"YLE 95-VUOTTA" -JUHLAPUHUJA PETER WOLODARSKI ON KETTU MEDIAN KANATARHASSA

Median riippumattomuutta korostava Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski.

Kun vasemmistoliberaalin hegemonian hallitsema Yle juhli viime viikolla 95-vuotista taivaltaan, piti se samalla juhlaseminaarin Helsingissä 9. syyskuuta. Tapahtuman pääpuhujaksi oli valittu Ruotsin suurimman valtalehti Dagens Nyheterin päätoimittaja ja lehteä julkaisevan Bonnier  kustannuksen omistajaosakas Peter Wolodarski. Ylen verkkosivujen henkilökuvajuttu “Poliitikkojen hyökkäykset mediaa kohtaan vahingoittavat sananvapautta myös Pohjoismaissa", sanoo Dagens Nyheterin päätoimittaja osoittaa miksi juuri Wolodarski on niin sopiva juhlistamaan harvojen kuten Ylen mediavaltaa:

Wolodarski on ollut lähes kymmenen vuotta Ruotsin suurimman sanomalehden, Dagens Nyheterin vastaava päätoimittaja. Hän on myös lehden kustantaja. Lehti on ruotsalaisen mediakonserni Bonnierin omistuksessa. Asema on hyvin näkyvä ja merkittävä Ruotsissa. Lehdellä on päivittäin 1,2 miljoonaa lukijaa. Wolodarski on myös tunnettu ja arvostettu julkinen keskustelija. Hänelle tärkeitä teemoja ovat sananvapaus ja journalismin riippumattomuus.

Sanomatta tietenkin jää, ettei Wolodarski ole sen enempää ruotsalainen ja siten ruotsalaisten intressiä ajava taho kuin Bonnier mediakaan. Hänen vanhempansa eivät paenneet kansallissosalisteja, vaan he tulivat sosialistisesta Puolasta Ruotsiin vasta 1960-luvun lopulla. Wikipedian mukaan syynä oli  Puolan silloisen johtajan Władysław Gomułkan aloittama "antisemitistinen kampanja", vaikka tosiasiassa taustalla oli koko Itä-Euroopan sosialistileirin protesti Israelin vuonna 1967 käymää Kuuden päivän miehityssotaa vastaan. Näin Wiklipedia venyttää jälleen antisemitismin määritelmää sionisteille miellyttäväksi. 

Ylen johdolle on todennäköisesti yhdentekevää mikä osa globalistisesta eliitistä hallitsee läntistä valtamediaa, tärkeintä on vain se, että valta ei ole ainakaan kansalaisten ääntä kuuntelevien kansallismielisten käsissä. Wolodarski on Ylelle kuitenkin luottopuhuja ylitse muiden, koska tämä jo etnisen taustansa vuoksi ei missään tapauksessa ajaisi eurooppalaisten kansojen etuja. Horjumattomassa halveksunnaan Euroopan kansoja kohtaan Dagens Nyheterin päätoimittaja ei salaa haluaan tukkia suun niiltä, jotka kritisoivat vallitsevaa menoa ja haluavat tilalle jotain muuta. 

Jutun alussa Wolodorski tuo esiin tutun harmistuksensa sille, että on olemassa Internet, jonka kautta voi edelleen levittää krittiistä tietoa. Sen päätoimittaja leimaa tietenkin valeuutisoinniksi. Vaikka internetin sensuuri on vuodesta 2017 lähtien kiristynyt aimo harppauksin, vielä jäljellä oleva sananvapaus hiertää globalistien äänitorvena toimivaa Wolodarskia suunnattomasti.

Suurimpana konkreettisena uhkana Wolodarski pitää kuitenkin populistipuolueita, jotka ovat jossain määrin tuoneet poliittisen keskusteluun hiljennetyn kansan äänen. Länsimaissa näillä puolueilla ei ole juuri poliittista valtaa, mutta jo se, että puolueet ovat olemassa ja voivat osallistua julkiseen keskusteluun, on Wolodarskin mielestä häiritsevää. Pöyrisyttävintä päätoimittajan mielestä ovat ne harvat päättävät politiikot, jotka ajavat kansalaisten asiaa kritisoidessaan vihamielisen eliitin työkaluna toimivaa valtamediaa.

