VIHREIDEN OHISALON PITI VÄKISIN SAADA UMPIMÄDÄTTÄJÄ KIRSI PIMIÄ KANSLIAPÄÄLLIKÖKSI

Vihreiden khmerien usuttama verikoira Kirsi Pimiä.
Absoluuttinen kansanvihollinen.

Tämän maan politiikka on pullollaan seurauksista piittaamattomia naisidealisteja lähtien presidentti Tarja Halosesta aina Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiseen (sos. dem.). Heidän tuhotyönsä pahinta työsarkaa ovat olleet virkamiesnimitykset, joiden seurauksena maamme sai esimerkiksi v. 2010-2015 vähemmistövaltuutetuksi kansan enemmistön vankkumattoman vihollisen, RKP:n Eva Biaudetin. Poliittisella virkanimityksellä ylioppilas Biaudet valittiin ohi pätevämpien ehdokkaiden. 

Kenties tunnetuin tapaus sosialistisesta virkanimityksestä on demari Sirpa Viljasen nimitys kansliapäälliköksi toiselle kaudelle vuonna 2008. Tuolloin yksimielinen hallitus esitti tasavallan presidentti Tarja Haloselle virkaan Ilkka Laitista, mutta presidentti nimitti Viljasen jatkokaudelle, koska tämä fanaattisena monikultturistina ajoi Halosen mielestä parhaiten hänen tavoitteitaan.

Uusmarxilaiset naiset eivät voi houreisella idealismillaan sentään yksinään tuhota aikaisempien sukupolvien työtä, mutta kun heitä on valtioneuvostossa enemmistö, kansallinen katastrofi voi muhia jo hallituskauden ensimmäisenä vuotena. Varsinkin vihreissä riittää kiiluvasilmäisiä nuoria kympin tyttöjä, jotka ministeriksi päästyään tekevät enemmän tuhoa kuin taistolaiset kokonaisena vuosikymmenenä. Yksi sokeimmista idealisteista on vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, jonka pitkän tähtäimen mädätyssuunnitelmaan kuuluu virkamieskunnan vaihtaminen radikaaleihin utopisteihin. 

Juuri tänään tapahtui yksi maamme lähihistorian tuhoisimmista päätöksistä kun Ohisalo nimitti julkisuudelta vaietusta kovasta kritiikistä huolimatta kansaliapäälliköksi pahamaineisen vihreän khmerin, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän, ohi pätevämmän Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttarin. 

Ylen verkkosivujen uutisjutussa Ohisalo kiistää Pimiän valinnan olleen poliittinen virkanimitys: "Ehkä moni kommentaattori ei ole ymmärtänyt hänen laajaa cv:tään" politisoitunutta nimitystä käsitellään, mutta massoja saavuttavan television puolella siitä ei ollut mitään mainintaa. Tämän illan TV1:n pääuutislähetyksessä Pimiän valinta Anssi Pelttarin sijaan mainittiin vain lyhyesti eikä mitään muuta kerottu. Pelkkien tv-uutisten varassa elävät demarieläkeläiset ovat kotisohvillaan aututaan tietämättömiä millaisen seireenin Ohisalo lopulta valitsi johtamaan sisäministeriön hallintoa. Tuhovoimaaltaan Pimiän uusi toimivalta ylittää jopa Sirpa Viljasen ja Eva Biaudetin nimitykset.

Yle Watchin pitkästä muistista löytyy pari mainintaa Pimiästä ja ne kertovat kyseessä olevan väärentämättömän kansanvihollisen. Esimerkiksi kesällä 2017 Pimiä oli kutsunut yhdenvertaisuusvaltuutetun mandaatilla ensimmäistä kertaa poliisin osallistumaan virallisesti Helsinki Prideen. Samana vuonna HS:n Nyt-liite antoi Pimiälle vapaan foorumin julistaa absudia tasa-arvofundamentalismiaan. Haastattelussaan hän mm. totesi: "Sillä se, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Yle Watchin jutussa Median valitseman asiantuntijat harhaanjohtamassa kansaa Pimiän ja kumppanien fantasiat kumotaan yksi toisensa perään.

Pimiän valintaa on kommentoitu lähinnä somessa, koska kontrolloidussa valtamediassa kriittisiä puheenvuoroja ei ole juurikaan nostettu julkiseen keskusteluun. Erään osuvimman kommentin esitti Aalto-yliopiston Thomas Taussi, joka kirjoittaa Pimiästä Facebookissa näin: 

Hyvin etenee instituutioiden poliittinen marssitus. Tietyillä juridiikan aloilla ihmisillä tuppaa olemaan keskimääräistä enemmän vinoutuneita poliittisia ambitioita. Erityisesti "ihmisoikeusjuridiikka" on osoittautunut koodisanaksi, jonka välittömästä läheisyydestä löytyy aktivistihenkeä, jopa naamioitua radikalismia ja valmiiksi kavennetun sananvapauden nyyhkyperusteista problematisointia – toistaiseksi epävirallista uuskieltä säästelemättä.

Ylen uutisessa Pimiän pimeä radikalismi tietenkin sivuutetaan ja kerrotaan vain Ohisalon kaunisteleva tulkinta uuden kansliapäällikön pätevyydestä:

Kansliapäällikön valinnan perusteista kertovan muistion johtopäätöksissä kuvaillaan Pimiällä olleen ajallisesti lyhyempi kokemus johtotehtävistä kuin kahdella muulla kärkihakijalla, mutta vaakakupissa painoi Pimiän käytännössä osoittama johtamistaito sekä monipuolinen kokemus.  

– Valtioneuvoston piirissä esityksestä ei ollut mitään erimielisyyttä, eli en tiedä, mistä koko kohu syntyy, kun katsoo näitä ansioluetteloita. Jokainen voi nähdä, kuinka pätevä hakija tehtävään valittiin, Ohisalo toteaa.

Sisämisteri valehtelee päin naamaa, sillä uutisjutun lopussa hän tulee paljastaneeksi ideologiset motiivit nimityksen taustalla:

Valinnasta kertovaan muistioon olikin kirjattu hakijan kyky huomioida "hallitusohjelman painotukset". Pimiä on yhdenvertaisuusvaltuutettu, ja yhdenvertaisuus on myös yksi niistä asioista, joita Ohisalo haluaa sisäministerinä edistää – maan sisäisen turvallisuuden nimissä.  

– Sisäministeriö on sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö. Se pyrkii ohjaamaan yhteiskuntaa suuntaan, jossa ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus toteutuu ja rikollisuus vähenee. Tällaisessa kohdassa Pimiä on osoittautunut sopivimmaksi valinnaksi.

Vihreät ja muut sosialistit ovat ymmärtäneet virkamiesnimitysten tärkeyden, jolla on taattu oman agendan jatkuminen myös hallituskauden jälkeen. Suomessa tämä on valtava ongelma, koska järjestelmään ei voi vaikuttaa aidosti vaaleilla. Todellinen valta on ollut ja tulee jatkossakin olemaan punavihreydellä naisistetun virkamieskoneiston käsissä. Puhe Yhdysvaltojen "Syvästä valtiosta" onkin lasten leikkiä verrattuna Suomeen. Siellä sentään uudella presidentillä on oikeus vaihtaa koko hallinto, liittovaltion 4000 tärkeintä virkamiestä.

VIhreät ja demarit ovat jo nyt laskelmoineet, miten maan poliitikkaan voidaan vaikuttaa  suosion romahdettua ja hallituksen hajottua. Uudet virkanimitykset tähtäävät ennen kaikkea perussuomalaisten johtaman hallituksen kansallisen politiikan torppaamiseen. Kun sisäministeriötä johtaa vuosina 2020–2025 vihreä kansliapäällikkö ja supoa vuosina 2021–2026 vasemmistolainen päällikkö, perussuomalaisten on hankala ohjata hallinnonalan virkakoneistoa, vaikka puolueella olisi käsissään sisäministerin salkku.

