HYVIEN IHMISTEN RAUHANOHJUKSIA SYYRIAAN!

Läntisessä valtamediassa Yhdysvaltain republikaanit on kuvattu usein aseita heiluttavina punaniskoina, kun taas demokraatit esitetään sivystyneinä rauhan rakastajina. Koska sota on väkivallan äärimmäisin kollektiivinen muoto, luulisi vallitsevan ennakkoluulon perusteella repubikaanipresidenteistä löytyvän ne kovimmat sotahullut. Historiallinen tosiasia kuitenkin on, että pahimmat sotahaukat pesivät demokraattipuolueessa. 

Presidenttinä toimiessaan Donald Trump ei aloittanut ainuttakaan uutta sotaa, eikä se ollut sattumaa. Republikaanipuolue on perinteisesti kannattanut eristäytymispolitiikkaa toisin kuin demokraatit, joille läntisen demokratian levittäminen pommeilla on ollut sille ideloginen, universalistinen lähetystehtävä. Siksi Ylen tuore uutinen Biden sanoo ilmaiskun Syyriaan olleen varoitus Iranille ei tullut yllätyksenä poltiikkaa tarkasti seuraaville. Biden kuvasikin ilman kongressin hyväksyntää tehtyä iskua kyynisesti "paluuksi normaaliin".

Yhdysvaltain viimeisimmässä ilmaiskussa oli mukana paljon Lähi-idän valtapolitiikkaa, koska sen avulla haluttiin uhitella Israelin pahimmalle viholliselle Iranille. On tunnettua, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa on Israelin etua ajavien sionistien hallussa, mutta se ei ole koko totuus. Demokraattipuolue on toki Israel-puolue siinä missä republikaanitkin, mutta sen lisäksi se on nimensä mukaisesti kulutusdemokratiaa maailmalle levittävä imperialistipuolue.

On mielenkiintoista huomata, kuinka rauhantahtoisena esiintyvä nykyvasemmisto liputtaa Demokraattipuoleen ulkopoliittisen aggression puolesta. Kommunismin luhistumisen jälkeen heille kelpaa mainiosti demokraattien ajama uusmarxialainen identiteettipoliitikkaa homoagendoineen. Demokraattipresidentin johdolla näitä aatteita ollaan ajamassa entistä voimakkammin niihin maailmankolkkiin, joissa terveet traditiot eivät ole vielä saaneet läntistä tartuntaa. 

Luokkataistelu on hylätty, mutta idealistinen unversalismi liittää nykyvasemmiston edelleen kommunistiseen traditioon. Siksi Bidenin rauhanohjukset hyväksytään samoilla perusteilla kuin Neuvostoliitonkin rauhanohjukset aikoinaan: ne on tarkoitettu vain "roistovaltioita" vastaan, koska ne eivät vapaaehtoisesti taivu edistykselliseen maailmanjärjestykseen.  Suomessa tätä kieltä puhuu mm. uusvasemmiston entinen nuorisoidoli Maija Vilkkumaa, jonka mielestä jonkun vahvan länsimaan olisi mentävä sotimaan Venäjää vastaan, ellei Venäjän kansa nouse demokraattisesti valittuja hallitsijoitaan vastaan. Globalistien vasemmiston kannalta on onni, että heillä on nyt Bidenin kaltainen johtaja, joka on valmis kumoamaan roistovaltioiden vääränlaisen demokratian! Eihän sellainen voi olla aito demokratia, jossa suositaan globo-homon sijaan perhekeskeisyyttä ja isänmaallisuutta.

Maailmantilan kasvavasta epävakaudesta huolimatta tulemme lähiakoina saamaan ainakin ilmaista huumoria vasemmistohyväkkäiden osalta. Tulee olemaan suurta hupia seurata kuinka Hyvät Ihmiset yrittävät kiemurrella itsensä ulos luomastaan kognitiivisesta dissonanssista. Voi olla, että monet heistä ovat liian tyhmiä huomaamaan mitään ristiriitaa Hyvien asioiden kannattamisessa ja imperialistisissa sotatoimien tukemisessa, mutta ne jotka sen tajuavat, joutuvat viemään selittelytaitonsa aivan uudelle tasolle. Se jos mikä on hyvää viihdettä.

