Vasemmistoliberaali valtamedia on tunnetusti pitkävihaista ja kaunaista niitä kohtaan, jotka sen mustamaalauskampanjoista huolimatta porskuttavat menemään ilman turhia anteeksipyytelyjä. Yritystoiminnan puolella raivoa on herättänyt menestyksekäs tavarataloketju Kärkkäinen, jonka perustajan Juha Kärkkäisen päätoimittama laajalevikkinen ilmaisjakelulehti Magneettimedia julkaisi artikkeleita globalisteista, viihdeteollisuuden juutalaisesta ylivallasta ja muista 2010-luvun alkupuolen valtamedian vaikenemista aiheista.
Vaikka Magneettimedian kirjoitukset eivät todistetusti sisältäneet väärää tietoa, kiusallisen informaation kertominen toi päätoimittajalle sakkotuomion "kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta" vuonna 2013. Sittemmin Kärkkäinen lopetti Magneettimedian julkaisemisen ja irtisanoutui yhteyksistään Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kostonhimoisille tiedotusvälineille, jotka suuttuivat lehden julkaisemista niille epäedullisista syytöksistä.
Varsinkin kaupunkiliberaali Helsingin Sanomat kampanjoi vuosikausia säännöllisesti Kärkkäisen tavarataloa vastaan, viimeksi näkyvästi lokakuussaa 2017, jolloin HS:n sunnuntainumerossa julkaistiin parjausjuttu Näin halpahallipatruuna Juha Kärkkäinen radikalisoitui ja ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa. Vaikka Juha Kärkkäinen oli jo neljä vuotta aiemmin lopettanut lehtensä julkaisun ja poliittisen toimintansa, tämä ei riittänyt Helsingin Sanomille, vaan se päätti kaikin keinoin rampauttaa tavarataloketjun huonolla julkisuudella.
Pettymyksekseen lehden oli tunnustettava, että "natsijulkisuus" ei vaikuttanut heikentävästi Kärkkäisen tulokseen, vaan kävi päinvastoin: tavarataloketju menestyi vuosi vuodelta aina vain paremmin. Siinä ei auttanut edes homoalakulttuuria tukeneen Finlaysonin pääjohtajan Jukka Kurttilan boikotit ja hänen raivonhuutonsa Ylessä ja Hesarissa. Kansa äänesti jaloillaan, ja antoi sympatiansa valtamedian vainoamalle tavarataloketjulle. Samalla medialemmikin aseman saanut homoliberaali Finlayson joutui politikointinsa vuoksi jo seuraavana vuonna rajuihin talousvaikeuksiin. Tämän näpäytyksen jälkeen Helsingin Sanomat on jäänyt nuolemaan haavojaan ja on toistaiseksi lopettanut Kärkkäisen aktiivisen ryöpyttämisen.
Valtio-omisteinen Yle ei toimi HS:n tapaan vapaiden markkinoiden ehdoilla, vaan toimittajakunnan kannattamalla punavihreällä globalismilla, joten se voi paljon röyhkeämmin kampanjoida seurauksista piittaamatta poliittisiksi vihollisiksi katsomiaan tahoja vastaan. Silti on kummallista, että Yle lämmittelee vielä tänään vihakampanjaa Kärkkäistä vastaan keinotekoista kohua tavoittelevassa tendenssijutussaan Monet yritykset jatkavat yhteistyötä tavaratalo Kärkkäisen kanssa – kysyimme firmoilta, pitäisikö. Vielä seitsemän vuotta Magneettimediasta luopumisen jälkeen Ylen punaiset kostajat, Toivo Halmi, Marjukka Mattila ja Tuomo Björksten, yrittävät valkovihamielisen BLM-hysterian harjalla savustaa markkinoilta yrittäjiä, jotka eivät alistu markkinointipuolen puotipuksujen kulttuurimarxilaiselle ideologialle.
Valtio-omisteinen Yle ei toimi HS:n tapaan vapaiden markkinoiden ehdoilla, vaan toimittajakunnan kannattamalla punavihreällä globalismilla, joten se voi paljon röyhkeämmin kampanjoida seurauksista piittaamatta poliittisiksi vihollisiksi katsomiaan tahoja vastaan. Silti on kummallista, että Yle lämmittelee vielä tänään vihakampanjaa Kärkkäistä vastaan keinotekoista kohua tavoittelevassa tendenssijutussaan Monet yritykset jatkavat yhteistyötä tavaratalo Kärkkäisen kanssa – kysyimme firmoilta, pitäisikö. Vielä seitsemän vuotta Magneettimediasta luopumisen jälkeen Ylen punaiset kostajat, Toivo Halmi, Marjukka Mattila ja Tuomo Björksten, yrittävät valkovihamielisen BLM-hysterian harjalla savustaa markkinoilta yrittäjiä, jotka eivät alistu markkinointipuolen puotipuksujen kulttuurimarxilaiselle ideologialle.
