YLEN VUORO MUSTAMAALATA TAVARATALO KÄRKKÄISTÄ – JA SE EPÄONNISTUU SIINÄ KUIN HELSINGIN SANOMAT

Vasemmistoliberaali valtamedia on tunnetusti pitkävihaista ja kaunaista niitä kohtaan, jotka sen mustamaalauskampanjoista huolimatta porskuttavat menemään ilman turhia anteeksipyytelyjä. Yritystoiminnan puolella raivoa on herättänyt menestyksekäs tavarataloketju Kärkkäinen, jonka perustajan Juha Kärkkäisen päätoimittama laajalevikkinen ilmaisjakelulehti Magneettimedia julkaisi artikkeleita globalisteista, viihdeteollisuuden juutalaisesta ylivallasta ja muista 2010-luvun alkupuolen valtamedian vaikenemista aiheista. 

Vaikka Magneettimedian kirjoitukset eivät todistetusti sisältäneet väärää tietoa, kiusallisen informaation kertominen toi päätoimittajalle sakkotuomion "kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta" vuonna 2013. Sittemmin Kärkkäinen lopetti Magneettimedian julkaisemisen ja irtisanoutui yhteyksistään Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kostonhimoisille tiedotusvälineille, jotka suuttuivat lehden julkaisemista niille epäedullisista syytöksistä. 

Varsinkin kaupunkiliberaali Helsingin Sanomat kampanjoi vuosikausia säännöllisesti Kärkkäisen tavarataloa vastaan, viimeksi näkyvästi lokakuussaa 2017, jolloin HS:n sunnuntainumerossa julkaistiin parjausjuttu Näin halpahallipatruuna Juha Kärkkäinen radikalisoitui ja ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa. Vaikka Juha Kärkkäinen oli jo neljä vuotta aiemmin lopettanut lehtensä julkaisun ja poliittisen toimintansa, tämä ei riittänyt Helsingin Sanomille, vaan se päätti kaikin keinoin rampauttaa tavarataloketjun huonolla julkisuudella. 

Pettymyksekseen lehden oli tunnustettava, että "natsijulkisuus" ei vaikuttanut heikentävästi Kärkkäisen tulokseen, vaan kävi päinvastoin: tavarataloketju menestyi vuosi vuodelta aina vain paremmin. Siinä ei auttanut edes homoalakulttuuria tukeneen Finlaysonin pääjohtajan Jukka Kurttilan boikotit ja hänen raivonhuutonsa Ylessä ja Hesarissa. Kansa äänesti jaloillaan, ja antoi sympatiansa valtamedian vainoamalle tavarataloketjulle. Samalla medialemmikin aseman saanut homoliberaali Finlayson joutui politikointinsa vuoksi jo seuraavana vuonna rajuihin talousvaikeuksiin. Tämän näpäytyksen jälkeen Helsingin Sanomat on jäänyt nuolemaan haavojaan ja on toistaiseksi lopettanut Kärkkäisen aktiivisen ryöpyttämisen.

Valtio-omisteinen Yle ei toimi HS:n tapaan vapaiden markkinoiden ehdoilla, vaan toimittajakunnan kannattamalla punavihreällä globalismilla, joten se voi paljon röyhkeämmin kampanjoida seurauksista piittaamatta poliittisiksi vihollisiksi katsomiaan tahoja vastaan. Silti on kummallista, että Yle lämmittelee vielä tänään vihakampanjaa Kärkkäistä vastaan keinotekoista kohua tavoittelevassa tendenssijutussaan Monet yritykset jatkavat yhteistyötä tavaratalo Kärkkäisen kanssa – kysyimme firmoilta, pitäisikö. Vielä seitsemän vuotta Magneettimediasta luopumisen jälkeen Ylen punaiset kostajat, Toivo Halmi, Marjukka Mattila ja Tuomo Björksten, yrittävät valkovihamielisen BLM-hysterian harjalla savustaa markkinoilta yrittäjiä, jotka eivät alistu markkinointipuolen puotipuksujen kulttuurimarxilaiselle ideologialle. 

Koko juttu on rakennettu jo otsikkoa myöten vastaansanomattomalle syyllisyysolettamalle tyyliin vieläkö hakkaat vaimoasi:

Takaisin Pasilaan -podcast kysyi yrityksiltä, miten ne suhtautuvat yhteistyöhön tavaratalo Kärkkäisen kanssa. Vallila ilmoitti, ettei sieltä ehdi kukaan haastatteluun. Fazerin edustajat eivät halunneet kommentoida asiaa henkilökohtaisesti. 

– Meille on tärkeää sanoutua irti ääriajattelusta ja toimia arvojemme mukaisesti, vastasi puolestaan Fiskarsin viestintäpäällikkö Jenni Marsio.

Ylen uutisjutun ja podcastin ainoaksi mahdolliseksi asiantuntijaksi yritysmaailman "eettisissä kysymyksissä" (sic) oli valittu punavihreitä kommunisteja vilisevän suomalaisvihamielisen lobbausjärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér. Puheenvuoronsa perusteella Finnwatchille voisi sanoa, että kuka perkele teille on antanut moraalisen ylituomarin roolin arvostella yhtään ketään. Tällaisia nilkkejä vastaan pitäisi olla Finnwatch Watch -järjestö, joka tarkastelisi ja arvioisi näiden jeesustelijoiden rahoitusta, poliittisia kytköksiä ja ideologisia vaikuttimia.

