GLOBOHOMON EDISTÄMÄ LGBT-PROPAGANDA TAAS NOUSUSSA

Lgbt-lobbaajat olivat vielä muutama vuosi sitten näkyvästi esillä tiedotusvälineissä vaatimassa erityiskohtelua ihmisoikeuksiinsa vedoten. Medianäkyvyyden kannalta korona-hysteria ja Ukrainan sota muutti tämän  tilanteen ja ensimmäisen maailman "ongelmat" jouduttiin laittamaan väliaikaisesti naftaliiniin. Massojen hallinnassa kun on tärkeää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Sittemmin Ukrainan sodan juututtua pattitilanteeseen kontrolloidussa valtamediassa on alkanut jälleen tulla tilaa itsekkäille valittajaeturyhmille. 

Muutos näkyy mm. Yle TV 1:n Perjantai-ohjelman viimeisimmässä jaksossa "Mikä homoudessa pelottaa?" (1.12. klo 21.05). Ohjelmaa on pohjustettu Ylen verkkosivujen jutuilla Kaapista kotiin ja ”Pohjanmaalaiset pojat” hyökkäsivät somessa Eino Nurmiston kimppuun: ”Meille tungetaan tätä homoseksuaalista agendaa”, joissa haastatellaan tv-jaksossa esiintyviä homoja. Koska nykyään kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki liitetään kaikkeen, ohjelmaryöpsähdyksen takana lienee Venäjän pitkään valmistelema laki, josta kertoo tuore Ylen uutinen Venäjä aikoo kieltää ”kansainvälisen LGBT-liikkeen” äärijärjestönä. 

Ylessä on tiedetty lain valmistelemisesta jo hyvissä ajoin, joten se odotti vain hetkeä jolloin se virallistetaan, jotta sen vastineeksi voitiin nopeasti esittää Perjantai-ohjelman homofanitus-jakso. Silti yksipuolinen ja suorastaan progandistinen "keskusteluohjelma" ei ollut niinkään näpäytys Venäjälle, vaan valtionmedian täysin arkipäiväinen suomalaisyleisöön kohdistunut hybridivaikuttaminen. Tietenkin mukana oli myös tyypillistä länsimaisten nykyarvojen itseriittoista peilaamista "barbaarisiin" maihin ja kulttuureihin, jotka eivät ota ilolla vastaan geneettisen umpikujan ilosanomaa. Tämä taas noudattaa sitä yleisempää suuntausta, jonka suomalaiset mediatalot ovat omaksuneet liittyttyään Mediapooliin. Yhdysvaltain viranomaisten aloitteesta ja ohjauksessa vuonna 2014 aloittaneen median sisäisen ohjausjärjestelmän tarkoituksena on ollut luoda uutisointikulttuuri, jossa objektiivisuudesta piittaamatta kaikki Venäjästä kerrottu esitetään poikkeuksetta negatiivisella kierteellä.

Mitään uutta näkökulmaa Perjantai-ohjelman homouden valkopyykkäysjakso ei luonnollisestikaan tuonut esiin, vaan keskustelijat jatkoivat samaa muita syyttävää uhritarinaa ja ihmisoikeusjargonia, jolla politisoituneet yliopistot ovat syövyttäneet yhteiskuntaa jo vuosikausia. Jo se, että ohjelman nimellä viitataan täysin ideologiseen ja epälääketieteelliseen käsitteeseen kuin homofobia, kertoo siitä, kuinka perinpohjaisesti "julkinen keskustelu" on omaksunut vasemmiston dekonstruktiivisen diskurssin. Pellemaailmassamme monet todennetut tosiasiat vääristetään, jonka vuoksi esimerkisi faktojen kertominen homoseksuaalinen elämäntavasta käännetäänkin väitteen esittäjän pelkotilaksi. Pelkoa toki esiintyy, mutta sitä näkyy lähinnä vain julkisen homo- ja lgbt-keskustelun portinvartijoissa, jotka ovat kauhuissaan mikäli mediassa joku pääsisi kertomaan näiden ilmiöiden vaietuista puolista.

Lgbt-aktivistit ovat viimeisen vuosikymmenen aikana pelanneet korttinsa taktisesti oikein liittämällä poikkeukselliset seksuaalitavat ja niihin kuuluvat piittaamattomat alakulttuurit ihmisoikeuskysymykseksi. Tämä taas kytkeytyy olennaisesti tasa-arvoon, joka on käytännössä länsimaisen sekulaarin elämätavan virallinen uskontunnustus. Riippumatta tasa-arvon empiirisestä totuudesta tai sen monomaanisen pyrkimisen järkevyydestä, kyse on yksisuuntaisesta peruuttamattomasta ilmiöstä (ratchet effect) sen päästyä kerran hallitsevaksi sivilisaatiomme alkuasetuksissa. Lgbt-aktivistit ovat vähintään tiedostamattomalla tasolla tästä tietoisia, jonka vuoksi he ovat voineet kiivetä savijaloilla seisovan lännen tasa-arvo-jättiläisen hartioille ja viitoittaa sieltä käsin meidät "historian oikealla puolelle" itsetuhoon.

Vuosikymmeniä jatkunut homojen pitkä marssi läpi instituutioiden on ollut vain alkusoitto kohti jyrkänteen reunaa. Kun vauhtiin on päästy mukaan on tullut lgbt-hulluus, joka saa julkisuudessa yhä irvokkaampia ilmenemismuotoa. Tästä huolimatta kollektiivinen vastustus kulttuuria alasajaville perversioille on kansalaisten keskuudessa heikkoa, koska silloin jouduttaisiin arvioimaan uudelleen nykykulttuurimme keskeinen periaate tasa-arvo. Arvojen uudelleen arviointi vaatisi kansalaisrohkeutta laittaa itsensä likoon ja uhmata vallitsevaa hegemoniaa. Tässä pelissä riski menettää työpaikka ja mukava materialistinen elämäntapa ovat niin suuria, että kansalaiset ovat valmiita hyväksymään minkä tahansa mielettömyyden kunhan se ei välittömästi uhkaa omaa hyvinvointia. Konformistisen tolkun kansalaisen ajan hengen motto onkin perin raamatullinen: meidän jälkeemme vedenpaisumus.

