POLIITTINEN VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ KÄRSI TAPPION, MUTTA TOISINAJATTELIJOIDEN VAINO JATKUU EDELLEEN

Pettynyt!

Jo vuoden verran vatvottu kansanedustaja Juha Mäenpään vieraslajipuheiden syytesuojan purkamisesta sai vihdoin tänään päätöksensä eduskunnassa. Ylen uutisesta Eduskunta ei antanut lupaa syyttää perussuomalaisten Mäenpäätä – Halla-ahon mukaan asian käsittely "häpeällinen farssi", näin kansanedustajat äänestivät voi käydä tarkistamassa kuinka oma suosikkipoliitikko äänesti. Koska äänestys oli niin sanottu omantunnon valita, ryhmäpaineella ei ollut merkitysta, vaan valinta oli täysin henkilökohtainen. Ylen äänestyslistan perusteella eduskunnasta löytyy peräti 121 kansanedustajaa, jotka kannattavat totalitarismiin kiinteästi kuuluvaa sanavapauden rajoittamista.

Mielivaltaisen stalinistisilla syytteillään kansanviholliseksi julistautunut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen harmitteli odotettua äänestystulosta Ylen uutisessa Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pettyi eduskunnan ratkaisuun Mäenpäästä – "Onko oikein, että politiikkaa voi tehdä laittomin keinoin?". 

Perustuslaillisen sananvapauden vihollinen toimi itse rikollisesti yrittäessään kriminalisoida eduskunnassa vapaan puheen. Silti hänellä on otsaa mennä suomalaisvihamielisesti tulkitun lain taakse ja hakea tukea punaisen yliopiston korruptoituneilta "lakiasiantuntijoilta":

– Kansanedustajien enemmistö, kuten myös perustuslakivaliokunnan enemmistö ja perustuslakivaliokunnassa kuulleet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että syytesuoja olisi pitänyt murtaa. He katsoivat kuten minäkin, että kyse oli rasistisesta ihmisarvoa loukkaavasta vihapuheesta, Toiviainen sanoo.

Ylen jutussa Toiviainen viittaa ahkerasti Amerikan itärannikön vasemmistoliberaalien kehittämään orwellilaiseen termiin "vihapuhe", jota Suomen koko lainsäädäntö ei edes tunne:

– Tässä on kyse varsin tavallisesta lainvastaisesta vihapuheesta. Mitä todennäköisemmin se olisi johtanut tuomioon. Ratkaisun tekee tietysti aina lopulta tuomioistuin.

Kuulostaa huolestuttavalta, että Toiviainen oli jo etukäteen varma ajatusrikostuomioin läpimenemisestä alemmissa oikeusasteissa. Kertooko tämä siitä, että Suomen oikeuslaitos on korruptoitunut aina raastuvanoikeudesta korkeimpaan oikeuteen?

Röyhkeyden huippuna voidaan pitää Toivaisen horinoita "laittomin keinoin tehdystä politiikasta". Mäenpään löysässä heitossa ei löydy tippaakaan rikollista mieltä toisin kuin vaikkapa Maria Ohisalon (vihr.) ja Tytti Tuppuraisen (sd.) poliittisista päätöksissä, joilla helpotetaan laitonta maahanmuuttoa ja taataan kansalta kysymättä Etelä-Euroopan miljardivelkoja. Mäenpään tapauksessa kyse oli vain harmittomista sanoista, joille ei tuotettu de facto kenellekään mitään harmia, piste. Valtakunnansyyttäjän ylimitoitettu syyteintoilu tuo mieleen Stalinin poliittiset oikeudenkäynnit, joissa kansalaisia ei syytetty konkreettisista teoista, vaan vääristä poliittisista ajatuksista, joiden syytettyjen kuviteltiin esittäneen:

– Onko oikein, että polittiikkaa voi tehdä laittomin keinoin? Eli käyttää siinä sanoman ajamisessa lainvastaista puhetta, ja rikkoa siinä mielessä voimassa olevaa lainsäädäntöä niin, että siitä ei seuraa rikosoikeudellista seuraamusta.

Tappiostaan huolimatta Toiviaisella ei aikomustakaan luopua  stalinistisesta ristiretkestään sananvapautta ja suomalaista nationalismia vastaan. Tästä kertoo ikävällä tavalla juhannuksena ilmestynyt Ylen uutinen Perussuomalaisten Nuorten vaalitwiitti toi syytteet kolmelle – Syyttäjä: "Heitä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan":

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nostanut syytteet Perussuomalaisten Nuorten twiitistä, jonka he jakoivat ennen EU-vaaleja keväällä 2019.

PS-nuoret jakoi Twitter-tilillään kuvan tummaihoisesta pariskunnasta, joka pitelee sylissään vauvaa. Kuva oli peräisin Euroopan parlamentin sivuilta. Järjestön kirjoittamassa saatetekstissä sanottiin, että "äänestä perussuomalaisia, jos et halua että Suomen tulevaisuus näyttää tältä".

Tämä poliittinen syyte tulee kertoneeksi, että valtakunnansyyttäjän mielestä etnisesti suomalaisen Suomen puolustaminen on rikos. Vain päinvastainen eli maan bastardoiminen Brasilian kaltaiseksi rotujen sekamelskaksi saa olla sallittua. Kun maahan saadaan vielä todellinen oikeus, Toiviaisen kaltaisia matalan intensiteetin kansamurhan (kansalta kysymätön kansanvaihto siirtolaisilla) edistäjiä odottaa pitkät syytekirjelmät.

URHEILURUUTU MUUN URHEILUMAAILMAN KANSSA PALVOO PELOISSAAN MUSTIA VALKOISTEN KUSTANNUKSELLA

Jake Hepple haluaa puolustaa valkoisten elämää. Se sai
tavallisia valkoisia halveksuvat "liberaalit" raivoihinsa.

Kaikista trendejä haistelevista surkeista perässähiihtäjistä surkeimpia ovat urheilutoimittajat. Nuorten feminististen naistoimittajien jälkeen he lienevät kaikkein uskollisimmin järjestelmän tuhoisia arvoja noudattava porukka.

Sekä eilen että tänään Urheiluruudussa vaahdottiin rasismista, joka selkokieleksi muutettuna tarkoittaa ilmiötä, jossa pahantekijä on aina valkoinen ja uhri värillinen. Tuollainen asenne on tietenkin itsessään rasistinen, mutta Yle ei anna sen häiritä hyvää tarinaa kaikkialla läsnäolevasta valkoisesta syyllisyydestä. Yle Watch tiivisti mustia palvovan Cuck-Urheiluruudun kieroutuneen rasismikäsityksen jo kahdeksan vuotta sitten ilmestyneessä tekstissä Yleltä ja vähän muiltakin normi indoktrinaatiopäivä:

Tarkkaavaisen katsojan korvaan otti uutistenlukijan tapa kertoa rasismista, sillä hän ei maininnut ollenkaan minkä rotuinen mahdollinen rotusyrjintään syyllistynyt pahantekijä oli ja vastaavasti minkä rotuisia olivat ne viattomat karitsat, jotka olivat tämän paholaismaisen rikoksen uhreja. Syy on yksinkertainen, sillä lähes kaikki valkoiset kaikkialla maailmassa on ehdollistettu rasismi-sanalle siten, että kuullessaan sen he automaattisesti olettavat, että rasisti on lähtökohtaisesti aina valkoinen ja uhri aina joku muu kuin valkoinen - yleensä musta tai juutalainen. Virallinen uutistiedotus noudattaa uutisoinnissaan täsmälleen tätä taustaoletusta, eikä se siksi puhu koskaan mustien valkoisiin kohdistamista rikoksista - silloin kuin se sattuu niistä ylipäätään uutisoimaan - rasismina. Uutismaailman "kuvaama" reaalitodellisuus on tietenkin toisenlainen, jos sattuu esimerkiksi uskaltautumaan valkoisena "maahanmuuttajien" miehittämälle vyöhykkeelle.

Noista ajoista Urheiluruudun ja koko urheilumaailman toimittajakunta on vaihtunut entistä pahemmiksi maailmankylähalaajiksi, sillä mukaan kyytipojaksi on tullut sekopäinen LGBT-jne. ideologia. Nuorisossa on tosiaan aivoapestyä voimaa valkovihamielisen järjestelmän tarpeisiin.  

Eilinen Urheiluruutu oli hypännyt kokonaan väkivaltaisen Black Lives Matter -liikkeen vaalivankkureihin. Jutussa "rasistinen kannaotto kuohutti Valioliigassa" toimittaja Jaakko Parkkinen kertoo, että BLM-liikkeen kritisointi on rasismia. Urheilun miljonääriammattilaiset ja cuck-toimittajat olivat raivoissaan vain siksi, että Mancester Cityn ja FC Burnleyn välisessä jalkapallo-ottelussa stadionin yllä lensi pienlentokone, jonka perässä kulki teksti "White Lives Matter Burnley". Globaaliyhtiöiden urheilutoimittajien ja Urheiluruudun mielestä tämä oli ilmaus "valkoisesta ylivallasta" (!), josta pitää rangaista ankarimman mukaan. Burnleyn seurajohto onkin antanut tempauksen tekijöille jo nyt elinikäisen porttikiellon otteluihinsa ja auttavansa kaikin keinoin poliisia rikollisten (sic) kiinnisaamiseksi.

