JUUTALAISKRIITTISYYS ON POLIITTISELLE ELIITILLE PERISYNTI JOSTA EI VOI VAPAUTUA

Länsimaiden globalistinen poliittinen luokka ja mediaeliitti viettävät tänään 27. tammikuuta holokaustiuskontonsa merkkipäivää, jota tavan kansalle tyrkytetään nimellä vainojen uhrien muistopäivä. Käytetystä yleisnimikkeestä huolimatta muistopäivä on varattu käytännössä yksinoikeudella vain juutalaisille. Tämä johtuu siitä, ettei  esimerkiksi Ukrainan kansanmurhan uhreilla ja Kamputsean kommunistidiktatuurissa kuolleiden jälkeläisillä ole merkittävää mediaomistusta, jolla voisi tuoda esiin omaa historiaa suurelle yleisölle.

Juutalaisten toisessa maailmansodassa kokemasta kansanmurhanyrityksestä muistutti klo 18 Ylen tv-uutiset (kohdasta 09:20 min. eteenpäin). Uutistenlukija Hanna Visala kertoi Saksan liittopäivien muistotilaisuudesta, jossa puheenjohtaja Bärbel Bas muistutti, "ettei juutalaisvastaisuus ole jäänyt historiaan". Bärbel Bas:

Antisemitismi on keskuudessamme. Se ei ole vain yhteiskunnan laitamilla ja tietämättömyydessä. Se ei ole netin yksittäisiä juutalaivastaisia trolleja. Se on koko yhteiskunnan ongelma. Juutalaisvastaisuus on sisimmissämme. 

Virallisen narrativin mukaan juutalaisten ja ei-juutalaisten eturistiriidoissa juutalainen on tilanteesta riippumatta aina syytön, sillä muu olisi antisemitismiä. Basin lausunto kertoo paljonpuhuvasti, kuinka anglosionistisen miehitysvallan alaisuudessa toimiva Saksan poliittinen johto matelee juutalaisen ylivallan edessä. Samalla se on osoitus kaikkiin eurooppalaisiin iskostetusta patologisesta asenteesta, jossa mitkään myönnytykset juutalaisille eivät ole riittäviä, koska pois pesemättömän perisynnin tapaan "juutalaisvastaisuus on sisimmissämme". On selvää, että etnisessä nollasummapelissä valkoisten etnomasokismi on juutalaisten sisäryhmäetua valvoville sionisteille mitä edullisin tilanne.  

Vaikka onkin tärkeää keskittää huomio siihen, mitä negatiivisia asioita eurooppalaiset ovat valtavan propandakampanjan seurauksena alkaneet uskoa itsestään, vielä tärkempää olisi tarkastella, millaisia ikäviä asioita juutalaiset ovat alkaneet uskoa ei-juutalaisista. Valitettavasti kontrolloidussa mediassa ei ole mahdollisuutta keskustella avoimesti juutalaisten kielteisistä asenteista ja pyrkimyksistä ei-juutalaisia kohtaan. Tosin valveutunelle kansalaisille asia on käynyt helposti selväksi seuraamalla millaista politiikkaa vaikutusvaltaiset juutalaiset harjoittavat ei-juutalaisten kohdalla. 

Sionistit ja liberaalijuutalaiset ovat olleet eturintamassa käsi kädessä ajamassa massiivista maahanmuuttoa (paitsi Israeliin), monikultturismia ja perhevastaista lgbt-ideologiaa. Nämä ideologiat ja poliittiset päätökset ovat olleet yksiselitteisen haitallisia valkoisille kansakunnille. Kyse on tietenkin vuosituhansisesta vihasta eurooppalaisia kohtaan, mutta ennen kaikkea tässä on kysymys juutalaisen sisäryhmän kilpailusta resursseista ja vallasta. Siinä ei ole sinällään mitään moraalisesti väärää, kunhan vain sama oikeus suotaisiin myös eurooppalaisille! 

Koska tätä oikeutta ei suoda vapaaehtoisesti, eurooppalaisten täytyy itse vapautua kahleistaan. Kuten olemme nähneet, kansoistaan vieraantunut vihamielinen eliitti julistaa tuollaisen vapaudenkaipuun "populismiksi", "nationalismiksi", "fasismiksi" tai "antisemitismiksi" tapauksesta riippuen. Selvää kaikille on vain se, että niin kauan kuin nykyeurooppalaisia hallitaan perusteettomalla syyllisyydellä, he pysyvät alistettuina ja etnisen itsetuhon tiellä. Siksi taistelu holokaustipropagandasta ja sen vastustamisesta tulee pysymään keskeisenä eurooppalaisena kohtalonkysymyksenä.

                                                      *************************

Yle TV1, keskiviikko 26.1.2021 klo 19.00, Historia: Päivä Auschwitzissa (12)

Miltä näytti Auschwitzin keskitysleirillä toukokuussa 1944? Ohjelmassa perehdytään valokuvien kautta yhden toukokuisen päivän kulkuun sekä vankien että vartijoiden näkökulmasta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Ylellä on loppumattomat natsidokumenttien arkistot ja jos ne pääsevät jatkuvan toiston jälkeen kulumaan, aina voi tilata uutta propagandamateriaalia EU:sta ja Yhdysvalloista. Sen verran ahkeraan rattaat holokaustiteollisuudessa pyörivät, että illan pakollinen holohöpötys on miehitetystä Saksasta vain parin vuoden takaa. Ohjelman lähetysajoissa on ajateltu myös muistikatkoksista kärsiviä demarieläkeläisiä, sillä tarina tulee ensi lauantaina 29.1. uusintana klo 09.05.

YLE PELOTTELEE TAAS NATSEILLA, OVATHAN MAAKUNTAVAALIT JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ JO LÄHELLÄ

Ylen ohjelmakarttojen suunnittelijat ja tv-dokumenttien hankkijat ovat haukotuttavan ennalta-arvattavia propagandisteja. Itse he tietenkin uskovat olevansa nokkelia kansanvalistajia tärkeällä asialla, vaikka heidän ohjelmatarjontansa ei kerro muusta kuin hysteerisestä moralismista. Vaalien tai itsenäisyyspäivän lähestymisen tietää viimeistään siitä, että Ylen ruutu täyttyy uus- ja vanhanatseja käsittelevistä kauhisteluohjelmista. Katsotaanpa tämän viikon satoa.

Yle TV1, torstai 28.10 klo 22.01 Ulkolinja: Äärioikeisto nousee Saksassa (12) 

Saksassa äärioikeiston kannatus on noussut, ja samalla väkivalta juutalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan on lisääntynyt. Dokumentti paljastaa, että Saksassa äärioikeiston toiminnassa on mukana paljon sekä jo eläköityneitä että aktiivisesti virassa toimivia poliiseja ja sotilaita. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Säännöllisin väliajoin Ylen Ulkolinja havahtuu kuin ohjelmoitu vieteriukko ja kiljahtaa: Saksan äärioikeisto! Tuoreimmassa tendenssidokumentissa korkeasti koulutettua mutta aina yhtä naiivin hyväuskoista punaporvariäänestäjää pelotellaan ties monennettako kertaa kolmannen valtakunnan uudella tulemisella. Tunnettu tosiasia on, että juuri korkeastikoulutetut ovat kaikkein luottavaisempia järjestelemään ja sen ideologiaa toitottavaan valtamediaan. Etenkin punaisessa yliopistossa indoktrinoidut hyväkkäät uskovat valtavirtamediaan, koska se kertoo asiat siten kuin he toivovat niitä kuultavan.

