Kansanedustaja Olli Immonen kysyi aivan perustellusti moniarvoisuudella rehavastelevan Ylen perään kun hän ihmetteli Facebookissa 24.7.2015 miksi valtionyhtiön toimittajat ja heidän markkinoimansa arvomaailma on pelkästään punaliberaali:
Osaako kukaan mainita nimeltä edes yhtä kansallismielisesti tai konservatiivisesti ajattelevaa Ylen toimittajaa? Minä en ole sellaista vielä löytänyt vaikka olen asiaa tässä jo jonkin aikaa selvitellyt. Sen sijaan monikultturistisen ja arvoliberaalin ajatusmaailman jakaviin toimittajiin törmää jatkuvalla syötöllä. Miten kukaan ajatteleva ihminen voisi kuvitella Ylen olevan kykenevä tai edes halukas tuottamaan puolueellisesti riippumatonta ja tasapuolisesti koko kansaa palvelevaa tietoa, kun kaikki sen toimittajat näyttävät olevan poikkeuksetta kallellaan poliittisesti yhteen suuntaan.
Pari satunnaista esimerkkiä Ylen uutislinjasta kertoo karua kieltä mikä on pelin henki epäisänmaallisten globalistien miehittämässä valtionyhtiössä. Siltä on turha odottaa ohjelmia ja uutisiointia, jossa otettaisiin huomioon kaikki kansalaiset, myös ne punavihreän kuplan ulkopuolella asuvat maan hiljaiset, maan enemmistö.
Esimerkki 1: Liberaalia konformismia nuorisolle tyrkyttävä Yle Kioski on foorumi, jossa esille pääsee vain koulujen kulttuurimarxilaisen opetussuunnitelman kritiikittä nielleet opportunistiset kympin tytöt ja muka-kaikkitietävät rasittavat maailmanparantajat.
Kioskin poliittisen oikeaoppineisuuden fundamentaalisesta noudattamisesta kertoo paljastavasti Emma Grünnin artikkeli "Lukiokirjan lause kummeksuttaa: ”On monia syitä, miksi homojen ei pitäisi saada adoptoida” Näin vastaa Otava". Jutussa moraalipaniikki syntyy Otavan lukion englannin kielen kirjasta Open Road 4., jonka eräässä tehtävässä lukee: There are many reasons why gays should not be allowed to adopt children [On useita syitä miksi homoille ei pitäisi antaa adoptio-oikeutta]. Otavan vieraiden kielien oppimateriaalin tuotepäällikkö Kaija Kaasinen yrittää kunnon eurokansalaisen tapaan anteeksipyydellen puolustaa virallisesta totuudesta hairahtunutta vihatotuutta kertomalla että kirjan ensimmäinen painos ilmestyi jo 2009, jolloin tilanne oli toinen ja Kehitys™ ei ollut vielä kehittynyt sellaisiin upean fantastisiin ulottuvuuksiin kuin tänään:
Esimerkki 1: Liberaalia konformismia nuorisolle tyrkyttävä Yle Kioski on foorumi, jossa esille pääsee vain koulujen kulttuurimarxilaisen opetussuunnitelman kritiikittä nielleet opportunistiset kympin tytöt ja muka-kaikkitietävät rasittavat maailmanparantajat.
Kioskin poliittisen oikeaoppineisuuden fundamentaalisesta noudattamisesta kertoo paljastavasti Emma Grünnin artikkeli "Lukiokirjan lause kummeksuttaa: ”On monia syitä, miksi homojen ei pitäisi saada adoptoida” Näin vastaa Otava". Jutussa moraalipaniikki syntyy Otavan lukion englannin kielen kirjasta Open Road 4., jonka eräässä tehtävässä lukee: There are many reasons why gays should not be allowed to adopt children [On useita syitä miksi homoille ei pitäisi antaa adoptio-oikeutta]. Otavan vieraiden kielien oppimateriaalin tuotepäällikkö Kaija Kaasinen yrittää kunnon eurokansalaisen tapaan anteeksipyydellen puolustaa virallisesta totuudesta hairahtunutta vihatotuutta kertomalla että kirjan ensimmäinen painos ilmestyi jo 2009, jolloin tilanne oli toinen ja Kehitys™ ei ollut vielä kehittynyt sellaisiin upean fantastisiin ulottuvuuksiin kuin tänään:
– Täytyy sanoa, että jos tämä kirja tehtäisi vuonna 2015, niin tämä lause ei varmaan olisi tässä. Kyllähän Suomi on tässä kuudessa vuodessa muuttunut. Ehkä tämä jäisi tänä päivänä pois, en tiedä. Kaasinen sanoo, että lause ei edusta Otavan kantaa. – Ei todellakaan edusta meidän kantaa. Siinä koko aukeamalla on aika lailla provosoivia juttuja. On urheilua, äänestämistä, rikosasiaa, tulevaisuuden ennustamista. Myös näin, että avioliitto on koko elämän kestävä ja kirkot ovat aikansa eläneitä, hän luettelee. – Emmehän me näitä muitakaan totuuksina sano, hän lisää.
