KAIKKI HISTORIOITSIJAT EIVÄT ALLEKIRJOITA ITSEINHOISTA SUOMALAISHISTORIAA

Yliopistoon pesiytyneet uusvasemmistolaiset näkevät paljon vaivaa siinä, että heidän poliittinen taustansa häivytetään julkisuudessa. Näin he voivat esiintyä kunnioitusta herättävinä objektiivisina tutkijoina. Tässä on ollut hyvänä apuna tieteen portinvartijoina  julkisuudessa toimivat punavihreät toimittajat, jotka käyttävät juttujensa "asiantuntijoina" lähes poikkeuksettä heidän agendaansa edistäviä vasemmistolaisia yliopistoihmisiä.

Maamme suurin mediajätti Yle on tunnetusti antanut ruhtinaallisesti tilaa humanismin ja liberalismin kaapuun pukeutuneille tutkijoille, jotka eivät todellisuudessa ole muuta kuin kulttuurimarxilaisia jalkasoitilaita pitkässä marssissa läpi instituutioiden. Helpoiten punamädättäjän tunnistaa siitä, että hän kiistää kouristuksenomaisella jyrkkyydellä kaikki syytökset kulttuurimarxilaisuudesta aivan kuten rysän päältä kiinni jäänyt hipsteri kieltää olevansa trendiperseilevä hipsteri. 

Tämän hetken  tunnetuimmat esimerkit tällaisista tutkijoista ovat historioitsijat Oula Silvennoinen ja Jussi Jalonen. Silvennoinen tunnetaan  ''äärioikeiston" tutkijana, vaikka viime vuosina hänet muistetaan parhaiten sotkeutumisestaan Twitter-rähinöintiin puolituntemattomien kansallismielisten kanssa. Itsestään hän haluaa antaa mielikuvan pyyteettömänä äärioikeiston "salattua historiaa" paljastavana sankaritutkijana. Tätä näkemystä on yrittänyt pitää yllä myös aina toveriaan auttava Yleisradio, joka teki Silvennoisesta vajaa  kuukausi sitten agendajournalistisen kouluesimerkkijutun Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta – "Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa". 

Toimittaja Mikko Pesonen ei ole viitsinut tarkistaa lainkaan Silvennoisen suoltamia löysiä puheita esimerkiksi sotasankari Lauri Törnistä, vaikka niille löytyy valtavat määrät kumoavaa evidenssiä kuten tietokirjailija Kari Kallonen tuo esiin valaisesvassa kirjoituksessaan  Kansallisarkistosta löytyi todiste – tutkijat mustasivat Lauri Törnin mainetta keksityillä väitteillä. Haastattelujutun lopussa Silvennoinen päästä punaiset tulvaportit auki ja alkaa houria jostain 1930-luvun fasismin uudesta tulemisesta:

Historian viisauksia on se, ettei se toista itseään. Mies, joka tutkii työkseen 1920- ja 1930-lukuja, kuulee silti nykyajassa tuttuja kaikuja. 

 – Äärioikeisto on taas nousussa. Autoritaarisia hallintoja on perustettu, etenkin Itä-Eurooppaan. Vertailukohta on ilmeinen: elämme nyt samanlaista sykliä. Pelottaako?

– Jokaisen kannattaisi olla erittäin huolissaan ääriliikkeiden aktivoitumisesta

Nykyajan mielipidesensuuri ja totalitaristiset tavoitteet "hyvien asioiden" nimissä tuovat toki mieleen 1930-luvun, mutta eivät Italian ja Saksan vaan Stalinin Neuvostoliiton. Vasemmistoliberaalia hegemoniaa hyödyntävät tutkijat kuten Oula Silvennoinen eivät näytä ymmärtävän, että juuri he ovat niitä, jotka pyrkivät nitistämään poliittiset vastustajat. Siksi puheet "äärioikeiston vallantavoittelusta" eivät ole muuta kuin vasemmistolaisten projektio omasta vallanhimostaan ja halusta säilyttää nykyinen status quo. 

Nuoren polven punavihreille historiantutkijoille on tärkeää pitää äärioikeisto ja natsit tapetilla jo siksikin, etteivät sosialistien rikokset pääsisi liiaksi julkiseen keskusteluun ja tahraamaan näin nykyvasemmiston kiillotettua kilpeä. Viime vuosina onkin ollut silmiinpistävää kuinka media on nostanut esiin politisoituneita tutkimuksia Suomen väitetystä natsimenneisyydestä. Silvennoisella on ollut tässä kampanjassa oma merkittävä roolinsa ja hän on yrittänyt sälyttää suomalaisten kontolle osavastuun holokaustista. Tämä on sikäli ymmärrettävää, sillä hän toiminut juutalaisten etua ajavan Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtajana, josta hän kertoi neljä vuotta sitten Kotimaa24-sivustolle:

Suomen Jad Vashem on sittemmin muuttanut nimensä Holokaustin uhrien muisto ry:ksi. Yhdistyksen puheenjohtaja Oula Silvennoinen kertoo, että järjestö on yrittänyt muuttaa päivän suomenkielistä nimeä kansainvälisen käytännön mukaiseksi.

Näin syvälle juutalaisasiaan sukeltanutta tutkijaa on vaikea pitää puolueettomana historioitsijana, mikä tosin käy helposti selväksi lukemalla Silvennoisen tendenssitutkimuksia. Juutalaiskysymyksen ottaminen näin henkilökohtaisesti kertonee tutkijan heprealaisesta sukurasitteesta.

Yllättävää kyllä, yliopistosta löytyy myös tutkijoita, jotka uivat punaista myötävirtaa vastaan. Eräs heistä on Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen johtaja ja professori Markku Jokisipilä. Viimeksi tänään hän älähti Ylen aamu-tv:ssä politisoituneesta tendenssitutkimuksesta, jota edustaa räikeimmillään Kansallisarkiston tilaustutkimus suomalaisista Waffen-SS vapaaehtoissotilaista. Ylen uutisessa Historioitsija Markku Jokisipilä arvostelee tulkintaa, että suomalaiset SS-miehet olisivat osallistuneet hirmutekoihin – "Savuavaa asetta ei ole löytynyt" saadaan lukea harvinaislaatuista kritiikkiä historiantutkimuksen nykytilasta:

– Tutkimuksesta julkaistussa tiedotteessa (siirryt toiseen palveluun) todetaan, että hyvin todennäköisesti suomalaiset osallistuivat hirmutekoihin. Ja kuitenkaan kiistatonta yksittäistä todistuskappaletta, savuavaa asetta, ei ole löytynyt. 

– Historiantutkimuksessa tällainen ei ole ollut tapana. Mitä kovempi väite, sitä vahvempi tulee lähdepohjan olla. 

(....) – Koko 1 400 miehen joukon leimaaminen on kohtuutonta.

Toinen virkistävä poikkeus historiantutkijoiden punakaartista on historioitisija Teemu Keskisarja. Tällä viikolla Keskisarja joutui kohun keskelle, koska hän oli käyttänyt yleisöluennollaan mustista perinteistä n-sanaa ja sanonut suomalaisten kärsineen orjaviennistä Venäjälle kuten Afrikan mustat orjat. Asia nousi julkisuuteen, kun Nyt-liite julkaisi kirjoituksen (ei kommenttimahdollisuutta)  Historioitsija Teemu Keskisarja heitteli n-sanaa luennollaan – ”Ei kiinnosta pätkääkään somen mielensäpahoittajat”:

Keskisarjan mukaan Suomesta vietiin mainitun sodan aikana enemmän orjia Venäjälle kuin mitä Afrikasta Amerikoihin. Keskisarjan mukaan ainakin osin siksi ”siinäkin mielessä on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille n–reille Ranskan ja Englannin ja Saksan kolonialismista”.

Jutun tarkempi lukeminen paljastaa Keskisarjan puheesta närkästyneiden historiantutkijoiden olleen vasemmiston pahamaineisia tilaustutkijoita. Mediakohun taustalla on häärinyt kukapa muu kuin vasemmistoräähkänä tunnettu "äärioikeistoasiantuntija" Jussi Jalonen:

Nyt tömäkästä vastauksesta kiertää historiantutkija Jussi Jalosen tekemä, Twitterissä julkaistu litterointi, josta ilmenee yleisökysymys ja Keskisarjan vastaus. Litteroinnin on jakanut esimerkiksi toinen historiantutkija Katja-Maria Miettunen.

Kiljuanarkistien Punk in Finland -nettifoorumilla päivät ja yöt viihtyvällä Jalosella on selvä missio hyökätä toimittaja-armeijan avulla kaikkia niitä vastaan, jotka eivät tunnusta hänen sertifioimaa tulkintaa suomalaisten syyllisyydentäyteisestä historiasta. Erityisen harmissaan Jalonen on suositun Keskisarjan epäkorrektista eli ei-vasemmistolaisesta historiantulkinnasta, jota hän pitää "halpana populismina". Hassusti sanottu mieheltä, joka tunnetaan öyhövasemmistoa mielistelevistä jutuistaan ja kirjoistaan.

