DEMOKRATIAILVEILY NIMELTÄ PRESIDENTIVAALIT 2024

Suomen presidentinvaalien toinen ratkaiseva kierros sunnuntaina 11.2.2023 noudatti ennusteita Kokoomuksen Alexander Stubbin voitettua punavihreän kansanliikkeen vastaehdokkaan Pekka Haaviston vajaan parin prosentin erolla. Pohjimmiltaan kisassa ei ollut mitään jännitettävää, koska arvoliberaaleina euroatlantisteina ja EU-federalisteina molempien ehdokkaiden ulkoaohjautuva ulkopolitiikka noudattaa samaa linjaa. 

Suomen ja suomalaisuuden säilymisen kannalta loppusuoralle päässeet ehdokkaat ovat niin vahingollisia, että valinta näistä kahdesta on sama kuin tekisi valinnan syövän tai haimatulehduksen väliltä. Monet kansalliskonservatiivit jättivät valinnan kokonaan tekemättä, mutta eräät äänestivät silti pienimmän pahan periaatteen mukaisesti. On silti vaikea sanoa, mikä tekee aikoinaan biseksuaaliksi tunnustautuneesta Stubbista moraalisemman kuin avoimessa homosuhteessa elävästä Pekka Haavistosta. Liberaali valtamedia tietenkin sätti karvalakkikansalaisia "homofobiasta", koska he eivät äänestä Haavistoa tämän homouden vuoksi. Kertomatta jää, että huomattavasti suurempi joukko vasemmistoliberaaleja äänestää Haavistoa vain ja ainoastaan siksi, että hän on homo. Tämä ei ole tietenkään valtamedialle epärelevantti peruste äänestyskäyttäymiselle, vaan päin vastoin upea ja voimaannuttava syy äänestää degeneraattia!

Poliittisten toisinajattelijoiden kannalta koko presidenttikisa ensimmäiseltä kierrokselta lähtien oli yhdentekevä sirkus, koska kaikki ehdolla olleet globalistien marionetit ajavat yhtä ja samaa vaihtoehdotonta lännen "arvoihin" sidottua epäisänmaallista politiikkaa. Siksi on selvää, ettei kukaan itseään kunnioittava kriittinen kansalaisen äänestänyt kummallakaan kierroksella, sillä se olisi antanut legitimiteetin kansanvihollisten tuhotyölle.

Yhdeksän kandidaatin joukossa ei ollut ainuttakaan Nato-vastaista ja EU:sta eroa vaatinutta ehdokasta. Mikäli politiikan sivuraiteelle joutuneen Paavo Väyrysen ehdokkuutta ei olisi estetty epämääräisen kannattajakorttiepisodin vuoksi, olisi vaalikeskusteluihin saatu edes jokeri, joka olisi voinut esittää kiusallisia mutta tärkeitä kysymyksiä Suomen Nato-jäsenyyden seurauksista, Yhdysvaltain intressien ajamisesta, DCA-sopimuksen tarpeellisuudesta ja Ukrainan sodan vaietuista taustoista. 

Ottamatta sen enempää kantaa Väyrysen kannattajakorttisählinkiin, konsensustodellisuudessa eläville suomalaisille oli ehkä helpotus, ettei ehdokkaiden joukossa ollut ketään, joka olisi ikävillä kysymyksillään aiheuttanut ahdistusta ja kognitiivista dissonanssia kansalaissa ja muissa ehdokkaissa. Ainakin länsi-globaalin "sääntöpohjaisen järjestelmän" palvelijoina toimiville toimittajille poliittisen kiusankappaleen puuttuminen teki työn tavattoman helpoksi. Mediapapiston ideologinen yksisilmäisyys ei kuitenkaan poista todellisuutta, joten valtaosalle suomalaisille aikanaan paljastuva karu totuus tulee iskemään päin naamaa tavalla, johon heitä ei ole valmisteltu mitenkään. 

Mutta ei mennä asioiden edelle. Tällä hetkellä on selvää, että presidentinvaalit voittanut Alexander Stubb tulee jatkamaan muiden ehdokkaiden lailla ponnistelujaan Suomen viimeisten suvereeniteetin rippeiden luovuttamiseksi EU:lle ja Yhdysvalloille. Vaikka maamme presidentti-instituutiolla ei olekaan enää samanlaista valtaa kuin Urho Kekkosen aikana, kykenee markkinamiehenä tunnettu uusi presidentti avittamaan lopunkin Suomen myymistä kansainvälisille markkinoille sopivaan kilohintaan. 

Pohjatyön tälle petokselle on tehnyt vielä virassa oleva maamme oma Kim Il-sung, presidentti Sauli Niinistö. Hän jos kuka raivasi kulissien takaisella pelillään länsi-integraation ovet, minkä tunnustaa myös Lännen median pääprogandisti Matti Posio. Etelän lehdissä ilmestyneessä kirjoituksessaan Posio uskaltaa jälkikäteen sanoa suoraan Niinistön peitelleen kansalta Nato-kantansa, mutta paljastaneensa sen heti sopivan tilaisuuden avauduttua helmi-maaliskuussa 2022. Sen verran kuin presidentti-instituutio antaa rahkeita, Stubb tulee viimeistelemään Niinistön aloittaman työn Suomen itsenäisyyden purkutalkoissa. Tässä Stubb on mies paikallaan, sillä hän on avoimen häpeämättömästi Washingtonin ja Brysselin lakeija.

