voida uudistaa ilman veroremonttia, valtiovarainministeriö keskittyy näennäissyihin ja oheistoimintaan:

Raportin mukaan Suomen heikko työllisyysaste ja investointien junnaaminen tulevat myös jatkumaan ellei taloutta onnistuta uudistamaan. Raportissa jätetään parannuskeinojen valitseminen jatkovalmisteluun. Osaajapulan lisäksi raportissa listataan myös useita muita Suomen heikkoa työllisyysastetta selittäviä tekijöitä.

Mikäli Suomen talouspolitiikka perustetaan tulevina vuosina valtiovarainministeriön ideologiseen tendenssiraporttiin, voimme olla varmoja taloudellisen syöksykierteen ja sosiaalinen levottomuuden pahenemisesta.

                                                          *********************



Yle TV1, maanantai 8.2.2021, Historia: Vastarintaliikkeen naiset

Toisen maailmansodan aikana pieni ryhmä saksalaisia naisia taisteli Hitleriä ja fasismia vastaan. Dokumentti kertoo näistä laajasti unohdetuista naisista, jotka vaaransivat oman ja perheenjäsentensä hengen ajamansa asian puolesta. Keitä olivat nämä rohkeat naiset ja mikä sai heidät ryhtymään vastarintaan? T: 13 Productions/RMC, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min. Linkki ohjelmaan.

Maanantain Ylen historiadokumentti ei petä: natsit ovat taas täälllä tänään! Avoimessa ideologisuudessaan illan dokumentti on harvinaisen rehtiä indoktrinaatiota. Ohjelmassa ei edes pyritä historialliseen tarkkuuteen ja totuuteen, vaan saarnattiin nykynäkökulmasta feminismin ehdotonta "moraalista totuutta" patriarkaalista NS-Saksaa vastaan.

Propaganda on dokumenttissa niin räikeää, että se syö selvästi oman asian uskottavuutta. Kommunismin ja Neuvostoliiton avoin puolustaminen eivät nekään lisää sympatiaa saksalaisille maanpettureille, joista on nyt tehty etnomasokistisen Saksan sankareita. Kansansa pettämisestä onkin tullut Saksassa hyve, tosin sitä voi jatkaa vain niin kauan kuin on jäljellä kansaa jota pettää. 

PALJASTAAKO SINIMUSTAN LIIKKEEN PUOLUEHAKEMUS LIBERAALIDEMOKRATIAN VALUVIAT ?

Platonin määritelmä ihmisestä kaksijalkaisena höyhenettömänä eläimenä kertoo kuinka harvassa lajimme yhteiset nimittäjät viime kädessä ovat. Tälle universaalille perustalle ei ole historian saatossa perustettu ainuttakaan korkeakulttuuria, mutta jostain syystä filosofin ironiseksi tulkittavasta määritelmästä on tehty nykydemokratiassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden perusta. Oma sivujuonteensa on määritelmästä mielivaltaisesti johdetut universaalit ihmisoikeudet, joista on tullut paradoksaalisesti globalistisen totalitarismin taisteluhuuto kansallisia intressejä vaalivaa enemmistödemokratiaa vastaan. 

Eurooppalaisten kansakuntien lainsäädäntöön salakuljetettu totalitaristinen demokratiatulkinta kieltää jo lähtökohtaisesti sellaisten poliittisten liikkeiden toiminnan, jotka eivät varauksettomasti allekirjoita liberalistisia arvoja. Viimeisin irvokas esimerkki tästä on henkisenä Ruotsina tunnettu Kanada, joka kielsi aivan äskettäin kansalaisliike Proud Boysin terroristisena. Jopa äärioikeistotutkija Tommi Kotonen pitää Kanadan kieltopäätöksen perusteluja "ylimalkaisina" eli mielivaltaisina. 

Näitä hälyttäviä läntisiä virtauksia tarkasteltaessa onkin mielenkiintoista seurata tuleeko oikeusministeriö hyväksymään Sinimustan liikkeen puoluerekisteriin, koska sen säännöt ja varsinkin ohjelma poikkeavat huomattavasti muiden puolueiden humanistis-individualistisista raameista. 