Vaikka Nyt-liitteen jutun tarkoitus on mustamaalata Keskisarjaa lumihiutaleiden ja muiden "Hyvien ihmisten" silmissä, suuren enemmistön sympatiat valuvat väistämättä historioitsijalle, jolla on selkärankaa olla nöyristelemättä poliittisen korrektiuden nettipoliisien edessä:

”En käytä n–eri-sanaa aikalaisistani, lähimmäisistäni. Historiayhteyksissä sana ei ole halventava, kuten esimerkiksi Matti Klinge muistelmissaan huomauttaa.”

”Ja aion käyttää vastaisuudessakin menneistä vuosisadoista n–eri-sanaa, vaikka häkki heilahtaisi. Ei kiinnosta pätkääkään somessa mielensäpahoittelut.” 

Suomea ei voi Keskisarjan mukaan rinnastaa siirtomaita hallinneeseen Englantiin tai Ranskaan. Ruotsiin kuuluva Suomi oli kärsijä, sillä maasta virtasi pois materiaa, luonnonvaroja ja asekuntoisia miehiä.  

”Mitään velkaa ei ole”, Keskisarja sanoo.  

”Ei Suomi voi sillä perusteella olla velkaa, että Finlaysonin tehtaalla käytettiin n–reiden poimivaa puuvillaa 1800-luvun puolivälissä. En minäkään ole ulosmittaamassa mitään Ruotsista tännepäin.

STOP PRESS! Teemu Keskisarja sai kollega Jussi Jalosen nilkkimäisen ilmiannon vuoksi potkut urheiluseuran vapaaehtoistehtävästä.  Ilta-Sanomat julkaisi Keskisarjan kirjoituksen Historioitsija Teemu Keskisarja menetti vapaaehtoishomman somekohun takia – ”Mitä minua suuremmat sielut joutuvat kokemaan tässä pähkähullussa ajassa?

YLE RIEMUISSAAN AFRIKKALAISTEN LASTEN LISÄÄNTYMISESTÄ SUOMESSA

Kuvassa Tilastokeskuksen mukaan suomalainen vauva
vuonna 2020.

Yle Radio Suomen klo 12.00 uutislähetyksessä (kohdasta 01:42 eteenpäin) uutistenlukija kertoi iloisella äänellä, kuinka suomalaisten synnytysluvut ovat parantuneet afrikkalaisperäisellä väestönvaihdolla:

Maahanmuuttajat helpottavat jo merkittävästi Suomen vauvapulaa. Tilastokeskuksen mukaan joka seitsemäs Suomessa syntynyt lapsi on ulkomailta tulleen äidin synnyttämä. Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla joka neljännen lapsen äiti on taustaltaan ulkomaalainen. Vuodesta 2001 ulkomaalaisten äitien osuus kaikista äideistä on kolminkertaistunut. 

Samaa kansallismasokistista "ilouutista" toistellaan myös Ylen verkkosivujen jutussa Uusi tilasto: Joka seitsemäs suomalaislapsi syntyy maahanmuuttajaäidille. Uutisen mukaan "ilman ulkomailta saapunutta väestöä, Suomen synnytysluvut olisivat selvästi nykyistä pienemmät". 

Tilastokeskuksen tuoreet luvut paljastavat vain ulkomaalaistaustaisten äitien ja lasten määrän, sillä näiden tilastojen yhteydessä ei kerrota mitään suomalaisista naisista, joiden kohdut on vallattu muukalaisten siemenellä. Kehitysmaiden miesten laukaisualustoina toimivien suomalaisnaisten saamat lapset ovat lukumääräisesti vähintään samaa luokkaa kuin vierasrotuisten naisten synnyttämät vauvat. Kun nämä lapsimäärät yhdistetään, saadaan suomalaista geenipoolia ratkaisevasti liudentava peruuttamaton muutos.

Ylen verkkosivujen uutinen kertoo korutonta kieltä kuinka suurin harppauksin pienen ja uniikin suomalaisväestön pääosin itseaiheutettu matalan intensiteetin kansanmurha etenee. Toimittajat ja asiantuntijat eivät näe tässä mitään hälyttävää, vaan päin vastoin he ovat riemastuneita siitä, että "suomalaisten" määrää voidaan paikata kehitysmaiden vapaamatkustajilla. 

Kaikkien irvokkainta koko uutisoinnissa onkin se, että siinä muukalaisten lapsia pidetään kyseenalaistamattomasti suomalaisina ikään kuin kuka tahansa täällä syntymään sattunut olisi samassa mielessä suomalainen kuin etninen valkoinen suomalainen. Ei ihme, että eurooppalaiset joutuvat käymään jo yhden sukupolven aikana taistelua olemassaolostaan, kun meitä harhaanjohtavat toimittajat ja tutkijat pitävät väestönvaihtoa suorastaan toivottavana asiana:

Ulkomaalaistaustaisten äitien suurta osuutta syntyvistä lapsista selittää osan se, että heitä on maahanmuuton seurauksena Suomessa enemmän kuin aiemmin. Synnytysikäisiä eli 15–49-vuotiaita ulkomailta tulleita naisia vuonna 2001 oli 37 000. Vuonna 2018 heitä oli yli 115 000 eli yli kolme kertaa enemmän kuin vuosisadan alussa. 

Synnytysikäisistä Suomessa asuvista naisista maahanmuuttajia vuonna 2018 oli 10,2 prosenttia. He kuitenkin saivat 14,4 prosenttia kaikista tuona vuonna syntyneistä lapsista.

Toimittaja Antti Ruonaniemen hymistelevässä jutussa kerrotaan ihailevaan sävyyn afrikkalaisten väitetystä lapsirakkaudesta ja vieraanvaraisuudesta ikään kuin ilman näitä kutsumattomia kestovieraita suomalaiset jäisivät näistä tavoista paitsi. Kokonaan keskustelun ulkopuolelle jää se, mitä vaikutuksia kasvava afrikkalainen populaatio tuo Suomen tuotannolle, joka on perustunut korkeaan koulutustasoon. Yleisälykkyyttä mittaavat tulokset varsinkin Saharan eteläpuolelta kertovat populaatioista, joiden olisi vaikea menestyä ja tuoda lisäarvoa kognitiivisesti haasteellisessa teknoyhteiskunnassa. Voi vain ihmetellä, miksi Suomen teknologiateollisuuskin haluaa työmarkkinoille vierasta väkeä, jotka entistään laskevat Pisa-tuloksia.

ISOSISKOVALTION SUPO VALVOO JA SUOMILAMPAAT ALISTUVAT

ZOG:ia palveleva PolPo on kiinnostunut Sinusta.

Viimeisempien tietojen mukaan Suojelupoliisille (Supo) ei riitä viime kesäkuussa perustuslainmuutoksen vaatinut tiedustelulaki, joka mahdollistaa kansalaisten urkinnan ilman rikoslepäilyä. Tuore Iltalehti nimittäin kertoo, että "Suojelupoliisi on huolissaan hallituksen lakiesityksestä, joka jättäisi uudet viestipalvelut teletunnistetietojen säilyttämisvelvollisuuden ulkopuolelle". 

Supon kitinän taustalla on hallituksen asialistalla tänä keväänä oleva sähköisen viestinnän palvelulain uudistus, johon kuuluu osana EU:n telepaketti-direktiivin täytäntöönpano. Totaalivalvonnan kannalta uusi laki olisi "ongelmallinen", mikäli siinä ei aiota käyttää direktiivin suomaa mahdollisuutta kirjauttaa määräystä, jossa eri viestipalveluiden ja -sovellusten täytyy tallentaa tunnistetiedot. Jostain kumman syystä Yle ei ole käsitellyt sen enempää uutta telepaketti-direktiiviä kuin Supon vaatimusta WhatsAppin ja Messengerin kaltaisille viestipalveluille.

Jälleen kerran Supo pelottelee, että ilman totaalivalvontaa "lainvalvonta-ja turvallisuusviranomaiset eivät voi suorittaa tehtäviään, esimerkiksi estää ja selvittää törkeitä rikoksia, kuten lap­siin kohdistuvaa hyväksikäyttöä, ja suojata kansallista turvallisuutta". Niin sanottujen hyvien asioiden suojeleminen on EU-Supolle pelkkä tekosyy käyttää valvovaa silmää laillista poliittista oppositiota ja toisinajattelijoita vastaan. Turvallisuuteen ja rikollisuuden torjuntaan vedoten suomilampaat on saatu luopumaan perusvapauksistaan ja -oikeuksistaan kuten yksityisyyyden suojastaan, jonka perustuslainturvaa on jo entisestään kavennettu olemattomiin.

Yllättävää kyllä, Ylessä tehdään vielä kansalaisia palvelevaa kunnon tutkivaa journalismia, josta harvinaisena osoituksena Virpi Hukkanen, Joel Kanerva ja Stina Tuomisen tekemä raportti Toimittaja testasi: kännykkäni laverteli minusta melkein kaiken datakauppiaille kahdessa viikossa - Koetin jäljittää mitä tiedoilleni tapahtui. Yhdessä Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa tehty tutkimus paljasti kuinka valtavan määrän tietoa internetin käyttäjistä kerätään ilman että verkon klikkaaja on asiasta mitenkään tietoinen. Jutun perusteella yksityistietojen keräämisestä saavat suurimman hyödyn Internetin globaalit suuryritykset:

Rahaakin suurempi asia on itse data. Suuret datamassat mahdollistavat uudenlaiset bisnesideat. Nyt ne päätyvät Googlen, Facebookin, Twitterin, Microsoftin haaviin.

