MIKSI TRUMP TUKEUTUU EDELLEEN JUUTALAISELIITTIIN, VAIKKA SE SABOTOI JATKUVASTI HÄNEN POLITIIKKAANSA?

Yhdysvaltain presidentin Donald Trump ei ole kyennyt saavuttamaan läheskään kaikkia vaalilupauksiaan, vaikka tahtoa häneltä ei ole puuttunut. Suurin este uudistukselle on demokraattisista prosesseista erillään toimiva vanha järjestelmä, syvälle juurtunut varjohallitus, joka on torjunut itsepintaisesti kaikki merkittävät presidentin päätökset. Keskeinen syy järjestelmän muutosvastarinnalle on se, että Trumpin toimet uhkaavat sen sosialistisesti paisutettua valtaa ja arvomaailmaa.

Mistä "Syvässä valtiossa" on sitten kyse? Toisin kuin valtamedian "asiantuntijat" kansalaisille uskottelevat, kyseessä ei ole kabaalin äärioikeiston keksimä salaliitto, vaan kaikkien silmien alla tapahtuva valtaprosessi, jonka tavalliset kansalaiset välinpitämättömästi hyväksyvät. Verkkotietosanakirja Conservapedia määrittelee Syvän valtion (Deep State) näin:

Syvä valtio (jota kutsutaan joskus "pysyväksi valtioksi" tai varjohallitukseksi) on termi, jota käytetään kuvaamaan byrokraatteja ja muita vaikuttaja, joita ei ole valittu vaaleilla, mutta jotka tosiasiassa kontrolloivat hallitusta ja sen politiikkaa. Tässä varjohallituksessa julkishallinnon virastojen ja asevoimien byrokraatit sekä tietyt liittolaiset varsinaisten virastojen ulkopuolelta (kuten valtamedia, poliittiset puolueet, lobbaajat, konsulttiyhtiöt ja suuryritykset) ovat mukana määrittelemässä, hallitsemassa ja manipuloimassa hallituksen politiikkaa. Nämä henkilöt kannattavat yleensä liberaalia ja globalistista maailmankuvaa, jonka perimmäisenä tarkoituksena on luoda utooppinen Maailmanhallitus. Syvä valtio on yhtä kuin hallinnollinen valta.

Syvän valtion kaikki toimijat eivät ole kuitenkaan yhtä tärkeitä, vaan joillakin interessiryhmillä on siinä selvästi enemmän valtaa kuin toisilla. Esimerkiksi Amerikan  kasvavan meksikolaispopuulation edustajilla on enemmän sananvaltaa julkisissa menoissa kuin muilla uusilla maahantulijaryhmilä. 

Etnisistä intressiryhmistä ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimpia ovat juutalaiset, joista suurin osa kannattaa vasemmistoliberaalia ja globalistista politiikkaa. Heidän edustajinaan toimii silmiinpistävän runsaasti sekä Syvän valtion varjohallituksessa kuin myös varsinaisessa Trumpin hallinnossa. Tällä hetkellä heistä tunnetuin on Donald Trumpin vävy Jared Kushner, joka nimitettiin tammikuussa 2017 presidentin vanhemmaksi neuvonantajaksi. Tehtävässään Kushner on vaikuttanut keskeisesti siihen, että Trumpin lupaamaa USA:n vetäytymistä Lähi-idästä ei ole tapahtunut, vaan maa on entistä tiukemmin sitoutunut ajamaan Israelin asiaa.

Vaikka Kushner ei vaikuta juurikaan sisäpoliittisesti, hänen epäsuora kädenjälkensä näkyy siinäkin. Juuri Kushner oli keskeinen hahmo, joka junaili kulissien takaa vihamiehelleen, silloiselle Valkoisen talon päästrategi Steve Bannonille, potkut. Bannon oli tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattaja ja yksi Meksikon vastaisen muurin rakentamisen ideoijista. Hänen lähtönsä myötä Trumpilla ei ole hallinnossaan enää voimamiestä, joka kykenisi vastustamaan puolisosialististen byrokraattien kannattamaa liberaalia maahanmuuttoa.

Viimeisin näytös juutalaisten toimijoiden epäluotettavuudesta Trumpin lähipiirissä nähtiin, kun presidentti Donald Trumpin entinen asianajaja Michael Cohen joutui Yhdysvaltain edustajainhuoneen valvontakomitean kuultavaksi keskiviikkona. Jopa Yle kutsui uutisessaan Cohenia takinkääntäjäksi, joka on kaikin keinoin valmis pelastamaan oman nahkansa syyttämällä (valehtelemalla) kaikesta Trumpia. 

Toisessa Ylen uutisessa Trumpin ex-asianajaja Cohen: "Uskollisuuteni Trumpille on vienyt minulta kaiken", syytettyjen penkille joutunut juristi hyökkää Trumpia vastaan nimittelemällä tätä mm. huijariksi ja rasistiksi:

Lausunnossa ei muutenkaan säästelty entistä pomoa. Cohen kutsui Trumpia muun muassa huijariksi ja rasistiksi, joka osaa olla mukava, antelias ja uskollinen, mutta ei luonnostaan ole mitään niistä. Cohen kertoi useita esimerkkejä Trumpin suusta kuulemistaan rasistisista kommenteista.

Henkilöön käyvät "moraaliset" syytökset Trumpista ovat vähintään hassuja innokkaalta sionistilta, joka kannattaa Israelin pääminsteri Benjamin Netanjahun ajamaa rotusepararistista eli "rasistista" sisäpolitiikkaa, jossa maahan ei päästetä Afrikan mustia sekoittamaan juutalaisten perimää. Toki afrikkalaisten maahanmuutto on Cohenin mielestä kannattettavaa silloin kun se suuntautuu muualle kuin Israeliin, erityisesti Yhdysvaltohin ja Eurooppaan.

Cohenin syytökset kuulostavat siltä kuin ne tulisivat itseään pulmusina pitävien Demokraattipuolueen edustajilen suista. Kovista väitteistään huolimatta Cohenilla ei ollut antaa mitään todellista näyttöä liberaalin valtamedian graalin maljana pitämästä Trumpin Venäjä-kytköksestä. Trump-maanikkoina tunnetut Ylen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajat Mika Hentunen ja Paula Vilén eivät edelleenkään saaneet aitoa suupalaa purtavaksi:

Cohen sanoi myös uskovansa, että Venäjä sekaantui vaalikampanjaan, vaikka hänellä ei ole esittää asiasta todisteita. Hän epäilee, että Trump tiesi etukäteen poikansa Donald Trump Juniorin ja venäläisten tapaamisesta Trump Towerissa New Yorkissa ennen vaaleja.

Jos kerran Trumpin lähipiiriin kuuluneella Cohenilla ei ole todisteita Venäjän sekaantumisesta vaalikampanjaan, niin tuskin niitä on kellään. Puhumattakaan, että Trump olisi ollut yhdessä venäläisten kanssa manipuloimassa vaalitulosta. Ikävä kyllä juuri Suomessa Vilénin ja Hentusen kaltaiset toimittajat ylläpitävät innokkaimmin tätä vasemmiston Lunatic fringen hellimää salaliittoteoriaa.

Jos presidentinvaaleissa on jotain salaliiton kaltaista tapahtunut, niin se oli valtamedian ja Syvän valtion yhdessä käymä massiivinen lokakampajana Trumpia vastaan. Jostain syytä julkisuudessa tätä ei ole pidetty sekaantumisena vaalikampanjaan, vaan se nähtiin täysin hyväksyttävänä vanhan vallan käytäntönä, jolla (((liberaalia))) järjestelmää uhkaavan henkilön tie presidentiksi estetään.

Koska Amerikan vakiintuneen eliitin kannalta pahin pääsi tapahtumaan loppusyksystä 2016, yrittää se nyt paikata tilannetta totuuden irvikuviksi muodostuneilla oikeudenkäynneillä, joiden avulla Trump voitaisiin saada savustettua ulos. Jo nyt Syvä valtio on voinut lamauttaa ne Trumpin päätökset, joita se inhoaa ideologisista syistä kuten maahanmuuton kiristämistä. Toisaalta ulkopoliiitkassa Trumpia kiitellään, koska se on lähes viimeistä piirtoa myöten toteuttanut Itärannikon vaikutusvaltaisen juutalaislobbyn toiveet Lähi-idässä. 

Arvoitukseksi jää, miksi Trump tukeutuu politiikassaan edelleen ilmeisen vasemmistoliberaalin juutalaisteliittiin, vaikka se tekee kaikkensa sabotoidakseeen presidentin tavoitteet. Voi olla, että juutalaiset ovat miehittäneet niin raskaasti Yhdysvaltojen juristikulttuurin, talouselämän ja politiikan, että radikaaleja uudistuksia tekevän poliitikon on mahdotonta edetä ennen kuin tuo vailla kansan antamaa valtakirjaa oleva porukka on raivattu tieltä.  Joka tapauksessa Cohenin takinkäännön perusteella Trumpin luulisi viimeistään nyt ymmärtävän, että tuohon väkeen ei ole kertakaikkisesti luottamista. Oman ja kollektiivisen etunsa nimissä he ovat aina tarpeen tullen valmiita kääntämään aseensa johtajaansa vastaan.

