VÄKIVALTAINEN ÄÄRIVASEMMISTO ON VALTIOVALLAN JA YLEN ERITYISESSÄ SUOJELUKSESSA

Yle seuraa tarkasti toisinajattelijoita pois aktivismista houkuttelevan Exit Radinetin -projektin kehitystä. Exitin lempilapsekseen ottanut Ylen uutistoimitus juhlisti projektin perustamista näyttävästi viime elokuun lopulla jutussaan Suomessa käynnistyy radikalisoituneita auttava Exit-projekti, jonka motiivit ja taustat puolestaan Yle Watch paljasti omassa artikkelissaan Ylen äärivasemmistolainen toimittaja mainostaa aivopesuprojekti Exitiä. Vain pari kuukautta perustamisen jälkeen Yle haluaa tiedottaa koko kansalle projektin tämänhetkisestä tilanteesta verkkosivujensa jutussa Entinen uusnatsi taistelee rasismia vastaan – "Viha on äärimmäisen kuormittava tunne". Asiasta kerrottiin myös tänä sunnuntain Yle tv 1:n klo 20.30 pääuutislähetyksessä, jossa haastateltiin Exitin näkyvintä hahmoa, kansallissosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen pettänyttä Henrik Holappaa, joka toimii Radinetin "kokemusasiantuntijana". Ylen satusetä Matti Rönkä puolestaan kertoi, että projekti on ollut menestys, sillä kokonaista 12 henkilöä, joista suurin osa luultavasti äärimuslimeja, on ilmaissut kiinnostusta Exitiä kohtaan.

Kuten jo aiemmassa Yle Watchin vastineessa todettiin, Exit Radinet on selkeästi ideologinen projekti, koska se on jättänyt käännytystyöstä kokonaan pois väkivaltaiset äärivasemmistolaiset. Tämä taas sopii hyvin valtamedian kuten Yle linjaan, joka puhuessaan "ääriliikkeistä" tarkoittaa sillä vain äärioikeistoa. 

Monikulttuurismin mannekiiniksi ryhtynyt Holappa käyttää pitkälti samanlaista kieltä kuin yliopistojen nukkavierut "rasismitutkijat". Hän pyrkii mm. psykologisoimaan oikeistoradikalismin väittämällä, että "90-luvun ja 2000-luvun alun natsistisessa skinheadliikkeessä oli paljon entisiä huostaanotettuja lapsia, päihdeongelmaisia". Kiistämättä tällaisia tapauksia on varmaan ollut, mutta jostain syystä äärioikeistosta puhuttaessa yleistämistä ei nähdäkään ongelmana. Huutamalla kovaan ääneen kuinka vaarallisia äärioikeiston ressukat ovat, voidaan kätevästi sulkea korvat äärivasemmistolaisten taustoista. Sen johtavat ideoijat ovat monesti lähtöisin hyvistä punaporvarillisista perheistä, joissa isäkapina on jäänyt tekemättä; hyväosaiset kakarat vain jatkavat vanhempiensa nuoruuden radikalismia. Ylestä löytyy tietenkin kumpaakin sukupolvea, sekä 1960-70-lukujen vasemmistoradikaaleja että heidän aikuisia multikultismiin hurahtaneita lapsiaan. 

Toimittaja Marko Hietikko.

Tunnetuin Ylessä toimiva äärivasemmistolainen toimittaja lienee Marko Hietikko, joka hyväksyy mm. "taktisen väkivallan" äärioikeistolaisia vastaan. Yle Watch analysoi asiaa viime elokuun vastineessaan näin: 

Uuden normaalin huomaa myös siitä, että Exit Radinettiä koskeneessa artikkelissa ei puhuttu mitään äärivasemmiston kuten anarkistien poliittisesta väkivallasta. Osaltaan selitys tähän löytyy siitä, että jutun kirjoittanut Marko Hietikko edustaa itse tuota liikettä ja tunnetaanpa hänet myös läheisestä suhteestaan taktista väkivaltaa kannattavaan Dan Koivulaaksoon. Hietikon vaikenemisen ymmärtää, sillä Suojelupoliisin viimeisimmän raportin mukaan anarkistit ovat myös Suomessa syyllistyneet fyysiseen väkivaltaan mm. poliisia ja 612-marssiin osallistuneita vastaan. Siksi on perusteltua kysyä, että eikö todellisuudentajunsa menettänyttä ääriajattelija Suvi Auvista ja hänen anarkistilegioonansa pitäisi myös kehoittaa osallistumaan Radinetin vieroitushoitoon? Asia taitaa olla sittenkin niin, että anarkomarkot ja anarkohenkiset toimittajat Ylessä eivät edusta Järjestelmän kannalta ääriajattelua, vaan ovat pikemminkin sen masinoiman "normaalin" vesikauhuisia mutta perin hyödyllisiä puolustajia aitoa poliittista oppositiota vastaan.

Vaikka Suomen media asiasta vaikeneekin, myös tavallisia rivianarkisteja on tutkittu mm. Saksassa, josta saatiin mielenkiintoisia tuloksia Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureista:

-84% heistä on miehiä

-73% on iältään 18-29 vuotiaita  

-92% elää äitinsä luona

-90% ei ole parisuhteessa

-33% on työttömänä

-29%:lla on ylioppilastodistus

Suomalaiset tavan aatetoverit tuskin poikkeavat suuresti saksalaisista, joten samansuuntaisia tuloksia saataisiin myös täältä, mutta ikävä kyllä yksikään sosiologian laitos ei ole ollut halukas tuollaista tutkimusta tekemään, mutta kukapa sitä nyt omiaan tonkisi kaikkien nähtäväksi. Tietyin varauksin saksalaisten tilastotietojen perusteella voidaan päätellä, että myös Suomessa anarkisti- ja punk-foorumeissa roikkuvat maailmanparantajat ovat hyvin pitkälti syrjäytyneitä luusereita. 

Miksi sitten valtiovalta tai Exit Radinet ei nosta näitä sosiaalitapauksia pinnalle ja puhu heidän muodostamastaan yhteiskunnallisesta uhasta? Ehkä siksi, että anarkomarkot eivät ole oikeasti yhteiskunnallinen uhka, vaan päinvastoin perin tarpeellisia korruptoituneelle järjestelemälle, joka käyttää näitä raivotautisia Systeemin vahtikoiria kaduilla todellista oppositiota, kansallismielisiä, vastaan. On aivan yhdentekevää mitä he itse sanovat, sillä sivulta katsottuna he ovat vain subventoidun alaluokan kurjia, joita eliitti pitää asialleen hyödyllisinä idiootteina.

                                                          *****************************

Huomattavasti tärkemmästä asiasta kerrotaan Ylen verkkosivujen jutussa Vapaakauppa: Miksi Kanada-sopimus on hyvä mutta USA-sopimus paha? Ei ole mikään yllätys, että Ylen vanhat vasemmistolaiset internationalistit ovat kasvattaneet uuden toimittajasukupolven, joka syleilee globalismia ja sen tuhoisia voimia kuten EU:ta ja mannerten välisiä vapaakauppasopimuksia. Miten muuten voi selittää sen, että Kanadan ja EU:n välinen CETA-sopimus nähdään jutussa pelkästään hyvänä asiana, vaikka se ei ole muuta kuin portti pahamaineiselle TTIP-sopimukselle, joka tekisi koko maapallosta markkinapelurien ja suurkapitalistien saalistusmaan. 

Uutisen tiimoilta varsinaisena riemuidioottina on esiintynyt ulkomaankauppaministerimme, josta kertoo Ylen verkkosivujen juttu Ministeri Mykkänen hehkuttaa Kanadan vapaakauppasopua: "Suomi eniten hyötyviä maita".

– Suomi on suhteellisesti eniten hyötyvien [maiden] joukossa. Nimenomaan Suomi on maa, joka elää kone- ja laiteviennistä, jossa erilaiset standardit ja tullit ovat suuri riesa, Mykkänen arvioi sopimuksen merkitystä.

Tosiasiassa sopimus on alkua sille, että suomalaiset voivat jatkossa jättää hyvästit pohjavesillemme ja metsillemme. Eräs kansalaisvaikuttaja kertoo fb-sivullaan suomalaisten hölmöstä hyväuskoisuudesta mitä tulee kansainvälisiin kauppasopimuksiin:

Ulkomaiset kaivosyhtiöt raiskaavat maisemat, Coca-Cola vie pohjavedet ja metsät myydään ulkomaisille yrityksille, jotka hakkaavat ne paljaiksi. Niin, ne työpaikat! Niitä ei tule. Ei kai jenkki suomalaiselle maksa (surkeaa) 9-10 euroa tunnilta, jos oman maan duunarin saa tekemään saman homman 5 dollarilla tunnilta. Suomi on kuin 5-vuotias lapsi; se uskoo kaikista lähtökohtaisesti hyvää eikä oikein ota opikseen, vaikka huonosti käykin. Työtä, kilpailua ja halvempia hintoja on aiemminkin luvattu, kun kotimaisista omistuksista on luovuttu. Esimerkkeinä mm. sähkönsiirto ja autokatsastus, kuinkas niiden kanssa kävi? Halpenivatko hinnat kilpailun avulla, tuliko ihmisille töitä vai kävikö täsmälleen päin vastoin? Nyt ei kuitenkaan puhuta yksittäisistä, kotimaisista yrityksistä, vaan meidän luonnonvaroistamme, joita ei missään nimessä pitäisi vieraille luovuttaa. Ennen vanhaan kansat riistivät luonnonvarat toisiltaan sotimalla, nyt sen tekee EU.

