TAPAUSESIMERKKINÄ RUOTSIN PYSYVÄ HALLITUS – MITÄ VIRKAA NYKYDEMOKRATIALLA?

Ruotsin viime viikkojen hallituskriisiteatterin voisi kuvitella viimeistään nyt pudottavan herkkäuskoisen median seuraajan suomut pois silmiltä. Todellsuudessa tällaiseen optimisiin ei ole kuitenkaan varaa, sen verran indoktrinoitua lampaita Pohjolan vaalikarjasta on tullut. 

Tätä yleistä apatiaa selittää kansan syvien rivien tottuminen pysyvään hallitukseen, jonka politiikka ei muutu olennaisesti hallituspuolueiden vaihtuessa. Ruotsin pysyvää hallitusta alleviivaa keskustavasemmistolaisen hallituksen tarrautuminen valtaan vielä sen jälkeen kun se sai epäluottamuslauseen ja joutui eroamaan hiljattain. Varsinaiseksi demorkratiailveilyksi uudet hallitusneuvottelut muuttuivat sen jälkeen kun eroamaan joutunut Stefan Löfven äänestettin valtiopäivillä uudelleen demarivetoisen hallituksen pääministeriksi. 

Äänestystuloksen kääntyminen niukasti Stefan Löfvenin puolelle johtui pitkälti keskusta- ja vasemmistopuolueiden jyrkän kielteisestä asenteesta Ruotsidemokraattien mahdollisuudesta nousta hallitukseen. Joustamattoman asenteen takana on ideologinen sokeus, joka ei salli minkäänlaista poliittista pragmatismia. Vasemmiston sana-akrobatiassa heidän määrittelemäänsä demokratiaa puolustetaan halveksumalla kansanvaltaa ja kiistämällä erimielisten oikeus osallistua vallanjakoon. Ylen uutisessa Ruotsin valtiopäivät äänesti Stefan Löfvenin uudeksi pääministeriksi – 173 äänesti vastaan, 175 olisi tarvittu ympäristöpuolueen Karolie Skog sanoo suoraan kansan äänestämien kansallismielisten kansanedustajien olevan uhka demokratialle:

Nyt on vuorossa viimeinen puhuja, ympäristöpuolueen valtiopäiväedustaja  Karolina Skog.  Hän varoittaa, että Ruotsi on tienhaarassa. Kansallismielinen oikeisto muodostaa vaaran demokratiaa ja liberaaleja arvoja vastaan, hän sanoo.  

– Meidän on noustava sitä vastaan, Skog sanoo.

Ideologisille moralisteille demokratia ei tietenkään tarkoita kansan enemmistön tahtoa vaan "oikeita mielipiteitä ja arvoja", joita he itse sattuvat kannattamaan. Ikävä kyllä tälle vasemmistoliberalistiselle arvopolitiikalle ei ole Pohjolan hallituskokoonpanoissa vaihtoehtoja, sillä ns. oikeistopuolueet ovat mediaa miellyttääkseen olleet pakotettuja omaksumaan "edistyksellisiä" agendoja välttääkseen orkestroidut lokakampanjat.

Äänestäjille vallitseva poliittinen järjestelmä ei tarjoa juuri mitään muuta kuin tämän sirkuksen sivustaseuraajan roolin. Länsi-Euroopassa, erityisesti Ruotsissa, eletään totalitaarisen pysyvän hallituksen alaisuudessa: se äänestetään aina uudelleen seremoniallisen vaalijärjestelmän kautta. Kyse ei ole hämärästä oligarkkien salaliitosta, vaan modernin demokratian todellisesta olemuksesta, jota hallitsee täysin avoimesti vasemmistoliberaali arvohegemonia riippumatta hallituksen koostumuksesta. 

On vaikea kuvitella miten kansallisesti vällttämättömiä radikaaleja uudistuksia voidaan tehdä vasemmistolaisen poliittisen uskonnon hallitsemassa nykydemokratiassa. Siksi äänestäminen vain vahvistaa vallalla olevan arvototalitarismin legitimiteettiä. Jopa kansalaisvaikuttaminen ja kansalaisjärjestöjen "aktivismi" on valjastettu vahvistamaan kansalaisuskonnoksi nostettua demokratiaa.

Murtautuminen ulos apatian noidankehästä on epätodennäköistä niin kauan kuin kansalaiset luottavat valtamediaan ja antavat mielensä massaviihteen muokattaviksi. Arkitodellisuuden ja virallisen uutis- ja viihdetarjonnan välinen ristiriita alkaa olla kuitenkin jo niin suuri, että ellei satu olemaan aivan tyhjäpäinen kuluttajazombi, täydentävää tietoa haetaan entistä enemmän valtamedian varoittamilta "kielletyiltä" sivuilta. Vaikka länsimaiden poliittinen tilanne ja talosjärjestelmä ovat monella tapaa erilaisia kuin sosialismin romahduksen kynnyksellä, sama totuuden ja vapauden jano ajaa kansalaisia muualle minne järjestelmä haluaisi. 

EU:N ELVYTYSPAKETIN ÄÄNESTYS – EDUSTUKSELLINEN DEMOKRATIA ON KANSAA VASTAA

Globalismille lojaalin poliittisen rälssiluokan lopullinen irtaantuminen kansan tahdosta ja intressistä sai Suomen eduskunnassa tänään konkreettisen näytön. Ylen uutinen kertoo korutonta kieltä Suomen sitoutumisesta Euroopan Unionin liittovaltiiokehityksen maksumieheksi: Eduskunta hyväksyi EU-elvytyspaketin, 10 kokoomuslaista ja kaksi keskustalaista liittyi vastustajiin – katso miten kansanedustajat äänestivät.

Pitkin kevättä valtamedia ja EU-myönteinen poliittinen johto on kauhistellut eduskunnan mahdollisuutta kaataa Etelä-Euroopan maille räätälöity tukipaketti. Punavihreät ja Kokoomuksen kauppakamarinulikat ovat jopa pelänneet Suomen maineen menettämistä, mikä tarkoittaisi vain EU:n poliiittisen johdon ja valtamedian suuttumusta. Mikäli Suomi olisi äänestänyt paketin hylkäämisen puolesta, olisi se saanut eurooppalaisten silmissä laajaa ihailua. Tämä olisi ollut mahdollista, jos kansanedustajat olisivat noudattaneet kansan enemmistön tahtoa.

Tukipaketin hyväksymisestä ei ole tehty Suomessa yhtäkään kunnon gallupia. Tämä on ymmärrttävää, sillä massiivisesta propagandasta huolimatta vähintään puolet kansasta olisi ollut sen läpimenoa vastaan. Perustuslakivaliokunnan suosituksesta eduskunnan piti saada 2/3 enemmistö tukipäätökselle, mikä tarkoittaisi kansalaismielipiteeksi muutettuna 67%:n kannatusta. On selvää, ettei näin suuri osa kansasta varmuudella kannata velkapakettia. Tästä voidaan vetää vain yksi johtopäätös: edustuksellinen demokratia ei enää edusta kansan tahtoa. Viimeistään nyt pitäisi jokaiselle olla selvää, että globalismin korruptoimat kansanedustajat eivät ole sitoutuneet Suomen etuun, vaan heidän intressinsä löytyy Eurostoliiton rakentamisesta.  

Liittovaltiokiimaisen pakkomielteen paljastaa Ylen politiikka- ja yhteiskunta -toimituksen tuottaja Maria Stenroosin asenne mielipideanalyysissään Taistelu elvytyspaketista päättyi täpärään äänestysratkaisuun – lähes kolmannes eduskunnasta karsastaa EU-yhteistyön syventämistä. Kirjoituksessaan Stenroios on närkästyneen huolestunut joidenkin kansanedustajien isänmaallisuudesta, koska eivät ehdoitta kannatakaan liittovaltiota ja Suomen velkataakan kasvattamista. 

Mitä virkaa on enää eduskunnalla, kun se on pelkkä kumileimasin pienen kalergisen EU-kabinetin päätöksille? Mitä röyhkeämmin kansan tahto sivuutetaan, sitä hysteerisemmin vihamielisen järjestelmän lakeijat tiedostusvälineissä kirkuvat demokratian puolesta. Suomalasivihamielisille globalisteille nykymuotoinen demokratian irvikuva on hyvä, pyhä ja kannatettava, koska se ajaa niin hyvin heidän asiaansa ohi hyväuskoisen kansan. Tässä tilanteessa kansalaisten on kysyttävä itseltään, ajaako peukaloitu edustuksellinen demokratia lainkaan heidän asiaansa. Tämänpäiväisen näytön perusteella demokratia ei ole ainoastaan piittaamanton kansan edulle, vaan se on suoranaisesti sitä vastaan. 

VIHDOIN UUTINEN JOSSA YLE EI SÄTI PERSUJA: PUOLUE HAKEE MUIDEN TAPAAN EHDOKKAIKSI ULKOMAALAISIA

Hitler-viiksinen musta mies Perussuomalaisten
ehdokkaana v. 2017. "Nyt persuja ei ainakaan
voida mediassa syyttää rassistiksi!!".

Ylen uutisessa Puolueet kaipaisivat kuntavaaleihin lisää maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita – tärkeintä on jakaa yhteiset arvot pidetään lähtökohtaisesti hyvänä ja kannatettava asiana ulkomaalaisten vallan lisäämistä myös politiikassa. Erityinen ponnistelu ulkomaalaisten ehdokkaiden saamiseksi politiikkaan on kuitenkin turhaa, sillä käytännössä kaikki puolueet ajavat jo nyt heidän etujaan. Niin sanottujen aitojen ulkomaalaisen eli värillisen ulkoeurooppalaisten näkymisessä vaalilistoilla onkin vain kyse imagopelistä, jossa yritetään saada postiivista julkisuutta maahamuuttokiimaiselta valtamedialta. 