Ylen yritys edistää itsesäätelevän ajatuspoliisin syntyä yritysmaailmaan sisälle ei ainakaan tämä jutun ja podcastin perusteella saa tuulta purjeisiin, vaikka yritys on ilmeisen kova. Punakoirat räksyttävät, mutta Kärkkäisen tavaratalo kulkee menestyksekkäästi entiseen malliin. 

                                                            ***********************

Yle Teema, 31.8.2020 klo 19.00, Aktivismin aika

8/8. Onko aktivismi rakkautta? Kotirouva Guadalupe Gonzalez on laittanut ruokaa ohikulkeville maahanmuuttajille jo 17 vuoden ajan. Paul ja Brian löysivät rakkauden taistellessaan homojen oikeuksien puolesta Afrikassa. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 29 min. Linkki ohjelmaan. 

Vasemmistolainen kulttuurihegemonia näkyy myös kielessä. Kun toimittaja puhuu taitelijan "yhteiskunnallisuudesta" kaikki tietävät, että kyse voi olla vain vasemmistolaisesta teemoista ikään kuin yhteiskuntakritiikki olisi lähtökohtaisesti pelkästään vasemmistolaista. 

Samoin on termin aktivisti laita, ainakin nykyään. Vielä viime vuosisadan alun Suomessa aktivistilla tarkoitettiin henkensä pantiksi laittanutta nationalistia, joka taisteli Venäjän sorto- ja miehitysvaltaa vastaan. Tänään "aktivisti" on Suomessakin valtion virallisen ideologian suojeluksessa toimiva moraaliposeeraaja, joka puolustaa ilman vaaraa degeneraattien suosimia mädätysteemoja. Niitä samoja, joita pidetään valtamediassa kieroutuneesti "edistyksellisinä".

Yle TV1, 31.8.2020 klo 9.00 Historia: Amerikankiinalaisten tarina 

Vuonna 1882 Yhdysvallat oli suuren maahanmuuttoaallon kynnyksellä, kun presidentti Chester A. Arthur allekirjoitti lain, joka esti kiinalaisten työläisten saapumisen Amerikkaan vankeustuomion uhalla. Dokumentti pureutuu amerikkalaisia kansalaisoikeuksia koetelleeseen lakiin, jonka vaikutukset nähdään yhä tänä päivänä. T: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. UUSINTA.

Yle Watch arvosteli ohjelman tiistai 18. helmikuuta 2020:

Yhdysvallat on alun perin länsi- ja pohjois-eurooppalaisten perustama ja rakentama maa. Hallitsevan yksipuolisessa liberaalissa ja monikulttuurisessa keskustelussa tämä halutaan sivuuttaa. Jos siitä on pakko jotain mainita, se nähdään pelkästään valkoisen rasismin pahuuden ilmentymänä. Tätä linjaa edustaa maanantai-illan propagandatuokio Amerikankiinalaisten tarina.

Dokumentin tarkoitus on yksinomaan osoittaa, että valkoisten omilla kyvyillään, rohkedellaan ja ahkeruudellaan perustama kansakunta ei kuulukaan heille, vaan sen hedelmistä on oikeus nauttia kaikkien kuten vaikka kiinalaisten. Kiina ei ole katsonut velvollisuudekseen luoda vaurasta maata omille kansalaisilleen, jonka vuoksi osa väestöstä on halunnut päästää valmiiden pöytien ääreen Amerikkaan.

Selostajan ja haastateltujen kiinalaisten mielestä valkoisten olisi pitänyt jo sata vuotta sitten päästää kiinalaiset osaksi heidän yhteisöään ja yhteiskuntaa. Koska näin ei heti tapahtunut, dokumentissa esiiintyneet kiinalaiset pitivät sitä anteeksiantamattomana rikoksena. Voisi kysyä, kuinka hyvin kiinalaiset itse päästävät muunrotuiset osaksi omaa yhteiskuntaansa. Aivan, vain valkoisten on avattava porttinsa samalla kuin muut saavat ilman moraalista paheksuntaa rakentaa etnovaltioitaan.

Amerikan tulvaporttien aukeneminen värillisille kuten kiinalaisille Hart-Celler Bill -lain myötä vuonna 1965 (Immigration and Nationality Act) on myös kertomus Yhdysvaltain perustuslain ja demokratian syrjäyttämisestä. Luonnollisesti näin ikävää asiaa ei dokumentissa haluttu edes mainita, vaan kiinalaisten invaasiota pidetään yksinomaisesti hyvänä asiana. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen tiivistää somessa osuvasti Amerikan poliittisen kaappauksen kaavan (Virtasen suosittelemaan kirjaan kannattaa myös tutustua):

Suomessakin vasemmistoliberaalit ovat syrjäyttäneet laajalti demokratian. Amerikassa se tapahtui siviilioikeuslainsäädännöllä (Civil Rights Act of 1964, korvannut laajalti Yhdysvaltojen perustuslain) + samanmielisten byrokratioiden, aktivistituomarien ja aktivistijärjestöjen poliittisella 'pingiksellä' + poliittisella sateenkaarikoalitiolla ja muulla vähemmistöjä korostavalla politiikalla + avoimella maahanmuutolla, erityisesti laiton maahanmuutto + vasemmistoliberaalilla koulutuksella + yrityksillä ja yliopistoilla, jotka pakotettiin siviilioikeuslainsäädännön työläisiksi, sensuroijiksi ja 'pyöveleiksi', mukaanlukien vasemmistoliberaali media.

