BBC:N DEKKARI KAREN PIRIE – VIHAPROPAGANDAA PERINTEISTÄ EUROOPPALAISTA KULTTUURIA VASTAAN

Yle TV 1, 21.1.2023 klo 19.40 Karen Pirie (12)

6/6. Rankka päivä. Aikaisemmin vaiennettu silminnäkijä on saanut viestinsä läpi poliisille. Kauan se kesti, ja miksi asiaan ei tartuttu aikanaan? Saadessaan jutun syliinsä, Karen ei voinut edes aavistaa mihin se johtaa. HD 49 min. Linkki ohjelmaan.

Skotlantiin sijoittuva dekkari kuuluu BBC:n lukuisiin ideologisesti punaisella värittämiin katselukevottomiin sarjoihin. Sarjan identiteettipoliittinen asenteellisuus ja mustavalkoinen asetelmallisuus roolihahmojen vuorovaikutuksessa tekee katsomiskokemuksesta sietämättömän jokaiselle itseään kunnioittavalle kriittiselle katsojalle. BBC:n vasemmistoliberaali ja sionistinen tuotantoväki osoittaa avoimesti keskisormea valkoiselle miehelle kun se hieroo eri etniteeteillä täytetyllä sarjassaan wokepolitiikkaa pahaa aavistamattoman katsojan naamaan.

Sarjakuvamaisessa juonessa Karen Pirie on "upea voimaantunut nuori nainen", joka saa poliisitutkijan viran laitoksessa, joka esitetään "patriarkaalisten ja rasistisen piilorakenteiden linnakkeena". Ensimmäisessä jaksossa maatiastyttö Karenin työtoveriksi osoitetaan musta miestutkija. He molemmat löytävät nopeasti yhteisen vihollisen: laitoksen johdon valkoiset miehet. Eräässä vuoropuhelussa feministinen Karen ja musta mieskollega suorastaan kilpailevat siinä kumpi on "sorretumpi". Väitely kuitenkin päätyy yhteisymmärykseen siitä, että heidän pitää taistella yhdessä "valkoisen miehen ylivaltaa" vastaan. 

Mikäli länsimaisen yhteiskunnan jalustalle nostama feministinainen ja lukuisilla kiintiöllä tuettu musta mies todella olisivat alisteisessa asemassa, he tuskin pääsivät parhaaseen katseluaikaan paasaamaan, kuinka sorrettuja he ovat. Pikemminkin jatkuva medianäkyvyys kertoo tiettyjen identiteettipoliittisten ihmisryhmien ylivallasta, jota muilla ihmisillä ei ole. Katteettomasta uhriasemastaan käsin nämä medialemmikit ovat julistautuneet kaiken kritiikin yläpuolelle samalla kun he voivat yksinoikeudella määrittää muille syylliset ja syyttömät, pahantekijät ja uhrit. Vastaavasti valtamedian kaikukammiossa ei kuulu nationalistisen mielipiteiden vuoksi syrjityiksi tulleiden protesteja tai mustien joukkoraiskaamiksi joutuneiden naisten itkua. 

Totta kai Karen Pirie on sarjassa ylivertainen Sherlock, joka selvittää asiat paremmin ja nokkelammin kuin miehet. Ainoastaan musta neropatti voi kilpailla fiksuudessa hänen kanssaan. Sarjan ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa syyttömäksi uhriksi joutuu tietenkin väärin perustein epäilty musta henkilö, kunnon perheellinen mies kuten tällaisiin fiktioihin kuuluukin. Todelliseksi rikolliseksi paljastuu Pirietä ylenkatsova poliisipäällikkö, joka on sekä raiskaaja että tuplamurhaaja. Naivin liberalismin ja egalitiarismin typerryttämä katsoja varmasti huokaisee helpotuksena, kun moraalinen oikeus viimein toteutuu ja paha saa palkkansa. 

BBC:n sarjan psykologinen pirullisuus piilee siinä, että vaikka katsoja tunnistaa sarjan fiktioksi, hän saa siitä kuitenkin uskonvahvistusta ikään kuin tarina todella voisi olla totta. Temppu tehdään mustavalkoisella moraalisella opetuksella, jonka imeminen ohittaa aivojen etulohkon rationaalisen päättelyn ja kritiikiin porautuen suoraan tunteisiin. 

 

TV 1, 18.1.2023 klo 19.00 Historia: Wannseen konferenssi 1942 (12) 

Tammikuussa vuonna 1942 ryhmä natsi-Saksan korkeita virkamiehiä kokoontui Berliiniin keskustelemaan "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta". Kokouksen karmeat päätökset johtivat juutalaisten kansanmurhaan. Ohjelmassa käydään läpi kokouksen kulkua ja sen seurauksia. HD ohjelmatekstitys (suomi) 47 min. Linkki ohjelmaan.

Menneisyyteen takertuva historiapolitiikka on lännessä vähintään yhtä voimallista kansalaisten mielen liikkeisiin vaikuttavaa hybridivaikuttamista kuin Venäjän levittämät sotalegendat oman kansansa keskuuteen. Historiapolitiikka on agendalähtöistä eikä siinä pyritä paljastamaan totuutta kuten tieteellisessä historiantutkimuksessa. Pääasiana on luoda raamit, joiden sisällä selittää ja oikeuttaa nykypolitiikka. 

Holokaustikultti on ollut erityisen kätevä keino ehdollisaa massoja käytökseen, jossa kaikenlaiset nationalismin ilmaisut tuottavat huonoa omaatuntoa. Jo pelkästään surullisen mustalaisviulun kuuleminen tuo monelle ihmiselle tahtomatta mieleen Auschwitzin portin, kiitos median ja viihdeteollisuuden ehdollistamisen. Tällaisen indoktrinaation peilikuvana näyttäytyy monikulttuurisuus, jonka vastustaminen puolestaan rinnastetaan Holokaustiin™ tai ainakin sen valmisteluun. 

Ylen loppumattomat natsi- ja holodokumentit ovat osa hegemonista historiapolitiikkaa, joka ei ole ollut kansalaisten päätettävistä, vaan pienen tiedotusta hallitsevan klikin "demokraattinen" yksinoikeus. 

Viime keskiviikkona tullut dokumentti Wannseen konferenssi 1942 on vapaan tieteellisen väittelyn ja metodin irvikuva, sillä ohjelmassa esitetyt väitteet esitetetään kumoamattomina Raamatun totuuksina. Lopulta se ei ole ratkaisevaa, onko valtamedian tulkinta holokaustista lähiten totuutta vaan se, että valtiokoneisto ja siihen kytkeytynyt politisoitunut "tiedeyhteisö" ei anna edes teoreettista mahdollisuutta tutkia väitettyjen tapahtumien vastatodisteita. Saksassa ja monessa muussa Euroopan maassa holokaustin vapaa ja kriittinen tutkiminen on kielletty jopa vankeusrangaistuken uhalla. 

HAJAHUOMIOITA MEDIAN LEVITTÄMÄSTÄ AIKALAISHULLUUDESTA

On taas aika kirjata muistiin hajahuomioita aikalaishulluudestamme. Ei riitä, että ilmiöt itsessään kertovat paljon pellemaailmasta, vaan median narraatiot lisäävät niihin omat kierroksena.

Naistenlehtien prinsessaleikkeihin mieltynyt kansanosa sai tänään kyllikseen tunnepornoa kun Lontoossa järjestettin kuningatar Elisabet II:n hautajaiset. Ylen uutiset on jo toista viikkoa mehustellut Suomelle kaukaisen saarivaltion suruaikaa, mikä huipentui viimeisimpään 7Päivä -tyyliseen kuva- ja videoreportaasiin Kuningatar Elisabet II hyvästeltiin säkkipillit soiden - katso ja koe uudestaan hautajaisten tärkeimmät hetket.

Jopa globalismin vastaiset kansallismieliset ovat ottaneet osaa suruun ja korostaneet kuinka Elisabet II edusti viimeisenä "vanhaa brittiläistä traditioita". Tosiasiassa Elisabet II Britannian kuningashuoneen päänä on ollut symboli anglojuutalaisen Britti-imperiumin ja Cecil Rhodesin aloittamalle globalisaatioprojektille. Pystyyn kuolleita perinteitä palvoville kansallismielisille on syytä muistuttaa, että kuningatar ei ottanut kertaakaan kantaa vuosikymmeniä jatkuneeseen brittiläisyyttä peruuttamattomasti tuhonneeseen muukalaisinvaasioon. Anglikaanisen kirkon johtajana hän ei myöskään ottanut kantaa äärivasemmiston solutukseen kirkossa, joka normalisoi yhteiskunnalliseen syövän lailla levinneen homo ja lgbt-agendan. Vaikka kuningattarella ei ollut poliittista valtaa, hänellä oli sitäkin enemmän moraalista auktoriteettia, jota hän olisi halutessaan voinut käyttää. Sen sijaan hän vakeni ja antoi maansa negridisoitua ilman yhtäkään vastalausetta.

Brittiläinen monarkia on jo nyt pelkkä tyhjä kuori, mutta Elisabetin seuraajan, Walesin prinssi Charlesin eli nykyisen kuningas Charles III:n jäljiltä jopa kuoret saattavat murtua. Joka tapauksessa Charles III jatkaa kuningattaren länsimaista sivilisaatiota rapauttavaa linjaa, sillä hän antoi Maailman talousfoorumin korona-kokouksessa vuonna 2020 varauksettoman tukensa Klaus Schwabin ideoimalle The Great Reset eli Suuri uudelleenkäynnistys -projektille. Jo aiemmin Charles on puhunut YK:n agenda 2030:n puolesta, joten häntä voi syystäkin pitää täysiverisenä globalistisosialistina. Valitettavasti suuri yleisö ei vaivaa päätään näillä tosiasoilla, vaan vaipuu Charlesin kanssa "yhteisiin" suruorgioihin, joita media meille niin kerkeästi tarjoilee.