Pitkä juttu on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ainoa oleellinen asia, josta kirjoituksessa vaietaan on eri suojelupoliisien ja tiedustelupalvelujen saamat tiedot Internetin palvelimilta, suuryrityksiltä ja mainostajilta. Suurin uhka yksityisyydelle on ihmisten poliittista vakaumusta koskevien tietojen kerääminen, siitä seuraava valvonta ja lopulta valtion harjoittama vaino.

ONKO HOLOKAUSTISTA TULLUT VIRALLINEN USKONTO MYÖS SUOMESSA?

"Mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen?"

Jo viime viikosta lähtien Yle on pohjustanut jatkuvilla holokausti-tarinoillaam tänään pidettävää Auschwitzin 75-vuotismuistojuhlaa. Läntisten globalistien yhteiseksi uskonnoksi viime vuosikymmeninä noussutta holokaustikulttia juhlistetaan Puolan Auschwitzissa, jonne on kokoontunut huomattava määrä Euroopan ja Yhdysvaltojen poliittista eliittiä. Edellisvuosien tapaan Yle esittää pömpöösin epäjumalanpalveluksen suorana televisiosta: Eloonjääneet muistelevat Auschwitzissa, keskitysleirin vapauttamisesta 75 vuotta – katso suora lähetys muistotilaisuudesta klo 16.30.

Kuin varkain suomalaisille vieras holokaustikultti on hiipinyt virallisen Suomen muistotilaisuuksiin. Esimerkiksi eduskunnassa hiljennyttiin tänään "vainojen uhrien muistopäivän" vuoksi. Lisäksi Arkadianmäellä pidettiin iltapäivällä Holokausti, antisemitismi ja ihmisoikeudet -seminaari ja Säätytalolla "kansallinen Holokaustin uhrien muistopäivän juhla". Tällaisia palvontamenoja ei tunnettu vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta jotenkin ne ovat nyt livahtaneet EU-Suomen viralliseen protokollaan kansalaisilta kysymättä. Muistelu tuntuu sitäkin irvokkaamalta kun tiedetään, että Neuvosto-kommunistien murhaamien kymmenien tuhansien suomalaisten muistoa ei kunnioteta virallisessa muistotilaisuudessa eduskunnassa saati että Yle lähettäisi siitä vielä suoran lähetyksen koko kansalle.

Histioriantulkinnan yksioikeudella hallitseva nomenklatuuria tulee muistelemaan Holokaustia™ jatkossa entistä enemmän, sillä asialle on varattu vuosikalenterista lisää muistopäiviä, joita valtamedia voi nostaa pinnalle. Tämä on tärkeää kreivi Couldenhove-Kalergia arvostaville globalisteille, jotka haluavat tehdä historiapolitiikkaa holokaustin sankitioidulla tulkinnalla. Kansojensa syvimmistä intresseistä vieraantuneiden poliitikkojen, kulttuurivaikuttajien ja historioitsijoiden tavoitteena on rinnastaa nykyinen populismi ja ulkomaalaisinvaasion vastaisuus holokaustin dynamiikkaan. Tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että kunnollinen rajanvalvonta nimenomaan estää uuden "holokaustin" syntymisen kuten Sarastus-verkkolehden artikkelissa todetaan:

Niin sanotun holokausti-tiedotuksen viitekehyksessä eurooppalaisten kansakuntien täysin legitiimi halu säilyttää oma etninen identiteettinsä ja kulttuurinsa tulkitaankin kansanmurhaavana toiveena Toisia vastaan, jotka eivät ole viedä edes päässeet maan rajojen sisälle. Syyllistämisen tarkoitus ei siis ole vain indoktrinoida kansalaiset hyväksymään jo maahan päästettyjä etnisiä kilpailijoita, vaan tämän lisäksi suomalaisten pitäisi sisäistää ajatus, että pelkkä halu vastustaa tänne vielä saapumattomia miljoonamassoja merkitsee symbolista askelta kohti uutta holokaustia. Kun monikultturismin kannattajat pyrkivät rinnastamaan maahanmuuton kriitikot natseihin, tarkoittaa se heidän logiikallaan sitä, että kansainvaelluksen vastustaminen on sukua kansallissosialistien poissulkevalle ajattelulle, jonka kannattamisesta ”ei ole pitkä matka holokaustiin”. 

Havaitut tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että vain maahanmuuttovastaisuus voi estää uuden ”holokaustin”, koska näin estetään isäntämaan kustannuksella omaa intressiä ajavien vieraiden populaatioiden syntymistä Eurooppaan. Haaveelliset puheet kulttuurien yhteiselosta ja maailmankylästä saman maantieteellisis-kulttuurisen alueen sisällä eivät kestä kansojen kohtaamisessa havaittua lainalaisuutta, jossa itsetietoisimmat ja sikiävimmät populaatiot pyrkivät assimiloimaan heikommat.

Transatlanttisena vehkeilijänä tunnettu presidentti Sauli Niinistö viittaa tietenkin kintaalla näille tosiasioille ja hokee rasismi-antisemitismiä kuin mikäkin puberteettinen Antifa-tyttö. Tämä käy selväksi tuoreessa Ylen uutisessa Presidentti Niinistö näkee merkkejä antisemitismin ja rasismin kasvusta Suomessa: "Natsilippuja heiluu", jossa Niinistö kommentoi asiaa toimittajille Auschwitzin muistojuhlassa Puolassa. Uutisessa viitattiin myös Turun synagogaan ja katoliseen kirkkoon tehdystä vandalismista viime päivinä:

Turun synagoga töhrittiin punaisella maalilla viime yönä. Presidentin mukaan kyse on laajemmasta rasismista. Niin rasismin kuin antisemitismin kasvu on huolestuttavaa ja ne ovat ilmiöinä hyvin lähellä toisiaan, hän sanoo.  

– Todellakin näin näyttää Turussa käyneen ja Tampereellakin lippuja on poltettu. Se on hyvin huolestuttavaa. Miten siihen sitten voidaan puuttua? Meillähän on oikeuslaitoksessakin asiaa käsitelty, se on hyvä. Minullakin on tarkoitus asiasta vielä puhua, presidentti Niinistö sanoo.

– Natsilippuja heiluu ja nyt tämä Turun tapahtuma, ne ovat selviä osoituksia siitä, että meillä on tälläisiä henkilöitä.

Niinistö näyttää etukäteen päättäneen, että syyllinen on yksiselitteisesti "kabaali äärioikeisto". Kuitenkin Turun tapauksessa veriroiskeita jäljittelevä vandalismi tuo väistämättä mieleen äärivasemmiston häiriköintityylin, josta juutalaiset sanovat itse kärsineensä eniten. Sopivasti valittu ajankohta saa syylliset näyttämään tietenkin "äärioikeiston" tekoselta. 

Kolmas ja neljäskin vaihtoehto on olemassa, mutta niitä media ei luonnollisesti halua pohtia ääneen. Turussakin on kasvava muslimiväestö radikaaleineen, joten sieltä suunnalta voisi odottaa jotain tuollaista. Sikäli ironista, että Turussa juuri juutalaiset kaupunginvaltuutet kuten Ruth Hasan (SDP) ovat edistäneet kehitysmaiden (l. muslimimaiden) maahanmuuttajien asiaa. Neljäs vaihtoehto on epätodennäköisin, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa melko yleinen: juutalaisaktivistit vandalisoivat omia paikkojaan saadakseen julkista sympatiaa asialleen.

Hallitseva holokaustiteema on houkutellut myös Ylen toimittaja-apparatsikkeja halvan moralismin saaliinjaolle. Esimerkkinä tästä on Roope Lipastin olkiukkoja täynnä oleva kolumni Kun muut pelottavat. Kirjoituksen perusteella on vaikea päätellä teeskenteleekö Lipasti tietämätöntä vai onko hän todella se massojen perus-Pena, jonka tietämys juutalaisten historiasta on raavittu kokoon Ylen historiadokumenteilta ja peruskoulun historian tunneilta:

Historiallisesti ehkä se juuri onkin syy. Juutalaiset ovat keskimäärin olleet paljon menestyneempiä kuin mikään kantaväestö missään – siitä kertoo osaltaan esimerkiksi se, että Nobel-palkinnon saajissa he ovat erinomaisen yliedustettuja määräänsä nähden. Menestyksen takana on oppineisuus ja menestys puolestaan pakkaa herättämään kateutta. Kun he vielä ovat perinteisesti olleet rauhaa rakastavia – tämä ei ehkä nyky-Israelissa aina toteudu – niin heistä ei ole ollut vastusta tämän maailman kiusanhengille. Tästä on Euroopan historia 1200-luvulta lähtien esimerkkejä pullollaan.

Tällaiset yksipuoliset filosemiittiset purkaukset ovat melko yleisiä lukeneistossa, jossa kuvitellaan intellektuaalisen statuksen nousevan palvomalla juutalaisia ja samaistumalla sen kärsimyksiin (joiden todellisia syitä he eivät kestäisi tarkastella). Jos Lipasti viitsisi perehtyä juutalaisen historian pimeään puoleen samalla intensiteetillä kun hän löytää vikoja kristillisen Euroopan perinteestä, voisi edellinen lainaus olla paljon monipuolisempi ja siten totuudenmukaisempi.