Normaalijärjellä ajateltuna mielenilmauksessa oli kyse rodullisesta tasa-arvosta, sillä kertoihan plakaati, että myös valkoisten elämällä on merkitystä, varsinkin jos tarkastellaan missä määrin mustat tappavat valkoisia. Pakkomonikulttuurisuudella mädätetyssä typerässä pallopelissä valkoisilla ei kuitenkaan saa olla merkitystä ja siksi kaikki Valioliigajoukkueiden raharikkaat pelaajat, valmentajat ja tuomarit ovat viime päivinä  tehneet ennen ottelun alkua polvistus-eleen, jolla nöyristellään mustaa ylivaltaa edustavaa BLM-liikettä. 

Pelkästä oikeutetun mielipiteen ilmauksesta moralistisen raivokohtauksen saaneen urheiluelitiin aisankannattajamaiset reaktiot ovat tietenkin halpamaista ilveilyä maksavan yleisön silmissä. Onneksi tapaukseen liittyy sentään yksi suoraselkäinen sankari, nimittäin lentokonetempauksen järjestänyt nuori brittimies Jake Hepple. Kunnioitus miestä kohtaan on noussut kaikissa niissä kansalaispiireissä, joiden sydän sykkii alkuperäisen valkoisen Euroopan puolesta. Varsinkin, kun hän on brittimedian mukaan kieltäytynyt mitenkään pyytämästä tekoaan anteeksi, jossa ei ole mitään rikollista. Nyt merkki seinään, vuonna 2020 on vihdoin löytynyt valkoinen mies, joka ei pyydä anteeksi tekoaan, josta ei pidäkään pyytää anteeksi!

Samaisen Urheiluruudun lähetyksessä kerrottin Amerikan vasemmistoliberaalia mediaa pöyristyttäneestä tapauksesta, jossa Nascar-autoilusarjan ainoan mustan kuskin Bubba Wallacen tiloista oli löytynyt hirttosilmukka. Enimmäkseen valkoisten seuraaman lajin suurimpana alennustilana voidaan pitää sitä, että hirttoköyden löytymisen jälkeen kaikki muut sarjan valkoisen kuljettajat työnsivät "solidaarisuuden eleenä" Wallacen auton lähtöruutuun Alabaman osakilpailussa.

Viimeisimpien FBI-tietojen mukaan köysi ei ollutkaan hirttosilmukka, vaan kuukausien ajan paikalla ollut vetoköysi. Asian oikoi yllättäen myös Yle uutiset ja tämän iltainen Urheiluruutu. Kyseinen uutinen on vain yksi esimerkki uusmaolaisesta joukkohysteriasta, jossa rasismia (pahat valkoiset vs. viattomat mustat) nähdään kaikkialla. Jos ei nähdä, sitä luodaan itse kuten monet takavuosien tapaukset mustien itsensä polttamista kirkoista ja juutalaisten vandalisoimista omista hautausmaista kertovat.

Urheiluruutu jatkoi myös tänään rasismi-teemaansa pääjutullaan "Rasismi on myös ongelma Suomen urheilussa". Kuten arvata saattoi, rasismin ongelmalla viitattiin rasistisesti valkoisiin. Vain he ovat rasisteja Suomen urheilussa, eivät vieraanvaraisesti maahan päästetyt rotumuukalaiset. Jutussa haastateltiin pelkästään mustia koripalloilijoita, jotka väittävät kohdanneensa rasismia eli valkoisen kantaväestön nuivuutta. Toimittajalle ei sitten tullut mieleen haastatella suomalaisia urheilijoita, jotka ovat saaneet tuta värillisiltä.

                                                   *****************************



TV1, 24.6.2020 klo 18.20, 8 minuuttia

Suomessa esimerkiksi Punainen kortti rasismille -kampanja on kitkenyt rasismia urheilun avulla jo yli 15 vuotta. Kuinka hyvin urheilukentillä on onnistuttu rasisminvastaisessa taistelussa? Vieraana palkittu erotuomari Mohammad Al-Emara. #yle8minuuttia HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.

Koko 8 minuttia -sarja on aiheista päätellen uusien punavihreiden kesätoimittajien mahdollisuus tuoda ideologiaansa esiin valitsemalla sopivat haastatteluvieraat.

Tämän kertaisen jakson kuvio oli perin juurin tuttu valtamediasta: rotumuukalainen Mohammad Al-Emara arvostelemassa suomalaisia rasismista. Sikäli huvittavaa, että somalit ja pohjois-afrikkalaiset ovat etnosentrisintä ja rasistisinta väkeä koko maailmassa.

Mitä sitten tulee toimittajan peräänkuuluttamaan rasisminvastaiseen taisteluun, niin se ei tarkoita muuta kuin taistelua valkoisia vastaan. Se on rasistista ja siihen syyllistyivät tällä kertaa sekä toimittaja että musta erotuomari.


TV1, 24.6.2020 klo 22.00: Dokumenttiprojekti: Seksitohtori Ruth

Yhdysvaltain tunnetuin ja kiitetyin seksiterapeutti on Ruth Westheimer. Nyt 90-vuotias terapeutti on yksi harvoista Saksan keskitysleiriltä selviytyneistä. HD 1 h 35 min. Linkki ohjelmaan.

Yksipuolinen ylistysdokumentti juutalaisesta kestävien arvojen lahottajasta. Kriittinen näkemys olisikin jo nykytulkinnan mukaan antisemitismiä. Siksi mukaan on otettu pitkä jakso holokaustista jankuttamista, jotta katsoja voidaan pehmittää seksiterapeutin tuhoisille ideoille. Se voi tosin olla turhaa, sillä katsojalla alkaa todennäköisesti särkeä silmät jo pelkästään seksiterapeutin naaman tuijottamisesta puhumattakaan korvia ärsyttävästä pistävästä juutalaisnasaalista.

Vapaata seksiä, perheen uudelleen määrittelyä ja aborttia vaikutustavaltaisesti edistänyt juutalaisradikaali sionisti (Israelin armeijan tarkka-ampuja) kuvataan fanitusfilmissä epäpoliittisena henkilönä, vaikka juuri Ruth Westheimerin kaltaisten vaikuttajien propagoima "seksuaalietiikkaa" on koettu 1960-luvun lopulta lähtien poliittisena.

Sen sijaan että satunnainen tv:n katsoja tuhlaisi aikansa Ylen levittämään amerikanjuutalaiseen propagandaan, hänen tulisi tutustua psykologian professori Kevin Macdonaldin kolmiosainen tutkimusarjan viimeiseen osaan Culture of Critique (pdf-versio). 

Se kun antaa riittävät taustatiedot mihin Westheimerin päälle päin humanismilta näyttävät opit viime kädessä tähtäävät. Macdonaldin kirjassa kerrotaan valtavan ja hyvin dokumentoidun lähdeaineiston voimalla, kuinka juutalaiset ovat varsinkin 1900-luvulta lähtien olleet keskeisissä rooleissa kaikissa kumousliikkeissä, joilla on pyritty heikentämään valkoisen valtaväestön koheesiota, identiteettiä ja valtaa. Tämän kun pitää mielessä Westheimer-dokumentti avautuu aivan eri tavalla kuin katsojalle, joka ottaa Ylen lähetykset vastaan sellaisenaan.

KENTTÄPIISPA SÄRKIÖN TOTUUSPUHE TODISTI, ETTÄ ELÄMÄNTAPASODOMIA ON HYVÄKSYTTÄVÄÄ MUTTA PERINTEISET ARVOT EIVÄT

Takavuosikymmeninä maailmalla ylivaltaan pyrkineen totalitaristisen kommunismin luultiin ainakin länsimaissa kukistuneen viimeistään vuonna 1991 jolloin Neuvostoliitto hajosi. Toisin kuitenkin kävi, sillä 2000-luvulla puna-aate sulautui markkinatalouteen ja muuntui virulentiksi "suvaitsevaiseksi humanismiksi". Tällä 2000-luvun universaalikommunismilla on toki juurensa Antonio Gramscin hegemoniateoriassa, Frankfurtin koulukunnassa ja kulttuurimarxilaisuudessa, mutta arvaamaton coctail-syntyi vasta tällä vuosikymmenellä, kun uusmarxilainen identiteettipolitiikka valtasi markkinatalouden "kulttuurisisällön". 

Kuten valheellisilla ideologioilla aina, myös 2000-luvun identiteettipolitiikka on kaikkea muuta kuin suvaitsevaista, vaikka juuri sitä se suureen ääneen julistaakin. Vasemmistoliberaalin kulttuuriradikalismin menestys ei perustu sen erinomaisuuteen ideologioiden vapailla markkinoilla, vaan noiden markkinoiden tukahduttamiselle heti kun se on saanut jollakin yhteiskuntasektorilla hegemonisen aseman. Heidän ideologisen sodankäynnin keskeinen strateginen ase on repressiivinen toleranssi, joka tarkoittaa

tiivistettynä ajatusmallia, jonka mukaan (uus)marxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee kompromettoida - ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle vihamieliset ja tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon ja niistä tehdä hyväksyttäviä, ideaalisia ja suvaittavia.

