YLEN TUTTUA UUTISPIMITYSTÄ

Monikulttuurista rotusotaa: Afgaanit ja sudaninlaiset Calais'ssa.

Suomen valtamediat ovat sisäisen sensuurin suhteen kärkijoukkoa Euroopassa, ainoastaan Ruotsi voittaa ne häikäilemättömässä pimityksessään. Ero Iso-Britanniaan on huikea, sillä kaikki suuret mediat kuten vaikutusvaltainen Express-lehti kertoi näyttävästi Ranskan Calais'in pakolaisleirillä viime viikonloppuna syttyneestä rotusodasta, jossa 200 afgaania ja sudanilaista silpoivat ja ampuivat toisiaan. Yksi ammuttiin hengiltä, 57 loukkaantui, joista ainakin viisi on edelleen kriittisessä tilassa. Loukkaantuneiden joukossa oli kaksi poliisia ja viisi hyväntekeväisyystyöntekijää. "Turvapaikanhakijat" olivat silminnäkijöiden mukaan varustautuneet kivillä, kepeillä ja viidakkoveitsillä ja he sytyttivät myös tuleen koko joukon telttoja, joista ainakin yksi kuului Lääkärit ilman rajoja -järjestölle. Tulipaloja sammuttamaan tarvittiin 70 palomiestä ja verenhimoisia riehujia oli lopulta rauhoittamassa 250 poliiisia.

Syytä maamme suurimman median eli Ylen vaikenemiseen voi vain arvailla. Saattaa olla, että muukalaisvyöryyn positiivisesti suhtautuva Yle ei katsonut uutisen julkaisun palvelevan sen asiaa, varsinkin kun samaan aikaan Välimerellä hukkuneet sadat kansainvaeltajat ovat synnyttäneet ehdollistetuissa massoissa suuren empatiapiikin. Silloin pitää takoa kuin rauta on kuumaa! Uutinen väkivaltaisista ja kiittämättömistä pakolaispoloisista Calais'ssa ei sovi perinteiseen uhri-narraatioon, joten mediajätti päätti "unohtaa" koko tapauksen.

Jälleen kerrran Yleisradio ampui itseään jalkaan, sillä tieto rotumellakasta on vuotanut suurelle yleisölle ulkomaisten uutistoimistojen ja vaihtoehtomedioiden kautta.


                                                              ************************


Maanantain propagandasessiot:



Yle TV1, 30.5. klo 19:00, Historia: Hitlerin jättiläislentokone

Italialaiset sukeltajat löysivät Hitlerin jättiläislentokoneen hylyn vuonna 2012 Sardinian rannikon edustalta. Dokumentti perehtyy lentokoneen historiaan ja sen uhreihin, joista yksi oli Arthur Busch. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Kas kun ei Hitlerin jättiläiskalsarit.


Yle TV1, 30.5.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Kymmenen luotia 

Floridassa vuonna 2012 valkoinen Michael Dunn riitautui huoltamon pihalla mustan teinin Jordan Davisin kanssa. Dunn ampui Daviesin ja pakeni paikalta. Tragedian oikeudenkäynti paljastaa syvälle juurtuneen rasismin. HD Äänitekstitys: suomi.

Länsimaiden massamediat pitävät sitkeästi yllä myyttiä, että mustat ovat vielä tänään valkoisen väkivallan uhreja ja että oikeuslaitos on rasistinen eli valkoisia suosiva (mikä jo itsessään on rasistinen olettamus valkoisia kohtaan). Tilastotiedot sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa ovat kumonneet tämän propagandan aikaa sitten niin vakuuttavasti, että pelkkiin faktoihin vetoamista pidetään rasistisena, sillä se antaa ikävän - rasistisen - kuvan mustista, jotka mukiloivat, tappavat, raiskaavat ja ryöstävät systemaattisesti valkoisia:

Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia. Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. (Yle Watch 19.3.2015).

Olisiko siksi liikaa vaadittua, että Yle tai mikä tahansa muu suuri media, lähettäisi edes yhden kerran ohjelman mustien valkoisiin kohdistamasta väkivallasta. Sellainen dokumentti kun kuvaisi paremmin todellisuutta kuin paljon harvinaisemmat valkoisten mustiin kohdistamat rikokset.


Yle Teema, 30.5.2016 klo 21:00, Auschwitzin seitsemän kääpiötä  

Ovitzin pienikasvuinen näyttelijäperhe esiintyi Itä-Euroopassa vuoteen 1944. Sitten he joutuivat Auschwitziin, Mengelen tutkimuskohteiksi. Tv-dokumentissa näyttelijä Warwick Davis jäljittää perheen uskomatonta tarinaa. HD Äänitekstitys: suomi.

Tarina seitsemästä pienestä kääpiöstä. Modernisoitu satu vanhasta klassikosta.

YLE YLISTÄÄ SANANVAPAUDEN VIHOLLISTA JA NATIONALISTIEN VAINOOJAA

Jorma Kalske kuuluu samaan suomalaisvihamieliseen korruptoituneeseen koplaan kuin entinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman. Apulaisvaltakunnansyyttäjä 2002-2016 toiminut Kalske on sekä suoraan että linjauksillaan vainonnut maamme toisinajattelijoita ja nationalisteja kuten Petri Peltosta, Olli Heikkilää, Freddy van Wonterghemia, Olavi Mäenpäätä, Anu Palosaarta, Juha-Matti Kärkkäistä, Jussi Halla-ahoa, Markus Janssonia, Mikko Ellilää ja James Hirvisaarta.

Yle julkaisi viikonloppuna verkkosivuilla ylistävän jutun Kova luu Kalske tästä sananvapauden vihollisesta, koska hän on jäämässä eläkkeelle. Kuten Neuvostoliiton kansankomissaarit ja muut Stalinin vainoihin osallistuneet rikolliset, saa myös Kalske viettää rauhassa eläkepäiviään, vaikka hänen monet poliittisesti motivoituneet syytteet ja korruptioepäilyt pitäisi saattaa herran syytettyjen penkillle kansantuomioistuimeen. Lakimies Jaana Pedersen pitääkin Kalskeen ja kumppanien sananvapautta loukkaavia syytteitä ja niistä annettuja tuomioita mielivaltana: 

Kalske ja Illman ovat vain virkamiehiä. He eivät yksin, kaksin tai edes koko valtakunnansyyttäjänviraston kokoonpanolla muodosta eduskuntaa eli tahoa, jolla tässä maassa ainoastaan on oikeus säätää lakeja. Kumpikaan ei toisin sanoen ole saanut Suomen kansalta mandaattia perustuslain muuttamiseen eikä asemaa kansanedustajina eli oikeutta säätää tarkempia säännöksiä lailla. 

Kysynkin seuraavan hyvän ja terävän kysymyksen ja toivon mahdollisimman monen suomalaisen suureen ääneen julkisesti ryhtyvän vaatimaan vastauksia tähän samaan kysymykseen: Kun perustuslaissa todetaan, että tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan ainoastaan lailla, millä oikeudella Kalske, Illman, poliisi tai syyttäjälaitos voisi ylipäänsä antaa ainuttakaan tarkempaa määräystä sananvapauden käytöstä?

