OSCAR-GAALA JÄLLEEN KULTTUURIMARXILAISEN PROPAGANDAN RIEMUJUHLA

Kuka hallitsee Amerikkaa?

Yle uutiset tv:ssä, radiossa ja verkossa on kertonut näyttävästi viime öisestä Yhdysvaltain elokuva-akatemian järjestämästä Oscar-gaalasta. Tänään koko gaala näytetään Teemassa uusintana:

Yle Teema, 29.2.2016 klo 20:00, Oscar-gaala 2016

Vuoden tärkein elokuva-alan tapahtuma Oscar-gaala 2016 Hollywoodista pikauusintana. Ohjelmassa on suomenkielinen tekstitys. HD Äänitekstitys: suomi.

Vielä 1970- ja 80-luvulla neuvostoystävällinen Yle nyrpisteli nenäänsä "länsimaista rappiota" promotoivalle Oscar-gaalalle, mutta kommunismin romahduksen jälkeen Vasemmistorannikon (Kalifornian Left-Coast) kulttuurimarxilaisuus on alkanut maistua yleläisistä suorastaan herkulliselta, jonka vuoksi gaaloissa esitettyjä punaliberaaleja puheenvuoroja on ylistetty kritiikittä.

Liberaalijuutalaisten kiistatta hallitseman Hollywoodin valkoista väestöä vastaan suunnattu audiovisuaalinen viha ja rasismi on jo pitkään ollut unelmatehtaan maan tapa. Viimeksi pari vuotta sitten parhaan elokuvan palkinnon sai valkoisia demonisoiva orjasatu 12 Years of Slave. Hyvässä muistissa ovat myös heprealaisten elokuvamogulien kädestä syövän kultapoju Quentin Tarantinon viimeisimmät elokuvat Django Unchained (2012) ja The Hateful Eight (2015), joiden sadistinen rasismi valkoisia kohtaan meni läntisen maailman valtamedioissa pelkällä olankohautuksella. Havainto kertoo pelottavalla tavalla siitä, kuinka "meidän" mediaeliittimme on normalisoinut eurooppalaisiin kohdistuvan rotuvihan ja kaunan.

Kuten aikaisempinakin vuosina, Oscar-gaalassa valitut elokuvat ja esitetyt puheenvuorot vahvistivat samaa uusmarxilaista identiteettipolitiikkaa, jonka riepomana koko sivilisaatiomme on ollut 1960-luvulta saakka. Silti kriittinen median seuraaja ei voi olla hämmästymättä millaisiin mittoihin esimerkiksi rasismista vinkuminen meni Oscar-gaalassa tänä vuonna. Tästä kertoo Ylen juttu Näkökulma: Oscar-juontajan syyttävä sormi löysi kohteensa – valkoinen yleisö vaivaantui, jossa juontajaksi valittu musta näyttelijä Rick Rock valitteli Hollywoodin "rasismia". Onhan se aikamoista rodullista syrjintää päästää musta mies haukkumaan miljardiyleisölle valkoisia rasisteiksi!

Ylen toimittajat Janne Sundqvist ja Jenni-Maarit Koponen komppaavat Rick Rockia kun he kirjoittavat, että valkoihoisille näyttelijöille tarjotaan enemmän kiinnostavia rooleja vakavammissa, Oscar-kelpoisissa elokuvissa. Tosiasia kuitenkin on, että 12% Yhdysvaltain väestöstä edustaville mustille annetaan reilusti enemmän näkyvyyttä elokuvissa kuin heidän lukumääränsä oikeuttaisi. Vapaassa kilpailussa määrä olisi huomattavasti alhaisempi, mutta punaliberaalissa Hollywoodissa mustille on annettu epäreilusti valtava kiintiö rooleja, joita he eivät omin voimin ja kyvyin saisi ja tämä vain ideologisista syistä. Lisäksi mustien esittämät roolit ovat hyvin positiiivisia; tv-sarjoissa ja elokuvissa he esiintyvät mm. lääkäreinä, matemaatikkoina ja tietokoneneroina, siis tehtävissä, joita heitä löytyy äärimmäisen vähän tosielämässä. Sen sijaan roistojen ja vastenmielisten tyyppien roolit on "annettu" lähes pelkästään valkoisille miehille. Rock on toki oikeassa siinä, että Hollywoodissa todella on etnistä suosintaa, mutta hän nimeää sen kohteet poliittisesti korrektisti täysin väärin. Juutalaisten ylivallasta Hollywoodin omistajina, tuottajina ja näyttelijöinä ei uskalla puhua kukaan, sillä se tietäisi välitönä boikottia kuten kävi Marlon Brandolle ja Mel Gibsonille.

Valkoisia ei-juutalaisia vastaan hyökkäsi myös Alejandro González Iñárritu, joka palkittiin gaalassa parhaana ohjaajana The Revenant -elokuvasta. Puheenvuorossa hän julisti valheellista liberaalia latteutta, että "meidän" on päästävä irti rotuajattelusta (hän käytti sanaa tribal eli heimo, mutta Yle oli kääntänyt sanan roduksi), sillä puhe ihonväristä on yhtä olennaista kuin puhe hiusten pituudesta. Etnisyyden ja yhteisöllisten juurien pitämistä merkityksettöminä ja niiden redusoiminen pelkkään ihonväriin on röyhkeää valhetta, jonka jokainen täysjärkinen käsittää pelkäksi sentimentaaliseksi marxilaiseksi sanahelinäksi. Tieteellisiin julkaisuihin viittavassa jutussaan bloggaaja Tuonen Joutsen kirjoittaa:

Etnisyys menee ihoa syvemmälle. Jos otetaan vaikkapa 2 ryhmää, itä-aasialaiset ja Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset, ovat heidän ulkoiset eronsa jo huomattavat. Kun ryhdytään katsomaan pintaa syvemmälle, löytyy lisää eroavaisuuksia: mustaihoisilla sirppisoluanemia on tyypillinen sairaus, kun taas itä-aasialaisilla sitä ei ilmaannu juuri lainkaan. Mustaihoisten lihakset ovat myös erilaiset. Heidän lihaksensa sisältävät enemmän nopeasti jännittyviä soluja, mikä on osin syynä afrikkalaisten urheilumenestykselle. Itä-aasialaisilla on kehossa paljon vähemmän alkoholia pilkkovaa entsyymiä kuin afrikkalaisilla, joten he humaltuvat nopeammin. 

(...) Keskimääräinen ÄO on kaikkien keskiarvojen tavoin ryhmille pätevä, ei yksilöllisesti pätevä. Jokaisessa ryhmässä on omat huippuyksilönsä, eikä pelkän rodun perusteella voi tietää, mihin kohtaan älykkyyden kellokäyrää kukin sijoittuu. Vaikkapa syyrialainen, jonka ÄO on 100, on oman ryhmänsä huippuyksilöitä, koska heidän keskiarvonsa on n. 83. Suomalaisella taas 100 olisi vain keskimääräinen tulos, ja ashkenasi-juutalaisella se olisi ryhmän keskitasoon nähden huono tulos. Somalien keskiarvoälykkyys 68 taas laskettaisiin suomalaisella lapsella jo kohtalaisen vakavaksi henkiseksi jälkeenjääneisyydeksi, ja lapsi ei mitenkään pärjäisi tavallisessa koulussa.

Oscar-gaalan seuraaja ei voi tuntea kuin hämmentynyttä hilpeyttä Alejandro González Iñárritun lausunnon vuoksi. Tämä Gutmensch valittaa mustan Rick Rockin tapaan Hollywoodin rasismista, vaikka samalla tuo nimenomainen "rasistinen elokuvateollisuus" palkitsee hänet gaalassa, jossa hän voi vapaasti syyttää valkoisia rasismista. Meksikolaisohjaajalle kommunistinen toive rotuajattelusta luopumisesta koskee arvatenkin vain valkoisia, sillä hän on tuskin vaatimassa, että meksikolaisten ja juutalaisten pitäisi luopua etnosentrisyydestään. Ilmeisesti hän ajattelee, että rasismista päästäisiin, jos vain valkoiset tekisivät kollektiivisen itsemurhan, vaikka jo nyt tiedetään, että esimerkiksi latinot, aasialaiset ja afro-amerikkalaiset tappelevat keskenään kiitettävästi ilman valkoisiakin. Valkoisten puuttuessa rasismi vain jatkuisi entistä räikeämpänä, koska poliittisen korrektiuden näkyvimmät saarnaajat olisivat poissa.

Elokuvateollisuuden toinen mädättävän identiteettipolitiikan tukijalka, poikkeava seksuaalisuus, näkyi sekin vahvana gaalassa, sillä parhaan naissivuosan palkinnon sai odotetusti (heh)  Alicia Vikander transsukupuolisuudesta kertovasta Tanskalainen tyttö -elokuvasta. Ylen miehimys-toimittaja Jussi Mankkinen ei malta olla haastattelamatta homoseksuaali Ian McKelleniä, jolta hän saa mielipiteet, jotka hän voisi itsekin allekirjoittaa. Jutussa Taru sormusten herra- elokuvan tähti: Homofobia on Hollywoodissa yhtä iso ongelma kuin rasismikin  McKellen vaatii vallanhaluisen homoliberaalin tavoin lisää homostelua Hollywoodiin. Koska homot ovat olleet jo pitkään Hollywoodin valtavirtaa, tarvittiin tällä kertaa uusia perverssiyden rajanylityksiä, jolla hieroa konservatiivisen väestönosan naamaa:

Tänä vuonna Oscar-ehdokkaana on ollut myös tapahtuman historian ensimmäinen transsukupuolinen henkilö. Racing Extinction- dokumentissa kuultavan Manta Ray- laulun esittää Anohni eli Antony and the Johnsons- yhtyeessä vaikuttanut Antony Hegarty.

