LONTOOSSA JA HAAGISSA TEHTIIN TAAS MONIKULTTUURIA

Jännittävän eksoottinen etninen säpinä se vain jatkuu Euroopan kaduilla. Mihinpä se katoaisi niin kauan kuin kansakuntien avainasemassa olevat petturit jatkavat kuolleena syntynyttä monikulttuurikokeiluaan, jota myös Kalergi-suunnitelmaksi kutsutaan.

Uutistoimistot maailmalla ovat kertoneet kahdesta matalan kynnyksen terroristi-iskusta Lontoossa ja Hollannin Haagissa, joissa tummapintaisten murhaajien myötä Black Friday -ostosorgiat muuttuivat kirjaimellisesti mustaksi perjantaiksi. Ensimmäisestä iskusta kertoo Yle uutisessaan Lontoon veitsihyökkääjän tausta puhuttaa Britanniassa – 28-vuotias mies oli päästetty koevapauteen terrorismituomion jälkeen. 

Hieman poikkeuksellisen tapauksesta tekee se, että ainakin kaksi valkoista vääräuskoista murhannut Lähi-idän veijari oli samana päivänä ollut kutsuvieraana yliopiston seminaarissa, joka sattumoisin koski tuomioita kärsivien terroristien sopeuttamista yhteiskuntaan. Paljon ylistetty integraatio ei tekijän kohdalla taaskaan onnistunut, mutta poliitikot eivät silti halua tehdä tästä oikeita johtopäätöksiä, vaan ovat valmiita jatkamaan monikulttuuria viimeiseen veitsen iskuun asti.

London Bridgen terroristi.

Hollannin Haagissa on tilanne vielä päällä, sillä ainakin kolmea sivullista vakavasti haavoittanut pohjoisafrikkalainen mies on edelleen vapaalla jalalla. Toistaiseksi Yle kertoo iskusta sangen hatarin tiedoin uutisessaan Useita alaikäisiä loukkaantunut puukotuksessa Haagissa Hollannissa – tekijää etsitään. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Haagin pääostoskadulla puukkohippasille ryhtynyt jihadisti oli perinteisellä islamistisella joulutuulella nähdessään niin paljon vääräuskoisia kristittyjä lampaita. Monikulttuurin rautaisen kohtaamislain mukaan kanta-asukkaat menettävät matemaattisella todennäköisyydellä ennen pitkää henkensä uusille reviirin valtaajille. 

Tällä kertaa negatiivisessa lottoarvonnassa siipeensä saivat kirjaimellisesti todella pehmeät kohteet, alaikäiset lapset. Perusmuslimien sankareina pitämille islamistiterroristeille kaikki vääräuskoiset ovat yhtä arvottomia, joten heille avuttomien lasten surmaaminen ei tuota ongelmia. 

Ainoa ratkaisu poistaa islamin imperialistiseen logiikkaan kuuluva väkivalta Euroopasta, on karkoittaa muukalaiset, jotka tuota vihamielistä uskontoa harjoittavat. Oikeastaan tämäkään ei riitä, sillä arjen väkivaltaan kuten joukkoraiskauksiin syyllistyvät afrikkalaiset saattavat yhtä hyvin olla kristittyjä. Elleivät eurooppalaiset ole valmiita puolustamaan omaa elintilaansa kuten muut, on kohtalona maanosan uuskolonisaatio ja jääminen alistetuksi vähemmistöksi kotimaissaan. 

Punavihreät ja kosher-konservatiivit ovat rasistiksi leimautumisen pelossa valmiita uhraamaan kaiken, mutta jos hyvin käy, enemmistö kansasta voi jatkuvan muukalaisterrorin vuoksi nousta nopeasti voittamattomaan poliittiseen raivoon.

YLE PEESAA VASEMMISTOLAISESTI LÄPIPOLITISOITUNUTTA KIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINTOA

Tämän vuotinen kirjallisuuden Finlandia-palkinto jaettiin eilen tekijälle, joka ei ole edes etninen suomalainen. Ylen uutisessa Kirjallisuuden Finlandiat Pajtim Statovcille, metsiin perehtyneille journalisteille ja psykologin kirjoittamalle dystopialle – katso video palkintojenjaosta ylistetään kursailematta homopornografista "rakkaustarinaa" Balkanin sodan aikana. Kulttuuritoimittaja Miia Gustafssonin toisessa jutussa Kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci Ylen haastattelussa: "Kirjoittamalla yritän tehdä selkoa, millaisesta paikasta olen kotoisin" taas märehditään kultuuripiireille nykyään niin tyypillistä toiseus-tematiikkaa, kosmopoliittista nomadismia ja identiteettiä. 

Serbialta ryöstetystä Kosovosta kotoisin oleva albaanimuslimi Pajtim Statovci vahvistaa tuoreilla haastattelulausunnoillaan ikävällä tavalla käsitystä ylimielisestä ja arrogantista albaanista. Tämä käy selväksi esimerkiksi Iltalehden jutusta Pajtim Statovci otti puheessaan kantaa: kritisoi maahanmuuttajilta odotettua automaattista kiitollisuutta. Jo väsyneeksi käyneen rasismikitinän lisäksi Statovci tulee rivien välistä sanoneeksi, että vain suomalaisten pitäisi tuntea kiitollisuutta, koska he saavat maahansa etelästä tulevia hyysättäviä "kultamunia". 

Kyseenalaisesta Finlandia-palkintovoitosta huolimatta albaanien julkisuuskuva ei ainakaan tässä maassa tällä hirveästi parannu. Äkkipikaisesta arvaamattomuudestaan tunnettuja albaaneja pidetään esimerkiksi Balkanilla edelleen häikäilemättöminä vuoristorosvoina, "Balkanin mustalaisina". Tämä käsitys tuskin perustuu pelkille ennakkoluuloille. Suomessa tätä ennakkokuvaa eivät ole parantaneet Espoon Sellon Prisma-tavaratalossa vuonna 2010 tehdyt viiden (neljä kuoli Sellossa) suomalaisen kylmäveriset murhat, joihin syyllistyi Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli. Viime vuosista muistetaan myös kansainvälisten albanialaisten huumeliigojen pyrky Suomen huumemarkkinoille.

Miia Gustafssonin haastattelussa pyöritellään voittajaromaanin Bolla homoteemaa ja toiseutta, jotka tuntuvat olevan länsimaisessa "nykykirjallisuudessa" Michel Houellebecqin kirjoja lukuunottamatta lähes pakollisia aiheita. Ilman niiden käsittelyä kirjallisuuspiirejä hallitsevat degeneroituneet punaliberaalit eivät halua antaa teokselle juuri mitään julkisuutta. Vain itseään räpläävä sukupuolinarsistinen feminismi voisi lyödä laudalta nämä teemat:

Bolla on kertomus kahden miehen, albaanin ja serbin, rakkaudesta. Kirjassa eletään vuotta 1995 ja huumaavaa ihastumista varjostaa sodan uhka. Jugoslavian hajoamiseen liittyvä Kosovon sota on alkamassa. 

Bollassa kuvataan toiseutta monella tapaa. Kosovossa rakastuneet miehet joutuvat peittelemään suhdettaan. Toisen paettua sotaa vieraaseen maahan alkaa jälleen uusi sopeutuminen. Miten sulautua yhteiskuntaan, missä huomio herää jo erilaisella ulkonäöllä. Vierauden tunne on kirjan henkilöille arkea.  

– Minutkin on nähty vieraana ihmisenä ja nämä aiheet ovat olleet vahvasti läsnä omassa elämässäni.

Finlandia-palkinnon voittamiseksi Statovcilla oli kaikki valttikorttikortit käsissään. Mikä olisi voinut mennä pieleen kun albaania suosivat sisäsiittoisten kirjallisuuspiirien hypetys, kirjoittajan outo kansallisuus ja suomalaiskaunaisuus sekä homous. Ratkaisevinta oli kuitenkin palkinnon valitsija, joka oli tänä vuonna Ylen tuore toimitusjohtaja, fil. yo. Merja Ylä-Anttila.