BRITANNIAN DEMOKRATIAILVEILY NIMELTÄ UUSI BREXIT-ÄÄNESTYS

Vanha sanonta kuuluu, että jos demokratia oltaisiin keksitty nyt, valtaapitävät kieltäisivät sen välittömästi. Sama sanalasku päivitettynä voisi mennä näin: jos äänestystulos on valtaapitäville väärä, äänestetään niin kauan kunnes saadaan sopiva tulos. Tällaiselta mielikuvalta ei voi välttyä Ylen tämän päivän Brexit-uutisjutusta Uusi kansanäänestys Britannian EU-erosta? Näin britit voisivat päätyä äänestämään uudelleen, jossa EU-mielinen toimittaja Petri Raivio hekumoi ja spekuloi federalistista talouseliittiä miellyttävällä uudella vaalituloksella.

Syynä Raivion toiveikkuuteen on hänen haastattelema työväenpuoleen europarlamentaarikko Richard Corbett, jonka mukaan uuden kansanäänestyksen todennäköisyys on noussut selvästi. Syynä tähän on työväenpuolueen maanantainen päätös, jossa puolue ilmoitti kannattavansa uutta Brexit-äänestystä. 

Ylen haastattelussa  Corbett kertoo, että kaikki tärkeimmät oppositiopuolueet, labour, liberaalidemokraatit, vihreät, Skotlannin ja Walesin nationalistit, tukevat nyt toista kansanäänestystä. Tältä pohjalta hän pohtii ääneen, miten uuteen äänestykseen voitaisiin päätyä. Hän on kuitenkin haastattelussa visusti hiljaa siitä, kuinka demokratian vastaista on äänestyttää kansaa niin monta kertaa, että poliittista nomenklatuuraa miellyttävä "oikea" lopputulos saavutetaan. Sosialistipuoleen ainoa motiivi uuteen kansanäänestykseen on selvästi siinä, ettei puolueen johto pitänyt kansalaisten antamasta äänestystuloksesta. 

Työväenpuolueen innokkuutta uuteen kansanäänestykseen ei tarvitse kaukaa Euroopasta etsiä. Sosialisteina puolue on aina ollut kaikenlaisten ylikansallisten internationaalien kannattaja ja nationalismin vastustaja. Kuten muutkin sosialistit myös Britannian työväenpuolue on aina toivonut EU:sta uutta federalistista Eurostoliittoa tai viidettä internationaalia. Tällaisilla vaatimuksilla työväenpuolue julistautuu väistämättä perinteisen työväenluokan viholliseksi, koska tällöin se marssii samassa rintamassa suurkapitalististen globalistien kanssa. Näin työväenpuolueen johtajat eivät ole ainoastaan luokkansa pettureita, vaan myös ilmiselviä kansanvihollisia. 

Läntiset valtamediat eivät turhaan peittele iloaan työväenpuolueen maanantaisesta päätöksestä. Ovathan ne kaikkialla Euroopassa juntanneet eurokansalaisten kurkusta alas viestiä, kuinka väärä Brexit-äänestyksen tulos olikaan. Nyt tämä massiivinen propaganda alkaa tuottaa tulosta Britanniassa:

– Kummin päin vaan, mielipidemittaukset osoittavat, että kansalaiset äänestäisivät EU:hun jäämisen puolesta jos uusi kansanäänestys järjestettäisiin nyt, Corbett sanoo.

Länsimainen demokratia on jälleen todistanut millaisten kulissien takaa sitä todellisuudessa johdetaan. Jo se, että poliittiseen eliittiin kytköksissä oleva valtamedia ohjaa yksipuolisesti julkista keskustelua ja julkaisee tarkoitushakuisia gallupeja, tekee aidosta demokratiasta kyseenalaisen. 

Manipuloidun vaalikarjan antaman tuloksen pohjalta järjestelmä saa muodollisen legitimiteetin, jolla se voi tehdä lopulta kansan edun vastaisia päätöksiä. Siksi koko nykydemokratia pitäisi arvioida uudelleen ja panna kokonaan remonttiin, jotta kansalaisten ääni pääsisi kuuluviin.

OULUN MONIKULTTUURIRAISKAUKSET – SYITÄ JA SEURAUKSIA

Yksi Oulun lapsiraiskaajista.

Diversiteetti ei toimi, sillä se estää eri etniteettejä rakentamasta kulttuuriaan omalla maantieteellisellä reviirillään. Vaikka indoktrinoidut länsimaalaiset eivät tunnusta enää kansojen olemassaoloa, vaan ainoastaan absraktin ihmisen, konfilktiin riittää, että uudet tulijat tunnustavat. 

Kun maahan on päästetty siinä uskossa ihmisiä, että he ovat vain pelkkiä yksilöitä erilaisine kulutustarpeineen, on muukalaisille annettu vapaat aseet käteen. Näin on syntynyt erikoinen yhteiskunnallinen pelitilanne, jossa uudet tulijat pelaavat häikäilemätöntä kollektivismiin perustuvaa peliään valtion yksilökeskeistä oppia vastaan. On selvää, kumpi puoli voittaa, varsinkin kun tulijoiden määrä alkaa ylittää kriittisen pisteen kuten on käymässä Ruotsissa, Belgiassa, Ranskassa ja Saksassa.

Oulun moniin kymmeniin nousseet alaikäisten hyväksikäyttötapaukset kertovat karulla tavalla kollektivismin ja liberaalin yksilökeskeisyyden välisestä epäsymmetriasta. Kehitysmaalaiset tulijat eivät ota läsnäolollaan haltuunsa vain maantieteellistä tilaa, vaan pyrkivät kollektiivisesti hallitsemaan siihen kuuluvia ihmisiä. Tämä on nähty mm. Britaniassa etenevästä muslimien sharia-laista, josta on tullut jo osa puolivirallista lainkäyttöä. 

Suomessa ei olla vielä näin pitkällä, mutta Oulun tapaukset osoittavat, että kehitysmaiden muslimit ovat edenneet invaasion ensimmäiseen vaiheeseen. He näkevät kuinka suomalaisilta puuttuu kollektiivinen itsesuojelu, joten he voivat pitää melko rauhassa paikallisia nuoria naisia omaisuutenaan. Mikäli länsimaalaiset miehet toimisivat samalla tavalla Lähi-idässä kuin arabit ja mustat mustat täällä, miespartiot lynkkaisivat hyväksikäyttäjät välittömästi. 

Ennen toista maailmasotaa valkoiset miehet Euroopassa ja Yhdysvalloissa puolustivat naisiaan muukalaisraiskaajilta kovimman lain mukaan, mutta tänä vastuuttoman individualismin aikana kostotoimet ovat äärimmäisen harvinaisia. Muukalaiset tietävät tämän ja juuri se rohkaisee heitä entistä pöyristyttävimpiin tekoihin kuten joukkoraiskauksiin ja alaikäisten hyväksikäyttöön.

Länsimaiset ihmiset delegoivat yhteisöllisen vastuunsa viranomaisille ja kuvittelevat näin, että tuomioistuimet hoitavat vapaamatkustajina tulleiden muukalaisten synnyttämät ongelmat. Tästä kertoo tuore Ylen uutinen  Seksuaalirikossyytteiden käsittely alkoi Oulun käräjäoikeudessa – epäillyt rikokset tapahtuivat marraskuun puolivälissä. Mikäli suomalaiset näkisivät itsensä yhteisönä, joka puolustaa jokaista jäsentään, ulkomalaisten raiskauksest olisivat päättyneet jo pari vuosikymmentä vuotta sitten alkuunsa. Notkuvat lyhtypylväät olisivat antaneet rotumuukalaisille konkreettista informaatiota siitä, miten käy miehille, jotka koskevat suomalaisiin naisiin.

Aivan kaikki suomalaiset eivät ole sentään piiloutuneet individualismin kaapuun ja sulkeneet pois kollektiivista vastuutaan. Oman käden oikeus, vigilantismi, on merkki siitä, että maasta löytyy vielä kansalaisia, jotka eivät aio antautua EU-valtion sponsoroiman muukalaisinvaasion edessä.

Tästä kertoo viimeisin Ylen uutinen Oulun moskeijaan heitettiin viime yönä savukranaatti – moskeija on ollut toistuvan ilkivallan kohteena. Teko oli toki laiton, mutta toisaalta se osoittaa, että kyseessä on reaktio valtion turvapaikkapolitiikkaan, jota suuri osa kansasta pitää kyseenaalaisena, jopa illegitiiminä. Teon voi tuomita, mutta samalla pitäisi tuomita myös siihen johtaneet syyt. 

Monikulttuuri aiheuttaa sisäsyntyisesti sovittamattomia intressiristiriitoja, jotka ilmenevät konflikteina ja eskaloituvat lopulta sisällissodiksi ja kansanmurhiksi. Toisin kuin globalistit kuvitellevat, länsimaalaiset eivät ole vain individualisteja, vaan heissä elää edelleen syväkoodattuna uniikki DNA, jota ollaan valmiita puolustamaan vaikka väkivalloin.