PUNAVIHREÄN VÄHEMMISTÖN POLIITTISESTI KORREKTI DIKTATUURI

Hyvien ihmisten™ pitkään tarkkailema Aleksi Valavuori
(oik.) on nyt sitten virallisestikin paha, koska hän sanoi
väärän mielipiteen niistä, joista ei saa sanoa mitään
negatiivista, vaikka se olisi totta.

Myös Yleisradio huomioi verkkosivuillaan Aleksi Valavuoren saamat potkut Espoo United -koripallojoukkueen managerin tehtävistä. Uutisessa Espoo United vapauttaa Valavuoren tehtävistään kerrotaan, että

Valavuoren ympärillä alkoi kuohua, kun hän otti tiistai-iltana Twitterissä kantaa Lidlin mainoskampanjasta syntyneeseen kohuun. Valavuori pyysi kohua anteeksi ja selitti vastaustaan huonoksi vitsiksi. Seuraavaksi hän kertoi tekstin olleen suora lainaus ystävänsä päivityksestä. "Kyseinen ystäväni on homo, jos sillä nyt on jotain merkitystä. Halusin testata mitä eroa on täsmälleen samalla viestillä, kun se tulee minun kirjoittamana.

Erikoista, että Valavuoren homotutulta lainaama kommentti ei noussut kohuksi silloin kun sen sanoi ensimmäisenä homo. Jotta suvaitsevaisuusilveilyn synnyttämä farssi olisi täydellinen, Valavuoren lausunnosta ja potkuista noussut "uutinen" oli seurausta joitain päiviä aikaisemmin nousseesta Lidlin "transsukupuolikohusta". Samettipeppujen puolestaloukkaantuminen syntyi kauppaketjun uudesta mainoskampanjasta, joka vedettiin julkisten anteeksipyytelyjen saattelemana pois. Asiasta kertoi mm. Taloussanomat:

Lidlin markkinointipäällikkö Seppo Niemelä kertoo Taloussanomille, ettei mainosten lauseilla "Tunsin olevani oikea maito väärässä tölkissä" ja "Vihdoin uskallan tulla ulos maitokaapista" ollut tarkoitus loukata ketään yksittäistä henkilöä tai ihmisryhmää.

Molemmissa tapauksissa median nostattama moraalinen närkästys, jonka taustalla on vain pieni äänekäs vähemmistö, kertoo paljon millaisessa poliittisen korrektiuden hysteerisessä ilmapiirissä me Suomessa vuonna 2016 elämme. Tietenkin Valavuoren tapauksessa manageri edustaa työnantajaansa, jonka vuoksi vastuuhenkilön on syytä harjoittaa itsesensuuria. Muotoseikkojen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa arvioida millaista yhteiskunnallista viestiä Valavuoren potkut antavat. 

Valavuoren tapaus on karu esimerkki siitä, että maassamme on poliittisen korrektiuden vähemmistödiktatuuri, jolle pelokas enemmisto on alistunut pelätessään leimautuvansa "pahoiksi ihmisiksi" ja "suvaitsemattomiksi". Kaiken tämän tarpeettoman loiskiehunnan keskellä Yle Watchin on sanottava ääneen, että onhan se nyt sietämätöntä, että joku pieni pervomafia, jolle pitää juuri siksi osoittaa kaapin paikka, voi rauhassa vinkua, uhriutua, uhkailla ja ennen kaikkea määritellä normaalille enemmistölle mikä on sopivaa ja mikä ei. Huumori ja kaikki mikä on heidän kannaltaan epämieluisaa eli totuus, määritellään nyt "suvaitsemattomuudeksi". 

Julkisella ristiinnaulitsemisella kulttuurimarxilaiset vaikuttajat ovat keksineet ovelan moraalisen kiristämisen keinon, jolla tukahdutetaan myös massojen sananvapaus. Monikulttuurisesti suomettunut ilmapiiri ilmenee silti parhaiten julkisuudessa, jossa näkyvät henkilöt ovat omaksuneet itsesensuurin ja kiltin puudelin tavan kumartaa poliittisesti korrekteille muotiopeille. Ilta-Sanomien jutussa Aleksi Valavuoren homolausunnon seuraus – potkut! seuran omistaja Jussi Salonoja vaikuttaa hyvinkoulutetulta koiralta, joka toistaa vähemmistösensitiivistä pc-mantraa:

 – Espoo Unitedilla ei ollut tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin purkaa Valavuoren työsopimus, Salonoja sanoi. – Hän astui kommenteillaan sellaisten rajojen yli, joita ei voi missään nimessä hyväksyä, Salonoja jatkoi.

Lasunnon perusteella Salonoja on alentunut vallitsevan hegemonian aisankannattajaksi, jossa ainoa keino pysyä paskaliemen pinnalla on nuolla punavihreiden totalitaristien kengän pohjia. Tällaisesta asenteesta on vaikea löytää mitään omapäisyyttä ja miehistä ryhtiä.

Hälyttävää on myös seurata lta-Sanomien jutun kommentteja, joissa omiakin ilmaisuvapauksiaan riisuva punavihreä falangi on päässyt koko joukolla vauhtiin sanomalla kuorossa, että "sanomisella on myös vastuu". Mitä sanoista sitten pitäisi seurata? Ilmeisesti vain punavihreille epämieluisista sanoista tulee seurata potkut ja vankilaan, kun taas luokka- ja suomalaisvihaan sekä valkoisen heteromiehen kastroimiseen tähtäävät viestit kuuluvat sananvapauden piiriin. Jos tässä maassa ei tunnusta rakastavansa ja palvovansa LGBT-lahkon aktivisteja jonain aivan ihmeellisen upeina ihmisinä, se onkin todiste päinvastaisesta, jolla pitää olla ankarat seuraukset. Silti friikkisirkuksen helmoihinsa ottaneella tärähtäneistöllä on otsaa puhua saman hengenvetoon sananvapaudesta. Punavihreät khmerit eivät vieläkään halua ymmärtää mistä sananvapaudesta on oikeasti kyse. Toistettakoon tässä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemys asiasta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

                                               *************************

Yle TV2, torstai 27.10.2016 klo 21:00, Noin viikon uutiset 

Jukka Lindström ja Noin viikon uutiset. Suomen ballistisin uutislähetys. Aiheina asekauppa ja klikkausten kalastajat. Vieraana Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä. #nvuutiset HD

Seksitouhuistaan tuomittu ulkomaalistaustainen Axl Smith saattaa tehdä Ylelle edelleen hommia. Taustalukijan ja -kertojan työt näyttävät jatkuvan, minkä voi tarkistaa täältä.  Smithin ääni ei vastaa täysin puheääntä, mutta verratkaapa sitä vanhoihin MTV3:n juontoihin, jolloin eroa ei kuule lainkaan. Monikulttuurin tukeminen ei sinänsä ole uutta Jukka Lindströmin vetämälle Noin viikon uutiset -puujalkavitsiohjelmalle, sillä sen toistuvana pääteemana on vittuilu suomalaisuudelle ja etenkin kansallismielisille, jotka eivät sulata multkultin pakkosyöttöä Ylen keräämillä verovaroilla.

Yle Teema, torstai 27.10.2016 klo 17:00, Stalinin viimeinen juoni 

Tammikuu 1953. Kuolemansa aattona Stalin kehittää mielessään vielä yhden vihollisen: juutalaiset lääkärit. O: Philippe Saada. T: Roche Productions, Ranska. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle Fem, torstai 27.10.2016 klo 23:45 SVT: Cosmopolitanism 

Animerad dokumentär om att leva och verka tillsammans med främlingar i en gemensam värld, bortom rasism och främlingsfientlighet. Internationella filosofer, professorer och politiker ger sin syn på fördelarna och attraktionskraften med cosmopolitanism. Med bland andra Kofi Annan. Av Erik Gandini.

Yle TV1 Torstai 27.10. klo 22:50, Ulkolinja: Clinton vastaan Trump  

1/2. Millaisen presidentin yhdysvaltalaiset valitsevat? Hillary Clintonin ja Donald Trumpin arvomaailmaa arvioivat heidän työtoverinsa, perheenjäsenet ja poliittiset vastustajat.

