JUUTALAISKRIITTISYYS ON POLIITTISELLE ELIITILLE PERISYNTI JOSTA EI VOI VAPAUTUA

Länsimaiden globalistinen poliittinen luokka ja mediaeliitti viettävät tänään 27. tammikuuta holokaustiuskontonsa merkkipäivää, jota tavan kansalle tyrkytetään nimellä vainojen uhrien muistopäivä. Käytetystä yleisnimikkeestä huolimatta muistopäivä on varattu käytännössä yksinoikeudella vain juutalaisille. Tämä johtuu siitä, ettei  esimerkiksi Ukrainan kansanmurhan uhreilla ja Kamputsean kommunistidiktatuurissa kuolleiden jälkeläisillä ole merkittävää mediaomistusta, jolla voisi tuoda esiin omaa historiaa suurelle yleisölle.

Juutalaisten toisessa maailmansodassa kokemasta kansanmurhanyrityksestä muistutti klo 18 Ylen tv-uutiset (kohdasta 09:20 min. eteenpäin). Uutistenlukija Hanna Visala kertoi Saksan liittopäivien muistotilaisuudesta, jossa puheenjohtaja Bärbel Bas muistutti, "ettei juutalaisvastaisuus ole jäänyt historiaan". Bärbel Bas:

Antisemitismi on keskuudessamme. Se ei ole vain yhteiskunnan laitamilla ja tietämättömyydessä. Se ei ole netin yksittäisiä juutalaivastaisia trolleja. Se on koko yhteiskunnan ongelma. Juutalaisvastaisuus on sisimmissämme. 

Virallisen narrativin mukaan juutalaisten ja ei-juutalaisten eturistiriidoissa juutalainen on tilanteesta riippumatta aina syytön, sillä muu olisi antisemitismiä. Basin lausunto kertoo paljonpuhuvasti, kuinka anglosionistisen miehitysvallan alaisuudessa toimiva Saksan poliittinen johto matelee juutalaisen ylivallan edessä. Samalla se on osoitus kaikkiin eurooppalaisiin iskostetusta patologisesta asenteesta, jossa mitkään myönnytykset juutalaisille eivät ole riittäviä, koska pois pesemättömän perisynnin tapaan "juutalaisvastaisuus on sisimmissämme". On selvää, että etnisessä nollasummapelissä valkoisten etnomasokismi on juutalaisten sisäryhmäetua valvoville sionisteille mitä edullisin tilanne.  

Vaikka onkin tärkeää keskittää huomio siihen, mitä negatiivisia asioita eurooppalaiset ovat valtavan propandakampanjan seurauksena alkaneet uskoa itsestään, vielä tärkempää olisi tarkastella, millaisia ikäviä asioita juutalaiset ovat alkaneet uskoa ei-juutalaisista. Valitettavasti kontrolloidussa mediassa ei ole mahdollisuutta keskustella avoimesti juutalaisten kielteisistä asenteista ja pyrkimyksistä ei-juutalaisia kohtaan. Tosin valveutunelle kansalaisille asia on käynyt helposti selväksi seuraamalla millaista politiikkaa vaikutusvaltaiset juutalaiset harjoittavat ei-juutalaisten kohdalla. 

Sionistit ja liberaalijuutalaiset ovat olleet eturintamassa käsi kädessä ajamassa massiivista maahanmuuttoa (paitsi Israeliin), monikultturismia ja perhevastaista lgbt-ideologiaa. Nämä ideologiat ja poliittiset päätökset ovat olleet yksiselitteisen haitallisia valkoisille kansakunnille. Kyse on tietenkin vuosituhansisesta vihasta eurooppalaisia kohtaan, mutta ennen kaikkea tässä on kysymys juutalaisen sisäryhmän kilpailusta resursseista ja vallasta. Siinä ei ole sinällään mitään moraalisesti väärää, kunhan vain sama oikeus suotaisiin myös eurooppalaisille! 