Toisaalta vaaleissa valittu kehitysmaalainen on melko tarkka indikaattori suomalaisivihamielisen politiikan nousevasta kasvukäyrästä. Kenellekään ei liene epäselvää, minkä etnisen ryhmän etua esimerksi vihreiden etiopialaistaustainen Bella Forsgrén ajaa. Riittää kun tietää, ettei hän ainakaan ole suomalaisten asialla.

Ylen uutisessa monikulttuuria pidetään normaalina ja luonnollisena "kehityksenä" poliitikassa. Tämän hegemonisen ajattelun näyttää omaksuneen myös perussuomalaiset. Hyväuskoisille kansallismielisille saattoi silti mennä kahvit väärään kurkkuun juttua lukiessa:

Myös perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroos toivottaisi kaikenlaiset ehdokkaat puolueen kuntavaaliehdokkaiksi. Perussuomalaisilla on ylipäänsä tänä keväänä reilusti enemmän kuntavaaliehdokkaita kuin neljä vuotta sitten.

Tällaiset lausunnot kertovat kansallismielisenä esiintyvän puolueen siirtymisestä selvästi kokoomuslaisten aisankannattajien leiriin. Miten puolue voi ajaa etnisten suomalaisten asiaa, jos valtuutetuiksi ja kansanedustajiksi pääsee vieraita käenpoikia? Vielä hullunkurisempa ovat ne sänmaallisina itseään pitävät kansalaiset, jotka äänestävät rotumuukalaisia edustajikseen. 

Mikäli suomalaisuus typistetään pelkiksi ulkokultaisiksi tavoiksi ja arvoiksi, maastamme ei löydy ainuttakaan puoluetta, joka ajaisi suomalaisten asiaa. Tätä elintärkää kysymystä on korostanut videokanavallaan ansiokkaasti Matti Simola. Tilanteen ollessa tämä, koko kansalaisuuteen perustuva demokratia alkaa muutta irvikuvakseen ja äänestäminen turhaksi. 

HYVIEN IHMISTEN RAUHANOHJUKSIA SYYRIAAN!

Läntisessä valtamediassa Yhdysvaltain republikaanit on kuvattu usein aseita heiluttavina punaniskoina, kun taas demokraatit esitetään sivystyneinä rauhan rakastajina. Koska sota on väkivallan äärimmäisin kollektiivinen muoto, luulisi vallitsevan ennakkoluulon perusteella repubikaanipresidenteistä löytyvän ne kovimmat sotahullut. Historiallinen tosiasia kuitenkin on, että pahimmat sotahaukat pesivät demokraattipuolueessa. 

Presidenttinä toimiessaan Donald Trump ei aloittanut ainuttakaan uutta sotaa, eikä se ollut sattumaa. Republikaanipuolue on perinteisesti kannattanut eristäytymispolitiikkaa toisin kuin demokraatit, joille läntisen demokratian levittäminen pommeilla on ollut sille ideloginen, universalistinen lähetystehtävä. Siksi Ylen tuore uutinen Biden sanoo ilmaiskun Syyriaan olleen varoitus Iranille ei tullut yllätyksenä poltiikkaa tarkasti seuraaville. Biden kuvasikin ilman kongressin hyväksyntää tehtyä iskua kyynisesti "paluuksi normaaliin".

Yhdysvaltain viimeisimmässä ilmaiskussa oli mukana paljon Lähi-idän valtapolitiikkaa, koska sen avulla haluttiin uhitella Israelin pahimmalle viholliselle Iranille. On tunnettua, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa on Israelin etua ajavien sionistien hallussa, mutta se ei ole koko totuus. Demokraattipuolue on toki Israel-puolue siinä missä republikaanitkin, mutta sen lisäksi se on nimensä mukaisesti kulutusdemokratiaa maailmalle levittävä imperialistipuolue.

On mielenkiintoista huomata, kuinka rauhantahtoisena esiintyvä nykyvasemmisto liputtaa Demokraattipuoleen ulkopoliittisen aggression puolesta. Kommunismin luhistumisen jälkeen heille kelpaa mainiosti demokraattien ajama uusmarxialainen identiteettipoliitikkaa homoagendoineen. Demokraattipresidentin johdolla näitä aatteita ollaan ajamassa entistä voimakkammin niihin maailmankolkkiin, joissa terveet traditiot eivät ole vielä saaneet läntistä tartuntaa. 

Luokkataistelu on hylätty, mutta idealistinen unversalismi liittää nykyvasemmiston edelleen kommunistiseen traditioon. Siksi Bidenin rauhanohjukset hyväksytään samoilla perusteilla kuin Neuvostoliitonkin rauhanohjukset aikoinaan: ne on tarkoitettu vain "roistovaltioita" vastaan, koska ne eivät vapaaehtoisesti taivu edistykselliseen maailmanjärjestykseen.  Suomessa tätä kieltä puhuu mm. uusvasemmiston entinen nuorisoidoli Maija Vilkkumaa, jonka mielestä jonkun vahvan länsimaan olisi mentävä sotimaan Venäjää vastaan, ellei Venäjän kansa nouse demokraattisesti valittuja hallitsijoitaan vastaan. Globalistien vasemmiston kannalta on onni, että heillä on nyt Bidenin kaltainen johtaja, joka on valmis kumoamaan roistovaltioiden vääränlaisen demokratian! Eihän sellainen voi olla aito demokratia, jossa suositaan globo-homon sijaan perhekeskeisyyttä ja isänmaallisuutta.

Maailmantilan kasvavasta epävakaudesta huolimatta tulemme lähiakoina saamaan ainakin ilmaista huumoria vasemmistohyväkkäiden osalta. Tulee olemaan suurta hupia seurata kuinka Hyvät Ihmiset yrittävät kiemurrella itsensä ulos luomastaan kognitiivisesta dissonanssista. Voi olla, että monet heistä ovat liian tyhmiä huomaamaan mitään ristiriitaa Hyvien asioiden kannattamisessa ja imperialistisissa sotatoimien tukemisessa, mutta ne jotka sen tajuavat, joutuvat viemään selittelytaitonsa aivan uudelle tasolle. Se jos mikä on hyvää viihdettä.

LIBERAALIEN JA SOSIALISTIEN PEUKALOIMA NYKYDEMOKRATIA EI OLE DEMOKRAATTISTA VAAN KANSAA VASTAAN

Suuren valheen aikakautena totuudesta tule valeuutinen ja valheesta eettinen johtotähti. Viimeisin todiste jälkimmäisestä on tänään alkanut Münchenin turvallisuuskokous, jossa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden piti vetistelevän puheen liberalistisen maailmanjärjestyksen puolesta. Hän ei tietenkään julistanut avoimesti anglosionistista imperialismia, vaan sanoi puolustavansa ainoastaan demokratian arvoja maailmalla. Ylen verkkosivuilla ja puoli yhdeksän tv-uutisissa nyökyteltiin tyytyväisinä Bidenin globalistisille pyrkimyksille. 

Biden korosti puolustavansa demokratiaa, vaikka hän tosiasiassa tarkoitti liberalistisia arvoja. Tämä silmänkääntötemppu onnistuu, koska nykysukupolvet on saatu uskomaan demokratian tarkoittavan samaa kuin liberalismi. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan demokratiassa on pohjimmiltaan kyse neutraalista hallintojärjestelmästä ja päättäjien valitsemistavasta. Vasta sen jälkeen kun liberalismi saavutti ideologisen hegemonia-aseman läntisissä yhteiskunnissa, sen äänitorvet ovat alkaneet samaistaa sen demokratiaan. Manööveri onnistui salakuljettamalla alkujaan sisällöllisesti tyhjään demokratiaan liberalistisen ideologian päivitetyt teesit. Pitääkseen valta-asemansa "liberaalien" on täytynyt muokata demokratiaa entistä totalitaristisempaan suuntaan.

Liberalisimin syövyttävästä vaikutuksesta demokratiaan antaa ikävän todisteen pari uunituoretta uutista. Ensimmäistä Ranskasta tulevaa uutista Yle ei ole noteerannut lainkaan. Siellä nimittäin maan johto on kieltämässä kansallismielisen kansalaisjärjestö Génération identitairen toiminnan orwellilaisilla perusteilla. Poliittisen eliitin kivenä kengässä olevaa ruohonjuuritason liikettä on yritetty kieltää jo pitkään, mutta ratkaisevan tekosyyn kieltämispäätökselle antoi järjestön viimeaikainen toiminta Ranskan ja Espanjan rajalla: partioivat aktivistit ovat antaneet viranomaisille vinkkejä laittomista siirtolaisista. Kuten olettaa saattaa, rikokseen syyllistyneiden paljastamisesta ei seurannutkaan kiitosta, vaan liberaalien nyrjähtäneessä maailmassa Génération identitairen sinänsä laillista rajanvalvontaa tutkitaankin nyt rikoksena ihmisyyttä vastaan! 

Kieltopäätöksellään liberaali järjestys todistaa sotivansa periaatteitaan vastaan, sillä nykydemokratiassa poliittisen järjestäytymisen pitäisi olla ehdoton perusoikeus. Ranskan tapauksessa liberalistisen tyrannian perimmäisenä tarkoituksena on tukahduttaa sitä kritisoiva ja haastava poliittinen liike. Suomessa noudatettiin samaa metodia vuonna 2018, jolloin Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautettiin politisoituneen poliisijohdon aloitteesta.