Ylen verkkosivujen uutisessa Etnisesti yhtenäistä Suomea ajava Sinimusta liike on vielä matkan päässä puoluerekisteristä kerrotaan liikkeen jättäneen viime vuoden lopulla hakemuksensa kannattajakortien keräämiseksi. Uutisessa tehdään selväksi, että hakemuksen läpimeno ei ole mikään läpihuutojuttu kun asiaa kysytään julkisoikeuden professori Jukka Viljaselta:

Viljasen mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että puolue hyväksyy Suomen perustuslain keskeisen ajatuksen demokratian perustumisesta kansanvaltaan eikä väkivaltaan tai muuhun vaikuttamiseen.

– Hyvin laaja kirjo puolueita on vuosien varrella sallittu, mutta jossakin se raja menee. Sitä rajaa ei meillä juuri ole viime vuosina testattu, Viljanen sanoo. Hän arvioi, että Sinimusta liike saattaa olla rajatapaus.

Yllättävää kyllä Ylen jutussa lainattu toinen asiantuntija, oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen, puhuu sen puolesta, että suomalaisessakin demokratiassa voi toimia puolue, joka haluaa muuttaa lainsäädäntöä, jonka rikkomista pidettäisiin nyt lainvastaisena. Tällöin puolueen pitää Jääskeläisen mukaan toimia vain demokraattisen menettelytapojen mukaisesti:  

Mitä jos ohjelmassa on kohtia, jotka näyttävät olevan lainvastaisia? Jääskeläisen mukaan sitä täytyy nyt katsoa.

– Tietenkin saa haluta joitakin asioita, vaikka muuttaa lainsäädäntöä. Sinänsä se voi olla hyväksyttävääkin, kunhan se tehdään käyttäen demokraattisia menettelytapoja. Mielipiteen- ja sananvapaus on yksi lähtökohta.

Nykyisessä vasemmistoliberalistisessa hegemoniassa Jääskeläisen huomiot todennäköisesti sivuutetaan, josta viestii järjestelmän apparatsikkeina toimivien mielipideautomaattien paljon huomiota saaneet lausunnot. Yhden hysteerisimmistä mielipiteistä on laukonut politisoitunut historiantutkija Oula Silvennoinen valtiollisen sateenkaarikirkon lehdessä Kirkko ja Kaupunki. Aviisin uusimmassa numerossa punavihreä tendenssitutkija toistaa tutut arvottavat mielipiteensä paljastaen samalla paranoidin suhteensa kansallismielisyyteen ja etniseen suomalaisuuteen.

Silvennoiseen verrattuna hieman vakavampaa akateemista näkemystä edustaa Turun yliopiston poliittisen historian tutkija Vesa Vares, vaikka hänkin kutsuu Helsingin Sanomien haastattelussa Sinimustan liikkeen ohjelmaa fasistiseksi ja rasistiseksi mutta ei sentään sadistiseksi. Vareksen kunniaksi on sanottava, ettei hän pintapuolisessa analyysissaan sorru samanlaiseen itkuhumanismiin kuin Silvennoinen tämän luonnehtiessa puolueen tavoitteita. 

Tutkijat ovat varmasti oikeassa siinä, että näillä näkymin mahdollisella puolueella ei ole odotettavissa suurta kansansuosiota. Osaltaan tähän vaikuttaa puolueohjelman poliittisen tyylin epäajanmukaisuus (so. "30-lukulaisuus") sekä jyrkkyys eräitä yksilönoikeuksia vastaan, vaikka muutoin suurin osa maahanmuuttokriitikoista hyväksyisikin puolueen etnonationalistiset vaatimukset. 

Puoluehankkeessa olennaista ei ole kuitenkaan ohjelman kiistanalaiset yksityiskohdat, vaan sen metapoliittinen vaikuttavuus, jossa koetellaan Overtonin ikkunan eli sallittujen poliittisten keskustelunavausten nykytilaa. Vaikka Sinimustan liikkeen kannatus jäisi pieneksi, olisi sen hyväksyminen puoluerekisteriin vasemmistoliberaaleille silti tappio, koska virallisen aseman kautta sen poliittisia konsensus-tabuja haastavat näkemykset vuotaisivat suuren yleisön tietoisuuteen ja sitä kautta jopa julkiseen keskusteluun. Ei tarvitse kuin muistella vihreiden vaatimatonta alkutaipaletta ja sen myöhempää menestystä liikkeen saatua teesinsä yleisen debatin alaisiksi. 

