YLEN TUTUT TEEMAT

YLE TEEMA, 26.8.2013, 17.00 Historia: Maahanmuuttajien Australia

2/3. Toisella maailmansodalla oli ratkaiseva merkitys Australian väestöpolitiikalle. Kun aasialaissiirtolaisia ei päästetty maahan ja brittiläisten maahanmuuttajien määrä väheni rajusti, oli Australia kriisin partaalla. 

YLE TEEMA, 26.8.2013, 21.55 Film noir: Kiihotus

(Shame/The Intruder/USA 1961) Muukalainen saapuu etelän pikkukaupunkiin ja alkaa kiihottaa asukkaiden rasismia. O: Roger Corman. N: William Shatner.

YLE TARJOAA EDELLEEN HENKISTÄ KOOL-AIDIA

YLE TEEMA, 19.8.201317.00 Historia: Maahanmuuttajien Australia

Kolmiosaisessa sarjassa tarkastellaan, kuinka monikulttuurinen Australia oikein syntyi, sillä vuonna 1901 perustetun liittovaltion tavoitteena oli luoda tasa-arvoinen kansakunta vain valkoihoiselle väestölle. 1/3.

Miksi Yle ei näytä ohjelmia, joissa moititaan Tiibetiä, Zimbabwea ja Japania siitä, että ne ovat inhottavan monokulttuurisia ja monoetnisiä rasistisia pesäkkeitä. Eiväthän kosmopoliittiset mediat ole tietenkään tällaisia ohjelmia edes tehneet, mutta vaikka olisivatkin, niin Yle ei niitä silti esittäisi.

(Have a Multicultural Kool-Aid and Die. Aito tasa-arvojuoma joka tappaa niin Jonestownissa kuin nykyisessä lännessäkin.)

YLE TV 1, 19.8.2013, klo 23.35 Göringin salaisuus *UUSINTA*

Herman Göring oli Saksan kansallissosialistisen puolueen johtohahmoja, mutta hänen veljensä Albert valitsi toisen tien. Hän pelasti sodan aikana monia ihmishenkiä käyttäen röyhkeästi veljensä asemaa hyväkseen. T: BBC.(U)  
 
Yle Watch kommentoi tätä ohjelmaa tuoreeltaan 27.3.2013.

KUULUISAN SEKULAARIN HUMANISTIN ILTARUKOUS YLE TEEMALLA

YLE TEEMA, 15.8.2013, 21.00 Tiededokumentti: Dawkinsin maailma

2/3. Kuolemanjälkeinen elämä. Evoluutiobiologi Richard Dawkins tutkii, millaiseksi ilmiöksi tiede kuoleman määrittää. Kuolemanjälkeinen elämä kiehtoo, mutta mikä meissä ihmisissä on todella kuolematonta? T: BBC


YLE TEEMA, 8.8.2013, klo 21.00 Tiededokumentti: Dawkinsin maailma

1/3. Synti. Richard Dawkins pohtii synnin käsitettä. Millaisiin ääritilanteisiin uskonnon ehdottaman moraalikoodin noudattaminen johtaa, entä voiko tiede auttaa tekemään eron hyvän ja pahan toiminnan välillä? T: BBC

Ohjelmasarjan esittely ja linkit ohjelmiin.


Tämän kirjoittaja on ateisti ja tieteellisen rationalismin kannattaja. Tästä peruslähtöhdasta ei kuitenkaan väistämättä seuraa samanlainen maailmakuva muiden ateistien ja rationalistien kanssa millainen maailman pitäisi olla. Meitäkin on uskovaisten tapaan monen junaan, jonka vuoksi uskonnollisuutta, rationalismia ja  ateismia voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta.