Tällaiselta ajatukselta ei voinut välttyä Ylen eilisestä uutisesta Kenttäpiispa Särkiön blogiteksti herätti kohun – arkkipiispa ja Puolustusvoimat ottivat etäisyyttä, Särkiö pyysi anteeksi. Uutisjutun mukaan "puolustusvoimien kenttäpiispan Pekka Särkiön sunnuntaina julkaisema blogiteksti on herättänyt runsaasti huomiota ja "kohun". Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tietääkseen ketkä suvaitsevaiset fundamentalistit olivat taas pienessä piirissä lynkkaamassa vääräuskoista konservatiivia. Totta kai arvoiltaan punavihertävä Yle uutiset tarttui syöttiin; hyötyyhän se ideologisesti tällaisesta oikeanlaisesta maalittamisesta.

Kenttäpiispa Särkiön mielipide omalla blogillaan olisi ollut normaalissa maailmassa odotettu. Siinä maailmassa nimittäin kenttäpiispat ovat oletusarvoisesti konservatiivisia, varsinkin jos he ovat vielä töissä isänmaallisena pidetyissä puolustusvoimissa. Vinksahtaneen nykymaailmamme äänessä olevat medialemmikit taas pitävät itsestään selvänä, että evankelisluterilainen kirkko on Raamatun opit kieltävä Sodoman kehto ja armeija sukupuolineutraali sateenkaarikaarti. Huolestuttavinta kohun synnyttämissä reaktioissa oli puolustuvoimien kallistuminen arvoliberaalin ideologian puolelle Särkiötä vastaan. Ilmeisesti armeijamme alkaa olla jo pitkälti läntisten arvojen™ Nato-homostelulla mädätetty.

Kun yksittäinen kenttäpappi uskalsi esittää yksityisen näkemyksen, joka ei täyttänytkään raivoliberaalien odotuksia, he masinoivat kerettiläisen häpäisyä muistuttavan mediakohun. On selvää, että tuollaisen mediamyllytyksen edessä korkea viranhaltija pelkää työpaikkansa puolesta. Vaikka anteeksipyytely tosiasioiden sanomisesta onkin selkärangatonta, Särkiön kaltaisen ihmisen ratkaisun voi ymmärtää. Miehellä saattaa olla perhe elätettävänä ja velat niskassa, joten työpaikan menetys voisi olla henkilökohtainen katastrofi. Julkisen anteeksipyynnön saamiseksi aikamme inkvisaattorit käyttivät hyväkseen pelkoa viran menettämisestä, vaikka tiesivätkin, ettei Särkiön anteeksipyyntö tullut olemaan vilpitön, vaan pelkkä muodollinen nöyrtyminen arvoliberalismille. Pääasia, että suurelle yleisölle voitiin osoittaa, mikä on tuomittavaa ajattelua ja mikä ei. 

On sietämätöntä, että keskuudessamme elää huomattava joukko aikuisia lapsia, noita ideologisessa harhamaailmassa leijuvia lumihiutaleita, jotka eivät kestä rahtustakaan avointa debattia puhumattakaan että joku sanoisi heille päin naamaa ilmiselviä tosiasoita. Särkiö nimittäin totesi kirjoituksessaan, että "vallankumous on väistynyt ja tilalle on kasvanut kulttuurikumous, jolle avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, ydinperhe ja lasten kasvatus ovat kaiken pahan alku ja juuri". Kuka tahansa normaalijärkinen tunnistaa tämän kehityskulun, mutta Oikeudenmukaisuuden sotureille heidän systemaattisen vehkeilynsä esille tuominen on liian paljastavaa, joten sitä vastaan piti käyttää alussa mainittua repressiivistä toleranssia.

Närkästyminen kenttäpiispan epämiellyttyvistä totuuksista osoittaa millaista kaksoisstandardia maamme "älyköt" ja media ylläpitävät. Heille ei tuota mitään ongelmaa fanittaa armeijan kantahenkilökunnan ja poliisin osallistumista seksuaalisesti poikkeavien Pride-tapahtumaan. Nämä vallankäyttäjät hyväksyvät hiljaisesti myös punaliberaalien ja uusmarxilaisten vihanlietsonnan Internetissä. Sen sijaan kenttäpiispalla ei saisi olla laillista ja moraalista oikeutta esittää edes yksityishenkilönä konservatiivisia näkökantoja yhteiskunnallisista ongelmista. 

Mistään paljon rehvastellusta postmodernin yhteiskunnan moniarvoisuudesta ei voida puhua niin kauan kun sodomiittien rektumipenetraatiota pidetään avoimesti hyväksyttävänä asiana ja vastaavasti enemmistön kantoja heijastelevien perinteisten arvojen julkituomista merkkinä ajatusrikoksesta.

TAPAUS ESKIMÖ-JÄÄTELÖPUIKKO – MILLOIN ITSESENSUURIN JA ANTEEKSIPYYTELYN RAJAT TULEVAT VASTAAN?

Yritysmaailman matelu uussosialistien masinoiman poliittisen korrektiuden edessä leviää läntisessä maailmassa kulovalkean lailla. Viime aikoina ilmiötä on kiihdyttänyt vajaa kuukausi sitten uutta nostetta saanut valkovihamielinen Black Lives Matter -liike. Valtamedia on suhtautunut sen vaatimuksiin niin myötämielisesti, että suuryritykset ovat katsoneet parhaaksi kiivetä saman trendin harjalle. Tämä on näkynyt läpinäkyvän opportunistisena hyvesignalointina, jossa tuomitaan rasistisesti pelkästään valkoisten oletetut asenteet muita rotuja ja kulttuureita kohtaan. 

Tuorein tapaus moraaliposeeraavasta puolestaloukkaantumisesta on jäätelöpuikko Eskimon pitäminen sopimattomana (!). Tämän valtavan epätasa-arvo-ongelman otti esille tietenkin myös Yle uutisessaan Eskimo-jäätelöiden nimi muutetaan Yhdysvalloissa sopimattomana, asiaa pohditaan myös Suomessa – "Se on meillä juuri tällä hetkellä työpöydällä":

Yhdysvaltalainen jäätelövalmistaja Dreyer's Grand Ice Cream aikoo muuttaa Eskimo Pie -jäätelönsä nimen ja markkinoinnin sopimattoman eskimo-termin takia.  

– Olemme sitoutuneet osaksi ratkaisua rotujen yhdenvertaisuudessa ja tunnustamme, että termi on sopimaton, yhtiön edustaja kertoi viikonloppuna lausunnossaan medialle.

Mitä jäätelöpuikon nimellä on tekemistä rotujen ideologisen yhdenvertaisuuden kanssa, semminkin kun eskimot eli inuiitit eivät pidä nimeä edes mitenkään loukkaavana? Surkuhupaisan kielikikkailun loogisesta umpikujasta löytyy rajattomasti esimerkkejä, mikäli viemme pienen mutta vaikutusvaltaisten hyvesignaloijien vaatimukset loppuun asti. Esimerkiksi tanskalaisia ei voisi missään yhteydessä kutsua juuteiksi, koska se olisi sopimatonta sensitiivipoliisien mielestä. Oikeastaan tanskalaisten kohdalla tämä ei sittenkään pätisi, koska nykypäivänä valkoisista on lupa sanoa mitä lystää, varsinkin jos sillä mitätöidään heidän etnisyyttään ja kulttuuriaan.

Huvittavinta amerikkalaisen jäätelöyhtiön sotkeutumisessa bisnekseen kuulumattomaan ideologiseen kamppailuun on suomalaisten perässähiihtäjien halu näyttää "eettisesti" yhtä trendikkäältä kuin suuren maailman toimijat. Ylen agendauutisessa kerrotaan, kuinka Esikimo-puikkoja valmistavan suomalaisyhtiön konformistinen jakkupukupinko, markkinointijohtaja Minna Brunberg, aikoo seurata vanhan maailman punaliberaaleja muotiaatteita:

Eskimo-termin käyttöä tarkastellaan tällä hetkellä myös Suomessa, Eskimo-puikkoja valmistavan Froneri Finlandin markkinointijohtaja Minna Brunberg kertoo.  

– Olemme tunnistaneet aiheen erittäin vahvasti ja se on meillä juuri tällä hetkellä työpöydällä, Brunberg sanoo.  

Mahdollinen uudelleenbrändäys on Brunbergin mukaan erittäin tuore asia. Tarkkoja suunnnitelmia tai päätöstä siitä, että nimi vaihdettaisiin, ei vielä ole. 

– Meille on äärimmäisen tärkeää tasa-arvo ja ettei kukaan ryhmä koe miltään osin epätasa-arvoa brändäyksen puolesta. Näistä lähtökohdista haluamme tutkia asiaa.

Jälkisosialististen vasemmistokostajien kommunismin brändääminen humanismilla kiillotetuksi tasa-arvoksi osoittautui heille itselleenkin yllättävän tehokkaaksi porvarillisen yhteiskunnan murskaamismetodiksi. Silti on hämmästyttävää, kuinka tuo kaikkien valheiden äiti, taikauskoisten egalitaristien puujumalana pitämä tasa-arvo, sai kuristavan otteen läntisestä yhteiskunnassa näin nopeasti. 