USA:N RAPPIOLIBERAALIN ELIITIN OSCAR-GAALASSA VIHATTIIN TAAS VALKOISTA MIESTÄ

Oscar-gaala ja paljon puhuttu valkoisen miehen ylivalta.

Yle Watch on kirjoittanut lähes joka vuosi jotain elokuvamaailman Oscar-gaalasta, koska tapahtumassa näyttäytyy todellisuudesta vieraantuneen liberaalin anti-kulttuurieliitin kuvottava ylimielisyys paljaimmillaan. Rappioliberalismilla mädätetty Yle uutiset kertoo tietenkin myönteiseen sävyyn tästä yhdestä maailman suurimmasta moraaliposeerauskavalkadista. 

Jo uutisen otsikko Oscar-gaalassa nousivat esiin rotukysymykset – parhaana näyttelijänä palkittu pärisytti kieltään kertoo, minkä pakkomielteen vallassa Hollywoodin propagandatehdas kahlaa vuodesta toiseen. Tosin Ylen juttu antaa satunnaisesti viihdeuutisia seuraavalle lukijalle sellaisen mielikuvan, että rasismiteema olisi jotenkin poikkeuksellista Left-Coastin painajaistehtaan gaaloissa. Pikemminkin poikkeuksellista olisi se, ettei punaliberaalien rotupakkomielteinen identiteettipolitiikka näkyisi viihdemaailman palkinnonjakotilaisuuksissa. Asian voi tarkastaa täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä, 

Toimittaja Ville Vedenpään kirjoittama uutisjuttu paljastaa hauskalla tavalla, millaisessa krapulassa liberaali viihde-eliitti elää Trumpin jälkeisessä maailmassa. Mediakeisarien ja viihdepaavien peppukipuilu näkyy selvästi voittajavalinnoissa, joiden kautta kiukutellaan sitä, että kaikki valkoiset eivät haluakaan murskaantua multikulturaalisen totalitarismin  alle.

Parhaan miesosapalkinnon Queen-yhtyeen elokuvasta Bohemian Rhapsody pokanneen Rami Malekin puheenvuoro oli kaikkien nilkkiliberaalien kuin todeksi tullut märkä uni, sillä hän pystyi sisällyttämään samaan lauseeseen sekä homouden että maahanmuuton:

Palkintopuheessaan Malek viittasi Mercuryn ja itsensä maahanmuuttajataustaan. Amerikkalaisella on Egyptistä maahan muuttaneet vanhemmat. 

– Teimme elokuvan homomiehestä ja maahanmuuttajasta, joka eli anteeksipyytelemätöntä elämää. Koska juhlimme häntä ja hänen tarinaansa tänään, osoittaa se, että tarvitsemme tällaisia tarinoita.

Rotuteema näkyi räikeimmin parhaana elokuvana palkitussa rainassa Green Book, joka käsittelee valkoisen ja mustan miehen ystävyyttä Yhdysvaltojen Etelävaltioissa 1960-luvulla. Vedenpään mukaan kyseessä on elokuva, "joka ylittää rotuerot ja yhteiskuntaluokan asettamat rajat".

Näyttävimmin valkoisten itsesäilytystä vastaan hyökkäsi mustien etuja ja etuoikeuksia ajava elokuvaohjaaja Spike Lee, jonka ohjaama BlacKkKlansman palkittiin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. Valkoisia demonisoiva elokuva kertoo mustasta etsivästä, joka soluttautuu Ku Klux Klan -järjestöön 1970-luvulla. 

Amerikan mustien kannalta on surullista, että heidän puhemiehensä hirttävät identiteettinsä satojen vuosien takaiseen orjuuteen ja siitä nousevaan uhriuteen. Palkintopuheessaan Lee pääsi märehtimään orjakysymystä sillä varjolla, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 400 vuotta siitä, kun ensimmäiset orjat tuotiin Yhdysvaltohin. 

Totta kai häneltä jäi sopivasti kertomatta, että silloista orjakauppaa harjoittivat myös toiset mustat ja arabit ja että monet transatlanttisen orjakaupan rahoittajat olivat taustaltaan juutalaisia. Sanomatta jäi sekin, että Iso-Britannia lakkautti orjakaupan imperiumin alueella jo vuonna 1807. Ylipäätään koko orjuuden lakkauttaminen on puhtaasti valkoisten historiaa, sillä värilliset maat seurasivat eurooppalaisia ja amerikkalaisia paljon myöhemmin. Tästä Spike Lee ei halua antaa valkoisille mitään kiitosta, vaan päinvastoin syyllistää elokuvissaan jatkuvasti rasistisesti vain valkoisia. Jos Lee haluaisi olla ajankohtainen, hän tekisi elokuvan nykyorjuudesta, joka on tälläkin hetkellä erittäin yleistä ja laajalle levinnyttä mustassa Afrikassa. 

Kiitospuheensa poliittisimmassa osuudessa Spike Lee kävi vaalikampanjaa presidentti Donald Trumpia vastaan

– Vuoden 2020 presidentinvaalit ovat aivan nurkan takana. Lähdetään kaikki liikkeelle. Ollaan kaikki oikealla puolella historiaa. Tehdään moraalinen valinta rakkauden ja vihan välillä.

Lausunto todistaa kuinka pöyhkeää vasemmistolais-egalitaristinen historian tulkinta voi olla. Kauniilla sanoilla ja humanistisella viestillä vasemmistolaiset ja värilliset haluavat vain peittää kateutensa ja kaunansa valkoisia kohtaan, sillä teoksi muuttuneina nuo sanat ilmentävät todistetusti vain pelkkää vihaa. 

Valitettavasti monet hyväuskoiset liberaalit ostavat tämän puheen, koska siinä politiikka on typistetty pelkkään sentimentaaliseen moralismiin. Etnomasokismi puhkeaa myrkylliseen kukkaansa, kun politiikkaa ei ymmärretä ystävän ja vihollisen jaotteluna, vaan moraalipisteiden keräämisenä. Tätä moraaliposeerausta rappeutuneet liberaalit kellokkaat myivät eilisessä Oscar-gaalassa koko maailmalle. 

USA:N VARJOHALLITUS HYÖKKÄÄ TRUMPIA VASTAAN JA YLE KOMPPAA

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia sättivien uutisten määrä Ylessä jaksaa edelleen hämmästyttää. Se kertonee enemmän liberaalitoimittajien patologisesta pitkävihaisuudesta eikä niinkään Trumpin poliittisista toimista. 

Viime päivinä Trump-uutisointi on vain kiihtynyt sen jälkeen, kun presidentti julisti Meksikon vastaista rajaa koskevan hätätilalain, koska amerikkalaisten omaan jalkaan ampuva kongressi ei halunnut myöntää riittävästi varoja laittoman invaasion estävälle muurille. Ylen verkkosivujen uutisjutussa Analyysi: Hätätilan julistus kiihdyttää kongressin ja presidentin valtataistelua kirjeenvaihtaja Paula Vilén kuvaa Trumpin toimia pakkomielteisiksi ja jopa lain vastaisiksi:

Presidentti Donald Trumpin itsepintainen tavoite saada rahoitus etelärajan muurille on ajanut presidentin ja kongressin valtataistoon, jonka voittaja saattaa löytyä vasta oikeudessa. 

Tilanne kärjistyi, kun presidentti kertoi perjantaiaamuna julistavansa hätätilan muurirahoituksen saamiseksi. Kongressin torstaina hyväksymässä lakipaketissa rahaa raja-aitaan heltisi vain alle neljännes Trumpin haluamasta 5,7 miljardista dollarista.

Itsepintaisuuden voi tulkita toisinkin, koska kongressissa enemmistönä olevat demokraatit ja republikaaniset kukservativiit haluavat kaikin keinoin estää muurin rakentamisen. On syytä kysyä, millaiset poliitikot  ja toimittajat sallivat ja jopa edistävät laitonta maahanmuuttoa? Me vastaamme: vain sellaiset, jotka ovat avoimesti kansan etua ja turvallisuutta vastaan. Median uutiskerronnassa kuitenkin vain Trumpista tehdään roisto, vaikka hän haluaa, että maassa noudatetaan lakia. 

Jos jotkut pitäisi panna vastuuseen, niin ne olisivat poliitikot ja toimittajat, jotka ovat synnyttäneet tilanteen, jossa Yhdysvaltoihin on päästetty vuosien saatossa Meksikon rajan läpi yli 11 miljoonaa laitonta maahantunkeutujaa, joista osa on vielä vaarallisia rikollisia. 

Jopa Amerikan mustan väestönosan enemmistö vastustaa meksikolaisten invaasiota, mutta tässä kysymyksessä Demokraattipuolue ei haluakaan kuunnella uskollisinta kannattajakuntaansa. Mustien toiveiden sijaan puolueelle on tärkeämpää kasvattaa äänestäjiensä määrää laittomilla meksikolaisilla hinnalla millä hyvänsä. Toteuttaakseen pakkomielteensä puolue on ottanut virkamieskunnan ja oikeuslaitoksen avukseen, jotta muurin loppuosaa ei rakennettaisi.