Eräät ateismin modernit muodot alkavat sentimentaalisessa vetistelyssään ja lapsellisessa optimismissaan muistuttaa jo uskontoa. Tämän kaltaista sekulaaria humanismia edustaa maailmankuulu evoluutiobiologi Richard Dawkins, jonka rationalismi perustuu pitkälti liberalismiin ja vasemmistolaiseen ajatteluun, josta on helppo löytää uskonnollisia piirteitä aina tekopyhyyteen ja suvaitsemattomaan ehdottomuuteen asti - sen kannattajien itse sitä edes ymmärtämättä! Tyypillinen piirre ns. hihhuleissa.  Pahinta rationaalisessa kutsutussa liberalismissa on seurausetiikan hylkääminen ja vain hyvän olon etsiminen tässä hetkessä. Uskonnosta luopuminen ei Dawkinsin kaltaisten taivaanrannan maalarien toiveista huolimatta ole muuttamassa maailmaa yhdeksi rennosti chillailevien hipsterien Bohemiaksi, vaan "vapaaksi" päästettyjen öyhöttävien massojen hobbesilaiseksi painajaiseksi. Ja silloin vaaditaan taas kuria samaan malliin kuin ateistisessa Neuvostoliitossa. Takaisin sivilisaation lähtöruutuun.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa Dawkins käsittelee syntiä ja moraalia. Ohjelman objektiivisinta antia on monoteististen maailmanuskontojen melko tasapuolinen  arvostelu - lukuunottamatta juutalaisuutta josta ei "yllättävästi" hiiskuta sanaakaan. Aikaisempien lausuntojensa ja tämän ohjelman perusteella Dawkins poikkeaa valtavirran länsimaisen perinnön itseruoskijoita ainakin siinä, että käsitellessään uskonnon kaksinaismoraalia seksuaalikysymyksessä hän ei pelkästään ota esille kristinuskoa, vaan arvostelee myös muslimien neitsyyskulttia, jonka vuoksi monet seksuaalisesti vapautuneet länsimaistuneet musliminaiset joutuvat ennen naimisiin menoaan ompeluttamaan uuden immenkalvon. Toisaalta evoluutiopsykologi osoittaa myös hippien vapaan rakkauden mahdottomaksi vetoamalla biologiaamme, mikä onkin ohjelman harvoja maalaisjärjen pilkahduksia. Tämä erityisesti siksi, että Dawkins toimi 1960-luvun lopulla apulaisprofessorina hippiliikkeen ytimessä San Franciscossa ja osoitti tuolloin sympatiaa vasemmistohenkisille liikkeille.

Vähän aikaa sitten Dawnkins synnytti multikulturalismia suosivassa liberaalissa valtamediassa kohun, koska oli twitter-viestissään sanonut muslimien olevan barbaareja, jotka eivät ole tuoneet tieteeseen mitään merkittävää sitten keskiajan. Kiistattomasta tosiasiasta nostatettu kohu paljastaa hyvin sen, kuinka tekopyhiä monet liberaalit ateistit ovat: he laskevat mielellään leikkiä kristinuskosta, mutta islamin kritiikin he katsovat "rasismiksi" ja hyökkäykseksi monikulttuurisuutta vastaan, jota ei pitäisi sallia missään olosuhteissa.

Lupaavan alun jälkeen ohjelma taantuu liberaalin arvomaailman kritiitkittömäksi ylistykseksi, jossa keskeisellä sijalla ovat toiseuden palvonta, homojen nostaminen jalustalle ja länsimaille itsetuhoinen monikultturismi. Yrittäessään selittää moraalin alkuperää Dawkins käsittelee ihmisen geneettisesti sisäsyntyistä inhon tunnetta. Jopa evoluutiopsykologimme säpsähtää inhoa tuntien kun psykologi David Pizarro näyttää hänelle kuvaruudulta homojen ryhmäseksiä. Reaktio selitetään kuitenkin parhain päin. Dawkins on omaksunut täysin haastateltavien homoagendan ja selittää, että ihminen voi järkensä avulla ylittää inhon tunteensa ja hyväksyä homouden, koska sen privaatti harjoittaminen ei häiritse muita ihmisiä. Näin varmaan onkin, mutta sanomatta jää mitä yhteiskunnallista haittaa homouden julkisesta propagoimisesta seuraa ja siitä, että kansalaiset indoktrinoidaan sovittamaan oma moraalinsa siten että sopii pienen vähemmistöryhmän oikuille ja vaatimuksille.