Poliittisilta päättäjiltä tuleva voimakas kritiikki kuitenkin vahingoittaa.

– Poliitikkojen täytyy välttää kiusausta saada nopeita irtopisteitä sillä, että he hyökkäävät tiedotusvälineitä ja niiden toimintaa vastaan, Wolodarski sanoo. Hän viittaa viime vuosina myös Ruotsissa yleistyneisiin poliitikkojen purkauksiin, joilla halutaan mustamaalata tiedotusvälineitä ja kylvää epäluottamusta niitä kohtaan.

Kommentti on selvässä ristiriidassa jutun alun kanssa, koska siinä kerrotaan sananvapauden ja journalistisen riippumattomuuden olevan Wolodarskille tärkeää. Dagens Nyheterin päätoimittajalle kyse ei ehkä olekaan ristiriidasta, vaan ajattelusta, jossa sananvapaus koskee vain valtamediaa.  Wolodarski ei näe sananvapauden rajoittamista kansalaisilta ja "väärin ajattelivalta" poliitkoilta yhteiskunnallisena ongelmana, vaan jopa ratkaisuna eliitin tarpeisiin. Vain silloin kun valtavalla volyymilla propagandaa pumppaavaa valtamedian arvostellaan, kyse on Wolodarsikin mukaan vaarallisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. 

Päätoimittajan peräänkuuluttama journalistinen riippumattomuus on sitä vastoin mitä röyhkein chuzpah, sillä etenkin valtamedian tiedetään olen vahvasti kytköksissä talouteen ja tiettyihin poliittisiin agendoihin. Suomen lähihistorian tunnetuin esimerkki tästä on Helsingin Sanomien avoin asettuminen EU:n liittymisen puolelle ennen vuoden 1994 kansanäänestystä. On päivän selvää, ettei esimerkiksi yksikään Dagens Nyheterin toimittaja toimi juttuja tehdessään riippumattomasti, sillä jos hän niin tekisi, hän on olisi entinen toimittaja. Itsesensuuri ja "sitotuminen arvoihin" takaavat sen, ettei valtamediassa kuulla perinpohjaista krittiikkiä globalismista, monikulttuurista, rasistisesta anti-rasismista, woke-  ja cancel-kulttuurista, feminismistä,  lgbt-idelogiasta ja muista globalistien lempiteemoista. 

Huvittavinta Wolodarskin haastattelussa oli hänen läpinäkyvä projisointinsa, jossa omat synnit sälytettiin muualle kuten Itä-Euroopan kansallismielisten hallintojen tapaan ohjailla mediaa:

Wolodarski on muistuttanut pääkirjoituksissaan usein, miten tapahtumat Puolassa lähtivät liikkeelle toimittajien kritisoimisesta. Kun Puolan kulttuuriministeri sai tiukkoja kysymyksiä juontajalta suositussa uutisohjelmassa, ministeri totesi juontajalle: “Tämä ei ole journalismia vaan propagandaa, mutta se tulee kohta loppumaan.”

Lännen kontrolloidut tiedotusvälineet harjoittavat koko ajan systemaattista sensuuria kansakunnalle  elintärkeistä kysymyksistä samalla kun ne yrittävät mustamaalauskampanjoillaan tukahduttaa vaieuttuja totuuksia esiin nostavia vaihtoehtomedioita. Itä-Euroopan syyttäminen on vain eräs keino kiinnittää huomio muualle. Tämän kaksinaamaisuuden valtamedian ylin kerros toki tunnistaa itsekin, mutta pitää sitä silti välttämättömänä turvatakseen liberaarlidemokratian fasadin alla toimivan globalistisen projektin. Eliitin asiamiehet tuntuvat ajattelevan, ettei  maailman asioita voi jättää kansalaisten intressiä ajavien poliitikkojen vastuulle. Vain eliitillä on hallussaan oikea tieto ja moraalinen oikeus hallita ja siksi kaikki muu on jumalanpilkkaan rinnastetavaa kapinaa, joka pitää tukahduttaa kaikin keinoin. 