Esimerkki 2: Yle Uutiset puolestaan puffaa raivolla monikulttuurisuutta varsinkin nyt kun sen perusteet alkavat Eurooppaan kohdistuvan ulkomaalaisten ihmistaakan seurauksena horjua. Yle marssittaa jatkuvasti esille jos jonkinlaista "asiantuntijaa", joista jokainen toistaa samaa virttä, että suomalaisten on nurisematta alistuttava kansainvaellukseen, johon muka "kansainväliset sopimukset" ja "länsimaiden vastuu" meitä velvoittavat. Nämä asiantuntijat puhuvat lämpimästi ihmisoikeuksista ja jopa demokratiasta, jonka enemmistövaltaa he eivät kuitenkaan soisi kansalle, joka haluaisi estää invaasion ja kansanmurhaavan kansanvaihdon.
Euroopan Unionin polliittisen eliitin ja globaalitalouden harmaiden eminenssien tarkoitus on jo pitkään ollut romuttaa varsinkin valkoiset kansallisvaltiot ja bastardisoida niiden väestö etnisesti sopeuttamattomilla päiväntasaajan alueen ylijäämäväestöllä. Tämä jokaisen silmin nähtävä tietoinen prosessi yritetään nyt asiantuntijoiden kuten Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikaisen suulla häivyttää kansan mielistä kokonaan. Martikainen kiinniittää huomion muualle väittämällä että todellinen salaliitto onkin siinä, että kansalaiset vastustavat pakolaiskeskusten perustamista! Yle Uutisen verkkosivuilla tänään ilmestyneessä jutussa "Siirtolaisuusinstituutin johtaja: Pakolaiskeskusten vastustaminen on järjestäytynyttä ja suunnitelmallista" kerrotaan, että:
Euroopan Unionin polliittisen eliitin ja globaalitalouden harmaiden eminenssien tarkoitus on jo pitkään ollut romuttaa varsinkin valkoiset kansallisvaltiot ja bastardisoida niiden väestö etnisesti sopeuttamattomilla päiväntasaajan alueen ylijäämäväestöllä. Tämä jokaisen silmin nähtävä tietoinen prosessi yritetään nyt asiantuntijoiden kuten Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikaisen suulla häivyttää kansan mielistä kokonaan. Martikainen kiinniittää huomion muualle väittämällä että todellinen salaliitto onkin siinä, että kansalaiset vastustavat pakolaiskeskusten perustamista! Yle Uutisen verkkosivuilla tänään ilmestyneessä jutussa "Siirtolaisuusinstituutin johtaja: Pakolaiskeskusten vastustaminen on järjestäytynyttä ja suunnitelmallista" kerrotaan, että:
Siirtolaisuusinstituutin johtaja ja maahanmuuttotutkija Tuomas Martikainen sanoo, ettei kyseessä ole pelkästään salolaisten spontaani mielenilmaus. – Tällaista vastahankaisuutta on ollut myös monilla muilla paikkakunnilla. Kyllä se on järjestäytynyttä ja jollain tavalla suunnitelmallistakin, Tuomas Martikainen sanoo. Sekä Forssaan, Saloon että monelle muulle paikkakunnalle kaavaillut vastaanottokeskukset ovat saaneet kiivasta vastarintaa sosiaalisessa mediassa, erityisesti tietyillä Facebook-sivuilla. – Niiden kautta ihmisille välittyy se ajatus, että pakolaiskeskuksia voi ja kannattaa vastustaa, sanoo Tuomas Martikainen.