OBAMAN SUOMI-AISURIT, ANGLO-SIONISTIEN SYYRIAN OPERAATIO JA YLEN KOMUKYYLÄ AWAKENING-TAPAHTUMASSA

Kuluneen viikon tapahtumat ja valtamedian niistä tulkitsema uutistarjonta kertovat lahjomattomasti alennustilasta, jossa länsi ja lähes kaikki sen ihmiset elävät. Länsimaista suomalaiset ovat ikävä esimerkki siitä, kuinka massatiedotus ja väsymätön indoktrinaatio synnyttävät ennustettavan kliseisiä ja yhdenmukaistavia ajattelumalleja. Ylen radiouutiset kertoi tällä viikolla, että Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on suomalaisten ihaillun mies. Uutiseen tarttuivat myös monet päivälehdet kuten Keskisuomalainen uutisessaan Suomalaiset ihailevat Obamaa enemmän kuin Niinistöä – Microsoftin Gates on maailman ihailluin mies. 

Tiedotusvälineiden luoma mielikuva Yhdysvaltainen edellisestä presidentistä on lähes täydellinen kääntöpuoli presidentti Trumpista; siinä missä media kohtelee "Amerikan mustaa prinssiä" kuin pyhimystä, Trumpin niskaan on kaadettu kaikki mahdolliset ja mahdottomat likasangot. Kansalaisten olisi pienellä vaivalla helppo nähdä totuus, mutta suuret massat ovat henkisesti laiskoja ja siksi ne nielevät purematta median antaman kiiltokuvan Obamasta. On myös jokseenkin aisurimaisen oireellista, että suomalaiset ihailevat eniten vieraan valtion toisrotuista johtajaa, jonka intressinä ei ole ollut koskaan ajaa eurooppalaisperäisen väestön asiaa. Luulisi tutkimukseen vastanneiden ymmärtävän edes sen tosiasian, että Obama oli presidenttiaikanaan poliittisesti täysin saamaton ja hänet pinnalle nostaneiden taustavaikuttajien ohjailtavissa. 

Mikään salaisuus ei ole, että Obaman kaltaisen nobodyn nousu nopeasti yhdysvaltalaisen politiikan huipulle oli pitkälti häntä tukeneiden rikkaiden liberaalijuutalaisten ansiota. Ja tällaista etnisesti vierasta vieteriukkoa suomalaiset, jopa miehet, ihailevat. Osasyynä tulokseen saattaa olla myös se, että tutkimukseen vastanneet suomalaismiehet eivät ole niinkään cuck-miehiä, vaan he halusivat signaloida setä Tuomon valinnalla olevansa "fiksuja" ja "avarakatseisia". On vaikea sanoa kumpi on halveksuttavampaa, muukalaisten palvonta vai moraaliposeeraus. Yhtä kaikki ne paljastavat, että monen suomalaismiehen henkinen selkäranka on sulanut ja testosteronitaso laskenut dramaattisesti. 


                                                           
                                                        ***********************
                                                   

Vielä v.uonna 2013 Trump oli tätä mieltä.

Vaikka Donald Trump ei todellakaan ole Obaman lailla etnomasokistin päiväuni, tämän poliittiset ratkaisut miellyttävät kummasti liberaalieja ja globalisteja. Tähän on syynä se, että presidenttikauden pitkittyessä Trump on saanut vastaansa demokraattien ja republikaanisten kukservatiivien mafian, joka tunnetaan nimellä Deep state, syvä valtio. Se on demokraattisen järjestelmän sisälle poteroitunut vaikutusvaltainen pysyvä varjohallitus, jonka pitkän tähtäimen agendaan hallinnon vaihtuminen ei vaikuta. 