Tuorein Ylen Trump-uutinen Trumpin julistamasta hätätilasta kimurantti oikeuskiista – Yhdysvalloissa on jo voimassa 31 kansallista hätätilaa kertoo rivien välistä, kuinka Syvä valtio (Deep State), maan varjohallitus, haluaa kaapata oikeudettoman valtansa takaisin "laillisella" vallankaappauksella. Oikeuslaitos ja virkamieskunta ovatkin Trumpin vaalikauden alusta lähtien pyrkineet erilaisilla lakiteknisillä keinoilla erottamaan laillisesti valitun presidentin siinä kuitenkaan toistaiseksi onnistumatta. Tällä kertaa liberaalit "asiantuntijat" ovat jännittyneen odottavaisia, että josko nyt vihdoin tärppäisi, koska Ylen uutisen mukaan:

Trumpin hätätilajulistus sai välittömästi vastaansa protesteja. Eiliseen maanantaihin mennessä jo 16 Yhdysvaltain osavaltiota oli nostanut kanteen julistusta vastaan. Samoin oli tehnyt moni kansalaisjärjestö. Lisäksi kongressi aikoo käsitellä Trumpin päätöksen.

Syytteet Trumpia vastaan ovat itsessään rikollisia, koska niiden avulla pyritään estämään maahanmuuttolakien noudattaminen. Ylen toimittaja Yrjö Kokkonen ei taida itsekään ymmärtää, että rikokseen syyllistyy nimenomaan kongressi, joka ei alun perinkään halunnut myöntää rahaa muurille, jonka tarkoitus on estää laiton ja siten rikollinen maahantunkeutuminen. Toisin kuin Kukkonen väittää, että kongressi kiertää itse lakia kun se haluaa itsepintaisesti Meksikon vastaisen rajan vuotavan laittomien maahantulijoiden hyödyksi:

Tässä tapauksessahan kysymys on juuri kongressin päätöksen kiertämisestä. Kun kongressi ei halunnut myöntää muuriin budjettivaroja, Trump halusi kiertää kongressin hätätilajulistuksella.

Mädäksi osoittautuneen liberaalisysteemin jatkuvat oikeuskanteet Trumpia vastaan kertovat pääasiassa siitä, että hallitseva nomenklatuura tajuaa valtansa olevan uhattuna. Eräänlaista 2000-luvun ceasarismia edustava Trump vetoaa suoraan kansaan ilman parasiittiimaista välittäjävaltaa, virkamieskoneista ja korruptoitunutta oikeuslaitosta. Liberaalin varjohallituksen ja sitä myötäilevän valtamedian epätoivosta kertoo se, että ne ovat valmiita torpedoimaan kaikki Trumpin legitiimit päätökset, joissa puolustetaan maan lakia ja järjestystä. Hyökkäämällä istuvaa presidenttiä vastaan Deep Shit State todistaa olevansa juuri niin omavaltainen ja rappeutunut kuin Trump puhui näistä kansanvihollisista vaalikampanjassaan.

                         
                                                         **************************


TV1, tiistai 19.2.2019 klo 17.10, Murdochin murhamysteerit

Kausi 12, 4/18. Levottomuuksia. Brackenreid ja Murdoch selvittävät maahanmuuttoviranomaisen kuolemaa. Onko kuoleman syynä uusi, ankara maahanmuuttolaki? Lain koura ulottuu myös Ogdenin työhön sairaalassa. HD 45 min

Linkki ohjelmaan.

Hienoa, että YW saa palautetta ja ohjelmavinkkejä Ylen lähettämästä multikulturaalisesta mädätyksestä. Eräs kirjoittaja kertoo tänään pitkään tulleesta "kanadalaisesta" tv-sarjasta Murdcohin murhamysteerit, jonka tuotannon taustalla häärivät punaliberaalit heprealaiset manipulaattorit. Illan jaksossa kirjoitetaan härskisti 1800-luvun historiaa uusiksi tämän päivän mediakeisarien valheellisesta näkökulmasta käsin. Blogimme seuraaja kirjoittaa:

Murdochin murhamysteeri on 1800-luvun loppuun keskittyvä sarja. Mielenkiintoisessa päivän jaksossa pääaiheena näyttää olevan rasismi ja valeuutiset. Mieti Torontoa 1800-luvun lopulla ja sarjassa esiintyvää tummaihoista naista patologina – että oliko Kanadassa kaikki jo silloin toisin?

Ei ollut tosin, vaan Kanada oli tuolloin itsetietoisten valkoisten kehittämä maa, jossa nykyviihteen luomilla mielikuvitushahmoilla ei ollut mitään asemaa korkeakoulutusta vaativilla aloilla. Vielä tänään eteläisen pallonpuoliskon rotumuukalaisia toimii länsimaissa suhteellisen vähän kognitiivisia kykyjä vaativilla aloilla, vaikka viihdeteollisuus sijoitteleekin heitä ylenpalttisesti matemaatikkojen ja atk-nerojen rooleihin. 

Totta kai naiivit liberaalit haluavat uskoa, että tv-viihteen esittämä kuva länsimaiden kehitysmaalaisista olisi peilikuva yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Korkeakoulutettuina juuri heidän pitäisi tietää paremmin, mutta näyttää siltä, että juuri akateeminen koulutus tekee monista ideologisesti sokeita. Kaikenlainen toiveajattelu näyttää uppoavan heihin erityisen hyvin.

EI MIKÄÄN UUTINEN: YLE TV:N OHJELMISTO PUOLUSTELEE KOMMUNISMIA JA DEMONISOI NATIONALISMIA

Lenin ei ole kuollut. Hän elää vahvana Ylen ohjelma-
hankkijoiden sydämissä.

Yle Teema, 17.2. 2019 klo 12.00, Kino Klassikko: Lokakuu

ELOKUVA (Oktjabr, Neuvostoliitto 1927) Monumentaalinen kuvaus Pietarista Venäjän vallankumouksen aikana tsaarinvallan kukistumisesta aina bolsevikkien vallankaappaukseen. O: Sergei Eisenstein. HD 1 h 45 min

Elokuvan  linkki Yle Areenaan.

Eräs kansalaisvaikuttaja kirjoitti sosiaalisessa mediassa pienen pohdinnan tänään näytetystä kommunismia puolustavasta elokuvasta:

Yleisradio esittää tänään bolsevismin voittoa ylistävän elokuvan Lokakuu. Entä bolsevismin miljoonat uhrit, esimerkiksi Virossa? Näyttääkö Yle seuraavaksi natsileffa Tahdon voiton ja rasistisen Kansakunnan synnyn? 

Griffith ja Eisenstein olivat molemmat elokuvakerronnan uudistajia, mutta jostain syystä Eisensteinin kohdalla puhutaan montaasitekniikasta ja joukkokohtauksista, Griffithin kohdalla propagandasta ja rasismista." Tämä Kari Glödstaf nimisen Mykkäelokuva-harrastajan arvostelu on muuten aika tasapainoinen. http://www.filmgoer.fi/new/klassikko/kansakunnan-synty Todetaan mm. "Elokuvalla on myös varjopuolensa. Sitä syytettiin alusta lähtien historiaa vääristeleväksi ja rasistiseksi, joista ainakin jälkimmäinen väite pitää paikkansa – räikeällä tavalla." Ei aleta väittää että historian osalta on oikeassa mutta ei myöskään että väärässä.

Samassa postauksessaan kirjoittaja pohtii lisää Kansakunnan synty -elokuvaa:

Griffithin rasismia tuskin kukaan kiistää. (Eri asia kuka pitää rasismia raskauttavana kuka ei.) Mutta kuinka oikeansuuntainen on elokuvan historiaosuus. Noinko Klu Klux Klan syntyi. 

PS. Olen miettinyt Amerikan mustia kun olen lukenut Quillettesta mustan kolmunistin Coleman Hughesin juttuja. Mustien epännistumisesta on syytetty eri tahoila a) orjuutta ja aiempaa sortoa yleensiä ja b) alhaista äo:ta. https://quillette.com/…/black-american-culture-and-the…/ 

On mielenkiintoista, että Karibian mustat pärjäävät USA:ssa paljon paremmin kuin alkuperäiset mustat, vaikka Karibiallakin on ollut orjuutta ja rasismia. Jopa Nigeriasta muuttaneet pärjäävät paremmin.

                                                 **********************************

TV1, 17.2. 2019 klo 21.05, Aktivistit 

3/3: Verikoirat. Koululaisten salaseuran toiminta karkaa käsistä ja isänmaallinen leikki muuttuu julmaksi todeksi. Arvi Nikolainen on vaikeiden valintojen edessä. N: Elias Westerberg, Linda Manelius. O: Lauri Maijala. T: Helsinki-Filmi Oy. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 51 min

Kulttuuribolshevikki Lauri Maijalan ohjaama kansallisaatetta mustamaalaavan ja historiaa vääristelevän tv-sarjan viimeisessä osassa nuorten patriotismi kuvataan terrorismina. Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen mitä tällä painotuksella haetaan, maailmassa, jossa vasemmiston lemmikit eli muslimit tekevät kaikkialla tuhoisia terrori-iskujaan. 