Haastattelussa Kalse ei tietenkään kyseenalaista omia toimiaan, vaan pitää päinvastoin entistä tärkeämpänä, että valtiovalta puuttuu kansalaisten poliittiseen ilmaisuvapauteen. Kunnon orwellilaisena vallankäyttäjänä hän pitää eliitin politiikkaa kritisoivaa puhetta "vihapuheena":

 – Maahanmuuttoasioista ja turvapaikanhakijoista mielipiteenvaihto on ollut sosiaalisessa mediassa vilkasta ja sanankäänteet jyrkentyneet ihan tavallisten kansalaisten kielenkäytössä. Mikäli tämä heijastaa laajemmin tuntemuksia suhteessa maahanmuuttajiin, turvapaikanhakijoihin ja vähemmistöryhmiin ylimalkaan, on syytä olla huolestunut, pohtii apulaisvaltakunnansyyttäjä.

Kalske on myös suojellut rikosta niin sanotussa Soneran tietovuotujussa. Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari paljastaa jutussaan Kalske, korruption isä? mihin tämä väite perustuu:

Soneran tietovuotojutun, sen jossa Sonera jakoi ihmisten salaisia teletunnistetietoja oikealle ja vasemmalle, yksi haara oli KRP:n ylikonstaapeli Erkka Wilenin tapaus. Hän oli pyytänyt valtioneuvoston turvallisuuspäällikkö Ari Uutista hankkimaan pääministeri Paavo Lipposen autonkuljettajan ja erään toisen henkilön teletunnistetiedot, koska Wilenillä ei ollut mahdollisuutta saada tietoihin käräjäoikeuden lupaa.  

Uutinen hankki tiedot kaveriltaan Soneralta ja luovutti ne Wilenille. Kuten Uutinen kuulusteluissa avoimesti kertoi. Se oli ehdottomasti rikollista touhua, kaikkien kolmen osalta.  

Rikoksen paljastuttua KRP teki Wilenistä ilmoituksen, kuten laki vaatii. Tutkinnanjohtajaksi määrättiin hänen osaltaan VKSV:n luottosyyttäjä, kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkinen Espoon, nykyään Länsi-Uudenmaan syyttäjävirastosta. Mäkinen päätti käden käänteessä ja täysin vastoin näyttöä, ettei Wileniä ole syytä epäillä mistään rikoksesta. KRP oli kuitenkin jääräpäinen ja teki uuden ilmoituksen. Tutkinnanjohtajaa vaihtamalla esitutkinta saatiin tehtyä, syyte nostettiin ja Wilen tuomittiin. 

Juttu hermostutti poikkeuksellisen pahasti VKSV:tä, joka otti omasta aloitteestaan tutkittavaksi Mäkisen toiminnan. Asian käsittely hakkasi kaikki nopeusennätykset, virastolta vei vain 1 kuukausi ja 11 päivää suoltaa päätös, ettei Mäkinen ollut toiminut millään tavalla moitittavasti estäessään poliisirikoksen tutkinnan.

Kalske pesee kätensä poliisissa vellonneeseen korruptioon ja sen omien rikosten peittelyyn kuten Aarnio-jutussa:

– On kyllä hyvin poikkeuksellista ja valitettavaa, että tällaisiin asioihin on jouduttu puuttumaan. Poliisihan on syyttäjän lähin yhteistyökumppani. Ilman poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tutkintaa ei syyttäjä voi operoida. Ja kun tutkinta kohdistuu keskeiseen yhteistyökumppaniin – olkoonkin, että se kohdistuu tiettyihin yksilöihin – niin totta kai se on kiusallista.

Niskasaaren artikkelissa puolestaan kerrotaan, että juuri Kalske itse on vaikuttanut siihen, että poliiisi- ja syyttäjälaitos ovat tänä päivänä niin korruptoituneita:

Jos sieltä haluaa osoittaa yhden syyllisen ylitse muiden, hän on apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Kalsketta voi perustellusti nimittää poliisien ja syyttäjien korruption isäksi. Poliisi ja syyttäjä eivät voi syyllistyä niin vakavaan virkarikokseen, että VKSV ja erityisesti Kalske sallisivat sen päätyä esitutkintaan. 

Kun virasto saa poliisilaitokselta tiedon poliisista tehdystä rikosilmoituksesta, se pyytää lausunnon kyseiseltä poliisilta. Sen jälkeen virastoon poliisirikosten tutkinnanjohtajaksi varta vasten palkattu kihlakunnansyyttäjä Heli Haapalehto päättää, yksinomaan epäillyn lausunnon perusteella ja sitä siteeraten, ettei poliisi ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. 

Rikosilmoitusta ja sen mukana tulleita todisteita Haapalehto ei edes näe, koska niitä ei Albertinkadun hautaustoimistoon hankita. 

Tämän huijauksen jälkeen valtiosyyttäjät voivat varsin huolettomasti valehdella julkisuudessa, että pääosa poliiseista tehdyistä rikosilmoituksista on täysin aiheettomia. Jos vaikkapa joku toimittaja haluaisi tarkistaa mistä jossain epäillyssä poliisirikoksessa tosiasiassa oli kysymys, alkuperäisen rikosilmoituksen löytäminen on tehty hankalaksi.

Näiden tietojen perusteella toimittaja Merja Niilolan haastattelu asettuu outoon valoon. Yleenä lehdistöä on pidetty vallan vahtikoirana ja kriitikkona, mutta Yle on ollut jo pidemmän aikaa sen räksyttävä puolustaja kansaa vastaan. 

YLE VAKUUTTELEE KANSALLE, ETTÄ SUOMI JOPA TIENAA MAAHANTUNKEUTUJILLA

Yo! Tullaan täyttämään työvoimapulanne ja naisenne!

Yle uutiset nosti tällä viikolla verkkosivullaan pinnalle tutkimuksen, joka tukee sen omaa maahanmuuttoagendaa. Jutussaan Raportti: Pakolaisiin satsattu raha palautuu nopeasti ja lähes kaksinkertaisena Yle antaa kritiikittömästi puheenvuoron rajattoman vapaakaupan ja maahanmuuton puolestapuhuhujan, Open Political Economy Network (OPEN) -ajatushautomon  perustajalle Philippe Legrainille.