Ohjelman alussa uskotellaan tuttuun tapaan lähestyvästä vaarasta, äärioikeiston kannatuksen jatkuvasta kasvusta. Jos katsoja uskoisi viimeisen 30 vuoden aikana tulleisiin valtamedian varoituksiin, "kabaalin äärioikeiston" kannatuksen täytyisi olla Saksassa nyt vähintään 188%. 

Raflaavasti rakennetussa "Äärioikeisto nousee Saksassa" -dokumentista syntyy helposti mielikuva käänteisestä todellisuudesta, jossa kadut ovat uusnatsien valtaamia ja torit raikuvat Horst Wessel Liedistä samalla kun armeija on täynnä maastopuvuissa heilaavia äärioikeistolaisia. Nämä fantasiat ovat kaikkea sitä vastaan, mitä nähdään maan miehityshallinnon masinoiman uuden Saksan todellisessa katukuvassa: laumoittain kantaväestöä ahdistelivia ulkomaalaisia, raiskaajia ja huumekauppiaita. Kontrolloiduissa tiedotusvälineissä näitä ilmiöitä ei pidetä juuri vaarana, vaan nomenklatuuran huoli syntyy siitä, että äärioikeisto osoittaa niiden olevan vaara. 

Vasemmistoliberaalin propagandan patologiaan kuuluu projisointi, eikä sitä ilman olla tässäkään ohjelmassa. Dokumentin tekijöiden maaninen vimma osoittaa Saksan armeijan ja poliisin olevan äärioikeiston soluttuma tai jopa hallitsema on pelkkä projektio saksalaisvihamielisten voimien sununnattomasta vallasta maan insituutioissa. Kansalta kysymättä erilaiset punavihreät hämärätahot pyrkivät kaikin keinoin ajamaan järjestelmän sisään omia arvojaan, mutta tämä vallanhimo pyritään peittämään kiinnittämällä massan huomio mitättömän kokoiseen äärioikeistoon. 

Ohjelma on täynnä piirteitä, jotka tekevät siitä epäuskottavan. Esimerkisi siihen valikoidut asiantuntijat ovat kaikki tunnustuksellisia vasemmistolaisia ja syvän valtion amerikkalaisia "äärioikeistotutkijoita". Onpa haastateltavaksi saatu myös juutalaistaustainen poliisijohtaja, joka taas synnyttää ohjelman idean vastaisesti kiusallisen mielikuvan, ketkä Saksan poliisia kenties oikeasti hallitsevat. Lisäksi dokumentin tekee epäilyttäväksi se, että haastateltuina ovat pääaisiassa vain huoliteltua englantia puhuvat "asiantuntijat", mikä on kummallista saksalaisessa ohjelmassa. Ilmiselvästi dokumentissa on kyse anglosionistisen propagandakoneiston ja Saksan miehityshallinnon yhteisestä tiedotusprojektista EU:n alueella. 

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.00, Historia: Vilnan juutalaisten pelastaja (12) 

Wehrmachtin kersantti Anton Schmid onnistui pelastamaan satoja juutalaisia Vilnan getosta ja joutui maksamaan siitä omalla hengellään. Kuka tämä sankari oli ja miten hän toimi? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Mitä olisi Ylen viikottainen historiadokumentti ilman säännöllistä muistutusta natseista? Onhan nationalistinen itsenäisyyspäiväkin kohta sopivasti tulossa. Vaikka viime sodasta on kulunut jo yli 75 vuotta, holokaustiteollisuus se vain lisää tuotantoaan. Tällä kertaa huomion saa kyseenalainen sankaritarina saksalaissotilaasta, joka toimi sotatilanteessa vastoin yhteisiä määräyksiä.  

Tällaisten ohjelmien esittämisessä luottamus toiston voimaan on horjumaton, mutta katsojalukujen perusteella natsidokkarien seuraamisessa näkyy jo laajalle levinnyt tympääntyminen. Toki katsojista löytyy edelleen tietty vakiojoukko, jonka maailmankuva tarvitsee säännöllisen vahvistuksen poliittisen vihollisen "pahuudesta" ja "absoluuttisesta toiseudesta". Jos tätä joukkoa ei lasketa lukuun, katoavan katsojakunnan sympatiat alkavat siirtyä pikku hiljaa solvatun ja demonisoidun vihollisen puolelle. 

Fiksut katsojat ovat tienneet jo pitkään, että Saksan antaumisesta 1945 huolimatta anglosionistit ovat näihin päiviin asti jatkaneet yksipuolisesta sotaansa Saksaa ja valkoista eurooppalaisia vastaan. Euroopan tuhoajat löytyvät valtamedian kameran takaa, eivät sen edestä.

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.55 

Politiikka-Suomi: Miten tässä nyt näin kävi? Uudessa Politiikka-Suomi-sarjassa poliitikot puhuvat suoremmin kuin koskaan. Mukana kaikki näkyvimmät poliitikot. Koko sarja Yle Areenassa. ohjelmatekstitys (suomi) 4 min. Linkki sarjaan.

Uusi kymmenosainen sarja on jatkoa Pekka Laineen ja kumppanien muille sarjoille, joissa on käsitelty mm. maamme popmusiikkia, klassista musiikkia ja urheilua. Tämä sarja on aikaisempiin verrattuna huomattavasti ongelmallisempi, sillä se tuo väkisin esiin tekijöiden ja Ylen poliittis-ideologiset preferenssit. Ohjelmasarjan tasapuolisesta pyrkimyksestä huolimatta katsoja ei voi olla huomaamatta kenen puolella sympatiat ovat ja ketkä taas ovat politiikan pahiksia ideologisista syistä.

Eräät kommentaattorit ovat väittäneet, että sarjallaan Yleisradio on aloittanut kampanjoinnin vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Paljon mahdollista. Joka tapauksessa sarjan rintamalinjat ovat selvät: hyvää moraalista polittiikkaa edustavat punavihreät ja yllättäen Keskustapuolue, kun taas pahaa nuivuutta kannattavat Perussuomalaiset, kristilliset ja jossain määrin Kokoomus. Kykypuolue on sympaattisimmillaan silloin kun ääneen pääsee epäkansallinen EU-blokki Alexander Stubbin johdolla. Voidaan kysyä, pedataanko tässä hallitusta, joka muodostuu vihervasemmistosta, Kepusta ja Kokoomuksen eurokraattisiivestä?