                                                           

                                                           **********************

Yle TV1, sunnuntai 18.9.2022 klo 20.45, Urheiluruutu

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut seurautta suurella myötähäpeällä Urheiluruudun vajoamista kulttuurimarxilaiseen politikointiin. Ylen urheilutoimitus ei tee enää perustehtäväänsä eli kerro urheilutuloksista ja suorituksista, vaan se on paisuttanut ohjelmansa erilaisilla muodikkailla (lue: vasemmistolaisilla) yhteiskunta-agendoilla. Urheiluruudusta on enää vaikea löytää lähetystä, jossa ei tyrkytettäisi feminismiä, anti-valkoista "anti-rasismia" ja lgbt-homo-propagandaa. 

Viime sunnuntain Urheiluruutu oli alleviivaavassa hyvesignaloinnissaan suorastaan kliseisen potpurri agendajournalismista. Pääuutisekseen se oli ottanut naisten pesäpallon Suomen mestaruuden voittaneen Jyväskylän Kirittäret. Vain marginaalista suosiota nauttiva naisten pesäpallo nostettiin pääjutuksi vain siksi, että sitä pelaavat naiset. Jatkoa seurasi toisessa pääjutussa, jossa kerrottiin naisten jääkiekon pääsarjasta rahoitusvaikeuksista. Tasoltaan poikien C-junioreita vastaavan liigan kansansuosioista kertoo se, että pääsarjan otteluita seuraa keskimäärin alle sata katsojaa! Ja tämä showpläjäys parhaaseen tv:n katsomisaikaan. 

Edes Urheiluruudussa ei vältytä Ukrainan sotapropagandalta. Lähetyksessä oli pitkä haastattelu Ukrainan yleisurheilupomosta, joka lennätää taisteludrooneja sodassa. Asialla ei ole tietenkään mitään tekemistä urheilun kanssa, mutta pääasia, että ukrainalaisvaikuttaja pääsi levittämään yksipuolista sanomaansa sodasta, johon Suomen poliittinen johto on antautunut Naton ajopuuna. Ohjelman päätti hyvän olon monikultturismi, sillä haastateltu formulalupaus William Alatalo on puoliksi etiopialainen. Jutun taustalla oli Alatalon vierailu äitinsä synnyinmaassa, joka auttoi haastatellun mukaan "katsomaan maailmaa uudesta vinkkelistä". Varmasti näin, mutta mitä tekemistä tällä on forumulaurheilun kanssa?

                                                           **********************

Yle TV1, sunnuntai 18.9.2022 klo 23.10, Ulkolinja: Some uhkaa demokratiaa (12) 

Populistit ovat nousseet valtaan monessa maassa samankaltaisin keinoin: he ovat hylänneet perinteisen median ja käyttävät taitavasti somea, jossa saavat viestinsä läpi nopeasti ja ilman kritiikkiä. Ilmiön takana on joukko taitavia insinöörejä ja informaatiotutkijoita, jotka löytävät somesta tarkat tiedot siitä, mikä äänestäjiä kiinnostaa tai ärsyttää - ja tietävät miten manipuloida heitä. Vaarallisimmillaan heidän tiedetään käyttäneen vakoiluvälineitä selvittääkseen esimerkiksi mielenosoituksiin osallistuneiden henkilötietoja. Uhkaako tämä jo demokratiaa?

Yleensä propaganda on tehokkainta silloin kun siihen on sotkettu mukaan osatotuus. Tämäkään ei välttämättä vielä riitä, mikäli yksipuolinen asenteellisuus näkyy liian vahvana. Viime vuonna valmistunut ranskalaisdokumentti Some uhkaa demokratiaa on jo nimeään myöten niin mustavalkoinen ja jäävi, että sitä on vaikea pitää yrityksenä vaikuttaa koko katsojapopulaatioon. Ohjelman tekijöille tärkeintä on ylläpitää liberaalien lietsomaa uhkakuvaa vihollisesta, jonka mahdollisuus vapaaseen puheeseen esitetään uhkana nykydemokratialle eli liberaalille hegemonialle. 

Mediakenttää hallitsevat kiistattomasti liberaaleihin eli vasemmistolaisiin arvoihin sitoutuneet valtiollliset tiedotusvälineet ja globaalit teknojätit. Niiden hallussa on lähes kaikki massatiedotus, mutta se ei näille riitä, koska ne haluaisivat hallita myös Internetin jäljellä olevaa vapaata tiedonkulkua. Erityisen harmillista totaalivaltaa hamuavalle elitiille on se, että populistit eli nykymenoon kyllästyneet tavalliset kansalaiset saavat osittain äänensä kuuluviin liberaalien ja juutalaisten hallitsemissa Facebookissa, Twitterissä ja YouTubessa. Tämä siitä huolimatta, että nämä yhtiöt ovat tehneet kaikkensa estääkseen jopa tavan konservatiisten näkemysten esilletulon. 

Ohjelman tekijöitä ei kiinnosta valtamedian ja sen suojeluksessa olevan äärivasemmiston pidäkkeetön 24/7 propaganda, koska se katsoo niiden edustavat puolueetonta oikeaa tietoa, johon "demokratiamme" pitäisi perustua. Siksi ohjelma hyökkää julkeasti vain valtaeliitin uhkana pitämiä poliittisia vihollisia vastaan, joksi se on nimennyt paradoksaalisesti ne, jotka haluavat demokratian periaatteiden mukaisesti äänensä kuuluviin. Internetissä toimivia populisteja Italiassa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa tarkastellaan pahantahtoisina juonittelijoina, joiden ainoa tarkoitus on päästä vainoamaan vähemmistöjä. Ei puhettakaan, että populistien poliittiset vaatimukset ja niiden suosion syynä olevat todelliset ongelmat olisivat legitiimejä kysymyksiä politiikan areenalla. Mustavalkoista moralismia lietsova ohjelma ei yritä lisätä ymmärrystä erimielisiä kohtaan, vaan päinvastoin haluaa lisätä yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Hajota ja hallitse.

Harjaantunut katsoja huomaa jo yhdellä katsomiskerralla tutut propagandatemput. Esimerkiksi valeuutiset liitetään vain oikeistokonservatiiveihin, koska haastatellun demokraattinaisen verkkosivuilta ei sellaisia tietenkään löydy. Trumpin kannattaja taas kuvataan salaliittoteorioihin uskovana aivopestynä, joka on näkemystensä vuoksi joutunut katkaisemaan välinsä lapsiin. Haastattelijalle ei tule mieleen, että vastaavissa tapauksissa eron syynä saattaa olla punaista yliopistoa käyvät lapset, jotka ovat omaksuneen mielipuoliset biologian vastaiset sukupuoliteoriat. Siinä vaiheessa kun haastateltu trumpilainen saadaan puhumaan "Saatanaa palvovasta globaalista eliitistä", tiedostava katsoja saa toivomansa olkiukon, jolla todistaa kaikkien poliittisten vastustajien olevan vaarallisia salalittohörhöjä.

Päällimäiseksi ohjelmassa jäi mieleen populistien vaarallisuus ja vaikutusvalta sosiaalisessa mediassa. Todellisten valtasuhteiden maailmassa tämä on tietenkin pelkkä projektio liberaalien suhteettomasta mediavallasta ja loppumattomasta vallanhimosta.

                                                           **********************

Yle TV1, maanantain 19.9.2022 klo 20.00, Natsi-Saksa ja Suomi

Jakso 4/4. Miksi liitto natsien kanssa on yritetty sivuuttaa Suomessa historian välttämättömyytenä? Mitä vaihtoehtoja Suomella oli? HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. 

Tottahan toki myös Suomen mediassa lännettyneet eurolampaat ja muut atlanttiset yhteistoimintamiehet ja -naiset haluvat jälkiviisaasti märehtiä kansakunnan suhdetta kansallissosialistiseen Saksaan ja 80 vuotta vanhoihin tapahtumiin. Mikä voisikaan mennä pieleen tässä "puolueettomassa" katsauksessa kun haastateltavaksi on otettu mm. tendenssitutkija ja Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Oula Jääskeläinen, presidentti Tarja Halonen ja kansallismasokistina tunnettu kommunistikirjailija Juha Hurme? Ainoastaan Turun yliopiston eduskunnan tutkimuslaitoksen professori Markku Jokisipilä yrittää edes vähän hillitä löylynlyömiä väitteitä ja teorioita.

Suomessa holokaustipropagandan ja denatsifikaation jonkinlainen saturaatiopiste koettiin jokin aika sitten Helsingin Sanomissa, kun nuoren polven kulttuuritoimittaja Tero Kartastenpää sanoi kolumnissaan Monet viettävät aikansa natsitelevision parissa, koska kolmannen valtakunnan kauheudet on pureskeltu valmiiksi osittain ääneen sen, jota Yle Watch on toitottanut jo vuosikausia. Kirjoituksen innoittajana oli nimenomaan Ylen loppumattomat natsidokumentit ja erityisesti nyt pyörivä Natsi-Saksa ja Suomi.

Katsojasta tuntuu, että häntä ei ohjata uuden tiedon äärelle vaan lamautetaan kuin Uuno-uusintaan.  

Natseista voi aina tehdä uuden dokumenttisarjan, sillä monista on leppoisaa viettää aimo osa vapaa-ajastaan kansallissosialistien kera.  

Pelkästään Yle Areenan Historia-otsikon alta voi laittaa pyörimään Kolmannen valtakunnan orjat, Göringin veljekset, Hermann Göringin katalogin, Vatikaanin ja holokaustin, Vastarintaliikkeen naiset, Päivän Auschwitzissa, Keskitysleirin lapset, Sodan lapset, Vilnan juutalaisten pelastajan, Anne Frankin muiston ja niin edelleen.

