HALLITUKSEN ITÄRAJAN OSITTAINEN SULKEMINEN HURSKASTELEVAA POPULISMIA

Hallitukselta tuli tänään jo jonkin aikaa odoteltu päätös itärajan osittaisesta sulkemisesta. Asiaa käydään läpi Yle Uutisten verkkosivun jutussa Hallitus päätti torstaina sulkea itärajan rajanylityspaikkoja – Yle seuraa rajatilannetta. Päätös on kieltämättä oikea joskin auttamattoman puutteellinen, sillä se jättää "kansainvälisten turvapaikkasopimusten vuoksi" rajanylityspaikkoja auki Pohjois-Suomessa. Sama takaovi jätettiin auki elintasopakolaisille myös koronan kansainvälisten rajasulkujen aikana. Tästä porsaanreiästä ei voi syyttää muuta kuin Suomen ehdottoman sokeaa sitoutumista läntisiin "ihmisoikeuksiin" ja Geneven aikaansa eläneeseen pakolaissopimukseen.

Nyt tehty osittainen rajasulkupäätös näyttää tarkemmassa tarkastelussa silkalta hurskastelulta ja tekopyhyydeltä. Päätöksellä halutaan selvästi viestiä kansalaisille, kuinka jämäkästi Suomi toimii rajakriisissä, jossa tulijoita on alle sata kuukaudessa. Vai toimiiko? Miksei sama tiukkuus ole näkynyt länsirajoilla, jota kautta maahamme on valunut viime vuosikymmenninä yli puoli miljoonaa tulijaa? Länsirajoillta tulee nytkin 800-1500 maahantunkeutujaa kuukausittain, monet ilman papereita. Tästä ei otsikoita revitä, koska kyse on suvereeniteetistaan luopuneen valtion normaalista rajapolitiikasta Schengen-Euroopassa. 

Jos hallitus haluaisi tehdä aidosti vaikuttavaa ja kansalaisia tyydyttävää rajanvalvontapolitiikkaa, se sulkisi myös länsirajan paperittomilta onnen onkijoilta.

Poliittisen eliitin kannalta suomalaisten kuten muidenkin länsieurooppalaisten lyhyt ja valikoiva muisti laittomien siirtolaisten maahanpäästämisestä on selvä etu. Hallitustamme johtaa pääministeri, joka sisäministerinä 2015 salli yli 35 000 paperittoman joutomiehen tulla länsirajojen kautta Suomeen. Tuolloisessa hallituksessa istui myös puolue, joka toimii tänään vuoden 2105 maanpetoksen tehneen sisäministerin alaisuudessa. Jos laitonta maahanmuuttoa vastustava puolue olisi toiminut suoraselkäisesti, se ei olisi edes lähtenyt mukaan hallitukseen, jota johtaa mies, jonka oikea paikka olisi valtakunnaoikeuden syytetyn penkki. 

Venäjän vaikuttamisyritykset itärajalla ovat tietenkin vastaus Suomen sitoutumiseen Amerikan vaatimaan taloudelliseen pakotepolitiikkaan, vaikka sen haitat ovat maallemme mittavat. Samalla Suomi on myös monella tavalla hankaloittanut venäläisten maahantuloa ja maassaleskelua, mutta näitäkään päätöksiä ei ole tehty itsenäisesti, vaan uuden läntisen Isoveljen miellyttämiseksi sen käymässä sijaissodassa. 

On myös ilmeisen selvää, ettei Venäjän troijalaista itärajan politiikkaa olisi ilman Suomen Nato-jäsenyyttä. Itäisten raja-asemien osittainen sulkeminen tehtiin varmasti hallituksen itsenäiseen harkintaan perustuen, mutta silti ei voi olla välttymättä ajatukselta, kuinka itsenäistä maamme ulkopolitiikkaa enää ylipäätään on. Esimerkiksi Israelin suorittamaan Gazan kansanmurhaan Suomi ei suhtaudu enää itsenäisenä kansallisena yksikkönä, vaan se kysyy lupaa julkilausumiin länneltä kuten Alexander Stubb tunnustaa Helsingin Sanomien jutussa. Stubbin suhde Venäjään on myös epäitsenäinen, suorastaan Yhdysvaltoja mateleva:

”Keskusteluyhteys Venäjän presidenttiin riippuu siitä, mitä meidän läntiset liittolaisemme toivovat… tämä on sellainen kysymys, jossa ei voida missään nimessä sooloilla.”  

”Ja jos suhteita (Venäjään) ylipäänsä olisi, niiden pitäisi perustua liittolaisilta saatavaan valtuutukseen.”  

”Suomen eli tasavallan presidentin suhteet Venäjään määrittyy myös pitkälti sitä kautta, mitä meidän läntiset liittolaiset haluavat tehdä.”  

”Tasavallan presidentti Suomessa on jatkossa lännen presidentti ja Nato-presidentti, ei perinteinen Venäjä-presidentti, kuten joskus aiemmin.”

Koska itsenäisen kansallisvaltion kriteereistään luopuneen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka näyttää jo hyväuskoisen demarieläkeläisenkin silmissä pelkästään Atlanttisen liittokunnan ohjaamalta, yrittää hallitus tällä viimeisimmällä teatteriesityksellään viestiä muuta. Kansalle kerrotaan ylpeästi kuinka jämäkästi Suomi päättää omasta rajapolitiikastaan. Tuon jämäkkyyden ovat totisesti saaneet tuntea monet suomalaiset joutuessaan lännestä saapuvien "humanitääristen pakolaisten" ryöstämiksi ja raiskaamiksi.

 - "Eri asia!"

OVATKO AMERIKAN JOHTAMAT VENÄJÄN PAKOTTEET LAAJENNETTU VERSIO CANCEL-KULTTUURISTA JA BLM:STÄ?

Autoritäärisen Venäjän valtiosensuuri ei ole mikään uutinen, mutta länsimaissa siitä jaksetaan pöyristyä kerta toisensa jälkeen. Varsinkin Ukrainan sodan aikana Venäjä on rajoittanut kansalaistensa tiedonsaantia, mikä on täysin normaalia missä tahansa sotaa käyvässä maassa. Lännen mediapapiston mielestä tässä ei ole kuitenkaan kyse välttämättömästä pahasta, vaan pikemminkin Putinin hallinnon yksinvaltaisesta halusta rajoittaa kansalaistensa tiedonsaantia. Tämä päättely taas perustuu liberalistis-totalitaristiseen ajatteluun, jossa vapaus tarkoittaa länsimaisen elämäntavan ja arvojen esteetöntä leviämistä kaikkialla maailmassa. Ylen kolumnisti, vapaa toimittaja Jani Halme, edustaa puhtaimmillaan tätä näkemystä kirjoituksessaan Putin käy nyt internetin kimppuun:

Vapaata verkkoa vastaan on käynnissä nyt laaja-alainen hyökkäys Venäjän kotirintamalla. Venäjän valtio on lisännyt viime päivänä merkittävästi verkkosensuuria muun muassa sulkemalla lukuisia nettipalveluita ja uhkaillut totta puhuvia, eli “valetietoja levittäviä” kansalaisiaan kovilla vankeusrangaistuksilla. Kybersodan ammattilaiset puhuvat informaatiosodankäynnin painopisteen keskittämisestä omien kansalaisten informaatiotilan hallintaan. Spekulaatiot Venäjän internetin irroittamisesta omaksi, helpommin valvottavaksi kokonaisuudeksi kiihtyvät.

Venäjä on lopulta aina vieras ja arvoituksellinen, joten miksi meidän pitäisi polkea maata ja itkeä sen vuoksi, etteivät venäläiset tee asioita samalla tavalla kuin länsimaalaiset. Ilmeisesti harmituksen taustalla on globalistinen halu nähdä maailma yhtenä suurena amerikkalaisena "vapauden valtakuntana". Mene ja tiedä, mutta eniten Halmeen kolumnissa ottaa silmään se, mikä jätetään kertomatta. Se kun paljastaisi, ettei länsi sittenkään eroa Venäjästä kovin suuresti mitä tulee tiedonsaannin rajoittamiseen. Jos nimittäin lännen asukki haluaisi kuulla mitä Venäjällä sanotaan sodasta, se on tehty mahdottomaksi, koska pääsy mm. RT:n ja Sputnikin kanaville on Internetissä estetty. 

Maan taustat tuntien Venäjän tympeässä sensuurissa ja karkeassa propagandassa ei pitäisi olla mitään ihmeteltävää. Valtamediassa sen kauhistelun päätarkoitus näyttää olevan huomion poisvieminen amerikkalaisten toimista, jotka eivät kestä päivänvaloa eivätkä aja eurooppalaisten etua. Ukrainan sodan ei pitäisi hämärtää sitä, että impulsiivisen ja väkivaltaisen Venäjän lisäksi Eurooppaa miehittää myös toinen maa.

Koska Yhdysvallat on lännen johtava maa Venäjän vastaisissa sensuuritoimissa ja pakotteissa, niistä on tullut väistämättä myös osa Euroopan politiikkaa. On selvää, että Venäjän ällistyttävään aggressioon piti vastata jollakin tavalla, mutta se tapa millä reagoitiin, kertoo enemmän amerikkavetoisen lännen nykymentaliteetista kuin tarpeesta painostaa Venäjää lopettamaan sotatoimet. Vetistelevät puheet "demokratiasta" ja "vapaudesta" voi unohtaa heti alkuunsa, sillä Amerikan demokraattihallinnon Itä-Euroopan ristitretken taustalla ovat utooppiset houreet, jotka ovat olleet läsnä maan sisäpolitiikassa jo jonkin aikaa. Amerikkalaista politiikkaa tehdään nyt globalisoimalla cancel-kulttuuri ja Black Lives Matter -liikkeen taktiikat. Kyse on toisen kertaluvun George Floydismista, jossa sisäpoliittinen keppi on muutettu ulkopoliittiseksi opiksi. Tästä skaalautumisesta kirjoittaa verkkolehti Revolver jutussaan Globalists Are Using the “George Floyd” Playbook to Cancel Russia and You’re Next.