GEORGE FLOYDIN KUOLEMAN NÄYTÖSOIKEUDENKÄYNNISSÄ POLIITTINEN PÄÄTÖS MELLAKOIDEN PELOSSA

Euroopassa ja Yhdysvalloissa on jatkunut jo pitkään valkoisiin kohdistuva vaiettu rotuväkivalta. Rasistisen väkivallan tekijät ovat yleensä afrikkalaistaustaisia impulsiivisia nuoria, jotka hyökkäävät suurella joukolla yksittäisten valkoisten kimppuun. Ilmiö ei ole tuntematon Suomessakaan, viimeksi pari päivää sitten alaikäiset maahanmuuttajat puukottivat kuoliaaksi 24-vuotiaan suomalaismiehen Helsingin rautatieasemalla.

Yhdysvalloissa mustien rasistinen väkivalta sekä valkoisia että aasialaisia vastaan on suorastaan epideemistä, mutta media on tästä visusti hiljaa. Kun "liberaali" valtamedia ei voi jättää kertomatta mustien aasialaisia vastaan tekemistä törkeistä tapauksista, se sysää silloinkin syylliseksi "valkoisen ylivallan"! Näin räikeä mustan valkoiseksi selittäminen kertoo vasemmistoliberaalien paternalistisesta asenteesta väkivaltaisia mustia miehiä kohtaan: he kohtelevat heitä kuin lapsia tai vähämielisiä, jotka ovat aina syyntakeettomia tekoihinsa. 

Valtamedia ei ole halukas kertomaan suurelle yleisölle mustien ja muiden afrikkalaistaustaisten murhaavasta rotuväkivallasta, koska se saisi valkoiset todennäköisesti raivoihinsa ja hylkäämään median valheellisen narraation pahantekijöistä ja uhreista. Suuri osa Suomenkin sohvaperunoista on taivaallisen tietämätöntä mustien monikertaisesta väkivallasta valkoisia vastaan. Ylen varassa olevat demarieläkeläiset esimerkiksi uskovat, että mustat ovat ylitsevuotavan valkoisen väkivallan uhreja, vaikka totuus on täsmälleen päinvastainen. Yle Watch on kirjoittanut mustien väkivaltarasismista paljon ja tähänkin kohtaan sopii jälleen kerran tuttu lainaus muistin virkistämiseksi:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. 

Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia. 

Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

Median härski chutzpah on kääntää rotuväkivallan todellisuus peilikuvakseen. Mitä enemmän mustien murhaava väkivalta lisääntyy, sitä näkyvämmin media leipoo heistä rasistisen väkivallan uhreja. Sakein savuverho tälle manipulaatiolle on ollut mustan minneapolislaisen taparikollisen ja narkomaanin George Floydin kuolemantapaus, jota media on pitänyt otsikoissa viime vuoden keväästä lähtien. Saman vuoden aikana moni valkoinen on päässyt länsimaissa mustien käsissä hengestään, mutta nuo tapaukset eivät ole nousseet valtavirtamedian otsikoihin.

Hurskastelevan vasemmistoliberaalin kieroilun huipennus nähtiin eilen Minneapolisin oikeusistuimessa, jossa 12-henkinen valamiehistö tuomitsi entisen poliisin Derek Chauvinin syylliseksi Floydin kuolemaan, vaikka pidätetty kuoli todennäköisimmin Fentanyl-huumeen yliannostuksesta johtuneeseen sydänpysähdykseen. Ruumiinavauksessa ei nimittäin löytynyt todisteita hänen tukehtumisestaan.

Kansalaisvaikuttaja Tiina Wiik kertoi jo ennen tuomion julistamissa somessa, mistä seikoista Suomenkin media on ollut hiljaa, jotta kertomus George Floydin kuoleman syystä ei horjuisi:

Jännää, että heti kun syyttäjän osuus loppui George Floyd -käräjillä, loppui myös suomalaisen valtamedian uutisointi asiasta, vaikka käräjät eivät ole edes puolessavälissä. Liittynee jotenkin siihen, että Chauvinin puolustus avasi oman osuutensa videolla Floydin aiemmasta pidätyksestä, jolla Floyd kiskoo pillereitä välttääkseen hallussapitorikoksen ja heittäytyy samankaltaiseen sairauden teeskentelyyn kuin Chauvinin tekemässä pidätyksessä. 

Kävi myös ilmi, että Floydilla oli ollut pitkään hurjan korkea verenpaine, johon hän ei ollut syönyt lääkkeitään.  Myös syyttäjän osuudesta jätettiin kiinnostavasti uutisoimatta puolustuksen ristikuulustelun tulokset. Otettiin esille esim. se, että ensihoitaja oli mitannut pulssin Floydilta kaulasta tämän ollessa maassa kiinni pidettynä, ja kun kysyttiin, olisiko tämä pulssin ottaminen ollut mahdollista, mikäli Chauvinin polvi olisi ollut syyttäjän väittämällä, hengitystä rajoittavalla tavalla Floydin kaulan päällä, vastaus oli "ei". Myöskin jo pitkään tiedossa olleita asioita on uutisoitu perin valikoivasti. Joka lehtijutussa muistutetaan, miten Floyd sanoi, ettei hän voi hengittää, mutta sitä ei sanota, että hän huusi tätä sellaiset 10-15 minuuttia ja aloitti huutamisen ennen kuin yksikään poliisi oli häneen koskenut sormellakaan. 

Luonnollisesti Yle on koko uutisoinnin ajan jättänyt systemaattisesti kertomatta puolustuksen kiusalliset todisteet ja pitää uutisessaan Valamiehistö päätti yksimielisesti: Ex-poliisi Derek Chauvin on syyllinen George Floydin kuolemaan – katso video oikeussalista tuomiota itsestäänselvänä oikeuden toteutumisena. 

Kylmien todisteiden valossa tuomio oli kaikkea muuta kuin selviö, mutta Yhdysvaltain poliittisesti tulenaran tilanteen vuoksi vapauttava päätös olisi laukaissut mustissa lajityypillisen chimp out -reaktion, jossa kaupungit olisivat palaneet ja kaupat ryöstetty. Valamiehistö selvästi alistui lehdistön ja mustan kansanaosan kiristykselle, josta kertoo se, että media julkaisi yksityiskohtia valamiesten henkilöllisyydestä sekä ukaasin, että heidän nimensä julkaistaan tuomion jälkeen. Tällaisen henkilökohtaisen uhan alla valamiehet taipuivat poliittiseen tuomioon oikeudenmukaisen päätöksen sijaan.

Valtamedia, woke-kiihkoilijat ja kyyniset liberaalit juhlivat näytösoikeudenkäynnin poliittista päätöstä ja kuvittelevat vakavissaan sen vähentävän rasismia. Todellisuudessa uustalinistinen oikeuden päätös vain lisää roturyhmien vastakkainasettelua lännen monikulttuurissa yhteiskunnissa, koska nyt yhden etnisen ryhmän väkivaltapotentaali kumosi oikeuden klassiset periaatteet. Tämä puolestaan kiihottaa mustia ja Amnestyn kaltaisia toimijoita yhä kiivaampaan taisteluun rasistisia tuulimyllyjä vastaan. Ylen uutisessa lainattu Amnestyn tiedote kertoo, että (valkoisen) "poliisin toimintaan tarvitaan perusteellinen muutos":

– Lainvalvonnan rasistiset juuret maassamme täytyy tunnustaa, mikäli aiomme käsitellä poliisin toiminnan rakenteellisia ongelmia, Amnestyn Yhdysvaltain toimisto totesi lausunnossaan.

