LIBERALISTISEN GLOBAALIJÄRJESTELMÄN VAHTIKOIRA TARJA MANKKINEN HALUAA RIISTÄÄ KANSALAISOIKEUTESI

Ihmisiä hypnoottisessa otteessaan pitävän Internetin harvoja hyviä puolia on se, että vaikka itse ei muistaisi niin se kyllä muistaa. Kun Yle puskee ympäri vuorokauden passiivisille vastaanottajilleen totalitaristista liberaalidemokratiaa puolustelevaa agendajournalismia, yksittäistä haastateltua kansanvihollista ei välttämättä muista, koska lähes kaikki valtamediassa esiintyvät asiantuntijat ovat toistensa kaltaisia suomalaisvihamielisiä mädättäjiä. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä: Yle Watch blogin hakutoiminnolla löytää nimihaulla kätevästi ainakin merkittävimmät henkilöt, jotka ovat viime vuosikymmeninä nakertaneet systemaattisesti kansallista integriteettiämme. 

Kaikessa ennalta arvattavuudessaan Ylen verkkosivujen hybridivaikuttamisjutussa Turvallisuusasiantuntija: Suomessa kaikkiin uhkiin ei ole varauduttu (25.7.2024) pomppaa esiin nimet, jotka oli helppo kaivaa Yle Watchin arkistosta. Jutun tehnyt Yle Turun toimittaja Merja Niilola sai viisi osumaa ja haastateltu turvallisuusasiantuntija Tarja Mankkinen kolme. Kansallismielisestä näkökulmasta jo pelkästään nämä lähteet ovat raskauttavia. Avoimen vasemmistolaisen Niilolan journalistisen tyylin ja poliittisen asennoitumisen voi tarkista näistä (1, 2, 3, 4, 5) YW:n jutuista. Sattumoisin numeron 4 Yle Watch juttu Politisoituneiden tutkijoiden harjoittaman projisoinnin anatomiaa helmikuulta 2020 perustuu Ylen vuodatukseen Tutkija: Some-raivo on uusi väkivallan muoto – Milloin ihmiset unohtivat, miten toisia kohtaan käyttäydytään?, joka on saanut nyt jatkoa käsiteltävänä olevassa mielipideuutisessa. Yle tv-uutisten puolella Niilolan haastattelujuttua kuvailtiin otsikolla "kärijistynyt some-huutelu voi johtaa väkivaltaan", mikä tiivistää varsin osuvasti keskeisen virheargumentin sisällön.

Tarja Mankkinen (1, 2, 3) on taustaltaan paatunut julkisen sektorin virkamiesnainen, joka on saanut toteuttaa idelogiaansa ja siitä kehkeytynyttä järjestelmäuskollisuuttaan eri viroissa ja tehtävissä, mm. sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkönä ja sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkönä, ekstremismin kansallisen yhteistyöverkoston puheenjohtajana sekä väkivaltaisen radikalisoitumisen kansallisena koordinaattorina. Hänen muihin luottamustehtäviin ovat kuuluneet jäsenyys arkkipiispa Kari Mäkisen johtamassa vihapuheen vastaisessa työryhmässä, joka julkaisi vuonna 2019 valtioneuvoston painattaman raportin Sanat ovat tekoja : Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen. Yle Watch kertoi tämän ideologisesti valitun työryhmän toiminnasta toukokuun 2019 jutussaan  Sisäministeriön työryhmän ja Ylen mielestä sananvapaus ei kuulu kansallismieliselle. Koska projekti oli lähtöisin pääasiassa sisäministeriöstä, herää epäilys, josko aloitteen takana olisi ollut innokas pikkupioneeri Tarja Mankkinen. 

Mankkisen jakobiinisen avoin pyrkimys mielipidesensuuriin ja poliittisten toimintavapauksien rajoittamiseen pseudoeliitin määrittelemillä "moraalisilla" verukkeilla on näkynyt myös tällä vuosikymmenellä. Edellisen feministihallituksen aikana maaliskuussa 2021 kuntaministeri Sirpa Paatero (sdp) esitteli valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön Åbo Akademilta tilaaman 28-sivuisen raportin (hinta: 48 500 euroa) Kansalaispaneeli sananvapaudesta, jossa ehdotettiin toimenpiteitä ”julkisissa ammateissa toimivien henkilöiden suojelemiseksi vihapuheelta". Hallitus perusteli paneelin kansalaisluonnetta sillä, että se oli valittu satunnaisesta 3000 suomalaisen joukosta, josta muodostettiin 29-jäseninen anonyymi paneeli, joka sitten esitteli toiminpiteitä Åbo Akademin tekemää raporttia varten. Tosiasiassa panelistien mietintöjä oli ollut ohjaamassa seitsemän vasemmistohumanismia kannattaavaa yhteiskunnallista asiantuntijaa, joista yksi oli sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen. 

On selvää, ettei joukko johon kuului Mankkisen lisäksi mm. infosota-aktivisti Jessikka Aro, yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja Robin Harms, Tiedolla vihaa vastaan -hankkeen päällikkö Milla Aaltonen, Amnesty Internationalin vaikuttamistyön avustaja Vilja Härkönen ja vihapuhetutkija Reeta Pöyhtäri, voi edustaa minkäänlaista puolueetonta asiantuntijuutta. Puhe jostain kansalaispaneelista oli muutenkin silkkaa orwellilaista absurdismia, sillä miten voidaan selittää se, että panelistien ("läpileikkaus suomalaisista") ehdoton enemmistö kannatti kaikkia raportissa ehdotettuja toimenpiteitä ja oli muutoinkin harvinaisen yksimielinen satunnaisotannalla valikoituneeksi joukoksi. Hankkeen taustoista voi lukea tarkemmin Suomen Uutiset verkkolehden jutusta Mitä ihmettä? Valtioneuvoston julkaisussa esitelty ”demokraattinen innovaatio” estäisi vaaliehdokkuuden jatkossa niiltä, jotka eivät irtaudu vihapuheesta. Tämäkin projekti valaisee hyvin sitä, kuinka järkkymättömästi Mankkinen viettelee mielipiteillään hyväksymään sensuurin ja kansalaisvapauksien riiston. 

Merja Niirolan tuoreessa haastattelussa Mankkinen jatkaa siitä  mihin hän jäi lähtiessään kolme vuotta sitten Suomesta työskennelläkseen EU:n komission sisäasioiden pääosastolla projektipäällikkönä. Ylen jutun mukaan hän vastasi "väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisystä EU-alueella". Jutun alussa toimittaja pääsee toistamaan puhkikulunutta punaisen yliopiston mantraa "meistä" ja "heistä" ikään kuin lainausmerkkien käyttö tekisi tyhjäksi yhteiset juuriin menevät ylisukupolviset identiteetit. Turvallisuusasiantuntijaksi sisäministeriön poliisiosastolle syksyllä palaava Mankkinen sanoo ensimmäisenä kommenttinaan, ettei palaa lintukotoon:

– Suomihan ei ole ollut lintukoto enää 20 vuoteen. Maailma on niin rajaton. Netistä alkava rähinä voi pahimmillaan kärjistyä sanoista teoiksi.

Ensin Mankkisen kaltaiset idealistiset byrokraatit ovat ajaneet monikulttuurisuutta eli rajatonta maahanmuuttoa kuin käärmettä pyssyyn vuosikymmenien ajan ja sitten hämmästystä teeskennellen etsivät syitä rähinöille Internetin puhetulvasta. Kaikille lukutaitoisille on selvää, että tässä on tädillä syy- ja seuraussuhde mennyt ideologisista syistä päälaelleen. 

Koska ideologia edellä mennään, Mankkinen kuuluu myös siihen tosiuskovaisten joukkoon, joka väittää itsepintaisesti sanojen olevan tekoja. Ja koska ne ovat "tekoja", ne voidaan silloin sananvapautta kiertäen myös kieltää:

– Somen kovassa maailmassa sanotaan, mitä sylki suuhun tuo. Pilkataan. Sanat ovat voimakkaita ja osalla on vaara ryhtyä sanoista tekoihin. He ovat yleensä ihmisiä, jotka kokevat olevansa heikossa asemassa ja väärin kohdeltuja. Heitä koetetaan yllyttää väkivaltaisiin tekoihin, äärimmillään terroristi-iskuihin, Mankkinen sanoo.

Yleensä sanojen takana on todellisuus, josta ne kumpuavat. Sanat itsessään eivät ole mitään. Kun palestiinalaiset turvautuvat terroriin laitonta sionistimiehittäjää vastaan, syynä on tuskin Mankkisen orwellialaisesti määrittämä "vihapuhe". Vastaavasti islamilaisten matalan teknologian puukkoterrorismin taustalla on arabisiirtolaisten yleinen kauna, kateus ja katkeruus länsimaisuutta kohtaan. Heidän asenteensa on jo lähtökohtaisesti kulttuurisesti vihamielinen, jota vielä ruokkii vasemmistoliberaalien eurooppalaisia syyllistävä hegemoninen julkinen puhe. Islamistien ylläpitämät nettikeskustelut antavat vain moraalisen alibin kaunalle, joka etsii kohdettaan. Sitä vastoin mitään valkoisten äärioikeistolaista kiihtotusta ei ole edes olemassa, mikä näkyy iskujen vähyytenä, Suomessa täydellisenä olemattomuutena. Jonkun mopotalliporukan pidättäminen kotietsinnästä löytyneen vääränlaisen kirjallisuuden tai kotitekoisen aseen vuoksi ei vielä ole terrorismia, vaikka Mankkinen kansaa pelottelevissa uhkaskenaarioissaan haluaa sen sellaiseksi nimittääkin.

Sitten puhe siirtyy median ja tendenssitutkijoiden lempiaiheena pitämään salaliittoteoria-ajatteluun.  Mankkisenkin pääviesti on, että hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää, kaikki on kunnossa.

Koronan jälkeen salaliittoteoriat ja hybridi-ideologiat ovat korostuneet. Tarkoitus on sekoittaa ajatuksia ja käyttää hyödykseen ihmisten kokemia epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden tunteita.  