Trumpin presidenttikausi on todistanut, että Itärannikon poliittisen eliitin ulkopuolelta tuleva joutuu lopulta alistumaan epädemokraattisen syvän valtion ja vaikutusvaltaisen sionistilobbyn ulkopoliittiseen tahtoon. Tämä on näkynyt niin siirtolaispolitiikassa kuin Lähi-idän kysymyksessä. Vielä presidenttikauden alussa Trump liputti eristäytymispolitiikan puolesta, mutta jo melko nopeasti AIPAC:in sionistit saivat hänet peukoloruuvinsa alle. Tämä on näkynyt erityisesti Syyrian sodan kohdalla jo vuosi sitten, jolloin Yle Watchissa ilmestyi paljastusanalyysi Syyrian myrkkykaasuisku – kun kaikki ei ole sitä miltä näyttää. 

Näyttää siltä, että mikään ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan, koska viikko sitten tapahtunut kaasuisku Syyrian Itä-Ghoutassa noudattaaa samaa väärän lipun operaatiota ja median kömpelöä narratatiota kuin vuoden takaiset tapahtumat Idlibin maakunnassa Luoteis-Syyriassa. Jälleen kerran on syytä kysyä, mikä kummallinen motiivi Syyrian laillisen presidentin Bašar al-Assadin hallinnolla olisi kaasuttaa omia siviilejä tilanteessa, jossa se on jo käytännössä voittamassa sodan. Maallisena johtajana Al-Assadin voidaan odottaa toimivan rationaalisesti, joten viimeinen asia, jonka hän tekisi olisi sotilaallisesti merkityksettömien siviilien kaasuttaminen, joka provosoi varmuudella Israelin lihaksina toimivan Yhdysvallat kostoiskuun. 

Koska al-Assadilla ei ole mitään järkevää motiivia käyttää laittomia kemiallisia aseita kansalaisiaan vastaan, silloin on todennäköistä, että jonkun muu täytyy olla teon takana. Jo se, että lännen uutismedioiden pääasiallisena tietolähteenä kaasuiskussa oli Syyrian kapinallisalueilla toimiva Syyrian siviilipuolustus eli Valkoiset kypärät, johtaa väistämättä sylttytehtaalle. Ainoa taho joka todella hyötyy kaasuhyökkäyksen seurauksena tehdyistä ilmaiskuista ovat Assadin vastaiset kapinalliset, joihin kuuluu huomattava joukko islamilaisia fundamentalisteja. Heillä kun on motiivi ja tahto tehdä kylmäverinen väärän lipun operaatio, jossa Syyrian laillinen hallinto näyttäytyy syyllisenä. Kemialliset aseet kapinalliset ovat suurella todennäköisyydellä saaneet joko Yhdysvalloilta tai Israelilta.

Tämän päivän ykkösuutinen on ollut odotetusti Yhdysvaltojen tekemä kostoisku, josta Yle on kertonut viestimissään runsaasti. Verkkosivujen uutisessa Yle seurasi hetki hetkeltä: YK turvallisuusneuvosto koolla Syyrian vuoksi, Venäjä vaatii tuomitsevaa päätöslauselmaa kerrotaan tapahtumien ketju sellaisena kuin länsimaiden Assad-vastaiset valtamediat sen haluavat tulkita. Trumpin tai oikeastaan hänen takapirujensa määräämät iskut tehtiin virallisen tiedotteen mukaan kemiallisten ja biologisten aseiden tutkimuskeskukseen, kemiallisten aineiden säilytyslaitokseen ja varastoon, jossa oli kemiallisiin aseisiin liittyvää kalustoa. Jo tämä paljastaa, että iskuilla haluttiin tuhota kansainvälisiltä tutkijoilta sitä todistusaineistoa, jota ei koskaan ehkä ollutkaan. Päätös hyökkäyksestä tehtiin lopulta melko nopeasti, luultavasti siksi, ettei Syyrian tekemäksi julistetun kaasuiskuun todellinen luonne alkaisi paljastua liikaa.