Yleisradion johtoa lämmitti varmasti haastattelun lopun lausunto, jossa Wolodarski kehoitti Yleäkin jatkamaan valitsemallaan agendajournaismin tiellä:

– On vaarana, että jos yleisradioyhtiöt tekevät jotain kiistanalaista, poliitikot kritisoivat ja uhkaavat leikata rahoitusta. Tällaisten uhkausten ei saa antaa vaikuttaa riippumattomuuteen. Ei saa alkaa sensuroida itseään.

Kiistanalaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että Yle tekee systemaattista pilkkaa kansallisesta perinnöstä ja nostaa jalustalle rotumuukalaiset ja seksuaalikummajaiset. Vastaavasti riippumattomuus merkitsee Ylen kaltaisen valtamedian itsepintaista halua noudattaa kulttuurimarxilaista agendaa. Mikäli toimittaja lipeää pienen eliitin masinoimasta vallitsevasta ortodoksiasta, hän harjoittaakin itsesensuuria. 

Wolodorskin juhlaluento oli mitä luultavammin hengennostatustilaisuus yleläisille. Luennoitsijan valinnalla ja hänen sanomallaan haluttiin kertoa, että omat valheet ja propaganda eivät ole valhetta ja propagandaa, vaan pyhitetty keino, jolla pitää vaalikarja sille kuuluvassa karsinassaan. 

 

                                                      ***************************

TV1, 15.9.2021 klo 19.00, Historia: Keskitysleirin valokuvaaja (12)

Espanjalainen Francisco Boix oli toisen maailmansodan aikana vankina Mauthausenin keskitysleirillä toimien sen valokuvaajana. Hän onnistui salakuljettamaan leiriltä noin 2000 valokuvaa, joita myöhemmin käytettiin todistusaineistona Nürnbergin oikeudenkäynnissä natsirikollisia vastaan. Minkälaista oli elämä leirillä ja mitä valokuvat kertovat sen todellisuudesta? HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min. Linkki ohjelmaan.

Historiadokumentin paikka on jo jokin aika sitten vaihtunut maanantaista keskiviikoksi, mutta teemojen sisältö on pysyny edelleen samana: natsit, natsit, natsit. Ohjelmapaikan sisältöä voi pitää jo insituuutiona, sillä natsit ovat sille aina varattuja kuten Nukkumatti lastenohjelmissa. 

Kaikille on selvää, että ohjelman mustavalkoisella moralismilla tehdään nykypolitiikkaa. Ensisijaisesti tarkoitus on vahvistaa niiden uskoa, jotka edistävät Suomen ja muun Euroopajn demografista tuhoa. Viestinä on, että mikäli valkoiset kansat säilyvät valkoisena, se on samaa kuin natsismi. Viime aikoina tämän sentimentalistisen pakkomielteen on tuonut näkyväksi vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo, joka pillahti puoluekokouksessa itkuun väittäessään menneisyyden kansallissosialismin ja piskuisten uusnatsiliikkeiden olevan maailman pahin uhka. 

Käyttäessään menneisyyden kuviteltuja haamuja keppihevosinaan Ohisalon kaltaiset hyväkkäät ajavat itsensä moraaliseen raivoon ja ovat siksi käytännössä valmiita tuhoamaan eurooppalaiset populaatiot massainvaasiolla. Väestömäärän raju kasvattaminen kovan kulutuksen Pohjolassa olisi tietenkin ekokologisesti tuhoisaa, mutta tämähän ei luonnonsuojelijoina esiintyviä sosialisteja tietenkään kiinnosta.

