YLEN ITSEKRITIIKKI ON HARHAUTUS, JOLLA PUNAMÄDÄTYSTÄ VOIDAAN JATKAA ENTISEEN MALLIIN

Hallitsevissa tiedotusvälineissä on juuri sen verran itsekritiikkiä, jotta ne voivat esiintyä suurelle yleisölle avoimena ja eri näkökulmia esiin tuovana mediana. Näin ne voivat jatkaa globalistisen agendan ja kulttuuriliberalistisen identiteettipolitiikan edistämistä hyvällä omallatunnolla.

Ylessä ymmäretään, että itsekritiikki ja virallisesta narraatiosta poikkeava ilmiöiden analysointi pitää olla suurelta yleisöltä tarkasti säädeltyä ja kontrolloitua. Siksi tulenarat näkemykset sijoitetaan ohjelmakartan marginaaliin eikä parhaaseen television katseluaikaan. Kuinkahan monta kuulijaa esimerkiksi Ylen podcast-ohjelma KC Karemon helmikuun jakso Mikä Ylessä on pielessä, Maria Asunta? tavoitti? Viimeisimmän päivityksen mukaan noin 7500 kuuntelijakertaa, joka on hyttysen ininää lähes miljoonayleisöjä vetäviin Ylen 20:30 tv-uutisiin ja A-studioon.

Onpa Ylessä jopa verkosta löytyvä tv-sarja Viimeinen sana, jossa yhteiskunnallisista asioista väitellään aidosti erimielisten instanssien välillä toisin kuin samanmielisistä vasemmistoliberaaleista selkääntaputtelijoista kootussa Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmassa. Kokonaisvaltaista tietoa ahnehtivalle Yle-veron maksajalle ohjelma on silti laiha lohtu, sillä 15 minuuttia kestävissä lähetyksissä ei ehditä edes käsiteltävän aiheen pintaraapaisuun. Lieneekö tämä ihan tietoinen tarkoituskin.

En avaisi samppanjapulloa vielä edes Tuija Siltamäen tuoreen kolumnin Pyydän, lakataan lässyttämästä sananvapaudesta ja aletaan vaahdota mediakritiikistä johdosta. Ei yksi pääsky kesää tee, joten Siltamäen vuodatus jäänee yksittäistapaukseksi, jota voidaan aina vilauttaa niille, jotka valittavat Yleisradion itsekritiikin puutteesta. On syytä muistaa, että Ylen kolumneissa yhtä mediakriittistä avautumista vastaa satakunta ideologista ripulointia, joissa "rationaalisuuteen" vedoten vaaditaan sensuuria liberaalia järjestystä arvosteleville näkemyksille. 

Viimeisin esimerkki tästä on säälittäväksi punaliberaaliksi räksyjättäksi taantuneen Kari Enqvistin kolumni Kaikkien kukkien pitää antaa kukkia, mutta joukossa on aina myös rikkaruohoja. Siinä eläköitynyt fyysikko käyttää karkeita argumentativiisia olkiukkoja, joihin vedoten hän pyrkii kumoamaan polittisten vastustajiensa sananvapauden. Karmaisevinta Ylen kolumneissa on se, että Enqvistin ideologiset vuodatukset ovat sieltä miedoimmasta päästä. Tämä taas selittyy identiteettipoliittisilla kolumnisteilla, joiden värväämisestä on vastannut äärivasemmistolainen pornotähti ja tuottaja Rakel Liekki. Itsensämyyjän palkkaamisesta ovat puolestaan vastanneet Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokinen ja Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila.

Viimeismmät Ylen sisältä tulleet kriittiset ulostulot tuskin kertovat laivan kääntymisestä oikealle. KC Karemossa haastateltu entinen Aamulehden toimittaja Maria Asunta onkin asian suhteen pessimistinen ja perustaa väitteensä sille, Jouko Jokisen kaudella punavihreä identiteettipolitiikka on vain lisääntynyt. Toivoa neutraalimmasta ja objektiivisemmasta tiedovälityksestä saamme odottaa Ylen johdon vaihtumiseen asti, mutta sekään ei näinä hulluina aikoina takaa vielä mitään. Voi olla, että Jokisen ja Ylä-Anttilan tilalle astuu vielä kiiluvasilmäisempiä punamädättäjiä.

TAVALLINEN TIISTAI YLE-TV:SSÄ: JANKUTUSTA RASISMISTA, ÄÄNESSÄ TEEMU MÄKI, RONJA SALMI, SARA CHAFAK...

Yleisradion ohjelmapolitiikasta vellova kohu ei ota laantuakseen. Viimeksi tänään yhtiön hallintoneuvoston perussuomalaiset jäsenet Olli Immonen, Leena Meri, Jari Ronkainen ja Jussi Wihonen vaativat Yleltä selvitystä sensuurikohusta. Taustalla on tuotantopäällikkö Rakel Liekin äärivasemmistolaiset kolumnistivalinnat ja kirjoitusten sensurointi. 

Yle on jättänyt julkaisematta ainakin kolumnistien Janne Saarikiven, Sanna Ukkolan, Jari Ehnroothin ja Rajkumar Sabanadesanin kirjoituksia. Perussuomalaisten pinna paloi vasta kun historioitsija Teemu Keskisarjan Talvisotaan 1939-40 liittynyt kolumni reputettiin vain siksi, että tekstissä mainittiin tuon ajan normaalikäytössä ollut sana ryssä. Keskisarja kirjoittaa tapauksesta viimeisimmässä Ilta-Sanomien kolumnissaan Historioitsija ryssi hommansa Yleisradiossa käyttämällä ryssä-sanaa.

Olisi turha kuvitella, että Ylen punaväriliputus näkyisi vain verkkosivuilla ja Yle Radio 1:ssä kuultavissa kolumneissa. Massoille suunnattu  raskaan sarjan yksipuolinen propaganda näkyy parhaiten Ylen tv-kanavilla. Ei tarvitse kuin katsoa tämän päivän tiistain tärpit Ylen kolmelta televisiokanavalta, niin tietää, mikä porukka "meidän kaikkien suomalaisten ohjelmakanavaa" hallitsee:


TV1, tiistai 19.5.2020 klo 21.33, Perjantai-dokkari: Kuka saa olla kaunis? 

Miss Suomet Alina Voronkova, Sara Chafak ja Lola Odusoga kertovat, minkälaista rasismia ja vihaa he ovat saaneet niskaansa. Miten sen kanssa voi elää? Ohjaus Ami Assulin. HD ohjelmatekstitys (suom). Linkki ohjelmaan.

Suomeen pääseet kiittämättömät naikkoset eivät osaa muuta kuin narista olemattomasta rasismista. Dokumentin ilmiselvä tarkoitus on syyllistää perusteetta suomalaisia ja uhriuttaa muukalaisia. Sitä paitsi ei ole mitään "rasismia" siten kuin itseinhoiset tasa-arvouskovaiset asian olkiukkona esittävät –  on vain ihmisiä väärässä paikassa.


TV2, tiistai 19.5.2020 klo 21.00 Mitä mietit, Ronja Salmi?

Kausi 3, 10/10. Mistä puhumme, kun puhumme sukupuolesta? Mitä sukupuoli merkitsee ihmiselle, joka on pohtinut omaa sukupuoli-identiteettiään enemmän? Minkälainen kokemus sukupuolenkorjausprosessi on? Ronja vierailee Janne Naakan ja Valtteri Sandbergin luona ja juttelee somevaikuttajien kanssa stereotyyppisestä mies- ja naiskuvasta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan. 

Sukupuolivärkkien räplääminen muodossa jos toisessa selvästi kiinnostaa medialemmikki Ronja Salmea. Ohjelma kuvaa hyvin jo maatumistilassa olevan länsimaisen "nykykulttuurin" kiinnostuksen kohteita. Vaikka rotumuukalaiset miehittävät maata ilman aseita ja valtion taloustilanne on kohta puolin konkurssin partaalla, aina löytyy itsensä edistyksellisten etujoukoksi nostanut porukka, jonka mielestä pissavehkeet ovat mielivaltaisesti vaihdettavissa kuten mielisairas joka uskoo olevansa välillä Napoleon. Ylen ohjelmapolitiikasta vastaavien mielestä vaihdettavaa jalkoväliasiaa ei vain voi jättää kertomatta kerta toisensa jälkeen. 

TV2, tiistai 19.5.2020 klo 21.30, Äidit puuhaavat pornoa (16)

3/3. Kuvaukset ovat käynnistymässä, mutta kuvauspaikan ja näyttelijöiden löytäminen osoittautuu hankalaksi. Eroottisten elokuvien ohjaaja Erika Lust on saapunut naisten tueksi. Miten valmis elokuva otetaan vastaan? HD 47 min. Linkki ohjelmaan. 