Upean voimaannuttavaa ja miehiä kyykyttävää feminismiäkään ei unohdettu. Kuusi Oscaria rohmunnut Mad Max: Fury Road sai kehuja viihteellisestä elokuvallisuudestaan, mutta ennen kaikkea tiedostava väki kuten Ylen toimittaja kiitti sitä sen sisällöstä ja moitti valitsoijoita:

Elokuvan feministinen näkökulma olisi ansainnut tunnustuksen. Valitettavasti toimintaelokuvaan sisällytetty yhteiskunnallisuus ei näyttänyt joko riittäneen tai avautuneen äänestäjille.

Entä se "paras" elokuva? Sellaiseksi valittiin katolisen kirkon pedofiiliskandaalista kertova draama Spotlight. Tunteisiin vetoava elokuva sai myös palkinnon alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Juutalaisten tuottama, valkoisten kristillisyyttä demonisoiva elokuva, oli melko ennalta arvattava valinta Oscar-voittajaksi. Olisi vaikea kuvitella, että heprealaisten miehittämä Amerikan elokuva-akatemia palkitsisi elokuvan, jossa kerrottaisiin muslimien lapsiavioliitoista tai New Yorkin rabbien tekemistä pedofiilisistä raiskauksista. 

Valkoisille vihamielisen rotukysymyksen ja perverssiyden normalisoinnin lisäksi Amerikan elokuvasäätiön kolmas suosikkiteema on ollut holokausti, eikä se jäänyt tälläkään kertaa huomioimatta. Tämän vuoden holokausti-exploitaatiosta vastasi unkarilainen elokuva Son of Saul, joka sai parhaan vieraskielisen elokuvan palkinnon. László Nemesin "koskettava elokuva" kertoo Auschwitzin keskitysleirin vangista, joka uskoo löytäneensä keskitysleirin uhrien joukosta poikansa ruumiin.

Näin tuli pantua tämän vuotinen Oscar-gaala pakettiin, jonka sisältö oli eurooppalaisten intressille entistäkin myrkyllisempi. Jotain hyvääkin on sentään tapahtunut, sillä amerikkalainen suuri yleisö alkaa olla jo kypsä näiden hyväosaisten hyväkkäiden moraaliposeeraukseen (puolen tusinaa lentokonetta omistava Leonardo di Caprio puhui ilmastonmuutoksesta ja huoran pukuun tälläytynyt Lady Gaga saatteli lavalle yliopistojen raiskausten uhreja):

Räväkästä juontajasta huolimatta gaala oli tunnelmaltaan vaisu. Sama vaivasi viime vuoden Oscareita, jolloin gaalan katsojaluvut olivat Yhdysvalloissa huonoimmat vuosiin. Parhaimmillaan Oscareista välittyvä elokuva-alan yhtenäisyyden tunne puuttui tänä vuonna kokonaan.

Syventävää analyysia Oscar-gaalan poliittisesta luonteesta voi lukea Edmund Connelyn tuoreesta artikkelista Jeff Gates Revisited: Deception at the Oscars.

Yle TV1. 29.2.2016 klo 20:00, MOT: Raiskaaja voittaa hovissa 

MOT tutki yli 500 raiskaustapausta. Hovioikeuksissa tuomiota useammin lievennetään ja harvoin kovennetaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Ylen verkkosivujen jutut Yle selvitti: Yli sata turvapaikanhakijaa epäiltyinä seksuaalirikoksesta – joukkoraiskauksia kaksi, perättömiä tapauksia useita ja Perättömät raiskaushuhut poliisin riesana – "Turvapaikanhakijoista ilmoitetaan herkemmin kuin muista" pyrkivät antamaan lisätukea MOT-ohjelmassa esitetyille tilastotiedoille.

Ensin mainittu uutinen väittää, että Ylen selvityksen mukaan turvapaikanhakijoiden osuus kaikista seksuaalirikosepäilyistä on ollut tähän mennessä 7–8 prosenttia. Pieneltä näyttävä prosenttiluku on kuitenkin valtava, kun 32 000 turvapaikanhakijan määrää verrataan Suomen aikuisiässä olevaan noin parimiljoonaiseen miesväestöön. 

Prosenttikikkailun suurin harha syntyy kuitenkin siitä, että se jättää huomioimatta maassa muulla kuin turvapaikanhakijan statuksella oleskelevat Euroopan ulkopuoliset ulkomaalaiset, joista osalla on jopa Suomen kansalaisuus, jonka vuoksi heidän tekemisensä menevät suomalaisten piikkiin. Mikäli kaikkien etnisesti ei-valkoisten raiskaukset laskettasiin yhteen, niiden määrä olisi 35-40 % kaikista raiskauksista ja puska- ja joukkoraiskauksista jopa 90-98%.

Jälkimmäisessä Yle-uutisessa pyritään puolestaan vähättelemään ulkomaalaisten raiskauksia ja vihjataan, että heitä vastaan nostetut perättömät ilmoitukset olisivat rasismin motivoimia, mikä saa puolestaan Meillä on Unelma -porukassa samppanjapullot poksahtelemaan. Tosiaan, kaataa vain itselleen, sillä kylmä tosiasia on, että eräät naiset tekevät perättömiä raiskausilmoituksia riippumatta syytetyn etnisestä taustasta. Ylessä ei näytetä tuntevan tuskaa siitä, että naiset tekevät perättömiä raiskausilmoituksia suomalaisista miehistä, vaan ilmoitukset muuttuvat ongelmaksi vasta sitten kun ne koskevat ulkomaalaisia.

YLEN ASIANTUNTIJA: KANSA EI VIELÄ TIEDOSTA, ETTÄ ISLAM ON RAUHANUSKONTO

Aukottomien aatejärjestelmien tapaan monikultturismissa pääväittämät muutetaan takaisin uskottaviksi, kun uusi tieto tai pelkkä arkitodellisuus uhkaa kumota sen alkuperäiset premissit. Tätä metodia kutsutaan ad hoc -ratkaisuksi eli tavaksi, jolla hypoteesin kohtaamat ongelmat yritetetään pelastaa varta vasten keksityillä hätäratkaisuilla.

Yhteiskunnan valtaideologiaksi salakuljetetun monikultturismin pää-äänenkannattajana toimi kansalaisten verotuksella kustannettu Yleisradio, joka yrittää uutisjuttussaan "Tavallinen suomalainen ei tunne islamia" – ihmisoikeusjärjestön Candelin haluaisi seurakunnat jakamaan tietoa kiistää sen agendaa vastaan esitetyn valtavan evidenssin ad hoc -ratkaisulla: monikultturismin ytimessä oleva toiseuden palvonnan kruununjalokivi islam ei olekaan kivikautista mielettömyyttä, vaan vika on eurooppalaisissa, jotka eivät ahdasmielisyydessään ymmärrä, että kyse on upeasta rauhanuskonnosta!

Monikultturisteja raastava kiusallinen tieto vaikkapa islamin valloitushaluisesta väkivaltaisuudesta ja naisvihasta pyritään selittämään pois tarkoitusta varten räätälöidyllä oletuksella, jossa ikävä data onkin vain virhetulkinta, joka johtuu länsimaisten ihmisten tiedonpuutteesta mitä on todellinen islam. Tällaisen oletuksen tarkoituksena ei ole ainoastaan pelastaa liberaalien käsitys humaanista islamista, vaan sen päämotiivina on antaa oikeutus monikultturismille ylipäätään.  Kansainvälisen First Step Forumin toiminnanjohtaja Johan Candelin:

Candelinin mukaan maahanmuuton vastustus on Suomessa kulminoitunut pitkälle islamiin. Syynä on tiedon puute, uskoo Candelin. Keskimääräinen suomalainen mielipide islamista on hänen mukaansa hyvin negatiivinen. – Se johtuu siitä, että tavallinen suomalainen ei tunne islamia, ei tiedä mitä se on. Hän on saanut siitä ehkä hyvin vääristyneen kuvan. Hän ei myöskään ole ollut kosketuksissa muslimien kanssa eikä tunne yhtään muslimia.

Uutisjutun tarkoitus on valkopestä sekä islam että kansalaisten ristiksi langetettu pakkomonikulttuurisuus. Omaa suomalaisvihamielistä myyräntyötään tekevän aktivisti Candelin väittämät on kuultu muissa yhteyksissä tuhansia kertoja, mutta kunnon propagandistin tavoin hän uskoo toiston voimaan, kun hän vanhaa sumutusta käyttäen väittää, että yksioikoiset junttisuomalaiset eivät ymmärrä hienostuneen eettistä islamia, koska se on niin "monisäikeinen". Tosiaan, kaulan katkaisussa on eri islamilaisissa lahkoissa omat finessinsä, josta me suvaitsemattomat piruparat emme ole vielä täysin perillä.

Islamin "moninaisuudesta" puhuvat enimmäkseen toivejattelun harhoissa elävät länsimaiset liberaalit, jotka eivät halua tunnustaa, että islam on lähetysuskonto, joka hyväksyy väkivallan ja petoksen, jotta heidän lopullinen päämääränsä, islamilainen maailma, laskeutuisi maan päälle. On irvokasta, että krisityksi julistautuva Candelin on toimintansa perusteella islamin vallalle alistuva dhimmi, joka ei osaa tehdä muuta kuin myönnytyksiä 2000-luvun saraseeneille.