VAIN REAGOIMAAN KYKENEVÄN HUULIPUNAHALLITUKSEN HAITARIN SOITTO JATKUU

Punavihreä tytönhupakkohallitus päätti tänään pitkän jahkailun jälkeen uusista koronarajoituksista. Ylen uutisessa Suomeen kolmen viikon sulkutila, hallitus toteaa poikkeusolot – lue tästä päivän käänteet kerrotaan kolme viikkoa kestävistä eristystoimista, jotka alkavat maaliskuun 8. päivänä. Uusissa määräyksissä leviämis- ja kiihtymisvaiheen alueiden kouluissa siirrytään etäopetukseen samalla kun yleiset saunat, kuntosalit ja kylpylät pannaan "sulkutilaan". Ankarimmin sulkutila rokottaa jälleen ravintola-alaa, joka saattaa nyt saada lopullisen kuoliniskun. 

Maata näyttää hallituksen sijaan hallitsevan terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lääkärijuntta, joka selvästi nauttii saamastaan vallasta, jolla se voi terveysvaaraa liiottelemalla pompottaa koko Suomen kansaa. Luonteettomien pyrkyriyttöjen johtama hallitus on pelkkä tuuliviiri näiden "asiantuntijoiden" hysteerisille ohjeistuksille. Huulipunahallituksen toiminta on pelkästään reaktiviista, jo tapahtuneisiin asioihin reagoimista – tehdään edes jotain jottei näytettäisi aivan kädettömiltä. Siksi median luoma mielikuva Sanna Marinin  "jämerästä" feministihallituksesta ei voisi olla kauempana totuudesta. 

Vuoden takaiset lausunnot paljastavat, kuinka pihalla terveysviranomaiset ja heihin sokeasti luottava hallitus oli jo tuolloin. 28. helmikuuta 2020 päivätyssä Yle uutisessa Onko rajat pantava kiinni koronaviruksen vuoksi? Yle tarkisti asiantuntijoilta neljä virusväitettä kerrotaan mm. ettei rajojen sulkeminen olisi vastaus koronaviruksen uhkaan. Vielä maaliskuun 11. päivänä 2020 Sanna Marin oli A-studiossa sitä mieltä, ettei yhteiskuntaa voida sulkea sen aiheuttamien valtavien haittojen vuoksi:

Marin perusteli toimintamallia kokonaisharkinnalla. Koko maan sulkeminen ei välttämättä ole tehokasta yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi jos päiväkodit suljettaisiin kategorisesti, vanhemmat joutuisivat jäämään kotiin. Heillä saattaa kuitenkin olla yhteiskunan toimivuuden kannalta merkittäviä tehtäviä, jotka jäisivät tekemättä ja koko yhteiskunta lamaantuisi.

– Jos tulisi kategorinen kielto, kuten Italiassa, seuraukset olisivat suuremmat kuin itse viruksesta, Marin sanoi.

Vain pari päivää myöhemmin Marinin hallitus julisti kansallisen valmiuslain, jonka turvin aloitettiin massiiviset liikkumis- ja elinkeinorajoitukset. Tämä jälkeen veronmaksajien rahoilla soitettu haitari on soinut ahkeraan, mutta mitään valmista ei ole tullut, vaan Suomi roikkuu edelleen puolihirressä. Niin kauan kuin maatamme johtaa punavihreä tyttöhallitus tulemme koronan suhteen elämään jatkuvassa haitariliikkeessä. Reaktiivisilla toimilla koronasta ei tulla pääsemään eroon edes viidessä vuodessa. 

Saattaa olla, että tämä on länsimaisten liberaalihallitusten harjoittaman politiikan tietoinen tarkoitus. Globalistiset hallinnot voivat nimittäin jatkuvan koronahätätilan avulla määrätä ja muokata kansalaisia haluamaansa suuntaan. Jo nyt saatujen havaintojen perusteella suurin osa kansalaisista näyttää alistuvan lähes kaikkeen, kunhan määräykset vain perustellaan velvollisuudentunnolla ja tarkoitushakuisilla tieteen argumenteilla. 