Lopulta se riisui aseista johdonmukaisimmat kapitalistitkin. Toisaalta tässä ei ole mitään yllättävää: heillähän on lopulta yhdentekevää mitä abstrakteja arvoja myytävä tuote edustaa. Pelkkään hyötyajatteluun vajonneina kyynikkoina he voivat mainostaa tuotteissaan vaikka punaisten khmerien kommunismia, jos vain media on kyennyt ensin luomaan illuusion sen trendikkyydestä ja suosiosta. 

Tietysti suuri osa markkinatalouden puotipuksuista kuten markkinointijohtaja Minna Brunberg eivät ole kapitalistisen ruokaketjun huipulla, jossa liiketaloutta tarkastellaan vain heprealaisena lukumystiikkana, puhtaana vallan välineenä. Brunbergin kaltaiset hyvesignaloijat ovat viime kädessä vain lapsellisia maailmanparantajia, joiden narsistinen idealismi näyttää olevan ainakin tällä hetkellä hyödyllistä bisnekselle. Kun trendit muuttuvat, vaihdetaan myös liian idealistiset brunbergit, elleivät he sitten halua seurata tuttua varatietään, konformistista sopeutumista uuteen trendiin.



                                                       *******************************



TV1, 22.6.2020 klo 19.00 Historia: Harlemin sotasankarit

Vuonna 1917 pelkästään afrikkalais-amerikkalaisista sotilaista koostuva rykmentti liittyi taisteluihin Ranskan johdolla. He taistelivat vapauden ja demokratian puolesta mutta myös rotusortoa vastaan - toivoen, että maailma muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi myös kotona. Toteutuiko toive? (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. UUSINTA. Linkki ohjelmaan.

Uusintana lähetettävä propgandatuokio liittyy ilmiselvästi kaunaisen BLM-liikkeen viime aikaisiin rotuylpeisiin vaatimuksiin. Mustan rasistiliikkeen media-imussa lähetettävän ohjelman päällimmäinen tarkoitus on syyllistää kaikkia valkoisia ja hymistellä mustan väestön moraalis-älyllistä (sic) erinomaisuutta. Yle Watch arvio tämän patologista saksalaisvihaa kiihottavan rainan tuoreeltaan viime syksynä julkaistussa kirjoituksessaan Taikauskoisen tasa-arvokultin nimissä Yle markkinoi veronmaksajien rahoilla Setan agendaa. Ohjelman kriittiset pääpointit tuodaan esiin arvostelun yhdessä kappaleessa:

Humaanin moraalisuuden kääröön peitelty dokumentti on tosiasiassa vain yksi monista viime vuosikymmenten ilkeistä massamediahyökkäysistä valkoisia vastaan. Se kuvaa valkoiset miehet rintamien molemmin puolin lähes moraalittomina pikku paholaisina. Sitä vastoin mustat esitetään pyhimyksinä, moraalisina idealisteina, pyyteettöminä sankareina ja taitavina musiikin uudistajina. Tunteisiin vetoavien shokkiesimerkkien avulla dokumentista välittyy kiusallisen mustavalkoinen kuvaus "hyvien" ja "pahojen" välisestä taistelussa, jossa mustat esitetään "vapauden ja demokratian" lipunkantajina. Samalla ohjelma propagoi länsimaisen demokratiatulkinnan puolesta ja uskottelee katsojille, että amerikkalaiset menivät rintamalle dollaridemokratian eivätkä patriotismin vuoksi. Katsojalle ei edes vihjata, että tarinalla on olemassa myös toinen puolensa.

MISSÄ MELLAKKA JA RUUMIITA, SIELLÄ RASISTISEN (ONLY) BLACK LIVES MATTER -LIIKKEEN HULIGAANIT

Valtamedian uutisjutuissa Hietaniemen mellakoista
näkyy vain suomalaisnuoria, vaikka riehujat olivat
afrikkalaisia.

Valkoisia vihaavan rasistisen Black Lives Matter (BLM) -liikkeen liepeillä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Kansalaisten näkökulmasta on erikoista, että valtamedia suhtautuu avoimen puolustelevasti jo lukuisia kuolonuhreja vaatineen BLM-liikkeen rotumellakointiin. Yhdysvalloissa tilanne on vain pahentunut sen jälkeen kun poliisilaitoksia on lakkautettu ja monet poliisit ovat alkaneet katsoa läpi sormien mielenosoitusten varjolla tapahtunutta ryöstelyä ja väkivaltaa. 

Esimerkiksi tänä viikonloppuna ammuttiin kahtatoista ihmistä Minneapolisissa, kaupungissa, josta BLM-väkivalta lähti liikkeelle kolmisen viikkoa sitten. Ylen uutisesta Minneapolisissa ammuttu 12:ta ihmistä – ainakin yksi kuollut on helppo päätellä mistä silmitön väkivalta tällä kertaa johtuu. Kun poliiseja on lomautettu eikä rikollisuutta ehkäisevää valvontaa ole, mustat alkavat listiä välittömästi toisiaan urakalla kuin viidakkosodissa. 

Minneapolisin tapahtumat kertovat yksiselitteistä kieltä siitä, kuinka mustan vaarallisin vihollinen on toinen musta. Silti mustien uhristatuksesta leveän leipänsä saava musta rasisti Al Sharpton  saarnaa valhesanomaa "käynnissä olevasta mustien kansanmurhasta", josta päävastuussa ovat kuulemma valkoiset poliisit. Valkoisia syyllistävässä valtamediassa tätä ilkeää valhetta levitetään ilman lähdekritiikkia surutta, vaikka tilastoista on helppo tarkistaa asian todellinen laita. Kahtena viime vuotena Yhdysvalloissa kuoli alle kymmenen aseetonta mustaa poliisien käsissä. Lisäksi näissä rikollisten pidätystilanteissa valtaosa asetta käyttäneistä poliiseista oli mustia. Liipasinherkkyys on helppo ymmärtää, sillä mustilla poliiseilla ei ole samallaisia pidäkkeitä kuin valkoisilla, jotka joutuvat heti mediamyllytykseen jos sattuvat ampumaan aseettoman mustan rikollisen.

                                                     ********************************

Suomessa Black Lives Matter -liikkeen apinointi on päässyt hyvään vauhtiin. Viimeksi toissapäivänä juhannusaattona "helsinkiläisnuoriso" eli afrikkalaistaustaiset rotumuukalaiset hyökkäsivät suomalaisia "rasistipoliiseja" vastaan BLM-rotukiihotuksen innoittamina. 

Aluksi Yle vaikeni tapauksesta kategorisesti, mutta muiden tiedotusvälineiden kerrottua hyökkäyksestä valtion mediajätin oli pakko uutisoida mellakoinista jotain. Ylen verkkosivujen uutisessa Hietaniemen juhannusöinen yhteenotto vaikuttaisi esitutkinnan perusteella nuorten päähänpistolta – kolmea alaikäistä epäillään rikoksesta Polpo (Poliittinen poliisi) vähättelee rotuhyökkäyksen yhteyttä BLM-liikkeeseen. Ilmeisesti virkavaltakin on samassa rintamassa valtamedian kanssa BLM:n puhtoisuuden varjelemisessa:

Poliisin mukaan näyttää siltä, ettei tekoa suunniteltu eikä se liittyisi ajankohtaiseen Black Lives Matter -teemaan, vaikka silminnäkijähavaintojen perusteella paikan päällä oli huudettu Black Lives Matter -henkisiä huutoja.

Hietaniemen poliisihyökkäys on tyyppiesimerkki periksiantavasta monikulttuurista. Kun yhteiskunta sallii kutsumattoman vierasväestön pelata omilla säännöillään, se synnyttää tulijoissa nopeasti ylimielisen asenteen, jossa uskotaan kantaväestön olevan heidän palvelijoitaan. Varsinkin kiittämättömät ja vihamieliset muukalaisnuoret kuvittelevat Suomen olevan heille jotain velkaa. Asiaa ei paranna valtamedian hyväksyvä suhtautuminen Atlantin takaisen BLM-liikkeen rotuvihakiihotukseen. Se on vain lisännyt bensaa liekkeihin, joilla on vahvistettu kognitiivisesti haasteellisten vetelehtijöiden katteetonta ylpeyttä ja ennakkoluuloa.

Suomella ei ole mitään tekemistä amerikkalaisen Black Lives Matter -liikkeen esittämien vaatimusten kanssa, mutta kansalta kysymättä toteutetun pakkomonikulttuurisuuden ongelmat voidaan silti nivoa ovelasti BLM:n retoriikkaan. Tästä on suurimmassa vastuussa valtamediat, erityisesti Yle. Sen agendauutisissa mustien kokemaa "rasismia" (merkitsevät katseet, satunnainen nimittely) liiotellaan ja saadaan näin lietsottua muukalaiset suomalaisvihaan. Samalla mustien rasistinen rikollisuus kuten vain valkoisiin kohdistuvat joukkoraiskaukset ja julkisilla paikoilla tapahtuva vandalismi voidaan selittää pois BLM:n esittämällä propagandalla "rakenteellisesta rasismista". Jopa pääministeri Sanna Marin on antanut tukensa BLM-liikkeen mellakoinille! 