Onneksi kriittiset kansalaiset ymmärtävät, että muslimien kanssa ei voi syntyä aitoon ymmärrykseen perustuvaa vuorovaikutusta pelaamalla yökorista ja juomalla heidän kanssaan ekumeenisesti teetä. Monikultturismissa keskeisellä sijalla olevat yhteiselon kompomissit ovat muslimien kohdalla mahdottomia, koska niitä joutuu tekemään vain toinen osapuoli, ei-muslimit. Islam ei anna omastaan tuumaakaan periksi, vaikka se voikin julkisuudessa tehdä näennäisiä myönnytyksiä, jotka ovat vain taktisia harhautuksia hyväuskoiselle suvaitsevaistolle. Islamin ydin on ja pysyy muuttumattomana ja siksi muhamettilainen tulee olemaan meille aina jyrkästi se eksistentiaalinen toinen, ellemme sitten itse muutu barbaareiksi ja käänny islamiin. Tällaista kansallismasokistisia visioita Johan Candelin jo viritteleekin Ylen jutussa:

Suomelle maahanmuuton lisääntyminen on hänen näkemyksensä mukaan uuden mahdollisuuden paikka. Vanha Suomi ei enää palaa.  – On aivan turha itkeä sitä, että Suomi ei ole enää sitä, mitä se on ollut. Ei ole eikä tule koskaan olemaan. Nyt on kysymys siitä, millainen on tulevaisuuden Suomi, sanoo Johan Candelin.

Tällä lausunnollaan Candelin todistaa kuten muutkin liberaalit, että alusta asti on tiedetty mihin maahanmuutto lopulta johtaa. He valehtelivat suurelle yleisölle silloin kun invaasio oli vähäistä ja sen mukanaan tuomat ongelmat samassa suhteessa pieniä. He valehtelivat, että hyvällä tiellä ollaan, maamme olemus ei tule muuttumaan olennaisesti miksikään paitsi kulttuurisesti rikkaampaan suuntaan. Nyt kun rikos on tapahtunut, he voivat Amerikan vapaasta maahanmuuttopolitiikasta (vuoden 1965 siirtolaislaki) vastanneiden vaikutustavaltaisten liberaalijuutalaisten tapaan todeta, että vaikka asiasta varoittaneet valkoiset olivatkin alusta asti oikeassa, asialle ei voi tehdä enää mitään - läl läl lää - sillä te olette NYT vähemmistönä.

Mutta se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa, sillä sen jälkeen kun valkoiset on saatu omassa maassaan vähemmistöksi, ei yhteiskunnan hajoamisesta ja vallan menettämisestä tule kärsimään vain identiteetistään välittävät tavalliset valkoiset, vaan monikultturisesta kaaoksesta pääsee nauttimaan joka ikinen, sekin, joka tällä hetkellä elää omassa turvatussa keskiluokkaisessa liberaalissa kuplassaan ja suoltaa julkisuuteen monikulttuurista liturgiaa.

                                                     ***************************

Yle TV1, 25.2.2016 klo 22:00, Ulkolinja: Kuka on Donald Trump?  

Donald Trumpin kampanja republikaanien presidenttiehdokkaaksi on ollut historian värikkäin. Hänet tunnetaan pöyristyttävistä lausunnoista, mutta silti suosio on noussut kuin raketti. Millainen mies miljonääri Trump on? HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.


Tämän illan Ulkolinja-ohjelman piti olla brittiläinen tv-dokumentti Donald Trumpista ja sitä se varmaan olikin monelle toivorikkaalle Euroopan demari-demokraatille ja heidän "konservatiivisille" aisankannattajilleen. Nykyajan valtavirtakonservatiivithan tunnetaan siitä, että he alistuvat jokaiselle liberaalin (Amerikassa koodisana liberaali tarkoittaa sosialistia) vaatimukselle, kunhan väliin ehditään huutaa taikasanat "homofobi" ja "rasisti". Nimestään huolimatta Ulkolinjan dokumentti kertoi enemmän tekijöistään ja heidän politiikkansa kannattajista kuin Trumpista. Ohjelma paljastui sairaskertomukseksi; se kertoo punaliberaalien ja heidän konservatiivisten aisankannattajien ahdistuksesta ja hämmennyksestä sen edessä, että kaikki ei menekään politiikassa hegemonisten liberaalien asettamien poliittisesti korrektien reunaehtojen mukaan. Punaliberaaleja harmittaa ennen kaikkea se, että Trump ei noudata heidän laatimiaan sääntöjä mitä poliittiselle esityslistalle saa ja mitä ei saa nostaa.

Kun Trump on ottanut poliittiselle agendalle maahanmuuton ja marxilaisfeminismin, on hän rikkonut hämärälobbyjen hallitseman kaksipuoluejärjestelmän kosher eli puhtaussääntöjä. Dokumentissa on kaivettu esiin suurin piirtein kaikki negatiivinen mitä herrasta vain saatetaan väittää. Trumpia itseään ei tietenkään päästetty vastaamaan esitettyihin syytöksiin. Hänen ääntään kuultiin pätkittäin vain vanhoista uutis- ja dokumenttipätkistä, joiden todellista kontekstia katsoja voi vain arvailla.

On kiistämättä totta, että Trumpin esiintyminen on vähintään värikästä ja paikoin tahditonta, mutta sen perusteella ei voida vielä tuomita hänen poliittisten vaatimusten sisältöä. Demokraattien johtotähti, telaketjufeministien ja uusmarxilaisten märkä uni, demokraatien pääehdokas Hillary Clinton, osaa esiintyä kunnon psykopaatin tapaan hillitysti ja "asiantuntevasti", mikä saa hänen houreiset visionsa kulttuurimarxilaisesta Isosisko-valtiosta näyttämään "fiksuina" itseään pitävistä ihmisistä "järkeviltä". Tässä maailman tilanteessa on toistaiseksi mahdoton toivoa, että valtamedia tekisi paljastusdokumentin rouva Clintonin persoonasta ja hänen ajamastaan totalitaristisesta poliittisen korrektiuden ideologiasta.

Eurooppalaisia liberaaleja selvästi harmittaa se, että he eivät voi äänestää Yhdysvaltain presidentivaaleissa. Ehkä tällainen dokumentin muodossa esiin tuotu kiukun purkaus helpottaa hieman heidän ahdistustaan. Joka tapauksessa, ohjelma on tyyppiesimerkki siitä, että media niin Suomessa kuin myös muualla Euroopassa on lähes poikkeuksetta aina demokraattien puolella ja republikaaneja vastaan, varsinkin nyt kun Trump on paljastumassa nilkkiliberaalien pahimmaksi painajaiseksi.

YLE TV MAANANTAI PYÖRII KOVILLA KIERROKSILLA TUTUIN TEEMOIN

Yle TV1, 22.2.2016 klo 20:00 MOT: Supo tahtoo taskuusi  

Poliisi ja armeija haluavat Suomessakin päästä seuraamaan, mitä kansalaiset tekevät verkossa. Verkkovalvonnan hyödyt ovat silti kyseenalaiset. Toimittajana Hannu Sokala. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Joskus harvoin Yle palvelee myös kansalaisten intressiä. Tämä ilta tarjosi asiapohjaisen MOT-raportin siitä, kuinka valtiovallan vakoiluelimenä toimiva Supo haluaa terrorismin uhan verukkeella tietää kaikkien kansalaisten ajatukset ja henkilöprofiilit.

Ohjelmassa ihmisoikeusjuristit esittävät tutut mutta perustellun rutinansa siitä, että vapaa yhteiskunta perustuu kansalaisuuteen, jossa yksilön koskemattomuus on keskeinen arvo. Yllättävää ei ollut myöskään se, että kansalaisten valvontaa tutkivan englantilaisen kansalaisjärjestön asiantuntija oli huolissaan erityisesti siitä, mitä erilaisten vähemmistöjen tiedoilla tehtäisiin.

Yle Watchin sivistynyt arvaus on, että tuskin mitään, sillä homot, marxilaisfeministit ja etniset nurkanvaltaajat ovat uuden maailmanjärjestyksen erityisessä suojeluksessa. Supoa ei voi enää pitää kansallisiin arvoihin sitoutuneena turvallisuusinstituutiona, sillä se on pitkälti suomalaisvihamielisen eliitin palveluksessa oleva elin. Oman maan kansalaisista eliitin päävihollisia kaikkialla Euroopassa ovat valkoiset nationalistit, joten voi vain kuvitella keitä tiedustelupalvelut haluavat eniten tarkkaila. On todennäköistä, että jo nyt Supo tai joku anglo-sionistinen tiedustelupalvelu seuraa myös tämän blogin käyttäjäliikennettä.

Yle TV1, 22.2.2016 klo 19:00, Historia: Tuhon todistajat 

Natsioikeudenkäynteihin osallistuneen tuomari Musmannon haastattelu- ja kuvamateriaali vuodelta 1948 löytyivät 60 vuoden jälkeen. Hitlerin viimeisistä päivistä kertovat mm. Hitlerin sihteeri ja Eva Braunin sisko. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suom

Saksalaisen Spiegel tv:n tuottama ja Michael Kloftin ohjaama dokumenttielokuva Witnesses of Doom - The Lost interviews from 1948 (2014, suom. Tuhon todistajat) on hyvä esimerkki viime vuosien natsidokumenteissa, joissa tutut aiheet on ammennettu jo tyhjiin, mutta jotain "uuttakin" pitäisi yrittää massoille tarjota. Mitään oleellista uutta tv-dokumentti ei Ylen suosikkiaiheesta tarjoa, kunhan taas saadaan yksi tekosyy päivitellä natseja ja onnitella itseä siitä kuinka hienoa "demokraattista" (lopun) aikaa länsimassa nyt eletään.