Amnesty valehtelee samalla mitalla kuin liberaali valtamedia. Tilastollisten faktojen valossa mustiin kohdistuva poliisiiväkivalta ei ole sen yleisempää kuin muilla roturyhmillä, semminkin kun mustat tekevät muihin verrattuna moninkertaisesti rikoksia ja ovat siten useammin rikoksista kiinniotettuja. Koko BLM-protestointi on pitkälti itsekritiikkiin kykenemättömän narsistisen kansanosan turhautumista. Impulsiivisilla mustilla on muihin nähden moninkertainen taipumus rikollisuuteen, joka väistämättä johtaa kahnaukseen poliisin kanssa. Jotta mustiin kohdistuva poliisiväkivalta vähenisi, heidän pitäisi ensin luopua rikollisesta elämätavastaan. Valitettavasti mustat eivät ole henkisesti valmiita toimintansa kriittiseen tarkastaeluun, vaan he syyttävät virheistään aina muita ja vaativat loputtomia korvauksia "uhriasemastaan".

Sanovatpa media, mustat ja Amnesty mitä tahansa, rotusuhteet sen paremmin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakaan eivät tule paranemaan Chauvinin tuomion vaikutuksesta. Poliittisen tuomion myötä ennakkotieto mustien taipumuksesta käyttää väkivaltaa etnosentristen poliittisten päämääriensä hyväksi vain vahvistui valkoisten silmissä. Samalla monilta valkoisilta alkaa loppua kokonaan usko (((läntisen))) oikeusjärjestelmän puolueettomuuteen, koska se näyttää olevan valjastettu kaikkea valkoisuutta vastaan. 

                                                                ***********************


Yle TV1, keskiviikko 21.4.2021 klo 19.00, Historia: Paholaisen pelastamat 

Ovitzin juutalaisperheen seitsemän lyhytkasvuista sisarusta kuljetettin muiden juutalaisten tavoin Auschwitzin keskitysleirille. Ovitzit alistettiin Mengelen epäinhimillisille kokeille tämän yrittäessä selvittää lyhytkasvuisuuden genetiikkaa. Tieteellisen läpimurron toivossa Mengele kuitenkin myös suojeli sisaruksia, ja kun neuvostojoukot saapuivat vapauttamaan Auschwitzin vangit, koko perhe oli edelleen elossa. T: Injam Production/Korrom Production, Ranska

Kappas vaan, natseista ei ollakaan Ylessä jauhettu pariin päivään. Asia on hetkeksi korjattu uusintana lähetettävällä holohöpötyksellä. Kollektiivisen syyllistämisen varjolla voidaan taas jatkaa todellista kansanmurhaa eli pakotettua monikulttuuria.

MIKSI YLE VAIKENEE RASISMITUTKIJA VESA PUUROSEN POLIITTISESTA VAHINGONTEKORIKOKSESTA?

Eläkeikäinen Vesa Puuronen on nyt totista poikaa.
Joutui rikoksistaan vielä Yle Watchin arviomaksi.

Äärivasemmistolainen Kansan Uutinen kertoo uutisessaan Vesa Puuroselle tuomio vahingonteosta: kuluja maksettavaksi graffiteista liki 20000 euroa valtamedian arvostaman 64-vuotiaan sosiologian professorin syylllistyneen tekoihin, joita tapaavat tehdä alle kaksikymppiset ahdistuneet maailmanparantajat. Poliittisen graffitirikoksen motiivina oli jokiyhtiön harjoittama lohipolitiikka. Teollaan Puuroselta näyttää menneen puurot ja vellit sekaisin mitä tulee poliittisen vaikuttamisen laillisiin keinoihin. Jostain syystä Yle on ollut rasismiasiantuntijanaan ahkerasti käyttämän Puurosen puberteettirikoksesta täysin hiljaa. 

Ilmeisesti "ex"-kommunistin henkinen taantuminen on ollut niin noloa Ylelle, että tapauksen esille nostaminen asettaisi kyseenalaiseen valoon herran aiemmat näkemykset suomalaisesta rasismista. Yle Watchin arkistomuisti on kuitenkin pitkä, joten näiden linkkien (1, 2, 3, 4) kautta voi tarkistaa Puurosen ja Ylen symbioottisen suhteen.

Puuronen näyttää olevan valtamediakaksikko Ylen ja Helsingin Sanomien erityisessä suojeluksessa, koska kumpikaan niistä ei ole valaissut kunnolla professorin kommunistitaustaa. Valtamedialle Puuronen on ollut hyödyllinen idiootti, jonka akateemista auktoriteettia on voitu käyttää suomalaisvihamielisen agendauutisoinnin perusteena. Kun pehtoori on työnsä tehnyt, pehtoori saa mennä!

Uutissivustojen Kansalainen ja Partisaani keräämät tiedot Puurosen poliittisista kytköksistä ovat niin korutonta kertomaa, että jos suuri yleisö saisi tietää niistä, hänen sanomisiensa uskottavuus karisisi saman tien:

Puuronen on pitkän linjan kommunistiaktivisti vuosikymmenten takaa. Hän on kuulunut muun muassa taistolaisiin Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon (SDNL), Sosialistiseen opiskelijaliittoon (SOL, jonka perusosasto oli Rovaniemen marxilaiset opiskelijat RoiMO) sekä Joensuun Sosialistisiin Opiskelijoihin (JOSO).

Hän on ollut myös SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) osastoissa sekä puolueen piirikomiteassa. SKP:n hajottua sisäisiin kiistoihinsa Puuronen oli mukana taistolaissiiven perustamassa DEVA (Demokraattinen vaihtoehto) ‑järjestössä. Tämän jälkeen Puuronen on toiminut Vasemmistoliitossa.

                                                     *************************** 

TV1, maanantai 22.2.2021 klo 19.00, Historia: Ravensbrückin naiset

Vuonna 1939 natsihallinto perusti vain naisille tarkoitetun Ravensbrückin keskitysleirin, jonne sijoitettiin sodan aikana 130.000 naista. Heistä ainoastaan 40.000 selviytyi hengissä. Minkälaista oli elämä leirin epäinhimillisissä olosuhteissa ja miten leiri toimi? Viimeiset eloonjääneet naiset kertovat liikuttavat selviytymistarinansa. T: La Famiglia/RMC, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 57 min. Linkki ohjelmaan.

Sanokaa että tämän täytyy olla joku Ylen kulttuuribolsujen sisäpiirivitsi, eikö vain? Vai mistä muusta syystä näin häpeämätön kuolleen hevosen potkiminen voi jatkua viikosta ja vuosikaudesta toiseen.  

Kaiken mahdollisen luulisi holosta jo raavitun, mutta aina vaan Ylen onnistuu hankkimaan  joka maanantaiksi uutta eurooppalaista tuotantoa, jossa yhtä historian yksityiskohtaa tarkastellaan "erilaisesta" näkökulmasta. Loppumattoman propagandavyöryn todellisena tarkoituksena on päästä holohöpöttämään höpöttämästä päästyään.