Pahamaineisena suomalaisvihamielisenä toimijana tunnettu Ylä-Anttila hankki kannuksensa jo MTV3:ssa, mutta varsinaiseen tuhotyöhön hän pääsi vasta tultuaan valituksi Ylen johtoon. Monikulttuurisesta mädätystyöstään Ylä-Anttila rehvasteli jo heti valintansa jälkeen viime vuonna. Tämän vuoden toukokuussa Ylä-Anttila kertoi perustavansa erillisen rahaston EU- ja monikulttuuripropagandaa syytäville toimittajille, jotka kokevat tulleensa uhatuksi kansalaisilta saamansa kritiikin vuoksi. Uutisessa Ylen toimitusjohtaja: Nettivihan kohteeksi joutuneiden toimittajien avuksi perustetaan "vainorahasto" Ylä-Anttila pyytää rahalahjoituksia "vihapuhetta" kokeneille toimittajille. Tämä on röyhkeää aikana, jolloin julkista keskustelua kaitsevat päällepäsmärit eivät tee elettäkään ulkomaalaisten vihatekojen kohteeksi joutuneille kantasuomalaisille:

– Rahastoon voivat lähteä mukaan ja sitä voivat tukea kaikki halukkaat, niin yritykset, säätiöt, liitot kuin yksityishenkilötkin, pienellä summalla tai suurella, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho lauantaina aamupäivällä julkaistussa tiedotteessa. Rahasto voi auttaa uhkailun, vainon ja muiden uusien häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja, myös freelancer-toimittajia.

Ylä-Anttilan ideologisesta taustasta voitiin jo etukäteen päätellä Finlandia-voittaja, joka ei tulisi olemaan ehdokaskirjoista paras vaan poliittisesti tarkoituksenmukaisin. Kiusaus olla valitsematta albaanin tekelettä voittajaksi oli liian suuri. Kirja on juuri sellainen, jolla tietämättään kulttuurimarxilainen kulttuuritäti voi ilmaista omaa tiedostavuuttaan ja suomalaisen heteronormatiivisuuden halveksuntaa. Vaikkei mitään kirjallisuudesta ymmärtäisikään, pääasia, että tietää mikä on kuuminta hottia henkisesti kuolleessa punavihreässä kuplassa.

                                                         **************************

Ne, jotka eivät kumarra globalistien – noiden Globo-homojen – läntistä uskontokulttia, saavat valtamediassa poikkeuksetta rapaa niskaansa. Umpivasemmistolaiseen Guardian-lenteen jatkuvasti turvautuva Yle on uutisessaan "Vetäytyminen homolaivueesta tekee hyvää mielenterveydelle" – Guardian: Unkari jää pois Euroviisuista, ja syynä on kilpailun homomyönteisyys selvästi närkästynyt Euroviisujen epävirallisen homo- ja lgbt-agendan kyseenalaistamisesta. Että kokonainen maa boikotoi tapahtumaa – mikä suvaitsematon julkeus!

Yllättävää kyllä jutussa siteerataan melko vaapasti unkarilaispoliitikkojen lausuntoja. Niiden tarkoitus on tietenkin saada arvoliberaalit lukijat haukkomaan henkeään ja kiihottumaan totaaliseen suvaitsemattomuuteen lgbt-kriitikkoja kohtaan. Rappion airueet ovat tunnetusti kyvyttömiä reflektoimaan kulttuurisesti itsetuhoisia houreitaan, joten lukiessaan Ylen Unkari-uutista he todennäköisesti ajattelevat näin: "Kuinka kukaan voi ajatella tuolla tavalla vielä vuonna 2019!". Aivan hyvin se näyttää onnistuvan lumihiutaleiden hyperventiloinnista huolimatta:

Unkarin hallitsevaa Fidesz-puoluetta lähellä oleva tv-juontaja András Bencsik on jo ehtinyt julkisesti iloita siitä, että maa vetäytyy "homolaivueesta". Bencsikin mielestä tekee hyvää unkarilaisten mielenterveydelle jäädä pois Euroviisuista, joissa hänen näkemyksensä mukaan esiintyy "kirkuvia transvestiitteja ja parrakkaita naisia". 

Unkariilaiset eivät halunneetkaan Globo-homojen bileitä.

                                                         ************************** 

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ RAIJA TOIVIAINEN ON SAATAVA TUOMITTAVAKSI KORKEIMPAAN OIKEUTEEN!

Hai sie, mitä Balzarin Veijolle kuuluu? Joko istuu Sörkas?

Suomen kansan edustajaa näyttelevän vihreiden Pirkka-Pekka Peteliuksen viikolla nostama anteeksipyyntökohu nousi viikonlopun aikana uusille kierroksille. Yle uutisten verkkosivut julkaisi perjantaina uutisen Helsingin poliisille tehty useita tutkintapyyntöjä vanhoista tv-sarjoista – pyydetään tutkimaan kiihottamista kansanryhmää vastaan, jossa kerrotaan poliisin käynnistäneen esitutkintalain mukaisen esiselvityksen.

Uutisen julkaiseminen jälkeen Yle toi esiin oman mielipiteensä vähemmistöjen erityisasemasta uutisjutussaan  Kolme kokemusta siitä, miten Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsit vaikeuttivat elämää: Pilkkalauluja päin naamaa, selittelyä, varovaisuutta baarissa. Siinä hyväosaiset city-saamelaiset ja romanit uhriutuvat paisuttelemalla "syrjintäkokemuksiaan", jotka johtuvat enimmäkseen heidän pikkusieluisesta huumorintajuttomuudestaan. 

Agendauutisen taustalla on nykyliberaalien vallalla oleva ajatus, että vain vallassaolijoista saisi tehdä pilaa, koska heikommassa asemassa (usein omasta syystään) olevat eivät muka osaisi puolustautua eikä heillä olisi vahvoja tukijoita. Todellisuudessa juuri "heikommassa" asemassa olevat "vähemmistöt" (globaalisti värilliset ovat murskaava enemmistö) ovat kantaväestövihamielisen globalistieliitin erityisessä suojeluksessa. Kun "vähemmistöjen" suoja-asemaa lisätään entisestään, heistä tulee eräänlainen uusi koskematon "eliitti", jonka arvostelu ja pilkkaaminen kriminalisoidaan jopa taannehtivasti kuten Neuvostoliitossa. Juuri näin on käymässä, mikäli vanhoista tv-sarjoista tehdyt tutkintapyynnöt johtavat syytteisiin.

Tutkintapyyntöjen tekijöistä ei ole tietoa, mutta on todennäköistä, että kantelupukit ovat ns. tiedostavaa väkeä tai muutoin vähemmistöjen kanssa puuhailevia närkästyneitä suomalaisia. He ovat sitä väkeä, jonka mielestä esimerkiksi romaneista levitetään vääränlaisia stereotypioita vain siksi, että 95% heistä on pilannut koko porukan maineen kuten viimeisin yksittäistapaus, Yle uutinen Kulttuurivaikuttaja Veijo Baltzar vangittu epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta, kertoo. Tosin sekin mahdollisuus on olemassa, että tutkintapyyntöjen takana on joukko vääräleukia, jotka haluavat katsoa millaiseen totalitaristiseen ilveilyyn maamme nykyinen oikeuslaitos on valmis vääntymään.

Jos tämä totalitaristinen tendenssi pitää johonkin henkilöidä, syyllinen löytyy valtakunnansyyttäjänvirastosta. Sen nykyinen johtaja, valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, avasi Stalinismin portit kumoamalla hiljattain Helsingin poliisin päätöksen jättää syyttämättä erityistä sananvapaudensuojaa nauttivan kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) vuonna 2004 julkaistusta homokriittisestä kirjoituksesta. Toiviaisen käsittämätön päätös rikkoo jo heti ensilmäyksellä länsimaista oikeuskäytäntöä turvautumalla neuvostohenkiseen eli rikolliseen käytäntöön tuomita ihminen takautuvasti teosta, joka ei ollut rikos tekohetkenä. Toisen huomion esittää Mikko Ellilä, joka kirjoittaa sosiaalisessa mediassa Räsäsen tapauksestä näin:

Kaikki eivät ole tajunneet, että Päivi Räsänen on joutumassa ajatusrikossyytteeseen kahdesta eri asiasta: a) Raamatun siteeraamisesta ja b) erillisestä pamfletista, jossa hän sanoo, että homoseksuaalisuus ei ole hänen omasta mielestään normaali seksuaalisuuden muoto.  

Stalinistit haluavat rangaista Räsästä näistä molemmista. Monet ilmeisesti eivät ole huomanneet jälkimmäistä tapausta. Tämä stalinistinen linja johtaa siihen, että kaikki, joiden mielestä homoseksuaalisuus ei ole yhtä normaalia kuin heteroseksuaalisuus, joutuvat syytetyiksi ajatusrikoksesta. Tämä mielipidevaino ei siis mitenkään kohdistu pelkästään kristittyihin, jotka perustelevat mielipiteitään Raamatulla, vaan yhtä hyvin vaikka ateisteihin, jos nämä eivät ole valtakunnansyyttäjän eli pääinkvisiittorin mielestä suhtautuneet homoseksuaalisuuteen riittävän positiivisesti.

Esimerkiksi feministi Tiina Tuppurainen on sanonut pitävänsä evoluutiopsykologi Markus J. Rantalan tutkimuksia homoseksuaalisuudesta rasismiin verrattavana vihapuheena. 