Poliittisen eliitin kannalta Sinimustan liikkeen puoluehankkeen torppaaminen ei ole yksiselitteisesti hyvä asia. Hylkääminen kun nostaisi väistämättä keskustelun demokratian rajoista ja sen sisäisestä logiikasta, vaikka itse keskustelu olisikin kontrolloidun yksipuolista ja sitä kävisivät julkisuudessa vain järjestelmän luotetut apparatsikkit. Älykkäät ihmiset tekisivät itselleen joka tapauksessa kysymyksiä, joita ei julkisessa elämässä esitetä. Epäluottamus kansasta erkaantuneeseen demokratiakoneistoon syvenee ja herättää entistä perustellumpia kysymyksiä kenen etuja nykyjärjestelmä itse asiassa ajaa.

Tähän menessä demokratiaa ja sen liberalistisia arvoa punnitsevia kriittisiä argumentteja ei ole maassamme juurikaan esitetty muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Siksi olisi toivottavaa, että Sinimustan liikkeen esiinmarssi herättäisi filosofiset toisiajattelijat pohtimaan ääneen nykydemokratian mielekkyyttä, kansanvaltaisuutta ja sen todellisia vallankäyttäjiä. Ylipäätään koko nykydemokratian politisoitunut konsepti tulisi haastaa älyllisesti, sillä on sanomattakin selvää, että siihen kuuluvat tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät edusta itsestäänselvää kosmista hyvyyttä, vaan näyttävät olevan portteja sivilisaaton romahdukseen ja kaaokseen.

                                                             *********************

  

Yle TV1, torstai 4.2.2012 klo 19.00, Dokumenttiprojekti: Paperittomat

Suomessa, enemmistön näkymättömissä, elää ihmisiä, joiden arki on täynnä näköalattomuutta, epävarmuutta ja pelkoa huomisesta. Minkälaista on näiden ihmisten todellisuus, miten rakentaa elämää maassa, jossa sinua ei virallisesti ole edes olemassa. O: Ann-Mari Leinonen ja Sampsa Huttunen HD ohjelmatekstitys (suomi) 50 min. Linkki ohjelmaan.

Etnisen ja kulttuurisen diversiteetin viholliset, itsenäisten kansakuntien tuhoajat, ovat kieltämättä taitavia ehdollistaessaan massoja. Toki heidän tunteisiin vetoava propaganda ei kykene manipuloimaan kaikkia, mutta silti riittävän monia, jotta lännen itsetuho olisi edes jotenkin perusteltavissa demokratian luhistuvissa kulisseissa. 

Illan dokumentti on varsinainen kouluesimerkki psykologisesta vaikuttamisesta. Rationaalisesti arvioitavissa oleva massiivinen kansainvaellus sivuutetaan ohjelmassa kokonaan ja se keskittyy  sen sijaan Suomeen livahtaneiden yksilöiden kokemuksiin. Koska näkökulmaksi on valittu yksilöpyksilöt, katsoja voidaan samastuttaa tunnetasolla näiden todellisiiin tai kuviteltuihin kärsimyksiin. Muukalaisten kärsimysten vähentämiseksi empaattinen katsoja ei voi päätyä muuhun kuin että tulijan turvapaikka hyväksyttäisiin ja tämä saisi näin ikuisen nautintaoikeuden Suomessa. 

Ohjelman lähettäminen olisi perusteltua siinä tapauksessa, jos Yle esittäisi vastavuoroisesti ohjelmia, joissa maahanmuuttoa tarkastellaan populaatiotason kysymyksenä ja ekologisena ongelmana.  Moniarvoisuus jää Ylellä kuitenkin vain tyhjien puheiden asteelle, sillä mediajätti kannattaa edelleen vain yhtä ideologista näkökulmaa, jossa puolustetaan kaikin keinoin afrikkalais-aasialaista invaasiota.

PRESIDENTTI NIINISTÖ JANKUTTI VALTIOPÄIVIEN AVAJAISISSA JÄLLEEN "VIHAPUHEESTA"

Mediassa Suomi näyttää Pohjois-Korealta.