Koko juttu on rakennettu jo otsikkoa myöten vastaansanomattomalle syyllisyysolettamalle tyyliin vieläkö hakkaat vaimoasi:
Takaisin Pasilaan -podcast kysyi yrityksiltä, miten ne suhtautuvat yhteistyöhön tavaratalo Kärkkäisen kanssa. Vallila ilmoitti, ettei sieltä ehdi kukaan haastatteluun. Fazerin edustajat eivät halunneet kommentoida asiaa henkilökohtaisesti.
– Meille on tärkeää sanoutua irti ääriajattelusta ja toimia arvojemme mukaisesti, vastasi puolestaan Fiskarsin viestintäpäällikkö Jenni Marsio.
Ylen uutisjutun ja podcastin ainoaksi mahdolliseksi asiantuntijaksi yritysmaailman "eettisissä kysymyksissä" (sic) oli valittu punavihreitä kommunisteja vilisevän suomalaisvihamielisen lobbausjärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér. Puheenvuoronsa perusteella Finnwatchille voisi sanoa, että kuka perkele teille on antanut moraalisen ylituomarin roolin arvostella yhtään ketään. Tällaisia nilkkejä vastaan pitäisi olla Finnwatch Watch -järjestö, joka tarkastelisi ja arvioisi näiden jeesustelijoiden rahoitusta, poliittisia kytköksiä ja ideologisia vaikuttimia.
Ylen yritys edistää itsesäätelevän ajatuspoliisin syntyä yritysmaailmaan sisälle ei ainakaan tämä jutun ja podcastin perusteella saa tuulta purjeisiin, vaikka yritys on ilmeisen kova. Punakoirat räksyttävät, mutta Kärkkäisen tavaratalo kulkee menestyksekkäästi entiseen malliin.
Ylen yritys edistää itsesäätelevän ajatuspoliisin syntyä yritysmaailmaan sisälle ei ainakaan tämä jutun ja podcastin perusteella saa tuulta purjeisiin, vaikka yritys on ilmeisen kova. Punakoirat räksyttävät, mutta Kärkkäisen tavaratalo kulkee menestyksekkäästi entiseen malliin.
Yle Teema, 31.8.2020 klo 19.00, Aktivismin aika
8/8. Onko aktivismi rakkautta? Kotirouva Guadalupe Gonzalez on laittanut ruokaa ohikulkeville maahanmuuttajille jo 17 vuoden ajan. Paul ja Brian löysivät rakkauden taistellessaan homojen oikeuksien puolesta Afrikassa. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 29 min. Linkki ohjelmaan.
Vasemmistolainen kulttuurihegemonia näkyy myös kielessä. Kun toimittaja puhuu taitelijan "yhteiskunnallisuudesta" kaikki tietävät, että kyse voi olla vain vasemmistolaisesta teemoista ikään kuin yhteiskuntakritiikki olisi lähtökohtaisesti pelkästään vasemmistolaista.
Samoin on termin aktivisti laita, ainakin nykyään. Vielä viime vuosisadan alun Suomessa aktivistilla tarkoitettiin henkensä pantiksi laittanutta nationalistia, joka taisteli Venäjän sorto- ja miehitysvaltaa vastaan. Tänään "aktivisti" on Suomessakin valtion virallisen ideologian suojeluksessa toimiva moraaliposeeraaja, joka puolustaa ilman vaaraa degeneraattien suosimia mädätysteemoja. Niitä samoja, joita pidetään valtamediassa kieroutuneesti "edistyksellisinä".
Samoin on termin aktivisti laita, ainakin nykyään. Vielä viime vuosisadan alun Suomessa aktivistilla tarkoitettiin henkensä pantiksi laittanutta nationalistia, joka taisteli Venäjän sorto- ja miehitysvaltaa vastaan. Tänään "aktivisti" on Suomessakin valtion virallisen ideologian suojeluksessa toimiva moraaliposeeraaja, joka puolustaa ilman vaaraa degeneraattien suosimia mädätysteemoja. Niitä samoja, joita pidetään valtamediassa kieroutuneesti "edistyksellisinä".
