MYÖS YLE LIITTYI HS:N LYNKKAUSPARTIOON, JOSSA EI SUVAITA "VÄÄRIN AJATTELEVIA" YRITTÄJIÄ

Finlaysonin Jukka Kurttila haluaa edistää homoagendaa.
mutta suuttuu jos hänen agendastaan ei pidetä.

Reilu viikko sitten (22.10.2017) Helsingin Sanomat aloitti lehdistökampanjan suurena työllistäjänä tunnetun Tavartalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäistä vastaan. Laatujournalistiseksi julkaisuksi itseään kutsuvan Helsingin Sanomien sunnuntainnumeron juttu Näin halpahallipatruuna Juha Kärkkäinen radikalisoitui ja ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa on poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan härskeintä mitä maassamme on viime vuosina julkaistu. Kyse on halpahintaisesta mustamaalausjutusta, jollaisia on yleensä totuttu lukemaan takavuosien Hymy-lehdestä. Mitään ajankohtaista syytä häväistyskirjoitukselle ei ollut, seikka, jonka Juha Kärkkäinen huomioi verkkolehti Nykysuomelle lähettämässään avoimessa tiedotteessa:

Vaikka yhtiötä ei ole enää pitkään aikaan liitetty esimerkiksi sananvapausoikeudenkäynteihin ja vaikka KauppaSuomi on lakkauttanut mielipidepalstansa, julkaisi HS meistä jälleen monisivuisen artikkelin tuoreessa sunnuntailiitteessään.

Helsingin Sanomien motiivi jutun julkaisemiselle oli alhaisuudessaan mitä ilmeisin. Tarkoituksena oli saada aikaan julkinen "kohu", jotta mahdollisimman moni median punavihreitä muotiarvoja seuraava yritys tarttuisi hype-syöttiin ja  katkaisisi yrityssuhteen Tavaratalo Kärkkäiseen. Eräät yritykset ovatkin jo lopettaneet kaupankäynnin Kärkkäisen kanssa luultavasti siksi, että ne haluavat mielistellä trendien harjalla olevaa pientä punavihreää joukkoa. 

Suurista mediataloista etenkin Helsingin Sanomia on ärsyttänyt jo pitkään Juha Kärkkäisen aikoinaan perustama Magneettimedia. Kärkkäinen on jättänyt lehden jo vuosia sitten, mutta pitkävihaisessa Helsingin Sanomissa ei voida olla anteeksi antamatta sitä, että hänen perustama lehti julkaisee edelleen kiusallisia faktatietoja globalisteista ja punaliberaaleista. Erityisen paljon maamme johtavaa printtimediaa on närästänyt Magneettimedian juutalaiskriittiset kirjoitukset. HS:n mustamaalauskampanjan keihään kärkenä olikin Kärkkäisen saama sakkotuomio kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta, vaikka oikeus ei kyennyt kiistämään kirjoituksissa esitettyjen argumenttien todenperäisyyttä. Vapaamuurareita vilisevä oikeuslaitoksemme katsoi, että Kärkkäisen rikos on siinä, että hänen lehtensä kautta kansalaisten keskuuteen levitettiin vaikutusvaltaisten sionistien kannalta ikäviä totuuteen perustuvia kirjoituksia. Tiedotteessaan Juha Kärkkäinen arvioi itse HS:n motiiveja:

On historiallisesti ainutlaatuista, että suomalainen lehdistö pyrkii järjestelmällisellä ja vuosia jatkuneella lokakampanjalla vahingoittamaan satoja suomalaisia työllistävää yritystä, vaikka yrityksen ei epäillä rikkoneen lakia tai kohdelleen sidosryhmiään huonosti. Kyse on vain päätoimittajien ja yrittäjän mielipide-eroista. HS:n artikkeli ei sisältänyt mitään uutta. Teksti pyrki antamaan vain tekohengitystä joukolle vanhoja syytöksiä, koska lehden toimitus ei allekirjoita yhtiön omistajan henkilökohtaisia arvoja.

Yleisradio antoi aatekumppaninsa Helsingin Sanomien käydä yksin Kärkkäisen vastaista kampanjaa toista viikkoa, kunnes eilen se  liittyi yhteisrintamaan julkaisemalla Magneettimedian maanisena vihollisena tunnetun Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttilan haastattelun. Verkkosivujen jutussa Pelkkä pussilakana voi johtaa tappouhkauksiin – Finlaysonin johtaja koettelee suomalaisten suvaitsevaisuutta Yle leipoo valikoivaa suvaitsevuutta kuluttajien kurkusta alas ajavasta liberaalifanaatikosta jonkinlaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturia – vieläpä ilman ironiaa, joka tekee haastattelusta todella hilpeää luettavaa.

Saamastaan mediahuomiosta huolimatta Kurttilan johtama Finlayson on yrityksenä pieni toimija alkuperäisiin omistajiinsa verrattuna. Vuoden 2016 lopussa yhtiöllä oli 87 työntekijää, joten se on melko mitätön tekijä verrattuna vaikkapa Tavaratalo Kärkkäiseen, joka antaa tällä hetkellä lähes viidelle sadalle suomalaisille työpaikan. Tosin Kurttilan kaltaisten suomalaisvihamielisten boikotoijien ansiosta moni saattaa menettää Kärkkäisellä työpaikkansa. Onneksi kuluttajissa on herännyt ostajasolidaarisuutta siinä määrin, että tämä skenaario tuskin tulee median ja trendiyritysten kovasta yrityksestä huolimatta toteutumaan.

Suuri osa suomalaisista taitaa kuvitella edelleen, että nyky-Finlaysonilla olisi jotain tekemistä aikoinaan tuhansia ihmisiä työllistäneen Finlaysonin kanssa. Alkuperäinen Finlayson meni eri fuusioiden kautta konkurssiin jo vuonna 2008. Lopulta vuonna 2014 Finlaysonin silloinen omistaja Capman myi kodintekstiililiiketoiminnot mainostoimisto Bob the Robotin perustajille, joihin kuului Jukka Kurttila. Käytännössä Kurttila osti pelkästään tunnetun brändin. Entisenä mainostoimistomiehenä hän on osannut käyttää häikäilemättömästi Finlaysonista saamiaan immateriaalioikeuksia asiakas- ja yhteiskuntaviestinnässään. 

Omistamallaan brändillä Kurttila on luonut yrityksestään merkittävämmän kuin se todellisuudessa onkaan. Mainosmaailman konkarina hän taitaa imagon luomiseen kuuluvan manipulaation, jolla voidaan myydä vaikka käärmeöljyä hyväuskoisille asiakkaille samalla kun hankitaan ilmaista mediajulkisuutta. Hänen median haltuunotossa yhdistyy saumattomasti markkinamaakarien ovela puliveivaaminen ja oman poliittisen agendan propagoiminen. Toisaalta nyky-Finlaysonin edistämän homopropagandan ja siihen liittyvän bisneksen taustalla lienee myös Kurttilan omat mieltymykset. 

Kun Magneettimedia alkoi paljastaa Kurttilasta ja hänen poliittisesta agendastaan valtamedian sivuuttamia tietoja, Finlayson julisti kauppasodan Tavaratalo Kärkkäistä vastaan. Magneettimediassa jukaistut analyysit Finlaysonin painattamista Tom of Finland -tuotteista luonnollisesti raivostuttivat suvaitsevaisena esiintyvää toimitusjohtajaa. Ylen haastattelussa tällainen bisneslogiikan rikkova ideologinen kiukuttelu tulkittiin kuitenkin "yritysvastuuna":

Finlaysonin yritysvastuu näkyy kaikessa. Kurttila lopetti pari vuotta sitten yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa Magneettimedian ”vastenmielisen propagandan takia”. Kurttila uskoi, että tavaratalo Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäinen tuki Magneettimedian kirjoituksia. Tapaus nousi jälleen puheenaiheeksi, kun Helsingin Sanomat kirjoitti Kärkkäisen yhteyksistä Suomen vastarintaliikkeeseen.