Vihreiden lyömä viisivuotinen ässäkortti persujen ulkomaalaispolitiikan vesittämiseksi mahdollisella tulevalla hallituskaudella ei ole kuitenkaan vielä kirkossa kuulutettu. Kaikki riippuu Perussuomalaisten poliittisesta osaamisesta, joka on toistaiseksi vielä arvoitus. Kun pelataan kovaa peliä Suomen tulevaisuudella, persut voisivat antaa hankalalle virkamiehelle yksinkertaisesti potkut vaikka luottamuspulaan vedoten. Sitä paitsi ammattitaitoisella poliittisella valtiosihteerillä voi johtaa ministeriön valmistelua ohi kansliapäällikön. Politiikan pelissä vaihtoehtoja on monia, joten jos persut pelaavat jatkossa korttinsa oikein, saattaa vihreät poistua pelipöydästä tyhjin käsin.


                                                        **************************


Läntisen pallonpuoliskon globalisti-eliitin virallinen yhteinen uskonto rahan ohella on holokaustikultti. Viimeksi tänään tuo kansojaan halveuksuva "eliitti" sai totetuttaa uskontonsa rituaaleja Israelin Jerusalemissa. Tämänkertaisen yhteisen epäjumalanpalveluksen syynä oli liittoutuneiden 75 vuotta sitten tapahtunut tunkeutuminen Auschwitzin keskitysleiriin. 

Ylen uutisessa Kymmenet valtiojohtajat muistivat holokaustin päättymistä Jerusalemissa – Niinistö laski Suomen seppeleen, Putin esitti maailman viiden suurvallan huippukokousta "maailman johtajat" esittivät toinen toistaan nöyristelevämpiä palvontamenoja juutalaisille. 

Ydinasevaltio Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu lietsoi tänä sopivana hetkenä vihaa Irania vastaan, koska se näyttää olevan ainoa este juutalaisvaltion täydelliselle hegemonialle Lähi-idässä. Viestin tarkoituksena oli kiristää Yhdysvalloilta ja länsimailta lisää veromiljardeja Israelin sotakoneistolle. Juutalaispankkiirien juoksupojat kuten Ranskan – mutta ei ranskalaisten – presidentti Emmanuel Macron vannotti puolestaan palvelevansa juutalaisia yli muiden ryhmien. Hänelle maahan päästetettyjen muukalaisten ranskalaisviha ja väkivalta ei ole edes mainitseminen arvoinen ongelma, mutta pienikin perusteltu kritiikki juutalaisista on anteeksiantamaton teko.

Suomessa poliittiset kommentaattorit eivät ole osanneet arvioida "Aushcwitzin muistopäivää" muutoin kuin ajat sitten muokatun poliittisen sapluunan lävitse. Siksi on virkistävää lukea Markku Siiran geopoliittista blogia, jossa pakonomainen holokaustimuistelu nähdään osana nykypäivän historiapolitiikkaa.

JULKISUUS ON HUOLESTUNUT VAIN "ELIITIN" SANANVAPAUDESTA MUTTA EI SITÄ ELÄTTÄVIEN KANSALAISTEN

Omahyväiselle vasemmistolaisuudelle on löydetty kasvot.

Poliittiset vallankäyttäjät mukaan lukien toimittajat tuomitsevat sananvapauden rajoittamisen vain silloin kun heidän suoltamansa propaganda ei pääse välittömästi ja jäännöksettömästi miljoonia ihmisiä tavoittavan valtamedian levitykseen. Toisaalta julkista keskustelua yksinoikeudella hallitsevat hegemonisen vallan edustajat eivät ole huolissaan tavallisten kansalaisten hupenevasta sananvapaudesta, vaan päin vastoin he pyrkivät tukahduttamaan sitä entisestään, varsinkin jos arvostelu kohdistuu valtaapitäviin. 

Tätä röyhkeän kaksinaamaista katsomusta edustaa paljaimmillaan punamummonakin tunnettu presidentti Tarja Halonen, joka sanoi tänään Ylen ykkösaamussa olevansa huolissaan "maalittamisesta" ja ulkoministeri Pekka Haaviston "perusteettomasta ajojahdista". Ylen verkkosivujen jutussa Tarja Halonen Ykkösaamussa: Suomen politiikan epävakaus tuo lisää valtaa presidentille – ihmetteli myös Haaviston tapausta ex-presidentti puolustaa jälleen katastrofaalista miinakieltopäätöstään ollessaan ulkoministeri ja samaistaa siitä saadun kritiikin Pekka Haaviston arvosteluun:

– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö sitä Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta.

Ilmeisesti Setaveteraani-Halonen kokee, että maan tunnetuinta punavihreää homopoliitkkoa on "maalitettu" täysin perusteetta, vaikka ilmitulleet todisteet puhuvat sen puolesta, että Haavisto on painostanut virkamiestä tuomaan Isis-lapset ja -äidit Suomeen. Halonen on muutenkin mieltynyt uusvasemmiston uuskieliseen (vrt. "Vuonna 1984") ilmaisuun maalittaminen, jolla hän viittaa presidentti Sauli Niinistön lailla kaikkeen kritiikkiin, jota valtaapitävät Suomessa kohtaavat. Luonnollisesti vanha Demla-juristi haluaisi kriminalisoida poliittiseen eliittiin ja sosialistivirkamiehiin kohdistuvan arvostelun kuittaamalla se "vainoksi", jota ns. maalittaminen tarkoittaa. 

Maalittamisesta puhuminen ei aina ole perusteetonta, ainakaan silloin kun kohteena ovat tavalliset kansalaiset. Maamme oikeuslaitos ja poliisi maalittavatkin jatkuvasti suomalaisia, jotka sanovat ääneen totuuksia, joita hallitseva nomenklatuura vihaa. Vastaavasti valtamedia on tarkka siitä, että toimittajien sananvapaus toteutuu, mutta sama vahtikoiran asenne ei näykään mattimeikäläisten kohdalla. 

Esimerkiksi Yle kirjoittaa hyvin alentuvaan sävyyn kansalaisten oikeudesta sananvapauteen verkkosivujensa kirjoituksessa Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi. Toisin kuin luulisi, jutussa ei riemuitakaan siitä, että rikosjuttujen määrä "rasistisesta nettikirjoittelusta" on vähentynyt, vaan toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen ja haastatellut ovat harmistuneita ettei ajatusrikoskiintiötä ole täytetty aikaisempien vuosien tapaan. Neuvostoliittolaisiin kiintiömääriin hinkuu kukapa muu kuin itsensä kansanviholliseksi julistanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen:

Yksi syy kehitykseen on se, että poliisi ei enää tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti kuin ennen. Vuonna 2017 poliisi sai korvamerkittyä rahoitusta muun muassa netin vihapuheita tutkivien poliisien palkkaamiseen.  

Sen jälkeen rahoitusta ei ole tullut, ja toimintaa on pienennetty. Viime vuonna Poliisihallitus kertoi poliisin käyttävän vihapuheiden paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa.  

– Näiden asioiden tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää, sanoo valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

Samaa asiaa jankutetaan tarkoituksellisesti valittujen esimerkkitapausten avulla Ylen uutisessa Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia. Esiutkintaan johtaneissa esimerkkitapauksissa asiantuntijoina käytetään pahamaineisia kulttuurimarxilaisia: viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaarta, rikosoikeuden professori Matti Tolvasta, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvosta ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota. Toimittajat Veli-Pekka Hämäläinen ja Taneli Arponen kirjoittavat:

Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.

Vihapuhejuttuja (sic) ei ole viety käräjille kovin paljon luultavasti siitä syystä, että ilmantojen perusteet ovat olleet jo lähtökohtaisesti köykäisiä. Mutta jos käräjille on päästy, tuomio on rapsahtanut lähes poikkeuksetta, mikä kertonee siitä, että tuomioistuimet noudattavat pikkutarkasti syyttäjän tarkoitushakuisesti käyttämää tulkintaa venyvästä lainsäädännöstä.