Jotta suomalaiset eivät turhaan intoutuisi kritisoimaan muslimien tuomaa jänittävää monikulttuuria, pitää heille iskostaa näkemys, että he ovat itsekin terroristien perillisiä. Tämän narraation mukaan suomalaisten oman "syyllisyyden" pitäisi estää meitä heittämästä ensimmäistä kiveä. Samaa strategiaa on käytetty Lähi-idän ja Afrikan raiskaajista, joiden toimia valtamedia ja maksetut asiantuntijat ovat pyrkineet vähättelemään sillä "argumentilla", että raiskaavathan suomalaisetkin.

Maijalan propagandahyökkäyksessä han-suomalaisuus selitetään pitkään jatkuneeksi historialliseksi ilmiöksi. Suomalaisten nationalistien rinnastaminen nykyiseen globaaliin terrorismiin ontuu kuitenkin monesta syystä.

Ensinnäkin, tässä viimeisessä jaksossa kuvatut Verikoirat eivät iske muslimien tapaan suojaamattomiin siiviilikohteisiin, vaan kuten Punaisen armeijakunta RAF, joka teloitti maata hallitsevaa poliittista johtoa ja sen myötäjuoksijoina toimineita virkamiehiä. Jostain syystä tätä mielikuvaa kommunisti-Maijala ei halua tv-sarjassaan ruokkia.

Toiseksi, suomalaisnuorten veren kuohahtamiselle löytyy perusteltu motiivi, sillä maatamme hallitsi vuosisadan alussa suomalaisväestöä sortava Venäjän imperiumi. Tässä mielessä ääneen sanomaton muslimien rinnastaminen suomalaisnationalisteihin on silkkaa pahantahtoista valhetta. Länteen omasta tahdosta tunkeutuneet muslimit kun ovat vain kiittämättömiä kleptoparasiittejä, jotka purevat ruokkivaa kättä murhaamalla raukkaimaisesti viattomia siviilejä.

Kommunismia sympatisoivan Maijalan olisi luonnollisesti mahdotonta tehdä tv-sarjaa, jossa pureuduttaisiin punaisen puolen laittomaan kapinaan ja punaterroriin. Rikkaa ei nähdä omassa silmässä, jonka vuoksi Maijala kiinnittää vääristyneellä historiaa tarkastelevalla punalinssillään huomion Suomen varhaisiin nationalisteihin ja sisällissodan voittaneeseen valkoisen puoleen.

Ylen jatkuvasti lähettämät antinationalististiset ohjelmat panevat miettimään, että voittivatko punaiset sittenkin sisällissodan. Ainakin Ylen ohjelmistoa seuraamalla tällaisen mielikuvan syntymiseltä ei voi välttyä. 

Lauri Maijan tv-tuotos kertoo kiistämättömästi siitä, kuinka pieni mediavaltaan päässyt kulttuurimarxilainen klikki syöttää omaa kaunaansa ja historiantulkintaansa suurelle yleisölle, joka pitää hyväkkäiden harmiksi kansallisaatetta ja valkoisen Suomen perintöä suuremmassa arvossa kuin maatamme Neuvostoliitolle tarjonnutta punaista puolta. 

Puhutaan paljon vuoden 1918 juoksuhaudoista, mutta Ylen ohjelmien perusteella siihen ovat jumittuneet vain kaunaiset kulttuurikommunistit, joilla ei edes ole suoraa yhteyttä todelliseen työväenluokkaan.

YLE PROMOAA JA SETA RAIVOAA, KOSKA MUUSUKUPUOLISUUDEN AGENDA KOULUISSA KYSEENALAISTETTIIN

Lapset ovat Setan ideologian uusia pelinappuloita.

Yle uutiset toi tänään hyvin esiin sen, mikä porukka pääasiassa loukkaantuu ja tuottaa somekohuja, joille valtamedia antaa oman megafoninsa. Uutisessa Seitsemän valtuutettua vaatii, että lapsille opetetaan, että tyttö on tyttö ja poika poika – Seta syyttää transfobiasta nimittäin kerrotaan, että seksuaalisesti poikkeavien pieni mutta suhteettoman vaikutusvaltainen painostusjärjestö Seta veti herneen nenään vain siksi, että kunnanvaltuustossa tehtiin aloite, jossa halutaan puolustaa biologista tosiasiaa sukupuolen määrittävistä kromosomeista:

Seitsemän eri puolueiden valtuutettua on tehnyt Orivedellä valtuustoaloitteen, joka on saanut Setan kimpaantumaan. Valtuustoaloite on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa. 

(...) Seitsemän valtuutetun aloitteen nimi on "Aloite terveiden sukupuoliroolien tukemisesta Oriveden kaupungin toiminnassa".  Valtuustoaloitteen mukaan Orivedellä pitää tehdä linjaus, että sukupuolia on kaksi.

Sukupuoliasioiden omavaltaiseksi auktoriteetiksi itsensä julistaneessa Setassa oltiin luonnollisesti pöyristyneitä siitä, että järjestön propagandaa ylipäätään kyseenalaistetaan ja vaaditaan kunnon argumentteja sen mielettömille väitteille. Valtuutettujen vaatimus nykyisen poliittisesti korrektin opetuksen lopettamisesta oli luultavasti pääsyy, joka katkaisi kouluissa kiertävien Seta-agitaattorien pinnan somessa:

– Jos selvityksissä tulee ilmi, että lapsille opetetaan edelleen tieteellisesti kiistanalaisia käsitteitä, kuten "sukupuoli on kokemus" tai "sukupuolia on enemmän kuin kaksi", tulee tuollainen opetus viipymättä lopettaa tai siitä on annettava selkeä tiedote vanhemmille, aloitteessa sanotaan.

Valtuutetettujen huoli ei ole perusteetonta, sillä Orivedellä on poistettu erilliset tyttö- ja poikaurheilijan palkinnot. Päätöksen taustalla näkyy jälkibolshevistinen lysenkolaisuus, jossa lapsille on jaettu Setan materiaalia "kokemukseen perustuvasta sukupuolisuudesta".

Aloitteesta närkästynyt Pirkanmaan Setan puheenjohtaja Minna Minkkinen (vas.) kitisi asiasta välittömästi osastonsa Seta-sivuilla ja Twitterissä. Kuin selkäydinreaktion saaneena Minkkinen vetosi lausunnossaan  sosialistiseen "yhdenvertaisuusperiaatteeseen". Tämä temppu on luultavasti opittu järjestön takana olevilta lakiasiantuntijoilta, joista lähes kaikki ovat Demla-juristeja: 

– Ei siis enää riitä, että ei syrjitä, vaan kuntia velvoitetaan edistämään yhdenvertaisuutta. Valtuutettujen ideologiat eivät mene lain yläpuolelle, Minkkinen sanoo.  Sukupuolen moninaisuuden kieltäminen on haitallista erityisesti lapsille ja nuorille, Minkkinen sanoo. Minkkisen mukaan kouluterveyskyselyssä yli viisi prosenttia kertoi sukupuolekseen jonkin muun kuin syntymässä määritetyn.

Venyvässä yhdenvertaisuuden tulkinnassa tarvitaan ovelien pykäläjuristien neuvoja  ja niitä Seta tosiaan osaa käyttää julkilausumissaan. Näin degeneraattien kattojärjestö on voinut laajentaa yhdenvertaisuuden periaatetta asioihin, joihin se ei kuulu. Koska yhdenvertaisuutta ei voi olla asioiden kanssa, jotka eivät ole tieteellisen ja biologisen tiedon perusteella yhdenvertaisia, joutuu Seta turvautumaan moralistiseen virhepäätelmään, jossa pitäisi-lauseista johdetaan on-lauseita. Sukupuoliin sovellettuna moralistista virhepäätelmää edustaa väite, jonka mukaan ”sukupuolia pitäisi olla enemmän kuin kaksi, joten ne ovat samanarvoisia kuin mies- ja naissukupuoli.

Röyhkeyden huippuna Minkkinen väittää, että biologisen sukupuolen puolustaminen on ideologiaa, kun taas psyyken ongelmista kertovat mielikuvitussukupuolet ja niiden normalisoiminen ovat pelkkiä arvovapaita tosiasioita. Se, että "yli viisi prosenttia" (Setan oma vahvistamaton tilasto) väittää sukupuolekseen jonkin muun kuin syntymässä määritetyn, on vain merkki siitä, että osalle lapsille on tuputettu onnistuneesti kulttuurimarxilaista kaaosta ruokkivaa identiteettipolitiikkaa. Tästä vastuuttomuudesta ovat vastuussa koululaitoksessa myyräntyötään tekevä sateenkaarivasemmisto ja koko asialle välinpitämätön aisankannattajaoikeisto, jonka suurin huoli on leimautua radikaalivasemmiston silmissä "suvaitsemattomaksi".