Koska tätä oikeutta ei suoda vapaaehtoisesti, eurooppalaisten täytyy itse vapautua kahleistaan. Kuten olemme nähneet, kansoistaan vieraantunut vihamielinen eliitti julistaa tuollaisen vapaudenkaipuun "populismiksi", "nationalismiksi", "fasismiksi" tai "antisemitismiksi" tapauksesta riippuen. Selvää kaikille on vain se, että niin kauan kuin nykyeurooppalaisia hallitaan perusteettomalla syyllisyydellä, he pysyvät alistettuina ja etnisen itsetuhon tiellä. Siksi taistelu holokaustipropagandasta ja sen vastustamisesta tulee pysymään keskeisenä eurooppalaisena kohtalonkysymyksenä.

                                                      *************************

Yle TV1, keskiviikko 26.1.2021 klo 19.00, Historia: Päivä Auschwitzissa (12)

Miltä näytti Auschwitzin keskitysleirillä toukokuussa 1944? Ohjelmassa perehdytään valokuvien kautta yhden toukokuisen päivän kulkuun sekä vankien että vartijoiden näkökulmasta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Ylellä on loppumattomat natsidokumenttien arkistot ja jos ne pääsevät jatkuvan toiston jälkeen kulumaan, aina voi tilata uutta propagandamateriaalia EU:sta ja Yhdysvalloista. Sen verran ahkeraan rattaat holokaustiteollisuudessa pyörivät, että illan pakollinen holohöpötys on miehitetystä Saksasta vain parin vuoden takaa. Ohjelman lähetysajoissa on ajateltu myös muistikatkoksista kärsiviä demarieläkeläisiä, sillä tarina tulee ensi lauantaina 29.1. uusintana klo 09.05.

ALUEVAALIT DEMOKRATIAILVEILYN JA BYROKRATIAVALTION RIEMUVOITTO

Viime sunnuntaina käydät ensimmäiset aluevaalit osoittivat jo äänestysprosentillaan tarpeettomuutensa. Yli puolet äänestysikäisistä (52,5%) jätti äänestämättä, mikä kertoo, ettei maakuntahallinnolla ja sosiaali- ja terveyshallinnon uudistuksella ole kansan enemmistön antamaa mandaattia. Ylimääräisen hallintohimmelin rakentamisesta näyttää olevan kiinnostuneita enimmäkseen naiset, koska verorahoituksen varassa toimiva byrokratia suosii eniten heitä. Aihe on valtamediassa tabu siitä huolimatta, että yleisesti tiedetään naisten saavan enemmän tulonsiirtoja (mkl. terveydenhoito) kuin miehet, vaikka he tuovat keskimäärin miehiä vähemmän rahaa verokassaan. Sosialistista byrokratiavaltiota kannattavassa Ylessä naisvaltuutettujen enemmistö otettiin tietenkin ilolla vastaan, josta kertoo agendauutinen Näin aluevaaleissa tehtiin historiaa: enemmistö valituista on naisia, ja tutkijan mukaan yksi syy on se, että vaaleihin lähdettiin puhtaalta pöydältä.

Ensimmäisten aluevaalien äänestäjäkunta koostui suurelta osin järjestelemään luottavista "tolkun ihmisistä", mikä näkyi perinteisten valtionhoitopuolueiden voittona. Vaikka Helsinki ei ollutkaan mukana vaaleissa, se tuskin olisi muuttanut valtakunnallista tulosta, jossa Kokoomus sai äänipotista 21,6 prosenttia, SDP 19,3 ja Keskusta 19,2 prosenttia. Vanhan vallan puolueille vaalitulos oli mieluisa, koska se sinetöi niiden keskinäisen poliittisen sopimuksen. Jo paljon ennen vaaleja perinteinen valtakolmikko suhmuroi keskenään ja ajoi eteenpäin Sote-uudistusta, jota kansan enemmistö ei kalliina ja turhana ole halunnut. 

Kolme suurta saivat sote-uudistuksen keskinäisessä diilissään kukin jotain itselleen, mikä kaikki on lopulta pois veronmaksajien selkänahasta. Kokoomusta rahoittavat yksityiset lääkäripalvelut saivat valtavat markkinat, Kepu omat maakuntahallintonsa ja demarit lisää verorahoitteista byrokratiaa. 

Alhaista äänestysprosenttia voivottelevat Ylen asiantuntijat ovat tuskin aidosti harmissaan lopputuloksesta, sillä heillekin näyttää olevan tärkeintä sote-uudistuksen runttaaminen väkisin läpi. Asiantuntijoiden tyytyväisyyttä lisää myös persujen vaalimenestyksen notkahdus, vaikka vihreiden tappio samalla hieman kismittääkin. 