On vaikea sanoa vaivaako maamme presidenttiä pahanlaatuinen dementia vai haluaako hän toistuvalla vihapuhejankutuksellaan olla paavillisempi kuin johtavat EU-paavit itse. Tällaiselta kysymyksenasettelulta ei voinut välttyä lukiessa Ylen verkkosivujen uutista Presidentti Niinistö ja puhemies Vehviläinen huolestuneita vihapuheesta, voi johtaa väkivaltaan - Yle seurasi valtiopäivien avajaisia. 

Ajatusten Aurajokena tunnettu itsestäänselvyyksien laukoja marmatti jälleen kansalaisten vapaudesta ilmaista ääneen ajatuksiaan. Presidentin logiikan mukaan poliittista valtavirtaa kyseenalaistavat ikävät totuudet, so. vihatotuudet eli orwellilaisesti vihapuhe, johtaa vääjäämättä väkivaltaan. Aasinsiltana puheen ja väkivallan välillä hän käytti nuorten keskinäistä väkivaltatapausta, jolla ei ollut mitään poliittista ulottuvuutta.

Niinistö sivuaa myös yhteiskunnan ilmapiirin ja puheen koventumista.

- Kun toinen toistaan kiihdyttää, tie ilkeistä puheista tai halveksinnasta johtaa vihaan ja pahimmillaan väkivaltaan. Suomikaan ei ole tälle vaaralle immuuni. Presidentti muistuttaa, että Suomessakin on tapahtunut raakoja rikoksia, kun joukko nuoria on käynyt yhden uhrin kimppuun surmaten tämän.

Niinistön mukaan myös poliittisen kiihkon nousu on pahimmillaan johtanut murhayritykseen. Lisäksi poliitikkoihin on käyty kiinni ja tilaisuuksia häiritty.

Niinistö on valtiopäivän avajaisissa ja uudenvuodenpuheissa eri retorisin keinoin kiihottanut viranomaisia ennakkosensuuriin ja vääränlaisten ajatusten sanktioimisiin ainakin vuonna 2020, 2019 & 2019, 2018 ja 2016. Arvattavasti valtamedia ja johtavat poliitikot ovat olleet tyytyväisiä presidentin kiertoilmauksille suitsia sananvapautta. Ylen uutisessa lainattu eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen on puheenvuorossaan Niinistön linjoilla ja katsoo toisinajattelijoiden puheen johtavan automaattisesti väkivaltaan:

Myös Vehviläinen on huolestunut vihapuheesta.

- Koventunut kielenkäyttö puhuttaa ja huolettaa suomalaisia. Kun puhe on mustavalkoista huudon ja haukun virtaa, vaarana on, että sisältökin kärjistyy ja kärsii. Kovista ja uhkaavista sanoista voi olla lyhyt matka uhkaaviin ja koviin tekoihin.

Voi vain kuvitella millaisia keinoja Niinistö ja Vehviläinen haluaisivat käyttää "koventuneen kielenkäytön" tukahduttamiseksi. Luultavasti keinoja, jotka johtavat valtiovallan väkivaltakoneistoin puolelta uhkaaviin ja koviin tekohin tavallisia kansalaisia vastaan.

Tyhjälle salille pidetyssä puheessaan Niinistö sätti pienen Suomen puolesta myös Venäjän sisäistä politiikkaa. Vielä 1980-luvulla riippumattoman Suomen presidentti pelkästään ylisti itäistä kommunistidiktatuuria, mutta palamentaariseksi demokratiaksi muuttunut Venäjä saakin kuulla nyt olevansa ihmisoikeusloukkausten johtava maa "sivystyneessä maailmassa". 

Syy moiseen ruotsalaiseen rohkeuteen löytyy siitä, että Niinistö voi huudella Venäjälle EU:n velttojen lihasten takaa. Rohkeutta on lisännyt myös uuden "länsimaisia arvoja" puolustavan sotakiihkoisen demokraattipresidentin astuminen virkaan Amerikassa:

Niinistö toivoo, että Venäjän viranomaiset pidättäytyvät väkivallasta mielenosoittajia kohtaan. Suomi vaatii edelleen Navalnyin vapauttamista. 

- Ei se mielipide ole parin viikon takaisesta muuttunut, Niinistö sanoo.

- Ne on tuomittu moneen kertaan, niin Suomessa kuin Euroopassa. Aihetta siihen on ollut, ja aihetta tuli viimeksi eilen lisää. Mutta yksisuuntaiset julistukset eivät yksin riitä. On myös haettava keinoja, joilla toivottua muutosta saadaan aikaan.