Tällaistakin tehdään ja näytetään vielä televisiossa. Moralismi sikseen, eniten tässä häiritsee Iso-Britannian rodunsekoituksen ja monirotuisuuden ennennäkemätön eteneminen. Ohjelman niin sanottua tiedostavaa pornoa puuhavista futisäideistä puolet näyttää olevan ulkoeurooppalaisia. Mitä taas tulee feministiseen pornoon, kyseessä täytyy olla oksymoroni; siis vähän sama kuin feministinen huumori – ei naurata, ei kiihota.

Yle Teema, tiistai 19-5.2020 klo 20.00, Marcel Duchamp ja mahdollisuuksien taide

Ranskalainen Marcel Duchamp oli yksi 1900-luvun alun merkittävimmistä modernismia edustaneista taiteilijoista. Dokumentti selvittää, kuinka Duchampin vallankumoukselliset ideat muovasivat käsitystä estetiikasta, taiteesta ja kulttuurista ja kuinka hänen työnsä loi suuntaviivoja 2000-luvun taiteelle. T: Electrolift Creative/ZDF/Arte, Yhdysvallat. HD 55 min

Tämän ohjelman lähettämisessä ei ole sikäli mitään kummallista: Yle vain noudattaa hegemonista rappioliberaali taidekäsistystä. Tosin jos Ylellä olisi halua ja rohkeutta esitellä vastavirtaan kulkevia taiteilijoita, se ei etsisi niitä kuluneiden modernistien keskuudesta. 

Yle Teema, tiistai 19.5.2020 klo 21.01, Historia: Australia värikuvissa

3/4. Maahanmuuttajien Australia. Toisen maailmansodan jälkeen Australia avasi ovensa maahanmuuttajille, ja lisääntynyt työvoima kohensi maan taloutta. Alkuperäisasukkaat sen sijaan joutuivat kärsimään julman rasistisista teoista. T: Arrow Media/Stranger than Fiction Films/SBS, Australia HD ohjelmatekstitys (suomi) 48 min. Linkki ohjelmaan.

Rasismi siellä, Ylen punavetelä täällä. Frankfurtin koulun kritiikin kulttuuri näkyy tässä rainassa suoranaisena kouluesimerkkinä: kaikista valkoisten asuttamista maista halutaan antaa kielteinen yleisarvosana, mikäli niissä on harjoitettu vähänkin populaatiogeneettistä itsesuojelua. Tarinaan kuuluu, että vain valkoiset voivat olla rasisteja so. "pahoja", muun rotuisille ns. rikkaamman kulttuurin edustajille on varattu sen sijaan pyhimysmäisen "uhrin" rooli.

Yle Teema, 19.5.2020 klo 21.50 Timanttinen keikka

Suomiräpin konkari Asa esiintyy bändinsä kanssa G-Livelabin Timanttisella keikalla ja esittää kappaleita vuosien varrella. Groovavan keikan ohella Asa jakaa Sami Kuoppamäelle filosofisia näkemyksiään sanojen merkityksestä, luonnosta sekä yhdessä tekemisen tärkeydestä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 60 min. Linkki ohjelmaan.

Kun nykypäivänä televisiossa esitetään aikamme nuorisomusiikkia, kyse on lähes poikkeuksetta (((suurten kansainvälisten levyhtiöiden))) promotoimasta monikulttuurisesta rap-"musiikista". Vaikka huomattava osa nuorisosta ymmärrettävästi vierastaa afroamerikkalaista puhelaulua, Ylessä uskotaan itsepintaisesti toiston voimaan. Siellä nimittäin tiedetään, että joillekin junttimainen trendikkyyden houkutus on niin suuri, että he retkahtavat jatkuvassa mediapommituksessa niinkin primitiiviseen mölyyn kuin rap. Silti on vaikea kuvitella, mitä terve nuori valkoinen nuori (puhumattakaan aikuisesta) saa irti näin yksinkertaisen monotonisesta jollotuksesta, jota lahjattomat "artistit" esittävät vähämielisesti elehtien.

Yle Teema, 19.5.2020m klo 22.50 Uusi Kino: Pakolaiskeskusteluja (12) 

Teemu Mäen dokumenttielokuva pakolaisuudesta ja muukalaisvihasta Suomessa, maailman onnellisimmassa maassa. Elokuvassa haastatellaan kolmea irakilaispakolaista, jotka odottavat turvapaikkapäätöstä. Lisäksi dokumentissa ovat lähteinä pakolaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevät kirjoitukset, puheet, keskustelut ja Suomen valtion ja EU:n viralliset tilastot. T: Greenlit Productions, 2020. HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 33 min. Linkki ohjelmaan. 

Minkälainen puheenvuoro pitäisi antaa kissan päälle masturboineelle eläinrääkkääjälle, julkikommunistille ja rappiotaidefriikille televisiossa? Jos tv-katsojat saisivat äänestää, pervotaitelija Teemu Mäen näkemyksiä eli 2000-luvun kommunistipropagandaa ei nähtäisi ollenkaan. Ylessä sen sijaan ollaan mielissään Teemu Mäen puuhasteluista ja siksi tänään nähdään juuri niin mustavalkoisen moralistinen dokumentti kuin kulttuurimarxilaiselta punamädättäjältä voidaan odottaakin.

Dokumenttielokuva on tekijänsä näköinen. Uuden ajan "tieteellistä kommunismia" ohjelmassa edustavat EU:n tuottamat tendenssitutkimukset ja tilastot, joiden mukaan maahanmuutto ja pakolaisuus ovat kokonaistaloudellisesti hyödyllisiä Euroopalle (sittemmin tämä hokema on lakaistu maton alle). EU:n harhaanjohtavien taloustilastojen esille ottaminen dokumentissa on sikäli erikoista, koska näin kommunistinen ohjaaja tulee kannattaneeksi globalistien suosimaa "argumenttia" elintasopakolaisten taloudellisesta hyödystä kapitalistiselle järjestelmälle (joka ei edes pidä paikkaansa).
 
Räikeimmästä päästä valittujen maahanmuuttokriittisten nettikirjoituksia lukee puolestaan joku näyttelijä pää punaisena, jolloin argumenteista tulee sivuseikka ja katsoja kiinniittää huomion pelkkään "irrationaalisen vihan" ilmaisuun. 

Muslimit ja turvapaikkaturistit saavat esittää oman asiansa rauhallisesti ymmärtäväisten jatkokysymysten saattamina. Selostajana toimiva Teemu Mäki lukee rauhallisella äänellä muslimien ja rotumuukalaisten historiallisista saavutuksista. Kuvituksena käytetään kuvia kärsivistä turvapaikanhakijoista ja hakaristilippuja kantavista suomalaisista.

Ohjelman päälleliimattu tarkoitus on antaa maahanmuuttokysymyksessä molemmille "rintamille" tasapuolinen mahdollisuus puheenvuoroihinsa ja lisätä näin molemminpuolista "ymmärrystä". Tosiasiassa ohjelma on rakennettu siten, että takarivin Taavollekin syntyy se ainoa mahdollinen käsitys ketkä ovat "hyviä" ja ketkä "pahoja". 

Ylipäätään koko vuoropuhelu maahanmuutosta on harhaanjohtamista. Siinä vaiheessa kun muukalaisinvaasion estämisen mielekkyys tulee edes keskustelunaiheeksi, on kansakunnassa jo tapahtunut jokin peruuttamaton nyrjähdys; luopuminen maailman viisaimmasta ajatuksesta, jonka viisaat bramiinit tiesivät Intiassa tuhansia vuosia sitten kunnes tuo viisaus katosi, väestö sekoittui ja kulttuuri tuhoutui. Siinähän keskustelette luhistetuilla jättiläisen harteilla.

Teemu Mäkeä ei kiinnosta luonnonsuojelu, vaan
kommunismi taikauskoisine tasa-arvouskontoineen.

TAPAUS RAKEL LIEKKI ELI KUINKA PUNAVIHREÄ YLE KIISTÄÄ OLEVANSA PUNAVIHREÄ

Rakel Liekin eräs meriitti Ylen tuottajaksi.