Lipasti voisi tutustua vaikkapa professori Kevin MacDonaldin juutalaisten evolutiivista selvitymisstrategiaa tarkastelevan tutkimussarjan kolmanteen osaan The Culture and Critque (vol 3, 1998). Sen pääteesi on, että tavoitellessaan omaa etuaan juutalaiset ovat tietoisesti pyrkineet heikentämään ei-juutalaisten etua. Kirjassa kuvataan mitä eri keinoja juutalaiset ovat käyttäneet kautta historian selviytyäkseen ja mikä vaikutus heidän toiminnallaan on ollut eurooppalaisiin ja erityisesti Amerikan eurooppalaisiin. Ei ole mikään salaisuus, että juutalaiset radikaalit ovat olleet johtavissa asemissa kaikissa niissä vasemmistohenkisissä "vapautusliikkeissä", joilla on murennettu eurooppalaisten voittoisaa itsetietoisuutta. Siksi on ymmärrettävää miksi Lipastin kaltaiset tärähtäneistön edustajat arvostavat varsinkin liberaalijuutalaisia eräänlaisina oppi-isinään.

MacDonaldin mielestä on selvää, että älykkyydellä, uutteruudella, tietoisuudella omasta identiteetistä ja sisäryhmän tuella on ollut merkittävä osa juutalaisten taloudellisessa menestyksessä. Olennaista tässä on MacDonaldin mukaan se, kuinka juutalaiset toimivat intellektuaalisilla ja kulttuurisilla alueilla, jotka tukevat heidän etujaan. Suurin osa mitä juutalaiset ovat tehneet intellektuaalisesti ja sosiaalisesti voidaan ymmärtää keinoina tätä päämäärää varten. Mitä tahansa syitä esitetäänkään tietylle juutalaisten keksimälle idealle tai toiminnalle, niin lähes pelkästään sen tarkoitus on ollut vähentää Amerikan ja Euroopan valkoisten valtaa. 

Miksi juutalaiset pyrkivät tähän päämäärään? Evoluution näkökulmasta katsottuna MacDonald näkee sen puhtaasti sisäryhmän kilpailuna resursseista ulkoryhmiä (ei-juutalaisia) vastaan. Toisin sanoen ryhmä ihmisiä pyrkii omaan hyvinvointiin ja etsii sitä omaksi edukseen. Kristillisten sionistit ja naiviit liberaalit tietenkin kuvittelevat, että juutalaisten etu olisi sama kuin valkoisten eurooppalaisten. 

Huvittavinta Lipastin tekstissä on se kuinka hän moittii "ksenofobeja" liiallisista yksinkertaistuksista, mutta palauttaa itse yhteiskunnalliset intressiriidat  pelkäksi "hyvän" ja "pahan" väliseksi moraaliseksi ja yksilöpsykologiseksi syyksi. Arvatenkin on selvää ketkä hänen rautalankamallissaan ovat "pahojen" ja ketkä "hyvien" puolella.

                                                              *********************


Yle TV1, maanantai 27.1.2020 klo 21.00, A-studio

Onko nykymaailma unohtanut Auschwitzin kauheudet? A-studiossa Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Masennuslääkkeitä käyttää yli puoli miljoonaa suomalaista. Tunnetaanko lääkkeiden riskejä riittävästi? Studiossa psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta. Selvitäänkö ilmastonmuutoksesta ilman lisäydinvoimaa? Vieraina europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr./EVA) ja Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä. Juontajana Heikki Ali-Hokka #yleastudio 45 min.

Linkki ohjelmaan.

Juontaja Heikki Ali-Hokka kysyi lähetyksessä juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornikilta, mitä antisemitismin estämiseksi voitaisiin tehdä. Nadbornik ehdotti ratkaisuksi nettisensuuria. Tämä on ymmärrettävää, sillä toisin kuin valtamediassa, netistä löytyy myös ikäviä tosiasioita juutalaisista.

Keskustelussa antisemitismin takana nähtiin vaikuttavan vain äärioikeiston, vaikka Suomessakin suurin osa härinnästä tulee pääasiassa äärivasemmiston ja muslimien suunnalta. Tätä ei tietenkään voinut kertoa, koska se ei kuulu asian viralliseen narraatioon.

                                                              *********************


Tänään mediassa on myös muisteltu helikopterionnettomuudessa Yhdysvalloissa kuollutta "koripallolegendaa" kuten uutisessa Yle paikalla Los Angelesissa: Kobe Bryantin kuolema turrutti kaupungin kollektiivisesta surusta – kyyneleet virtasivat suurella muistoalueella. Lukuisten uutisjuttujen perusteella valkoisten asiankannattajamiesten ja viidakkokuumetta potevien naisten ylistys typerän pallopelin pelaajalle ylittää kaikki kohtuullisuuden rajat. Eräs korneimmista kiiltokuvajutuista on Ylen verkkosivuilta löytyvä fanikirjoitus Kobe Bryantin suomalainen luottohuoltaja muistelee ystäväänsä paitsi armottomana kilpailijana myös rakastavana perheenisänä: "Tyttärensä olivat hänelle kaikki kaikessa".

Kritiikittömien uutisjuttujen perusteella "koripallolegendasta" on pelkästään hyvää sanottavaa. Hän oli hieno ihminen ja neljän lapsen rakastava isä. Sekä valkoisen naisen väkivaltaisesti raiskannut mies. Ai niin, tätä tietoa ei löydykään Suomen tiedotusvälineistä, mutta mustan raiskaajan tapauksesta kirjoitettiin paljonkin Yhdysvalloissa kuten tässä New York Postin jutussa ja Los Angeles Timesissä. 

Mutta eipä anneta totuuden häiritä hyvää pyhimystarinaa. Tietenkin siinä tapauksessa, jos lento-onnettomuudessa olisi kuollut valkoinen jääkiekkoilija ja tätä olisi syytetty raiskauksesta, ei media yhdessä Me too -rääkyjien kanssa olisi sitä unohtanut toisin kuin suojavärisen Bryantin kohdalla.

FEMINISTIEN VOIMALLA YLESSÄ PYÖRII YHÄ RIKKINÄINEN LEVY NAISEN EUROSTA

Ylen päivystävät feministitoimittajat ne jaksavat vuodesta toiseen ylläpitää myyttiä "naisen euro on 84 senttiä". Viimeisin yritys lämmittää tätä valhetta on mediajätin verkkosivuilta löytyvä artikkeli Vuosi 2020, ja naiset saavat yhä pienempää palkkaa kuin miehet – miksi? Se johtuu ikivanhasta sopimuksesta, joka jätti pitkät jäljet. Toimittaja Hanna Eskosen mielipidekirjoituksessa luodaan mielikuva, että presidentti J.K. Paasikiven eripalkkaisuusvaatimus sodasta palanneiden miesten hyväksi vaikuttaisi edelleen työmarkkinaneuvotteluissa. Kirjoittajan on kuitenkin itse pakko myöntää juttunsa puolivälissä, että

Palkkasääntely purettiin 1960-luvulla, kun Suomi ratifioi eli hyväksyi kansainvälisen samapalkkaisuussopimuksen. Se on ihmisoikeussopimus, jonka mukaan naisille ja miehille pitää maksaa samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus hyväksyttiin vuonna 1963. Palkkasyjinnästä tuli laitonta vasta paljon myöhemmin, 1970 luvulla, kun työsopimuslakia muutettiin.

Mikä tässä sitten on ongelma? Naiset ovat saaneet samasta työstä samaa palkkaa jo vuosikymmenet, mutta silti valtamedian toimittajat puhuvat siihen sävyyn, ettei näin olisi. Toimittaja Eskonenkin myöntää samapalkkaisuuden samasta työstä, mutta näkee ongelman siinä, että naiset ansaitsevat eri töistä 84 senttiä miesten saamaan euroon verrattuna. 

Jutussa yhtenä poliittisesti tarkoituksenmukaisen asiantuntijana käytetty naispalkkoja tutkinut Paula Koskinen Sandberg väittää kaikista tutkimuksista huolimatta, että kunta-alalla miehet saavat samasta työstä parempaa palkkaa kuin naiset. Mitään muuta todistetta hänellä ei ole kuin pelkkä oma vakaumus. 

– Miehillä on kunta-alalla paremmat palkat. Pidän hyvin todennäköisenä, että jos lähdettäisiin kunnolla setvimään, maksetaanko samanarvoisesta työstä samaa palkkaa, niin ei makseta.

Jos kaiken jo nyt tehdyn pikkutarkan tutkimuksen jälkeen palkkaeroja olisi löytynyt, ne olisi ajat sitten julistettu tulikirjaimin suurelle yleisölle. Sen sijaan palkkatutkimukset ovat paljastaneet, että johtotehtävissä naiset saavatkin samasta työstä parempaa palkkaa kuin miehet. Tämä todettiin myös Ylen uutisissa marraskuussa 2013, jolloin työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Seija Petrow sanoi, että johtotehtävissä olevien naisten euro on 1,11 euroa. Ymmärrettävästi uhrifeminismiin kiintynyt Paula Koskinen Sandberg ei halua mainita tällaisesta kumoavasta informaatiosta mitään.