Parina viime maanantaina holokaustia on tarkasteltu feministisestä näkökulmasta. Ohjelmassa lietsotaan voittajien kyseenalaisen historiankirjoituksen avulla vihaa Euroopan historiaa kohtaan samalla kun katsojia syyllistetään väitetyistä teoista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. 

Ei ihme, että tällaisen propagandan vaikutuksen alla varttuneet sukupolvet ovat sekaisin ja täynnä itseinhoa. Se on kai ollut demokratian kulissien takana lymyilevien vaikuttajien tarkoituskin – murtaa eurooppalaisten itsekunnioitus ja itsetunto. Sen jälkeen on jo melko helppo toteuttaa matalan intensiteetin kansamurha maahanmuuttoinvaasiolla.

YLEN PUNAVIHREÄT TOIMITTAJAT KIISTÄVÄT VALLITSEVAT TABUT MUTTA SYYTTÄVÄT NIISTÄ KANSALLISMIELISIÄ

Vaihtoehtomediat ja blogit ovat ainoita tiedotusvälineitä, jotka tuovat esiin korruptoituneen järjestelmän ylläpitämiä yhteiskunnallisia tabuja. Valtamedia on luonnollisesti huolissaan ilman järjestelmän hyväksyntää olevien tiedostusvälineiden paljastuksista, jonka vuoksi sillä on pyrkimys kompromettoida niitä väittämällä etteivät ne oikeasti paljastakaan tabuja tai puutu oikeisiin pyhinä pidettyihin asioihin.

Yle puolustautuu ovelasti haastajiaan vastaan ryhtymällä ennakoivaan hyökkäykseen käsittelemällä tabu-kysymystä valikoidun kriittisesti. Tuoreessa muka-häkellyttävässä mielipideuutisessaan “Naisen seksuaalisuus ei ole mikään tabu” – tabulla markkinoidaan tuotteita ja tehdään juttuja, koska se myy Näennäisen avoimuuden Yle reivaa metakeskustelua tabusta hegemonisesta punavihreydestä turvallisimmille vesille. Näinnäiskriittinen uutisjuttu tulee jälleen kerran todistaneeksi punavihreiden piintyneen tavan projisoida omat vikansa muualle.

Jutun toimittaja Heikki Valkama lainaa toista Ylen toimittajaa, Tuija Siltamäkeä, joka on havainnoinut aivan oikein, että porno, masturboiminen, raha, palkat, seksuaalisuus tai kuukautiset eivät ole Suomessa tabuja. Sukupuolinarsistisia feministejä ja muuta punavihreää kilaristoa lukuunottamatta normaalijärkinen kansalainen on aina tunnistanut valtamediassa hehkutettujen näenäistabujen falskiuden, joten Siltamäki ei tarjoa tässä mitään uutta silmiä avaavaa näkemystä. 

Itsestäänselvyyksien toteamisessa ei vielä ole mitään pahaa toisin kuin niiden hämärtämisessä. Tähän syyllistyy jutussa lainattu toimittaja Saska Saarikoski, joka esittää näkemyksiään tabusta yhdessä Tuija Siltamäen kanssa Ylen Viimeinen sana -ohjelmassa. Ylimieliseen nokkeluutensa usein kompastuva Saarikoski ei kyennyt tälläkään kertaa peittämään vasemmistoliberaalia agendaansa väittäessään että "innokkaasti mediassa esiintyvät tabunmurtajat harvoin käsittelevät todellisia tabuja":

– Esimerkiksi viime viikolla tuli keskusteluun tämä, onko Jussi Halla-aho antisemitisti. Siitä hän ei halunnut puhua.

Halla-aho ei aihetta kommentoinut, mutta sitäkin enemmän valtamedia julisti tuomiotaan tutulla syyttävällä nuotillaan. Moitteellaan Saarikoski antaa kursailematta ymmärtää, että Jussi Halla-aho olisi antisemitisti. Filosemiitti Saarikoskelle tosiasioiden sanominen juutalaisista on auttamattomasti antisemitismiä (l. juutalaisten etua vastaan) ja sellaiseen "syyllistynyt" pysyy proselyyttien kirjoissa aina antisemiittinä, vaikka ikävä totuus olisi lipsautettu ohimennen jo 15 vuotta sitten. Kansalaiskeskustelija Mika Virtanen avaa  somepäivityksessään median Halla-ahon antisemitisti-syytöstä:

Taustana tuossa Halla-ahon kirjoituksessa on mitä todennäköisimmin se, että siihen aikaan monet vasemmistolaiset poliitikot ja poliittiset toimijat käyttivät holokaustia poliittisena Jokeri-korttina, jonka tarkoituksena oli tukea ja edistää monenlaista vasemmistolaista politiikkaa, erityisesti äärisuvaitsevaisuutta, ja massiivista ja rajoittamatonta maahanmuuttoa, sekä toimia poliittisena moukarina niitä vastaan, jotka kritisisoivat ja vastustivat normaalisti ja rationaalisesti edellisiä. Tietenkin maahanmuuttokriittiset harjasivat sellaista valheellista poliittista käytäntöä monien muiden vastaavien käytäntöjen ohella kirjoituksissaan. Siihen aikaan toki välillä lapsikin saattoi osittain tai kokonaan mennä pesuveden mukana, Halla-aho muotoilisi tänä päivänä vastaavan kirjoituksen varmasti toisella tavalla.

Kansakunta voi muistella kansanmurhia, kunnioittaa niiden uhreja ja ottaa niistä opikseen, mutta se on eri asia kuin sairastuttaa niillä ajattelunsa, tuhota ja estää niillä normaalit puolustuskeinonsa, ja pakottaa itsensä antautumaan kaikenlaisen typerän, vahingollisen ja vaarallisen politiikan edessä. 

Jälkeenpäin katsottuna, edellä mainittuun kontekstiin suhteutettuna, kirjoituksen ydinsisältö (holokaustin poliittisen väärinkäytön implisiittinen kritisointi) on osoittautunut paikkansapitäväksi, katsokaapa mitä tapahtuu yleisesti kantaväestöjen ja erikseen juutalaisten suhteen esim. Ruotsissa ja Ranskassa. Monet juutalaiset joutuvat muslimien vihan ja väkivallan takia pakenemaan Ruotsista ja Ranskasta Israeliin ja muille turvallisemmille alueille, ja on odotettavissa, että tulevaisuudessa pako vain kiihtyy.

Saarikosken kieroin veto on väittää, etteivät maahanmuuton ongelmat ole Suomessa tabu, koska niistä keskustellaan julkisuudessa silloin tällöin. Sanomatta tietenkin jää mistä siinä keskustellaan ja mistä ei: 

Sen sijaan perussuomalaiset sanovat koko ajan, että Suomessa ei saa puhua maahanmuuton ongelmista tai Suomessa ei saa puhua EU:sta. Niistähän puhutaan ihan lakkaamatta, Saarikoski sanoo.