Martikaisen lausuntoa voi pitää jo kaksinaamaisen kierouden huippuna, kun siinä vaietaan EU:n ja suomalaisten poliitikkojen suunnitelmallisesti sallima paperittomien maahantunkeutuminen, mutta sen sijaan syyttävä sormi nostetaan kohti tavallisia suomalaisia, jotka "salaliittomaisesti" vastustavat "täysin luonnollista siirtolaisten maahantuloa". Lausunnossa ei paina mitään se, että Suomen valtiovalta sisäministeri Petteri Orpon johdolla rikkoo jatkuvasti EU:n omaa Dublin II -asetusta, jonka mukaan
Vastaavasti Ylen mielestä myyttien murtaminen olkiukkoja rakentelemalla ja yksipuolisia vastauksia antamalla on olevinaan kriittistä mediajournalismia, vaikka motiivina ei ole muu kuin puolustaa kestämätöntä pakolaispolitiikkaa. Tämä epätoivoinen yritys näkyy tyypillisimmään Ylen uudessa kysymys-vastaus -artikkelissa "Totta vai tarua? Yle selvitti turvapaikanhakijoihin liittyvien väittämien todenperäisyyden", jossa puhutaan aidan seipäistä vaikka pitäisi puhua aidasta, toisin sanoen luvattomien maahantulijoiden invaasiosta mielekkyydestä ylipäätään. Tällaisten juttujen ja "faktojen" esille tuomisen tarkoitus ei muu kuin johtaa keskustelu pois sen alkuähteestä.
Joihinkin tällainen röyhkeä Chutzpah-kusetus saattaa upota, mutta suomalaisten enemmistö alkaa olla sen verran medialukutaitoista, etteivät aivan kaikki Ylen puliveivaukset mene läpi. Kysyä vain sopii, onko Ylellä enää jäljellä mitään vakavampaa uskottavuutta maahamuuttokysymyksessä.
------------- ------------- ------------- ------------- ---------------
Dublin-sopimuksen (1990) pääperiaate on, että turvapaikanhakijan on haettava turvapaikkaa EU:ssa ensimmäisestä YK:n pakolaissopimuksen allekirjoittaneesta maasta, jossa hänen on mahdollista ottaa yhteyttä viranomaisiin. Jos tämä valtio epää turvapaikan, päätös pätee koko EU:n alueella.Koska suurin osa "Syyrian pakolaisista" (lue: somalit ja muut afrikkalaiset) tulevat tällä hetkellä Suomeen Ruotsista, maasta, joka on allekirjoittanut sekä YK:n pakolaissopimuksen että Dublin-asetuksen, Suomen pitäisi välittömästi karkottaa maahantulijat takaisin länsinaapuriin tai jopa Kreikkaan. Tästä sopimusrikkomuksesta Yle ei kerro uutisjutuissaan mitään, mutta antaa suunvuoron viidennen kolonnan hyysäreille, jotka syyttävät tavallisia kansalaisia salaliittolaimaisesta vehkeilystä, koska kehtaavatkin aktivoitua vastustamaan luvattomien pakolaisten majoituskeskuksien perustamista.
Vastaavasti Ylen mielestä myyttien murtaminen olkiukkoja rakentelemalla ja yksipuolisia vastauksia antamalla on olevinaan kriittistä mediajournalismia, vaikka motiivina ei ole muu kuin puolustaa kestämätöntä pakolaispolitiikkaa. Tämä epätoivoinen yritys näkyy tyypillisimmään Ylen uudessa kysymys-vastaus -artikkelissa "Totta vai tarua? Yle selvitti turvapaikanhakijoihin liittyvien väittämien todenperäisyyden", jossa puhutaan aidan seipäistä vaikka pitäisi puhua aidasta, toisin sanoen luvattomien maahantulijoiden invaasiosta mielekkyydestä ylipäätään. Tällaisten juttujen ja "faktojen" esille tuomisen tarkoitus ei muu kuin johtaa keskustelu pois sen alkuähteestä.
Joihinkin tällainen röyhkeä Chutzpah-kusetus saattaa upota, mutta suomalaisten enemmistö alkaa olla sen verran medialukutaitoista, etteivät aivan kaikki Ylen puliveivaukset mene läpi. Kysyä vain sopii, onko Ylellä enää jäljellä mitään vakavampaa uskottavuutta maahamuuttokysymyksessä.
------------- ------------- ------------- ------------- ---------------
Yle TV1, 27.8.2015 klo 22:00 Ulkolinja: Suuri siemenbisnes
Geenimuunneltujen kasvien väitetään tuottavan suuremman sadon pienemmällä torjunta-ainemäärällä. Totuus näyttää kuitenkin toiselta, mutta GMO-kasveja lobbaava teollisuus kuitenkin torjuu kritiikin tiukasti. HD Äänitekstitys: suomi.
Varsinkin Yhdysvalloissa siemenviljan monopoliasemaa pitävällä monikansallisella Monsanto-yhtiöllä on mielenkiintoiset historialliset juuret, mikä selittänee hyvin myös yhtiön omistava suvun nykyisen häikäilemättömyyden. Juutalaistaustainen Monsanton suku oli nimittäin 1700-luvun lopulla huomattava orjien välittäjä ja omistajasuku, tosiasia, josta kertoo rense.comin artikkeli Monsanto Family Were Jewish Slave Dealers And Owners.