Siinä missä ennen poistettiin yksittäisiltä ihmisiltä ja yhteisöiltä alustat, näemme saman tapahtuvan nyt kokonaisten valtioiden kohdalla. Tällä hetkellä Venäjä on virallisesti ulkona kansainvälisestä pankkitoiminnasta. Ensimmäisenä sotaviikonloppuna venäläiset pankit potkaistiin ulos SWIFT-maksujärjestelmästä. Toiseen sotaviikonloppuun mennessä Visa, MasterCard ja PayPal sulkivat palvelunsa Venäjällä, mikä iski kymmeniin miljooniin tavallisiin ihmisiin, jotka näitä palveluja käyttivät. Jopa kryptovaluutat joutuivat mustalle listalle. 

On kummallista, että Yleen kirjoittava Jani Halme on huolissaan vain Venäjän rajoituksista ja sensuurista, vaikka ne vaikuttavat suomalaisiin huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvaltain liittovaltion poliittisena bulvaanina toimivien teknojättien toimet. Internetin korporaatiosensuuria on ollut jo pitään, mutta toden teolla se astui voimaan vuoden 2017 alussa, jolloin Demokraattipuoluetta yksimielisesti tukeneet teknotyrannit yrittivät reagoida presidentti Donald Trumpin valintaan vaikuttaneen maan hiljaisten äänen nousemisen valtavirtaan. Tästä sensuurista ja cancelloinnista ei Suomessa juuri puhuta, koska esimerkiksi Facebookissa se on haitannut vain konservatiiveja eikä esimerkiksi vallitsevaa hegemoniaa tukevia liberaaleja toimittajia. Se, mikä ei koske vasemmistoliberaaleja, sitä ei ole julkisessa keskustelussa olemassa.

Revolverin artikkelin mukaan vuoden 2020 tammikuusta lähtien amerikkalainen cancel-kulttuuri nousi Internetissä aivan uudelle tasolle. Tuolloin konservatiivinen podcastaaja Nick Fuentes poistettiin kerralla kaikista palveluista mukaan lukien Facebook, Instagram, Apple’s podcast app, TikTok, Discord, Clubhouse, Spotify, DLive, PayPal, Venmo, Patreon, Shopify, Amazon Web Services, Stripe, Streamlabs ja Coinbase. Jo vuonna 2019 Facebook esti kaiken linkkaamiseen (jopa yksityisviestit) Unz.comiin ja juuri ennen 2020 vaaleja, Twitter sulki kaikki linkit Hunter Bidenin tarinaan. Nykyään Yhdysvaltain hallinto ja sen palveluksessa olevat mediat ottavat kohteikseen minkä tahansa itselleen uhaksi kokemansa tiedonvälittäjän riippumatta siitä kuinka marginaalinen se on. Tammikuussa DirectTV katkaisi Trumpia kannattava OAN-kanavan palveluistaan, koska se epäili vaalitulosta ja kritisoi vallitsevia koronarajoituksia. Sananvapauden luvatussa maassa Alex Jonesin InfoWars-sivusto on joutunut rakentamaan toimintansa aina vain uudelleen jatkuvien bännien vuoksi. 

Ukrainan sodan sytytyttyä ei ollut yllättävää, että Amerikan syvän valtion tukema cancel-kulttuuri sai vihdoin kohdistaa avoimen vihansa Venäjään sulkemalla kaikki Internet- ja sateliittiyhteydet venäläisiin tv-kanaviin. EU oli jo hieman aiemmin ehtinyt estää RT:n ja Sputnikin näkymisen katsojilleen. Cancel-kulttuuri ei näy ainoastaan taloudessa ja mediassa, vaan myös kulttuurintamalla. Länsimaiden filmifestivaalit ovat estäneet venäläisten filmien esittämisen siitäkin huolimatta, että monet niiden ohjaajista ovat tunnettuja Putinin kriitikkoja. Vastaavasti YouTube on poistanut maailmankuulun ohjaaja Oliver Stonen elokuvan Ukraine of Fire (2016) alustaltaan, mikä viestii siitä, että tällä hetkellä länsimaisen propagandan kyseenalaistaminen tulkitaan valtaapitävien keskuudessa Venäjän ulkopolitiikan tukemiseksi. 

Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Suomessakin osataan pikkusieluinen hyvesignalointi, josta kertoo Tampereen elokuvajuhlien päätös vetää ohjelmistostaan pois kolme Venäjän valtion rahoittamaa lyhytfilmiä. Ylipäätään Eurooppassa näytetään olevan paavillisempia kuin Washingtonin paavi itse. Tästä ylireagoinnista antaa kuvaavan esimerkin Milanon yliopiston kirjallisuuden professori Paolo Norin päätös kieltää oppilaitaan Fedor Dostojevskin lukeminen kursseillaan. Kovan hälyn jälkeen päätös peruttiin sillä lisäyksellä, että venäläinen kirjallisuus pyrittäisiin korvaamaan ukrainalaisella kirjallisuudella. Kulttuurisen kieltämisen kierteestä on tullut lännen sivistyneelle julkisivulle lähinnä haitta, sillä siitä muistetaan parhaiten tekniset estot, jotta venäläiset eivät näkisi Pornhubia ja Disney-filmejä samalla kun länsimaissa pyritään aktiivisesti unohtamaan Dostojekski ja Tsaikovski.

Venäjää suljetaan ulos samalla tavalla kuin "rasisteja" ja "liittovaltion vastustajia" on jahdattu Yhdysvalloissa viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä kertoo Yhdysvaltain räjähdysherkän hallinnon pitävän sekä ulkomaista että kotimaista oppositiota moraalisen "pahuuden" edustajina. Kaikki esteet, olivatpa ne kilpailevia sotilaallisia voimia tai Internetin poliittisia toisinajattelijoita, kuuluvat samaan luokkaan, "viholliseen", ja niitä vastaan voidaan oikeutetusti käyttää mitä ankarimpia karkottamisen tai suoran väkivallan keinoja. 

Joka tapauksessa tämä hysteerinen, suorastaan feminiininen selkäydinreaktio Venäjää kohtaan ei eroa Amerikan cancel-kulttuurista ja George Floydismista, mikä tekee siitä poikkeuksellisen verrattuna aikaisempiin kansainvälisiin kriiseihin. Omassa analyysissään Revolver katsoo, että tämä äkkinäinen purkaus ilmenee kiihkeänä moraalipaniikkina, puhtauskierteenä ja hyvesignalointina, eikä se sen vuoksi seuraa minkäänlaista rationaalista suunnitelmaa. Muistin virkistykseksi on syytä pitää mielessä, että ennen Venäjän varsinaista hyökkäystä, kun pakoteuhkauksilla saattoi olla pelotevaikutus, Amerikka sen sijaan ilmoitti, ettei se vastaisi pahimmilla mahdollisilla pakotteilla. Presidentti Biden sanoi hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä 24. helmikuuta pitämässään puheessaan,  että Venäjän öljyn ja kaasun tuontia ei tulla sanktioimaan eikä Venäjää erotettaisi SWIFT:stä. Kolmen päivän kuluttua hän kuitenkin käänsi kelkkansa SWIFTin suhteen ja ilmoitti 8. maaliskuuta Venäjän energiantuontikiellosta. Näille sanktioille ei löydy strategista näkemystä ja ulospääsyä, eikä myöskään erityisiä tavoitteita saavutettaviksi. Jäljelle jää vain jatkuva eskalaatio, joka osoittaa ainoastaan lännen jäsentymättömän raivon. Vastaavasti tärkeitä, pitkäaikaisia normeja ja instituutioita puretaan kovalla vauhdilla ja yhdellä kertaa, jotta voitaisiin ruokkia lyhytaikaista paniikkia samaan tapaan kuin on tehty Amerikan sisäpolitiikassa viime vuosien aikana. Nyt tämä tuhoisa keskittyminen emotionaalisiin lyhyen aikavälin tavoitteisiin on päässyt niskan päälle lännen koko diplomatiassa.

Lynkkaysmielialan eskaloituminen tai pikemminkin skaalautuminen isompaan mittakaavaan näkyy esimerkillisesti Georg Floydin tapauksessa, joka muuttui nopeasti vihasta Derek Chauvinia tai väkivaltaisia poliiseja kohtaan yleiseksi hyökkäykseksi poliisia, Amerikan historiaa ja  ylipäätään valkoisia vastaan. Venäjää kohtaan suunnattu reaktio on nopeasti muuttunut hyökkäyksestä Putinia ja hänen lähipiiriään vastaan kiihotettujen väkijoukkojen maailmanlaajuiseksi kostoksi venäläisiä vastaan. Presidentti Barack Obaman entinen Venäjän-suurlähettiläs Michael McFaul kannatti viikko sitten twiitissään kollektiivista sotaa venäläisiä vastaan käyttämällä samaa perustetta, jota Timothy McVeigh käytti oikeuttaessaan Oklahoma Cityn pommi-iskun ja jolla Al-Qaida oikeutti syyskuun 11. päivän. 

Vihanlietsonta ei ole jäänyt ainoastaan puheiden asteelle, vaan esimerkiksi poliittisesti korrekti Facebook sallii kunnon orwellilaiseen tyyliin asiakkailleen kahden minuutin vihan kunhan se kohdistuu vain venäläisiin. Asiasta kertoo Ilta-Sanomat uutisessaan Facebook höllensi väki­valtaista kirjoittelua koskevia sääntöjään Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen vuoksi. On selvää, että lännen eliitin erityisessä suojeluksessa olevia afrikkalaisia kultamunia ei edellenkäään saa arvostella sosiaalisessa mediassa ilman seuraamuksia.

Virallisissa yhteyksissä venäläisvihan lietsominen tietenkin kiistetään ja sanotaan, että oikeutettua on vihata vain Putinin hallintoa. Pakotteidenkaan tarkoitus ei ole kuulemma kollektiivisesti rangaista tavallisia venäläisiä, vaan ainoastaan innostaa venäläisiä nousemaan sotahallintoaan vastaan. Kansannousua tuskin tulee tapahtumaan, koska sen taustalla nähdään niin selvä lännen kädenjälki. Joka tapauksessa länsi on hylännyt diplomaattisen ja strategisen ajattelun korvaamalla ne cancel-kulttuurin logiikalla. Sen vaatimukset perustuvat liioteltuihin kollektiivisiin rangaistuksiin, joiden tarkoituksena ei ole rangaista pahantekijää, vaan terrorisoida sivullisia. 