Tabua voi ylläpitää myös puhumalla sen vierestä puuttumatta sen ytimeen. Media kyllä puhuu maahanmuuton ja EU:n ongelmista, mutta lähinnä vain silloin kun se on pakotettu tekemään niin pöyristyttävien rikosten ja velkasitoomusten edessä. Toisaalta Perussuomalaisten maahanmuuttokritiikki on pelkkää kosher-konservatiivista puhetta taloudesta ja rikollisuudesta. Tarkoin kontrolloidun maahanmuuttokeskustelun todellinen tabu on maahanmuuton vaikutus kantaväestön olemassaoloon. Siinä ei kysytä, kuinka paljon maahanmuuttajia on riittävästi, jonka jälkeen ei päätetä enää ottaa lisää tulijoita. 

Vielä tätäkin sitkeämmin ylläpidetään tabua, jossa etnisesti sopeuttamattomien elintasosaalistajien palauttamista kotimaihinsa pidetään mahdottomana. Tähän kysymykseen liittyy myös se, että toimittajat eivät kysy koskaan, pitääkö meidän jatkuvan maahanmuuton seurauksena hyväksyä jääminen vähemmistöksi omassa maassaan. Jos poliitikkojen kanta on tähän myönteinen, heidän pitäisi murtaa tabu ja kertoa se avoimesti myös äänestäjille.

Viimeinen sana -ohjelman lopussa toimittajat pohtivat vielä sitä, mitä sitten ovat todelliset tabut. Saarikoski sanoi käsittämättömän julkeassa vastauksessaan antisemitismin ja holokaustin olevan oikeita tabuja. Liekö kyseessä projektio, sillä länsimaissa suurin tabu löytyy antisemitismin kääntöpuolelta, juutalaisten suhteettoman suuresta vaikutusvallasta politiikassa ja mediassa. Väite holokaustin ja antisemitismin tabuluonteesta onkin yhtä absurdia kuin jos esittäisi, ettei Yle Radio 1:n feministisessä radio-ohjelmassa  Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen oteta koskaan esille miesten negatiivisia puolia. 

On vaikea ymmärtää miksi Saarikoski päätyi moiseen väitteeseen, sillä länsimaissa uutiset, dokumentit, elokuvat ym. ovat täynnä loputonta holokaustin ja antisemitsmin märehtimistä. Jo nyt holokaustia muistellaan ja revitellään erilaisen tekosyin kalenterin täydeltä, ainoana motiivina  päästä holohöpöttämään höpöttämästä päästyään. Tabuna ei ole puhumattomuus holokaustista ja antisemitismistä, vaan se, että siitä saa puhua vain yhdellä tavalla, joka on vihamieliselle "eliitille" mieluinen.  Muunlainen puhe leimataan "revisionismiksi" eli "yhdeksi antisemitismin muodoksi".  Täytyy siis olla häpeämättömän röyhkeä, todellinen Chuzpah, että vaatii moista indoktrinaatiotulvaa vielä entisestään lisää. Saarikoskelle tämä ei näytä olevan ongelma. 

FEMINISTIEN VOIMALLA YLESSÄ PYÖRII YHÄ RIKKINÄINEN LEVY NAISEN EUROSTA

Ylen päivystävät feministitoimittajat ne jaksavat vuodesta toiseen ylläpitää myyttiä "naisen euro on 84 senttiä". Viimeisin yritys lämmittää tätä valhetta on mediajätin verkkosivuilta löytyvä artikkeli Vuosi 2020, ja naiset saavat yhä pienempää palkkaa kuin miehet – miksi? Se johtuu ikivanhasta sopimuksesta, joka jätti pitkät jäljet. Toimittaja Hanna Eskosen mielipidekirjoituksessa luodaan mielikuva, että presidentti J.K. Paasikiven eripalkkaisuusvaatimus sodasta palanneiden miesten hyväksi vaikuttaisi edelleen työmarkkinaneuvotteluissa. Kirjoittajan on kuitenkin itse pakko myöntää juttunsa puolivälissä, että

Palkkasääntely purettiin 1960-luvulla, kun Suomi ratifioi eli hyväksyi kansainvälisen samapalkkaisuussopimuksen. Se on ihmisoikeussopimus, jonka mukaan naisille ja miehille pitää maksaa samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus hyväksyttiin vuonna 1963. Palkkasyjinnästä tuli laitonta vasta paljon myöhemmin, 1970 luvulla, kun työsopimuslakia muutettiin.

Mikä tässä sitten on ongelma? Naiset ovat saaneet samasta työstä samaa palkkaa jo vuosikymmenet, mutta silti valtamedian toimittajat puhuvat siihen sävyyn, ettei näin olisi. Toimittaja Eskonenkin myöntää samapalkkaisuuden samasta työstä, mutta näkee ongelman siinä, että naiset ansaitsevat eri töistä 84 senttiä miesten saamaan euroon verrattuna. 

Jutussa yhtenä poliittisesti tarkoituksenmukaisen asiantuntijana käytetty naispalkkoja tutkinut Paula Koskinen Sandberg väittää kaikista tutkimuksista huolimatta, että kunta-alalla miehet saavat samasta työstä parempaa palkkaa kuin naiset. Mitään muuta todistetta hänellä ei ole kuin pelkkä oma vakaumus. 

– Miehillä on kunta-alalla paremmat palkat. Pidän hyvin todennäköisenä, että jos lähdettäisiin kunnolla setvimään, maksetaanko samanarvoisesta työstä samaa palkkaa, niin ei makseta.

Jos kaiken jo nyt tehdyn pikkutarkan tutkimuksen jälkeen palkkaeroja olisi löytynyt, ne olisi ajat sitten julistettu tulikirjaimin suurelle yleisölle. Sen sijaan palkkatutkimukset ovat paljastaneet, että johtotehtävissä naiset saavatkin samasta työstä parempaa palkkaa kuin miehet. Tämä todettiin myös Ylen uutisissa marraskuussa 2013, jolloin työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Seija Petrow sanoi, että johtotehtävissä olevien naisten euro on 1,11 euroa. Ymmärrettävästi uhrifeminismiin kiintynyt Paula Koskinen Sandberg ei halua mainita tällaisesta kumoavasta informaatiosta mitään.

Kukaan ei estä naisia hakeutumasta hyväpalkkaisille mutta raskaille ja vaarallisille miesten aloille, mutta monet heistä näyttävät arvostavan enemmän siistiä sisätyötä pienemmällä palkalla kuin fyysisesti raskasta ulkotyötä paremmalla palkalla. Koska naisten suurta enemmistöä ei kiinnosta ankarasti kilpaillut työt yksityisellä sektorilla, valtion ja kuntien on täytynyt luoda sosialistiseen tyyliin ylimääräisiä työtehtäviä julkiselle sektorille. Jutussa kerrotaankin, että "kuntien yli 400 000 työntekijästä valtaosa, 80 prosenttia, on naisia". Miksi tätä ei nähdä ongelmana tasa-arvon kannalta?