Sekä Dawkins että hänen haastattelemansa homoseksuaali toimittaja ja entinen kansanedustaja Matthew Parris ovatkin aidosti hämmästyneitä – ja syystäkin – siitä miten nopeasti homojen normalisoiminen on tapahtunut viime vuosina lännessä. Parris uskoo, että syy suvaitsevaisuuden kasvuun on kyky ajatella järjellä. Liberaalissa kontekstissa järki tarkoittaa tässä sitä, että homojen poikkeava ja järjetön hurjastelu on yhtä arvokasta ja biologisesti funktionaalista kuin heteroseksi, jonka vuoksi sille täytyy antaa yhteiskunnan virallinen tunnustus. Parry on kuitenkin edelleen huolestunut, koska kun kerran asiat keikahtivat niin äkisti suotuisiksi homoille, niin "voivatko ne jossain 3. valtakunnan kaltaisessa maailmassa keikahtaa yhtä nopeasti toiseen suuntaan?". Käsittämättömän epäonnistuneena vertauksena hän otti esille pankkiirit ja plutokaartit, joita kohtaan kansalaiset tuntevat nykyään suoranaista vihaa halutessaan etsiä syntipukkia taloudelliselle romahdukselle.

Tästä päästiinkin hieman myöhemmin juutalaisiin ja Toiseuden ongelmaan. Pakollisen BBC-läisen natsimärehdinnän ja "toiseuttamis"-sössöttämisen (kertoamatta jäi että omassa piirissään juutalaiset toiseuttavat jyrkästi ei-juutalaisia) jälkeen tehtiin multikulturaalinen johtopäätös: noudattaaksemme ei-uskonnollista moraalia länsimaalaisten on lakattava pitämästä muukalaisia toisina. Dawkins ei tietenkään sanonut mitään siitä, pitäisikö myös muukalaisten lakata pitämästä länsimaalaisia toisina. Käytännössä tämä yksipuolinen vaatimus tarkoittaa monikulttuurisen yhteiskuntakokeilun hyväksymistä ja läntisen kulttuurin ja etniteetin antautumista maahan pyrkiville kolmannen maailman miljardimassoille. Vaikkei Dawkins sanonut tätä ääneen, niin sitä hänen liberaalin "uskonnottoman" moraalin kannattaminen tässä yhteydessä tarkoittaa. Onkin pöyristyttävää, että evoluutiobiologi Dawkins näyttää olevan taikauskoinen egalitaristi, jonka mielestä ihmispopulaatioden välillä ei ole eroja, eikä siten säilyttämisen arvoista diversiteettiä. Evoluutiobiologille me kaikki olemme alkuperästä riippumatta keskenään vaihdettavia ihmisatomeja. Kuulostaa arvoliberalismilta eli aikamme kommunismilta konsumeristisen kapitalismin tarpeisiin. 
 
Ensimmäinen jakso seurasi toinen toistaan poskettomampia väitteitä. Esimerkisi Harvardin yliopiston tutkija ja tietokirjailija Steven Pinker kertoo, että tilastojen valossa elämme maailmanhistorian rauhallisinta ja väkivallattominta aikaa. Tämä johtuu Pinkerin mukaan siitä, että ihminen on tullut entistä kiltimmäksi ja älykkäämmäksi. Tosiasiassa Corkin yliopiston tutkijaryhmän tuoreen tutkimuksen mukaan länsimaisen ihmisen älykkyysosamäärä on laskenut 14 pistettä sitten 1800-luvun viktoriaanisen ajan! Silti sekä Pinker että Dawkins jaksavat ylistää kesytettyä ja kastroitua länsimaista ihmispalleroa. Länsimainen kehdosta hautaan pamperoiva yhteiskunta on "hyvinvointinsa" ansiosta tosiasiassa lakkauttanut evolutiivisen kilpailun ja luonnonvalinnan, jonka seurauksena kaikki elämiseen epäkelvot jäävät eloon ja voivat näin vieläpä valtion tuella siirtää heikkoutensa seuraaville sukupolville. Tämä sanominen ei ole natsismia, vaan koko luontoa ja ihmiskunnan historiaa koskeva ikuinen totuus. Kun tähän lisätään vielä Gaussin kellokäyrän vasemman puolen kulkijoiden suurempi lisääntyvyys kuin oikeanpuolisilla, on seurauksena ollut yleisen älykkyystason lasku viimeisen sadan vuoden aikana lännessä. Tätäkö itse huippuälykäs evoluutiobiologi Dawkins haluaa lännelle?