Pentti Linkola paljasti v. 2000 kirjoituksessaan "Mietteitä ja muistoja vanhasta sivistyneistöstä – näkökulma vuosisadan aatehistoriaan" silmiinpistävän hurskastelun, joka näkyy nykyajan suhtautumisessa kansallissosialismiin:

Ja historia toistaa itseeän: tällä hetkellä on Suomessakin "fasistien", vanha- ja uusnatsien herjaaminen ja vaino, sananvapauden ylevät periaatteet räikeästi sivuuttaen, täysin identtinen 1930-luvun kommunistivainojen kanssa. Erona on vain se, että kansallissosialistien valtakaudesta on kulunut 55 vuotta [nyt jo siis 71 vuotta!, toim. huom.] ja heidän kauhistelunsa nyt jo pöyristyttävää farssia.

Yle TV1 Maanantai 22.2.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Syyrialainen rakkaus

Amir ja Raghda kohtasivat 20 vuotta sitten, tuomittuina Syyrian hallinnon arvostelusta. Raghda on taas vankilassa, Amir ja 4 lasta odottavat häntä ja pakenevat Syyriasta. Miten perhe selviää? Ohjaaja: Sean MacAllister. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV2, 22.2.2016 klo 19:30, Kioski: Mamu-Suomi-mamu

Mökkikulttuuri ja sauna on suomalaisuuden ytimessä. Niin myös Mamu-Suomi-Mamu vieraillessaan mökillä. Esitetty 25.9.2015. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Teema, 22.2.2016 klo 18:00, Historia: Yhdysvallat vuonna 1964

2/2. Beatles kävi Amerikassa, Cassius Claysta tuli Muhammad Ali ja kolme kansalaisoikeustaistelijaa murhattiin Mississipissä. Millaisessa poliittisessa ilmapiirissä USA:ssa elettiin John F. Kennedyn murhan jälkeen? (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, 22.2.2016 klo 21:00, Made in Africa  (Afrika er det nye sort)

Osa 6/6. Nairobissa tavataan Diana Opoti, yksi Afrikan vaikutusvaltaisimmista muotitoimittajista, sekä Instagram-ilmiö La Frohemien. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Fem, 22.2.2016 klo 23:15, SVT: Lasermannen

Inom loppet av några veckor i början av 90-talet försöker John Ausonius mörda elva svenskar med invandrarbakgrund i Stockholm. Men vem är han? Författaren Gellert Tamas och dokumentärfilmaren Malcolm Dixelius tecknar ett porträtt av en mördare som fick ett helt samhälle i gungning.

VIIHDETEOLLISUUTTA DOMINOIVILLE PUNALIBERAALEILLE EI RIITÄ MIKÄÄN

Edistys on saavuttanut korkeimman pisteensä.

Se on tiedetty jo pitkään, että vasemmistolaiset arvoliberaalit pitävät yksilön "omia" valintoja pyhinä, varsinkin jos ne ovat ristiriidassa kansallisen yhteisön olemassaolon perusteiden kanssa. Mielivaltaisten – mielipuolisten – halujen riivaamaksi päästetty nykyihminen on heidän ansiostaan korotettu uudeksi puujumalaksi, jonka oikuille yhteisön pitää taipua kuin kiukuttelevalle kakaralle tavaratalossa. Siksi yhteisön sukupolvia kestävästä ketjusta erotettu atomistinen yksilö-pyksilö onkin oivaa muovailuvahaa jälkimarxilaisten masinoimalle identiteettipolitiikalle, jonka taustalla on halu tuhota perinteinen länsimainen sivilisaatio Uuden uljaan maailmankylän tieltä.

Liberaalin arvoeliitin (sic) eräs keskeisin hyökkäyksen kohde on ollut yhteiskuntaa ylläpitävä perhe ja sen pohjalla oleva elämän jatkuvuutta ylläpitävä heteroseksuaalisuus. Varsinkin massoille suunnattu viihde on edistänyt propagandallaan perversioihin liittyyvää identiteettipolitiikkaa, joka on ollut epäsuora mädätyskeino normaalia, yhteiskuntaa ylläpitävää seksuaalisuutta ja perhettä vastaan. Seksuaalivähemmistöjen nostaminen valokeilaan ja heidän elämäntapansa ylistäminen on ollut pitkään  julkisuuden valtavirtaa, mutta liberaaleille tämäkään voittoisa kuolonmarssi ei riitä, niin kauan kuin jostain vuotaa edes vähän maalaisjärkeen perustuvaa totuutta geneettisen umpikujan sijaan.

Tämän illan Yle TV 1 klo 20.30 uutiset (kohdasta 17.54" eteen päin) sekä samaan aineistoon perustuva nettijuttu Cate Blanchett Ylelle: Murhaajaa voin näytellä olematta murhaaja, mutta lesboa näytellessä pitäisikin olla lesbo ovat kylmääviä esimerkkejä liberaalien propagandavallasta. Uutisjutuissa käy selväksi, kuinka hallitseva liberaali valtamedia uskottelee itselleen, että itse asiassa maailmaa määrääkin Edistyksen™ vastainen suvaitsematon ja konservatiivinen kabaali! Tällainen vainoharha syntyy ihmisillä kuten Stalinilla, joka kaikesta totaalisesta vallastaan huolimatta uskoi, että "todellinen valta" on muualla ja että se vehkeilee koko ajan hänen pyhää Edistyksellisyyttä™ vastaan. 

Lesbojen "rakkaudesta" kertovan Carol -elokuva on sijoitettu ovelasti 1950-luvulle, jotta libeeralien ehdollistamat viihdekuluttaja-zombit voisivat tunteenomaisesti närkästyä tuon ajan "suvaitsemattomuudesta" nykyajan jälkityhmistä rappioarvoista käsin. Tietenkin muu liberaalihenkinen media on tiedostaen tai tiedostamattaan samassa juonessa mukana ja se on nostanut elokuvan teemasta kohun, jotta homouden pakkohyväksyntää päästäisin junttaamaan tämän päivän kontekstissa:

Hollywood-elokuvassa samaa sukupuolta olevien rakkautta on käsitelty yhä vähän, mutta tämä on vähitellen muuttumassa. Seksuaaliset vähemmistöt ovat päässeet yhä enemmän esiin myös valtavirtaelokuvissa viime vuosina. Suuren yleisön keskuudessa cowboymiehistä kertova Broke Back Mountain lienee yhä tunnetuin Hollywoodin tuottama homoseksuaalisuuden kuvaus.

Homojen glorifioiminen jonain uskomattoman upeina ja herkkinä ihmisinä ei välttämättä näy vielä jokaisessa Hollywood-elokuvassa, mutta tv-sarjoissa se on jo arkipäiväistynyt. Silti heprealaisen propagandatehtaan epäarvojen puolestapuhujilla on otsaa vaatia, että nykyiset normit ovat liberaalien ylivallasta huolimatta edelleen liian ahdistavia, jonka vuoksi kaikki portit pitäisi viimein aukaista, jotta maanpäällinen Sodoma ja Gomorra pääsisi valloilleen ja länsimainen kulttuuri valuisi viemäriin:

Kahden naisen rakastumista seurataan elokuvassa yhteiskunnassa, jossa vain nainen ja mies sopivat yhteen. Elokuvassa sekä lesbonaiset että heteromiehet joutuvat yhtä lailla kärsimään muottiin pakottamisesta. – Myös Carolin aviomies Harge on vangittuna joustamattomaan miehen malliin. Ja tätä tapahtuu yhä. Tietyissä yhteiskunnissa ja sosiaalisissa piireissä naisten ja miesten täytyy yhä noudattaa tiettyjä normeja, sanoo Blanchett.

TRAGIKOMEDIAA: KYMPIN TYTTÖ SAARA TURUNEN

Länsimaista tragikomiikkaa: moderni feministinen nainen.

Hänelle on kaikki annettu ja hän on kaiken saanut,

mutta mikään ei riitä. Suomen vika!

Valtamedia ja varsinkin Yle promotoivat nuoremman sukupolven henkisesti pystyyn kuolleita tarjahalosia, joidenka "raikkaat" ja "kyseenalaistavat" näkemykset eivät ole muuta kuin yritys antaa vanhalle järjestelmälle tekohengitystä. Yle TV 1:n klo 18.00 uutiset ja nettisivut jutussaan Saara Turunen teki Q-teatteriin näytelmän suomalaisesta tavallisuudesta – "En olisi uskonut, kuinka ajankohtaiseksi aihe nousee" kuuluvat samaan sarjaan, jossa kanavan kulttuuritoimitus nostaa esiin mitättömiä pop-laulajaheitukoita vain siksi, että he ovat nuoria naisia. Siis noita kaikkein etuoikeutetuimpia ja halutuimpia prinsessoja, jotka vielä kehtaavat narista omasta "alistetusta" asemastaan kuten teki viimeksi pop-musiikin Grammy-gaalassa toiseen kertaan palkittu naislaulaja Taylor Swift:

Swift kohdisti kiitospuheensa nuorille tytöille ja sanoi, että he joutuvat kohtaamaan ihmisiä, jotka aliarvioivat ja yrittävät ratsastaa muiden menestyksellä. - Jos keskityt työhösi, etkä anna noiden ihmisten häiritä tekemisiäsi, saavutat tavoitteesi. Silloin voit huomata, että sinä teit tämän yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka rakastavat sinua, Swift sanoi.