Miesten keskimäärin parempi palkkataso selittyy pitkälti yksityisen sektorin vaativilla työtehtävillä sekä ylitöillä. Eräiden laskelmien mukaan miesten ylityöt tekevätkin samoilla työtunneilla naisten eurosta 1,02 euroa! Ja jos naisten alempi palkka samasta työstä pitäisi paikkaansa, yrittäjien kannattaisi tietenkin palkata aina naisia. Näin ei kuitenkaan tapahdu, mikä jo sinällään kertoo eripalkkaisuuden samasta työstä olevan valhe.

Ylipäätään voi vain ihmetellä miksi monet naiset pitävät työelämään pääsemistä ja siellä "menestymistä" jonain feministisenä saavutuksena. Kapitalistit ovat kieltämättä onnistuneet erinomaisesti saatuaan houkuteltua naiset palkkatyön oravanpyörään. Suurpääomalle on ollut kieltämättä edullista, että sotien jälkeen valtava armeija kotiäitejä "vapautettiin"  työelämään alentamaan keskimääräistä palkkatasoa. Samankaltainen silmäkääntötemppu on nyt käynnissä kehitysmaalaisten kohdalla. 

Naisten suuren työvoimareservin hyökyminen työpaikoille laski väistämättä yleistä miesten palkkatasoa ostovoimaan suhteutettuna, sillä ennen mies pystyi elättämään yksinään koko perheen. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että sekä miehen että naisen on käytävä toissä maksaakseen kaikki laskut. Jälkeläisistäkään ei enää haaveilla toisin kuin ennen, jolloin nainen saattoi jäädä yksin kotiin hoitamaan lapsia. Koska jälkipolvea ei synny riittävästi "työelämän tarpeisiin", kapitalistit ja suurliikemiehet vaativat ulkoeurooppalaista halpatyövoimaa täyttämään kuplaksi osoittautuneen "huutavan työvoimapulan".

Yhdessä suurpääoman kanssa yliopistojen lapsettomat feministit ovat saaneet myytyä valinnanvapauden nimissä naisille palkkaorjuuden henkisesti paljon palkitsevamman perhe-elämän sijaan. Kumpikin ryhmä on päässyt tavoitteeseensa: kapitalistit saivat naistyöntekijöiden tarjonnan lisäämisellä laskettua yleistä palkkatasoa ja feministit murrettua "patriarkaalisen" perheinstituution. Enemmistölle tämä diili ei ole tarjonnut juuri mitään hyvää. Todellisten ongelmien sijaan toimittajat tarttuvat mielellään lillukanvarsiin toitottaessaan mantraa "naisen euro on 80/84 senttiä".


                                                          ************************

Valtamedian holohöpötys on tähän vuoden aikaan taas huipussaan. Sitä yritetään kytkeä kömpelösti myös nykyaikaan rinnastamalla kansanmurhanyritys kaikkialla vaikuttavaan "äärioikeiston" uhkaan. Ei ole sattumaa, että Yle julkaisi verkkosivuillaan parahiksi uutisen Lehti: Äärioikeistolaiset kasvava ongelma Saksan armeijassa – erityisen paljon ääriajattelua on paljastunut erikoisjoukoissa. Saksalaisvihamielistä Welt am Sonntag -lehteä lainatessaan Yle uskottelee lukijoilleen, että saksalainen nationalismi on "ääriajattelua".

Objektiivisesti arvioituna nationalismi armeijassa ei tietenkään ole ekstremismiä, vaan kyse on liberaalivasemmistolaisen hegemonisen vallan tavasta määritellä kaikki itselleen uhkaavaksi koettu äärimmäisyysilmiöiksi. Vaikka nykyinen Saksan miehitysvalta ja läntinen "kulttuuri" on 1960-luvun mädätyksen jäljiltä kaikkea muuta kuin tervejärkinen ja maltillinen, pelkkä valta-asemasta syntyvä etuoikeus määritellä asioita saa minkä tahansa näyttämään äärimmäiselltä tai normaalilta.

Mitä saksalaisuutta vierastavat politiikot sitten kuvittelivat saavansa sen jälkeen kun maa lopetti asevelvollisuusarmeijansa ja muuttui ammattilais- ja vapaaehtoisarmeijaksi kesällä 2011? Ei tarvitse olla mikään Sherlock ymmärtääkseen, että vapaaehtoisarmeijaan värväytyvät yleensä ne kaikkein isänmaallisimmat tyypit. Koska isänmaallisuus katsotaan virallisessa miehitys-Saksassa ääriajatteluksi, niin silloin saadaan juuri sellaisia tutkimuksia, joita Welt am Sonntag ja Yle haluavat levittää.

Toisaalta täytyy kummastella nyky-Saksan armeijassa viihtyviä nationalisteja. Mikä ihme saa heidät puolustamaan venäläisiltä maata, jonka väestö pursuaa turkkilaisia ja globalistien sponsoroimia lgbt-militantteja.

MIKSI YLE EI KYSEENALAISTA NENA KAFKAN ILMEISIÄ VALHEITA FLOSSENBÜRGIN KESKITYSLEIRISTÄ?

Nenä Kafka viihtyy hämärässä sumussa. Ostaisitko
sinä tältä naiselta käytetyn auton?

Eilen 27.1.tammikuuta vietettiin kansainvälistä vainojen uhrien päivää, joka tarkoittaa käytännössä vain oletettuun holokaustiin keskittyvää muistelua. Näyttävästi vietetyn muistopäivän todellisena tarkoituksena on tehdä härskisti historiapolitiikkaa, jossa tunteisiin vetoavalla syyllistämisellä pyritään oikeuttamaan kolmannen maailman ekologisesti kestämätön invaasio länteen. Pääviestinä on,  että itsenäisten kansakuntien rajojen suojelu on moraalinen rikos ja siten "holokaustiin" rinnastettava teko.

Ylen tv-uutisissa haastateltiin eilen ties monennettako kertaa Suomen tunnetuinta "holokaustiselviytyjää" Nena Kafkaa. Hänen tarinansa Flossenbürgin keskitysleirin kaasukammiosta, jossa hän olisi ollut lähellä kuolemaa, ei pidä edes virallisen historiankirjoituksen ja sen paavien kuten Simon Wiesenthalin mukaan paikkaansa, sillä Saksan rajojen sisällä ei ollut ainuttakaan varsinaista tuhoamisleiriä eikä siten myöskään oletettuja "kaasukammioita". Silti valtamediat antavat silkasta hienotunteisuudesta Kafkan valehdella, vaikka kiistämättömät faktat todistavat hänen jutustelunsa silkaksi saduksi. Tällainen alistuva vieraskoreus ei eroa juurikaan sitä, kuinka sinisilmäisesti julkisessa keskustelussa uskotaan kolmekymppisten partalasten satuihin.