Sosiaalisessa mediassa ja YouTubessa on vellonut jo monta päivää keskustelu Yleisradion kolumnistien vasemmistolaisuudesta. Luonnollisesti Yle on omilla verkkosivuillaan ollut täysin hiljaa kohusta. Tohina alkoi maanantaina, jolloin Perussuomalaisten Suomen Uutiset kertoi verkkokolumnien sensuurista. Esimerkkitapaukseksi lehti nosti hallitusta moittineen professori Janne Saarikiven kolumnin, jonka Yle kieltäytyi julkaisemasta. Perjantaina hullunmylly lähti uusille kierroksille Liberan sisältöjohtaja Tere Sammallahti (kok.) nostamasta videosta, jossa tarkastellaan Ylen kolumnistien yksipuolista poliittista suuntausta, jota voi kutsua vasemmisto-feminismiksi. 

Syy, miksi lähes kaikki kolumnistit ovat antikapitalistisia vihervasemmistolaisia, johtuu SDP-taustaisesta Ylen tuottajasta Rakel Liekistä, joka pääsee yksinvaltaisesti vaikuttamaan kolumnistivalintoihin. Hänellä ei ole media-alan ammattitutkintoa eikä muutakaan akateemista korkeakoulututkintoa, mutta tästä huolimatta hänet on valittu Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen tuottajaksi. 

Ei ole sattumaa, että Rakel Liekki nimitettiin tehtäväänsä sen jälkeen kun Merja Ylä-Anttila aloitti Ylen toimitusjohtajan pestin syyskuussa 2018. Yle Watch varoitteli punamädättävästä Ylä-Anttilasta jo huhtikuussa 2018, jolloin hänen valintansa toimitusjohtaksi varmistui. Tuolloin ilmestyneessä kirjoituksessa Maanpetturikommunistia ylistävästä ylioppilaasta Ylen uusi toimitusjohtaja kerrotaan Ylä-Anttilan ensimmäisestä antamastaan haastattelusta toimitusjohtavalinnan jälkeen. Haastattelussaan hän lupasi muitta mutkitta lisätä Ylen monikulttuuripropagandaa ja marginaalivähemmistön identiteettipolitiikkaa:

Suomalaisuus on niin monelaista tänä päivänä, Ylellä on paljon roolia myös siinä, että se vahvistaa erilaisten vähemmistöjen identiteettejä ja selviytymistä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Rakel Liekin valinta on Ylen selvä linjanveto rajumpaan vasemmistoradikaaliin ohjelmapolitiikkaan. Pornotähtenä tunnettu raivofeministinen hyvesignaloija sai tuottajana vihdoin oman ideologisen hiekkalaatikkonsa, jossa voi häpeämättä ajaa vähäpätöisten kummajaisryhmien asiaa. Heti ensimmäiseksi Liekki värväsi kolumnistiksi suomalaisvihamielsen somalifeministi Maryan Abdulkarimin, joka on sattumoisin Feministisen puolueen perustajajäsen ja entinen varapuheenjohtaja.

Vauhtiin päästyään sukupuolinarsisti Liekki rekrytoi lokakuussa 2018 (vain kuukausi Ylä-Anttilan toimitusjohtajakauden aloittamisen jälkeen)  kolumnistiksi feministiaktivisti Emmi Nuorgamin, joka on tunnettu vihreän puolueen aktiivisti. Saman vuoden marraskuussa kolumnistien propagandatiimiin valittiin kirjailija ja transaktivisti (sic) Susi Nousiainen, joka katsoo meriitikseen opiskelleensa sukupuolentutkimusta. Samaa ideologista kaartia edustaa "taiteilija" Aiju Salminen, joka puuhastelee vasemmistolaisessa kulttuuriyhdistys Kiilassa ja on tehnyt Feministiselle puolueelle vaalitaidetta. Liekki värväsi nettipunakaartiinsa myös yleistä hilpeyttä herättävän tohtori Saara Särmän, feministisen ajatushautomo Hatun keskeisen perustajan. Pienempiäkin nimiä kolumnistien joukkoon on kelpuutettu, riittää kun kuuluu Liekin tuttavapiiriin ja liputtaa kilarifeminismiä kuten kirjailijiksi itseään tituleeraava Sisko Savonlahti. Omien sanojensa mukaan Savonlahti on punavihreä feministi. Miehistä aisankannattujuutta edustaa puolestaan "tuhokapitalistisista talousliberaaleista" kirjoittava päätoimittava Tuukka Tervonen. Poliittiselta taustaltaan hän on vasemmistoliittolainen.

Jo ennen Ylä-Anttilan ja Liekin nimityksiä Ylen kolumisteiksi on kutsuttu lähinnä vasemman laidan taapertajia kuten degrowth-ideologiaa ja antikapitalismia kirjoituksissaan vaatineet Jani Kaaro, Joona-Hermanni Mäkinen ja Janne Saarikivi. Samaa ideologiaa edustaa myös pahamaineinen sukupuolentutkimuksen tohtori Mona Mannevuo, joka opettaa vasemmistoliitolle feminismisiä ja Suomen kommunistiselle pguolueelle marxilaisia tulevaisuudenäkymiä. Unohtaa ei sovi myöskään Yle Watchin vanhaa tuttua, professori Heikki Hiilamoa, joka on äärivasemmistolaisen Voima-lehden suurosakas ja vihreiden entinen eduskuntavaaliehdokas. 

Perinteisen tanttafeminismin puolesta liputtavat ehdottomaksi feministiksi itseään kutsuva Asta Leppä, Hesaristakin tuttu toimittaja-feministi Reetta Räty, pulska goottifeministi Maria Pettersson sekä pornoaktivistina tunnettu feministi-toimittaja Ina Mikkola. Ei-vasemmistolaisista kolumnisteista Nato-trolli Janne "Rysky" Riiheläinen, Jari Ehrnrooth ja Kari Enqvist eivät viisasteluineen juurikaan poikkea edellä maintuista punakaartilaisista, sen verran myötäsukaisesti he suhtautuvat vasemmiston lempiteemoihin kuten maahanmuuttoon ja persu-inhoon.

Yleä kriittisesti seuraaville tuossa uusvasemmiston kuka on kukin -värväyslistassa ei ole mitään uutta. Yle Watch on kymmenevuotisen olemassolonsa aikana ollut ensimmäinen säännöllisesti ilmestyvä sivusto, jossa Yleisradion poliittinen puolueellisuus tuodaan esiin aina kuin mahdollista. Siksi onkin outoa, että vasta nyt ollaan heräämässä Ylen punavihreään politikointiin, vaikka asia on tiedetty jo pitkään. Ilmeisesti tarvittiin Ylä-Anttilan ja Rakel Liekin kaltaisten politrukkien harjoittamaa läpinäkyvää kulttuurimarxilaisuutta ennen kuin valtavirran poliittisessa oppositiossa herättiin ongelmaan.

On selvää, että vaikka näkyvät politiikot ovatkin ottaneet kantaa Ylen puolueellisiin kolumnistivalintoihin, yhtiöllä itsellään ei ole aikomustaan nostaa asiaa esille omilla foorumeillaan. Tosin mediajätti on joutunut perustelluiden syytösten edessä vastamaan kiusallisiin kysymyksiin esimerkiksi Twitterissä. Jopa toimitusjohtaja  Merja Ylä-Anttilaan oli pakko vastata julkiseen vetoomukseen Twitterissä, koska sen esitti tunnettu kokoomuspoliitikko Eija-Riitta Korhola. Vastauksessaan Ylä-Anttila viittasi kintaalla koko kysymykselle ja väitti ilman perusteluja, ettei syytteissä politisoitumissyytteissä ole mitään perää. Vastaus on yhtä uskottava kuin hipsterillä, joka itsepintaisesti kiistää olevansa hipsteri.

Valitettavasti television tai parhaassa tapauksessa Ylen verkkosivujen varassa olevat demarieläkeläismassat ovat autuaan tietämättömiä tästä debatista, koska Yle ei mainitse itse niistä mitään. Niin kauan kuin suuri yleisö on Ylen mediamonopolin vuoksi tietämätön näistä syytöksistä ja kiistämättömistä todisteista, kanavan johto voi vielä huokaista helpotuksesta. Toisaalta Ylen poliittisuus alkaa olla jo niin räikeää, että sen pitäisi huomata jokaisen vähänkin Yleä seuraavan kansalaisen. Punavihreillehän tämä ei ole mikään ongelma, koska nykyisessä muodossaan puna-Yle palvee loistavasti heidän intressejään. Kitinä alkaisi vasta sitten, jos Ylen verkkosivut täyttyisivät kansallismielisten kolumneista.. Ruben Stillerin tilalle palkattasiin emeritus professori Timo Vihavainen ja Historiadokumenteissa jankattaisiin joka maanantaina kommunistien ja muiden vasemmistolaisten rikoksista.