Moraalipaniikissa ja nopeassa vihan puuskassa asetettujen pakotteiden haitat länsimaille alkavat käydä ainakin kaikille rivikansalaisille selväksi. Sotaa käymättömien länsimaiden sotahurmos yskii jo nyt, kun tankkaamassa käyvät huomaavat Euroopan talouden kärsivän raskaasti Amerikan johtaman pakoteristiretken vuoksi. Yhdysvaltojen hallintoa tämä ei liikuta, sillä se luottaa edelleen dollariin asemaan globaalina varantovaluuttana. Potkaistessaan Venäjän ulos SWIFT-järjestelmästä ja jäädyttämällä sen valuuttavarannot, Amerikka on kuitenkin tietämättään painanut nappia, jota se voi painaa vain kerran. Kiinalla, Venäjällä ja kaikilla valtioilla, jotka haluavat riippumattomuutta Yhdysvaltain ylivallasta, on nyt valtava kannustin kehittää vaihtoehtoisia järjestelmiä, jotka ylläpitävät taloudellista ja strategista autonomiaa. Moraalisessa närkästyksessään Amerikka on mennyt tuhoamaan yhden tärkeimmistä taloudellisista eduistaan ikuisiksi ajoiksi.

Mikäli on uskominen Revolverin artikkeliin, SWIFT ei ole ainoa taloudellisen edun väline, jonka länsi on ikään kuin vahingossa heittänyt roskakoriin. Amerikan valta-asema luottokorteissa ja tekniikassa on samalla tavalla uhattuna. Miksi yksikään maa antaisi Visan ja ApplePayn hallita kotimaassaan, jos Yhdysvallat voisi katkaista ne pois päältä milloin tahansa? Miksi itsenäinen maa antaisi Googlen ja Facebookin pitää Internettiä panttivankinaan? Tällä hetkellä Kiinan lisäksi vain Venäjä pyrkii luomaan vaihtoehtoja. Mutta kaikki muut maat, jopa ne, jotka tällä hetkellä seisovat Yhdysvaltojen rinnalla, tekevät varmasti punakynällä merkintöjä muistikirjoihinsa.

Amerikkalaisten kannalta on hälyttävää kuulla viestejä valuuttajärjestelmän mullistuksesta, josta on kertonut mm. Nasdaq-pörssi omilla verkkosivullaan. Artikkelissa Credit Suisse: Ensuing New Financial Order Will Benefit Bitcoin lainataan sveitsiläispankin analyytikko Zoltan Pozsaria, joka arvioi lännessä vuodesta 1971 vallinneen rahajärjestelmä Bretton Woods II:n perustan alkaneen murtua. Pozsarin mukaan uusi rahajärjestelmä todennäköisesti heikentää eurodollarijärjestelmää ja edistää myös inflaatiovoimia lännessä: "Kun tämä kriisi (ja sota) on ohi, Yhdysvaltain dollarin pitäisi olla paljon heikompi ja toisaalta juanin pitäisi olla paljon vahvempi hyödyketuotannon antaman tuen vuoksi". Dollarin aseman heikentyminen saattaa olla samalla myös merkki Yhdysvaltain johtavan suurvalta-aseman sulamisesta ja kyvyttömyydestä ylläpitää sotilaallista läsnäoloa maailmalla.

Yhdysvaltain taloudellinen uhkapeli on jo nyt tuottanut odottamattomia seurauksia maailmantalouden rakenteisiin. Aivan hiljattain Kiinan tukema Venäjä kertoi maailmalle, että se ei enää aio myydä öljyään, kaasuaan ja vehnäänsä länsimaisilla valuutoilla, koska "ne on ohjelmoitu alenemaan." Tästä uutisoi paljon seurattu libertaarinen talousblogi ja uutissivisto Zero Hedge pari päivää sitten ilmestyneessä kirjoituksessaan, jossa kerrotaan Venäjän synnyttäneen rahataloudellisen maanjäristyksen. Koska Putin on poistanut Venäjällä arvonlisäveron kullan kaupasta, sitä voi käyttää vapaasti vaihdon välineenä. Tämä saattaa olla ensiaskel vallitsevan Fiat-rahajärjestelmän sortumiselle. Luottamus sopimusvaraiseen Fiat-rahaan katoaa kun valtion tai talousyhteisön määräyksestä varat voidaan mitätöidä sekä "väärää politiikkaa" tekevältä valtiolta että "väärää mielipidettä" kannattavalta kansalaiselta.

Ei riitä, että vain ulkovallat haastavat Yhdysvaltojen pakottamaa "sopimuspohjaista järjestelmää", johon euro-atlattinen presidenttimmekin niin useasti vetoaa. On tunnettua, että Amerikan syvä valtio ja teknojätit ovat yhdessä edistäneet sensuuria ja alustojen poistamista, mikä on puolestaan johtanut toisinajattelijoiden yrityksiin luoda omia sosiaalisen median sivustoja, maksujärestelmiä, verkkopalvelimia ja paljon muuta. Tämä ei luonnollisesti ole saavuttanut vielä suurta yleisöä. Näyttää siltä, että läpimurron todellisena pullonkaulana ei olekaan MasterCard, PayPal tai Facebook vaan Yhdysvaltain hallinto.

Kun globalistinen Amerikka päättää rinnakkaisen instituution olevan liian voimakas tai liian kumouksellinen, hallinto on viime kädessä valmis murskaamaan kaikki uhat mitä lainsäädännön luovalla soveltamisella on vain mahdollista. Kun uhka on leimattu kansalliseksi turvallisuuskysymykseksi, kaikki pakottamistoimet muuttuvat laillisiksi. Näin kävi tammikuun 6. päivän jälkeen sosiaalisena mediana tunnetulle Parlerille. Samanlainen kohtalo on odottamassa YouTuben kilpailijaa Rumblea.

Sen sijaan geopoliittisessa mittakaavassa valta murskata rinnakkaisia rakenteita ei ole taattu. Yhdysvalloissa toisinajattelijoille "mikset rakenna omaa Internettiä" on meemi, jonka juuret löytyvät epätoivosta. Mutta Kiina, Venäjä ja muut voivat todella rakentaa oman Internetin, omat pankkijärjestelmänsä, omat luottokorttinsa ja paljon muuta. Kun nyt on nähty mihin Yhdysvallat kykenee joutuessaan paniikkiin, jokainen vähäiseenkin itsenäisyyteen pyrkivä kansa haluaa varmistaa, ettei näitä samoja taktiikoita voida koskaan käyttää niitä vastaan. 

Voi olla, että Revolver on arvioissaan liian toiveikas mitä tulee globalistien johtaman Yhdysvaltojen perääntymiseen lyhyen ajan sisällä. Selvää on silti se, että maailmalla riippumattomat vaihtoehtoiset instituutiot tulevat lisääntymään. Tämä yhdessä lännen moraalisen auktoriteetin romahtaminen kanssa ovat hallitsevia suuntauksia tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.  

MONIKULTTUURI, KORONA JA UKRAINA OVAT ESIMERKKEJÄ LÄNNEN HYBRIDIVAIKUTTAMISESTA OMIIN KANSALAISIIN

Paljon puhutusta hybridivaikuttamisesta ovat todennäköisesti eniten vastuussa lännen globalistiset hallinnot. On silti ironista, että länsimaiden suuret mediatalot tarkoittavat hybridivaikuttamisella vain Venäjää ja Kiinaa, ikään kuin koko ilmiötä ei olisi lännessä edes olemassa. Objektiivisesti arvioituna anglosionististen turvallisuuspalvelujen maailmalla masinoimat "värivallankumoukset" ovat törkein näyte tunnetusta hybridivaikuttamisesta, mutta laajimmillaan manipuloiva propaganda kohdistuu kuitenkin länsimaiden omiin kansalaisiin. 

Tuttu esimerkki valtamedian  ja pysyvien hallitusten vuorovaikutteisista projekteista on mielipiteenmuokkauskampanja monikulttuurin puolesta. Valtiovalta on omalta osaltaan taannut, että länsimaissa demografisen muutoksen estäminen on tehty lainsäädännöllisesti mahdottomaksi median taas propagoidessa monikulttuurin upeutta ja välttämättömyyttä. Tätä samaa kulttuuriliberalistista hajoitustyötä on edustanut myös seksuaalikummajaisten jalustalle nostaminen samalla kuin perheinstituutio on esitetty individualistisille ihmisille pelkkänä taakkaana. 

Vaikka tämä gramscilainen arvojen haltuunotto on toiminut hämmästyttävän menestyksekkäästi, on se silti synnyttänyt vastustusta. Jopa pelokkaaseen konformismiin ja konsensushakuisuuteen taipuvassa Suomessa on syntynyt varoventtiilinomaista populismia, joka on politisoitunut Perussuomalaisten nousuna suurten puolueiden joukkoon. Ikävä kyllä perussuomalaisetkin ovat osa lännen ideologisesti monoliittista "arvoyhteisöä", joka on Länsi-Euroopan maiden itsetuhoisuuden perussyy. Haitallisen ideologian lähtömaa on Yhdysvallat, jonka kulttuuri-imperalismi tekee tuhojaan myös muualla maailmassa joko vähämielisellä viihteellään tai mattopommituksillaan. Tämä kaikki "meidän" hupaisan nykydemokratian nimissä tietenkin. 

Silloin harvoin kun lännen omiin kansalaisiin kohdistuva hybridivaikuttaminen saa edes maininnan julkisuudessa yliopistojen tutkijat, toimittajat ja poliitikot kiirehtivät tuomitsemaan sen vainoharhaisena salaliittoteoriana. On vaikea arvioida, tiedostavatko esimerkikisi toimittajat päivittäistä koronauutispelotteluaan propagandistiseksi toistoksi vai ovatko he yksinkertaisesti vain osa ylemmän portaan agendaa, jossa uppiniskaista kansaa on syytä manipuloida Hyvän asian™ puolesta. Varmaa on vain se, että mediassa ymmärretään ritualistisen toiston merkitys, sillä se on tehokkain tapa pehmittää kansa omille ääneenlausumattomille tavoitteille. 

Kansallismielinen oppositio on pääosin immuuni vihamielisen elitiin käsissä olevan median propagandalle ja hybridivaikuttamiselle. Valitettavasti siitäkin löytyy huomattava joukko kansalaisia, jotka ovat hyväuskoisia tietyille propagandakampanjoille; he kyllä soimaavat poliitikkoja ja mediaa kun ne syöttävät monikulttuurisuutta ja sateenkaariagendaa, mutta luottavat silti samaan petokselliseen nomenklatuuraan silloin kun puheeksi tulee lännen ja Venäjän väliset suhteet. On oireellista, että nämä kansallismieliset ovat oppineet valtamediasta tutun tavan leimata putinisteiksi ne, jotka arvioivat idän ja lännen suhteita puolueettomasti tai ottavat puheeksi Suomen lännettymisen.