                                                        ***********************

Mitä enemmän yliopisto on alkanut korostaa puolueettomuuttaan ja objektiivisuuttaan, sitä enemmän se on taantunut poliittisten muotiaatteiden vietäväksi. Jopa umpipolitisoituneella so. vasemmistolaisella 1970-luvulla tiedemaailma oli vähemmän politisoitunut kuin nyt. Otetaanpa esimerkiksi vaikka professoriliitto, joka valitsi juuri vuoden professoriksi maantieteen professori Anssi Paasin Oulun yliopistosta. 

Ylen uutisessa Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: "Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen" jo otsikko kertoo mistä suunnalta yliopistossa taas tuulee. Ottamatta kantaa herran tieteellisiin ja opetuksellisiin meriitteihin, professoriliiton piirissä on nähty tarpeelliseksi nostaa vasemmistotaustainen professori, jolla on vihamielisen oikeaoppiset näkemykset kansallismielisyydestä. Paasi kun on sitä mieltä, että sormeakaan ei saisi nostaa uuskolonistisia maahantunkeutujia vastaan:

Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.

Paasi on selvästi globalistikapitalistien ja sosialistien juoksupoika, joka opportunistisena jees-miehenä toivottaa väestönvaihtoa ja siten Euroopan kultuurin tuhoa. Tällaiset näkemykset ovat muutenkin vallitsevia kulttuurimarxilaisuudella hapatetussa yliopistossa. Siksi onkin ylättävää, että edes kulttuurielämän puolelta löytyy joku, joka on omalla nimellään valmis vastustamaan nykyistä hulluuden riemumarssia. Nimittäin Parnasson numerossa 6-7 / 2019 Tommi Melender haastattelee kirjailija Vesa Haapalaa, joka kulkee rohkeasti kulttuurisen itsetuhon vastavirtaan. Lehdessä kirjoitetaan mm. seuraavasti:

Haapala puhuu 'kansainvaellusten tsunamista' ja kertoo tuntevansa olonsa 'katastrofaaliseksi' ajatellessaan, että eurooppalaiset yhteiskunnat eivät osaa tai halua tehdä tsunamille mitään, vaan jäävät sen alle ja muuttuvat peruuttamattomasti. 

Pahinta hänen mielestään on, että kansainvaelluksia jopa vauhditetaan poliittisesti, vaikka pitäisi keskittyä rakentamaan ekologisesti ja väestöllisesti kestäviä yhteiskuntia, myös ongelma-alueille.

Hieman toisenlainen näkemys muukalaisten vastustamiseen kuin systeemin miehenä toimivalla Anssi Paasilla! Olisiko niin, että viisaat toisinajattelijat tulevat sittenkin kulttuurin ja taiteen puolelta eikä rationaalisuudella pöyhkeilevästä yliopistomaailmasta?

ULKOMAALAISKANSAN EDUSTAJA TUOMITSEE PRESIDENTIN UUDENVUODEN PUHEEN, VAIKKA ONKIN KÄYTÄNNÖSSÄ SAMOILLA LINJOILLA

Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar ajaa kurdien ja
muiden ei-suomalaisten etua, ei suomalaisten. Mikä
röyhkeys, että tälläisellä miehellä on julkeutta sanoa
suomalaisille millaista Suomen maahanmuuttopolitiikan
pitäisi olla.

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuoden puhe oli tyypillinen globaalia maailmanjärjestystä puolustavan miehen puhe. Se ei poikennut sisällöltään juurikaan aikaisemman presidentin Tarja Halosen "kansainvälisen yhteisön" etusijaa korostaneista jälkisosialistisista haaveiluista. Puhetta referoineessa Yle uutisten jutussa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö: Eurooppa on ajautunut riitoihin omista arvoistaan EU:n ja Atlanttisen yhteistyön etua ohi Suomen ajava maamme päämies puhui kuin yhtä maailmanhallintoa kannattava George Soros:

– Turvapaikkahakemusta ei voida jättää käsittelemättä ilman, että rikotaan kansainvälistä oikeutta. Kansainväliset sopimukset on tehty suojaamaan hätää kärsiviä. Heitä meidän on autettava.

Niinistö puhuu ilman kansalaisten mandaattia allekirjoitetuista "kansainvälisistä sopimuksista" kuin ikuisina pidetyistä pyhistä kirjoista, vaikka ne ovat pelkkää paperia ja aina muutettavissa, jos on vain syytä ja poliittista tahtoa. Eurooppalaisten enemmistö arvioisi mielellään uudelleen esimerkiksi kansainväliset pakolaissopimukset kuten pahamaineisen Geneven sopimuksen, koska ovelat globalistijuristit ovat tulkinneet sitä pitkään niin, että siitä on tullut käytännössä laillinen väylä massiiviselle talouspakolaisten invaasiolle. 

Juristina itsekin toiminut presidentti tietää varmasti hyvin, että usein vedottu Geneven sopimus koskee vain vainottuja poliittisia aktivisteja eikä sodan (paikallisten miesten pitäisi puolustaa perheitään) tai taloudellisten syiden vuoksi maahan livahtaneita seikkailjoita. Sosialisti Halosen linjoilla olevalla lausunnollaan Niinistö tuleekin allekirjoittaneeksi umpikierojen juristien (mm. täällä, täällä ja täällä) näkemyksen kansainvälisistä sopimuksista, joissa muukalaisen henklilökohtainen etu asetetaan aina kansakunnan edun edelle.

Kansansuosiostaan kiinnostunut presidentti ei voinut sentään aivan pidäkkeettä puolustaa  uuden ultrakapitalistinen internationaalin ajamaa vapaan maahanmuuton agendaa, vaan hän yritti miellyttää kokoomuslaisia demarieläkeläisiä tuomitsemalla epäsuorasti kohua herättäneen ulkomaalaisten pedofiililiigan saalistamisen Oulussa. Tosin tässäkin Niinistö on loppujen lopuksi enemmän huolissaan kansalaisten oikeutetuista reaktioista kuin kuvottavista eläimellisistä rikoksista:

– Meillä on oikeus edellyttää tahtoa sopeutua yhteiskuntaamme. Ja vastuun kantamista, myös omiaan ohjaamalla. Lakiemme ja arvojemme vastainen käytös lisää riskiä kokonaisten ihmisryhmien leimaamiselle ja luo syvää epäluuloa, jopa vihaa.

Mitään konkreettista ratkaisua omin sanoin "kestämättömälle tilanteelle" presidentti ei tietenkään tarjoa, vaan uskottelee alamaisille, että asian esille ottaminen ja pieni jyrähdys uudenvuoden puheessa riittää. Niinistön puhe toikin mieleen pääministeri Juha Sipilän suomalaisvihamielisen uudenvuodentervehdyksen, jossa ainoaksi ratkaisuksi kehitysmaalaisten terrorille tarjotaan suomalaisten kaitsemista eikä muukalaiskolonnien mellastuksen lopettamista alkuunsa. 

Ylen uutinen Sipilä uudenvuodentervehdyksessään: Vihapuheen viljeleminen on rikos kertoo jo otsikollaan, että pääministeri valehtelee silmät päästään, koska Suomen rikoslaki ei edes tunne koko vihapuheen käsitettä. Poliittisin tarkoitusperin luotu orwellilainen termi on tunnetusti luotu aikoinaan Yhdysvaltojen itärannikon yliopistojen marxilaisissa ja vasemmistoliberaaleissa aivoriihissä valkoista enemmistöä vastaan.

Niinistö ja Sipilä teeskentelevät tyhmää kieltäytyessään edes pohtimasta todellisia ratkaisuja kulttuurikonfliktille. Ratkaisu ulkomaalaisrikollisuuden poistamiselle ja rasismin vähentämiselle olisi kuitenkin helposti löydettävissä. Esimerkiksi 1990-luvun alussa kokoomuslainen Helsingin pormestari Raimo Ilaskivi totesi, että "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat". Tosin sanoen: ei kehitysmaalaisia, ei rasismia, ongelma ratkaistu.