Hänen laatimansa raportin mukaan "pakolaiset hyödyttävät uusien asuinmaittensa talouksia monilla tavoin: työpaikkoja syntyy ja palvelujen ja tavaroiden kysyntä lisääntyy, ja heidän palkoistaan karttuu veroja ja eläkemaksuja". Yhdenmukaista globaalia monokulttuuria ajavalle poliittisille-, taloudelliselle- ja mediaeliitille Legrainin puheet ovat sopivaa tilaustyötä, johon vetoamalla saadaan "perusteet" ei vain Euroopan, vaan kaikkien kansallisvaltioiden alas ajamiselle. Sen tilalle voidaan sitten synnyttää epädemokraattinen, globaali, yksilöatomistinen kulutuskulttuuri, jossa kaikki kulttuurinen ja etninen diversiteetti on vähintään vesitetty. Tuon ideologian levittämisessä ei paina edes se fakta, että menestyvien kansankuntien kannalta osaamattomien ja kognitiivisesti haasteellisten kehitysmaalaisten rahtaaminen tänne ainoastaan rasittaa kansantaloutta. Juuri siksi globalistit hyökkäävät tätä ilmeistä ja monissa tutkimuksissa todistettua havaintoa vastaan. Heille Euroopan demografian myllääminen peruuttamattomasti ei-eurooppalaiseksi noudattaa täsmälleen vapaamuurarikreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergin visiota, jossa mikä tahansa kansalle esitetty suostuttelu kuten talouskasvu käy välineeksi sekoittaa ja tuhota alkuperäiset kansat. Tässä ei ole mitään salaliittoa, sillä kaikki tämä tapahtuu täysin avoimesti kaikkien silmien alla.

Maahanmuuton tuomia negatiivisia talousvaikutuksia on tutkinut mm. tilastotieteilijä Samuli Salminen, jonka perussuomalaisille tekemän laskelman mukaan maahanmuuttajat tulevat maksamaan Suomelle vuodessa 700 000 000 euroa. Laskelmansa hän perusti vertailemalla Suomea Norjasta saatuihin tunnuslukuihin. Kaikkialla Euroopassa tulokset ovat samansuuntaisia, mutta silti globaalieltiin juoksupojaksi ryhtyneellä Legrainilla on otsaa väittää toista:

– On iso harhaluulo, että pakolaiset olisivat taakka. Siihen uskovat jopa ihmiset, jotka hyväksyvät pakolaisten vastaanottamisen, koska katsovat, että niin pitää tehdä menoista huolimatta. Kotouttaminen rasittaa julkisia menoja aluksi, mutta samalla se lisää välittömästi myös taloutta virkistävää kysyntää. Pitkällä tähtäyksellä tulokkaiden maksamien verojen määrä kasvaa, ja myös Euroopan ikärakenteelle tulokkaat ovat hyvä uutinen, Legrain sanoo

Norjassa ja Ruotsissa kotouttamista ja integraatiota on harrastettu vuosikymmeniä, mutta kehitysmaalaisten maahanmuutto ei ole ollut niille edes taloudellisesti hyödyllistä puhumattakaan muista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Entä väite, että siirtolaisinvaasio on ikärakenteelle eduksi? Varmasti, jos pitää kansan vaihtamista, kansanmurhaa, kannatettavana asiana. Kuinka kolmannen maailman uusi invaasio voisi olla taloudellisesti hyödyttävä, kun vastaavat muuttovirrat eivät ole olleet sitä aikaisemminkaan?

OPEN:in raportti on jo lähtökohtaisesti harhaanjohtava, sillä se ei ota huomioon maahanmuuttajien laatua. Jos keskivertopakolaiseksi on otettu korkeasta työmoraalista tunnetut vietnamilaiset, tutkimus lähtee heti väärille raiteille ja lopputulema on sen mukainen:

Raportissa on myös useita esimerkkejä aiemmista suurista väestönsiirtymistä, ennen muuta 800 000 ihmisen asuttamisesta Yhdysvaltoihin Vietnamin sodan jälkeen. Nyt muutamia vuosikymmeniä myöhemmin Yhdysvaltain vietnamilaisilla talouksilla on paremmat tulot ja vähemmän työttömyyttä kuin kantaväestöllä.

Vietnamilaisilla on todistetusti huomattavasti korkeampi työmoraali ja keskimääräinen äo kuin nyt Eurooppaan tunkeutuvilla arabeilla, somaleilla ja neekereillä. On selvää, että OPEN:in raportin tekijät tiedostivat tämän asian, mutta sen huomioonottaminen olisi muuttanut raportin lopputulosta oleellisesti. Esimerkiksi Suomessa vietnamilaiset ovat työllistäneet yleensä itsensä kun taas afrikkalaiset, jos ylipäätään työskentelevät, toimivat lähes poikkeuksetta verorahoitteisella julkisella sektorilla. Samalla he kilpailevat alhaisen koulutuksen työpaikoista suomalaisten kanssa. Useimmiten kilpailu on nollasummapeliä eli työllistämällä ulkomaalaisen, viet suomalaiselta työpaikan. Ylimääräisen työvoimareservin maahan tuottaminen alentaa suuren tarjonnan vuoksi väistämättä myös palkkatasoa, jonka vuoksi ns. paskaduunista jää entistä vähemmän käteen. Pitääkin kysyä, Cui bono, kuka hyötyy?

Suomen valtion ensisijainen tehtävä on ajaa suomalaisten etua, jonka vuoksi on moraalitonta, että se ajaa aktiivisesti globaalin enemmistön etua haaliessaan maahan kehitysmaalaisia maankiertäjiä. Maassa on jo nyt laskentatavasta riippuen 300-400 000 työtöntä, jonka vuoksi on mieletöntä, että maahan tuotetaan konfliktihakuisia, lähes luku- ja kirjoitustaidottomia muslimeja, joille ollaan heti järjestämässä työpaikkoja suomalaisten nenän edestä. Missä vaiheessa valtiosta tuli suomalaisen suurin vihollinen?

MITEN OLISI VAIHTEEKSI....NATSIDOKKARI?

Suomalaisille kolmoisvoitto 10 000 metrillä Berliinissä.

Yle TV1, 16.5.2016 klo 19:00, Historia: Berliinin olympialaiset 1936 

Berliinin olympialaiset 1936 olivat monella tapaa mullistava tapahtuma historiassa. Ensimmäiset modernit olympialaiset saivat nykyiseen muotoonsa ja toimivat samalla diktatuurin propagandavälineenä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Isoveli Ylen tarjoamat ohjelmat eivät olisi tuttuja ja turvallisia ilman perinteisiä natsidokumentteja. Miten katsojat ovat voineet tulla toimeen ilman tätäkin dramatisoitua dokumenttinäytelmää? Onneksi on Ylen maanantain Historiadokumentti, jossa ostataan tiiviistää ihmiskunnan historia ajanjaksoon 1933-45 ja sekin vielä yhteen valtioon.



Yle TV1, 16.5.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Pako Syyriasta 

Parhaillaan maailmassa vaeltaa yli 2 miljoonaa pakolaislasta, moni yksin. Syyrialainen 15-vuotias Ghaith kuvaa itse pakomatkaansa Turkista kohti Saksaa. Kreikassa hän kohtaa orvon Abdun, joka suuntaa kohti Ruotsia. HD Äänitekstitys: suomi.

