TAPAUS RAKEL LIEKKI ELI KUINKA PUNAVIHREÄ YLE KIISTÄÄ OLEVANSA PUNAVIHREÄ

Rakel Liekin eräs meriitti Ylen tuottajaksi.

Sosiaalisessa mediassa ja YouTubessa on vellonut jo monta päivää keskustelu Yleisradion kolumnistien vasemmistolaisuudesta. Luonnollisesti Yle on omilla verkkosivuillaan ollut täysin hiljaa kohusta. Tohina alkoi maanantaina, jolloin Perussuomalaisten Suomen Uutiset kertoi verkkokolumnien sensuurista. Esimerkkitapaukseksi lehti nosti hallitusta moittineen professori Janne Saarikiven kolumnin, jonka Yle kieltäytyi julkaisemasta. Perjantaina hullunmylly lähti uusille kierroksille Liberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti (kok.) nostamasta videosta, jossa tarkastellaan Ylen kolumnistien yksipuolista poliittista suuntausta, jota voi kutsua vasemmisto-feminismiksi. 

Syy, miksi lähes kaikki kolumnistit ovat antikapitalistisia vihervasemmistolaisia, johtuu SDP-taustaisesta Ylen tuottajasta Rakel Liekistä, joka pääsee yksinvaltaisesti vaikuttamaan kolumnistivalintoihin. Hänellä ei ole media-alan ammattitutkintoa eikä muutakaan akateemista korkeakoulututkintoa, mutta tästä huolimatta hänet on valittu Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen tuottajaksi. 

Ei ole sattumaa, että Rakel Liekki nimitettiin tehtäväänsä sen jälkeen kun Merja Ylä-Anttila aloitti Ylen toimitusjohtajan pestin syyskuussa 2018. Yle Watch varoitteli punamädättävästä Ylä-Anttilasta jo huhtikuussa 2018, jolloin hänen valintansa toimitusjohtaksi varmistui. Tuolloin ilmestyneessä kirjoituksessa Maanpetturikommunistia ylistävästä ylioppilaasta Ylen uusi toimitusjohtaja kerrotaan Ylä-Anttilan ensimmäisestä antamastaan haastattelusta toimitusjohtavalinnan jälkeen. Haastattelussaan hän lupasi muitta mutkitta lisätä Ylen monikulttuuripropagandaa ja marginaalivähemmistön identiteettipolitiikkaa:

Suomalaisuus on niin monelaista tänä päivänä, Ylellä on paljon roolia myös siinä, että se vahvistaa erilaisten vähemmistöjen identiteettejä ja selviytymistä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Rakel Liekin valinta on Ylen selvä linjanveto rajumpaan vasemmistoradikaaliin ohjelmapolitiikkaan. Pornotähtenä tunnettu raivofeministinen hyvesignaloija sai tuottajana vihdoin oman ideologisen hiekkalaatikkonsa, jossa voi häpeämättä ajaa vähäpätöisten kummajaisryhmien asiaa. Heti ensimmäiseksi Liekki värväsi kolumnistiksi suomalaisvihamielsen somalifeministi Maryan Abdulkarimin, joka on sattumoisin Feministisen puolueen perustajajäsen ja entinen varapuheenjohtaja.

Vauhtiin päästyään sukupuolinarsisti Liekki rekrytoi lokakuussa 2018 (vain kuukausi Ylä-Anttilan toimitusjohtajakauden aloittamisen jälkeen)  kolumnistiksi feministiaktivisti Emmi Nuorgamin, joka on tunnettu vihreän puolueen aktiivisti. Saman vuoden marraskuussa kolumnistien propagandatiimiin valittiin kirjailija ja transaktivisti (sic) Susi Nousiainen, joka katsoo meriitikseen opiskelleensa sukupuolentutkimusta. Samaa ideologista kaartia edustaa "taiteilija" Aiju Salminen, joka puuhastelee vasemmistolaisessa kulttuuriyhdistys Kiilassa ja on tehnyt Feministiselle puolueelle vaalitaidetta. Liekki värväsi nettipunakaartiinsa myös yleistä hilpeyttä herättävän tohtori Saara Särmän, feministisen ajatushautomo Hatun keskeisen perustajan. Pienempiäkin nimiä kolumnistien joukkoon on kelpuutettu, riittää kun kuuluu Liekin tuttavapiiriin ja liputtaa kilarifeminismiä kuten kirjailijiksi itseään tituleeraava Sisko Savonlahti. Omien sanojensa mukaan Savonlahti on punavihreä feministi. Miehistä aisankannattujuutta edustaa puolestaan "tuhokapitalistisista talousliberaaleista" kirjoittava päätoimittava Tuukka Tervonen. Poliittiselta taustaltaan hän on vasemmistoliittolainen.