– Se tarkoittaa äärimmillään sitä, että ihmiset, jotka ei välttämättä tuntisi mitään kiinnostusta vaikkapa natsiaatteeseen, voivat nyt kokea, että tämä ideologioiden ja salaliittoteorioiden sekoitus vetää heitä puoleensa.

Mankkisen selittely kuulostaa itsessään salaliittoteorialta ikään kuin olisi jokin taho, jonka "tarkoitus on sekoittaa ajatuksia". Epäuskottavan yksilöpsykoloinnin lisäksi hän esittelee haastattelun edetessä sopivan salaliittoja levittelevän mörkön, joka käy muutoinkin yleisavaimena vähän kaikkeen. Joka tapauksessa "salaliittoteoriasta" jankuttamisesta on ollut valtakoneistolle, jota Mankkinenkin edustaa, tehokas keino tehdä naurunalaiseksi kaikki, jotka epäilevät virallisia selityksiä. Syy, miksi termin käyttö on ollut viimeisiä vuosia lukuunottamatta tehokasta, johtuu siitä, että julkiseen tarkasteluun on otettu vain epäuskottavia teoroita ja niiden höyrypäisiä kannattajia. Tällä hetkellä esimerkisi Amerikan poliitista tilannetta tarkasteltaessa tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Niin sanotut salaliittoteoriat ovat usemmiten järkevämpiä ja uskottavampia kuin kömpelöt ja täynnä aukkoja olevat Yhdysvaltain valtiokoneiston viralliset selitykset.

Hatusta vedetty selitysyritys kansallissosialismin suosion kasvusta on puolestaan tyyppiesimerkki siitä, kuinka korruptoitunut järjestelmä ja sen asiamiehet ja -naiset ovat kykenemättömiä etsimään juurisyitä omasta päädystä. Olisi nimittäin perin kummallista, elleivät globaalieliitin ja sitä nuoleskelevien suomalaisten pyrkyrien aiheuttamat yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja väestölliset murrokset synnyttäisi kansallissosialismin kaltaisia vastareaktioita. Tästä huolimatta Mankkinen on valmis löytämään syyn verkon varjoissa vellovista salaliittoteoriosta. Muutoinhan niitä on lähes mahdotonta löytää, mikäli seuraa vain Internettiä hallitsevia ja sananvapauden pilanneita Facebookin kaltaisista somejättejä.

Maailmantilanteen kiristymisen ja yhteiskunnallisten kriisien seurauksena vastakkainasettelu on tullut entistä näkyvämmäksi, koska mainoshymyn takaa taistellaan viime kädessä aina rajallisista resursseista. Mankkinen näkee jälleen vain oireet ongelmallisina, sillä avoin keskustelu syistä kyseenalaistaisi hänen punasävyisen liberaalidemokratiansa:

– Vastakkainasettelu on totta kai turvallisuusuhka. Vastapuoli nähdään vihollisina, meihin kuulumattomina ja epäinhimillistettyinä. Heidän mielipiteensä ovat vääriä. Kaikki asiat, mitä he tekevät, ovat vääriä. Se koettaa oikeuttaa, että näihin ihmisiin kohdistetaan vihaa ja jopa väkivaltaa.

Mankkisen voivottelema vastakkainasettelu katoaisi suurelta osin jo sillä, jos eliitiin tänne päästämät muukalaiset lähetettäisiin takasin kotimaihinsa. Sitä hän ei tietenkään ehdota, vaan pitäytyy itsepintaisesti monikulttuurissa kuin venäläiset neuvostokommunismissa 1970-luvulla, jolloin he toivoivat kommunismin lisääminen pelastavan jollain ilveellä järjestelmän. Liberalistiseen toiveajatteluun kuuluu, että kunhan eri taustoista samalle demografiselle alueelle istutetut ihmiset vain oppisivat tuntemaan toisensa, niin paratiisi aukeaisi silmissä. Jos ja kun ongelmia ilmenee, ne "korjataan" lisämäällä monikulttuuria eli maahanmuuttoa. Toistuvista yrityksistä huolimatta näin ei ole käynyt, mutta Mankkinen halua pitää silti kiinni utopiastaan. Se "onnistuu" vain lisäämällä valkoisiin kohdistuvaa sananvapauden tukahduttamista ja poliittisen toiminnan rajoittamista. 

Edellä mainitut salaliittoteoriat kuuluvat sanomattakin Mankkisen määrittelemään hybridivaikuttamiseen. Haastattelun loppupuolella hän on vakuuttunut tällaisen lähteen ainoasta poliittisesti korrektista alkuperästä:

Mankkisen mukaan Suomessa on hybridivaikuttamista, jonka alkuperä on Venäjällä. Tavoitteena on vaikuttaa valtion päätöksiin ja toimintaan kohdistamalla vaikuttamista ja manipulointia yksilöihin.

Kun mediassa esiintyvä asiantuntija ei kykene antamaan varmennettua ja aidosti validia selitystä kyseessä olevalle ilmiölle, hän valitse patenttisanat Venäjä ja ilmastonmuutos tai molemmat yhdessä. Toimittajalle tämä kelpaa yleensä mainiosti kuin myös uutisia seuraavalle hyväuskoiselle demarieläkeläiselle. Siksi onkin hirtehistä, että Mankkinen alkaa seuraavaksi paasata syvällä rintaäänellään länsimaisen ihmisen medialukutaidosta:

– Länsimaissa ja Suomessa pitäisi olla valppaampia sen suhteen, miten meihin vaikutetaan. On tarkkailtava, miten netissä vaikutetaan varsinkin nuoriin ihmisiin ja miten muutamat maat osoittavat rahoitusta suomalaisille toimijoille. Meillä Suomessa on vielä varsin hyvä tilanne, mutta tarkkana pitäisi olla.

Onpa näiden mankkisten motiviina sitten manageriaalisen luokan systeemiuskollisuus tai älyllis-moraalinen kyvyttömyys itsereflektioon, selvää on ainakin se, etteivät he varoittele läntisen koulutusjärjestelmän ja kontrolloidun valtamedian vaikutusvallasta nuoriin. Tosin eivät neuvostoviranomaisetkaan nähneet nuorten indoktroinnnissa mitään ongelmallista, sillä se paha aivopesu ja propaganda tuli ainoastaan rajan takaa.

Mielipideuutisen kruunaa viimeisen väliotsikon "Kuraa niskaan, kun viesti ei miellytä" alla esitetyt Mankkisen ja toimittajan omahyväiset marttyyri-avautumiset.

– Aika moni on arka esittämään mielipiteitä, joista tietää etukäteen, että kuraa tulee niskaan. Tässähän erityisesti tutkijat ovat vaikeassa asemassa. Jos esimerkiksi tutkimustulos on somehyökkääjien mielestä väärä, on tutkija pulassa erilaisten kampanjoiden pyörteessä.

Toisaalta taas some lietsoo sananvapauden väärinkäyttöä, kun levitetään esimerkiksi rasistisia mielipiteitä ja huudetaan nettimantraa: ”mitään ei saa enää sanoa. Tällöin usein tarkoituksena on heikentää jo valmiiksi heikoilla olevan ihmisten asemaa.

Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Tälle parivaljakolle se on pikemminkin oman syyllisyyden epäsuoraa tunnustamista. He kääntävät valta-asetelman väärinpäin uhriuttamalla itsensä kaltaiset vallankäyttäjät samalla kun antavat varauksettoman tukensa uuskolonialistisesti tuotetulle vapaamatkustajien joukolle. 

Kuplassaan elävän manageriaalisen luokan hyväkkäiden suurin pelko on, että läntisen pellemaailman koko lystin maksava normaali valkoinen kantaväestö ei tottelekaan  "moraalisen eliitin" pakottamia patologisia tasa-arvolakeja, vaan kääntyy tuon uusaatelin mielivaltaa vastaan. Estääkseen epämieluisana pitämänsä poliittisen liikehdinnän järjestelmän lakeijat yrittävät jo ennalta käsin ehkäistä sellaisten argumenttien ja ihmisten pääsyn julkisuuteen, jotka kyseenalaistavat korruptoituneen järjestelmän legitimiteetin. 

Tällaisessa tilanteessa kaikki epätoivoiset keinot aina julkiseen natsitteluun, nettisensuuriin ja poliittisen liikkeiden lakkauttamiseen näyttävät olevan valtiokoneistolle sallittuja. Tarkastelemalla Mankkisen politisoitunutta uraa voidaan nähdä, kuinka hän on yksi niistä lukuisista järjestelemän rottweilereistä, jotka ovat valmiita riistämään sinunkin kansalaisoikeutesi mikäli et tunnusta lännen pervonormatiivisuutta ja etnomasokismia.

MYÖS POLIITTISILLE TOISINAJATTELIJOILLE LIIKKUMISTA KONTROLLOIVA JALKAPANTA?

Lännen poliittinen "eliitti" on sille uskollisen nomenklatuuran kanssa jatkuvasti korostanut, kuinka vapaita me olemme Aasian maihin ja kolmannen maailman valtioihin verrattuna. Todellisuudessa demokraattisen fasadin takaa kansalaisten vapauksia on purettu lännessäkin viime vuosina pala palalta vetoamalla turvallisuuteen. Se, mikä on aiemmin erottanut yhteiskuntamme Itä-Aasian maista ei olekaan enää itsestäänselvää. Mitä jää jäljelle länsiglobalistien maailmalla melskaavasta vapaudesta ja ihmisoikeuksista, kun niitä kavennettaan kiihtyvää vauhtia vieläpä demokratian turvaamisen nimissä!

Vika on myös hyväuskoisissa kansalaisissa, jotka luovuttavat vapautensa "turvallisuuden" tai muun tärkeäksi väitetyn asian vuoksi. He eivät näytä ymmärtävän, että sosiaalidemokraattisen kansalaisten suojelun nimissä riisutaan ennen pitkää vapauksia, jotka eivät liity mitenkään alkuperäiseen "suojelun tarpeeseen". Koska kyse on ns. kaltevan pinnan prosessista, turvallisuuteen vetoaminen johtaa ennen pitkää totaaliseen kontrollivaltioon. 