Suomen kannalta dokumentti Syyrian pakolaisista on yhdentekevä, sillä heitä on vain kolme prosenttia viime syksystä asti tulleista turvapaikanhakijoista. Suurin osa maahamme pakolaisstatuksen turvin tunkeutuneista vapaamatkustajista on puhtaita elintasopummeja Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Syyriasta puhuminen on pelkkää harhautusta, sillä valtaosa tulijoista tulee muista maista, joissa ei ole akuuttia sotatilaa.

YLE LASKI ONNESTA ALLEEN REVITELLESSÄÄN SVL:N LUOPIOTA

Korvat vain heiluvat kun Holappa satuilee ja vasikoi.

Kun vasemmistohörhö hylkää pölhöanarkismin tajutessaan maailman realismin, valtamedia ei nosta asiaa koskaan otsikoihin, vaikka tällaisia todellisuuteen herääjiä on maassamme valtavasti, moninkertaisesti enemmän kuin kansallismielisyyden hylänneitä opportunisteja. Suuret mediat kuten Yle ovat hyvin vastentahtoisia antamaan julkisuutta ex-anarkomarkolle, joka haluaisi paljastaa liikkeensä kaikkein likaisimmat yksityiskohdat ja vaikutusvaltaiset harmaat tukijat. Sen sijaan valtamediat tonkivat "äärioikeistoa" sairaalloisella vimmalla, joka näyttää siltä kuin se yrittäisi ampua norsukiväärillä hyttysiä.

Tällä viikolla Yle on tehnyt parikin "paljastusta" antaessaan hyvää korvausta vastaan suunvuoron ex-skinille ja kansallissosialisten liikkeen jättäneelle kaunaiselle johtajalle. Viime keskiviikkona romanitaustainen toimittaja Susanne Päivärinta haastatteli A-Studiossa (15 min. eteenpäin) tyttöystävänsä pukemaa tanssija-näyttelijä (sic) Sami Henrik Haapalaa, joka oli skinhead 20 vuotta sitten. Yle sai ressukkalta juuri sellaiset vastaukset kuin se halusikin, vaikka tavan katsojalle Haapalan "argumentit" kuulostivat sekavalta sössötykseltä.

Huomattavasti häikäilemattömämpää natsieksploitaatiota edustaa huumerikoksista tuomitun Jessikka Aron ja väkivaltaiseen äärivasemmistoon yhteyksissä olevan Marko Hietikon tekemä haastattelu Suomen Vastarintaliikkeen entisestä johtajasta Henrik Holapasta. On todennäköistä, että tehdessään haastattelujuttua Natsijohtaja, jonka usko loppui, parivaljakko laski onnesta alleen. Vastaavasti Yle uutisten satusetä Matti Rönkä mainosti tänään 15.5.2016 Ylen puoli yhdeksän tv-uutisten lopussa Holapan haastattelua. Kertoessaan verkkosivujen jutusta Ronkä vääntelehti naamaansa inhosta kun hän päästi suustaan sanat "ääri-isänmaallisuus" (sic) ja "uusnatsismi". Kummallisella ilmeilyllään ja sanojen painotuksillaan Rönkä halusi kertoa henkilökohtaisen inhonsa nationalismia kohtaan. Jälleen kerran törkeää piiloviestintää Yleltä.

Taktista vasemmistoväkivaltaa kannattavan Dan Koivulaakson ystävä Hietikolla on selvästi fiksaatio "äärioikeistoon", sillä hän on tehnyt aiheesta lukuisia juttuja Yleen. Ääriliberaalin Jessika Ahon tapaan Hietikko rakastaa kunniattomia paskiaisia kuten Esa Henrik Holappaa. Ylen väki saakin nyt syyn uskotella itselleen, että roturealistisen liikkeen jättänyt luopio olisi todiste siitä, että monikulttuurisessa yhteiskuntakokeilussa ollaan sittenkin oikealla tiellä, jossa maahan rahdatut kongoidit muuttuvat pelkällä uskon voimalla yhteiskuntaa rakentaviksi väkivallattomiksi älyköiksi.

Holapan haastattelu kertoo enemmän herran heikkoudesta kuin asioista, joita hän aiemmin kannatti. Haastattelun ja julkaisemansa kirjan (Ylen juttu on myös kätevä tapa mainostaa kirjaa) perusteella Holappa vaikuttaa syvästi masentuneelta ja elämäänsä kyllästyneeltä heikkoluonteiselta tapaukselta, jolla ei mitään käsitystä kunniallisuudesta. Omituisen kääntymyksen voi vielä ymmärtää yksilöpsykologiselta kannalta, mutta se että Holappa tekee asiasta julkisen, on merkki alhaisesta opportunismista ja kaunasta liikkeelle, josta hän joutui omasta syystään sivuraiteelle. Ylen haastattelu näyttääkin Holapan narsistiselta kostolta, vaikka hänellä ei ole siihen oikeasti mitään syytä. Päinvastoin, sillä jonkun muun pitäisi olla vihainen hänelle, sillä Holappa tunnetaan patologisena valehtelijana, riidankylväjänä ja nyt pettäjänä ja Ylelle huoraajana. On myös syytä epäillä, että Holappa on vasikka, joka on kertonut suojelupoliisille tietoja entisistä aatetovereistaan.

Yle ottaa tietenkin irti kaiken ilon Systeemin huoraksi ryhtyneestä kiipijästä:

Kun vuonna 2007 jouduin poliisikuulusteluun, minulle vakuutettiin, että kansallissosialismi on historiaa. Minun olisi tuolloin pitänyt tajuta, että he olivat oikeassa – tapahtunut mikä tapahtunut”, Holappa kertoo Ylelle ainutlaatuisessa haastattelussa." 

Jos kansallissosialismin ideat olisivat menneisyyttä, niin miksi Yle sitten tekee riemuissaan jutun siitä kuinka joku on kääntynyt pois aatteesta? Jos roturealistinen liike olisi nykyeliitille yhdentekevä, sillä ei olisi mitään syytä kirjoittaa tällaisia juttuja. Proselyytin nostaminen julkisuuteen kertoo vain siitä, että valtaklikki, jonka käsikassarana Ylekin toimii, pitää "äärioikeistoa" ja NS-liikettä suurena uhkana ja murentuvan rappioyhteiskunnan pahimpana painajaisena – tosin vain heille itselleen, sillä kansanviholliset aavistavat aivan oikein, että tien päässä saattaa odottaa kansantuomioistuimen lyhtypylväät. 

Haastattelun yksityiskohdat paljastavat, millaisten pikku valheiden varaan koko juttu on kyhätty: "Holappa kirjoitteli myös muun muassa Ku Klux Klanin johtajalle David Dukelle". Duke jätti Klaanin jo 1980, mutta valhe, että hän olisi edelleen klaanilainen, on osa läntisen median tiedotusstrategiaa. Asia voi näyttää mitättömältä, mutta miksi siitä pitää silti valehdella? Eihän yhdessäkään vihreiden Satu Hassista tehdystä jutussa mainita, että hän oli 35 vuotta sitten taistolainen.