Rasismia, joka kohdistuu pääasiassa valkoisiin, ei edes tunnettaisi täällä, elleivät petokselliset poliitikot olisi päästäneet maahan tänne sopeutumattomia ulkoeurooppalaisia joutomiehiä ja synnytyskoneita. Tässä yhteydessä on jälleen syytä muistuttaa Helsingin kaupungin pormestari Raimo Ilaskiven kuolematonta lausetta: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat.

                                                     ********************************

Äbälä wäbälä, tarkotit loukata! Ma tapan!! Jotain tämän suuntaista tapahtui viikonloppuna Englannin Readingissa, jossa 25-vuotias libyalaismies puukotti kolmea valkoista kantabrittiä Black Matter Lives -mielenosoituksen jälkeen. Olennaisia tietoja pimittävässä Ylen uutisessa Britannian poliisi tutkii puukotusta terrorismina: Kolme kuoli, kun mies hyökkäsi puistoon Readingissa vakuutellaan poliisin suulla, ettei iskulla ollut yhteyttä BLM:n mielenosoitukseen.

Jokaiselle medialukutaitoiselle kansalaiselle on selvää, että BLM-liikeellä on vaikutusta kaikkiin valkoisissa maissa maleksiiviin rotumuukalaisiin. Liike on rähinöinnillään antanut "oikeutuksen" purra ruokkivan kantaväestön kättä, joten valkoisten vastaisesta liikehdinnästä on tullut suoranainen epidemia kaikkien värillisten keskuudessa. 

Vaikka libyalaisen arabimiehen terrori-isku liittyy todennäköisesti islamilaiseen fundamentalismiin, on vallitseva valkovihamielinen BLM-ilmapiiri varmasti alentanut kynnystä suorittaa terroriteko. Yle ei sitä vastoin halua edes muistuttaa islamistisesta terrorista, sillä se jättää uutisessaan kertomatta, että tekijä oli huutanut iskulauseita ennen tekoon ryhtymistään. Pohjoisafrikkalaisten terroritekojen yhteydessä on aina huudettu jotain ja lähes poikkeuksetta huuto on sisältänyt sanat Allāhu akbar eli Allah on suurin. Olisi epätodennäköistä, että arabitaustainen terroristi olisi kiljunut jotain muuta. 

LAKITIETEEN AMMATTILAISILLA SUOMALAISVIHAMIELISYYS ON JO AMMATTITAUTI

Juha Mäenpää vs. Raija Toiviainen

Ranskan vallankumouksessa tarjottu moderni demokratia oli porvarisluokan houkuttimena käyttämä hunajapurkki, jolla saatiin suuret alaluokat yhteiseen rintamaan aristokraatteja ja rojalisteja vastaan. Noista ajoista demokratian avioliitto markkinaliberalismin kanssa on vain vahvistunut. Nykyään demokratia on pelkkä fasadimainen "oikeutus" ylikansallisille markkinavoimille toimia mielensä mukaan. Tällaisessa demokratiassa kansan enemmistön tahdolla on entistä vähemmän vaikutusvaltaa asioiden kulkuun, vaikka järjestelmän palveluksessa oleva valtamedia toitottaakin "yksilöllä" olevan enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä kuin koskaan historiansa aikana. Tuskin mikään on valheellisempaa kuin tuollainen "demokratian" humpuukimaakarien myyntipuhe.

Jos kansalaisten ääni alkaa kuulua liian hyvin parlamentaarisessa teatterilaitoksessa, nomenklatuuran lakikirjan pilkunviilaajat saavat minkä tahansa puheen näyttämään rikolliselta, mikäli se uhkaa vallitsevaa status quota ja kansalta puolisalassa ajettua globalistista hämäräagendaa. Viimeksi näin kävi kansanedustaja Juha Mäenpäälle (ps), jonka suomalaisuutta puolustavat puheet täysistunnossa halutaan asettaa syytteen alaiseksi, vaikka juuri eduskuntasalissa sananvapauden pitäisi olla tässä maassa kaikkein vahvinta.

Kampanja Mäenpäätä vastaan ei lähtenyt kansanedustajilta, vaan oikeuslaitoksen huipulta ja rikosoikeuden auktoriteeteilta. Nämä globaalin järjestelmän vahtikoirat ovat lähes poikkeuksetta jonkin sortin sosialisteja tai sosialistisen ihmisoikeusdiskurssin omaksuneita punaporvareita. Yhteistä näille yhteiskunnan termiiteille on Demla-menneisyys. Suomessa tämän lajin näkyvimpiä "bobrikoffeja" ovat valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio, joiden globaalisosialistiset näkemykset saavat paljon kritiikitöntä tilaa Ylessä.

Mäenpään syyttämisen päälle päsmärinä on toiminut tuttuun tapaansa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, tuo suomalaisvihamielinen vanha vainolainen. Poliisin esitutkinnassa ei löytynyt aihetta rikossyytteen nostamiseksi, mutta valtakunnansyyttäjä halusi ideologisista syistä jääräpäisesti syyttää Mäenpäätä "kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta". Siitä huolimatta, että Mäenpää ei maininnut puheessaan mitään erityistä kansanryhmää eikä väitetyn ajatusrikoksen kohteelle löydy edes oikeussubjektia. 

Sosialistivetoinen (SDP) perustuslakivaliokunta päätti kuitenkin eilen taipua poikkeuksellisesti valtakunnansyyttäjän linjoille. Päätös ei ollut yksimielinen kuten käy ilmi Ylen uutisessa Perustuslakivaliokunta: perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään syytesuoja olisi poistettava – Halla-aho syyttää politisoitumisesta. Yhä enemmän orwellilaista Oikeaoppisen ajattelun ministeriötä muistuttava perustuslakivaliokunta perustelee ratkaisuaan ilman kansallista legitimiteettiä toimivien ylikansallisten organisaatioiden kuten YK:n julkilausumien perusteella:

Valiokunnan enemmistön kannan mukaan parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu rikollisen toiminnan suojaksi. Perustuslaissa turvattua kansanedustajan koskemattomuutta ja puhevapautta ei ole valiokunnan mukaan tarkoitettu eduskunnan valtiopäivätoiminnan käyttämiseen ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksiin.

Jos tässä on jotain rikollista tapahtunut, niin se on Mäenpää totuuspuheen syyttäminen rikolliseksi toiminnaksi. Mikä röyhkeys!

Jo ennen perustuslakivaliokunnan päätöstä tunnettu vasemmistolainen rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio hekumoi uustalinististisen metodien käyttöönotosta väärinajattelijoita vastaan. Ylen uutisessa Professori Kimmo Nuotio: Nyt murtui kansanedustajan puheiden täydellinen koskemattomuus – saa Mäenpää syytteen tai ei  punaisen yliopiston politrukki julistaa pidäkkeettä 2000-luvun kommunismia, joka tunnetaan paremmin ihmisoikeuspuheen nimellä:

– Toisaalta taas ihmisoikeusvelvoitteita ja ihmisarvoa loukkaava puhe ei voi saada poliittista oikeutusta.

Sananvapauden vihollisena Nuotio herkuttelee ajatuksella, että tietyt poliittiset näkemykset eivät pääse eduskunnassa edes keskustelun asteelle, koska ne voidaan sosialistisella mielivallalla nimetä "rikollisiksi":

Professori Nuotio sanoo, että perustuslakivaliokunnan päätös mursi kansanedustajan puheiden absoluuttisen suojan. Sillä tullee olemaan eduskuntapuheita siistivä vaikutus.  

– Käy tässä asiassa lopulta miten tahansa, on aivan selvää, että perustuslakivaliokunnan kannanotto vahvistaa periaatteen, ettei kansanedustajalla ole ehdotonta koskemattomuutta, vaan hänen syytesuojansa voidaan poistaa. On myös enemmistön kanta, että vakavissa tapauksissa näin tulisi myös tehdä.

Vapaan stalinistisesti tulkittavissa oleva pykälä "kiihottamisesta kansanryhmää" vastaan on jo itsessään kyseenalainen ajatusrikoslaki, jollaisella ei pitäisi olla sijaa oikeusvaltiossa. Nuotion kaltaiset suomalaisvihamieliset toimijat pitävät sitä kuitenkin jonain kiveen hakattuna kosmisena lakina, josta koko valtion olemassaolo pitää johtaa, vaikka historialliset tosiasiat puhuvat toista. Kyse ei ole kuitenkaan muusta kuin kansan tahdon vastaisesti luodun monikulttuurisen valtion pakkokeinosta kantaväestöä vastaan. Jo pelkkä maininta vihapuheesta, jota ei edes löydy Suomen lakikirjasta, kertoo millaisesta kulttuurimarxilaisesta puliveivauksesta koko prosessissa on kysymys:

– Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos, jossa oletusarvona on, että hyökätään yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa vastaan. Perustuslakivaliokunnan enemmistö on katsonut, että tämä rikos on sen luonteinen, että eduskunnan tulisi antaa suostumus viedä asia normaaliin tapaan oikeuteen. Kansanedustajan nauttima parlamentaarinen turva ei anna vihapuheen esittämiselle suojaa, Nuotio sanoo.