Ylen uutinen Lähestymiskieltoon määrätty voi saada pannan jalkaansa ensi vuonna – oikeusministeri: "Jos on uhrin lähellä, niin laite piippaa ja hälyttää" kertoo asiantuntijoiden esittävän aluksi ihan järevältä kuulostavan ehdotuksen hallitukselle:

Laajennettuun lähestymiskieltoon määrätyn liikkumista voitaisiin erityisen vakavissa tilanteissa valvoa sähköisesti. Asiantuntijoiden mukaan nykyinen järjestelmä ei riittävän hyvin suojaa lähestymiskiellon hakijoita.

Lähestymiskieltojen ja niiden rikkomisten määrät ovat olleet laskussa jo usean vuoden ajan. Asiantuntijoiden mukaan tämä ei kerro niinkään ongelmien vähentymisestä, vaan siitä, että kielto koetaan tehottomaksi.

Hälytyskellot alkavat soida viimeistään siinä kohtaa kun jutussa ei kerrota keitä nämä asiantuntijat oikeastaan ovat. Vaikenemisen saattaa selittää se, että asiantuntijajoukko koostuu todennäköisesti enimmäkseen päivystävistä feministeistä ja sosiaalidemokraattisista turvakypäräpaternalisteista. Heitä taas kiinnostaa vallankäyttö alamaisiin ja ylipäätään mahdollisuus lisätä kansalaisten kontrollointia. 

Tässä kohtaa on syytä pitää mielessä se, että lähestymiskiellon saanut ei välttämättä ole syyllistynyt mihinkään oikeusistuimen tuomitsemaan rikokseen eikä lähestymiskiellon rikkominenkaan ole automaattisesti rangaistava teko. Silti häntä voidaan kontrolloida samaan tapaan kuin vankilomalla olevaa murhaajaa. 

Kun ideologisesti synnytetty naisvetoinen valtionjohto on nyt laittamassa häiriköille ja törkyturville liikkumista kontrolloivan jalkapannan, voidaan se ennen pitkää asettaa myös poliittisille toisinajattelijoille julistamalla heidät "vaaraksi yleiselle turvallisuudelle". Tälläisen mahdollisen kehityskulkun esittäjät tullaan todennäköisesti leimaamaan alarmisteiksi tai jopa vainoharhaisiksi salaliittoteoreetikoiksi. Havaitut tosiasiat tukevat kuitenkin sitä, että kun joku tekninen kontrollikeino on kerran valtaapitäjien hallussa, sen käyttöä ei suinkaan vähennetä vaan sitä pyritään soveltamaan kaikkialle, jossa kuvitellaan nähtävän uhkia. 

Poliittisen eliitin vallan kannalta suurin huoli on tietenkin aito oppositio varsinkin epävakaassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Siksi politisoituneessa virkamieskunnassa on saatettu käydä visionäärisiä keskusteluja kuinka suitsia järjestelmän vastustajia. Raottamalla oven matalan kynnyksen elektroniselle jalkapantavalvonnalle, saadaan avattua laillinen väylä valvoa myös niitä, joita on koko ajan haluttu kontrolloida poliittisista syistä. Heidät pitää vain julistaa yleisvaarallisiksi vetomalla kansalaisten turvallisuuteen. Se onkin helppoa, sillä monet asiantuntijat (kts. edellä) näkevät jo nyt "vihapuheen" olevan fyysinen uhka "hauraille vähemmistöille".

LIBERAALIEN JA SOSIALISTIEN PEUKALOIMA NYKYDEMOKRATIA EI OLE DEMOKRAATTISTA VAAN KANSAA VASTAAN

Suuren valheen aikakautena totuudesta tule valeuutinen ja valheesta eettinen johtotähti. Viimeisin todiste jälkimmäisestä on tänään alkanut Münchenin turvallisuuskokous, jossa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden piti vetistelevän puheen liberalistisen maailmanjärjestyksen puolesta. Hän ei tietenkään julistanut avoimesti anglosionistista imperialismia, vaan sanoi puolustavansa ainoastaan demokratian arvoja maailmalla. Ylen verkkosivuilla ja puoli yhdeksän tv-uutisissa nyökyteltiin tyytyväisinä Bidenin globalistisille pyrkimyksille. 

Biden korosti puolustavansa demokratiaa, vaikka hän tosiasiassa tarkoitti liberalistisia arvoja. Tämä silmänkääntötemppu onnistuu, koska nykysukupolvet on saatu uskomaan demokratian tarkoittavan samaa kuin liberalismi. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan demokratiassa on pohjimmiltaan kyse neutraalista hallintojärjestelmästä ja päättäjien valitsemistavasta. Vasta sen jälkeen kun liberalismi saavutti ideologisen hegemonia-aseman läntisissä yhteiskunnissa, sen äänitorvet ovat alkaneet samaistaa sen demokratiaan. Manööveri onnistui salakuljettamalla alkujaan sisällöllisesti tyhjään demokratiaan liberalistisen ideologian päivitetyt teesit. Pitääkseen valta-asemansa "liberaalien" on täytynyt muokata demokratiaa entistä totalitaristisempaan suuntaan.

Liberalisimin syövyttävästä vaikutuksesta demokratiaan antaa ikävän todisteen pari uunituoretta uutista. Ensimmäistä Ranskasta tulevaa uutista Yle ei ole noteerannut lainkaan. Siellä nimittäin maan johto on kieltämässä kansallismielisen kansalaisjärjestö Génération identitairen toiminnan orwellilaisilla perusteilla. Poliittisen eliitin kivenä kengässä olevaa ruohonjuuritason liikettä on yritetty kieltää jo pitkään, mutta ratkaisevan tekosyyn kieltämispäätökselle antoi järjestön viimeaikainen toiminta Ranskan ja Espanjan rajalla: partioivat aktivistit ovat antaneet viranomaisille vinkkejä laittomista siirtolaisista. Kuten olettaa saattaa, rikokseen syyllistyneiden paljastamisesta ei seurannutkaan kiitosta, vaan liberaalien nyrjähtäneessä maailmassa Génération identitairen sinänsä laillista rajanvalvontaa tutkitaankin nyt rikoksena ihmisyyttä vastaan! 

Kieltopäätöksellään liberaali järjestys todistaa sotivansa periaatteitaan vastaan, sillä nykydemokratiassa poliittisen järjestäytymisen pitäisi olla ehdoton perusoikeus. Ranskan tapauksessa liberalistisen tyrannian perimmäisenä tarkoituksena on tukahduttaa sitä kritisoiva ja haastava poliittinen liike. Suomessa noudatettiin samaa metodia vuonna 2018, jolloin Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautettiin politisoituneen poliisijohdon aloitteesta.

Poliittisen opposition tukahduttamisen lisäksi liberaali järjestelmä haluaa kieltää myös kansalaisten mielipiteet, mikäli ne kyseenalaistavat vallitsevan kapean ajattelun yhteiskunnasta, politiikasta ja arvoista. Sananvapaus kuuluu olennaisena osana demokratiaan, mutta se sivuutetaan välittömästi, kun se alkaa uhata liberalistis-globalistista maailmanjärjestystä. 

Sensuurin perusteeksi on otettu totalitaristinen käsite "vihapuhe", jonka nojalla mikä tahansa poliittiselle eliitille ja heidän lemmikeilleen epämieluista totuuspuhe katsotaan rikolliseksi. Suomessakin tätä on harjoitettu jo pitkään, mutta EU:n painostuksesta tässä on nyt pantu iso vaihde päälle, josta kertoo Yle-uutinen EU nosti Suomen tikunnokkaan vihapuheen puuttellisesta kriminalisoinnista – komissio vaatii vihapuheen selvää kriminalisointia ja tutkintaa ilman uhrin ilmoitusta.

Suomessa sanavapautta loukkaa jo nyt räikeästi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen aloittamat oikeusvainot kansalaisia vastaan. Jostain syystä näinkään törkeä poliittinen sorto ei riitä Euroopan Unionin harmaille voimille:

Euroopan unioni on aloittanut virallisen oikeusmenettelyn muun muassa Suomea kohtaan vihapuheen ja rasismin kitkemiseksi. 

Komissio osana unionin lainsäädännön toimivuuden valvontaa on lähettänyt Suomelle muistutuksen siitä, ettei Suomi ole huomioinut täysin ja riittävän tarkasti unionin sääntöjä omassa lainsäädännössä.

Unionin vaatimat lainsäädäntöuudistukset muistuttavat erehdyttävällä tavalla Stalinin Neuvostoliiton mielivaltaista lakikokoelmaa, jossa kansalaiset ovat lähtokohtaisesti epäilyksen alaisia. EU-kommission perustelut tuovatkin mieleen Isä Aurinkoisen lentävän lauseen: "Kun syyllinen tiedetään, niin rikos kyllä keksitään". Suomessa rikollisia ovat jo pelkälllä olemassaolollaan veroja maksava kantaväestö, varsinkin jos se pyrkii itsesäilytykseen vastustaessaan laitonta ja loisivaa muukalaisinvaasiota:

Komission arvion mukaan Suomen lain avulla ei voi määrätä tehokkaita ja toimivia seurauksia, joilla voidaan kitkeä rasismia ja muukailaisvihaa. Suomessa ei ole esimerkiksi varmistettu, että kyseisiä rikoksia voidaan tutkia ja niistä voidaan nostaa syytteet ilman uhrin tekemää ilmoitusta tai syytöstä.

Suomen lakikirja ei edes tunne ja tunnusta Amerikassa käytettyä kryptisiä termejä vihapuhe ja viharikos, mutta niin vain komissio haluaa määrätä tuon vasemmisto-orwellilaisen lakitermistön myös tänne:

Suomen lainsäädännössä on komission arvioin mukaan pantu virheellisellä tavalla täytäntöön säännös väkivaltaan yllyttämistä koskevasta vihapuheesta. Lisäksi Suomessa ei ole kriminalisoitu vihapuhetta, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän taikka kansallisen tai etnisesti määräytyvän ihmisryhmän yksittäiseen jäseneen.

Neuvostohenkinen "vihapuhe" on hallitsevalle eliitille siinä mielessä kätevä koodisana, että sen varjolla voidaan kieltää kaikki epämieluisten faktojen kertominen sukupuolisesti poikkevista, kulttuurisesti erilaisista ja rodullisesti vierasta ihmisistä samalla kun se sallii mitä kostonhimoisimman vihan valkoista kantaväestöä kohtaan.