                                                  *******************************     

                                         

Yle TV1, launantai 10.2.2024 klo 21.00, UMK24 

Kenestä tulee Uuden Musiikin Kilpailun voittaja ja edustaa Suomea Malmön Euroviisuissa? Suora lähetys täpötäydeltä Tampereen Nokia Areenalta. Lataa Yle sovellus, äänestä maksutta ja voita liput euroviisuihin! yle.fi/umk #umk24 ohjelmatekstitys (suomi) 2 h 0 min.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomeen ja koko läntiseen maailmaan kohdistetun demoralisaation tulokset ovat olleet jo jonkin aikaa kypsiä poimittaviksi globalististen valheen mestarien karvaisiin kouriin. Tämä yksiselitteinen kulttuurinen ja moraalinen rappio näkyy valtavirrassa räikeimmin Eurovision laulukilpailussa, ilman, että sitä hehkuttavat ja siihen osallistuvat hyödylliset idiootit edes ymmärtävät rypevänsä kaulaan asti sosiokulttuurisessa lietteessä. 

Vielä takavuosina ei olisi tullut kuulonkaan, että valtio-omisteinen Yle olisi mainostanut viikoittain television pääuutislähetyksissään jotain marginaalikummajaisten juhlimaa friikkisirkusta. Ennen Ylen uutisissa kerrottiin mitä maailmassa on tapahtunut, nyt se mainostaa kaupallisten kanavien tapaan itse järjestämäänsä laulukilpailua valtakunnan katsotuimmassa televisiolähetyksessä. 

Mitä sirkushuveja UMK sitten tarjoaa apaattisen vastaanottavaiselle kansalle? Enimmäkseen vähämielistä ja monotonista rap-papatusta. Jo vuosikausia radiokanavat ja listat on vallanut simppeli puhelaulu, joten ei ihme, että sen ylivalta alkaa näkyä myös suurelle yleisölle suunnatussa lgbt-musiikkitapahtumassa. 

Hip hop "kulttuuri" ei tietenkään ilmestynyt länsimaihin tyhjästä tai että se olisi eurooppalaisia aidosti kiinnostavaa musiikkia, vaan ainoastaan siksi, että  juutalaisten omistamat kansainväliset levy-yhtiöt, musiikkikanavat ja radioasemat ovat markkinoineet systemaattisesti tätä mustien primitiivistä älämölöä valkoisille jo 1980-luvulta lähtien kaikkialla läntisessä maailmassa. 

Rap-musiikin valkoisen identiteetin vastaisuus näkyy myös UMK:ssa, sillä seitsemästä loppukilpailuun valitusta sirkuspellestä ainakin kolme on tarkoituksella rotumuukalaisia: Jesse Markin, Sexmane ja etnisesti epäilyttävä "suomalainen" Sini Sabotage. Kilpailussa oli lisäksi esillä sairaalloisesti alapäästä kiinnostuneen  "homokulttuurin" sanansaattajia, hipsteri-ironinen homopari Windows95man, jonka hyvesignaloivat trendijuntit äänestivät vähemmän yllättävästi voittajaksi.

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET – PUNAVIHREIDEN KOIJARIEN VIIMEINEN TURVAPAIKKA

Yleisradion uutistoimitus jymäyttää jälleen kerran sen uskollisinta seuraajamassaa, boomer-sukupolven demarieläkeläisiä kertoessaan hallituksemme asenteesta Puolan ja Valko-Venäjän väliseen rajakriisiin. Koska demarieläkeläiset luottavat tiedonsaannissaan lähes pelkästään Yleen, heille syntyy tuoreista uutisista Sisäministeri Maria Ohisalo: EU:n ei pidä taipua Valko-Venäjän painostukseen ja Haavisto tilanteesta Puolan rajalla: Suomi voisi sulkea rajansa väliaikaisesti hybridiuhkan vuoksi käsitys, että vihreiden ministerit ajaisivat rajavalvontakysymyksessä suoraselkäisesti Suomen etua. Mielikuvan takana on mm. ministeri Ohisalon kommentti Suomen rajojen puolustamisesta:

Ohisalon mukaan Suomi voi jo nykyisen lainsäädännön mukaan puolustaa rajojaan ja samalla EU:n yhteistä ulkorajaa, jos rajaan kohdistuu valtiollisesti ohjattua massamaahanmuuttoa tai muuta hybridivaikuttamista.

Lausunnon tekee kuitenkin tyhjäksi varauma "kansainvälisistä sopimuksista", joita voi pitää sosialistiroistojen viimeisenä turvapaikkana. Varsinkin monikultturistina tunnettu vihreä sisäministeri asettaa kansainväliset sopimukset aina Suomen kansallisten etujen edelle. Tästä antaa suoran vihjeen jo ensin mainitusssa uutisessa kerrottu Ohisalon lausunto:

Ohisalo korosti, että Suomen allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten mukaan turvapaikanhakijoille on kuitenkin varattava mahdollisuus turvapaikkahakemuksen jättämiseen ainakin yhdellä rajanylityspaikalla.

Ulkoministeri Haavisto noudattaa Ohisalon kanssa samaa taktiikkaa antamalla ensin mielikuvan Suomesta rajojaan puolustavana maana:

Suomella on hänen mukaansa olemassa lainsäädäntöä hybridiuhkan varalle, jonka avulla raja voidaan tarvittaessa sulkea väliaikaisesti.