Holapan haastattelutunkion tuoksu on jo nyt houkutellut monet vasemmistolaiset sittisontiaiset kärpästen juhliin. Ensimmäisenä heistä on äitinsä helmoissa asuva puoliakateeminen pitkäaikaistyötön, marxilaisliberaali Sakari Timonen. Hänen toimettoman elämänsä ainoaksi tarkoitukseksi näyttää tulleen taistelu kaikkea sitä vastaan, joka on edullista suomalaisille. Suomalaisvihamielisenä rasistina Timonen on valmis myös levittämään valheita, kunhan se edistää hänen pakkomielteistä asiaansa, jossa Suomi vallataan kehitysmaalaisilla tunkeilijoilla. Systeemin syöttiläänä toimiva Timonen näkee kaikkialla äärioikeistolaisia salaliittoja kuten tuoreessa päivityksessään Emmehän me tienneet:

Järjestö kuitenkin työskentelee määrätietoisesti yhdistääkseen Suomen äärioikeistolaiset, nationalistiset ja rasistiset ryhmittymät. Yksi esimerkki tästä on itsenäisyyspäivänä pidettävä kansallismielinen soihtukulkue 612. Holapan mukaan SVL oli aloitteellinen soihtukulkueen järjestämisessä ja ensimmäisessä kulkueessa SVL:n aktivistit toimivat järjestysmiehinä.

Sekä Holappa että Timonen valehtelevat. 612-soihtukulkue järjestettiin ensimmäisen kerran joulukuussa 2014, jolloin Holapalla ei ollut enää mitään yhteyksiä Vastarintaliikkeeseen eikä hänellä voinut olla siksi mitään sisäpiiritietoa asiasta. Idea puoluepolitiikkaan sitoutumattomasta isänmaallisesta soihtukulkueesta oli lähtöisin yksittäisten kansallismielisten piiristä. SVL:n jäsenet osallistuivat siihen, mutta mikään heidän projektinsa se ei ollut, josta kertoo viimeisin marssi, jossa järjestysmiehet oli koottu poliitiisiin järjestöihin kuulumattomista kansallismielisistä.

Vielä häpeämättömämpää pajunköyttä työnvieroksuja syöttää väittäessään, että "myös suoranainen väkivalta on mahdollista, sillä SVL on ennenkin tehnyt ”kotikäyntejä". Mamman poika esittää naama peruslukemilla, että "kotikäynnit" olisi jonkinlainen SVL:n tavaramerkki, vaikka koko käsite ja tapakulttuuri on valllitsevaa räyhäävässä äärivasemmistossa, joka taas edustaa Timosen omaa ideologista viiteryhmää.

Ikääntyneen peräkammarinpojan jutut voi jättää omaan arvoonsa, sillä itsestään turhia luulevan vapaamatkustajan sepustuksia eivät lue tosissaan kuin Rasmus-verkoston multkultikilarit, alkoholisoituneet Piffin punkkarit ja Takku.netin apurahakapinalliset. Itse asiassa se, että Timonen repostelee Holapan haastattelulla, kertoo millä pohjalla koko juttu lepää.

On mielenkiintoista seurattavaa, kuinka järjestelmän suojeluksessa oleva äärivasemmisto hekumoi sillä, että valtiojohtoinen Yle vainoaa piskuista valtiosta riippumatonta SVL:ää. Takku.netin sivulla punaräähkät toivovat järjestön surkastumista, vaikka juuri jonkinlainen "äärioikeisto" tarjoaa sille sen ainoan olemisen tarkoituksen, joka äärivasemmistolla tänään enää on.

Ylen likasankojournalismia lähentelevän jutun vastineeksi kannattaa lukea Vastarintaliikkeen oma arvio Holapasta.  Jutussa Yleisradion artikkelisarja Vastarintaliikkeestä paljastetaan taustat, jotka Yle jätti tarkoituksella kertomatta.

Lukemisen arvoisen Holappa-analyysin on kirjottanut myös Veriyhteys-kollektiivii, jonka artikkeli Johtajuus ei ole virkanimike, vaan ominaisuus sanoo paljon sellaista, joka on jäänyt muilta huomaamatta:

Toimittajat ei huomioi Holapan tarinan toistuvaa kaavaa. Nuori, asemastaan ja tavoitteistaan epävarma mies yrittää kerta toisensa jälkeen olla huomioitu jossain ryhmässä. Ja ennen kaikkea, edetä korkeammalle. Kun henkilökohtainen menestys ei toteudu, ovet paukkuen, kyseisiä tahoja pilkaten siirrytään tekemään sama asia uudelleen jossain muussa porukassa. Miksi tätä ei nosteta esiin? Koska se ei ole asialle hyödyllistä.

On selvää että mies kokee nyt saavuttaneensa jotain. Hänen ympärilleen on kerääntynyt kuuntelevia, kannustavia ja kiinnostuneita ihmisiä. Takkinsa kääntänyt kansallissosialisti pääsee kokemaan omaa tärkeyttänsä. Antifasismin mannekiinina oleminen on siitä yksinkertainen työ, ettei se vaadi johtajuutta. Se ei vaadi kunniaa. Se ei vaadi panosta. Ei yhtään toteuttamiskelpoista ideaa. Ei karismaa jolla tavoittaisi muiden miesten sisimmän ja tahdon. Riittää kun saa näennäisen hyväksynnä ja voi kuvitella taas hetken olevansa tärkeä. On todennäköistä että pian käteen jää valaistuminen, ettei media tai hetki sitten henkilön toistuville hölmöilyille raakkuneet harakat ole tekemässä muuta kuin käyttämässä miestä välineenä oman vinoutuneen maailmankuvansa eteenpäin ajamiseen.

KESKUSTELU "UUSNATSEISTA" – YLEN VANHA KEINO SUUNNATA HUOMIO MUUALLE

Saksalaisnuoret vastustavat kansansa kansanmurhaa.

TV 1, 11.5.2016, klo 21:05,  A-studio 

Miksi äärioikeisto houkuttaa? Juontajana Susanne Päivärinta. #yleastudio HD

Ylen propaganda on nykyään hyvin ketterää, koordinoitua ja oikein ajoitettua. Kesän pian koittaessa EU:n miehitysjoukot eli kehitysmaiden maahantunkeutujamiehet alkavat kevätkiimoissaan mitä todennäköisimmin harjoittaa sitä ainoaa tointaan jonka he osaavat. Mediapimennosta huolimatta se aiheuttaa väistämättä ikävää julkisuutta, jota pitää "tasapainottaa" jollain todella tai kuvitellulla ikävällä, josta voidaan syyllistää kaikkia suomalaisia ja eurooppalaisia. Tähän tarkoitukseen valtamediat kuten Yle ovat käyttäneet jo pitkään nykypäivän yleisintä syntipukkia, ns. uusnatseja, joihin on voitu dumpata kaikki epämieluisa.