Niinistön nuoleskelu "tolkun kansalaisten" suuntaan ärsytti luonnollisesti suomalaisten etnistä perikatoa toivovia punavihreitä globalisteja. Muukalaisten etnistä etua ajava vihreiden kansanedustaja, kurditaustainen Ozar Yanar (tukee mm. kurdinationalistista HDP-puoluetta), kivahti Niinistölle ja ihmetteli Ilta-Sanomien mukaan puheen kohtaa, jossa Niinistö viittasi siihen, että ”täällä olevilta” on oikeus edellyttää ”vastuun kantamista, myös omiaan ohjaamalla”. Muukalaiskansanedustaja kommentoi Facebookissa Niinistöä:

– Taustalla on hölmö ajatus, että maahanmuuttajat olisivat osa täysin erilaista yhteisöä, joka on ohjailtavissa kollektiivisesti. Maahanmuuttajayhteisö kuulostaa siltä, että ihmiset kokoontuisivat jatkuvasti kollektiivisesti jossain ”omiensa kesken”. Ja että he olisivat kytköksissä jonkinlaiseen mystiseen yhteisöön, jossa kuuntelevat siellä olevia korkeita auktoriteetteja. Tämä on ihmisten eksotisointia, Yanar arvosteli Facebookissa.  

Hän piti myös ongelmallisena sitä, että vakaviin rikoksiin syyllistyneitä ulkomaalaisia kohdellaan yhteisönsä edustajina, kantasuomalaisia vastaavassa tilanteessa yksilöinä.

Totta kai maamme viidennen kolonnan politiikkojen myötävaikutuksella sillanpääaseman saaneet muukalaiset haluavat olla kiinnittämättä huomiota, vaikka jo pieninä määrinä heille ominaiset kulttuuripiirteet, ominaisuudet ja käytöstavat ovat jyrkässä ristiriidassa hyväntahtoisen länsimaisen etiikan kanssa. Toisin kuin Yanar antaa ymmärtää, juuri kehitysmaalaiset tarrautuvat itse kaikkein kiivaimmin etniseen identiteettiinsä ja uskoonsa (yleensä islam), joten on valheellista väittää, etteikö heillä olisi kollektiivista intressiä ajettavanaan. 

Sitä paitsi on selvää, että rikostapauksissa kantasuomalaisia pidetään yksilöinä, sillä olisi absurdia korostaa joka kerta heidän suomalaisuuttaan maassa, joka on ainakin vielä toistaiseksi suomalaisten. Yanar jättää tarkoituksella myös mainitsematta, että  ns. vastuullinen media jaksaa syyllistää koko Suomen kansaa silloin jos yksittäistä suomalaista epäillään rasismista. Näin kävi mm. vuonna 2015 Lahden KKK-miehen tapauksessa, jossa tehtiin lopulta syyttämättä jättämispäätös, vaikka maamme poliittinen johto häpesi yksittäistä naamiomiestä koko kansan puolesta ja voivotteli kansainvälisen maineen menetystä.

Yanarin puheista on saanut yleisemminkin sen käsityksen, että kuka tahansa Suomen rajan yli loikannut ulkomaalainen on automaattisesti suomalainen, kunhan vain viitsii asiasta itse mainita. Samanlainen kepeä identiteetin vaihto kävisi tuskin Yanarille päinsä, jos mustasta Afrikasta tullut voodoo-kristitty asettuu Turkin kurdialueelle ja ilmoittaa ykskantaan olevansa kurdi. Jostain syystä ulkomaalaiskansan edustajille ja valkoisille kansallismasokisteille on täysin reilua se, että eurooppalaisen identiteetin voi ottaa kuka tahansa vierasrotuinen, mutta esimerkiksi tiibetiläiseksi ei voi ryhtyä edes lähellä asuva kiinalainen maahantunkeutuja. 

Yanarin monilla etnisillä korteilla pelaamista lukuunottamata vihreissä katsotaan nyrjähtäneen johdonmukaisesti, että kaikki ovat vain yksilöitä, joiden kantava identiteetti on tyhjän sisällön käsittävä "ihmisyys". Tämä ei loppujen lopuksi eroa paljon nykykokoomuslaisesta neoliberaalista ajattelusta, jossa kansalaiset nähdään ensisijassa vain kuluttajina ja Homo Economicus -ihmistyypin edustajia. Tässä mielessä etnoveijari Yanarin taktisesti esille tuoma yksilö ja Niinistön houreet kansainvälisistä sopimuksista sopivat hyvin yhteen sen hengen kanssa, jossa hyökätään ainutlaatuisten eurooppalaisten identiteettien olemassaoloa vastaan.

KANSANVIHOLLISET TEILLÄ ON AINA KESKUUDESSANNE

Joskus sitä toivoo, että kun tietyistä tuhoisista virkamiehistä ja -naisista ei ole vähään aikaan kuulunut julkisuudessa mitään, he ovat joko jääneet eläkkeelle tai poistuneet lopullisesti keskuudestamme. Esimerkiksi kansallismielisten urkintaa aikoinaan kiristänyt Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala (sos. dem.) poistui potkut saatuaan oman käden kautta vuonna 2008 ja hieman myöhemmin verorikosten vuoksi hyllytetty poliisiylijohtaja Markku Salminen ymmärsi myös rikostensa vakavuuden ja "kuoli epäselvissä olosuhteissa". 

Valitettavasti ison kaliiperin kansanvihollisia ei samanlainen kosminen oikeudenmukaisuus useinkaan tavoita kuten on laita Vantaan nykyisen kaupunginjohtajan ja presidentti Tarja Halosen suosikki Ritva Viljasen (sos. dem.) kohdalla. Ymmärtämättä vielä tekojensa vakavuutta on todennäköistä, että oikeus toteutuu aikanaan vasta kansantuomioistuimessa. Sinne tulee kuulumaan myös maamme ensimmäisenä vähemmistövaltuutettuna vuosina 2002–2007 toiminut Mikko Puumalainen, jonka moni on luullut jo kadonneen tuholaistöistään, koska häntä ei ole enää nähty pitkään aikaan median mielipideautomaattina.

Suomalaisten kannalta on ikävää, että hän näyttää olevan tuoreen Ylen uutisen Oikeuskanslerinvirasto pitää hallituksen esitystä kansalaisuuden menettämisestä monin paikoin ongelmallisena perusteella hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Nykyään apulaisoikeuskansleriksi kiivennyt Puumalainen paljastaa uutisjutun lausunnoillaan olevansa se sama suomalaisvihamielinen mädättäjä kuin 2000-luvun alussa, tosin sillä erotuksella, että nykyään tällä puna-troijalaisella on enemmän vaikutusvaltaa kuin aiemmin.

Puumalaista  ei edelleenkään kiinnosta enemmistönä olevien todellisten suomalaisten asiat, vaan hän pitää heitä lähinnä kuhnureina, joiden ainoa tehtävä on elättää ja paapoa kehitysmaista tunkeutuneita kunniakansalaisia. Siksi hänen suurin huolensa kansalaisuuden menettämistä koskevassa uudessa lakiesityksessä on se, miten se vaikuttaa täällä jo kansalaisuuden saaneisiin terroristisiin ulkoeurooppalaisiin:

– Uudistuksen olennaisin muutos ei ole se, että kansalaisuuden menettämisen jälkeen ei voi enää äänestää vaaleista. Sitäkin merkittävämpää on, että ihminen voidaan karkottaa maasta eikä kansalaisuus suojaisi häntä enää tältä. Siinä pitäisi esimerkiksi määritellä tarkemmin sitä, miten kansalaisuuden menettäminen vaikuttaisi karkottamiseen.

Kansalaisuuden peruuttaminen muukalaisterroristeilta ja niiltä etnisiltä suomalaisilta, jotka ovat syyllistyneet maanpetos- ja valtiopetosrikoksiin, kuulostaa järkeen käyvältä toimenpiteeltä. Oikeudenmukaisessa Suomessa kansalaisuuden menettäisi isänmaan edun vastaisuuden vuoksi moni poliitikko ja virkamies, mutta uudella lailla tuskin viitataan heihin. Foliohatulle ei ole tarvetta kun spekuloidaan todennäköisyyttä, jossa tulevaisuuden federalistisessa EU:ssa valtiopetoksiksi katsotaan maahanmuuttokriittisyys, etnonationalismin julistaminen, heteronormatiivisten perhearvojen puolustaminen ja EU-vastaisuus. 