Katsojan on turha pidättää hengitystään sen suhteen kenen puolella valtamediat ovat Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla.

MILLAISTA ON VALTAMEDIAN KANNATTAMA SUOMEN VÄESTÖPOLITIIKKA?

Kenen isänmaa Suomi on vuonna 2080?

Ylen tv-uutisissa tänään lähetetty ja verkosta löytyvä laaja raportti Meitä on nyt 5.5 miljoonaa toimittaja Jenni Frilander tuulettaa mielivaltaisen väestörajapyykin ylittymistä, joka johtuu pitkälti Euroopan ulkopuolisten värillisten maahantunkeutumisesta ja eduskuntaa pari vuosikymmentä riivanneesta maahamuuttohulluudesta. 

Miksi kukaan maailmassa olisi välinpitämätön oman kansansa väestöllisestä kehityksestä? Tai vieläpä niin, että joku tuntisi jopa riemua, että omaa geneettis-kulttuurista ryhmää ollaan korvaamassa täysin vierailla populaatioilla, jotka ovat tulleet maahan lähinnä etsimään hyötyä isäntämaan kustannuksella. Kysytäänpä asiaa keneltä tahansa tiibetiläiseltä, Israelin juutalaiselta tai japanilaiselta, he kaikki pitäisivät sellaista asennetta silkkana mielettömyytenä, mitä se tietenkin onkin. Pientä ahnetta globaalielittiä lukuunottamatta ainoastaan köyhästä maasta tuleva ammattitaidoton  vapaamatkustaja näkee maahanmuuton järkevänä – hänelle itselleen.

Yli seitsemän miljardin ihmisen ylikuormittuneessa maailmassa älykkäät populaatiot kuten eteläkorealaiset ovat kyenneet luomaan itselleen korkean elintason, mutta on puhdasta valhetta väittää, että heidän etunsa mukaista olisi ottaa maahan tuhansittain afrikkalaisia. Kaikki tietävät tämän, mutta silti vain valkoisille eurooppalaisille ja amerikkalaisille syötetään myrkkyä, että kehitysmaiden länteen kippaama ylijäämäväestö olisi muka joku rikkaus ja keino hoitaa tulevaisuuden kuviteltua kestävyysvajetta aikana jolloin automaatio syö jo nyt työpaikkoja.

Suomessa siirtolaispolitiikalla harjoitettua matalan intensiteetin kansanmurhaa kannattaa näkyvimmin talouselämän harmaat eminenssit sekä tietenkin heidän hyödyllisinä idiootteina toimivat kulttuurialan ammattilaiset ja punavihreät toimittajat. Eräs äännekkäimmistä jälkimmäisen ryhmän edustajista on Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski, joka on saanut päähänsä, että Amerikan mallin pitäisi olla väestöpolitiikassa ainakin läntisessä maailmassa normi, jota kaikkien vielä joten kuten valkoisten maitten olisi seurattava. 

Pääkirjoitusartikkelissaan Olemme (melkein) kaikki maahanmuuttajia – vain pelkurit piiloutuvat muurien taakse Saarikoski pimittää täysin päinvastaisen totuuden eli sen, että Amerikan Yhdysvaltojen etninen sekasotku on väestöpoliittinen poikkeus, kun taas muu maailma kannattaa kulttuurista integriteettiä ylläpitämällä etnistä yhtenäisyyttä, jossa kansakuntaa ei varta vasten hajoteta monikulttuurilla, jonka tien päässä on juureton konsumeristinen monokulttuuri. Vain ison lehden suomalla valtavalla näkyvyydellä kansansa tulevaisuudesta piittaamattomat pelkurit saarnaavat jo 1960-luvulla pystyyn kuolleita maailmankyläunelmia, joiden todellisia arkkitehtejä ovat tänään George Sorosin kaltaiset yhden maailman kulutuskulttuuria ajavat globalistit.

Jutun perusteella Saarikoski potee ilmeisesti myös jonkinlaista viidakkokuumetta, sillä hän hourii täysin omiaa, mitä tulee afrikkalaissiirtolaisten koulutustasoon:

Afrikkalaiset osaavat paljon, sillä 41 prosentilla Yhdysvaltoihin tulleista on korkeakoulututkinto. Uber-työllä maksetaan usein opintoja.

Mikäli afrikkalaiset ovat niin fiksuja kuin heitä ihaileva Saarikoski kuvittelee, niin miksi nämä upeat fiksut ihmiset eivät rakenna Afrikassa kulutusparatiisia, vaan pyrkivät maihin, joissa valkoiset ovat pedanneet pöydän valmiiksi lähtien laista, järjestyksestä ja infrastruktuurista. Syväekologi, Afrikkaa paljon kiertänyt entinen vihreiden kansanedustaja Eero Paloheimo, on todennut moneen otteeseen, että on rikos Afrikkaa ja afrikkalaisia kohtaan, että fiksuin aines imetään länteen. Vaikka Saharan eteläpuolisten ihmisten kognitiiviset kyvyt eivät todistetusti vastaakaan esimerkiksi itäaasialaisia, olisi niillä paljon suurempaa käyttöä Afrikassa kuin länsimaiden Uber-takseissa.

Edellä esitetyn perusteella Saarikoskelle ei tuota ongelmaa olla raadollinen ja kertoa, keitä maahanmuutto lopulta hyödyttää, kun kriteerinä on pelkkä talous. On mielenkiintoista huomata, miten ennen niin sosialismiin kallellaan ollut toimittaja kannattaa nyt globaalikapitalistien raakaa talouspuhetta vain siksi, että sillä voidaan perustella maahanmuuttoa ja ajaa alas kulttuurimarxilaisten vihaama valkoisten etnisyys:

”Maahanmuutto kasvattaa taloutta, mikä parantaa lievästi kantaväestön asemaa, mutta maahanmuuton suurimmat hyötyjät ovat maahanmuuttajat itse, koska he pääsevät nauttimaan mahdollisuuksista, joita heidän lähtömaassaan ei ollut.” Talouskasvun lisäksi maahanmuutto ruokkii tutkimuksen mukaan innovaatioita, yrittämistä ja teknologista kehitystä.

Hurmahenkisesti hipsteröivän libtard-toimittajan kannattaisi välillä kuunnella mitä ihmiskunnan asioihin paremmin perehtyneellä emeritusprofessori Timo Vihavaisella on sanottavana talousfetisismistä arvoidessaan internationalisti Heikki Aittokosken kirjan Kuolemantanssi: 

Hämmästyttävää on, ettei kirjoittajan mieleen näytä tulleen se, että ihminen on aivan yhtä kuolevainen mahdollisesta nationalismistaan tai sen puutteesta riippumatta. 

Kuolevaisuutensa takia hän epäilemättä myös on kiinnostunut itseään suuremmista asioista, suvusta, perheestä ja kansakunnasta. Elukatkin lisääntyvät ja huolehtivat omista jälkeläisistään, mutta ihminen näkee pitemmälle: suku ja kansakunta eivät ole pelkkää ”sepitettä”. Ne ovat niin sanotusti elämää suurempia asioita, joilla on tietty pyhyys. 

Tai sitten sellainen puuttuu. Mikäli kulttuuri on madaltunut pelkäksi aineellisen rihkaman keräämiseksi hinnalla millä hyvänsä, on sille yhdentekevää, kuka tätä kasaamista palvelee ja miten. Sellaisessa tapauksessa nationalismi muuttuu vahingolliseksi menneisyyden jäänteeksi, joka on miellettävä ongelmaksi ja kummallisuudeksi, ei luonnolliseksi taipumukseksi. 

Nationalismin ihmetteleminen on tietenkin aiheellista ja aivan sallittua toimintaa. Sen ymmärtämiseksi kannattaisi samaan aikaan myös ihmetellä sellaista politiikkaa, joka jättää kokonaiset maat avoimiksi invaasiolle, potentiaalisesti miljardien ihmisten käytännössä rajoittamattomalle vyörylle niihin koteihin, joita kansakunnat ovat itselleen rakentaneet.

Ainoastaan suomalaisten etnistä katoamista kansojen mereen haaveilevasti kaipaava Saska Saarikoski voi leperrellä tällaisia kuolon sanoja:

Suomessa kohistaan nyt pakolaisista, vaikka pitäisi puhua siirtolaisista. Eurooppa harmaantuu ja rapistuu, tarvitsemme lisää käsiä ja aivoja. Jos haluamme pärjätä, Washington on Suomen tulevaisuus. Ei ehkä huominen, mutta ylihuominen.