Julkisessa keskustelussa vältetään kysymystä, ovatko koronatoimet olleet välttämättömiä verrattuna niistä saatuihin hyötyihin. Tähän mennessä koronaan liittyviä kuolemantapauksia on ollut vuoden aikana maassamme noin 730. Suurin osa kuolleista on vanhuksia, jotka olisivat kuolleet lähiaikoina luultavasti muutoinkin. Valtavirran vasta-argumentti tähän on se, että ilman rajoituksia kuolinuhreja olisi moninkertaisesti. Väite on kyseenalainen, sillä eihän tauti tapa nytkään juuri ketään tervettä alle 70-vuotiasta. 

Miksi emme vain antaisi taudin riehua aikansa ja katsoa kuinka se vahvistaa luonnonvalinnan kautta ihmislajiin eri populaatioita. Mitään suurta loveahan Covid-19 ei ihmislajiin tekisi edes vapaasti levitessään. Jyrkät toimet mokomaan pikku kulkutautiin kertovat paljon luonnon realiteeteista etääntyneestä kulttuurista. Maailmassa on lähes 8 miljardia ihmistä, mutta koskaan aiemmin ihmiselämää ei ole arvostettu näin paljon. Yleensä niukkuus lisää arvoa, mutta ihmistä palvovassa humanitarismissa ihmislihan määrä näyttää vain kasvattavan ihmisarvoa. Muuta biosfääriä ajatellen tässä on jotain perinpohjaisesti väärää. 

Läntisen maailman tarttuessa kouristuksenomaisesti elämään, se hylkää elämään ja kulttuurin kuuluvan varjopuolen. Nietzsche sanoi klassisen kreikkalaisen kulttuurin olevan olemukseltaan traaginen, koska siinä hyväksyttiin elämään kuuluva kärsimys ja kuolema. Viimeisen ihmisen länsimainen kulttuuri on traagisuuden tajun menettämisellään amputoinut itseltään merkittävän osan kulttuuristaan ja typistänyt sen henkisesti köyhäksi mukavuudenhaluksi. 

Mieluummin päivä leijonana kuin tuhat vuotta lampaana

-Benito Mussolini

                                                             **********************


TV1, torstai 25.2.2021 klo 19.00, Murdoch: mediadynastia vallan ytimessä

2/3 Kapinallisten liitto. Rupert Murdoch on luonut maailman suurimman mediadynastian, jonka kautta hän on muovannut Isoa-Britanniaa ja Yhdysvaltoja. Hän on nostanut ja kaatanut poliitikkoja ja hallituksia. Dynastian kasvu ei ole ollut mutkaton. Mediaimperiumin luojan, Rupert Murdochin sitkeys ja pelisilmä on raivannut imperiumille tien Britanniasta Yhdysvaltoihin, jossa se nautti Donald Trumpin tuesta. HD 53 min. Linkki ohjelmaan.

Valtamedia ja viihdeteollisuus ovat haluttomia käsittelmään mediakeisareiden valtaa, koska lopputulos olisi väistämättä juutalaisvastainen. BBC:n kolmiosiainen dokumenttisarja australialaisesta mediamogulista onkin mahdollinen vain siksi, ettei hän kuuluu heprealaisiin.  

Dokumentille löytyy toinenkin syy. Murdocin omistamat mediat kuten Fox-tv:n sanotaan edustavan konservatiivista politiikkaa, mikä taas ei sovi hallitseville liberaaleille tiedotusvälineille kuten BBC:lle. Todellisuudessa Murdochin yhtiöiden konservatiivisuus on kyseenalaista, sillä niissä edistetään samaa valkovihamielistä monikultturismia kuin liberaaleissakin medioissa. Parempi nimitys Murdoch-suvun edistämälle agendalle olisi kosher-konservatiivisuus, koska esimerkisi Fox-kanava on tunnettu Israel-myönteisestä propagandastaan.