Totta kai Kartasenpää jättää pohtimatta, miksi näitä ohjelmia esitetään. Helsingin Sanomissa toimittajan olisi mahdollista kirjoittaa, että natseista jauhaminen on ensinnäkin länsimaisen elämänmuodon kriisiytymisen projisoimista puolustukyvyttömään Kolmanteen valtakuntaan. Toiseksi, natsidokumentit palvelevat pelottelu- ja kauhistelupropagandallaan historiapolitiikkaa, jossa pyritään demonioimaan etnisen valkoisuuden itsesuojelu, jotta vihamielinen muukalaisinvaasio saisi "moraalisen" oikeutuksensa.

Hyvästä yrityksestään huolimatta toimittaja tuomitsee ennalta arvattavasti kansallissosialistit absoluuttisen pahoina hyväksyen samalla silmääkään räpäyttämättä voittajien historiankirjoituksen:

NATSIT OVAT historiaohjelmien James Bondeja, niitä, jotka lupaavat jännittävää tuttua. Ne antavat katsojalle pohdittavaksi selkeitä, moraalisia kysymyksiä, jotka ovat kuitenkin jo kauan sitten niin valmiiksi pureksittuja, ettei niillä tarvitse vaivata itseään.  

Natseilla voi aina synnyttää hyvä ja pahan taistelun, jollaista ei irtoaisi monista muista sodista sortumatta propagandaan. Kolmas valtakunta on televisiossa kuin suuronnettomuus selkeillä päähenkilöillä.

Kartasenpään ärsyyntyminen moralistiseen natsidokkaritirkistelyyn on ilmiselvä merkki hegemonisesta murtumasta, jossa moderniin hulluuteen kasvanut nuori aikuinen uskaltaa yleisen nihilismin höyryissä sanoa ääneen jotain sellaista, johon keskiverto NPC-zombi ei sosiaalisen paineen alla välttämättä kykene.

Vielä 5-10 vuotta sitten tuollaista kolumnia olisi ollut mahdoton julkaista, koska Suomen (!) denatsifikaatioprosessi oli vielä kesken. Vasta nykyisen apaattisuuden keskellä totuus voidaan sanoa, koska se ei enää kiinnosta ketään eikä herätä vastareaktioita. 

Lopuksi vielä pari esimerkkiä Ylen viimeaikaisesta natsitarjonnasta:

Yle TV1, keskivikko 11.5 klo 19.00, Historia: Kolmannen valtakunnan orjat 

1/3. 1933 - 1941. Sodan alkuvaiheessa pakkotyövoiman käyttö laajenee ja siitä on suuri apu Saksan sotaponnistuksissa. Saksalaiset käyttivät pakkotyövoimaa maataloudessa ja teollisuudessa toisen maailmansodan aikana. Uhrit olivat sekä sotavankeja että siviilejä, mukana myös naisia ja lapsia. Sarjassa kerrotaan natsi-Saksan armottomasta orjatyövoiman käytöstä arkistomateriaalin, asiantuntijahaastattelujen ja koskettavien henkilötarinoiden kautta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

Yle TV1, Historia: Hitlerin aikakausi  

Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933 ja pysyi vallassa aina huhtikuulle 1945 asti. Miten hän onnistui hurmaamaan kansakunnan, viemään sen sotaan ja keskitysleirien kauheuksiin. Sarjassa käydään läpi tapahtumat arkistomateriaalin ja haastattelujen kautta. (Living With Hitler. Iso-Britannia, 2020.)

JUUTALAISKRIITTISYYS ON POLIITTISELLE ELIITILLE PERISYNTI JOSTA EI VOI VAPAUTUA

Länsimaiden globalistinen poliittinen luokka ja mediaeliitti viettävät tänään 27. tammikuuta holokaustiuskontonsa merkkipäivää, jota tavan kansalle tyrkytetään nimellä vainojen uhrien muistopäivä. Käytetystä yleisnimikkeestä huolimatta muistopäivä on varattu käytännössä yksinoikeudella vain juutalaisille. Tämä johtuu siitä, ettei  esimerkiksi Ukrainan kansanmurhan uhreilla ja Kamputsean kommunistidiktatuurissa kuolleiden jälkeläisillä ole merkittävää mediaomistusta, jolla voisi tuoda esiin omaa historiaa suurelle yleisölle.

Juutalaisten toisessa maailmansodassa kokemasta kansanmurhanyrityksestä muistutti klo 18 Ylen tv-uutiset (kohdasta 09:20 min. eteenpäin). Uutistenlukija Hanna Visala kertoi Saksan liittopäivien muistotilaisuudesta, jossa puheenjohtaja Bärbel Bas muistutti, "ettei juutalaisvastaisuus ole jäänyt historiaan". Bärbel Bas:

Antisemitismi on keskuudessamme. Se ei ole vain yhteiskunnan laitamilla ja tietämättömyydessä. Se ei ole netin yksittäisiä juutalaivastaisia trolleja. Se on koko yhteiskunnan ongelma. Juutalaisvastaisuus on sisimmissämme. 

Virallisen narrativin mukaan juutalaisten ja ei-juutalaisten eturistiriidoissa juutalainen on tilanteesta riippumatta aina syytön, sillä muu olisi antisemitismiä. Basin lausunto kertoo paljonpuhuvasti, kuinka anglosionistisen miehitysvallan alaisuudessa toimiva Saksan poliittinen johto matelee juutalaisen ylivallan edessä. Samalla se on osoitus kaikkiin eurooppalaisiin iskostetusta patologisesta asenteesta, jossa mitkään myönnytykset juutalaisille eivät ole riittäviä, koska pois pesemättömän perisynnin tapaan "juutalaisvastaisuus on sisimmissämme". On selvää, että etnisessä nollasummapelissä valkoisten etnomasokismi on juutalaisten sisäryhmäetua valvoville sionisteille mitä edullisin tilanne.  

Vaikka onkin tärkeää keskittää huomio siihen, mitä negatiivisia asioita eurooppalaiset ovat valtavan propandakampanjan seurauksena alkaneet uskoa itsestään, vielä tärkempää olisi tarkastella, millaisia ikäviä asioita juutalaiset ovat alkaneet uskoa ei-juutalaisista. Valitettavasti kontrolloidussa mediassa ei ole mahdollisuutta keskustella avoimesti juutalaisten kielteisistä asenteista ja pyrkimyksistä ei-juutalaisia kohtaan. Tosin valveutunelle kansalaisille asia on käynyt helposti selväksi seuraamalla millaista politiikkaa vaikutusvaltaiset juutalaiset harjoittavat ei-juutalaisten kohdalla. 

Sionistit ja liberaalijuutalaiset ovat olleet eturintamassa käsi kädessä ajamassa massiivista maahanmuuttoa (paitsi Israeliin), monikultturismia ja perhevastaista lgbt-ideologiaa. Nämä ideologiat ja poliittiset päätökset ovat olleet yksiselitteisen haitallisia valkoisille kansakunnille. Kyse on tietenkin vuosituhansisesta vihasta eurooppalaisia kohtaan, mutta ennen kaikkea tässä on kysymys juutalaisen sisäryhmän kilpailusta resursseista ja vallasta. Siinä ei ole sinällään mitään moraalisesti väärää, kunhan vain sama oikeus suotaisiin myös eurooppalaisille! 

Koska tätä oikeutta ei suoda vapaaehtoisesti, eurooppalaisten täytyy itse vapautua kahleistaan. Kuten olemme nähneet, kansoistaan vieraantunut vihamielinen eliitti julistaa tuollaisen vapaudenkaipuun "populismiksi", "nationalismiksi", "fasismiksi" tai "antisemitismiksi" tapauksesta riippuen. Selvää kaikille on vain se, että niin kauan kuin nykyeurooppalaisia hallitaan perusteettomalla syyllisyydellä, he pysyvät alistettuina ja etnisen itsetuhon tiellä. Siksi taistelu holokaustipropagandasta ja sen vastustamisesta tulee pysymään keskeisenä eurooppalaisena kohtalonkysymyksenä.

                                                      *************************

Yle TV1, keskiviikko 26.1.2021 klo 19.00, Historia: Päivä Auschwitzissa (12)

Miltä näytti Auschwitzin keskitysleirillä toukokuussa 1944? Ohjelmassa perehdytään valokuvien kautta yhden toukokuisen päivän kulkuun sekä vankien että vartijoiden näkökulmasta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Ylellä on loppumattomat natsidokumenttien arkistot ja jos ne pääsevät jatkuvan toiston jälkeen kulumaan, aina voi tilata uutta propagandamateriaalia EU:sta ja Yhdysvalloista. Sen verran ahkeraan rattaat holokaustiteollisuudessa pyörivät, että illan pakollinen holohöpötys on miehitetystä Saksasta vain parin vuoden takaa. Ohjelman lähetysajoissa on ajateltu myös muistikatkoksista kärsiviä demarieläkeläisiä, sillä tarina tulee ensi lauantaina 29.1. uusintana klo 09.05.

VASTUULLINEN YLE PIMITTÄÄ MUSTAN TERRORISTIN ETNISYYDEN JA VALKOISET UHRIT

Musta terroristi Darrel E. Brooks ja valkoiset uhrit.

Yle syyllistyy jatkuvasti harhaanjohtavan informaation levittämiseen, mutta sitä on silti vaikea syyttää oikeudellisesti, sillä ovela mediajätti varoo valehtelemasta suoraan. Koska vain ilmeisistä valheista voi tulla sanktioita, Ylen valhestrategia keskittyy tietojen pimittämiseen ja asioista vaikenemiseen. Vaikka journalismissa olennaisen tiedon kertomatta jättäminen ei olekaan lakiteknisesti tuomittavaa, pidetään sitä rikoksena esimerkiksi oikeuden todistajanvalassa, jossa sanotaan muun muassa: "(...) minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta". Näin ollen Yle syyllistyy vähintään moraaliseen vääryyteen, kun se jättää esimerkiksi rikosuutissaan systemaattisesti kertomatta tekijän etnisyyden ja taustamotiivit. 