Poliittisen opposition tukahduttamisen lisäksi liberaali järjestelmä haluaa kieltää myös kansalaisten mielipiteet, mikäli ne kyseenalaistavat vallitsevan kapean ajattelun yhteiskunnasta, politiikasta ja arvoista. Sananvapaus kuuluu olennaisena osana demokratiaan, mutta se sivuutetaan välittömästi, kun se alkaa uhata liberalistis-globalistista maailmanjärjestystä. 

Sensuurin perusteeksi on otettu totalitaristinen käsite "vihapuhe", jonka nojalla mikä tahansa poliittiselle eliitille ja heidän lemmikeilleen epämieluista totuuspuhe katsotaan rikolliseksi. Suomessakin tätä on harjoitettu jo pitkään, mutta EU:n painostuksesta tässä on nyt pantu iso vaihde päälle, josta kertoo Yle-uutinen EU nosti Suomen tikunnokkaan vihapuheen puuttellisesta kriminalisoinnista – komissio vaatii vihapuheen selvää kriminalisointia ja tutkintaa ilman uhrin ilmoitusta.

Suomessa sanavapautta loukkaa jo nyt räikeästi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen aloittamat oikeusvainot kansalaisia vastaan. Jostain syystä näinkään törkeä poliittinen sorto ei riitä Euroopan Unionin harmaille voimille:

Euroopan unioni on aloittanut virallisen oikeusmenettelyn muun muassa Suomea kohtaan vihapuheen ja rasismin kitkemiseksi. 

Komissio osana unionin lainsäädännön toimivuuden valvontaa on lähettänyt Suomelle muistutuksen siitä, ettei Suomi ole huomioinut täysin ja riittävän tarkasti unionin sääntöjä omassa lainsäädännössä.

Unionin vaatimat lainsäädäntöuudistukset muistuttavat erehdyttävällä tavalla Stalinin Neuvostoliiton mielivaltaista lakikokoelmaa, jossa kansalaiset ovat lähtokohtaisesti epäilyksen alaisia. EU-kommission perustelut tuovatkin mieleen Isä Aurinkoisen lentävän lauseen: "Kun syyllinen tiedetään, niin rikos kyllä keksitään". Suomessa rikollisia ovat jo pelkälllä olemassaolollaan veroja maksava kantaväestö, varsinkin jos se pyrkii itsesäilytykseen vastustaessaan laitonta ja loisivaa muukalaisinvaasiota:

Komission arvion mukaan Suomen lain avulla ei voi määrätä tehokkaita ja toimivia seurauksia, joilla voidaan kitkeä rasismia ja muukailaisvihaa. Suomessa ei ole esimerkiksi varmistettu, että kyseisiä rikoksia voidaan tutkia ja niistä voidaan nostaa syytteet ilman uhrin tekemää ilmoitusta tai syytöstä.

Suomen lakikirja ei edes tunne ja tunnusta Amerikassa käytettyä kryptisiä termejä vihapuhe ja viharikos, mutta niin vain komissio haluaa määrätä tuon vasemmisto-orwellilaisen lakitermistön myös tänne:

Suomen lainsäädännössä on komission arvioin mukaan pantu virheellisellä tavalla täytäntöön säännös väkivaltaan yllyttämistä koskevasta vihapuheesta. Lisäksi Suomessa ei ole kriminalisoitu vihapuhetta, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän taikka kansallisen tai etnisesti määräytyvän ihmisryhmän yksittäiseen jäseneen.

Neuvostohenkinen "vihapuhe" on hallitsevalle eliitille siinä mielessä kätevä koodisana, että sen varjolla voidaan kieltää kaikki epämieluisten faktojen kertominen sukupuolisesti poikkevista, kulttuurisesti erilaisista ja rodullisesti vierasta ihmisistä samalla kun se sallii mitä kostonhimoisimman vihan valkoista kantaväestöä kohtaan.

Sionistien kädenjälki näkyy puolestaan komission vaatimuksessa kieltää avoin tieteellinen keskustelu holokaustista. Muualla maailmassa sana on ollut tämän suhteen melko vapaa ja Euroopastakin löytyy lukuisia maita, joissa kritiikki tästä marginaalikysymyksestä on täysin laillista. Suomessa kieltämistä ei ole aiemmin edes harkittu, mutta nykyisen EU-mallioppilaishallituksen aikana ajatusrikoksesta tuomitseminen voi hyvinkin toteutua:

Suomessa ei ole myöskään kriminalisoitu vihapuheen erityisten muotojen eli kansainvälisten rikosten ja holokaustin julkista puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä.

Komission röyhkeyden huippuna kansallisvaltiolle on sen asettamat tiukat aikatauluvaatimukset vastausten antamiselle. Määräyksillään byrokraattinen komissio haluaa osoittaa olevansa ylempänä kuin kansan valitsema lainsäädäntöelin. Mitä Suomi tekee eduskunnalla ja edustuksellisella demokratialla kun kerran lait määrätään muualla?

TRUMP VAATI KAUTENSA LOPUKSI SOMEN SENSUURILLE RAJAT – YLE SENSUROI PRESIDENTIN VAATIMUKSEN

Itärannikon "liberaalien" ja Ylen toive
millaiseen suuntaan Republikaanipuolue
muuttuu Donald Trumpin jäljeen. Ultra Cuck!

Kansan intressistä jo lähes avoimesti erkaantunut länsimainen poliittis-taloudellinen klienteeli, johon myös valtamedia kuuluu, korostaa sitä enemmän demokratiaa mitä vähemmän kansalaisille jätetään nykyoloissa vaikutusvaltaa. Sattumoisin kansalaisten vallan riistäjinä ovat samat tahot, jotka syöttävät median kautta tarinaa vaarallisesta populismista, joka "uhkaa demokratiaa". 

Tavallaan tuo tulkinta on totta, mikäli ymmärrämme länsimaisen demokratian Potemkinin kulissina, jonka taustalla häärii suurelle yleisölle tuntemattomia vaikuttajia, jotka eivät ole kansalaisten valitsemia. Yhdysvalloissa tuota harmaata epädemokraattista valtakoneistoa on jo jonkin aikaan kutsuttu nimellä syvä valtio, termi, jonka valtamedia leimaa välittömästi salaliittoteoriaksi, jos se on ylipäätään pakotettu mainitsemaan siitä. 

Donald Trumpin presidentiksi valinnan jälkeen neljäksi vuodeksi katatoniseen tilaan vajonneet Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtajat ovat syksyn presidentinvaalien kyseenalaisen vaalituloksen jälkeen saaneet koottua itsensä jotenkin takaisin kuosiinsa. Vaikka he mielipideuutisissaan pyörittävät edelleen samaa rikkinäistä Trump-levyään, mukana on jo paljon vapautunutta kostonhimoa, joka saa nyt virrata vuolaasti. 

Valheen ammattilaisina toimittajat julistavat vuotta 2020 demokratian voittona ikään kuin vuoden 2016 protestiäänet eivät olisi koskaan edustaneet amerikkalaisten elinvoimaista tahtoa uudistaa median ja maksettujen galluppien hallitsema näennäisdemokratia. "Mutta sehän on vääränlaista demokratian ilmaisua eikä siten demokratiaa ensinkään!", huudahtavat toimittajat myös Suomessa. Yhdysvaltojen punaliberaalin itärannikön mediamonopolia kuuliaisesti peesaavassa Ylessä onkin viime viikkoina julistettu suurin kirjaimin, kuinka Kaikkien Aikojen Rehellisimpien Presidentivaalien jälkeen Yhdysvalloissa siirrytään takaisin normaaliin demokratiaan (sic), pois trumpilaisesta "populismi-fasismista".

Häpeämättömästi sosialistista Demokraattipuoluetta kannattava Ylen Amerikan kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio projisoi mielipidekirjoituksessaan Vaalivuosi paljasti demokratian haavoittuvuuden Yhdysvalloissa – "Tiedä vaikka Trump vielä perustaisi varjohallituksen" punaliberaalin syvän valtion uuden tulemisen Trumpin tuntemattomiin jatkosuunnittelmiin. Journalistisessa kyhäelmässään Vaarakallio leipoo punaisen yliopiston tendessitutkijoiden kanssa Trumpista ja hänen kannattajistaan demokratian vihollisia. 

He kaikki puhuvat tahallaan asian vierestä, sillä todellinen demokratiavaje löytyy pöhöttyneestä anglosionistisesta järjestelmästä, jonka suljetulla takapihalla muhivat syvän valtion yhteistoimintamiehet maksettuine gallupeineen, valheellisine tiedotusvälineineen ja hyvesignaloivine suuryhtiöineen.

Trump ei tietenkään ollut mikään maan pelastaja eikä edes uudistaja, mutta sen verran omapäinen, ettei ole ollut täysin vanhan poliittisen eliitin vietävissä. Jo tämä teki hänestä vihatun hallitsevan median silmissä. Presidentti Trumpilla on nimittäin ollut muutamia poliittisia ehdotuksia, jotka ovat saaneet vanhan vallan aidosti takajaloilleen.