Yle TV1, 31.8.2020 klo 9.00 Historia: Amerikankiinalaisten tarina
Vuonna 1882 Yhdysvallat oli suuren maahanmuuttoaallon kynnyksellä, kun presidentti Chester A. Arthur allekirjoitti lain, joka esti kiinalaisten työläisten saapumisen Amerikkaan vankeustuomion uhalla. Dokumentti pureutuu amerikkalaisia kansalaisoikeuksia koetelleeseen lakiin, jonka vaikutukset nähdään yhä tänä päivänä. T: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. UUSINTA.
Yle Watch arvosteli ohjelman tiistai 18. helmikuuta 2020:
Yhdysvallat on alun perin länsi- ja pohjois-eurooppalaisten perustama ja rakentama maa. Hallitsevan yksipuolisessa liberaalissa ja monikulttuurisessa keskustelussa tämä halutaan sivuuttaa. Jos siitä on pakko jotain mainita, se nähdään pelkästään valkoisen rasismin pahuuden ilmentymänä. Tätä linjaa edustaa maanantai-illan propagandatuokio Amerikankiinalaisten tarina.
Vuonna 1882 Yhdysvallat oli suuren maahanmuuttoaallon kynnyksellä, kun presidentti Chester A. Arthur allekirjoitti lain, joka esti kiinalaisten työläisten saapumisen Amerikkaan vankeustuomion uhalla. Dokumentti pureutuu amerikkalaisia kansalaisoikeuksia koetelleeseen lakiin, jonka vaikutukset nähdään yhä tänä päivänä. T: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. UUSINTA.
Yle Watch arvosteli ohjelman tiistai 18. helmikuuta 2020:
Yhdysvallat on alun perin länsi- ja pohjois-eurooppalaisten perustama ja rakentama maa. Hallitsevan yksipuolisessa liberaalissa ja monikulttuurisessa keskustelussa tämä halutaan sivuuttaa. Jos siitä on pakko jotain mainita, se nähdään pelkästään valkoisen rasismin pahuuden ilmentymänä. Tätä linjaa edustaa maanantai-illan propagandatuokio Amerikankiinalaisten tarina.
Dokumentin tarkoitus on yksinomaan osoittaa, että valkoisten omilla kyvyillään, rohkedellaan ja ahkeruudellaan perustama kansakunta ei kuulukaan heille, vaan sen hedelmistä on oikeus nauttia kaikkien kuten vaikka kiinalaisten. Kiina ei ole katsonut velvollisuudekseen luoda vaurasta maata omille kansalaisilleen, jonka vuoksi osa väestöstä on halunnut päästää valmiiden pöytien ääreen Amerikkaan.
Selostajan ja haastateltujen kiinalaisten mielestä valkoisten olisi pitänyt jo sata vuotta sitten päästää kiinalaiset osaksi heidän yhteisöään ja yhteiskuntaa. Koska näin ei heti tapahtunut, dokumentissa esiiintyneet kiinalaiset pitivät sitä anteeksiantamattomana rikoksena. Voisi kysyä, kuinka hyvin kiinalaiset itse päästävät muunrotuiset osaksi omaa yhteiskuntaansa. Aivan, vain valkoisten on avattava porttinsa samalla kuin muut saavat ilman moraalista paheksuntaa rakentaa etnovaltioitaan.
Amerikan tulvaporttien aukeneminen värillisille kuten kiinalaisille Hart-Celler Bill -lain myötä vuonna 1965 (Immigration and Nationality Act) on myös kertomus Yhdysvaltain perustuslain ja demokratian syrjäyttämisestä. Luonnollisesti näin ikävää asiaa ei dokumentissa haluttu edes mainita, vaan kiinalaisten invaasiota pidetään yksinomaisesti hyvänä asiana. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen tiivistää somessa osuvasti Amerikan poliittisen kaappauksen kaavan (Virtasen suosittelemaan kirjaan kannattaa myös tutustua):
Suomessakin vasemmistoliberaalit ovat syrjäyttäneet laajalti demokratian. Amerikassa se tapahtui siviilioikeuslainsäädännöllä (Civil Rights Act of 1964, korvannut laajalti Yhdysvaltojen perustuslain) + samanmielisten byrokratioiden, aktivistituomarien ja aktivistijärjestöjen poliittisella 'pingiksellä' + poliittisella sateenkaarikoalitiolla ja muulla vähemmistöjä korostavalla politiikalla + avoimella maahanmuutolla, erityisesti laiton maahanmuutto + vasemmistoliberaalilla koulutuksella + yrityksillä ja yliopistoilla, jotka pakotettiin siviilioikeuslainsäädännön työläisiksi, sensuroijiksi ja 'pyöveleiksi', mukaanlukien vasemmistoliberaali media.