On huolestuttavaa, kuinka yhdenmukaisen totalitaristisesti lakiammattilaisten eliitti suhtautuu Mäenpään tapaukseen. Kriittisiä, eriäviä näkemyksiä ei ole kuultu ja vaikka jollain niitä olisikin, niin ainakaan Yle ei anna niille mediatilaa. Ylen haastattelussa professori Nuotio on lakikollega Raija Toiviaisen linjoilla vaatiessaan ajatusrikossyytettä kansanedustaja Mäenpäälle:

– Nyt on kyse siitä, että pyynnön syytteeseen asettamisesta esittää nimenomaan valtakunnansyyttäjä, joka on hyvin merkittävä toimija. Tässä käydään läpi sitä, missä kulkevat sananvapauden rajat. Ja mikäli nyt annettaisiin lupa syytteeseen asettamiseen, saisimme tuomioistuimen arvion vihapuheesta. Eli jos asia menisi tuomioistuimeen, niin vasta siellä käsitellään koko tämä juttu.

Oikeudenmukaisessa maailmassa kansanvihollisuutensa osoittanut Toiviainen pantaisiin kansantuomioistuimen eteen ja Nuotio pohtimaan oikeusfilosofiaa lapion varteen. Tosin tähän voi mennä vielä jokunen tovi, semminkin kun toimittajissa löytyy pilvin pimein korruptoituneen oikeusjärjestelmän puolustajia. 

Eräs heistä on Ylen toimittaja Jyrki Hara, jonka Yle Watch on osoittanut olevan palkattu ammattivalehtelija jo vuoden 2013 kirjoituksessaan Yle tv-uutiset käyttää ruotsalaisten tuhoa toivovaa aasialaista rasistia puolueettomana asiantuntijana. Poliittisesti vainoharhaisena vasemmistolaisena Hara kääntää professori Kimmo Nuotion argumentin päälaelleen Ylen verkkosivujen jutussa Analyysi: Jos perussuomalaisten periaate pitää, eduskunnan istuntosalista voi tulla paikka, jossa voi sanoa aivan mitä tahansa. Kirjoituksen ingressi paljastaa häpeilemättä mitä nykypäivän inkvisiittorit pitävät rikoksena:

On erikoista, jos puhumalla tehdyistä rikoksista ei voi joutua vastuuseen yhteiskunnan arvovaltaisimmalla keskustelun näyttämöllä, kirjoittaa politiikan toimittaja Jyrki Hara.

"Puhumalla tehty rikos" on kuin suora lainaus George Orwellin tunnetusta dystopiaromaanista Vuonna 1984. Tarkasti ottaen kunnianloukkaus voisi toki olla "puhumalla tehty rikos", löytyyhän sellaisesta monesti teon tarkka kohde, jolle solvauksesta on konkreettista vahinkoa. Sen sijaan määrittelemättömän ryhmän pitämistä rikoksen kohteena ilman konkreettista haittaa on mielettömyyttä. Ei riitä, että paikalliset puolestaloukkaantujat kuvittelevat, että ikävän asian sanominen niinkin epämääräisestä ryhmästä kuin ulkomaalaiset loukkaa henkilökohtaisesti kaikkia maassa olevia ulkomaalaisia. Ikävää totuuspuhetta kun kuulee joka päivä mistä tahansa ryhmästä kuten valkoisista heteromiehistä tai perinteisen avioliiton kannattajista. 

Tietysti aina voi olla niin, että lakitieteen ammattilaiset haluavat oman taloudellisen etunsa vuoksi yhteiskuntaan lisää oikeudellista kärhämöintiä kuten Yhdysvalloissa. Puolivillaisten syytteiden vaatiminen pelkästä leukaluiden loksauttamisesta on eräs oire universaalin amerikkalaisuuden leviämisestä myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

PUHE RASISMISTA ON HÄVELIÄS KIERTOILMAUS VALKOISTEN VASTAISELLE RASISMILLE

Oswald Spenglerin (1880-1936) vähän tunnetussa suomennoksessa Ratkaisun vuosia osa I (suom. 1934) kulttuurifilosofi pohtii, mitä tapahtuu valkoiselle läntiselle maailmalle kun se on piittaamatta ihmiskunnan johtavasta asemastaan. Vielä 1930-luvulla niin sanotut edistykselliset piirit hymähtivät pilkallisesti Spenglerin synkille ennustuksille, mutta tänään edes he eivät voi kiistää kulttuuripessimistin toteen käynyttä kulttuurikehitystä. 

Tosin progressiivisena etujoukkona itseään pitävän kansaosan näkemykset eroavat valtaväestöstä siinä, ettei se pidä Spenglerin toteutuneita ennustuksia lainkaan huonona asiana. Päin vastoin, he suorastaan riemuitsevat valkoisen – siis myös heidän oman – vallan vapaaehtoisesta luovuttamisesta muille. 

Meidän kohtalonamme on todistaa aikaa, jossa eurooppalaisperäiset kansakunnat ovat luopuneet terveestä itsekunniotuksestaan. Vaikka tästä tarkoituksellisesta kulttuurin hajotustyöstä vastaakin vain pieni äänekäs joukko, on sen ihmisoikeuksien varjolla harjoittama propagandatyö lyönyt itsensä läpi varsinkin mediassa. Sitä kautta se leviää vaarallisesti vastahankaiselle massalle, joka ei ainakaan vielä ole valmis luopumaan oikeudestaan kotimaahansa. Vieraita intressejä palvelevassa mediassa kansallismasokistinen indoktrinaatio on perustunut kansalaisten hitaaseen mutta varmaan väsyttämiseen toistamalla rituaalinomaisesti tuttuja mantroja monikulttuurin välttämättömyydestä, maahanmuuton tarpeellisuudesta ja kansakunnan olemattomuudesta. 

Toisinaan kulttuurimarxilainen vallankumous ottaa suuria harppauksia kuten Maon johtama kommunistinen Kiina aikoinaan. Viimeisen kolmen viikon aikana mustan rikollisen George Floydin epäonnistunut pidätys ja siitä seuranneet Black Lives Matter (BLM) -liikkeen "mielenosoitukset" (lue: väkivalta) ovat vetäneet täysin uudet parametrit sille, kuinka alhaisesti valkoinen valtakulttuuri voi madella ja kuinka härskisti media voi faktoja pimittämällä rummuttaa propagandaansa universaalista valkoisesta syyllisyydestä. Ylen uutisanti BLM-likkeestä ja siihen aasinsilloilla liitetystä rasismista on ollut käsittämättömän ylitsevuotaava.

Tolkuton vaahtoaminen yhden rikollisen kuolemasta toisella puolella maapalloa ei olisi mahdollista ilman käsikirjoitettua tarinaa, jossa ikävät tosiasiat on karsittu sopivasti pois. Nimittäin koko tarinan kertomisella George Floydista ei voitaisikaan leipoa viatonta Jeesus-hahmoa, joka kuolemallaan lunasti mustien hurskauden ja valkoisten syntien anteeksiannon. Katsotaanpa tarkemmin vähän tunnettuja faktoja "tuiki tavallisesta amerikkalaismiehestä", jonka Ylekin on nostanut aikamme pyhimykseksi Greta Thunbergin rinnalle.

Ensinnäkään Ylessä ei ole kertakaan nostettu esille sitä, miksi 46-vuotias väkivaltarikoksista tuomittu huumeidenkäyttäjä ylipäätään pidätettiin. Mikäli olisimme vain Ylen varassa, syntyy mielikuva, jossa poliisi pidätti Floydin ilman syytä tai peräti rasistisin motiivein. Tosiasiassa syynä pidätykseen oli rikosepäily, sillä huumausaineiden käyttäjänä tunnettu Floyd yritti tehdä myymälässä ostoksen väärennetyllä 20 dollarin setelillä. The Sun -lehden mukaan hälytyksen tehnyt myyjä kertoi Floydin käyttäyneen sekopäisesti. Floydia pidättämään saapui neljä poliisia, Derek Chauvin, Thomas Lane, J. Kueng ja Tou Thao, joista vain Chauvin ja Kueng ovat valkoisia, joten tapausta on vaikea luokitella valkoisten poliisien rasistikseksi ylilyönniksi. 

Floydin kuolema oli pelkkä onnettomien tekijöiden yhteistulos, sillä hänen menehtymiseensä vaikuttivat poliisi Derek Chauvinin kovaotteisuuden lisäksi myös huumausaineiden vaikutuksena oleminen yhdistettynä krooniseen sairauteen. Yleisesti saatavissa olevien ruumiinavauspöytäkirjojen mukaan Floydin elimistössä oli mm. fentanyylia, kannabinoideja ja metamfetamiinia. Aivan tavallinen amerikkalainen perheellinen mies, jos uskomme Ylen haastattelemien asiantuntijoiden vakuutteluihin...

Pidätyksen syyn sivuuttamisen lisäksi Yle jättää kertomatta myös "viattoman mustan kansalaisen" värikkään henkilöhistorian. Hän on mm. saanut viiden vuoden vankeustuomion asuntomurroista ja aseellisesta ryöstöstä, jossa hän painoi käsiaseellaan raskaana olevan valkoisen naisen vatsaa. Kaiken tämän "tavallisuuden" lisäksi Floyd kuului mustien rikollisjengiin ja toimi pornonäyttelijänä.  On selvää, että tällaisten tosiasioiden kertominen saisi tapauksen näyttämään siltä, jollaisia Amerikassa tapahtuu päivittäin: huumeissa olevan mustan rikollisen pidätyksen rysän päältä.