Suomalaisilla on historiallisesti tietysti perusteltu vihamielisyys venäläistä imperialismia kohtaan. Kuitenkin kylmän sodan päättymiseen jälkeen vihollisen näkeminen yksiselitteisen maantieteellisesti on juuri sitä naiviutta, jota globalismia ajava eliitti käyttää hyväkseen iskostaessaan kansakuntia tuhoavaa amerikkalaisperäistä liberalismia. 

Älyllisesti rehellinen kansalainen ei ole voinut olla huomaamatta maamme mediassa jo kuukausikaupalla jatkunutta päivittäistä kampanjaa Venäjän uhasta. Yhdysvaltain itärannikon mediataloista lähtöisin olevia Venäjä-uutisia kierrätetään joka päivä myös Ylessä. Niissä Ukrainan tilanne on selitetty pelkästään irrationaaliseksi ja vallanhaluiseksi kuvatun Venäjän syyksi ikään kuin amerikkalaisen imperialismin nyrkkinä toimivalla Naton itälaajenemisella ei olisi asian kanssa mitään tekemistä. 

Informaation puolueellisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos se ilmaistaan avoimesti. Lännen tiedotuksen ongelmana onkin se, että se esittää Ukrainan tapahtumat kuin sen tekisi puolueeton taho, joka kertoo objektiivisen totuuden kiistasta. Suomessa tähän lännettymisen kelkkaan on lähtenyt näkyvästi mukaan Globo-homo arvoja kannattava Yle, mikä ei sinänsä ole ihme, koska yhtiön johto on natokiimaisen Kokoomuksen hallussa. Hysteerisellä Venäjän pelottelullaan ja Ukrainan tilanteen valikoivalla dramatisoinnillaan Yle on käynyt taitavaa kampanjaa, jossa pelokkaat demarieläkeäläiset ja yksiniittiset kansallismieliset on saatu sotilasliittoon liittymisen puolelle. 

Kaikki retoriset keinot näyttävät olevan sallittuja tässä suuressa teatterissa. Ylen uutisen mukaan Yhdysvallat kehottaa kansalaisiaan poistumaan Ukrainasta, jolla uskotellaan tilanteen olevan vakavampi kuin se on. Tässä kohtaa Yle Watch voi lyödä kenen tahansa Ylen toimittajan kanssa Koskenkorvapullosta vetoa, että näissä olosuhteissa Venäjä ei tule hyökkäämään Ukrainaan. Tämä huolimatta siitä, että Ukrainan umpikorruptoitunut hallinto johtajanaan juutalaistaustainen presidentti Volodymyr Zelensky tekee kaikkensa ajaakseen maansa ja sen resurssit amerikkalaisten syliin.

Vielä epätodennäköisempää kuin Ukrainan invaasio olisi se, että markkinatalousmaa Venäjä pitäisi järkevänä hyökkäystä Suomeen, kun se ei tehnyt sitä edes ollessaan totalitaristinen Neuvostoliitto kylmän sodan aikana. Sen sijaan Suomen riski joutua Itänaapurin kanssa konflktiin lisääntyisi huomattavasti, jos se liittyisi Natoon. Toisaalta silloin on vaikea uskoa, miksi joku Italia tai Belgia jaksaisi vuodattaa vertaan syrjäisen Suomen puolesta. Jotkut laiskat ja pelkurimaiset suomalaiset näyttävät silti uskovan, että sodankäyntinkin pitäisi delegoida ulkomaalaisille ikään kuin mäkeä voitaisiin laskea muiden perseellä. Ainoastaan omaan puolustukseensa nykyistä huomattavasti enemmän panostava Suomi voi olla riittävä pelote Venäjän tai minkä tahansa muun maan hyökkäysaikeille.

Kansallismielisille pitäisi olla selvää kansallinen suvereeniteetti ja sotilaallinen puolueettomuus. Koska Euroopan Unioni vei jo kansallisen päätäntävallan ja oman valuutan, pitäisi edes jäljellä olevasta puolustuspoliittisesta määräysvallasta pitää kiinni. Atlanttisessa menneen maailman lumossa elävällä Kokoomuksella on edelleen hinku astua lahoavaan Nato-laivaan, mutta kansallisesta ja eurooppalaisesta näkökulmasta tälle ei ole juuri perusteita. Varsinkin kun ne tahot, jotka hylkäävät puolueettomuuden ovat sitoutuneita ristiriitoihinsa hajoavan Yhdysvaltojen johtavaan rooliin maailmassa kuin taistolaiset aikoinaan luhistuvaan Neuvostoliittoon.

Yhdysvallat on miehittänyt Eurooppaa sotilaallisesti, taloudelllisesti ja kulttuurisesti jo vuodesta 1945, joten olisi jo korkea aika päästä irti tästä kuristusotteesta. Tämä vaatisi Euroopan Unionin uudelleen järjestämistä itsenäisten kansakuntien pohjalle, jolloin voitaisiin luoda yhteinen ja uskottava sotilasliitto. Sitä ennen Suomen kaltaiselle pienelle maalle olisi parasta pysyä kaukana globalistisia tavoitteita ajavasta Natosta ja sen synnyttämistä konflikteista.

                                                        ****************************

TV1, lauantai 12.2.2022 klo 19.40, Grantchester (12) 

Kausi 6, 5/8. Leonardin piina. Kirkon johto ilmoittaa horjumattoman kantansa: se on tyly. Maallinen oikeudenkäynti odottaa seuraavaksi. Outo ryöstö herättää poliisin huomion, ja Geordie törmää vanhaan kaveriin. HD 49 min

Ylen lähettämä brittliläinen lauantaiviihde on propagandisesti huomattavasti vaarallisempaa kuin vastaava amerikkalainen, sillä se on paremmin tehtyä ja psykologisesti taitavampaa. 

1950-luvun kuvitteellisen Granchestrin kirkkoon sijoittuva draama on hienovarainen mindfuck, jolla katsojan tunteet asetetaan homopapin tukalaan tilanteeseen. Tavoitteena on saada katsoja tuntemaan inhoa niitä "pahoja" suvaitsemattomia henkilöhahmoja kohtaan, jotka eivät iloisen arvoliberaalizombin lailla riemuitsekaan papin sodomiittisista harrasteista. Samalla liberaalit voivat ylemmyydentuntoisesti pöyristyä, kuinka takavuosikymmeninä ajateltiin täysin väärin verrattuna ihmeelliseen nykyaikaan.

TV1, lauantai 12.2.2022 klo 21.00, Murhaajajahti (12) ö

3/4. Kovat piippuun. Colin painii kaksin käsin saadakseen lisäresursseja poliisin erikoisyksiköstä. Uusi raiskaustapaus riipaisee jokaista, mutta se ei saa haitata keskittymistä olennaiseen. HD 46 min. Linkki ohjelman sivulle.

Nykyiset brittisarjat ovat yksinkertaisesti katselukelvontonta roskaa niiden kuvatessa lähes pelkästään todellisuutta uskottelevaa monikulttuurifantasiaa, jossa kuvaruudun täyttävät mustat ovat merkittävissä asemissa tietokoneneroina ja upeat vahvat naiset aina pomoina. 

Silloin harvoin kun todellisuus ja fantasia kohtaavat syntyy harhaanjohtavasti otsikoitu Yle-uutinen: Skandaalit johtivat Suur-Lontoon poliisipäällikön eroon – seksismiä, rasismia ja poliisin tekemä murha. Toisin kuin otsikko antaa ymmärtää, kyse ei ollut rasismista ja seksismistä, vaan päinvastoin naissukupuolensa vuoksi Suur-Lontoon poliisipäälliköksi päässeen Cressida Dickin pätemättömyydestä ja korruptiosta, jonka vuoksi jopa muslimtaustaisen Lontoon pormestari Sadiq Khanin oli annettava hänelle potkut.

PRESIDENTTI NIINISTÖ JANKUTTI VALTIOPÄIVIEN AVAJAISISSA JÄLLEEN "VIHAPUHEESTA"

Mediassa Suomi näyttää Pohjois-Korealta.

On vaikea sanoa vaivaako maamme presidenttiä pahanlaatuinen dementia vai haluaako hän toistuvalla vihapuhejankutuksellaan olla paavillisempi kuin johtavat EU-paavit itse. Tällaiselta kysymyksenasettelulta ei voinut välttyä lukiessa Ylen verkkosivujen uutista Presidentti Niinistö ja puhemies Vehviläinen huolestuneita vihapuheesta, voi johtaa väkivaltaan - Yle seurasi valtiopäivien avajaisia. 

Ajatusten Aurajokena tunnettu itsestäänselvyyksien laukoja marmatti jälleen kansalaisten vapaudesta ilmaista ääneen ajatuksiaan. Presidentin logiikan mukaan poliittista valtavirtaa kyseenalaistavat ikävät totuudet, so. vihatotuudet eli orwellilaisesti vihapuhe, johtaa vääjäämättä väkivaltaan. Aasinsiltana puheen ja väkivallan välillä hän käytti nuorten keskinäistä väkivaltatapausta, jolla ei ollut mitään poliittista ulottuvuutta.

Niinistö sivuaa myös yhteiskunnan ilmapiirin ja puheen koventumista.

- Kun toinen toistaan kiihdyttää, tie ilkeistä puheista tai halveksinnasta johtaa vihaan ja pahimmillaan väkivaltaan. Suomikaan ei ole tälle vaaralle immuuni. Presidentti muistuttaa, että Suomessakin on tapahtunut raakoja rikoksia, kun joukko nuoria on käynyt yhden uhrin kimppuun surmaten tämän.

Niinistön mukaan myös poliittisen kiihkon nousu on pahimmillaan johtanut murhayritykseen. Lisäksi poliitikkoihin on käyty kiinni ja tilaisuuksia häiritty.

Niinistö on valtiopäivän avajaisissa ja uudenvuodenpuheissa eri retorisin keinoin kiihottanut viranomaisia ennakkosensuuriin ja vääränlaisten ajatusten sanktioimisiin ainakin vuonna 2020, 2019 & 2019, 2018 ja 2016. Arvattavasti valtamedia ja johtavat poliitikot ovat olleet tyytyväisiä presidentin kiertoilmauksille suitsia sananvapautta. Ylen uutisessa lainattu eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen on puheenvuorossaan Niinistön linjoilla ja katsoo toisinajattelijoiden puheen johtavan automaattisesti väkivaltaan:

Myös Vehviläinen on huolestunut vihapuheesta.

