torstai 16. marraskuuta 2023

HALLITUKSEN ITÄRAJAN OSITTAINEN SULKEMINEN HURSKASTELEVAA POPULISMIA


Hallitukselta tuli tänään jo jonkin aikaa odoteltu päätös itärajan osittaisesta sulkemisesta. Asiaa käydään läpi Yle Uutisten verkkosivun jutussa Hallitus päätti torstaina sulkea itärajan rajanylityspaikkoja – Yle seuraa rajatilannetta. Päätös on kieltämättä oikea joskin auttamattoman puutteellinen, sillä se jättää "kansainvälisten turvapaikkasopimusten vuoksi" rajanylityspaikkoja auki Pohjois-Suomessa. Sama takaovi jätettiin auki elintasopakolaisille myös koronan kansainvälisten rajasulkujen aikana. Tästä porsaanreiästä ei voi syyttää muuta kuin Suomen ehdottoman sokeaa sitoutumista läntisiin "ihmisoikeuksiin" ja Geneven aikaansa eläneeseen pakolaissopimukseen.

Nyt tehty osittainen rajasulkupäätös näyttää tarkemmassa tarkastelussa silkalta hurskastelulta ja tekopyhyydeltä. Päätöksellä halutaan selvästi viestiä kansalaisille, kuinka jämäkästi Suomi toimii rajakriisissä, jossa tulijoita on alle sata kuukaudessa. Vai toimiiko? Miksei sama tiukkuus ole näkynyt länsirajoilla, jota kautta maahamme on valunut viime vuosikymmenninä yli puoli miljoonaa tulijaa? Länsirajoillta tulee nytkin 800-1500 maahantunkeutujaa kuukausittain, monet ilman papereita. Tästä ei otsikoita revitä, koska kyse on suvereeniteetistaan luopuneen valtion normaalista rajapolitiikasta Schengen-Euroopassa. 

Jos hallitus haluaisi tehdä aidosti vaikuttavaa ja kansalaisia tyydyttävää rajanvalvontapolitiikkaa, se sulkisi myös länsirajan paperittomilta onnen onkijoilta.

Poliittisen eliitin kannalta suomalaisten kuten muidenkin länsieurooppalaisten lyhyt ja valikoiva muisti laittomien siirtolaisten maahanpäästämisestä on selvä etu. Hallitustamme johtaa pääministeri, joka sisäministerinä 2015 salli yli 35 000 paperittoman joutomiehen tulla länsirajojen kautta Suomeen. Tuolloisessa hallituksessa istui myös puolue, joka toimii tänään vuoden 2105 maanpetoksen tehneen sisäministerin alaisuudessa. Jos laitonta maahanmuuttoa vastustava puolue olisi toiminut suoraselkäisesti, se ei olisi edes lähtenyt mukaan hallitukseen, jota johtaa mies, jonka oikea paikka olisi valtakunnaoikeuden syytetyn penkki. 

Venäjän vaikuttamisyritykset itärajalla ovat tietenkin vastaus Suomen sitoutumiseen Amerikan vaatimaan taloudelliseen pakotepolitiikkaan, vaikka sen haitat ovat maallemme mittavat. Samalla Suomi on myös monella tavalla hankaloittanut venäläisten maahantuloa ja maassaleskelua, mutta näitäkään päätöksiä ei ole tehty itsenäisesti, vaan uuden läntisen Isoveljen miellyttämiseksi sen käymässä sijaissodassa. 

On myös ilmeisen selvää, ettei Venäjän troijalaista itärajan politiikkaa olisi ilman Suomen Nato-jäsenyyttä. Itäisten raja-asemien osittainen sulkeminen tehtiin varmasti hallituksen itsenäiseen harkintaan perustuen, mutta silti ei voi olla välttymättä ajatukselta, kuinka itsenäistä maamme ulkopolitiikkaa enää ylipäätään on. Esimerkiksi Israelin suorittamaan Gazan kansanmurhaan Suomi ei suhtaudu enää itsenäisenä kansallisena yksikkönä, vaan se kysyy lupaa julkilausumiin länneltä kuten Alexander Stubb tunnustaa Helsingin Sanomien jutussa. Stubbin suhde Venäjään on myös epäitsenäinen, suorastaan Yhdysvaltoja mateleva:

”Keskusteluyhteys Venäjän presidenttiin riippuu siitä, mitä meidän läntiset liittolaisemme toivovat… tämä on sellainen kysymys, jossa ei voida missään nimessä sooloilla.”  