                                                         *************************

Yle hehkuttaa jälleen mustien aisankannattajana toimivaa näyttelijä Jasper Pääkköstä uutisessa Spike Leen leffan rasisti Jasper Pääkkönen: USA:ssa olin mustien koulukaverieni mukaan erilainen valkoinen, koska en ymmärrä ihonväriä. Toimittaja Janne Sundqvistin kyhäämä juttu on kuin suoraan lukioaineesta, jossa pyrkyrioppilas toistaa kaikki yksisilmäiset "valkoisen syyllisyyden" kliseet, joita opettajat ovat ideologisessa vimmassaan kaataneet oppilaiden kurkusta alas. 

Amerikan nykytilanteen tuntien ja maailman rasismitilastot tiedostaen uutinen sivuuttaa faktat täysin ja kuvaa mustat pelkkinä rasismin uhreina, joiden omaa etnosentrisyyttä ei nähdä ongelmana. Mutta kun halutaan mitata tilastollisesti värinäköä korostavaa rotuväkivaltaa ja raiskauksia, niin juuri mustat syyllistyvät niihin moninkertaisesti enemmän kuin valkoiset tai aasialaiset, mutta tämä ei häiritse toimittajan toistamaa valheellista narraatiota. 

Pelkästään mustien etua ajava ohjaaja Spike Lee selittää "rasismin" viiden sentin keittiöpsykologialla sanomalla haastattelussa, että rasismi kumpuaa epävarmuudesta ja "siitä, että etsii toisesta ihmisestä syytä sille, miksi itsellä ei mene niin hyvin kuin voisi mennä". Lisäksi hän väittää, että nimenomaan rasistit (Spike Leelle vain valkoiset voivat olla rasisteja, joka on jo sinällään rasistinen olettamus) uskovat, että kaikki ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti tasa-arvoisia, vaikka jokainen maan pinnalla oleva ihminen ymmärtää saman tosiasian, kunhan vain lopettaa teeskentelynsä sosiaalisista syistä. Ainoa keino vähentää ihmisyhteisöjen luonnolliseen suojajärjestelmään kuuluvaa "rasismia" on olla rakentamatta  monikulttuurisia yhteiskuntia, joissa pakkotuotettu diversiteetti luo väistämättä etnistä kilpailua ja siten "rasismia". Jostain syystä tämä antirasismi ei kelpaa valkoisista riippuville mustille ja länsimaiden rasisminvastaisille liberaaleille.

Syy, miksi Yle jankuttaa ties monennettako kertaa uudesta Spike Leen elokuvasta, on siinä, että näin se pääsee jälleen märehtimään rasismia, jolla voidaan syyllistää valkoisia. Toisaalta kun katsoo mustan väestönosan nykytemmellystä länsimaissa, on vaikea arvioida keneen tällainen yksipuolisen läpinäkyvä vihapropaganda enää vakavassa mielessä uppoaa. Yle Watch kirjoitti Pääkkösen ja Spike Leen samaisesta elokuvasta BlacKkKlansman viimeksi tämän vuoden toukokuussa:

On selvää, että tehdäkseen uraa juutalaisten hallitsemassa vasemmistoliberaalissa Hollywoodissa näyttelijän täytyy omaksua tuon propagandatehtaan länsimaista tuhoa edistävät epäarvot. Tämä tuskin tuottaa vaikeuksia elokuvateollisuuden muotiaatteita kannattavalle Pääkköselle, joka on aiemmin esittänyt mm. olkiukkoamaista karikatyyriä natsiskinheadista surkuhupaisassa propagandapläjäyksessä Leijonasydän.  

Ylen toisessa uutisjutussa Jasper Pääkkönen roolistaan Spike Leen elokuvassa: Jos joku olisi sanonut vuosi sitten missä olen nyt, olisin pitänyt harhaisena "näyttelijäsankarimme" ylistää mustaa elokuvaohjaajaa, joka ei olisi mitään ilman liberaalijuutalaisten elokuvamogulien hyväksyntää. Pääkkönen pitää mustien etua ajavaa etnosentristä "kansalaisoikeustaistelijaa" lähes pyhimyksenä, vaikka tämä on ohjannut häpeämättömän propagandaelokuvan rotuseparatisti Malcolm X:stä.

                                                         *************************

Näyttelijä Jasper Pääkköstä käsitellyt uutisraportti ei olisi ollut mitään, ellei siinä olisi syytetty (valkoisesta) "rasismista" myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia. Jutussa kun mainitaan, että ohjaaja Spike Lee "on syyttänyt presidentti Donald Trumpia ovien avaamisesta rasistisille mielipiteille". 

Samaa katteetonta Trump-demonisointia löytyy viikon vanhasta Ylen verkkosivujen uutisesta Trump nimitti amerikkalaisia miljardöörejä "globalisteiksi" – tiesitkö, että sanaa käytetään juutalaisvastaisena herjana? Vaikka uutisessa myönnetään, että käytännössä Trumpin hallinto on vaikutusvaltaisten juutalaisten miehittämä, toimittaja Anna Saraste syyttää presidenttiä silti antisemiitiksi. Sarasteen mielestä maailmanpolitiikan ja talouden harmaiden eminenssien juutalaisuutta ei saisi mainita julkisuudessa. Hän menee pahamaineisten sionistien kanssa jopa niin pitkälle, että jo globalisteista puhuminen on antisemitismiä, sillä se tuo esiin totuuden, jota ei saisi sanoa kansalle ääneen. Ennalta arvattavia olkiukkoja (mm. Siionin viisaiden pöytäkirjat ym.) ja liberaaleja puolivalheita (Median vääristelemä Trumpin kommentti "persläpimaista") tekstissään viljelevä toimittaja kirjoittaa:

Talking Points Memo -sivusto kertoo, että Trumpin kampanjan viimeinen televisiomainos esitteli hänen vastustajinaan neljä yhdysvaltalaista, joista kolme on juutalaisia: suursijoittaja George Soros, Goldman Sachsin puheenjohtaja Lloyd Blankfein ja Yhdysvaltain keskuspankin silloinen johtaja Janet Yellen. Neljäs vastustaja oli hänen vastaehdokkaansa Hillary Clinton.

Onko se realismia vai antisemitismiä, että Trump luetteli ääneen hänen ankarimmat ja vaikutusvaltaisimmat vastustajansa? Ei kai se voi olla Trumpin vika, että he "sattuvat olemaan" juutalaisia, mutta toimittaja saa jotenkin myös tämän väännettyä istuvaa presidenttiä vastaan. Tällaisia "uutisia" lukiessa tulee mieleen, että Yleltä ja länsimaiselta valtamedialta ylipäätään alkaa olla Trumpin suhteen paukut lopussa.

                                                         *************************

Yle TV1, torstai 9.8.2018 klo 22:40, Ulkolinja: Ruotsin uusi pakolaispolitiikka 

Ruotsi tunnettiin pitkään liberaalista suhtautumisesta maahanmuuttajiin. Vuoden 2015 pakolaiskriisi sai kuitenkin myös Ruotsin tiukentamaan pakolaispolitiikkaansa. Miten näin kävi? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi

Liian myöhään, ja liian vähän. Länsinaapurimme ei voi selviytyä enää kuin puhdistavalla verellä ja raudalla tai taantua afrikkalaiseksi "persläpimaaksi" (kuten Trump asian väitetysti ilmaisi), josta kaikki haluavat pois. Kummatkin ovat huonoja vaihtoehtoja, mutta "liberaalit" tämän sulatusuuni-sopan ovat keittäneet, joten pistelkööt nyt sitä poskeensa.

VALTAMEDIAN TARKOITUSHAKUISET TARINAT LÄNSIMAIHIN PYRKIVISTÄ "SIIRTOLAISISTA" SATUA

Valkoisia naisia vaatimassa oman etnisen ryhmänsä
syrjäyttämistä värillisillä meksikolaisilla.