Sosiaalisesti vasemmalla kallellaan olevilla kansallissosialisteilla, konservatiivisilla oikeistolaisilla ja uusliberalismia kannattavilla kauppakamarinulikoilla ei ole keskenään juuri mitään yhteistä, mutta Ylen punavihreille toimittajille ne kaikki ovat "äärioikeistoa" eri konteksteissa ja siten oiva sylkykuppi oman ylimielisyyden harjoittamiselle. Illan A-studiossa käsitellään ties monennettako kertaa sitä, miksi "äärioikeistolaisuus" kiehtoo nuoria ja miten heidät saataisiin takaisin kunnollisiksi kuluttaja-zombi kansalaisiksi.

A-studion tämän iltainen keskustelu paljastaa sen, mitä nykysysteemin klienteeli pelkää eniten ja ketkä ovat todellisia kapinallisia nykyaikana. Jos punaviini- ja ganjahuuruisen vallankumousromantiikan täyttämät äärivasemmistolaiset vandaalit olisivat potentiaalinen uhka globalismin kaapanneelle Suomelle, heistä tehtäisiin samanlaisia psykologisoivia taivasteluohjelmia kuin minimaalisesta äärioikeistosta tänään.

Viimeisen 25 vuoden aikana juuri "väkivaltainen äärioikeisto" on ollut Ylen poliittisen toimitukselle lähes pakkomielle. Asian voi tarkistaa helposti: kuka muistaa nähneensä keskusteluohjelman tai tv-dokumentin, jossa pohditaan keinoja, miten nuoret saataisiin vieroitettua pois äärivasemmiston toiminnasta? Mitä turhaan, sillä äärivasemmiston kansallismasokistiset arvot ovat täsmälleen samoja, joita polittinen ja kultturillinen eliitti kannattaa! Aärivasemmiston hengenmaiseman ainoa ero viralliseen poliittisesti korrektiin Suomeen on se, että se on hulluudessaan johdonmukaisempi ja fanaattisempi.

TV 1, 11.5.2016, klo 21:30, NSU - Saksan uusnatsimurhat (K16)

Uusi sarja (NSU - German History X) 1/3. Syylliset: Tänään se alkaa. Tosipohjainen minisarja Saksaa järkyttäneestä tapauksesta, jossa Saksojen yhdistymisen myötä alkanut nuorten radikalisoituminen johti väkivaltaan. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (ahdistus).

A-studio käsittelee aihepiiriä NSU – Saksan uusnatsimurhat -sarjan aloituspäivänä keskiviikkona 11.5 klo 21.05. Aamu-tv jatkaa aiheesta torstaina 12.5. klo 6.42.


Sarjaa esittelevässä Ylen artikkelissa kerrotaan se ilmeisin eli että sarjan tekemisen ja lähettämisen taustalla on puhtaat poliittiset motiivit demonisoida kaikki valkoisten kansallismielisyys ja oikeuttaa käynnissä oleva Euroopan kansojen kansanmurha vihamielisen eliitin masinoimalla kolmannen maailman invaasiolla:

"Sarjan jokaisessa osassa on sisältöä, jossa on yhtymäkohtia nykyiseen yleiseurooppalaiseen tilanteeseen ja sitä kautta myös tilanteeseemme Suomessa. Sarjan jaksot tarvitsevatkin tuekseen yhteiskunnallista keskustelua, jotta voisimme oppia jotain Saksassa tehdyistä virheistä", sanoo TV1:n ohjelmapäällikkö Pentti Väliahdet."

Tosiaan, toisen maailmansodan jälkeen anglo-sionistisen miehityshallinnon alainen Saksa on tehnyt väestöpoliittisia virheitä. Totta puhuen, kyse ei edes ole virheistä, vaan Saksan vihollisten ja petturien kylmän viileästä toiminnasta, jolla on haluttu syrjäyttää kansa ei-eurooppalaisilla barbaareilla ja bastardisoida saksalaisuus geneettisesti. Voidaan jopa väittää, että miljooniin nouseva "maahanmuutto" on sionistien ja heidän lakeijoidensa suorittama vainoharhainen kosto Saksan kansalle toisen maailmansodan väitettyjen tapahtumien vuoksi.

Kauhisteleva ja moralistinen sarja on tehty vahvistamaan lähinnä liberaalien horjuvaa maailmankuvaa, sillä on vaikea uskoa, että sillä on vaikutusta potentiaalisten kansallisradikaalien uskon lujuuteen. Mikäli sarjan tarkoitus on sittenkin toimia opetusfilminä "äärioikeistolaisille", on ensimmäisen jakson ajoitus äärimmäisen huono, sillä samaan aikaan MTV3:lta tulee Suomen jääkiekko-ottelu Unkaria vastaan.

Yle Watch tulee seuraamaan sarjaa NSU - Saksan uusnatsimurhat myös jatkossa ja kommentoi sitä läpivalaisevalla röngten-katseellaan, jolloin propagandakeitoksen salaisimmit ja likaisimmat pesäkkeet pääsevät päivänvaloon.

YLE TUTKI - JOPA ROCKFESTIVAALIT NEEKERÖITYMÄSSÄ

Sen toisen PE:n ensimmäisen albumin kansi.

Hektinen ja materialistinen kulttuurimme ei suosi syventymistä henkisiä ponnistuksia vaativalle taiteelle, jolloin markkinamiehille on syntynyt rajaton mahdollisuus myydä pelkistettyä roskaviihdettä. Länsimaisen markkinavetoisen kulttuurin lapsellistuminen näkyy irvokkaimmin siinä, kuinka hengenkulttuurin sisällöstä on tullut silmiinpistävän lyhytjännitteistä ja yksinkertaista. Perinteisesti eurooppalaisessa taiteessa ja jopa viihteessä on sisäänrakennettuna henkisyys, älyllisyys ja syvällisyys, jonka vuoksi sille on vierasta luoda kulttuuria, joka olisi lähtökohtaisesti vähä-älyistä ja infantiilia.  Koska eurooppalainen ihminen ei luonnostaan ala tehdä henkistä pikaruokaa, on juutalaisvetoinen viihdeteollisuus tarjoillut sen valmiina neekerimusiikin muodossa. Syy, miksi mediamogulit eivät suosi rockia, johtuu siitä, että se on liian valkoista. Tarvittiin siis jotain muuta.

Neekerimusiikin monotonisin ja vähä-älyisin muoto on rap ja sen eri johdannaiset. Yhdysvalloissa viihdeteollisuus on buustannut tätä retardia nytkytystä valtavalla volyymilla, jonka vuoksi hip hop oli siellä listojen kärjessä jo 1980-luvulla. Iso-Britanniassa kehitys on ollut hitaampaa, sillä esimerkiksi vielä 1990-luvulla kitaravetoiset brittipop-yhtyeet kuten Oasis ja Blur pystyivät ehkäisemään suurta osaa valkoista nuorisoa saamasta henkistä (ja fyysistä) syfilistä mustien heimokilinästä. 