Piskuisen nyky-Finlaysonin toimintaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen, onko kyseessä lainkaan yritystoiminnan edistäminen vai pelkkä mainosmiehen halu propagoida punaliberaalia identiteettipolitiikkaa ja ärsyttää erimielisiä:

Finlaysonin johtajana hän haluaa parantaa maailmaa. Toiveena on, että suomalainen muotoiluala seuraisi perässä. – Finlayson tulee seuraavina vuosina tutuksi osin ehkä yllättävistä asioista, jotka saattavat suututtaa ihmisiä.

Ylen toinen Tavaratalo Kärkkäistä sivuava uutinen ilmestyi tänään yhtiön verkkosivuilla ja tv-uutisissa. Verkkosivujen uutisessa Ohjelmistofirma kieltäytyi yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa – "Ajatukset eivät natsaa arvoihimme" ollaan hyvillään siitä, että myös Suomeen on rantautunut Amerikasta peräisin oleva kansakuntaa hajottava kulttuurisota, joka ulottuu nyt jo yritysmaailmaan. Vasemmistoliberaalien Yhdysvalloissa 1960-luvulla käynnistämä kulttuuritaistelu muuttui globalismin myötä repiväksi vasta 2000-luvulla, kun osa konservatiiveista ei ole enää tyytynytkään toisen posken kääntämiseen. Vasemmistoliberaalien julkisuudessa ilmenevä ärtyisä peppukipu johtuukin pitkälti siitä, ettei sen mielettömiksi käyneille vaatimuksille enää antauduta suoralta kädeltä. Tämän vuoksi liberaalien kampanjat ovat äityneet entistä julkeammiksi monopolisoimiensa "hyvien asioiden" puolesta.

Ylen verkkosivujutun videossa haastateltu helsinkiläinen ohjelmistoyritys Flo Appsin toimitusjohtaja Tapio Nurminen vinkuu Kurttilan lailla arvoista. Se näyttää olevan yksi monista keinoista, joilla pääkaupunkikuplassa toimivat yritykset rakentavat imagoaan:

– Katsoimme, että asiakkaan [Perussuomalaiset] arvot ovat menneet niin omituiseen suuntaan, että emme halua olla viemässä eteenpäin heidän toimintaansa.

Kun katsotaan mihin suuntaan ja kuinka alas länsimaat ovat menneet moraalisesti 1960-luvun jälkeen, on jokseenkin hirtehistä kuulla liberaalin bisnesnörtin suusta, että asiakkaan arvot ovat menneet "omituiseen suuntaan". Nurminen toistaa haastattelussa muutoinkin papukaijan lailla hegemonista monikulttuurimantraa ilman sen kummempia perusteluja. Omituisena itsenäisen ajattelun puutteena voi pitää sitä, että Nurminen näyttää hyväksyvän monikultturismin nimissä valikoimattoman ja ilman määrällistä takarajaa olevan ulkomaalaisinvaasion: 

Nurmisen mukaan perussuomalaisten arvot ovat ristiriidassa Flo Appsin monikulttuurisuusarvojen kanssa. Hänen mielestään on Suomelle hyväksi, että maassa asuu eri kulttuureja edustavia, eri kieliä puhuvia ja eri tavalla ajattelevia.  

– Kyllä maailma on globaali. Jos ajatellaan it-alan henkilökresursseja, meistä kantasuomalaisista ei löydy riittäviä resursseja infrastruktuurin pyörittämiseen. Tänne tarvitaan osaajia muualta, koko bisnes on muuttunut globaaliksi

Nurmisen peräänkuuluttama bisnesvetoinen globalismi ei ole loppujen lopuksi muuta kuin määrään perustuvaa utilitarismia, jossa kaiken mittana on taloudellinen hyöty. Globalistien mainostama arvoliberalismi on sekin vain savuverho, sillä talousajattelussa kaikki inhimilliset arvot ovat viime kädessä alisteisia taloudelliselle hyödylle, joka onkin ainoa jolla se eroaa puhtaasta nihilismistä. 

Globaalien suuryritysten harjoittaman yksiulotteisen talouslogiikan näkökulmasta niillä on hyvä syy edistää kansakunnat murskaava monikultturismia ja boikotoida niitä yrityksiä, jotka puolustavat kansallisia ei-liberaaleja arvoja. Tv-uutisissa kerrotussa juttuversiossa kerrottiin, että Suomessa boikottimalli on lainattu Yhdysvalloista, jossa suuryritykset ovat vastustaneet presidentti Donald Trumpin maahantulokieltoja terroristisista kehitysmaista. Trump-vastaiset valtamediat ovat esittäneet suurelle yleisölle nämä toimet suuryritysten haluna toimia "humaanisti" ja "vastuullisesti", vaikka todellisuudessa tämän kammottavan moraaliposeerauksen taustalla on pyrkimys saada myös jatkossa pidäkkeettä vierasta halpatyövoimaa. Suuryritykset laskelmoivat, että kutsumattomien muukalaisten avulla voidaan laskea yleistä palkkatasoa ja hankkia samalla lisää kuluttajia, jotka ostavat yhteiskunnan (valkoisten veronmaksajien) tuilla niiden tuottamaa rihkamaa. Tämä amerikkalainen Ponzi-kuvio on alkanut pakkoglobalismin seurauksena tulla tutuksi myös Suomessa.

Jutun lopussa asiantuntijaksi oli vielä kaivettu Yleisradion sertifioima punaisen yliopiston mielipideautomaatti, jolle ei tuottanut vaikeuksia tukea liberaalimedian ja imagotietoisten yritysten polkaisemia poliittisia noitavainoja.  Tällä kertaa asiantuntijana oli Yle Watchin sivuillakin (täällä ja täällä) tutuksi tullut Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen. 

Demlaan kytköksissä oleva Ojanen tunnetaan mm. siitä, että hän haluaa kansalta vaivihkaan uusittuun perustuslakiin vedoten samat taloudelliset edut kaikille maailman ihmisille, jotka ovat ymmärtäneet astua maamme rajojen sisäpuolelle. Ei siis ihme, että tämä 2000-luvun universaalikommunismia kannattava yliopistopolitrukki pitää yritysten boikotointia oikeutettuna niitä vastaan, jotka eivät jaa globalistien ääriliberaalia agendaa, jonka tarkoitus on tuhota bisnestä rajoittavat kansallisvaltiot ja perheinstituutiot. Modernin bisnesmaailmaan arvot eivät siis eroa juurikaan 1920-luvun "edistyksellisen vaiheen" Neuvostoliitosta. 

                                                     ******************************

Yle TV1, maanantai 30.10.2017 klo 19:00, Historia: Romanovien viimeinen matka 

Ohjelmassa seurataan keisarillisen perheen kohtaloa Venäjän vallankumouksen jälkeen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Poliittisesti korrekti eli valheellinen versio Romanovien lopun hetkistä. Julkisesta keskustelusta on siivottu kokonaan pois brittilläisen journalisti Robert Wiltonin aikalaistodistus, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Romanovien viimeiset päivät (2000). Tästä samaisesta kirjasta löytyvästä heprealaisesta kostosta löytyy materaalia myös suomalaiselta internetsivulta.

Yle TV1, maanantai 30.10.2017 klo 20:00, MOT : Punaisen Ristin pohjaton lipas 

Turvapaikanhakijoiden vyöry Suomeen toi Suomen punaiselle ristille lähes puolen miljardin euron rahavirran. Sen yhteistyökumppanit takoivat avokätisesti tehtyjen sopimusten avulla suuria voittoja. Toimittajana Lauri Miettinen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

YLE TEKEE MARTTI LUTHERISTA NYKYELIITTIÄ TUKEVAN PUNALIBERAALIN

Yleisradion punaliberaali agenda uppoaisi paljon paremmin otolliseen maaperään ellei se aliarvioisi kansalaisten kykyä kriittiseen ajatteluun. Yksi räikeimmistä Ylen indoktrinaatioyrityksistä pompahti silmille tänään, kun yhtiön verkkosivuilla ilmestyi artikkeli "Auta armias, ei näin!" Miten Martti Luther näkisi nykymenon, kun uskonpuhdistus täyttää 500 vuotta? Jutun kirjoittanut Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio tuli omin sanoin todistaneeksi, miksi häntä pidetään pahamaineisena EU-politrukkina, joka ei ole kiinnostunut puolueettomasta tiedonvälityksestä, vaan oman sidosryhmänsä propagandan levittämisestä.