RAKELIN PUNAVIHREÄSSÄ KUPLASSA

Rakel Liekki ja Tiina Rosenberg -look

Yle TV2, 8.3.2016 klo 19:30 ja uusinta klo 23.50, Kioski: Rakelin kuplassa 

Tänään pohditaan sukupuolen moninaisuutta. Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD

Linkki sivulle ja ohjelmaan.


Tämä juttu menee pidemmän kaavan mukaan, koska Yle Watchin lukijat ovat pyytäneet kirjoittamaan analyysiä jo jonkin aikaa televisioissa pyörineestä Rakelin kuplassa -ohjelmasta. Katsojapalautteen perusteella ohjelma on erityisen hanakas ajamaan kulttuurimarxilaisesti värittynyttä identiteettipolitiikkaa. Yle Watch on katsonut Rakelin amatöörimäistä sooloilua muutaman jakson verran ja ohjelmasta on kirjoitettu myös yksi lyhyt In your face -arvio. Uusi arvio on paikallaan, sillä Liekin lempiaiheena oleva sukupuolisuus on ollut viime aikoina tapetilla poliittisessa keskustelussa eikä vähiten Persunuorten kannanoton vuoksi. 

Käyttämällä ohjelman nimessä itseironiaa Rakel Liekki pyrkii yhdessä taustatiiminsä kanssa vähättelemään Helsingin ydinkeskustaan tiivistyneen punavihreän kuplan hegemonista valtaa, jota se käyttää ohjatakseen julkista poliittista arvokeskustelua sille mieluisaksi. Punavihreän kuplan näkyvyys ja valta on monta kertaa suurempi kuin heidän lukumääränsä oikeuttaisi, mutta he eivät näe tätä mitenkään demokraattisen vallankäytön ongelmana, vaikka juuri he ovat kovaäänisimpiä puhumaan mm. demokratiavajeesta. He katsovat olevan ideologisen arvokeskustelun etujoukkoa, oikeassa olijoita, jotka pyrkivät vain sivistämään "taantumuksellista" kansan enemmistöä mm. maahamuutto- ja seksuaalikysymyksissä. Tämän vuoksi kansan enemmistön mielipiteillä ei ole merkitystä, koska ne ovat jo lähtökohtaisesti "vääriä" toisin kuin "valistuneiksi" itsensä korottaneella punavihreällä kulttuurimafialla. Näin maan hiljaiset, kuten se Pihtiputaan mummo ja sohvalla röhnöttävä demarieläkeläinenkin, pysyvät kiinni ajan hengessä ja tietävät miten asioista pitäisi ajatella seuraamalla Rakelin kupla -ohjelmaa.

Punavihreä lukeneisto – tärähtäneistö – ei pidä itseään kulttuurimarxilaisena, sillä heistä se tuntuu pelkästään poliittisen vihollisen antamalta haukkumanimeltä. Politiikan näkökulmasta on yhdentekevää millä täsmällisellä nimikkeellä tätä vaikutusvaltaista porukkaa kutsutaan, pääasia, että heissä tunnistetaan täsmälleen ne samat vastaavuudet kuin Herbert Marcusen esiin tuomassa länsimaisuuden repivässä kritiikkissä, kulttuurimaxilaisuudessa.

Punavihreät jälkimarxilaiset eli kulttuurimarxilaiset käyttäytyvät aivan samoin kuin Helsingin ydinkeskustan hipsterit, joille pahin loukkaus on saada hipsterin leima, sillä se alentaa heidät katurahvaan muottiin, jota he erikoisuudentavoittelullaan eli hipsteröinnillään yrittävät kaikien keinoin karttaa. Samalla tavalla yksikään punavihreä ei halua julistautua nykyjärjestelmän arvopohjaa mädättäväksi kulttuurimarxilaiseksi, sillä tästä epiteetistä huokuu ikävä moraalinen kierous. He pitävät itseään aidosti Hyvinä ihmisinä, joilla yhteiskuntamoraali on sisäsyntyistä hyväsydämisyyttä eikä tietoisesti harjoitettua Frankfurtin koulun kriittistä teoriaa. Heidän mielestään kulttuurmarxilaisuuden agenda vain sattuu olemaan samassa linjassa heidän arvomaailmansa ja poliittisten pyrintöjen kanssa; kyse on pelkästä sattumasta, eikä siitä, että he olisivat jo lastentarhasta saakka sosiaalistuneet hegemoniselle arvokasvatukselle, jonka ideat löytyvät kulttuurimarxilaisten älykköjen tuotannosta.

Yksilön vapautta ja biologiasta riippuumatonta "ainutlaatuisuutta" korostavat punavihreät jälkisosialistit ovat ottaneet identeettipolitiikan, etenkin rodun ja seksuaalisuuden, taistelutantereeksi, jossa halutaan raivata tietä itseään toteuttavalle yksilölle, jota eivät rajoita sen enempää traditiot, instituutiot kuin biologiakaan. 

Tämän kertainen Rakelin kuplassa -jakso kulkee aiemmin lähetettyjen ohjelmien polkua eli siinä käsitellään jälleen kerran sitä, kuinka upea poikkeava seksuaalisuus on ja kuinka tyhmä ja paha on enemmistö, joka ei anna degeneraattien oikuille samaa sosiaalista arvostusta kuin avioliitossa elävien jälkeläisiä tuottava heteroseksuaalisuus. 

Haastateltavaksi Rakel oli ottanut kliseiset seksuaalifriikit, joiden näsäviisasteleva kaikkitietävyys ja halveksunta valtaväestön maalaisjärkeen perustuvaa ajattelua kohtaan sai kriittisen katsojan päättelemään nopeasti, että kyseessä täytyy olla virkaheitot humanistiopiskelijat, marxisti-feministit ym. yhteiskunnan avittamat vasemmistoagitaattorit. On vaikea sanoa mistä näiden ilmestysten itsevarma omahyväisyys kumpuaa, mutta luultavasti he uskovat ihan aidosti olevansa jotain uskomattoman erikoisia tapauksia – joita he eivät tietenkään ole, vaan pelkkiä muotopuolia, jotka yrittävät saada jonkinlaista uskottavuutta jankuttamalla korruptoituneen akateemisen maailman pseodotieteellisiä gender-blender teorioita.

Esimerkiksi epämääräisesti transsukupuoliseksi itsensä määritelleen Kasperin puheet intersukupuolisuudesta ja sukupuolen määrittelemättömyydestä on vain tyhjällä käyvää feminististä jargonia, jossa akateemisen klikin itse keksimillä termeillä yritetään pyyhkiä pois biologiset ja lääketieteelliset tosiasiat. Wikipedia ei ole tieteellinen lähde, mutta sinne kirjoittavat lääketieteen ammattilaiset ovat todenneet yksimielisesti, että

Intersukupuolisuus on sukupuolisuuden kehistyspoikkeama, jossa yksilön sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määrittää sukupuoliominaisuuksien avulla. Intersukupuolisella voi olla sekä mies -että naistyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukupuoliset tunnusmerkit voivat olla epäselvät. Intersukupuolisuuden aiheuttajana on yleensä geenimutaatio tai sukupuolikromosomien poikkeava määrä, mutta myös kehitysiässä tapahtuneet hormonitasojen poikkeamat voivat johtaa intersukupuolisuustiloihin. Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti.

Se fenotyyppiä koskeva havainto, että ihminen ei ole mies tai nainen, ei ole todiste aidosta kolmannesta sukupuolesta, vaan se on osoitus sairaudesta. Siksi puhe jostain sukupuolien moninaisuudesta on silkkaa postmodernia mielettömyyttä. Yle Watchin bloggaaja Mikko Ellilä totesikin fb-päivityksessään, että

Jos inter- ja transsukupuolisia on väestöstä korkeintaan promille, niin se ei tietenkääan tarkoita sitä, että mies-nainen -jaottelu muuttuisi irrelevantiksi. Kaikki tietävät, että aina on ollut erilaisia syntymävikoja, kuten päästään yhteen kasvaneita kaksosia, down-lapsia, epilepsiaa, suulakihalkiota, verenvuototautia jne. Nämä ovat kuitenkin selkeästi poikkeuksia terveestä lapsesta ei joitain ominaisuuksia muiden joukossa, kuten sini- tai vihreäsilmäisyys. 