AMERIKKA ASKELEEN LÄHEMPÄNÄ VASEMMISTON PROVOSOIMAA SISÄLLISSOTAA, MUTTA YLE SYYTTÄÄ KAIKESTA TRUMPIA

USA:n Kenosha elokuussa 2020.

Uutiset viime päivien Yhdysvalloista viestivät maan siirtyneen jälleen piirun verran lähemmäs sisällissotaa. Pääsyyllinen kulttuurisodan muuttumisesta kaupunkisodaksi löytyy liberaalina (sic) itseään pitävästä totalitaristisesta vasemmistosta, joka on haastanut perinteistä Amerikkaa tuhoisin seurauksien aina 1960-luvulta saakka. Tietenkin mediatilaa hallitsevien "edistyksellisten" tulkinnoissa asia esitetään päinvastaisena valhenarraationa, jossa katuaggression alkulähteeksi nimetään epämääräisesti "etuoikeutettu valkoinen Amerikka poliisivoimineen". 

Joka tapauksessa mustien jengiläisten ja valkoisten äärivasemmistolaisten mellakointia, väkivaltaa ja nyt jo avointa kapinaa on mahdoton kiistää, joten se yritetään selittää parhain päin. Siksi Demokraattipuolue ja kansainväliset uutistalot eivät ole vielä kertaakaan tuominneet mellakoijien väkivaltaa, vaan päinvastoin sitä on puolustettu naftaliinista kaivetuilla kaunaisilla jälkimarxilaisilla huruteorioilla. 

Monilla läntisen maailman kansalaisilla ja asiantuntijoilla on omat epäilyksensä Amerikan mellakoista ja niiden syistä, mutta tästä huolimatta suuret korporaatiomediat ja valtiojohtoiset tiedotusvälineet ovat asettuneet riehumisesta vastuussa olevan Black Lives Matter -liikkeen puolelle. Uutisvirran yksipuolisena sanomana on, että tekevätpä rasistista identiteettipolitiikkaa ajavat BLM-vandaalit mitä hirveyksiä tahansa, he eivät ole viime kädessä itse syyllisiä mihinkään. Syyttömiksi heidät pestään ajamiensa "hyvien asioiden" ansiosta, vaikka niiden väitetty hyvyys-pyhyys ei ole muuta kuin äärivasemmiston kulttuurivihamielistä mädätystä. Sen sijaan syyllisen viittaa sovitetaan kotonaan istuville valkoisille heteromiehille, Donald Trumpille ja koko valkoiselle väestölle historian aamunkoitosta alkaen.

Valtamediassa ymmärretään, että suorasta valehtelusta jää helposti kiinni ja menetetään lukijoiden luottamus. Siksi tiedotusvälineet käyttävät mieluummin epäsuoraa valehtelua kuten asioista vaikenemista tai niiden kertomista yksipuolisesti vasemmistoliberaalin agendan kautta. Hämmästyttävintä tässä on se, kuinka samanlaista uutisointia eri maiden merkittävät mediatalot harjoittavat asioista, jotka liittyvät liberaalien kannattamiin elintärkeisiin teemoihin monikulttuuriin, maahanmuuttoon ja seksuaalipolitiikkaan. 

Vaikka Suomessa Ylen pitäisi olla itsenäinen kansallinen media, se noudattaa silti pikkutarkasti samaa uutisointitapaa ja poliittista agendaa kuin suuret ylikansalliset uutistoimijat maailmalla. Esimerkkinä käy tapaus, jossa BLM-aktivistit murhasivat 24-vuotiaan valkoisen äidin Jessica Whitakerin heinäkuussa Indianapolisissa, koska tämä oli tokaissut "All Lives Matter". Yhdysvaltjojen valtamediat vaikenivat tapauksesta täysin, koska se ei sopinut sen esittämään narraatioon BLM:stä rauhanomaisena ja rasisminvastaisena liikkeenä. Suomessa Yle ja muut suuret mediat olisivat voineet kertoa asiasta ilman Yhdysvaltojen sisäpoliittista taakkaa, mutta tästä huolimatta ne päättivät seurata Washington Postin ja New York Timesin vaikenemispolitiikkaa. 

Tässä kohtaa on syytä muistaa, että valkoinen väestönosa ei ala juuri koskaan mellakoimaan mustien rikollisten tai mustien poliisit surmattua valkoisia. Näin ei pääse syntymään raflaavia uutisiakaan, mutta asia voisi olla toisin, mikäli media kertoisi edes osan niistä veriteoista, joita mustat tekevät moninkertaisesti valkoisia vastaan. Valitettavasti valkoisten etnomasokistinen apatia on tällä hetkellä niin laajaa, että mustan poliisin surmatessa valkoisen rikollisen pidätystilanteessa se nähdään värisokeasti pelkkänä tilastomerkintänä. Sitä vastoin mustan jengiläisen kuolema pidätystä vastuttaessa saa valkoiset liberaalit "sankarijournalistit" repimään otsikoita aivan kuin kyseessä olisi mitä pöyristyttävin rikos ihmisyyttä vastaan. 