Yhteiskunnallista ja kulttuurisista seurauksista piittaamaton Seta-lobby ajaa itsekkyydessään agendaa, jossa maailman pitää kumartaa sen tavoitteille. Aivan samoin kuin homoliittoasiassa, nämä hyväkkäät vetoavat välinpitämättömien nykyihmisten saamaan "hyötyyn", joka ei kestä kriittiistä tarkastelua. Väite, jonka mukaan "ei se ole sulta pois" on ennemmin tai myöhemmin joltain muulta pois:

Minkkisen mukaan yhdenvertaisuuden lisääntyminen ei ole keneltäkään pois. – Sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen ei tarkoita, etteikö olisi tyttöjä ja poikia. Päinvastoin siinä huomioidaan, että tyttöjen ja poikien lisäksi on monia muita sukupuoli-identiteettejä, Minkkinen sanoo.

Vääristyneet yhdenvertaisuusvaateet eivät ehkä vie satunnaiselta yksilöatomilta juuri tällä hetkellä mitään pois, mutta kollektiivisena vaatimuksena se ajan myötä heikentää yhteiskuntaa uusintavan normaalin yksilön luontaisia tarpeita ja elämän merkitykselliseksi tekeviä velvoitteita. Jo melko lyhyelläkin aikajänteellä tasa-arvovalheeseen perustuvat vaatimukset johtavat yhteiskuntaa koossapitävien pyhien ydininstituutioiden kuten lapsia synnyttävän ja kasvattavan perheen rapautumiseen. Näin kulttuurirelativismia edistävä nihilistinen yhdenvertaissuusvaatimus tekee miehet ja naiset lopulta onnettomiksi oman napansa tuijottajiksi ilman sitouttavaa merkityksellisyyttä menneitä ja tulevia sukupolvia kohtaan.

Jokaisen kansankunnan tulevaisuudesta kiinnostuneen pitäisi heti alkuunsa torpata Setan sukupuolihullutuksia koskevat itsekkäät vaatimukset. Eihän voi olla niin, että pieni poikkeavien vähemmistö sanelee biologisesti normaalille enemmistöllle periaatteet, jotka on räätälöity aivopestyjen lumihiutaleiden oikkujen mukaan.

Valitettavasti kulttuurimarxilaisten syövyttämä marssi läpi insituutioiden on jo pitkällä. Uutisen lopussa kerrotaan, että Opetushallitus kiistää verkkosivuillaan biologiaan ja terveeseen järkeen perustuvat tosiasiat ja horisee niiden sijaan muodikkaasti Setan sepittämää tarinaa "sukupuolten moninaisuudesta".

Tämän hybristä lähentelevän hulluuden takana on jääräpäinen usko liberaalin valheen perustana olevaan tasa-arvoon, jossa kaikki on  yhteismitallista - mikäli on uskominen aikamme yhteiskuntainsinööreihin. Ainoa mitä oikeudenmukaisuutta (erotuksena "tasa-arvosta") janoava voi toivoa, on, että nämä farisealaiset saisivat tuntea itse nahoissaan tulevan "vedenpaisumuksen" (säädyllisen sivilisaation romahtamisen):

Opetushallitus kertoo verkkosivuillaan millaista sukupuolitietoinen opetus on. – Kyllä sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen, Opetushallituksen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yksikön päällikkö Ulla Laine sanoo.

                                              ************************************


TV2, keskiviikko 13.2.2019 klo 20.00, Miksi en ole Facebookissa?

Facebook on viime aikoina joutunut yhä voimakkaamman kritiikin kohteeksi monesta eri syystä. Monet ovat lähteneet palvelusta kokonaan ja toiset epäröivät luodako käyttäjäprofiilia vai ei. Mikä Facebookissa epäilyttää ja mikä sinne vetää? Kanadalais-amerikkalainen dokumentaristi Brant Pinvidic yritti päättää, liittyäkö Facebookiin vai ei. Niinpä hän loi ensin itselleen valeprofiilin, jonka turvin pääsi tutustumaan Facebookin maailmaan paljastamatta todellista minäänsä. Mitä seikkailu opetti? Dokumentin päättyessä Brant on tehnyt ratkaisunsa. HD 56 min

Olipa taas liberaalista näkökulmasta esitetty kysymys. Tosiasiassa suurin osa kansalaisista on Facebookissa poissa siksi, että nämä samaiset "liberaalit" eivät kestä erilaisia mielipiteitä ja kiusallisia totuuksia, joten he ilmiantavat kanssaveljensä ja -sisarensa Facebookin ylläpidolle. Sellaista liberalismia ja suvaitsevaisuutta. 

Facebook tekee tätä poliittista puhdistustyötä myös algoritmeillään, joissa on tiettyä avainsanoja, jotka laukaisevat punaisen hälytyksen. Zuckerbergin asiakkaita Facebookissa karsii myös heimoveljet Mossadissa, joilla on vapaa kaista tutkailla fb:n postauksia. On selvää, ettei näitä huomioita tarkastella tässä illan näennäiskriittisessä Facebook-dokumentissa.

TV1, maanantai 11.2.2019, Historia: Stalinin vakooja

Hän oli mestarivakooja, joka oli velvoitettu taistelemaan Hitleriä vastaan. Hän oli rohkea riskinottaja, naismagneetti ja sääntöjen rikkoja. Richard Sorgen tarina on kertomus rakkaudesta, luottamuksesta ja petoksesta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min tietorekisteriä.

Jo toinen historiadokumentti peräkkäin, jossa käsitellään Neuvostoliiton hyväksi työskennelleitä vakoojia. Kummankin ohjelman sävy on kohdettaan ja neuvostoideologiaa ylistävä.

Kun totalitarismia ja kansanmurhia edustaa sosialismi, sitä ei Ylessä tarkastellakaan samoilla moralistisilla äänesävyillä kuin eräitä muita. Tämä selittyy luultavasti sillä, että ohjelmanhankkijoilla ja selostajilla on tiettyä lukkarinrakkautta ko. aatemaailmaan, jota katsojista kannattaa vain kymmenisen prosenttia. Näin Yle palvelee jälleen suurta yleisöä...

SUOMALAISET SS-MIEHET TUOMITTIIN ILMAN NÄYTTÖÄ POLIITTISISTA SYISTÄ

Waffen-SS vapaaehtoisten paluujuhla 3.6.1943
Pyynikin urheilukentällä Tampereella.

Ja historia toistaa itseään: tällä hetkellä on Suomessakin "fasistien", vanha- ja uusnatsien herjaaminen ja vaino, sananvapauden ylevät periaatteet räikeästi sivuuttaen, täysin identtinen 1930-luvun kommunistivainojen kanssa. Erona on vain se, että kansallissosialistien valtakaudesta on kulunut 55 vuotta ja heidän kauhistelunsa nyt jo pöyristyttävää  farssia. 

-Pentti Linkola v. 2000.

Valtamedian uutistoimituksista verorahoitteinen Yle on kaikkein innokkain mitätöimään ja mustamaalaamaan kansallista historiaamme. Tänään siitä oli todisteena Ylen verkkosivujen uutinen Riippumaton selvitys: Suomalaiset SS-miehet todennäköisesti osallistuivat saksalaisten mukana juutalaisten ja siviilien surmaamiseen 1941–1943, joka nousi vielä tv:n puolella koko illan pääuutiseksi. Vastaavaa mediasirkusta on turha odottaa Suomen lähihistorian kannalta paljon tärkeämmästä Tiitisen listasta, sillä sen julkistaminen tapahtunee vasta ns. ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen.

Syynä viiden minuutin vihaan oli tunnettuja faktoja uudelleen tulkinnut Kansallisarkiston puolueettomaksi mainostettu selvitys, jonka ihmisoikeusjärjestöksi naamioitunut juutalaisten painostusjärjestö Simon Wiesenthal -keskus sai kiristettyä presidentti Sauli Niinistöltä loppuvuodesta 2017. Syynä uuteen selvitykseen oli André Swanströmin hatariin lähteisiin perustunut tutkielma Suomalaiset SS-miehet, politiikka ja uskonto, jonka Yle nosti ylistäen ja kritiikittä julkisuuteen. Tutkimuksesta nostatetun kohun huomioi myös Simon Wiesenthal -keskuksen tarkkavainuinen johtaja Efraim Zuroff ja loppu onkin sitten ihan oikeaa historiaa. Yleisradion saksalaissyntyinen toimittaja Marcus Ziemann kirjoittaa tänään uuden selvityksen  taustasta:

Helsingin Säätytalossa perjantaina julkaistu selvitys käynnistettiin sen jälkeen, kun juutalaisen ihmisoikeusjärjestö Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff pyysi presidentti Sauli Niinistöä laatimaan selvityksen suomalaisten Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleiden suomalaisten osuudesta juutalaisten surmaamiseen.