Ohjelman lopuksi Dawkins esittää fundamentalistisen edistysuskovaisen maailmankylä-iltarukouksen:

Vieläkin tärkeämpää on, että nyt kun elämme rationaalisinta aikaa [sic], voimme nähdä missä menimme vikaan ja välttää meitä jakavan ja vahingoittavan nurkkakuntaisuuden. Se on todellakin edistystä. Maailmamme voi olla aiempia rauhanomaisempi ja sivistyneempi. Meillä on mahdollisuus kehittää uusi moraali - ja se on ihmisenä olemisen kiehtovia puolia.

Yle Teeman sivulla ohjelmaa koskevat kommentit ovat mielenkiintoista luettavaa, joista eräät ovat sellaisia, jotka myös Yle Watch voisi allekirjoittaa,  eikä vähiten sen vuoksi, ettei niitä ole otettu lainkaan huomioon Dawkinsin tiededokumentin kaapuun puetussa julistuksessa. Nimimerkki Dapsa kirjoittaa:

Moraalin selittäminen evoluutiolla on vähintään yhtä naurettavaa kuin sen selittäminen uskonnolla. Moraalia ei voi johtaa luonnosta: siitä mitä on, ei voi johtaa sitä, mitä pitäisi olla. Epäitsekäs käytös voi hyödyttää sinua, mutta yhtä hyvin se voi olla hyödyttämättä, aika usein niin. Oikea epäitsekäs teko ei lähde siitä, että pohditaan, miten tämä voisi minua hyödyttää.
Tiede voi kertoa meille, mitä mistäkin teosta voi seurata, mutta sen, miten toimimme, valitsemme joka tapauksessa moraalin, ei tieteen perusteella. Esimerkiksi tiede voi kertoa, että jostain toiminnasta voi seurata luonnonkatastrofi ja kurjuutta tuleville sukupolville, mutta toimija voi ajatella silti: "Hitot tulevista polvista, enhän edes elä enää silloin."
Dawkinsin mielestä uskonnot ovat haitallisia ja ne tulisi siis kaiketi kieltää. Meillä on esimerkkejä sellaisista yhteiskunnista, esimerkiksi Neuvostoliitto, eikä uskontojen kieltäminen todellakaan johtanut vähempään pahuuteen. Historiakin on tiedettä, mutta Dawkins ei ota siitä mitään oppia vaan rakentelee pilviloinnoja biologian varaan.

Tietysti Dawkinsin käsitys siitä, mitä ateismista ja tieteellisestä maailmankatsomuksesta yksiselitteisesti seuraa lämmittää kovasti kohdeyleisöksi ajateltuja kaupunkilaisia liberaaleja, jotka voivat ohjelman jälkeen jälleen tuudittautua oikeassa olevaan itsetyytyväisyyteensä. 

The Telegraph -laatulehden tuore blogikirjoitus "How atheists became the most colossally smug and annoying people on the planet".

[ Päivitetty torstaina 15.8.2013 klo 20.15]

TIEDEDOKUMENTIN TAUSTALLA IDEOLOGINEN UNIVERSALISMI JA MONIKULTTURISMI

YLE TV 1, 6.8.2013, klo 22.55 Prisma: Turkanajärven luulöydöt

Paleontologi Richard Leakey perheineen on vuosikymmenien ajan kaivanut esiin varhaisten ihmisten ja esi-ihmisten luita Kenian Turkanajärven lähistöltä. Mitä fossiilit kertovat ihmisen evoluutiosta?  

