HYVIEN IHMISTEN RAUHANOHJUKSIA SYYRIAAN!

Läntisessä valtamediassa Yhdysvaltain republikaanit on kuvattu usein aseita heiluttavina punaniskoina, kun taas demokraatit esitetään sivystyneinä rauhan rakastajina. Koska sota on väkivallan äärimmäisin kollektiivinen muoto, luulisi vallitsevan ennakkoluulon perusteella repubikaanipresidenteistä löytyvän ne kovimmat sotahullut. Historiallinen tosiasia kuitenkin on, että pahimmat sotahaukat pesivät demokraattipuolueessa. 

Presidenttinä toimiessaan Donald Trump ei aloittanut ainuttakaan uutta sotaa, eikä se ollut sattumaa. Republikaanipuolue on perinteisesti kannattanut eristäytymispolitiikkaa toisin kuin demokraatit, joille läntisen demokratian levittäminen pommeilla on ollut sille ideloginen, universalistinen lähetystehtävä. Siksi Ylen tuore uutinen Biden sanoo ilmaiskun Syyriaan olleen varoitus Iranille ei tullut yllätyksenä poltiikkaa tarkasti seuraaville. Biden kuvasikin ilman kongressin hyväksyntää tehtyä iskua kyynisesti "paluuksi normaaliin".

Yhdysvaltain viimeisimmässä ilmaiskussa oli mukana paljon Lähi-idän valtapolitiikkaa, koska sen avulla haluttiin uhitella Israelin pahimmalle viholliselle Iranille. On tunnettua, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa on Israelin etua ajavien sionistien hallussa, mutta se ei ole koko totuus. Demokraattipuolue on toki Israel-puolue siinä missä republikaanitkin, mutta sen lisäksi se on nimensä mukaisesti kulutusdemokratiaa maailmalle levittävä imperialistipuolue.

On mielenkiintoista huomata, kuinka rauhantahtoisena esiintyvä nykyvasemmisto liputtaa Demokraattipuoleen ulkopoliittisen aggression puolesta. Kommunismin luhistumisen jälkeen heille kelpaa mainiosti demokraattien ajama uusmarxialainen identiteettipoliitikkaa homoagendoineen. Demokraattipresidentin johdolla näitä aatteita ollaan ajamassa entistä voimakkammin niihin maailmankolkkiin, joissa terveet traditiot eivät ole vielä saaneet läntistä tartuntaa. 

Luokkataistelu on hylätty, mutta idealistinen unversalismi liittää nykyvasemmiston edelleen kommunistiseen traditioon. Siksi Bidenin rauhanohjukset hyväksytään samoilla perusteilla kuin Neuvostoliitonkin rauhanohjukset aikoinaan: ne on tarkoitettu vain "roistovaltioita" vastaan, koska ne eivät vapaaehtoisesti taivu edistykselliseen maailmanjärjestykseen.  Suomessa tätä kieltä puhuu mm. uusvasemmiston entinen nuorisoidoli Maija Vilkkumaa, jonka mielestä jonkun vahvan länsimaan olisi mentävä sotimaan Venäjää vastaan, ellei Venäjän kansa nouse demokraattisesti valittuja hallitsijoitaan vastaan. Globalistien vasemmiston kannalta on onni, että heillä on nyt Bidenin kaltainen johtaja, joka on valmis kumoamaan roistovaltioiden vääränlaisen demokratian! Eihän sellainen voi olla aito demokratia, jossa suositaan globo-homon sijaan perhekeskeisyyttä ja isänmaallisuutta.

Maailmantilan kasvavasta epävakaudesta huolimatta tulemme lähiakoina saamaan ainakin ilmaista huumoria vasemmistohyväkkäiden osalta. Tulee olemaan suurta hupia seurata kuinka Hyvät Ihmiset yrittävät kiemurrella itsensä ulos luomastaan kognitiivisesta dissonanssista. Voi olla, että monet heistä ovat liian tyhmiä huomaamaan mitään ristiriitaa Hyvien asioiden kannattamisessa ja imperialistisissa sotatoimien tukemisessa, mutta ne jotka sen tajuavat, joutuvat viemään selittelytaitonsa aivan uudelle tasolle. Se jos mikä on hyvää viihdettä.

PUHE RASISMISTA ON HÄVELIÄS KIERTOILMAUS VALKOISTEN VASTAISELLE RASISMILLE

Oswald Spenglerin (1880-1936) vähän tunnetussa suomennoksessa Ratkaisun vuosia osa I (suom. 1934) kulttuurifilosofi pohtii, mitä tapahtuu valkoiselle läntiselle maailmalle kun se on piittaamatta ihmiskunnan johtavasta asemastaan. Vielä 1930-luvulla niin sanotut edistykselliset piirit hymähtivät pilkallisesti Spenglerin synkille ennustuksille, mutta tänään edes he eivät voi kiistää kulttuuripessimistin toteen käynyttä kulttuurikehitystä. 

Tosin progressiivisena etujoukkona itseään pitävän kansaosan näkemykset eroavat valtaväestöstä siinä, ettei se pidä Spenglerin toteutuneita ennustuksia lainkaan huonona asiana. Päin vastoin, he suorastaan riemuitsevat valkoisen – siis myös heidän oman – vallan vapaaehtoisesta luovuttamisesta muille. 

Meidän kohtalonamme on todistaa aikaa, jossa eurooppalaisperäiset kansakunnat ovat luopuneet terveestä itsekunniotuksestaan. Vaikka tästä tarkoituksellisesta kulttuurin hajotustyöstä vastaakin vain pieni äänekäs joukko, on sen ihmisoikeuksien varjolla harjoittama propagandatyö lyönyt itsensä läpi varsinkin mediassa. Sitä kautta se leviää vaarallisesti vastahankaiselle massalle, joka ei ainakaan vielä ole valmis luopumaan oikeudestaan kotimaahansa. Vieraita intressejä palvelevassa mediassa kansallismasokistinen indoktrinaatio on perustunut kansalaisten hitaaseen mutta varmaan väsyttämiseen toistamalla rituaalinomaisesti tuttuja mantroja monikulttuurin välttämättömyydestä, maahanmuuton tarpeellisuudesta ja kansakunnan olemattomuudesta. 

Toisinaan kulttuurimarxilainen vallankumous ottaa suuria harppauksia kuten Maon johtama kommunistinen Kiina aikoinaan. Viimeisen kolmen viikon aikana mustan rikollisen George Floydin epäonnistunut pidätys ja siitä seuranneet Black Lives Matter (BLM) -liikkeen "mielenosoitukset" (lue: väkivalta) ovat vetäneet täysin uudet parametrit sille, kuinka alhaisesti valkoinen valtakulttuuri voi madella ja kuinka härskisti media voi faktoja pimittämällä rummuttaa propagandaansa universaalista valkoisesta syyllisyydestä. Ylen uutisanti BLM-likkeestä ja siihen aasinsilloilla liitetystä rasismista on ollut käsittämättömän ylitsevuotaava.

Tolkuton vaahtoaminen yhden rikollisen kuolemasta toisella puolella maapalloa ei olisi mahdollista ilman käsikirjoitettua tarinaa, jossa ikävät tosiasiat on karsittu sopivasti pois. Nimittäin koko tarinan kertomisella George Floydista ei voitaisikaan leipoa viatonta Jeesus-hahmoa, joka kuolemallaan lunasti mustien hurskauden ja valkoisten syntien anteeksiannon. Katsotaanpa tarkemmin vähän tunnettuja faktoja "tuiki tavallisesta amerikkalaismiehestä", jonka Ylekin on nostanut aikamme pyhimykseksi Greta Thunbergin rinnalle.

Ensinnäkään Ylessä ei ole kertakaan nostettu esille sitä, miksi 46-vuotias väkivaltarikoksista tuomittu huumeidenkäyttäjä ylipäätään pidätettiin. Mikäli olisimme vain Ylen varassa, syntyy mielikuva, jossa poliisi pidätti Floydin ilman syytä tai peräti rasistisin motiivein. Tosiasiassa syynä pidätykseen oli rikosepäily, sillä huumausaineiden käyttäjänä tunnettu Floyd yritti tehdä myymälässä ostoksen väärennetyllä 20 dollarin setelillä. The Sun -lehden mukaan hälytyksen tehnyt myyjä kertoi Floydin käyttäyneen sekopäisesti. Floydia pidättämään saapui neljä poliisia, Derek Chauvin, Thomas Lane, J. Kueng ja Tou Thao, joista vain Chauvin ja Kueng ovat valkoisia, joten tapausta on vaikea luokitella valkoisten poliisien rasistikseksi ylilyönniksi. 

Floydin kuolema oli pelkkä onnettomien tekijöiden yhteistulos, sillä hänen menehtymiseensä vaikuttivat poliisi Derek Chauvinin kovaotteisuuden lisäksi myös huumausaineiden vaikutuksena oleminen yhdistettynä krooniseen sairauteen. Yleisesti saatavissa olevien ruumiinavauspöytäkirjojen mukaan Floydin elimistössä oli mm. fentanyylia, kannabinoideja ja metamfetamiinia. Aivan tavallinen amerikkalainen perheellinen mies, jos uskomme Ylen haastattelemien asiantuntijoiden vakuutteluihin...

Pidätyksen syyn sivuuttamisen lisäksi Yle jättää kertomatta myös "viattoman mustan kansalaisen" värikkään henkilöhistorian. Hän on mm. saanut viiden vuoden vankeustuomion asuntomurroista ja aseellisesta ryöstöstä, jossa hän painoi käsiaseellaan raskaana olevan valkoisen naisen vatsaa. Kaiken tämän "tavallisuuden" lisäksi Floyd kuului mustien rikollisjengiin ja toimi pornonäyttelijänä.  On selvää, että tällaisten tosiasioiden kertominen saisi tapauksen näyttämään siltä, jollaisia Amerikassa tapahtuu päivittäin: huumeissa olevan mustan rikollisen pidätyksen rysän päältä.