Erityisen huomionarvoista nyt käydyssä julkisessa keskustelussa Räsäsestä ja Peteliuksesta on se, että siinä sivuutetaan kokonaan valtakunnansyyttäjän vastuullisuus. On ylipäätään absurdia, että vuosikymmenten takaisista kirjoituksista ja tv-sarjoista on edes teknisesti mahdollista tehdä rikostutkinta. Räsäsen tapauksen kohdalla tutkintaa johtanut Helsingin poliisin rikoskomisario Markku Silén päätyikin ainoaan oikeaan ratkaisuun jo lopetti tutkinnan. Näin tässä ajatusrikospelleilyssä lyötiin heti peli poikki, mutta valitettavasti valtakunnansyyttäjän päätös avata tutkinta uudelleen on avannut kiusantekomahdollisuuden tärkeileville puolestaloukkaantujille. Tutkintapyyntöjä on tulossa varmasti lisää ja niitä tulee saamaan myös Pirkka-Petelius ja Pedro Hietanen mm. tästä ikivanhasta huumoripalasta.

Ainoa mahdollisuus estää maatamme luisumasta vasemmisto"liberaaliin" totalitarismiin ja jatkuvasti ohenevaan sananvapauteen on nostaa syyte valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista vastaan! Yle Watch vetoaakin kaikkiin lukijoihimme, jotta sana mahdollisuudesta saattaa Raija Toiviainen pois viralta ja nostaa häntä vastaan syyte korkeimmassa oikeudessa perustuslaillisten oikeuksien rikkomisesta leviäisi mahdollisimman laajalle.



                                                        ***************************

Samaan aikaan kuin punavihreän kuplan Stasi-ilmiantajat masinoivat takautuvia syytteitä ajatusrikoksista, Yle levittää kansalaismielipiteestä piittaamatta mitä härskeintä suomalaisvihamielistä roturutsapropagandaa 12-vuotiaille lapsille. Käykääpä katsomassa Ylen aikuisille suunnatun lastenohjelmien sivua Kehoni on minun (varsinkin jakso "Lapsi ei koskaan ole syyllinen"), jossa mm. musta maahamuuttajapoika esitetään 19-vuotiaan suomalaistyttö Maisan luvattoman sekuaalisen halun kohteena. Artikkelissa vanhempia kehoitetaan yksiselitteisesti näyttämään lapsilleen rodunsekoitusta normalisoivaa indoktrinaatiota:

Animaatiosarja on toteutettu laajassa moniammatillisessa asiantuntijayhteistyössä ja on yleistunnelmaltaan lämminhenkinen. Kehoni on minun –animaatiosarja ja aiheen käsittely on otettu Norjassa osaksi kansallista opetusta päiväkodeissa ja alakouluissa. Sarja on saanut kiitosta lapsilta, huoltajilta ja opettajilta siitä, että se välittää vakavaa aihetta lasten suojelemiseksi selkeällä ja ei-pelottavalla tavalla. Norjan poliisin tietoon on tullut lapsia, jotka ovat kertoneet kokemastaan seksuaaliväkivallasta katsottuaan animaatiot ja lapset ovat saaneet apua. Sarja voitti Cannesin Emmy-kilpailun vuonna 2018.

Jo se, että suomalaislapsille suunnatussa seksuaalikasvatusohjelmasarjassa mustat pojat nostetaan seksuaalisuden keskeisiksi toimijoiksi ikään kuin uutena normaalina, on mitä pahantahtoisin hyökkäys suomalaisuutta vastaan. Kyse ei ole enää edes piilovaikuttamisesta vaan avoimesta propagandahyökkäyksestä, joka kohdistetaan täsmäiskuina puolustukyvyttömiin lapsiin. Suomalaisuutta tuhoavaa roturutsaa edistetään mielikuvalla, jossa suomalaistytöt eivät muka pysyisi housuissaan kohdatessaan (alaikäisen!) värillisen. Asetelma on tietenkin täydellinen projektio todellisuudesta, jossa nimenomaan mustat pojat ja miehet saalistavat valkoista lihaa iästä riippumatta.

Pöyristyttävien videoiden lopussa näkyy, ketkä ovat tehneet ja tuottaneet kyseisen sarjan. Se osaltaan selittää värillisten istuttamisen ja astuttamisen pellavapäiden keskelle. Sarjan tuottamisesta kun vastaa Norjassa vaikuttava juutalaispariskunta Trond Jacobsen ja Ilze Burkovska-Jacobsen, jotka johtavat Bivrost Filmiä. 

Kehoni on minun- animaatiosarja on alun perin tuotettu Norjassa laajassa asiantuntijayhteistyössä Pelastakaa Lapset Norjan, Bivrost Filmin, Norjan valtion Lapsi- nuoriso- ja perheosaston (Bufdir) ja NRK Super -lastenkanavan yhteistyönä 

Animaatiosarja ei korvaa lapsille annettavaa kehotunnetaito- tai seksuaalikasvatusta, vaan on tehty lasten suojelemiseksi. Neljä animaatiota sisältävät tietoa kehosta, oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen ja seksuaaliväkivallasta. Suosittelemme, että lapsi katsoo sarjan kaikki neljä jaksoa. Lapsella tulee olla mahdollisuus pohtia näkemäänsä aikuisen kanssa. 

Pelastakaa Lapset on tuottanut Kehoni on minun -oppaan käytettäväksi Kehoni on minun -animaatioiden rinnalla. Opas auttaa aikuista valmistautumaan lapsen kohtaamiseen ja sisältää esimerkkejä keskustelunavauksista ja kysymyksistä, joita lapsella saattaa olla animaatioita katsottuaan sekä vinkkejä siitä, kuinka vastata näihin kysymyksiin.

MIELENSÄPAHOITTAMISEN JA ANTEEKSIPYYTELYN KULTTUURIPATOLOGIAA

Viime päivänä maatamme ovat ravistelleet kaksi valtavaa mediamyrskyä vesilasissa. Toissapäivänä uutiseksi nousi punaisen yliopiston desantti, josta kertoo myös Ylen verkkosivut uutisessaan Vasemmistoprofessori paimensi opiskelijoita ottamaan Mannerheimin kuvan pois kokoustilan seinältä – myös selfiekisalle tuli loppu. Tänään on puolestaan poliittisesta kannasta riippuen ihasteltu tai päivitelty kansanedustaja-näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen (vihr.) anteeksipyyntöä saamelaisille (Yle: Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi saamelaisia pilkkaavia sketsejään: "Olen valmis keskustelemaan myös muiden vähemmistöjen kanssa").

Kansallismielisellä puolella on tietysti irvailtu molempia tapauksia ja tehty välillä ennalta arvattavan oikeaan osunutta analyysiä ajan hengestä, mutta sielläkään suunnalla ei oikein kyetä näkemään koko kuvion historiallista toistuvuutta. Niin peruspersukannattajat kuin nationalistiälykötkin ovat Mannerheim-kaustissa toimineet turhan usein selkäydinreakion pohjalta, mikä näkyy Facebookin uutisvirran tukkiutumisena Mannerheimin kuvista. Tällainen "protestoiva", omaa väriä tunnustava identiteettipoliittinen sopulikäyttäminen ei eroa juuri mitenkään kilarivasemmiston homoliittokampanjoista tai profiilikuvamodifioinnin somessa aloittaneesta Obaman vaalikampanjasta v. 2008. 

Toistaiseksi kypsimmän huomion Oulun yliopiston vasemmistoprofessori Vesa Puurosen ukaasista on tehnyt historioitsija Teemu Keskisarja, joka sanoo Ylen jutussa Historioitsija Mannerheim-kuvakohusta: "Sadan vuoden kuluttua kuvat Halosesta ja Niinistöstä yhtä lailla kuskataan kaatopaikalle", ettei tapaus "kerro kummastakaan osapuolesta mitään, mutta nykyajastamme sitäkin enemmän". Keskisarjaa haastatellut toimittaja Marko Pinola kirjoittaa:

Kuvan tunteisiin meneminen liippaa Keskisarjan mielestä läheltä ongelmaa, jota hän kutsuu taannehtivaksi historiakäsitykseksi. Siinä nykyajan oikeuskatsomuksia sovelletaan historian merkkihenkilöihin. Jos tälle tielle lähdetään, pitäisi sen päteä Keskisarjan mielestä myös nykyajan ihmisiin.

(...) Mannerheimin omiminen nykyajan politiikan välineeksi on Keskisarjan mukaan ongelmallista. – En suoralta kädeltä keksi, mitä Mannerheim voisi todistaa nykyajan politiikan kipupisteistä. 