Punaliberaalissa, poliittisesti korrektissa viihdekulttuurissa, mikään tasa-arvoteatteri ei riitä, vaan kaiken hegemonisen vallan keskellä löytyy edelleen nälkää ja tyytymättömyyttä, koska heidän valta ei ole vielä täysin totaalista. Saara Turusesta ja hänen näytelmästään jutun tehnyt Ylen naistoimittaja Miaa Gustaffsonilta puuttuu kaltaistensa tapaan kyky reflektoida ajatuksiaan arkitodellisuutta vasten, sillä muutoin hänen hämmästystään Turusen meluisan menestyksen edessä ei voi selittää:

35-vuotias Turunen tuntuu onnistuvan kaikessa. Viime vuonna hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa Rakkaudenhirviö ja nappasi sillä Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Rakkaudenhirviö ja Tavallisuuden aave käsittelevät osittain samaa teemaa: kotimaata, identiteettiä ja suomalaista tavallisuutta.

Se, että elitiin klienteeli palkitsee sille hyödylliset syöttiläät ei ole mikään todiste näiden konformistien taiteellisista ansioista, puhumattakaan, että he olisivat yhteiskunnallisesti rohkeita. Turusen kirjat ja niistä tehdyt näytelmät ovat valtamedian kulttuurikuhnurien mielestä arvokkaita, koska niissä kyseenalaistetaan lähes kommunistisella tylsämielisyydellä ties monennettako kertaa kansa ja etninen erityisyys:

– En haluaisi käyttää sanaa suomalainen tai Suomi, tässä yhteydessä. Se on jotenkin liian leimaava. Puhun mieluummin kotimaasta, oikaisee Turunen. (...) Tavallisuutta ja Suomi-kuvaa käsitellään myös Turusen esikoisromaanissa. Turunen myöntää, että hänellä on ollut hyvin ristiriitainen suhde kotimaahansa ja juuri tuon tunteen takia, hän ryhtyi taideprojekteissaan tutkimaan suomalaisuutta. Haastattelun edetessä Turunen myös selventää, miksi hän välttelee Suomi ja suomalainen sanojen käyttöä. – Kansallisuus on häilyvä käsite. Miten paljon kansallisuus voi meitä edes määritellä? Sehän on kuitenkin aika valheellinen ja rakennettu konstruktio.

Olisi hupaisaa tietää mikä identiteetti on Saara Turuselle aitoa vai onko kaikki konstruoitavissa, ja Saarakin halutessaan transseksuaali kongolainen pygmi. Hyvin hän näyttää ainakin oppineen pahimmat postmodernin, feminismin, dekonstruktion ja kulttuurmarxilaisen identiteettipoliitiikan toiseus-kliseet, jotka eivät ole muuta kuin sivilisaation harjalle kiipeilleiden tuholaisten kaunaista sössötyssä, pelkkää todellisuudesta vieraantunutta koristeellista paskapuhetta.

Helsingin Sanomien ainutlaatuista persoonaa rakentavassa ylistysjutussa "Saara Turunen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon – romaani syntyi vihasta erilaisuutta pelkäävää Suomea kohtaan" kirjailija paljastuu ei niin yllättäen poliittisesti korrektissa kulttuurikuplassa eläneeksi hyväosaiseksi marmattajaksi, jolle on pedattu taidepalkinnot ja median näkyvyys. Turusta voisi helposti pitää stereotypiana hyväosaisesta punaporvarillisesta kympin tytöstä aina taustoja myöten:

Teatterikorkeakouluunkin Joensuussa ja Kontiolahdella kasvanut ja Helsingissä Kallion ilmaisutaidon lukion käynyt Turunen hakeutui kirjoittamisen tähden, ei rakkaudesta teatteriin. Se syntyi vasta myöhemmin.

Samaisessa haastattelussa Turunen kertoo suomalaiseen kulttuuriin (sellainen siis löytyy!) kuuluvasta "joukosta erottumisen pelosta", jota hänen ei ole paradoksaalisesti täytynyt itse kokea sisäsiistissä Hyvien ihmisten™ kulttuurikuplassa. Aikansa eläneessä "upeaa,  vahvaa ja itsenäistä naista" juhlistavassa jutussa löytyy myös tragikoomisia piirteitä, jota heteropatrialkaalista vähemmistöä edustava Yle Watch ei voi olla lainaamatta:

Saara Turusen esikoisromaani on selvästikin sukupolviromaani kympin tytöistä, joilla on ongelmallinen äitisuhde, jota he pakenevat Kallion ilmaisutaidon lukioon ja sitten ulkomaille. Saara Turunen näyttäisi olevan nätti, annapuumainen blondi, jonka vaaleus on maailmalla kuumaa valuuttaa. Englantilaiset ja espanjalaiset miehet ovat epäilemättä innokkaasti halunneet tutustua Saaraan, ja pahimmassa tapauksessa hän on jopa luullut, että he ovat kiinnostuneita hänen persoonallisuudestaan tai ajatuksistaan. Kotia ei ole maailmalta kuitenkaan löytynyt.

Englantilaiset ja espanjalaiset miehet ovat epäilemättä innokkaasti halunneet tutustua Saaraan, ja pahimmassa tapauksessa tämä kulttuurikellarissa kasvanut naivi pimatsu on jopa luullut, että he ovat kiinnostuneita hänen persoonallisuudestaan tai ajatuksistaan. Toteamus "Kotia ei ole maailmalta kuitenkaan löytynyt" kertoo kaiken. Koska ulkomaiden mollaaminen on epäkorrektia, hän on päättänyt Suomessa asuessaan ottaa kiusattavakseen sen helpoimman kohteen eli maan, joka antoi hänelle kaiken. 

YLE KOMPPAA KULTTUURIMARXILAISTA HISTORIANTUTKIMUSTA

"*uhoa fasismi!"

Viime viikolla Helsingin Sanomat ja sen vanassa muut monoliittisen liberaalilehdistön aviisit kirjoittivat posket innosta hehkuen kolmen historiantutkijan "tabuja rikkovasta" kirjasta Suomalaiset fasistit (WSOY, 2016). Arvatenkin myös Ylellä ovat sormet syyhynneet, mutta propagandatehdas päätti herkutella aiheella vasta tällä viikolla, jotta fasismista märehtimistä ja siitä käytävää "yhteiskunnallista keskustelua" voitaisiin pitkittää. Mediassa tutkimuksen puolestapuhujana on ollut kirjan kolmesta kirjoittajasta suurimman työn tehnyt Oula Silvennoinen, joka tunnetaan pahamaineisena kulttuurimarxilaisena tendenssitutkijana, joka on viime vuosina etsinyt historian "kipupisteitä" vain kansallismielisistä ja oikeistolaisista piireistä. Silvennoinen paljastaa Ylen jutussa Tutkija: Suomessa on hyvä kasvualusta fasismille tekevänsä tutkimuksellaan jälleen kerran mitään häpeämätöntä historiapolitiikkaa, mutta tämä ei saa toimittaja Hilkka Säävälässä aikaan mitään reaktiota, vaan hän pitää ilmeisesti vasemmistolaisesti vinoutunutta  historiantutkimusta maan tapana.

Silvennoinen ei ole julkisuuden hakuisuudessaan  todellakaan mikään eilisen teeren poika, sillä Yle Watch noteerasi herran aikaisemman kansallisvihamielisen kampanjan syksyllä 2013, kun hän julkaisi kirjan Tuntematon Lauri Törni yhdessä dosentti Juha Pohjosen kanssa. Tendenssitutkijoiden yritys pukea päälleen sankaritutkijoiden viittaa paljastettiin kylmästi:

Näitä "myyttien paljastajia" motivoi oikeastaan vain narsistinen halu olla sankarillisia Totuuden esitaistelijoita pahaa ja valheellista isänmaallishenkistä lohikäärmettä vastaan. Herrojen monomaanisen natsimetsätyksen peilikuvana on sokeus vasemmiston pimeille puolille, mikä kertoo paljon heidän poliittisista motiiveistaan. Varsinkin Oula Silvennoisen kohdalla kyse taitaa olla henkilökohtaisesta ristiretkestä, sillä tutkija väitti vuonna 2008 ilmestyneessä vätiöskirjassaan, että  saksalaisilla oli Pohjois-Suomessa Einsatzkommando Finnland-yksikkö! Tällä "paljastuksella" hän yritti syyttää suomalaisia vihjaamalla että meillä olisi kansana ollut jotain tekemistä väitetyssä juutalaisten kansanmurhan yrityksessä.   Tällaiset tendenssitutkimukset ovat varmaan sitä tervetullutta suomalaisuuden epädramatisointia kuten Tarja Halonen aikoinaan totesi. Käytännössä kyse on vain vasemmistolaisten halusta näyttää keskisormea isänmaalliselle kansanosalle. 

Jo tuolloin Silvennoinen kärhämöi entisen historian dosentin ja kansanedustaja Jussi Niinistön kanssa Törni-kirjasta. Niinistö osoitti jo tuolloin, että varsinkin Silvennoinen haluaa esiintyä jonain sankarillisena myytinmurtajana historiantutkimuksessa: 

Jussi Niinistö ei usko uuden elämäkerran kirjoittajien väitteitä siitä, että aikaisemmissa teoksissa Törnistä olisi annettu todellisuutta vastaamaton kuva. Niinistö kyseenalaistaa kirjoittajien tavan esiintyä myytinmurtajina ja pitää heidän väitteitään tarkoitushakuisena kohun lietsomisena, jonka tarkoitus on edistää kirjan myyntiä.