Tällaisen valkoisia ryöstäneen ja mukiloineen huumerikollisen vuoksi valkoiset ovat osallistuneet lukuisiin mielenosoituksiin, joissa on vastustettu yksinomaan valkoisten olematonta rasismia. Suomessakin nähtiin kesäkuun alussa Black Lives Matter -tapahtuma, jossa esiintyi nimekkäitä poppareita aina Lauri Tähkästä Maija Vilkkumaahan. 

Valkoisten osallistuminen BLM-mielenosoituksiin ei kerro vain tietyn kansanosan patologisesta etnomasokismista vaan myös amerikkalaisen valtakulttuurin apinoinnista. Tästä kertoo osuvasti vanha vihainen herrasmies Timo Vihavainen blogikirjoituksessaan Nuoriso apinoi: 

Tässä toistui juuri se sama asia, joka oli tuntunut niin epäuskottavalta aikoinaan 1970-luvulla: nuoriso apinoi, koska sen täytyy apinoida. Kohteen ja tavan määräävät aikakauden ja hetken esikuvat ja ärsykkeet, ei mikään intellektuaalinen tai moraalinen näkökohta. 

Valkoisen poliisin perusteeton väkivalta tummaihoisia kohtaan ei tosiaankaan ole meillä mikään ongelma eikä ole mitään epäilystä siitä, että tuo porukka tietää sen erinomaisesti. Onko se ongelma USA:ssa on taas juttu erikseen.  

Tilastojen perusteella se ei ole, mutta amerikkalaisen yhteiskunnan sairaudet ovat siksi monimutkainen kysymys, ettei niihin kannata puuttua tässä eikä niistä varsinkaan kannata luennoida sille porukalle, joka oli menossa demonstroimaan. Ei se heitä kiinnosta. 

Asian pihviä voi pitää kaksiosaisena. Ensiksikin tässä tarjoutui tilaisuus päästä esittämään roolia, esiintymään. Esille nostettu asia oli sinänsä uskomattoman typerä, mutta tarjosi aasinsillan esiintyä hyvänä ihmisenä, joka vastustaa pahuutta. Sitä jopa pääsi tekemään seurassa, jonne kokoontuivat samankaltaisesta toiminnasta ja samankaltaisesta seurasta kiinnostuneet.  

Toiseksi tämä roolileikki tarjosi tilaisuuden esiintyä henkisesti amerikkalaisena. Trumpia ei tämä joukko siis todellakaan halua uudelle kaudelle ja tässä kansalaiselle tarjoutui tiaisuus kertoa kaltaisilleen yksin tein sekin asia. 

Normaali, tervejärkinen ihminen tietenkin huomauttaa tähän, ettei Suomi suinkaan ole mikään Amerikka eikä kaukaisen ulkomaan jossakin kolkassa ollut yksittäistapaus kuulu meille millään oikeudella eikä logiikalla. Sitä paitsi mikään ei muutu minkään vertaa sellaisen happeningin takia, jolla tosiasiassa ei ole edes osoitetta. 

On selvää, että tätä hyväkkäiden joukkoa ei kiinnosta mielenilmaukset Suomessa tapahtuvasta kovan luokan rasismista, jota harjoittavat pääasiassa muut kuin suomalaiset. Afrikkalaistaustaiset miehet ovat murhanneet ja leikelleet suomalaisnaisten päitä irti, mutta on turha kuvitella, että tällaiset "monikulttuurin kasvukivut" kirvoittaisivat rasismin vastaisiin mielenosoituskonsertteihin Senaatintorille.

Sanaa rasismi toki viljellään mediassa ahkeraan, mutta sillä on tätä nykyä erilainen merkitys kuin vaikkapa 1980-luvulla, jolloin moralisoinnin kohteena oli Etelä-Afrikka (sen jälkeen Afrikan eteläkärjen väkivallasta ollaankin oltu hiljaa, koska uhreina ovat valkoiset). Varsinkin viime viikkojen BLM-agitaatio on saanut tiedotusvälineet jauhamaan loputtomasti rasismista, jolla tarkoitetaan vain valkoisen harjoittamaa rasismia. Itse asiassa rasismi-sanan käyttäminen nykymerkityksessä on rasistista, sillä sen tuomitsevalla ilmaisemisella halutaan viitata vain valkoisiin. Käytännössä "rasismin vastustaminen" on rasistista valkoisten vastustamista, heidän oikeuttaan vaalia maarajojaan, etnisyyttään ja kulttuuriaan. Rasismista onkin tullut eräänlainen julkisen keskustelun koodisana valkoisten vastaiselle rasismille.  

Sitä paitsi rasismin liittäminen pääasiassa valkoisiin on täysin valheellista, sillä kaikista maailman väestöistä valkoiset ovat vähiten rasistista. Jopa valkoisten maiden sisällä valkoinen enemmistö on huomattavatsti vähemmän rasistisia kuin mustat, etenkin kovan luokan väkivallassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa mustat tappavat valkoisia määrällisesti moninkertaisesti enemmän kuin valkoiset, vaikka heitä on monta kertaa vähemmän kuin valkoisia.

Jos taas vertailukohdaksi otetaan nyt paljon esillä ollut Yhdysvaltojen poliisiväkivalta, siinäkään ei näy mitään erityistä rasistista tendenssiä mustia kohtaan. Päinvastoin, esimerkiksi vuoden 2015 tilasto kertoo, että poliisi surmasi 330 miljoonan asukkaan Yhdysvalloissa vain 17 aseetonta mustaa. Samaisena vuonna kaikista poliisin (monet heistä mustia) ampumista 1200:sta amerikkalaisesta yli 70% oli valkoisia. Kiinnostavana yksityiskohtana lisättäköön, että vuonna 2015 kaikista Yhdysvalloissa henkirikoksen tehneistä henkilöistä 48% oli mustia. Rikostilastot osoittavat kiistattomasti, että mustat ovat tosiasiassa aliedustettuja kiinniottotilanteissa kuolleiden joukossa. Toisin sanoen jos mustia arvioitaisiin värisokeasti väestön ja rikosten määrän suhteen, heitä kuolisi pidätystilanteissa huomattavasti enemmän kuin nyt.

Mitkään tilastolliset tosiasiat eivät kuitenkaan horjuta Hyviä ihmisiä, koska he eivät edes halua olla tietoisia sellaisista; "rasistiset tilastot" synnyttävät vain "väärää tietoisuutta". Heillä on ideologiaansa varten ihan omat tilastonsa tyyliin Helsingin Sanomat, jossa mustien huono-osaisuutta selitetään edelleen 60-lukulaisilla sosiologian teorioilla "rakenteellisesta rasismista" ilman epäilystäkään, että mustissa itsessään saattaisi olla jotain vikaa.

Tilastojen perusteella rasismia löytyy, mutta se kohdistuu pääasiassa valkoisiiin. Silti media ja Suomessa etenkin Yle melskaavat jatkuvasti kovaan ääneen rasismista, johon syyllistyvät mediajätin mukaan vain valkoiset. Ohessa lista Ylen verkkosivujen rasismia käsitteleviä mielipideuutisista viime ajoilta:

Neekerisaari on kiinteistörekisterissä uudella nimellä – nyt myös Kotus puoltaa rasistisen nimen poistoa Maanmittauslaitoksen kartoista'

Bella Forsgrén näkee rasismia eduskunnassa, Paul Abbeyn ystävää puukotettiin, mutta Okko Soila luottaa Suomen poliisiin – tätä he toivovat rasisminvastaiselta kampanjoinnilta

Valtaosa afrikkalaistaustaisista kokee Suomessa syrjintää ihonvärinsä vuoksi, kertoo tuore selvitys – lapsillekin saatetaan huudella törkeyksiä

Rasismi on muutakin kuin silminnähtävää väkivaltaa, muistuttavat nuoret: "Se on paikan vaihtamista bussissa ja vääriä oletuksia"

Milloin luit viimeksi kirjan, jonka kirjoittaja ei ole valkoinen?

Ensimmäisenä Suomessa: koulujen ja päiväkotien työntekijöille rasisminvastaista koulutusta Helsingissä

Jälleen rasismin vastainen mielenosoitus Helsingissä – uusi yhdistys vaatii poliisia käyttämään haalarikameroita

George Floydin hautajaisissa painotettiin muutoksen merkitystä: "Hän muutti maailmaa", "Emme saa kääntyä pois"

"Hänen kohtalonsa muuttaa maailmaa" – Katso kuvakooste George Floydin hautajaisista

Rasistisia patsaita vastaan kapinoidaan myös Belgiassa – Julmasta kolonialismista tunnetun kuningas Leopold II:n patsas poistettiin jo Antwerpenissä

Etelävaltioiden vanha sotalippu vastatuulessa – Yhdysvaltain mustien liike haluaa poistaa rotusorron tunnukset

Black Lives Matter -mielenilmaus kokosi Turun tuomiokirkon edustalle satoja ihmisiä

Mustan miehen pikaruokaravintolan pihalla ampunut poliisi erotettu Atlantassa – mielenosoittajat polttivat tapahtumapaikan ravintolan

Mustien rikollismiesten puolustamiseksi aikoinaan perustetun Black Lives Matter -liikkeen viime aikainen mellakointi, ryöstely ja tuhopolttelu on jätetty Ylessä tarkoituksellisen vähälle huomiolle ja tilalle on tuotu kollektiivinen valkoisten syyttely. Yksikään toimittaja tai haastateltu asiantuntija ei ole tuominnut mustien vandalismia ikään kuin kyse olisi lapsista tai vähämielisistä, jotka eivät ole vastuussa teoistaan. Mustat lienevät ainoa roturyhmä maailmassa, joka alkaa tuhota omaa lähiympäristöään heti sen jälkeen kun heidän "yhteisönsä" rikolliselle on käynyt huonosti poliisin kanssa. 