Vaikka iltapäivälehdet edustavat samaa idelogiasta monoliittia kuin Yle, sieltä vuotaa silti välillä tietoja, joista maan suurin uutismonopoli haluaisi vaieta visusti. Esimerkiksi edellä mainittu Haaviston lausunto Ylen uutisessa asettuu kummalliseen valoon kun sitä tarkastelee Iltalehden uutisjuttua Haavisto medioille: Suomi ei sulkisi rajaa Puolan tapaan täysin – väliaikainen sulku mahdollinen vasten. 

– Toimenpiteet on sovitettava yhteen maamme lakien ja kansainvälisten sopimusten kanssa. Ensisijaista tässä tilanteessa kuitenkin on varmistaa Suomen rajojen pitävyys ja suomalaisten turvallisuus, ryhmä linjasi tiistaina

Vapaaehtoiset kansainväliset sopimukset, jotka eivät voi edes lakiteknisesti ohittaa perustuslain turvaamia maan etua, ovat kuitenkin Haavistolle kaikki kaikessa. Ne ovat globalistisille vihreille tärkeitä, koska allekirjoitetut paperinpalat tarjoavat porsaanreiän rajojen avaamiselle ja itsetarkoitukselliselle maan muukalaistamiselle:

– No, sellainen ajatus, että kokonaan luovuttaisiin pakolaissopimusten määräämistä kriteereistä ja pelisäännöistä, niin se ei varmaan tulee kysymykseen, vaikka näin hurja tilanne on. Siellä voi aina olla niitä, jotka oikeasti tarvitsevat humanitääristä apua, joiden hengestä ja terveydestä voi olla juuri sillä hetkellä kysymys. Siihen pitää aina säilyttää mahdollisuus.

Solidaarisuus Puolaa kohtaan on Haavistolta myös pelkkää silmänlumetta, sillä hän haluaisi Iltalehden uutisen mukaan vesittää varsin selväsanaisesti maan tiukan rajasulun. Ulkoministerin tavoitteena tietenkin on, että EU:n sisälle pääsisi aina maahantunkeutujien ankkurilapsia ja muita käenpoikia:

– No, tietysti yleisinhimilliset tekijät pitää ottaa aina huomioon. Siellä on lapsia joukossa, siellä on sairaita ihmisiä, vanhuksia ollut joukossa. Ihmiset ovat hengenhädässä, totta kai tällaiset ihmiset pitää pelastaa ja heitä auttaa. Se on selvä, Haavisto sanoi.

Sisäministeri Maria Ohisalo ei ole Pekkaa pahempi ja vetoaa Haaviston tapaan "kansainvälisiin sopimuksiin" Ilta-Sanomien uutisessa Sisäministeri Maria Ohisalon mukaan Suomen rajaa ei voi sulkea kokonaan – ”Jostain kohdasta turvapaikkaa pitäisi pystyä hakemaan”:

Ohisalon mukaan nykyinen rajavartiolaki mahdollistaa rajanylityspaikkojen sulkemisen erityistapauksissa, mutta yksi rajanylityspaikka pitää jättää auki turvapaikka­hakemuksen jättämistä varten kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

(...) Hänen mukaansa myös valmiuslainsäädännön uudistaminen on keino varautua laajamittaiseen maahantuloon.

Meillä on siis maan keskeisillä ministeripaikoilla henkilöitä, jotka eivät missään olosuhteissa suostuisi sulkemaan rajoja vihamielisiltä invaasioilta. On kummallista, että näin avointa maanpetoksellista toimintaa harjoittavia ministereitä ei ole vielä haastettu valtakunnanoikeuteen. 

                                                             ***********************

TV1, 10.11.2021 klo 19.00, Historia: Göringin veljekset 

Hermann Göring oli Saksan merkittävimpiä natsijohtajia ja Hitlerin luottomies, kun taas hänen veljensä Albert oli vainottujen auttaja. Albert Göring pelasti sodan aikana toisinajattelijoita ja juutalaisia natsien vainoilta käyttäen hyväksi vanhemman veljensä asemaa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. Linkki ohjelmaan.

Ylen mitään häpeämätön pakkomielle kolmannesta valtakunnasta vain jatkuu ikään kuin kyse olisi päättymättömästä säännöllisestä tv-sarjasta tyyliin Salatut elämät. Tällä kertaa päästään ylistämään kansakunnalle epälojaajia Albert Göringiä samalla kun solvataan puolustuskyvytöntä Hermann Göringiä. 

TV1, keskiviikko 3.10.2021 klo 19.00, Historia: Sota-ajan suurlähettiläät 

Berliinissä toisen maailmansodan kynnyksellä kansainvälinen diplomatia jatkui kuten ennenkin; oli tanssiaisia ja illallisia. Mitä suurlähettiläät ajattelivat Saksan politiikasta ja Hitlerin valtaannoususta? Ohjelmassa tutustutaan aiheeseen diplomaattien henkilökohtaisten arkistojen, kuten päiväkirjojen ja kirjeiden kautta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min. Linkki ohjelmaan.

Dokumentit natsiajasta ovat Ylen taistolaisukupolven jälkeläisille loppumaton propagandistinen aarreaitta, koska tarkasteluun voidaan ottaa mikä tahansa tuon ajankohdan yksityiskohta. 