Kuinka ollakaan, Liekin haastattelema Kasper samaisti intersukupuolisuuden merkityksettömänä pidettyyn silmien värin ominaisuuteen, mikä taitaa olla kovinkin suosittu virheargumentti Setan militanttien keskuudessa. Oman lahkonsa näkökulmasta Kasper piti myös sukupuolenkorjausta täysin normaalina toimeenpiteenä, jossa ei ole sinänsä mitään ongelmallisuutta. Ikävä kyllä tämä lähinnä toimittajien arkipuheeseen levittämä termi on lähemmässä tarkastelussa pelkkää orwellilaista uuspuhetta, sillä useimmista tapauksissa sukupuolielmissä ei ole mitään vikaa, jonka vuoksi niihin puuttuminen kirgurin veitsellä on mutiloimista, vaurioittamista, ei korjaamista. Etenkin transsukupuolisessa vika onkin päässä eikä sukupuolielimissä, joten genitaalien silpomisen sijaan pitäisi yrittää löytää parannus sukupuoli-identiteetin häiriintymiselle. Monesti tämä on mahdotonta pysyvien geneettisten ja hormonaalisten häiriötekijöiden vuoksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jää sairaan yksilön henkinen sopeuttaminen pysyvään epänormaaliuden tilaan.

Syy miksi Rakel Liekki oli tässä jaksossa niin tohkeissaan sukupuolen "moninaisuudesta", johtui Perussuomalaisten nuorten lippis-kampanjasta, jossa korostettiin miesten ja naisten sukupuolista eroa biologiselta pohjalta. Kampanja herätti välittömästi valtavaa peppukipuilua sukupuolisensitiivisissä valtavalemedioissa, etenkin Ylessä, Helsingin Sanomissa, Nyt-liitteessä ja Imagessa. Ohjelman asenteesta päätellen Rakel Liekki sai todennäköisesti pahimmat kilarit Persunuorten tiedotteen tästä lakonisesta kohdasta:

Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme. Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa.

Onhan se selvää, että näin vastaansanomaton totuus synnytti sosiaalisten konstruktioiden parissa puuhastelevissa mädättelijöissä valtavat itkupotkuraivarit, kun maailma ei olekaan sellainen kuin sen haluaisi perversseissä tasa-arvounelmissa olevan. Hesari yritti oikein poliittisesti korrekteilla tiedemannekiineilla muuttaa mustan valkoiseksi, mutta tiedetoimittaja Marko Hamilo kuittasi fb-seinällään nopeasti tutkijoiden löylyn lyömät väitteet:

Onpa taas taattua Hesaria tämä. Yksilön sukupuolen _ja sukupuoli-identiteetin_ määräytyminen kromosomin perusteella ei ollut perusnuorten pointtina vaan se, että ihminen kuuluu niihin lajeihin, jotka a) lisääntyvät sukupuolisesti ja b) näitä sukupuolia on kaksi ja c) ne eivät vaihdu yksilönkehityksen aikana eikä niitä määrää esimerkiksi lämpötila. Ihmisen kohdalla edes kielellisten käytäntöjen muuttaminen ei muuttaisi tosiasiaa, meillä on kaksi sukupuolta, piste.

Samainen tiedetoimittaja upotti Facebookissa 26.2.2016 sisäsiistiksi opetetun  toimittaja Markus Leikolan Imagessa ilmestyneen kolumnin retoriset valheet:

Markus Leikola: "Mutta leikitään vielä lopuksi, että luonto todella säätäisi asiat jollakin deterministisellä tavalla geenien pohjalta ja todellakin yhdenlaista geenikokoelmaa kantavalla ei saisi olla mitään erioikeuksia tai etuja toisenlaiseen geenikokoelmaan nähden. Silloinhan myös ihonväriin, rotuun tai muuhun vastaavaan perustuva kiintiöinti tulisi kieltää. Esimerkiksi toimeentuloturvan suuruuden tulisi olla kaikille samanlaista. On vain erigeenisiä ihmisiä. Ovatkohan perussuomalaiset nuoret tietoisia siitä, minkä Pandoran lippaan ovat tulleet avanneeksi vedotessaan geeneihin?" 

Onkohan Markus Leikola ymmärtänyt, että perussuomalaiset eivät ole rasisteja eivätkä seksistejä. Jos todella sukupuolia on epälukuinen määrä eikä rotuja ole olemassa, kuten meille nyt on kerrottu, vastoin ilmeisiä biologisia tosiseikkoja, niin sittenhän putoaa myös pohja pois sekä siltä ajatukselta, että olisi mitään havaittavissa olevaa syrjintää, koska ei olisi mitään ryhmiä, joiden edustajia voisi suosia tai syrjiä, eikä näin ollen mikään, mitä havaitsemme, voisi olla syrjintää tai rasismia. Toisaalta positiivinen syrjintä menettäisi myös perustan, koska emme voisi määritellä sitä mitenkään.

Tästä ei enää puutu kuin perussuomalaisten kampanja sen puolesta, että 2+2=4, että Maa kiertää Aurinkoa ja että Kuu ei ole juustoa. Eiköhän edistyneistö löydä niistäkin pöyristymisen aihetta ja todistaa matematiikan, astronomian ja elintarviketieteen professorien voimalla, että kaksi plus kaksi on viisi, että Maa on kaiken keskipiste ja että Kuu on emmentalia.

Persunuorten synnyttämä mediajulkisuus oli jälleen kerran näyte siitä, kuinka idealisminsa vangiksi jäänyt tärähtäneistö ei ole erkaantunut vain ns. tavallisesta kansasta, vaan myös itsestään selvistä tieteellisistä totuuksista. Täältä käsin on vaikea arvioida Rakel Liekin luonnontieteellistä tai edes yhteiskuntatieteellistä kompetenssiä, mutta meistä luku- ja kirjoitustaitoisista hän näyttää vain pelkältä perässähiihtäjiltä, jonka momentum meni jo, sillä nykyinen kulttuurihegemonia on vaihtumassa ja hänen toistamansa viralliset totuudet ovat olleet jo aikaa sitten so last season.

Annetaan loppukevennykseksi vielä puheenvuoro Mikko Ellilälle, jonka karnevalistinen näkemys vallitsevasta homofobia-keskustelusta kääntää asetelmat iloisesti päälaelleen: 

Olen joskus ajatellut myös sitä, että jos homofobia johtuu aina kaappihomoudesta, silloinhan homofobia on nimenomaan homojen oma ongelma, eikä kukaan hetero ole homofoobikko.

MITEN YLE-LAKI 7§ 5. KOHTA MONIKULTTUURISUUDESTA NÄKYY TÄNÄÄN TV:SSÄ

Sopii myös tarra-aihioksi.

Yleisradio kertoo nettisivuillaan, miten Yle-laki määrittelee sen tehtävät. Etenkin lain 7§:n viides kohta on herättänyt kansalaisissa suuttumusta, sillä sen mukaan Yleisradion tulee "tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille". Monien mielestä tämä rikkoo perustellusti verorahoitteisen yhtiön yhteiskunnallista puolueettomuuta, sillä Yle-lain viides kohta antaa kanavalle oikeuden ajaa tiettyä ideologiaa. Vastaavasti se myös estää yhtiötä lähettämästä monikulttuurisuutta kritisoivia ohjelmia. 

Kulttuurimarxilaisuuden edistämä hajottava identiteettipolitiikka läpi instituutioiden on onnistunut läpäisemaan yhteiskunnallisen hegemonian niin perusteellisesti, etteivät edes hallitusvastuussa ja Ylen hallintoneuvostossa olevat perussuomalaiset ole kyenneet muuttaa ison pyörän liikettä mitenkään. Päinvastoin, juuri Persujen hallituskaudella Ylen monikulttuuripropaganda on vain yltynyt entisestään.