Kulttuurimarxilainen henki on yliopiston humanistisissa tutkimuksessa niin vahva, että tutkijat ovat synnyttäneet ideologisesta hegemoniastaan huolimatta vainoharhaisen käsityksen, että "taantumuksellisten" salaliitto estäisi tuomasta esiin kaikkialla vaanivaa fasismia. Silvennoinen on vasemmistolaiseen tapaan myös pitkävihainen, sillä hän on lähes kaikissa tuoreissa haastatteluissa mollannut nykyään ministerinä toimivaa Niinistöä "fasismin ja terrorin vähättelystä". Viileään tyylinsä Niinistö vastasi punertaville tutkijapojuille blogissaan muun muassa näin:

Olisiko minun pitänyt ymmärtää paheksua lapualaisten toimintaa, demonisoida aikalaisia, vähätellä liikkeen merkitystä ja ylipäätään katsoa tämän päivän arvomaailmasta 1930-luvun alun Suomea? Siis mitätöidä Lapuan liikkeen historiallinen merkitys sen väkivallantekojen takia? Olla siis poliittisesti korrekti, ei objektiivinen. – Nykyiselle tutkijapolvelle ei taideta enää opettaa rankelaista tavoitetta ”Wie es eigentlich gewesen…”

Vaikka mediakohu on ollut valtava, suomalaisesta fasismista kirjan kirjoittaneet Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius eivät  tarjoa tutkimuksellisesti juuri mitään uutta, sillä aiheesta on julkaistu lähes kaikki oleellinen laajasti ja perusteellisesti kymmenissä kirjoissa. Ainoa "uudehko" 60-lukulainen piirre teoksessa on sen avoin kulttuurimarxilaisuus, jossa vähätellään kommunismin uhkaa sotien välillä ja nimetään väljin perustein kaikki vuotta 1945 edeltävä autoritäärisyys ja isänmaallisuus fasismiksi. Tämän leimakirveen avulla tutkijapolitrukit siiten hyökkäävät kaikkea sitä vastaan, joka ei ole linjassa nykyajan valikoivan suvaitsevaisuuden ja rappioliberalismin kanssa. Yksinkertaisesti sanottuna tutkijapojut politikoivat, tekevät historiapolitiikkaa kansaa halveksuvan poliittisen ja kulttuurisen "eliitin" hyväksi.

Fasismin lohikäärmettä etsiessä poikien johtopäätökset saavat aikaan kummallisia lopputuloksia, jos olemme yhtä mieltä heidän fasismi-tulkintansa kanssa. Tutkijatrion mukaan kansallisen identiteetin vaaliminen ja rajaaminen meihin ja muihin on fasismia, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että suurin piirtein jokainen maailman noin parista sadasta kansallisvaltiosta olisi pohjimmiltaan fasistinen. Tällaiset löylyn lyömät puheet ovat onneksi herättäneet jotkin tervejärkisimmät valtamedian toimittajat punaliberaalista horroksesta ja torpanneet yksiselitteisesti tutkijapojujen teelmyksen. Eräs heistä on Iltalehden kolumnisti Jyrki Vesikansa:

Historioitsijat ovat saattaneet ymmärtää liiankin pitkälle ihmisten toimivan aikansa edellytyksissä. Muutoin vaikkapa keskiajan tutkiminen olisi lähinnä kauhistelua. Kolmikko julistaa sen sijaan tiukkoja tuomioita omista lähtökohdistaan. Kommunismin uhka kiistetään niin 1920- ja 1930-luvuilla kuin sotien jälkeen.   

Pääsynti on kansallismielisyys. Ilmeisesti jokainen leijonille hurraava on siis fasisti? Kannattaisi varoa venäläistä tapaa leimata jokainen vastustaja fasistiksi - ehkä ruotsalaista moralismiakin. Elävä, terve kansallishenki saattaisi auttaa Suomea nykyisessä kriisissä.

YLE ASETTUU VAHVASTI ROTURUTSAAJIEN INTRESSIN PUOLELLE

Yle tv 1:n klo 20.30 pääuutislähetyksessä suomalaiset rotuluopiot saivat lähes kymmenen minuutin ajan tuoda läpi kritiikkinsä hallituksen uutta maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Sama juttu löytyy myös Ylen verkkosivuilta nimellä Ulkomaalaisen naineet huolestuivat hallituksen aikeista – "Jos olisin rakastunut suomalaiseen, olisinko hyväksytympi?". Jutussa ei esitä yhtään hallituksen kantaa puolustavaa argumenttia, vaan eksotiikasta kiinnostuneet rotuluopiot saavat täysin kritiikittä tuoda esiin oman kantansa. Yle Watchin kanta ihmisiin, jotka katkaisevat tuhansien vuosien, jääkauden pullonkaulankin kokeneen sukupolven ketjun, ovat yhteisönsä itsekkäitä pettureita:

On itsestään selvää, että terveessä valkoisessa yhteisössä rotuluopiot eristetään. Jos valkoinen nainen tuntee, että valkoiset miehet eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä rodullis-seksuaalisesti, niin silloin eivät myöskään hän ja hänen mulattilapsensa ole riittävän hyviä valkoiselle yhteisölle. Liittyköön silloin mustaan yhteisöön vaikka sinne Etelä-Afrikkaan. Asiahan on niin, että jos nainen hylkää valkoisen miehen, miksi valkoisen yhteisön miesten pitäisi hyväksyä hänet sen jälkeen yhdenvertaisena valkoisena? Tuollainen nainen on interrasistinen chauvinisti, joka ajattelee olevansa parempi, koska hänellä on "rodullisesti ylivertainen" musta mies ja mulattilapsi. Hylätessään valkoisen miehen, valkoisen miehen pitäisi hylätä hänet. Valkoiset, jotka hyväksyvät sosiaalisesti naisen, joka hylkää valkoisen miehen on sama asia kuin juutalaistemppeli, joka hyväksyy jäsenekseen juutalaisen, joka on hylännyt uskonsa ja kääntynyt kristityksi tai muslimiksi. Jos juutalainen haluaa jättää temppelin, silloin hänen pitäisi liittyä moskeijaan tai kirkkoon. Hän ei nimittäin voi odottaa, että temppeli hyväksyy hänet edelleen, vaikka hän hylkäsi uskonsa. Jos viidakkokuumeinen roturutsaaja kuvittelee, että hän on liian hyvä valkoiselle miehelle ja hylkää näin oman rodullisen yhteisönsä, niin silloin valkoisen yhteisön pitäisi kertoa hänellä, että hänen olisi parasta muuttaa mustaan yhteisöön.

Ylen verkkosivuilla haastateltu eksotiikan nälkäinen Milja Rämö kuitenkin haluaa, että Turkin poika muuttaisi Suomeen eikä hän Turkkiin:

Milja Rämö meni naimisiin viime kuussa. Pari asuu tällä hetkellä eri maissa, Milja Suomessa ja puoliso Mesut Turkissa. Tarkoitus olisi asettua asumaan Suomeen, kun Mesut saa yliopisto-opintonsa tulevana keväänä valmiiksi Miljan jatkaessa vielä opintojaan.  – On paljon fiksumpaa, että Mesut muuttaa Suomeen kuin että minä muuttaisin Turkkiin, koska hän valmistuu minua aiemmin, perustelee Rämö pariskunnan valintaa.

Fiksumpaa tietenkin, koska Suomesta saa helpommin kupattua etuja kuin köyhästä Turkista. Edellä viitattu Yle Watchin jutun eräs sitaatti paljastaa mikä tässä kaikessa on taustalla:

Mutta kuten asiaan kuuluu, nämä rotuluopiot haluavat syödä ja säästää kakun; vaikka he hylkäävät valkoisen miehen mustan miehen vuoksi, he haluavat silti kuulua valkoiseen yhteisöön, joka tarjoaa hänelle kaikki edut ja mukavuudet toisin kuin Afrikan savimajat.

                                          **************************

Yle TV 1, 12.2.2016 klo 20.00, Pressiklubi

Suomalainen kulttuuri on vaarassa, sanovat huolestuneimmat. Huoleen yhtymistä toki auttaisi, jos joku osaisi kertoa, mikä se suomalainen kulttuuri on ja ketkä kaikki siihen pääsevät mukaan. Studiossa keskustelmassa kansanedustajat Ozan Yanar (Vihreät) ja Sampo Terho (Perussuomalaiset). Mukana Janne Zareffin kolumni.

Linkki Yle Areenaan.

Ruben Stiller - Killer of Finnish identity - ei petä tälläkään kertaa! Jälleen kerran hän valitsi kaikista maailman poliittisista asioista liberaalijuutalaisia mädättäjiä eniten kiihottavat teemat eli kansallisen identiteetin kyseenalaistamisen ja kansainvaelluksen puolustamisen.

Studioon oli tällä kertoo raahattu vihreiden himomonikultturisti, turkkilaistaustainen punavihreä Ozan Yanar, jolla on tietenkin oma intressi puolustaa maahanmuuttoa ja kyseenalaistaa suomalaisten identiteetti. Luonnollisesti Stiller komppasi Yanaria koko ajan, mutta mitä hän pitäisi siitä, jos kynsin hampain omasta erityisestä identiteetistä kiinni pitäviä juutalaisia vaadittaisiin luopumaan identiteettinsä peruspalikoista, koska ne ovat vain "sosiaalisia konstruktioita". Niinpä niin, kuka hullu sitä nyt omaa yhteisöä madättäisi, sanoi vanha juutalainen kommunisti aikoinaan.

Surkeinta ohjelmassa oli kuitenkin Sampo Terhon vesitetty kansallismielisyys, joka ei ole muuta kuin anteeksipyytelevää kosher-konservatismia. Hänen rituaalinomainen "rasismin" tuomitseminen oli kuin sanasta sanaan lainattu puolueen sammakkokuningas Timo Soinilta, kun hän nimitti oman etnisen yhteisön suojelua "ihmisvihaksi". Jos tällainen retorinen tyhjänpuhuminen otettaisiin todesta, niin silloin pöydän suurin ihmisvihjaaja olisi Ruben Stiller.