Lausunto edustaa sen sortin harhaista utopismia, että Saarikoskelle lienee kasvanut punavihreä kupla otsaan asustellessaan lapsenmielisen Amerikan materialistisessa sulatusuunissa. Samanlaisella vaivihkaisen kansavaihdon kannalla on myös tämän kirjoituksen alussa mainitun Ylen artikkelin kirjoittaja Jenni Frilander. Jo jutun insertissä kerrotaan mikä on peli henki:

Melkein kaikki on vuosien saatossa mullistunut, mutta Maria ja Johannes pysyvät. Tällaisia me olemme – ennen ja nyt.

Harmittomalta näyttävän lauseen piiloviesti on ilmeinen, koska toimittaja haluaa meidän ymmärtävän, että joka ikinen maamme kamaralla tallustava geenikokonaisuus kuuluu automaattisesti meihin, suomalaisiin. Vähän myöhemmin Frilander toteaa:

Nyt 5,5 miljoonan asukkaan raja tuli täyteen enemmänkin sen takia, kun muualta muutettiin meille. Ilman maahanmuuttoa Suomen väestö alkaisi pikku hiljaa pienentyä. YK:n arvion mukaan Suomen luonnollinen väestönkasvu kääntyisi negatiiviseksi vuoden 2030 paikkeilla. Tulevaisuudessa väestömme kasvaa vain maahanmuuton seurauksena.

Mikä ihmeen "Suomen luonnollinen väestönkasvu"? Onko se kirjattu perustuslakiin vai löytyykö se jostain väestötieteellisestä tutkimuksesta? On jokseenkin kaksinaamaista, että nämä frilanderit ovat kerkeän huolestuneita väestönkasvusta, mutta vain silloin, kun se koskee korkean kulutuksen länsimaalaisia. Länsimaiden väestönkasvu ei näytä olevan hyväkkäille ongelma, kun sitä kasvatetaan afrikkalaisilla samalla kun oma geenipooli riudutetaan väestötasolle, joka vastaa homoseksuaalien lisääntymisfrekvenssiä. Ei liene sattumaa, että homoelämäntavan ja perhevihamielisen feminismin hypetys on ollut pinnalla suurin piirtein yhtä kauan kuin länteen on alettu päästää lisääntymishaluisia nuoria miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta.

Suomen ja suomalaisuuden säilymisen kannalta on valtava uhka, että väestöpohjaa kasvatetaan täysin vierailla, ei-eurooppalaisilla matalan koulutustason ihmisillä, ja tämä aikana, jolloin sosiaaliset  tulonsiirrot ovat korvaamassa työstä saatavaa palkkatuloa. Silti eräästä näkökulmasta huoli suomalaisten väestöpohjasta on turhaa: suurten ikäluokkien synnyttämä eläkeläisvääristymä katoaa heidän kuollessaan, eikä automaation ja robotiikan hallitsemassa yhteiskunnassa tarvita enää lisäväestöä. Siksi joidenkin yhteiskuntainsinöörien horinat tarpeesta saada ulkomaalaisten avulla lisää "suomalaisväestöä" ovat sekä yhteiskunnallisesti että ekologisesti täysin kestämättömällä pohjalla. Suomalaisväestö pärjää aivan hyvin omalla sekä siihen lisätyillä pienillä eurooppalaisilla veljesväestöillä, vaikka määrämme jäisi reilusti alle neljän miljoonan. 

Jutussa asiantuntijana käytetty Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Panu Pulma esittää melko tyypillisiä postmodernilla hapatuksella vaivattuja näkemyksiä, jotka eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Pulma esiintyy monikulttuurikokeilun apostolina ottaessaan hyvänä esimerkkinä europiditaustaiset tataarit, tosin jättäen ovelasti kertomatta tuon etnisen ryhmän nimen:

Suomeen syntyi jo 1800-1900-lukujen taitteessa islamilainen yhteisö. – Ei se, että meille syntyi islamilainen yhteisö, jolla on omat seurakuntansa ja jumalanpalveluspaikkansa, estänyt heitä tulemasta osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Vaikeudet johtuivat siitä, että heitä ei tahdottu hyväksyä tähän asemaan. Juutalaisten kohdalla oli samantyyppinen tilanne.

Ainoastaan ilveilijä voi väittää vakavalla naamalla, että Suomen pieni islamilainen tataarivähemmistö olisi tyyppiesimerkki maailmalla vallitsevasta islamista ja sen kuumaverisestä väestöpohjasta. Yrittääpä yliopiston vanha punasumuttaja syyllistää suomalaisia vielä sadan vuoden jälkeenkin siitä, ettei tataareja ja juutalaisia "kotoutettu" tarpeeksi! Jos jotakuta pitäisi syyttää, niin se olisi Panu Pulma, koska hän kyseenalaistaa tataarien maineen yhdistämällä heidät koko maailman muslimeihin. Ei ole nimittäin mikään salaisuus, että Suomen tataarien muslimiyhdyskunta ei tahdo olla missään yhteydessä Lähi-idän partamullahien ja afrikkalaisten jihadistien kanssa.

Jutun lopussa Palmu ryhtyy George Sorosin ja muiden globalistigangsterien hyödylliseksi idiootiksi:

Kuplat eivät välttämättä ole haitallisia. – Yhtenäiskulttuuri saattoi olla hyvin haitallinen, koska se saattoi mahdol­listaa joukkopsykoottisia ilmiöitä, joissa saadaan suuret määrät ihmisiä marssimaan hanhen marssia johtajan perässä. Pirstaloituneessa maailmassa se on paljon vaikeampaa. Se on tämän asian hyvä puoli.

Kuplat saattavat olla hyödyllisiä, sillä eihän sitä tiedä, kuinka punavihreä kupla on auttanut Pulmaa vaikkapa yliopiston virantäytössä. Professorin auktoriteetilla voi sitten saarnata punaisten antifasistien loppuun kulunutta vainoharhaa ja postmoderniksi julistetun maailman oppia, jossa yhteisöstä piittaamattoman hedonistin elämäntavasta pitää tehdä hyve.

Mitä tällä pirstaloituneella maailmalla on sitten saavutettu? Nimensä mukaisesti pirstaleita, hajonneita ihmisiä. "Viimeisen ihmisen maailma", sanoisi Nietzsche; individualismin kuoren suojista läntiset ihmisparat voivat vapaasti "toteuttaa itseään", usein sitä minän heikointa puolta kuten seksuaalisia perversioita tai uppoutumista massakulttuurin henkisesti tyhjään maailmaan. Pirstaloiduksi tehdyssä maailmassa yksilö voi uskotella itselleen toteuttavansa vapaata tahtoa, vaikka todellisuudessa hän riutuu addiktioiden ja hedonistisen kulutuskulttuurin maailmassa, jota ohjaavat globalisaation nukkemestarit. Kansallismielinen yhteisöllisyys ja elämää suurempi uhrimieli on rotanmyrkkyä tällaiselle elämäntavalle, jota globalistit ja heidän pikku apurinsa yrittävät puolustaa erittämällä sappea kaikkea säilyttävää ja ikuista vastaan.


                                                           ************************

Parin viime päivän perussetit:


Yle Teema, tiistai 25.10.2016 klo 21:00, Historia: Afroamerikkalaiset 

3/6. Tulensilmässä (1861 - 1896). Sisällissota, orjuuden päättyminen ja uudelleenrakentamisen lyhyt aika oli väkivaltaisin ja kauaskantoisin afroamerikkalaisten historiassa.


Yle Teema, tiistai 25.10.2016 klo 23:01, Stalinin viimeinen juoni 

Tammikuu 1953. Kuolemansa aattona Stalin kehittää mielessään vielä yhden vihollisen: juutalaiset lääkärit. O: Philippe Saada. T: Roche Productions, Ranska. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Uusinta tältä syksyltä. Ensimmäisen kerran ohelma nähtiin Teemalla kuusi vuotta sitten ja Yle Watch arvio sen silloin täällä.


Yle Teema, maanantai 24.10.2016 klo 17:55, Historia: Latinalaisamerikkalaiset  

3/6. Toisessa maailmansodassa sotineilla siirtolaisilla ei ole samoja kansalaisoikeuksia kuin amerikkalaisilla. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV1, maanantai 24.10. 2016, klo 16:05, Arto Nyberg 

Haastateltavina juhlakiertueelle lähtevä Anneli Sari, ultrajuoksija Juha Jumisko sekä yksi Feministisen puolueen puheenjohtajista, sarjakuvataiteilija Warda Ahmed. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi

YLESSÄ ON TOTTA VAIN TOIMITTAJIEN NILKKILIBERAALI UMPIKIEROILU

Yle on samassa globaalissa media-mafiassa.