Olisi hauska pohtia, millainen on Ylen varassa olevien katsojien käsitys koko maailmanhistoriasta. Todennäköisesi 80% heidän historiakäsityksestään keskittyisi kansallissosialismiin. Tällainen tiedollinen epäsuhta on mahdollista, koska Ylen ohjelmanhankkijoille ja "rationaaliselle" mediaeliitille natsismista on tullut taikauskoinen kosminen kulminaatiopiste, jota vasten peilataan kaikki muut tapahtumat.

Näiden pseudodokumenttien verorahoilla kustannetulla pakkosyötöllä on lopulta vain yksi tarkoitus: tehdä historiapolitiikkaa nykyajan ideologisia tarpeita varten. 

Suuri osa kansasta näkee jo tämän laskelmoidun indoktrinaation läpi, mutta Yle luottaa edelleen sen katsojarunkona oleviin suuriin ikäluokkiin. Heidän luottamuksensa Yleen taas perustuu menneisiin vuosikymmeniin, jolloin yhtiö ei ollut vielä sotkeutunut niin perinpohjaisesti ideologisiin agendoihin kuin nyt.

ROKOTEPASSISTA SEURAAVA ASKEL KOHTI GLOBALISTISTA DIKTAATUURIA?

Puolitoistavuotta jatkunut koronaepidemia on tullut vaiheeseen, jolloin monessa maassa on otettu ilman sen kummempaa julkista keskustelua käyttöön perustuslaillista yhdenvertaisuutta rikkova koronapassi. Jo yli vuosi sitten riippumattomat asiantuntijat ja globalistista agendaa vastustavat verkkosivut esittivät varoituksia, mihin tiukkenvat koronarajoitukset voivat lopulta johtaa: kansalaisten absoluuttiseen kontrolliin. Nyt näyttää siltä, että nämä kriittiset tahot ovat olleet oikeassa.

Aluksi suurelle yleisölle kerrottiin tehokkaan rokotuksen vapauttavan rajoituksia. Sen jälkeen kun suuri osa varttuneesta kansanosasta, jolle tauti on vaarallisin, oli ottanut ykkös- ja kakkosrokotteen, tehohoitopaikat ja kuolinluvut laskivat huomattavasti. Normikansalaisesta näytti siltä, että tappavuudeltaan alkujaankin melko vaatimaton Covid-19 olisi nyt niin hyvässä hallinnassa kuin se näissä olosuhteissa voi ylipäätään olla. Globaalisti verkostoituneella poliittisella eliitillä ja sen asiaa kritiikittä puolustavalla valtamedia oli kuitenkin muuta mielessä. 

Vaikka tauti kaataa enää hyvin vähän ihmisiä, kansalaiset käytännössä pakotetaan rokotepassilla ottamaan rokote. Tunnettu psykologinen fakta on, että kun jotain asiaa kiivaasti tyrkyttävä tai myyvä taho vetoaa kiireellisyyteen, taustalla on tarkoitusperiä ja tavoitteita, joita ei haluta kertoa kohteelle. Ne, jotka vallitsevassa koronahysteriassa tunnistavat tämän ilmiön  leimataan yleensä salaliittoja kannattaviksi rokotovastustajiksi. Kuitenkin monien koronarokoteavastaisuus perustuu rationaalisesti argumentoituun kriittisyyteen rokotteen turvallisuudesta ja jälkiseurauksista. 

Tälle epäilylle antaa myös virallista tukea Euroopan lääkevirasto EMA:n EudraVigilance -tilastot, jotka vahvistavat jo yli 5000 ihmisen kuoleen rokotteen jälkeisiin komplikaatiohin. Luonnollisesti Yle ei ole ottanut tätä tosiasiaa esille missään uutisessaan, vaikka se on rohjennut kertoa rokotteen vaarallisesta vaikutuksesta raskaana oleviin naisiin. Valitettavasti Ylen sinänsä ansiokkaassa uutisjutussa jätetään huomioimatta covid-rokotteen mahdollinen vaikutus naisen hedelmällisyyteen. Esimerkiski Iso-Britannian asiantuntijoista koostuva Rokottamisen yhteiskomitea (JCVI) on julkaissut tieteellisen raportin, jossa suositellaan rokotteesta pidättäytymistä niille naisille, jotka suunnittelevat lapsen hankkimista. Tällaiset turruttavan mediakohinan keskeltä nousevat pikku uutiset ovat panneet liikkeelle erilaisia teorioita, joiden mukaan rokotteen tarkoitus olisi aiheuttaa sterilsaatiota, jolla hallittaisiin väestöräjähdystä ja karsittaisiin tulevaa tarpeetonta väestöä. 

Syy, miksi Internetissä vellovat salaliittoteorioitat saavat jatkuvasti lisää lukijoita länsimaissa, johtuu enimmäkseen luottamuksen menettämisestä poliittisiin päättäjiin ja talousvaikuttajiin. Kansalaisten epäluottamukselle on myös perusteensa. Miten eurooppalaiset voivat luottaa valtioidensa manageriaalisesti hallittuihin pysyviin hallituksiin, joiden politiikan suuret linjat ovat säilyneet vuodesta toiseen samoina huolimatta vallan vaihtumisesta? 1990-luvun alun jälkeen länsimaiden hallitukset ovat yhdenmukaisesti noudattaneet uus- ja vasemmistoliberaalien hegemonista linjaa, jossa kansalaisten mielipiteillä ei ole juuri mitään arvoa. 