Ei tarvitse katsoa kuin minkä tahansa päivän ohjelmatarjontaa radiossa ja televisiossa huomatakseen, kuinka monikulttuurisuudesta on tullut Ylessä lausumaton lähtöoletus niin ajankohtaisohjelmissa, tv-sarjoissa kuin myös elokuvatarjonnassa. Varsinkin liberaalille, akateemiselle kulttuuriväelle suunnatussa Yle Teemassa tämä tendenssi näkyy erittäin selvänä. Otteita tämän illan (19.1.2016) ohjelmatarjonnasta, jossa elintasopakolaisuus yritetään normalisoida osaksi yhteiskunnan "kehitystä":


Yle Teema,19.1.2016 klo 22:00, Elävä arkisto: Pakolaiset 

Suomeen on saapunut pakolaisia aiempinakin vuosikymmeninä esimerkiksi Vietnamista ja Chilestä. Marko Gustafsson esittelee arkisto-ohjelmat. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Teema, 19.1.2016 klo 22:01, Kaukoitä Korsossa - venepakolaiset 

(1980) Ohjelmassa seurataan vuoden verran, kuinka Vietnamista tulleet venepakolaiset sopeutuvat Korsoon, vantaalaiseen asuin- ja työympäristöön. Ohjelmassa kuullaan myös mitä vantaalaiset itse ajattelevat tilanteesta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Teema, 19.1.2016  klo 22:27, Arkistovieraana: Luis Alvarez  

(2016) Turkulainen jääkiekkoileva professori Luis Alvarez tuli alunperin pakolaisena Chilestä Suomeen vuonna 1974. Koko perhe palasi pian takaisin Chileen - vanhemmat ja sisarukset jäädäkseen, mutta Luis palasi Turkuun. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema,19.1.2016 klo 22:42, Muukalaisena Suomessa 

(1980) Mitä tarkoittaa pakolaisuus ja mikä oli pakolaisen asema Suomessa 1980-luvulla? Ohjelmassa haastatellaan Suomeen tulleita pakolaisia, heidän joukossaan on mm. chileläinen Luis Alvarez perheineen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

TV1:ssä ja TV 2:ssä punaliberaali korroosio traditionaalista eurooppalaisuutta vastaan näkyy puolestaan ohjelmissa kuten:

Yle TV1, 19.1.2016 klo 21:30 Varsovan vakoojat  

2/2. Mercier on vaarallisella tiedusteluretkellä Tsekkoslovakian sydämessä. Kadottavatko rakastavaiset toisensa lopullisesti? Saadaanko Saksan salaiset suunnitelmat paljastettua, ja sota estettyä? T: BBC HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus)

Yle TV2, 19.1.2016 klo 19:30, Kioski: Rakelin kuplassa

Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD

Eilisestä ohjelmatarjonnasta jäi raportoimatta Yle Teemalta tullut puolituntinen kotimainen lyhytelokuva Ei kenenkää maa, jota Helsingin Sanomien Nyt-liite ylisti (18.1.2016) "yhteiskunnallisesta ajankohtaisuudesta", sillä se käsittelee fiktiivistä uusnatsien katupartiota Helsingissä. Ylessä ollaan taas oltu tiedostavasti hereillä, sillä lyhytelokuva ei ole muuta kuin yhdestä näkökulmasta suunnattu propagandaisku hegemonista valtaa uhmaavaa katupartiota vastaan. Elokuva on liberaalissa ennakkoluulossaan äärimmäisen pahantahtoinen, pirullisen nilkkimäisesti rakennettu olkiukkofantasia polittisesta vihollisesta. Sen näkemys "uusnatseista" on paradoksaalisesti kouluesimerkki vasemmiston suosimasta toiseus-sössötyksestä, jossa erilaiset ihmiset "toiseutetaan", epäinhimillistetään. Vasemmistolle toiseuttaminen ei tuota mitään tunnon tuskia silloin kun eksistentiaalista toista edustaa inha "äärioikeistolainen" eli lähes jokainen joka ei alistu punavihreälle uskontunnustukselle.


Yle Teema, maanantai 18.1.2016 klo 23:12 Uusi Kino: Ei kenenkään maa (K16) 

Lyhytelokuva vihasta joka tuhoaa ystävyyden. Isänmaallisten nuorten miesten rivit eivät siedä toisinajattelua. O: Oskari Sipola. T: First Floor Productions Oy, 2009. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K16

Nyt-liitteen artikkeli oli punavihreässä asenteellisuudessaan niin kliseinen, että se vaatii pari kommenttia:

Elokuvassa Mikko kutsuu vihamiehiään maahanmuuttajia ”neekereiksi” ja jengiläisiään ”suomalaisiksi sotilaiksi”, sekä perustelee oman käden oikeutta.

Voi kamalaa, että oikein neekeriksi kutsuivat! Kielitieteellinen fakta on, että Suomessa pejorativiinen (pilkkaava) nimitys mustalle ei ole 'neekeri' vaan 'nekru'. Sitä mukaa kun neekereillä on viitattu heidän todelliseen käytökseen, ovat poliittisen korrektiuden valmiusjoukot nähneet sen loukkavana terminä, jonka vuoksi se on pitänyt muuttaa toiseksi kuten 'mustaksi' tai 'afrikkalaistaustaiseksi'. Sanojen vaihtaminen ei kuitenkaan muuta tilannetta mitenkään, sillä mustat käyttäytyvät edelleen ominaisella tavalla, vaikka heitä kutsuttaisiin kultamuniksi ja voimavaroiksi. Manipulatiivinen kielipeli ja puolesta-loukkaantuminen kertoo ainoastaan punavihreiden kadonneesta suhteellisuudentajusta, jossa raivokkaan pöyristymisen synnyttää pelkkä sana, koska se ei ole saanut heidän uuspuheessaan poliittisesti korrektia hyväksyntää. 

Esimerkiksi Suomen vastarintaliike ilmoittaa avoimesti kannattavansa kansallissosialismia. Kemiläislähtöisen Soldiers of Odinin perustajilla on yhteyksiä vastarintaliikkeeseen.

Klassinen argumentaatiovirhe, jossa syyllistetään assosiaatiolla Soldiers of Odin -ryhmä kuin myös muut katupartiot kansallissosialisten SVL:n partioihin, jotka nekin ovat täysin legiteemejä ryhmiä toimimaan kaduilla. Nyt-liitteen viesti kuuluu, että kun isämiesten porukka valvoo katurauhaa monikulttuuriselta väkivallalta, niin natsejahan niidenkin täytyy olla, koska kadulla pyörii myös SVL.

Elokuva näytettiin televisiosta maanantaina uusintana jo toistamiseen.  Sipola arvelee, että elokuva näytetään jälleen sen ajankohtaisuuden vuoksi.

Toisin sanoen Ylen tekee tietoisesti ideologista ajankohtaispropagandaa. Ohjelmalinja on propagandaa, koska vastakkaista näkemystä edustavia ohjelmia ei esitetä. Tämä asiantila johtuu tietenkin siitä, että puolueettoman ja vastavuoroisen näkökulman esittäminen haittaisi Suurta Unelmaa™, jonka puolustamiseksi Edistykselliset ovat valmiita toimimaan yhtä moraalisesti kuin jesuiitat ja Stalin. Emeritusprofessori Timo Vihavainen tiivistää asian ytimen viimeisimmässä kirjoituksessaan:

Mutta jotakin Stalinin perinnöstä taitaa elää yhä. Totuuden kunnioittaminen sellaisena kuin se on tai ainakin meille ilmenee, olisi totalitaarisen ajattelun näkökulmasta kovin naiivia toimintaa. Jokainen itseään kunnioittava edistyksellinen journalisti ja poliitikko ymmärtää, ettei voi päästää valloilleen ihmisten informaatiotilaan sellaista tietoa, joka voisi hyödyttää edistyksen vastaisia voimia.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1

"OTTAAKO PORNOTÄHTI PULLAA?"

Rakel  työssään v. 2001,
nyt hieman sierettyneempänä.

Yle TV2, 1.12.2015 klo 19:30, Kioski: Rakelin kuplassa 

Rakel Liekin punavihreässä tuumauspuolituntisessa kansan parhaat aivot pohtivat tasa-arvoa, ihmisoikeuksia sekä ilmiöitä laidasta laitaan. HD

Rakelin Kioski-jaksoja voit seurata täältä.

Kauko Röyhkän sota-ajan romaanista Kaksi aurinkoa löytyy kohtaus, jossa huoraksi kutsuminen ei ollut kehu, vaikka muutoin haluttiinkin olla kohteliaita:

Aamulla mentiin kahvipöytään, ja Eero-setä toi sen naisenkin. Mummo, joka oli aika tomera ja uskovainen ihminen, kaatoi kahvia kaikille. Kukaan ei puhunut mitään. Sitten se toi pullaa ja yhtäkkiä tokaisi sille Eeron naiselle, että ottaako huora pullaa.

Sotien jälkeen ajat ovat muuttuneet radikaalisti. 2010-luvulla Yle ei tarjonnut hardcorepornoa tehneelle eli käytännössä itseään huoranneelle pornonäyttelijä Rakel Liekille pullaa, vaan hyvän diilin sekä radio- että tv-kanavallaan. Yle-veron maksajana sopinee kysyä, että mitä muita journalistisia meriittejä kuin huoraamista tältä nahalta löytyy. Taidepiirustelua ei voi oikein sellaiseksi laskea, mutta sen sijaan poliittisesti korrektit mielipiteet feminismistä, homostelusta, roturutsasta ja monikulttuurisuudesta voivat olla hyviäkin tärppejä Ylen punakaartiin pääsemiseksi. Tosin emme tiedä millä kaikilla avuilla (kenties ex-lesbosiippansa Silvia Modigin suhteilla?) Rakel Liekki pääsi Yleen sisään, mutta nuorisolle suunatussa Kioski-ohjelmasarjassa lienee riittänyt se, että osaa puhua ja on sisäistänyt Yleisradion ohjelmaneuvoston vaatiman monikulttuurisen ideologian edistämisen tärkeyden. Ylen mielestä Liekki on varmaan muutoinkin upean voimaannuttava roolimalli suomalaisille naisille, joten kyllä sellaista naista kannattaa näytillä pitää.