Suuri osa suomalaisista uskoo, että veronmaksajien kustantaman Yleisradion palveluksessa olevat toimittajat noudattavat journalistisen etiikan sääntöjä. Osa saattaa toimiakin näin, mutta yhä lisääntyvässä määrin iso joukko Ylen toimittajia käyttää mediajätin näkyvyyttä vain hyväksi ajaakseen omaa poliittista agendaa. Tämä on mahdollista siksi, että toimittajien ideologia ei poikkea juurikaan Ylen virallisesta linjasta. Siksi mitä luihuimmat propagandistit voivat rauhassa painostaa journalistisella verukkeella esimerkiksi talouselämän tahoja, jotka eivät "paljastusuutisen" jälkeen alistu muuttamaan laillisia toimintatapojaan miellyttääkseen Ylen kulttuuribolshevikkeja.

Härskeimmät Yle politrukit kuten toimittaja Jussi Eronen kävi jopa kampanjaa Osuuspankkia vastaan, koska sen maksujärjestelmää käytetään kansallissosialistisen mutta täysin laillisen verkkokauppa Kadulle.comin asioinnissa. Jussi Erosen toimittamassa tuoreessa uutisjutussa Uusnatsien verkkokaupan maksupalvelu katkesi – Rahaliikennettä pyörittänyt OP: "Arvojen ja tekojen kohdattava"  toimittaja ei mainitse sanallakaan siitä, että hän on itse kampanjoinut Twitterissä Osuuspankkia vastaan.

Ylen tiedostavan punaringin sota Kadulle.comia vastaan alkoi aiemmin syksyllä, kun toimittaja Sara Rigatelli (tuttu vihastaan Soldiers of Odinia kohtaan) julkaisi "kohusartikkelin", jonka pääviestinä oli, että "natseilla" ei saa olla mitään oikeutta harjoittaa verkkokauppaa, vaikka toiminta on sinänsä täysin laillista. Rigatellin ja Erosen nilkkimäisestä kieroilusta kertoi ensimmäisenä Magneettimedia jutussaan Yle painosti Osuuspankkia viikkoja Vastarintaliikkeen vuoksi – julkaisi lopulta loka-artikkelin. Verkkolehden mukaan Rigatelli pyrkii tuomaan Suomeen ulkomailta tuttua mallia, jossa valtamedia pyrkii tuhoamaan kansallismielisen opposition tilanteissa, joissa poliisi ei voi suoraan puuttua toisinajattelijoiden toimintaan.  Esiin tulleiden tietojen perusteella Magneettimedia arvioi toimittaja Erosen omasta mielestään "Hyvän asian" puolella olevaa luihua toimintaa näin:

Eronen paljasti Twitterissä, että Yle oli painostanut Osuuspankkia jo viikkoja ennen uutisen julkaisua. Kun Osuuspankki ei suostunut puuttumaan täysin laillisen Kadulle.comin toimintaan Ylen painostuksesta huolimatta, aloittivat toimittajat lopulta julkisen lokakampanjan pankkia vastaan

Näin alhaiseen poliittiseen suhmurointiin, vieläpä mediajätin lihaksia hyväksi käyttäen, eivät olisi kehdanneet ryhtyä edes 1970-luvun taistolainen toimittajakunta, silloin kun se halusi painostaa Kekkos-vastaisia voimia. Ollaanpa Suomen Vastarintaliikkeestä mitä mieltä tahansa, sen laillisen yritystoiminnan tukahduttaminen on osoitus toimittajien häikäilemättömästä, rikollishenkisestä poliittisesta vainosta. Yle juhli onnistunutta källitystä jopa Yle Radio 1:n ja Radio Suomen uutislähetyksissä kertomalla asiasta heti uutisten alussa, jopa ennen perinteeksi käynyttä Trump-mollausta. 

Osuuspankin painostustapaus kertoo myös siitä, minne toimittajat energiansa suuntaavat. Kansalaisia oikeasti tärkeistä ja kiinnostavista asioista Yle vaikenee edelleen kuten aivan hiljaittain Raumalla sattuneesta ulkomaalaisten tekemästä alaikäisen joukkoraiskauksesta. Vaikka poliisi tiedotti asiasta, siitä kertoi vain vaihtoehtomediat kuten verkkolehti Nykysuomi. Ylellä näyttää olevan muut prioriteetit.

                                                      **********************

Yle TV1 Torstai 20.10.2016 klo 12:12, USA:n presidentinvaali 2016: 3. väittely 

Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaat Hilary Clinton ja Donald Trump kohtaavat kolmannessa tv-väittelyssä. Suora lähetys. HD

Tässä linkki Trumpin suomennettuun puheeseen, joka ei näy Ylessä.

Kukaan mediaa seuraava kansalainen ei ole voinut välttyä USA:n presidentivaalien 3. väittelyn uutisoinnilta. Yle lähetti viimeöiset keskustelut tänä iltapäivällä tekstitettyinä ja verkkosivuilta löytyy parikin aiheeseen liittyvää juttua kuten Faktantarkistus! Näin Trump ja Clinton vetivät mutkat suoriksi väittelyn tuoksinassa, jossa Donald Trumpista leivotaan tietenkin suurempaa konnaa, vaikka poliittisten tekojen rintamalla vain Hillary Clinton on syyllistynyt oikeasti konnuuksiin. Myös Trumpin puheet mahdollisesta vaalivilpistä on esitetty varsinkin Ylessä jonain äärioikeistolaisena salaliittoteoriana, vaikka jo nyt tiedetään se, että Clintonia tukevalla ääriliberaalilla vehkeilijä George Sorosilla on vahva yhteys firmaan, joka on toimittanut 16 osavaltioon vaalikoneet.

Ylen omassa analyysissa USA:n vaaleihin alle kolme viikkoa – Mitä vielä voi tapahtua? turvaudutaan taas kerran Ulkopoliittisen insituutin (UPI) Nato-sionistisiin Demokraattien kannattajiin kuten Leo Micheliin ja Anna Kronlundiin. Jos ei satu olemaan pelkästään Ylen, Hesarin ja USA:n itärannikon sanomalehtien varassa, UPI:n tutkijoiden selittelyt vaikuttavat enimmäkseen toiveajattelulta, jossa kaikki Trumpin maaliin osuvat puheet on poistettu tietoisuudesta.

Sen sijaan löylyn lyömänä hurmoksena on pidettävä kolmannen UPI-tutkijan, konservatiivisen cuck-aisankannattaja Mika Aaltolan voitonvarmoja revittelyjä Iltalehdessä. Poju ei ole näköjään vieläkään oppinut mitään Brexitistä ja kuvittelee Hillaryn hehkutuksella olevan jokin maaginen vaikutus presidentinvaalien tulokseen. Valtamedioiden viittaukset galluptuloksiin voidaan myös unohtaa, sillä nekin ovat kovaa vauhtia paljastumassa pelkäksi manipulaatioksi. Tunnettu konservatiinen amerikkalaiskommentaattori Ann Coulter tiivistikin viimeisimmässä verkkolehti Vdaren kolumnissaan koko presidentinvaalikampanjan yhteen lauseeseen: Hillarylla on media puolellaan, mutta Trumpilla puolestaan avainkysymykset.

TV 1:n pääuutislähetyksessä klo 20.30 satusetä Matti Rönkä otti tulevat vaalit niin henkilökohtaisesti, että hän puhui tuskaisen möreäksi muuttuneella äänellä Trumpin "venkoilusta" samalla kun naama vääntyi inhon irvistykseen (kohdasta 04:30 eteenpäin). Rönkän tunteiden purkauksen jälkeen saimme nähdä toimittaja Pirkko Pöntisen ahdistuneen oloista puhetta siitä, kuinka Trump on "romahtamassa", vaikka tuollaisen kielikuvan käyttö näyttää katsojasta lähinnä kirjeenvaihtajan oman tilan projektiolta. Huvittavaa oli myös kuulla väite, että Trump on jakamassa kahtia kansakuntaa eikä häntä "järki paljon pakota", kun vaalien jälkeen pitäisi yhdistää kansakuntaa. Väite on kummallinen, kun tietää miten juuri aikaisemmat presidentit ovat sirpaloineet Amerikkaa tuottamalla maahan siirtolaisia, joilla ei mitään yhteistä intressiä kansakunnan historian ja vaurauden luoneiden valkoisten kanssa.

Yleisesti ottaen TV-uutisessa keskityttiin ennalta arvattavasti pelkästään Clintonin muutamaan onnistuneeseen nokitteluun, mutta vastaavia Trumpin erävoittoja ei tietenkään näytetty, jonka vuoksi katsojalle jäi mielikuva, että Hillary Clinton jauhotti Donald Trumpin 6-0, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Yle TV1, Torstai 20.10.2016 klo 22:00, Ulkolinja: USA:n rotuvihan uusi aika  

Ku Klux Klaanin jäsenmäärä kasvaa Yhdysvalloissa, ja klaanin riiteissä ristit roihuavat. Samalla afroamerikkalainen väestö vaatii yhä räväkämmin oikeudenmukaista kohtelua. Uhkaako Yhdysvaltoja uusi rotusota? T: BBC. HD

Linkki Yle Areenaan.