Kirjoitus itsessään on tyyppiesimerkki nykyliberaalien tavasta anakronismiin, jossa asiat ja arvot sijoitetaan väärään aikakauteen poliittisin motiivein. Tässä tapauksessa Vaarakallio istuttaa vasemmistoliberaalin maailmanselityksensä 1500-luvun alussa vaikuttaneeseen uskonpuhdistaja Martti Lutherin (1483–1546) ajatteluun. Vaarakallion kömpelön tendenssimäinen yritys kirjoittaa historiaa uusiksi nykynäkökulmasta käsin on tyypillistä totalitaristiselle ajattelulle, vaikka juuri hänen kannattamaansa liberalismia pidetään tuollaisen asenteen arkkivihollisena. Kauniiden korulauseiden takaa paljastuu kuitenkin helposti orwellilainen fundamentalismi, joka kirkuu "vihapuheen" nimissä nollatoleranssia kaikille erimielisille.

Vaarakallion poliittiseen toivejatteluun perustuva historiamuunnelma kuuluu samaan sarjaan niiden uutisjuttujen kanssa, joissa maamme sotaveteraanien sanotaan taistelleen monikulttuurin ja kaupunkilaisten liberaaliarvojen puolesta eikä kodin, uskonnon ja isänmaan. Tätä samaista diskurssia edustaa myös jankutus, että rasistit ja nationalistit ovat kaapanneet kansalliset symbolit, vaikka ne ovat alunperinkin edustaneet suomalaiskansallista isänmaallisuutta. Kansallisia symboleja ei ole kaapannut kukaan paitsi EU-liberaalit ja monikultturistit, jotka yrittävät tehdä niistä omien epäkansallisten projektiensa tunnuksia. Siis aivan samanalaisella tarkoitushakuisella metodilla kuin toimittaja Vaarakallio, joka haluaa muokata Lutherista vasemmistoliberaalin suvakin.

Martti Lutherista kirjoitettu poliittisesti korrekti tulkinta paljastaa surkuhupaisalla tavalla, kuinka Yle syyllistyy itse totuuden jälkeisen informaation levittämiseen, jonka viheliäisuudestä se on saarnanut ahkeraan Brexitin ja Trumpin jälkeen. Realistisempi ajatusleikki Lutherin asenteesta nykyaikaan olisi todennäköisesti päinvastainen kuin Vaarakallion, varsinkin kun tietää millaisessa alennustilassa protestanttiset kirkot kuten Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat Etelä-Suomessa ovat tällä hetkellä. Kulttuurimarxilaisten, sosialistien, pervertikkojen ja muiden degeneraattien kaappaama protestanttinen kansankirkko herättäisi luultavasti kauhistusta uskonpuhdistajassa, jonka vuoksi hän vaatisi kiireellisesti sen palaamista juurilleen pois ylikansallisesta (katolilsesta) hapatuksesta. Lisäksi hänen tähän aikaan sovitetut 95 teesiään voisivat olla julistus valkoisiin vihamielisesti suhtautuvaa globalisteliittiä vastaan.

Kirjoitusta lukiessa käy nopesti selväksi, että toimittaja Vaarakallio ei ole uskova kristitty vaan pesunkestävä maallistunut punaliberaali, joka on omaksunut kristinuskon moraalista sen kaikkein imelimmät mainoslauseet. Hän ei ole tietenkään näiden onnettomien joukossa yksin, sillä liberaalien utilitaristinen moraali ei ole pohjimmiltaan muuta kuin maallistunutta kristinuskoa, josta on valittu sen kaikkein ihmiskeskeisimmät opinkappaleet. Koska nämä vaarakalliot eivät kuitenkaan näytä oikeasti pitävän kristinuskosta, miksi he silti jaksavat sorvata sitä mieltymystensä mukaiseksi? Jättäisivät silleen ja tyytyisivät ateismiinsa.

On harmillista, että Ylen juttuihin ja uutisiin ei ole sattuneesta syystä voinut enää vuosiin kommentoida suoraan. Onneksi eri blogeissa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa kritiikki pääsee Ylen tulpasta huolimatta kansalaisten korviin. Paljon luettu kansalaisvaikuttaja Tuukka Kuru on jälleen kerran lainaamisen arvoinen lähde, sillä hän jauhottaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajan fantasiat niin että jauhot vain pöllyävät:

Luther varmasti ajatteli samalla tavoin kuin nykyajan sekulaari vasemmistohumanisti. Ainakin jos yleen on uskomista.  

"Aikamme keskustelua seuratessaan Martti Luther ottaisi kantaa hyväntekeväisyyteen, maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Luther käyttäisi palopuheissaan kenties sanoja "taakanjako" ja "solidaarisuus". "Hän vaati jo omana aikanaan, että rahakirstujen olisi avauduttava hädässä olevien lähimmäisten auttamiseksi, ja näin olisi varmasti nytkin."  

Lutherin saksalaismyönteistä ja roomalaisvastaista linjaa voidaan pitää enemmänkin kansallismielisenä mielipiteenä. Rahat tulisi mielummin käyttää oman yhteisön kehittämiseen, eikä latinalaisen paavin imperiumin rahoittamiseen. Solidaarisuus lähimmäisiä kohtaan ei tarkoita hallitsemattoman väestönvaihdoksen kannattamista.  

"Ehkä Luther piilottelisi paperittomia turvapaikanhakijoita. Häntä ajaisi usko ja vakaumus silloin, kun lähimmäistä ajaa kodistaan nälkä, sota, hätä ja kuolema."  

Refugees welcomen sijasta Luther todennäköisesti kannattaisi sen kaltaisia valtiojärjestelmiä, joita luterilaiset valtiot historiallisesti olivat. Kansallisia, sisäänpäin lämpeäviä ja puhdasoppisia. Tämä tulee ilmi Lutherin omissa teksteissä, jossa hän käyttää katolilaisista nimitystä "roomalainen", ja vaatii kirkon alistuvan maallisten (saksalaisten) hallitsijoiden alaisuuteen.  

"Suhde islamiin olisi kenties sovitteleva. Luther ehkä hakisi yhteistyötä islamin maltillisen tulkinnan piiristä."  

Melkoinen tulkinta miehestä, joka vaati sotilaallisia toimia turkkilaisia vastaan ja kutsui heitä ilmestyskirjan pedoksi. Turkkilaisista Luther kirjoitti mm. näin: "Father, Son, Holy Ghost, Baptism, the Sacrament, Gospel, Faith and all Christian doctrine and life are gone, and there is left, instead of Christ, nothing more than Mohammed with his doctrine of works and especially of the sword. That is the chief doctrine of the Turkish faith in which all abominations, all errors, all devils are piled up in one heap."  

"Luther varmaan pystyisi itse kielellisesti kiivaaseenkin ilmaisumuotoon, mutta verkon vihan edessä hän lähinnä häpeäisi kanssaihmisten puolesta. Vihapuheessa kukkiva rasismi, ihmisvihamielisyys ja homofobia lisäisivät Lutherin tuskaa." 

Lutherin omat kannanotot olivat sen verran rajuja, että niistä olisi helposti irronnut muutamakin tuomio vihapuheesta. Luther esimerkiksi vaati synagogien polttamista, talmudin kieltämistä, juutalaisyhteisöjen tuhoamista, juutalaisten hukuttamista myllynkivellä ja juutalaisten kansalaisoikeuksien poistamista.  

"Lutherin voisi helposti kuvitella katsovan tämän päivän keskustelua uusin tiedoin, minkä takia hän voisi hyvinkin pitää homojen ja lesbojen avioliitto-oikeutta yhtenä ihmisoikeutena."  

Miten tämmöinen tulkinta voi syntyä miehestä, joka suorasanaisesti inhosi homoseksuaalisuutta ja piti sitä raamatun mukaisesti kauhistuksena? Tämä juttu oli jopa ylen luokattomilla standardeilla karseaa luettavaa.