Sionisteille ja muille globalisteille Syyrian polvilleen saattaminen on ollut pitkäaiakainen projekti, jota on suunniteltu tarkoin jo ainakin vuodesta 1983 lähtien. Kuvion tarkoituksena on ollut Israelin autoritääristen vihollisvaltioiden hallintojen hajoittaminen ja "demokratisoiminen". Ennen Syyriaa tulilinjalla oli Irak, jossa syrjäytettiin laillinen johtaja Saddam Hussein ja maa pirstaloitiin sotilaallisesti merkityksettömiksi kilpailevien ryhmien taistelutantereeksi. 

Viime vuosina tämän projektin päätähtäimeissä ovat olleet Iran ja Syyria, josta on todisteena viime yön tapahtumat. Israelin vihollisvaltioiden luhistamisella on toinenkin päämäärä, joka koskee Eurooppaa. Tuhotuista maista nimittäin vyöryy valtavat määrät pakolaisia Eurooppaan. Tämä jos mikä sopii globalistien kalergisiin ja siten diabolisiin tulevaisuuden visioihin. Tällä hetkellä sen esteenä näyttää olevan vain Venäjä, jota vastaan media käy sattumoisin valtavaa demonisointikampanjaa.

                                                         ***********************

Kun Yle haluaa julkaista poliittista tutkivaa journalismia, se ei ota koskaan kohteikseen lemmikeitään kuten äärivasemmistolaisia tuhotyöntekijöitä ja Vihreää puoluetta, puhumattakaan Bilderberg-ryhmän kokouksista. Sen sijaan "kriittinen silmä" tarkastelee ahnaasti valtiosta riippumattomia kansallismielisiä järjestöjä ja perussuomalaisten poliitikkojen somekäyttäytymistä. 

Yksi lähivuosien kieroimmista journalisitisista tempuista oli Ylen toimittaja Sara Rigatellin tekeytyminen Soldiers of Odinin ystäväksi, jolloin hän pääsi seuramaan katupartiojärjestön yksityiskeskustelua verkossa. Jäsenien luottamukselliset näkemykset hän vuoti julkisuuteen ja sai tehtyä kauhistelevan kohujutun SOO-järjestöstä. Yle Watch kommentoi tuoreeltaan tätä halpamaista propagandatemppua kesäkuun 2016 jutussaan Ylen polkaisema uusin "somekohu" katupartio S.O.O:sta on jo rimanalitus.

Jotain samantapaista saatiin lukea tänään, kun Ylen verkkosivuilla ilmestyi raportti Mitä todella tapahtui ravintola Kaisaniemen seinien sisällä – Ylen toimittaja pääsi seuraamaan "vaihtoehtoisen oikeiston" kokousta. 

Virheitä, valheita ja asenteellisuutta täynnä olevan jutun kirjoittanut Jani Parkkari on kuin muotista vedetty Ylen toimittaja, sillä myös hänellä näyttää olevan punaliberaalien kärsimä pahanlaatuinen Trump-fiksaatio. Jo tämä todistaa Parkkarin olevan jonkin sortin punavihreä, jolle mitä luihuimmat keinot ovat sallittua, kun halutaan "paljastaa" valtamedian silmittömästi vihaamaan "äärioikeiston" suljetun tilaisuuden puheenvuorot:

Journalismin periaatteisiin kuuluu, että lähtökohtaisesti kaikki tieto hankitaan avoimesti. Mutta jos yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta ei ole mahdollista saada tietoa avoimesti, voi Journalistin ohjeiden mukaan turvautua poikkeuksellisiin tiedonhankintakeinoihin.  

Toimittajana kävelin tilaisuuteen kaljatölkki kädessäni esittäen turistia, joka ei halunnut Helsingissä kuljettaa lompakkoa ja henkilöllisyyspapereita mukanaan. Kokouksen puheet lähetettiin suorana verkkoon, mutta tarkkaan rajatusta videosta ei selviä puheiden vastaanotto ja niiden herättämä keskustelu.