Eräs näistä vaatimuksista oli pykälän 230 poistaminen, sillä se sallii syytesuojan avulla sosiaalisen median suuryhtiöiden harjoittaman poliittisen sensuurin, joka on kohdistunut pääasiassa kansallismielisiä ja arvokonservatiiveja vastaan. Ylen tuoreehkossa uutisessa Yhdysvaltain senaatti äänesti Trumpin veto-oikeuden käyttöä vastaan – Trump halusi estää puolustusmäärärahojen lakipakettia menemästä läpi asia mainitaan ohimennen, mutta ilman hiiskahdustakaan sen sisällöstä eli poliittisesta sensuurista:

Trump torjui lakipaketin puolustusmäärärahoista viime viikolla, koska ehdotuksessa ei ollut Trumpin kaipaamia rajoituksia sosiaalisen median yhtiöille. Trump perustelee yhtiöiden olleen puolueellisia häntä vastaan presidentinvaaleissa.

Tällainen tulkinta saa asian näyttämään Trumpin pikkumaiselta kiukuttelulta, vaikka tosiasiassa kyse on koko läntisen maailman ilmaisuvapauksia koskevasta häikäilemättömästä sensuurista. Poliittinen tukahduttaminen ei näytäkään olevan ongelma vanhalle vallalle, syvälle valtiolle ja valta(valhe)medialle kun sitä harjoitetaan eksistentiaalisiksi vihollisiksi nostettuja "väärämielisiä" vastaan. Helpoiten tälle saadaan moraalinen oikeutus, kun poliittinen vastustaja leimataan epäinhimilliseksi äärioikeistoksi, jota saakin kohdella epäoikeudenmukaisesti. 

Globalististen (((mediamogulien))) hallitsemiin valeuutistoimistoihin Reutersiin ja AP:n nojaten toimittaja Kai Jääskeläinen tekee lopuksi muovailuvaha-Trumpistaan neekeriorjuuden kannattajan, koska tämä ei suostu kulttuurimarxilaisten painostukseen kirjoittaa historiaa orwellilaisesti uusiksi:

Trump vastusti myös kohtaa, jossa ehdotettiin mahdollisuutta muuttaa niiden sotilastukikohtien nimiä, jotka kunnioittavat vuosien 1861–65 sisällissodassa orjuutta puolustaneiden Etelävaltioiden johtajia.

                                                             ***********************

Vuosi ehti vaihtua jo muutama päivä sitten, mutta eipä sen huomioiminen ole juuri maininnan arvoista, ainakaan jos lähtökohdaksi otetaan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe. Ylen kooste Presidentti Niinistö muistuttaa "sivistysvaltion dilemmasta": "Miten annetaan turvaa ihmisille, joiden varalta joudutaan turvaamaan muita" kertoo juuri sen mitä "euro-atlanttisten suhteiden" kumileimasimelta on osattu odottaakin. 

Niinistön puhe voisi olla yhdeksättä luokkaa käyvän koululaisen hyvä-paha-lista menneestä vuodesta 2020. Haukotuttavat itsestäänselvyydet luovat tietysti turvallisuuden tunnetta enemmistönä olevaan henkiseen demarieläkeläismassaan, mutta mitään oivaltavaa synteesiä kuluneesta vuodesta ja tulevan vuoden haasteista se ei tarjoa. Jos niistä on kiinnostunut, ne pitää hakeaa muualta, vaikkapa internetin "vihapuhekirjoituksista" ja populistien puolueohjelmista.

TÄMÄHÄN JO TIEDETTIIN: ANGLOSIONISTISEN MIEHITYSHALLINNON SAKSASSA EI OLE DEMOKRATIAA

Thüringen osavaltion pääministeri Thomas Kemmerich
valittiin demokraattisesti, mutta se ei kelvannut saksa-
laisvihamieliselle miehityshallinnolle

Saksa on muodollisesti itsenäinen valtio kuten muutkin EU:n kontrollissa olevat maat, mutta sen lisäksi sen taakkana on viime sotien jälkeinen anglo-sionistinen miehityshallinto. Vaikka vuonna 1949 perustettu Saksan liittotasavalta vapautui länsiliittoutuneiden suorasta kontrollista maan länsiosassa, voitiin saksalaisia kontrolloida uudella perustuslailla, johon kirjattiin valtavasti etenkin amerikkalaisten asettamia vaatimuksia. 

Rampautetun perustuslain tarkoituksena oli estää riippumattoman ja itsetietoisen Saksan syntyminen. Käytännössä tämä on näkynyt Nato-joukkojen läsnäolona Saksan maaperällä ja kansallismielisille liikkeille asetettuina poliittisten toimivapauksien rajoituksina. Vielä tätäkin vaikuttavampaa on ollut saksalaisten sielujen henkinen miehittäminen matalaotsaisella amerikkalaisella roskakulttuurilla. Tosin tästä henkisestä syfiliksestä ovat joutuneet sotien jälkeen kärsimään muutkin kulttuurimaat kuin Saksa.

Mikäli kaikista rajoituksista huolimatta joku perustuslakia pilkulleen noudattava maltillinen kansallismielinen puolue onnistuu saamaan Saksassa kansansuosiota, sen poliittinen toiminta pyritään estämään muiden puolueiden harjoittamalla eristämispolitiikalla. Tähän mennessä tämä anti-demokraattinen taktiikka on toiminut valtakunnan tasolla, mutta valtapuolueiden menettäessä suosiotaan toimivien osavaltiohallintojen perustaminen on käynyt entistä vaikeammaksi ilman oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen tukea.

Yleensä osavaltiot ovat sietäneet demokratiavajeesta kärsiviä riitaisia ja heikkoja hallituksiaan ilman AfD:n tukea, mutta entisen Itä-Saksan alueella sijaitsevassa Thüringenin osavaltiossa tapahtui keskiviikkona jotain odottomatonta. Osavaltion parlamentin äänestyksessä pääministeriksi nousi AfD:n tuella liberaalin FDP-puolueen Thomas Kemmerich. Asiasta kertoi tuoreeltaan Yle uutisessaan Saksassa valittiin ensimmäistä kertaa osavaltiopääministeri äärioikeiston tuella – Merkel vaatii uusia osavaltiovaaleja. 

Saksassa poliittiseen "skandaalin" syntymiseen riitti siis se, että laillinen puolue käytti äänivaltaansa toisen puolueen ehdokkaan tukemiseen! Pääministeriä vaadittiin eromaan syystä, johon hän ei ole voinut itse mitenkään vaikuttaa. Miten hän olisi voinut estää AfD:tä äänestämästä häntä? Silti saksalaisvihamielisestä vasemmistosta koostuvalla oppositiolla on otsaa väittää Kemmerichin syyllistyneen tekopyhyyteen:

Tähän asti Saksan puolueet eivät ole suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön AfD:n kanssa. Myös Kemmerich vakuutti puheessaan osavaltion pääkaupungissa Erfurtissa, ettei osavaltion pääministerinä aio tehdä yhteistyötä äärioikeiston kanssa, mutta oppositio nimitti häntä tekopyhäksi ja huijariksi.

Tänään Saksassa kumottiin kaikkien silmien edessä räikeästi demokratia kun liittotasavallan kansleri Angela Merkel vaati jyristen päätöksen kumoamista – demokratian nimissä tietenkin. Etelä-Afrikassa eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa Merkel sanoi, että "tällainen menettely on anteeksiantamatonta ja sen takia päätös täytyy perua". Ylen tv-uutisissa tänään näytetyssä tiedotustilaisuudessa Merkel yltyy myös hurskastelevaan valheeseen väittäessään eilisen pääministerivalinnan olleen "huono päivä demokratialle". Mitä härskeintä projisointia kanslerilta, jonka oma poliittinen painostus saa demokratian näyttämään kansaa halveksuvalta viheliäiseltä ilveilyltä.

Kello kuuden tv-uutistenlukija Piia Pasanen ei ollut Merkeliä totuudenmukaisempi sanoessaan, että "ensimmäistä kertaa sitten natsiajan valituksi tuli ehdokas joka sai tuen äärioikeistolta". On vaikea ymmärtää mikä konkreettinen yhteys demokraattisiin periaatteisiin sitoutuneella oikeistopopulistisella  puolueella on vuonna 1933 valtaan nousseen kansallissosialistisen liikkeen kanssa. Mitään poliittista yhteyttä ei löydy, mutta saksalaisvihamieliset poliitikot ja valtamedian toimittajat yksinkertaisesti vain laittavat näiden kahden erilaisen puolueen välille yhtäläisyysmerkit. AfD:n perusteettoman mustamaalaamisen syynä ei ole mikään muu kuin riistää siltä moraalinen oikeutus kritisoida  valtapuolueiden harjoittamaa kestämätöntä maahanmuuttopolitiikkaa.

Ikävä kyllä jo lastentarhoissa aloitettu kansallismasokistinen hulluus vaikuttaa suoraan saksalaisten Gutmensch-kansanosaan, joka haluaa signaloida julkisesti kuvittelemaansa moraalista ylemmyyttään. 

Erfurtissa ja eri puolilla Saksaa järjestettiin lukuisia mielenosoituksia Thüringenin pääministerivalinnan vuoksi. Erfurtissa he huomauttivat kyltissään, että myös natsit saivat vuonna 1930 ensimmäisen ministerinsä osavaltioparlamenttiin Thüringenissä.

Merkelin diktaroriset vaatimukset ja median natsihysteriaan kiihottamat kansanjoukot saivat pikaisesti aikaan sen, että Thüringenin pääministeriksi valittu Thomas Kemmerich joutui tänään tekemään eroilmoituksen, josta kertoo Ylen uutinen Yhteistyö äärioikeiston kanssa näytti liian pahalta: Thüringenin pääministeri eroaa oltuaan virassaan vain yhden päivän. Paniikkiratkaisu on lopulta lyhytnäköinen, sillä näin läpinäkyvän vehkeilyn ansiosta AfD tulee vain lisäämään kannatustaan uusissa vaaleissa. 