Jos joku vielä epäilee, että Luther olisi sittenkin ollut punavihreä kulttuurimarxilainen itkuhumanisti, kannattaa varmuuden vuoksi lukea hänen kaanonistaan "unohdetut" teokset kuten Juutalaisista ja heidän valheistaan. Pelkästään internetin vasemmistoliberaalia valtavirtaa edustavan Wikipedian sitaateista löytyy materiaalia, jotka kertovat mitä Luther itse ajatteli asioista.

                                                       
                                                       ****************************


Yle Teema Fem, sunnuntai 29.10.2017 klo 22:00. Hiekan alla (K16) 

(Under sandet, Tanska 2015). Keväällä 1945 käynnistetään kahden miljoonan sodanaikaisen miinan raivaus Jyllannin hiekkadyyneillä. Vaarallisen työn tekevät nuoret saksalaiset sotavangit. Ohjaaja: Martin Zandvliet. HD Äänitekstitys: ruotsi. K16

Loppuun kalutusta aiheesta saadaan vaihteeksi irti jotain sellaista, jota ei olla yleensä natsieksploitaatiossa nähty: saksalaiset kuvataan muina kuin koneina tai ihmishirviöinä. 


Yle TV1, sunnuntai 29.10-2017 klo 21:05, Kotikatsomo : Myrskyn jälkeen (12)  

1/3: Suomi on elämänsä kunnossa. Myrsky on romauttanut Suomen perusrakenteet ja saanut ihmisten arjen tolaltaan. Inhimillisten siteiden natistessa liitoksissaan komisario Rauni Kolehmainen yrittää pitää maailmaa kasassa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

Ohjelmatiedot eivät lupaa hyvää....pääosissa Kaarina Hazard ja Leea Klemola! Vain pahimman luokan feministiset kulttuurikommarit kuten Hazard ja Klemola voivat leikkiä veronmaksajien rahoilla tekemällä "rajoja rikkovia" hiekkalaatikkoleikkejä. Ei ihme, että äärivasemmistolaisaviisi Kansan Uutiset ylistää sarjaa jutussaan Kun rakkaudesta tulee poliisiasia. Kun kuulet sanat "Ylen teatterituotanto" (sille tuottanut elokuvayhtiö Aamu) on aika poistaa aseesta varmistin....

VOIKO TASA-ARVOA SYÖDÄ KUN TULEE "YLIMÄÄRÄINEN UUTISLÄHETYS"?

1) Rasisti oletetaan rasistisesti valkoiseksi, jolloin ei
tarvitse erikseen sanoa sanaa valkoinen.
2) Nollatoleranssi raiskaamiselle, paitsi jos
raiskaaja ei ole valkoinen eli rasisti.

Yle Watch -blogi on aina valmis osoittamaan keisarin uudet vaatteet, vaikka sillä ei juuri suosiota kerätäkään. On toki ymmärrettävää että ikävien viestien tuojat halutaan surmata, koska tosisasioita vastaan ei voida hyökätä. Eräs tällaisista kysymyksistä on seksuaalisuus ja sukupuolierot, koska ne koskevat jokaista yksilöä, jonka vuoksi niihin puuttuminen koetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Tässä pitäisi silti muistaa ihmislajin yleiset tilastolliset erot, joita ei voida redusoida suoraan yksittäiseen ihmiseen. Tämän kun painaa mieleensä lukeminen sujuu vähemmittä nikotteluitta.

Mitä tasa-arvomaanisemmaksi yhteiskunta rappeutuu, sitä hysteerisemmin äänessä olevat lumihiutaleet reagoivat arkielämään kuuluviin mitättömiin "ihmisoikeuksien loukkauksiin". Tasa-arvofundamentalistien viimeisin noitavaino miesdemoneja vastaan syntyi, kun upporikkaat Hollywood-näyttelijättäret avasivat suunsa juutalaisen elokuvamoguli Harvey Weinsteinin seksuaalisesta lähentelystä. Kauniiden kuuluisten naisten haluttavuudesta sivutuotteena syntynyt seksuaalinen häirintä yleistettiin sosiaalisen #MeToo -kampanjan avulla läntisen maailman suurimmaksi ongelmaksi. Poliittisesti korrekti valtamedia yhtyi näkyvästi kampanjaan, koska se tietää, että ainoa ryhmä, jota saa luvan kanssa syyttää kaikista maailman ongelmista on valkoinen heteromies.

Hedelmällisessä iässä oleviin naisiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus, jota kutsutaan tietyissä tapauksissa häirinnäksi, on tunnettu tosiasia koko ihmislajin historian. Nykyään sitä ilmenee paikoissa, joissa sukupuolet kohtaavat kuten esimerkisksi työpaikoilla, josta kertoo Yle uutisessaan Työoikeuden professori: Seksuaalinen häirintä työpaikoilla on yllättävän yleistä – huorittelua, tuijottelua ja jopa raiskaus. Poliittisesti korrekti työoikeuden professori Seppo Koskinen tosin tunnustaa, että myös nuoriin miehiin kohdistuu seksuaalista häirintää, vaikka jättää mainitsematta, että näissä tapauksissa lähentelyiden takana ovat monesti homomiehet. 

Professori arvelee seksuaalisen häirinnän yleisesti lisääntyneen, mutta ei anna tälle mitään selitystä. Yhtenä mainitsemattomana syynä lienee se, että kaiken karvaiset nipistelytieteen professorit ovat laskeneet seksuaalisen häirinnän kriteerejä siinä määrin, että kolme sekuntia pidempi tuijotus vastakkaiseen sukupuoleen rekisteröidään myös ahdistavaksi "lähentelyksi". Varsinkin siinä tapauksessa, jos sen tekee naiselle staukseltaan alemman tason keski-ikäinen mies eikä varakas puoleensa vetävä nuorukainen. 

Toisena syynä on kapitalistinen ahneus, jonka varjolla naisistä tehtiin työvoimaa, jotta yleistä palkkatasoa saatiin laskettua ja kuluttajien määrää lisättyä. Nyt kun naisia on saatu ängetettyä perhe-elämän kustannuksella työelämään, he joutuvat kohtaamaan päivittäin vieraita miehiä useammin kuin koskaan ennen. Tämä puolestaan lisää naisten tilastollista mahdollisuutta saada eroottisia ehdotuksia. Työmarkkinoiden ehdoilla keinotekoisesti kasvatettu sukupuolten välinen kanssakäyminen ja siitä seuraava mahdollinen häirintä vähenisi huomattavasti, jos perhe ja lapsiluvun kasvattaminen tehtäisin naiselle houkuttelevaksi. Vastaavasti miehen sitoutumista lisäisi huomattavasti se, että ammattimiesten palkat nostettaisiin niin suuriksi, että mies yksin kykenisi elättämään perheen kuten aiemmin. Tähän kaikkeen ei kuitenkaan näytä löytyvän naisissa halukkuutta, sillä "uran" luomisen lisäksi heitä houkuttaa työelämässä mahdollsuus tavata tasokkaita miehiä, joita eivät muuten tapaisi. Potentiaalisten partnerien sivuhaittana ovat kuitenkin lukuisat alemman tason miehet, joilta naiset eivät halua ehdotuksia. Siksi monet naiset kutsuvat näiden vastenmielisten miesten lähestymisiä seksuaaliseksi häirinnäksi. 

Kolmas syy seksuaalinen härinnän kasvuun erityisesti julkisissa tiloissa löytyy ulkomaalaisista miehistä, joita vyöryi Suomeen ja muualle Eurooppaan runsain määrin syksyllä 2015. Asiasta kertoo poikkeuksellisen rohkeasti perussuomalainen Jessica Vahtera kolumnissaan Me too - valkoinen huora: 

Ulkomaalaisten tekijöiden kohdalla voimme kuitenkin ennaltaehkäistä rikosten syntyä. Me voimme samantien hylätä hakemukset rikokseen syyllistyneiden osalta - tai mikä vielä parempaa, voimme ennaltaehkäistä rikosten syntyä rajoittamalla maahan vaeltavien turvapaikanhakijoiden määrää sekä sijoittaa valvottuihin olosuhteisiin päätöstä odottavat ja hylätyn päätöksen saaneet.