Hallitsevat liberaalit uutismediat ovat lännessä verkostoituneita ja siksi ne kertovat kaikille länsimaalaisille samaa tarinaa asioista, joista ne haluavat meidän ajattelevan tietyllä tavalla. Globaalien tiedotusvälineiden yksipuolisuus tulee esiin räikeimmin kolmessa uutisryhmässä, joita ovat länteen kohdistuva muukalaisinvaasio, sukupuoli- ja seksuaalisuus ja Lähi-idän kriisi.

Yleisradio ei poikkea juuri mitenkään länsimaisesta mediavaltavirrasta, jonka vuoksi se selittää maahanmuuttoinvaasion olevan kuin väistämätön luonnonilmiö, josta "meidän pitää kantaa vastuu". Kaikki tätä tarinaa kyseenalaistavat totuudet retusoidaan uutisista pois ja jätetään yksi narraatio voimaan, josta tulee virallinen totuus (Pravda). Tuon narraation kyseenalaistaminen leimataan monesti "Venäjän trollitehtaiden" ja "sen rahoittamien valemedioiden" levittäminä valeuutisina länsimaista monikulttuuriharmoniaa vastaan. 

Jotta yleinen maahanmuuttonarraatio säilyttäisi voimansa sohvaperunat eivät saa koskaan kuulla Ylen puoli yhdeksän uutisissa, että avustusjärjestö SOS Mediterranée ei viime viikolla tosiasiassa "pelastanut 629 siirtolaista keskeltä Välimerta", vaan kyse oli jostain aivan muusta. Ensinnäkään kyse ei ollut meripelastuksesta, vaan teatteriesityksestä, jossa muukalaismielinen avustusjärjestö otti sovitusti vastaan Mayday-kutsun sen jälkeen kun maahantulijat oli jätetetty pari merimailia Libyan merirajan ulkopuolelle. Sitten avustusjärjestön Aquarius-laiva ja Italian merivartiosto paikansivat "hädässä olleet alukset”, joita oli Libyan edustalla useita. Toisin kun Yle uutisessaan kertoi, "pelastetuissa" oli kyse laittomista maahantulijoista turvallisiksi luokitelluista mustan Afrikan maista. Jos nämä faktat olisi kerrottu, kansalainen olisi päätellyt helposti, että "maahanmuuttokriisi" on vain eri intressiosapuolien järjestämä ongelma. Tämän vuoksi tavallisten eurooppalaisten ei tarvitse hyväksyä organisoitua laitonta massamaahanmuuttoa eikä varsinkaan ottaa siitä vastuuta elättämällä miljooniin kasvavaa vapaamatkustajaporukkaa maailman tappiin asti.

Samanalaista puolivillaista satusetien tarinointia saamme kuulla muista maista, joissa valkoinen kutistuva enemmistö kykenee vielä luomaan innovaatiota, varallisuutta ja yhteiskunrauhaa. Siksi emme kuule koskaan siirtolaisiongelmasta, jossa valkoiset amerikkalaiset pyrkisivät Meksikoon tai norjalaiset Afganistaniin. Maahanpyrkijät tulevat aina niiden maiden populaatiosta, jotka eivät ole omissa maissaan kyenneet luomaan vakaata varallisuutta luovaa yhteiskuntaa.

Tätä porukkaa on viimeisten vuosikymmenien aikana valunut Yhdysvaltain etelärajan läpi kymmeniä miljoonia, sekä laittomasti että laillisesti. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa oleskelee pelkästään laittomia meksikolaisia arviolta 11-12 miljoonaa. Kun presidentti Donald Trump on sitten äänestäjiensä tuella pyrkinyt joten kuten tukkimaan tätä laitonta maahantulijoiden virtaa, se on nostattanut vasemmistoliberaaleissa demokraateissa, Syvässä valtiossa ja valtamediassa raivoisan vastakampanjan. 

Viimeisimpänä siirtona tässä likaisessa Meksiko-pelissä on kerjätä sääliä etnisesti altruistiseen empatiaan taipuvilta valkoisilta jalkapalloäideiltä (Soccer moms). Yle on juonessa mukana ja kierrättää sellaisenaan amerikkalaisen liberaalimedian kertomusta "sydämettömästä Trumpista" uutisessaan "Isä, isä!", itkee siirtolaislapsi ääninauhalla – Yhdysvaltain rajalla erotetaan perheitä, kun vanhemmat pidätetään ja lapset otetaan huostaan. Eipä ihme, että tämänaamuisessa Yle Radio 1:n Ykkössaamussa  haastateltu punamummo Tarja Halonen ei kyennyt tutun arvoista höperehtimisen ohella muuhun kuin tuomitsemaan pelkän videonauhan perusteella koko Yhdysvaltain siirtolaispolitiikan.

Kukaan ei kysy ääneen, miksi läntiset valtamediat Yle mukaan lukien nostivat otsikoihinsa "tutkivaan journalismiin erikoistuneen" yhdysvaltalaisjärjestö Pro Publican verkkosivuilla julkaistun videon itkevistä lapsista. Vastaus on yhtä helppo kun Strabucks-kaustin kohdalla: videonauha tukee virallista narraatiota, jonka tarkoitus on ajaa loppumattoman maahanmuuton agendaa vain valkoisiin maihin.

Itkeviä lapsia kuvaava video on härskiä manipulaatiota, koska laiskanpulleat länsimaalaiset eivät jaksa ottaa selkoa missä kontektissa video pitäisi katsoa. Lapsien erottamiselle vanhemmista on perustelu syy, sillä kuten Yle itsekin toteaa,

huhtikuun alussa Yhdysvaltain oikeusministeriö linjasi, että jokainen laitonta maahantuloa yrittävä saa syytteen. Kun vanhempi saa syytteen, hänet pidätetään ja mukana mahdollisesti olevat lapset otetaan huostaan. Tähän saakka perheiden on, erottamisen sijaan, useimmiten annettu odottaa oikeudenkäyntiä yhdessä.

Toimittajat ja muut uuden papistion moralistit syyttävät tietysti Trumpin hallintoa ihmisoikeuksien loukkauksesta, jossa ainoa lunastus olisi päästää joka ikinen meksikolainen Yhdysvaltoihin. Monessa maassa laiton rajanylitys on kuitenkin ankarasti tuomittu rikos, joten Yhdysvallat ei toimi tässä mitenkään poikkeavasti. Se, että lapset joutuvat kärsimään jonkin aikaa ei ole Trumpin vaan vanhempien syy. Ylittäessään laittomasti rajan meksikolaisvanhempien pitäisi ymmärtää seuraukset. Siksi videolla näkyvistä itkevistä lapsista pitää syyttää heidän rikokseen syyllistyneitä vanhempiaan.

Epävirallisten videoiden käyttäminen uutiskohujen nostamiseksi ei ole sinänsä moraalitonta, mutta sen sijaan se on, että sitä tehdään systemaattisen valikoivasti. Kun Pariisissa "nuoriso" riehuu tai Flash Mob jengit terrorisoivat Yhdysvaltojen suurkaupunkeja, media ei esitä koskaan niistä kuvattuja amatöörifilmejä, koska ne paljastaisivat ikävällä tavalla monikulttuurisuuden toimimattomuuden ja mustien rasismin. Valtamedia ottaa tunteita kuohuttavia videoita uutistarjontansa mausteeksi vain silloin, jos ne tukevat sen esittämää narraatiota, jossa maahanpyrkijät ovat aina uhreja, seksuaalivähemmistöt moraalisesti ylivertaisia ja valkoiset aina rasisteja.

                                                           **********************



Yle Teema, tiistai 19.6.2018 klo 22:00, The Handmaid's Tale - Orjattaresi (K16) 

3/10. Myöhässä vai ei? Janinen vastasyntyneen näkeminen tuo Frediläisen mieleen ajan ennen kuin Gileadista tuli ainoa sallittu todellisuus. Sitten syttyi vallankumous, joka muutti kaiken. Gleniläinen joutuu tekemään vaikean valinnan. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (ahdistus).


TV2 , tiistai 19.6.2018 klo 01:05,  Helvetin homo

Sarja alkaa, 1/5. Gisleä alkaa aina jännittää, kun hänen rakkaansa tarttuu häntä kädestä. Syy on se, että he ovat molemmat miehiä. Miksi Norjassa on edelleen niin vaikeaa olla homo? HD Äänitekstitys: suomi.