YLE KIOSKI JA YLE X3M TOIVOTTAVAT EUROOPALLE MENOLIPPUA HELVETTIIN

Hyväosaiset punaporvarit moraaliposeeraavat.

Yle Fem, 6.8. klo 20:00, Menolippu Eurooppaan  

Osa 1/2. Miksi kukaan antaa henkensä ihmissalakuljettajien käsiin? Kuinka rekka-auton konttiin piiloudutaan 12 päiväksi? Sami ja Hawkar maksoivat kovan hinnan menolipusta Eurooppaan. Toimittaja: Ida Henrikson. HD Äänitekstitys: ruotsi


Kaikilla Ylen kanavilla niin radiossa kuin televisiossa on pyörinyt koko kesän Yle Kioskin ja ruotsinkielisen (hupsis ja ylläri) nuorisoradiokanava Yle X3M:n projektin Menolippu Eurooppaan mainos. Valitettavasti vähänkin Yleisradion ohjelmia seuraava Yle-veron maksaja ei ole voinut välttyä näkemästä ja kuulemasta ohjelman mainosta, jonka tähtinä ovat vasemmistolaiset hyödylliset idiootit par excellance eli Paleface (Karri Miettinen) ja Rakel Liekki, joista ensimmäisen tekee monotonisen infantiilia heimokilinää ja jälkimmäinen tunnetaan entisenä pornohuorana. 

Ohjelman tarkoitus on tietenkin pehmittää suomalaiset myöntyväiseksi Välimeren yli hyökyvälle miljoonien maahantunkeutujien invaasiolle. Projektissa käytetään hyväksi havaittua modernin propagandan kikkaa eli katsojan samaistamista Toiseen:

Osana ihmissalakuljetukseen liittyvään keskusteluun sulkeutuu Vaasassa Taiteiden yönä 6. elokuuta neljä vapaaehtoista konttiin. He viettävät pimeässä kontissa vuorokauden ja pyrkivät näin levittämään tietoisuutta hengenvaarallisesta, Eurooppaan suuntautuvasta ihmissalakuljetuksesta. Kokeen tavoitteena on kiinnittää huomio ihmissalakuljetukseen liittyviin kysymyksiin. On mahdotonta eläytyä täydellisesti toisen tilanteeseen, mutta samaistuminen voi auttaa ymmärtämään asiaa siitäkin huolimatta, että puitteet ovat erilaiset.

Tällainen käsittelytapa luvattomasta siirtolaisuudesta on mediassa vallitseva ja samalla erittäin kapea-alainen, sillä siinä nostetaan esille vain yksilön kokemus eikä haluta nähdä kokonaisuutta populaation, kulttuurin ja ekologian kannalta. Kuten syväekologi Pentti Linkola on tuskastuneena todennut, populaatiolla on paikkansa (niche) ja elinympäristöönsä sopiva kokonsa ja tämän biologisen lain rikkominen on rikos koko luontoa kohtaan. Samalla väestönkasvun (kiitos valkoisen miehen humanismin ja lääketieteen) synnyttämässä monikulttuurivaasiossa eri kulttuurit revitään juuriltaan, jolloin tehdään valtava karhunpalvelus sekä lähtö- ja kohdemaille.

Ohjelman toinen harhautus on esittää kolmannen maailman kestämättömän kansainvaelluksen suurimpana ongelmana ihmissalakauppa, josta meidän pitäisi tuntea myötätuntoa sen "viattomia uhreja" kohtaan. Mitään ihmissalakaupan moraalista ongelmaa ei olisi edes olemassa, jos maahantunkeutujat pysyisivät kotimaissaan, lisääntyisivät vähemmän ja ymmärtäisivät että läntisen viihteen glamour on pelkkää harhaa sillä ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Maahanpyrkijät ovat yhtä lailla rikollisia kuin heille kuljetuksia järjestävä mafia, sillä he tietävät tasan tarkkaan tulevansa Eurooppaan ilman lupaa ja asiapapereita. Tullessaan Eurooppaan he syyllistyvät samanlaiseen rikokseen kuin jos tämän kirjoittaja yrittäisi livahtaa salaa Venäjälle ilman passia, viisumia ja rahaa. Sakkoja ja linnaahan siitä rapsahtaisi. Valitettavasti pakoloisapujen umpikierojen juristien avulla maahantulomääräyksiä rikkovat Afrikan vapaamatkustajat palkitaan perusteettomasti turvapaikoilla ja oleskeluluvilla, vaikka oikeudenmukaisessa maailmassa heidät pitäisi panna kuukaudeksi vankilaan, antaa mojovat sakot, ikuinen porttikielto Eurooppaan ja passittaa lopuksi sinne mistä ovat tulleetkin. 

Kun miljoonat maahantunkeutujat saavat jalkansa Euroopan oven väliin, he odottavat pääsevänsä Paratiisiin. Eivät he ole mitään uhreja vaan rikollisesti ja tänne kutsumatta pyrkiviä vapaamatkustajia. Eurooppalaisille ja Euroopan kulttuurille se merkitsee puolestaan menolippua Helvettiin. Sitä meille ovat toivottamassa Menolippu Eurooppaan -ohjelmassa Paleface, Rakel Liekki, Dan Granqvist ja Susani Mahadura. 

Nämä todellisuudesta vieraantuneet haaveilijat uskovat, että niin kauan kuin jaettavaa eurooppalaisten selkänahasta riittää globaalin enemmistön lukutaidottomille kamelikuskeille, he voivat leikkiä laupiasta samarialaista, varsinkin kun he eivät oikeasti joudu uhraamaan mitään merkittävää ideologiansa puolesta. Kuitenkin nyt on jo selvää, että Eurooppa on täynnä ja koko manteretta on odottamassa Kreikan kohtalo, jossa ihmismassat joutuvat tappelemaan samoista leipäpaloista. Tietenkin tätä tosiasiaa voi olla vaikeaa selittää esimerkiksi Kioskia seuraaville nuorille kuhnureille ja kympin tytöille, näille Systeemin konformistisille "toisinajattelijoille", jotka opportunistisesti nielevät kaiken mitä maamme suomalaisvihamielinen koululaitos heille syöttää. Onneksi sentään Siperia opettaa, ehkäpä vielä yllättävän nopeasti.

Yle TV1, 6.8.2015 klo 22:00, Ulkolinja: Seksiorjat vailla suojaa  

Afrikkalaisnaisia tuodaan seksiorjiksi Eurooppaan. Heitä huijataan lupauksilla koulutuksesta ja hyvästä elämästä. Monessa maassa ihmiskauppiailla on parempi suoja kuin prostitutioon pakotetuilla naisilla. HD Äänitekstitys: suom

Ilmeisesti TV 1 esittää tämän dokumentin Yle Kioskin ja Yle X3M:n Menolippu Eurooppaan -projektin innoittamana. Ulkolinja-ohjelma on päättänyt omalla tahollaan syyllistää eurooppalaisia lähettämällä ohjelman neekerihuorista. Mikähän näiden prostituoitujen aids-prosentti mahtaa olla? Sitä pitää vain arvailla, koska asiaa ei mainita dokumentissa. 

IKÄVÄ TAKAISKU LAKIVALIOKUNNASSA, MUTTA YLE TEEMA TUO LOHTUA.

Rakel Liekin kirjoittama Yle uutinen 25.6.2014:

Lakivaliokunta hylkäsi sukupuolineutraalin avioliittolain (linkki uutiseen)

Jo pelkkänä käsitteenä homoavioliitto on oxymoron, jossa avioliiton ja homoilun yhdistäminen on sama kuin sanoisi ’valtava kääpiö’. Siksi termiä on pitänyt muuttaa ja antaa sille lopulta moraalisesti aseista riisuva lakitieteellinen termi "tasa-arvoinen avioliittolaki". Kelläpä nyt mitään tasa-arvoa vastaan olisi - mikäli kyseessä todella on tasa-arvoiset asiat.