VASEMMISTOLIBERAALIN VALTAELIITIN LUOMAT HYÖDYLLISET VIHOLLISKUVAT

Poliittisista syistä tuomitulla Mikko Vehviläisellä oli luvat
ampuma-aseisiin.

Mitä tukalammaksi yleisesti vieroksutun vasemmistoliberaalin valtaeliitin tilanne käy, sitä törkeämmiksi tulevat sen valheet ja poliittiset sortotoimet. Vaikka länsimaissa usko demokratian Potemkinin kulisseihin on vielä joten kuten pystyssä, aletaan jo muulla kuten Etelä-Amerikassa epäillä demokraattisen julkisivun uskottavuutta (Yle: Latinalainen Amerikka epäilee demokratiaa – alle puolet kertoo kannattavansa kansanvaltaa). 

Valtaapitävät ovat jo pitkään huomanneet, että keinotekoisesti luoduilla uhkakuvilla ja niiden räväkällä torjumisella Järjestelmä voi näyttäytyä kansan puolustajana ja suojelijana. Avukseen se tarvitsee tässä tiedotusvälineitä, jotka ovat kiinteä osa hallitsevaa nomenklatuuraa. Tuore esimerkki tästä löytyy Saksasta. Kansainväliset uutistoimistot ja valtamediat kuten Bonnierin omistama Iltalehti kertovat, että "200 eliittisotilaan joukko aikoi tappaa poliitikkoja ja turvapaikanhakijoita - Salainen uusnatsiryhmä toimi Saksan armeijan erikoisjoukoissa". 

Koska globalistinen liberaalieliitti toimii tällä hetkellä suoranaisen vainoharhan vallassa, sen medialle syöttämät tarinat "uusnatsilaisesta eliitiarmeijasta" on otettava lähinnä valheena ja yleisen hysterian lietsomisena. Sekä Iltalehden artikkelissä että kansainvälisen median uutisissa ei anneta mitään todellista näyttöä "200 natsisotilaan huippuyksiköstä", joka olisi vakavasti edes pohtinut vasemmistoliberaalin, anglosionistisen eliitin eliminoimista. Koko kohu-uutinen onkin rakennettu huhupuheiden ja muutaman olutsiepon baarijuttujen varaan. 

Jos joku yksittäinen pubirinki olisikin ollut olemassa, sen poliittisesta ideologista ei voi sanoa mitään varmaan. Se, että liberaalin eliitin kuvittelema tai sepittämä terrori-isku olisi kohdistunut heihin itseensä ei vielä todista mitään uusnatsismista, vaan ainoastaan sitä, että globalistit pitävät kaikkia heidän vastustajiaan "fasisteina" ja "rasisteina". 

Näyttää siltä, että uutisissa mainittu "uusnatsiarmeija" ilmaantui poliitisesti turhan sopivasti tilanteessa, jossa EU kansallisine lakeijoineen on pohjustamassa uudenlaista ilmiantokulttuuria ja vaatimassa entistä kovempaa sensuuria globaaleilta palveluntuottajilta kuten Facebookilta ja YouTubelta.

Globalisteille palveluksia tekevät viranomaiset ja media pitävät mielellään natsit tapetilla, sen verran sopivasti räätälöidystä "sisäisestä vihollisesta" on kyse. Jatkuvalla holohöpötyksellä pehmitettyjen massojen mielikuvitusta ruokkii jo valmiiksi demoniset kuunatsit, joten myös maan kamaralla viihtyvät "uusnatsit" ovat mitä mainioin uhkakuva eliitin "demokraattiisia arvoja" vastaan. Viimeksi tänään Yle uutiset kertoi, että Suomalaismies tuomittiin Britanniassa 8 vuodeksi vankeuteen äärioikeistolaisesta radikalismista – toimi National Action -järjestössä. 

Suomalaistaustaisen miehen uustalinistinen näytösoikeudenkäyti oli mahdollista vain siksi, että juutalaisjärjestöjen ja sionististen parlamentaarikkojen painostuksesta Iso-Britanniaan luotiin pari vuotta sitten ankarat terrorismilait, jotka kohdistuvat käytännössä niihin kansalaisiin, jotka vastustavat monikultturismia ja juutalaista ylivaltaa. Ensimmäisenä kiellettiin National Action -niminen järjestö, jolla oli kontakteja myöhemmin Suomessa kiellettyyn (kuinkas sattuikaan!) Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. 

National Action ja sen jäsenet eivät ole koskaan syyllistyneet terroritekoihin, mutta uusi orwellilainen mielivalta tulkitsee sellaiseksi rotutietoisten tarrojen liimailun ja poliittisesti epäkorrektit keskustelut suljetuilla foorumeilla Internetissä. Nyt kahdeksaksi vuodeksi (!) vankilaan tuomitun suomalais-brittiläisen Mikko Vehviläisen, 34, "rikokset" ovatkin vakavuudeltaan samanlaisia kuin Neuvostoliiton toisinajattelijoilla aikoinaan. 

Pahimpina rikoksina olivat syyttäjän mukaan kiellettyyn järjestöön kuuluminen, Breivikin manifestin omistaminen sekä kyynelkaasun ja teräaseiden hallussapito. Tällä arsenaalilla ei vielä rotusotaa sytytetä, mutta syyttäjä halusi tehdä Vehviläisestä ja hänen tovereistaan varoittavan esimerkin. Tuomiolla halutaan julistaa, että valkoisen alkuperäisväestön intressin puolustaminen on rikos ja kaikki jotka sitä yrittävät, tullaan rankaisemaan ankarasti. Yle Watch kommentoi jo viime vuoden syksynä Vehviläisen farssimaisesti alkanutta "oikeudenkäyntiä":

National Actionin tapauksessa media leipoo epäillystä suomalaistaustaisesta Mikko Vehviläisestä surutta terroristia pelkkien mielipiteiden ja kavereilleen lähettämien nettiviestien perusteella. Lähinnä yhteiskunnallisesti aktiiviseen kansalaistottelemattomuuteen syyllistyneen Vehviläinen oikeudenkäynti näyttää kauhistelevista otsikoista huolimatta olevan merkitykseltään mitätön tapaus. Suomessa syyteprosessia pidetään kuitenkin ahkerasti tapetilla, koska halutaan luoda mielikuva "suomalaisesta äärioikeistolaisterrorismista" vastapainona maahan tuotetulle oikealle islamistiterrorismille.

                                                           ************************

Yle Radio Suomi, tiistaina 13.11.2018 klo 10.33, Radio Suomen: Päivä Eero Paloheimon "Kiinalainen juttu" on uskomaton tarina ekokaupunkihankkeesta

Eero Paloheimon yhdestoista teos ”Kiinalainen juttu” on miltei jännityskertomuksen tavoin etenevä dokumentti toistakymmentä vuotta kestäneestä ekokaupunkihankkeesta. Paloheimo kuvaa siinä kiinalaista yhteiskuntaa ja mentaliteettia, jotka poikkeavat odottamattoman paljon siitä, mihin lännessä on totuttu. Ekokaupunkiprojektin tilinteon ohella kirja sisältää paljon mielenkiintoista ja absurdiakin kuvausta niin suomalaisesta kuin kiinalaisesta byrokratiasta, liike-elämästä, arjesta, politiikasta, kaupunki- ja maaseutuelämästä. Paloheimo kertoo, miten arvovaltakiistat helposti pilaavat jalotkin tarkoitusperät. Jari Mäkäräinen tapasi Paloheimon, joka edelleen uskoo maailman tarvitsevan tämän kaltaisia hankkeita.

Linkki Yle Areenaan.

On yllättävää, että Yle ylipäätään huomioi, vieläpä positiivisesti, syväekologi Eero Paloheimon uusimman kirjan. Varsinkin, kun kirjan on kustantanut Helsingin kirjamessuilta poliittisista syistä pois potkittu Kiuas Kustannus. Toimittaja Jari Mäkäräisen haastattelu kertoo, että koko kulttuurikenttä ei vielä täysin punavihreä kuplan alla.

DEMOKRATIAN RAPAUTUMINEN LÖYTYY LÄNNEN "ELIITIN" SYYTTÄVÄSTÄ SORMESTA

Sosiologia oli pitkään marxilaisuuden etäispesäke yliopistossa eikä se ole vieläkään kyennyt karistamaan hartioiltaan tiettyä vasemmistolaista ennakkoasennettaan. Yle uutisten verkkosivujen tuoreessa uutisjutussa Demokratian huippuvuodet ohi – Länsi-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat taantuneet 1970-luvun tasolle kerrotaan Göteborgin yliopiston ja yhdysvaltalainen Notre Damen yliopiston tendenssiutkimuksesta, jossa demokratia ymmäretään sellaisena kuin lännen liberaali (Yhdysvalloissa liberaali tarkoittaa sosialistia) eliitti sen kansalle haluaa esittää. Siksi jutun kuvituksena käytetään Puolan länsimielisen opposition mielenosoitusta ja kuvatekstiä, jossa kerrotaan demokratian kokeneen Euroopan viime vuosien pahimmat takaiskut Puolassa. Tosiasiassa Puolassa ei ole demokratiavajetta, vaan kansan enemmistön tukema hallitus on ei-liberaali demokraattinen reaktio liian pitkään jatkuneelle epädemokraattiselle liberaalille politiikalle. 