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, vaan hämmästyttävintä on valkoisten osallistuminen moiseen riehumiseen. Tästä antaa kuvaavan esimerkin mikäpä muu kuin Ruotsi, jossa on hyökätty viranomaisia vastaan "rauhanomaisissa" BLM-tapahtumissa. Ja kaikki tuo väkivalta vain mustan amerikkalaisrikollisen puolesta kaukaisessa Pohjolassa...

KULTTUURIMAFIAN MIELIVALTA KERTOO VAIN VASEMMISTON RAPPION SYVENEMISESTÄ

Kulttuurväen Isosisko julistaa kahden minuutin vihahetken
Timo Hännikäisestä.

Yle Radio 1, keskiviikko 17.10.2018 klo 17.30, Pyöreä pöytä: Ihmisoikeudet on sillä amerikkalaisella postmodernilla taideteoksellakin

Auttaako ilmastonmuutokseen se, että otan lyhyempiä suihkuja? Miksi haukumme aina Trumppia vaikka itsellämmekin on varsin ymrpäristövastainen hallitus? Saako messuilla ja markkinoilla kaikenlaiset ryhmät olla esillä? Tuleeko brexit todella? Hyviä kysymyksiä vastauksineen esittivät Pauli Aalto-Setälän johdolla Maija Vilkkumaa, Juha Itkonen ja Mika Pantzar. Twitter: #pyöreäpöytä

Linkki Yle Areenaan.

Ylen uutispuolella on oltu hiljaa totalitaristisen äärivasemmiston viimeisimmistä vihakampanjasta, jossa kansallismielisyyteen kytköksissä oleva Kiuas Kustannus poistettiin Helsingin kirjamessujen järjestäjien joukosta. Tapauksen tarkemmat taustat paljastavat, kuinka vasemmiston vaatima poliittinen korrektius ylittää jälleen parodiahorisontin.

Kaikki alkoi siitä, kun vain pari päivää ennen messuja äärivasemmistolainen mitättömyys ja pahamaineinen kantelupukki nimeltä Veikka Lahtinen teki kirjamessujen johdolle valituksen Kiuas Kustannuksen osallistumisesta tapahtumaan. Tämän jälkeen hän teki valituksesta julkisen Facebook-sivullaan, jota voi pitää jossain määrin kunnioitettavana (joskin omahyväisenä) ratkaisuna, koska yleensä äärivasemmiston nilkit tekevät Stasi-ilmiantonsa anonyymisti.

Messujen ohjelmajohtaja, itseään neljännen polven feministiksi kutsuva Ronja Salmi, ei asiaa kauaa harkinnut, kun hän jo parin tunnin päästä ilmoitti, että Kiuas Kustannus on suljettu pois messuilta. Mitään keskusteluja Kiuaksen edustajien kanssa ei käyty, vaan päätös tehtiin ilman heidän kuulemistaan. Ratkaisunsa perusteluksi Salmi ilmoitti, että Kiuas Kustannus ei edusta Helsingin kirjamessujen arvoja. Kummallista kyllä, messujen arvoista ei voi lukea oikeastaan missään, mutta tapauksen johdosta lienee selvää, ettei ko. arvoihin kuulu ainakaan sananvapaus.

Sensuuria ja poliittista tukahduttamista kannattaville äärivasemmistolaisille olisi ollut edullisinta, että kirjailija Timo Hännikäisen vetämä kirjayhtiö olisi suljettu kaikessa hiljaisuudessa pois messuilta, jolloin se ei saisi näkyvyyttä ja myyntiä. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt sitä, että valtamedia olisi ollut hiljaa epämieluisan kirjakustantajan pois potkimisesta, mutta vihakampajan ja sen sympatisoijien harmiksi Helsingin Sanomat kertoi asiasta näyttävästi. Ylessäkin reagoitiin sen verran, että Messugate otettiin yhdeksi aiheeksi Yle Radio 1:n Pyöreä pöytä -ohjelmaan.

Aiheen otti esille Pyöreä pöydän vakiovieras, vasemmistotaustastaan tunnettu laulaja Maija Vilkkumaa. Suurin osa hänen puheenvuorostaan meni Hännikäisen persoonan ja maailmankatsomuksen sättimiseen, mutta jopa hän epäili Kiukaan poissulkemisen mielekkyyttä. Nimittäin jo nyt on käymässä selväksi, että Hännikäisen kirjafirma saa valtavasti ilmaista julkisuutta. Kiukaan oman ilmoituksen mukaan sen kirjamyynti onkin moninkertaistanut parissa päivässä ja nimi jäänyt niidenkin mieleen, jotka eivät ole kuulleet kustantamosta koskaan mitään. Jälleen kerran vasemmisto ampui totalitaristisissa vaatimuksissaan itseään jalkaan.

Pyöreän pöydän muut vieraat kuten Juha Itkonen ja varsinkin Mika Panzar pitää Kiuas Kustannuksen syrjimistä pöyristyttävänä ja huolestuttavana ilmiönä, vaikka eivät liberaaleina kannatakaan Hännikäisen ja Sarastus-verkkolehden poliittisia näkemyksiä. Keskusteluilmapiirin polarisoituminen alkaa muistuttaa selvästi Amerikassa pitkään käytyä kulttuurisotaa. Kuten sielläkin, myös täällä siihen on syyllinen likaisia keinoja käyttävä hegemoninen liberaalivasemmisto, joka ei kestä, että sen vuosikymmeniä hallinneita näkemyksiä kyseenalaistetaan. Suomessa tilanne on jopa Amerikkaa pahempi, koska täällä ei ole samanlaista sananvapauden suojaa kuin Yhdysvalloissa. Sen vuoksi kulttuurikenttää hallitseva vasemmisto oikeistolaisine aisankannattajineen voi yksinkertaisesti vedota inhoaminsa mielipiteiden "rikollisuuteen" saadakseen tahtonsa läpi. Julkisten mielipiteiden portinvartijoina he voivat myös melko rauhassa sensuroida näkemyksiä, joista eivät itse satu pitämään.

Todellisuudesta yhä etäämmälle kaikonnut nykyvasemmisto on hulluksi tulemisestaan huolimatta edelleen vaikutusvaltainen ja tuhoisuudessaan siten vaarallinen. Silti vallan humalluttamanakin se on lopulta heikko ja kaukana siitä sisäisestä voimasta, joka sillä oli kun se taiseli tavallisten perheellisten työtätekevien kansanjoukkojen puolesta.

2000-luvun Stasi-ilmiantajana jo pitkään toiminut Veikka Lahtinen on tyyppiesimerkki vasemmiston rappiosta. Vähintään neljään biologiseen sukupuoleen uskova Lahtinen on pumpulissa kasvanut lumihiutale, jonka vasemmistolaisuus on niin pakkomielteistä tasa-arvofundamentalismia, että tavallisen duunarin on käytännössä mahdoton samaistua siihen. Sankarillisen työväenluokan arvoja eivät edusta myöskään hänen valituksessaan mainittu vaatimus turvatilasta (safe space) vähemmistöjen (so. globaalin enemmistön) edustajille, koska Hännikäisen edustama uusfasistinen ajattelu muka uhkaa niitä. Tällaiselle mekkoeinarille voi tosiaan lahjoittaa hamekangasta, koska hänen mielestään tietyt sanat ja totuudet ovat järjestelmän suosikkiryhmille niiden fyysisen olemassolon uhka!

Jossain Facebookin keskustelussa ihmeteltiinkin, miksi Veikka Lahtisen kaltainen Stasi-vasikka liikkuu edelleen kahdella terveellä jalalla. Joku irvileuka kommentoi, että jostain brittiläisestä veikkaustoimistosta voisi kysäistä, että mikä mahtaa olla Mikki Hiiri -paitaan sonnustautuneen uuskommunistin mahdollinen kerroin ivaliditeetista syyskaudella 2018. Lahtisen kohdalla näin drastisten toimien harkinta on kuitenkin turhaa, sillä helpoiten hänen hauraan mielensä saa järkkymään, jos joku huutaisi hänelle postiluukuusta, että SUKUPUOLIA ON VAIN KAKSI!

Milleniaalisukupolven Veikka Lahtinen on lopultakin vain huomiohuora, joka tekee vasemmiston likaisen työn. Todellinen syyllinen Messugatessa on se taustaporukka, joka on jostain käsittämättömästä syystä valinnut vasta 25-vuotiaan punaviherpimatsu Ronja Salmen Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajaksi. Omituinen valinta kuitenkin osoittaa, että hegemonisen vasemmiston tarkoitus on työntää vaivihkaa korkeille paikoille fanaattisia punaliberaalizombeja, jotka sitten toteuttavat mitä mielipuolisempia uusvasemmiston päähänpistoja stalinistella päättäväisyydellä.