Pienelle Suomelle ei pitäisi kuulua miten vapailla vaaleilla valittu Venäjän poliittinen johto ratkoo sisäisiä kysymyksiään vai ratkooko ollenkaan. Sitä paitsi Aleksei Navalnyi on saanut tapahtumiin nähden suhteettoman suuren huomion lännen ja Suomen mediassa ikään kuin kysymyksessä olisi suuri poliittinen maanjäristys. Tosiasiassa lännen salaa tukeman hajanaisen opposition kannatus on melko pientä, jonka suhteen Venäjä toimii perinteiseen bysanttilaiseen tyyliinsä.

Navlnyin kohdalla valtamedia on tehnyt kärpäsestä härkäsen, joka palvelee lännen uudelleen etsimää viholliskuvaa. Trumpin väistyttyä media on halunnut kiihottaa massoja Vladimir Putinia vastaan ja hän onkin saanut edustaa kaikkia niitä vikoja, joihin länsi voi projisoida oman surkeutensa. Omaan nokkeluutensa kompastuvissa länsimaissa ei taideta ymmärtää, että vaikka ne manipuloimallaan värivallankumouksella saisivatkin Putinin pois vallasta, tilalle voi astua (((lännen))) kannalta vielä ikävämpi vaihtoehto. 

Lännen poliitikkojen ja median yliherkät reaktiot kertovat pinnan alla kuplivasta imperialismista, jossa oma läpikorruptoitunut demokratiailveily ja perverssi arvomaailma halutaan istuttaa väen vängällä jokaiseen maailman kolkkaan. 

KAPITALISMIN RESETOINNIN VIIMEISIN ASKEL: KIELLETTÄÄN OSAKEKAUPPA PIENSIJOITTAJILTA!

Maailmalla on seurattu viime viikosta asti hämmästellen amerikkalaisten piensijoittajien yhteenliittouttumista suuria riskirahastoja ja investointipankkeja vastaan. Tällä hetkellä ilmiö näyttää pörssimaailmassa hieman laantuneen, josta kertoo tuore Yle-uutinen Meemiosakkeiden pörssiralli näyttää rauhoittumisen merkkejä Yhdysvaltain osakemarkkinoilla. Piensijoittajien laajalle levinnyt tyytymättömyys pikavoittoja kerääviin riskirahastoihin alkaa olla kuitenkin jo niin laajalle levinnyttä, että markkinoiden epätasapaino tulee tuskin jäämään väliaikaiseksi. Varsinkin kun yhteishyökkäykset osakemarkkinoiden suurpelureita vastaan on nyt helppo toteuttaa internetin avulla.

Valtamedian asenne osakemarkkinoiden uuteen ilmiöön on ollut epäröivä, sillä piensijoittajien toimintatapa kumpuaa samasta järjestelmän vastaisuudesta kuin populismi. Esimerkisi Yle julkaisi viime viikon lopulla analyysin Nokiaa ja osakemarkkinoita ravistelleen ilmiön taustalla on nettiväen erikoinen kosto rikkaille, jossa osakkeiden vastamanipulointi nähdään lähinnä nykymaailman odotuksiin pettyneiden (miesten) vastavetona maailman rahavaltiaille. Valtamedia ei voi kuitenkaan yksiselitteisesti tuomita piensijoittajia, koska ne käyttävät samoja keinoja riskirahastoja vastaan kuin mitä nämä käyttävät tavallisia sijoittajia vastaan. Puhe kostosta on sikäli perusteltua, sillä pörssin rahoitusmarkkinoita hallinneet investointipankit saavat maistaa nyt omaa lääkettään.