Jaahans, se onkin Helsinki Pride ensi viikolla. Tämä on vasta alkua....


TV1, maanantaina 18.6.2018 klo 19:00, Historia: Viininviljelijät sodassa 

Natsit ryöstivät miehittämästään Ranskasta yli 10 miljoonaa viinipulloa II maailmansodan aikana. Viinitilalliset Bordeaux'sta Champagneen liittyivät vastarintaliikkeeseen pelastaakseen tuotantonsa. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Natsit kesällä, natsit ongella, natsit paskalla ja natsit totta kai Ranskan viinitarhoissa! Tästä emme olekaan vielä kuulleet, paitsi että olemme, koska ohjelma tulee uusintana. Sano natsi, kun haluat katsoa Ylen historiasarjaa!

TV1, maanantai 18.6.2018 klo 20:00, Suomi on suomalainen 

2/10 Mikä Suomi? Tässä jaksossa juontaja Juhani Seppänen selvittää, onko luonto meillä todella niin verissä kuin kuvittelemme. Haastateltavina mm. järvitutkija Kari-Matti Vuori sekä tanssija Tero Saarinen. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


TV 1, maanantaina 18.6.2018 klo 21:00 TV1 A-studio 

Mikä uhkaa länsimaista demokratiaa? Tasavallan presidentti Sauli Niinistön haastattelu Kultarannasta. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Naapurin poikana esiintyvä toimittaja Jan Andersson oli taas elementissään, kun hän esitti omia mielipiteitä yleisinä näkemyksinä. Hän puhui jatkuvasti populisteista toisina, niinä, jotka uhkaavat "meidän" demokratiaa. Anderssonille ja Niinistölle ei ole käynyt vieläkään selväksi, että kansalaiset kyllä tietävät, että kansan etua vastaan olevat poliitikot ja toimittajat ovat se todellinen uhka demokratialle.

YLEN PUNAISET VAPPUTUNNELMAT

Globalistien puudelit riehuivat Pariisissa, koska eivät saaneet
tarpeeksi kaljarahaa.

Vappu vierähti Suomessa rauhallisissa merkeissä ellei lasketa pari päivää aiemmin sattunutta ampumavälikohtausta Lempäälässä, jossa poliisin ampumalla taltuttama "suomalais-englantilainen" mies menehtyi. Toisin kuin Ylen uutiset antaa ymmärtää, kyseessä ei ollut brittiläinen gentlemanni vaan negroidi Karibian saarilta. Koska aggressiivisen lyhytpinnaisesti käyttäynyt mies oli musta, sen kertomatta jättäminen leimaa tarpeettomasti valkoiset englantilaiset väkivaltarikollisiksi. Turha kuitenkaan pidättää hengitystä sen puolesta, että Yle pyytäisi anteeksi valheellisen stereotypian levittämistä.

Vappupäivänä pidettiin jälleen paljon poliittisia puheita, joista äänekkäimmät kuultiin odotetusti vasemmistolaisilta puolueilta. Uutisjutussa Yle seurasi vappupuheita: "Nyt riittää", julisti Li Andersson Rautatientorilla, Terho ja Soini varoittivat sosialismista löytyy pähkinänkuoressa puoluejohtajien sanomiset. Li Andersson saarnasi jälleen uusbolshevismia vaatimalla lisää valtion kiintiöimää tasa-arvoa naisille. Li:tä äänestäneet nuoret elämäntapapummit ja apurahakapinalliset olivat varmasti tyytyväisiä tämän puheeseen, lupasihan hän taas vastiikketonta taivaan mannaa. Globaalikapitalistien kriitiikiä kuultiin sen sen sijaan yllättävän vähän.

Ranskassa Li Anderssonin hengenheimolaiset saivat sentään perseensä ylös mukavista kunnan kustantamista asunnoistaan ja yltyivät riehumaan oikein kunnolla, josta kertoo Ylen uutinen Pariisin vappumarssi muuttui mellakaksi – 102 ihmistä yhä poliisin huostassa. Surkuhupaisaa punaisen roskaväen "kapitalismin vastaisessa" öyhötyksessä on se, että he ovat viime kädessä samassa rintamassa George Sorosin kaltaisten ökyrikkaiden globalistien kanssa, jotka vaativat rajoja auki Afrikan ja Aasian vapaamatkustajille. Kauas on tultu vuosituhannen vaihteen vastaisista suurmielenosoituksista, joissa äärivasemmisto vastusti globalismia.

Eräs kansallismielinen kansalaisaktivisti totesi sosiaalisessa mediassa osuvasti, että äärivasemmistolaisen  kapitalismin vastustaminen taustalla on vain halu varastaa pääomasta, jotta anarkomarko pääsee ansaitsematta nauttimaan omassa kuplassaan vapaasta elämästä laiskotellen ja taiteillen nykytaidetöherryksiä, rämpytellen krustipunkkia ja hengaillen halvan viinin kera kaveriporukoissa. Ahneuden kasvaessa he lienevät kyllästyneet halpaan viiniin ja vaativat nyt osaa porvarin tuloista, jotta voisivat jatkaa "kapinallista" puuhastelua ja siipeilyä. Juuri hedonistiseen itsekkyyteen rappeutuneet vasemmistolaiset ovat globalistien parhaita ystäviä, joita voidaan tarvittaessa lahjoa vielä lisää ja tekemään hyödyllisen idiootin työ nationalismia vastaan.



                                                              ***********************


Yle Radio 1, keskiviikko 2.5.2018 klo 12.10, Naisia huipulla: Ritva Viljanen 

Vantaan kaupunginjohtajalla Ritva Viljasella oli jo opiskeluaikana selkeänä päämääränä työ julkishallinnossa. Kun hän aloitti työuransa nuorena juristina valtiovarainministeriössä, elettiin vauraita vuosia. Virkamieskunta kasvoi ja oli varaa toteuttaa uudistuksia. Sitten tuli lama ja leikkauslistat, jotka ovat edelleen arkea hänen työssään. Säästötalkoista huolimatta ja 36. vuoden virkauran jälkeen Viljanen on innostunut hallinnosta ja haluaa kehittää kansalaisten palveluja. Naisia huipulla -sarjassa Ritva Viljanen kertoo, millaista on johtaminen julkishallinnossa. Toimittajana Anna-Liisa Haavikko.


Presidentti Tarja Halosen poliittisena lemmikkinä ja fanaattisena Guggenheim-museohankkeen kannattajana tunnetusta Ritva Viljasesta tuli tänään Yle Radio 1:ssä kolme varttia kestänyt haastatteluohjelma. Naisia huipulla -sarjan jaksoon haastateltu Viljanen toimii tätä nykyä Vantaan kaupunginjohtajana, mikä ei ole yllätys, sillä kaikki viisi edellistä johtajaa olivat myös demareita. 

Kansallismielisille Viljanen on tullut tutuksi poliittisesti korrektin sensuurin kannattajana ja suomalaisvihamielisen monikulttuurisuuden edistäjänä. Viljasen toimet virkamiesuralla ovat olleet niin raskauttavia, että monet pitävät häntä suoranaisena kansanvihollisena. Ohjemassa kävi selväksi, että juuri Viljaseen personoituu poliittisen virkamieskunnan vaalikausien yli jatkuva näkymätön valta, jota voi pitää suomalaisena versiona amerikkalaisesta Syvästä valtiosta (Deep state). 

Ohjelmassa paljastui sekin, että juuri Viljanen oli toinen juristeista, joka pääsi määrittelemään vuosituhannen vaihteessa tehdyn perustuslakiuudistuksen sisällön. Demarijuristit kuten Ritva Viljanen toivat uuteen perustuslakiin universaalikommunistisen yhdenvertaisuustulkinnan, joka takaa ilman Suomen kansalaisuutta maassa oleville samat oikeudet ja tulonsiirrot kuin maan kansalaisille. Tätä jos mitä voi pitää jo valtiopetoksena.