Länsimaisen tasa-arvon juuret löytyvät juutalaistaustaisen Paavalin radikaaleista opeista parin tuhannen vuoden takaa. Hänen kristillisessä tulkinnassaan jokainen ihminen on tasa-arvoinen Jumalan edessä. Jo Paavalin eläessä hän ulotti tämän teologisen uskonkappaleen maalliseen elämään luomalla alkukristillisyydestä eräänlaista uskonnollista bolshevismia. On hämmästyttävää, että tämän ilmiön toi kirjallisessa muodossa ensimmäistä kertaa näkyvästi esiin Friedrich Nietzsche (1844-1900) vasta 150 vuotta sitten. Hänen esittämänsä kysymys modernille ihmiselle kuului vapaamuotoisesti seuraavasti: koska Jumala on kuollut modernille viimeiselle ihmiselle, niin miksi hän noudattaa edelleen kristillistä moraalia, joka on johdettu Jumalan olemassaolosta?

Mitään empiiristä näyttöä ihmisten tasa-arvosta ei löydy. Edes moderni luonnonoikeusteoria "ihmisen luovuttamattomista oikeuksista" ja universaaleista ihmisoikeuksista ei perustu ihmislajin moninaisuuden tosiasioihin, vaan se pohjaa transsendenttiseen oletukseen kaikille kuuluvasta yhtäläisestä "ihmisen sielullisesta olemuksesta". Vaikka modernissa ihmisoikeus- ja tasa-arvoajattelussa kristinopin käsitys "sielujen yhteismitallisuudesta" onkin häivytetty pois, se ei voisi kuitenkaan toimia ilman tätä irrationaalista ja transsendenttista perusoletusta. Toisin sanoen tasa-arvo puheen peruskivi ei lepää sen enempää empiirisellä kuin rationaalisellakaan pohjalla. Silti tasa-arvosta saarnaavilla Lgbt-ideologian kannattajilla on julkeutta vedota retoriikassaan "tieteelliseen" rationalismiin ja syyttää kristittyjä irrationalismiin perustuvasta uskonnollisesta argumentoinnista. Tosiasiassa molemmat perustavat näkemyksensä Paavalin oppiin "ihmissielujen" tasa-arvoisuudesta Luojan edessä, mutta sillä erotuksella, että konservatiivikristityt eivät jaa varauksetta apostolin sosiaalisen tasa-arvon agendaa.

Liberaalin maailmanjärjestyksen ateistiset tasa-arvouskovaiset eivät ole tähän päivään mennessä kyenneet vastaamaan Nietzschen esittämään kysymykseen, joten he ovat mieluummin siitä kokonaan vaiti. Koska tilanne on tämä, silloin on syytä kuulla lisää mitä Nietzchellä oli sanottavana arvokeskustelusta. Lyhyesti sanottuna hän katsoi "edistyksellisen" liberalismin ja sen radikaalimuodon sosialismin olevan oireita ns. viimeisen ihmisen nihilismistä. Hänestä pyrkimys yhteiskunnalliseen tasa-arvoon on ilmaus maallistuneesta kristillisyydestä, joka menetettyään transsendenttisen ankkurinsa, rappeutui väistämättä nihilismiksi. Tässä ajattelussa tasa-arvo on kaikkien arvojen tyhjentämistä niiden sisäisestä arvosta. Nietzscheä vapaasti lainaten: "Jotta arvoja ylipäätään voi olla olemassa, niiden on perustuttava epätasa-arvoon".

Nietzschen mukaan luonnolliseen hierarkiaan perustuvassa yhteiskunnassa jako tehtiin Hyvään (vahva, kaunis jne.) ja Huonoon (heikko, ruma jne.), mutta parempiinsa kaunaisesti suhtautuneet kristityt muuttivat tämän periaatteen niin, että Hyvää onkin heikkous, nöyryys ja viallisuus kun taas Pahuutta edustaa kaikki vahva ja elinvoimainen. Moderni asenne Lgbt-agendaa kohtaan heijastelee tätä samaa parituhatvuotista jakoa: geneettistä itsetuhoa ajavat degeneraatit nostetaan kuvitellusta uhriasemasta käsin jalustalle, kun taas aikalaishulluuden vastustajat kirotaan kerettiläisiksi "äärioikeistolaisiksi". Omahyväisyyteensä pakahtuvalle läpisosiaalistetulle kansalaiselle tämä jako sopii hyvin, koska hegemonista mantraa toistamalla ei tarvitse riskeerata mitään.

Suurin tyytyväisyys länsimaista itsetuhoisuutta manifestoivaa sateenkaarisirkusta kohtaan löytyy hallitsevasta Globohomosta. Tässä on syytä muistaa, että yhdyssanaa Globohomo ei pidä käsittää siten kuin persuilevat salaliittohörhöt tai sitä ironisesti käyttävät liberaalinokkelikot sen ymmärtävät. Etymologisesti kaksiosaisella termillä viitataan ensisijaisesti globalisaatioon ja homogeenisyyteen (yhdenmukaisuuteen, samanlaisuuteen). Länsimaista yhdenmukaistavaa globalismia ajava "eliitti", Globohomo, haluaa myös homokulttuurista ja Lgbt-agendasta valtavirtaa joka ikiseen maailmankolkkaan. Tässä mielessä termi on enemmän kuin osuva. On selvää, että ilman Globohomoa nämä haitalliset ilmiöt eivät olisi koskaan saavuttaneet hallitsevaa asemaa länsimaissa.

VAIN REAGOIMAAN KYKENEVÄN HUULIPUNAHALLITUKSEN HAITARIN SOITTO JATKUU

Punavihreä tytönhupakkohallitus päätti tänään pitkän jahkailun jälkeen uusista koronarajoituksista. Ylen uutisessa Suomeen kolmen viikon sulkutila, hallitus toteaa poikkeusolot – lue tästä päivän käänteet kerrotaan kolme viikkoa kestävistä eristystoimista, jotka alkavat maaliskuun 8. päivänä. Uusissa määräyksissä leviämis- ja kiihtymisvaiheen alueiden kouluissa siirrytään etäopetukseen samalla kun yleiset saunat, kuntosalit ja kylpylät pannaan "sulkutilaan". Ankarimmin sulkutila rokottaa jälleen ravintola-alaa, joka saattaa nyt saada lopullisen kuoliniskun. 