Jo ennen Ylä-Anttilan ja Liekin nimityksiä Ylen kolumisteiksi on kutsuttu lähinnä vasemman laidan taapertajia kuten degrowth-ideologiaa ja antikapitalismia kirjoituksissaan vaatineet Jani Kaaro, Joona-Hermanni Mäkinen ja Janne Saarikivi. Samaa ideologiaa edustaa myös pahamaineinen sukupuolentutkimuksen tohtori Mona Mannevuo, joka opettaa vasemmistoliitolle feminismisiä ja Suomen kommunistiselle pguolueelle marxilaisia tulevaisuudenäkymiä. Unohtaa ei sovi myöskään Yle Watchin vanhaa tuttua, professori Heikki Hiilamoa, joka on äärivasemmistolaisen Voima-lehden suurosakas ja vihreiden entinen eduskuntavaaliehdokas. 

Perinteisen tanttafeminismin puolesta liputtavat ehdottomaksi feministiksi itseään kutsuva Asta Leppä, Hesaristakin tuttu toimittaja-feministi Reetta Räty, pulska goottifeministi Maria Pettersson sekä pornoaktivistina tunnettu feministi-toimittaja Ina Mikkola. Ei-vasemmistolaisista kolumnisteista Nato-trolli Janne "Rysky" Riiheläinen, Jari Ehrnrooth ja Kari Enqvist eivät viisasteluineen juurikaan poikkea edellä maintuista punakaartilaisista, sen verran myötäsukaisesti he suhtautuvat vasemmiston lempiteemoihin kuten maahanmuuttoon ja persu-inhoon.

Yleä kriittisesti seuraaville tuossa uusvasemmiston kuka on kukin -värväyslistassa ei ole mitään uutta. Yle Watch on kymmenevuotisen olemassolonsa aikana ollut ensimmäinen säännöllisesti ilmestyvä sivusto, jossa Yleisradion poliittinen puolueellisuus tuodaan esiin aina kuin mahdollista. Siksi onkin outoa, että vasta nyt ollaan heräämässä Ylen punavihreään politikointiin, vaikka asia on tiedetty jo pitkään. Ilmeisesti tarvittiin Ylä-Anttilan ja Rakel Liekin kaltaisten politrukkien harjoittamaa läpinäkyvää kulttuurimarxilaisuutta ennen kuin valtavirran poliittisessa oppositiossa herättiin ongelmaan.

On selvää, että vaikka näkyvät politiikot ovatkin ottaneet kantaa Ylen puolueellisiin kolumnistivalintoihin, yhtiöllä itsellään ei ole aikomustaan nostaa asiaa esille omilla foorumeillaan. Tosin mediajätti on joutunut perustelluiden syytösten edessä vastamaan kiusallisiin kysymyksiin esimerkiksi Twitterissä. Jopa toimitusjohtaja  Merja Ylä-Anttilaan oli pakko vastata julkiseen vetoomukseen Twitterissä, koska sen esitti tunnettu kokoomuspoliitikko Eija-Riitta Korhola. Vastauksessaan Ylä-Anttila viittasi kintaalla koko kysymykselle ja väitti ilman perusteluja, ettei syytteissä politisoitumissyytteissä ole mitään perää. Vastaus on yhtä uskottava kuin hipsterillä, joka itsepintaisesti kiistää olevansa hipsteri.

Valitettavasti television tai parhaassa tapauksessa Ylen verkkosivujen varassa olevat demarieläkeläismassat ovat autuaan tietämättömiä tästä debatista, koska Yle ei mainitse itse niistä mitään. Niin kauan kuin suuri yleisö on Ylen mediamonopolin vuoksi tietämätön näistä syytöksistä ja kiistämättömistä todisteista, kanavan johto voi vielä huokaista helpotuksesta. Toisaalta Ylen poliittisuus alkaa olla jo niin räikeää, että sen pitäisi huomata jokaisen vähänkin Yleä seuraavan kansalaisen. Punavihreillehän tämä ei ole mikään ongelma, koska nykyisessä muodossaan puna-Yle palvee loistavasti heidän intressejään. Kitinä alkaisi vasta sitten, jos Ylen verkkosivut täyttyisivät kansallismielisten kolumneista.. Ruben Stillerin tilalle palkattasiin emeritus professori Timo Vihavainen ja Historiadokumenteissa jankattaisiin joka maanantaina kommunistien ja muiden vasemmistolaisten rikoksista.