Viimeksi Ylelle tyypillinen pimitys sattui muutama päivä sitten, kun se kertoi Yhdysvaltain Wisconsin osavaltion Waukeshan kaupungissa tapahtuneesta tahallisesta yliajosta, jossa kuoli ainakin viisi ihmistä. Lupauksestaan huolimatta Ylen uutisessa Wisconsinin joulukulkueeseen ajanut mies saattoi olla pakenemassa rikospaikalta, kaksi lasta kriittisessä tilassa – tämä kaikki tiedetään nyt ei kerrota kaikkea mitä meidän pitäisi iskusta tietää. 

Ensinnäkään Yle ei kerro tekijän nimeä, joka on Darrell E. Brooks. Nimeä ei mainita luultavasti siksi, koska nopealla googlettamisella tekijäksi paljastuisi taitelijanimeä Mathboi Fly käyttävä musta räppäri. Ylen agendaan ei nimittäin sovi, että Amerikan mustat esitetään pahantekijöinä, varsinkin kun kaikki uhrit ovat vielä valkoisia. Koska tekijän ja uhrien etnisyyttä ei mainita, lukijalle jää uutisesta mielikuva valkoisesta mielipuolesta, joka ajoi autollaan satunnaisesti valittujen uhrien päälle.

Lähinnä vasemmistolaista CCN:ää lähteenään käyttävä Yle kiistää joukkomurhaajan terroristisen motiivin: "Poliisin mukaan tapauksessa ei ole terroristisia motiiveja". Mikä voisikaan olla kauempana todellisuudesta, sillä musta räppäri on tukenut näkyvästi valkovihamielistä Black Lives Matter -liikettä facebook-ja twitter sivuillaan. Nyt suljetuilla tileillään joukkomurhaaja on lietsonut väkivaltaa valkoisia kohtaan ja hyökännyt aggressiivisesti Donald Trumpia vastaan. Mikäli muuttujat muutettuina kuvitteellinen valkoinen tekijä olisi lietsonut vihaa mustia vastaan, uhannut presidentti Joe Bidenia ja lopulta ajanut surmatarkoituksessa mustaan väkijoukkoon, valtamedialta ei olisi mennyt nanosekuntiakaan julistaessaan teon rasistiseksi ja terroristiseksi. 

Yle myös kaunistelee mustan rotuterroristin rikoshistoriaa kertomalla ylimalkaistesti tekijän vain viimeaikaisista rikosta, joihin kuuluu mm.  pahoinpitely, järjestyshäiriön aiheuttaminen ja virkavallan vastustaminen. Tosiasiassa Darrel E. Brooks on George Floydin tapaan piintynyt taparikollinen, joka oli ennen terrori-iskuaan päässyt takuita vastaan vapaaksi, vaikka hän oli syyllistynyt niinkin vakaviin rikoksiin kuin ryöstö, yliajo (sic) ja ampuma-aseen laiton hallussapito. Brooks on saanut tuomion myös pedofiliasta ja hänen nimensä löytyy Yhdysvaltojen seksirikollisten rekisteristä. Pedofiliasta hän ei ole luopunut missään vaiheessa, sillä hän on myöntänyt eräällä nettiin lataamalla videollaan parittavansa lapsia.

Valtamedia rehvastelee mielellään kuinka se tuo esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja rikkoo vallitsevia tabuja. Vain valkoisia surmanneen mustan amerikkalaisterroristin vähättelevä ja pimittävä uutisointi kuitenkin kertoo, ettei tällaiselle ylimielisyydelle ole katetta. Suomen tiedotusvälineistä varsinkin Yle pitää yllä Amerikan vasemmistomedialta opittuja tabuja, joissa ei vahingossakaan kerrota mustien valkoisia paljon yleisemmästä ja murhaavammasta rasismista. Koska tieto on valtaa ja tietämättömyys osattomaksi jäämistä, Yle salaa suurelta yleisöltä ne asiat, jotka voisivat havahduttaa ne todellisuuteen. 

                                                     ***************************

TV1, keskiviikko 24.11.2021 klo 19.00 Historia: Vatikaani ja holokausti 

Ohjelmassa tarkastellaan Vatikaanin ja paavi Pius XII roolia toisen maailmansodan aikana. Kiisteltyä paavia on syytetty antisemitismistä ja natsi-sympatioista, pitävätkö väitteet paikkansa? Ja mikä oli amerikkalaisten rooli Vatikaanin kulisseissa? HD 55 min. Linkki ohjelmaan.

Juutalaisyhtiön tekemä tuore dokumentti yrittää monipuolistaa mielikuvaa toisen maailmansodan aikaisesta paavi Pius XII:ta. Tosiasiassa tarkoitus on vain ylläpitää mielikuvaa juutalaisvastaisesta katolilaisuudesta ja koko ihmiskuntaa syleilelevästä juutalaisuudesta. Siksi ohjelmassa pohditaan tarkkaan katolilaisuuden juutalaisvastaisuutta samalla kun juutalaisten todistetusta vihasta kristittyjä vastaan vaietaan visusti. 

Strategia on ymmärrettävä, sillä tässä propagandafilmissa pyritään pitämään kiinni hallitsevasta valheellisesta narraatiosta, jossa juutalaiset ovat pelkkiä passiivisia uhreja, suorastaan viattomia enkeleitä. Pintapuolisesti historiaa ymmärtävälle tuulipukukansalle tämä tarina riittää, mutta asioista perillä oleville dokumentti on tendenssimäisyydessään rasittavaa katsottavaa. 

Paljon enemmän saataisiin katolilaisuuden vaietuista tabuista irti, jos tehtäisiin dokumentti piilojuutalaisista paaveista, jotka ovat historian aikana edistäneet oman ryhmänsä asiaa valkoista kristikuntaa vastaan.

Yle Teema, tiistai 23.11.2021 klo 21.00 Historia: Hitlerin aikakausi 2/3. 1936 - 40 Yhtenäinen kansa. 

Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933 ja pysyi vallassa aina huhtikuulle 1945 asti. Miten hän onnistui hurmaamaan kansakunnan, viemään sen sotaan ja keskitysleirien kauheuksiin. Sarjassa käydään läpi tapahtumat arkistomateriaalin ja haastattelujen kautta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 50 min. Linkki ohjelmaan. 

Sarja on vanhan kertausta, sillä mitään uutta tietoa tämä viime vuonna valmistunut dokumentti ei tuo, vaan se pelkästään toistaa virallisen narraation kulunutta levyä. Ohjelmasarjaa voikin pitää liittoutuneiden piintyneenä saksalaisvihamielisenä propagandana, vaikka sodan päättymisestä on jo 76 vuotta. Kunhan päästään jauhamaan ja kauhistelemaan loputtomasti natseista, onhan se on hallitsevalle nomenklatuuralle polittisesti hyödyllistä.  

Tällaisten sarjojen historiapolittiinen hyödyntäminen nykyajan poliittisiin tarpeisiin on enemmän kuin ilmeistä. Ensinnäkin, sillä pyritään pelottelemaan vaalikarjaa, jotta se voitaisiin rokottaa  (sic) omaa etuaan eli nationalismia vastaan. Toiseksi, sarja on luhistuvan liberaalin järjestelmän projektio, jolla se pyrkii siirtämään omat virheensä menneisyyden natseihin. Viestinä on, että vaikka asiat ovat menossa kovaa vauhtia päin helvettiä, kaikki on kuitenkin viime kädessä kunnossa, sillä emmehän sentään elä sellaisessa Natsi-Saksassa, josta totuudelliset hyväntahoiset dokumenteristit meille kertovat...."älkää siis yrittäkö mitään populismia tai muuta natsismia, sillä kaikki on hyvässä hoidossa kunhan vain luotatte nykyjärjestelmään".

TV1, lauantai 20.11.2021 klo 09.00: Historia: Sodan lapset (12) 

Toisen maailmansodan jälkeen 300 juutalaista orpolasta lähetettiin Englantiin Lake Windermereen aloittamaan uuden elämän. Miten sotaorvot sopeutuivat uusiin olosuhteisiin ja miten sodan traumoja käsiteltiin? Eloonjääneet kertovat liikuttavat tarinansa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 59 min. 

Valkoisilta eurooppalaisilta pyritään taas puristamaan kyyneliä juutalaisille, jotta goyim voisi iloisin mielin alistua näiden alati kasvavaan ylivaltaan. Melko chutzpah.

YLE PELOTTELEE TAAS NATSEILLA, OVATHAN MAAKUNTAVAALIT JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ JO LÄHELLÄ

Ylen ohjelmakarttojen suunnittelijat ja tv-dokumenttien hankkijat ovat haukotuttavan ennalta-arvattavia propagandisteja. Itse he tietenkin uskovat olevansa nokkelia kansanvalistajia tärkeällä asialla, vaikka heidän ohjelmatarjontansa ei kerro muusta kuin hysteerisestä moralismista. Vaalien tai itsenäisyyspäivän lähestymisen tietää viimeistään siitä, että Ylen ruutu täyttyy uus- ja vanhanatseja käsittelevistä kauhisteluohjelmista. Katsotaanpa tämän viikon satoa.