Sionistien kädenjälki näkyy puolestaan komission vaatimuksessa kieltää avoin tieteellinen keskustelu holokaustista. Muualla maailmassa sana on ollut tämän suhteen melko vapaa ja Euroopastakin löytyy lukuisia maita, joissa kritiikki tästä marginaalikysymyksestä on täysin laillista. Suomessa kieltämistä ei ole aiemmin edes harkittu, mutta nykyisen EU-mallioppilaishallituksen aikana ajatusrikoksesta tuomitseminen voi hyvinkin toteutua:

Suomessa ei ole myöskään kriminalisoitu vihapuheen erityisten muotojen eli kansainvälisten rikosten ja holokaustin julkista puolustelua, kieltämistä tai törkeää vähättelyä.

Komission röyhkeyden huippuna kansallisvaltiolle on sen asettamat tiukat aikatauluvaatimukset vastausten antamiselle. Määräyksillään byrokraattinen komissio haluaa osoittaa olevansa ylempänä kuin kansan valitsema lainsäädäntöelin. Mitä Suomi tekee eduskunnalla ja edustuksellisella demokratialla kun kerran lait määrätään muualla?

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ TAKAPIRUNA KANSALLISMIELISTEN MIELIPITEITÄ KRIMINALISOIVASSA NEUVOSTOLIITTOLAISESSA OIKEUSLAITOKSESSA

Suomalaisuuden syöjättäret: Valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen ja pääministeri Sanna Marin.

Radikaalivasemmistolaisesta taustastaan tunnettu Ylen turkulaistoimittaja Merja Niilola kirjoittaa niukkasanaisen tiedotteen tänään Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellystä Perussuomalaisten nuorisopoliitikkojen mielipiteenvapausjutusta. Uutisessa Perussuomalaisten entisen nuorisojärjestön kahdelle nuorelle tuomiot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei kerrota lainkaan, mikä taho oli kanteen nostanut ja millä perusteella, vaikka nämä seikat olisivat uutisessa olennaisia. Tuomiot sentään kerrotaan täsmällisesti:

Perussuomalaisten nuorten entinen varapuheenjohtaja Toni Jalonen tuomittiin torstaina 50 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Maksettavaa hänelle kertyy 300 euroa. Toinen sakkotuomion saanut on PS-Nuorten Lapin piirin puheenjohtajana eurovaalien 2019 alla toiminut Johannes Sipola. Hän sai 40 päiväsakkoa, joista koituu maksettavaa 240 euroa. Perussuomalaiset nuoret ry:n eurovaalien aikaisen toisen varapuheenjohtajan Auri Saarelaisen (ent. Siika-Aho) syytteet kaatuivat kokonaan. Hylätty syyte liittyi Saarelaisen tekemään Facebook-julkaisuun.

Toisen tuomitun Johannes Sipolan asianajaja Mika Uunimäki totesikin jutun ensimmäisessä käsittelyssä 4. marraskuuta, että syytteen takana on valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Sananvapauden vihollisena ja toisinajattelijioiden vainoajana tunnetulla valtakunnansyyttäjällä on ollut tämänkin jutun oikeuteen viemisessä selvät poliittiset motiivit, joita toimittaja Niilola ei halua valaista suurelle yleisölle.

Näyttää siltä, että jos rikosilmoitus kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta menee oikeuteen asti, syytetyt saavat lähes poikkeuksetta tuomiot riippumatta siitä kuinka hataralla pohjalla syytteet ovat. Ilmiön taustalla on mielivaltaisen kiihotuspykälän väljyys ja tulkinnanvaraisuus, jonka vuoksi "rikoksen" tulkintaa voidaan venyttää retorisin keinoin lähes loputtomiin. Siksi normaaliin sanavapauteen kuuluvat poliittiset linjaukset voidaan tulkita neuvostoliittolaisesti rikoksiksi, jos ne kertovat hallitsevalle nomenklatuuralle epämieluisia totuuksia tai todennäköisiä tulevaisuuden näkymiä. 

Pirkamaan käräjäoikeudessa käydyn jutun taustalla oli silloisen Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen 12. toukokuuta 2019 julkaistu tviitti, jossa luki: "Äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä." Tekstin alla oli Euroopan parlamentin julkaisema kuva afrikkalaistaustaisesta perheestä, johon oli syntynyt uusi lapsi. Tähän toinen syytetty Johannes Sipola kommentoi puolestaan sanomalla, että "Ei ole tummaihoisia suomalaisia." 

Aluesyyttäjä Maija Päivisen mukaan tviitti ja kommentit yhdessä loukkasivat tummaihoisten ihmisarvoa ja olivat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa tummaihoisia kohtaan. Tosiasiassa tviitti oli uhriton "rikos" eli poliittinen mielipide, joka pitäisi olla oikeusvaltiossa sallittua. On nimittäin täysin laillista toivoa Suomen olevan maa, jonne syntyy vain suomalaisia, valkoisia lapsia. Aluesyyttäjän tulkinta on selvästi pahantahtoinen eikä se pysty todistamaan mitenkään, että tviitti lisää suvaitsemattomuutta värillisiä kohtaan.

Ensimmäisessä istunnossa ääneen päässeen Jalosen avustajan, oikeustieteen lisensiaatti Kari Silvennoisen, mukaan tviitti oli poliittinen vastamainos Euroopan parlamentin mainokselle: "Jos tässä nyt jotain solvataan niin Euroopan parlamenttia. Sitä täytyy olla mahdollisuus solvata". Tuomio kertoo ikävällä tavalla, että myös Euroopan Unionin väestönvaihtopolitiikan kritisointi on rikos ainakin Suomessa.  

Joka tapauksessa Jalosen tviittikuva on niin tulkinnanvarainen, ettei sen olisi pitänyt ylittää syytekynnystä. Korruptoitunut oikeuslaitos päätti kuitenkin toisin ja halusi tuomita syytetyt laillisten poliittisten näkemysten vuoksi. Oikeusjuttua somessa puntaroinut tiedetoimittaja Marko Hamilo totesi kiihotuslain olevan neuvostoliittolainen ja se pitäisi siksi korvata länsimaisella versiolla, joka olisi suurin piirtein se, että pudotetaan tavanomainen tekomuoto pois ja säilytetään vain törkeä tekomuoto kriminalisoituna.

Jostain syystä kolmatta syytettyä, eurovaalien 2019 aikaista Perussuomalaiset nuoret ry:n toista varapuheenjohtajaa Auri Saarelaista ei tuomittu Facebook-päivityksestä, jossa oli kuva kahdesta burkhaan pukeutuneesta ihmisestä. Kuvassa oli teksti: "Haluatko maamme näyttävän tältä? Älä jää nukkumaan. Äänestä." Saarelaisen avustajana toiminut oikeustieteen tohtori Kari Uoti sanoi oikeudessa, että syyttäjä näkee kuvassa jotakin, mitä siinä ei ole. Uotin mukaan julkaisu ei solvaa ketään, vaan Saarelainen edustaa siinä puolueen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Saarelaisen tarkoitus oli ajaa kuvalla burkhankäyttökiellon säätämistä. 

Ilmeisesti Saarelaisen tapauksessa syyte oli niin heikolla pohjalla, ettei edes poliittisesti latautunut Pirkanmaan kärjäjäoikeus uskaltanut antaa siitä tuomiota. Kansallismielisten olisikin nyt hyödynnettävä tätä päätöstä poliittisessa viestinnässään, sillä vapauttavan päätöksen perusteella poliisin ei pitäisi ottaa vastaavia kanteluita edes esitutkintaan.

GLOBALISTISET SUURYRITYKSET PYRKIVÄT FACEBOOKIN AVULLA TUKKIMAAN VALKOISTEN SUUT

Markkinatalouden asemaa todistetusti tehokkaimpana talousjärjestelmänä kiistää tuskin kukaan normaalijärkinen. Kyse on vain siitä mikä arvo ja asema sille suodaan yhteiskunnassa. Yleisesti ajatellaan yksisilmäisesti ajetun markkinafundamentalismin olevan kapitalismia pahimmillaan. Ikävä kyllä tätäkin pahempi versio on olemassa. Siinä yritykset alkavat taloudellisella painostuksellaan tehdä politiikkaa taivuttaakseen kuluttajia tiettyyn ideologiseen muottiin. Juuri tätä totalitarismia olemme todistamassa aikana, jolloin massojen mielipiteenmuokkaajana toimiva valtamedia on asettunut rotuylpeän Black Lives Matter -liikkeen puolelle kaikkea valkoisuutta vastaan. Sen seurauksena suuryritykset ovat alkaneet edistää häpeilemättä uusmarxilaista identiteettipolitikkaa, jossa kaiken mittana on muiden kuin valkoisten kokemukset ja tunteet.

Vielä joitain sukupolvia sitten länsimaita johtivat miehet, jotka olivat valmiita uhraamaan vaikka oman henkensä yhteisönsä puolesta. Kauppiasluokan esiinmarssin myötä lyhytnäköinen itsekkyys on lisääntynyt ja nykyään meitä määräävätkin mitättömät markkinamaakarit, kamasaksakauppiaat ja pörssien puliveivaajat. Heidän esimerkkiään noudattamalla länsimaailman vallitsevaksi ihmistyypiksi on tullut laskelmoiva pikkusieluinen nilkki, joka on täysin vastustuskyvytön aikamme tuhoisten muotiaatteiden edessä. Yhtyessään laumaan näillä pelkureilla on kuitenkin rohkeutta vainota niitä, jotka kulkevat globalistien määräämää arvoliberaalia maailmanjärjestystä vastaan.

Ennen valkoisten keksijöiden perustamat yritykset tukivat paikallisia yhteisöjä ja viime kädessä koko kansakuntaa. Nykyään valkoiset asiakkaat tukevat edelleen ostoksillaan valkoisten perustamia yrityksiä kuten Microsoft, joka puolestaan lahjoittaa miljardinsa hyväntekeväisyyteen afrikkalaisille. Oma lukunsa ovat yritykset, joiden tulovirta tulee pääasiassa valkoisilta, mutta kiitokseksi tästä ne irvailevat asiakaskunnalleen heidän juuristaan. Lentoyhtiö SAS meni tämän vuoden helmikuussa jopa niin pitkälle, että mitätöi mainoksessaan koko ruotsalaisuuden. 