Ohjelman esittely ja linkki Yle Areenaan.

Aluksi varsin asialliselta näyttänyt tiededokumentti noudattelee vallalla olevaa paradigmaa, jonka mukaan ihmisen koti olisi vain ja ainoastaan Afrikassa. Uudet fossiiliöydöt ja DNA-tutkimukset Itä-Aasiassa ovat viime vuosina kuitenkin haastaneet Afrikka-teorian, mutta tästä ei mainittu ohjelmassa mitään, sillä BBC:n tuottama ohjelma seurasi pelkästään paleontologi Richard Leakeyn ja hänen perheensä  kannattamaa tulkintaa. Tämä teoreettinen yksipuolisuus ei sinänsä häiritse katsojaa, sillä dokumentti on rajattu tiukasti Kenian Turkanajärven alueen fossiililöytöihin ja niistä tehtyihin paleontologisiin johtopäätöksiin.

Se, mikä ohjelmassa alkoi lupaavan alun jälkeen eniten häiritä, oli jatkuva rummutus siitä kuinka me kaikki nykyihmiset olemme pohjimmiltaan afrikkalaisia ja kuinka kaikki keskeiset ihmisen lajityypilliset piirteet syntyivät todennäköisesti Afrikassa.

Eräänä tv-dokumentin sivujuonteena oli Richard Leakeyn geneettisen sukulinjan selvittäminen. Sen tarkempaa selostusta tutkimuksesta emme saaneet kuin ilmoituksen, että tutkijan varhaisimmat esi-isät olisi jäljitettävissä Turkanajärven alueelle. Hämmästyttävintä oli se, että Leakey sivuutti täysin eurooppalaiset ja mahdolliset yhteydet neandertalinihmiseen, josta kirjoittaa Oulun yliopiston argeologian tutkija Markku Niskanen:

Vastoin yleistä oletusta eurooppalaisten ei ole todistettu polveutuvan yksinomaan Afrikasta noin 40 000 vuotta sitten saapuneista varhaisista nykyihmisistä. Fossiiliyksilöiden ja nuorempienkin kallojen tutkimus sekä tuman DNA:n tutkimus osoittavat, että pieni osa geeneistämme on ehkä sittenkin peritty Euroopan neandertaleilta. Esimerkiksi ulkonevat, isot nenämme ovat mahdollisesti peritty neandertaleilta. Tämän vuoksi eurooppalaisten täytyy yhä pitää paikka vapaana neandertaleille sukupuussa.

Ihmislajia palvova monikultturisti Richard Leakey ei pidä esi-isinään eurooppalaisia vaan identifoi itsensä Turkanajäven alueella n. 70 000 vuotta sitten eläneeseen populaatioon. Ohjelman lopussa kuuluisa paleontologimme tekee varsinaisen sentimentaalisen uskontunnustuksen, jossa lemuaa sosialistisen veljeyden sokea universalismi:

Kaikkien maapallon ihmisten esi-isät lähtivät liikkeelle samasta paikasta samoihin aikoihin. Olemme afrikkalaisia. Olemme kaikki saman ihmissuvun siskoja ja veljiä. Eroavaisuutemme ovat mitättömän pieniä. Kunpa tämän päivän ihmiset ymmärtäisivät sen!

"Tämän päivän ihmisillä" Leakey tarkoittanee ohjelman katsojia, joista suurin osa on valkoisia Euroopasta, Amerikasta ja Australiasta. Heidän pitäisi luopua typeristä ennakkoluuloistaan kuten muka oikeudesta kulttuuriinsa ja etniseen integriteettiinsä. Sitä vastoin heidän tulisi täyttää kotimaansa ihmissuvun siskoilla ja veljillä, sillä erovaisuutemme ovat mitättömän pieniä...