Yle TV1, torstai 28.10 klo 22.01 Ulkolinja: Äärioikeisto nousee Saksassa (12) 

Saksassa äärioikeiston kannatus on noussut, ja samalla väkivalta juutalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan on lisääntynyt. Dokumentti paljastaa, että Saksassa äärioikeiston toiminnassa on mukana paljon sekä jo eläköityneitä että aktiivisesti virassa toimivia poliiseja ja sotilaita. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Säännöllisin väliajoin Ylen Ulkolinja havahtuu kuin ohjelmoitu vieteriukko ja kiljahtaa: Saksan äärioikeisto! Tuoreimmassa tendenssidokumentissa korkeasti koulutettua mutta aina yhtä naiivin hyväuskoista punaporvariäänestäjää pelotellaan ties monennettako kertaa kolmannen valtakunnan uudella tulemisella. Tunnettu tosiasia on, että juuri korkeastikoulutetut ovat kaikkein luottavaisempia järjestelemään ja sen ideologiaa toitottavaan valtamediaan. Etenkin punaisessa yliopistossa indoktrinoidut hyväkkäät uskovat valtavirtamediaan, koska se kertoo asiat siten kuin he toivovat niitä kuultavan.

Ohjelman alussa uskotellaan tuttuun tapaan lähestyvästä vaarasta, äärioikeiston kannatuksen jatkuvasta kasvusta. Jos katsoja uskoisi viimeisen 30 vuoden aikana tulleisiin valtamedian varoituksiin, "kabaalin äärioikeiston" kannatuksen täytyisi olla Saksassa nyt vähintään 188%. 

Raflaavasti rakennetussa "Äärioikeisto nousee Saksassa" -dokumentista syntyy helposti mielikuva käänteisestä todellisuudesta, jossa kadut ovat uusnatsien valtaamia ja torit raikuvat Horst Wessel Liedistä samalla kun armeija on täynnä maastopuvuissa heilaavia äärioikeistolaisia. Nämä fantasiat ovat kaikkea sitä vastaan, mitä nähdään maan miehityshallinnon masinoiman uuden Saksan todellisessa katukuvassa: laumoittain kantaväestöä ahdistelivia ulkomaalaisia, raiskaajia ja huumekauppiaita. Kontrolloiduissa tiedotusvälineissä näitä ilmiöitä ei pidetä juuri vaarana, vaan nomenklatuuran huoli syntyy siitä, että äärioikeisto osoittaa niiden olevan vaara. 

Vasemmistoliberaalin propagandan patologiaan kuuluu projisointi, eikä sitä ilman olla tässäkään ohjelmassa. Dokumentin tekijöiden maaninen vimma osoittaa Saksan armeijan ja poliisin olevan äärioikeiston soluttuma tai jopa hallitsema on pelkkä projektio saksalaisvihamielisten voimien sununnattomasta vallasta maan insituutioissa. Kansalta kysymättä erilaiset punavihreät hämärätahot pyrkivät kaikin keinoin ajamaan järjestelmän sisään omia arvojaan, mutta tämä vallanhimo pyritään peittämään kiinnittämällä massan huomio mitättömän kokoiseen äärioikeistoon. 

Ohjelma on täynnä piirteitä, jotka tekevät siitä epäuskottavan. Esimerkisi siihen valikoidut asiantuntijat ovat kaikki tunnustuksellisia vasemmistolaisia ja syvän valtion amerikkalaisia "äärioikeistotutkijoita". Onpa haastateltavaksi saatu myös juutalaistaustainen poliisijohtaja, joka taas synnyttää ohjelman idean vastaisesti kiusallisen mielikuvan, ketkä Saksan poliisia kenties oikeasti hallitsevat. Lisäksi dokumentin tekee epäilyttäväksi se, että haastateltuina ovat pääaisiassa vain huoliteltua englantia puhuvat "asiantuntijat", mikä on kummallista saksalaisessa ohjelmassa. Ilmiselvästi dokumentissa on kyse anglosionistisen propagandakoneiston ja Saksan miehityshallinnon yhteisestä tiedotusprojektista EU:n alueella. 

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.00, Historia: Vilnan juutalaisten pelastaja (12) 

Wehrmachtin kersantti Anton Schmid onnistui pelastamaan satoja juutalaisia Vilnan getosta ja joutui maksamaan siitä omalla hengellään. Kuka tämä sankari oli ja miten hän toimi? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Mitä olisi Ylen viikottainen historiadokumentti ilman säännöllistä muistutusta natseista? Onhan nationalistinen itsenäisyyspäiväkin kohta sopivasti tulossa. Vaikka viime sodasta on kulunut jo yli 75 vuotta, holokaustiteollisuus se vain lisää tuotantoaan. Tällä kertaa huomion saa kyseenalainen sankaritarina saksalaissotilaasta, joka toimi sotatilanteessa vastoin yhteisiä määräyksiä.  

Tällaisten ohjelmien esittämisessä luottamus toiston voimaan on horjumaton, mutta katsojalukujen perusteella natsidokkarien seuraamisessa näkyy jo laajalle levinnyt tympääntyminen. Toki katsojista löytyy edelleen tietty vakiojoukko, jonka maailmankuva tarvitsee säännöllisen vahvistuksen poliittisen vihollisen "pahuudesta" ja "absoluuttisesta toiseudesta". Jos tätä joukkoa ei lasketa lukuun, katoavan katsojakunnan sympatiat alkavat siirtyä pikku hiljaa solvatun ja demonisoidun vihollisen puolelle. 

Fiksut katsojat ovat tienneet jo pitkään, että Saksan antaumisesta 1945 huolimatta anglosionistit ovat näihin päiviin asti jatkaneet yksipuolisesta sotaansa Saksaa ja valkoista eurooppalaisia vastaan. Euroopan tuhoajat löytyvät valtamedian kameran takaa, eivät sen edestä.

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.55 

Politiikka-Suomi: Miten tässä nyt näin kävi? Uudessa Politiikka-Suomi-sarjassa poliitikot puhuvat suoremmin kuin koskaan. Mukana kaikki näkyvimmät poliitikot. Koko sarja Yle Areenassa. ohjelmatekstitys (suomi) 4 min. Linkki sarjaan.

Uusi kymmenosainen sarja on jatkoa Pekka Laineen ja kumppanien muille sarjoille, joissa on käsitelty mm. maamme popmusiikkia, klassista musiikkia ja urheilua. Tämä sarja on aikaisempiin verrattuna huomattavasti ongelmallisempi, sillä se tuo väkisin esiin tekijöiden ja Ylen poliittis-ideologiset preferenssit. Ohjelmasarjan tasapuolisesta pyrkimyksestä huolimatta katsoja ei voi olla huomaamatta kenen puolella sympatiat ovat ja ketkä taas ovat politiikan pahiksia ideologisista syistä.

Eräät kommentaattorit ovat väittäneet, että sarjallaan Yleisradio on aloittanut kampanjoinnin vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Paljon mahdollista. Joka tapauksessa sarjan rintamalinjat ovat selvät: hyvää moraalista polittiikkaa edustavat punavihreät ja yllättäen Keskustapuolue, kun taas pahaa nuivuutta kannattavat Perussuomalaiset, kristilliset ja jossain määrin Kokoomus. Kykypuolue on sympaattisimmillaan silloin kun ääneen pääsee epäkansallinen EU-blokki Alexander Stubbin johdolla. Voidaan kysyä, pedataanko tässä hallitusta, joka muodostuu vihervasemmistosta, Kepusta ja Kokoomuksen eurokraattisiivestä?

GEORGE FLOYDIN KUOLEMAN NÄYTÖSOIKEUDENKÄYNNISSÄ POLIITTINEN PÄÄTÖS MELLAKOIDEN PELOSSA

Euroopassa ja Yhdysvalloissa on jatkunut jo pitkään valkoisiin kohdistuva vaiettu rotuväkivalta. Rasistisen väkivallan tekijät ovat yleensä afrikkalaistaustaisia impulsiivisia nuoria, jotka hyökkäävät suurella joukolla yksittäisten valkoisten kimppuun. Ilmiö ei ole tuntematon Suomessakaan, viimeksi pari päivää sitten alaikäiset maahanmuuttajat puukottivat kuoliaaksi 24-vuotiaan suomalaismiehen Helsingin rautatieasemalla.

Yhdysvalloissa mustien rasistinen väkivalta sekä valkoisia että aasialaisia vastaan on suorastaan epideemistä, mutta media on tästä visusti hiljaa. Kun "liberaali" valtamedia ei voi jättää kertomatta mustien aasialaisia vastaan tekemistä törkeistä tapauksista, se sysää silloinkin syylliseksi "valkoisen ylivallan"! Näin räikeä mustan valkoiseksi selittäminen kertoo vasemmistoliberaalien paternalistisesta asenteesta väkivaltaisia mustia miehiä kohtaan: he kohtelevat heitä kuin lapsia tai vähämielisiä, jotka ovat aina syyntakeettomia tekoihinsa. 

Valtamedia ei ole halukas kertomaan suurelle yleisölle mustien ja muiden afrikkalaistaustaisten murhaavasta rotuväkivallasta, koska se saisi valkoiset todennäköisesti raivoihinsa ja hylkäämään median valheellisen narraation pahantekijöistä ja uhreista. Suuri osa Suomenkin sohvaperunoista on taivaallisen tietämätöntä mustien monikertaisesta väkivallasta valkoisia vastaan. Ylen varassa olevat demarieläkeläiset esimerkiksi uskovat, että mustat ovat ylitsevuotavan valkoisen väkivallan uhreja, vaikka totuus on täsmälleen päinvastainen. Yle Watch on kirjoittanut mustien väkivaltarasismista paljon ja tähänkin kohtaan sopii jälleen kerran tuttu lainaus muistin virkistämiseksi:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. 

Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia. 

Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

Median härski chutzpah on kääntää rotuväkivallan todellisuus peilikuvakseen. Mitä enemmän mustien murhaava väkivalta lisääntyy, sitä näkyvämmin media leipoo heistä rasistisen väkivallan uhreja. Sakein savuverho tälle manipulaatiolle on ollut mustan minneapolislaisen taparikollisen ja narkomaanin George Floydin kuolemantapaus, jota media on pitänyt otsikoissa viime vuoden keväästä lähtien. Saman vuoden aikana moni valkoinen on päässyt länsimaissa mustien käsissä hengestään, mutta nuo tapaukset eivät ole nousseet valtavirtamedian otsikoihin.

Hurskastelevan vasemmistoliberaalin kieroilun huipennus nähtiin eilen Minneapolisin oikeusistuimessa, jossa 12-henkinen valamiehistö tuomitsi entisen poliisin Derek Chauvinin syylliseksi Floydin kuolemaan, vaikka pidätetty kuoli todennäköisimmin Fentanyl-huumeen yliannostuksesta johtuneeseen sydänpysähdykseen. Ruumiinavauksessa ei nimittäin löytynyt todisteita hänen tukehtumisestaan.

Kansalaisvaikuttaja Tiina Wiik kertoi jo ennen tuomion julistamissa somessa, mistä seikoista Suomenkin media on ollut hiljaa, jotta kertomus George Floydin kuoleman syystä ei horjuisi:

Jännää, että heti kun syyttäjän osuus loppui George Floyd -käräjillä, loppui myös suomalaisen valtamedian uutisointi asiasta, vaikka käräjät eivät ole edes puolessavälissä. Liittynee jotenkin siihen, että Chauvinin puolustus avasi oman osuutensa videolla Floydin aiemmasta pidätyksestä, jolla Floyd kiskoo pillereitä välttääkseen hallussapitorikoksen ja heittäytyy samankaltaiseen sairauden teeskentelyyn kuin Chauvinin tekemässä pidätyksessä. 

Kävi myös ilmi, että Floydilla oli ollut pitkään hurjan korkea verenpaine, johon hän ei ollut syönyt lääkkeitään.  Myös syyttäjän osuudesta jätettiin kiinnostavasti uutisoimatta puolustuksen ristikuulustelun tulokset. Otettiin esille esim. se, että ensihoitaja oli mitannut pulssin Floydilta kaulasta tämän ollessa maassa kiinni pidettynä, ja kun kysyttiin, olisiko tämä pulssin ottaminen ollut mahdollista, mikäli Chauvinin polvi olisi ollut syyttäjän väittämällä, hengitystä rajoittavalla tavalla Floydin kaulan päällä, vastaus oli "ei". Myöskin jo pitkään tiedossa olleita asioita on uutisoitu perin valikoivasti. Joka lehtijutussa muistutetaan, miten Floyd sanoi, ettei hän voi hengittää, mutta sitä ei sanota, että hän huusi tätä sellaiset 10-15 minuuttia ja aloitti huutamisen ennen kuin yksikään poliisi oli häneen koskenut sormellakaan. 

Luonnollisesti Yle on koko uutisoinnin ajan jättänyt systemaattisesti kertomatta puolustuksen kiusalliset todisteet ja pitää uutisessaan Valamiehistö päätti yksimielisesti: Ex-poliisi Derek Chauvin on syyllinen George Floydin kuolemaan – katso video oikeussalista tuomiota itsestäänselvänä oikeuden toteutumisena. 

Kylmien todisteiden valossa tuomio oli kaikkea muuta kuin selviö, mutta Yhdysvaltain poliittisesti tulenaran tilanteen vuoksi vapauttava päätös olisi laukaissut mustissa lajityypillisen chimp out -reaktion, jossa kaupungit olisivat palaneet ja kaupat ryöstetty. Valamiehistö selvästi alistui lehdistön ja mustan kansanaosan kiristykselle, josta kertoo se, että media julkaisi yksityiskohtia valamiesten henkilöllisyydestä sekä ukaasin, että heidän nimensä julkaistaan tuomion jälkeen. Tällaisen henkilökohtaisen uhan alla valamiehet taipuivat poliittiseen tuomioon oikeudenmukaisen päätöksen sijaan.

Valtamedia, woke-kiihkoilijat ja kyyniset liberaalit juhlivat näytösoikeudenkäynnin poliittista päätöstä ja kuvittelevat vakavissaan sen vähentävän rasismia. Todellisuudessa uustalinistinen oikeuden päätös vain lisää roturyhmien vastakkainasettelua lännen monikulttuurissa yhteiskunnissa, koska nyt yhden etnisen ryhmän väkivaltapotentaali kumosi oikeuden klassiset periaatteet. Tämä puolestaan kiihottaa mustia ja Amnestyn kaltaisia toimijoita yhä kiivaampaan taisteluun rasistisia tuulimyllyjä vastaan. Ylen uutisessa lainattu Amnestyn tiedote kertoo, että (valkoisen) "poliisin toimintaan tarvitaan perusteellinen muutos":

– Lainvalvonnan rasistiset juuret maassamme täytyy tunnustaa, mikäli aiomme käsitellä poliisin toiminnan rakenteellisia ongelmia, Amnestyn Yhdysvaltain toimisto totesi lausunnossaan.

Amnesty valehtelee samalla mitalla kuin liberaali valtamedia. Tilastollisten faktojen valossa mustiin kohdistuva poliisiiväkivalta ei ole sen yleisempää kuin muilla roturyhmillä, semminkin kun mustat tekevät muihin verrattuna moninkertaisesti rikoksia ja ovat siten useammin rikoksista kiinniotettuja. Koko BLM-protestointi on pitkälti itsekritiikkiin kykenemättömän narsistisen kansanosan turhautumista. Impulsiivisilla mustilla on muihin nähden moninkertainen taipumus rikollisuuteen, joka väistämättä johtaa kahnaukseen poliisin kanssa. Jotta mustiin kohdistuva poliisiväkivalta vähenisi, heidän pitäisi ensin luopua rikollisesta elämätavastaan. Valitettavasti mustat eivät ole henkisesti valmiita toimintansa kriittiseen tarkastaeluun, vaan he syyttävät virheistään aina muita ja vaativat loputtomia korvauksia "uhriasemastaan".

Sanovatpa media, mustat ja Amnesty mitä tahansa, rotusuhteet sen paremmin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakaan eivät tule paranemaan Chauvinin tuomion vaikutuksesta. Poliittisen tuomion myötä ennakkotieto mustien taipumuksesta käyttää väkivaltaa etnosentristen poliittisten päämääriensä hyväksi vain vahvistui valkoisten silmissä. Samalla monilta valkoisilta alkaa loppua kokonaan usko (((läntisen))) oikeusjärjestelmän puolueettomuuteen, koska se näyttää olevan valjastettu kaikkea valkoisuutta vastaan. 

                                                                ***********************


Yle TV1, keskiviikko 21.4.2021 klo 19.00, Historia: Paholaisen pelastamat 

Ovitzin juutalaisperheen seitsemän lyhytkasvuista sisarusta kuljetettin muiden juutalaisten tavoin Auschwitzin keskitysleirille. Ovitzit alistettiin Mengelen epäinhimillisille kokeille tämän yrittäessä selvittää lyhytkasvuisuuden genetiikkaa. Tieteellisen läpimurron toivossa Mengele kuitenkin myös suojeli sisaruksia, ja kun neuvostojoukot saapuivat vapauttamaan Auschwitzin vangit, koko perhe oli edelleen elossa. T: Injam Production/Korrom Production, Ranska

Kappas vaan, natseista ei ollakaan Ylessä jauhettu pariin päivään. Asia on hetkeksi korjattu uusintana lähetettävällä holohöpötyksellä. Kollektiivisen syyllistämisen varjolla voidaan taas jatkaa todellista kansanmurhaa eli pakotettua monikulttuuria.

MIKSI YLE VAIKENEE RASISMITUTKIJA VESA PUUROSEN POLIITTISESTA VAHINGONTEKORIKOKSESTA?

Eläkeikäinen Vesa Puuronen on nyt totista poikaa.
Joutui rikoksistaan vielä Yle Watchin arviomaksi.

Äärivasemmistolainen Kansan Uutinen kertoo uutisessaan Vesa Puuroselle tuomio vahingonteosta: kuluja maksettavaksi graffiteista liki 20000 euroa valtamedian arvostaman 64-vuotiaan sosiologian professorin syylllistyneen tekoihin, joita tapaavat tehdä alle kaksikymppiset ahdistuneet maailmanparantajat. Poliittisen graffitirikoksen motiivina oli jokiyhtiön harjoittama lohipolitiikka. Teollaan Puuroselta näyttää menneen puurot ja vellit sekaisin mitä tulee poliittisen vaikuttamisen laillisiin keinoihin. Jostain syystä Yle on ollut rasismiasiantuntijanaan ahkerasti käyttämän Puurosen puberteettirikoksesta täysin hiljaa. 

Ilmeisesti "ex"-kommunistin henkinen taantuminen on ollut niin noloa Ylelle, että tapauksen esille nostaminen asettaisi kyseenalaiseen valoon herran aiemmat näkemykset suomalaisesta rasismista. Yle Watchin arkistomuisti on kuitenkin pitkä, joten näiden linkkien (1, 2, 3, 4) kautta voi tarkistaa Puurosen ja Ylen symbioottisen suhteen.

Puuronen näyttää olevan valtamediakaksikko Ylen ja Helsingin Sanomien erityisessä suojeluksessa, koska kumpikaan niistä ei ole valaissut kunnolla professorin kommunistitaustaa. Valtamedialle Puuronen on ollut hyödyllinen idiootti, jonka akateemista auktoriteettia on voitu käyttää suomalaisvihamielisen agendauutisoinnin perusteena. Kun pehtoori on työnsä tehnyt, pehtoori saa mennä!