On vaikea päättää kumpi on halpamaisuudessaan vastenmielisempi olio, valtion suojatyöpaikassaan kansallista tuhotyötä tekevä sosialisti vai yritysmaailman edustaja, joka on yhtiönsä arvopoliittisen imagon vuoksi valmis pyllistämään suurelle osalle maksavista asiakkaistaan. Yleensä kansallismieliset ovat analysoineet suurennuslasin tarkkuudella valtionhallinnon kansanvihollisia, jolloin yksityisen sektorin termiitit ovat saaneet mellastaa rauhassa. Tämä on kuitenkin kohtalokas virhe, sillä yritysmaailmassa on viime vuosina omaksuttu kiihtyvään tahtiin soroslaisten "kansalaisjärjestöjen" tehokkaan lobbauksen ansiosta vasemmistolainen identiteettipolitiikka. Viimeistään nyt pitäisi tiedostaa, että vasemmistolaisten epäarvojen aisankannattajuus ei rajoitu vain puoluepolitiikkaan kuten maamme tuhoisimpaan cuckservatiivipuolue Kokoomukseen, vaan punasyöpä on jo edennyt syvälle kansainvälisiin suuryrityksiin.

Suuryrityksissä identiteettipolitiikka ei ole jäänyt vain valkoisen historian anteeksipyytelyksi, vaan eräissä firmoissa on ryhdytty aktiiviisiin painostustoimiin, jotta valkoisten intressin puolustaminen voitaisiin estää Internetin suurilla alustoilla. Yle verkkosivuilla viime viikolla ilmestyneessä uutisessa Yritykset vetävät Yhdysvalloissa mainoksia Facebookista – vaativat somejättiä suitsimaan rasistisia ja väkivaltaisia sisältöjä puolustellaan jälleen kerran poliittista sensuuria tahallisen epämääräisellä vihapuhe-verukkeen avulla. 

Somejätti Facebookiin kohdistuva mainosboikotti kasvaa Yhdysvalloissa. Useat yritykset ovat ilmoittaneet, että ne eivät mainosta Facebookissa, ellei yhtiö ryhdy torjumaan tehokkaammin vihamielisten sisältöjen levittämistä.

Vaikka hyvesignalointi kuuluu jo monien yritysten imagonrakennukseen, saattaa mainosboikottien taustalla olla heikko taloudellinen tilanne, sen verran rankasti koronavirus on vaikuttanut kaikkeen liiketoimintaan. Luultavasti osa suuryrityksistä olisi joutunut heikon likviditeetin vuoksi joka tapauksessa supistamaan kovalla kädellä mainostustaan, mutta sopivan boikotin avulla ne voivatkin selittää vetäytymisensä "eettisillä syillä". Tietysti osa boikottiin osallistuneiden yritysten julkisuuskuvasta päättävistä henkilöistä on aitoja punaliberaaleja tosiuskovia, jotka ovat ostaneet lässyliberaalin ajatuksen "vastuullisuudesta":

Kyse on useiden kansalaisjärjestöjen kampanjasta, joka sai kipinän George Floydin surmasta ja sitä seuranneista laajoista rasisminvastaisista protesteista. Viimeisimpänä Stop Hate for Profit- eli suomeksi Seis vihavoitoille -kampanjaan on lähtenyt Yhdysvaltain toiseksi suurin matkapuhelinoperaattori Verizon.  

Kampanjan taustavoimiin kuuluva kansalaisjärjestö ADL (Anti-Defamation League) on pyytänyt yrityksiä lopettamaan mainostamisen Facebookissa heinäkuun ajaksi.   

–Keskeytämme mainonnan, kunnes Facebook saa aikaan hyväksyttävän ratkaisun, joka sopii meille, perustelee Verizonin viestintäjohtaja John Nitti.

Viestintäjohtaja John Nittin puheet ovat tietenkin silkkaa poliittista kiristystä, jolla hän haluaa perustuslaillisesta sananvapaudesta piittaamatta suitsia poliittisten vastustajiensa suut. Nittin kohdalla voidaan kysyä retorisesti kuin pilapiirtäjä Kari Suomalainen aikoinaan: "Pitäisikö ko. henkilön esinahka tarkistaa?" Syytä kenties olisi, sillä hän on riemurinnoin ryhtynyt juutalaisten etujärjestö ADL:n sensuuripolitiikan toimeenpanijaksi.

Siinä ei ole sinänsä mitään uutta, että sionistinen klikki on ajamassa sensuuria internettiin ja sosiaaliseen mediaan. ADL sai jo pari vuotta sitten omat moderaattorinsa Facebookin, jossa he systemaattisesti vaientavat poliittiset vastustajansa orwellilaisesti vihapuheeseen vetoamalla. Sionistijärjestö on vaikuttanut myös toiseen suureen juutalaisen omistamaan internet-palvelimeen, YouTubeen, jossa se on päävastuussa viime vuosien suurista sisällön puhdistuksista.

Mark Zuckerbergin hallitsema somemonopoli tunnetaan jo nyt pahamaineisesta sensuuristaan, jossa tukahduttamisen syyksi riittää jo pelkkä konservatismi ja perhearvot. Sen sallima sananvapaus on kaventunut jatkuvasti ja yhtiö tekee säännöllisesti sisältöpuhdistuksia vihapuheen kaltaisiin tekosyihin vetoamalla. Silti tämäkään ei riitä tietyille paavillisille yrityksille, vaan ne vaativat Facebookilta vielä kovempaa poliittista sensuuria. Ylen uutisen perusteella yhtiöllä ei ole tätä mitään vastaan:

Facebookin edustajan mukaan yhtiö kunnioittaa yritysten päätöksiä ja pyrkii edelleen siivoamaan vihamielisiä sisältöjä palveluistaan.

Niin sanottujen vihapuheiden ja viharyhmien siivouksessa Facebook näyttää olevan kovin valikoiva, josta kertoo Ylen uutinen   Instagramista ja Facebookista poistettiin satoja tilejä – rasistisiin viharyhmiin linkittyvillä tileillä pohdittu menoa aseistautuneina BLM-protesteihin. Facebookin puhdistukset eivät nimittäin koske lainkaan väkivaltaan syyllistyneeseen BLM-liikkeeseen ja muihin mustien rasistien väkivaltakerhoihin. Puhumattakaan avoimen väkivaltaisesta Antifasta, joka aiotaan luokitella Yhdysvalloissa terrorijärjestöksi. Tekopyhyyden huippuna voidaan pitää Facebookin kieltämää Donald Trumpin vaalimainosta, jossa tuomitaan Antifan väkivalta. Suomessa somejätin kaksinaismoralistisesta sensoripolitiikasta on kirjoittanut ainoastaan Nykysuomi uutisjutussaan Facebook bannaa ”väkivaltaisia ryhmiä” – mutta ei Antifan väkivaltaisia ryhmiä.

Yritysmaailman nuoleskelu väkivaltaisen BLM-liikkeen edessä on levinnyt myös tänne. Suomessa toimivissa yrityksissä työskentelevät punatrendien metsästäjät kuvittelevat "universaalin" amerikkalaisuuden apinoinnillaan olevansa ajan hermolla. Nämä yritysten imagovastaavat uskovat Amerikan etnisen tilkkutäkkivaltion olevan tehdasasetus kaikille kansakunnille, jonka vuoksi he katsovat olevansa itseoikeutettuja atlanttisen kulttuuri-imperalismian sanansaattajia maassamme. Heidän hävyttömän opportunistista ajatuksenjuoksuaan voi seurata Ylen agendauutisessa Myös suomalaiset mainostajat alkaneet boikotoida Facebookia – Etujärjestön johtaja: "On sallittu rasistiset keskustelut. Heidän on pakko muuttaa tätä".

– Yritykset eivät ole halunneet tehdä siitä numeroa, koska tosi moni pelkää "viherpesuleimaa", joka siitä voi seurata. Eli että ihmiset ajattelevat yrityksen vain haluavan näyttää, kuinka hyveellisiä me olemmekaan, Riikka-Maria Lemminki [mainostajien etujärjestön Marketing Finlandin toimitusjohtaja] kertoo.

Länsimaiden sairaudentilasta kertoo jo se, että läpikorruptoinut "eliiti" on voinut määritellä hyveelliseksi sen, mikä sotii tavallisten valkoisten intressiä ja tuhatvuotista eurooppalaista kulttuuria vastaan. Ei, oman kulttuurin ja sen luoneiden ihmisten ylimielinen tuomitseminen ei ole hyveellisyyttä, vaan narsistista omahyväisyyttä, joka voi saada yleistä kiitosta vain yleisen rappion aikakaudella.

Kodinkoneketju Gigantin markkinointijohtaja Sami Särkelä sanoo, että Facebook on merkittävä markkinointi- ja asiakaspalvelukanava Gigantille. Seuraajia on noin 400 000.   

Yhtiössä on tarkkaan seurattu Facebookin ilmoitusboikotin etenemistä, koska yhtiö ei Särkelän mukaan hyväksy minkäänlaista vihapuhetta tai rasismia. Muutoksia omaan toimintaan ei olla kuitenkaan vielä tekemässä.

Näille jeesusteleville romukauppiaille ei tule antaa latiakaan ennen kuin he alkavat keskittyjä  päätehtäväänsä eli voittoa maksimoivien turhakkeiden myyntiin. Ammattimaisen hyvesignaloinnin he voivat jättää siitä leipänsä saaville sateenkaaripapeille ja vihreiden kansanedustajille.

Särkelän mukaan he odottavat ensin kuinka Facebookin lupaamat muutokset suhtautumisessa vihapuheeseeen ja rasismiin käytännössä toteutuvat. 

– Sen jälkeen päätämme teemmekö muutoksia. Teemme tästä päätöksiä lähiviikkojen aikana. Facebookilla on isona mediana todennäköisesti parannettavaa esimerkiksi moderoinnissa. Särkelä sanoo.