Kun Salmi sai käsiinsä tuttunsa Lahtisen valituksen, hän ei kyseenalaistanut sitä mitenkään, vaan toteutti aateveljen toiveen sellaisenaan pika-aikataulussa. Äkkiväärän asenteen erimielisiä kohtaan ymmärtää, kun tietää, että Salmi on punavihreä poliittinen broileri, jonka kulttuuritoimintaa määrittää pelkästään ideologia, johon kuuluu militantti feminismi ja äärivasemmistolaisuus. Millaisia asenteita voi ylipäätään odottaa ihmiseltä, joka on kahden punavihreän lesboäidin kasvattama?

Vasemmistolaista ulkoaohjautuvuutta ja ennalta-arvattaa laatikkoajattelua, jota Lahtinen ja Salmikin edustavat, kuvaa parhaiten viime päivinä maailmanlaajuiseksi meemiksi noussut NPC-hahmo. Kyse on tietokonepelin hahmosta, jonka lyhenne NPC (Non-Player Character) tarkoittaa statistia, jonka tekemisiä ohjaa tietokoneen algoritmi. Kyseessä on siis henkilö tai hahmo vailla omaa ajattelua ja sellaisia löytyy eittämättä eniten äärivasemmistolaisista SJW-kliseekimpuista ja Facebook-ilmiantajista.

Kuten sanottua Salmen valinta messujohtajaksi täytyi johtua hänen sopivasta ideologiastaan, jota hän on myös tarpeen tullen valmis noudattamaan. Taiteellisia ja kulttuurisia meriittejä tällä ylioppilaalla (v. 2012) ei käytännössä ole juuri lainkaan, ellei sellaisiksi lasketa sitä, että hän on tehnyt lapsille pari heppakirjaa ja juontanut lastenohjelmaa. Timo Hännikäinen onkin vetoomuksessaan vaatinut Salmen erottamista tämän ilmeisen epäpätevyyden vuoksi. Erottaminen tuskin tulee kyseeseen, sillä messuista vastaava vasemmistoliberaali taustaporukkka ei voi perääntyä tuumaakaan kasvojen menettämisen pelossa. Koska virheitä ei tunnusteta, tapaus tulee osaltaan vain syventämään kansakunnan kahtiajakoa ja poteroitumista omiin juoksuhautoihinsa.

MUSTA PERJANTAI PANEE SINIVALKOISEN SUOMEN VIEMÄRISTÄ ALAS

Yle TV1, perjantai 1.12.2017 klo 21:05, Perjantai 

Viina, sauna, nyhtökaura. Mikä kaikki tekee Suomesta Suomen ja mistä on jo aika päästää irti? 100-vuotiasta Suomea kyseenalaistamassa kirjailijat Tuomas Kyrö ja Juha Hurme. HD

Yle ei edes teeskentele olevansa puolueeton, kun sen Perjantai-ohjelman Suomi-teemaan on valittu keskustelijoiksi vain liberaaleja ja kommunisteja. Ei puhettakaan, että haastateltaisin kulttuurivaikuttajia, jotka haastaisivat suomalaisuutta hegemonisesti määrittävät "kriittiset" vasemmistoliberaalit.

Koska kansan syvien rivien tervejärkistä konservatiivista ääntä ei ohjelmassa kuulla, kuvaruudun täyttää "parantuneena" ex-skinheadina tunnettu arvoliberaali kirjailja Tuomas Kyrö ja avoimesti kansallismielisyyttä vastustava tuore Finlandia-palkittu kulttuurikommunisti Juha Hurme. Siinä missä julkkistyrkky Kyrön asenne edustaa kaupunkilaisliberaalin nilkkimäisen ironista hipsteröintä, Juha Hurme hyökkää suorasukaisen avoimesti tavallisia suomalaisia, näitä maan hiljaisia, vastaan.

Kansasta vieraantuneet kulttuurielämän kermaperse-vasemmistolaiset ovat systemaattisella arvonakertamisellaan suurimpia syyllisiä siihen, että 100-vuotias Suomi on hajanaisempi ja eripuraisempi kuin koskaan. Kuka tästä internationalistisesta uusbolshevismista hyötyy? Millainen järjestelmä tuottaa esimerikiksi poppari Maija Vilkkumaan kaltaisia muotiajattelijoita, jonka indoktrinoidusta järjenjuoksusta saa hyvän käsityksen Helsingin Uutisten tuoreesta jutusta Maija Vilkkumaa on kyllästynyt talvisodan ja Suomen lipun ihannointiin – "Kaipaan anti-isänmaallista meininkiä".  Punaisen kulttuurielämän puolellla Vilkkumaa näyttää olen aika tyypillnen yli 40-vuotias puberteettinen kiukuttelija, pikku prinsessa, joka on saanut kaiken, mutta märisee kun maailma ei tanssikaan hänen piillinsä mukaan; "mutsi ja faija on perseestä ja isänmaallisuus on niinku silleen perseestä koska koko Suomi on perseestä ja silleen".

Selvää on ainakin se, että uusvasemmiston arvo- ja väestöpohjan rapauttaminen on ollut tarkoituksellista kulttuurisotaa 1960-luvun lopulta lähtien. Viime vuosina tätä suomalaisvastaista kulttuurisotaa on lietsonut näkyvimmin punaisen teatterielämän äänitorivi Juha Hurme, vieläpä Ylen suosiollisella avustuksella.

Tavallisia suomalaisia vastaan hyökätään monelta rintamalta. Liberaalioikeisto on suomalaiset sivuuttavassa globalismikiimassaan vaikuttanut eniten kansalaisten taloudelliseen eriarvoistumiseen, jonka vuoksi monet veljet ja sisaret ovat tippuneet "hyvinvointivaltion" kelkasta. Osaltaan tähän vaikuttaa "oikeiston" vasemmiston kanssa tekemä yhteistyö, jossa maahan tuotetuille vierapopulaatioille lahjoitetaan yhteisestä verokertymästä resursseja, jotka ovat pois kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. 

Ylen uutisessa Professori Juho Saari suomalaisista: Emme enää koe, että olemme samassa veneessä varoitellaan kansan kahtiajaosta ja yritetään löytää keinoja sen estämiseksi. Valitettavasti Saari on myöhässä, sillä eriytmistä on jo tapahtunut huolestuttavan paljon. Tästä "kiitos" oikeistoliberaalien ja punavihreiden epäpyhälle liitolle, jossa tärkeämpää on globalistinen ideologia kuin suomalaisuuden säilyminen:

Suomen yhtenäisyyden ratkaisevat Saaren mielestä kaksi asiaa: – Ensimmäinen asia on ilman muuta luottamus. Sekä luottamus julkiseen valtaan että luottamus toisiin ihmisiin. Se tuo sitä joustavuutta yhteiskuntaan, jota vaikeina aikoina tarvitaan. Toinen on pärjäämisen kokemus ja pärjääminen ylipäätään. Menojen pitää olla pienemmät kuin tulot pysyvästi, että ihmiset pystyvät itse tekemään elämässään valintoja. Se tuo sitä innovatiivisuutta ja joustavuutta, mitä suomalainen yhteiskunta tarvitsee.

Yle TV1, perjantai 1.12.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Karahtiko vihreiden suosio karille? Vieraana kansanedustaja Emma Kari (vihr.) #pressiklubi HD Google-kalenteriin Lisää suosikkiohjelmiin

Mitä mitä mitä!? Missä on joka paikan "asiantuntija" Anu Koivunen? Vielä viime perjantaina hän oli ohjelmassa vakiasiantuntijana. Koivusen korvaajaksi saatiin sentään toinen äärivasemmistolainen, pseudovihreä toiseuden halaaja Emma Kari.

Sekopäisenä punaviherkiihkoilijana tunnettu Emma Kari piti sukupuolinarsistisena femikommunistina Suomen suurimpana ongelmana naisiin kohdistuvaa "seksuaalista häirntää" ja kannatti lynkkausmentaliteettia, jossa jo pelkän epäilyn perusteella voitaisiin julkaista julkisia (lynkkaus)listoja epäillyiden nimistä. Anu Kovunen voi olla ylpeä aatesisarensa yksisilmäisestä koohottamisesta.

Yle Teema Fem Perjantai 1.12. klo 19:00, Ootsä joku maahanmuuttaja? 

8/8. Byron on kansainvälisesti menestynyt house-tanssija New Yorkista. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen hän jätti hyvin palkatun IT-alan työnsä Wall Streetillä ja omistautui tanssille. Redneck Productions, 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


                                                     *****************************


Päivän ikävin ja samalla tärkein kuolinuutinen Suomessa: Susi kuoli jäätyään auton alle Siikajoella. Hiljentykäämme.

EU:N MÄÄRÄYKSESTÄ SOSIAALISEEN MEDIAAN POLIITTINEN SENSUURI

On suurta ironiaa, että heti seuraavana päivänä kun libyalaistaustainen jihadisti oli tehnyt Manchesterissä terrori-iskun valkoisia lapsia vastaan, EU ilmoittaa hyväksyneensä mielivaltaisen lain, jolla estetään sosiaalisessa mediassa eurooppalaisten kritiikki monikulttuuria, EU:ta ja islamistiterrorismia vastaan. Samalla se antaa 2000-luvun mitä halveksutuimmille pavlik morozoveille, noille Järjestelmän punavihreille vahtikoirille, mahdollisuuden ilmiantaa mikä tahansa faktaan pohjautuva näkeymys, joka ei satu miellyttämään heitä. Ylen eilisessä uutisessa EU-ministerit hyväksyivät lain suitsimaan sosiaalisen median vihapuhetta diktatorinen toimenpide tiivistetään yhteen lauseeseen:

EU-maiden ministerit ovat hyväksyneet suunnitelman, jonka tarkoituksena on saada kuriin sosiaalisessa mediassa räjähdyksenomaisesti lisääntynyt vihapuhe ja valeuutisten levittäminen.