Vakavat seksuaalirikokset ovat liberaalissa yhteiskunnassa todellinen kasvava ongelma, mutta jostain syystä Me Too -kampanjassa tekijöiden etnisistä taustoista vaietaan täysin. Syyyttävä sormi nousee vain valkoista heteromiestä vastaan, vaikka esimerkiksi Ruotsissa 95,6 prosenttia pahoinpitelyraiskauksiin syyllistyneistä on ulkomaalaista syntyperää. Ruotsalaisessa Absurdanistanissa asia on käännetty täysin päälaelleen ja siellä Me Too -kampanja on valjastettu kilttejä kantaruotsalaisia miehiä vastaan. PT-median jutussa Ruotsin #me too-kamppanja kohdistuu ruotsalaisiin valkoihoisiin miehiin kuvataan kuinka häikäilemättömästi entnomasokistinen raivotautifeminismi ohjaa maan yhteiskunnallista keskustelua:

Ruotsin kamppanjassa tuhannet ruotsalaiset naiset kertovat miten kantaruotsalaiset miehet ahdistelevat heitä. Myös uusruotsalaiset naiset kertovat miten kantaruotsalaiset miehet ahdistelevat heitä. Muutamat somalitaustaiset naiset ovat kertoneet kuinka heidän takapuoliaan kopeloidaan metrossa kuten myös muut hunnutetut naiset todistavat väkevästi valkoisen ruotsalaismiehen ahdistelua.

Valkoisten miesten mustiin naisiin kohdistama eroottinen kiinnostus on olematonta, koska heitä pidetään yleisesti epäviehättävinä, joten edellä mainitut väitteet tuntuvat kaukaa haetuilta. Jopa Amerikan feministit tunnustavat asian ja syyttävät Harvey Weinsteiniä rasismista, koska tätä viehättää ainoastaan vaaleat arjattaret. Ruotsalaisen yhteskuntakeskustelun teennäisyydestä kertoo paljon se, että mustat naiset on väen vängällä tekaistava uhreiksi, vaikka valkoisilla miehillä ei ole heitä kohtaan mitään kiinnostusta. Mediahypen nostamana kampaja näyttääkin olevan vain seksuaalisen markkina-arvonsa menettäneiden kulttuuritätien kaunainen kosto samanikäisiä valkoisia miehiä kohtaan. Mediavaltansa turvin kitkerän katkerat vanhat naiset ovat saaneet värvättyä sukupuolten välistä sotaa lietsovaan lynkkausporukkaansa myös nuoret naiset ja profeministiset mekkoeinarit, jotka seuraavat mitä tahansa, kunhan vain julkisuus on nostanut asian muodikkaaksi. 

Tällaisten ensimmäisen maailman ongelmien saama huomio näyttää sietämättömältä aikana jolloin länttä uhkaa todellinen demografinen romahdus sisältä ja ulkoa päin. Euroopassa ja maailmalla on muitakin kestämättömiä kysymyksiä lähtien Afrikan väestöräjähdyksestä, mutta niin vain Yle katsoo tarpeelliseksi antaa suunvuoron sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantolalle uutisjutussaan Professori: Tasa-arvokehitys on seisahtanut Suomessa. Pakkomielteinen tasapäinen tasa-arvo lähtökohdiltaan erilaisten sukupuolten välillä on Kantolalle niin elintärkeä kysymys, että hän vaati epätasa-arvoisia toimia tasa-arvon saavuttamiseksi. Hänelle ei tule mieleen, että talous- ja valtaerot vapaan kilpailun meritokraattisessa Suomessa ovat ilmausta sisäsyntyisistä sukupuolieroista, jotka hän yrittää valheellisesti kiistää. 

Kun sitten joku nainen tai mies kuten huippukokki Kari Aihinen sanoo Ylessä ilmeisen tosiasian sukupuolieroista, synnyttää se sosiaalisen median päivystävissä profeministimiehissä ja feministisissä sukupuolinarsisteissa silmittömän raivon. Ikävä kyllä Aihinen on julkisen asemansa vuoksi sen verran feministien puristuksessa, että hänen oli pyydettävä anteeksi sitä, että totuus loukkasi harhaisia tasa-arvofundamentalisteja. Tällaisia paskamyrskyjä seuratessa sitä tosiaan toivoo ydinsotaa tasapuolisesti koko ihmiskunnalle.

                                                         ************************

Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 23:50, Uusi Kino: Lain kahleissa 

Dokumenttielokuva Saksassa elämänsä asuneista kosovolaisperheen veljeksistä, jotka ovat pakotettuja palaamaan Kosovoon. Veljekset eivät menetä toivoaan, vaan uskovat löytävänsä keinon palata Saksaan. O: Sami Mustafa. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.


Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 20:00, Paluu 90-luvulle 

4/4: Hiphop. 90-luvulla hiphop ja rap tekivät maailmanlaajuisen läpimurron. Teemoina mm. USA:n länsirannikon gangstat ja itärannikon räppärit,, R&B ja soul. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema Fem, lauantai 28.10.2017 klo 11:00, Ootsä joku maahanmuuttaja?  

3/8. Ramiesa pakeni Somaliasta sotaa ja tuli Suomeen 1990-luvun alussa. Nyt hän asuu Pohjanmaalla tyttärensä kanssa. Tytär kasvaa kahden kulttuurin välissä. Redneck Productions, 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

    

Yle TV1, perjantai 27.10.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Harhauttiko pääministeri vai harhautettiinko häntä? Vieraana Perussuomalaisten kahtiajaosta kirjan kirjoittanut toimittaja Lauri Nurmi. #pressiklubi HD

Yle Teema Fem, perjantai 27.10.2017 klo 19:00, Ootsä joku maahanmuuttaja? 

3/8. Ramiesa pakeni Somaliasta sotaa ja tuli Suomeen 1990-luvun alussa. Nyt hän asuu Pohjanmaalla tyttärensä kanssa. Tytär kasvaa kahden kulttuurin välissä. Redneck Productions, 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, perjantai 27.10.2017 klo 14:10, Göringin sauva  

Dokumentti nuoren TK-kuvaajan Felix Forsmanin mieleenpainuvimmasta kuvauskeikasta, Mannerheimin Saksan-matkasta 1942. Uutiskatsaus päätyi heti esityskieltoon. Nyt on aika katsoa sitä uudelleen. O: Pia Andell, 2010. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle TV1, torstai 26.10.2017 klo 22:00, Ulkolinja: Euroopan ulkoraja Nigeriin?  

Terrorismin ja pakolaisten pelko on kasvattanut Euroopan rajojen valvontaan käytetyt varat miljardeilla euroilla. Nyt Turkin lisäksi sopimuksia pakolaisten maassa pitämisestä on tehty mm. Nigerin ja Sudanin kanssa. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, torstai 26.10.2017 klo 21:00, Noin viikon uutiset 

Jukka Lindström ja Noin viikon uutiset. Suomen vallattomin ajankohtaissatiiri. Satavuotias Suomi ja Tuntematon sotilas! Vieraana Anu Koivunen. #nvuutiset HD

Punafeministi Anu Koivunen on Ylessä joka paikassa! Onko kyseessä todella niin kovan tason asiantuntija, että hänet pitää raahata joka ikiseen tv- ja radio-ohjelmaan?

Yle TV1, torstai 26.10.2017 klo 19:00, Help! Nenäpäivä goes Beatles  

Suora Nenäpäivän hyväntekeväisyyskonsertti Espoon kulttuurikeskuksesta tarjoilee Marzi Nymanin johtaman Tapiola Sinfoniettan sovituksia Beatlesin hiteistä upeiden suomalaisartistien tulkintoina. HD

Isonenäisten esilämmittelyt. Varsinainen Nenäpäivä-show't 2017 esittään Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa perjantaina 10.11.2017.        

EDUSKUNNASSA OIKEISTOENEMMISTÖ, MUTTA YLEN OHJELMA-AGENDA EDELLEEN VASEMMISTOLAINEN

Ylen kuvitusta ohjelmaan Rotuopin kahdeksat kasvot.