European/Asian DNA is around 4% Neanderthal. Papuans have 6% Denisovan DNA. Roughly 2% of the genetic material found in modern African populations is also from a "now-extinct" species of archaic homonin. Evolutionary biologist Michael Hammer at the University of Arizona says this disproves the conventional view that we are descended from a single population that arose in Africa and replaced all other Homo species without interbreeding. "We need to modify the standard model of human origins," he says.

Linkki tiedeartikkeliin "Human ancestors interbred with related species" ja kuvaan.

YLE YLISTÄÄ GLOBAALIN RAPPIOLIBERAALIN ELIITIN HYÖDYLLISIÄ IDIOOTTEJA

YLE TV 1, 5.8.2013, klo 21.30 Dokumenttiprojekti: Pussy Riot, kapina kirkossa

Kolmen nuoren naisen performanssi kirkossa muutti venäläistä yhteiskuntaa. Mutta miten nuorista naisista kasvoi modernin Venäjän sananvapauden ikoneja, joiden pidätyksestä tuli koko maailman puheenaihe?


Meillä öyhöfeministisen Pussy Riotin soittotaidottomia tyttöparkoja on kuvattu jonkinlaisina sananvapauden marttyyreina, vaikka käytännössä he ovat lännen johtavien rappioliberaalien ja kulttuuri-imperialistien provokatiivinen työrukkanen Venäjällä. Tällaisen yksipuolisen ohjelman esittäminen voisi olla perusteltua, jos sen  vastapainoksi lähetettäisiin venäläisiä perusarvoja tukeva tulkinta. Näihän Yle ei tietenkään tee, vaan se haluaa julistaa katsojille, että läntinen liberaali arvorelativismi ja nihilismi ovat ihmiskunnan viimeinen sana ja joka toista väittää on taantumuksellinen fasisti.

Internetistä löytyy paljon hyviä kirjoituksia ja analyysejä suomeksi siitä, mistä tässä kirkuvien PMS-hysteerikkojen hypetyksessä on oikein takana. Esimerkiksi Verkkomediassa 26.8.2012 ilmestyneessä artikkelissa "Pussy Riot, amerikkalaisen hegemonian hyväuskoiset hölmöt" kirjoitetaan:

TUNNEN MYÖTÄTUNTOA kolmea rock-yhtye Pussy Riotin muodostavaa venäläisnaista kohtaan. He joutuivat Venäjällä toimivien, Washingtonin rahoittamien kansalaisjärjestöjen huijaamiksi. Pussy Riotille annettiin tehtävä, joka oli selvästi lainvastainen.

Näiden naisten sisua on ihailtava ja arvostettava, mutta heidän hyväuskoisuuttaan voi vain surkutella. Washington tarvitsi jotain, jolla vedota kansaan voidakseen demonisoida Venäjän hallitusta, joka vastustaa Washingtonin aikomusta tuhota Syyria siten kuin se on tuhonnut Irakin, Afganistanin ja Libyan ja kuten se aikoo tuhota myös Libanonin ja Iranin.

Loukkaamalla tarkoituksellisesti uskonnonharjoittajia – mikä olisi viharikos Yhdysvalloissa ja sen eurooppalaisissa nukkevaltioissa – naiset rikkoivat Venäjän lakia.

Ennen oikeudenkäyntiä presidentti Putin toi esiin mielipiteensä, että naisia ei pitäisi rangaista ankarasti. Tuomari otti presidentin vihjeen huomioon ja määräsi amerikkaisrahoitteisten kansalaisjärjestöjen huijaamille ja pettämille naisille kahden vuoden rangaistuksen seitsemän vuoden sijaan.