Maata näyttää hallituksen sijaan hallitsevan terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lääkärijuntta, joka selvästi nauttii saamastaan vallasta, jolla se voi terveysvaaraa liiottelemalla pompottaa koko Suomen kansaa. Luonteettomien pyrkyriyttöjen johtama hallitus on pelkkä tuuliviiri näiden "asiantuntijoiden" hysteerisille ohjeistuksille. Huulipunahallituksen toiminta on pelkästään reaktiviista, jo tapahtuneisiin asioihin reagoimista – tehdään edes jotain jottei näytettäisi aivan kädettömiltä. Siksi median luoma mielikuva Sanna Marinin  "jämerästä" feministihallituksesta ei voisi olla kauempana totuudesta. 

Vuoden takaiset lausunnot paljastavat, kuinka pihalla terveysviranomaiset ja heihin sokeasti luottava hallitus oli jo tuolloin. 28. helmikuuta 2020 päivätyssä Yle uutisessa Onko rajat pantava kiinni koronaviruksen vuoksi? Yle tarkisti asiantuntijoilta neljä virusväitettä kerrotaan mm. ettei rajojen sulkeminen olisi vastaus koronaviruksen uhkaan. Vielä maaliskuun 11. päivänä 2020 Sanna Marin oli A-studiossa sitä mieltä, ettei yhteiskuntaa voida sulkea sen aiheuttamien valtavien haittojen vuoksi:

Marin perusteli toimintamallia kokonaisharkinnalla. Koko maan sulkeminen ei välttämättä ole tehokasta yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi jos päiväkodit suljettaisiin kategorisesti, vanhemmat joutuisivat jäämään kotiin. Heillä saattaa kuitenkin olla yhteiskunan toimivuuden kannalta merkittäviä tehtäviä, jotka jäisivät tekemättä ja koko yhteiskunta lamaantuisi.

– Jos tulisi kategorinen kielto, kuten Italiassa, seuraukset olisivat suuremmat kuin itse viruksesta, Marin sanoi.

Vain pari päivää myöhemmin Marinin hallitus julisti kansallisen valmiuslain, jonka turvin aloitettiin massiiviset liikkumis- ja elinkeinorajoitukset. Tämä jälkeen veronmaksajien rahoilla soitettu haitari on soinut ahkeraan, mutta mitään valmista ei ole tullut, vaan Suomi roikkuu edelleen puolihirressä. Niin kauan kuin maatamme johtaa punavihreä tyttöhallitus tulemme koronan suhteen elämään jatkuvassa haitariliikkeessä. Reaktiivisilla toimilla koronasta ei tulla pääsemään eroon edes viidessä vuodessa. 

Saattaa olla, että tämä on länsimaisten liberaalihallitusten harjoittaman politiikan tietoinen tarkoitus. Globalistiset hallinnot voivat nimittäin jatkuvan koronahätätilan avulla määrätä ja muokata kansalaisia haluamaansa suuntaan. Jo nyt saatujen havaintojen perusteella suurin osa kansalaisista näyttää alistuvan lähes kaikkeen, kunhan määräykset vain perustellaan velvollisuudentunnolla ja tarkoitushakuisilla tieteen argumenteilla. 

Julkisessa keskustelussa vältetään kysymystä, ovatko koronatoimet olleet välttämättömiä verrattuna niistä saatuihin hyötyihin. Tähän mennessä koronaan liittyviä kuolemantapauksia on ollut vuoden aikana maassamme noin 730. Suurin osa kuolleista on vanhuksia, jotka olisivat kuolleet lähiaikoina luultavasti muutoinkin. Valtavirran vasta-argumentti tähän on se, että ilman rajoituksia kuolinuhreja olisi moninkertaisesti. Väite on kyseenalainen, sillä eihän tauti tapa nytkään juuri ketään tervettä alle 70-vuotiasta. 

Miksi emme vain antaisi taudin riehua aikansa ja katsoa kuinka se vahvistaa luonnonvalinnan kautta ihmislajiin eri populaatioita. Mitään suurta loveahan Covid-19 ei ihmislajiin tekisi edes vapaasti levitessään. Jyrkät toimet mokomaan pikku kulkutautiin kertovat paljon luonnon realiteeteista etääntyneestä kulttuurista. Maailmassa on lähes 8 miljardia ihmistä, mutta koskaan aiemmin ihmiselämää ei ole arvostettu näin paljon. Yleensä niukkuus lisää arvoa, mutta ihmistä palvovassa humanitarismissa ihmislihan määrä näyttää vain kasvattavan ihmisarvoa. Muuta biosfääriä ajatellen tässä on jotain perinpohjaisesti väärää. 

Läntisen maailman tarttuessa kouristuksenomaisesti elämään, se hylkää elämään ja kulttuurin kuuluvan varjopuolen. Nietzsche sanoi klassisen kreikkalaisen kulttuurin olevan olemukseltaan traaginen, koska siinä hyväksyttiin elämään kuuluva kärsimys ja kuolema. Viimeisen ihmisen länsimainen kulttuuri on traagisuuden tajun menettämisellään amputoinut itseltään merkittävän osan kulttuuristaan ja typistänyt sen henkisesti köyhäksi mukavuudenhaluksi. 

Mieluummin päivä leijonana kuin tuhat vuotta lampaana

-Benito Mussolini

                                                             **********************


TV1, torstai 25.2.2021 klo 19.00, Murdoch: mediadynastia vallan ytimessä

2/3 Kapinallisten liitto. Rupert Murdoch on luonut maailman suurimman mediadynastian, jonka kautta hän on muovannut Isoa-Britanniaa ja Yhdysvaltoja. Hän on nostanut ja kaatanut poliitikkoja ja hallituksia. Dynastian kasvu ei ole ollut mutkaton. Mediaimperiumin luojan, Rupert Murdochin sitkeys ja pelisilmä on raivannut imperiumille tien Britanniasta Yhdysvaltoihin, jossa se nautti Donald Trumpin tuesta. HD 53 min. Linkki ohjelmaan.

Valtamedia ja viihdeteollisuus ovat haluttomia käsittelmään mediakeisareiden valtaa, koska lopputulos olisi väistämättä juutalaisvastainen. BBC:n kolmiosiainen dokumenttisarja australialaisesta mediamogulista onkin mahdollinen vain siksi, ettei hän kuuluu heprealaisiin.  

Dokumentille löytyy toinenkin syy. Murdocin omistamat mediat kuten Fox-tv:n sanotaan edustavan konservatiivista politiikkaa, mikä taas ei sovi hallitseville liberaaleille tiedotusvälineille kuten BBC:lle. Todellisuudessa Murdochin yhtiöiden konservatiivisuus on kyseenalaista, sillä niissä edistetään samaa valkovihamielistä monikultturismia kuin liberaaleissakin medioissa. Parempi nimitys Murdoch-suvun edistämälle agendalle olisi kosher-konservatiivisuus, koska esimerkisi Fox-kanava on tunnettu Israel-myönteisestä propagandastaan.