Nuuskivan komukyylän mielestä suljettu Awakening-seminaari on yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, vaikka juttua lukemalla käy selväksi kuinka hän joka yhteydessä pyrkii vähättelemään tilaisuutta. Parkkarin hampaissa ovat varsinkin enemmistönä olleet miespuoliset osallistujat, joista hän naljailee aina vaatepartta ja puhetapoja myöten. Näin hän tulee toistaneeksi multikulturalistien epäloogista klisettä, jossa äärioikeistolaiset ovat vaarallisia mutta silti vaarattomia, koska ovat ressukoita. 

Missään objektiivisessa mielessä konferenssi ei ollut poliittisesti merkittävä, vaikka muutamat tiedotusvälineet huomioivat sen. Jos tilaisuudella on jotain poliittista merkitystä, sen täytyy koskea osallistujia, joille se antoi varmasti positiivista taisteluhenkeä. Toivoa vain sopii, ettei vaihtoehtoikeistossa tapahdu konferenssin myötä kuplaantumista ja ettei se ala uskoa ulkomailta saapuneiden vieraiden olevan merkki siitä, että "homma on nousussa". Täpinöissään voi toki hetken olla, mutta pidemällä tähtäimellä nationalististen vaihtoehtoliikkeiden ei kannatta liikaa nojautua ulkomaan apuihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansainvälinen yhteistyö olisi hyödytöntä tai täysin turhaa kuten toimittaja Parkkari väittää:

Kaisaniemessä ravintolaan on kokoontunut reilut sata henkeä. Tällä joukolla ei vielä kumota individualismia korostavaa kapitalistisen kulutusyhteiskuntaa. Apuja ulkomailta on turha odottaa.

Jostainhan se on aloitettava, koska muutokset alkavat aina tietystä joukosta ihmisiä. Mitä tulee sitten osallistujamäärään, oikea luku on lähempänä kahdensadan pintaan kuin sadan, mutta mitäpä pienistä, eihän Ylen toimittajalta täsmällisyyttä odotetakaan. Varsinkin kun kyse on reppanoiden vaarallisesta äärioikeistokokoontumisesta.

Yleensä punavihreät toimittajat suhtautuvat yhteiskunnassa alakynnessä oleviin toimijoihin sympaattisesti, mutta kun käsiteltävänä aiheena on äärioikeisto, hyväksyntä loppuu kuin seinään. Ylen toimittaja ilmaisee suoranaista sadistista riemua siitä, ettei vaihtoehto-oikeiston taustalla ole juurikaan järjestelmän iso kihoja toisin kuin kapinallisena esiintyvällä äärivasemmistolla:

Kaisaniemessä moni puheenvuoro päättyy taistelun ja varman voiton julistamiseen. Paikalla ei kuitenkaan ole ketään kansanedustajia, merkittäviä rahoittajia tai tv-kameroita.

Ei tietenkään, koska korruptoituneen järjestelmän hegemonia on poliitikkojen, talouselämän ja niille huoraavan median kuten Parkkarin hallussa. Ainoa mitä kansojaan puolustavilla voimilta löytyy on totuus, kun taas pseudoeliitillä ja sen nomenklatuurulla ei ole muuta kuin valheensa. 

Tuota tyytymättömyydestä nousevaa totuuden voimaa ei kannattaisi Parkkarinkaan aliarvioida. Kun Itä-Saksan Leipzigissä alkoivat syksyllä 1989 maanantai-mielenosoitukset, järjestäjillä ei ollut muuta kuin halu repiä alas vihamielinen eliitti, joka oli jo vuosikymmenien ajan saanut nujertaa kansan vapauden ja tahdon. Ei mennyt kauaa kunnes sosialistinen järjestelmä luhistui koko Itä-Euroopassa. Silti Yle Watch uskoo, että nykyinen itsekästä yksilöatomismia lietsova järjestelmä ei tule romahtamaan kansalaisaktivisten poliittiseen paineeseen, vaan se tuhoutuu lopulta omiin arvoihinsa, jotka ovat lähtöisin Ranskan vallankumouksesta.

SYYRIAN MYRKKYKAASUISKU – KUN KAIKKI EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ

Länsimaiden valtamediat ovat jälleen osoittautuneet lyhytmuistisiksi.