Yhteisistä intresseistä huolimatta liberaali valtamedia pitää Murdochin vastaimperiumia vihollisenaan, olivathan sen lehdet ja tv-kanavat sekä Donald Trumpin että Brexitin puolella. Nämä ovat niin anteeksiantamattomia "rikoksia", että vasemmistolainen The Guardian-lehti ja mediajätti BBC ovat halunneet tehdä parjausohjelman Murdochista. 

Dokumenttisarjassa on kyse kahden globalistisen tulkinnan ja politiikan keskinäisestä valtataistelusta. Läntisen maaiman kansalaisille ne ovat kaikki tyynni samaa vihollista. Kuvaavaa on, että yli puolet briteistä ei luota juutalaisten hallitseman BBC:n puolueelliseen uutis- ja ohjelmatarjontaan.

OXFORDIN TUTKIMUS: SUOMALAISET MAAILMAN SINISILMÄISIMPIÄ USKOSSAAN VALTAMEDIAAN

Nyt se on todistettu oikein tutkimuksellla: suomalaiset ovat maailman sinisilmäisin kansa! Ei vain biologisesti tarkasteltuna vaan myös hyväuskoisuuden eli sinisilmäisyyden perusteella. On ironista, että sinisilmäisen hyväuskoisuuden seurauksena suomalaisia ollaan vaivihkaa muuttamassa ruskeasilmäisiksi, sen verran kiihtyvällä vauhdilla kansanvaihto-operaatio on viime aikoina edennyt. Yhtenä syyllisenä tähän tilanteeseen voidaan pitää valtamediaa, eritoten Yleä, jonka "vastuulliseen tiedottamiseen" luottaa naivilla uskonvarmuudella turhan moni suomalainen.

Ylen verkkosivujen uutisessa Suomalaiset ovat mediaan luottavaa kansaa – "Meillä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka Suomessakin lietsoo epäluottamusta" korostettiin sitä, että Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin tekemästä tutkimuksesta mukaan juuri Yle on Suomen luotetuin media. Suomalaisten hyväuskoisuutta suorastaan suitsutettiin:

Suomalaisilla on vahva luotto uutisiin, selviää uutisten käyttöä 37 maassa vertailevasta Digital News Report 2018 -kyselytutkimuksesta. Kaikista tutkimukseen osallistuneista maista Suomessa luotetaan uutisiin eniten, ja perinteisellä kotimaisella uutismedialla on vahva asema myös verkossa.

Tulokset kertovat, että valtaosaa suomalaisista voi pitää henkisinä demarieläkeisinä, koska he uskovat valtavasta mediamuutoksesta huolimatta vuodesta toiseen Yleen. Jokaiselle aikaansa seuraavalle mediakriittiselle kansalaiselle on käynyt jo kauan sitten selväksi, että Yleisradio on parina viime vuosikymmeneä muuttunut entistä politisoituneemmaksi ja vähemmän objektiiviseksi uutiskanavaksi. Ylen uskottavuus ei ole tietenkään enää samaa luokkaa kuin yhtenäiskulttuurin kulta-aikana 1970- ja 80-luvulla, mutta silti maasta löytyy yhä huomattava joukko ikäville totuuksille allergisia konformisteja, jotka antautuvat mieluummin valtiomonopolin satusetien "turvalliselle" maailmantukinnalle kuin seuraisivat vaihtoehtomedian esiintuomaa media- ja yhteiskuntakritiikkiä. 