Ylen uutisessa Aluevaalien äänestysprosentti jäi matalaksi – tutkija: "Demokratian eriarvoistuminen näkyi erityisen räikeästi" Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass selittää puolestaan alhaisen äänestysaktiivisuuden olevan merkki "eriarvoistumisesta":

– Aluevaaleissa näkyi erityisen räikeästi edustuksellisen demokratian elitisoituminen ja eriarvoistuminen. Hyvinvointialueille valittiin nyt hyvinvoivien äänestäjien toimesta hyvinvoivia valtuutettuja, Wass tiivistää.

On toki totta, että äänestämässä kävivät eniten nykymenoon tyyväiset korkeasti koulutetut, demarieläkeläiset ja hyvin toimeentulevat kansalaiset, mutta tämä ei selitä mitenkään sitä, miksi enemmistö jätti äänestämättä. Ylen jutussa jää kertomatta se ilmeinen totuus, että valtaosa kansalaisista yksinkertiaisesti antoi epäluottamuslauseensa sutena synteelle sote-uudistukselle. Toisin kuin Yle asiantuntijat antavat jutun lopussa ymmärtää, äänestämättömyys ei johtunut Persujen ja vihreiden kyvyttömyydestä saavuttaa äänestäjäkuntaansa, vaan yksinkertaisesti siitä, että nukkuvat eivät halua kasvavaa byrokratiaa, jolla elätetään poliittisten broilerien loisluokkaa.

Maakuntauudistuksen jatkokehittelyssä enemmistö politiikoista kannattaa aluevaltuutoistoille omaa verotusoikeutta, joka on jo valtiolla ja kunnilla. Samalla he ovat luvanneet, ettei uusi hallintokerros lisää kansalaisten verorasitetta, sillä tietty verotus siirtyisi vain pois valtiolta maakuntahallinnoille. 

Suomalaisia himoverottavan byrokratian tuntien tällaisiin lupauksiin on yhtä vaikea luottaa kuin "väliaikaiseen" autoveroon. Jos ja kun maakuntahallinnot saavat verotusoikeutensa, voi olla varma, että kansalaisten yleinen verotaakka vain kasvaa jo pelkkien byrokraattisten kustannusten vuoksi. Byrokratiakäsitteen luonut Max Weber (1864-1920) huomasi jo varhain modernin valtion byrokratialla olevan tapana tehdä itsestään korvaamaton siinä määrin, että se vain paisuttaa itseään seurauksista piittaamatta. Näillä vaaleilla yritetään nyt legitimoida Weberin manitsema hallinnollinen ikiliikkuja, kunnes veronmaksajat on verotettu kuolikaaksi.

VEHKOO-OIKEUDENKÄYNNIN KUMOAVA PÄÄTÖS – VAIN TOIMITTAJILLA TÄYSI SANANVAPAUS

Professori Matti Tolvasella on syytä hymyyn kun oikeuden 
sijaan poliittinen väri voitti Johanna Vehkoon jutussa.

Kun tiedotusvälineiden ja hallitsevan nomenklatuuran edustajat puhuvat julkisuudessa ääni väristen oikeudesta sananvapauteen, he tarkoittavat tällä tietenkin vain toimittajia ja muita julkisen sanan virallistettuja käyttäjiä. Tätä kantaa edustaa myös politisoitunut korkein oikeus, joka vapautti kunnianloukkauksesta syytetyn toimittajan kansalaisvaikuttaja Junes Lokkaa vastaan käydyssä oikeusprosessissa. Asiasta kertoo Ylen uutinen Korkein oikeus kumosi toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomion – Vehkoo: "Kyse ei ole vain minun sananvapaudestani".  

Korkeimman oikeuden mukaan toimittaja Johanna Vehkoo ei syyllistynyt kunnianloukkaukseen hänen nimitettyä oululaista ex-kaupunginvaltuutettua Junes Lokkaa muun muassa rasistiksi ja natsipelleksi. Korkein oikeus ei arvioinut tapausta sinällään, vaan perusti tuomion vastaajan aikaisempiin sanomisiin:

– Ottaen huomioon Lokan julkisuudessa esittämät tiettyjä ihmisryhmiä halventavat ja vihamieliset kannanotot, kirjoitusta kokonaisuutena arvioitaessa siinä käytettyjen ilmaisujen ei katsottu selvästi ylittäneen sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, toteaa KKO tuomiossaan.