Kukaan ei estä naisia hakeutumasta hyväpalkkaisille mutta raskaille ja vaarallisille miesten aloille, mutta monet heistä näyttävät arvostavan enemmän siistiä sisätyötä pienemmällä palkalla kuin fyysisesti raskasta ulkotyötä paremmalla palkalla. Koska naisten suurta enemmistöä ei kiinnosta ankarasti kilpaillut työt yksityisellä sektorilla, valtion ja kuntien on täytynyt luoda sosialistiseen tyyliin ylimääräisiä työtehtäviä julkiselle sektorille. Jutussa kerrotaankin, että "kuntien yli 400 000 työntekijästä valtaosa, 80 prosenttia, on naisia". Miksi tätä ei nähdä ongelmana tasa-arvon kannalta?

Miesten keskimäärin parempi palkkataso selittyy pitkälti yksityisen sektorin vaativilla työtehtävillä sekä ylitöillä. Eräiden laskelmien mukaan miesten ylityöt tekevätkin samoilla työtunneilla naisten eurosta 1,02 euroa! Ja jos naisten alempi palkka samasta työstä pitäisi paikkaansa, yrittäjien kannattaisi tietenkin palkata aina naisia. Näin ei kuitenkaan tapahdu, mikä jo sinällään kertoo eripalkkaisuuden samasta työstä olevan valhe.

Ylipäätään voi vain ihmetellä miksi monet naiset pitävät työelämään pääsemistä ja siellä "menestymistä" jonain feministisenä saavutuksena. Kapitalistit ovat kieltämättä onnistuneet erinomaisesti saatuaan houkuteltua naiset palkkatyön oravanpyörään. Suurpääomalle on ollut kieltämättä edullista, että sotien jälkeen valtava armeija kotiäitejä "vapautettiin"  työelämään alentamaan keskimääräistä palkkatasoa. Samankaltainen silmäkääntötemppu on nyt käynnissä kehitysmaalaisten kohdalla. 

Naisten suuren työvoimareservin hyökyminen työpaikoille laski väistämättä yleistä miesten palkkatasoa ostovoimaan suhteutettuna, sillä ennen mies pystyi elättämään yksinään koko perheen. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että sekä miehen että naisen on käytävä toissä maksaakseen kaikki laskut. Jälkeläisistäkään ei enää haaveilla toisin kuin ennen, jolloin nainen saattoi jäädä yksin kotiin hoitamaan lapsia. Koska jälkipolvea ei synny riittävästi "työelämän tarpeisiin", kapitalistit ja suurliikemiehet vaativat ulkoeurooppalaista halpatyövoimaa täyttämään kuplaksi osoittautuneen "huutavan työvoimapulan".

Yhdessä suurpääoman kanssa yliopistojen lapsettomat feministit ovat saaneet myytyä valinnanvapauden nimissä naisille palkkaorjuuden henkisesti paljon palkitsevamman perhe-elämän sijaan. Kumpikin ryhmä on päässyt tavoitteeseensa: kapitalistit saivat naistyöntekijöiden tarjonnan lisäämisellä laskettua yleistä palkkatasoa ja feministit murrettua "patriarkaalisen" perheinstituution. Enemmistölle tämä diili ei ole tarjonnut juuri mitään hyvää. Todellisten ongelmien sijaan toimittajat tarttuvat mielellään lillukanvarsiin toitottaessaan mantraa "naisen euro on 80/84 senttiä".


                                                          ************************

Valtamedian holohöpötys on tähän vuoden aikaan taas huipussaan. Sitä yritetään kytkeä kömpelösti myös nykyaikaan rinnastamalla kansanmurhanyritys kaikkialla vaikuttavaan "äärioikeiston" uhkaan. Ei ole sattumaa, että Yle julkaisi verkkosivuillaan parahiksi uutisen Lehti: Äärioikeistolaiset kasvava ongelma Saksan armeijassa – erityisen paljon ääriajattelua on paljastunut erikoisjoukoissa. Saksalaisvihamielistä Welt am Sonntag -lehteä lainatessaan Yle uskottelee lukijoilleen, että saksalainen nationalismi on "ääriajattelua".

Objektiivisesti arvioituna nationalismi armeijassa ei tietenkään ole ekstremismiä, vaan kyse on liberaalivasemmistolaisen hegemonisen vallan tavasta määritellä kaikki itselleen uhkaavaksi koettu äärimmäisyysilmiöiksi. Vaikka nykyinen Saksan miehitysvalta ja läntinen "kulttuuri" on 1960-luvun mädätyksen jäljiltä kaikkea muuta kuin tervejärkinen ja maltillinen, pelkkä valta-asemasta syntyvä etuoikeus määritellä asioita saa minkä tahansa näyttämään äärimmäiselltä tai normaalilta.

Mitä saksalaisuutta vierastavat politiikot sitten kuvittelivat saavansa sen jälkeen kun maa lopetti asevelvollisuusarmeijansa ja muuttui ammattilais- ja vapaaehtoisarmeijaksi kesällä 2011? Ei tarvitse olla mikään Sherlock ymmärtääkseen, että vapaaehtoisarmeijaan värväytyvät yleensä ne kaikkein isänmaallisimmat tyypit. Koska isänmaallisuus katsotaan virallisessa miehitys-Saksassa ääriajatteluksi, niin silloin saadaan juuri sellaisia tutkimuksia, joita Welt am Sonntag ja Yle haluavat levittää.

Toisaalta täytyy kummastella nyky-Saksan armeijassa viihtyviä nationalisteja. Mikä ihme saa heidät puolustamaan venäläisiltä maata, jonka väestö pursuaa turkkilaisia ja globalistien sponsoroimia lgbt-militantteja.

MEDIA JAHTAA RASISTISIA TOTUUSPUHUJIA, MUTTA VAIKENEE KUN JOUTOVÄKI MURHAA SUOMALAISIA

Mitä pidemmälle vaalikausi etenee, sitä selvemmin vihreiden tekopyhyys alkaa paistaa valtamedian kiillottaman julkisivun alta. Valveutuneille kansalaisille vesimelonien (päältä vihreä, sisältä punainen) kaksinaamaisuus on ollut selvää jo puolueen perustamisesta lähtien. Sen sijaan kaiken nielevälle maan hiljaiselle enemmistölle vasta puolueen merkittävä hallitusasema on tiputtanut loputkin suomut silmiltä, kun heille on valjennut millaisesta omaa etuaan ajavasta omahyväisestä joukkiosta on kyse. 

Aivan kuin eilinen ideologinen virkamiesnimitys ei riittäisi, tänään kuultiin iltapäivälehdistä rikosuutinen, joka on suoraa seurausta vihreiden ajamasta turvapaikkapolitiikasta. Hämeen poliisi on vahvistanut, että Hämeenlinnassa alkuviikosta tehdyn murhan epäilty on ulkomaalaistaustainen mies. Ylen erittäin niukkasanaisessa uutisessa Poliisi: Hämeenlinnan murhaepäilty on kuollut ei kerrota mitään murhaajan turvapaikanhakijataustasta eikä surmatun suomalaisnaisen monikultturismi- ja sateenkaari-ideologiasta. Yleltä jäi myös kertomatta murhan groteski piirre, joka liittyy vahvasti Lähi-idän arabimuslimien kulttuuriin: uhrilta oli leikattu pää irti.

Suomalaistytön rotumurha on poliittisesti merkittävä, koska vihreiden suhtautumisesta siihen voidaan päätellä, kuinka johdonmukaisesti puolue noudattaa tasavertaista turvapaikkapolitiikkaa. Kun Irakissa tapettiin viime vuonna Suomesta turvapaikkaa  hakenut entinen Saddam Husseinin hallinnon upseeri, sisäministeri Ohisalo nosti asiasta valtavan metelin ja vaati turvapaikanhakijoiden palautusten keskeyttämistä välittömästi. Siitäkin huolimatta, että hylkäävän päätöksen saanut mahdollinen sotarikollinen palasi omin neuvoin kotimaahansa ja kuoli siellä hämärissä olosuhteissa. Joka tapauksessa Ohisalo käytti kuolemantapausta keppihevosenaan ja väitti, että syy Saddamin upseerin kuolemaan oli Suomen kielteinen turvapaikkapäätös ja siitä seurannut karkotus.

Aivan samalla perusteella voidaan väittää käänteisesti, että irakilaismiehen Hämeenlinnassa alkuviikosta murhaama 20-vuotias ex-tyttöystävä olisi elossa, mikäli "pakolaisen" karkotus olisi toteutettu asianmukaisesti. Saa nähdä, tuleeko ministeri Ohisalo yhtäläisellä logiikalla vaatimaan hylkäävän päätöksen saaneiden pikakarkotusta Suomesta. Jos nimittäin ihmishengen pelastaminen kaikissa olosuhteissa on Ohisalolle arvo sinänsä, pitäisi hänen ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin, jolla ehkäistään karkotuspäätöksen saaneiden ulkomaalaisten surmatyöt. Kuten arvata saattaa tällä hetkellä virheiden suunnalla vallitsee täydellinen radiohiljaisuus. Siellä ilmeisesti odotetaan, että ikävän "yksittäistapauksen" saama kiusallinen julkisuus unohtuisi mahdollisimman pian, jotta puolue voisi jatkaa samaan malliin suomalaisvihamielistä tuhopolitiikkaansa.