Vasemmistoliberaalien miehittämän BBC:n viime vuonna tekemä dokumentti KKK:sta ja Mustista panttereista noudattaa tuttua narraatiota: filmi seuraa valkoisen alaluokan harhaiseksi tarkoitettua vihapuuhailua, jota vastustaa perustellusti sorretut mustat.  Dokumentin suurin arvo on siinä, että sen tarkkaan suunniteltu käsikirjoitus paljastaa sen, miten paljon hyväosaiset punaporvarit halveksuvat ja vihaavat omaa valkoista köyhälistöään. Esimerkiksi demarieläkäläisten suosiman äärikonformistisen Seura-lehden TV-maailma liitteessä (nro 41/2016) kriitikko-muusikko Arto Pajukallio toteaa dokumentista näin:

Klaanilaiset hokevat tunteenomaisesti tulleensa sorretuiksi ja väheksytyiksi ja korostavat valmiuttaan puolustaa rotunsa, valkoisten amerikkalaisten kristittyjen historiaa. Rasismiin ja poliisiväkivaltaan kyllästyneet mustat voivat puolestaan perustella faktisesti vihaansa rotusorron uhreina.

Tilastolliset viittaukset arkipäivän rotujen väliseen väkivaltaan loistavat dokumentissa poissaolollaan ja ainoa tapaus, jota käsiteltiin antaumuksella on valkoisen Dylann Storm Roofin hyökkäys mustien kirkkoon. Vain punavihreässä kuplassa elävä etnomasokisti ei halua kuulla valtamedian virallisen narraation pimeäksi jätettyä puolta, josta Yle Watch kertoi Dylann Roofin tapaukseen liittyvässä jutussaan Media luo murhaajia. Pajukallion uskomus, että Amerikan tai Euroopan valkoisten kokemukset värillisten moninkertaisesta väkivallasta valkoisia vastaan ovat vain "tunteenomaisia" kuvitelmia, kääntyy aivan toisenlaiseksi kun perehtyy kylmiin tilastotietoihin eikä kontrolloidun median vakiokertomuksiin:

Year 2003 – Rape/Sexual Assault 
White on Black: 0 - Black on White: 20,309; Black on Black: 21,104 

Year 2004 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 11,610; Black on Black: 35,33 

Year 2005 – Rape/Sexual Assault
White on Black : 0 - Black on White: 37,460; Black on Black: 36, 620 

Year 2006 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 32, 443; Black on Black: 7,705 

Year 2007 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 14,092; Black on Black: 12,780 

Year 2008 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 19,292; Black on Black: 34,841 

Total over six conservative years:
White on Black: 0 - Black on White: 135,206; Black on Black: 148,38 

Average over six consecutive years:
White on Black: 0 - Black on White: 22,534; Black on Black: 24,730

Jos tämäkään ei vielä riitä, Yle Watchin artikkelissa Yle maalaa mustan valkoiseksi, kerrotaan virallisiin lähteisin tukeutuen, kuinka monta kertaa enemmän mustat lahtaavat valkoisia kuoliaaksi Amerikassa kuin valkoiset mustia. Näiden tosiasioiden valossa on hämmästyttävää, miten lempeän apaattisesti valkoiset suhtautuvat siihen, että mustat murhaavat lapsiamme ja sisariamme, sillä terveessä kulttuurissa sen pitäisi nostattaa kansan rotutietoiseen raivoon ja itsesuojeluun. Mutta mehän emme eläkään enää normaalissa kulttuurissa, vaan kansallismasokistisessa itsetuhoyhteiskunnassa.

Valkoiset liberaalit harjoittavat jatkuvasti uhripolitiikkaa, mutta kun tosiasiat osoittavat enimmän väkivallan harjoittajien olevan mustia ja uhrien valkoisia, asiasta vaietaan, koska tällöin pyhiksi uhreiksi pitäisi korottaa valkoiset, jotka taas virallisen selityksen mukaan eivät ole muuta kuin etuoikeutettuja rasisteja. Yle Watch:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia. Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaa. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta. 

                                                   *********************

Yle Teema,Torstai 20.10.2016 klo 18:00, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet  

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. HD

Viikon sisään jo neljäs uusinta tästä ohjelmasta. Moni tavallinen Yle-veroa maksava tv:n katsoja kysyy, että miksi ihmeessä.

Yle Teema,Torstai 20.10.2016  klo 21:55 (1967), Lapualaismorsian

Ylioppilasteatteria, pasifismia ja nuorison kuohuntaa kahdella Jussilla palkitussa aikalaiskuvauksessa. Yhdessä asuvaa kolmikkoa esittävät Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Kirsti Wallasvaara. O: M. Niskanen Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus, seksi).

A-STUDIOSSA GLOBALISTIEN PUHETTA NATIONALISMISTA

Susanna Turusen Brysselin studio. Mielenkiintoinen
taustakuva.

A-studio Yle TV1 Keskiviikko 19.10.2016 klo 21:05 

Voiko huulirasvalla doupata? Hyvä paha nationalismi - Oi maamme Suomi, Amerikan köyhät valkoiset, nationalismi Euroopassa. Juontajina Susanne Päivärinta ja Susanna Turunen. #yleastudio H

Linkki Yle Areenaan.

Ylen ajankohtaisohjelmat yrittävät silloin tällöin käsitellä myös kansaa liikuttavia suuria kysymyksiä. Olisihan tämän illan A-studio huonompikin voinut olla, mutta valittu asenne oli silti juuri niin nihkeä kansallismielisyydelle kuin saattoi ennakkoon odottaa. Räikein demonisointi oli tällä kertaa jätetty pois, mutta studioon kutsutut keskustelijat oli varmuuden vuoksi valittu niin, että kansallismielisyyttä edusti vain yksi henkilö, kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps), kun taas internationalistista kantaa puolusti Helsingin Sanomien toimittaja-kirjailja Heikki Aitokoski, Hanasaaren suomenruotsalaisen kulttuurikeskuksen johtaja Gunvor Kronman ja tietenkin toimittaja Susanne Päivärinta.

Keskustelua pohjusti Ylen verkkosivuiltakin löytyvä historioitsija Teemu Keskisarjan uskaliaan raikas videomielipide nationalismista. Keskisarjan näkemyksestä keskusteltiin vain nimeksi, sillä hyvin nopeasti tilanne jumiutui tuttuun kuvioon, jossa kaksi vierasta yhdessä toimittajan kanssa ahdisteli nurkkaan ajettua toisinajattelijaa. Huhtasaaren kunniaksi on todettava, ettei hän ottanut perääntyvää asennetta, vaan päinvastoin esitti muille nationalismia ylistäviä vastakysymyksiä. Valitettavasti toimittaja katkaisi nopeasti Huhtasaaren puheenvuorot, sillä Päivärinta tuntuu rakastavan vain omaa ääntään. Katsojan kannalta tämä on kiusallista, sillä yleensä haastateltavan pitäisi saada puhua enemmän kuin haastattelijan. Huhtasaarikaan ei ollut aivan parhaimmillaan, sillä hänen puheensä rönsyili hivenen liikaa asetetuista kysymyksistä, mutta tämä taitaa olla tyypillistä kaikille poliitikoille.

Kansallismielisyyden kriitikkona tunnettu toimittaja Heikki Aitokoski väitti, että nationalismi eli kansallinen itsemääräämisoikeus on hyvä "sopivana annoksena", mutta hyvin vaarallinen jos määrää lisätään. Ilmeisesti Suomella se oli vuonna 1939 äärimmäisen vaarallisella tasolla, jota piti sen vuoksi alentaa kohtuulliseksi rauhantahtoisen itänaapurin interventiolla. Aittokoski toisti keskustelussa muiden internationalistien tapaan jo kliseeksi käynyttä hokemaa, että viimeisen 10-15 vuoden aikana nationalismi on lisääntynyt huolestuttavan paljon. Tiedetoimittaja Marko Hamilo kommentoi Facebook-sivullaan Aittokosken huolta lohkaisemalla, että "tuon annosteorian kielikuvin sanoisin, että se on palannut tässä viimeisten 10 vuoden takana fataalista hyponationalismista sinne viiterajojen alareunaan".

Ohjelman puolivälissä päiviteltiin liberaalin tarkkailijan silmin valkoisen alaluokan Trump-kannatusta, jonka jälkeen siirryttiin toimittaja Susanna Turusen isännöimään studiokeskusteluun Brysselissä. Jo ennen lähetystä käydystä keskustelusta löytyy Ylen verkkosivujen artikkeli Patriootti rakastaa kotimaataan, nationalisti vihaa muita?, jossa kerrotaan, että

Maahanmuutto- ja pakolaiskriisi ovat lisänneet nationalististen puolueiden kannatusta Euroopassa. Useassa EU-maassa on hyökätty ulkomaalaisia kohtaan sanoin ja teoin.