Keskisarja tuo oivallisesti esiin ihmisen muuttumattoman luonteen suhteessa valtaan, eikä sen suhteen ole odotettavissa jatkossakaan mitään "edistystä", vähiten itseään edistyksellisinä pitävien vasemmistolaisten piiristä. Toki on itsestäänselvää, ettei valtamedia sen enempää kuin Keskisarjakaan halua keskustella yliopiston pitkään jatkuneesta vasemmistohegemoniasta, josta tämäkin tapaus ilmiselvästi kumpuaa. Toisaalta tämä ylivalta ei ole mikään salaisuus, joten professori Vesa Puurosen reaktion ei olisi pitänyt tulla kenellekään pöyristymisen arvoisena yllätyksenä. 

Herääminen yliopistokommunistien junttaukseen olisi pitänyt tapahtua jo ajat sitten. Kirjailija Timo Hännikäinen kirjoittaakin, ettei yhdessäkään toisessa Itä-Euroopan maassa Puurosen kaltainen henkilö pääsisi lähellekään noin arvovaltaista asemaa ja jatkaa, että "sivistysvaltiossa hänen lähettämänsä sähköpostin pitäisi itsessään olla peruste erottamiselle yliopistolta". 

Ikävä kyllä tilanne on päässyt Suomessa jo niin pahaksi, että punavihreät voivat sanella arvot, joiden mukaan yliopistossa toimitaan. Siksi Puuronen voi ilman pelkoa potkuista harrastaa kulttuurimarxilaisten suosimaa repressiivistä toleranssia, jossa vasemmistolaisille ideaaleille vastakkaisia käsityksiä ei suvaita ja niitä esittävät ihmiset saatetaan huonoon valoon – ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille tuhoisat ideat nostetaan parrasvaloihin ja niistä tehdään hyväksyttäviä, ihanteellisia ja suvaittavia. Tämän vuoksi Puuronen saattoi luottaa sähköpostinsa voimaan, koska poliittisella korrektiudella marinoidut opiskelijalampaat eivät olisi voineet kieltäytyä Mannerheimin kuvan poistamisesta, ilman, että olisivat epäsuorasti tunnustautuneet rasistisiksi lahtareiksi. Taistolaisten maksiimi "jollet ole puolellamme olet meitä vastaan" toimii myös tänään verrattoman hyvin.

Täysin erilaisen ja virkistävän näkökulman Mannerheim-kaustiin tuo emeritusprofessori Timo Vihavainen, joka kirjoittaa tuoreessa blogikirjoituksessaan tapauksen olevan osoitus länsimaisen yhteiskunnan yleisestä lapsellistumisesta, itsekeskeisyydestä:

Täysin absurdia olisi ollut valittaa siitä, että jotkut toiset ihmiset olisivat ripustaneet seinälleen jonkun sellaisen henkilön kuvan, josta itse ei pidä. Mikäli tuo loukkauskivi olisi vielä ollut kansallissankari, joka on valittu suurimmaksi suomalaiseksi, olisi mielensäpahoittajan hoitoonohjauksen harkitseminen ollut luonnollinen reaktio. Ihmisen kyky normaaliin sosiaaliseen elämään olisi syystä todettu vakavasti häiriintyneeksi. Nyt kulttuuri taitaa olla muuttumassa. Lapsenmielisyydestä on tulossa ja jo tullut uusi normaali. Se yrittää antaa normin kaikelle.

Herkkähipäisen mielensäpahoittamisen kääntöpuolena on julkinen anteeksipyytäminen ja usein sama henkilö voi harjoittaa niitä kumpaakin. Kyse ei ole kuitenkaan mistä tahansa anteeksipyytämisestä jo sen performatiivisen luonteensa vuoksi ja siksi, ettei se juuri koskaan kohdistu tiettyyn ihmiseen, vaan abstraktiin ihmisryhmään, jolla katsotaan olevan uhristatus. Tällaiseen moraaliposeeravaan anteeksipyytelyyn sortui viimeksi tänään vihreiden kansanedustaja-näyttelijä, josta kertoo Ylen uutinen Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi saamelaisia pilkkaavia sketsejään: "Olen valmis keskustelemaan myös muiden vähemmistöjen kanssa". 

Syy, miksi Petelius valitsi anteeksipyynnön kohteeksi juuri saamelaiset johtunee median julkisuuteen nostamista Helsingin city-saamelaisista, jotka tunnetaan kansan syvien rivien keskuudessa pahamaineisina päivystävinä ammattiloukkaantujina. Jatkuvan mediarummutuksen ansiosta yliopistossa notkuvista sateenkaari-"saamelaisista" on tullut mediaseksikkäitä ja tämän arvon myös ajan henkeä nuuskiva Petelius on ymmärtänyt.  

Anteeksipyynnöllään Petelius ei kuitenkaan ymmärtänyt sitä, että avattuaan Pandoran lippaan häneltä odotetaan anteeksipyyntöä myös muilta tv-ohjelmiensa "uhreilta" kuten homoilta, mustilta, turkkilaisilta, ruotsalaisilta, mustalaisilta, venäläisiltä, kreikkalaisilta, keikkamyyjiltä, siviilipalvelusmiehiltä, avohoitopotilailta, pienviljelijöiltä jne. Heti saamelaistiedotteen julkistamisen jälkeen romanijulkkikset alkoivat ennalta arvattavasti marista, että miksi heiltä ei ole pyydetty anteeksi ja ovatko he siksi saamelaisia vähempiarvoisia. 

Koko kollektiivisen anteeksipyytämisen "kulttuuri" on mieletön loputon suo, koska jos sille tielle lähdetään myös valkoiset voisivat vaatia vastavuoroisesti mustalaisilta anteeksipyyntöä suomalaisten murhista tai homoilta heteroseksuaalisten miesten raiskauksista. Tosin kukaan ei odota vakavissaan sitä päivää, jolloin romanit, homot, muslimit ja juutalaiset pyytävät ryhminä muilta anteeksi – nämä pyhitetyt ryhmät kun ovat tottuneet vain vaatimaan ja saamaan.

Peteliuksen anteeksipyynnölle saattaa löytyä muukin syy kuin punavihreille tyypillinen hyvesignalointi. Taustalla voi olla valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen hiljattain nostama syyte Päivi Räsäsen 15 vuotta sitten julkaistua silloin vielä laillista kirjoitusta vastaan. Ehkä Petelius on laskeskellut, että vihreiden edistämä oikeuslaitoksen liukuminen kohti taannehtivaa oikeuskäytäntöä tulee koskemaan myös häntä. Mikäli valtakunnansyyttäjän uusi linjaus, jonka mukaan niin kauan kuin tekstiä pidetään tahallaan yleisön saatavilla, rikos ei vanhene, voidaan myös Peteliusta syyttää. Erityisen raskauttavaa Peteliukselle on se, että hänen sketsinsä ovat olleet yleisön saatavilla hyvin pitkään. Jotenkin tätä tapausta seuratessa tulee väistämättä mieleen eeppinen oikeus ja sen toteutuminen.

TAVALLINEN UUTISPÄIVÄ KERTOO, KUINKA POLITISOITUNUT YLE VALIKOI UUTISENSA USKOLLISILLE SEURAAJILLEEN

Internetin "vapaa tiedotus" ei ole poistanut massojen riippuvutta perinteisestä yksisuuntaisesta valtamediasta. Varsinkaan sen jälkeen kun verkon arvososialismille kumartavat monopolistiset palveluntarjoajat ovat alkaneet tehdä sensuroivaa yhteistoimintaa ylikansallisten organisaatioiden kuten EU:n kanssa. Unohtaa ei sovi myöskään suurta varttunutta kansankerrosta, joka ahmii edelleen tietonsa globalisisista uutiskorporaatioista ja kulttuurimarxilaista valtion tiedotusjäteistä.   

Suomessa tämä valtava uutisia seuraava segmentti koostuu niin sanotuista demarieläkeläisistä, jotka luottavat Yleen vanhasta muistista. Yle osaa käyttää tätä luottamusta hyväkseen, jonka vuoksi se voi huoletta antaa Voima-lehdestä ja Nyt-liitteestä värvättyjen toimittajien levittää kulttuurimarxismin hörhöagendoja ja epätieteellisiä tasa-arvouskonnollisia  harhaoppeja. Uutistenlukija Arvi Lindin aikaan 1970- ja 80-luvulla tällaista mielettömyyttä ei vielä edistetty, joten kansalaisilla oli vankka luottamus Yleen. Valitettavasti auktoriteettiuskovat senioririkansalalaiset kuvittelevat Ylen olevan edelleen yhtä luotettava kuin se oli 1980-luvulla.