Täysin oma kysymyksensä on iltapäivälehtien sivuuttama suomalaisnaisen Sanni Ovaskan oma vastuu tragediassa. Murhattu tyttö oli sosiaalisessa mediassa julkaistujen tietojen ja kuvien perusteella innokas monikulttuuri-ideologian kannattaja ja sateenkaariaktivisti. Vaikka täysikäisen nuoren naisen pitäisi tietää millaiseen leikkiin ryhtyy sekaantumalla ulkomaalaiseen "jännittävään poikaystävään", saattoi Ovaska ruusuisen ideologian sokaisemana menettää terveen itsesuojeluvaistonsa. 

Voisi jopa väittää, että hän oli läntisen mediakulttuurin indoktrinaation uhri. Vähätellä ei sovi myöskään valtiovallan osuutta, onhan se vuosikaudet nostanut rotumuukalaiset jalustalle ja samalla väheksinyt suomalaisia. Varsinkin valtioon vahvasti kytkeytyneillä vihreillä on nyt verta käsissään.

                                                         **********************


Kehitysmaiden turvapaikkashoppailijoiden maahantulokielto on aina globaalikapitalismin vastaista itsepuolustusta. Demokraattisessa järjestelmässä kansanedustajilla on perinteisesti ollut oikeus ja velvollisuus puolustaa kansalaisia muukalaisinvaasiolta. Siksi heillä on eduskunnan istuntosalissa laajempi sananvapaus kuin tavallisilla kansalaisilla netin vessanseinillä, mutta nyt tätäkin oikeutta ollaan nakertamassa pois. 

Aivan hiljattain usual  suspect eli valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen oli pyytänyt lupaa asettaa perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää "lailliseen vastuuseen" sarkastisesta eläinvertauksesta eduskunnassa. Asiasta on kertonut viimeksi Yle uutisessaan Perussuomalaisten Juha Mäenpää poliisikuulusteluissa: En ole vastuussa siitä, miten sanani käsitetään – Kieltäytyi 9 kertaa kommentoimasta:

Mäenpää puhui eduskunnassa ensin maahanmuutosta ja heti tämän jälkeen vieraslajien torjunnasta tavalla, joka rinnasti turvapaikanhakijat vieraslajeihin.

–Täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: "Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä." Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa. Kiitoksia, Mäenpää sanoi eduskunnassa. 

Esitutkinnan jälkeen poliisi katsoi, että Mäenpään on syytä epäillä syyllistyneen menettelyllään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Kertoo jotain Mäenpäästä tutkintapyynnön tehneiden Demla-juristien ja valtakunnansyyttäjän stalinistisesta huumorintajuttomuudesta heidän ajaessa näin herkästi juttua, jota maailman värillinen enemmistö pitäisi naurettavana pikkusieluisuutena ja heitä halventavana paternalismina. Kunpa kyseessä olisikin vain tyypillinen poliittisesti korrekti tosikkomaisuus, niin mediankaan ei tarvitsisi toimia näin innokkaasti ajatusrikosfarssin kätilönä. Valitettavasti kyseessä ei ole pelkkä jakobiinisen yksisilmäinen huumorintajuttomuus vaan kylmän viileä stalinistinen metodi, jolla oikeuslaitoksen uusmarxillaiset politirukit haluavat toteuttaa pakkokeinoin totalitaristista etnomasokismia. Kuten Steve Sailer kirjoittaa viimeisessä esseessään "Civil Rights Gone Wrong", sodasta rasismia vastaan on hitaasti mutta varmasti tullut rasistista sotaa, jossa valkoiset määritellään rodullisesti alempiarvoisiksi. 

Punamädätystä vuosikausia seuranneille kansalaisille ei tullut yllätyksenä, että case Mäenpäässä vilahti juutalaispolitrukin pukinsorkka. Yksi johtavista tutkintapyynnön tekijöistä on nimittäin pahamaineinen "entinen" kommunisti ja SKP:n jäsen Martin Scheinin, joka toimii nykyään globalistien laskuun kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien professorina Firenzessä. Ilmeisesti jälkimarxilaisilla vallantunto on nykyään niin voimakas, että Scheinin voi avoimesti rehvastalla Stasin vasikoiden käyttämällä toimintatavalla:

Olin yksi niistä, jotka tekivät tutkintapyynnön Mäenpään vieraslajipuheesta. Mielestäni se edusti pahimman laatuista dehumanisointia suhteessa ihmisryhmiin, jotka mainittiin samassa puheessa. Kansanmurha alkaa tuollaisella puheella.

Tiettyjä retorisia koodisanoja käyttämällä ja kalteva pinta -virheargumentaatiolla Scheinin yrittää jymäyttää hyväuskoista kansalaista näkemään uhkaavan suden siellä missä sitä ei ole tulossakaan. Tosiasiassa Scheinin kuuluu itse siihen porukkaan, joka kieroutuneella tavalla ajaa suomalaisten ja muiden eurooppalaisten matalan intensiteetin kansanmurhaa eli kansanvaihtoa. Myös todellisia uuskolonialistien tekemiä murhia tapahtuu kuten tämän viikkoinen Hämeenlinnan tapaus osoittaa. Kantaväestöön kohdistuneet murhat ovat tulleet osittain mahdollisiksi juuri Scheinin kaltaisten Demla-juristien päästyä vaikuttamaan maan lainsäädäntöön ja virkamieskuntaan. 

Scheinin kohdalla kaksinaismoralismi on erityisen räikeää, sillä hän ei ole julkisesti tuominnut Israelin juutalaisten harjoittamaa syrjivää maahanmuuttopolitiikkaa, joka perustuu rodullisiin ja etnonationalistisiin periaatteeisiin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Scheinin reagoisi siihen, jos hänen ja Barbara Lerner Spectren näkemyksiä Euroopan "monikulttuurisesta välttämättömyydestä" sovellettaisiin Israeliin. Lähes kaikkien riemuksi tämä ajatuskoe on jo tehty hirtehisen hauskassa YouTube-videossa AntiRacist Hitler - "Divörsity is guut!" - Parody on Barbara Spectre. Video näkyy edelleen, joten on luultavaa, ettei Scheinin ole sitä nähnyt, koska muutoin se olisi jo poistettu hänen tehtailemiensa valitusten vuoksi.

Valtamediassa ollaan pääasiasiassa silitelty Scheinin päätä tämän "rohkeiden ulostulojensa" vuoksi. Siksi ainoat julkisuuskynnyksen ylittäneet kriittiset lausunnot kommunistiprofessorin oikeusvaltion vastaisista vaatimuksista on kuultu perussuomalaisten kansanedustajien riveistä. Mediassa eniten seurattu PS:n puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoo Facebookissa ääneen sen, mitä Ylen arvopohjalliset eivät halua veronmaksajille kertoa:

Professori Scheinin on toiminut myös Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä. Hänen sitoutumisensa sananvapauden kaltaisiin ihmisoikeuksiin erityisesti ja läntiseen demokratiaan yleisesti on heikkoa, ja hänen nykyinen toimintansa on tätä taustaa vasten johdonmukaista ja ymmärrettävää. Se, että verisen ideologian tukimieheltä kysellään mielipidettä yhtään mihinkään, on osoitus siitä, että Neuvostoliitto ei oikeasti kuollut vuonna 1991. Se vain vetäytyi saumoihin ja rakenteisiin odottamaan uusia tilaisuuksia.

VIHREIDEN OHISALON PITI VÄKISIN SAADA UMPIMÄDÄTTÄJÄ KIRSI PIMIÄ KANSLIAPÄÄLLIKÖKSI

Vihreiden khmerien usuttama verikoira Kirsi Pimiä.
Absoluuttinen kansanvihollinen.

Tämän maan politiikka on pullollaan seurauksista piittaamattomia naisidealisteja lähtien presidentti Tarja Halosesta aina Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiseen (sos. dem.). Heidän tuhotyönsä pahinta työsarkaa ovat olleet virkamiesnimitykset, joiden seurauksena maamme sai esimerkiksi v. 2010-2015 vähemmistövaltuutetuksi kansan enemmistön vankkumattoman vihollisen, RKP:n Eva Biaudetin. Poliittisella virkanimityksellä ylioppilas Biaudet valittiin ohi pätevämpien ehdokkaiden. 

Kenties tunnetuin tapaus sosialistisesta virkanimityksestä on demari Sirpa Viljasen nimitys kansliapäälliköksi toiselle kaudelle vuonna 2008. Tuolloin yksimielinen hallitus esitti tasavallan presidentti Tarja Haloselle virkaan Ilkka Laitista, mutta presidentti nimitti Viljasen jatkokaudelle, koska tämä fanaattisena monikultturistina ajoi Halosen mielestä parhaiten hänen tavoitteitaan.

Uusmarxilaiset naiset eivät voi houreisella idealismillaan sentään yksinään tuhota aikaisempien sukupolvien työtä, mutta kun heitä on valtioneuvostossa enemmistö, kansallinen katastrofi voi muhia jo hallituskauden ensimmäisenä vuotena. Varsinkin vihreissä riittää kiiluvasilmäisiä nuoria kympin tyttöjä, jotka ministeriksi päästyään tekevät enemmän tuhoa kuin taistolaiset kokonaisena vuosikymmenenä. Yksi sokeimmista idealisteista on vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, jonka pitkän tähtäimen mädätyssuunnitelmaan kuuluu virkamieskunnan vaihtaminen radikaaleihin utopisteihin. 