Kun kaikki ei ole ihan sitä miltä halutaan näyttää. Länsimaiden valtavirtamedian uskottavuus on internetin vapaan tiedotuksen vuoksi kärsinyt viimeiset vuodet huomattavia arvovaltatappioita, eikä tilannetta paranna yhtään se, että se yrittää projisoida omat valheensa kutsumalla valheenpaljastajia valeuutisten levittäjiksi.

Jo pitkään länsimediat ovat julistaneet Syyrian presidentti Bašar al-Assadin absoluuttista syyllisyyttä samaan tapaan kuin Saddam Husseinista ja Muammar Gaddafista, joita syytettiin joukkotuhoaseista ja kansanmurhasta. Tämä siksi, jotta Nato kumppaneineen pääsi "keskeyttämään kansanmurhan" ja istuttamaan maiden johtoon Israelille sopivat "demokraattiset" hallinnot. Sittemmin on paljastunut, että Irakista ja Libyasta ei löytynyt mitään joukkotuhoaseisiin ja kansanmurhaan viittaavaa, mutta eipä sillä enää väliä, koska "ennalta ehkäisevillä rauhan toimilla" ne hajoitettiin raunioksi Israelin intressien mukaisesti ja pakolaisväestö siirrettiin pohjoiseen eurooppalaisten iloksi. Kaikki meni kuten pitikin ja enää rikkana rokassa on Syyria, joka on Iranin ohella ainoa maa, joka häiritsee Israelin rauhantyötä ja isällistä ylivaltaa Lähi-idässä.

Parin viime päivän aikana läntinen media on julistanut hurskastelevalla varmuudella, että Assadin joukot ovat tehneet Idlibin maakunnassa Luoteis-Syyriassa kemiallisen iskun omia kansalaisiaan vastaan. Toimittaja Sara Rigatelli on asiasta niin varma, että kertoo Ylen eilisessä uutisessa Syyrian myrkkykaasuiskun silminnäkijä Ylelle: Äidit odottivat lastensa heräävän henkiin  Assadin kansanarmeijan olevan hyökkäyksen takana, vaikka edellisistäkin iskuista on valehdeltu:

Syyrian edellinen iso kemiallinen isku tapahtui vuonna 2013. Yli tuhat ihmistä kuoli hermokaasuun Ghoutassa lähellä pääkaupunkia Damaskosta.

Ennen internetaikaa näin härski uutisointi olisi mennyt läpi ilmoitusasiana, mutta koska kansalaiset voivat nykyään seurata myös Venäjän ja Syyrian uutistoimistojen lähteitä, jotkut mediatalot yrittävät säilyttää uskottavuutensa tuomalla esiin myös vastapuolen näkemyksiä. Suomessa eräs näistä harvoista on Ilta-Sanomat, jonka toimittaja Jari Alenius uskaltaa poiketa Ylen ja Helsingin Sanomien Syyria-ortodoksiasta:

Idlibin maakunnassa Syyriassa tiistaina paljastuneen kaasuiskun tapahtumat ja syylliset ovat kiistanalaisia, vaikka länsimaissa onkin jo syytetty Assadin hallintoa kaasukranaattien kylvämisestä. Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan tyrmää mahdollisuutta, että tavanomaiset kranaatit olisivat osuneet maassa olleeseen kaasutehtaaseen, kuten Venäjä väittää.

Mielenkiintoisen lisän syyllisyyskysymykseen tuo Syyrian armeijan fb-kanavan tiedote, jossa maan ilmavoimien myönnetään pommittaneen terroristien asevarastoa, mutta syyttää siviliiuhreista niitä, jotka pitävät lapsia ihmiskilpinä:

SyAAF has destroyed a warehouse in Khan Shikhon in Idlib province where chemical weapons were being produced and stockpiled before being shipped to Iraq. The strike was conducted Tuesday against a major rebel ammunition depot east of the town of Khan Sheikhoun; and it was a part of multiple SyAAF airstrikes against munition depots and weapon storage warehouses which have been going on for the past two days. The warehouse was used to both produce and store shells containing toxic gas. The shells were delivered to Iraq and repeatedly used there where both Iraq and international organizations have confirmed the use of such weapons by militants. The same chemical munitions were used by militants in Aleppo, where Russian military experts took samples in late 2016 and provided to the OCPW according to the protocol.