Näin kävi vajaa viikko sitten Wisconsinin osavaltion Kenoshassa, jossa poliisi ampui pidätystilanteessa kättä pidempää autostaan hamunnutta mustaa väkivalta- ja seksuaalirikollista Jacob Blakea. Ylen Amerikan valtamediaa lainaavassa uutisessaaan Wisconsinin osavaltioon julistettiin poikkeustila – Jacob Blakea selkään ampunutta poliisia vaaditaan pidätettäväksi jätetään kertomatta pidätystilanteen kriittiset kohdat, jotka olisivat paljastaneet poliisien toimineen täysin ohjesääntöjen mukaisesti tilanteessa, jossa pidätetty hyökkää poliisin päälle ja vastustaa pidätystä. Paetessaan autolleen kuskin ovesta Blake yritti tarttua johonkin (paljastui sittemmin veitseksi), jolloin koulutetuilla poliiseilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ampua epäiltyä, jolla oli mahdollisesti jo ase kädessään. 

Yleäkin härsikimmin tapauksesta kertoi Helsingin Sanomat, joka yritti klisesesti leipoa tuomitusta raiskaajarikollisesta kunnollista perheenisää, jota rasistisen asehullu poliisi (joista osa mustia) vainoaa syyttä suotta. Jutun sokerina pohjalla isoisän "sankaruus" pyhässä "Black men have right to white pussy too"-kansalaisoikeusliikkeessä:

Valkovihamielisen liberaalimedian uutisoinnin ansioista Kenoshan lukutaitoiset mustat ehtivät järjestää ensimmäisen mellakan jo samaisena pidätyspäivänä. Lopulta ryöstelyyn kokoon kutsuneet viidakkorummut pärisivät siihen tahtiin, että parin päivän päästä Wisconsinin osavaltioon oli pakko julistaa poikkeustila. Eskaloituneesta tilanteesta kertoo myös Ylen uutinen Kenoshaan lähetetään yli 200 liittovaltion viranomaista mellakoinnin vuoksi.

Monet ovat ihmetelleet miksi Yhdysvaltojen muut vähemmistöt kuten meksikolaiset tai korealaiset eivät reagoi samalla tavalla kuin mustat. Mustien kohdalla konsensustodellisuus näyttää murtuvan jo siinä, etteivät he edes rysän päällä kiinni jäädessään koe tehneensä mitään väärää, vaan hokevat lähes aina "Dindu nuffin!". Mikäli pidätys raiskauksesta tai murhasta tapahtuu useiden tuntien jälkeen, afroamerikkalainen pidätetty uskoo olevansa viaton, koska ei ole juuri pidätyshetkellä tehnyt mitään rikollista. Tämä ajasta ja syy-seurausuhteiden logiiikasta vapaa tulkinta tarttuu myös "mustaan yhteisöön", joka ei näe pidätystä väkivaltaisesti vastustaneessa ja lopulta kuolleessa "veljessä" rikollista, vaan kunnon pojan high-schoolin päättäjäispuvussa. Eipä aikaakaan kun mustien omat korttelit ovat jo tulessa ja aasialaisten putiikit ryöstetty ilman BLM-liikkeen ohjeistustakin.

BLM-liikkeen anarkokommunistinen siipi yritti Kenoshan poikkeustilan aikana ottaa kaupunkia haltuunsa jahtaamalla paikallisia kodinturvajoukkojen edustajia, joiden he katsovat olevan presidentti Trumpin kannattajia. Keskiviikkoyönä lauma anarkisteja aloitti kaupungin keskustassa ryöstelyn, jota vapaaehtoisten aseellinen partio yritti estää. Lopputuloksena kaksi anarkistia, joista toinen oli juutalaistaustainen pedofiili Joseph Rosenbaum, saivat surmansa.

Ylen kertoo tapahtuneesta värittyneen versionsa Veera Pennasen ja Minna Pärssisen kynäilemässä uutisessa Kaksi kuollut ja yksi loukkaantunut mielenosoitusta seuranneessa ampumavälikohtauksessa Wisconsinin osavaltiossa. Uutisessa mutkia vedetään rajusti suoriksi jättämällä kertomatta olennaisia yksityiskohtia, jotka rikkoisivat narraation asehullusta nuoriso-trumpilaisesta, joka ampui lämpimikseen "rauhanomaista mielenosoittajaa" ensin päähän ja sai siksi peräänsä joukon vihaisia mielenosoittajia:

Torstaina julkaistujen muiden videoiden sekä lehtitietojen perusteella mies ampui tiettävästi ensin henkilöä päähän läheisen automyymälän pihalla ja pakeni sen jälkeen kadulle. Siellä hänet osoitettiin ampujaksi ja joukko ihmisiä lähti hänen peräänsä.