Sananvapautta ja oikeustajua loukkaava tyrannimainen määräys koskee tarkoituksellisesti vain sosiaalista mediaa, koska se on Internetin blogien ohella ainoa paikka, jossa kansalaiset voivat ilmaista yhteiskuntakriitiikkiä ilman pelkoa sensuurista, tuomioista ja järjestelmän prostituoituina toimivien "asiantuntijoiden" viimeisistä sananvuoroista. Sensuurin taustalla on kansalaisten oikeutettua suuttumusta pelkäävä EU-hallinto, joka haluaa viedä alamaisiltaan viimeisetkin foorumit, joissa eurooppalaiset voivat laukoa totuuksia maanosamme katastrofaalisesta tilanteesta. 

EU:n klienteeli hokee mantran lailla kulttuurimaxilaisten punaisessa yliopistossa kehittelemää orwellilaista termiä vihapuhe antaakseen oikeutuksen sensuurille, jonka tarkoitus on ainoastaan tukahduttaa totuuspuhe. EU-maiden ministerien hyväksymä päätös kertoo "eliitin" paniikista, jonka räjähdysmäisesti kasvanut kansalaiskritiikki on synnyttänyt. Mikäli EU olisi kansalaistensa puolella, se olisi ottanut korviinsa lisääntyneen kritiikin ja yrittänyt ratkaista ne huolet, joita tavallisilla eurooppalaisilla on kerrottavana. Koska korruptoitunut EU ei ole kansalaistensa asialla, se ei yritäkään kuunnella sitä, vaan päinvastoin turvautuu sortoon, jotta alamaiset alistuisivat etniseen tuhoomme tähtäävän politiikkaan.

Mitä tulee sitten vihaan sinänsä, sitä on Eurooppa pullollaan, mutta toisin kuin julkisuus asian esittää, sen suuri lähde ei kumpua tavallisista eurooppalaisista. Määrältään suurin kansaryhmän viha kohdistuu Euroopan alkuperäisiin valkoisiin ja tätä kaunaa harjoittaa systemaattisimmin islamilaiset maahantunkeutujat, valtamedia ja omahyväiset vasemmistolaiset, joiden kanssa "kansalliset" eliitit ja EU ovat petoksellisesti yhteistyössä. Siksi ei ole sattumaa, että EU:n uusin sortolaki koskee vain sosiaalista mediaa eikä esimerkiksi valtamedioita kuten suomalaisvihaa tihkuvaa Yleisradiota ja Helsingin Sanomia. Kuten viime päivinä on käynyt selväksi, nuo valheen mestarien kaikkialle leviäviät uutisraportit ja analyysit eivät edes raakalaisimman muslimiterrorismin edessä puutu pyhään lehmään nimeltä maahanmuutto, eikä koko sanaa mainita lainkaan näiden uutisten yhteydessä. Valhemedian ja poliitikkojen asenne näyttää olevan, että vaikka muslimit räjäyttäisivät koko Euroopan ilmaan ydinpommeilla, pyhään maahanmuuttoon ei saisi tehdä mitään muutoksia.


                                                        ****************************


Ylen asenteesta kertoo ehkä parhaiten Ruben Stillerin Radio Suomessa vetämä Pyöreä Pöytä -ohjelma, jonka tuoreimmassa jaksossa Onko sana rasismi kärsinyt inflaation? demarisionistinen juontaja kävi vastaiskuun ikävää todellisuutta vastaan ummistamalla silmänsä Manchesterin tapahtumille ja ottamalla sen sijaan "ajankohtaiseksi" aiheeksi lempiteemansa rasismin, koska sillä voidaan perusteettomasti syyllistää suomalaisia ja muita valkoisia. Kun huomio oli käännetty härskisti pois valkoisia vastaan tehdystä massamurhasta, saivat Pyöreän pöydän vasemmistofeministiset vakiovieraat  Kaarina Hazard ja Maija Vilkkumaa höpöttää rauhassa punaisen yliopiston hellimää diskurssia "valkoisesta etuoikeudesta". Olisi mukava kysyä Hazardilta, minkälainen valkoinen etuoikeus koettiin maanantaina Manchesterissa.

Kummankin rotudenialistiset horinat oli lainattu suoraan punavihreän propagandan työkalupakeista, mutta tällä kertaa pidemmän korren veti kympin tyttö Maija Vilkkumaa, jonka mielestä "tiede on todistanut" (eikä ole) ettei rotuja voi olla taksonomisesti olemassa, koska kyse on muka vain pelkästä ihonväristä eikä esimerkiksi mitattavista mentaalisista kykyeroista. Vilkkumaa ei luonnollisestikaan viitannut yhteenkään tutkimukseen, vaan ainoastaan median toistamaan hokemaan, joka ei perustu faktoihin. Tiedeyhteisö ei ole rodusta tai genettisistä klustereista suinkaan yksimielinen, vaikka esimerkiksi American Psychological Associationin kyselyn mukaan suurin osa sen jäseninä olevista tutkijoista ja opettajista pitää rotua validina biologisena kategoriana. 

Vilkkumaa ei myöskään löytänyt syitä sille, miksi eteläisen pallon puoliskon ihmiset eivät kykene henkisillä voimavaroillaan luomaan hyvinvointia, vaan tunkeutuvat luonnonvaroiltaan köyhien mutta neuvokkaiden pohjoisten kansojen valmiisiin pöytiin. Maahanmuuttoinvaasiota hän pyrkikin selittelemään "edistyksellisten" tutulla patenttivastauksella eli ilmastonmuutoksella. Jos Vilkkumaa uskaltaisi hylätä taikauskoisen humanitarisminsa, hänellä olisi valmius ajatella myös ilmastonmuutoskysymys loppuun asti: ilmastonmuutosta ei olisi nykyisessä mitassa ilman etelän, etenkin Afrikan, hallitsematonta väestöräjähdystä. Vielä 1970-luvulla vasemmistolaiset uskalsivat puhua väestönkasvusta, mutta koska tänään ihmiskeskeisyys on noussut naurettaviin uskonnollisiin mittoihin, afrikkalaisten lisääntymiseen puuttuminen olisi ihmisoikeusloukkaus ja rasismia. Siksi Vilkkumaan kaltaiset punavihreät odottavat, että Eurooppa täytetään ensin afrikkalaisilla ja vasta sen jälkeen voidaan palata väestöräjähdyskeskusteluun, semminkin kun "rasismi" eli valkoiset on saatu hukutettua kansojen tummaan mereen.


                                                       ********************************



Yle TV1, keskiviikko 24.5.2017 klo 21:05, A-studio 

Perussuomalaisten pj-kisa kovenee. A-studiossa kohtaavat puheenjohtajaehdokkaat Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Marja Sannikka juontaa. #yleastudio HD

Kerrankin perussuomalaisten pääehdokkailla ja heidän kannattajillaan oli mediassa yksinoikeus keskustella puolueensa tulevasta puheenjohtajavaalista. Muiden puolueiden kantahan jo tiedetään, sillä ne toivovat niiden tavoitteille joustavamman Sampo Terhon pääsevän puheenjohtajaksi. 

Etenkin punavihreille Halla-ahon valinta olisi harmillista, sillä hän voisi puheenjohtajana nostaa julkiseen keskusteluun sellaisia tabuaiheita, joista ei ole heidän agendansa kannalta edullista puhua. Lisäksi Halla-aho voisi rikkoa konsensusta ja kyseenalaistaa tietyt yhteiskunnalliset kysymykset, joiden sisällön ovat tähän mennessä määrittäneet yksinoikeudella vain punavihreät ja demokraattiset lakimiehet.



Yle TV1, keskiviikko 24.5.2017 klo 23:25, Ulkolinja: Trumpin vihaiset alamaiset 

Trumpin nousu presidentiksi innosti amerikkalaisia kansalaisaktivisteja protestoimaan ja vaikuttamaan. Ja sai maan miljoonat paperittomat siirtolaiset pelkäämään tulevaisuutensa puolesta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

PERSUT HALLITUKSESSA, MUTTA YLESSÄ KULTUURIKOMMARIT LEVITTÄVÄT YHÄ VAPAASTI VIHAVALHEITAAN

Suomalaisuuden alasajoa Ylen Radio Suomessa. Pyöreä
pöytä -ohjelmien vetäjät Pauli Aalto-Setälä ja Ruben Stiller.

Kuinka voi olla mahdollista, että porvarienemmistöinen Ylen hallintoneuvosto, jossa istuu vielä neljä perussuomalaisten kansanedustajaa, jatkaa samaa kulttuuribolshevisista linjaansa ikään kuin poliittiisilla voimasuhteilla ei olisi mitään merkitystä ohjelmapolitiikkaan? Ilmeisesti "oikeistolaisista" on tullut kukservatiiveja, vasemmiston aisankannattajia, jotka ovat omaksuneet samat kulttuurimarxilaiset lahotusideat kuin punavihreät, mutta vain hieman säädyllisemmässä paketissa.

Miten voidaan olla ohjelmapoliittisessa tilanteessa, jossa Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmassa käytetään vuodesta toiseen yhteiskunnallisten asioiden asiantuntijoina punaisuudestaan tunnetun teatterialan ja viihteen vasemmisofeministisiä agitaattoreja kuten Kaarina Hazardia ja Maija Vilkkumaata? Ja elleivät vetäjinä toimivat suomalaisvihamieliset Pauli Aalto-Setälä ja Ruben Stiller pääse sanomaan sitä poliittisesti korrektia viimeistä sanaansa, sen sanovat muut vakiovieraina toimivat kulttuurimarxilaiset kuten Taru Tujunen, Anu Koivunen, Juha Itkonen tai Olavi Uusivirta. Ukko ylinen sentään, mikä hipsteröivien kulttuurikommarien kavalkadi! 

