AGENDAJOURNALISMI LÄPÄISEE LÄHES KAIKEN YLEN UUTIS- JA OHJELMATARJONNAN

Mitä suurempi media, sitä suuremmat valheet. Tämän ovat huomanneet myös kansalaiset, joiden usko hallitsevien tiedotusvälineiden rehellisyyteen ja puolueettomuuteen on laskenut vuosi vuodelta. Tästä kertoo mm. valtavirtaa edustavan uutistoimisto Reutersin viime vuonna ilmestynyt tutkimus, jonka mukaan suomalaisten luottamus mediaan on romahtanut. Silti Ylen omissa uutisissa mediajätti väittää tendenssitutkimuksiin vedoten suosionsa ja uskottavuutensa vain kasvaneen ylittäen näin jopa Neuvostoliiton virallisen pää-äänenkannattaja Pravdan suosioluvut.

Ylen puolueettomuutta ja uskottavuutta voi tarkastella helposti omin silmin seuraamalla sen uutis- ja ohjelmatarjontaa. Syytös agendajournalismista voidaan kumota helposti, jos osoitetaan ettei sitä löydy. Ja mitä me löydämme? Esimerkiksi viime keskiviikkona TV1:ltä tulleen Puoli seitsemän -ohjelman, jossa vain valkoisia suomalaisia kehotetaan kouluttamaan klassiseen Vuonna 1984 -tyyliiin lapsistaan "anti-rasisteja" eli vihaamaan omaa perimäänsä. Valkoisten rasistisena syyttäjänä oli vain värillisten ihmisoikeuksia ja etuja ajava Ihmisoikeusaktivisti Fatima Verwijnen.

Entä Ylen verkkosivuilta löytyvä tuore juttu Päättömät oliot ja sukuelinten raateluhampaat pelottivat keskiajalla – hirviöt loivat pohjaa nykyajan rasismille, uusi kirja kertoo? ilmiselvässä agendauutisessa kerrotaan ilman vasta-argumentointia punaisen yliopiston tendenssitutkimuksesta, jossa eurooppalaisten kollektiviinen rasismi  ja syyllisyys jäljitetään aina vuosisatojen päähän. Muillahan sitä ei ole esiintynyt, jos on tutkijaan uskominen.

Absurdin uutisjutun voisi kuvitella löytyvän edesmenneen Pahkasian sivuilta, ei arvovaltaisena itseään pitävän uutisjätin verkkosivulta. Höpöuutinen kertoo samalla sekä yliopiston rappeutuneesta politisoitumisesta että valtamedian uskosta kaikkeen millä voidaan tukea sen suomalais- ja eurooppalaisvihamielistä agendaa. Enemmän vasemmistoaktivistilta kuin tutkijalta vaikuttava Miikka Tamminen valaisee tutkimuksessaan eurooppalaisen rasismin syntyä varsin luovasti:

Miikka Tammisen mukaan nykypäivän rasistiset asenteet juontuvat osittain keskiajan asetelmista, mutta mitään suoraa linjaa ei voi vetää.

– Rasismista puhutaan vasta sitten, kun tuli uusi aika ja rotuoppi. Länsimainen tapa suhtautua erilaisuuteen tulee silti jo antiikin ajoista, ja ajattelutapa selvästi vahvistui keskiajalla.

– Kun rotuoppi sitten syntyi, voidaan nähdä, että oppia kehitelleet olivat lukeneet keskiaikaisia tekstejä. Rotuopin näennäistieteellinen pohja löytyy sieltä.

Punaisen yliopiston monomaaninen egalitaristiuskovainen on muutoinkin vakuuttunut siitä mikä on oikeaa tiedettä ja mikä on salaiittoteorioita tukevaa valeuutisointia: kaikki mikä ei allekirjoita hallitsevan vasemmistoliberaalin ideologian taikauskoisia dogmeja:

– Ihmiset uskovat siihen, mitä haluavat uskoa, vaikka tietoa olisikin tarjolla.