Yhteisistä intresseistä huolimatta liberaali valtamedia pitää Murdochin vastaimperiumia vihollisenaan, olivathan sen lehdet ja tv-kanavat sekä Donald Trumpin että Brexitin puolella. Nämä ovat niin anteeksiantamattomia "rikoksia", että vasemmistolainen The Guardian-lehti ja mediajätti BBC ovat halunneet tehdä parjausohjelman Murdochista. 

Dokumenttisarjassa on kyse kahden globalistisen tulkinnan ja politiikan keskinäisestä valtataistelusta. Läntisen maaiman kansalaisille ne ovat kaikki tyynni samaa vihollista. Kuvaavaa on, että yli puolet briteistä ei luota juutalaisten hallitseman BBC:n puolueelliseen uutis- ja ohjelmatarjontaan.

PRIDE-VIIKON TAUSTALLA KAUNA TOTUUDESTA, HYVYYDESTÄ JA KAUNEUDESTA

Vähemmistoinä esiintyvien eturyhmien on vaikea
esiintyä sorretuina, koska heillä on itsellään valtaa ja
he ovat ylimmän vallan suojeluksessa. Osallistuisiko
Sanna Marin Soldier of Odinin tapahtumaan?

Suomalaisten veronmaksajien kustantamia Ylen uutisia seuraamalla päätyy väistämättä vain yhteen johtopäätökseen: Yleisradion johto ja toimittajat ovat kansanvihollisia. He eivät ole kansan palvelijoita, vaan he pitävät kansalaisia alamaisinaan, joita täytyy paimentaa oikeanlaisiin mielipiteisiin ja asenteisiin. 

Tämä heikosta kansallisesta itsetunnosta kärsivän hallintorälssin asenne on peräisin syvälle juurtuneesta bysanttilais-tsaristisesta hallintokulttuurista, jossa samaan aikaan pompotetaan kansaa mutta nöyristellään ylemmille. Ylessä mielistelyn kohteena ovat kaikki mikä edustaa EU:ta, globalismia, punaista yliopistoa, sukupuolinarsistista feminismiä, vasemmistoliberaalia Hollywoodia, Yhdysvaltain itärannikkon mediaa, Setaa ja valtavirran pop-tähtiä. Ylipäätään kaikki, johon maan hiljaiset suhtautuvat rationaaliseen epäilevästi on Ylen mielestä taantumuksellista, joka täytyy juuria pois jatkuvalla rituaalisella propagandarummutuksella ja valheellisella indoktrinaatiolla. 

Yleisradiossa kansalaisten globalistinen uudelleenkoulutus näkyy sen kaikessa ohjelma- ja uutistarjonnassa. Tavallisesti se on vaivihkaista oman agendan ujuttamista mitä erilaisimmissa asiayhteyksissä, mutta pyrkimyksenä on silti välttää liian räikeää, läpinäkyvää ja hyökkäävää propagandaa. Se kun saattaa herättää Ylen suurimmassa seuraajasegmentissä, demarieläkeläisten boomer-sukupolvessa, vastareaktion jota kutsutaan itsenäiseksi ajatteluksi. 

Mielipidevallastaan juopuneessa Yleisradiossa painellaan kuitenkin enenevässä määrin lusikka pohjassa, jolloin megafonista pääsee suodattamatta läpi kaikkein mielipuolisimmat kulttuuriliberalismin aatevillitykset. Tämä on näkynyt viime vuosina erityisesti seksuaalisesti poikkeavien huomiontavoittelijoiden kuninkaallisena käsittelynä. Pienen mutta vaikutusvaltaisen LGBT-lobbyn viimeisimmän luonnon- ja järjenvastaisuuden, transsukupuolisuuden, normalisoinnissa Ylen toimittajien kilpalaulanta yltyy lähes poikkeuksetta suoranaiseen crescendoon.

Tällä viikolla kaikissa valtamedioissa vaahdottu seksuaalisesti poikkeavien ja heitä palvovien moraaliposeeraajien häpeällinen Pride-viikko sai korkeimman kruununsa Ylen ohjelmatarjonnassa. Television puolella Yle lähetti suoraan livenä Pride 2020 -konsertin, positiivisia ajankohtais- ja mainospuffeja sateenkaarimarginaalista ja YleTeemalla liudan homo- ja trans-propagandafilmejä. 

Helsinki Pride 2020 -konserttia mainosti Ylen kanavilla näkyvästi Tuure Boelius (s. 2001), joka valittiin alaikäisenä QX Gay gaalassa Vuoden homoksi helmikuussa 2017. Lumihiutalesukupolven tubettajana, "laulajana" ja "näyttelijänä" tunnettu (piti googlettaa) Boelius on sikäli osuva valinta omahyväisen lgbt-verkoston maskotiksi, että hänellä on kaikki ne ominaisuudet, joita vallanmakuun päässeessä friikkisirkuksessa suositaan: narsistinen ulkonäkökeskeisyys, heikko kritiikinsietokyky, jyrkkä vihamielisyys erimielisiä kohtaan, alhainen loukkaantumiskynnys, rajaton itseluottamus olemattomiin kykyihin ja mitätön tietämys kulttuurien ja sivilsaatioiden historiasta.

Boeliuksen tietämättömyydestä ja narsismista kumpuava röyhkeys kävi selväksi eilisessä Pride 2020 -konsertissa, jossa hän soitti suutaan kansanedustaja Päivi Räsäselle laulamalla "Eikö sua hävetä Päivi?". Iltalehden uutisen mukaan

Boeliuksen kappaleessa Eikö sua hävetä, lauletaan näin: ”Eikö sua hävetä yhtään, ku kaikki tuijottaa, miten sä kehtaat?”. Boelius oli kuitenkin muokannut tapahtumassa kappaleen sanoja.  

– Eikö sua hävetä Päivi, kun kaikki tuijottaa? Boelius täräytti lavalla.

Aikamme hulluuden riemumarssi on edennyt siihen pisteeseen, jossa joku nulikka voi zombi-yleisön hurratessa kehottaa kansanedustajaa häpeämään siksi, ettei tämä suostu ylistämään luonnoikkujen geneettistä umpikujaa. On pöyristyttävää, että sen jonka pitäisi tosiasiassa tuntea häpeää julkeasta elämäntavastaan syyttäkin toista siveellisyydestä ja normaaliudesta!