Lähes 80 vuoden vuoden takaista historiallista yksityiskohtaa paljon oleellisempaa olisi pohtia selvityksestä syntynyttä mediakohua. Kun tv-toimittaja alkaa puhua "historiamme synkimmistä hetkistä" ei voi olla välttymättä huomiolta, että länsimaita riivaa tarve tuomita jatkuvasti itsensä jonkinlaisena masokistisena synninpäästönä. Koska Suomella ei ole muiden Euroopan maiden lailla samanlaisia väitettyjä "rikoksia" kontollaan, julkisuuden toimittajapapisto on riemuissaan kuin vihdoinkin löydetään edes jokin epäilys, joka liittää meidät Euroopan suureen Pahan kertomukseen. 

Päivän mediatapahtumasta nousee pintaan toinen oireellinen piirre historiatajun rappiosta, joka näkyy siinä, että menneisyyttä arvioidaan alati muuttuvien nykyarvojen perusteella. Tästä on seurannut se, että jopa ihmisiän ylittävä menneisyys nähdään toistuvasti mahdollisten oikeudenkäyntien kohteena. Ylen tv-uutisen perusteella varsinkin toimittajat ovat halukkaita antamaan sotarikosoikeudellisen tuomion suomalaisille Waffen-SS vapaaehtoisille pelkkien hatarien aihetodisteiden perusteella, koska kohde on historiallisesti demonisoitu ja poliittisesti heille vastenmielinen.

Lisäksi on syytä ihmetellä, miksi juutalaisia koskevat edesottamukset ovat saaneet länsimaissa sellaisen erityisaseman kuin niillä on nyt. Ikään kuin kollektiivinen tietoisuutemme olisi kaapattu meille vihamielisten tahojen etuja ja päämääriä varten. Globaalin median omistuspohja ei yksin selitä tätä ilmiötä tyhjentävästi, vaikka sillä kiistämättä onkin suuri osuutensa.

Ei riitä, että tutkimuksen julkistamiselle annettu kohtuuton näkyvyys kertoo jotain yhteiskuntamme patologisista piirteistä, selvityksen anti itsessään on olematonta. Koska selvityksen lähtökohta on sotarikosoikeudellinen, tutkijat ja tuomarina toimiva media eivät voi aineiston ja johtopäätösten perusteella antaa langettavaa tuomioita edes teoreettisesti, joten "syytetyt" olisi pitänyt julistaa syyttömiksi. Murhasta tuomitsemiseen kun riittää ainoastaan varma näyttö. Silti tutkijat ja Yle ovat valmiita tuomitsemaan suomalaiset SS-vaapaaehtoiset pelkästään sotapäiväkirjoista löytyneiden kommenttien perusteella:

Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941–1943 palvelleet suomalaissotilaat osallistuivat hyvin todennäköisesti osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen Saksan itärintamalla, todetaan valtioneuvoston kanslian Kansallisarkistolta tilaamasta riippumattomasta arkistoselvityksestä. 

Näin kovan luokan syytteelle olisi uskonut löytyvän perusteluiksi jotain konkreettista, mutta koska sellaista ei löytynyt, tutkijat yrittävät laittaa olematonta lihaa luiden ympärille käyttämällä sanoja "hyvin todennäköisesti". Aivan samoin kuin ei voi sanoa, että naapurin piika on puoliksi raskaana, ei surmatyötäkään voi tuomita ilman riittävää näyttöä. Jos tutkijoilla olisi hallussaan varmaa näyttöä, he olisivat esittäneet sen, eivätkä turvautuneet retorisiin tehosanoihin "hyvin todennäköisesti".

Kansallisarkiston uusi selvitys on puhdas historiapoliittinen tilaustyö, jonka johtopäätöksistä päätettiin jo ennen tutkimuksen aloittamista. Koska mitättömät lähteet tiedettiin, mutta tuomio piti silti antaa, tekijät katsoivat parhaaksi jättää SS-vaapaaehtoiset roikkumaan puoliksi hirteen. Onhan sekin jo tuomio ja antaa suurelle yleisölle mielikuvan, että Suomen itsenäisyyden panttina olleet Waffen-SS vapaaehtoiset olivat syyllisiä juutalaisväestön vastaisiin toimiin. 

Tätä mieltä on selvitykseen pettynyt Waffen-SS -vapaaehtoisten perinteitä vaalivan Veljesapu-Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Kääriäinen, jonka näkemys kuultiin yllättävästi Ylen verkkosivujen jutussa: 

– Kun kyseessä sotarikosselvitys, niin sitten pitäisi myös osata vastata, oliko niitä vai eikö niitä ollut. Sitä vastaustahan ei suoranaisesti tullut. Jätettiin edelleen epäilys.

Ylen tv-uutisille haastateltu englanninkielisen selvityksen koonnut Kansallisarkiston tutkija, professori Lars Westerlund, nikotteli puheessaan ja hiki otsasta valuen "hyvin todennäköisesti" valehteli  puhuessaan todennäköisyyksistä ilman konkreettista näyttöä. Hänelle näytti haastattelun perusteella riittävän se, että suomalaisessa historiankirjoituksessa kansallinen itseruoskinta on siirtynyt selvityksen myötä aivan uudelle tasolle.

Selvityksessä puhutaan toki myös kiistattomista tosiasioista, mutta ne eivät koske suomalaisten väitettyjä surmatekoja, vaan sitä, mitä he ovat kirjoittaneet päiväkirjoissaan. Yle taas koplaa päiväkirjakirjoitusten kiistattomuuden suomalaisten väitetyiksi tekemiin surmiin:

Selvityksen mukaan suomalaisten päiväkirjat kertovat kiistattomasti, että vapaaehtoiset ovat olleet tietoisia juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisista.

Eihän tässä ole mitään uutta. Jo sotahistorioitsija Mauno Jokipiin uraa uurtavassa tutkimuksessa Panttipataljoona (1968) kerrotaan, että jotkut suomalaiset näkivät saksalaisten tekemiä summittaisia teloituksia. Uudessakaan selvityksessä ei väitetä, että tietoisuus veriteoista tarkoittasi sitä, että suomalaiset olisivat itse osallistuneet niihin. Yle haluaa kuitenkin harhauttavasti luoda mielikuvan, että tietoisuus saksalaisten tekemistä surmista olisi sama asia kuin niiden tekeminen itse.

Jotta uuden tutkimuksen tuloksille saataisiin lisää uskottavuutta, Yle haastatteli Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuortevaa, joka toisti Lars Westerlundin "argumentin" ja lisäsi vielä vakuuttavuutta tehostavat sanat "on ilmeistä":

Nuortevan mukaan on ilmeistä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941– 1942.

Koska Hollywoodin nyyhkyleffoissa kuvataan kaikkien SS-univormuun pukeutuneiden miesten olleen kansanmurhaajia, niin on ilmeistä ja siten todennäköistä, että myös suomalaiset Waffen-SS rintamamiehet osallistuivat juutalaisten ja siviilien surmaamiseen. Tämä lienee selvityksen tekijiöiden vahvin taustatodiste syytteiden todenperäisyydelle.

On vain ajan kysymys milloin juutalaisjärjestöt pyytävät Suomelta virallista anteeksipyyntöä raportin perusteella. Kyyninen voisi ajatella, että selvitykseen suostunut Suomen korkein poliittinen johto nimenomaan haluaa, että Suomi tunnustaa "syyllisyytensä". Jo 1990-luvulta lähtien länteen suuntautunut poliittis-kulttuurinen eliitti on halunnut kuulua lännen voittajien puolelle, mutta aseveljeys Saksan kanssa toisessa maailmansodassa on tahrannut maamme moraalisesti väärällä puolella taistelleeksi itäeurooppalaiseksi valtioksi. Ainoastaan virallinen anteeksipyyntö osallisuudesta holohöpöön tekee Suomesta lopullisesti nyky-Saksan kaltaisen länsimaan, jolla on Petteri Orpon sanojen mukainen oikea arvopohja. 

VALTIOVALTA, POLIISI JA MEDIA ETSIVÄT TUKAHDUTTAMISKEINOJA OMAA KANSAANSA VASTAAN

Yksi nykyajan suurimpia paradokseja on, että kaikki totuutta ilmituova puhe, jota poliittisesti korrekti valtaeliitti vihaa, on leimattu vihapuheeksi. Verkkolehti Kansalainen kertoi maanantaina, että Oikeusministeriön koordinoiman Against Hate -hankkeen vihapuheen vastainen viestintäkampanja käynnistyy 4. helmikuuta Mediataitoviikolla. Uutisen mukaan kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Samaisen kampanjan avulla pyritään myös lisäämään innokkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Oikeusministeriö ei määrittele omaehtoisesti vihapuheen sisältöä, vaan kopioi sen suoraan Euroopan neuvoston ministerikomitealta, joka ei ole saanut minkäänlaista demokraattista mandaattia EU-kansalaisilta. Kyse on siis puhtaasti neuvostobyrokraattisesta juntasta, joka määrää omien ideologisten mielihalujensa mukaan sen mitä unionin maissa saa sanoa (kritisoida) ja mitä ei. Ministerikomitean määritelmän mukaan

vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää tai muuten yleisesti haitallista ilmaisua.