– Jos ajattelee näitä kaikkia 5G-juttuja ja muita salaliittoteorioita, näkee, että ehkä emme ole niin kauhean erilaisia kuin keskiajan ihmiset, Tamminen hymähtää.

Tammisella ei ole mitään varaa ylimielisyyteen, koska hän kuuluu siihen porukkaan joka uskoo kymmeniin sukupuoliin, kiistää eri etnisten ryhmien älyykkyystulokset ja katsoo että silmien edessä tapahtuva Euroopan ja Amerikan demografinen muutos on pelkkä salaliittoteoria.

Liberaali homoagendaa tuetaan taas täysin purjein Ylen mielipideuutisessa Saksassa 185 näyttelijää astui kaapista ulos vaatimaan tv-ruuduille ja valkokankaalle itsensä näköisiä rooleja: "Me olemme jo täällä". Jutussa itketään ja vaaditaan marginaalisille poikkeavien ryhmille entistä enemmän valtaa raivoliberaalissa viihdemediassa ikään kuin niillä ei olisi sitä jo nyt suhteettoman paljon. 

                                                        ***********************

Yle TV1, torstai 11.2.2021 klo 21.05, A-Talk

Miksi Suomen talous jää muiden Pohjoismaiden jalkoihin? Onko työperäinen maahanmuutto yksi ratkaisu ongelmaan? Keskustelemassa kansanedustajat Matias Mäkynen (sd.) ja Sakari Puisto (ps.) sekä ekonomistit Sanna Kurronen, EVA ja Patrizio Lainà, STTK. Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio 40 min. Linkki ohjelmaan.

Yle Watch julkaisi hiljattain jutun "Huutavaa työvoimapulaa" käytetään edelleen haitallisen kehitysmaainvaasion lisäämiseen, jossa kerrotaan valtiovarainministeriön viimeisimmästä kilpailukykytutkimuksesta. Sen mukaan Suomi "tarvitsee" vuosittain vähintään 18 000 maahanmuuttajaa työvoimaksi. 

A-talkissa vieraillut Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) puheenjohtaja Sanna Kurrosen mukaan VM:n raportin luku on liian alhainen ja vaati siksi maahanmuuttajien vuosittaiseksi määräksi vähintään 30 000 tulijaa. Mikään yllätys Kurrosen lausunto ei ollut, sillä hänen aikaisempaan haittapuuhasteluun on kuulunut mm. heikosti työllistyvien maahanmuuttajanaisten etujen puolustaminen.

Ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen EVA tuomitaan rikolliseksi suomalaisvihamieliseksi järjestöksi ja Kurrosta syytetään esiin tulleiden todisteiden valossa kansanvihollisesta toiminnasta.

Yle TV, torstai 11.2.2021 klo 22.00, Ulkolinja: Trump ja vihan kausi

Donald Trump lietsoi eripuraa ja vihaa Yhdysvalloissa koko presidenttikautensa ajan. Trumpin uhon seurauksena mielenosoitukset mediaa ja päättäjiä vastaan äityivät mellakoiksi ja jopa verilöylyksi. Lopulta presidentinvaalien tulosten mitätöintiä vaatineet joukot murtautuivat Yhdysvaltojen demokratian ytimeen, kongressitaloon. HD 54 min. Linkki ohjelmaan. 

Vihasta puhuminen on tyypillistä vasemmistolle ja sinne päin kallellaan oleville "liberaaleille". Koska heidän oma ääneen lausumaton politiikkansa perustuu vihalle, kaunalle, kateudelle ja vallanhimolle, he olettavat myös vastapuolen pelaavan samalla tavalla. 

Mediavallallaan he voivat sitten patologisoida ja redusoida polittiset vastustajansa pelkiksi vihaajiksi. Melkoinen silmänkääntötemppu ihmisiltä, jotka vihaavat länsimaista kulttuuria ja tavallisia valkoisia veronmaksajia niin paljon, että tekevät kaikkensa niiden tuhoamiseksi. Ja tämä kaikki on tietenkin naamioiutu ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja antirasismin kierojen taikasanojen taakse. 