”Ja jos suhteita (Venäjään) ylipäänsä olisi, niiden pitäisi perustua liittolaisilta saatavaan valtuutukseen.”  

”Suomen eli tasavallan presidentin suhteet Venäjään määrittyy myös pitkälti sitä kautta, mitä meidän läntiset liittolaiset haluavat tehdä.”  

”Tasavallan presidentti Suomessa on jatkossa lännen presidentti ja Nato-presidentti, ei perinteinen Venäjä-presidentti, kuten joskus aiemmin.”

Koska itsenäisen kansallisvaltion kriteereistään luopuneen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka näyttää jo hyväuskoisen demarieläkeläisenkin silmissä pelkästään Atlanttisen liittokunnan ohjaamalta, yrittää hallitus tällä viimeisimmällä teatteriesityksellään viestiä muuta. Kansalle kerrotaan ylpeästi kuinka jämäkästi Suomi päättää omasta rajapolitiikastaan. Tuon jämäkkyyden ovat totisesti saaneet tuntea monet suomalaiset joutuessaan lännestä saapuvien "humanitääristen pakolaisten" ryöstämiksi ja raiskaamiksi.

 - "Eri asia!"


perjantai 10. marraskuuta 2023

HAUTAAN SAATETUN MARTTI AHTISAAREN SUITSUTUS SUORAAN POHJOIS-KOREASTA



Lokakuun 16. päivänä pitkälliseen sairauteen menehtynyt presidentti Martti Ahtisaari haudattiin tänään perjantaina Helsingissä näyttävin menoin. Median yli kolmatta viikkoa jatkunut globalistin kritiikitön ylistys sai näin ennalta arvatun kliimaksinsa, joka käy ilmi Ylen uutisessa Martti Ahtisaari siunattiin haudan lepoon – näin koskettava hautajaispäivä eteni. Uutisraporttiin haastateltujen suomalaisten suitsutus Ahtisaaresta kertoo ikävällä tavalla siitä, kuinka pitkälle Tukholman syndrooma on levinnyt kansalaisten keskuuteen. Siksi oli hämmentävää huomata, että monien suomalaisten harras asenne Ahtisaaren hautajaisissa muistuttaa edesmenneen Pohjois-Korean johtajan Kim Il-sungin (1912-1994) palvontaa, vaikka kyseessä oli henkilö, joka suhtautui maamme suvereeniteettiin vähätellen.

Ahtisaari ei diplomaattiurallaan sen enempää kuin presidenttinään ollut koskaan kiinnostunut Suomen edusta, vaan hän oli aina aulis tekemään palveluksia ylikansallisille voimille. Hänen kiitosta kerjäävän koiran uskollisuutensa palkittiin jopa Nobelin rauhanpalkinnolla 2008. Ehkä juuri siksi toimittajat, valtavirtapoliitikot ja jopa "järjestelmän vastaiset" äärivasemmistolaiset ovat yhdessä kuorossa julistaneet, kuinka hieno oli mies, joka oli valmis myymään loputkin maamme itsenäisyyden rippeistä.

Omiin arkisiin murheisiinsa keskittyvä tavallinen tuulipukukansalainen on tietenkin taivaallisen tietämätön Ahtisaaren kieroiluista ja rikoksista, sillä hänellä ei yksinkertaisesti riitä kriittistä energiaa kaivaa totuutta esiin. Tähän rakoon iskee valtamedia ja varsinkin Yle, joka vyöryttää normikansalaisen silmille edesmenneestä presidentistä agendanarraation, joka ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua. Ylen ei tarvitse olla kuitenkaan huolissaan, sillä se tietää kansan suuren enemmistön luottavan edelleen valtamediaan  suuri yleisö ei nimittäin käsitä vieläkään ettemme elä enää 1980-luvun melko riippumattoman ja objektiivisen tiedonvälityksen aikaa. 