Uutissivustojen Kansalainen ja Partisaani keräämät tiedot Puurosen poliittisista kytköksistä ovat niin korutonta kertomaa, että jos suuri yleisö saisi tietää niistä, hänen sanomisiensa uskottavuus karisisi saman tien:

Puuronen on pitkän linjan kommunistiaktivisti vuosikymmenten takaa. Hän on kuulunut muun muassa taistolaisiin Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon (SDNL), Sosialistiseen opiskelijaliittoon (SOL, jonka perusosasto oli Rovaniemen marxilaiset opiskelijat RoiMO) sekä Joensuun Sosialistisiin Opiskelijoihin (JOSO).

Hän on ollut myös SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) osastoissa sekä puolueen piirikomiteassa. SKP:n hajottua sisäisiin kiistoihinsa Puuronen oli mukana taistolaissiiven perustamassa DEVA (Demokraattinen vaihtoehto) ‑järjestössä. Tämän jälkeen Puuronen on toiminut Vasemmistoliitossa.

                                                     *************************** 

TV1, maanantai 22.2.2021 klo 19.00, Historia: Ravensbrückin naiset

Vuonna 1939 natsihallinto perusti vain naisille tarkoitetun Ravensbrückin keskitysleirin, jonne sijoitettiin sodan aikana 130.000 naista. Heistä ainoastaan 40.000 selviytyi hengissä. Minkälaista oli elämä leirin epäinhimillisissä olosuhteissa ja miten leiri toimi? Viimeiset eloonjääneet naiset kertovat liikuttavat selviytymistarinansa. T: La Famiglia/RMC, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 57 min. Linkki ohjelmaan.

Sanokaa että tämän täytyy olla joku Ylen kulttuuribolsujen sisäpiirivitsi, eikö vain? Vai mistä muusta syystä näin häpeämätön kuolleen hevosen potkiminen voi jatkua viikosta ja vuosikaudesta toiseen.  

Kaiken mahdollisen luulisi holosta jo raavitun, mutta aina vaan Ylen onnistuu hankkimaan  joka maanantaiksi uutta eurooppalaista tuotantoa, jossa yhtä historian yksityiskohtaa tarkastellaan "erilaisesta" näkökulmasta. Loppumattoman propagandavyöryn todellisena tarkoituksena on päästä holohöpöttämään höpöttämästä päästyään.

Parina viime maanantaina holokaustia on tarkasteltu feministisestä näkökulmasta. Ohjelmassa lietsotaan voittajien kyseenalaisen historiankirjoituksen avulla vihaa Euroopan historiaa kohtaan samalla kun katsojia syyllistetään väitetyistä teoista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. 

Ei ihme, että tällaisen propagandan vaikutuksen alla varttuneet sukupolvet ovat sekaisin ja täynnä itseinhoa. Se on kai ollut demokratian kulissien takana lymyilevien vaikuttajien tarkoituskin – murtaa eurooppalaisten itsekunnioitus ja itsetunto. Sen jälkeen on jo melko helppo toteuttaa matalan intensiteetin kansamurha maahanmuuttoinvaasiolla.

RATIONAALISUUTTA VAATIVAT TOIMITTAJAT USKOVAT MAAILMAN PELASTUVAN, JOS TRUMP HÄVIÄÄ VAALIT

Viime kuukausien uutistarjonnan perusteella maamme valtamedia on antanut enemmän huomioita Yhdysvaltain presidentinvaaleille kuin millekään kotimaan vaalille koskaan. Päältä päin katsoen tämä on outoa, koska kotimaan vaalituloksilla on enemmän vaikutusta suomalaisten elämään kuin yhdelläkään ulkomaan vaaleilla.  

Valtamedian kiinnostus Yhdysvaltain presidentivaaleja kohtaan on jokseenkin sairaalloisa kun tietää,  että suomalaistoimittajilla ei ole äänioikeutta vieraassa maassa puhumattakaan että heidän toiveajattelullaan olisi maaginen kyky vaikuttaa vaalien lopputulokseen. Tästä huolimata toimittajat harjoittavat täällä Euroopan perukoilla massiivista vaalikampanjaa Trumpia vastaan. Viimeksi tänään Yle uutissivusto täyttyi asenteellisista Trump-vaaliuutistista, joista ensimmäisinä ottivat silmään gallup-toiveet Uusimmat tiedot USA:n vaaleista: Jo ennätykselliset 95 miljoonaa ihmistä äänestänyt ennakkoon, Biden johtaa edelleen selvästi kannatusmittauksia ja Trump vs. Biden. 

Toimittajille ei riitä omissa Trump-mehuissaan piehtarointi, vaan he ovat tehneet nolla-uutisen myös siitä, mitä mieltä suomalaiset kansanedustajat ovat nykyisestä Amerikan presidentistä: Ylen kysely kansanedustajille: Trumpin kausi ei ollut eduksi Suomelle, sanoo enemmistö vastanneista – "En usko, että tuollainen tolvana on ollut hyödyksi juuri kenellekään". Juttu oli sikäli virkistävä, että tällä kertaa toimittaja Jyrki Haran ei tarvinnut itse sättiä Trumpia delegoidessaan homman poliitikoille. 

Sekä toimittajien että poliitikkojen Trump-vastainen kampanjointi ei ole kuitenkaan täysin irrationaalista, vaan sillä on heidän kannaltaan täysin rationaaliset päämäärät. Kampanjointi tulee ymmärrettäväksi kun tietää mitä Trumpin vastustamisella halutaan viestittää globalistisen liberaalidemokratian kontekstissa. Trumpin, populistien, "äärioikeiston", Brexit-kannattajien ym. menestys ulkomailla on kotimaisen nomenklatuuran kannalta väärä signaali äänestäjämassoille. Se pelkää "väärien ihmisten" voiton heijastuvan poliittisena domino-vaikutuksena täällä. Toisin sanoen vasemmistoliberaalin hegemonian henkisessä kuristusotteessa olevat normikansalaiset saattavat voimaantua ja alkaa kannattaa vaikka perussuomalaisia tai ruohonjuuritason nationalistiliikkeitä. Juuri tämä selittää pitkälti sen, miksi Suomen valtavalhemedia seuraa tarkkaan ja avoimen asenteellisesti Yhdysvaltain presidentinvaaleja. 

Mustamaalaamalla Trumpia halutaan tuomita hänen politiikkansa, johon kuuluu mm. maahanmuuttoinvaasion vastustaminen ja omien kansalaisten paneminen vapaamatkustajien edelle. Tuomitessaan tietyt Trumpin poliittiset linjaukset valtamedia lyttää samalla kertaa samat poliittiset tendenssit Suomessa. Kaikkien räikeimmin näin toimii  verovaroin kustannettu puolueettomaksi ilmoittautunut Yle.

Loppujen lopuksi Yhdysvaltain presidentinvaalitulos ei muuta ratkaisevasti kehitystä mikä länsimaissa on ollut vallalla jo vuosikymmeniä. Jostain syystä juuri järkevyydellä pöyhkeilevät vasemmistoliberaalit, Demokraattipuoleen kannattajat niin Amerikassa kuin maailmalla, uskovat itsepintaisimmin kaiken olevan kiinni yhdestä henkilöstä ja sen vaihtamisesta. 

Jos liberaalieliitin ja Syvän valtion paperinukeksi nostama dementikko ja "lasten ystävä" Joe Biden voittaa vaalit, ei alkueuforian jälkeen ole kuitenkaan luvassa mitään suurta "pelastusta" maailmalle, vaan "hyvien ihmisten" riemujuhla kääntyy todennäköisesti Pyrrhoksen voitoksi: koronavirus ei katoa, luonnon tuhoutuminen ei pysähdy eivätkä rotusuhteet parane. Sitä vastoin Amerikan imperiumin hajoaminen vain kiihtyy, kulttuuri- ja rotusota syvenee, työttömyys kasvaa ja teknototalitaristiset piirteet lisääntyvät. 

Kansainvälisestä politiikasta kirjoittava Markku Siira kertoo tuoreessa blogikirjoituksessaan Onko Amerikan presidentinvaaleilla väliä?, miksi jatkuva hössötys vaaleista antaa illuusion jostain todella merkittävästä, vaikka Yhdysvallat länsimaiden kärjessä on sellaisten voimien hallinnassa, joihin kansalaisilla ei ole vaikutusvaltaa:

Barrett otaksuu, että jokainen presidentti on saanut nopeasti oppia, kuka todellisuudessa hallitsee Amerikkaa ja muutakin maailmaa. Joten voittipa vaaleissa sitten Trump tai Biden, globalistikapitalistit jatkavat toimiaan. Yksityispankkiirien kabaali pitää jo koronaotteessaan koko maailmaa, eivätkä esimerkiksi angloamerikkalaisen järjestyksen näennäiset vastavoimat, Venäjä ja Kiina, ole poikkeus. Eliitillä on lonkeronsa niin idässä kuin lännessä. Jos Yhdysvallat vajoaa kaaokseen ja Somalia-tyyliseen sisällissotaan, globalisteille kelvannee myös Kiinan johtoasema.

                                                       ***********************

Yle TV1, maanantaina 2.11.2020 klo 19.00. Historia: Juutalaislasten evakuointi

Ennen toista maailmansotaa noin 10.000 juutalaislasta kuljetettiin turvaan Saksasta, Itävallasta, Tsekkoslovakiasta ja Puolasta ja näin he välttivät lähes varman kuoleman. Mitä tapahtui, kun lapset saapuivat määränpäähän, miten he sopeutuivat uuteen ympäristöön, kieleen ja kulttuuriin? T: Epo Film/ORF, Itävalta HD ohjelmatekstitys (suomi) 50 min.

Ylen häikäilemättömät kultuurimarxilaiset ohjelmahankkijat eivät jätä ainuttakkaan mahdollisuutta syyllistää eurooppalaisia ja valkoisia. Heillä ei ole kansan mandaattia propangandalleen, mutta heille riittää, että oikeutus tulee omasta ideologiasta. 

Yle TV1, sunnungtai 1.11.2020 klo 22.40, Ulkolinja: Trumpin ensimmäinen kausi

1/3. Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi yllätti monet, myös hänet itsensä. Valkoinen talo ajautui kaaokseen arvaamattoman johtaja alaisuudessa: moni sai pikapotkut tosi-tv:n tyyliin ja heidät korvattiin poliittisesti yhtä kokemattomilla tekijöillä kuin Trump itse oli. Ensiesitys 29.10.2020. HD 51 min. Linkki ohjelmaan.

Ylen käymää Yhdysvaltain presidentivaalikampanjaa.

YLEN PUNAVIHREÄT TOIMITTAJAT KIISTÄVÄT VALLITSEVAT TABUT MUTTA SYYTTÄVÄT NIISTÄ KANSALLISMIELISIÄ

Vaihtoehtomediat ja blogit ovat ainoita tiedotusvälineitä, jotka tuovat esiin korruptoituneen järjestelmän ylläpitämiä yhteiskunnallisia tabuja. Valtamedia on luonnollisesti huolissaan ilman järjestelmän hyväksyntää olevien tiedostusvälineiden paljastuksista, jonka vuoksi sillä on pyrkimys kompromettoida niitä väittämällä etteivät ne oikeasti paljastakaan tabuja tai puutu oikeisiin pyhinä pidettyihin asioihin.

Yle puolustautuu ovelasti haastajiaan vastaan ryhtymällä ennakoivaan hyökkäykseen käsittelemällä tabu-kysymystä valikoidun kriittisesti. Tuoreessa muka-häkellyttävässä mielipideuutisessaan “Naisen seksuaalisuus ei ole mikään tabu” – tabulla markkinoidaan tuotteita ja tehdään juttuja, koska se myy Näennäisen avoimuuden Yle reivaa metakeskustelua tabusta hegemonisesta punavihreydestä turvallisimmille vesille. Näinnäiskriittinen uutisjuttu tulee jälleen kerran todistaneeksi punavihreiden piintyneen tavan projisoida omat vikansa muualle.

Jutun toimittaja Heikki Valkama lainaa toista Ylen toimittajaa, Tuija Siltamäkeä, joka on havainnoinut aivan oikein, että porno, masturboiminen, raha, palkat, seksuaalisuus tai kuukautiset eivät ole Suomessa tabuja. Sukupuolinarsistisia feministejä ja muuta punavihreää kilaristoa lukuunottamatta normaalijärkinen kansalainen on aina tunnistanut valtamediassa hehkutettujen näenäistabujen falskiuden, joten Siltamäki ei tarjoa tässä mitään uutta silmiä avaavaa näkemystä. 

Itsestäänselvyyksien toteamisessa ei vielä ole mitään pahaa toisin kuin niiden hämärtämisessä. Tähän syyllistyy jutussa lainattu toimittaja Saska Saarikoski, joka esittää näkemyksiään tabusta yhdessä Tuija Siltamäen kanssa Ylen Viimeinen sana -ohjelmassa. Ylimieliseen nokkeluutensa usein kompastuva Saarikoski ei kyennyt tälläkään kertaa peittämään vasemmistoliberaalia agendaansa väittäessään että "innokkaasti mediassa esiintyvät tabunmurtajat harvoin käsittelevät todellisia tabuja":

– Esimerkiksi viime viikolla tuli keskusteluun tämä, onko Jussi Halla-aho antisemitisti. Siitä hän ei halunnut puhua.

Halla-aho ei aihetta kommentoinut, mutta sitäkin enemmän valtamedia julisti tuomiotaan tutulla syyttävällä nuotillaan. Moitteellaan Saarikoski antaa kursailematta ymmärtää, että Jussi Halla-aho olisi antisemitisti. Filosemiitti Saarikoskelle tosiasioiden sanominen juutalaisista on auttamattomasti antisemitismiä (l. juutalaisten etua vastaan) ja sellaiseen "syyllistynyt" pysyy proselyyttien kirjoissa aina antisemiittinä, vaikka ikävä totuus olisi lipsautettu ohimennen jo 15 vuotta sitten. Kansalaiskeskustelija Mika Virtanen avaa  somepäivityksessään median Halla-ahon antisemitisti-syytöstä:

Taustana tuossa Halla-ahon kirjoituksessa on mitä todennäköisimmin se, että siihen aikaan monet vasemmistolaiset poliitikot ja poliittiset toimijat käyttivät holokaustia poliittisena Jokeri-korttina, jonka tarkoituksena oli tukea ja edistää monenlaista vasemmistolaista politiikkaa, erityisesti äärisuvaitsevaisuutta, ja massiivista ja rajoittamatonta maahanmuuttoa, sekä toimia poliittisena moukarina niitä vastaan, jotka kritisisoivat ja vastustivat normaalisti ja rationaalisesti edellisiä. Tietenkin maahanmuuttokriittiset harjasivat sellaista valheellista poliittista käytäntöä monien muiden vastaavien käytäntöjen ohella kirjoituksissaan. Siihen aikaan toki välillä lapsikin saattoi osittain tai kokonaan mennä pesuveden mukana, Halla-aho muotoilisi tänä päivänä vastaavan kirjoituksen varmasti toisella tavalla.

Kansakunta voi muistella kansanmurhia, kunnioittaa niiden uhreja ja ottaa niistä opikseen, mutta se on eri asia kuin sairastuttaa niillä ajattelunsa, tuhota ja estää niillä normaalit puolustuskeinonsa, ja pakottaa itsensä antautumaan kaikenlaisen typerän, vahingollisen ja vaarallisen politiikan edessä. 

Jälkeenpäin katsottuna, edellä mainittuun kontekstiin suhteutettuna, kirjoituksen ydinsisältö (holokaustin poliittisen väärinkäytön implisiittinen kritisointi) on osoittautunut paikkansapitäväksi, katsokaapa mitä tapahtuu yleisesti kantaväestöjen ja erikseen juutalaisten suhteen esim. Ruotsissa ja Ranskassa. Monet juutalaiset joutuvat muslimien vihan ja väkivallan takia pakenemaan Ruotsista ja Ranskasta Israeliin ja muille turvallisemmille alueille, ja on odotettavissa, että tulevaisuudessa pako vain kiihtyy.

Saarikosken kieroin veto on väittää, etteivät maahanmuuton ongelmat ole Suomessa tabu, koska niistä keskustellaan julkisuudessa silloin tällöin. Sanomatta tietenkin jää mistä siinä keskustellaan ja mistä ei: 

Sen sijaan perussuomalaiset sanovat koko ajan, että Suomessa ei saa puhua maahanmuuton ongelmista tai Suomessa ei saa puhua EU:sta. Niistähän puhutaan ihan lakkaamatta, Saarikoski sanoo.

Tabua voi ylläpitää myös puhumalla sen vierestä puuttumatta sen ytimeen. Media kyllä puhuu maahanmuuton ja EU:n ongelmista, mutta lähinnä vain silloin kun se on pakotettu tekemään niin pöyristyttävien rikosten ja velkasitoomusten edessä. Toisaalta Perussuomalaisten maahanmuuttokritiikki on pelkkää kosher-konservatiivista puhetta taloudesta ja rikollisuudesta. Tarkoin kontrolloidun maahanmuuttokeskustelun todellinen tabu on maahanmuuton vaikutus kantaväestön olemassaoloon. Siinä ei kysytä, kuinka paljon maahanmuuttajia on riittävästi, jonka jälkeen ei päätetä enää ottaa lisää tulijoita. 

Vielä tätäkin sitkeämmin ylläpidetään tabua, jossa etnisesti sopeuttamattomien elintasosaalistajien palauttamista kotimaihinsa pidetään mahdottomana. Tähän kysymykseen liittyy myös se, että toimittajat eivät kysy koskaan, pitääkö meidän jatkuvan maahanmuuton seurauksena hyväksyä jääminen vähemmistöksi omassa maassaan. Jos poliitikkojen kanta on tähän myönteinen, heidän pitäisi murtaa tabu ja kertoa se avoimesti myös äänestäjille.

Viimeinen sana -ohjelman lopussa toimittajat pohtivat vielä sitä, mitä sitten ovat todelliset tabut. Saarikoski sanoi käsittämättömän julkeassa vastauksessaan antisemitismin ja holokaustin olevan oikeita tabuja. Liekö kyseessä projektio, sillä länsimaissa suurin tabu löytyy antisemitismin kääntöpuolelta, juutalaisten suhteettoman suuresta vaikutusvallasta politiikassa ja mediassa. Väite holokaustin ja antisemitismin tabuluonteesta onkin yhtä absurdia kuin jos esittäisi, ettei Yle Radio 1:n feministisessä radio-ohjelmassa  Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen oteta koskaan esille miesten negatiivisia puolia. 

On vaikea ymmärtää miksi Saarikoski päätyi moiseen väitteeseen, sillä länsimaissa uutiset, dokumentit, elokuvat ym. ovat täynnä loputonta holokaustin ja antisemitsmin märehtimistä. Jo nyt holokaustia muistellaan ja revitellään erilaisen tekosyin kalenterin täydeltä, ainoana motiivina  päästä holohöpöttämään höpöttämästä päästyään. Tabuna ei ole puhumattomuus holokaustista ja antisemitismistä, vaan se, että siitä saa puhua vain yhdellä tavalla, joka on vihamieliselle "eliitille" mieluinen.  Muunlainen puhe leimataan "revisionismiksi" eli "yhdeksi antisemitismin muodoksi".  Täytyy siis olla häpeämättömän röyhkeä, todellinen Chuzpah, että vaatii moista indoktrinaatiotulvaa vielä entisestään lisää. Saarikoskelle tämä ei näytä olevan ongelma.