Harvoin näkee presidentti Donald Trumpista ja hänen äänestäjistään tehtyä ohjelmaa, jossa heitä demonisoidaan ja syytetään näin yksipuolisesti kuin illan amerikkalaisdokumentissa. Vallanvaihdon jälkeen median ei tarvitse näköjään enää edes teeskenellä puolueettomuutta, vaan se voi pidäkkeettä syyttää kaikesta Trumpia ja hänen kannattajiaan. Dokumentti on varmasti henkisesti tyydyttävää kostobalsamia "liberaalien" loukattuihin itsetuntohaavoihin.

Toisaalta ohjelmaa tarjoaa psykologisesti mielenkiintoisen kurkistuksen valtamedian ja "liberaalien" tapaan nähdä ja selittää (poliittinen) todellisuus itselleen mieleiseksi. Samalla se toimii loistavana tyyppisesimerkkinä miten vallitsevaa ideologista narraatiota toistetaan ja vahvistetaan.

VALTAMEDIASSA URHEILIJOIDEN JA RÄPPÄRIEN ON PAKKO HUORATA GLOBALISMILLE JA SUOMALAISVASTAISUUDELLE

NHL juutalaisen Gary Bettmanin aikakaudella. Vain
valkoisia vastaan suunnatut BLM ja End Racism ovat
  "rasisminvastaisuudessaan" selvästi rasistisia
kampanjoita. End racism = End the White Race

Julkisuudesta leipänsä saavien viihdyttäjien osa ei ole välttämättä kadehdittava, mikäli kieltäytyy nöyristelemästä lopun ajan hullutuksia edistävää valtamediaa. Vain muutamat itsepäisyydestään brändin luoneet julkkikset voivat harjoittaa ammattiaan ilman pelkoa potkuista. Suomessa tunnetuin esimerkki tästä on formulakuski Kimi Räikkönen, joka Itävallan GP:n alla heinäkuussa ei suostunut tekemään alistumiseleenä tunnettua polvistumista mustille. Polvistumista oli vaatinut  FI-sarjan ainoa värillinen kuljettaja, Lewis Hamilton, jonka innostus politikointiin on luultavasti lähtöisin mustan ylivallan harjalla ratsastavasta BLM-liikkeestä.

Joukkuelajeissa paine on jo huomattavasti kovempi kuin yksilölajeissa. Jopa lähes puhtaan valkoisissa urheilulajeissa kuten jääkiekossa pelaajia on vaadittu osallistumaan rituaaleihin, joissa heidän on pitänyt tuomita oma perimänsä ja kulttuurinsa. Yhdysvalloissa ilmiön selittää osittain NHL komissaarina vuodesta 1993 toiminut juutalainen raivoliberaali Garry Bettman, joka vaikutti aikaisemmin koripalloliiga NBA:n johtajana. Eniten NHL:n valkoisuutta vastaan ovat hyökänneet kuitenkin valtamedian libeeralit toimittajat, joiden mielestä liigassa pelaa liikaa valkoisia. Ongelmaksi jää, miten meritokratiaan perustuvasta urheilulajista tulisi viihdyttävämpää ja parempaa, jos mustia alettaisiin värvätä pystymetsistä itsetarkoituksellisen diversiteetin vuoksi.

Jopa Suomen kaltaisessa yhtenäiskulttuurissa urheilijoita vaaditaan ottamaan yhteiskunnallisesti kantaa. On selvää, että yhteiskunnallinen kannanotto ei voi olla mikä tahansa, vaan sen pitää täyttää poliittisen korrektiuden ja vasemmistolibeaalin ideologian "eettiset vaatimukset". Tästä totalitarismilta haiskahtavasta oireesta kertoo yllättäen Yle uutisjutussaan Urheilijoilta jopa vaaditaan yhteiskunnallisia kannanottoja – NHL-tähti Mikael Granlund ja Jokereissa pelannut Sami Lepistö kertovat, miltä kasvava paine tuntuu. Ei tarvitse olla mikään Sherlock ymmärtääkseen, että nykyisen ideologisen konformismin vaatimuksen taustalla ovat vanhat tutut, jotka ovat aiemminkin haalineet valtaa ilman vastuuta ja kansan mandaattia: maailmanparannuksesta innostuneet valtamedian toimittajat.