Tällaisen valkoisia ryöstäneen ja mukiloineen huumerikollisen vuoksi valkoiset ovat osallistuneet lukuisiin mielenosoituksiin, joissa on vastustettu yksinomaan valkoisten olematonta rasismia. Suomessakin nähtiin kesäkuun alussa Black Lives Matter -tapahtuma, jossa esiintyi nimekkäitä poppareita aina Lauri Tähkästä Maija Vilkkumaahan. 

Valkoisten osallistuminen BLM-mielenosoituksiin ei kerro vain tietyn kansanosan patologisesta etnomasokismista vaan myös amerikkalaisen valtakulttuurin apinoinnista. Tästä kertoo osuvasti vanha vihainen herrasmies Timo Vihavainen blogikirjoituksessaan Nuoriso apinoi: 

Tässä toistui juuri se sama asia, joka oli tuntunut niin epäuskottavalta aikoinaan 1970-luvulla: nuoriso apinoi, koska sen täytyy apinoida. Kohteen ja tavan määräävät aikakauden ja hetken esikuvat ja ärsykkeet, ei mikään intellektuaalinen tai moraalinen näkökohta. 

Valkoisen poliisin perusteeton väkivalta tummaihoisia kohtaan ei tosiaankaan ole meillä mikään ongelma eikä ole mitään epäilystä siitä, että tuo porukka tietää sen erinomaisesti. Onko se ongelma USA:ssa on taas juttu erikseen.  

Tilastojen perusteella se ei ole, mutta amerikkalaisen yhteiskunnan sairaudet ovat siksi monimutkainen kysymys, ettei niihin kannata puuttua tässä eikä niistä varsinkaan kannata luennoida sille porukalle, joka oli menossa demonstroimaan. Ei se heitä kiinnosta. 

Asian pihviä voi pitää kaksiosaisena. Ensiksikin tässä tarjoutui tilaisuus päästä esittämään roolia, esiintymään. Esille nostettu asia oli sinänsä uskomattoman typerä, mutta tarjosi aasinsillan esiintyä hyvänä ihmisenä, joka vastustaa pahuutta. Sitä jopa pääsi tekemään seurassa, jonne kokoontuivat samankaltaisesta toiminnasta ja samankaltaisesta seurasta kiinnostuneet.  

Toiseksi tämä roolileikki tarjosi tilaisuuden esiintyä henkisesti amerikkalaisena. Trumpia ei tämä joukko siis todellakaan halua uudelle kaudelle ja tässä kansalaiselle tarjoutui tiaisuus kertoa kaltaisilleen yksin tein sekin asia. 

Normaali, tervejärkinen ihminen tietenkin huomauttaa tähän, ettei Suomi suinkaan ole mikään Amerikka eikä kaukaisen ulkomaan jossakin kolkassa ollut yksittäistapaus kuulu meille millään oikeudella eikä logiikalla. Sitä paitsi mikään ei muutu minkään vertaa sellaisen happeningin takia, jolla tosiasiassa ei ole edes osoitetta. 

On selvää, että tätä hyväkkäiden joukkoa ei kiinnosta mielenilmaukset Suomessa tapahtuvasta kovan luokan rasismista, jota harjoittavat pääasiassa muut kuin suomalaiset. Afrikkalaistaustaiset miehet ovat murhanneet ja leikelleet suomalaisnaisten päitä irti, mutta on turha kuvitella, että tällaiset "monikulttuurin kasvukivut" kirvoittaisivat rasismin vastaisiin mielenosoituskonsertteihin Senaatintorille.

Sanaa rasismi toki viljellään mediassa ahkeraan, mutta sillä on tätä nykyä erilainen merkitys kuin vaikkapa 1980-luvulla, jolloin moralisoinnin kohteena oli Etelä-Afrikka (sen jälkeen Afrikan eteläkärjen väkivallasta ollaankin oltu hiljaa, koska uhreina ovat valkoiset). Varsinkin viime viikkojen BLM-agitaatio on saanut tiedotusvälineet jauhamaan loputtomasti rasismista, jolla tarkoitetaan vain valkoisen harjoittamaa rasismia. Itse asiassa rasismi-sanan käyttäminen nykymerkityksessä on rasistista, sillä sen tuomitsevalla ilmaisemisella halutaan viitata vain valkoisiin. Käytännössä "rasismin vastustaminen" on rasistista valkoisten vastustamista, heidän oikeuttaan vaalia maarajojaan, etnisyyttään ja kulttuuriaan. Rasismista onkin tullut eräänlainen julkisen keskustelun koodisana valkoisten vastaiselle rasismille.  

Sitä paitsi rasismin liittäminen pääasiassa valkoisiin on täysin valheellista, sillä kaikista maailman väestöistä valkoiset ovat vähiten rasistista. Jopa valkoisten maiden sisällä valkoinen enemmistö on huomattavatsti vähemmän rasistisia kuin mustat, etenkin kovan luokan väkivallassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa mustat tappavat valkoisia määrällisesti moninkertaisesti enemmän kuin valkoiset, vaikka heitä on monta kertaa vähemmän kuin valkoisia.

Jos taas vertailukohdaksi otetaan nyt paljon esillä ollut Yhdysvaltojen poliisiväkivalta, siinäkään ei näy mitään erityistä rasistista tendenssiä mustia kohtaan. Päinvastoin, esimerkiksi vuoden 2015 tilasto kertoo, että poliisi surmasi 330 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissa vain 17 aseetonta mustaa. Samaisena vuonna kaikista poliisin (monet heistä mustia) ampumista 1200:sta amerikkalaisesta yli 70% oli valkoisia. Kiinnostavana yksityiskohtana lisättäköön, että vuonna 2015 kaikista Yhdysvalloissa henkirikoksen tehneistä henkilöistä 48% oli mustia. Rikostilastot osoittavat kiistattomasti, että mustat ovat tosiasiassa aliedustettuja kiinniottotilanteissa kuolleiden joukossa. Toisin sanoen jos mustia arvioitaisiin värisokeasti väestön ja rikosten määrän suhteen, heitä kuolisi pidätystilanteissa huomattavasti enemmän kuin nyt.

Mitkään tilastolliset tosiasiat eivät kuitenkaan horjuta Hyviä ihmisiä, koska he eivät edes halua olla tietoisia sellaisista; "rasistiset tilastot" synnyttävät vain "väärää tietoisuutta". Heillä on ideologiaansa varten ihan omat tilastonsa tyyliin Helsingin Sanomat, jossa mustien huono-osaisuutta selitetään edelleen 60-lukulaisilla sosiologian teorioilla "rakenteellisesta rasismista" ilman epäilystäkään, että mustissa itsessään saattaisi olla jotain vikaa.

Tilastojen perusteella rasismia löytyy, mutta se kohdistuu pääasiassa valkoisiiin. Silti media ja Suomessa etenkin Yle melskaavat jatkuvasti kovaan ääneen rasismista, johon syyllistyvät mediajätin mukaan vain valkoiset. Ohessa lista Ylen verkkosivujen rasismia käsitteleviä mielipideuutisista viime ajoilta:

Neekerisaari on kiinteistörekisterissä uudella nimellä – nyt myös Kotus puoltaa rasistisen nimen poistoa Maanmittauslaitoksen kartoista'

Bella Forsgrén näkee rasismia eduskunnassa, Paul Abbeyn ystävää puukotettiin, mutta Okko Soila luottaa Suomen poliisiin – tätä he toivovat rasisminvastaiselta kampanjoinnilta

Valtaosa afrikkalaistaustaisista kokee Suomessa syrjintää ihonvärinsä vuoksi, kertoo tuore selvitys – lapsillekin saatetaan huudella törkeyksiä

Rasismi on muutakin kuin silminnähtävää väkivaltaa, muistuttavat nuoret: "Se on paikan vaihtamista bussissa ja vääriä oletuksia"

Milloin luit viimeksi kirjan, jonka kirjoittaja ei ole valkoinen?

Ensimmäisenä Suomessa: koulujen ja päiväkotien työntekijöille rasisminvastaista koulutusta Helsingissä

Jälleen rasismin vastainen mielenosoitus Helsingissä – uusi yhdistys vaatii poliisia käyttämään haalarikameroita

George Floydin hautajaisissa painotettiin muutoksen merkitystä: "Hän muutti maailmaa", "Emme saa kääntyä pois"

"Hänen kohtalonsa muuttaa maailmaa" – Katso kuvakooste George Floydin hautajaisista

Rasistisia patsaita vastaan kapinoidaan myös Belgiassa – Julmasta kolonialismista tunnetun kuningas Leopold II:n patsas poistettiin jo Antwerpenissä

Etelävaltioiden vanha sotalippu vastatuulessa – Yhdysvaltain mustien liike haluaa poistaa rotusorron tunnukset

Black Lives Matter -mielenilmaus kokosi Turun tuomiokirkon edustalle satoja ihmisiä

Mustan miehen pikaruokaravintolan pihalla ampunut poliisi erotettu Atlantassa – mielenosoittajat polttivat tapahtumapaikan ravintolan

Mustien rikollismiesten puolustamiseksi aikoinaan perustetun Black Lives Matter -liikkeen viime aikainen mellakointi, ryöstely ja tuhopolttelu on jätetty Ylessä tarkoituksellisen vähälle huomiolle ja tilalle on tuotu kollektiivinen valkoisten syyttely. Yksikään toimittaja tai haastateltu asiantuntija ei ole tuominnut mustien vandalismia ikään kuin kyse olisi lapsista tai vähämielisistä, jotka eivät ole vastuussa teoistaan. Mustat lienevät ainoa roturyhmä maailmassa, joka alkaa tuhota omaa lähiympäristöään heti sen jälkeen kun heidän "yhteisönsä" rikolliselle on käynyt huonosti poliisin kanssa. 