Uutisjutussa ei eritellä sen tarkemmin, millä perusteella maa on demokraattinen ja millä ei. Rivien välistä kuitenkin selviää, että uutinen sekoittaa tahallaan liberalismin ja demokratian puhuessaan demokraattisista oikeuksista ja vapauksista; kaikki oikeudet ja vapaudet kun eivät automaattisesti sisälly demokratiaan:

Rapautumista on tapahtunut etenkin Euroopassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Karibian alueella. Syytä pieneen iloon on vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kun tilannetta mitataan sillä, kuinka suurella osuudella väestöstä on todelliset demokraattiset oikeudet ja vapaudet, Länsi-Eurooppa ja Yhdysvallat ovat palanneet miltei neljän vuosikymmen takaiselle tasolleen.

Epäselväksi jää mitä tarkoitetaan sillä väestöllä, jolla pitäisi olla demokraattiset oikeudet ja vapaudet. Todennäköisesti ruotsalaisvetoisessa tutkimuksessa katsotaan, että kaikki maassa oleskelevat ovat väestöä riippumatta heidän maassaolonsa statuksesta. Laittomien siirtolaisten määrä on moninkertaistunut sitten 1970-luvun, joten jos heidät lasketaan kuuluvan väestöön, länsimaissa on tosiaan demokratiavaje tai paremminkin keskeneräinen uuskommunisimi.

Ylen mainostama tutkimus demokratiaa uhkaavista vaaroista näyttää puhuvan vain tilastollisista tosiasioista, mutta kovin vähän indikaattorien tarkemmasta sisällöstä. Jotain tutkimuksen tarkoitushakuisista kriteereistä kertoo se, että  Donald Trumpin presidenttikausi, Brexit ja Itä-Euroopan kansallismieliset hallinnot nähdään osoituksina demokratian rapautumisesta, vaikka juuri ne ovat todisteita siitä, että kansa voi äänestämällä vielä vaikuttaa korruptoituneeseen järjestelmään. Mikäli tutkijat puolustaisivat kansanvaltaista demokratiaa, heidän pitäisi päin vastoin olla tyytyväisiä siitä, että kansalaiset Atlantin molemmin puolin ovat saaneet äänensä kuuluviin vaaliuurnilla.  

Vaikka tutkimuksen kriteerit demokratialle ovat kyseenalaiset, saattaa johtopäätös olla silti oikea – tosin eri syistä mitä tutkijat ovat halunneet korostaa. Demokratian huonontunut tila länsimaissa on siinä mielessä totta, että tutkimuksen yhtenä  indikaattorina  mainittu mahdollisuus osallistua poliittiseen keskusteluun on heikentynyt sensuurin vuoksi. Paradoksaalisesti sensuurin takana ovat liberaalit, jotka Euroopan Unionissa ovat asettaneet kymmenien miljoonien eurojen uhkasakot sosiaaliselle medialle kuten Facebookille ja Twitterille, mikäli ne eivät poista kansallismielisiä ja EU:ta kritisoivia viestejä vuorokauden kuluessa. 

Sensuuria yritetään myös kiertoteitse, josta Yle kertoi 20. kesäkuuta ilmestyneessä uutisessaan Tekijänoikeuksien tiukennukset etenivät EU:ssa – Kampanja verkon vapauden puolesta ei tuottanut tulosta. Seuraavana päivänä Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta puolsi äänestyksessä lakiehdotusta, joka velvoittaa jokaista julkaisijaa maksamaan, jos ne linkittävät suurten mediatalojen uutissisältöön. Lopullisen päätöksen asiasta antaa Euroopan parlamentti, joka äänestää direktiivistä heinäkuussa. Ylen uutinen kuvaa lainmuutosta näin:

Palveluntarjoajat, kuten Youtube, Twitter tai Instagram, velvoitettaisiin varmistamaan, että käyttäjät saattavat näkyville vain sellaista materiaalia, jota heillä on oikeus käyttää.   

Uudistusta kritisoivien mukaan velvoite johtaa todennäköisesti siihen, että palvelut ryhtyvät automaattisesti suodattamaan käyttäjien verkkoon lataamaa materiaalia, jotta ne eivät tulisi vahingossa syyllistyneeksi tekijänoikeusrikkomukseen.  

Esimerkiksi videopalvelu Youtube suodattaa sisältöjä jo nyt, mutta jatkossa suodattimien käyttö voisi levitä hyvin monenlaisiin palveluihin, kuten Facebookiin, deittipalvelu Tinderiin tai Wikipedia-tietosanakirjaan.

Kansallismieliset ja libertaariset kriitikot ovat sanoneet, että kyse ei ole tekijänoikeuksien tiukennuksesta vaan ennakkosensuurista ja linkkiverosta. Koska kansalaiset eivät halua enää rahoittaa valtamediaa vapaaehtoisesti, niin sitä yritetään nyt EU:n avulla pakolla. Käytännössä lain avulla halutaan savustaa internetistä ulos ilman taloudellista hyötyä toimivat yhteiskuntakriittiset blogit ja mielipiteet, sillä uusi laki velvoittaa palveluntarjoajat maksamaan uutisartikkelien linkittämisestä silloin, jos linkissä on mukana vähänkin artikkelin sisältöä. Välttääkseen korvausvaatumukset Facebookin kaltaiset sosiaaliset mediat tulevat todennäköisesti suodattamaan pois somen käyttäjien linkit, joissa on käytetty valtamedian aineistoa. Näin saadaan kätevästi siivottua ne näkemykset, joissa arvostellaan tiedotusvälineiden valheita ja propagandaa.

Vastaavasti valtiollisella tasolla demokratian rappio tulee esiin jatkuvana jankutuksena vihapuheesta, jolla oikeasti tarkoitetaan totuuspuhetta, josta hallitseva nomenklatuura ei satu pitämään. Punaisessa yliopistossa vihapuhe nähdään mielellään viharikoksena ja monesti nämä samaistetaan keskenään. Viimeksi eilen Ylen verkkosivuilla julkaistiin kirjoitus Viharikoksissa ei käytetä koventamisperustetta, vaikka laki niin vaatisi – "Tulokset ovat karua luettavaa", jolla halutaan vain oikeuttaa toisinajattelijohin kohdistuvaa vainoa ja sensuuria. Ensinnäkin puhe viharoksesta lakiterminä on valheellista, sillä Suomen rikoslaki ei sellaista tunne. Tämä ei silti estä toimittaja Kaisu Janssonia toistamasta juttunsa alussa hyvää valhetta, jolla pelotella arkoja demarieläkeläisiä:

Vain aniharvassa viharikoksessa käytetään koventamisperustetta. Åbo Akademissa tekeillä olevassa tutkimuksessa on selvitetty sitä, miten viharikoksiksi luokitellut jutut ovat edenneet syyttäjälle ja tuomioistuimessa.

Jutussa haastateltu poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist paljastaa lausunnoillaan olevansa tyypillinen virkaintoinen kiipijä, joka on valmis jahtaamaan omia kansalaisia noudattaakseen EU:n mielivaltaa:

Enqvist uskoo, että koventamisperusteen käyttö on lisääntynyt, sillä poliisi on panostanut viharikosten tutkintaan. Lisäksi viharikosten tunnistaminen ja tilastoiminen on Enqvistin mukaan parantunut. Lisäksi viharikokset ovat olleet paljon esillä julkisuudessa.

Suurin osa "viharikoksista" on nettiin kirjoitettuja poliittisia mielipiteitä ja tilastototuuksia, jotka valtakunnansyyttäjä tulkitsee pahantahtoisesti "kansanryhmän vastaiseksi kiiihotukseksi". Pykälää sovelletaan poikkeuksetta vain valkoiseen kantaväestöön, mikä jo sinällään kertoo lain epäoikeudenmukaisuudesta. Totta kai tämän kaiken lakiteknisen mielettömyyden taustata löytyy myös EU, vaikka jo Demlan juristit omasta takaa ovat rappeuttaneet lainsäädäntömme neuvostoliittolaiseksi:

Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA napautti tällä viikolla julkaistussa raportissaan Suomea siitä, että viharikosten raportointi ja oikeusprosessin seuranta ontuu. Poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Tästä syystä Åbo Akademissa valmisteilla olevassa tutkimuksessa tapaukset on käyty läpi käsipelillä. FRA:n selvityksen mukaan Suomen viranomaiset tunnistivat vuonna 2016 EU-jäsenvaltioiden väkilukuun suhteutettuna neljänneksi eniten viharikoksia.

                                                         *********************

TV1, maanantai 25.6.2018 klo 21:00, A-studio 

Välimeren pakolaiskriisi. Pedofiilit vapaaehtoistyössä. Miten suomalaisissa järjestöissä varmistetaan, että vapaaehtoiset ovat sopivia työhön lasten kanssa? Juontajana Marja Sannikka. #yleastudio HD

Yle Teema, maanantai 25.6.2018 klo 19:00, Jenni tapaa romaneja  

1/6. Moréno Söderlund on kengittäjä ja lännenratsastaja, jonka perhe on työskennellyt hevosten parissa sukupolvien ajan. Ruotsalainen sarja, jossa tavataan kuusi inspiroivaa romania. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Yle Teema, maanantai 25.6.2018 klo 20:30, Minun totuuteni 

1/6. Sarjassa tavataan tunnettuja ja kiisteltyjäkin ruotsalaisia, jotka kertovat elämäntyöstään. Jason "Timbuktu" Diakité on räppäri joka etsii omaa sukuhistoriaansa. Tänään puhutaan juurista ja identiteetistä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle Teema, maanantai 25.6.2018. klo 21:30, Dok: Bosnia sydämessämme 

Jalkapallo yhdistää jakautuneen Bosnian tavalla, josta poliitikot voivat vain uneksia. Kolme Närpiössä asuvaa bosnialaista matkustaa Kaunasiin seuraamaan maan historian tärkeintä peliä. English subtitle available. Toimittaja: Sixten Björkstrand. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle Radio 1, maanantai 25.6.2018, Ykkösaamu: Koventuneet asenteet 

Turkki vaalien jälkeen, tutkija Toni Alaranta, UPI, ja ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen. Pride-viikko, pääsihteeri Kerttu Tarjamo, SETA. Euroopan kohtalon viikko, tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskus. Kolumni, Roope Mokka. Koventuneet asenteet, kansanedustajat Pekka Haavisto, vihr. ja Ville Tavio, ps. Juontajana Seija Vaaherkumpu.