Eduskunnassa ja sen alaisuudessa toimivalla Yleisradion ohjelmaneuvostolla on selvä porvarienemmistö, mutta tämä ei näy juuri mitenkään kanavan ohjelmapoltiikassa. Riippumatta eduskunnan valtasuhteista, Ylen noudattaa itsenäisen itsepintaisesti 1960-luvulta perittyä vasemmistolaista progressivismia eli "edistyksellisyyttä". 

Nykypäivästä katsottuna tällainen menneen maailman muotiajattelu on auttamattoman vanhentunutta, mutta valitettavasti vasemmiston pillipiiparit ovat saaneet porvarit mukaan läntisen maailman kuolontanssiin. Vasemmistolaisten aisankannattajiksi ryhtyneet oikeistoporvarit ovat pitkälti syynä siihen, että yhteiskunnalliselle asialistalle on päässyt uusmarxilainen tieteellinen hölynpöly kuten "kymmenet eri sukupuolet" ja "ihmiskunnan absoluuttinen samanlaisuus" jne.

Tasa-arvouskon mitä ilmeisimpiä mustia pisteitä ei Ylen asiaohjelmissa käsitellä koskaan, vaan kaikki keskustelu keskittyy ympyrän neliömiseen eli luonnollisen eriarvoisuuden raivokkaaseen kieltämiseen. Tyyppiesimerkki yleläisestä yhteiskuntakeskustelusta on Yle Radio 1:stä tuleva kahdeksanosainen sarja Rotuopin kahdeksat kasvot. Sarja on suunnattu selvästi Ylen pääsegmentin demarieläkeläisten ulkopuollle. Sillä toivotaan saavutettavan kuulijoita pääasiassa humanistisen puolen akateemisista ja kulttuuriväestä. Siis juuri siitä porukasta, jotka jo ovat kovan linjan kulttuurimarxilaisia tosiuskovia. Heille yhteiskuntaa eivät eivät määritä fysikaalinen ja biologinen todellisuus, vaan kaikki ihmisen luoma on perustaltaan sosiaalisesti konstruoitua. Mikäli konstuktiot ovat vääriä so. "epätasa-arvoisia" ja "taantumuksellisia", akkredioitujen yhteiskuntainsinöörien pitää ehdottomasti muuttaa niitä poliittisesti korrekteiksi.

Edellä mainitun sarjan jaksossa Kohti geneettistä luokkayhteiskuntaa ollaan huolissaan siitä, että uusien dna-sovellutusten myötä olisimme matkalla kohti geneettistä luokkayhteiskuntaa. Huoli on jossain määrin perusteltu, mutta kysymyksen asettelussa jätetään kokonaan huomioimatta se, että sukupuolivalinnan ja luonnonvalinnan vuoksi sekä ihmisyksilöissä että ihmispopulaatioissa vallitsee jo nyt kaikkien havaitsemia eroja. Ohjelman esittelyssä vähätellään niukkojen geenierojen merkitystä, vaikka tiedetään että kääpiösimpansilla ja ihmiselllä 98%:ia geeneistä on samoja, jonka vuoksi olisi naurettavaa väittää, ettei tämä ero vaikuttaisi ratkaisevasti ilmiasuun, fenotyyppin. Tosiasiassa pienet geenierot ovat juuri ne, jotka erottavat lajit ja rodut toisistaan:

Kun otetaan Patagonian intiaani, Gröönlannin eskimo ja Myllypuron suomalainen ja näitä verrataan keskenään, niin ne ovat erittäin samanlaisia perimältään. Samanlaisempia kuin Helsinkiläinen Seurasaaren orava ja Tukholmalainen Skansenin orava, niiden dna:ssa on suurempi ero. Se, että ihmiset jakavat toisiaan rotuihin, on siis jokseenkin teennäistä, tarkoitushakuista tai poliittista.

Tasa-arvoideologian kannattajille ym. uuskommunisteille on tärkeää saarnata rotudeninalismia ja syyttää viestintuojia poliittisesta tarkoituksenhakuisuudesta johon itse syyllistyvät. Edellistä sitaattia voidaan kommentoida sillä, että kun ihmisrotujen geenejä on verrattu keskenään, on huomattu, että noin 90 prosenttia geeneistä on satunnaista kohinaa, joka on merkityksetöntä rotujen olemukselle. Vaikka kaikki nämä geenit olisivat jostain kumman syystä sattumalta samanlaisia suomalaisen ja patogonailaisen välillä, se ei todistaisi näiden henkilöiden perimän samanlaisuutta. Arviolta 10 prosenttia rotujen välisistä geeneistä muodostavat yhdessä systemaattisesti rotujen välillä eri tavalla jakautuneita merkityksellisiä kokonaisuuksia. Siksi juuri näiden geenien avulla suomalainen ja patogonialainen voidaan erottaa varmuudella toisistaan. Nämä erottuvat geenit luovat rotujen välille merkittäviä eroja keskimääräiseen älykkyyteen (älykkyysjakauman sijainti) ja älykkyysjakauman muotoon; persoonallisuustekijöihin; fyysisiin ominaisuuksiin; immuunipuolustustekijöihin; rikollisuuden määrään; jne.

Sen sijaan, että yliopistohumanistit luovat kauhukuvia olemattomasta  eugeniikan harjoittamisesta, kuulijoiden pitäisi olla paljon enemmän huolissaan päinvastaisesta ilmiöstä, jota tasa-arvouskonnon lumoissa olevat yhteiskuntainsinöörit ovat harjoittaneet jo vuosikymmeniä. Epätieteellisen tasa-arvo-oletuksen vuoksi Eurooppaan on tuotettu kansoilta kysymättä kognitiivisesti haasteellisia afrikkalaisia, joiden invaasio laskee yhteiskunnan koulutustasoa ja innovaatiokykyä. Tästä on jo näyttöä, sillä viime vuosina koululaisten Pisa-tulokset ovat laskeneet Suomessa huomattavasti, koska maahan on päästetty valtava määrä kehitysmaalaisia. Jopa Helsingin Sanomat tunnusti asian pari vuotta sitten uutisessaan Pisa-tutkimus: Maahanmuuttajien tulokset huolestuttavat Suomessa.

                                                            ************************

Ootsä joku maahanmuuttaja? Perjantaisin klo 19.00, Yle Teema Fem

Ruotsinkielinen kanava Fem on monikultturismissaan paljon puhdasoppisempi kuin sen suomalais-ugrilainen karvalakkiversio. Kanavallaan parempi väki tarjoaa jatkuvalla syötöllä multikultia, josta vimeisimpänä työnäytteenä on 8-osainen sarja Ootsä joku maahanmuuttaja?  Ohjelman nimessä ilmaistu ironinen uhripositio tosin ontuu, sillä ainakin julkisessa keskustelussa on paljon yleisempää läväyttää päin naamaa, että ootsä joku rasisti? Sarja on sekoitus alleviivaavia nyyhkytarinoita ja sankarikertomuksia, jotka todennäköisesti uppoavat hyvin valmiiksi ohjelmoituun kohdeyleisöönsä. 

Yle TV1, keskiviikko 25.10.2017 klo 23:05, Ulkolinja: Totuuden jälkeinen aika 

Yhdysvaltain vaaleissa ja Brexit-äänestyksessä monet eivät uskoneet perinteiseen mediaan, mutta epäilevät nyt lähteitään. Miksi niin moni ei enää luota perinteiseen mediaan? Entä miten internet ja some muuttavat mediaa? HD Äänitekstitys: suomi.

Tämä dokumentti on kehystetty suositulla valtamedian narraatiolla, jonka mukaan ennen vaihtoehtomedioita elettiin totuuden aikaa. Ei eletty, vaan pimittäminen ja valheet alkoivat käydä niin paksuiksi, että ne synnyttivät väistämättä kanavia, joista totuus on päässyt purkautumaan kansalaisten tietoisuuteen. Tämä jos mikä on hermostuttanut tiedotusmonopolia hallinneet kansainväliset ja kansalliset valtamediat. Hämmennyksen ja ahdistuksen keskellä ne ovat alkaneet selittää tilannetta itselleen ottamalla käyttöön kulttuurimarxilaisten ajatuspajojen luomia käsitteitä kuten vihapuhe ja totuuden jälkeinen aika. Toisin sanoen valtamediat peittävät vanhoja valheitaan uusilla valheilla.