Juuri tänään tapahtui yksi maamme lähihistorian tuhoisimmista päätöksistä kun Ohisalo nimitti julkisuudelta vaietusta kovasta kritiikistä huolimatta kansaliapäälliköksi pahamaineisen vihreän khmerin, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän, ohi pätevämmän Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttarin. 

Ylen verkkosivujen uutisjutussa Ohisalo kiistää Pimiän valinnan olleen poliittinen virkanimitys: "Ehkä moni kommentaattori ei ole ymmärtänyt hänen laajaa cv:tään" politisoitunutta nimitystä käsitellään, mutta massoja saavuttavan television puolella siitä ei ollut mitään mainintaa. Tämän illan TV1:n pääuutislähetyksessä Pimiän valinta Anssi Pelttarin sijaan mainittiin vain lyhyesti eikä mitään muuta kerottu. Pelkkien tv-uutisten varassa elävät demarieläkeläiset ovat kotisohvillaan aututaan tietämättömiä millaisen seireenin Ohisalo lopulta valitsi johtamaan sisäministeriön hallintoa. Tuhovoimaaltaan Pimiän uusi toimivalta ylittää jopa Sirpa Viljasen ja Eva Biaudetin nimitykset.

Yle Watchin pitkästä muistista löytyy pari mainintaa Pimiästä ja ne kertovat kyseessä olevan väärentämättömän kansanvihollisen. Esimerkiksi kesällä 2017 Pimiä oli kutsunut yhdenvertaisuusvaltuutetun mandaatilla ensimmäistä kertaa poliisin osallistumaan virallisesti Helsinki Prideen. Samana vuonna HS:n Nyt-liite antoi Pimiälle vapaan foorumin julistaa absudia tasa-arvofundamentalismiaan. Haastattelussaan hän mm. totesi: "Sillä se, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Yle Watchin jutussa Median valitseman asiantuntijat harhaanjohtamassa kansaa Pimiän ja kumppanien fantasiat kumotaan yksi toisensa perään.

Pimiän valintaa on kommentoitu lähinnä somessa, koska kontrolloidussa valtamediassa kriittisiä puheenvuoroja ei ole juurikaan nostettu julkiseen keskusteluun. Erään osuvimman kommentin esitti Aalto-yliopiston Thomas Taussi, joka kirjoittaa Pimiästä Facebookissa näin: 

Hyvin etenee instituutioiden poliittinen marssitus. Tietyillä juridiikan aloilla ihmisillä tuppaa olemaan keskimääräistä enemmän vinoutuneita poliittisia ambitioita. Erityisesti "ihmisoikeusjuridiikka" on osoittautunut koodisanaksi, jonka välittömästä läheisyydestä löytyy aktivistihenkeä, jopa naamioitua radikalismia ja valmiiksi kavennetun sananvapauden nyyhkyperusteista problematisointia – toistaiseksi epävirallista uuskieltä säästelemättä.

Ylen uutisessa Pimiän pimeä radikalismi tietenkin sivuutetaan ja kerrotaan vain Ohisalon kaunisteleva tulkinta uuden kansliapäällikön pätevyydestä:

Kansliapäällikön valinnan perusteista kertovan muistion johtopäätöksissä kuvaillaan Pimiällä olleen ajallisesti lyhyempi kokemus johtotehtävistä kuin kahdella muulla kärkihakijalla, mutta vaakakupissa painoi Pimiän käytännössä osoittama johtamistaito sekä monipuolinen kokemus.  

– Valtioneuvoston piirissä esityksestä ei ollut mitään erimielisyyttä, eli en tiedä, mistä koko kohu syntyy, kun katsoo näitä ansioluetteloita. Jokainen voi nähdä, kuinka pätevä hakija tehtävään valittiin, Ohisalo toteaa.

Sisämisteri valehtelee päin naamaa, sillä uutisjutun lopussa hän tulee paljastaneeksi ideologiset motiivit nimityksen taustalla:

Valinnasta kertovaan muistioon olikin kirjattu hakijan kyky huomioida "hallitusohjelman painotukset". Pimiä on yhdenvertaisuusvaltuutettu, ja yhdenvertaisuus on myös yksi niistä asioista, joita Ohisalo haluaa sisäministerinä edistää – maan sisäisen turvallisuuden nimissä.  

– Sisäministeriö on sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö. Se pyrkii ohjaamaan yhteiskuntaa suuntaan, jossa ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus toteutuu ja rikollisuus vähenee. Tällaisessa kohdassa Pimiä on osoittautunut sopivimmaksi valinnaksi.

Vihreät ja muut sosialistit ovat ymmärtäneet virkamiesnimitysten tärkeyden, jolla on taattu oman agendan jatkuminen myös hallituskauden jälkeen. Suomessa tämä on valtava ongelma, koska järjestelmään ei voi vaikuttaa aidosti vaaleilla. Todellinen valta on ollut ja tulee jatkossakin olemaan punavihreydellä naisistetun virkamieskoneiston käsissä. Puhe Yhdysvaltojen "Syvästä valtiosta" onkin lasten leikkiä verrattuna Suomeen. Siellä sentään uudella presidentillä on oikeus vaihtaa koko hallinto, liittovaltion 4000 tärkeintä virkamiestä.

VIhreät ja demarit ovat jo nyt laskelmoineet, miten maan poliitikkaan voidaan vaikuttaa  suosion romahdettua ja hallituksen hajottua. Uudet virkanimitykset tähtäävät ennen kaikkea perussuomalaisten johtaman hallituksen kansallisen politiikan torppaamiseen. Kun sisäministeriötä johtaa vuosina 2020–2025 vihreä kansliapäällikkö ja supoa vuosina 2021–2026 vasemmistolainen päällikkö, perussuomalaisten on hankala ohjata hallinnonalan virkakoneistoa, vaikka puolueella olisi käsissään sisäministerin salkku.

Vihreiden lyömä viisivuotinen ässäkortti persujen ulkomaalaispolitiikan vesittämiseksi mahdollisella tulevalla hallituskaudella ei ole kuitenkaan vielä kirkossa kuulutettu. Kaikki riippuu Perussuomalaisten poliittisesta osaamisesta, joka on toistaiseksi vielä arvoitus. Kun pelataan kovaa peliä Suomen tulevaisuudella, persut voisivat antaa hankalalle virkamiehelle yksinkertaisesti potkut vaikka luottamuspulaan vedoten. Sitä paitsi ammattitaitoisella poliittisella valtiosihteerillä voi johtaa ministeriön valmistelua ohi kansliapäällikön. Politiikan pelissä vaihtoehtoja on monia, joten jos persut pelaavat jatkossa korttinsa oikein, saattaa vihreät poistua pelipöydästä tyhjin käsin.


                                                        **************************


Läntisen pallonpuoliskon globalisti-eliitin virallinen yhteinen uskonto rahan ohella on holokaustikultti. Viimeksi tänään tuo kansojaan halveuksuva "eliitti" sai totetuttaa uskontonsa rituaaleja Israelin Jerusalemissa. Tämänkertaisen yhteisen epäjumalanpalveluksen syynä oli liittoutuneiden 75 vuotta sitten tapahtunut tunkeutuminen Auschwitzin keskitysleiriin. 

Ylen uutisessa Kymmenet valtiojohtajat muistivat holokaustin päättymistä Jerusalemissa – Niinistö laski Suomen seppeleen, Putin esitti maailman viiden suurvallan huippukokousta "maailman johtajat" esittivät toinen toistaan nöyristelevämpiä palvontamenoja juutalaisille. 

Ydinasevaltio Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu lietsoi tänä sopivana hetkenä vihaa Irania vastaan, koska se näyttää olevan ainoa este juutalaisvaltion täydelliselle hegemonialle Lähi-idässä. Viestin tarkoituksena oli kiristää Yhdysvalloilta ja länsimailta lisää veromiljardeja Israelin sotakoneistolle. Juutalaispankkiirien juoksupojat kuten Ranskan – mutta ei ranskalaisten – presidentti Emmanuel Macron vannotti puolestaan palvelevansa juutalaisia yli muiden ryhmien. Hänelle maahan päästetettyjen muukalaisten ranskalaisviha ja väkivalta ei ole edes mainitseminen arvoinen ongelma, mutta pienikin perusteltu kritiikki juutalaisista on anteeksiantamaton teko.

Suomessa poliittiset kommentaattorit eivät ole osanneet arvioida "Aushcwitzin muistopäivää" muutoin kuin ajat sitten muokatun poliittisen sapluunan lävitse. Siksi on virkistävää lukea Markku Siiran geopoliittista blogia, jossa pakonomainen holokaustimuistelu nähdään osana nykypäivän historiapolitiikkaa.

ISOSISKO-VALTION MÄRKÄ UNI: UUSI AUTOSI TIETÄÄ SINUSTA ENEMMÄN KUIN KUVITTELETKAAN

Asenteellisuudestaan ja valikoivuudestaan huolimatta Yle Uutiset nostaa pinnalle ajoittain asioita, joita se tarkastelee avoimen kriittisesti ilman viherpunalasejaan. Eräs tällainen aihe  on nykytekniikan mahdollisuus kerätä tietoja kansalaisista ilman että kohteet tietävät urkinnasta mitään. 