YLE KANSALLISVIHAMIELISEN EU:N ÄÄNITORVENA

EU ja Yle toivovat, että unkarinjuutalainen George Soros
saisi määrätä Unkarille rappioliberaalin opetuspolitiikan.

Yle uutisten EU-liittovaltio- ja monikulttuurilinjaa nöyrästi seuraava kympin tyttö, toimittaja Marjo Näkki, kirjoittaa tuomitsevasti Unkarin uudesta opetuspolitiikasta jutussaan Unkarissa protestoidaan koulu-uudistusta vastaan – Oppilaat väsyvät oikeistolaisen taakan alla. Länsimaiden valtiolliset ja yksityiset mediat ovat ottaneet silmätikukseen erityisesti Unkarin, koska se on lopettanut opetussuunnitelmassaan monikultturismin ja HLBT-"kasvatuksen" indoktronioinnin eli rappioarvojen propagandistisen mielen muokkauksen. Tällainen toimenpide ei ole tietenkään sopinut EU:n ja valtamedioiden pirtaan ja ne ovatkin käyneet jo pari vuotta silmitöntä kampanjaa Unkarin tervehenkistä nykypolitiikkaa vastaan. Siksi myös Yle lähettää jatkuvasti väkisin väkerrettyjä, järkyttäväksi tarkoitettuja uutiskertomuksia Unkarin nykytilanteesta.

Marjo Näkin uutisjuttu on monella tapaa kyseenalainen, varsinkin kun se ei viittaa mihinkään lähteisiin, vaan siinä esitetyt ylimalkaiset väitteet pyrkivät ainoastaan luomaan mielikuvaa suurestakin protestiaallosta uutta koulutusohjelmaa vastaan. Ainoa jutussa esiintyvä auktoriteetti on ELTE-yliopiston vasemmistoliberaali dosentti Laszlo Trencseny, jonka ensimmäiseksi esittämä huoli eilisessä Yle tv 1:n klo 20.30 uutisissa oli, että "holokaustiopetuksen määrää on vähennetty!" Ajatella, onhan se kauheaa, että monissa EU-maissa, joissa kouluissa käytävä 1900-luvun historia täyttyy lähes puolet holokaustista märehtimisellä, ollaan Unkarissa tätä pakkosyöttöä jonkin verran vähentämässä! EU:n antinationalistista maailmaankuvaa tukevia Trencsenyn kaltaisia kansalaisia löytyy Unkarista vain joitakin, jonka vuoksi Yle toimii harhaanjohtavasti, kun se nostaa tuon marginaalisen protestijoukon tikun nokkaan ikään kuin kyseessä olisi koko kansan tukema joukkoliike. Sitä paitsi huomattava osa protestoijista vastustaa uutta opetusohjelmaa käytännöllisistä syistä (työtuntien kasvu), eivätkä niinkään poliittisista, tärkeä seikka, jonka Yle jättää agendalleen armeliaasti meille kertomatta.

Eniten lännen hegemoninen valta on huolissaan Unkarin kansalaisvälisyyskasvatuksen vähenemisestä koulutusjärjestelmässä. Ylessä tämä ymmärretään hyvin, sillä onhan maamme ollut neuvostohenkisen kansainvälisyyskasvatuksen pioneereja (sic) lännessä jo 1970-luvulta lähtien. Syvempää analyysia koulujen kansainvälisyyskasvatuksen varjolla tehdystä indoktrinaatiosta löytyy tuoreesta Tapio Linnan arikkelista Kansainvälisyyskasvatusta vai poliittista manipulaatiota?,  jossa kerrotaan, että

Kansainvälisyyskasvatuksen tueksi kouluja varten on tuotettu runsaasti erilaisia aineistoja, joissa välittyy kansainvälisyyskasvatuksen todellinen luonne. Niiden kaikkien pääsanomana on esittää monikulttuurinen yhteiskunta luonnollisena ja väistämättömänä kehityssuuntana, osoittaa maahanmuuttokritiikki virheellisiin käsityksiin perustuvaksi ja nationalismi karkeaksi rasismiksi sekä kyseenalaistaa suomalainen identiteetti ja suomalaisuus. Näissä materiaaleissa vastustavia kantoja esitellään olkinukkeargumentein ja omia kantoja puolustellaan vetoamalla Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin sopimuksiin.

Aikuisväestölle suunnatussa Yle uutisten jutussa ei sentään turvauduta aivan yhtä räikeään propagandaan kuin kouluissa, mutta siinä vilisee sitä enemmän kulttuurimarxilaisia koodisanoja ja "argumentteja", jotka pinko toimittaja haluaa esittää meille objektiivisina, arvovapaina totuuksina. Näkki kertoo jutussaan muun muassa, että "vanhoillisia arvoja korostava eettinen kasvatus on pakollinen oppiaine" ja että "opetusohjelmassa korostetaan miesten ja naisten vanhoillisia roolimalleja sekä vanhentunutta teoriaa ihmisen kehityksessä". Ensinnäkin, sana "vanhoillinen" on umpivasemmistolainen termi, jota ei taida käyttää enää tosissaan muut kuin toimittajakoulun mallioppilaat ja 70-luvulle jämähtäneet änkyrät. Arvottavassa termissä pyritään leimaamaan kaikki kestäväksi todettu konservatiivisuus pahaksi, huonoksi ja riistäväksi, kun taas "edistyksellisyydellä" halutaan kuvata kaikkea sitä ihanaa, mitä uusi uljas puna(vihreä) tulevaisuus tuo automaattisesti tullessaan. Toiseksi, puhe sukupuolien "vanhoillisista roolimalleista" kiistää miesten ja naisten biologisen perustan, samoin kuin väite "vanhentunut teoria ihmisen kehityksestä" hylkää täysin perimän ja evoluutioteorian siirtymällä suoraan vanhakantaiseen kommunistiseen lysenkolaisuuteen. Tämä on sitä samaa toimittajien luonnontieteen diletantismia, johon on syyllistynyt noloimmin Aamulehden monikulttuuritoimittaja (sic) Maila-Katriina Tuominen julistaessaan tietämättömän rehvakkaasti, että "rotuja ei olemassa, sen tiede on todistanut yksimielisesti kauan sitten". Prööt! Väärin! Eräät tiedetoimittajat ovat julistaneet näin massamedioissa, mutta ei tiedeyhteisö.

Saa nähdä kuinka kauan Ylessä kyetään vielä pitämään leivässä näitä multikulti- ja sateenkaari-ideologiaa  puoltavia toimittajia, sillä nyt käynnissä olevat yt-neuvottelut ovat lakaisemassa pois suurta joukkoa uutis- ja ajankotaistoiminnassa olevia työntekijöitä. 

EI TULLUT NATSI-DOKUMENTTIA, MUTTA VAIHTEEKSI KLAANI-DOKUMENTTI

Yle TV1, 8.2.2016 klo 19:00, Historia: Ku Klux Klan ja USA  

Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeen noustessa 1960-luvulla myös Ku Klux Klan koki jälleensyntymän erityisesti Pohjois-Carolinassa, jossa tämä rasistinen järjestö sai ennennäkemättömän suosion. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suom.

Linkki ja Areenan linkki.

Suomalaisesta näkökulmasta on vaikea käsittää, mitä relevanssia on lähettää historia-dokumentti Pohjois-Carolinassa 1960-luvulla vaikuttaneesta Ku Klux Klanista. Ohjelman näyttämisen ainoa motiivi onkin tehdä historiapolitiikkaa, antaa jälleen yksi syyllistävä tekosyy, jolla voidaan tuomita kansan moraalinen oikeus puolustaa omaa suomalaista, valkoista, identiteettiä. Yleensä Yle on turvautunut tässä tehtävässä iän ikuisiin natsi-dokumenttehin, mutta vaihtelun vuoksi sille kelpaa kaukainen Klaanikin, kunhan vain sen avulla saadaan tuomittua kaikki etninen itsepuolustus kuten turvapaikkamaahanmuuton vastustaminen. Ylen tendenssimäinen ohjelmapoliittikka on kuitenkin menettänyt uskottavuuteensa ja moni katsookin ohjelman ainoastaan sillä silmällä, millaisia progandistisia keinoja siinä on käytetty.


                                                    ******************************


Yle TV1, 8.2.2016 klo 21:00, A-studio 

Presidentti Niinistön puhe turvapaikanhakijoista, asiasta keskustelemassa mm. Pekka Haavisto (vihr.). Kesäpestit haussa nyt! Millainen on hyvä kesätyöläinen? Entä vastuullinen kesätyönantaja? Juontajana Johanna Vesikallio. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle TV1, 8.2.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Netizen Mo  

Seurantadokumentti Suomessa asuvasta Mosta, josta tuli muslimi-internet-kuningas. Kaikki romahti ja edessä oli paluu kotimaahan, sotilasvaltaan siirtyneeseen Egyptiin. O: Mohammed el Aboudi T: Helsinki-fillmi Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Yle Teema, 8.2.2016 klo 21:00, Made in Africa  (Afrika er det nye sort)

Osa 4/6. Dakarissa keskiössä on vahva nainen: muotisuunnittelija Adama Paris, joka on nostanut sanat Black Beauty kaikkien huulille. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, 8.2.2016 klo 21:30, Uusi Afrikka  

4/5. Dakar on yksi Afrikan vilkkaimmista kulttuurin keskuksista, jossa genrerajat on helppo ylittää. Sieltä löytyy digitaalisia veistoksia, Hollywoodin muotokuvia senegalilaisilla mausteilla ja orgaanista arkkitehtuuria. HD Äänitekstitys: suomi.