Nuorisossakaan ei ole kehumista ja se onkin helppoa riistaa YleX:n kaltaisille hip hoppia tuputtaville nuorisokanaville. Tälle kohdeyleisölle suolletaan vielä kärjistetymmin rasismi- ja homojankutusta kuin typerrytetyille demarieläkeläisille. Parhaan mahdollisuuden tuottaa uskottavaa propagandalle tarjoaa Yle uutiset, jonka tarkasti siivilöityä uutisantia mm. YleX käyttää "keskustelua herättävänä" materiaalina. Seuraavat esimerkit tämän päivän uutisannista kertovat mitä Ylen propagandatehtaalla halutaan korostaa ja mistä taas pyritään vaikenemaan kuoliaaksi:

1) Maahanmuuttokysymyksessä Yle käyttää asiantuntijoinaan ja mielipideautomaatteinaan lähes pelkästään niitä, jotka kannattavat ulkomaalaisinvaasiota joko oman etunsa tai ideologisten syiden vuoksi. Ylen verkkosivujen uutisessa Pelimies Peter Vesterbacka manaa lupaviranomaisten hitautta – miljoonapotin saaminen ulkomaalaisilta opiskelijoilta vaarassa maahanmuuton tarpeellisuutta perustellaan vain yhden ahneen yrittäjän uhkavaatimuksella saada sopivaa työvoimaa maailman ääristä alalle, joka on pelkässä lapsellisuudessaan täysin turha. Vähäisenä suomalaisten työllistäjänä tunnettua Vesterbackaa ei kiiinostaa tippaakaan kansakunnan etninen tulevaisuus, vaan hän haluaa sivuuttaa sen lyhytaikaisten taloudellisten voittojen vuoksi. 

Näitä halpatyövoimaa ja "ulkomaan ihmeitä" haalivia vesterbackeja löytyy maastamme jonkin verran, mutta heitä on huomattavast vähemmän kuin ulkomaisen halpatyövoiman kanssa kilpailevia suomalaisyrittäjiä. Näitä kriittisiä ääniä ei Ylessä juuri kuule, vaan megafonia tarjotaan Vesterbackan kaltaisille globalisteille, joille Suomi on pelkkä markkinalue eikä isänmaa, joka on liitto elävien, kuolleiden ja syntymättömien sukupolvien välillä.

2) Tänään on vietetty lähes huomaamatta kansainvälistä miestenpäivää, jota on yritetty lanseerata marxismin perillisenä syntyneen naistenpäivän miehisenä vastineena. Periaatteessa molemmat päivät siunaavat länsimaissa vallalla olevan uhriutuvan identiteetipolitiikan, joka on repimässä koko yhteiskuntaa hajalle. Sukupuolinarsistinen feminismi on kuitenkin sen verran vahvoilla, että moinen miestenpäiväjuhlinta voidaan lopettaa alkuunsa hieromalla naamaan vaikutusvaltaisten cuck-miesten uusinta kastraatiovaatimusta, josta kertoo Ylen uutinen Professori ei aio jatkossa osallistua paneeleihin, joissa on pelkkiä miehiä – herätti vilkkaan keskustelun. Sattumoisin sukupuolikiintiö ei näy hallituksen (2015) tasa-arvopolitiikkaa valmistelevassa 18-jäsenisessä yksikössä, jossa toimii vain yksi mies (vuonna 2012 ei ainuttakaan).

3) Monikulttuurin mukanaan tuomia barbaarisia ilmiöitä Yle ei edes tunnusta olevan olemassa, vaan kertoo yhteiskunnallisista ongelmista ideologisen värisokeasti ikään kuin maahan tuotetuilla tuoreilla etnisillä ryhmillä ei olisi mitään vaikutusta asioihin. Esimerkkitapauksen tällaisesta journalismista tarjoaa uutinen Puukotukset yleistyivät niin rajusti, että Lontoon baareja varustetaan massiivisen verenvuodon hoitoon tarkoitetuilla ensiapuvälineillä. Siinä ei mainita sanallakaan "uusbrittien" osuudesta epideemiseen puukotusaaltoon, vaikka tilastot puhuvat sen puolesta, että tekijät ovat enimmäkseen Afrikasta ja Lähi-idästä. Toisin kuin Yle, jopa Iso-Britannian valtavirtalehdet kuten The Sun ovat kertoneet puukotusaaltoon olennaisesti liittyvästä etnisestä puolesta.

4) Muun muassa Facebookin, Twitterin ja YouTuben viime vuoden aikana pakottamat uudet vaivihkaiset käyttäjäehdot ovat tehneet niistä vanhan median kaltaisia yhden totuuden sensoreita. Aivan samoin kuin perinteinen media on jo vuosikymmeniä tukahduttanut ja demonisoinut konservatiivisia ja kansallisradikaaleja muutosvoimia, ovat Internetin uusmediat yksi toisensa jälkeen liittyneet samaan tiedon kontrollijärjestelmään. Tähän monoliittisen tietokontolliin on liittymässä myös pienempiä netin toimijoita kuten Snapschat. Ylen uutisessa Snapchat ryhtyy estämään harhaanjohtavaa poliittista mainontaa: "Emme hyväksy väärää ja valheellista tietoa" ennakosensuuria perustellaan "valheellisella tiedolla", josta on tullut markkinoita hallitseville vasemistoliberaaleille suuryhtiölle kiertoilmaus tiedolle, joka on haitallista globalististisille tavoitteille:

– Meillä on paljon nuoria käyttäjiä ja haluamme toki kannustaa heitä osallistumaan poliittiseen keskusteluun. Snapchat ei kuitenkaan enää hyväksy väärää ja valheellista tietoa levittävää poliittista mainontaa, Spiegel toteaa.

Mikäli "valheellinen tieto" koskisi vasemmistoliberaalien propagandaa, Internettiä halllitsevat kapitalistiset mediakorporaatiot olisivat jo ajat sitten olleet jokaisen valtamedian silmätikkuna ja itkuvirren aiheena. Mutta kun poliittisen tukahduttamisen kohteena ovat konservatiivit, media ei näe siinä mitään ongelmaa, vaan päinvastoin, se myhäilee tyytyväisyyttään kun kerettiläiset ajetaan poliittiseen marginaaliin, koska ne eivät suostu noudattamaan poliittisen korrektiuden ortodoksiaa.

5) Nykyinen valtavirran tiedonvälityksen nimellä kulkeva valheenlevitys on romahtunut tasolle, jolloin tulee ikävä jopa takavuosikymmenten Ylen kommunistitoimittajia. Heistä kenties tunnetuin, Leif Salmén, on Ylen uutisen mukaan juuri kuollut 67-vuotiaana. Hänen kuolemansa on varmasti vanhakantaiselle journalismibolshevimille surullinen menetys. Ikävä kyllä journalismi on tätä nykyä niin heikoissa kantimissa, että hänen avointa värin kantamistaan kaipaavat muutkin kuin punaisen yliopiston päivystävät desantit ja vanhat stalinistijäärät.


                                                            ************************



TV1, maanantai 18.11.2019 klo 21.00 A-studio

Perussuomalaiset ja kokoomus kisaavat suurimman puolueen paikasta. Studiossa kohtaavat oppositiojohtajat Jussi Halla-Aho ja Petteri Orpo. OneCoin-pyramidihuijaus vei kymmenientuhansien suomalaisten rahat. Vieraina rikoskomisario Marko Leponen keskusrikospoliisista ja kybervaluuttoihin perehtynyt tutkija Juri Mattila Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlasta. Juontajana Katri Makkonen. #yleastudio HD ohjelmatekstitys.

Ylen juttu ohjelmasta täällä.

Leipää ja poliittista sirkushuvia kansalle. Ohjelman ainoa anti oli näyttää millainen patkuli aikuiselta vauvalta näyttävä Petteri Orpo on. Eipä ihme, että sisäministerinä muukalaistulvan aikana vuonna 2105 toiminut Orpo sai kansan keskuudessa kutsumanimet Petturi-Orpo ja Rotupetturi-Orpo. Lisäksi kenellekään ei tullut ohjelmaa katsoessa uutisena, että sekä Orpo että Jussi Halla-aho pitävät nykyhallitusta Suomen historian kehnoimpana.


TV 1, 18.11.2019 maanantai klo 19.00, Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12)

2/4. Uusi hallinto. Franco julistautui Espanjan suvereeniksi hallitsijaksi ja loi itse oman julkisuuskuvansa. Hän asettui asumaan entisen kuninkaan kesäpalatsiin. Mitä tämä kertoo Francon mielenliikkeistä? HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min

VÄESTÖNVAIHTO ON JO KÄYNNISSÄ, MUTTA YLE EI HALUA TUNNUSTAA ILMIÖTÄ

Kun kehitysmaalaisia päästetään maahan ilman määrällistä takarajaa alkaa vastaanottajamaa ennen pitkää muistuttaa niitä maita, joista tulijat saapuvat. Kehitysmaalaistumisen kielteiset puolet ovat moninaiset, vaikka raa'an rikollisuuden kasvu lieneekin niistä näkyvin. Tästä ilmiöstä kertoo Ylen tuore uutinen Harva uskoo Malmössä rikollisryhmien väkivallan kierteen loppumiseen – Tanska puolestaan katsoo, että rajatarkastukset patoavat rikollisuutta. 