Särkelä itte ei uskalla sanoa kannattavansa sensuuria, vaan puhuu kiertoilmauksin moderoinnista. Se ei ole kuulkaa lainkaan näiden särkelöiden tehtävä sanoa mitä Facebookissa voi omalla seinällään kirjoittaa ja mitä ei. Edelleen: Särkelän homma ei ole olla  moraalipoliisi, vaan hänen pitäisi keskittyä puljussaan kamasaksan myyntiin.

Jutun lopussa annetaan vielä puheevuoro Facebookin naisjohtaja Carolyn Eversonille, joka on valmis suosimaan samettista totalitarismia ja anarkotyranniaa taistelussa valkoisten sananvapautta vastaan:

Facebookin johtaja Carolyn Everson kommentoi boikottikohua Ylelle painottamalla, että he kunnioittavat brändien päätöksiä ja jatkavat työtä vihapuheen kitkemiseksi. Myös keskusteluja yritysten ja kansalaisoikeusjärjestöjen kanssa käydään.

Jos oman identieetin puolustaminen on "vihapuhetta", niin silloin sellaisen puheen kitkeminen tarkoittaa viime kädessä ko. subjektin "kitkemistä" so. tuhoamista. Sikäli tässä ollaan tuhoamisen jäljillä, että identiteetin kuollettamisen jälkeen fyysinen tuhoaminen on enää pelkkä muodollisuus.

Luulevatko Facebook ja Yle tosissaan, ettei heidän likaisen pelinsä läpi nähtäisi? lmeisesti tai sitten he ovat kertakaikkisen röyhkeitä määritellessään uudelleen demokratiaan kuuluvan sananvapauden. Lupaus jatkaa työtä "vihapuheen" (lue: totuuspuhe, jota "eliitti" vihaa) kitkemiseksi tarkoittaa vain entistä enemmän sensuuria kaikille muille paitsi vasemmistoliberaaleille ja vallanhimoisille marginaalifriikeille. 

Punaliberaalin identiteettipolitiikan omaksuneiden yritysten ja Facebookin välinen kissanhännän veto on lopulta pelkkää teatteria, sillä molempien intressinä on tukkia arvokoservatiivien ja valkoisten toisinajattelijoiden suut. Pystyyn kuolleita kulttuurimarxilaisia aatteita orjallisesti seuraavat yritykset ja suurkapitalistien tukemat marxilaisglobalistiset "kansalaisjärjestöt" saavat jatkossakin määritellä mikä on heille edullista sallittua poliittista puhetta ja mikä taas ei.

Facebookin mukaan yhtiö on kieltänyt 250 valkoisen ylivaltaa korostavan järjestön toiminnan Facebookissa ja Instagramissa. Yhtiön mukaan se löytää lähes 90 prosenttia vihapuheesta, ennen kuin käyttäjät ilmoittavat siitä Facebookille.

Yle-uutisen viimeinen kappale paljastaa, että Facebookin sensuuri on jo nyt massiivista, mutta eräät yhtiöt haluavat totalitarismina ehdottoman ilmatiivinä. Valkoisille ei pidä suoda mitään etnis-kulttuurisen itsepuolustuksen mahdollisuutta, sillä sekin olisi "valkoisen ylivallan" suosimista. Sen sijaan mustat, juutalaiset, meksikolaiset ja aasialaiset ym. ym. saavat Facebookissa vapaasti julistaa rotuylpeyttään ja rajatonta kaunavihaansa valkoisia vastaan.

Juutalaisten omistamassa Facebookissa valkoiseksi ylivallaksi katsotaan jo se, että puolustaa laillisia rajoja omissa kotimaissaan. Sitä paitsi suurin osa eurooppalaisten hyvinvointia puolustavista järjestöistä ja puolueista ei kannata valkoista ylivaltaa, vaan ainoastaan oikeutta hallita omia historiallisia kotimaitaan. Puhe valkoisesta ylivallasta onkin vihamielisen globalistieliitin masinoima olkiukko-termi, joka haluataan liittää kaikkeen, jossa valkoiset eivät ole halukkaita luovuttamaan omian oikeuksiaan ja resurssejaan. Kyllä maailmasta löytyy myös todellisia ylivaltapyrkimyksiä kuten juutalaista ylivaltaa, mustaa ylivaltaa ja kiinalaista maailmanvaltaa, mutta sattuneesta syystä niitä ei nosteta Facebookin vihapuhe-keskusteluissa esille.

Suuryritysten ja Facebookin harjoittama keskinäinen suhmurointi osoittaa omalta osaltaan nykykapitalismin olevan rikki. Ihmekös tuo, että vasemmisto on siitä niin innoissaan. Radikaalit äärivasemmistolaiset julistavat sentään vielä vastustavansa kapitalististista markkinataloutta, vaikka se sotiikin heidän arkieläämänsä vastaan. Nykyjärjestelmä kun on mahdollistanut näiden vapaamatkustajien mukavan elämän ja ajoittaisen vallankumouslarppauksen. Heille "kapitalismin nyrkkinä toimiva valtiovalta" on lopulta ruokkija ja suojelija. Ja jos valtion tuki ei riitä, aina löytyy globalistisia suurkapitalisteja kuten George Soros, joka on aina valmis auttamaan uuden Antifa-internationaalin pikku vallankumouksellisia. 

Toisin on kansallismielisten laita. Heille vasemmiston arvot omaksunut yritysmaailma on julistanut sodan, johon ei vielä olla ymmärretty vastata. Syytä olisi ja pian.

POLIITTINEN VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ KÄRSI TAPPION, MUTTA TOISINAJATTELIJOIDEN VAINO JATKUU EDELLEEN

Pettynyt!

Jo vuoden verran vatvottu kansanedustaja Juha Mäenpään vieraslajipuheiden syytesuojan purkamisesta sai vihdoin tänään päätöksensä eduskunnassa. Ylen uutisesta Eduskunta ei antanut lupaa syyttää perussuomalaisten Mäenpäätä – Halla-ahon mukaan asian käsittely "häpeällinen farssi", näin kansanedustajat äänestivät voi käydä tarkistamassa kuinka oma suosikkipoliitikko äänesti. Koska äänestys oli niin sanottu omantunnon valita, ryhmäpaineella ei ollut merkitysta, vaan valinta oli täysin henkilökohtainen. Ylen äänestyslistan perusteella eduskunnasta löytyy peräti 121 kansanedustajaa, jotka kannattavat totalitarismiin kiinteästi kuuluvaa sanavapauden rajoittamista.

Mielivaltaisen stalinistisilla syytteillään kansanviholliseksi julistautunut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen harmitteli odotettua äänestystulosta Ylen uutisessa Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pettyi eduskunnan ratkaisuun Mäenpäästä – "Onko oikein, että politiikkaa voi tehdä laittomin keinoin?". 

Perustuslaillisen sananvapauden vihollinen toimi itse rikollisesti yrittäessään kriminalisoida eduskunnassa vapaan puheen. Silti hänellä on otsaa mennä suomalaisvihamielisesti tulkitun lain taakse ja hakea tukea punaisen yliopiston korruptoituneilta "lakiasiantuntijoilta":

– Kansanedustajien enemmistö, kuten myös perustuslakivaliokunnan enemmistö ja perustuslakivaliokunnassa kuulleet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että syytesuoja olisi pitänyt murtaa. He katsoivat kuten minäkin, että kyse oli rasistisesta ihmisarvoa loukkaavasta vihapuheesta, Toiviainen sanoo.

Ylen jutussa Toiviainen viittaa ahkerasti Amerikan itärannikön vasemmistoliberaalien kehittämään orwellilaiseen termiin "vihapuhe", jota Suomen koko lainsäädäntö ei edes tunne:

– Tässä on kyse varsin tavallisesta lainvastaisesta vihapuheesta. Mitä todennäköisemmin se olisi johtanut tuomioon. Ratkaisun tekee tietysti aina lopulta tuomioistuin.

Kuulostaa huolestuttavalta, että Toiviainen oli jo etukäteen varma ajatusrikostuomioin läpimenemisestä alemmissa oikeusasteissa. Kertooko tämä siitä, että Suomen oikeuslaitos on korruptoitunut aina raastuvanoikeudesta korkeimpaan oikeuteen?

Röyhkeyden huippuna voidaan pitää Toivaisen horinoita "laittomin keinoin tehdystä politiikasta". Mäenpään löysässä heitossa ei löydy tippaakaan rikollista mieltä toisin kuin vaikkapa Maria Ohisalon (vihr.) ja Tytti Tuppuraisen (sd.) poliittisista päätöksissä, joilla helpotetaan laitonta maahanmuuttoa ja taataan kansalta kysymättä Etelä-Euroopan miljardivelkoja. Mäenpään tapauksessa kyse oli vain harmittomista sanoista, joille ei tuotettu de facto kenellekään mitään harmia, piste. Valtakunnansyyttäjän ylimitoitettu syyteintoilu tuo mieleen Stalinin poliittiset oikeudenkäynnit, joissa kansalaisia ei syytetty konkreettisista teoista, vaan vääristä poliittisista ajatuksista, joiden syytettyjen kuviteltiin esittäneen:

– Onko oikein, että polittiikkaa voi tehdä laittomin keinoin? Eli käyttää siinä sanoman ajamisessa lainvastaista puhetta, ja rikkoa siinä mielessä voimassa olevaa lainsäädäntöä niin, että siitä ei seuraa rikosoikeudellista seuraamusta.

Tappiostaan huolimatta Toiviaisella ei aikomustakaan luopua  stalinistisesta ristiretkestään sananvapautta ja suomalaista nationalismia vastaan. Tästä kertoo ikävällä tavalla juhannuksena ilmestynyt Ylen uutinen Perussuomalaisten Nuorten vaalitwiitti toi syytteet kolmelle – Syyttäjä: "Heitä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan":

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nostanut syytteet Perussuomalaisten Nuorten twiitistä, jonka he jakoivat ennen EU-vaaleja keväällä 2019.