PERJANTAIN VALTAMEDIA HUUMAA

Yle TV1 5.2.2016 klo 20:00, Pressiklubi  

Paetkaa, tolkun ihmiset tulevat! Studiossa Markku Jokisipilä, Anu Koivunen ja Harri Saukkomaa. #pressiklubi

Rukoilijasirkan olemusta huokuvasta mediatutkija Anu Koivusesta on tullut varsinainen mielipideautomaatti, jonka tärkeilevää ääntä kuulee varsinkin radion puolella rasittavan paljon. Tämän feministisen monikultturistin mielipiteitä pidetään valtamediassa näköjään kovinkin "raikkaina", koska häntä pyydetään joka ohjelmaan. Mitään aidosti uutta ja rakentavaa hän ei mielipiteillään edusta, mikä tuli selväksi myös Pressiklubissa. Koivunen vain toistaa samat valtavirtaiset feministiset ja multikultruuraliset näkemykset, joita on juntattu julkisuudessa kansalaisten päähän jo monta vuosikymmentä.

Muutoin keskustelu ryömi nykydemokratiaa puolijumalana pitävien pelkurien lässytyksenä siitä, että suurin yhteiskunnallinen ongelma on rasismi, ja että "rasistit" ja "suvakit" eivät ole oikea vastinpari, koska rasismi on tolkuttomuuden absoluuttinen nollapiste. Näin kaikki studiossa olleet tulivat asemoimaan itsensä länsimaisen itsetuhohulluuden mallioppilaiksi, suvaitsevaisiksi muukalaisinvaasion ymmärtäjiksi, vaikka juuri invaasion salliminen on alkusyy sille, että maassa ylipäätään esiintyy rasismia. Tämän Yle Watchin kannan tiesi jo Helsingin pormestari Raimo Ilaskivi: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat.

Yle TV1, 5.2.2016 klo 21:05, Perjantai 

Valtamedia ja vastamedia - kuka puhuu totta? Vieraina toimittaja Johanna Vehkoo ja kirjailija Timo Hännikäinen.

Valtamedian ylivaltaa puolustavaksi terrieriksi ryhtynyt Ylen toimittaja Johanna Vehkoo tunnetaan henkilökohtaisesta intohimostaan jahdata vaihtoehtomedioita. Vehkoo potee selvästinkin kympin tytön konformistista syndroomaa, jossa palkkioita odottaen puolustetaan vallitsevan järjestelmän arvoja henkeen ja vereen. Kirjailija Timo Hännikäinen pääsi sentään ohjelman lopussa toteamaan, että MV-lehden kaltaiset "vastamediat" ovat pulpahtaneet tyhjiöstä, jonka valtamediat ovat synnyttäneet, koska ne ovat vaienneet monista maahanmuuttoon ja monikultuurisuuteen liittyvistä ongelmista.


Yle Teema. 5.2.2016 klo 23:55 P(l)ain truth (K16) 

Ilppo Pohjolan palkittu lyhytelokuva transseksuaalisuudesta. Kertomus henkilön muutoksesta biologisesta naisesta biologiseksi mieheksi. N: Rudi & Leea Klemola. (U) K16

YLEN MIELESTÄ TURVAPAIKKA ON VIHREÄ KORTTI SUOMEEN ASETTUMISELLE.

Vastaus HUUTAVAAN työvoimapulaan.

Jo pelkkä Yle-uutisen otsikointi, Turvapaikanhakijat pyrkivät ammattiopistoihin – ja juuri sieltä hallitus nyt leikkaa, paljastaa mikä on toimittajien asenne turvapaikanhakijan statukseen Suomessa. Alkujaan ajatus poliittisesta turvapaikasta syntyi 1900-luvun Euroopan kuohuvina vuosina, mutta sotien jälkeen Geneven sopimus velvoitti Euroopan valtiot antamaan poliittisen turvapaikan myös mantereen ulkopuolisille vainotulle. Turvapaikan saamisen kriteerien tulkinta oli menneinä vuosikymmeninä tiukka ja yleensä suojaa annettiin vain poliittisille aktivisteille kuten yksittäisille toimittajille, poliitikoille ja kirjailijoille, siis aktiivisille toisinajattelijoille. Geneven sopimuksessa ei sodan jalkoihin jäämistä ole pidetty perusteena turvapaikalle. Paitsi nyt, eurooppalaisvihamielisten kansainvälisen oikeuden juristien mielestä. Heidän petollisen auktoriteettiasemansa vuoksi turvapaikan hakemisesta on tullut yksi monista väylistä, jolla kosmopoliitit kuten George Soros haluavat ohjata kolmannen maailman kognitiivisesti haasteellista ylijäämäväestöä Eurooppaan.

Turvapaikan saamisen perusteiden lisäksi myös sen sisältö on muuttunut. Ennen sen katsottiin olevan vain väliaikainen status, sillä turvapaikan saaneen uskottiin muuttavan heti kotimaahansa kunhan tilanne on siellä rauhoittunut. Tätähän meille toitotti mm. Paavo Lipponen 1990-luvun somaliaallon alussa, kun hän pokerinaamalla mörähti, että "pakolaiset ovat Suomessa, koska heidän kotimaassaan on sota. Kun olot siellä rauhoittuvat, he palaavat takaisin. Joka muuta väittää, on rasisti!". Hallitsevan klienteelin alaiset virkamiehet toimivat kuitenkin niin, että pakolaisten vastaanottaminen on rakennuttu oletukselle, että turvapaikan hakijat ovat tulleet maahan jäädäkseen ikään kuin he olisivat Amerikan siirtolaisia. Jopa innokkaasti rajatonta maahanmuuttoa kannattanut kurditaustainen päätoimittaja ja dokumentaristi Alexis Kouros pitää tätä lähtöoletusta vääränä:

Iranilaissyntyinen, 1990-luvun alussa Suomeen saapunut Alexis Kouros toivoisi, että turvapaikanhakijoita autettaisiin Euroopassa siten, että he itse voisivat myöhemmin kotiin palattuaan auttaa omaa maataan. Hänen ehdotuksensa on, että kotouttamisen sijasta Eurooppaan saapuneita turvapaikanhakijoita koulutettaisiinkin kotiinpaluuta varten. Turvapaikanhakijoihin pitäisi Kouroksen mukaan suhtautua kuin vaihto-oppilaisiin, jotka ovat Euroopassa vain kouluttautumassa ennen kuin palaavat taas takaisin kotimaihinsa.

On surkuhupaisaa, että ulkoeurooppalainen Kouros vaatii Geneven sopimuksen alkuperäisen hengen noudattamista samalla kun Suomen naisvaltainen virkamieshyysärikunta tekee kaikkensa, jotta väärällä oleskelustatuksella olevat turvapaikanhakijat juuttuisivat maahamme ikuisiksi ajoiksi. Juuri tästä jälkimmäisestä tuholaistyöstä on kyse, kun valtiovalta on ottanut tehtäväkseen kouluttaa kaikki maahamme tunkeutuneet barbaarit:

Ammattioppilaitosten edunvalvojan mielestä leikkausten ajoitus on turvapaikanhakijoiden kotoutumisen kannalta huono. – Koulutus on parasta kotouttamista. Koulu on ensimmäinen paikka, missä pääset luomaan suhteita ja hankkimaan niitä kavereita, mutta myöskin tutustumaan meidän yhteiskuntaan ja työelämään, Jallow muistuttaa.

Suomella ei ole mitään velvollisuutta kouluttaa ulkomaan käenpoikia, varsinkin kun siihen sijoitetut resurssit revitään pois muualta, suomalaisilta työläisiltä ja vähäosaisilta. Vähäisiä resursseja kuormittavien turvapaikkamaahanmuuttajien kotouttamisen sijaan olisi panostettava heidän kotiuttamiseen.

                                                *******************************

Yle Teema, 4.2.2016 klo 17:00, Ruotsalaisen feminismin historiaa  

3/3. Onko feminismillä tulevaisuutta? Belinda Olsson tapaa Ruotsin feminismin uusia tähtiä ja saa pr-tukea mieheltä, joka loi uuden linjan maltilliselle kokoomukselle. (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle TV1, 4.2.2016  klo 22:00, Ulkolinja: Israelin mediasota  

Yhdysvalloissa Israelin maine on puhdas, vaikka Euroopassa Israelin iskut Gazaan on tuomittu laajasti. Israelilla on käytössään valtava propagandakoneisto, jolla se vaikuttaa tehokkaasti amerikkalaisten mielikuviin. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Harvinainen dokumentti Yleisradiossa. Euroopan julkisessa keskustelussa vaikuttavat vasemmistolaiset ovat tunnetuja Palestiinan ystäviä, joten täällä Israel-propaganda ei ole läheskään niin massiivista kuin Yhdysvalloissa. Vasemmiston Israel-kritiikillä on perusteensa, mutta se jää tyhjäksi niin kauan kun he vaikenvat juutalaisten monikulttuuria ajavasta propagandasta, joka vaikuttaa Hollywood-viihteen kautta myös Euroopassa. Turha kuitenkaan pidättää hengitystä, sillä tässä kysymyksessä Euroopan vasemmisto on samassa rintamassa juutalaisten mediakeisarien kanssa.

Yle Teema, 4.2.2016 klo 23:05, Keikka

Ryhmäteatterin ensemble-elokuva lääkäristä, joka haluaa auttaa pakolaisryhmän Suomeen. N: Minna Suuronen, Robin Svartström, Juha Kukkonen, Minka Kuustonen. O: Jarmo Lampela, 2013. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7

Yle Fem, 4.2.2016 klo 23:00 SVT: Opinion live 
Del 4 av 19. Ska Moderaterna samarbeta med Sverigedemokraterna och köra över regeringen? Och enligt en ny hyllad dokumentärfilm är svenskarna världens ensammaste folk. Stämmer det?