Viihdesirkuksen kaikkein räikeimmällä puolella eli popmusiikissa ja elokuvateollisuudessa esiintyjien on täytynyt alusta alkaen mahtua punaliberaaliin matriisiin, muuten tulisi esteitä jo uran alussa. Tosin mitään suurta liikehdintää nykymenoa vastaan ei ole havaittavissa valtavirta-artistien keskuudessa. Omapäiset taitelijat ja popparit eivät ole enää suuri huolenaihe kulttuurihegemoniastaan kiinni pitäville sivilisaation alasajajille, sillä viihdeartistit ovat jo pitkälti indoktrinoituja hallitsevalle multikultille, homoseksualismi-feminismille ja globalismiille. Nekin "yhteiskuntakriitikot", jotka media nostaa jalustalle ovat niitä, jotka järjestelmän äänitorivina sättivät ainoaa poliittista opposiota, kansallismielisiä. Kukaan vakavasti otettava sosiologi ei voisi rehellisellä naamalla väittää, että esimerkiksi Paleface edustaisi aidosti järjestelmän vastaisuutta, pikemminkin päinvastoin.

Palefacen esittämä räp ja hip hop ovatkin ainoat nuorisomusiikkityylit, joiden sertifioidulle yhteiskunnallisuudelle eli vasemmistolaisuudelle annetaan julkisuutta. Siksi onkin huvittavaa, että boomer-sukupolven suosikki-ohjelmassa Puoli seitsemän on viime aikoina annettu suunvuoro rasismista jankuttaville nuorison "rap-artisteille". 

Toissa viikolla ohjelmassa pääsi ääneen musta rotumuukalainen Yeboyah eli Rebekka Kuuka, joista demarieläkeläiset eivätkä juuri muutkaan olleet aikaisemmin kuulleet mitään.  Ainakaan musiikillisten ansioidensa vuoksi.  Yeboyahia ei oltukaan kutsuttu haastateltavaksi musiikkinsa takia, vaan siksi, että hän edusti oikeanlaista etnoväriä pinnalla kuohuvassa rasismikeskustelussa. Tämän vuoksi Yle teki hänestä myös uutisjutun Rap-artisti Yeboyah kaipaa alalleen Suomessa kantaaottavuutta: "Perustavanlaatuinen ydin rapissa ja hiphopissa on rasisminvastaisuus". 

Ohjelmassa käydyn keskustelun ennakoitavaan kaavaan kuului, että vain musta tai värillinen voi olla rasismin uhri, joten rasismia ja rasisteja voivat edustaa ainoastaan valkoiset. Melkoisen rasistinen olettamus valkoisista, mikä ei ole yllättävää, sillä BLM-liikeessä ja kontrolloidussa rasismikeskustelussa on pohjimmiltaan kysymys rotuvihasta yhtä populaatiota kohtaan. Vielä nyrjähtäneemmäksi "keskustelun" (so. yksipuolisen syyttelyn) tekee se, että hyväosaiset liberaalitoimittajat lietsovat itse katteetonta halveksuntaa ja rotuvihaa valkoisia vastaan. Ties keneltä moraalipisteitä kerjätessään he kuitenkin jääväävät itsensä pois valkoisista rasisteista, vaikka samaan hengenvetoon tuomitsevat kaikki valkoiset rasisteiksi.

Yeoboyahin valkovihamieliset syytökset on helppo ymmärtää hänen taustastaan, koska värillisenä hänestä olisi mieletöntä puolustaa valkoisia. Värillisenä hän ajaa tietenkin oman viiteryhmänsä etua, mutta tätä rasismia liberaalien toimittajien on mahdoton edes tunnistaa. Heille rasismia on vain se kun valkoiset puolustavat rotuaan ja kulttuuriaan, mutta muiden tehdessä samaa, usein vielä kiihkoisammin, siinä ei olekaan mitään moitittavaa. 