Muutos kohti negridisaatiota tapahtui 2000-luvulla ja nyt se alkaa näkyä myös Suomessa. Viihdeteollisuuden kampanjointi selittää osaltaan onnettoman tilanteen, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se ilmeisin eli valtava demografinen maanjäristys kaikkialla Euroopassa. Mantereemme alkaa yksinkertaisesti neekeröityä ja se näkyy väistämättä myös vapaa-ajan kulttuurissa kuten jalkapallossa ja musiikissa. Esimerkiksi Englannissa valkoinen kitaraock on listoilla hätää kärsimässä vain siksi, että saarivaltakunnan väkirikas eteläisin osa on negridisoitunut dramaattisesti. 

Myös Suomessa musiikkiviihteen neekeröityminen selittyy sillä, että afrikkalaiset käenpojat ovat levittäytyneet Englannin tapaan maan suurimpiin kaupunkeihin, erityisesti Helsinkiin. Primitiivinen afrikkalainen henki on kaapannut valkoisen viihteen kun pakkointegroidun kulttuurin alistamat nuoret ovat alkaneet apinoida mustia rap-"artisteja" (hirtehinen nimi tuo artisti tässä yhteydessä – mitä tekemistä monotonisellä papatuksella on taiteilijuuden kanssa?). 

Ylen tekemä journalistinen tutkimus Suomen suurimmat rockfestivaalit eivät ole enää rock – räppärit valtasivat lavat 2000-luvulla, on korutonta kertomaa siitä, kuinka valkoisten wiggerien esittämät kongoidiset viidakkorytmit nauttivat festarailla huippusuosiota kotimaisten aisankannattajien ja ns. Suomi-huorien keskuudessa:

Tulokset osoittavat, että rockin osuus rockfestivaaleilla on vähentynyt merkittävästi. Vielä 2000-luvun alussa ohjelmistoissa oli rockia lähes 60 prosenttia, kun sitä on tänä vuonna enää alle 25 prosenttia. Festivaalien tarjontaan on viiden viime vuoden aikana tullut yhä enemmän poppia ja hip hopia. Alkava kesä on ohjelmistoissa käänteen tekevä, sillä hip hop -esiintyjiä on ensimmäistä kertaa enemmän kuin rock-bändejä.

Toinen silmiinpistävä piirre on festivaalien naisistuminen, mikä kertonee siitä, että itsellisiä lapsettomia naisia on entistä enemmän ja heillä on myös rahaa kulutettavaksi viihdemusiikkiin ja festivaaliorgioihin.  Siksi "rock"-festivaalien ohjelmistossa ollaan miehisen kitarockin sijaan siirrytty enemmän bimboilevan tanssimusiikin ja itsetilittävien "syvällisten" naisesiintyjien puolelle. Neekerivetoinen viihde kuten vähämielinen puhelaulu ja julkisen tilan naisistuminen ovat melko hyviä indikaattoreja lännen henkisestä tilasta tällä hetkellä. Se kertoo myös siitä, kuinka valmis Eurooppa on puolustamaan itseään kun hedonisista rappiota vastaan marssivat muslimit vyöryvät tänne avointen porttien läpi.

Miesten musiikkia! jota valhevaltamedia ei ymmärrettävästi suosi.


                                                            ********************



PÄIVITYS 8.5.2016

Valkoisten aisankannattajien lisäksi Yle puffaa myös julkista sektoria rasittavia somalivetelehtijöitä, jotka ajankulukseen pajattavat studiomuusikoiden väsäämien "biisien" päälle turhan elämänsä huippukohtia kuten valkoisen siksan iskemistä, aineiden käyttöä ja pikkurikollista gangsta-elämää. Viimeisin Ylen promotoima Musta barbaari on Kingfish, josta nuorison aivopesukanava YleX kertoo haastattelujutussa Kingfish on Just se somali, joka haluaa murtaa ennakkoluulot rap-brändillään. Ja mikähän Suuri artisti mahtaa tällä kertaa olla kyseessä ja millaisia ennakkoluuloja hän murtaa? Ihan perussomali, jolla on käynyt flaksi moraalittomassa musiikkibisneksessä:

Kingfish on Hämeenlinnassa syntynyt, sittemmin helsinkiläistynyt rap-artisti. Hän ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut koulusta tai niin sanotuista päivätöistä. 24-vuotias Fisu on suorittanut peruskoulun jälkeen ammattikoulun ja armeijan. Autokoulu jäi kesken, vaikka ”siitä pitikin maksaa tonni”. - Jos en tekisi musaa, olisin varmaan linnassa, räppäri toteaa.

Hienosti Kingfish, oikealta nimeltään Remzi Rafle, mursi somaleja kohtaan tunnettaja ennakkoluuloja, jotka tuon lainauksen perusteella taitavat olla ihan sitä perusennakkotietoa. Ylimielisesti virnuileva tulevaisuuden räppilupaus (sic) on kuitenkin siinä mielessä rehellinen, ettei hän edes yritä teeskennellä työhalukasta huippuosaajaa toisin kuin somalijärjestöjen edustajat, jotka yrittävät vakuuttaa meille kaikkien somalien erinomaisuutta tv:n ajankohtaisohjelmissa.

Siitä huolimatta, että kukaan tervejärkinen yli 90 äo-pisteen kansalainen ei vapaaehtoisesti kuuntele hip hopin kaltaista epäeurooppalaista jumputusta, on sille jäänyt huomattava kasvupotentiaali musiikkimarkkinoilla, koska kognitiivisesti haasteellinen alaluokka on lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmenenä jyrkästi. Tuohon yhteiskunnallisesti vieraantuneeseen joukkoon kuuluu mm. lähiöiden yksinhuoltajien (isä vankilassa jne.) kakarat, mulattiäpärät sekä tietenkin Eurooppaan rajan yli loikkineet Afrikan ja Lähi-idän huippuosaajat. Tässä mielessä Kingfishillä voisi olla hyvin saumaa ja "työtä" jatkossakin.

Tosin me asioista enemmän tietävät osaamme aavistaa jo nyt, että taikaseinä ei tule olemaan ikuisesti auki ja sossun bileille tulee ennen pitkää valomerkki. Niin sanotun ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen katolta äänestäjät takaavat sen, että kehitysmaalaisille vetelehtijöille tulee helvetinmoinen kiire palata takaisin kotiin savimajojen ja nuotiotulien ääreen.

NATIONALISMIKAMMOINEN YLE SE JAKSAA PUOLUSTAA EUROSTOLIITTOA

Pari viime päivän EU-uutista toistavat jo ennalta tiedettyä Ylen kantaa, että se on aina federalismia tavoittelevan unionin puolella, mikäli vastakkain ovat eurooppalaisten ja EU-nomenklatuuran edut.