Useat vahvistetut silminäkijätodistajat puhuvat tapahtumien kulusta paljon tarkemmin, mutta valtamediat ovat vaienneet niistä. Esimerkiksi verkkolehti Nationalist Reviewin uutis- ja videoartikkelissa Black Lives Matter Threatens Family Of Teen Who Killed Rioters That Attempted To Murder Him tapahtumien kulku tiivistetään näin:

Rittenhouse was chased by a rioter who was holding a brick or rock wrapped in a plastic bag. The rioter threw the object at Rittenhouse as he made his retreat and continued to bullrush Rittenhouse after. Some users were quick to confuse the “rock” for a Molotov cocktail due to the lighting in one video making the semi-transparent bag look like flames. This doesn’t seem to be the case, but what difference does it make? 

The difference is simply between whether a 17-year-old boy face near certain death in the flames of a violent anarchist or near certain death from a bludgeoning to the head. 

The teenager had no choice but to use lethal force. Without taking the initiative to do so, the violent rioter would have likely killed him. This assailant was shot in the head and Rittenhouse quickly approached to render aid before seeing that another individual was already assisting the man. 

After incapacitating the aggressor, 17-year-old then attempted to retreat and turn himself into authorities. But along his route to the police line, he was attacked by the mob once again. Losing his balance, they pounced on him, with one rioter striking him in the head with a skateboard. Rittenhouse then let off multiple rounds, striking two more people. One was shot in the chest and another in the arm.

Nämä seikat ovat jo yleisessä tiedossa, mutta Yle keskittyy viimeisimmässä Kenosha-uutisessaan 17-vuotiaalle kaksi tapposyytettä USA:n Kenoshassa – epäillään ampuneen puoliautomaattikiväärillä protestoijia leimaamaan itsepuolustuksesi asetta käyttäneen pojan "poliisin ihailijaksi" ja "Trumpin kannattajiksi". Otsikossa on sentään korjattu se, ettei nuorukaista syytetä enää murhista, mikä jo nyt nähdyn näytön perusteella merkinnee syytteiden kaatumista oikeutetun itsepuolustuksen vuoksi. 

Agendauutisessaan toimittaja Inka Haukka toistaa olennaisista totuuspaloista riisuttua narraatiota, jonka mukaan 17-vuotias Kyle Rittenhouse kulki ase kädessä "mielenosoittajien" (mellakoijien, ryöstelijöiden) keskellä ikään kuin etsien ammuttavia kohteita. Vastaavasti pidätystilannetta väkivaltaisesti vastustaneen mustan seksuaalirikollisen Jacob Blaken tapaus pelkistetään kuvaukseen, jossa poliisi ampui häntä seitsemän kertaa selkään. Jos olisimme näin ohuiden tietojen varassa, Ylen agendalla saattaisi olla tiettyä uskottavuutta. Valheella kuten pimittämisellä on kuitenkin lyhyet jäljet ja Yle polttaa jälleen näppinsä tarkkaavaisten lukijoiden silmien edessä.

Tämä viikon uutisointi Wisconsinsin Kenoshan tapahtumista antaa oivallisen tapausesimerkin Ylen agendajournalismista. Pienellä vaivalla ja hakukonehaulla (Googleen politisoituhin algoritmeihin ei ole luottamista vaan kannattaa käyttää vaikka DuckDuckGo!:ta) on helppoo selvittää puuttuvat palat, jotka muuttavat tapahtumien kulun ja syyt lähes kokonaan.

VALKO-VENÄJÄN VÄRIVALLANKUMOUS – KUN KAIKKI EI OLE AIVAN SITÄ MITÄ VALTAMEDIASSA KERROTAAN

Yle on kertonut innokkaasti Valko-Venäjällä käynnissä olevasta värivallankumouksesta, viimeksi tänään uutisessaan Yle Valko-Venäjällä: Mielenosoittajia on silmänkantamattomiin, tunnelma on rauhallinen, metroasemia on suljettu. Mikä sitten saa valkovenäläiset osallistumaan suurmielenosoituksiin pääkaupungissaan Minskissä? Siellähän on jo pitkään saanut Coca-Colaa.

Valkovenäläiset ovat lähes kahden sukupolven ajan eläneet markkinataloudessa ja länsimaisen viihdekulttuurin vaikutuksen alaisina, mutta tämä ei vielä tyydytä naiivien länsimielisten hinkua tehdä maastaan hiilipaperikopio Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Pelkän "mukavan elämän" tavoittelu ilman suuria ponnisteluja on syrjäyttänyt länsimaalaisten korkeat henkiset pyrinnöt ja tehnyt Euroopasta itsekkäiden itkupillien lastentarhan. Nyt osa valkovenäläisistä haluaa tätä länsimaista perikatoa Maailmanpankin velkarahalla kotimaahansa ikään kuin heiltä puuttuisi intresektionaalisen feminismin radikaalein versio ja värikäs katukuva, joka muistuttaa Malmöa ja Marseille'ta.

Läntiset valtamediat ovat kuvanneet valkovenäläisten mielenosoituksia spontaanina demokratia-liikkeenä, joka protestoi ilmeisen vilpillistä presidentinvaalin tulosta vastaan. Silti on todennäköistä, että ilman vaalivilppiäkin pitkäaikainen istuva presidentti Aleksjandr Lukašenka olisi voittanut vaalit. Jostain syystä hän halusi päästä vain "vakaan demokratian" sauliniinistömäisiin kannatuslukuihin. Tämä harkitsematon korskeus näyttää nyt uhkaavan hänen hallintoaan, eikä vahvoja liittolaisia löydy sen enempää idästä kuin lännestäkään. 