Ylen analyysissä valaistaan kiitettävästi mistä riskirahastojen keräämissä pikavoittosijoituksissa on kyse:

Gamestopin osakkeen romahtamiseen uskova riskirahasto lainaa markkinoilta Gamestopin osakkeita korvausta ja vakuutta vastaan. Nämä lainatut osakkeet rahasto myy markkinoille pörssissä määritettyyn hintaan. Eli esimerkiksi jos riskirahasto X päätti viime perjantaina shortata Gamestopin osaketta, se lainasi osakkeita markkinoilta, maksoi kulut ja myi lainaamansa osakkeet heti eteenpäin 65 dollarin kappalehintaan. Ideana on, että kun osakkeen alkuperäinen omistaja haluaa osakkeensa myöhemmin takaisin, sen hinta pörssissä on laskenut ja riskirahasto voi ostaa osakkeet halvalla takaisin ja palauttaa ne alkuperäiselle omistajalle. Eli jos Gamestopin osakkeen arvo olisi pudonnut 30 dollariin (jossa se oli kaksi viikkoa sitten), riskirahasto tekisi voittoa noin 30 dollaria jokaisesta shortatusta osakkeesta. Moni riskirahasto uskoi tämän toteutuvan. 

Gamestopin osaketta on shortattu enemmän kuin niitä on ostettavissa markkinoilta. Ilmeisesti tämä on mahdollista. Edellä olevan skenaarion vaihtoehto on se, että Gamestopin osakkeen hinta nousee. Ja tässä tulee shorttauksen ongelma. Shortatun osakkeen hinta voi nousta kuinka korkeaksi tahansa. Kattoa ei ole, joten tappiot ovat teoriassa rajattomat.

Yksi pahiten kärsineitä rahastoja on Melvin Capital Management, joka tarvitsi viime viikolla 2,75 miljardin dollarin lisärahoituksen pystyäkseen jatkamaan toimintaansa. Juuri Melvin-rahasto on pyrkinyt eniten painamaan Gamestopin osakkeita alas, jonka vuoksi piensijoittajat kohdistivat pörssiraivonsa siihen. 

Melvin-rahaston tukalaa tilannetta on pidetty amerikkalaismediassa jopa merkkinä Internetin antisemitismistä, sillä yhtiö on vahvasti juutalaisomisteinen kuten muutkin riskirahastot. Ylen analyysissä juutalainen rahamaailma ja sen herkkähipiäisyys jätetään mainitsematta, mutta siinä ei peitellä silti sitä inhoa mitä tavalliset piensijoittajat tuntevat Melvin-rahastoa kohtaan.

Wall Streetin menestystarinana tunnetun rahaston taipuminen nettiyhteisön edessä on luonnollisesti otettu riemulla vastaan WallStreetBetsissä. Ylen analyysissä ollaan oikeilla jäljillä sen nähdessä perimmäisen ongelman parasiittimaisissa suursijoitusyhtiöissä:

Nyt he ovat päässeet kostamaan niille boomereille, jotka ovat vastuussa nykyisestä talousjärjestelmästä ja sen seurauksista. Sivustolla koetaan, että Wall Streetin jättiläiset ovat pitkään saaneet kyseenalaisilla keinoilla takoa satumaisia voittoja samalla kun tappiot kaatuvat tavallisten kansalaisten niskaan. Nyt Wall Streetin pörssihaukat saavat siis maistaa omaa lääkettään.

Piensijoittajien robinhoodismia ei Wall Streetillä pitkään katsottu ja se alkoi lähes välittömästi painostaa osakekauppaa käyvää Robinhoodia ja lainsäätäjiä. Vaatimuksissaan Wall Streetin pörssi puolustaa finanssimaailman vanhoja suuria tekijöitä ja vaatii keinoja, joilla piensijoittajien osallistuminen osamarkkinoille estettäisiin. New Yorkin pörssin johdon mielestä vain suursijoittajilla saisi olla oikeus manipuloida osakekursseja. Robinhood keskeyttikin rahamaailman painostuksen vuoksi joksikin aikaa osakekaupan, mutta nyt toiminta näyttää taas jatkuvan. Lopputulos ei ole vielä varma, paitsi se, että kulissien takana raharuhtinaat yrittävät kaikien keinoin saada suitsittua piensijoittajien osallistumisen suurten poikien peliin.

Saattaa olla, että rosvoeliitin vaatimukset kapitalismin resetoinnista saavat pelin kovennuttua uutta tulta purjeisiin. Vastareaktiona piensijoittajien itsepäisyydelle kapitalismiin olennaisena osana kuuluvan pörssi-insitiuution sääntöjä halutaan muuttaa niin, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin globalistisen finanssieliitin tavoitteita: "vapailta markkinoilta" saisi tästedes ostaa ja myydä osakkeita ainoastaan globalistiseen sisärenkaaseen kuuluvat suursijoittajat.