- Koventunut kielenkäyttö puhuttaa ja huolettaa suomalaisia. Kun puhe on mustavalkoista huudon ja haukun virtaa, vaarana on, että sisältökin kärjistyy ja kärsii. Kovista ja uhkaavista sanoista voi olla lyhyt matka uhkaaviin ja koviin tekoihin.

Voi vain kuvitella millaisia keinoja Niinistö ja Vehviläinen haluaisivat käyttää "koventuneen kielenkäytön" tukahduttamiseksi. Luultavasti keinoja, jotka johtavat valtiovallan väkivaltakoneistoin puolelta uhkaaviin ja koviin tekohin tavallisia kansalaisia vastaan.

Tyhjälle salille pidetyssä puheessaan Niinistö sätti pienen Suomen puolesta myös Venäjän sisäistä politiikkaa. Vielä 1980-luvulla riippumattoman Suomen presidentti pelkästään ylisti itäistä kommunistidiktatuuria, mutta palamentaariseksi demokratiaksi muuttunut Venäjä saakin kuulla nyt olevansa ihmisoikeusloukkausten johtava maa "sivystyneessä maailmassa". 

Syy moiseen ruotsalaiseen rohkeuteen löytyy siitä, että Niinistö voi huudella Venäjälle EU:n velttojen lihasten takaa. Rohkeutta on lisännyt myös uuden "länsimaisia arvoja" puolustavan sotakiihkoisen demokraattipresidentin astuminen virkaan Amerikassa:

Niinistö toivoo, että Venäjän viranomaiset pidättäytyvät väkivallasta mielenosoittajia kohtaan. Suomi vaatii edelleen Navalnyin vapauttamista. 

- Ei se mielipide ole parin viikon takaisesta muuttunut, Niinistö sanoo.

- Ne on tuomittu moneen kertaan, niin Suomessa kuin Euroopassa. Aihetta siihen on ollut, ja aihetta tuli viimeksi eilen lisää. Mutta yksisuuntaiset julistukset eivät yksin riitä. On myös haettava keinoja, joilla toivottua muutosta saadaan aikaan.

Pienelle Suomelle ei pitäisi kuulua miten vapailla vaaleilla valittu Venäjän poliittinen johto ratkoo sisäisiä kysymyksiään vai ratkooko ollenkaan. Sitä paitsi Aleksei Navalnyi on saanut tapahtumiin nähden suhteettoman suuren huomion lännen ja Suomen mediassa ikään kuin kysymyksessä olisi suuri poliittinen maanjäristys. Tosiasiassa lännen salaa tukeman hajanaisen opposition kannatus on melko pientä, jonka suhteen Venäjä toimii perinteiseen bysanttilaiseen tyyliinsä.

Navlnyin kohdalla valtamedia on tehnyt kärpäsestä härkäsen, joka palvelee lännen uudelleen etsimää viholliskuvaa. Trumpin väistyttyä media on halunnut kiihottaa massoja Vladimir Putinia vastaan ja hän onkin saanut edustaa kaikkia niitä vikoja, joihin länsi voi projisoida oman surkeutensa. Omaan nokkeluutensa kompastuvissa länsimaissa ei taideta ymmärtää, että vaikka ne manipuloimallaan värivallankumouksella saisivatkin Putinin pois vallasta, tilalle voi astua (((lännen))) kannalta vielä ikävämpi vaihtoehto. 

Lännen poliitikkojen ja median yliherkät reaktiot kertovat pinnan alla kuplivasta imperialismista, jossa oma läpikorruptoitunut demokratiailveily ja perverssi arvomaailma halutaan istuttaa väen vängällä jokaiseen maailman kolkkaan. 

KENEN VOITONPÄIVÄ? EI AINAKAAN SUOMALAISTEN JA TUSKIN EUROOPPALAISTENKAAN

1945 ja sen jälkeen. Hieno voitto monikulttuuristetulle
lännelle. Yo maan, ainakaan emme puhu saksaa!

Tänä lauantaina 9. toukokuuta Venäjällä vietettiin toisen maailmansodan päättymistä (Euroopassa) 75:ttä voitonpäivää, vaikka Saksa antautui päivää aikaisemmin eli 8.5.1945. Vuorokauden ero johtuu aikavyöhykerosta, sillä Saksan antautuessa vuorokausi oli Neuvostoliiton alueella ehtinyt jo vaihtua. Sattumaa tai ei, mutta Neuvostoliiton suorana perillisenä pidetyn Venäjän voitonpäivä on sama kuin Eurooppa-päivä, jolla on viime vuodet juhilistettu Euroopan Unionin perustamista. Taustalla on Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin 9. toukokuuta 1950 esittämä asiakirja, jossa ehdotetaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista. On historian suurta ironiaa, että Länsi-Eurooppaa alunperin edustanutta EU:ta pidetään kriitikkojen silmissä nykyään eräänlaisena Neuvostoliittona, jota myös Eurostoliitoksi kutsutaan.

EU:n ideologia on pitkälti sama kuin Yhdistyneiden kansakuntien (YK), joka on suoraa jatkoa länsiliittoutuneiden gloablistiselle imperialismille. Sekä EU että YK edustavat pelkkää negaatioita kansallissosialismista, jonka peruslähtökohtia olivat kansallisuusaate ja kansainvälisen velkaorjuuden lopettaminen. Globalistisen valtamedian krooninen jankutus kansallissosialismista ei tätä nykyä keskitykään historiallisen fasismin tuomitsemiselle, vaan demonisoinnin tarkoitus on mustamaalata kansallismielisyyttä ja liittovaltion arvostelua liittämällä ne natsismiin™. Tämä on ilmiselvää historiapolitiikkaa, mutta Yle ei tätä tunnusta, vaan projisoi propagandansa Venäjään ja Itä-Euroopan maihin – vain niissä harrastetaan historiapolitiikkaa toisin kuin holokaustiuskonnolla kyllästetyssä lännessä...

Ylen verkkosivuilla julkaistu pitkä mielipideartikkeli Toinen maailmansota ei lopu koskaan – Historiakamppailut jatkuvat 75 vuotta sodan jälkeen ei ole täysin kelvoton, sillä siinä esitetyt arviot Venäjän johdon tavasta käyttää toisen maailmansodan tapahtumia valtiollisessa propagandassa ovat pitkälti oikeaan osuneita. Ongelmana on vain se, että jutussa ruokitaan mielikuvaa, jossa vain Venäjä ja Itä-Euroopan maat käyttävät toista maailmansotaa historiapoliittisena välineenä nykypäivän politiikassa:

Toisaalta voitonpäivä on juhla, jota nykyinen poliittinen johto käyttää asemansa vahvistamiseen. Vallanpitäjät kertovat kansalaisille, että sodan muisto on Venäjälle vihamielisten voimien hyökkäyksen alla.

Tämä on kieltämättä totta, mutta keskittymällä pelkästään Venäjään ja Itä-Eurooppaan halutaan tietoisesti sivuuttaa länsimaiden antifasistinen indoktrinaatio, joka on läpäissyt koko arkipäivän lähtien koulumaailmasta ja viihdeteollisuudesta. Lännen historiapolitiikan analysointi olisikin paljon olennaisempaa kuin Venäjän jo siksi, että se koskee meitä. 

Täällä harjoitetun propagandan ja aivopesun itsekriittinen arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, koska valtamedia, Ulkopoliittinen instituutti ja yliopistot julistavat länsimaiden poikkeavan täysin Itä-Euroopan likaisista keinoista. Tämä on vain korostunut kriisiytyneessä EU:n hallinnossa ja sille myötämielisessä valtamediassa. Koska rikkaa ei nähdä omassa silmässä, EU syyttää Venäjää,  Puolaa ja Unkaria "epädemokraattisuudesta" ja "valtiojohtoisesta propagandasta". Nämä ovat vain eräitä keinoja mustamaalata maita, jotka eivät alistu EU:n liittovaltiopoltiikkaan. 

Historiallisesti EU:ta ja Itä-Euroopan jäsenmaiden välillä hiertää suhde holokaustiin, josta on tullut läntisen pseudoeliitin pääuskonto. Brysselin kabinettien ja looshien hämärämiehet ovat pöyristyneet siitä, että kommunismin monikertaisest uhriluvut ja kärsimykset samaistetaan natsien väitettyihin tekoihin "pyhää" kansaa kohtaan:

EU vaati mailta holokaustin historian kunnollista läpikäyntiä. Maat avasivat holokaustia käsitteleviä museoita, pystyttivät muistomerkkejä ja uudistivat historiankirjojaan. 

– Ne kuitenkin vähättelivät paikallista yhteistoimintaa ja paikallista osallisuutta juutalaisten naapurien murhiin, professori Subotić sanoo.

Jutussa eniten lainattu asiantuntija, Pietarin Eurooppalaisesta yliopiston professori Aleksei Miller, on erityisen innokas ottamaan esille juutalaiskysymyksen. Syytä ei tarvitse kaukaa etsiä, onhan Miller itsekin juutalainen. Länsimielisenä liberaalina hän noudattelee arvioissaan pitkälti EU:n ulkopoliittista linjaa, jossa Venäjän arvokonservatiivisuus ja isänmaallisuus nähdään ongelmallisina. Millerin kommentit voisivat olla hyvin jonkun "tiedostavan" länsimaalaisen mielipidepideautomaatin suusta. Semminkin, kun löysiä heittoja ei perustella mitenkään:

Lännessä juhlittiin voittoa tyranniasta ja totalitarismista, Neuvostoliitossa kommunistien voittoa fasismista, joka kasvoi kapitalismin oloista.

Tässä jää kertomatta. että eurooppalainen fascismi oli itsepuolustuksellinen vastareaktio murhanhimoista kommunismia kohtaan, joka pääsi vainon uhreissa miljoonakerhoon jo 1920-luvun alussa Leninin kaudella. Kun etsitään alkusyitä toiselle maailmansodalle, pitäisi ensin perata anglosaksinen imperialismi, ensimmäinen maailmansota ja Saksalle asetetut kohtuuttomat sotakorvaukset. Syyt toiseen maailmansotaan olivat moninaiset, mutta varmaa on vain se, että se oli traaginen veljessota Euroopan kansoille. Siitä hyötyivät vain ne tahot, jotka hallitsevat myös nykypäivän maailmaa. Seuraukset eivät pahemmin mairittele.