Venäjän sekaantumisesta Valko-Venäjän tapahtumiin on varoittanut ymmärrettävästi eniten länsimaiden poliitikot ja mediat. On totta, että Venäjällä on intressinä pitää Valko-Venäjä vakaana Natoon kuulumattomana valtiona, mutta naapurimaansa yhteiskunnallisen kuohunnan provosoinnissa tai sen estämisessä sillä ei näytä tällä hetkellä olevan suurtakaan roolia. 

Suurin uhka Valko-Venäjän vakaudelle on hallintovaihtoja "demokraattisiksi" masinoivien globalistien kuten George Sorosin ja oppositiojohtaja Svetlana Tihanovskajaa tukeva värivallankumousten veteraanijuutalainen Bernard-Henri Lévyn sotkeutuminen oppositioliikkeeseen. Ongelmana eivät ole niinkään tavalliset mielenosoittajat, jotka ovat kautta historian vaatineet vain lisää leipää ja sirkushuveja, vaan oppositioliikkeen johtajat, joilla on vahvat kytkökset globalistisiin hallinnonvaihtajiin. 

Positiivisen arvolatauksen länsimediassa saanut käsite värivallankumous on todellisuudessa koodisana soroslaisten globalistien ja post-trotskilaisten neokonservatiivien masinoimille kumouksille, joissa uhriksi joutuneesta maasta tehdään Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden "arvopohjaa" noudattava vasallivaltio. Valko-Venäjän kohdalla ensisijaisena tarkoituksena on yksityistää eli ryöstää valtion omistamat luonnonvarat ylikansallisille suuryhtiöille. Sekundäärinen, mutta pitkällä tähtäimellä tärkeämpi tavoite, on tehdä Valko-Venäjästä Globo-Homojen vapaa temmellyskenttä, jossa kaikki länsimaiset vitsaukset on erikseen lainsäädännöllä suojattu. Niin sanottujen ihmisoikeuksien nimissä tietenkin.

Mitä tulee demokratiaan ja laillisuusperiaatteeseen, niitä ei noudateta täysimääräisesti yhdessäkään maassa. Omasta hupaisasta pikkudemokratiastaan virallisen mallin koko maailmalle pakottaneilla länsimailla ei ole varaa arvostella muita hallintoja laittomuuksista ja manipulaatiosta, sillä näihin samoihin keinoihin länsimainen demokratuuri syyllistyy itse. 

Täällä demokratia on pelkkä fasadi manageroivalle hallintojärjestelmälle, jonka intressinä on ajaa omaa eikä kansan etua. Moralisointi presidentti Aleksjandr Lukašenkan "diktatuurista" onkin silkkaa hurskastelua niin kauan kuin yhdessäkään länsimaassa ei voida "ihmisoikeuksiin" vetoamalla järjestää kansanäänestystä rotumuukalaisten maahantulon lopettamisesta ja jo täällä olevien vieraiden karkottamisesta kotimaihinsa. 

Sanotaan mitä sanotaan, mutta länsimaissa vallitsee Valko-Venäjää pahempi diktatuuri, koska kansalaiset eivät voi poliittisesti vaikuttaa ei-kansalaisten maassaoloon ja maahantuloon. Klassisessa Kreikan demokratiassa tällaisen kohtalonkysymyksen kieltäminen olisi tarkoittanut vihamielisen hallinnon tyranniaa, ei demokratiaa. 

SUOMALAISUUDEN OHJELMALLINEN ALASAJO NÄKYY JO OMAN KIELEN VIRALLISENA HALVEKSUNTANA

Jo vuosien ajan hiljaiseksi ukkokerhoksi taantunut Suomalaisuuden Liitto ry. tunnetaan yhdistyksenä, jonka tavoitteena on herättää ja vahvistaa kansallista tietoutta ja ajattelutapaa sekä edistää suomalaista ja suomenkielistä kulttuuria. Tämä kansan syvien rivien hyväksymä yhdistyksen normaali ja legitiimi tavoite on ollut kuitenkin globalistiselle punavihreälle hallitukselle liikaa, jonka vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriö hylkäsi maaliskuussa ensimmäistä kertaa yhdistyksen hakeman valtionavustuksen. 

Poliittisista syistä suljetut rahahanat sisuunnutti yhdistystä siinä määrin, että se on viime aikoina terävöittänyt julkista profiiliaan, josta kertoo tuore Ylen uutinen Suomalaisuuden liitto: Lentoasemien opaste- ja liputuskäytäntö voi olla lainvastainen:

Liiton mukaan vuodesta 2018 lähtien Finavian opasteissa englanninkielinen sana on ollut ylimpänä, selvästi isommalla kuin suomen- ja ruotsinkielinen sana. Lisäksi Helsinki-Vantaalla on kilpiä, joissa on tekstiä vain englanniksi, venäjäksi ja kiinaksi. 

– Finavia asettaa käytännössään suomen ja ruotsin kielen alisteiseen asemaan englannille ja samalla vähättelee kansalliskielten merkitystä, Suomalaisuuden liitto sanoo tiedotteessaan. 