Sen sijaan syytettynä olleen toimittaja Johanna Vehkoo poliittista taustaa ei arvioitu mitenkään, vaikka hänen solvauksesta kytkeytyvät vahvasti julkisanottuun suomalaisvihamielisyyteen ja miesvihaa lietsovaan ideologiaan. Yle uutisessa tällä yksipuolisella "faktantarkastajalla" oli vielä otsaa hurskastella päätöstä sananvapauden voittona aitoon neuvostotyyliin:

– Ei ole kyse vain minun sananvapaudestani vaan kaikkien sananvapaudesta: voidaanko puhua äärioikeistosta ja sen toiminnasta vapaasti tilanteessa, jossa sen uhka on nousussa. Selkeästi Suomessa on ollut tarvetta tällaiselle ennakkopäätökselle.

Rasistiksi ja natsipelleksi leimaaminen on siis Vehkoon mielestä normaalia yhteiskunnallista keskustelua äärioikeistosta, johon kaikilla, erityisesti toimittajilla, pitää olla oikeus. 

Vihamielisen eliitin halussa oleva valtamedia on jo pitkään demonisoinut kansallismielisyyttä ja nähnyt vainoharhaisesti kaikkialla "äärioikeistoa", mutta Vehkoon mukaan tämäkään kampanjointi ei vielä riitä. Hänen mielestään toimittajilla pitää olla myös oikeus nimitellä kaikkia kansallismilelisiä, varsinkin silloin kun ne haastavat hegemonisen vasemmistoliberalismin ja niiden levittämät valtavirtavalheet ja pimitykset (mm. Lokan paljastukset Oulun rotumuukalaisten raiskausepidemiasta). 

Korruptoituneen median ylistämä mutta kansan keskuudessa pahamaineisena äärivasemmistolaisena agendatoimittajana syystä pidetty Vehkoo tuskin peräänkuuluttaisi samaa tarvetta korkeimmman oikeuden ennakkopäätökselle, mikäli  nimittelyn kohteena olisi petoksellinen vasemmisto, laittomat maahantulijat, islamilaiset fundamentalistit ja vaikutusvaltaiset juutalaiset. 

Samaa kaksinaamaisuutta edustaa punaisen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Ylen uutisessa "Tämä oli sananvapauden voitto" – rikosoikeuden professorin mukaan toimittaja Johanna Vehkoon vapauttava tuomio ohjaa nyt lainkäyttöä voitonriemua uhkuva yliopistopoltirukki katsoo, että "varsin leimaavienkin ilmaisujen käyttäminen voi olla sallittua silloin, kun sen katsotaan liittyvän yhteiskunnalliseen tai poliittiseen keskusteluun". Muuttujat muutettuina Tolvasen näkemyksen pitäisi pysyä samana, mutta näinhän ei tietenkään ole kun syytetyn poliittinen väri muuttuu. 

Tämä on näkynyt mm. hänen intonaan puolustaa syyttäjää oikeusprosessissa, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä syytetään homoutta arvostelevan Raamatun lainauksen käytöstä mielipidekirjoituksessaan. Ylen uutinen Tutkijat kummeksuvat: Päivi Räsänen yrittää käydä oikeutta mediassa mielenosoitusten saattelemana ennen käräjiä on julkeudessaan mitä härskein, sillä siinä juuri professorit käyvät julkisuuden kautta itse oikeutta kansanedustajaa vastaan. Lainsäädäntöämme vääristäneeseen äärivasemmistolaiseen lobbausjärjestö Demlaan kuuluneen Tolvasen kitkerä asenne Räsäsen tapausta kohtaan kertoo, ettei hän panisi pahakseen jos kansanedustaja tuomittaisiin ajatusrikoksesta. 