Tänään keskiviikkoana 5.4.2017 klo 17.30 tulleesta Pyöreä Pöytä -ohjelman ennakkotiedoissa kerrotaan, että lähetyksen loppupuolella kuullaan Kaarina Hazardin keskustelunavaus:

Vapaa kirjoittaja Kaari Hazard on ilahtunut, sillä hän on saanut uuden syyn puhututtaa Pyöreää pöytää fantasiasta yhtenäisestä suomalaisuudesta. Historiantutkija Miika Tervonen on nimittäin saanut VuodenTiedekynä -palkinnon artikkelistaan, jossa hän analysoi sitä, miten käsitys yhtenäisestä suomalaisesta kansasta on rakennettu.

Omaa feministimarxilaista harhaansa helliäkseen Hazard on tuskin halunnut perehtyä filosofi Jukka Hankamäen kritiikkiin Miika Tervosen seminaarityöhön rinnastettavasta mielipidekirjoituksesta, vaan ylisti tietämättömän fanaatikon varmuudella tiede-esseen helposti kumottavia teesejä. Hazardin mukaan (kohdasta 22 minuuttia eteenpäin) Tervonen "todistaa" yhtenäisen Suomen olevan myytti, joka synnytettin 150 vuotta sitten. Suomen ikuiseksi julistetun kulttuurisen ja etnisen hajanaisuuden Hazard perustelee sillä,  1800-luvun puolivälissä Helsingissä (joka ei ole koko Suomi) vain kolmannes asukkaista puhui suomea, josta hän päättelee, että yhtenäistä Suomea ei ole koskaan ollut eikä saakaan olla. Puheenvuorossa hän toisti jatkuvasti kosmopoliittiberaalien klisettä, että suomalaisuus on ruotsinkielisten fantasia eikä mitään muuta. Hazard yltyi suoranaiseen raivoon kun hän pääsi julistamaan, "että tämä fantasia ei ole koskaan ollut todellisuutta, ei ikinä!" – siis klassinen kiukuspäissään pöydänjalkaa rouskuttavan vasemmistokonstruktionistin reaktio, jossa havaittu tosiasia kiistetään kääntämällä se normatiiviseksi: "Asia ei voi olla niin, koska se ei saa olla niin!"

Häntä raivostuttaa etenkin se, että esimerkiksi kunnalliisvaalivaalikampanjan aikana kansalaiset ovat "ripustautuneet tähän asiantilaan, joka ei ole totta". Yle Watchia taas raivostuttaa se, että Hazardin kaltainen katkera femakko-emakko voi kenenkään puuttumatta raivota länsimaisuuden ytimessä olevalle kansakuntien diversiteetille, jonka hän haluaisi korvata universaalilla monokulttuurilla kuten Eurostoliiton liittovaltiolla ja miljardien kehitysmaalaisten invaasiolla. Hazardin edellä esittämät Tervosen kirjoitukseen viittaamat harhaiset purkaukset on helppo kumota tuomalla esiin Jukka Hankamäen kirjoituksen vastaansanomatonta argumentaatiota:

Miika Tervosen argumentaatiossa kansallisvaltioiden olemassaolo pyritään esittämään pelkkänä sosiaalisena konstruktiona. Tämä metodologinen ja metafyysinen oletus pyrkii peittämään biologisten tekijöiden merkityksen kansojen historiassa, nykypäivässä ja tulevaisuudessa. Niinpä Tervonen pyrkii kääntämään näkemykset suomalaisesta Suomesta vain ”poliittiseksi projektiksi” (s. 140). Hän väittää, että ”[y]hden kulttuurin Suomi on siis ollut, paitsi myytti, myös poliittinen ohjelma ja itseään toteuttava ennuste, jota demografiset kehityskulut ovat vielä vahvistaneet” (s. 143). 

Kyseinen historiankirjoitus on valheellista, koska se peittää ontologisen tosiasian, että kansa on väistämättä biologinen käsite ja ilmiö. Tervosen edellä siteerattu väite on nurinkurinen ja seisoo päälaellaan, sillä siinä tullaan väittäneeksi, että yhden kulttuurin myytti olisi poliittinen ohjelma, josta olisi seurannut jotakin demografisesti määriteltävissä olevaa omalle saarelle linnoittautumista. Hänen mielestään heimo- ja rotuteoriat ovat tämän myytin seurausta.  

Tervosen argumentaatio voidaan kääntää kumoon ja oikaista jo yhdellä vasta-argumentilla. Tosiasiassa kansan, heimon ja rodun käsitteet, joita Tervonen tarkastelee alkaen artikkelinsa sivulta 148, eivät ole seurauksia mistään myyttisestä esityksestä, vaan päinvastoin: ne ovat kansakunnan, yhteiskunnan ja valtion ontologisia, apriorisia ja käsitteellisesti välttämättömiä taustaehtoja. Juuri niiden olemassaolo edeltää kausaalisesti kansakunnan, yhteiskunnan ja valtion syntymistä. Tämä on synteettinen a priori -totuus, jota ei voida kääntää kumoon millään vastaväitteellä, koska se on käsitteellinen välttämättömyys.  

Kansa on biologis-etninen ilmiö ja käsite, jonka pohjalta voidaan luoda näkemys kansakunnasta. Kansakunta puolestaan on poliittis-juridinen ilmiö ja käsite, ja järjestäytyessään kansakunta muodostaa yhteiskunnan. Organisoituessaan virallis-formaalisti yhteiskunta puolestaan voi muodostaa valtion. Asiat eivät siis ole niin kuin postmodernismia, jälkistrukturalismia ja sosiaalista konstruktionismia hyödyntävien tendenssitutkijoiden huolettomilla kynävedoilla maalaillaan, toisin sanoen, että kansa ja rotu olisivat myyttisiä ilmiöitä, jotka olisi johdeltu sosiaalisen merkitystason oletuksista.  

Tosiasiassa Tervosen paheksumat heimon, rodun ja kansan ilmiöt ovat ontologisia tosiasioita, jotka nojaavat biologisiin faktoihin ja niihin perustuviin väestöllisiin ominaisuuksiin. Niiden kautta kansojen välille piirtyy myös sosiaalisesti havaittavia eroja. Tämän tunnustaminen on Tervosen mielestä vaarallista, ja siksi hän vastustaa kansojen välisten erojen myöntämistä pelkästään poliittisista syistä. Valitettavasti hän potkii tutkainta vastaan, mikä puolestaan on vahingollista siksi, että hän pyrkii esiintymään kriittisenä historiankirjoittajana, jonka mielenkiinto kohdistuu siihen, miten suomalaisuuden historiaa on kirjoitettu.

Hazardin purkauksen jälkeen kuultiin pirtsakkaa ikipoppari ja kympin tyttö Maija Vilkkumaata, joka korosti Suomen ainaista ja ikuista monoliittista monikulttuuria. Itseään luonnonsuojelijana pitävän Vilkkumaan mukaan sinivalkoisessa Suomessa on liian vähän ihmisiä, jonka vuoksi hän haluaa täyttää maan muukalaisilla, todennäköisesti Euroopan ulkopuolisilla neekereillä ja arabimuslimeilla. Tässä suurin piirtein suora lainaus Vilkkumaan puheesta:

Kun kerran tänne olisi tulossa ihmisiä, jotka me voitaisiin ottaa tänne ja rakentaa paljon isompaa, me voitais saada paljon lisää äidinkieleltään suomea puhuvia ihmisiä ja se voisi olla tosi hyvä asia ja suuri mahdollisuus, mutta sen sijaan tämä propagandakoneisto jota jostain johdetaan luo tätä...Suomelle näistä lisäihmisistä olisi enemmän hyötyä kuin millekään muulle Euroopan valtiolle.

Vilkkumaa siis haluaa tuhota uniikin suomalaisväestön tuottamalla maahan korvaavia vieraspopulaatiota, jotka suomen kielen opittuaan olisivat suomalaisia siinä kuin etniset suomalaiset. Kerrassan hieno keino kasvattaa "suomalaisten" määrää! Hän voisi ehdottaa samaa vaikkapa islantilaisille ja sanoa, että maahan rahdatut viisi miljoonaa afirkkalaista (Islannissakin on Suomen tapaan tilaa!) lisäävät islantilaisten määrää viidellä miljoonalla. 

Vilkkumaan runotytön toiveita kuunnellessa tulee mieleen, että minne katosivat vihreiden puheet väestöräjähdyksestä ja ekologisen kuormituksen kasvamisesta siirryttäessä kohti teollistunutta pohjoista. Vai onko todellakin niin, että empaattisuudesta huolimatta juuri naisilta puuttuu politiikassa kyky ymmärtää instant-tunteiden myllerryksessä asioiden vaikutukset pitkän tähtäimen perspektiivissä. Tätä mieltä on ainakin Uuden Suomen bloggaaja Pasi Turunen, jonka viime maanantaina ilmestynyt kirjoitus on poistunut tai poistettu verkosta. Tässä siitä talteen saatu sopiva lainaus:

Ei päde tietenkään kaikkiin naisiin, vain 99,9%:iin, mutta minulla on sellainen kuva, että noin keskimäärin naisilla on miehiä paljon epärealistisempi kuva yleisen turvallisuuden hoitamiseen liittyvistä asioista - rikollisuuden torjunnasta, maanpuolustuksesta, jopa pelastuslaitoksen toiminnasta. Naisista tuntuu löytyvän paljon miehiä enemmän niitä, jotka ovat ihan tosissaan sitä mieltä, että rikollinen on aina pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka on ihan ilman omaa syytää ajautunut rötöstelemään ja että armeijammekin voisi lakkauttaa ja rajat voisi avata ihan sepposen selälleen. Ja pätee lievemmin hulluihin ymmärtäjiinkin, yleensä naiset ovat näissäkin miehiä ”ymmärtäväisempiä” ja ”suvaitsevaisempia”.  