Rajavartiolaitoksella puolestaan on Suomalaisuuden liiton mukaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla useita opastekilpiä, joissa teksti ovat vain englanniksi. Lentoasemalla on myös nähty rajavartiomiehiä, joiden univormuissa on pelkästään englanninkieliset merkinnät.

Yleen luottava demarieläkeläinen tietenkin uskoo, että englannin kielen leviäminen Suomeen on täysin normaalia "kansainvälistä kehitystä". Tosiasiassa vaivihkainen suomen kielen virallisen aseman alasajo on ollut tietyn valtionhallintoon pesiytyneen internationalistiklikin tietoista, poliitisesti ohjelmallista, toimintaa. Tarkoitus on ollut "kansainvälistää" Suomi globalistista markinnamaailmanjärjestystä varten. Osaltaan tähän kulttuurirappioon on ollut syynä kaupallinen kulttuuri, jossa raha ei tunne isänmaata eikä kansallista kieltä, ainoastaan juurettoman bisnes-englannin ja englanninkielistetyt suomalaisbrändit. 

Valtion eli suomalaisten veronmaksajien omistamien yritysten opasteissa pitäisi suomen ja ruotsin kielen näkyä aina ennen englantia, sillä muutoin rikotaan kielilakia. Erityisen raskauttavaa suomen kielen laiminlyönti on valtion insituutioissa kuten rajavartiolaitoksessa, joka näyttää Ylen uutisen perusteella olevan pahasti globalistien ja muotiaatteita seuraavien opportunistien soluttama. Yle uutiset:

Kansainvälisessä lentoliikenteessä opastetaan yleisesti englanniksi, mutta maan oma kieli tai kielet tulevat ensimmäisenä, liitto huomauttaa. Vuonna 2018 eduskunnan oikeusasiamies linjasi, että pelkästään englannin kielellä ilmaistut lennokkien käytön kieltokyltit ovat laittomia.

Helsingin lentoasematoiminnasta vastaava Finavia Oyj on Suomen valtion kokonaan omistama julkinen valtionyhtiö, joka ylläpitää omistamaansa 21 lentoasemaa. Jo se, että valtionyhtiö nimetään englanninkieliseksi kertoo markkinoinnista ja imagosta vastaavien henkilöiden huonosta kansallisesta itsetunnosta. Ikävä kyllä suomalaisten virkamiesten ja valtioyritysten johtohenkilöiden keskuudessa vaikuttaa edelleen tsaristiseen perinteeseen kuuluva bysanttilainen mielistely "isompiaan ja ylempiään" kohtaan, mikä näkyy tänään tarpeettoman vieraskoreana (((anglo-saksisen))) kulttuuri-imperialismin mielistelynä. 

Näiden pakkokansainvälistäjien mielestä kaiken suomenkielisen vääntäminen bulkki-englanniksi on lähtökohtaisesti muka hienompaa, vaikka se kertoo ainoastaan junttimaisesta itsekunnioituksen puutteesta. Yksikään vanha kulttuurikansa kuten Ranska ei alistu omaehtoisesti englanninkielen ylivallalle, mikä taas kertoo paljon suomalaisten eliittinä esiintyvän bisnes-rälssin kulttuurin tasosta. Hävetkää, jos osaisitte!



                                                     ****************************


Yle TV1 , 22.8.2020 klo 19.40, McDonald & Dodds (12)

Kausi 1. Kadonnut patsas 2/2. Kuolleen gangsterin menneisyydestä tulee ilmi yhteys talon omistavan liikemieheen ja tämän perheeseen. McDonald ja Dodds joutuvat yhdistämään poikkeavat työtapansa ja tekemään kaikkensa vyyhdin selvittämiseksi. HD 47 min. Linkki ohjelmaan.

BBC:n niin sanotut laatusarjat alkavat olla tätä nykyä jo pelkkä vitsi, sillä niissä nousee poikkeuksetta pintaan päälleliimattu poliittinen korrektius, sukupuolinarsistinen feminismi ja globaalin värillisen enemmistön identiteettipolitiikka. Huvittavin esimerkki kouristuksenomaisesta "vähemmistöjen" roolituksesta on sarja Vera Stanhope tutkii, jossa pääroolissa on yksin elävä vanha lapseton nainen (kuinka voimaannuttavaa!) ja hänen tiiminsä valittu "eläintarha", jonka muodostaa kaikki mahdolliset vähemmistöt alkaen vammaisista, värillisistä, muhamettilaisista ja seksuaalisesti poikkeavista. 

Sarjaa pitääkin katsoa tahattoman koomisena fantasiana, jossa (valtion salaa pakottama) poliittisesti oikeaoppinen diversitieetti toimii kuin rasvattu koneisto. Virtuaalimaailmassa jopa monikulttuuri saadaan toimimaan.

Viimeisin näyte kulttuurimarxilaisen BBC:n rimanalituksesta on tv-sarja McDonald & Dodds, jossa tutkijapariksi on luotu todellisuudesta mahdollisan paljon poikkeva tutkijakaksikko: vanha heteronormatiivinen mies ja nuori värillinen nainen. Hyvää tv-iltaa, demarieläiset!