Mutta eihän tässä olekaan kyse tasa-arvoisista, puhumattakaan samanarvoisista asioista, ellei sitten määrittäväksi lähtökohdaksi oteta rakkautta, "joka on yksi ja ikuinen". Mikäli näin olisi, tällöin avioliittoinstituutioon tulisi sisällyttää mitkä tahansa kuviteltavissa olevat parit, ryhmät ja seksuaalisuuden harjoittajat, kunhan niissä vain kerrotaan olevan mukana rakkautta.

Homot, homouden puolustajat ja homoja poliittisena välineenä käyttävät uusvasemmistolaiset valehtelevat sanoessaan puolustavansa tasa-arvoa, koska he suovat perinteisen avioliittoikeuden heterojen lisäksi vain homoseksuaaleille. Miksi aikuisten lisääntymisperusteisen seksuaalisuuden normista poikkeavista vain homoille halutaan antaa erityisoikeus avioliittoon? Esimerkiksi biologisesti katsottuna heteroseksuaalinen moniavioisuus on normaalia, tarkoituksenmukaista, verrattuna geneettiseen umpikujaan johtavaan homouteen. Silti heille ei olla vaatimassa avioliitto-oikeutta kuten ei myöskään pedofiileille, eläimiin sekaantujille tai nekrofiileille, vaikka hekin osaavat todennäköisesti tarpeen tullen puhua yhtä lämpimästi rakkaudesta kuin peräsuoleen ihastuneet saman sukupuolen edustajat. 

Miksi päältä päin katsoen "järkevänä ja reiluna" pidetyn tasa-arvoisen argumentoinnin hieman tarkempi analyysi johtaa näin absurdeihin lopputulemiin? Siksi, että avioliittoinstituution yhteiskunnallinen, todelliseen oikeudenmukaisuuten perustuva etuoikeudellinen luonne, on haluttu tietoisesti sivuuttaa. Avioliitto on aina yhteiskunnallinen etuoikeus ja se perustuu heteroseksuaalisen pariskunnan perussolun, perheen, turvaamiseen, mikä tuo luonnollisesti avioliittolle myös ääneen lausumattomia velvollisuuksia. Lähtökohtaisesti tasa-arvon vaatimus ei kuulu avioliittoon ollenkaan, sillä jo pelkkä alaikäisyys ja sisaruus olisi este avioliitolle. Tasa-arvo tai vielä vähemmän joku abstrakti "rakkaus" ei ole tässä kysymyksessä mikään ylin peruste, jonka varjolla se voidaan myöntää kaikille halukkaille. 


Miksi monien tunteenomaisesti pahana pitämä eriarvoisuus on useissa tapauksissa oikeudenmukaisuutta? Jo Aristoteles tiesi aikanaan kertoa, että "Oikeus näyttää olevan eräänlaista tasa-arvoisuutta, ja sitä se onkin, mutta ei kaikille, vaan vain tasa-arvoisille. Eriarvoisuuskin näyttää oikeudenmukaiselta, ja sitä se onkin, mutta ei kaikille vaan vain eriarvoisille." Jotta erilaisia asioita ja niiden arvoja voisi ylipäätään arvioida, niitä täytyy määrittää ja erottaa - sanalla sanoen: eriarvoistaa. Jos kaikki - hyvä ja paha, normaali ja epänormaali, kaunis ja ruma, vahva ja heikko  - ovat yhtä ja samaa, niin silloin "kaikki käy" ja kosmos muuttuu entropian myötä kaaokseksi. Homoavioliitto ei tietenkään yksin rapauta yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja jatkuvuuden ideaa, mutta yhdessä muiden itsekkäistä seurauksista piitamaattomien ilmiöiden kanssa se väistämättä korruptoi ajan myötä kansakunnan ja lopulta hajottaa sen toistensa kurkkuun käyviksi yksilöatomeiksi.

Homouden keinotekoinen tasa-arvoistaminen avioliitto-instituutiossa ei ole tietenkään tapahtunut yhdessä yössä, vaan kielipeliä on jauhettu määrätietoisesti vuodesta toiseen, käsitteen muuttuessa lopulta tunnistamattomaksi poliittiseksi korrektiudeksi, jonka alle on voitu kätkeä sen alkuperäinen irvokas merkitys. 

Aluksi valtamedia propagoi reilusti "homoavioliittolain" puolesta, mutta huomasi melko nopeasti, että se viittasi sellaiseen luonnollista inhoa herättävään kanssakäymiseen, jolla ei ole mitään tekemistä yhteiskuntaa uudistavan miehen ja naisen välisen liiton kanssa. Seuraavaksi se alkoikin rummuttaa "samaa sukupuolta olevien avioliitosta", sitten "tasa-arvoisesta avioliittolaista" ja lopulta kaikki merkitykset kätkevästä lakijargonista, "sukupuolineutraalista avioliittolaista". Tällä manööverillä tavallista karvalakkikansaa on vedetty kölin alta ja lujaa.

Pelkkä manipuloiva kielipeli ei ole pelkästään auttanut homoavioliittoa kannattavia vasemmisto- ja oikeistoliberaaleja, vaan heidän on täytynyt vedota auktoriteettiin, jonka he ovat itse julistaneet kaikkein korkeimmaksi eli ihmisoikeudet. Ottamatta tässä sen enempää kantaa ihmisoikeuksien filosofiseen todistusvoimaan, itse vireillä olevalla avioliittolailla ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Mikäli kyseessä olisi ihmisoikeuskysymys, Suomi olisi saanut jo aikoja sitten huomautuksen EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta, joka lienee se korkein temppeli tässä uskonkultissa.

Jo tämänhetkisen avioliittolain perusteella Suomen lakikirjasta ei löydy pykälää, joka estäisi homoseksuaaleja menemästä naimisiin. Lisäksi  rekisteröidyssä parisuhteessa eläminen on oikeusvaikutuksiltaan kaikille sama, jonka vuoksi "sukupuolineutraalin avioliittolain" kannattajien todellinen motiivi lakimuutokselle löytyykin avioliiton käsitteen ja sillällön muuttamisesta. Lakimuutoksen seuraksena koko avioliitto-instituution merkitys tehtäisiin arvottamaksi, mikä lienee kulttuurimädättäjien todellinen päämäärä, siinä kun taas muotiaatteita seuraavat trendizombit toimivat vain suurena massana hyödyllisiä idiootteja.

Yle Teema, 25.6.2014, klo 20.00, Kun nainen rakastaa naista

3/4. Voiko ulkonäön perusteella päätellä, onko joku lesbo? Belle ja Padde eivät olemuksellaan ja käytöksellään jätä arvailuille varaa, mutta Signe joutuu usein torjumaan miesten lähentely-yrityksiä. HD

Yle Teema, 25.6.2014, klo 20.30, Homomiesten maailma

(7) 3/8. Homomiehistä 57 % on joutunut tilanteeseen, jossa heitä on haukuttu homoiksi. Mutta kuinka on Michaelin laita, joka on sekä homoseksuaali että muslimi? Jo pukeutuminenkin voi johtaa syrjintään. HD

Ammattiuhriutujien mielestä maailma on vasta silloin riittävän hyvä, kun se menee 100%:sti heidän pillinsä tahtiin. Tietenkin se vaatii läntisen enemmistön eli globaalin valkoisen "heteronormatiivisen" vähemmistön alistumista. Muuten kyseessä on sorto, seksismi, rasismi ja fasismi. Vai mitenkä se meni.

Yle Teema, 25.6.2014, klo 21.00, American Vagabond

(12) Elokuva kotoaan karkotetuista amerikkalaisista homoseksuaalinuorista, jotka pakenevat vanhempiaan luvattuun kaupunkiin, San Fransiscoon, mutta päätyvät ihmisvarjoiksi. O: Susanna Helke T: For Real Productions HD

Yle Teema, 25.6.2014,, klo 22.30, Kino: Let my people go!
(12) Rubenin ja Teemun yhteiseloa järkyttää yllättävä potti rahaa. Ruben pakenee pariisinjuutalaisen perheensä helmoihin, jossa meno yltyy yhä kierteisemmäksi. N: Carmen Maura, Outi Mäenpää, Nicholas Maury, Jarkko Niemi. HD

Video: Why Jews Push Gay Marriage täältä.

Aiemmat Yle Watch Pride-viikon jutut:
THE FAG SHOW MUST GO ON - PINKKI-YLEN TOTAALISTA KULTTUURISOTAA.

YLEN YHTEISKUNNALLINEN KESKUSTELU? YKSIPUOLISTA PROPAGANDAA DEGENERAATTIEN PUOLESTA.