Olen monesti miettinyt, että mistä tämä oikein johtuu? Yksi ajatus, joka tuli mieleeni, oli yksinkertaisesti se, että miehet ovat läpi ihmisen evoluution olleet niitä, jotka ovat vastanneet yleisestä turvallisuudesta. Kun vihollisheimo on hyökännyt kimppuun, miehet ovat olleet niitä, jotka ovat menneet rintamalle pitämään huolta siitä, että perheellä on ”turvattu lies”. Miehet ovat myös ottaneet yhteisön sisällä riehuneet epäkelvot yksilöt kiinni, rankaisseet heitä luoden yhteisön turvallisuutta tulevaisuudessa ylläpitäneen pelotteen. Tämänhetkinen tilannehan on ihmisen historiassa käytännössä täysin uusi, että naiset näin suuressa mittakaavassa osallistuvat yhteisön yleistä turvallisuutta koskevien päätösten tekoon ja myös toimeenpanoon ainakin jossain määrin, vaikka käytännön tasolla esim. asevelvollisuus koskeekin edelleen vain miehiä ja hyvä niin.  

Naiset sen sijaan ovat keskittyneet evoluution/historian aikana enemmän hoivaa ja herkkyyttä vaativiin tehtäviin, hoitamaan lapsia ja sairaita ja vanhuksia ja kotia. Myötätunto ja ymmärtäminen ovat näissä tehtävissä välttämättömiä. Ehkä tästä syystä naisten kyky vastata tällaisista turvallisuusasioista ei yksinkertaisesti ole kehittynyt samalle tasolle kuin miesten? Ehkä juuri tästä syystä meillä on niin paljon enemmän ”surusilmäisiä hippityttöjä”, jotka vouhkaavat turvallisuusasioista samalla myötätunnolla ja empatialla rikollisia (niin kotimaisia kuin tänne ulkoapäin tulevia) kohtaan kuin äiti tuntee lastaan kohtaan tai sisar hento valkoinen potilaitaan kohtaan, kuin vastaavia ”hippipoikia” (vaikka niitäkin näyttää olevan yllättävän paljon)

Pyöreä pöytä -ohjelman vakionaiset ovat tuskin kuulletkaan Pasi Turusen näkemyksistä ja miksi heidän tarvitsisikaan, sillä antaahan Yle heille vapaan megafonin julistaa omia totuuksia, joita ei ikävillä vasta-argumenteilla häiritä. 

Seuraavaksi äänessä oli ohjelman kolmas naisvieras, Taru Turunen, joka totesi puolestaan Suomen kansasta, että "joo mä ymmärrän Kaarina, että miksi ankkuroitua sellaiseen mikä ei ole totta totta". Kun kerran tälle linjalle on lähdetty, niin pallo olisi hyvä heittää näille naisille takaisin ja kysyä miksi sitten pitäisi ankkuroitua heidän hellimiin länsimaissa keksityihin sosiaalisiin konstruktioihin kuten "tasa-arvoon", "ihmisyyteen" ja "universaaleihin ihmisoikeuksiin", varsinkin, kun niissä on vielä vähemmän verta ja lihaa kuin kansakunnissa, jotka toimivat konkreettisesti tälläkin hetkellä Hazardin ja Vilkkumaan vikinöistä huolimatta. Puhe "yhteisestä ihmiskunnasta" ei ole muuta bolshevismia, jonka historian hämärämiehet ovat kääntäneet filosofiseksi ja juridiseksi paskapuheeksi harhauttakseen latvalahoja ja hysteerisiä naisia. Siksi nyrkkiä pöytään ja kylmä totuus esiin:

The concept of humanity is purely abstract in nature as it has no anchor to stop it from drifting into meaninglessness and no roots that nourish it with the double meaning of identity and familiarity. People who believe themselves to be only part of humanity and nothing else are living in a zoo. Belonging to humanity is like belonging to the animal kingdom as a whole. It carries zero emotional attachment. One cannot be rooted in no one’s humanity; one can only be rooted in one’s race.

Lopuksi kuultiin vielä Hazardin synkkää ja pelottavalla tavalla järjetöntä yksinpuhelua: "Kansallisvaltioilla on aivan erilaiset syntytarinat keskenään....se mikä minua tässä eniten sieppaa on siis se, että eliitin juonta väitetään jonkunlaiseksi vastakohdakseen". Tällä kuvitteellisella paradoksilla hän tarkoittaa ilmeisesti sitä, että hegemoninen valta olisi Suomessa muka edelleen kansallismielistä, jonka vuoksi nationalistit haukkuvat väärää puuta. Jos tämä vainoharhainen valhe pitäisi oikeasti paikkaansa, Hazardin propagandaa ei kuultaisi Ylestä toisin kuin nyt. 

Yle Watch haluaa esittää pari suoraa kysymystä tätä blogia stalkkaaville yleläisille. Miksi vain punavihreät ja arvoliberaalit saavat esittää mielipiteensä veronmaksajien kustantamassa radiossa ja televisiossa? Miksi näissä ohjelmissa ei ole todellisia opponentteja, jotka haastavat vasemmistolaisten vakiovieraiden näkemykset, jolloin syntyisi aitoa yhteiskunnallista keskustelua? Vai pelkäättekö, että maailmankuvanne ja heppoiset argumenttinne eivät kestä kunnon väittelyä, jonka vuoksi te kieltäydytte siitä? Vastaukset voi kirjoittaa kommenttiosastoon.

YLE VAIKENEE TODELLISESTA KORRUPTIOSTA, JOKA SYNTYY MONIKULTTURISMISTA

Suomessa on korruptiota. Se saa kasvonsa Suomea
monikulttuuriseksi vaativassa Suomi 100 vuotta
hankkeessa, jonka näkyvänä hahmona toimii Paleface.

Suuret mediat, Yle etunenässä, ovat jo parin päivän ajan märehtineet pääministeri Juha Sipilän uusia väitettyjä kytköksiä liike-elämään. Ylen kokoavassa uutisartikkelissa Pääministeri Sipilän ympärillä kuohuu taas: Jättitilaus Intiasta herätti jääviysepäilyt – näin tapahtumat etenivät pääministeristä yritetään erilaisten vihjailujen avulla leipoa suomalaisen porvaripoliitikon korruptoitunutta arkkityyppiä. Enemmistö suomalaisista on tuskin tyytyväinen Sipilän pääministerikauteen, mutta jos tällaisten median tekemällä tehtyjen ajojahtien tarkoitus on painostaa hallitus hajoamaan, niin se ei lupaa tuolle samaiselle enemmistölle hyvää. Jos uusien vaalien myötä hallitusvastuuseen pääsisivät Helsingin Sanomien ja Yleisradion toivomat punavihreät, voi Suomi sanoa sen jälkeen hyvästit suomalaisuudelle ja toivottaa sen tilalle velkaorjuuden.

Moralistinen asenne Sipilää kohtaan näyttää sitäkin kummallisemmalta kun tietää, miten media puolusti Kokoomuksen pääministeri Jyrki Kataisen toimia, kun tämä kaatoi miljardikaupalla suomalaisten veroeuroja Kreikkaan ja kehtasi vielä huikata perään, että "hei, me tienataan tällä!". On vaikea nähdä mitä haitallista maallemme on siitä, että nykyinen pääministerimme saattoi suorilla suhteillaan saada aikaan miljoonakaupan Suomeen. Neuvostoliiton aikaan moista voitelua olisi pidetty isänmaallisena sankaritekona, mutta nyt media alkaakin jeesustella ja polkaisee erinäisten toteennäyttämättömien päättelyiden avulla väkinäisen jääviyskohun, jota se sitten paisuttelee päivästä toiseen.

Kaupanteko on jossain mielessä aina pikkuisen vilunkipeliä, sillä eihän sitä voittoa muuten tehtäisi. Sipilä ei ole mikään rehellisyyden perikuva, mutta ei hän poikkea moraaliltaan sen kummemmin muista poliitikoista. Korruptiosta puheen ollen media voisi nostaa pinnalle esimerkkejä, jotka eivät perustu vihjailuihin tai epämääräiseen näyttöön, vaan täysin härskiin ja läpinäkyvään jääviyteen ja hyödyn saantiin. Tämän hetken törkein korruptio löytyy Suomi 100 hankkeen hallituksen jäsenen, rap-artisti (sic) Karri "Paleface" Miettisen toiminnasta. Yle ja muu valtamedia vaikenee räppärin vedätyksistä vain siksi, että hän kuuluu Koskemattomaan omaan väkeen eli punavihreisiin, jotka eivät koskaan voi tehdä mitään väärää ja pahaa.

Ylestä paljon kirjoittava kansalaisvaikuttaja Heikki Porkka kirjoitti eilen Facebookissa kuvauksen suomalaisesta korruptiosta, josta media haluaa visusti vaieta:

Pääministeri Juha Sipilä, räppäri Karri ”Paleface” Miettinen ja suomalainen media.   

Mediassa on viime aikoina puitu tuhkatiheään pääministeri Sipilän sukulaisten yhteyksiä mm. Terrafamen ja Intiassa viime vuonna tehtyjen sopimusten (Chempolis) johdosta. On herännyt epäilys, jonka mukaan Sipilä olisi suosinut lähisukulaisiaan. Nyt Sipilän sukulaisten sijoitusyhtiö on myynyt omistuksensa yhtiöstä, joka on mukana Intian hankkeessa. Ongelma ratkaistu, joten median täytyy etsiä uusi ”rikos” Sipilän toiminnasta? 