Arkijärjellä ajateltuna on vaikea kuvitella, että mitä hyötyä Syyrialle olisi myrkkykaasuiskusta, koska juuri tällä hetkellä Assad on voittamassa sodan. Päähän ei tarvitse sovittaa foliohattua ymmärtääkseen, että syyte kiellettyjen kemiallisten "kaasuaseiden" käytöstä tuli siionisteille vähän liiankin hyvään aikaan.  Sattumoisin Brysselissä pidettiin keskiviikkona pitkään suunniteltu Syyria-konferenssi, jossa järkyttyneet huomiot keskittyivät sopivasti juuri päivää aiemmin tapahtuneeseen sariini-iskuun. Tämä antoi Iso-Britannian sionistiselle ulkoministeri Boris Johnsonille tilaisuuden julistaa, että ”kaikki todisteet viittaavat siihen, että kemiallisen iskun tekivät Bashar al-Assadin hallinnon joukot".

Koska tavanomaisten informaatiokanavien varassa olevilla kansalaisilla ei ole varmaa tietoa Syyrian tilanteesta ja eri osapuolien motiiveista, jää jäljelle vain sivystyneet arvaukset ja spekulointi. Sen sijaan varmaa on vain se, että pelkästään valtamedian versioon uskominen johtaa auttamattomasti metsään. Eräs todennäköinen kokonaiskuva tapahtumien kulusta ja taustoista voisi olla seuraavanlainen.

"Uusliberaalit" eli käytännössä amerikkalaiset neokonservatiivit ovat jo kauan sitten tehneet suunnitelman nimeltä New American Century, jonka verkosta poistuneella, mutta edelleen web-beta.archivesta löytyvillä sivuilla tuodaan esiin ne keinot ja tavoitteet, joilla palvellaan mm. Israelin etua Lähi-idässä. 

Pähkinänkuoressa tuon suunnitelman tavoiteohjelmaan kuuluu Israelin autoritääristen vihollisvaltioiden hallintojen hajoittaminen ja "demokratisoiminen". Tähän mennessä Irakin projekti Saddamin syrjäyttimiseksi ja maan pirstaloimiseksi on sujunut suunnitellulla tavalla, vaikka se on tullutkin maksamaan amerikkalaisille veronmaksajille odotettua enemmän. Seuraavina tähtäimissä ovat olleet Syyria ja Iran. 

Syyrian kohdalla suunnitelman lähtökohtana on ollut perinteinen hajoita ja hallitse -strategia, johon on kuulunut maan kapinallisten rahoittaminen ja kouluttaminen. Pahaksi onneksi Venäjän mukaantulo sotki kuvion, jonka vuoksi on pitänyt taistella näennäisesti Israelin salaa tukemaa Isisiä vastaan. Tilanne on mutkistunut entisestään, kun Assadin joukot ovat pääsemässä lopullisesti niskan päälle kotimaansa hallinnasta. 

Tässä vaiheessa apuun tuli väärän lipun operaatioon viittaava "yllättävä kaasuaseisku", jonka kansainvälisten uutistoimistojen levittämät kuvat kuoleman kourissa tärisevistä pienistä lapsista edistävät kummasti Assadin vastaista kansainvälistä ilmapiiriä. Tämän jälkeen "kansainvälisessä yhteisössä" tullaan vaatimaan syyllisiä vastuuseen, jolloin Donald Trump on pakotettu muuttamaan neutraalia asennettaan. YK:ssa keskustellaan ja vaaditaan Yhdysvaltoja ottamaan ohjat käsiin Lähi-Idän kysymyksessä. Jälleen kerran tapahtumat ovat siirtymässä raiteille, jota Israel ja USA:n Itärannikon vaikutusvaltainen Israel-lobby AIPAC ovat koko ajan toivoneet.