Valtamedialle tyypilliseen tapaan uutisessa ei yhdistetä rikollisryhmien ilmaantumista taustalla vaikuttavaan maahanmuuttoon. Ennen niin rauhallisten Pohjoismaiden muuttumista etnisten rikollisjengien taistelutantereeksi pidetään mediassa kuin tyhjästä syntyneenä selittämättömänä ilmiönä. Vaikka Ylen toimittajat kirjoittavat rikollisongelmasta avoimesti, sen todellisena voimanlähteenä vaikuttavaa rajatonta maahanmuuttoa ei haluta tunnustaa aivan kuten tanskalaissadussa, jossa hännystelijät eivät halunneet nähdä keisarin alastomuutta.

Maahantulijoiden mukanaan tuoma rikollisuus on vain sivujuonne paljon suuremmassa kysymyksessä. Pohjoismainen, suomalainen elämänmuoto, voi säilyä vain niin kauan kuin täällä asuu etnisiä suomalaisia. Kun väestö vaihtuu, vaihtuu myös kulttuuri. Tosin väestövaihdosta puhumista pidetään valtamediassa yksiselitteisesti äärioikeistolaisena salaliittoteoriana, vaikka kovaa dataa demografisesta muutoksesta löytyy avoimista viranomaislähteistä pilvin pimein. Esimerkiksi vuonna 1992 maassamme asusteli noin 60 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mutta tuon ajankohdan jälkeen ulkomaalaispopulaatio on ehtinyt kaksinkertaistua jo moneen kertaan. Kesäkuussa jopa Yle uutiset uskalsi kertoa rajusta ulkomaalaisten määrän kasvusta uutisessaan Suomessa asuu nyt yli 400 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä – kaksi kertaa niin paljon kuin 10 vuotta sitten. 

Jo peruskoulussa opetetun tilastomatematiikan alkeiden perusteella pitäisi jokaiselle olla selvää, mihin tälläinen "kehitys" johtaa mikäli invaasiota ei katkaista välittömästi ja jo täällä olevia etnisesti sopeutumattomia ulkoeurooppalaisia palauteta kotimaihinsa. Tällaisia pelastustoimia ei kuitenkaan ole näköpiirissä, vaan globalistiset poliitikot ja talousvaikuttajat vaativat maahanmuuton kasvattamista entisestään. Vaikka he ovat päättäjiämme, he ovat silti viimeisiä henkilöitä, jotka kertovat äänestäjille mikä määrä maahanmuuttajia on riittävästi Suomelle. Koska tällä menolla suomalaiset (ja valkoiset maailmalla ylipäätään) jäävät omissa maissaan vähemmistöksi, poliitikkojen pitäisi jotenkin perustella miksi tällainen tulevaisuus on suotavaa. Sitä he eivät tietenkään tee, koska väestönvaihdon avoin tunnustaminen romahduttaisi heidän suosionsa ja vallitsevan politiikan.

Todellisten aikeiden ääneen sanominen olisi poliitikkojen ja valtamedian uskottavuudelle poliittinen itsemurha. Siksi kansalaisia pyritään rauhoittelemaan vähättelemällä demografista muutosta. Tästä antaa hyvän esimerki viime viikolla julkaistu Ylen verkkosivujen uutinen Turvapaikanhakijoita saapuu Suomeen nyt vähän, työperäisten oleskelulupahakemusten määrä kasvussa. Uutisessa annetaan ymmärtää, että maahantulijoiden määrä olisi jotenkin tasapainottumassa tai "normalisoitumassa", koska eräs monista ulkomaalaisinvaasion väylistä, (elintaso)pakolaisuus, on hetkellisesti vähentynyt. Kansakunnan kuolemanvaara eli invaasio kuitenkin jatkuu, ainoastaan sen määrässä on viime vuoden aikana ollut pientä vaihtelua aikaisempaan. 

Toisin kuin kaksijakoinen uutinen antaa ymmärtää, mitään vähenevää maahanmuuton trendiä ei ole näkyvissä, semminkin kun porvaripuolueet Kokoomus, Keskusta, RKP ja Kristillisdemokraatit kannattavat työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan poistamista. Niille ei siis riitä EU-maista tulevat ulkomaalaiset "työnhakijat", vaan ulkomaalaisten määrää pitää kasvattaa keinolla millä hyvänsä Euroopan ulkopuolelta.

Sen sijaan, että maamme poliitikot ja talouseliitti olisivat kansan puolella ja panisivat stopin organisoidulle kansainvaellukselle, he toimivat tietoisesti sen tahtoa vastaan. Valtiovalta on erityisen vihamielinen niitä radikaaleja muutosvoimia vastaan, jotka haluavat pelastaa Suomesta sen mikä vielä on pelastettavissa. Tästä kertovat viimeisimmät hysteerisen ylimitoitetut toimet piskuista PVL:ää ja uutta Kohti vapautta -liikettä vastaan (Yle: Poliisi epäilee: Uusnatsien lauantainen mielenosoitus oli kielletyn Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toimintaa). 

Samaan aikaan kun poliisi on kädetön vuosia jatkuneita ulkomaalaisten raiskausliigoja vastaan, valtioneuvoston nyrkkinä toimiva poliisihallitus on valmis panostamaan valtavia resursseja pienen toisinajattelijaryhmän toiminnan tukahduttamiseen. Jo tämä on riittävä esimerkki siitä, että poliittinen johtomme haluaa edistää kansanvaihtoprojektia ilman häiriötekijöitä. 

AFRIKKALAINEN TARINANKERRONTA MENETTI HETKELLISESTI SUOSIONSA MYÖS YLESSÄ

 

Viime päivinä nettimaailmassa ja iltäpäivälehdissä on irvailtu Helsingin kaupunginvaltuutetun Abdirahim "Husu" Husseinin kiinnijäämisestä perättömästä rasismi-syyttelystä. Ja syystäkin. Jo yli viikko sitten jopa Helsingin Sanomat uutisoi Husun epäuskottavan tarinan uutisessaan Taksinkuljettaja ja valtuutettu Husu Hussein kertoi jättäneensä rasistisesti öykkäröineen matkustajan moottori­tien liittymään, Taksi Helsingin mukaan loki­tiedot eivät tue kertomuksen ajankohtaa. Sitä vastoin Yleisradio pysytteli tapauksesta hiljaa koko viime viikon, kunnes Husu tunnusti lopulta valehdelleensa, jolloin Ylen verkkosivujen oli pakko kertoa asiasta uutisjutussaan Kaupunginvaltuutettu Abdirahim "Husu" Hussein tunnusti valehdelleensa ja pyytää nyt anteeksi – SDP:n valtuustoryhmä keskustelee asiasta lähipäivinä.

Ensimmäisten epäilyjen tultua julkisuuteen Husu kiisti kaiken ja alkoi syyttää mediaa rasistisesta ajojahdista. Somalitaustaisen Husun taktiikkaan kuuluu, että hän muuttaa tarinaansa aina sen mukaan kun uutta raskauttavaa tietoa alkaa tihkua. Vaikkei hän olekaan taitava kielenkäyttäjä, osaa hän silti aggressiivisen retoriikan, jossa omat kuprut mitätöidään syyttämällä muita rasismista. Afrikkalainen tarinankerronta ja härski rasismikortilla pelaaminen ovat yleensä toimineet hyväuskoisia suomalaisia vastaan, mutta tällä kertaa kuppi kaatui nurin jopa etnomasokististisilta Rasmus-aktivisteilla. Ainoastaan ryhmän kovin suomalaisvihamielinen fanaatikko, Reija Härkönen, jaksaa uskoa satusetä-Husun afrikkalaistarinoihin, koska niissä on hänen mielestään ainakin hyvä tarkoitus eli suomalaisten syyllistäminen.

Rotumuukalaisia fetisseinä pitävät punavihreät halusivat kuitenkin aluksi uskoa kiihkeästi somalikaupunginvaltuutetun polittisesti hyödyllisiin tarinoihin. Ilman taksifirman perinpohjaisuutta ja aktiivisuutta kertomus rasistisesta suomalaishäiriköstä taksissa olisi jäänyt elämään myyttiisiin mittoihin nousseena tositarinana punavihreässä kuplassa. Varsinkin, kun maamme johtavat mielipidevaltiaat Yle ja Helsingin Sanomat eivät olisi tällaisen herkkupalan edessä tehneet mitään faktantarkistusta.

Juttu paisui viime päivinä niin suureksi, että SDP päätti eilen lopulta erottaa Abdirahim "Husu" Husseinin valtuustoryhmästään. Asiasta kertoi tänään myös Ylen verkkouutiset: SDP:n valtuustoryhmä erottaa Abdirahim "Husu" Husseinin – syinä valehtelu ja luottamuspula. Lyhyessä uutisessa todetaan niukkasanaisesti:

SDP:n valtuustoryhmä on päättänyt erottaa Helsingin kaupunginvaltuutetun Abdirahim "Husu" Husseinin (sd.) ensi vuoden kesäkuun loppuun saakka. Asiasta kertoi SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma Twitterissä maanantai-iltana.

Tapaus paljastaa, kuinka suomalaisten vahvuutena pidettyä rehellisyyttä ja uskoa puhujan vilpittömyyteen on mahdollista käyttää häikäilemättömästi hyväksi. Vaikka tässä "yksittäistapauksessa" kävi lopulta hyvin, tuottaa monikulttuurisuus jatkuvasti mahdollisuuksia huijata suomalaisia. Valitettavasi kansamme "edistyksellisessä" etujoukoukossa ei ymmärretä sitä, että on kohtalokasta pitää erityisesti afrikkalaisia suomalaiseen sisäryhmään kuuluvina suomalaisina. Tämä johtuu siitä, että vasemmistoliberaalit olettavat herkästi jännien ulkomaalaisten olevan moraaliltaan ja älyltään samanlaisia kuin he itse. Petkutuksen mahdollisuus on aina läsnä, koska rotumuukalaisten nollasummapelissä pelataan eri maaliin.

Surullisinta Husun rasismihuijauksessa on median ja somen herkkyys tarttua hänen rasismisyöttiinsä, vaikka hän on jäänyt valheesta kiinni jo aiemmin. Luottamus Husun väittämään rasismikokemukseen pysyi vankkana huolimatta siitä, että hänellä oli kontollaan jo lukuisia kiinnijäämisiä valheista ja epäilyttäviä tapauksia kuten:

1) tämän vuoden elokuinen uhkauskirjeväite. Helsingin kaupunginvaltuutettu väitti saaneensa "karmaisevaa vihapostia", jonka rusentuneessa kirjekuoressa oli hirttoköysi ja viesti ”Ku Klux Klan tulee näyttää sinulle kaapin paikan". Jo viestin sisällön ja kirjoitusvirheiden (mm. KKK kirjoitettu väärin) perusteella epäiltiin, että Husu olisi itse tai jonkun muun avustamana väsännyt kirjeen saadakseen somaleille sympatiaa ja leimatakseen kansallismielisiä suomalaisia. Otaksumaa tukee se, että vakuutteluistaan huolimatta hän ei ole tehnyt hirttoköysiuhkauksesta rikosilmoitusta. Luultavasti siksi, että koko kirje voisi tarkemmassa tutkinnassa paljastua Husun tekemäksi.

2) joulukuussa 2017 paljastui, että Husu Husseinin monet Facebook-päivitykset eivät ole hänen kirjoittamiaan, varsinkaan ne, joista puuttuvat kirjoitusvirheet ja jotka ovat sisällöltään koherenttia viestintää.  Yle Watchin päivitys Poliittiset huijarit ylhäällä ja alhaalla  – aina sama suomalaisvastainen agenda paljastaa somalilaisten liiton viestintäpäällikkönä vuosina 2015 ja 2016 toimineen Ariela (Erja) Säkkisen kirjoittaneen monet Husun sujavasanaiset fb-seinäkirjoitukset.

3) elokuussa 2017 Husu Hussein myönsi levittäneensä väärää tietoa niin sanotusta Vantaan muslimipuukotuksesta.

4) kaksi vuotta aikaisemmin, syyskuussa 2015, Husu väitti joutuneensa rasistisen väkivallan kohteeksi. Värikkäässä tarinassaan Husu kertoi heränneensä sairaalassa, koska häntä oli lyöty väärän ihonvärin vuoksi pesäpallomailalla. Luonnollisesti somaliaktivistilla ei ole esittää mitään todisteita lääkärireissustaan ja sen taustoista.

5) Iltalehti kertoo, että Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antoi Husulle vuosina 2001, 2002 ja 2006 sakkotuomiot petosrikoksista. Vuonna 2001 annetun tuomion mukaan Hussein hankki itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä ilmoittamalla Kelalle 15 kertaa olevansa työtön, vaikka hän teki tuolloin töitä. Vuonna 2002 annetun tuomion mukaan Hussein hankki itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä 20 483,02 markkaa (3 445 euroa) jättämällä ilmoittamatta toimeentulotukea maksavalle Turun kaupungin sosiaalilautakunnalle työssäolostaan. Vuonna 2006 annetun tuomion mukaan Hussein hankki itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttämällä Turun kaupungin sosiaalikeskusta maksamaan perusteetonta toimeentulotukea yhteensä 4 129 euroa vuonna 2001.

6) ”Husu” Hussein sai 1990-luvulla kaksi rikostuomiota oikeudesta. Tuomiot tulivat varkaudesta ja lievästä pahoinpitelystä. 

Suomessa loikoilevilla somalipoliitikoilla näyttävät afrikkalaistarinat olevan muutenkin verissä, väittihän Vasemmistoliiton ehdokas Suldaan Said Ahmed viime eduskuntavaaleissa 2019 suomalaisrasistin hyökänneen hänen päälleen metroasemalla Helsingissä (Yle: Kansanedustajaehdokkaan kimppuun käytiin metrosemalla Helsingissä – rasistisia solvauksia ja tönimistä). Yle Watch kommentoi uutisointia heti tuoreeltaan täällä ja täällä:

Epäily Said Ahmedin kertomuksen todenperäisyydestä herää, koska hän on aiemminkin valehdellut ja käyttäytynyt provosoivan aggressiivisesti. Hänellä on toki oikeus väittää mitä tahansa, mutta toivottavasti poliisi tulee selvittämään asian todellisen laidan mahdollisimman pikaisesti. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ja tutkinta ei tue Said Ahmedin tarinaa, valtamedia ei tule kertomaan uudesta käänteestä kovin näyttävästi. (Stop Press: Jo nyt Said Ahmedin tarina on muuttunut pariin otteeseen.)

Aivan samoin kuin Husu Husseinin esittämien rasistikertomusten kohdalla myös Said Ahmedin väite rasistisesta metrohyökkääjästä on lakaistu sittemmin julkisuudessa maton alle, koska mitään näyttöä syytöksille ei ole löytynyt. Tässä kohtaa voisi toistaa kysymyksen: "Miten eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väittämän hyökkäyksen tutkinta on edennyt? Miksi Yle ja poliisi eivät kerro tutkinnan edistymisestä ja mystisen polkupyörämiehen etsinnästä?". Emme pidättele hengitystä tämän vastauksen suhteen.

                                                       ****************************

Ylessä toimittajien henkilökohtaiset mielipiteet ovat alkaneet jo jonkin aikaa merkitä samaa kuin tapahtumien raportointi. Kyseessä on mielipidejournalismi, joka ilmenee peittelemättömällä tavalla Ylen tuoreehkossa jutussa Kommentti: Kanadassa kuohuttavat jääkiekkokommentaattori Don Cherryn sanat tv-lähetyksessä – NHL hoiti fiaskon häpeällisen huonosti, vaikka rasismi voitaisiin kitkeä. Siinä amerikkalaisen vasemmistoliberalismilla hapatettu urheilutoimittaja Tommi Seppälä näyttää millaisia vallitsevaa liturgiaa saarnaavia Cuck-ukkoja Yle on pullollaan.

Toimittajan loputtoman pitkässä jankkaavassa vuodatuksessa tungetaan mukaan kirjoittajan omia ideologisia arvostuksia ikään kuin yleisinä totuuksina. Näin ruokottoman asenteellista tekstiä ei julkaistu edes 1970-luvulla Tiedonantajassa. Jo tiettyjen ideologisten iskulauseiden käyttö ja vinoilevien adjektiivien viljely kertoo journalismin nykyrappiosta:

En usko, että moderni televisiohistoria tuntee [millä kumman perusteella?] urheilusta toista yhtä vastenmielistä ruutukasvoa kuin Don Cherry Kanadassa; Eikä tätä nykyä 85 vuoden ikään yltänyt Cherry ole järkiinsä [so. monikultturismin kannattajaksi] tullut vieläkään; Cherry kuuluu myös siihen sarjaan ihmisiä, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen [ei uutista ilman ilmastonmuuntosevankeliumia]; Vastenmielinen [ainakin toimittajalle] hyökkäys [Cherry kertoi tosiasian] maahanmuuttajia kohtaan sai koko kansakunnan [aivanko koko kansakunnan?] raivon valtaan; Kanada jos mikään maa maailmassa, on tunnettu monikulttuurisuudestaan ja suvaitsevaisuudestaan [toimittajan sokeroitu uskontunnustus]; monet vaikutusvaltaiset tahot [eli vasemmistoliberaali eliitti] ovat tuominneet vanhakantaisen ja itsepäisen vanhuksen typerät kommentit halpamaisena hyökkäyksenä maahanmuuttajia kohtaan; Yleisradioyhtiö CBC:n sunnuntain iltauutisten pääaihe oli Cherryn jääkiekkoon palauttama rasismi [rotusyrjinnälle on näköjään luotu mediassa uudet mimosan herkät kriteerit]; miten jälkipyykki fiaskon [vain tosiuskovaisen multikulti-hurskastelija kutsuu totuudenpuhujan laimeita heittoja "fiaskoksi"] ympärillä pestään?; MacLean [tarinaan valittu Cuck-Hyvis] tekikin heti alkuun sen mitä piti; Sympaattinen kiekkokasvo pyysi aidon vilpittömästi anteeksi kaksikon raskasta epäonnistumista lauantain lähetyksessä; Kun huomioon otetaan aiheen tärkeys [toimittaja on huumorimiehiä tietämättään] ja kohun saamat mittasuhteet [liberaalimedian itse luoma myrsky vesilasissa], NHL:n reagointia voi pitää täytenä vitsinä [fanaattisille monikultturisteille minkäänlainen alistuminen ei ole riittävä], Ei riitä. [juu, huomattiin jo]; Ei varsinkaan koska Don Cherry on luikkinut raukkamaisesti pitkin seiniä vastenmielisten [jo kolmas maininta!] kommenttiensa jälkeen; Huonokäytöksinen Cherry on vuosien saatossa useaan kertaan osoittanut olevansa kaikkia nykypäivän arvoja [rappioliberaalien epäarvot alkavat kuulua jo menneisyyteen] vastaan; minkäänlaiselle rasismille ei ole sijaa jääkiekossa [varsinkin jos sillä kyetään rasistisesti syyllistämään valkoisia]; Ja siksi ainoa oikea ratkaisu on ohjata Don Cherry ulos televisiostudiosta [näin siis vaatii suomalainen pikkusosialistimme Kanadassa].



                                                       ****************************


Yle tv 1, maanantai 11.11.2019 klo 19.00, Historia: Franco - unohdettu diktaattori

1/4. Valtaannousu. Espanjan verinen sisällissota päättyi Francon ja fasismin voittoon. Demokratia vaihtui yhden miehen hirmuvaltaan, jota tukivat Italia ja Saksa. Jopa puoli miljoonaa ihmistä kuoli taisteluissa ja niitä seuranneissa puhdistuksissa. Espanja ei ollut enää entisensä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min

Artikkeli ja linkki ohjelmaan.

Kun kansanvallan fasadina esiintyvä liberaalidemokratia tuhoaa maailmaa ja on luhistumassa omien valheidensa alle, tämän kaiken korruption taustalla häärävän finanssikapitalismin  (eli globalismin) lakeijat ja hyväuskoiset idiootit mediassa mustamaalaavat epätoivoisesti kaiken mikä on noussut ja nousee vastustamaan tätä viheliäistä tuhopolitiikkaa. Hölmöille suunnatun valedemokratian likaista kilpeä pyritään kiillottamaan esittämällä demonisoivaa, valheellista propagandaa niistä, joille ei anneta mahdollisuutta puolustautua. Toisaalta mitä muuta näiltä pelkureilta voi odottaakaan.

Kun Hitler ja jopa Mussolini alkavat olla loppuun kaluttua tavaraa demokratuurin vasallien aivopesussa, yritetään pussin periltä kaivaa vielä jotain. Löydetään Franco, josta esitetään peräti neliosainen moralistisen propagandan moderni työnäyte. Jaksavatko edes kaikkeen Yleltä tulevaan uskovat demarieläkeläiset katsoa näin läpinäkyvää indoktrinaatiota?

NENÄPÄIVÄN SODASSA MUUTA BIOSFÄÄRIÄ VASTAAN HAIVAITTAVISSA TAISTELUVÄSYMYSTÄ?

TV1, 8.11.2019 klo 19.00, Nenäpäivä 

Nenäpäivä auttaa maailman lapsia ja viihdyttää katsojia koko illan kahdella kanavalla. Illan aikana tutustutaan Nenäpäivän avustuskohteisiin ja nähdään upeita esityksiä muun muassa Anna Puulta, Tuure Kilpeläiseltä sekä Robin Packalenilta. Mukana menossa on myös Tuure Boelius, Seksikäs-Suklaa, Armi Toivanen ja Mikko Alatalo. Juontajina Susanna Laine, Jenni Kokander ja Janne Kataja. 1 h 29 min

TV2, 8.11.2019 klo 20.28 Nenäpäivä 

Nenäpäivä auttaa maailman lapsia ja viihdyttää katsojia koko illan kahdella kanavalla. Illan aikana tutustutaan Nenäpäivän avustuskohteisiin ja nähdään upeita esityksiä muun muassa Anna Puulta, Tuure Kilpeläiseltä sekä Robin Packalenilta. Mukana menossa on myös Tuure Boelius, Seksikäs-Suklaa, Armi Toivanen ja Mikko Alatalo. Juontajina Susanna Laine, Jenni Kokander ja Janne Kataja. 2 h 32 min

Englannista kopioitua Nenäpäivä-keräystä on järjestetty Suomessa vuodesta 2007 lähtien. Tavallisten kansalaisten kukkaroista kerätyillä rahoilla sanotaan tuettavan kehitysmaiden lapsia. Tässä yhteydessä kehitysmailla tarkoitetaan lähes pelkästään Saharan eteläpuolista mustaa Afrikkaa, jonka pohjattomaan kaivoon länsimaat ovat viime vuosikymmeninä upottaneet satoja miljardeja euroja ilman mainittavia tuloksia. Meille media ja koululaitos selittää heidän köyhyytensä johtuvan meistä, vaikka todellisena syynä on afrikkalaisten oma kyvyttömyys tuottaa kestävää varallisuutta. Tämä epäkorrekti totuus käy ilmi populaation yleistä kognitiivista kykyä mittaavista tilastoista ja niiden yhteydestä bruttokansantuotteeseen.

Vanha suomalaisen viisaus "kannettu vesi ei kaivossa pysy" sopii hyvin myös Afrikan auttamiseen. Jo melko pitkään on löytynyt vahvaa empiiristä näyttöä siitä, että kehitysavusta on enimmäkseen vain haittaa kohdemailleen, koska se lisää niiden riippuvuutta länsimaista samalla kun se passivoi vastaanottajamaan kansalaisia. Ehkä pragmaattiset kiinalaiset onnistuvat Afrikan auttamisessa toisin kuin eurooppalaiset, jotka nääntyvät valkoisen miehen taakkansa alle?

Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan tunnu huolettavan Ylen moraaliposeerajia, jotka järjestävät vuodesta toiseen Nenäpäivä-keräyksiään ja -gaalojaan. Keräyksen promoottorien ja rahaa lahjoittavien sohvaperuna-hölmöläisen "hyvät aikeet" on takuuvarma kivetty tie helvettiin, varsinkin kun kerätyillä roposilla vain tehostetaan ekologisesti ja kulttuurisesti kestämätöntä Afrikan väestöräjähdystä.

Mustan tulevaisuuden keskellä pieni valonpilkahdus saattaa löytyä yleisestä kyllästymisestä tällaisiin feel good -keräyksiin. Tietenkin jokaiselle loppuun asti ajattelevalle kansalaiselle kehitysmaakeräykset näyttävät falskilta anekaupalta, mutta kun jopa Ylessä on aistittavissa tiettyä avustusväsymystä, voi saturaatiopiste olla jo käsillä. Tämä näkyy ainakin siinä, ettei tämän vuotista keräystä ole etukäteen hehkutettu läheskään niin paljon kuin takavuosina. Ehkä keräyksen järjestäjät alkavat tunnustaa itselleen, että kyse on loppumattomasta suosta, jonka kuivattaminen on pelkkää Sisyfoksen työtä. Sitä tehdään enää vain paatuneen tavan vuoksi, väkinäistä iloa irvistellen, halpoja moraalipisteitä keräillen.

Unohtamatta finanssimaailman ruhtinoita, jotka
luovat kurjuutta myös Afrikkaan, mutta
paistattelevat silti julkisuudessa suurina
hyväntekijöinä.