PS-nuoret jakoi Twitter-tilillään kuvan tummaihoisesta pariskunnasta, joka pitelee sylissään vauvaa. Kuva oli peräisin Euroopan parlamentin sivuilta. Järjestön kirjoittamassa saatetekstissä sanottiin, että "äänestä perussuomalaisia, jos et halua että Suomen tulevaisuus näyttää tältä".

Tämä poliittinen syyte tulee kertoneeksi, että valtakunnansyyttäjän mielestä etnisesti suomalaisen Suomen puolustaminen on rikos. Vain päinvastainen eli maan bastardoiminen Brasilian kaltaiseksi rotujen sekamelskaksi saa olla sallittua. Kun maahan saadaan vielä todellinen oikeus, Toiviaisen kaltaisia matalan intensiteetin kansamurhan (kansalta kysymätön kansanvaihto siirtolaisilla) edistäjiä odottaa pitkät syytekirjelmät.

KENTTÄPIISPA SÄRKIÖN TOTUUSPUHE TODISTI, ETTÄ ELÄMÄNTAPASODOMIA ON HYVÄKSYTTÄVÄÄ MUTTA PERINTEISET ARVOT EIVÄT

Takavuosikymmeninä maailmalla ylivaltaan pyrkineen totalitaristisen kommunismin luultiin ainakin länsimaissa kukistuneen viimeistään vuonna 1991 jolloin Neuvostoliitto hajosi. Toisin kuitenkin kävi, sillä 2000-luvulla puna-aate sulautui markkinatalouteen ja muuntui virulentiksi "suvaitsevaiseksi humanismiksi". Tällä 2000-luvun universaalikommunismilla on toki juurensa Antonio Gramscin hegemoniateoriassa, Frankfurtin koulukunnassa ja kulttuurimarxilaisuudessa, mutta arvaamaton coctail-syntyi vasta tällä vuosikymmenellä, kun uusmarxilainen identiteettipolitiikka valtasi markkinatalouden "kulttuurisisällön". 

Kuten valheellisilla ideologioilla aina, myös 2000-luvun identiteettipolitiikka on kaikkea muuta kuin suvaitsevaista, vaikka juuri sitä se suureen ääneen julistaakin. Vasemmistoliberaalin kulttuuriradikalismin menestys ei perustu sen erinomaisuuteen ideologioiden vapailla markkinoilla, vaan noiden markkinoiden tukahduttamiselle heti kun se on saanut jollakin yhteiskuntasektorilla hegemonisen aseman. Heidän ideologisen sodankäynnin keskeinen strateginen ase on repressiivinen toleranssi, joka tarkoittaa

tiivistettynä ajatusmallia, jonka mukaan (uus)marxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee kompromettoida - ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle vihamieliset ja tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon ja niistä tehdä hyväksyttäviä, ideaalisia ja suvaittavia.

Tällaiselta ajatukselta ei voinut välttyä Ylen eilisestä uutisesta Kenttäpiispa Särkiön blogiteksti herätti kohun – arkkipiispa ja Puolustusvoimat ottivat etäisyyttä, Särkiö pyysi anteeksi. Uutisjutun mukaan "puolustusvoimien kenttäpiispan Pekka Särkiön sunnuntaina julkaisema blogiteksti on herättänyt runsaasti huomiota ja "kohun". Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tietääkseen ketkä suvaitsevaiset fundamentalistit olivat taas pienessä piirissä lynkkaamassa vääräuskoista konservatiivia. Totta kai arvoiltaan punavihertävä Yle uutiset tarttui syöttiin; hyötyyhän se ideologisesti tällaisesta oikeanlaisesta maalittamisesta.

Kenttäpiispa Särkiön mielipide omalla blogillaan olisi ollut normaalissa maailmassa odotettu. Siinä maailmassa nimittäin kenttäpiispat ovat oletusarvoisesti konservatiivisia, varsinkin jos he ovat vielä töissä isänmaallisena pidetyissä puolustusvoimissa. Vinksahtaneen nykymaailmamme äänessä olevat medialemmikit taas pitävät itsestään selvänä, että evankelisluterilainen kirkko on Raamatun opit kieltävä Sodoman kehto ja armeija sukupuolineutraali sateenkaarikaarti. Huolestuttavinta kohun synnyttämissä reaktioissa oli puolustuvoimien kallistuminen arvoliberaalin ideologian puolelle Särkiötä vastaan. Ilmeisesti armeijamme alkaa olla jo pitkälti läntisten arvojen™ Nato-homostelulla mädätetty.

Kun yksittäinen kenttäpappi uskalsi esittää yksityisen näkemyksen, joka ei täyttänytkään raivoliberaalien odotuksia, he masinoivat kerettiläisen häpäisyä muistuttavan mediakohun. On selvää, että tuollaisen mediamyllytyksen edessä korkea viranhaltija pelkää työpaikkansa puolesta. Vaikka anteeksipyytely tosiasioiden sanomisesta onkin selkärangatonta, Särkiön kaltaisen ihmisen ratkaisun voi ymmärtää. Miehellä saattaa olla perhe elätettävänä ja velat niskassa, joten työpaikan menetys voisi olla henkilökohtainen katastrofi. Julkisen anteeksipyynnön saamiseksi aikamme inkvisaattorit käyttivät hyväkseen pelkoa viran menettämisestä, vaikka tiesivätkin, ettei Särkiön anteeksipyyntö tullut olemaan vilpitön, vaan pelkkä muodollinen nöyrtyminen arvoliberalismille. Pääasia, että suurelle yleisölle voitiin osoittaa, mikä on tuomittavaa ajattelua ja mikä ei. 

On sietämätöntä, että keskuudessamme elää huomattava joukko aikuisia lapsia, noita ideologisessa harhamaailmassa leijuvia lumihiutaleita, jotka eivät kestä rahtustakaan avointa debattia puhumattakaan että joku sanoisi heille päin naamaa ilmiselviä tosiasoita. Särkiö nimittäin totesi kirjoituksessaan, että "vallankumous on väistynyt ja tilalle on kasvanut kulttuurikumous, jolle avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, ydinperhe ja lasten kasvatus ovat kaiken pahan alku ja juuri". Kuka tahansa normaalijärkinen tunnistaa tämän kehityskulun, mutta Oikeudenmukaisuuden sotureille heidän systemaattisen vehkeilynsä esille tuominen on liian paljastavaa, joten sitä vastaan piti käyttää alussa mainittua repressiivistä toleranssia.

Närkästyminen kenttäpiispan epämiellyttyvistä totuuksista osoittaa millaista kaksoisstandardia maamme "älyköt" ja media ylläpitävät. Heille ei tuota mitään ongelmaa fanittaa armeijan kantahenkilökunnan ja poliisin osallistumista seksuaalisesti poikkeavien Pride-tapahtumaan. Nämä vallankäyttäjät hyväksyvät hiljaisesti myös punaliberaalien ja uusmarxilaisten vihanlietsonnan Internetissä. Sen sijaan kenttäpiispalla ei saisi olla laillista ja moraalista oikeutta esittää edes yksityishenkilönä konservatiivisia näkökantoja yhteiskunnallisista ongelmista. 

Mistään paljon rehvastellusta postmodernin yhteiskunnan moniarvoisuudesta ei voida puhua niin kauan kun sodomiittien rektumipenetraatiota pidetään avoimesti hyväksyttävänä asiana ja vastaavasti enemmistön kantoja heijastelevien perinteisten arvojen julkituomista merkkinä ajatusrikoksesta.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ PITÄISI PANNA VIHDOIN JO SYYTTEESEEN

Viimeisten käänteiden perusteella valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen todistaa olevansa jääräpäinen suomalaisvihamielinen fanaatikko, koska hän yrittää vieläkin murtaa kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan tämän vieraslajipuheiden takia. Asiasta kertoi tänään Yle uutiset verkkosivujensa uutisjutussa Ylen tieto: Valtakunnansyyttäjä on ilmoittanut perustuslakivaliokunnalle haluavansa syyttää perussuomalaisten kansanedustajaa Juha Mäenpäätä. 

Valtakunnansyyttäjän itsepintainen ristiretki kansanedustajien erityistä sananvapausoikeutta vastaan alkoi jo helmikuussa, mutta perustuslakilautakunta palautti asian takaisin valtakunnansyyttäjälle harkittavaksi: 

Syyttämisluvan käsittely perustuslakivaliokunnassa alkoi helmikuussa. Valiokunnan kuultavana käyneen Toiviaisen mukaan hänen oli haettava eduskunnalta syyttämislupa, vaikka syyteharkinta johtaisi syyttämättäjättämispäätökseen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin heitti pallon takaisin valtakunnansyyttäjälle.

Nyt tulleiden Ylen tietojen perusteella Raija Toiviainen ei aio luopua kansanedustajien oikeudellisen immuniteetin repimisestä alas. Hän ilmoitti asiasta lähes välittömästi sen jälkeen kun oli saanut kyselyn perustuslakivaliokunnalta:  

Toiviaisen vastaus saapui perustuslakivaliokuntaan jo maaliskuun alussa. Perustuslakivaliokunnan arviointi syyttämisluvasta on kuitenkin jäänyt koronakriisin jalkoihin. Ylen tietojen mukaan asiaan palataan mahdollisesti ensi viikolla.

Valtakunnansyyttäjän äkkiväärä asenne on kummallinen ikään kyse olisi jostain henkilökohtaisesta pakkomielteestä. Asian voisi jotenkin ymmärtää, mikäli Toiviainen tunnustaisi punavihreää aatetta, mutta hän on tiettävästi kokoomuslainen kuten miehensäkin. Tapaus osoittaa kuitenkin oireellisesti, että nyky-Kokoomuksessa saattaa olla vallalla laajemminkin Toiviaisen edistämä totalitarismi, jossa ylikansallisen EU:n innoittamana absrakteista ihmisoikeuksien "rikkomisesta" halutaan tehdä ylittämätön tabu. 

Toimimalla vasemmistolaisen arvopohjan aisankannattajina kokoomuslaiset tulevat tukeneeksi suoraan kulttuurimarxilaisia tavoitteita. Ikävä kyllä suurin osa Kokoomuksen oikeistolaisista äänestäjistä ovat taivaallisen tietämättömiä tästä puolueen sisäisestä mädätyksestä.