Yle TV1, 22.8.2020 klo 21.00 Epäilyksen siemen (12)

3/4. Täydellinen elämä. Oliko Kendrickin onneliselta näyttävän perheen elämä sittenkään silkkaa auvoa? Kysymys omista teoista ja osasyyllisyydestä tekee kipeää uhrien läheisissä. HD 45 min. Linkki ohjelmaan.

Tämä brittiläinen tv-draama on puolestaan suunnattu liberaalin keskiluokan nokkelina itseään pitäville yli 30-vuotiaille uraohjuksille. Kuten arvata saattaa sarjassa vilisee Eurooppaan kuulumattomia värillisiä, joiden läsnäolo kuvataan ikään kuin normaalina asiantilana. Roturutsaiset suhteet näytetään tavanomaisena käytäntönä keskiluokkaisessa arjessa, vaikka tosiasiassa vain harvat suvaitsevaiset liberaalit hankkivat kongoloidien kanssa jälkeläisiä. Sen verran hekin ymmärtävät älykkyyden periytyvyydestä, vaikka julkisesti kiistävätkin populaatioiden so. geneettisten klusterin keskimääräiset kyvykkyyserot.

Tämä ei ole kuitenkaan estänyt sarjan juutalaistaustaista tuottajaa Caroline Levyä edistämästä rodullista mongrelisaatiota ns. paremman väen keskuudessa. Israelissa hän tuskin voisi tai edes haluaisi tehdä tällaista propagandaa, mutta länsimaissa se tuntuu olevan kivasti heprealaisten etnisen edun mukaista.

EU HALUAA EDISTÄÄ NEUVOSTOLIITTOLAISTA ILMIANTOKULTTUURIA – YLE KANNATTAA

Euroopan Unionin Neuvostoliittoa muistuttavat liittovaltiopiirteet alkavat tulla laki kerrallaan aina vain tunkeilevimmiksi. Sen kansallisvaltioille asettamien direktiivien tarkoitus on selvästi hajoittaa ja hallita kansakuntia, kylvää niihin eripuraa ja synnyttää kansalaisten keskuuteen tarpeetonta epäilyä. Tästä antaa kuvaavan esimerkin EU:ssa pari vuotta valmisteltu direktiivi, joka velvoittaa julkisen ja yksityisen sektorin työnantajia perustamaan sisäisen ilmiantokanavan, jossa ilmiantajan asema on lailla turvattu kuin DDR:ssä. Direktiivistä kerrotaan Ylen uutisessa Ilmiantokanavat tulevat myös suomalaisille työpaikoille – poliisit ottivat jo varaslähdön: ensimmäisen vuoden saldo 211 ilmoitusta:

Poliisin oma sisäinen ilmiantokanava näyttää mallia siitä, mitä tuleman pitää. Oikeusministeriössä sorvataan parhaillaan lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan EU:n niin sanotun whistleblower-direktiivin toteutuminen Suomessa. Sen avulla on tarkoitus suojella ilmiantajia, jotka havaitsevat työssään laittomuuksia tai väärinkäytöksiä.

Valtioiden julkiset sektorit ja yksityiset yritykset ovat aiemmin osanneet hoitaa asiansa täysin itsenäisesti, mutta Brysselin byrokraatit haluavat tässäkin tunkea nokkansa asioihin, jotka eivät heille kuulu. Jos Suomen edustajat unionissa palvelisivat Suomea eivätkä Brysseliä, he viittaisivat kintaalla mokomalle lainsäädäntöesitykselle. Sitähän he eivät tee, vaan päinvastoin ovat kiirehtimissä yhdessä kotimaisen virkamieskunnan kanssa miten ylikansallisen instanssin määräämä direktiivi saataisiin osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistä piirtoa myöten:

Suomella on aikaa vuoden 2021 joulukuuhun asti saattaa kansallinen lainsäädäntö direktiivin mukaiseksi. Direktiivi velvoittaa työnantajaa perustamaan sisäisen ilmiantokanavan. Sen avulla työntekijät voivat nimettömästi ilmoittaa väärinkäytöksistä ja laittomuuksista. Lisäksi tulee perustaa ulkoinen ilmoituskanava, jossa laittomuuksista voi kertoa suoraan viranomaisille.

Ilmiantokanavavelvollisuus koskee niin julkista kuin yksityistäkin sektoria. Esimerkiksi yritykset, joissa on yli 50 työntekijää tai kunnat, joissa on yli 10 000 asukasta joutuvat perustamaan sisäisen kanavan väärinkäytöksista ilmoittamiseen.

Uuden EU-direktiivin tarkoitus on legitimoida ilmiantokulttuuri laajemmin yhteiskunnassa. Tällä taas halutaan selvästi heikentää kansalaisten keskinäistä luottamusta kansallisvaltioiden sisällä; keskenään riitelevästä heikosta kansakunnasta hyötyy ainoastaan ylivaltaan pyrkivän Unioni. Halpamaista stasi-kulttuurin iskostamista olisi helppo kritisoida, mutta Yle on valinnut toisen linjan. Se kertoo ilmiantamisen olevan iloinen asia, jonka vuoksi suomalaistenkin pitäisi olla kiitollisia EU:n uudesta direktiivistä.