Kun Ylen uutisten hakukoneella etsii tietoa sanoilla Martti Ahtisaari uutisjuttuja, se löytää nelisenkymmentä uutista, jotka on kirjoitettu pelkästään presidentin kuoleman jälkeen. Koska yksinään niistä ei ole kriittinen, pitää tiedonjanoisen kansalaisen etsiä niitä muualta. Kattavin artikkeli Ahtisaaren rikoksista Suomen kansaa ja eurooppalaisia kohtaan löytyy kansalaisaktivistien sivulta Partisaani. Sen artikkeli Martti Ahtisaari – Sorosin suomalainen ase summaan yhteen herran suurimmat poliittiset kuprut. Niissä paljastuu, kuinka leppoisan julkisivun takana väijyi kyyninen ja laskelmoiva globalisti, jolla ei juuri ollut intressiä ajaa Suomen kansan asiaa. Yhteenvetona niistä voidaan mainita ainakin nämä:

- Ahtisaaren aloitteesta syntynyt "konfliktinratkaisujärjestö" Crisis Management Initiative (CMI) sai alkupääomansa globalistiselta keinottelijalta George Sorosilta, jotta järjestön "ratkaisumallit" voitaisiin perustaa soroslaisiin tavoitteisiin.

Ahtisaari ja Soros olivat perustamassa European Council on Foreign Relations lobbausjärjestöä (ECFR). ECFR:n tavoite on kansallisvaltioiden vallan vähentäminen ja EU-liittovaltiokehityksen nopeuttaminen.

- Hän vaati Unkarin ja Puolan erottamista Euroopan Unionista, koska niiden hallitukset ovat tehneet liian kansallista politiikkaa.

- Ahtisaari oli keskeinen henkilö Suomen kestämättömän kehitysapupolitiikan luomisessa jo diplomaatti- ja rauhanneuvottelijakaudellaan. Ennen kaikkea kehitysapu on ollut yksi keino edistää valtioiden keskinäistä riippuvuutta globalistisessa kontekstissa. Todellisesta pyyteettömästä auttamisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan kehitysapu on globalistien asettama ongen koukku, jolla kehitysmaat on saatu pyydystettyä kansainvälisten pankkien velkaorjiksi.

- Väite Ahtisaaren suurista rauhantuojan kyvyistä on pelkkä myytti. Partisaanin mukaan "presidentin ”välittäjäntaidot” perustuivat lähes kokonaan Naton tulivoimaan ja raakaan ”voimapolitiikkaan, jossa ei ole sijaa ammattimaiselle välittäjätoiminnalle tai konfliktien ratkaisulle”.

- Ahtisaarta on kiitelty hänen ponnistuksistaan Nato-jäsenyyden puolesta, viimeisimpinä ylistäjänä Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. On kuitenkin aika erikoista, että Ahtisaarta pidetään rauhanlähettiläänä, vaikka hän tosiasiassa toimi ekspansiivisen sotilasliiton asiamiehenä. Valtamedian Venäjä-hysteriaa hyväksi käyttäen Ahtisaari ehti lobata Nato-jäsenyyttä pitkään. Hän oli kuitenkin presidentti Sauli Niinistöä rehellisempi sanoessaan ettei Nato-jäsenyydestä tule järjestää kansanäänestystä.

- Käyttäen uhkavaatimuksena Naton pommikampanjan jatkumista Jugoslaviassa, Ahtisaari sai (väliaikaisen) rauhan Kosovon kysymyksessä. Yhdysvaltain johtavien poliitikkojen Strobe Talbottin ja Madelaine Albrightin bulvaanin toiminut Ahtisaari pakotti Jugoslavin luopumaan Kosovosta, koska lännen tavoitteena oli jo 1993 hajoittaa Jugoslavia.

- Partisaani: "Ahtisaaren uhkavaatimuksen myötä Kosovoa alettiin väkisin irrottaa Serbiasta, ja YK perusti alueelle UNMIK-nimisen väliaikaisen siviilihallinnon. Käytännössä Kosovo ja alueen rikkaudet luovutettiin UCK:n korruptoituneiden sotaherrojen haltuun."

- Afrikan vuosinaan Ahtisaari tuki näyttävästi kommunistiterroristeja. 
Hänet muistetaan etenkin Namibian saavuttamasta itsenäisyydestä, jossa hän omistautui vuosiksi mustien kommunistien terroristijärjestö SWAPO:n asialle. Ryhmä kävi veristä rotusotaa Etelä-Afrikan valkoista hallitusta vastaan. Ahtisaari tutustui Neuvostoliiton tukemaan SWAPO-johtajaan Sam Nujomaan Helsingissä jo 1960-luvun lopulla.  Neuvostoliiton aseistaman Nujoman terroristiryhmä tappoi valkoisia armottomaan tahtiin, mikä teki jostain syystä syvän vaikutuksen Ahtisaareen.