Artikkelin provokatiivinen kysymyksen asettelu sopii hyvin aiheen luonteeseen, vaikka siihen vastaaminen ei aiheutakaan Yle Watchissa mitään ongelmaa. Me vastaamme: pahimmillaan patriootti on uskollinen vain valtio- ja esivallalle, vaikka valtio olisi kuinka mielivaltainen tahansa. Sen sijaan nationalisti on uskollinen ainoastaan kansalleen, ei sen tyranneille ja kansallisvaltiota vihaaville internationalisteille ym. sosialisteille.

EU:n liittovaltiokehitystä kannattava toimittaja Turunen oli valinnut vieraksi pari laimeaa vasemmistohenkistä kansallismielistä Pohjois-Irlannista ja Espanjan Kataloniasta, hollantilaisen populismitutkijan ja flaamilaisen maltillisen nationalistin. Kuinka tyypillistä, että studiossa ei nähty yhtäkään varsinaista nationalistia, vaikka keskustelua käytiin nationalismista ja sen "ikävistä poissulkevista piirteistä". Haastattelun lopussa hollantilaistutkija Louise Hoon kääntää syy- ja seurasuhteet päälaelleen: "Populistinen nationalismi on uhka Euroopalle, mutta en vielä väittäisi, että historia toistaa itseään"

Kaikkein vaarallisinta on ongelman alkusyy eli kansoistaan piittaamattomat globalismin hämärävoimat, joiden tuhoisa politiikka synnyttää väistämättä vastareaktion. Jos jonkin asian vaarallisuus vaatisi julkisen keskustelun, niin se olisi tämä.


                                                      **************************



Yle Teema, Torstai 20.10.2016 klo 18:00, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. HD


Yle Teema Torstai 20.10. 2016 klo 21:55 (1967), Lapualaismorsian 

Ylioppilasteatteria, pasifismia ja nuorison kuohuntaa kahdella Jussilla palkitussa aikalaiskuvauksessa. Yhdessä asuvaa kolmikkoa esittävät Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Kirsti Wallasvaara. O: M. Niskanen Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus, seksi)

KOULUJEN TASA-ARVO-OPAS – UUSMARXILAISEN ALAKULTTUURIN TIE INSTITUUTIOIHIN

Samalla tavalla kuin lännessä keskitytään nyt islamistien
vyöryn alla pyörittelemään eri sukupuolten määrää,
Konstantinopoli vallattiin v. 1453 hetkellä, jolloin papit
keskustelivat mitä sukupuolta enkelit ovat.

Vasemmistolaisilla ja liberaalioikeistolaisilla on tapana vähätellä kulttuurimarxilaisuutta ja selittää se pelkäksi äärioikeiston salaliittoteoriaksi. Leimakirvesten heittelyä on pidettävä puolustusreaktiona, joka kertoo vasemmistoliberaalien haluttomuudesta keskustella asiasta vakavasti. Ennen kaikkea he ovat kykenemättömiä esittämään vasta-argumentteja, koska syvempi kultuurimarxilaisuuden penkominen paljastaisi auttamattomasti, että länsimaissa on 1960-luvun lopulta lähtien ollut menossa kestävien arvojen tietoinen tuhoaminen "edistyksen" ja "tasa-arvon" nimissä. Havaitut yhteiskunnalliset ilmiöt ovat faktoja, joten on yhdentekevää millä nimellä tätä uusvasemmiston kulttuurihegemoniaa kutsutaan. 

Viime vuosina kansan syvät rivit ovat heränneet Hyvien asioiden kaapuun naamioituun kulttuurimädätykseen, jonka vuoksi hegemoninen vastapuoli on käynyt entistä aggressiivisempaan hyökkäykseen ja alkanut vaatia mitä mielettömämpiä "uudistuksia". Viimeisimmästä järjettömyydestä kertoo Yle uutisten juttu Koulujen tasa-arvo-opas raivostutti vanhemmat – Opetushallitus: Kouluissa saa edelleen puhua tytöistä ja pojista, jossa yritetään rauhoitella kansalaisia samalla kun vihjataan, että kysymyksessä on vain konservatiivisten vanhempien hysteerisestä ylireagoinnista:

– Huoltajilta tullutta palautetta on jo sähköposti täynnä. Kyllä tästä aikamoinen kohu on noussut. Ei tässä ole mistään uudesta asiasta kyse, vaan tämä on opettajille apuvälineeksi tarkoitettu opas, jotta he voivat pohtia, miten tasa-arvoa voi paremmin toteuttaa. Tämä on opas, apuväline opetukseen, ei mikään määräys, Kauppinen sanoo.

Uskoo ken haluaa, mutta on paljon todennäköisempää, että Opetushallituksen tasa-arvo-opas on tehty ihan vakavissa tarkoituksissa ensin tärpiksi, joka halutaan lähitulevaisuudessa muuttaa koulujen todellisuudeksi. On tunnettua, että kulttuuriseen vaikuttamiseen suuntautuneet piilomarxilaiset ovat aina edenneet tavoitteisiinsa asteittain hivuttamalla ja kun päämäärä on saavutettu, esitetään uusi vieläkin älyttömämpi "vapautta ja tasa-arvoa" lisäävä tavoite. Kaiken tämä taustalla on uusvasemmiston harjoittama tasa-arvokultti, jolla ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään tekemistä reiluuden tai puhumattakaan rationaalisuuden kanssa; matemaattinen tasa-arvo on taikauskon asemaan nostettu fetissi, jota vasemmisto palvoo uskonnollisella sokeudella.

Ylen uutiset viittaa uutisessaan myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteen juttuun, jossa toimittaja Jutta Sarhimaa arvio Opetushallituksen tasa-arvo-opasta ihastelevin ja kritiikittömin sanakääntein. Sarhimaan jutussa kerrotaan hyödyllisen idiootin mainoslausetta käyttäen, että "muutos on osa kansainvälistä kehitystä" ikään kuin kansainvälisyys olisi itsessään aina positiivinen selittävä tekijä. Kun tällaisesta tyhjän puhumisesta kuoritaan pois vanha sosialistisen internationaalin retoriikka, kyseisessä "kehityksessä" ei olekaan kyse muusta kuin kulttuurimarxilaisten pitkästä marssista läpi instituutioiden. Kansan kielellä ilmiö tunnetaan nimellä punamädätys. 

Kansakunnan tulevaisuuden kannalta on paljon tärkeämpää arvioda sitä, kuinka paljon jatkuva sukupuoliasioiden pyörittely aiheuttaa yhteiskunnallista vastakkainasettelua kuin päivitellä biologian kieltävien tasa-arvofundamentalistien sosiaalisia konstruktioita. Sukupuoliasoiden tunteita nostattava julkinen keskustelu jakaa varmuudella kansaa ja juuri se voi olla tällaisten ulostulojen tarkoituskin. Voidaan perustellusti väittää, että mitä vähemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta suomalaiset kokevat, sitä helpompaa on EU:n ja globaalieliitin edistää kansainvaellusta ja myydä maa velkaorjuuteen, koska kansa ei asetu yhdessä sitä vastaan, vaan kinastelee tunteita nostattavien arvokysymysten parissa.

Tasa-arvofundamentalismin hullunkurisimpiin vaatimuksiin ei yhteiskuntarauhan nimissä kannata silti alistua, vaan osoittaa vastapuolelle kärsivällisesti heidän ajatusvirheensä ja toivoa että he oppisivat niistä jotain. Kansallismielisen aktivismin eturintamaan viime vuosina astunut Tuukka Kuru kommentoi Facebookissa napakoilla lyhyillä huomatuksillaan Opetushallituksen pahamaineisen tasa-arvo-oppaan teesejä:

"Sukupuolittuneisuuden lieventäminen on välttämätöntä jo esiopetuksessa ja peruskoulussa, koska lasten asenteet sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja tasaarvoon vakiintuvat pitkälti esi- ja peruskouluiässä"
Lasten asenteet sukupuoleen syntyvät pian syntymänsä jälkeen, jolloin hänen biologiset ominaisuudet ohjaavat hänen terveeseen ja luonnonmukaiseen sukupuoli-identiteettiin. Miten ihmeessä "sukupuolittuneen seksuaalisuuden" purkaminen kuuluu eskariin tai peruskouluun?
"Miten pojat voisivat olla sekä hyväksyttyjä poikaporukassa että ahkeria ja menestyviä oppilaita?"
Olemalla hyvä tyyppi?
"Oletamme myös, että ihmisen sukupuoli on muuttumaton ja syntyessä määritetty."
Toivottavasti opetushallituskin olettaisi samoin.
"Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä."
Siinä tapauksessa minä olen genderfluid mursu ja trans-hyökkäyshelikopteri.
"Muiden tulee kunnioittaa yksilön kokemusta ja ymmärtää, että jokainen on oman itsensä paras asiantuntija."
Miksi? Jos minä sanon olevani mursu, tulisiko kaikkien muiden esittää uskovansa että minä todella olen mursu?
"Kapeista käsityksistä aiheutuu vakavia ongelmia kuten kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä, yksinäisyyttä, koulutuksen keskeyttämistä, syrjäytymistä ja itsetuhoisuutta, jopa itsemurhia."
Kyseiset ominaisuudet kuvaavat hyvin transsukupuolista elämäntapaa. Trans-ihmisten itsemurhariski on yli 20-kertainen valtaväestöön verrattuna, eikä korjausleikkaukset pienennä tätä riskiä.
"Opettajan tulee arvioida käyttämiään lauluja, loruja ja satuja tasa-arvon näkökulmasta – kannustavatko ne erilaisiin rooleihin tai ovatko niissä esiintyvät ammatit useimmiten sukupuolen suhteen stereotyyppisiä. Näitä on hyvä käsitellä yhdessä lasten kanssa keskustellen. "
Jutella esikouluikäisten lasten kanssa siitä, miten merihädässä oleva Mikki voisi tasa-arvoisessa maassa olla myös Minni?
USKONTO:"Uskonnon opetuksessa on luontevaa keskustella oppilaidenkanssa sukupuolen ja perheiden moninaisuudesta."
?
YMPÄRISTÖOPPI:"Ympäristöopin oppisisältöihin kuuluva ihmistä, tunnetaitoja ja perhettä koskeva opiskelu antaa hyvän mahdollisuuden käsitellä sukupuoleen liittyviä asioita. Oppiaine mahdollistaa sukupuolistereotypioiden tutkimisen yhteiskunnassamme lasten kokemusmaailman kautta: keskustelua harrastuksista, leluista tai musiikista, ja siitä miten stereotypioiden purkaminen voisi hyödyttää ihan kaikkia. "
Luulin että ympäristöopissa opiskeltaisiin ympäristöön ja luontoon liittyviä aiheita. Olin selvästi väärässä.
MATEMATIIKKA:"Koska tyttöjen luottamus omaan matematiikan osaamiseensa tutkitusti heikkenee peruskouluaikana, on tärkeää kannustaa heitä kokeilemaan rohkeasti omia ideoitaan ja kehittämään omia ratkaisutapoja matematiikan pulmiin"
Luulin että matematiikan opetuksessa pyrittäisiin matemaattisten taitojen parantamiseen. Mitähän tyttöjen "rohkeat omat ratkaisutavat" mahtavat pitää sisällään?
KUVATAIDE:"Opetuksessa voidaan tutkia lelujen sukupuolittuneisuuttaesimerkiksi muotoilun, värien ja mainonnan osalta. Nykyiset ulkonäkönormit voidaan rinnastaa myös sukupuolten kuvaamistapoihin eri aikojen ja eri kulttuurien kuvissa."
Lapset tulevat varmasti rakastamaan kuvaamataitoa tästä eteenpäin.
"Rikastetaan oppilaiden käsityksiä ammateista kuvitteellisten henkilöhahmojen ja median avulla. Kiinnitetään huomiota siihen, että tarinoiden hoitajat ja opettajat voivat olla myös miehiä kuten Said Sairaanhoitaja ja Onni Opettaja. Teknisten alojen edustajat voivat olla naisia kuten Peppi Putkiasentaja ja Irina Insinööri"
Miksi näitä hahmoja pitää keksiä, jos heitä ei löydy oikeasta elämästä? Said Sairaanhoitaja sai aikaiseksi melkoisen hymyn :D
"Käytetään monipuolisesti tietokoneita oppimisen tukena ja vahvistetaan erityisesti tyttöjen itseluottamusta tietotekniikan osaajina. Opetellaan koodaamista."
Viime vuonna maahan saapui jo 32 000 koodaria.
HISTORIA"Sukupuolten tasa-arvon kehitys ja nykytila soveltuvat hyvin opetuksessa tarkasteltavaksi kokonaisuudeksi. Miten sukupuoli on määrittänyt historiallisten toimijoiden liikkumatilaa eri aikoina? Mikrohistoriallisen tarkastelun kautta voidaan esittää myös naiset historian aktiivisina osapuolina ja haastaa perinteistä ”suurmieshistoriaa”. Naisten ja lasten elämää eri aikoina voidaan tarkastella kerronnan, roolileikkien, draaman ja kuvataiteen keinoin ja täten kehittää historiallista empatiakykyä."
Historiallinen empatiakyky? Mitä helvettiä?
YHTEISKUNTAOPPI"Yhteiskuntaopin opetussuunnitelman perusteet määrittelevät yhteiskuntaopin tavoitteeksi ohjata oppilaita toimimaan moninaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan"
"Yhteiskuntaopin oppiaineessa voidaan käsitellä sukupuolinormeja sekä homo- ja transfobiaa. Miksi sukupuolivähemmistöjä pelätään, miksi pelko muuttuu joskus kiusaamiseksi, häirinnäksi tai jopa väkivallaksi?"
BONUS!!!"Yksi kuudesta keskeisestä sisältöalueesta on ihminen. Viimeistään tässä vaiheessa biologian opetuksessa on tärkeää tutustua intersukupuolisuuteen ja transihmisyyteen. Maantiedon opetuksen tavoitteena on ymmärtää erilaisia kulttuureja, oppia arvostamaan kulttuurien moninaisuutta ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa."

                                                          *********************

Yle TV1, 18.10. 2916, klo 21:00, A-studio

Linkki A-studion ohjelmiin Yle Areenassa.

Euroopan pakolaistilanne. Juontajana Kirsi Heikel #YleAstudio HD.

Yle Teema Tiistai 18.10. klo 20:00, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet 

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. HD

Teemalla taas satutunti.

Yle Teema, 18.10.2016 klo 21:00, Historia: Afroamerikkalaiset 2/6. Orjuuden aika (1800 - 1860). Mustien elämä muuttui dramaattisesti Amerikan vallankumouksen jälkimainingeissa.

Tämä on niitä sarjoja, joissa 1) syyllistetään kaikkia valkoisia 500 vuotta sitten sattuneista tapahtumista ja 2) mustat afrikkalaiset esitetään upeana luovana väestönä, jota ilman länsi ei voisi tulla toimeen.

Mitä tulee orjuuteen, nykyafrikkalaisen Amerikassa pitää kiittää orjakauppiaina toimineita arabeja, juutalaisia ja eurooppalaisia sekä vierasheimojen orjanmetsästäjä-neekereitä, koska heidän ansiostaan afroamerikkalaisten esivanhemmat rahdattiin uudella mantereelle sivistyksen ja hyvinvoinnin pariin. Esivanhempien jääminen Afrikkaan tarkoittaisi tänään tyytymistä afrikkalaiseen elintasoon, joka on äärimmäisen alhainen verattuna valkoisten mustille kustantamaan sosiaalihuoltoon. Asiasta kirjoittaa Gregory Hood rodullisia tabuja valaisevassa artikkelissaan Globaali favela:

Me pakenemme, he seuraavat meitä, ja sitten he valittavat että me sorramme heitä. Kun kysymme, miksi heillä on niin kiire liittyä meidän rasistien seuraan, niin kommunistiset kulttijohtajat kuin epämuodostuneet näyttelijättäret antavat aina saman vastauksen: on Meidän Vikamme, että heidän yhteiskuntansa ovat siinä tilassa kuin ne ovat. Päivän selvä tosiasia on, että emme tarvitse afrikkalaisia, mutta he tarvitsevat meitä. 

Tosiasia on, että kehitysmaiden yhteiskunnat eivät toimi, koska niissä asuu kehitysmaalaisia ihmisiä. Jos riittävän moni heistä tulee tänne, meidän yhteiskunnistamme tulee tismalleen samanlaisia. Jopa silloin kun heillä on aluksi rakenteellinen tai ympäristöllinen etulyöntiasema, lopputulos on aina sama. 

He tarvitsevat meitä. Me emme tarvitse heitä. Emme ole koskaan tarvinneetkaan.

Aina kun valkoiset eurooppalaiset ovat yrittäneet integroida ei-valkoisia yhteiskuntajärjestelmiinsä, joko yhdenvertaisina kansalaisina, orjatyövoimana tai jotain siltä väliltä, olemme saaneet maksaa siitä kollektiivisesti. Mitä tahansa hyötyä orjuudesta tai siirtomaista olikaan, se ei lopulta ole mitään verrattuna väistämättömien sotien ja kapinoiden taloudellisiin ja inhimillisiin kustannuksiin.