YLE FEM, 1.8.2012, klo 22.00 Köyhyys - miksi?: Afrikkaa ryöstämässä
Sambialla on maailman kolmanneksi suurimmat kuparivarat, mutta
suurin osa asukkaista elää köyhyydessä. Suuryhtiöt voivat ottaa
haltuunsa maan luonnonvarat maksamatta käytännössä lainkaan veroja.
Englantilaisen liberaalin yhteiskuntafilosofin John Locken (1632–1704) mukaan neitseellisen maan omistaa se, joka panostaa siihen työnsä, toisin sanoen muokkaa sitä kyntämällä ja viljelemällä tai sitten louhimalla. Tällä perusteltiin mm. Pohjois-Amerikan haltuunotto: intiaanit eivät uhranneet hikipisaroita maan hyväksi, joten he eivät voineet myöskään omistaa sitä. Nykyään Locken perusajatus näkyy ehkä parhaiten kaivostoiminnassa.
Kapitalistisen yksityisomistuksen moraalisuus voidaan toki kyseenalaistaa, mutta silloin pitäisi etsiä korvaava malli. Tosiasia on, että kommunismi ei historiallisten kokemusten vuoksi tunnu tänä päivänä monista houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ainoastaan valtion omistama maa on kansalaisten kollektiivisessa "omistuksessa", mutta edellä mainitun kaivostoiminnan kohdalla sitä voi hyödyntää myös ulkomaalaiset yritykset. Tietysti valtio voi kansalaisten edun nimissä kieltää ulkomaalaisilta kaivosvaltaukset tai verottaa niitä raskaasti kuten on tehty monissa maissa. Suomessa kaivostoimintaa ei ole rajoitettu, joten suuri osa mahdollisista tuloista valuu ulkomaalaisille, vaikka maasta löytyisi omastakin takaa toimijoita sekä yksityiseltä että valtion puolelta.
Sen sijaan Afrikassa tilanne on aina ollut toisenlaisen. Yle Femin ohjelmassa toistetaan kritiikittä vanhaa marxialaista uskomusta, että länsimaiset (entä kiinalaiset?) yritykset "riistävät" Afrikan maiden – tässä tapauksessa Sambian – luonnonvaroja. On ilmeisen selvää, että ilman ulkomaalaista pääomaa ja osaamista Afrikan luonnonvarat jäisivät ikuisiksi ajoiksi hyödyntämättä, sillä afrikkalaiset eivät ole koskaan kyenneet itsenäisesti käyttämään hyväksi luonnonvarojaan oli sitten kyse melkeinpä mistä tahansa raaka-aineesta. Elleivät länsimaiset yhtiöt teknologiansa avulla louhisi arvokkaita mineraaleja ylös, niitä ei louhisi käytännössä kukaan ja afrikkalaiset jäisivät edelleen köyhiksi. Itse asiassa ilman ulkomaalaisten yritysten johdolla tehtyä luonnonvarojen käyttöönottoa he olisivat vieläkin köyhempiä kuin nyt, sillä kaivostoiminta ja öljynporaus myös työllistää paikallisia ja virkistää näin näin saaduilla tuloilla välillisesti muuta liiketoimintaa. Ilman tätä "riistoa" Sambian kaltaiselta valtiolta jäisivät yksityisverotuksen puolelta saatavat tulot saamatta, joilla kyetään rahoittamaan mm. julkista terveydenhuoltoa ja koulutusta.
FST:n ohjelman lähtökohta on ideologisesti vääristynyt ja nurinkurinen kun se pyrkii syyllistämään pelkästään länsimaiset toimijat toiminnasta, josta kaikki hyötyvät. Tietysti toinen vaihtoehto olisi se, että luonnonvarat jätettäisiin maan uumeniin ja paikalliset pyörittäisivät vain peukaloitaan ja odottaisivat YK:lta ruoka-apua. Ekologian ja kulutuksen kannalta tämä olisi varmaan hyvä asia, mutta afrikkalaiset itse eivät ole tästä kovinkaan innostuneita. He eivät ole "jaloja vähään tyytyväisiä villejä", vaan samanlaisia materialisteja kuin länsimaalaisetkin, jotka haluvat työllään parantaa elintasoaan. Työtä heille tarjoaa monesti vain länsimaiset suuryritykset. Länsimaiden marxilaiset maailmanparantajat haluavat näköjään viedä ainoan tikkarin neekerin suusta, koska sen ansaitseminen on hyödyttänyt länsimaisia suuryhtiöitä.