                                                               *******************


Kaikkien kiusaksi vaivaannuttavan epähauska Nenäpäivä on täällä tänään. Se on groteski show, jossa manipuloidaan katsojia liittymään mukaan tunteiden vuoristorataan: ensin pää sekoitetaan syyllistävällä kehitysmaiden kärsimyspornolla, jonka jälkeen hypätään kepeän hulluttelevaan "huumoriin". Täytyy tosiaan hämmästellä, että mitä ihmettä tuottajat ovat ajatelleet rakentaessaan näin mielipuolista konseptia! 

Puisevan ohjelmamaratonin pääasiallisena tarkoituksena on kerätä vapaaehtoisvoimin rahaa Afrikkaan, jotta sen ylitsepursuava väestö voisi lisäroposten turvin lisääntyä entisestään. Yle Watch on kirjoittanut tästä hurskastelevasta tekopyhyyden näytelmästä monena vuonna täällä (2015), täällä (2016), täällä (2017), täällä (2019) ja täällä (2020). Vuonna (2021) YW kiteytti Nenäpäivän mielekkyyden näin:

Valtakunnallisen anekaupan todellisena tarkoituksena ei ole antaa merkittävää talousapua epäonnistuneiden ja korruptoituneiden valtioiden pohjattomaan kassaan, vaan ylläpitää ajatusta, jossa eurooppalaisilla on "moraalinen velvollisuus" tekohengittää loputonta ongelmavyyhtiä nimeltä Afrikka. Moraalisesta sentimentalismista ja indoktrinoidusta huonosta omatunnosta lypsetyt tulonsiirrot vain pahentavat Afrikan suuria ongelmia.   

Parasta Afrikalle olisi sen riippuvuutta lisäävään avunannon lopettaminen, sillä tunnetusti kannettu vesi ei kaivossa säily. Passivoivan vastaanottamisen sijaan mustien afrikkalaisten ainoa mahdollisuus päästä ulos ongelmistaan on ratkaista ne itse. Paljon puhuttu nälänhätäkin on pelkkä länsimainen konstruktio, sillä käytännössä nälkää on vain silloin kun on liikaa ihmisiä.   

Suomalaiselle paras tapa auttaa Afrikkaa ja maailman luontoa on sulkea televisio. Edut ovat moninaiset: säästyy sähköä,  katsoja välttyy vaivaannuttavalta "huumorilta" eikä rahaa tule tuhlattua Afrikan ongelmien pahentamiseen.

 

Yle TV 2, perjantai 10.11.2023 klo 13.28, Nenäpäivä tulee 

Lapset kehittyvissä maissa joutuvat selviytymään olosuhteissa, joihin me Suomalaiset voimme vaikuttaa. Paras tapa auttaa on antaa lahjoitus. ohjelmatekstitys (suomi) 1 min 

Yle TV 2, perjantai 10.11.2023 klo 19.00 Nenäpäiväshow 

Kaikkien aikojen tavattoman epätavallista Nenäpäivää viettämässä Anna Eriksson, Paleface, Mikael Gabriel, Mikko Alatalo, Ressu Redford, Laura Voutilainen, Suvi Karjula, Pete Parkkonen, Sara Siipola, Olli Halonen, Jonna Tervomaa, Samuli Edelmann ja Riku Niemi Orchestra. Sketseissä Suomen kärkinäyttelijät. Juontajina Piia Pasanen ja Gogi Mavromichalis. Suora lähetys. ohjelmatekstitys (suomi) 4 h 0 min    

Radio Yle  X,   perjantai 10.11.2023 klo 6.30, Naurumaraton - IsoNenä Valvoo 

klo 6.30 16 h 30 min.YleX:n juontajat ovat päätyneet kamppailemaan toisiaan vastaan elämästä, kuolemasta sekä siitä, kuka onnistuu keräämään isoimman potin maailman lasten avuksi. Julma IsoNenä laittaa parhaansa mukaan kapuloita kisailijoiden rattaisiin, eikä mikään tässä kilpailussa ole reilua. Joka päivä vähiten rahaa kerännyt joukkue putoaa pois kilpailusta, ja lopulta vain yksi voi voittaa!

On vaikea sanoa onko nuorison hip hop radiokanava Yle X:n Isonenä valvoo -kampajana tahatonta huumoria vaiko täky meitä poliittisia dissidenttejä kohtaan. Joka tapauksessa Yle Watchin virallinen Nenäpäivä-tunnus on jo vuosia ollut tämä:


Yle X:n tahattomasti rehellinen vastaus edelliseen on puolestaan tämä:


Lopuksi tähän kaikkeen sopiva kappalevalinta Day of The Sword: "Big Brother".