Ylen aggressiivisesta puolustuskannasta kertoo sen yli-innokas uutisointi MV-mediasta. Ilja Janitskinin räävittömän verkkolehden tunkeutuminen korttinsa keskenään jakaneen valtamedian pelikentälle on järkyttänyt monen itseään totuuspaavina pitäneen toimittajan mielenrauhan. Viimeksi eilen Yle uutiset raportoi näyttävästi Ilja Janitskinia vastaan käydystä oikeudenkäynnistä jutussaan Oikeudenkäynti Ilja Janitskinia vastaan alkoi käräjäoikeudessa – MV-sivuston perustaja pysyy yhä vangittuna. Pelkistä mielipiteistä ja sanavapauden käyttämisestä syytteen saaneen Janitskinin väitetyt ajatusrikokset ovat mitättömiä tekoja niiden vakavuuteen nähdän, mutta Yle on halunnut paisuttaa juttua ideologisista syistä. Yleisradio instituutiona ei vain yksinkertaisesti kestä sitä, että joku yksityinen suhari on kengännauhabudjetilla astunut sen mustasukkaisesti vartioimien "totuuksien" areenalle.

Vaikka Yle ei kovin usein turvaudu suoraan valehteluun, sille on paljon yleisempää valehtelun toinen muoto pimittäminen. Tätäkin tyypillisempää Ylelle on tendenssimäisyys, keskustelun ohjaaminen tietylle yksisuuntaiselle raiteelle. Tässä se käyttää apuna asiantuntijoina, joiden näkemykset edustavat lähes poikkeuksetta vasemmistoliberaalia katsantokantaa. 

On huvittavaa, että Oxfordin yliopiston tutkimusta kommentoivana "asiantuntijana" Ylen uutisessa käytetään läpipolitisoitunutta punavihreää politrukkia, Julkisen sanan neuvoston pahamaineista puheenjohtaja Elina Grundströmiä. 

– Meillä on hyvin äänekäs vähemmistö, joka Suomessakin lietsoo epäluottamusta mediaan ja väittää, ettei mediaan luoteta. Tosiasiassa kansalaiset kyllä kritisoivat mediaa, mutta luottavat siihen aivan eri lailla kuin muuhun verkossa leviävään informaatioon, kommentoi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström raportin tuloksia.

Kuulostaa jokseenkin hassulta, että itse pieneen mutta äänekkääseen punaviherkuplaan kuuluva Grundström pitää perusteettomana sitä kritiikkiä, jota riippumattomat uusmediat esittävät monopolisoituneille tiedotusvälineille. Hän ei peittele riemuaan, että valtaosa suomalasista on indoktrinoitu uskomaan Ylen vilpittömyyteen. 

Ylipäätään Yle haluaa luottaa järkkymättä asiantuntijoihin, sanovatpa tai esittävätpä he mitä tahansa. Viimeksi tänään Yle uutiset kertoi, että Liian hidas turvapaikkaprosessi ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisy retuperällä – Onnettomuustutkintakeskus julkaisi Turun puukotuksia koskevan selostuksensa. Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) tutkintaryhmän tutkimus Turun puukotusten tapaisten tapausten ennaltaehkäisemiseksi oli juuri sellaista löysää polittisesti korrektia liirumlaarumia, johon Yle olisi halutessaan voinut helposti tarttua. Sen sijaan se päästi tarkoituksalla läpi löysäpuheisen OTKES-raportin tekijät ilman yhtäkään kriittistä kommenttia.

Mediajätin itsekehusta huolimatta luottamus Yleen on vähenemässä varsinkin nuorissa ikäryhmissä, joiden maailmankuva ei riipu enää Ylen uutis- ja ohjelmavirrasta. Maailman asioita analyyttisesti seuraavassa vanhemmassa kansankerroksessa Yleisradion luottamusta syö puolestaan Grundströmin kaltaiset propagandistit, joiden taustoista löytyy marginaalisten totuuskäsitysten edistämistä. Vai mitä mieltä olla Grundströmistä, joka kirjoitti vuonna 2009 Vihreään Lankaan mm. seuraavasti:

Se islam, jonka itse tunnen Kaakkois-Aasiassa asuneena, on hieno uskonto, suunnilleen yhtä hyvä kuin kristinusko. Se on hyvin lähellä vihreyttä ja pohjoismaista sosiaalidemokratiaa.Tuntemani muslimiaktivistit eivät uhkaa länsimaita, vaan yrittävät ratkaista oman maansa köyhyys- ja ympäristöongelmia. Muslimituttavieni käsitys naisten asemasta on lähempänä omaani kuin lestadiolaisten.Yksi heidän parhaista jutuistaan on käytäntö, jossa kaikki riidat on pakko sopia kerran vuodessa ennen paaston päätösjuhlaa. Kaunaiset suomalaiset tarvitsisivat jotain vastaavaa.