Kyseisen uhkavaatimuksen perusteella jo tilastollisten tosiasioiden julkituominen tietyistä maahanmuuttajaryhmistä voisi olla vihapuhetta, koska faktojen esittäminen saattaa tuntua muukalaisista ja heidän etuaan ajavista petoksellisista poliitikoista vihalta. Vaikka uutisjutussa myönnetään epäsuorasti, että kaikki vihapuhe ei ole rangaistavaa ("Vihapuhe voi olla rangaistavaa"), pyritään siinä silti luomaan mielikuva, että vihapuhe olisi esimerkiksi Suomessa virallinen lakitermi. Lakimme ei vihapuhetta tunne, mutta kilttejä kansalaisia pelotellakseen media ja viranomaiset puhuvat siitä tavalla, jossa tietyn tunnerekisterin ilmaisut olisivat jo kriminalisoituja. Tämä on epäilemättä nomenklatuuran eräs tehokkaimmista keinoista edistää yhteiskunnallista itsesensuuria sille kiusallisista asioista.

Käsitteenä vihapuhe on tarkoituksellisesti epämääräinen, jotta sitä voidaan venyttää tarpeen mukaan ja käyttää mielivaltaisesti aitoa poliittista oppositiota vastaan. Ei tarvitse olla käsiteanalyytikko ymmärtääkseen, että hegemoninen valta käyttää vihapuhetta poliittisten vapauksien "legitiiminä" tukahduttamiskeinona. Lopullisena tavoitteena on tietenkin kriminalisoida kaikki yhteiskunnalliset pyrkimykset, joissa yritetään vahvistaa traditionaalista perhekäsitystä ja estää kehitysmaiden massainvaasio Eurooppaan.

Vihapuheen käsitteen alkuperästä ja motiiveista ei tietenkään haluta julkista keskustelua, koska se paljastaisi helposti sen neuvostoliittolaiset juuret, jotka johtavat tukevasti myös jälkimarxilaiseen uusvasemmistoon etenkin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin myös 60-lukulaisten vasemmistolaisten 1990-luvulla yleiseen tietoisuuteen levittämä poliittinen korrektius, jota voi pitää vihapuheen ideologisena sisarena ja välttämättömänä ehtona.

Monelle rivikansalaiselle vihapuhe-termin historiallinen tausta lienee tuiki tuntematon, kiitos asiasta vaienneen koululaitoksen, yliopiston ja median. Vihapuheen käsitte ja poliitisen korrektiuden teoria luotiin lähinnä Itärannikon Ivy League -yliopistojen jälkimarxilaisissa aivoriihissä, joissa kriittisen teorian oppien mukainen kulttuurimarxilainen kauna "valkoista heteroseksuaalista länsimaista yhteiskuntaa" vastaan on vellonnut 1960-luvulta lähtien.

On tragikoomista, kuinka täällä kaukaisessa Suomessa hyväuskoiset rivipoliisit ovat omaksuneet Atlantin takaisen länsivihamielisen vihapuhediskurssin itsestäänselvänä yhteiskunnallisen keskustelun lähökohtana. Samalla se on myös osoitus poliisin sisäisestä rappiosta, koska se haluaa vihapuhediskurssilla rajata perustuslaillista sanavapautta ja ohjata kansalaiskeskustelua sellaiseksi, jossa vasemmistoliberaalin yhteiskunnan tabuihin ei koskettaisi. 

Nämä molemmat asiat käyvät selväksi eilisessä Yle-uutisessa Poliisilta harvinainen vetoomus Runebergin päivänä vihapuhetta vastaan: "Ei ihan tyypillistä virkapuhetta". Uutinen kertoo ikävällä tavalla, kuinka poliisi on tämän vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla politisoitunut EU-glogalistien ideologiaa noudattavaksi pakkovoiman käyttäjäksi. Poliisi ei ole enää se kansalaisia palveleva tuttu Reinikainen, vaan orwellilainen ajatuspoliisi, Polpo, joka kyttää ihmisiä "väärien" mielipiteiden vuoksi.

Ylen kritiikittömässä uutisjutussa poliisi näyttää ottaneen jopa naisellisen suostuttelun keinot käyttöön, jotta kansalaiset luopuisivat oikeutetusta yhteiskuntakritiikistään ja alistuisvat nykysuomettuneeseen itsesensuuriin. Ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko hyödyntää härskisti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää Sisä-Suomen poliisilaitoksen Facebook-sivulla kehottaessaan kansalaisia pitämään poliittisesti epäkorrektit mölyt mahassaan:

– Mutta olisiko Runebergikään osannut arvata, miten suomen kielellä vielä sivalletaan, ruoskitaan, henkisesti lyödään ja satutetaan? Olisiko hän pöyristynyt ja sanonut, että kuka kielellämme toista raiskaa, se mielellänsä hinnan maksaa, unettomina öinä, pelkona varjossaan, vihollisen vihaa alati paeten?

Juurakko-Vesikon ounastelu Runebergin mietteistä nykypäivästä kuuluu samaan sarjaan kuin valtamedian levittämät henkilöhaastattelut, joissa sotaveteraanien todistetaan taistelleen homojen ja kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten puolesta saksalaisperäistä fasismia vastaan. Mistä ihmeestä ylikonstaapeli voi olla varma, että nationalistina tunnettu Runeberg olisi kauhistellut kansalaisten oikeutettua pettymystä poliittista johtoa, virkamieskuntaa ja mediaa kohtaan? Jos Runeberg eläisi tänään, olisi paljon todennäköisempää, että hän yhtyisi petetyksi tulleiden kansalaisten kuoroon kuin puolustaisi tsarististen EU-komissaarien palveluksessa olevia kasakoita.

EU-mielisen poliisijohdon äänitorveksi ryhtynyt Juurakko-Vesikko haluaa kieltää myös anonyymin mielenilmaisun, koska se on muka raukkamaista. Poliisin mielestä ajatusrikoksista pitää ehdottomasti kertoa omalla naamallaan:

Tekstillä Juurakko-Vesikko haluaa kiinnittää huomiota kielenkäyttöön. Etenkin netissä mennään usein sen varjoon, ettei henkilöllisyys paljastu.

Totta kai henkilö, joko toistaa järjestelemän hellimiä arvoja omalla nimellään ei ole mitään pelättävää seurauksista. Kyse on samasta jos julistautuu Vatikaanissa katolilaiseksi tai olisi ylistänyt Stalinia 1930-40-lukujen NKP:n puoluekokouksissa. Sen vuoksi pitäisikin kysyä, millaisia rangaistuksia ja seurauksia (mm. työpaikan menetys) anonyymiteetin kieltäjät olisivat itse valmiita kestämään mielipiteistä, joita järjestelmä pitäisi epäsopivina. Todennäköisesti he jättäisivätkö ne rangaistusten pelossa kertomatta. Tässä on jälleen eräs keino edistää itsesensuuria.

– Etenkin nettimaailmassa kieli on ruokotonta. Tuntuu, että sitä mitä kirjoitetaan, ei sanottaisi päin naamaa.

Sopimattomasta kielenkäytöstä hurskastelu on jokseekin irvokasta samalla kun todelliset teot lakaistaan maton alle. Sitä paitsi vihan tunne on usein täysin perusteltua sanoopa tunteita tukahduttava ajatus- ja tunnepoliisi asiasta mitä tahansa. Toistaiseksi totuuspuheena tunnettu "vihapuhe" onkin ilman valtaa olevan kansan ainoa tapa protestoida. Ylikomisariolle näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että vihaiset sanat ovat vain reaktiota petoksellisiin tekoihin ja päätöksiin, joita suomalasivihamielinen hallintokoneisto kohdistaa alamaisina pitämiinsä tavallisiin suomalaisiin.

Syy miksi ylikomisarion haastattelu julkaistiin juuri nyt liittyy verkkolehti Kansalaisessa mainittuun uutiseen Oikeusminteriön vihanpuheen vastaisesta kampanjasta, johon osallistuu lisäksi sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Verkostoon kuuluvat myös tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI, Rikosuhripäivystys, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Ylikomisarion haastattelujutun lopussa asia myös kerrotaan:

Oikeusministeriö aloitti eilen Against Hate -hankkeen viestintäkampanjan. Itse hanke on vanhempi. Kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Kampanjalla pyritään myös lisäämään halukkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Poliisi ja ministerit osoittavat kampanjallaan vain pelkäävänsä alamaisia, jotka eivät alistu kansallisesti itsetuhoiseen politiikkaan. Vallassa olijoiden näkökulmasta kansalaiset eivät ole luottamuksen arvoisia heidän viisaana pitämälleen politiikalle, joten tyhmää kansaa pitää sen vuoksi valvoa ja rangaista, jotta se palaisi takaisin ruotuun. Kaikki sujuu elitiin mielestä niin kauan hyvin kunhan kansa on ymmärtämättä, että valta kuuluu heille ja poliitikkojen pitää palvella kansaa.