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, vaan hämmästyttävintä on valkoisten osallistuminen moiseen riehumiseen. Tästä antaa kuvaavan esimerkin mikäpä muu kuin Ruotsi, jossa on hyökätty viranomaisia vastaan "rauhanomaisissa" BLM-tapahtumissa. Ja kaikki tuo väkivalta vain mustan amerikkalaisrikollisen puolesta kaukaisessa Pohjolassa...

PERSUISTAKIN ON TULLUT VASEMMISTON RAPPIOARVOJEN AISANKANNATTAJA

Tuhatvuotisen länsimaisen sivilisaation taistelu sisäisiä tuholaisiaan vastaan näyttää olevan mahdotonta nykydemokratian puitteissa. Ongelmaa pahentaa se, että poliittisesti hyväksyttävän keskustelun rajoista päättävät ne, jotka haluavat romahduttaa eurooppalaista kulttuuria ylläpitävän itsekunniotuksen, moraalin ja rakenteet. 

Tämä kansanvihollisten hegemoninen ote on niin vahva, että laajoina kansalaisprotesteina syntyneet populistipuolueet eivät voi käytännössä ajaa sitä politiikkaa, jolla ne ovat alun perin nousseet suosioon. Hyvänä esimerkkinä tästä on kotoinen Perussuomalaiset-puolueemme, jonka poliittista liikkumatilaa vasemmistoliberaalien määrittelemät vallitsevat arvot rajoittavat jatkuvasti. Näennäisestä moniarvoisuudestaan huolimatta arvoliberaalit eivät siedä politiikassa mitään, mikä kyseenalaistaisi globaalikapitalismin palveluksessa olevan kuluttaja-individualismin ja monokulttuurisen monikulttuurin.

Vihollisen säännöillä pelaamisen etuna voi toki pitää sitä, että pääsee ylipäätään peliin mukaan. Toisaalta valtakunnanpolitiikan tekeminen vihollisen ehdoilla tarkoittaa tällöin lähes aina tappiota eli omista poliittisista päämääristä ja periaatteista luopumista. Esimerkiksi Perussuomalaiset ovat koko eduskunnassa olemisensa aikana joutuneet muiden puolueiden ja median ripittämiksi sillon kun puolue on poikennut isojen poikien (((arvopohjasta))). 

Päivystävien desanttien ja somessa stalkkaavien nettipunakaartilaisten synnyttämät toisarvoiset kohut ovat hermostuttaneet puoluejohtoa siinä määrin, että Persut ovat joutuneet syömään aattensa moneen kertaan lepyttääkseen punavihreiden naisittamaa valtamediaa. Aivan kun tämä ei riittäisi, valtioneuvoston opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) vaati sittemmin lakkautetulta Persujen nuorisojärjestöltä annettuja tukirahoja takaisin, koska järjestö ei ministeriön mielestä noudattanut ehdottomalla tarkkuudella uussosialisistista tasa-arvoideologiaa. Pelkkiä kannatuslukuja tarkkaileva puoluejohto ei tuollakaan kerralla lyönyt nyrkkiä pöytään ja vaatinut valtionhallintoon salakuljetetun sosialistisen ideologian julkista perkaamista.

Ailahtelevan pelokkaan keskiluokan ääniä kalastellakseen Persut ovat valmiita myymään kaikki periaatteensa, jottei punertava media vain suuttuisi enempää ja alkaisi kampanjoida puoluetta vastaan. Mielistelläkseen tiedotusvälineitä ja kuvittelemaansa äänestäjäkuntaa puolue on asettanut kuonokopat niille kansanedustajilleen, jotka eivät ole sitoutuneet cuckservatiiviseen huoraamiseen. 

Yleensä tapahtumien ketju on noudattanut samaa kaavaa. Kansanedustaja – tai paremman puutteessa kunnanvaltuuston varavaltuutettu – sanoo jotain punavihreiden mimosien herkkää maailmankuvaa järkyttävää. Somessa päivystävät Stasi-kyylät ja muut punavihreät khmerit bongaavat päivityksen ja aloittavat pöyristymisen omassa pienessä kuplassaan.  He vaativat "toimenpiteitä" henkilölle, joka on käyttänyt sananvapauttaan väärin so. olemalla eri mieltä punavihreiden kanssa. Samassa marginaalisessa kuplassa pörräävät punavihreät perustoimittajat noteeraavat aatetoveriensa moraalisen raivon ja tekevät "somekohusta" valtakunnan uutisen kertomalla siitä Ylessä ja Helsingin Sanomissa. 

Tässä vaiheessa punaisen nettirunkkupiirin synnyttämään "kohuun" reagoivat jo virkamieskunnan ja eduskunnan raskaan sarjan tekijät, jotka esittävät erilaisia toimenpide-ehdotuksia väärän mielipiteen julkaisemisesta. Näin kävi esimerkiksi hiljattain Perussuomalaisten Ano Turtiaiselle, joka tviittasi poliisin käsissä kuolleesta mustasta vankilakundi George Floydista harmittoman humoristisen kuvan kommentin kera. Vasta kun toimittajien loiskiehunta meni yli äyräiden valtavirtapersut kääntyvät lausuntoa vastaan ja julistavat puhujan jonkinlaiseksi punavihreäksi natsiksi, jolla ei ole mitään tekemistä perussuomalaisten arvomaailman  kanssa. Tuttu kaava jatkuu vielä somekohun viimeisessä näytöksessä, jossa sekä "kohupäivityksen" esittäjä että hänen puolustajansa erotetaan puolueesta.

Perussuomalaisten ennustettava selkäydinreaktio pysyi samanlaisena viimeksi tänään, kun puoluejohto päätti taipua somessa vaikuttavien punavihreiden vinkulelujen ininään.  Asiasta kertoo ilkkuvaan sävyyn Ylen uutinen Perussuomalaisten ajatuspaja keskeyttää "naisten tyranniasta" kertoneen Jukka Hankamäen kirjan julkaisun – Halla-aho myöntää: Laadunvalvonta saattoi pettää. Uutisjutun pääsisältönä päivitellään Hankamäen poleemisia näkemyksiä viidakkokuumetta potevista lähiövalaista ja suomalaismiehiä vihaavista kulttuuritantoista. Paljon huomionarvoisempaa olisi kuitenkin ollut ruotia tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen (kesk.) pyrkimystä epäsuoraan ennakkosensuuriin. 

Voi olla, että jotkut Hankamäen näkemykset näyttävät eksentrisiltä, jos niitä tarkastelee punavihreiden lasien läpi, mutta yhtä kaikki, ne ovat täysin legitiimiä poliittista debattia, jossa ei ole lopullisia totuuksia tai edes luonnontieteellisiä varmuuksia. Sitä paitsi jos totuutta arvioidaan politiikassa tieteellisin standardein, olisi kulttuuriministeriön ja median pitänyt nostaa häly punavihreän juutalaisfeministi Koko Hubaran mielipidekirjoitelmista, koska ne ovat Hankamäen näkemyksiin verrattuna pelkkää mielipuolisen paranoidista fantasiaa.

Ainoastaan valheessa elävät feministit ja monikultturistit haluavat kieltää jotain sellaista, joka ei sovi omaan maailmaankuvaan. Ylipäätään nettipunakaarti ei halua avointa poliittista keskusteluia, koska näin julkisuuteen pääsisi ikäviä totuuksia, jotka ovat heidän kannaltaan epäedullisia. Heille kiusallista väittelyä kätevämpää on vastapuolen argumenteista vaikeneminen ja valtion rahahanojen sulkeminen vääränalaisten kirjojen julkaisijalle.

Surullisinta tapauksessa on PS:n puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ja hänen jees-miestensä ja jees-naistensa (erit. Riikka Purra) reaktiot tapahtuneeseen. He eivät nimittäin puuttuneet sanavapauteen, jota talikkokommunisti Hanna Kosonen haluaa rahahanojen säätelyllä selvästi kuristaa. 

On totta, että perussuomalaiset ovat järjestelmän poliittisen kiristyksen edessä vaikeassa tilanteessa, mutta ehkä edes kerran kannattaisi olla sen verran miehekäs, että tekisi päätöksen omien periaatteidensa eikä vallankahvaan päässeen kylänakan vaatimuksen mukaisesti. Jokunen prosentti kannatuksesta saattaa laskea, mutta säilyisivätpähän edes kunnian rippeet. Se olisi jo paljon tässä kuukautisvereensä mädäntyneessä mahossa länsimaisessa auringonlaskun kulttuurissa.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. Kuvassa lainaus
Hankamäen julkaisemattomasta kirjasta.