Yle TV2, tiistai 24.10.2017 klo 19:00, Stacey Dooley: Kanadan kadonneet tytöt 

Tuhansia Kanadan alkuperäiskansojen nuoria naisia katoaa, osa heistä on löydetty murhattuina, osaa ei löydetä ollenkaan. Kadonneiden omaiset syyttävät viranomaisia rasismista ja tehottomasta tutkinnasta. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi.

Rasismipa tietenkin. Uhripääomaa on viime aikoina kertynyt muutenkin paljon muille paitsi valkoisille heteromiehille. Tästä esimerkkinä Amerikasta mielikuvituksettomasti lainattu Me too -kampanja. Vastavoimaa tälle yksipuolista kollektiivista syyllisyyttä lietsovalle hysterialle on tuonut Jessica Vahteran kolumin Me too - valkoinen huora, jossa hän ottaa esiin tärkeän seikan, jota kampanjassa ei ole otettu lainkaan huomioon: ulkomaalaiset miehet. Lukemisen arvoinen näkökulma on myös homomies Jukka Hankamäen kirjoitus, Helsingin Sanomien kultaiset kuohijat vaarallistavat seksin, jossa pohditaan kirkkotätien uusmoralismia ja yksipuolisella uhripääomalla ratsastamista.

Yle Teema Fem, tiistai 24.10.2017 klo 14:05, Hitlerin Hollywood 

(Hitlers Hollywood: Das deutsche Kino im Zeitalter der Propaganda 1933 - 1945, Saksa 2017) Rüdiger Suchslandin uusi dokumenttielokuva kertoo natsi-Saksan elokuvateollisuudesta, unelmatehtaasta kuoleman voimien käytössä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Tämä tulee nyt uusintana lauantain jälkeen. Ja varmuuden vuoksi vielä huomenna. Odotamme jatkossa mielenkiinnolla paljon ajankohtaisempaa ohjelmaa juutalaisten Hollywoodista!

TAMPEREEN EPÄONNISTUNUT PUNAKAPINA MALLIA 2017

Korruptoituneelle järjestelmälle uskolliset tiedotusvälineet ovat mainostaneet Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) lauantaista mielenosoitusta Tampereella näkyvästi jo vikkojen ajan. Kaiken tohinan keskellä ne kaikki ovat vaienneet mielenosoituksen syystä ja teemasta. Mielenosoituspäivänäkään suuret mediat kuten Yle eivät kertoneet, että PVL:n mielenilmauksen teemana oli "Sananvapauden puolesta" ja että se oli suunnattu käynnissä olevaa poliittiista oikeudenkäyntiprosessia vastaan, jossa syyttäjä vaatii rekisteröimättömän yhdistyksen kieltämistä. 

Valtamedialta on jäänyt sanomatta sekin, että tilaisuus oli avoin kaikille, jotka puolustavat sananvapautta. Paikalla olikin näkyvästi muiden kansallismielisten ryhmien edustajia, erityisesti Soldiers of Odin -järjestö oli vahvasti esillä noin sadalla edustajallaan. Muiden kansallismielisten solidaarisuus on ymmärretävää, sillä mikäli PVL kielletään, tähtäimeen joutuisivat seuraavaksi myös vähemmän radikaalit järjestöt.

Uutisraportissa Hetki hetkeltä – Yle seuraa Tampereen mielenosoituksia: keskusta osin tyhjentynyt mielenosoittajista jätetään moni oleellinen asia kertomatta, kuten se, mitä mielenosoittajat huusivat ja mitä puheissa sanottiin. Toimittajat varmaan katsoivat, että mielenosoittajien yhteishuudot kuten "Juha Sipilä – kansanpetturi!" ja "sananvapaus – kansan oikeus", ovat niin lähellä totuutta, että moni suomalainen olisi voinut niihin helposti yhtyä. Marssin poliittinen viesti jätettiin mediassa kertomatta, koska mielenilmaus haluttiin kuvata vain pelkkänä "fasistisena pullisteluna" ilman syytä.

Oma tuttu lukunsa median tiedottamisessa on mielenosoittajien ja heitä vastaan rähinöivien äärivasemmistolaisten määrä. Ylen uutisia lukiessa tulee mieleen, että Dan Koivulaaksoko siellä on taustatoimittajana kun nationalistien määrää vähäteltiin ja anarkommunistien lukumäärää vastaavasti liioilteltiin. Kun katsoo vaikka mielenosoituksista tehtyjä suoria striimauksia, niistä voi helposti laskea viisriviin järjestäytyneen marssijoukon olleen vähintään 350 henkilöä ellei peräti 400. Sen sijaan poliisi ja Yle puhuu vain kahdestasadasta. Vastaavasti samaisessa verkkosivujen suorassa uutisraportissa vastamielenosoittajia kerrotaan olleen 300-400, kun taas pelkästään tv:stä riippuvaisille demarieläkeläisille kerrottiin kello kuuden uutisissa heitä olleen 800! Ilmeisesti tällaisen liioittelun tarkoituksena on kertoa, että oikeassa oleminen olisi jotenkin riippuvainen siitä mitä suurempi on osallistujamäärä.

Mielenosoitus oli suunnattu petoksellista eliittiä vastaan, mutta heitä siellä ei luonnollisestikaan näkynyt. Sen sijaan heidän bulvaaninaan toimivat äärivasemmistolaiset olivat saapuneet vastustamaan sananvapautta ja puolustamaan poliittisen poliisin sekaantumista oikeusjärjestelmään. Nämä Systeemin huorina toimivat hyödylliset idiootit olivat jälleen kerran se rikollisjoukko, joka yritti väkivaltaisella häiriköinnillään puuttua perustuslailliseen mielenosoitusoikeuteen. Onneksi paikalla oli poliisi, sillä avoin yhteenotto nationalisteja vastaan olisi tehnyt rumaa jälkeä fyysisesti selvästi heikomman näköisistä uuskommunisteista. Striimistä päätellen kansallismieliset näyttivät hyvin rauhallisilta ja päättäväisiltä, koska eivät provosoituneet hysteeriseen kimitykseen. He ymmärsivät, etteivät nuo valtion subventoimat moraaliposeeraajat ole heidän oikeita vihollisiaan eivätkä siten edes vihollisen arvoisia. 

Ylen sympattiinen asenne räyhäävää äärivasemmistoa kohtaan on tunnettua. Sen agendalle ei ole kuitenkaan edullista, että kansallissosialistien ja nationalistien vastustajat paljastetaan paljasjalkaisiksi äärivasemmistolaisiksi, jonka vuoksi mediajätti puhuu heistä vain "vastamielenosoittajina". Tämän on tarkoitus antaa mielikuva, että kansallismielisiä vastustavat perin tavalliset epäpoliittiset ihmiset, jotka ovat vain "huolissaan fasismista". Ylen harmiksi se ei saanut tällä kertaa napauttua valokuvaa lastenvaunua työntävästä pariskunnasta, jolla olisi voitu osoittaa että "kunnon tavallinen väki on liikkeellä natseja vastaan" (siellä tosiaan jotkut työntelivät lastenvaunuja, mutta Pif-sivuston mukaan niissä kuljetettiin astaloita väkivaltatarkoituksessa).