Totta kai Ylen jutussa piti syyllistää myös suomalaisia, olimmehan me sodassa "väärällä puolella", vaikka juuri se lopulta pelastikin kansakuntaamme hukkumasta Neuvostoliiton "vapaiden kansojen" verimereen:

– Toisen maailmansodan epämiellyttävät sivut, Suomen osallistuminen Leningradin saartoon tai Suomen venäläiselle väestölle perustamat leirit Karjalassa, eivät pitkään olleet yleisen keskustelun teemana, Miller sanoo.

Suomen karskit toimenpiteet Itä-Karjalassa olivat pienen kansan itsepuolustuksellinen varotoimi Neuvosto-Venäjän aggressiota kohtaan. Viime kädessä haluttiin suojella suomalaista etnisyyttä idän puristuksessa olevalla Karjalan lohkolla. Suomalaisten etniset vainot olivat taistelevalle kansakunnalle hyvässä muistissa 1940-luvulla, joten venäläisten eristäminen ei ollut muuta kuin etnistä itsesuojelua idän loputonta miljoonalaumaa vastaan. My country, right or wrong; if right, to be kept right; and if wrong, to be set right, (Carl Schurz, 1872).

Eurooppalaisille toisen maailmansodan päättymisen juhlinta voittona on hirvittävää itsepetosta, sillä sodan jälkeen asemamme maailmassa on vain heikentynyt ja jopa koko rodullinen olemassaolomme on nyt uhattuna. Varsinkaan Suomen ei pitäisi liputtaa EU:n Eurooppa-päivänä ja juhlia toisen maailmansodan voittoa. 

Vaikka Nato-kiimaiset lännen palvojat haluavat liittää meidät jopa historiallista totuutta vääristäen "voittajien" leiriin, tosiasiaksi jää, että olimme taistelemassa häviäjien puolella kommunistista Venäjää ja anglo-sionistia länttä vastaan. Siksi on absurdia juhlia päivää, jolloin maahamme hyökännyt kommunistidiktatuuri varasti lopulta Karjalan, Sallan ja Petsamon. Lähes sadantuhannen suomalaissotilaan menetyksen lisäksi jouduimme vuosiksi Neuvostoliiton valvonnan alaiseksi ja maksamaan oikeudettomat sotakorvaukset sodan aloittaneelle rikollismaalle. Vain maansa lännelle myynyt petoksellinen poliittinen johtomme voi juhlia tappion päivää voittona.

Kovimman hinnan sodasta joutui maksamaan tietenkin Saksa, jonka kulttuurinen ja etninen identiteetti on jatkuvan anglo-sionistisen miehityshallinnon seurauksena nujerrettu lähes täysin. Tosin voittajillakaan ei mene sen paremmin kun katsoo vaikkapa Englannin ja Ranskan katukuvaa, jota miehittävät tummapintaiset ulkoeurooppalaiset vapaamatkustajat. Tuon todellisen maahantunkeutujaväestön elättäminen maksaa jo nyt tähtitieteellisiä summia nykyisen verorasituksen alla oleville eurooppalaisille. 

Ja mikä pahinta, vaietun modernin rotusodan seurauksena koko Euroopan väestöä ollaan sekä korvaamassa että roturutsaamassa muukalaisilla. Pienenä sivujuonteena tässä on vuosikymmeniä jatkunut valtava raiskausaalto, johon verratuna venäläisten rynnistys Berliinin keväällä 1945 oli pelkkä alkunäytös populaatioita poispyyhkivälle rotusodalle. Kannattaako voiton päivää todellakin juhlia voittona, varsinkin kun voiton hedelmät ovat varastaneet Wall Streetiä ja Hollywoodia hallitsevat Levantin perilliset.

                                                        ********************************



TV1, 9.5.2020 klo 20.55 Loikkari (16)

2/2. Sodan mielettömyyksien keskellä Walter alkaa kokea syvää ristiriitaa tekojensa ja arvojensa välillä. Asiaa ei helpota puolalainen Wanda, johon Walter on rakastunut. HD 1 h 29 min. Linkki ohjelmaan.

Saksalaista kansallismasokismia puhdasoppisimmillaan. Oman kansansa pettämisestä tehdään moraalinen hyve ja ohje myös nykypolville: saksalaisuudesta luopuminen on velvollisuus. Tämä opetus kaikuu kaikissa Saksan kouluissa ja televisosarjoissa, lopputuloksen näemme katukuvassa, rikostilastoissa, kansanvaihdossa, kansanmurhaavassa roturutsassa jne.

LIBERALISMIN TERMINAALIVAIHEESSA LGBT-VÄKI NÄHDÄÄN VAIN POTENTIAALISINA KULUTTAJINA

Liberalismi ja siihen vahvasti kytkeytyvä finanssikapitalismi on vuosituhannen vaihteen voitonhuuman vuosien jälkeen ajautunut kriisiin, kenties jo terminaalivaiheeseen. Jopa liberalismin puolustajat ovat alkaneet tunnustaa tiettyjä ongelmia, vaikka he syyttävätkin niistä enimmäkseen "peräpeiliin katsovia konservatiiveja" ja "pahantahtoisen kaikkivoipaa" Venäjää. Ajatus siitä, että liberalismissa itsessään olisi sisäsyntyisiä vikoja ei käy näille Edistyksen airueille edes mieleen.

Kun Venäjän presidentti myönsi hiljattain tärkeälle talouslehdelle liberalismiin kriittisesti suhtautuvan haastattelun, se antoi Ylelle mahdollisuuden vihjata itäisen karhun olevan todellinen syypää populistipuoluiden nousuun ja siten liberalismiin ongelmiin. Ylen niukkasanaisessa uutisjuttussa Putin Financial Timesin haastattelussa: Ihmisten enemmistö on maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastaan, liberalismi on vanhanaikaista toki kerrotaan presidentin muutamista lausunnoista, mutta paljon jätetään silti sanomatta keskivertolukijalle. Ellei lukija vaivaudu lukemaan alkuperäistä haastattelua, paras suomenkielinen referaatti löytyy geopoliittisena kirjoittajana tunnetun Markku Siiran blogista.

Siiran kirjoituksen tekee ajankohtaiseksi Putinin esille ottama kysymys sukupuolivähemmistöjen asemasta, huipentuuhan maamme median yksipuolisen ylistävästi suitsuttama sateenkaariväen Pride-viikko huomiseen Helsinki Pride -marssiin:

Putinin Venäjää on usein syytetty myös nuivasta suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin. Nyt Putin vastaa syytöksiin oletetusta "homofobiasta". Putinin mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole Venäjälle mikään ongelma. "Hyvänen aika, he voivat elää kuten haluavat", Putin sanoo. "Mutta jotkut seikat näyttävät meistä hieman liiallisilta. Nyt he väittävät, että jopa lapsilla voi olla viisi tai kuusi sukupuoliroolia", Putin kummastelee. "Antaa kaikkien olla onnellisia, se ei ole ongelma", hän lisää. "Mutta tämä ei saa jättää varjoonsa kulttuuria, traditioita, ja miljoonien ihmisten enemmistön perinteisempiä perhearvoja,"

Putin on haastattelussa ainakin oikeassa siinä, että länsimaissa ei ole enää ikuisiin arvoihin perustuvia traditioita, vaan kaikki on kutistettu monomaanisesti taloudelliseen hyötyyn, Siksi ei ole yllättävää, että siveettömyydestä ihanteen tekevät seksuaalidegeneraatit nähdään läntisessä bisnesmaailmassa pelkästään hyödynnettävänä resurssina. Kyynisille kapitalisteille ja markkinamaakareille raha ei haise, vaikka rektumia väärin käyttävien sodomiittien metamfetamiinibakkanaaleissa ulosteen käryn täytyy olla normaali-ihmiselle ylitsepääsemättömän kuvottavaa. 

Vuoden 2019 Pride-viikon sateenkaarivärejä ovat liputtaneet monet vielä viime vuonna jättäytyneet suuryhtiöt kuten Finnair. Uusien hyveliputtajafirmojen tulvaan on varmasti vaikuttanut median kärsimätön rummutus asiasta, josta kertoo Ylen viime marraskuinen agenda-uutinen Yhdysvalloissa yritykset tahkoavat rahaa huomioimalla seksuaalivähemmistöt, mutta Suomessa ollaan vielä lapsenkengissä: "Tämä on sellaista muurahaispesään sohimista tietyllä tavalla".

Terminaalivaiheen liberalismissa tragikoomisinta täytyy olla se, kuinka kapitalismiin vihamielisesti suhtaututuvat arvoliberaalit vasemmistolaiset suorastaan syleilevät globalistisia suuryrityksiä, kunhan ne vain kannattavat itsekkyyttä, narsismia ja hedonismia edistävää lgbt-agendaa. Häpeällinen Helsinki Pride on myös oiva osoitus muotiaatteita seuraavien massojen hybriksestä, jossa kuvitellaan lopullisen Edistyksen so. tasa-arvon olevan jo aivan ulottuvilla, vaikka selväjärkiset näkevät sen viimeisenä hulluuden ilmauksena ennen perikatoa.

VIRON EPÄMIELUISA VAALITULOS JA HYBRIDIVAIKUTTAMISEN KAIKKIVOIPAISUUS

EKRE-puolueen kansallismielisiä Viron itsenäisyyspäivänä.
Ylen Rysky Riiheläisen mielestä nämäkin taitavat olla
pelkkiä Venäjän aivopesemiä trolleja.

Yleistä mielipidettä muokkaavat valtamediat ovat suhtautuneet ennalta arvattavan happamasti Viron eilisten parlamenttivaalien tulokseen. Vaikka konservatiiviselle ja maahanmuuttokriittiselle EKRE -puolueelle ennustettiin vaalivoittoa, toivottiin Ylessä loppuun asti käyvän toisin. Kun vaalitulos lopulta varmistui, Yle piti sitä "yllätyksenä".  

Toisessa uutisessaan Viron reformipuolue yllättyi vaalivoitosta – hallitusneuvotteluista on tulossa tiukat kerrotaan EKRE-puolueen toimivan "kuten muutkin Itä-Euroopan populistiset oikeistopuolueet: se ratsastaa maahanmuutto- ja EU-vastaisuudella sekä perinteisillä perhearvoilla". Vakiintuneet liberaalit valtapuoleethan eivät Ylen mielestä ratsasta populistisesti millään kun ne lupaavat kansalle loputonta taivaan mannaa.