Jo se, että Kafka väittää olleensa ennen "ihmeellistä pelastumistaan" suihkuhuoneeksi naamioidussa "kaasukammiossa" on historiallinen valhe, sillä virallinen historiankirjoitus on jo pitkään esittänyt, että Zyklon B -kaasua pudotettiinkin kattoon tehdyistä rei'istä. Ollaanpa kansallissosialismista mitä mieltä tahansa, on Suomessa toimivan Pohjoismaisen Vastarintarintaliikkeen (PVL) kampanja Nena Kafkaa ja hänen valheitaan levittävää valtamediaa vastaan täysin perusteltua. PVL:n vastakampanjasta ja Kafkan valheista voi lukea täältä.

Laatuviinejä pikkurilli pystyssä naukkailevat kulttuurihomot ovat koko viikon sipsutelleet kotisohvilleen Yle Teeman ääreen, josta on tullut lähes taukomatta kyynelkanavia aukaisevaa holohopö-viihdettä. Tänään nähtiin uusintana muun muassa tämä elokuva:

Yle Teema, lauantai 28.1.2017 klo 00:15 Keskitysleirien salattu totuus (K16) 

(Night Will Fall, Britannia 2014) Keskitysleirien kauhuista koottiin keväällä 1945 Alfred Hitchcockin ja Sidney Bernsteinin voimin elokuva, jota ei koskaan esitetty. André Singerin dokumenttielokuva kertoo sen tarinan. (U) HD K16 (ahdistus).

Salattu? Totuus? Varsinkin nykyaikana elokuvan nimi on huvittava, ikäänkuin keskitysleirejä ja kaikkea niihin liittyvää ei olisi jo vuosikymmenien ajan jatkuvalla vyörytyksellä tuotu esiin.


Yle Teema, lauantai 28.1.2017 klo 15:35, Walter Benjaminin elämä ja kuolema 

Saksanjuutalainen filosofi Walter Benjamin (1892 - 1940) pakeni natseja Espanjan rajalle v. 1940 ja teki epätoivoissaan itsemurhan. Michel Tabachnik sävelsi dramaattisista tapahtumista v. 2016 kantaesitetyn oopperan. HD

Yle Teema, lauantai 28.1.2017 klo 16:35, Benjamin, viimeinen yö 

Michel Tabachnik ja Regís Debray tekivät Walter Benjaminin dramaattisista viimeisistä hetkistä ajankohtaisen pakolaisoopperan. Kantaesitys Lyonissa v. 2016. Pääroolissa Jean-Noël Briend/Sava Lolov. O: John Fulljames. HD

Onpa tässä saatu taitavasti linkitettyä menneisyyden oletettu holokausti "ajankohtaiseen pakolaisuuteen". Oopperassa tehdään politiikkaa holokaustilla yhdistämällä se pakolaisuuden kaapuun käärittyyn vihamieliseen siirtolaisinvaasioon. Ilmeisesti oopperan tekijät pitävät nykyajan "holokaustina" sitä, ettei kaikkia satoja miljoonia kehitysmaalaisia vapaamatkustajia päästetäkään tuosta vain länsimaiden elätettäviksi. Kierous on taas huipussaan, mikä ei ole sinänsä yllättävää, sillä onhan tässä historian  parhaat ammattilaiset asialla.   

YLE TEEMA ANTAA PERINTEISTÄ LÄNTTÄ VIHAAVIEN NAISTEN HOLOHÖPÖTTÄÄ ILMAN KRITIIKKIÄ.

YLE TEEMA, 18.12.2013, klo 19, Erityisiä naisia (12/13): Ruth Westheimer

Ruth Westheimer (s. 1928). Saksalaissyntyisen Ruth Westheimerin vanhemmat kuolivat keskitysleirillä. Hän itse oli Israelin armeijan tarkka-ampuja. Nyt hän on koko Amerikan tuntema seksuaaliterapeutti. T: BBC 

13-osaisessa, pelkästään naisia ylistävässä feministisessä dokumenttisarjan toiseksi viimeisessä jaksossa käsitellään liberaalijuutalaista siionistia, josta on anti-amerikkalaisen massamedian myötävaikutuksella tullut maailmankuulu alapään tonkija. Westheimer lienee nykyajan rappioliberaalien ym. hyödyttömien idioottien yksi suurimmista guruista, sillä hänessä yhdistyy kaikki se mikä on vihamielistä lännelle.

Simone Lagrange

YLE TEEMA, 18.12.2013, klo 23.45, Historia: Teinityttönä keskitysleirissä *uusinta*

Simone Lagrange joutui 13-vuotiaana Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriin. Hän selvisi sieltä hengissä, ja Simonesta tuli yksi päätodistajia Klaus Barbieta vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä vuonna 1987.

Linkki ohjelmatietoihin ja ohjelmaan.

Yle saa jälleen tekosyyn märehtiä holokaustista™, tällä kertaa vielä upean ja voimaannuttavan juutalaisnaisen tarinoiden muodossa.

CHUTZPAH! KUKA LOPUTTOMASTA HOLOHÖPÖTYKSESTÄ HYÖTYY?

YLE TV1, 12.6. 2013, klo19.00 Historiaa: Juutalaislasten pelastajat

Natsit surmasivat 1,5 miljoonaa juutalaislasta ja epätoivoiset vanhemmat koettivat kaikin keinoin piilottaa lapsiaan. Eva Kuper pääsi kolmevuotiaana piiloon nunnaluostariin ja tapaa nyt 62 vuoden päästä pelastajansa.  


Tässä Ylen linkissä pääsee katsomaan ko. ohjelman loputonta höpötystä.

  

Pahoittelut lukijoille, että tämä Ylen levy on todella kulunut ja pätkii ikävästi, mutta tällaisenä se soi taas tämänkin keskiviikon historiadokumentti-sarjassa:

"Tätä tarinaa ei saa koskaan unohtaa.....Tätä tarinaa ei saa koskaan unohtaa ..........kräk....unohtaa....unohtaa....kräk...unohda muut...unohda muut....älä tätä..... kräk ....tätä ....tätä ...kräk ...holo ...holo .... holo...höpöhöpö"

Miksikö jo 70 vuotta rahissut savikiekko pyörii jälleen kerran Ylen propagandakeskuksessa? Kyllähän Helsingin yliopiston kulttuurimarxilaisessa korruptatiivisten pseudotieteiden tiedekunnan sosiaalipsykologian laitoksella se edistyksellinen™ syy tiedetään. Asiasta on kertonut mm. Yle Watchin vanha tuttu, sosiaalipsykologian mindfuckista väitellyt Inari Sakki:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.

***********STOP PRESS! SEITSEMÄS KERTA TODEN SANOO***********

YLE TV 2, 12.6.2013, klo 22.10 Theroux ja uusnatsit  ***UUSINTA***

Louis Theroux matkaa Kaliforniaan tapaamaan Yhdysvaltain pahamaineisinta uusnatsia Tom Metzgeriä ja hänen kannattajiaan. Rasistiset laulut raikuvat ja nahkapäät tivaavat Louisinkin syntyperää. T: BBC.

Njaaaah! Suomalaisilla kanavilla tämä taitaa pyöriä jo seitsemättä tai kahdeksatta kertaa. Ettei vain jäisi kansalaisilta huomaamatta. Etteivät vain kauhistelisi ja täyttäisi päitään oikeasti huolestuttavilla asioilla.