Se narraatio, jonka Yle esitti Sananvapauden puolesta -mielenosoituksesta ei poikennut juurikaan aikaisemmista vastaavista tapahtumista. Yleisradion ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että verkon uusmediat vuotavat kansalaisten silmille niin paljon tietoa, että Ylen uutistulkinnat asettuvat epäilyttävään valoon. Kuten vanha sanalasku tietää, kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

    

                                                          **************************

Ylen kulttuurikommunistit ne jaksavat pyörittää kuluneita natsilevyjään:

Yle Teema Fem, lauantai 21.10.2017 klo 21:00 Hitlerin Hollywood 

(Hitlers Hollywood: Das deutsche Kino im Zeitalter der Propaganda 1933 - 1945, Saksa 2017) Rüdiger Suchslandin uusi dokumenttielokuva kertoo natsi-Saksan elokuvateollisuudesta, unelmatehtaasta kuoleman voimien käytössä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Yle Teema Fem, lauantai 21.10.2017 klo 22:40 Muuttolintu 

(Opfergang, Saksa 1944) Sodan aikana natsi-Saksassa valmistuneen Agfacolorissa kuvatun melodraaman teema on kuoleman kaipuu ja rakkauden tähden tehdyt uhraukset. N: Kristina Söderbaum, Carl Raddatz. O: Veit Harlan. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

YLE FORUM -OHJELMAN MATRIX-TODELLISUUS SANANVAPAUDESTA

Yle TV1, torstai 19.10.2017 2017 klo 21:05, Yle Forum: Tarinoita sananvapaudesta 

Sananvapaudesta ja sen rajoista keskustellaan Yle Forumissa vieraiden henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Vieraina mm. kirjailija Pirkko Saisio, urheiluagentti Aleksi Valavuori ja kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim. HD

Eräät asiat tiedetään jo ennalta huonoiksi tai turhiksi. Siksi esimerkiksi huonoiksi tiedetyistä elokuvista voi huoletta tehdä elokuva-arvioita näkemättä elokuvaa tai Jari Tervon kirjasta arvostelun takakannen perusteella. Samaan sarjaan kuuluvat Ylen keskusteluohjelmat kuten tänään tuleva Yle Forum, jossa "keskustellaan" sananvapaudesta. 

Kun ohjelman vieraana on sellainen valtion suojatyöpaikkatyöläinen kuin häikäilemätöntä somalien etnistä etua ajava Maryan Abdulkarim, tietää olevansa Ylen pakkoverottama kansalainen ilman valitusoikeutta. Lisää kansalaiskidutusta verorahoilla tarjoavat takuuvarma suomalaisvihamielinen jeesustelija Kai Saidinmaa ja suvaitsematon pakkohomottaja Jukka Kurttila. Eri tavalla uhriutuvien ohjelmavieraiden esittely löytyy täältä.

Antiikin Kreikassa kansalaisten käymällä julkisella keskustelulla oli todellista merkitystä, koska niissä argumentointiin poliittisia päätöksiä. Yleisradion turhanpäiväinen teatteriesitys Yle Forum sen sjaan vain simuloi demokratiaa. Sen tarkoin valitulla koreografialla, kysymysten asetteluilla ja vierailla halutaan uskotella alamaisille, että maassamme käydään kansalaiskeskustelua, jolla olisi myös konkreettista vaikutusta päätöksiin. Valitettavasti Ylen suurkuluttajillle eli suurten ikäluokkien demarieläkeläisille riittää vallan mainiosti Matrix-demokratia, jossa ei suin surminkaan uskalleta niellä punaista totuuspilleriä.

Tämän iltaista show'ta on pohjustettu Ylen verkkosivuilta löytyvästä jutusta Analyysi: Tyhmien ajatusten alasampuminen ei ole sananvapauden rajoittamista. Toimittaja Heikki Valkama ei taida kuitenkaan ymmärtää, että kaikkein tyhmimpien ajatusten, kuten monikultturismin, alasampuminen ei pitäisi myöskään olla rajoitettua. Silti juuri tämän pyhän lehmän arvostelun kohdalla kaiken maailman valkamat ovat valmiita rajoittamaan sananvapautta.

Koska kansalaisen on vaikea tietää, mikä on poliittisesti oikeaoppista sananvapautta ja mikä taas inhottavaa vihatotuutta, laati kansalaisvaikuttaja M. Virtanen sosiaalisessa mediassa huoneentaulun. Näitä ohjeita seuraamalla pärjää ainakin Facebookissa pitkälle:

Me liberaalit laadimme suomalaisille listan sallituista keskustelun aiheista Facebookissa: 

 - Kissakuviin liittyvä keskustelu.

- Koirakuviin ja minipossukuviin liittyvä keskustelu, jos se pysyy tiukasti vain suomalaisten välisenä.

- Melkein kaikki pörröiset tai karvaiset eläimet, paitsi vuohet, aasit, lampaat, kamelit ja apinat, koska niistä voi syntyä kiellettyjä mielleyhtymiä tiettyihin suojeltuihin ryhmiin.
- Afrikkalaisista eläimistä on puhuttava varoen, koska niistä voi tulla jotain haitallisia mielleyhtymiä, vaikka kukaan ei vielä tiedä mitä.
- Suomalaiset, eurooppalaiset ja itä-aasialaiset ruoat. Kaikista muista ruuista puhuminen on kulttuurista omimista.
- Sopivan kevyt ylistävä kivapuhe homoista, lesboista, transseksuaaleista, sukupuolettomista, jne., kunhan ette pyri määrittelemään heidän seksuaalisuuttaan tai identiteettejään, ettekä analysoi heidän politiikkaansa tai julkisia vaatimuksiaan. Älkää varmuuden vuoksi puhuko mitään suojelluista etnisistä ryhmistä, koska vain akkredioidut liberaalit toimittajat osaavat puhua heistä oikeaoppisesti

Tässähän onkin jo runsaasti keskustelun aiheita suomalaisille. Suunnittelimme listan niin, että suomalaiset pysyvät tyytyväisinä.Ps. Tämän listan parodiointi on ehdottomasti kielletty.

--------------

Ohjelmaa on nyt vilkuiltu noin reilu tunti syrjäsilmällä. Silmiinpistävää vieraissa on se, että niistä ei yksikään (0 kpl) edusta arvokonservatismia puhumattakaan nationalismista. Vastaavasti yleisöksi oli kutsuttu ulkonäöstä päätellen anarkistisen Varis-verkoston ja Punk in Finland -foorumin laivaseminaarin lähtijät. Hyvin he varakkaampia aateveljiään katsomosta käsin tsemppasivatkin!

Täytyy ihmetellä millä älyllisellä akrobatialla juontajat Annika Damström ja Markus Liimatainen kykenevät selittämään itselleen, että tällainen "keskustelu" muistuttaisi edes etäisesti tasapuolista yhteiskunnallista vuoropuhelua. Ehkä toimittajat ovat samaa mieltä Maryan Abdulkarim kanssa, jonka mukaan "kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita", varsinkin, jos ne sattuvat olemaan vapaamatkustajina oleskelevien somalien intressejä vastaan. Siksi vuoropuhelun siijaan kuultiin uhriutuvan punavihreän kuplan yksinpuhelua.

- Aleksi Valavuori on omia mielipiteitään anteeksipyytelevä Cuck-mies
- Ainoa vähäistä objektiivisuuden kajoa heijastanut keskustelija oli vasemmistolesbo Pirkko Saisio
- Maryan Abdulkarim oli juuri niin ylimielinen kulttuurimarxilainen moottoriturpa ja ulkoaopittujen vasemmistokliseiden kimppu kuin saattoi odottaakin
- Kun studioon halutaan joku "räväkkä" nuori musiikko, hän on aina räppäri, ei koskaan metallin soittaja, siksi paikalla oli Pyhimys
- Seiskan vastaava päätoimittaja Joni Soila ei poikennut muista valtamedian silmää tekevistä, koska hänkään ei halua antaa lehdessään  suunvuoroa maahanmuuttokriitisille 
- Varajeeusuksena tunnettu punapappi Kai Saidinmaa oli yllättävän vaisu, koska hän ei voinut kovin pitkään saarnata valikoivaa suvaitsevaisuuttaan
- Aggressiivisen suvaitsemattomasti konservatiiveihin suhtautuva Finlaysonin Jukka Kurttila käänsi koko sananvapauden päälaelleen väittämällä, että sananvapauden suurin uhka ovat ne, jotka esittävät faktoja ja näkemyksiä ("vihapuhetta!"), joista hän ei itse satu pitämään
- Tyhjänpäiväisen narsistisista asioista blogia pitävä nobody, toimittaja Hanna Sumari, esitti konformistisia keski-ikäisen naisen näkemyksiä, joissa suvaitaan vain punavihreän kuplan lemmikkivähemmistöjä
- Julkihomosteleva uimari Ari-Pekka Liukkonen edusti tyypillistä hallitsevalle hegemonialle nöyrää kansalaista, joka puolustaa Isosiskoa, jotta se panisi ikävistä asioista puhuvat vaihtoehtomediat kuriin