Vaalitulos kertoo, että virolaiset ovat sen verran fiksua kansaa, etteivät he halua tehdä samanlaista peruuttamatonta virhettä kuin Suomi, joka on päästänyt maahansa toistasataa tuhatta ei-eurooppalaista verorasitetta. Suomalaiset eivät voi kuin kateellisina seurata, kuinka virolaiset ovat jo varhaisessa vaiheessa torjumassa kansakuntaa tuhoavaa monikulttuurista invaasiota.

Populismin nousun ohella Viro seurasi toista yleiseurooppalaista trendiä, vasemmiston kannatuksen romahtamista. Viiden prosentin vaalikynnyksen alle jäivät mm. vasemmistopuolue ja vihreä puolue. Vaalien suurin häviäjä oli sosiaalidemokraattinen puolue, joka menettää aikaisemmasta viidestätoista paikasta viisi paikkaa 101-jäsenisessä parlamentissa. Demarit ovat kokeneet viime vuosina muutoinkin kovia tappioita Euroopassa, mutta vain Suomessa hölmöläiset ovat äänestämässä kevään eduskuntavaaleissa tämän historian jäänteen vaalivoittoon.

Kansallismielisen populismin nousu vanhalla ja uudella mantereella on ennen kaikkea merkki liberaalin järjestelmän vakavista valuvioista. Valtaansa yhä tiukemmin takertunut vasemmistoliberalistinen eliitti ei tietenkään halua tätä tunnustaa, vaan syyttää populistien esiinmarssista ulkopuolisia tahoja. Kuin taivaan lahjana läntinen liberaalidemokratia onkin viime vuosina löytänyt oivan tekosyyn omalle epäonnistumiselleen: Venäjän hybridisodankäynnin.  Tuskin menee kuukauttakaan kun Ylen puolivirallinen salaliittoteoreettikko Janne "Rysky" Riiheläinen keksii, että virolaisen EKRI-puolueen vaalivoiton takana oli Venäjän hybridivaikuttaminen!

Kun pari vuotta sitten lännen globaalit tiedotusvälineet alkoivat syöttää kertomusta, että Brexit ja Donald Trumpin vaalivoitto johtuivat itseasiassa Venäjän hybridivaikuttamisesta, eikä kansalaisten tahdosta, Yle lähti tähän maailmanselitykseen mukaan suurella innolla. Tätä jatkumoa edustaa vasemmistolaisesta taustastaan tunnetun toimittaja Merja Niilolan tuore mielipideuutinen Tavoitteena puolueiden tuho ja demokratian murentaminen – näin vihamielinen vaalivaikuttaminen uhkaa myös Suomen vaaleja. 

Omahyväisessä asenteellisuudessaan juttu on paradoksaalinen paraatiesimerkki paheksutusta verkkopropagandasta, jossa tosiasioita vääristellään tiettyjä päämääriä silmällä pitäen. Haastateltavaksi oli saatu EU:n fanaattinen puolustaja, suurlähettiläs Mikko Kinnunen, jonka mielestä vain tietyttyjen poliittisten asenteiden esille tuominen on todiste "pahantahtoisesta ulkopuolisesta vaalivaikuttamisesta":

Ulkoministeriön hybridiuhkien torjuntaan erikoistunut suurlähettiläs Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolelta tuleva vihamielinen vaalivaikuttaminen lietsoo eripuraa muun muassa avoimella EU-vastaisuudella ja asenteella: ”Vaaleilla ei väliä”.

Suurlähettiläs Kinnusen mielestä EU:n ja Länsi-Euroopan EU-mielisten valtioiden harjoittama massiivisen yksipuolinen propaganda unionin puolesta ei luonnollisestikaan lietso eripuraa ja ärsytä äänestäjiä. Koko haastattelun aikana Kinnunen ei tunnusta demokratian irvikuvaksi muuttuneen liberaalidemokratian ongelmia, vaan ulkoistaa ne härskisti pahantahtoisiin vaikuttajiin kuten venäläisiin. Järjestelmän miehenä hänelle tuskin tulee mieleen, että juuri lännen johtajat lähtien Macronista Merkeliin näyttävät tavallisista äänestäjistä pahantahtoisilta vaikuttajilta.

Suurlähettiläs haluaa pitää kynsin hampain kiinni vanhan vallan hyväveli-järjestelmästä, jossa maahanmuuttokritiikki nähdään veneen keikuttamisena. Jos sitä esiintyy vaalikeskusteluissa, sen täytyy johtua ulkopuolisen vallan vaikutuksesta:

Suurlähettiläs Kinnunen on havainnut, että jopa siihen, mistä vaalidebateissa keskustellaan, voidaan yrittää vaikuttaa ulkopuolelta.

–Pyritään tuomaan vaalikeskusteluun joitakin hajottavia teemoja. Tai vaikkapa vaikeita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä siten, että ehdokkaat pystyisivät vastaamaan vain yhdellä lailla.  

Pakolaisuus, hallitsematon maahanmuutto ja ulkomaalaisviha ovat teemoja, joilla yhteiskuntaa pyritään polarisoimaan sekä heikentämään EU:ta.

Toisin sanoen Kinnunen katsoo, että mikäli vaalidebatissa käsitellään maahanmuuton ongelmia, se on merkki siitä, että ulkovalta on voinut sanella poliittisen keskustelun raamit. Mikäli on uskominen Kinnuseen, Ylessä toimii potentiaalisia Venäjä-trolleja, sillä maahanmuutosta tullaan suurella todennäköisyydellä keskustelemaan myös sen vaalitenteissä. 

Yllä olevien näkemysten taustalla piilee suurlähettilään ilmiselvä halu sanella, mikä on sopivaa vaalikeskustelua ja mikä ei. Kinnunen teeskentelee, ettei yhteiskunta olisi aidosti polarisoitunut, jonka vuoksi sen näkyminen vaalidebatissa täytyy olla keinotekoisesti tuotettua. EU:n heikentymisen pitäminen huonona asiana on taas arvovalinta, eikä Kinnunen tässä suhteessa peittele puolueellista kantaansa. 

Kommenteista päätellen Kinnunen kannattaa EU-vetoista urkintavaltiota. Hän pitää kansalaisten tietosuojaa ja yksityisyyttä loukkaavasta tiedustelulaista käytyä pienimuotoista kriittistä keskustelua jonkinlaisen hybridivaikuttamisen seurauksena. Se kun kuulemma uhkaa "kansallista turvallisuutta": 

Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolinen hybridivaikuttaja sotkee tilannekuvaa esimerkiksi väärin tiedoin. Tavoitteena on, että poliitikkojen ja viranomaisten olisi vaikeata tehdä päätöksiä.

– Koetetaan saada aikaan riitoja, jotteivät päättäjät esimerkiksi kykenisi tekemään turvallisuuden kannalta tarpeellisia päätöksiä.

Toimittaja Merja Niilola puolestaan iskostaa lukijoihinsa kommunistista universalismia kyseenalaistamalla kansakuntien rajat ja eri etniteettien intressit:

Hybridivaikuttamisella pyritään jakamaan ihmisiä "meihin" ja "heihin". Se luo ja syventää yhteiskunnallista vastakkainasettelua.

Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on päässyt tapahtumaan jo silloin, kun maahan on päästetty kansalta kysymättä kymmensiä tuhansia sopeutumattomia kehitysmaalaisia. Vaikka on selvää, että Venäjällä on jonkin asteista hybridivaikuttamista maassamme, silti vain suuren luokan valehtelija voi vakavalla naamalla väittää etnisen kitkan taustalla olevan itänaapurin propagandan. Kyllä maassamme loikoilevat afrikkalaiset, arabit ja afgaanit ovat pitäneet itse huolen siitä, että he ovat erottautuneet käytöksellään valtaväestöstä.

Totta kai mielipideuutisessa vihjataan tuttuun tapaan Brexitin ja Trumpin valinnan johtuneen ulkopuolisesta vaikutuksesta. Suurlähettiläälle on vain kertakaikkisen tuskallista tunnustaa sitä tosiasiaa, että kansalaiset ovat aidosti halunneet muutosta sotkusta, jonka globalistit ja liberaali poliittinen eliitti on synnyttänyt:

Nykyisenkaltaisen vaalivaikuttamisen lasketaan taas alkaneen vuodesta 2016.

– Vaalivaikuttamiseen huomiomme alkoi kiinnittyä Iso-Britannian EU-kansanäänestyksessä ja sitten Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa. Sen jälkeen epäilyjä epätoivotusta vaalivaikuttamisesta ja ulkoisesta vihamielisestä puuttumisesta on havaittu ehkä 20 eri vaalissa.

Vallitsevan korruptoituneen järjestelmän myyntimieheksi ryhtynyt suurlähettiläs pitää näitä vaalituloksia väärinä ja kiiruhtaa siksi pyytämään EU:lta apua, jotta kansa ymmärtäisi äänestää oikein. Propagandan ja valeuutisten torjujaksi apuun kutsuttu EU on kuin pukki kaalimaan vartijana, koska se itse harjoittaa härskiä disinformaation levittämistä niin Euroopassa kuin Venäjälläkin:

Myös Euroopan Unionin disinformaation vastainen toimintasuunnitelma kertoo ulkomaisten valtiollisten toimijoiden käyttävän yhä enemmän disinformaatiota vaikuttaakseen yhteiskunnallisiin keskusteluihimme: "Venäläisten lähteiden tuottamasta ja levittämästä disinformaatiosta on raportoitu useiden vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä."

Tällaisella Venäjä-vouhotuksella halutaan peittää se fakta, että länsi itse harjoittaa hybridivaikuttamista ja levittää kaikkialle läpitunkevaa propagandaa "arvoistaan", joista keskeisiä ovat rajatonta maahanmuuttoa edistävä monikultturismi ja yhteiskunnan perussolua perhettä hajottava lgbt-agenda.

Näyttää siltä, että koko jutun tarkoitus on vaikuttaa tulevien eduskuntavaalien tulokseen. Toimittaja Niilolan hybridihyökkäyksen pääkohteena ovat perussuomalaiset, joille saattaa olla luvassa jytky kolmonen. Koska Persut saavat suurimman osan uusista äänestäjistään demareilta, yrittää Yle nyt vaikuttaa epävarmoihin demarieläkeläisiin, jotka ovat uskollisimpia Yle-propagandan seuraajia.