Joka tapauksessa Toiviaisen pyhittämä sananvapauden vastainen ristiretki on tuhoon tuomittu yritys, jonka tietää kertoa myös Yle:

Syytteen nostamisesta päättää valtakunnansyyttäjä. Perustuslain mukaan kansanedustajan saa asettaa syytteeseen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta vain, jos viisi kuudesosaa eduskunnasta antaa sille suostumuksen.

Perussuomalaiset vastustaa syytesuojan murtamista. Perussuomalaisten äänet riittäisivät torppaamaan valtakunnansyyttäjän pyynnön.

On hämmästyttävää kuinka hiljaa valtamedia on ollut valtakunnansyyttäjän syytelinjasta sananvapauskysymyksissä. Hinku syyttää Mäenpäätä on vain viimeisin tapaus Toiviaisen pitkässä listassa niitä henkilöitä vastaan, joiden ajatukset eivät sovi hänen ahtaaseen ihmisoikeustaikauskoonsa. Jonkun korkean tason poliitikon tai oikeusoppineen pitäisi vihdoin lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa tuolle harpyijalle suorat sanat.

Itsestään selvänä toimenpiteenä pitäisi tutkia Toiviaisen poliittisesti motivoidut syytteet, joissa vainotaan kansalaisia pelkkien mielipiteiden takia. Hänet pitäisikin panna itse syytettyjen penkille perustuslain turvaaman sananvapauden estämisestä.

Jos hyvin käy valtakunnansyyttäjästä tulee pian toinen korkean tason oikeusoppinut, joka saa lakikirjasta päähänsä. Suomen Uutiset kun kertoi pari päivää sitten uutisessaan Halla-aho muistutti tutkintapyyntöjä tehtailevan Martin Scheininin taustasta kommunistien keskuskomiteassa – Scheinin teki tutkintapyynnön – näin asiassa kävi, kuinka "ihmisoikeusprofessori" hävisi jo juttunsa vireillepanossa nolosti. Helsingin poliisilaitos päätti nimittäin yksimielisesti, ettei esitutkinnan aloittamiselle ole perusteita. Mikäli Toiviainen jatkaa samaa silmitöntä syytelinjaansa, hänelle käy yhtä surkeasti kuin juutalaistaustaiselle "ex"-kommunisti Martin Scheininille.

JULKISUUS ON HUOLESTUNUT VAIN "ELIITIN" SANANVAPAUDESTA MUTTA EI SITÄ ELÄTTÄVIEN KANSALAISTEN

Omahyväiselle vasemmistolaisuudelle on löydetty kasvot.

Poliittiset vallankäyttäjät mukaan lukien toimittajat tuomitsevat sananvapauden rajoittamisen vain silloin kun heidän suoltamansa propaganda ei pääse välittömästi ja jäännöksettömästi miljoonia ihmisiä tavoittavan valtamedian levitykseen. Toisaalta julkista keskustelua yksinoikeudella hallitsevat hegemonisen vallan edustajat eivät ole huolissaan tavallisten kansalaisten hupenevasta sananvapaudesta, vaan päin vastoin he pyrkivät tukahduttamaan sitä entisestään, varsinkin jos arvostelu kohdistuu valtaapitäviin. 

Tätä röyhkeän kaksinaamaista katsomusta edustaa paljaimmillaan punamummonakin tunnettu presidentti Tarja Halonen, joka sanoi tänään Ylen ykkösaamussa olevansa huolissaan "maalittamisesta" ja ulkoministeri Pekka Haaviston "perusteettomasta ajojahdista". Ylen verkkosivujen jutussa Tarja Halonen Ykkösaamussa: Suomen politiikan epävakaus tuo lisää valtaa presidentille – ihmetteli myös Haaviston tapausta ex-presidentti puolustaa jälleen katastrofaalista miinakieltopäätöstään ollessaan ulkoministeri ja samaistaa siitä saadun kritiikin Pekka Haaviston arvosteluun:

– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö sitä Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta.

Ilmeisesti Setaveteraani-Halonen kokee, että maan tunnetuinta punavihreää homopoliitkkoa on "maalitettu" täysin perusteetta, vaikka ilmitulleet todisteet puhuvat sen puolesta, että Haavisto on painostanut virkamiestä tuomaan Isis-lapset ja -äidit Suomeen. Halonen on muutenkin mieltynyt uusvasemmiston uuskieliseen (vrt. "Vuonna 1984") ilmaisuun maalittaminen, jolla hän viittaa presidentti Sauli Niinistön lailla kaikkeen kritiikkiin, jota valtaapitävät Suomessa kohtaavat. Luonnollisesti vanha Demla-juristi haluaisi kriminalisoida poliittiseen eliittiin ja sosialistivirkamiehiin kohdistuvan arvostelun kuittaamalla se "vainoksi", jota ns. maalittaminen tarkoittaa. 

Maalittamisesta puhuminen ei aina ole perusteetonta, ainakaan silloin kun kohteena ovat tavalliset kansalaiset. Maamme oikeuslaitos ja poliisi maalittavatkin jatkuvasti suomalaisia, jotka sanovat ääneen totuuksia, joita hallitseva nomenklatuura vihaa. Vastaavasti valtamedia on tarkka siitä, että toimittajien sananvapaus toteutuu, mutta sama vahtikoiran asenne ei näykään mattimeikäläisten kohdalla. 

Esimerkiksi Yle kirjoittaa hyvin alentuvaan sävyyn kansalaisten oikeudesta sananvapauteen verkkosivujensa kirjoituksessa Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi. Toisin kuin luulisi, jutussa ei riemuitakaan siitä, että rikosjuttujen määrä "rasistisesta nettikirjoittelusta" on vähentynyt, vaan toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen ja haastatellut ovat harmistuneita ettei ajatusrikoskiintiötä ole täytetty aikaisempien vuosien tapaan. Neuvostoliittolaisiin kiintiömääriin hinkuu kukapa muu kuin itsensä kansanviholliseksi julistanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen:

Yksi syy kehitykseen on se, että poliisi ei enää tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti kuin ennen. Vuonna 2017 poliisi sai korvamerkittyä rahoitusta muun muassa netin vihapuheita tutkivien poliisien palkkaamiseen.  

Sen jälkeen rahoitusta ei ole tullut, ja toimintaa on pienennetty. Viime vuonna Poliisihallitus kertoi poliisin käyttävän vihapuheiden paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa.  

– Näiden asioiden tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää, sanoo valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

Samaa asiaa jankutetaan tarkoituksellisesti valittujen esimerkkitapausten avulla Ylen uutisessa Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia. Esiutkintaan johtaneissa esimerkkitapauksissa asiantuntijoina käytetään pahamaineisia kulttuurimarxilaisia: viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaarta, rikosoikeuden professori Matti Tolvasta, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvosta ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota. Toimittajat Veli-Pekka Hämäläinen ja Taneli Arponen kirjoittavat:

Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.

Vihapuhejuttuja (sic) ei ole viety käräjille kovin paljon luultavasti siitä syystä, että ilmantojen perusteet ovat olleet jo lähtökohtaisesti köykäisiä. Mutta jos käräjille on päästy, tuomio on rapsahtanut lähes poikkeuksetta, mikä kertonee siitä, että tuomioistuimet noudattavat pikkutarkasti syyttäjän tarkoitushakuisesti käyttämää tulkintaa venyvästä lainsäädännöstä.

                                                        ***********************

Mitä enemmän yliopisto on alkanut korostaa puolueettomuuttaan ja objektiivisuuttaan, sitä enemmän se on taantunut poliittisten muotiaatteiden vietäväksi. Jopa umpipolitisoituneella so. vasemmistolaisella 1970-luvulla tiedemaailma oli vähemmän politisoitunut kuin nyt. Otetaanpa esimerkiksi vaikka professoriliitto, joka valitsi juuri vuoden professoriksi maantieteen professori Anssi Paasin Oulun yliopistosta. 

Ylen uutisessa Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: "Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen" jo otsikko kertoo mistä suunnalta yliopistossa taas tuulee. Ottamatta kantaa herran tieteellisiin ja opetuksellisiin meriitteihin, professoriliiton piirissä on nähty tarpeelliseksi nostaa vasemmistotaustainen professori, jolla on vihamielisen oikeaoppiset näkemykset kansallismielisyydestä. Paasi kun on sitä mieltä, että sormeakaan ei saisi nostaa uuskolonistisia maahantunkeutujia vastaan:

Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.

Paasi on selvästi globalistikapitalistien ja sosialistien juoksupoika, joka opportunistisena jees-miehenä toivottaa väestönvaihtoa ja siten Euroopan kultuurin tuhoa. Tällaiset näkemykset ovat muutenkin vallitsevia kulttuurimarxilaisuudella hapatetussa yliopistossa. Siksi onkin ylättävää, että edes kulttuurielämän puolelta löytyy joku, joka on omalla nimellään valmis vastustamaan nykyistä hulluuden riemumarssia. Nimittäin Parnasson numerossa 6-7 / 2019 Tommi Melender haastattelee kirjailija Vesa Haapalaa, joka kulkee rohkeasti kulttuurisen itsetuhon vastavirtaan. Lehdessä kirjoitetaan mm. seuraavasti:

Haapala puhuu 'kansainvaellusten tsunamista' ja kertoo tuntevansa olonsa 'katastrofaaliseksi' ajatellessaan, että eurooppalaiset yhteiskunnat eivät osaa tai halua tehdä tsunamille mitään, vaan jäävät sen alle ja muuttuvat peruuttamattomasti. 

Pahinta hänen mielestään on, että kansainvaelluksia jopa vauhditetaan poliittisesti, vaikka pitäisi keskittyä rakentamaan ekologisesti ja väestöllisesti kestäviä yhteiskuntia, myös ongelma-alueille.

Hieman toisenlainen näkemys muukalaisten vastustamiseen kuin systeemin miehenä toimivalla Anssi Paasilla! Olisiko niin, että viisaat toisinajattelijat tulevat sittenkin kulttuurin ja taiteen puolelta eikä rationaalisuudella pöyhkeilevästä yliopistomaailmasta?