On ilo huomata, että Suomesta löytyy kriittisiä kansalaisia, jotka kykenevät näkemään globaalin liberaalimedian tuotteistaman Pussy Riot -hypetyksen ja sumutuksen läpi. Illan tv-dokumentista kertovalla Ylen sivulla löytyy paljon puhuvaa ja asiantuntevaa kansalaismielipidettä:

"On naivia väittää, että Pussy Riot muutti Venäjää, ei todellakaan. Väite Pussy Riotin vaikutuksesta Venäjään on tyypillinen postmodernin ihmisen harha mediatodellisuuden muovaamasta keinotodellisuudesta. Todella säälittävää "hypetystä" täysin typerästä ryhmästä. Julkisuus luo harhoja joihin vain idiootit uskovat"

"Olen samaa mieltä. On uskomatonta, että länsimainen media tarttui tähän tapaukseen ja kuvitteli, että kysymyksessä on Putinin politiikka. Nähtävästi samalla tyhmyydellä on tehty oikein dokumentti. On itsestään selvää, jos lakia rikotaan tieten tahtoen, niin siitä seuraa rangaistus. Sama rangaistus kyseisestä teosta olisi seurannut, vaikka Putinin nimeä ei olisi mainittu kyseisessä esityksessä. Yksikään taho ei ollut aikaisemmin kiinnostunut niistä propaganda yrityksistä, joita PussyRiot yritti tehdä ennen tätä viimeistä. Media on tehnyt itsestään pellen menemällä mukaan tähän PussyRiot propagandaan ilman kriittistä ja analyyttistä tutkimista. Suosittelisin juornalisteja tutkimaan niitä yrityksiä joita kyseinen yhtye teki aikaisemmin."

"Tältä seliseli:ltä menee taas puurot ja vellit sekaisin. Puuttin/Venäjä kritiikkiä pitää ja täytyy olla, mutta Pussy Riot on säälittävä ryhmä "taiteilijoita" joita toiset säälittävät taiteilijat ihannoi. Perinteistä postmodernin ihmisen säälittävää ininää. Putinin toiminta Venäjällä on hyvin verrattavissa diktatuuriin, mutta ei sitä muuteta "taiteilijoiden" toimesta. Todellisuus ei ole se mitä esim. Pussy Riot edustaa. Olen käynyt Venäjällä yli kaksikymmentä kertaa, tutustunut tavalliseen kansaan, taiteilijoihin ja toisinajattelijoihin. Julkisuus luo harhaista kuvaa juuri näiden "julkisuustemppujen" kautta. Perehtykää Venäjän historiaan, nykypäivään ja sen kulttuuriin. Venäjä on iso maa, ei sitä yksi "taiteilijaryhmä" muuta miksikään. On todella säälittävää kun tätä Pussy Riotia lännessä paapotaan, osoittaa suurta typeryyttä, mutta ei ilman riittävää asioihin perehtymistä voi odottaakkaan. Venäjä tarvitsee muutosta - ei typeriä "taiteilijaryhmiä"

Tätä dokumenttia alettiin filmata jo puoli vuotta ennen kohuttua kirkko-performanssia, mikä todistaa, että tekijät ehkä tiesivät mitä "suurta" on tulossa. Dokumentin tekeminen myös maksaa, eikä niitä tuoteta fanipohjalta varsinkaan bändille, joka on jo punk-standardien mukaan kuuntelukelvotonta paskaa. Ohjelman lopussa selviää elokuvan rahoittajat ja tuottajat: kymmenkunta suurta länsimaista televisio-yhtiötä, mukana muun muassa pahamaineiset liberaalit mädättäjät amerikkalainen HBO ja brittiläinen BBC. Tarkoitus ja motiivi lienevät päivänselvät.

SAMA 60-LUKULAINEN VALHEELLINEN LAULU AFRIKAN "RIISTOSTA" RAIKUU ANKKALAMMIKOSSA

YLE FEM, 1.8.2012, klo 22.00 Köyhyys - miksi?: Afrikkaa ryöstämässä

Sambialla on maailman kolmanneksi suurimmat kuparivarat, mutta suurin osa asukkaista elää köyhyydessä. Suuryhtiöt voivat ottaa haltuunsa maan luonnonvarat maksamatta käytännössä lainkaan veroja.