Aikaisemmin Tolvanen on osoittanut tyytyväisyyttään Ilja Janitskinin saatua poliittisen sananvapaustuomion MV-lehdestä. Professorin poliittisesti valikoivasta sanavapauskäsityksestä kertoo niin ikään tapaus, jossa hän oli median ajojahdin tukemana ensimmäisenä vaatimassa Perussuomalaisten nuorille tuomiota järjestön käytettyä sananvapauttaan poliittisessa twiitissään. 

Tolvaselle sanavapaus tulee tärkeäksi vasta silloin kun sillä pitää turvata äärivasemmistolaisten toimittajien oikeus solvata poliittisia vihollisiaan. Vehkoon tapauksesta hän toteaa tahattoman orwellilaisesti ylimmän oikeusasteen ratkaisun olevan "sananvapauden kannalta erittäin myönteinen":

– Käräjä- ja hovioikeus painottivat enemmän kunnian suojaa ja korkein oikeus taas sananvapautta. Mielestäni tämä korkeimman oikeuden ennakkopäätös on sananvapauden voitto. Se varmasti tulee ohjaamaan syyttäjien ja tuomioistuinten toimintaa.

Professori on varmasti oikeassa siinä, että päätös tulee ohjaamaan jo entisestään politisoituneiden ja vapaamuurirvelikytköksisään tunnettujen syyttäjien ja oikeusistuimien toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nyt mielivaltainen äärioikeistolaiseksi leimaaminen saa virallisen syytesuojan kuin missä tahansa totalitaristisessa valtiossa, jossa poliittisesta oppositiosta tehdään vapaata riistaa. Tilanne ei eroa mitenkään Neuvostoliitosta: sananvapaus suodaan vain virallista valhetta toitottaville toimittajalle kun taas tavallinen kansalainen saa varoa sanojaan.

"ÄÄRIOIKEISTON TERRORIUHKA" LÄSSÄHTI PANNUKAKUKSI

Supon päällikkö Antti Pelttari (Kokoomus)

Viime joulukuun alussa Lounais-Suomen poliisi piti salamavalojen säihkeessä tiedotustilaisuuden, jossa Suojelupoliisin asiantuntija, erikoistutkija Eero Pietilä, kertoi ensimmäisestä kotimaisesta terroriteon valmistelun epäilystä. Poliisi oli pidättänyt viisi nuorta kankaanpääläistä nuorta miestä, jotka oli määrätty tutkintavankeuteen. Tuolloin Yle uutiset kertoi Supon analysoineen esitutkinnan aikana saatua materiaalia. Tutkija Pietilän mukaan vangittujen aatemaailma on akselerationismiksi kutsuttu ideologia, jossa ihannoinaan äärioikeistolaisia terroristeja. Median ja Pietilän virheellisesti ideologiaksi kutsuman akselerationalistisen metodin sanotaan leviävän verkossa.

Tiedotustilaisuus oli medialle aikainen joululahja. Vasemmistolais-globalistiselle arvomaailmalle kallellaan oleva valtamedia pystyikin vain vaivoin peittelemään riemuaan, sillä nyt oli löytynyt vihdoin todiste™ kansallismielisyyden uhasta "moniarvoiselle Suomelle". 

Analyyttiset uutisten seuraajat löysivät kuitenkin heti aukkoja poliisin politikoivasta tiedotuksesta ja etenekin median spekulatiivisista tulkinnoista.  Kummastusta herätti varsinkin se, että kyse ei ole tuoreesta tapauksesta, vaan epäillyt olivat saman asian vuoksi vangittuina jo alkuvuodesta 2020. Miksi nuoret sitten pidätettiin uudestaan? Vai oliko poliisilla uusia todisteita vangitsemisille? Nämä kysymykset ohitettiin täysin julkisessa keskustelussa, koska niiden avaaminen olisi voinut osoittaa koko tapauksen olevan suutari. 

Lietsotun hysterian keskellä tosiasiat eivät tunnetusti pääse esiin eikä järjen ääni kuulu, joten hämmentynyt kansa sai vasta tänään tietää tapauksen todellisesta luonteesta, kun Satakunnan kärjäoikeus vapautti loput neljä epäiltyä. Käräjäoikeuden vapautuspäätös ja sen perusteet tuodaan pitkin hampain esiin Ylen uutisessa Kankaanpään terrorismirikoksesta epäillyt vapautettiin: poliisilla ei riittäviä perusteita vangitsemisten jatkamiselle – tutkinnanjohtaja yllättyi:

Satakunnan käräjäoikeus sanoo tämän päivän tiedotteessaan, että pakkokeinolain 2 luvun 8 §:n mukaan rikoksesta pidätettyä tai vangittua, joka on päästetty vapaaksi, ei saa uudelleen pidättää samasta rikoksesta sellaisen seikan nojalla, joka on ollut viranomaisen tiedossa sen päättäessä pidättämisestä tai vangitsemisesta.