Linkki ohjelmaan. Pekka Haaviston kommentteja voi myös lukea Ylen uutisesta "Kun ei ole mitään perspektiiviä, ihminen pyrkii pois" – Pekka Haavisto näkee ongelmia turvapaikanhakijoiden käsittelykeskuksissa. 

Yle selvästi kannattaa Haaviston massainvaasiota ymmärtäviä mielipiteitä, koska jutussa niitä ei kommentoida mitenkään, vaan päinvastoin annetaan ymmärtää, että Vihreiden entisen presidenttiehdokkaan näkemykset ovat kannatettavia.

LÄNNEN MEDIAT VAATIVAT PUOLAA PITÄMÄÄN KIINNI DEMOKRATIAILVEILYN KULISSEISTA

Puolalaiset nationalistit marssimassa länsimaista
mädätystä ja venäläistä ekspansiota vastaan. Varsinkin
lännessä sionistit ja muu petturieliitti on kauhuissaan.

Länsimaiden valtamediat yksityistä valtiollisiin ovat hyökänneet systemaattisesti kaikkia niitä Itä-Euroopan maita vastaan, jotka eivät noudata ortodoksisesti sitä versiota demokratiasta, jolla vaalikarjaa hallitaan ja manipuloidaan vanhoissa EU-maissa. Tuorein esimerkki tällaisesta osoittelevasta hurskastelusta on Ylen verkkosivuilta löytyvä uutinen "Puolaan on syntymässä orwellilainen todellisuus" – Solidaarisuus-veteraani pelkää demokratian puolesta.

Jutun  toimittanut Sampo Vaarakallio luo entisen Solidaarisuus-liikkeen aktiivi Jacek Kozłowskin lausuntojen avulla mielikuvaa, että puolalaisten taistelu 1980-luvulla kommunistihallintoa vastaan olisi rinnastettavissa viime aikaisiin EU-mielisten mielenosoituksiin. Sanomatta jää, että juuri Solidaarisuus-liike kannattaa hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen toimia, joilla pyritään turvaamaan maan itsenäisyys ja ulkorajojen pitävyys. 

Jo jutun alkupuolella Vaarakallio paljastaa fukuyamalaisen agendansa, jossa (vasemmisto)liberalismi edustaa historian loppua ja siten idelogisesti lukkoon lyötyä maailmaa. Se mitä näemme Euroopassa nyt, on pikemminkin todiste historian syklisyydestä kuin jostain yksisuuntaisesta hegeliläisyydestä tai lineaarisesta "edistyksestä" (joka useimmiten on silkkaa rappiota), johon Ylen toimittaja näyttää lapsellisesti uskovan:

Nyt on tullut taas aika nousta vastarintaan, sillä konservatiivinen, kansallismielinen ja populistinen Laki ja oikeus -puolue on hallitusvallassa ja yrittää kääntää ajanpyörää taaksepäin.

Jokaisella maalla pitäisi olla oikeus määrittää lakinsa ja oikeusjärjestelmänsä miten tahtoo, mutta länsimaiden demokratuurin äänitorvet vaativat kaikille vain yhtä demokratiatulkintaa, josta poikkeaminen olisi muka "demokratian pelisääntöjen" vastaista. Kuka tai mikä taho nämä "pelisäännöt" on sitten asettanut? Tuskin Jumala, vaan ainoastaan hallitseva hegemonia, jolla sattuu olemaan valtaa juuri tässä historian vaiheessa. Se, että ilman kansan mandaattia toimiva luihu juristiporukka on saanut suurissa länsimaissa istutettua perustuslakiin 2000-luvun kommunismia edustavan klausuulin "univeraaleista ihmisoikeuksista" ei kerro vielä mitään demokratian, kansan vallasta. Päinvastoin, ihmisten "unversaaleihin oikeuksiin" alistetussa perustuslaissa nimenomaan sivuutetaan demokratian perusyksikkö kansa, joka ei todellakaan tarkoita kaikkia maailman ihmisiä.  

Mitä taas tulee uutisessa mainittuun laillisuusperiaatteen (rule of law) ja vallan kolmijako-oppiin, edes länsimaissa niitä ei kyetä eikä haluta noudattaa. Vaarakallion jutusta ei voi välttyä tulkinnalta, että Länsi-Euroopassa kolmijako-oppia kyllä noudatetaan, kun taas EU-kriittisissä Itä-Euroopan maissa kuten Puolassa on vallassa yksinvaltainen puolue, jonka totalitaristinen valta ulottuu kaikkialle. Huvittavaa on myös näkemys, että toisin kuin Puolassa, lännessä valtamedia muka olisi riippumaton poliittisen eliitin ajamista agendoista :

Puolue on alistanut mediaa hallintaansa ja runnoo nyt läpi hanketta, jolla se pääsisi valitsemaan korkeimman oikeuden tuomarit. Vallan kolmijako-oppi on saamassa kovan iskun, jos hallituksen aikeet menevät läpi. – On syntymässä orwellilainen todellisuus.

Vallan kolmijako-opissa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta erotetaan toisistaan vallan väärinkäytön estämiseksi, mutta hyvästä periaatteesta huolimatta tämä ei toteudu käytännössä missään maassa. Otetaan esimerkiksi vaikka Suomi, joka on keskiverto länsimainen EU-maa. Meillä kuten muuallakin lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat riippuvaisia toisistaan eivätkä ne toimi erillään. Tämä kuuluu parlamentaarisen järjestelmän sisäiseen rakenteeseen eikä se sinällään edusta korruptiota toisin kuin tuomiovallan ja toimeenpanovallon kietoutuminen yhteen. 

Räikeä esimerkki viimeksi mainitusta on Poliisihallituksen nostama kanne Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttamiseksi. Tässä kyseissä tapauksessa toimeenpanovallan ja tuomiovallan itsenäisyys on kyseenalaista, koska kummatkin vallan muodot ovat ottaneet yhteiseksi asiakseen Vastarintaliikkeen laillisuudesta päättämisen. 

Ongelmallista on myös tuomiovallan halu puuttua lainsäädäntöön, josta kertoo rikosepäilyn vuoksi virkavapaalla olevan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen vaatimukset kovemmista rangaistuksista totuuspuhujille. Vastaavasti Iso-Britanniassa ja Saksassa vallan eri muotojen korruptoitunut yhteennivoutuminen on saanut aikaan totalitaristisia kansalaisten valvonnan ja rankaisun muotoja. Siksi entisen Solidaarisuus-liikkeen aktiivi Jacek Kozłowskin lausunto "orwellilaisesta todellisuudesta" on silkkaa länsimaita varten tehtyä propagandaa, koska todellisuudessa ilmaisuvapaus on Puolassa suurempaa kuin poliittisen korrektiuden mädättämissä länsimaisissa demokratiailveilyissä.

Sekä Vaarakallio että haastateltu Kozłowski näyttävät selvästi halveksuvan väärin ajattelevaa "taantumuksellista" kansaa, joka ei nielemättä pure länsimaisen demokratuurin mätiä hedelmiä kuten "ihmisoikeuksien" nimissä vyöryvää ulkomaalaisinvaasiota, vastuutonta hedonismia ja moraalista selkärangattomuutta:

Puolue puhuu myös voimakkaasti pakolaisia ja maahanmuuttoa vastaan. Sekin puree kansaan hyvin.  – Osa hallituspuolueen kannattajista elää vielä henkisesti menneessä. Hallituksen kannattajissa on vanhaa homo sovieticus -mentaliteettiä sekä perinteistä puolalaista katolilaisuutta, arvioi Jacek Kozłowski.

Uutisjutun pääviestinä on, että puolalaiset eivät ole vielä täysin sisäistäneet kansalaisiaan atomisoivan ja henkisesti yhdenmukaistavan länsimaisen demokratian hienouksia. Länsimaalaisten tapaan myös puolalaisten pitäisi luopua identiteetistään ja traditiostaan, jotta kaiken ylle voitaisiin korottaa nykymuotoisen demokratian palvonta, koska se antaa palkkoksi talouskasvun suomaa jatkuvaa kulutusta. Tähän samaiseen liberalistiseen demokratia-narraatioon kuuluu, että omaan maaperään kiinnittyneillä ajattomilla identiteeteillä ei olisi enää merkitystä kulutuskeskeisessä maailmassa; siirtyessään post-nationalistiseen monikulttuurismiin välitöntä etuaan ajava kuluttaja voi toteuttaa sitoumuksetta vapaammin todellista viettiään, materialistista kulutusta:

Kozłowskin mielestä Puolan ongelma on siinä, ettei kansa ole vielä sisäistänyt demokratiaa. Järjestelmä muuttui nopeasti. Puola joutui omaksumaan lyhyessä ajassa sen, mihin Länsi-Eurooppa kasvoi pikku hiljaa.  – Ihmiset eivät ymmärrä sitä, että demokratiaa tulee vaalia koko ajan.