– Myös meillä ja vaalien taustalla saattaa olla samanlaista toimintaa kuin Ruotsissa. Vaalivaikuttamisesta ja sen torjunnasta ei saa kuitenkaan tulla vaalien pääasia. Jos näin kävisi, mahdollinen vaalien ulkopuolinen taho olisi päässyt tavoitteeseensa.

Tässä saatetaan selittää jo etukäteen mahdollista epämieluisaa vaalitulosta. Eihän kansa äänestä Ylen mielestä persuja esimerkiksi Oulun monikulttuuriraiskausten suututtamina, vaan siksi, että Venäjä on tehnyt hybrisillä hokkuspokkus-tempuilla äänestäjistä muukalaisvastaisia.

UUSI TIEDUSTELULAKI – SUOMILAMPAAT HALUAVAT VÄHENTÄÄ OMIA OIKEUKSIAAN

Juuri Suomessa vieraillut Barack Obama on luultavasti
mielissään siitä, että tiedustelulaki toimii kuin Patriot Act.

Kansalaisten yksityisyyttä ja tietosuojaa loukkaava uusi tiedustelulaki näyttää menevän ensi viikolla eduskunnassa läpi kiireellisen perustuslakimuutoksen avulla. Asiasta kertoi tänään Ylen uutinen Tiedustelulakien vaatima perustuslain muutos näyttäisi menevän läpi kiireellisenä, SDP:ltä ja vihreiltä tukea menettelylle. Sisäministeriössä urkintalakia on puuhattu kaikessa hiljaisuudessa jo lokakuusta 2015 (tiedustelulainsäädäntöhanke (SM047:00/2015) lähtien, mutta iso nytkähdys tapahtui vasta elokuun 2017 Turun terrori-iskun jälkeen, jolloin pääministeri Juha Sipilä ja presidentti Sauli Niinistö saivat oivan tekosyyn vaatia uuden tiedustelulain kiireellistä hyväksymistä. Nyt näyttää siltä, että lakiesitys menisi ensi viikolla läpi demarien ja vihreiden tuella, mutta varmaan läpimenoon vaadittaisin tuki perussuomalaisilta, jotka eivät ole vielä päättäneet kannastaan.

Mikäli maamme poliittinen johto olisi aidosti kiinnostunut terrorismin torjunnasta, se olisi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ollut päästämättä maahan kesän 2015 jälkeen tulleita laittomia turvapaikanhakijoita, jotka jo pelkällä Suomen kamaralle astumisellaan rikkoivat EU:n Dublinin sopimusta. Tuon sopimuksen mukaanhan Eurooppaan tulevan "pakolaisen" pitää hakea turvapaikkaa siitä EU-maasta, johon ensimmäisenä onnistuu livahtamaan. Turun terroristi-iskun tekijä, marokkalainen Abderrahman Bouanane, oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana keväällä 2016, mutta hänen passinsa ja henkilöllisyystodistuksensa löytyivät Saksasta Dortmundin viranomaisilta, joten hänellä ei olisi ollut Dublinin sopimuksen mukaan mitään asiaa Suomeen. Jo pelkällä EU-sopimuksen noudattamisella Suomi olisi välttynyt elätettäviltä turvapaikkaturistelta ja potentiaalisilta terroristeilta. 

Kyynisesti tarkasteltuna kansastaan vieraantunut poliittinen johto näki Turun terrori-iskussa tilaisuuden lisätä niiden suomalaisten valvontaa, jotka vierastavat EU:ta, kannattavat kansallismielistä politiikkaa ja vastustavat globalistien masinoimaa siirtolaisinvaasiota. Vihamielisen eliitin "ratkaisuksi" tuli kuin yhdessä yössä kiireellinen tiedustelulaki, jonka avulla valtion tiedusteluelimet saisivat lähes rajattomat oikeudet valvoa ja urkkia poliittisesti epäkorrekteja kansalaisia. Aivan kuten Yhdysvalloissa vuoden 2001 WTC-iskun jälkeen pikaisesti sorvattu urkintalaki Patriot Act, myös Suomessa kansalaisia on peloteltu uhkakuvilla niin, että valtiouskollinen enemmistö on alkanut itse vaatia oman sananvapautensa rajoittamista ja valvonnan lisäämistä.

Jotain on kuitenkin muuttunut, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Viimeisen puolen vuoden aikana urkintalain kiirreellisyyttä ei ole enää perusteltu ympäripyöreästi terrorismilla, vaan hallitus on ottanut keppihevosekseen Venäjän uhan. Myös media on osallistunut saman syntipukin jahtaamiseen innokkaasti, josta kertoo mm. Ylen kolumnistiksi palkattu Rysky Riiheläinen, joka jaksaa kolumnista toiseen jankuttaa paranoidisella vimmalla, kuinka Venäjä uhkaa "kaikkea hyvää ja demokraattista (sic)" valtavilla informaatiovaikuttamisresursseillaan ja läntisten populistpuoleiden suoralla tuella, jota ilman "koko ilmiötä ei olisi edes olemassa". Maanisen tyylinäytteen Riiheläisen suorasukaisesta "läntisen arvoyhteisön" ja Nato-liittymisen propagandasta tarjoaa hänen tuorein kolumninsa Valheiden vaikutusta on vaikea vastustaa.

Uutta tiedustelulakia on myös arvosteltu, mutta tätä kritiikkiä ei ole kuultu valtamediassa. Lain yksipuolisesta julkisesta kampanjoinnista huolimatta se tulee suurella todennäköisyydella osoittautumaan turhaksi. Viranomaisilla olisi nimittäin jo nyt keinot ehkäistä terrorismia, jos se vain sitä haluaa. Uudet yksityisyyttä loukkaavat tutkinta- ja valvontakeinot on selvästi tarkoitettu vain suomalaisia varten. Missä olisi se poliittinen taho, joka nostaisi tämän kysymyksen esille?


                                                         **************************


Valtamedian Trump-vastainen toimittajakunta on ollut viime päivinä myös Suomessa tohkeissaan, kävihän itse musta messias ja maailmanparannuksen paavi Barack Obama Suomessa! Hän piti "hyviä fiiliksiä" nostattaneen puheensa Helsingissä Nordic Business Forumin vieraana 27. syyskuuta. Ylen uutinen Analyysi: Helsingissä esiintyi johdonmukainen presidentti Barack Obama, joka valoi uskoa tulevaisuuteen ja rohkaisi päättäjiä kohtaamaan ihmisiä kaikista ryhmistä on kritiikittömässä palvonnassaan lähes uskonnollista tekstiä. Demokraattipuoluetta ilmiselvästi kannattava vasemmistoliberaali toimittaja Pirkko Pöntinen pitää Obamaa uutena Jeesuksena, jonka kaikki sanat ja teot ovat virheettömiä ja oikeamielisiä. Jonkin muun väittäminenhän olisi rasismia, kuten sen, että Obama on todistetusti sotarikollinen. Mutta mitäpä pienistä, pääasia, että punaliberaalien pyhimys tölvi nykyistä presidenttiä!

– Myös poliitikoissa Yhdysvalloissa on tätä taaksepäin katsovaa ajattelua, Obama lausui ja viittasi selvästi presidentti Donald Trumpiin.

Uutista lukiessa tuli mieleen, että puhetta kuunnellessaan Obaman varttuneella fanitytöllä Pirkko Pöntisellä taisi silmäkulman lisäksi kostua muukin, sen verran viidakkokuumeiselta hänen gospel-saarnansa kuulostaa. Reaalimaailmassa kiinniolevista kansalaista Obama-kiihko vaikuttaa vähintään kummalliselta, sillä onhan kyseessä vain pelkkä Itärannikkon liberaalin juutalaiseliitin parrasvaloihin nostama puoliverinen poju. Tällaisen ohjelmoidun tyhjänpuhujan puheesta suomalaiset pukupellet ja jakkuääliöt olivat kuitenkin valmiita maksamaan 2000 euroa. Eräs irvileuka totesikin sosiaalisessa mediassa, että kyllä hänkin olisi voinut maksaa tilaisuudesta maltaita, jos vain olisi päässyt sanomaan Obamalle N-sanan....


                                                        **************************


Suomeen kaivattaisiin toden teolla valtavirtaista totuusmediaa. Sellaisen puute näkyy Ylen uutisvuodatuksessa Tuomariehdokas Kavanaugh'ta seksuaalisesta ahdistelusta syyttävä professori Christine Blasey Ford: Olen sataprosenttisen varma, että hyökkääjä oli Kavanaugh – historiallinen kuuleminen käynnissä. Uutisessa kerrotaan, että Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokuntaa kuulee tänään korkeimpaan oikeuteen ehdolla olevaa Brett Kavanaugh'ta ja häntä seksuaalisesta ahdistelusta syyttänyttä kalifornialaista psykologian professoria Christine Blasey Fordia. Yle antaa mediatilaa vain Fordille, jolla ei ole muuta todistetta kuin oma sanansa siitä mitä tapahtui vuonna 1982. Kavanaugh puolestaan tyrmää omassa puheenvuorossaan johdonmukaisesti ja vakuuttavasti demokraattien maksaman todistajan laskelmoidun itkuntuhruisesti väitteet.

Tuntemattomiksi jättäytyvät Ylen toimittajat eivät tässä eivätkä muussakaan tapaukseen liittyvässä uutisoinnissa pohdi kertaakaan ääneen sitä, miksi ihmeessä Christine Blasey Ford on ollut hiljaa nämä kaikki 36 vuotta ja väittää vasta nyt, että Brett Kavanaugh olisi lähennellyt häntä sopimattomasti.

Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä päätelläkseen, että demokraatit yrittävät viime hetkellä estää Kavanaughin nimittämisen Korkeimman oikeuden tuomariksi marsittamalla senaatin eteen kostonhimoisia ja vainoharhaisia umpivasemmistolaisia satutätejä. Näin heidän ganjahuuruiset nuoruudenjuttunsa muuttuvat Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokunnan edessä sopivasti "seksuaaliseksi häirinnäksi". Liian hyvää ollakseen totta näin ratkaisevassa poliittisessa tilanteessa. Amerikan demarien epätoivo ja häikäilemättömyys on jälleen alittanut kaikki kuviteltavissa olevat rajat. Vielä häpeällisempää on Ylen toiminta, koska se on kaikissa Yhdysvaltain politiikasta kertovissa uutisissaan systemaattisesti Demokraattipuolueen linjoilla.

                                                        **************************