Käräjäoikeuden mukaan poliisi ei ole esittänyt hakemuksen tueksi sellaisia uusia seikkoja, joiden perusteella epäiltyjen vangitsemista voisi jatkaa. Lisäksi käräjäoikeus toteaa, että asiassa ei ole sotkemisvaaraa.

Ylessä ei oltu vapauttamispäätöksestä mielissään ja se antaakin uutisensa lopussa puheenvuoron tutkinnanjohtaja Toni Sjöblomille, joka harmittelee vapauttimisen hankaloittavan kuulustelujen järjestämistä. Sen sijaan huomiotta jää kokonaan poliisin arvelluttava menettely, jossa se ilman uusia todisteita piti kankaanpääläisnuoria tutkintavankeudessa samasta tapauksesta, jossa se oli joutunut vapauttamaan epäillyt jo vuonna 2020.

Tutkinta ääroikeistolaisesta terrorismista haiskahti kaukaa jo joulukuussa, koska tiedotustilaisuudessa oli mukana sisäministeriön työrukkanen Suojelupoliisi. Toisin kuin entisinä aikoina Supo ei valvo ensisijassa enää Suomen sisäistä ja ulkoista turvallisuutta, vaan pyrkii lähinnä palvelemaan kulloistakin hallitusvaltaa. Koska viime aikaiset hallitukset pitävät kansallismielisiä vihollisinaan, ovat poliisi ja Supo aloittaneet mielivaltaisilla laintulkinnoillaan ajojahdin kansallista oppositiota vastaan. Tunnetuin esimerkki tästä on Pohjoismaisen vastarintarintaliikkeen lakkauttaminen "rasismin lietsomisen vuoksi", vaikka järjestö ei saanut edes tutkintapyyntöä kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta. 

Kankaanpääläisnuorten  autotallikerhon nostaminen tikun nokkaan kertoo sisäministeriön halusta luoda poliittisesti hyödyllinen maan sisäinen vihollinen. Koska hallitus on halunnut pestä kätensä poliittisesta ajojahdista, se on antanut tehtävän poliisille ja Supolle, jotka työtä käskettyä polkaisivat kuin tyhjästä suomalaisen äärioikeistoterrorismin uhan. Kansalaisten säikyttämiseksi ne järjestivät joulukuussa valtaisan medianäytöksen, jotta kotimainen terroriuhka näyttäisi todelliselta. 

Tuota operettinäytössä katsellessa kriittiset kansalaiset näkivät heti, että keitos on tehty laihoista antimista, mutta pantu sen verran näyttäyvästi esille, että se laukaisi Ylen natsidokumenteilla itsensä indoktrinoiduissa demarieläkeläisissä ehdollistetun refleksin. Seuraisipa tapauksen käsittelystä myöhemmin mitä tahansa, valtamediassa tiedettiin, että typerrytettyyn massaan se synnytti vahvan muistijäljen. Tässä mielessä lavastukseksi paljastuva terroriuhka palvelee kansaa vastaan käytävän psykologisen sodankäynnin eli infromaatiovaikuttamisen tarpeita.

Silti Ylen pettymystä käräjäoikeuden päätöksestä ei voi olla huomaamatta. Joulukuun ilouutiseen verrattuna tämän päiväinen uutisointi varsinkin televisiossa on ollut silmiin pistävän niukkaa. Pettymyksen lisäksi tähän on syynä haluttomuus kertoa suurella volyymilla kansalle, että kotimainen terroriuhka oli alusta alkaen viranomaisten luoma kupla, joka nyt puhkesi. Koska tämä tapaus odotetusti suli, Supon ja Ylen täytyy miettiä uudelleen mistä löytää lisää kuunatseja, joilla pelotella kansaa.