Englantilaisen liberaalin yhteiskuntafilosofin John Locken (1632–1704) mukaan neitseellisen maan omistaa se, joka panostaa siihen työnsä, toisin sanoen muokkaa sitä kyntämällä ja viljelemällä tai sitten louhimalla. Tällä perusteltiin mm. Pohjois-Amerikan haltuunotto: intiaanit eivät uhranneet hikipisaroita maan hyväksi, joten he eivät voineet myöskään omistaa sitä. Nykyään Locken perusajatus näkyy ehkä parhaiten kaivostoiminnassa.

Kapitalistisen yksityisomistuksen moraalisuus voidaan toki kyseenalaistaa, mutta silloin pitäisi etsiä korvaava malli. Tosiasia on, että kommunismi ei historiallisten kokemusten vuoksi tunnu tänä päivänä monista houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ainoastaan valtion omistama maa on kansalaisten kollektiivisessa "omistuksessa", mutta edellä mainitun kaivostoiminnan kohdalla sitä voi hyödyntää myös ulkomaalaiset yritykset. Tietysti valtio voi kansalaisten edun nimissä kieltää ulkomaalaisilta kaivosvaltaukset tai verottaa niitä raskaasti kuten on tehty monissa maissa. Suomessa kaivostoimintaa ei ole rajoitettu, joten suuri osa mahdollisista tuloista valuu ulkomaalaisille, vaikka maasta löytyisi omastakin takaa toimijoita sekä yksityiseltä että valtion puolelta.

Sen sijaan Afrikassa tilanne on aina ollut toisenlaisen. Yle Femin ohjelmassa toistetaan kritiikittä vanhaa marxialaista uskomusta, että länsimaiset (entä kiinalaiset?) yritykset "riistävät" Afrikan maiden – tässä tapauksessa Sambian – luonnonvaroja. On ilmeisen selvää, että ilman ulkomaalaista pääomaa ja osaamista Afrikan luonnonvarat jäisivät ikuisiksi ajoiksi hyödyntämättä, sillä afrikkalaiset eivät ole koskaan kyenneet itsenäisesti käyttämään hyväksi luonnonvarojaan oli sitten kyse melkeinpä mistä tahansa raaka-aineesta. Elleivät länsimaiset yhtiöt teknologiansa avulla louhisi arvokkaita mineraaleja ylös, niitä ei louhisi käytännössä kukaan ja afrikkalaiset jäisivät edelleen köyhiksi. Itse asiassa ilman ulkomaalaisten yritysten johdolla tehtyä luonnonvarojen käyttöönottoa he olisivat vieläkin köyhempiä kuin nyt, sillä kaivostoiminta ja öljynporaus myös työllistää paikallisia ja virkistää näin näin saaduilla tuloilla välillisesti muuta liiketoimintaa.  Ilman tätä "riistoa" Sambian kaltaiselta valtiolta jäisivät yksityisverotuksen puolelta saatavat tulot saamatta, joilla kyetään rahoittamaan mm. julkista terveydenhuoltoa ja koulutusta.

FST:n  ohjelman lähtökohta on ideologisesti vääristynyt ja nurinkurinen kun se pyrkii syyllistämään pelkästään länsimaiset toimijat toiminnasta, josta kaikki hyötyvät. Tietysti toinen vaihtoehto olisi se, että luonnonvarat jätettäisiin maan uumeniin ja paikalliset pyörittäisivät vain peukaloitaan ja odottaisivat YK:lta ruoka-apua. Ekologian ja kulutuksen kannalta tämä olisi varmaan hyvä asia, mutta afrikkalaiset itse eivät ole tästä kovinkaan innostuneita. He eivät ole "jaloja vähään tyytyväisiä villejä", vaan samanlaisia materialisteja kuin länsimaalaisetkin, jotka haluvat työllään parantaa elintasoaan. Työtä heille tarjoaa monesti vain länsimaiset suuryritykset. Länsimaiden marxilaiset maailmanparantajat haluavat näköjään viedä ainoan tikkarin neekerin suusta, koska sen ansaitseminen on hyödyttänyt länsimaisia suuryhtiöitä.