Yle uutisten verkkosivuilla toimittaja Marcus Ziemann on ottanut esimerkikseen tietojen keräämisestä autot, jotka poimivat informaatiota, josta autossa istuvilla ei ole aavistustakaan. Asia ei ole aivan uusi, sillä edellisellä ministerikaudella keskustalainen sisäministeri Anne Berner ehdotti autoihin GPS-seurantaa, jotta sen avulla olisi voitu siirtää verotuksen painotusta polttoaineiseen. Tosiasiassa GPS-tiedot olisivat antaneet tilaisuuden valvoa kansalaisia missä he kulloinkin liikkuvat. Jo pelkkä Bernerin ehdotus kertoo nykyisen "eliitin" pelokkaasta epäluottamuksesta kansalaisiaan kohtaan. Tämän jos minkä pitäisi olla hälytysmerkki kansalaisille, että maan poliittisessa johdossa ja virkamieskunnassa on sitä vastaan vehkeilevä klikki, jonka intressit ovat Suomen ulkopuolella.

Kylmääviä Vuonna 1984 -mielikuvia tuovassa uutisartikkelissa Analyysi: Auto tietää missä olet, miten ajat ja kenelle soitat – Autonvalmistaja saa sinusta enemmän tietoa kuin haluaisit kerrotaan melko seikkaperäisesti, mitä urkintamahdollisuuksia uudet autot sisältävät. Vaikka Ziemanin jutussa ei asiaa käsitelläkään, mielenkiintoisinta autojen valvontatekniikassa on se, kenen käsiin tiedot lopulta päätyvät.

Saksan 21 miljoonan jäsenen ADAC muistuttaa toistuvasti, että lopulta vain autonvalmistajat tietävät, mitä kaikkea tietoa autoista kerätään ja lähetetään eteenpäin. Koska valmistajilta läpinäkyvää tietoja ei saa, pyysi autoilijoiden edunvalvoja ulkopuolisia asiantuntijoita tutkimaan neljää eri autoa.

Häiritsevää uutisartikkelissa ovat autotietokoneen hankkimat tiedot, joita voidaan käyttää tulevaisuudessa liikennerangaistusten perusteena kuten silloin, onko turvavyö ollut päällä vai ei. Pahinta on kuitenkin se, että tietoja voidaan käyttää aivan muuhun tarkoitukseen kuin itse ajamisen kontrolloimiseen:

Esimerkiksi nykyään yleiset kuljettajan virkeyttä auton sisällä seuraavat silmänliikekamerat rekisteröivät, minne kuski katsoo. Kun samaan aikaan auton ulkopuolen kamerat ja GPS-signaali seuraavat, missä auto liikkuu, voitaisiin vaikkapa tienvarsimainoksen ostaneelle yritykselle myydä tietoa, kuinka moni autoilija loi katseen mainokseen.

(...) Mutta kuluttajan kannalta on ikävämpää, jos autonvalmistaja saa autoilijan tietämättä hänestä intiimiä tietoa. Tällainen tiedonsiirto on mahdollinen esimerkiksi, kun autoilija synkronoi matkapuhelimensa tiedot auton järjestelmiin bluetooth-yhteydellä.

Ehkä oudoin yksityiskohta jutussa on kohta, jossa kerrotaan autotietokoneen keräävän tietoa myös siitä, mitä cd-levyjä autossa kuunnellaan. Mikä taho hyötyy tällaisesta tiedosta?  Sitä ihmettelee toimittaja, joka ei halua huomata ilmeistä käyttömahdollisuutta tämänkaltaisessa informaatiossa. Ei tarvitse olla vainoharhainen ymmärtääkseen, että esimerkiksi Suojelupoliisi ja globalistiset tiedustelupalvelut voisivat tunnistaa poliittiseen nykymenoon nuivasti suhtautuvat kansalaiset seuraamalla heidän yksityistä musiikkimakuaan. Kun RAC-levy pyörähtää auton cd-pesässä, voisi tiedon saanut salainen poliisi rekisteröidä ainakin kuskin poliittisesti epäilyttävien kansalaisten aina vain kasvavaan joukkoon:

Ja joskus auton järjestelmästä saattaa löytyä tietoa, jonka syytä on vaikea edes ymmärtää. Miksi autonvalmistaja haluaisi tietää, mitä CD-levyjä autossa kuunnellaan?

Yksityisyyden kunnioittaminen kuului takavuosikymmeninä liberaalidemokratian perusnormeihin, mutta nykyään siitä ollaan luopumassa erilaisin verukkein, joista suurin osa on toki varsin viattomia. Yleensä yksityisyyden loukkaamista perustellaan elämää helpottavilla asioilla, joita uusi tekniikka mahdollistaa. Valvonnan puolustajat perustelevat tietojen keräämistä myös sillä, ettei rehellisillä kansalaisilla pitäisi olla mitään salattavaa:

Vanha auto ei kerää eikä lähetä sijaintitietoja, eikä ainakaan tallenna toimia auton ohjaamossa. Rikollisetkin tietävät, että moderni auto tietää liikaa. Jos haluaa häivyttää jälkiään, onnistuu se paremmin prepaid-liittymällä ja vanhalla autolla.

Argumentti valvonnan hyödyllisyydestä sillä perusteella, ettei se haittaa "rehellistä kansalaista" sotii kaikesta huolimatta yksityisyyden kunnioittamisen perusarvoa vastaan. Lisäksi tässä argumentissa jää sanomatta, että nykytekniikalla kerätään kansalaiselta yksityisiä tietoja, jotka eivät liity mitenkään rikollisuuteen vaan hänen legitiimin poliittiseen vakaumukseensa.  Suuryhtiöiden tietoja mahdollisesti hyödyntävällä (syvällä) valtiolla on suurella varmuudella houkutus kerätä kansalaisista tietoja, joilla arvioidaan henkilön poliittista uhkapotentiaalia hallitsevalle vasemmistoliberaalille järjestelmälle. 

Asian saaman julkisuuden vuoksi EU:ssa teeskennellään huolestunutta kansalaisten perusoikeuksien turvaajaa:

EU:n komission odotetaan mahdollisesti jo tänä vuonna tekevän aloitteen, jotta autojen tiedonsiirrolle saataisiin kaikkia koskevat reilut pelisäännöt.

Tällaiset aloitteet eivät kerro mitään mitä todellisuudessa tehdään kulissien takana. Direktiiveistä huolimatta valtioiden sisäiset turvallisuuspoliisit saavat jo nyt suuryrityksiltä tietoja käyttöönsä. Tämä on näkynyt erityisesti matkapuhelinten salaisessa teknologiassa, jonka avulla kerättyä tietoa on annettu tiedustelupalvelujen käyttöön.  Vaikka ilmiö tunnetaan lähinnä Yhdysvalloissa, olisi silti outoa, elleivät EU:n sitoutuneet maat käyttäisi tiedusteluissaan yritysten keräämää informaatiota kansalaisista omiin tarkoituksiinsa.

                                                      ************************

Yle Radio 1, perjantaina 17.1.2020, Ruben Stiller: Salaliittoteorioiden suloinen maailma 

Apua! Paranoidit ajavat minua takaa. Soros hallitsee koko maailmaa. Hillary Clinton ja kumppanit organisoivat pizzaravintolan takahuoneessa lapsia hyväksikäyttävää verkostoa. Miksi salaliittoteoriat valloittavat maailmaa? Ruben Stillerin ohjelmassa puretaan vanhoja salaliittoteorioitar ja keksitään uusia. Vieraina ovat tutkijatohtori Tuukka Ylä-Anttila ja tiedetubettaja, teologian tohtori Ville Mäkipelto.

Linkki ohjelmaan.

Hajaantukaa, kaikki on hallinnassa, täällä ei ole mitään nähtävää! Puolijuutalaisella Ruben Stillerillä on vahvan heimoidentiteettinsä vuoksi ilmiselvät motiivit osoittaa salaliittoteoriat naurettavaksi vainoharhaisuudeksi. Esimerkkeinä hän käyttää helposti kumottavia olkiukkoja, joita eivät esitä muut kuin marginaalin marginaalissa viihtyvät nettitrollit. Ehkäpä siksi, että ikävät totuudet jäisivät niiden alle.

Monet Stillerin väittämät "salaliittoteoriat" eivät ole sen enempää salaliittoja kuin teorioitakaan, sillä ne tapahtuvat täysin avoimesti tässä maailmassa. Siksi on epärehellistä puhua esimerkiksi juutalaisten kiistämättömästä mediavallasta "salaliittona", koska tuon vallan todentaminen on kaikkien saatavilla olevaa avointa tietoa. Mikään virallinen lähde ei kiistä, edes juutalaisten omat, etteivätkö juutalaistaustaiset henkilöt de facto omista Yhdysvalloissa suurinta osaa tiedotusvälineistä mukaan lukien Googlen, Facebookin, YouTuben, Wikipedian ym. Ainoa salaliitto on väittää avoimen ja vahvistetun tiedon esittämisen olevan salaliittoteoria.