Räikeimmin tämä on näkynyt maahanmuuttopolitiikassa, jossa kansalta kysymättä on toteutettu valtavia peruuttamattomia väestönsiirtoja Afrikasta ja Aasiasta Eurooppaan. Siksi onkin syytä pohtia vakavasti, miksi kukaan järkevästi ajatteleva kansalainen voisi luottaa tämän saman poliittisen luokan vaatimiin koronarajoituksiin. On selvää, että polittinen elittii, joka  on jo muukalaisten maahanrahtaamisellaan syyllistynyt kuolemantuomion arvoiseen petokseen, ajattelisikin kansankunnan parasta väestökontrollia tiukentavalla koronapassiprojektillaan.

Viime päivinä poliittis-taloudellisen eliitin vaatimusta koronapassista on juntattu läpi näyttävästi kotimaamme mediassa. Ei ole yllätys, että perustuslaillisesti kyseenalainen, kansalaisten kontrollia ratkaisevasti lisäävää koronapassia, on kannattanut innokkaasti YK-globalistina tunnettu ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.). Ylen uutisessa Pitäisikö Suomessakin vaatia ravintoloissa koronapassia? Pääministeriä tuuraava Haavisto: Suuria kokoontumisia voisi järjestää ilman pelkoa Haavisto vetoaa kyynisen laskelmoivasti pelokkaiden demarieläkeläisten ja muiden sinisilmäisten konformistien turvallisuuden kaipuuseen:

– Kansanterveyden näkökulmasta koronapassissa tai terveyspassissa olisi suuri järki. Voitaisiin järjestää mahdollisesti suurempia kokoontumisia ja tilaisuuksia ja ilman pelkoa, kun tiedetään että kaikki on rokotettuja.

Valtamedian koronapassikampanja on vedonnut hyvin kansaan, sillä tuoreen Helsingin Sanomien uutisen mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa koronapassin käyttöönottoa. Vaikka tutkimuksen teettäneellä Elinkeinoelämän keskusliitolla on asiassa oma lehmä ojassa, kertovat tarkotushakuisen kyselyn kannatusluvut suuren osan vaalikarjasta nielleen sellaisenaan median ja poliittisen johdon ajaman toimintasuunnitelman.

Kansalaisten mutkaton alistuminen kontrollia lisäävälle koronapassille selittyy todennäköisesti taisteluväsymyksellä. Kun kansaa on toista vuotta lähes mielivaltaisesti hypytetty jatkuvien ja koronasulkujen ja niiden purkamisten välillä, osa kansalaisista on valmis lahjoittamaan valinnanvapautensa, liikkumisvapautensa ja intimiteettisuojansa EU-vetoisen valtion kontrollijärjestelmälle. Ja tämä vain siksi, että tuskastuneet ihmiset saisivat tahallaan ylläpidettyyn "koronakriisiin" edes jonkun ratkaisun. 

Koko koronasirkus näyttää harkitulta, askel askeleelta etenevältä globalistiselta suunnitelmalta, jolla ei lopulta ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa. Jo nyt on varmaa, että rokotepassit avaavat tietä ylikansalliselle henkilötietojärjestelmälle, jota on jo pitkään valmisteltu Euroopan Unionissa. Tietysti tämä kaikki voi olla sattumaa ja poliittisen eliitin improvisointia eteen tulleiisiin tilanteisiin, mutta jostain syystä viime aikaiset poliittiset ratkaisut sopivat liiankin hyvin yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joita yritettiin ennen koronaa, mutta jotka on voitu toteuttaa vasta taudin puhjettua.

Tällaisen puliveivaamisen tunnetuin projekti on tähän mennessä Euroopan Unionin pahamaineinen "elvytyspaketti", käytännössä EU:n perustuslain vastainen tulonsiirtotoimi, jonka yhdeksi kovimmaksi maksumieheksi joutui Suomi. Elvytysrahoilla rahoitetaan pääasiassa EU:n Next Generation -hanketta, jonka tarkoitus on luoda "uusi normaali" esiasteena kapitalismin nollaamiselle, joka tunnetaan paremmin Maailman talousfoorumin lanseeraamalla nimellä The Great Reset. Ilman koronavirusta ja sen vaaran liiottelua tällaisia mullistavia, epädemokraattisia hankkeita demokratian nimissä, olisi ollut vaikea toteuttaa ainakaan näin nopeassa tahdissa.

Ulko- ja geopoliitiikasta säännöllisesti kirjoittava Markku Siira kiteyttää napakasti kirjoituksessaan Nestemäisen moderniteetin maailma rokotepassin syvemmat tarkoitusperät ja tavoittet. Huomionarvoista ja samalla masentavaa siinä on väite, että lännen hulluuden vastavoimaksi sanotut Venäjä ja Kiina allekirjoittavat kaikesta huolimatta globalistisen YK-agendan:

Globaalien "tasa-arvotoimien", "ilmastotavoitteiden" tai "rokoteohjelmien" taustalla ajetaan taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia, joilla pyritään saamaan globaalihallinnon ei enää niin tuntematon tulevaisuus toteutumaan täydessä mitassaan. Vastustaako mikään taho - yksittäisiä ihmisiä lukuun ottamatta - tätä kehitystä? Jopa Kiina ja Venäjä, lännen kilpailijat geopoliittisella pelikentällä, puhuvat halutessaan sujuvasti YK-kieltä.

Viimeisin yhteiskuntia epävakauttava vastakkainasettelu on luotu koronaviruksella pelottelemalla. Ihmisiä ryhdytään jaottelemaan "rokotettuihin" kunnon kansalaisiin ja "rokottamattomiin" toisen luokan kansalaisiin. Italialainen filosofi Giorgio Agamben on arvioinut, että "rokotepassin" myötä siirrymme biofasismiin. Tämän tosiasian poliittista painoarvoa ei voi hänen mukaansa yliarvioida.

Osa kansalaisista kuvittelee, että kun ihmiset ovat kiltisti ottaneet rokotteensa ja "pandemia" vetäytyy, palaamme taas "vanhaan normaaliin". Näin ei tule tapahtumaan, vaan tulemme elämään jatkossakin "kriisistä kriisiin", kokien uusia poikkeusoloja, kunnes globalistit saavuttavat tavoitteensa tai jonkin ihmeen kautta häviävät pelinsä.

Tällaisten dystopioiden jo kolkuttaessa ovea antiglobalistiit ovat ensimmäisiä poliittisen sorron vaaravyöhykkeellä. Heidät on jo nyt leimattu uppoavan lännen vaarallisiksi veneenkeikuttajiksi ja "salaliittoteoreetikoiksi", mutta tämä on vasta alkua. Viimeistään rokotepassista kieltäytyminen asettaa heidät yhteiskunnan vihollisiksi, totaalitaarisen globaalijärjestelmän toisinajattelijoiksi. Ne, joilla on rohkeutta asettua vastavirtaan, pitäisi valmistautua siihen jo nyt kaikin keinoin ja resurssein.

SOSIALISTINEN VALVONTAVALTIO VEROTTAA KUNNON KANSALAISET KUOLIAAKSI

Valtiososialistista propagandaa syytävän verorahotteisen Ylen uutissiivilän läpi pääsee silloin tällöin juttuja, jotka eivät noudata yhtiön yleistä poliittista agendaa verojen autuudesta. Tänään piti oikein hieraista silmiään kun näki Ylen verkkosivuilla uutisen Ensin iski verottaja, sitten siirtoyhtiöt – pientalon vuosittainen sähkölasku kallistunut lähes tonnilla 2010-luvulla. Kasvavasta verotuksesta ja sähkölaskun kallistumisesta on kirjoitettu ennenkin, mutta harvoin näin suorasanaisesti heti ensimmäisessä kappaleessa:

2010-luku on tarkoittanut suomalaiselle sähkönkäyttäjälle vuosi vuodelta tuskaisempaa sähkölaskua. Tavallisen, osin sähköllä lämmittävän pientaloasukkaan vuosittainen sähkölasku on noussut kymmenessä vuodessa lähes 900 euroa noin 2 800 euroon. Nousua on kertynyt peräti 45 prosenttia, kuten oheisesta taulukosta näkee.

Mielenkiintoiseksi toimittaja Pekka Pantsun uutisjutun tekee se huomio, että himoverotus ei olekaan pelkkä sosialististipuolueiden etuoikeus, vaan samaa julkista varkautta ovat harjoittaneet viime vuosina myös "oikeistolaiset" hallitukset, joiden puikoissa on ollut mm. Kokoomus:

Sähkölaskun kallistuminen on 2010-luvulla jakautunut kahteen vaiheeseen. Ensin iski eduskunta ja verokarhu hääri sen käskyläisenä aktiivisesti vuosina 2010-2015. Arvonlisävero nousi yhdellä prosenttiyksiköllä 23 prosenttiin 2011 ja kahta vuotta myöhemmin 24:ään, missä se on nytkin. Muun muassa kotitalouksilta perittävää sähköveroluokka 1:stä taas nostettiin reippaasti 2011 ja sitten maltillisemmin 2014 ja 2015. Sen jälkeen korotuksia ei ole tullut.

Sähkölaskujen nousun suurin yksittäinen syy oli sähkönsiirtoyhtiö Carunan perustaminen, jonka kauppa lyötiin lyötiin lukkoon talouspoliittisen ministerivaliokunnan kahdessa kokouksessa 11. joulukuuta 2013. Asiasta kertoo seikkaperäisesti Taloussanomat jutussaan Salainen muistio: Tästä lähtivät liikkeelle Carunan hurjat sähkönsiirron hinnankorotukset. Jutusta selviää kaupan keskeisten takapirujen olleen Kokoomuksen Jan Vapaavuori ja Vihreiden Pekka Haavisto. Näin kaupalla saatiin naitettua kätevästi yhteen kaverikapitalismi ja punavihreä verotus. 

Nykyisen punavihreän hallituksen mahdollistanut petollinen Keskustapuolue ei ole juurikaan pystynyt hillitsemään sen verotushimoa. Kepu on itsekin lähtenyt mukaan globalistiseen ilmastopolitikointiin, jonka varjolla voidaan harjoittaa sosialismia eli tulonsiirtoja (lue: varkautta) yli maan rajojen. Esimerkiksi kaikki autoiluun liittyvä verotus on venytetty lähes katkeamispisteeseen, mutta vieläkin hallitus haikailee verotuksen lisäämistä "ekologisuuden" nimissä. 

Lisäksi yrittäminen ja teollisuus (mm. Naantalin jalostamon alasajo) on ollut Suomessa jo pitkään mahdotonta. Tosin siitä ei voi yksin syyttää vihreään kaapuun pukeutuneita sosialisteja. He ovat ultraverotuksellaan vain kannattavan yritystoiminnan hautaansaattajia. Totalitaristiset koronarajoitukset voidaan tässä yhteydessä nähdä viimeisenä siunauksena sekä yrittäjälle että työtä tekeville veronmaksajille. 

KUN VALTAPUOLUE MOKAA, KIINNITTÄÄ SE YHDESSÄ MEDIAN KANSSA HUOMION KUVITTEELLISEN ÄÄRIOIKEISTON UHKAAN

Rikollisesti toimineen Pekka Haaviston ministeriuran jatkuminen oli sen verran törkeä manööveri, että sitä piti tasapainottaa valeuutisella, jossa vihreät saavat uhripääomaa. Valheen välikappaleena sai toimia jälleen kerran punavihreiden verisin vihollinen, mielikuvituksellisiin mittoihin nouseva kryptinen "äärioikeisto". 

Viime perjantaina kaikki maamme johtavat valtamediat julistivat kabaalin äärioikeiston kavalasta suunnitelmasta uhata sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen (Kok.) henkeä. Yle revitteli asiasta jokaisessa uutisessaan, mutta joutui jo seuraavana päivänä korjaamaan jutun ydinsisältöä, koska mitään uhkausta ministeriä ja valtakunnansyyttäjää kohtaan ei ollutkaan olemassa. Perjantaina Ylen verkkosivuilla ilmestyneestä uutisesta otsikko oli muutettu täysin ja tänään siinä lukeekin MTV: KRP tutkii vakavaa rikosepäilyä – ministeri Ohisaloon tai valtakunnansyyttäjään ei kohdistunut konkreettista uhkaa. 

Sittemmin Yle julkaisi kokonaan uuden jutun Keskusrikospoliisi äärioikeiston rikosepäilystä: Ei kohdistu yhteiskunnan ykköspäättäjiin, esimerkiksi sisäministeri Ohisaloon, jossa tapauksen mitättömyys tulee kokonaisuudessaan ilmi. Tätä tukee pelkästään jo se tieto, että ainuttakaan "epäiltyä" ei ole edes pidätetty, vaikka rikosnimike on vakava. Ilmeisesti koko ajan on ollut tiedossa, ettei mitään hengenvaaraa ole koskaan ollutkaan, mutta se ei ole estänyt tiettyjä vaikutusvaltaisia piirejä levittämästä väitettä julkisuuteen. Se on laskelmoidusti katsonut hyötyvänsä harhautusoperaatiostaan. 

On paradoksaalista, että kaiken äärioikeisto-hysterian keskellä ainoan todellisen uhkauksen Ohisalolle on tehnyt globalismia ja äärivasemmistolaisuutta edistävän Elonkapina-liikkeen anarkisti, joka tuomittiin joulukuun alussa neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen laittomasta uhkauksesta.

Nopeasti uutisankaksi paljastunut äärioikeisto-uutinen julkaistiin juuri parahiksi Haavisto-gaten käydessä kuumimmillaan. Johtavissa suomalaisivihamielisissä piireissä ajateltiin, että nyt tarvitaan äkkiä joku räväkkä uutisotsikko, joka veisi huomion poisi vihreistä ja tekisi heistä jopa uhreja. Jää arvailujen varaan kuka syötti tämän valheellisen juorun valtamedialle, joka otti arvatenkin sen riemukkaasti vastaan. Näin saatiin nykypäivän irrationaaliseen demonologiaan kuuluva "äärioikeisto" syntipukiksi yhteiskuntarauhan uhkaamiselle samalla kun voitiin lakaista maton alle vihreiden korruptio ja perustuslainvastaisuus. Valeuutisesta hyötyivät ainakin Maria Ohisalo, Raija Toiviainen ja Pekka Haavisto. Yleisesti sylttytehtaaksi on epäilty Ohisalon piiriä.

Syötetyn valeuutisen ilmeinen tarkoitus oli ohjailla valtamediaan uskovan suuren demarieläkeläisjoukon ajattelua. Harhauttavan valheen välikappaleena sai jälleen keran toimia punavihreiden verisin vihollinen, mielikuvituksellisiin mittoihin nouseva pahuuden ilmentymä, niin sanottu "äärioikeisto". Vaikka lehdistö ei vihreiden harmiksi lopulta ostanutkaan uutista, teki se ensivaikutelmallaan jo tehtävänsä: paholaismainen ÄÄRIoikeisto vaanii ja uhkaa kaikkialla! 

Uutisen korjaamisesta huolimatta turvakypäristään kiinni pitävän boomer-sukupolven mielikuvissa säilyy usko, että paha ja näkymätön äärioikeisto tosiaan suunnittelee punavihreiden poliitikkojen likvidointia. Mitään uhkaa ei todellisuudessa ole ollut, vaikka syvissä kansakerroksissa ajatellaankin, että vahingollisten tekojensa vuoksi Ohisalon ja Toiviaisen kaltaiset kansanviholliset ansaitsisivat sisäasiainministeri Heikki Ritavuoren saaman kohtalon.