Hyvätuloinen keskiluokkainen liberaali voi aina rahan avulla juosta karkuun monikulttuuria, mutta ongelmalähiössä asuvalle työväenluokkaiselle jantterille se ei ole käytännössä toteuttavissa oleva vaihtoehto. Hänelle jää vain mahdollisuus joko taistella identiteettinsä ja reviirinsä puolesta tai alistua rotumuukalaisten aisankannattajaksi. 

Jälkimmäisen tien on valinnut lahtelainen räppäri Brädi, joka tunnetaan siviilissä nimellä Kari Härkönen. Juuri siksi Ylen Puoli seitsemän tarjosi hänelle julkisuuden murusia, josta kertoo Yle uutisten juttu "Toivoisin, että kuuntelijat tekisivät läksyt" – Räppäri Brädi taisteli rasismia vastaan jo nuorena. Niin sanotulla "taistelulla rasismia vastaan" hän tarkoittaa tosiasiassa taistelua suomalaisia veljiään ja siskojaan vastaan:

– Me kun aloitettiin, niin se oli todella antirasistista hommaa. Muistan, että meillä Lahdessa oli myös päinvastaista liikehdintää. Sitten ollaan kynsin ja hampain, verissä päin edistetty tätä Black Lives Matteria ennen kuin tästä on puhuttu.

Hyvin systeemin rattaissa "oikeat vastaukset" oppineena aisurina Brädi vuodattaa poliittista liturgiaa, joka voisi tulla suoraan Vihreiden nuorisojärjestön ja Varisverkoston sylttytehtaista. Huolestuttavaa tässä se, kuinka Brädin kaltaiset milleniaalit uskovat kulttuurimarxilaiseen itseruoskintaan samalla uskonvarmuudella kun harhateille joutuneet kommunistit viime vuosisadan alussa tankatessaan sosialistis-moralistista riistoteoriaa:

– Meillä valtaväestön edustajina on tosiaan se etuoikeutettu rooli, ja tässä on vähän niin kuin kuunteluoppilaan tontteja tarjolla. Mene itseesi, opi ja opiskele. Me ei olla mitään sanomaan, miltä jonkin vähemmistöryhmän edustajasta tuntuu. Me ei sitä voida määritellä. Ollaan sitten liittolaisia ja ymmärtäjiä ja opitaan koko ajan.

Luoja paratkoon nuorisoa tällaisilta väärän tietoisuuden etnomasokisteilta! Enemmistöpopulaatio eli valtaväestö on jo määritelmänsä mukaisesti vallassa oleva väestö, joten sen olisi itsetuhoista antaa valta vähemmistöille (ja vielä millaisille!), jotka käyttäisivät sitä enemmistöä vastaan. Näinhän on tapahtunut Yhdysvalloissa, missä juutalaiset ovat pienestä määrästään huolimatta hallitsevin ryhmä ja joka käyttää valtaansa häikäilemättömästi omaksi edukseen. 

Tätäkö Brädi oikeasti haluaa? Ei välttämättä, sillä "vähemmistöistä" puhuessaan hän tarkoittaa todennäköisesti mustia ja muita värillisiä, jotka ovat valkoisiin nähden ylivoimainen globaali enemmistö. Mitä taas tulee suomalaisiin, meitä on vain viitisen miljoonaa, eikä meille ole mitään muuta paikkaa kuin Suomi, jossa olla ja elää suomalaisena. Haastattelun perusteella Brädi ei moista globaalia vähemmistöoikeutta suomalaisille suo, vaan haluaa kunnon aisankannattajana täyttää maa itsensä elättämään kykenemättömillä miljoonilla afrikkalaisilla "kavereillaan". Tällaisia pikku veijareita Ylessä tällä kertaa.