Liberaaleilla on edelleen vakaumus, että uudelleen indoktrinoitu "vapautettu" ihminen on valmis myymään "rasitteeksi käyneen" kansallisvaltionsa ja sen myötä kansansa mihin hintaan hyvänsä, kunhan saa siitä itselleen vain sopivan hyödyn. Tätä ajatusta vasten on asetettava kysymys: kuka on valmis kuolemaan globalistien fetissiksi nostaman nykydemokratian puolesta? Tai edes Euroopan Unionin?

                                                   **********************************



Yle TV1, maanantai 24.7.2017 klo 21:00, A-studio:  Lääkejätit potilastietojen kimpussa. 

Linkki Yle Areenaan.

Suomalaisten terveystiedot halutaan avata lääkeyrityksille - kuka siitä hyötyy? Studiossa professori Sirpa Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta ja lääketeellinen johtaja Anssi Linnankivi Rochesta. EU:n ja Puolan suhteesta haastateltavana Puola-asiantuntija Tapani Kärkkäinen. Juontajana Jan Andersson #yleastudio

Ensin myytiin pilkkahintaan globalikapitalistisille kaivosyhtiöille valtion maat, nyt ovat vuorossa kansalaiset potilastiedot.

Yle Fem, maanantai 24.7.2017 klo 18:23, Ghanan lapset: Ghanan lapset 

Jalkapallo-ottelu. Mubarak haluaisi ammattilaispelaajaksi, ja hän harjoittelee kavereidensa kanssa joka päivä. Mistä löytyisi televisio, josta kaverukset näkisivät maaottelun? buu.yle.fi Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle Fem, maanantai 24.7.2017 klo 19:00, Uusi koti Ruotsissa 

Sarja alkaa, 1/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Latvialainen Matilda Bergman ja irakilainen Laith Foad Fathulla kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

"Hulluja nuo ruotsalaiset", tiesi jo Asterix.

Yle Fem, maanantai 24.7.2017 klo 19:45. Lautasantennien takaa: Hyvä sydän 

Osa 5/5. Salih haluaisi sulattaa kaikki maailman aseet ja rakentaa niistä kauniin sillan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Tämöinenkin matu-matukka sarja on pyörinyt kaikessa hiljaisuudessa Ylessä mädättämässä itkuisten liberaalien sydämiä ja aivoja.

MEDIAN PISTELIÄÄT JÄLKILÖYLYT USA:N VAALIEN JÄLKEEN

Valkoisen talon tuleva päästrategi Stephen Bannon.

Suurelta osin vain medialle, gallup-laitoksille ja tavallisille sopuleille yllätyksenä tullut Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos on ennakoidusti herättänyt valtavia ilmavaivoja mediassa. Eniten on kauhisteltu tulevan presidentin Donald Trumpin valitseman neuvonantajakabinetin jäseniä. Myös Ylessä päähuomion sai 62-vuotias Stephen Bannon, josta tulee Valkoisen talon päästrategi. Ylen verkkosivujen jutussa Trump valitsi esikuntansa päälliköt – hillitty puoluemies ja räyhäkkä populisti Bannonista kerrotaan, että

Ennen kampanjapäälliköksi ryhtymistään Bannon johti äärikansallista, rasistiseksi sanottua Breitbart-nettisivustoa. Breitbartista tuli Bannonin johdolla foorumi ”vaihtoehtoiselle oikeistolle”, jossa äänensä saivat kuuluviin myös uusnatsit, valkoisen vallan kannattajat ja juutalaisvastaiset ainekset. Breitbart on vastustanut monikulttuurisuutta ja puolustanut "läntistä arvomaailmaa”.

Samoin kuin Yle tv-uutisissa edellisessä lainauksessa on kiinnitettävä huomioita sanapariin "rasistiseksi sanottua". Mitään lähdettä sille, kuka tai mikä taho on tällaista väittänyt ei anneta, vaan sen sijaan annetaan ymmärtää, että kyse on yleisesti hyväksytystä tiedosta. Väitteen takana ovat tietenkin demokraateille myötämieliset vasemmistolberaalit mediat ja äärivasemmiston räyhäräähkät, mutta sen ääneen sanominen veisi näin herkulliselta skuupilta pois uskottavuutta, joten väite ilmoitetaan sopulilaumalle persoonattomassa passiivimuodossa.

Puheet Bannonin antisemitismistä ovat koomisia, sillä hänet tunnetaan kiihkeänä AIPAC:in, juutalaiskansan ja Israelin valtion ystävänä, tosiasia, jonka tunnustaa myös hänen "valkoista ylivaltaa" (sic) kannattava sionistinen Breitbart-sivusto. Syytökset Bannonin antisemitismistä tekee vielä huvittavammaksi se, että hän on kerännyt omaisuutensa arkkijuutalaisesta televisiosarja Seinfeldistä saamillaan tuloilla Hollywoodissa. Bannon on toiminut myös sijoituspankkiirina Wall Streetillä, jonka vuoksi hän tuntee läheisesti myös Itärannikon juutalaiset. 

Vakuuden vuoksi äärioikeistolainen sionistiräyhääjä Newt Gingrich antaa Bannonille selustatukea The Huffington Postin jutussa Newt Gingrich: Steve Bannon Can’t Be Anti-Semitic Because He Worked In Finance And Hollywood. Tahattoman hirtehisesti nimettyä uutisjuttua voisi pitää antisemitistisenä, sillä siinä tunnustetaan juutalaisten valta samaan tapaan kuin esitään kysymys "vieläkö hakkaat vaimoasi?" ikuiseksi vaimonhakkaaksi tuomitulle miehelle. 

Näillä näytöillään Bannon lienee maailmanhistorian laimein antisemiitti ja varsinainen antisemitismisyytös näyttää liittyvän ainoastaan ikivanhaan huoltajuuskiistaan, josta kirjoittaa vasemmistolainen The Guardian -sanomalehti verkkosivuillaan. Globaalin median ärhäkkäät reaktiot saattavat liittyä vanhaan sanontaan, että jos sanot kerran elämässäsi jotain ikävää juutalaisista kuten esim. totuuden, olet heidän kirjoissaan ikuisesti antisemiitti, vaikka pyytäisit kuinka anteeksi.

                                                            **********************


Toinen presidentinvaalien jälkeiseen aikaan liittyvä kansainvälistä huomiota saanut uutinen on USA:n presidentti Barack Obaman viimeiseksi jäävä Euroopan kiertue. Ylen uutisessa Obama viimeisellä ulkomaanmatkallaan: Halusin käydä juuri Kreikassa nykyinen presidentti ylistää vanhaa ateenalaista demokratiaa, vaikka sillä ei juuri mitään tekemistä nykyaikaisen plutokraattien hallitseman massojen gallup-demokratian kanssa. 

Aito demokratia voi toimia vain etnisyyteen perustuvassa orgaanisessa yhteisössä eikä monikultturisissa, globaaliin panmixiaan, rotufobiaan ja pelkkään taloudelliseen hyötyyn perustuvissa atomisoituneiden yksilöiden mielivaltaisissa kokoonpanoissa kuten Yhdysvalloissa. Sellaisen "demokraattisen valtion" keulakuvaksi toki sopiikin mitä parhaiten mulattitaustainen Obama.

Vielä toistaiseksi hallitsevat juurettomat kosmopoliitit ovat ymmärrettävästi olleet huolissaan Trumpin voitosta, joka näkyi myös Obaman puheessa Kreikassa. Ylen toisessa jutussa BBC: Obama varoittaa nationalismin noususta lainataan suoraan Obamaa:

– Meidän täytyy varoa kahtiajakautumista, ettei ole "me” ja ”he" -asetelmaa, hän sanoi Kreikan matkallaan pitämässään puheessa.

Vanha viisaus tietää myös sen, että aita luo parhaan naapurisovun ja toinen taas sen, että rajat ovat rakkautta. Ihmisyksilöiden ja ihmispopulaatioiden erilaisuus on fakta, jonka vuoksi siinä voi olla mitään väärää, että ihmiset kokevat mielekkääksi auttaa ja tehdä uhrauksia omiensa puolesta. Juuri tätä varten on luotu lähinnä etnisyyteen perustavat valtiot, joiden tehtävä on ajaa siihen kuuluvien ihmisten etua eikä seitsemän miljardin muun. Silti erottaminen meihin ja heihin ei tarkoita vihamielisyyttä, vaan ymmärrystä meidän ja muiden erilaisuudesta, erilaisuudesta, joka säilyy vain jos identiteetit säilyvät ominaan. Tällaista kulttuurista rikkautta suojelee parhaiten etnovaltio, jonka perusta on orgaanisessa demokratiassa.

                                                           **************************

Yle Teema, eskiviikko 16.11.2016 klo 21:30, Phoenix 

Saksa 2014. Ohjaaja Christian Petzoldin suosikkinäyttelijä Nina Hoss esittää noir-maisessa draamassa keskitysleiriltä selviytynyttä naista, joka palaa kohdatakseen rakastajansa, joka ilmiantoi hänet. HD K12 (ahdistus).

Jälleen eräs näyte siitä, kuinka Saksa on siirtynyt kansallissosialismista kansallismasokismiin.