Sen sijaan se, että äärivasemmistolainen Karri ”Paleface” Miettinen suosii suoraan itseään, ei tunnu herättävän mitään intohimoja suomalaisessa mediassa. 

Paleface istuu Suomi 100 – hankkeen 12 - henkisessä hallituksessa, jota johtaa Paula Lehtomäki (kesk) ja jonka sihteerinä toimii Suomi 100 – hankkeen pääsihteeri Pekka Timonen.  

Suomi 100 avasi juhlavuoden uudenvuoden aattona useiden esiintyjien voimin, yhtenä heistä Karri ”Paleface” Miettinen.  

Paleface istuu hankkeen hallituksessa päättämässä siitä, millaista ohjelmaa tarjotaan. Hankkeen omilla sivuilla lukee mm. seuraavaa:  

”Juhlavuosihankkeen hallituksen tehtävänä on valmistella juhlavuoden ohjelmajulistus, jossa esitetään juhlavuoden keskeisimmät tavoitteet, periaatteet, teemat ja toteutusmuodot sekä suunnitella juhlaohjelmisto. Hallitus myös suunnittelee ja sovittaa yhteen juhlavuoden viralliset tapahtumat ja vastaa juhlavuoden toimeenpanosta ja toimeenpanon ohjauksesta.”  

Siis ”…suunnitella juhlaohjelmisto” ja ”suunnittelee ja sovittaa yhteen juhlavuoden viralliset tapahtumat…”  

Paleface on suunnitellut itsensä ohjelmaan ja jos huhut pitävät paikkansa, uusi vuosi ei jää Palefacen ainoaksi Suomi 100 – hankkeen nimissä tehdyistä esiintymisistä. Erityisen oudoksi Palefacen mukana olo hankkeessa tulee, kun muistaa millaisia lausuntoja hän on antanut Suomen historiaan ja itsenäistymiseen kiinteästi liittyvistä asioista.  

IS, 13.2.2012 ”Paleface vaatii: Mannerheim-patsas pois Helsingin keskustasta” ”Rap-tähti Paleface eli Karri Miettinen aiheutti kohun nimittämällä marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimia sotarikolliseksi.” 

Pari kuukautta myöhemmin, 27.4.2012 MTV:n haastattelussa Paleface kiisti vaatineensa patsaan poistamista.  

Perussuomalaisten nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö ihmetteli Miettisen roolia mm. seuraavalla tavalla Kataisen hallitukselle marraskuussa 2013 tekemässään kirjallisessa kysymyksessä:  

"Hallitukseen on nimetty 12-henkinen joukko eri alojen ammattilaisia aina piispasta valtiosihteeriin ja muotoilijasta toimitusjohtajaan. Mukana on myös muusikko Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, joka on aiemmin julkisuudessa nimittänyt marsalkka Mannerheimia sotarikolliseksi."  

"On syytä toivoa, että tämänkaltainen ääriajattelu ei leimaa juhlavuoden suunnittelutyötä" Paleface nimitettiin Suomi 100 – hankkeen hallitukseen Paavo Arhinmäen (vas) toimiessa kulttuuriministerinä.  

Paleface ei tietääkseni ole muslimi, joten median suojeleva ote ei johdu siitä eli onko pääteltävissä, että media suojelee Palefacea siksi, että hän on ideologisesti samalla linjalla toimittajien enemmistön kanssa? Virossa Palefacen tapaisen henkilön läsnäolo itsenäisyysjuhlien suunnittelussa olisi kansannousun paikka. 
Poliittisten lammasten Suomessa tehtiin vuonna 2013 yksi kirjallinen kysymys (Jussi Niinistö, ps). Kolme vuotta Niinistön kysymyksen jälkeen yksi kansanedustaja (kokoomuksen Jukka Kopra) lausui ääneen ihmetyksensä juhlavuoden ohjelmistosta.  

IS 15.10.2016: ”SUOMI 100 -hankkeen kokouskirjoista käy ilmi, että tuettujen hankkeiden joukossa on muun muassa koodaribussi Afrikassa, jolle on myönnetty 30 000 euroa tukea. Myös suomalaisuuden uudelleen määrittelylle on myönnetty 50 000 euroa.  

– Miten ihmeessä tällainen koodaribussi Afrikassa liittyy millään tapaa 100-vuotiaan Suomen historiaan? Tai pakolainen-hanke, jota rahoitetaan 80 000 eurolla? Tutkiessani rahoituksen saaneita hankkeita meni kahvit väärään kurkkuun, Kopra puuskahtaa.”  

Päävastuullinen ohjelmistosta on pääsihteeri Pekka Timonen. Hallitus on kumileimasin, joka kantaa vastuun lain edessä, jos sellainen tilanne astuu eteen.

                                                           

                                                            *************************

Yle Radio Suomi, 11.1.2017 klo 17.30, Pyöreä pöytä

Eläinperäinen ruoka, kahtiajakautunut kansakunta ja suomalaisuuden kohtalo keskusteluttavat Pyöreän pöydän ympärillä. Ruben Stillerin johtamassa keskustelussa ovat mukana Maija Vilkkumaa, Pekka Seppänen ja Juha Itkonen. (...) Ohjelman loppupuolella keskustelijat pohtivat Suomen väestönkehitystä ja suomen kielen kohtaloa. Kuihtuuko Suomi valkoiseksi kääpiöksi? Pekka arvelee, että omassa eristäytyneisyydessään Suomi ja sen kulttuuri saattaa jopa olla naapurimaita paremmassa turvassa. -Voisiko maahanmuutto saada aikaan sen, että parissa sukupolvessa suomen kielen puhujien määrä saadaan suurempaan kasvuun, kysyy Maija.

Linkki Yle Areenaan.


Pyöreä pöytä on täysin avoin punaliberaalien ylläpitämä suljettu foorumi ja keskinäisen selkään taputtelun kerho. Mitään aitoa väittelyä näiden samanmielisten keskuudessa ei tietenkään synny eikä tämän kertainen lähetys tuonut poikkeusta totuttuun. 

Ehdin kuulla vain lähetyksen loppupuolen, mutta jo se sai korvat punottamaan. Popmuusikko Maija Vilkkumaan korostama näkemys suomalaisuudesta on hyvin tyypillinen etnofobiselle vasemmistointelligentsialle. Vilkkumaan mukaan suomalaisuuden ydintä on suomen kieli, jonka ainutlaatuisuutta ja kauneutta hän kehui vuolaasti. Ei se väärin ole, mutta popparin motiivi ylistää kieltä kansan sijaan perustuu vain siihen, että sen puhuminen ei ole riippuvainen esittäjän etnisyydestä, vaikka spesifi etnisyys onkin tuon kielen alun perin synnyttänyt. 

Vasemmistoälykköjen tapaan Vilkkumaa katsoo suomalaisuuden olevan konstruktio, jonka ainoa ihmisiä yhteen sitova piirre on kieli. Siksi hän toivoi ohjelmassa valtavasti lisää eksoottista maahanmuuttoa, sillä tulevat "uudet suomalaiset" oppivat suomen ja ylläpitävät näin suomalaisuutta. Onko todella näin? Tehdään pieni ajatuskoe ja kuvitellaan, että Haitin mustat olisivat ranskan sijaan omaksuneet suomen. Tuntisivatko nykysuomalaiset tämän vuoksi haitilaisiin läheisempää yhteyttä kuin virolaisiin, jotka puhuvat vain Suomen sukulaiskieltä? Vilkkumaa näyttää ajattelevan, että suomalaisuus ei ole kiinni etnisistä suomalaisista, vaan jos 200 vuoden päästä kaikki suomalaiset olisi vaihdettu kongolaisiin, voitaisiin edelleen puhua samasta kulttuurista ja samasta mentaliteetista, suomalaisuudesta. Tämä on ilmiselvää mielettömyyttä ja Vilkkumaa tietää sen itsekin, mutta ei voi sanoa sitä ääneen, koska se olisi argumentti vapaata maahanmuuttoa ja eri etnisyydet tuhoavaa monikulttuuria vastaan.

Rajatonta maahanmuuttoa ylistäessään Vilkkumaa pitää ihanteenaan Yhdysvaltoja ja katsoo että se on hyötynyt valtavasti (värillisestä) maahanmuutosta, koska siellä popteollisuuden suurimmat tähdet ovat värillisiä! Hän ei näytä hahmottavan lainkaan sitä, että Amerikan olemassaololle valkoisten luoma tiede, teknologia, infrastruktuuri jne. ovat sen vältmättömiä ehtoja, kun taas mustat räppärit tai maahanmuuttajina tulleet värilliset poptähdet vain hyödyntävät tätä valmista pohjatyötä. Viihteen tekijät eivät ole missään mielessä kulttuurille välttämättömiä, päinvastoin, arvokkaammassa kulttuurissa latteaa jumputusta esittävät poptähdet olisi helposti korvattavissa paljon korkeatasoisemmilla taiteilijoilla, jotka jäävät nyt tyhmistävän massamedian varjoon. Vilkkumaa näkee asian täysin nurinkurisesti: hänen mielestään Amerikka ja Eurooppa tarvitsee negroidisia maahanmuuttajia, koska tuosta miljoonalaumasta sattuu herumaan julkisuuteen jokunen poppari, joka puolestaan pitää harteillaan koko länsimaista kulttuuria, ja jota ilman se kuihtuisi kokonaan!