                                                              ***********************


Yle TV1, keskiviikko 2.5.2018 klo 20:00 , Laulu sisällissodasta 

Osa 1/3. Alku: Karri "Paleface" Miettinen lähtee tutkimaan Suomen sisällissodan syitä. Millainen laulu sodasta pitäisi tänä päivänä laulaa? Karri aloittaa biisin teon. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Kun jatketaan puhumista kansanvihollisista, silloin ei voida ohittaa duunaria näyttelevää pankkiirin poika Karri "Paleface" Miettistä. Hän sopiikin Laulu sisällisodasta -sarjaan mainiosti, koska ohjelma on osa Ylen narraatiota, jossa vapaussodan voittajia olivat loppujen lopuksi punaiset, koska heillä on eniten uhripääomaa.

Ylessä koko vapaussodan muistelu on keskittynyt merkillisellä tavalla vain sodan lopputuloksena syntyneisiin vankileireihin eikä siihen, että sosiaalidemokraatit aloittivat yhdessä neuvostobolsevikkien kanssa petoksellisen punakapinan.

Suorasanaisuudestaan tunnettu Mikko Ellilä kertoo punaporvari Palefacen viimeaikaisista edesottamuksista sosiaalisessa mediassa:

Paleface on tehnyt Suomen sisällissodasta kertovan hiphop-videon, jolla esiintyy useita somaleita, ikään kuin Suomessa olisi ollut somaleita sata vuotta sitten. Äijällä itsellään on päällä paita, jossa on Espanjan sisällissodan punaisten iskulause No pasaran. Vieläkö joku idiootti yrittää väittää, että ei ole olemassa mitään kulttuurimarxismia?!

KAUNOKIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINTO KULTTUURIKOMMUNISTILLE

Mielenterveyskuntoutuja eli vanha kommunisti Juha Hurme voitti tänään Finlandian pääpalkinnon. Kuudesta loppusuoralle päässeestä kaunokirjallisesta teoksesta voittajan sai tällä kertaa valita maailmansyleilijänä tunnettu Elisabeth Rehn. Tätä jo hieman höperehtivää poliitikkotätiä voi pitää suomenruotsalaisena versiona punamummo Tarja Halosesta, joka on myös päässyt yksin päättämään kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnosta.

Onneksi Rehn ei päässyt sentään valitsemaan Tieto-Finlandiaa, jonka sai Riitta Kylänpään syystäkin ylistetty Pentti Linkola -elämänkerta. On vaikea kuvitella jyrkempää arvomaailman eroa kuin Rehnin vetistelevä ihmiskeskeinen humanismi ja Linkolan ankara ekologisuus.

Yle uutiset keskittyi pääasiasiassa vain Hurmeen saamaan palkintoon. Rehnin valinta lämmittää varmaan myös Ylen punavihreää kulttuuritoimitusta, sillä Hurmeen voittoteos Niemi "epädramatisoi suomalaisuutta" ja näyttää keskisormea kansallismielisille. Tämä sopii myös maamme poliittisen eliitin linjaan, koska se on antanut kulttuurikommunistien kuten Karri "Paleface" Miettisen päättää Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmasta. Kaunokirjallisuuden Finalandia-palkintovalinta vain kruunaa suomalaisvihamielisen riemuvuoden vittuilemalla päin naamaa suomalaisten enemmistölle.

Voi olla, että Hurmeen kirja on hauska ja hyvin kirjoitettu, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että se edustaa naiveja ja toteenäyttämättömiä valistuksen abstrakteja universaaliarvoja, joiden taustalla on toive kaikki etniset ja kulttuuriset erot poistavasta maailmanvaltiosta, uudesta maailmanjärjestyksestä. Ranskan, Venäjän, Kiinan ja Kamputsean vallankumouksissa tätä on jo ehditty yrittää ennakoiduin tuloksin. 

Uutisessa Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto Juha Hurmeelle – "Fanitetaan tätä routaista maata, mutta suhteellisuudentajua mukaan" maallikolle avataan punaisen teatterigurun maailmankuvaa:

Voittoromaanin pääajatus on se, ettei mikään kulttuurissamme ole omaa. Puhdasta suomalaista kulttuuria tai kansaa ei ole olemassa, vaan kaikki on lainattua ja iloisesti sekoittunut.  

– Valtioiden rajat eivät enää päde. Joku pieni satavuotias valtio on pikku juttu tässä suuressa flow'ssa. Meidän on osattava ottaa vastuu koko planeetasta ja ajateltava isommin. Hurme korostaa kuitenkin, ettei väite koske vain Suomea, vaan kaikkia maita.  

– Kenelläkään ei ole mitään omaa. Kaikki on ihmiskunnan yhteistä." 

Kulttuurit ja niiden laajempaa piiriä edustavat sivilisaatiot ovat aina liikkeessä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että niillä ei olisi rajoja ja etteivät ne eroaisi perustavalla tavalla toisistaan. Australian aboriginaalien kulttuuria, tekniikkaa, moraalia ja arvoja on käytännössä mahdoton sovittaa eurooppalaiseen tai islamilaiseen kulttuuriin ilman suurtä väkivaltaa ja alkuperäiskulttuurien tuhoamista. 

Hurmeen väite, ettei kulttuureilla olisi mitään uniikisti omaa on silkkaa valhetta, jonka sotii empiirisiä ja histroriallisia tosiasoita vastaan. Esimerkikisi Antiikin Kreikasta juontuva eurooppalainen tiede ja fllosofia ovat sivilisaation vertailuissa täysin ainutlaatuisia ja ne ovat syntyneet ilman Afrikan ja Aasian vetoapua. Aivan samoin on laita Australian alkuasukkaiden musiikilla, jolla ei ole mitään yhteyttä muiden mantereiden musiikkiin.

Hurmeen premisseistä voidaan vetää vaarallinen johtopäätös, joka johtaa kulttuuriseen yksipuolistumiseen, jopa sen entropiaan, josta on varoittanut tekniikan tohtori ja syväekologi Eero Paloheimo. Hurmeen kannattama kulttuurien ja kansojen läpisekoittuminen esim. maahanmuuton avulla johtaa Paloheimon mielestä ihmiskunnan kulttuurien köyhtymiseen, koska sekoittunut maailmankulttuuri tuhoaa erilliset kulttuurit aivan samoin kuin kylmää maitoa ja lämmintä vettä sekoitettaessa syntyy haaleaa harmaata litkua juuri kuten termodynaamikan toinen laki sanoo. Kaikkein kohtalokkainta muuttoliikkeessä on sen synnyttämä ekologinen tuho, kun oman ympäristönsä ylikansoituksellaan (kiitos länsimaisen "kehitysavun") tuhonneet kehitysmaalaiset siirtyvät miljoonittain korkean kulutuksen pohjoiseen.

Yle Watch kommentoi Hurmeen ajatuksia jo viime lokakuussa, kun Yle tv-uutiset antoi nyt voittaneelle kirjalle Niemi ilmaista mainosaikaa. Myös silloin tuli puheeksi Hurmeen tuhoisasta ihmislajisolidaarisuudesta kumpuavat lapselliset väitteet "yhteisestä" ihmiskunnasta:

Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia.

Ei liene sattumaa, että samaisessa YW:n jutussa tuli puheeksi Hurmeen asenne, joka paljastaa hänen ylimielisen suhteensa suomalaisiin. Svekomaaninen asenne toistui Ylen toisessa Finlandia-palkintouutisessa "Opetelkaa ruotsia, juntit" – Finlandia-voittaja Juha Hurme piti väkevän puheen ruotsin kielen puolesta. Siinä Hurme kertoo, että suomalaisjunttien maailmankuva avartuisi kummasti, jos he opettelisivat ruotsia. Jonkun muun kansan kohdalla vaatimusta herraskaisen vähemmistökielen opettelusta pidettäisiin naurettavana kansallismasokismina, mutta Suomen kulttuurieliitissä tällainenkin röyhkeys menee läpi ilman olankohautuksia. Yle Watch tiivisti lokakuussa ilmestyneessä jutussaan Hurmeen halun kyykyttää "junttisuomalaisia":

Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille.