UUSMARXILAINEN KANSANVIHOLLINEN RAIJA TOIVIAINEN ON SAATAVA KANSANTUOMIOISTUIMEN ETEEN

Yhdysvaltojen itärannikon vasemmistoliberaaleissa yliopistoissa 1980-luvulla kehitelty orwellilainen käsitehirviö vihapuhe jatkaa voittokulkuaan myös Suomessa, vaikka maamme lainsäädäntö ei tunne sen enempää viharikosta kuin vihapuhettakaan. Ideologisuudestaan huolimatta virallisuutta tavoitteleva käsite on sen verran venyvä ja epämääräinen, jotta "eliitti" voi käyttää sitä häpeilemättömästi omiin, stalinistis-totalitaristisiin tarpeisiinsa. Siitä onkin tullut kallisarvoinen väline korruptoituneille poliittisille ja laillisille vallankäyttäjille, jotka pyrkivät hiljentämään kaiken itseensä kohdistuvan kiusallisen kritiikin. Tosiasiassa vihapuhe onkin vain totuuspuhetta, josta valtaapitävät eivät satu pitämään.

Viimeisin todiste "vihapuheen" käyttökelpoisuudesta suomalaisvihamielisille voimille nähdään hallituksen ja korkeimman syyttäjäviranomaisen toimissa. Punavihreän hallituksen suunnitelma kriminalisoida kansalaiskritiikki poliitikkoja ja ylempiä viranomaisia kohtaan perustuu pitkälti epämääräiselle ja yksipuoliselle keskustelulle "vihapuheesta". 

Eduskuntapuolueista ainoastaan Perussuomalaiset ovat vastustaneet systemaattisesti sananvapauden kavennusta verukkeilla, joihin kuuluu keskeisesti puhe vihapuheesta. Jopa Yle uutiset tarttui asiaan tänään uutisessaan Sananvapauden tila huolestutti kyselytunnilla – "Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun?". Uutisessa kerrotaan kuinka sananvapauden tilasta huolestunut Perussuomalaisten Jani Mäkelä ryöpytti muuta eduskuntaa puhujapöntöstä käsin:

– Mielipide, joka ei tee kenellekäään pahaa, voi tuoda kohtuuttoman tuomion oikeussalissa. On kestämätöntä, etteivät ihmiset tiedä milloin he kenties rikkovat lakia.

– Esitämme että rangaistavaksi jäisi vain rikoksella uhkaaminen tai rikokseen yllyttäminen. Mielipiteen jakaminen ei voisi enää olla rikos. Ministeri voitteko te tukea tällaista lakialoitetta?  

– Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun? Aiotteko kaventaa suomalaisten sananvapautta, Mäkelä kysyi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta (r.)

Farisealaista pikkuporvarillisuutta edustavan Henrikssonin antama vastaus oli jälleen kerran sidottu umpikieroihin "kansainvälisiin sopimuksiin", joiden sopijoille kansalaiset eivät ole koskaan antaneet todellista mandaattia. 

– Lähden siitä, että olette myös tutkineet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, kun olette sitä miettineet. Meidän on Suomessa pidettävä kiinni siitä, että noudatamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, Henriksson painotti. Henriksson muistutti, että hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia siitä, miten maalittamista saataisiin vähennettyä Suomesta. 

– Se on myös niin, että rikoslain kiihottamisrikos säätää rangaistavaksi rasistisen puheen sekä loukkaavat ilmaisut seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja tästä on pidettävä kiinni.

Tietämättään uusmarxilaisten hyödyllisenä idioottina toimiva Henriksson on kuitenkin sen verran fiksu, että vetoaa tässä kohtaa "rasistiseen puheeseen" ja "seksuaalista suuntatumista loukkaaviin puheisiin", eikä helposti alas ammuttavaan vihapuheeseen. Tosiasia kuitenkin on, että Henriksson punavihreine tovereineen haluaa rangaista myös puhetta, joka ei ole rasistista tai suoranaisesti poikkevia "loukkaavaa". Tällöin ei puhutakaan enää täsmällisistä rikoslain rikkomuksista vaan orwellilaisesta vihapuheesta.

Eduskunnan kyselytunnilla kävi selväksi, että hallituspuolueet ja epäkansallinen Kokoomus eivät ole kiinnostuneita sananvapaudesta, vaan ne haluavat kaventaa sitä entisestään kieltämällä valtaapitääviin kohdistuvan "maalittamisen". Vallastaan humaltuneet hallituspuolueet toistivat toinen toistaan tukien, kuinka huolissaan ne ovat kansalaiskritiikistä, jossa arvostellaan valtamediaa ja sille propagandaa tekeviä toimittajia. 

Ainoastaan Perussuomalaiset toivat esiin sen, että hallituspuolueet eivät ole juuri lainkaan kiinnostuneita kansalaisten sananvapaudesta, vaan ainoastaan heitä myötäilevistä toimittajista. Nykyisessä tilanteessa juuri kansalaiset saavat jatkuvasti mielivaltaisia syytteitä käyttäessään laillista oikeuttaan sananvapauteen. Eräs syy tähän orastavaan totalitarismiin on oikeuslaitos, jonka korkeimpia virkoja vasemmistodemarit ja muut kulttuurimarxilaiset tuholaiset ovat ottaneet järjestelmällisesti haltuunsa. Pahin heistä lienee tuore valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka on sananvapauden kannalta vieläkin pahempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä, hyväveli-korruption vuoksi potkut saanut Matti Nissinen.

Uutta valtakunnansyyttäjää voikin pitää pesunkestävänä kansanvihollisena, sillä hän haluaa riistää kaikilta etnisiltä suomalaisilta oikeuden puolustaa identiteettiään edes sanallisesti kuten käy ilmi Ylen mielipideuutisesta Suomen ylin syyttäjä: Ei kukaan tee vahingossa rikosta, kun lausuu kärjekkään mielipiteen – Tätä et saa sanoa ja 5 muuta pointtia sanan käytöstä. Toisessa uutisessa, Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät?, Toiviainen pitää selvänä, että "rasistisella vihapuheella" on suora yhteys terrorismiin – eikä hän tarkoita tällä todellakaan islamisteja tai mustia panttereita. Valtakunnansyyttäjän omavaltaiset, poliittisesti totalitaristiset purkaukset tuovat eittämättä mieleen kommunistisen kansankomissaarin, jolla on tarpeeksi röyhkeyttä perustella ukaasinsa yleisesti "hyvinä" (siitä voidaan keskustella) pidetyillä asioilla. Ei ole mikään yllätys, että Yle Watch on kommentoinut tämän bolsuttaren suomalaisvihamielisiä ulostuloja aiemminkin. 

Tällä viikolla Toiviainen pääsi otsikoihin, kun hän jyräsi alleen poliisiin päätöksen olla syyttämättä kansanedustaja Päivi Räsästä 15 vuotta vanhasta kirjoituksesta, jossa tämä siteerasi Raamattua tavalla, joka ei näytä miellyttävän Seta-mafiaa suojelevia "liberaaleja". Toiviaisen sateenkaari-syytekynnys ilmeisesti ylittyi tämän Räsäsen lauseen vuoksi: ”Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana”. Tällaisesta "rikoksesta" valtakunnansyyttäjä haluaa järjestää stalinistisen näytösoikeudenkäynnin muille opiksi, ojennukseksi ja ennen kaikkea varoitukseksi.

Pari päivää sitten Yle kertoi valtakunnansyyttäjän mielievallasta ymmärtävään sävyyn uutisessaan Päivi Räsäsen kirjoituksesta aloitetaan esitutkinta – Epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Yle kertoo syytteen olevan kansanryhmää vastaan kiihottaminen, vaikka kyseinen ajatusrikos lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011. Tämä olisi valtakunnansyyttäjältä taannehtivaa ex post facto -lain soveltamista, minkä keskeinen laillisuusperiaate kieltää, mutta tähän(kin) Demlan pilkunviilaajat ovat löytäneet porsaanreiän, jota toveri Toiviainen käyttää surutta:

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vahvistaa Ylelle, että kyse on puhtaasti vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta: tapaukseen ei liity mitään myöhempiä tekoja, kuten uudelleen julkaisemista.   

Toiviaisen mukaan epäilty rikos ei myöskään ole vanhentunut, vaikka alkuperäinen julkaisu on tehty jo 15 vuotta sitten.   

– Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä, Toiviainen sanoo.

Koska valtakunnansyyttäjän syyte perustuu Raamatun viittaukseen pitäisi saman koskea kaikkia Internetissä olevia Ison kirjan tekstejä, joita pseudoliberaalit loukkaantumisautomaatit eivät voi sietää. Puhumattakaan siitä mitä perusislamilaiset sanovat homoista. Nimittäin Matti Nissinen ja Raija Toiviainen olisivat voineet jo nykylain turvin syyttää imaami Abbas Bahmanpouria "kansaryhmän" (homot eivät voi edes olla kansa, koska he eivät uusiudu omaehtoisesti) vastaisesta kiihotuksesta, koska hän vaati Ylen Islam-illassa vuonna 2013 homoille Sharia-lakia eli kuolemantuomiota. Jostain syystä kuolemalla uhkailua katsotaan valtakunnansyyttäjän pallilla läpi sormien, mikäli viestintuoja tulee muualta kuin kristillisestä Euroopasta.

Jos valtakunnansyyttäjä kuvitteli ajatusrikossyytteensä olevan läpihuutojuttu, hän erehtyi pahasti. Jo se, että syytteen myötä taannehtivaa lakia ei ole käytetty sitten sotasyyllisyysoikeudenkäyntien, nostaa Toiviaisen väistämättä tikun nokkaan. Jo nyt merkittävät kansalaisvaikuttajat kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä ovat kummeksuneet ja moittineet ankarasti valtakunnansyyttäjän oikeusvaltioperiaatetta loukkaavaa syyttämispäätöstä.

Syytä, miksi Toivainen päätti lopulta nostaa syytteen, voidaan vain arvailla. Eräs todennäköinen syy saattaa kuitenkin olla siinä, että koko ylin oikeuslaitos on marxilaisten Demlajuristien vallassa, jolloin siellä on päässyt syntymään eräänlainen kaikkivoipaisuuden ilmapiiri. Alamaiset ovat ulkopuolisia ja heitä voi hallita mielivaltaisesti, mikäli he eivät noudata Edistyksellisen etujoukon (he itse) kulttuurimarxilaisia pakkomielteitä. 

Valtakunnansyyttäjän kaltaisia suomalaisvihamielisiä politrukkeja ei voi pitää muina kuin pelkkinä kansanvihollisina. On selvää, että aikanaan nämä oikeuden irivikuvat marssitetaan kansantuomioistuimeen vastaamaan rikoksistaan suomalaisia vastaan.