Yle uutiset kertoo verkkosivujensa jutussa Dublin-järjestelmää korjataan: Turvapaikkakiintiöt jäsenmaille, sakko vastuun välttäjille (4.5.2016), kuinka EU aikoo asettaa 250 000 euron sakon turvapaikanhakijaa kohden niille maille, jotka eivät ota vastaan sille määrättyä määrää turvapaikanhakijoita. Jutussa ei oteta mitään kantaa Euroopan Unionin suunnitelmiin ja uutinen vaikuttaakin enemmän EU:n antamalta tiedotteelta kuin uutiselta. 

EU-uutisoinnissa Yle noudattaa yleensä yliasiallista "objektiivista" linjaa, sillä sen kannalta on turha ottaa kantaa komissaarien puheenvuoroihin ja suunnitelmiin, sillä mediajätti kannattaa niitä muutenkin. Kritiikin puute onkin merkki siitä, että Yle on samoilla linjoilla unionin kanssa. Sen sijaan muissa uutisissa tätä linjaa ei noudateta ja varsinkin nationalismia käsittelevissä jutuissa jopa puolet tekstistä saattaa olle toimittajan kansallismielisten liikkeiden kritiikkiä tai sitten puheenvuoro on annettu "asiantuntijalle", jolla on poikkeuksetta syvät antipatiat nationalismia kohtaan.

Tietysti oma lukunsa on Ylen ja muiden valtamedioiden kolumnistit, jotka kommentoivat ja arvioivat EU:n toimintaa. Heidän kirjoituksistaan on silti vaikea löytää EU:n kritiikkiä mikäli komissio on ottanut keppihevosekseen "länsimaiset arvot" (parisataa vuotta vanhat Ranskan vallankumouksen universaalit vapaamuurari"arvot"), joilla se käy sotaa aitoeurooppalaista nationalistista politiikkaa vastaan. Koska toimittaja-kolumnistit eivät uskalla sanoa ääneen kiusallisia tosiasioita ja todennäköisiä tulevaisuuden skenaarioita, täytyy meidän täällä Yle Watchissa mainita niistä edes muutama.

Uusilla, epätoivoisilla vaatimuksillaan EU on ajamassa itsensä lopullisesti karille. Ylikansallisen, epädemokraattisen organisaation asettama vaatimus jäsenmaille ottaa sakon uhalla vastaan kehitysmaalaisia elintasoturisteja, saa varmuudella vastustusta kaikissa pohjoisissa ja itäisissä EU-valtioissa. Tämä yksinkertaisesti siksi, että tuollainen määräys loukkaa demokraattisesti hallitun kansallisvaltion suvereeniteettia. Varsinkin Iso-Britanniassa tämä on myrkkyä unionin kannattajille, sillä tulevissa EU:n jäsenyysvaaleissa unionin vastustajat saavat tällaisesta vain tuulta purjeisiinsa. Mikäli Iso-Britannia sitten eroaisi unionista, muuttuisi EU:n kustannusrakenne ratkaisevasti, sillä kassasta jäisi entistä vähemmän jaettavaa jäsenvaltiomaille. Tällöin on hyvin todennäköistä, että aiemmin nettosaajina olleista Itä-Euroopan maista tulisikin nettomaksajia, mikä puolestaan lisäisi niiden erohalukkuutta. Kun tähän lisätään vielä unionin vaatima pakkomonikultturismi ja paikallista demografiaa tuhoava muukalaisinvaasio, houkutus jättää EU on suurempi kuin koskaan. Domino-efektin vaikutus voi olla hyvinkin dramaattinen koko unionin olemassaololle.

Suomessa eikä oikein muuallakaan lännessä ymmärretä täysin Itä-Euroopan maiden poliittista kulttuuria ja strategiaa. Ne ovat eläneet sortavan ylikansallisen hallinon alla pitkään, eivätkä siksi halua alistua siihen uudestaan. Siksi niillä on myös rohkeutta vastustaa EU:n kansalaismielipiteestä piittaamattomia määräyksiä. Toisaalta ne tietävät varsin hyvin, ettei unionin asettamalla uhkasakolla ole mitään käytännön merkitystä. Mitä EU voi muka tehdä, jos ja kun Itä-Euroopan maat kieltäytyvät vastaanottamasta "pakolaisia" ja maksamasta uhkasakkoja? Erottaminen ei tulisi kyseeseen, sillä EU.n hallinto nimenomaan pyrkii siihen, että valtiot pysyvät unionissa. Tietysti unionissa voitaisiin julistaa, että maahantunkeutujien vapaan liikkumisen estäminen on "ihmisoikeusrikkomus", jolloin se voisi teoriassa vaatia interventiota näihin maihin kuten Varsovan liiton maat tekivät Tsekkoslovakian kohdalla vuonna 1968. EU:n ongelmana on vain se, ettei sillä ole omaa armeijaa lukuunottamatta paperilla olevia Euroopan unionin taistelujoukkoja. Sillä porukalla tuskin mentäisiin turvaamaan "ihmisoikeuksia" Nato-maahan kuten Unkariin. Vastaavasti yksittäisillä EU ja Nato-mailla on tuskin halukkuutta vyöryttää tankkejaan Itä-Eurooppaan pakkomonikulttuurisuuden nimissä. Toisin sanoen EU:n sanelupolitiikalla ei ole takanaan mitään lihaksia, jonka vuoksi Itä-Euroopan maat pyyhkivät jatkossakin perseensä unionin pumaskoihin.

Ylen toisessa uutisessa, Katainen: Jos EU ei jaa vastuuta pakolaisista, muukin yhteistyö vähenee, annetaan häkellyttävän kritiikitön puheenvuoro suomalaiselle kansanviholliselle, jonka oikea paikka olisi Brysselin sijaan Helsingin lääninvankila. Uutisjutussa isänmaan petturi puolustaa EU:n esitystä uudesta turvapaikkapolitiikasta, jossa EU-maille määrättäisiin pakolliset turvapaikanhakijakiintiöt. Sopimuksen – jota tuskin koskaan tullaan tekemään –noudattamatta jättämisestä valtiolle määrättäisiin roimat 250 000 euron sakot per maahan päästämätön maahantunkeutuja:

Suomen EU-komissaari Jyrki Katainen puolustaa vakaasti EU-komission esitystä uudesta turvapaikkapolitiikasta. Jos esitys vastuunjaosta ei saa kannatusta, koko EU:n yhtenäisyys voi olla vaarassa.

Kansankomissaari Katainen siis katsoo, että jos kehitysmaalaisten taakanjako estetään, se on uhka EU:n yhtenäisyydelle ikään kuin sanelupolitiikalla luotaisiin luottamusta. Juuri tässä näkyy se valtava intressien kuilu EU:n organisaatiosta leipänsä saavan nomenklatuuran ja kansallisvaltioiden kansalaisten välillä. Kun puhutaan todellisista hyödyistä, turvapaikkaturistien maahantulon estäminen on valtava säästö veronmaksajien kustantamalle julkiselle sektorille. Jyrki Kataiselle tämä ei tietenkään merkitse mitään, sillä häntä ei komissaarina kiinnosta Suomen ja muiden Euroopan maiden hyödyt silloin kun ne eivät edistä EU:n asiaa.