Yhteiskunnallista atomisaatiota edistävä lgbt-liike on saanut käännettyä ylösalaisin sen mitä on tuhatvuotisissa sivilisaatioissa pidetty anomaliana. Esimerkiksi Pride-viikon aikana monet yritykset ja kaupungit ovat vetäneet salkoihin ideologisen sateenkaarilipun. Itse asiassa tilanne on mennyt sellaiseksi, että ne yritykset ja kaupungit jotka eivät liputa, ovat poikkeus epänormaalista normista. Tästä vinksahtaneesta aikamme ilmiöstä kertoo Kristillisdemokraattisen KD-lehden uutinen Salon kaupunki jätti liputtamatta ja some-liputtamatta Pride-viikolla – KD:n Kalle Tekkala kertoo taustat. Nykypäivänä uutinen on se, että suomalainen kaupunki ei liputa Pride-viikolla.

Pride-viikon aikana Yle on tykittänyt uutisissaan odotetusti kansalaisten niskaan sarjatulelta lgbt-agendaa. Tästä kertovat uutisiksi naamioidut mielipidejutut Poikkeuksellinen Helsinki Pride -viikko käynnistyi: ei isoa kulkuetta eikä puistojuhlaa, mutta sateenkaarilippuja toivotaan silti ympäri kaupunkia, Sateenkaariväki sanoo, että yhdenvertaisuus yhteiskunnassa ei toteudu ja Kansallisteatteri kiinnitti miesnäyttelijän transvestiitin rooliin – ensi-ilta siirtyy transtaiteilijan kritiikin seurauksena: "Meidät nähdään miehinä mekoissa". Kaiken uhriutumisen ja kitinän keskellä yksikään toimittaja ei uskalla ja haluaa esittää sateenkaariväestä mitään kritiikkiin viittaavaa. Ikään kuin heidät olisi nostettu arvostelun yläpuolella oleviksi pyhimyksiksi. Uutiskerronnan kaava onkin sama kuin mustien väkivaltarasistien BLM-liikkeessä, jota läntinen valtamedia valkopyykkää vimmaisesti. 

Yle tulee myös paljastaneeksi suoraan, mikä motivoi luonnonoikkujen yhteisrintamana tunnetua lgbt-liikettä: kateus ja kauna. Mihinkään muuhun johtopäätökseen on vaikea päätyä luettuaan Ylen toimittaja Annu Passojan fanikirjoituksen Vuosikymmenten häpeän jälkeen Illusia Juvani palasi kotiseudulleen sanomaan viimeisen sanan – "Tämä on terve tapa kostaa". 

Bulkkitaidetta edustavaa nykytaiteilija Illusia Juvania (sic) täytyy ainakin kiittää siitä, ettei hän pahemmin peittele "taiteensa" motiiveja, jotka kumpuavat mielenterveysongelmista, "muunsukupuolisuudesta", lihavuudesta ja kaunasta normaaleja kohtaan. Toisaalta exhibtionistinen narsismi on tyypillistä politisoituneissa kilariliikkeissä kuten feminismissä ja trans-ideologiassa, joissa mielenterveysongelmat ovat suoranainen meriitti "autenttisuudesta", jota kannattaa siksi mainostaa koko maailmalle. Näille liikkeen jäsenille on niin ikään tyypillistä, että omista vioista, heikkouksista, rumuudesta ja laiskuudesta tehdään välttämättömiä hyveitä. He julistavat ne moraalisiksi kunniamerkeiksi vain siksi, että he sattuvat kantamaan niitä ilman mitään vaivaa. 

Illusia Juvanin tragikoominen itsetehostus tuo mieleen tunnustuksen tarpeen, joka näyttää nykyaikana korostuvan eniten niillä, jotka eivät sitä oikeasti ansaitse. Filosofi Friedrich Nietzsche näki tämän olevan merkki kaunasta, jonka taustalla on orjamoraali.  Hän katsoi nykyihmisen koostuvan laumasta, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään, keskivertoon "viimeiseen ihmiseen" ja orjiin. Viimeinen ihminen etsii ainoastaan mukavuuksia ja turvallisuutta, ja häneltä puuttuu käsitys korkeammasta moraalista. Orjat ovat puolestaan niitä, jotka tietävät olevansa alempia ja ainoa, mikä vie heitä eteenpäin ja pitää hengissä, on toivo kostosta. He saavat kostonhimoisen tyydytyksensä silloin kun koko sivilisaatio viedään heidän tasolleen ja ajetaan alas. Illusia Juvani:

– Toivon, että ihmiset kokevat tässä näyttelyssä syyllisyyttä etuoikeuksistaan. Toivon, että heteroihmisillä on epämukava olo. En toivo, että he nauttivat.

Vai on luonnonvalinta "etuoikeus" ja siten "epäreilua". Kovin on lapsellista uhoa kehopositiiviselta biologiselta mieheltä. Nykytaiteilija ei ilmeisesti ymmärrä, että on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät astu maallistuneen kristinuskon itkuhumanistiseen ansaan, eivätkä tunne siksi tippaakaan syyllisyyttä kaunaisen kummajaisen paranoideista syytöksistä.  

ONKO SATEENKAAREN PALVONNASTA MUODOSTUMASSA UUSUSKONNOLLINEN SODOMAN KULTTI?

Saatananpalvonnan ytimessä on ihmisen palvonta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan Raamatussa. Filosofi Friedrich Nietzschen mukaan kristinuskon eräs psykologinen perusta on heikkojen kauna kaikkea sellaista kohtaan, joka uhkuu elämää, terveyttä ja ylpeyttä omasta erinomaisuudesta. Kristinusko on ennen kaikkea tasa-arvon ideologia, joka tekee heikkoudesta hyveen ja voimasta paheen. Siksi on omituista, että kristillisyydestä juontuvaa tasa-arvoa korostava LGBT-yhteisö vetoaa niin voimakkaasti ylpeyteen, tuohon yhteen kristinuskon pitämään perisyntiin. 

Nietzscheläisittäin tulkittuna paradoksi selittyy sillä, että vallantahto on yleisinhimillinen taipumus, johon tuntevat vetoa myös ne jotka uskovat olevansa "sorrettuja ja solvattuja". Jopa enemmän kuin kuin ne, jotka ovat luontaisten ominaisuuksiensa ansiosta vallassa. Jo kauan ennen Leninin ja Stalinin gulagia Nietzsche tiesi, että suurin vallan väärinkäyttäjä on valtaan päässyt paaria, jonka silmittömällä koston- ja vallanhimolla ei ole mitään rajaa – liekö sanonta "homon kosto on kauhea" tästä asenteesta peräisin? 

Kommunismin romahduksen jälkeen tietty länsimaalainen ihmistyyppi on etsinyt uutta väylää kaunalleen traditiota, kunnollisuutta ja ylivertaisuutta kohtaan. Tässä monikultturismi oli ensimmäinen yritys, mutta sen kannatus on ollut kansan keskuudessa marginaalista lukuunottamatta poliittista, taloudellista ja kulttuurista eliittiä. Sen sijaan homoagenda on ollut huomattavasti voittokkaampi, koska se on saavuttanut melko suuret kansankerrokset homoavioliittokysymyksessä. Homoavioliiton epäilyttävän äkkinäisestä hyväksynnästä länsimaisen poliittisen eliitin ja kansalaisten keskuudesta on kirjoittanut Brendan O'Neill vuonna 2013 ilmestyneesä artikkelissaan Homoavioliitto: konformismin malliesimerkki:

Paremmin tilannetta kuvaa konformismi: hidas mutta varma kriittisen ajattelun ja eriävien mielipiteiden uhraaminen ja toisinajattelun taipuminen yhteiskunnan ylemmillä portailla hyväksytyn idean mukaiseksi. Homoavioliittokampanja tarjoaa tosiaankin malliesimerkin konformismista, tuskallisen näkymän siihen kuinka pehmeää autoritarisuutta ja vertaispainetta käytetään nykyään syrjäyttämään – ja lopulta poistamaan – jokainen näkemys, jota pidetään liian tuomitsevana, vanhanaikaisena, syrjivänä, “foobisena”, tai muuten vain täysin sopimattomana. 

(...) Vuodesta 2009 lähtien homoavioliiton kannatus on noussut 4 prosenttia joka vuosi. Jotkut pitävät tätä hyvänä asiana, mutta itse olen taipuvaisempi yhtymään Christopher Caldwellin näkemykseen, jonka mukaan “Julkinen mielipide ei muutu näin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Joko mielipiteet eivät muutu niin nopeasti kuin miltä näyttää, tai sitten yhteiskunta ei ole erityisen vapaa.”

Nyt tuon laumasieluisen kansanosan sympatiaa hyödyntää heinäkuun ensimmäisellä viikolla maailmanlaajuisesti pidettävät Pride-marssit, joista eilinen Helsingin kulkue keräsi Ylen uutisen Pride-kulkue sujui rauhallisesti Helsingissä mukaan noin 35 000 osallistujaa. 

Tällä kertaa uutuutena oli valtion viranomaisten kuten poliisin osallistuminen yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsumina. Yle Watch kertoi asiasta tuoreeltaan viime kesäkuun päivityksessä Helsinki Pride – jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Viranomaisten osallistuminen selittyy pitkälti sillä, että homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka sateenkaarikansan retorinen päälinja onkin muuttunut, on sen diskurssin sisältö silti pysynyt koko ajan samana.  Yleisimpinä olkiukkona on väite, että yhteiskunnassa olisi edelleen tahoja, jotka yrittäisivät kieltää tai estää privaatin homoseksin, vapaan "rakkauden". Tosiasiassa kukaan ei ole vaatimassa homoseksuaalien aktien kieltämistä. Sama ristiriitaisuus näkyy myös vaatimuksessa, että seksuaalisuus on yksityisasia johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa, vaikka Pride-marssin osallistujat tuovat itse seksuaalisuuttaan koko kansan iholle. Heidän taipumuksensa ja vieläpä niiden julkituominen takaavat sen, että he eivät voi olla missään objektiivisessa mielessä yhdenvertaisia normaalin enemmistön kanssa, riippumatta siitä mitä lakikirjaan on kirjattu. Verkkokirjoittaja Mika Virtanen kuvaa hyvin sitä tilannetta, johon homokulttuuri on painostanut muuta yhteiskuntaa:

Kommentoin toisaalla seuraavasti: Juuri tuosta sinun sanomastasi on tällä hetkellä homokulttuurissa kysymys. Pyritään olemaan mahdollisimman vastenmielisiä julkisesti; rikotaan "progressiivisesti" toisten ihmisten instituutioita, kulttuuria ja tapoja (kuten esim. homoavioliitto, satuihin verhotun homopropagandan opetus päiväkodeissa ja sukupuolen "valitsemisen" oikeus vessojen käytöstä byrokraattisiin prosesseihin); vaaditaan lisää valtion ja kuntien tukea, etuja ja oikeuksia homojärjestöjen, homoaktivistien, homopropagandan ja yleensä homojen käyttöön; jne. Sitten kun väistämättä kohdataan lisääntyvää vastustusta valitetaan sitä, että "me ei kelvata".  

Te olette tehneet kaksi suurta virhettä. Ensimmäinen oli se, että teille ei riittänyt se, että te saitte rauhassa elää omaa elämäänne. Te teitte homoudestanne identiteetin, joka johtaa väistämättä siihen, että sitä käytetään poliittisena käsikassarana muiden vahingoittamiseen. Jos tekee mistä tahansa seksuaalisesta suuntautumisesta kaikenkattavan identiteetin, myös heteroudesta, siitä tulee väistämättä vääristynyt, vahingollinen ja hajottava.  

Toinen virhe oli juuri tuo sinun mainitsemasi motivaatio kaikelle teidän toiminnallenne, huono itsetunto, "me ei kelvata". Te haluatte lisää ja lisää muiden ihmisten hyväksyntää, ettekä te koskaan saa sitä tarpeeksi, koska kyse ei ole hyväksynnästä, vaan teidän itsetunnostanne. Te tungette väkisin joka paikkaan ja hierotte homouttanne vasten ihmisten kasvoja, koska te toivotte hyväksyntää "progressiivisesti" lisääntyvälle moraalittomuudelle ja yhteiskunnan perustan hajottamiselle.

Virtanen hyökkää suoraan homoliikettä vastaan, vaikka laajemmassa katsannossa manian taustalla on muita paljon vaikutusvaltaisempia toimijoita. LGBT-liike ei pystyisi yksinään saavuttamaan mitään ellei sen taustalla olisi myötämielisiä (((globalisteja ja suuria mediayhtiöitä))). Ne ovat pop-tähtiensä, julkkistensa ym. "roolimalliensa" avulla edistäneet homomaniaa, josta on nyt muodostumassa eräänlainen uususkonto tai ideologia, joka on korvaamassa kristinuskon ja perinteisen isänmaallisuuden kasvavan nuorison keskuudessa. Homomaniassa ei ole kyse niinkään seksuaalivähemmistöistä, vaan siitä miten 97-prosentin enemmistönä olevat heterot heihin suhtautuvat. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla kyse on lähes uskonnollisesta hurmoksesta, mikä näkyi eilen Ylen  puoli yhdeksän uutisissa (10.08"), jossa haastateltiin Helsinki Prideen osallistunutta kuutta mitä ilmeisintä heterotyttöä. Tietenkin sateenkaari-ikonografiaan pukeutuminen on ennen kaikkea moraaliposeeraamista ja osa Hyvän ihmisen imagonrakennusta. Erityisesti tytöillä se näyttää olevan osoitus turhamaisesta huomiohuoraamisesta, joka näkyy queer-porukan liepeillä hengaamisena. 

Niin uskomattomalta kuin se saattaa ensi kuulemalta tuntua, kaiken tämän taustalla häilyy kaipaus kokea jotain pyhää, jopa uskonnollista. Tämä selittyy sillä, että nykynuoriso on kasvanut ympäristössä, jossa homo-sateenkaari on subliimilla manipulaatiolla yhdistetty pyhyyteen, hartauteen ja lunastukseen yhdessä hauskanpidon, festivaalien ja rellestämisen kanssa yhdistäen näin Betlehemin ja Sodoman. Tätä irvokkaan traagista asiantilaa on kuvannut hiljattain hauskasti amerikkalainen kuvainraastaja Andrea Ostrov Letania:

Homo is the New Holy or Homoly.  

Millennials now have homomania as their main expression of 'spirituality'. Just like Christians carried crucifixes, displayed Madonna icons, and collected holy icons, Homomaniacs feel an obsessive need to spread the Gayspel, the homo gospel, and fill the world with homo iconography. They are mission-fairies, the missionaries of homomania and tranny-narcissism. They see homo colors as having quasi-spiritual and quasi-medicinal qualities to heal the world and cure humanity.  

Most of these mission-fairies who spread the Gayspel are not homo. They are straight, but they grew up under Jewish supremacist influence in media and academia. Therefore, they worship homos as angels and saints. They also revere and obey homos as the new aristocracy and priestly caste. Without the blessing and benediction of Homos, these straight millennials feel they have no meaning in life.  

So, homo iconography is a daily part of their lives. They were reared to feel that homosexual fecal penetration and tranny genital-mutilation are next to godliness or even higher.  

According to homomania, even churches, temples, and mosques exist to serve, celebrate, and deify homosexuality. Homomania would have us believe jesus died on the cross to bless marriage among men whose idea of 'sex' is fecal penetration.

NENÄPÄIVÄ, TUO HYVIEN IHMISTEN JUHLA

Yle TV2, perjantai 11.11.2016 klo 21:30, Nenäpäivä-show 2016

Suomen suurin ja hauskin hyväntekeväisyysshow 10:ttä kertaa. Ennätyspottia kasvattamassa Katri Helena, Robin, Eppu Normaali, Kasmir, Erin, Redrama, Waltteri Torikka ja monet muut. www.nenäpäivä.fi HD

Länsimaalaisten halu auttaa köyhissä oloissa asuvia vähempilahjaisia kehitysmaalaisia (mikä pitkälti selittää heidän köyhyytensä) on varmasti vilpitöntä, vaikka osasyynä onkin vuosikymmeniä lastentarhoissa, mediassa, yliopistoissa ja kirkoissa käyty hellittämätön syyllistämiskampanja. Toisin kuin muut rodut, modernit valkoiset on indoktrinoitu sellaisiksi, että he eivät kykene enää tekemään laajassa mielessä eroa sisä- ja ulkoryhmän välillä kuten muut, jotka harjoittavat häikäilemätöntä etnistä nepotismia ilman että heitä siitä moitittaisiin.

Nyt on taas se aika vuodesta jolloin julkisuudessa näkyvät Hyvät ihmiset saavat esittää estoitta hyvien ihmisten teatteria kehitysmaalaisten kustannuksella. Alkujaan Englannista lähtenyttä Nenäpäivä-keräystä on järjestetty Suomessa vuodesta 2007 lähtien ja tänäkin vuonna tapahtuman pääshow lähetetään Yle TV2:sta suorana lähetyksenä. Yle Watch kirjoitti tapahtumasta vuosi sitten mm. näin:

Viihdemaailman moraaliposeeraajat toimivat tyypillisesti ryhmäpaineen alaisina kuin sopulit, sillä se joka epäilee "hyvätekeväisyyden" mielekkyyttä loogisilla ja seurauseettisellä perusteilla, kammettaisiin välittömästi pois Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) ruodusta. Samalla se merkitsisi töiden loppumista ainakin Ylessä. 

Tapahtuman näkyvyydestä huolimatta siitä saadut roposet ovat melko mitättömiä, mutta sen verran merkittäviä, että niillä voidaan lisätä väestönkasvua Intiassa, Somalimaassa ja Nepalissa. Väestöräjähdyksen seurauksena varsinkin Afrikasta tullaan myös tänne Suomeen ja sitten sitä auttamista vasta piisaakin. Näin Hyvät ihmiset ovat auttamisillaan keksineet ihmiskeskeisen ikiliikkujan, joka irtipäästettynä ahmii sisuksiina kaikki Äiti maan resurssit. Tässä kohtaa meidän oikeasti hyvien ihmisten on pysyttävä syväekologi Pentti Linkolan linjoilla ja oltava antamatta senttiäkään mielettömälle ihmislajisolidaarisuudelle, jonka seurauksena kaikelta muulta elämältä riistetään oikeus olemassaoloon.

Oman lisänsä Nenäpäivä-hypeen tuo Yle Turku, joka jakaa Vuoden uutisnenä -palkinnon "avoimesta ja palvelunhaluisesta tiedottamisesta". Ylen verkkosivujen jutussa SPR:n Pauli Heikkinen on Vuoden uutisnenä – "Oikea tiedottaminen rauhoittaa heitä, jotka haluavat kuunnella" kerrottaan, miksi SPR:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja pitää palkita "vastuullisesta" eli poliittisesti korrektista tiedottamisesta:

Raadin mukaan Pauli Heikkinen on hoitanut ansiokkaasti turvapaikanhakijatilanteen tiedottamisen kuluvan vuoden aikana. Hän on ymmärtänyt tiedottamisen tärkeyden ja ollut aina tarvittaessa median käytettävissä.

Heikkisen mukaan "oikea tiedottaminen rauhoittaa heitä, jotka haluavat kuunnella". On totta, että Suomesta löytyy valitettavan paljon hyödyllisiä idiootteja, jotka haluavat uskoa SPR:n valikoivaan tiedottamiseen. Suomalaisten syyllistämisen sijaan SPR:n pitäisi nähdä oma rikka silmässään, sillä järjestön korruptio ja rahanahneus turvapaikkabisneksessä tunnetaan kaikkialla paitsi SPR:n omassa tiedottamisessa. Heikkisen kaltaiset fariseukset eivät tietenkään näe toiminnassaan mitään moitittavaa ja heillä on jopa röyhkeyttä tehdä itsestään marttyyreihin verrattavia työn sankareita:

– Syksy oli hyvin intensiivinen, sillä pyöritimme samalla normaalia toimintaamme. Arkkipiispa on sanonut ihmetelleensä viranomaisten jaksamista. Hän on pähkäillyt asiaa niin, että asiaa ei oteta ongelmana, vaan tehtävänä. Itsekään en ole ollut kyllästynyt tai toivoton, ja luulen, että viranomaiset ovat nähneet tilanteen samalla tavalla.

Viittaus kulttuurimarxilaiseen arkkipiispaan ei tule yllätyksenä, sillä SPR:n ohella juuri kirkko on ollut osaltaan kannattamassa vihamielistä muslimi-invaasiota Suomeen. Kirkko suorastaan elää kärsimyksestä ja se on ollut aina sen olemassaolon ehto. Kehitysavulla kuten kirkon ulkomaalaisavulla on ylläpidetty väestöräjähdystä, joka on perimmältään köyhyyden ja kaikkien sotien syy. Tosin tällä hetkellä kristinuskon vaikutukset näkyvät konkreettisimmin maallistuneessa humanitäärisessa liberalismissa. Ilmiötä on kuvannut selvänäköisesti saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche, joka kirjoittaa teoksessaan Antikristus (suom. Aarni Kouta, 1908):

Uskallettakoon minulle muistuttaa vielä sen 'humaanisista' siunauksista! Poistaa yhtäkään hädänalaisuutta, se soti sen syvimpiä harrastuksia vastaan, se eli hädänalaisuuksista, se loi hädänalaisuuksia ikuistaakseen itsensä...synnin madon esimerkiksi: Tällä hädänalaisuudella on vasta kirkko rikastuttanut ihmiskuntaa! - 'Sielujen yhtäläisyys Jumalan edessä', tämä valheellisuus, tämä kaikkien halpamielisten kaunan tekosyy, tämä käsitteen räjähdysaine, joka viimein on käynyt vallankumoukseksi, moderniksi ideaksi ja koko yhteiskuntajärjestyksen alenemisperiaatteeksi, on kristillistä dynamiittia...krisinopin 'humaaniset' seuraukset!

                                                            ********************* 

Yle TV2, torstai 10.11. klo 20:00, Alias Lönnrot 

1/6. Tuppisuut ja mökkitunti. Ali Jahangiri ja Pirjo Heikkilä syöksyvät suin päin kiusallisuuden kovimpaan ytimeen. Ali ja Eero Ettala testaavat, kuinka suomalaisen konttorirotan saa houkuteltua paljuun. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Iranilaistaustainen stand-up koomikko Ali Jahangirin latteat puujalkavitsit eivät naurata juuri muita kuin pientä punavihreiden hipsterien näsäviisastelevaa joukkoa, joten Yle onkin antanut hänelle ohjelman, jossa hän voi jalostaa ainoaa oikeaa kykyään koko Suomen kansan edessä: vittuilua suomalaisille.

Ylen verkkosivujen jutussa Alias Lönnrot: Ali Jahangirin uusi suomalaisuutta käsittelevä sarja mainostetaan ohjelmaa tutulla punamädätyksellä eli "lyömällä säpäleiksi" suomalaisuutta koskevia "myyttejä".  Jo ennen ohjelman esittämistä iranilaislaispelle mainosti sitä televisiossa puhumalla siitä, millaisia me suomalaiset olemme, ikään kuin hän olisi itse suomalainen. Silkkaa vittuilua tämäkin, joten mielipahan välttämiseksi Yle Watch suosittelee ohjelman boikotointia ja palautteen antamista.


Yle TV1 Perjantai 11.11. klo 20:00, Pressiklubi 

Pilaavatko sedät maailman? Entä miksi valkoiset naiset äänestivät Trumpia? Vieraina Johanna Korhonen, Risto E.J Penttilä ja Mikael Jungner. Isäntänä Ruben Stiller. #pressiklubi

Stiller näyttelee taas tyhmää ja kysyy aivan vääriä kysymyksiä. Miksi hän ei esittänyt samaa kysymystä silloin, kun Hillary Clinton taisteli mulatti Barack Obamaa vastaan? Ilmeisesti Obaman hypetyksestä alkanut valkoisten naisten viidakkokuume ei ollut Stillerille ja globaalille mediaeliitille ongelma.

Miksi viime vuosikymmeninä Yhdysvaltojen vaaleissa ongelmana on haluttu nähdä vain se, keitä valkoiset miehet ja naiset kannattavat, vaikka juuri he äänestävät useimmiten muiden ryhmien edustajia kuin omaa viiteryhmäänsä? Jos rasismina pidetään sitä, että äänestää oman rotuistaan ehdokasta, niin silloin Amerikan mustat ovat kaikkein rasistisimpia, sillä he äänestävät aina omaansa tai demokraattia, joka on valkoisten etua vastaan. Mediassa tätä ei kuitenkaan nähdä ongelmallisena oman etnisyyden ajamisena.

Stiller ja kumppanit eivät halua tunnustaa, että Trumpin voiton myötä myös valkoiset naiset ovat vähemmistöjen (eli globaalin enemmistöjen) tapaan alkaneet harjoittaa identiteettipolitiikkaa. Tämä tuottanee teennäistä ihmetystä ja ahdistusta myös Pressiklubin vieraissa, mikä on vain hyvä merkki, sillä Korhonen ja Junger kuuluvat kansastaan vieraantuneeseen eliittiin.