                                                          *********************

Yle TV1, torstai 14.6.2018 klo 22:05, Vuosi The New York Timesin toimituksessa 

2/4. Trumpin ensimmäinen kolaus. Valkoisen talon henkilökunta vaihtuu tiuhaan: FBI:n johtaja James Comey erotetaan, kun The New York Times julkistaa Trumpin vaalikampanjaväen mahdolliset Venäjän yhteydet vaalikampanjan aikana. HD Äänitekstitys: suomi.

YLE RADIO 1 LUO ITSE UHKAKUVIA

Pohjolan rasististen puolueiden mediastrategiat

Ma 21.6.2010 klo 18.00

Pohjoismaissa käydään tänä ja ensi vuonna eduskuntavaaleja. Ruotsin valitsee kansanedustajat syyskuussa ja Suomi sekä Tanska ensi vuonna. Kaikissa kolmessa maassa valtaa pitää porvarihallitus.

Tanskassa oikeistohallituksen tukena on toiminut Tanskan kansanpuolue noin 13 - 14 prosentin kannatuksella. Tanskan kansanpuolue on maan parlamenttijärjestelmän ansiosta usein vaa'ankieliasemassa tärkeissä kysymyksissä.

Puolue on tunnettu erittäin tiukasta maahanmuuttopolitiikastaan, ja jopa rasistisista lausunnoista. Pitkälti yhden puolueen ansiosta koko maan poliittinen kulttuuri ja julkinen keskustelu on muuttunut. Oikeistopopulistiselle Tanskan kansanpuolueelle media on ollut keskeinen vallankäytön väline.

Haastateltavina ovat politiikan toimittaja Erik Meier Carlsen sekä sosialidemokraattisen puolueen entinen johtaja Mogens Lykketoft. Toimittajana Janne Junttila.

YLE RADIO 1 esittää sosiaalidemokraattisen asiantuntijan suulla, että tanskalaisten asiaa ajava Tanskan kansanpuolue on automaattisesti ”äärioikeistolainen”, vaikka suuri osa sen kannattajista kuuluu työväenluokkaan eikä puolue ole mitenkään sitoutunut uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Miten Yleä voi pitää poliittisia ilmiöitä analyyttisesti ja objektiivisesti käsittelevänä tiedonvälittäjänä, kun tämänkin ohjelman asiantuntijat ovat pelkästään kohteena olevan puolueen vastustajia?

Tanskan kansanpuoluetta käsiteltiin kuin ulkopuolista vihollista, jonka kannattajien intressejä ja motiiveja ei edes haluta ymmärtää. Yhteiskuntatieteiden muotipuheessa on puhuttu jo pitkään ’toiseudesta’, jossa paheksutaan moraalisesti niitä hallitsevan kulttuurin ihmisiä, jotka eivät halua ymmärtää vähemmistöjen ja muukalaisten inhimillistä ulottuvuutta. Ohjelmaa kuunneltuani en voinut välttyä huomiolta, että sen tekijät eivät itse halunneet ymmärtää ’toista’ eli Tanskan vapauspuoluetta sen lähtökohdista käsin. Se, mikä tästä Julkinen sana -ohjelman jaksosta jäi päällimmäisenä mieleen on, että asiantuntijoiden selittäessä Tanskan ”äärioikeiston” uhkaa ohjelma loi itse uhkakuvan legitiimistä puolueesta ja sen kannattajista.