Uutista on korjattu koko viikonlopun, mikä ei ole ollut hyväksi vihreiden alkuperäisille suunnitelmille. Ajattelevalle kansaosalle on käymässä selväksi, että kyse on punavihertävän median vedätys, joka vei nyt karille. Mediasosaamisellaan leuhkivat vihreät sotkeutuivat tällä kertaa omaan nokkeluuteensa, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Puoluetaustasta riippumatta suomalaisäänestäjät kun eivät pidä huijareista, varsinkaan kiinnijääneistä.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

SUOMEN VALTION KORRUPTIO: TOTALITARISTIPUOLUE VIHREIDEN PEKKA HAAVISTO SAA JATKAA MINISTERINÄ

Toimittajien suosikkipuolue Vihreät sai mediassa pitkästä aikaa kielteistä julkisuutta, kun perustuslakivaliokunta päätti tänään, ettei ulkoministeri Pekka Haavisto ole rikkonut virkavelvollisuuttaan, vaikka hän toimi hallintolain ja ulkoasiainhallintolain vastaisesti. Perustuslakivaliokunnan enemmistöpäätöksestä kertoi Yle uutisessaan Perustuslakivaliokunnan mukaan Pekka Haavisto on toiminut lainvastaisesti, mutta syytekynnys ei ylity – vihreät jättää vastalauseen.

Luonnonsuojelua keppihevosenaan käyttävän globalistipuolue Vihreiden onni on ollut media, joka on harvoin ryhtynyt ajojahtiin puolueen häikäilemättömiä poliitikkoja vastaan. Erityisesti poliittisen homomafian kovaan ytiimeen kuuluvaa ministeri Pekka Haavistoa on kohdeltu silkkihansikkain julkisuudessa. Vasta al-Holin vankileirin terroristivaimojen maahantuloon v. 2019 liittyvä tapaus pakotti valtamediankin ottamaan kritiittisen kannan Haavistoon. Etenkin nyt, kun perustuslakivaliokunta katsoi Haaviston menetelleen lainvastaisesti, koska hän halusi siirtää ulkoministeriön konsulipäällikön Pasi Tuomisen perusteettomasti uusiin tehtäviin. 

Syy Haaviston laittomalle ratkaisulle oli Tuomisen vastahakoisuus olla päästämättä terrorismista epäiltyjä, enimmäkseen somalitaustaisia, "Suomen kansalaisia" al-Holin vankileriltä maahan. Haaviston tekemä hätäratkaisu on sitäkin raskauttavampi, sillä Tuominen epäili ministerin toimien potentiaalisten terroristien suhteen olevan laittomia. Luonnollisesti vihreiden tyyliin kuuluu, että virheitä ei tunnusteta eikä eroanomuksia jätetä. Siksi Haavisto haluaa pitää kiinni asemastaan, vaikka hänet on käytännössä todettu syylliseksi.

Normaalissa oikeusvaltiossa näin räikeän laittomasti toimiva ministeri olisi saanut jo tapauksen julkitultua välittömästi potkut. Jostain syystä vihreillä näyttää olevan eduskunnassa, valiokunnissa ja virkakoneistossa paljon hiljaista tukea, jonka vuoksi puolue voi harjoittaa rikollisin keinoin suomalaisvihamielistä ideologiaansa.  

Ministeri Haaviston syyttämiskäsittely perustuslakivaliokunnassa on kuitenkin jossain määrin muuttanut valtamedian asennetta vihreiden omavaltaiseen suhmuroitiin. Haaviston ilmeisestä syyllisyydestä huolimatta – tai juuri sen vuoksi – vihreiden ryhmänjohtaja Jenni Pitko ja perustuslakivaliokunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto yrittivät painostaa hallituskumppaineita puolustamaan Pekka Haavistoa. Tähän viimeiseen käänteeseen tarttui jopa vihreämyönteinen Helsingin Sanomat jutussaan Vihreät yrittivät poikkeuksellisilla keinoilla juntata hallitus­kumppaneita puolustamaan Pekka Haavistoa.

Toivottavasti tämä vihreiden khmerien junttauspolitiikka avaa edes sinisilmäisimpien myötäilijöiden silmiä. Oma lukunsa on puolueen tekopyhyys, sillä vihreät ovat kaikkein äänekkäimmin vaatineet oikeisvaltioperiaatteen noudattamista, vaikka kiertävät sitä itse kaikin keinoin. Röyhkeyden huippuna voi pitää Alanko-Kahiluotoa, joka syyttää lähettämiensä painostussähköpostien vuotajaa, mutta ei näe epädemokraattisessa vaikuttamisyrityksessään mitään moitittavaa.

Ikävä kyllä vihreiden omahyväinen virne naamalta ei vielä poistu, sillä ylioppilas Haavisto saa kaikesta huolimatta jatkaa korruptiotehtävässään. Sen verran syvällä puolueen lonkerot ovat valiokunnissa ja valtion hallinnossa. Tavalliset suomalaiset tuntevat tälläkin hetkellä ministerin toimet nahoissaan, sillä hän oli yhdessä elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren kanssa vastuussa sähkölaskujen kaksinkertaistumisesta vuonna 2013. Nykyinen oikeusvaltio on vitsi, toisin kuin oikeudenmukainen valtio, jossa Haaviston kaltainen venkula olisi pantu jo ajat sitten lukemaan tiilenpäitä.

SISÄMINISTERI OHISALON VIHA SUOMEN KANSAA KOHTAAN TEKI TAAS ENNÄTYKSEN

Hallituksen tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa tarkennettiin eilen julistetun valmiustilan päätöksiä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Kameroiden eteen oli marssitettu pääministeri Sanna Marinin lisäksi eilen poissaoloillaan loistaneet sisäministeri Maria Ohisalo (vihreät), ulkoministeri Pekka Haavisto (vihreät) ja liikenne-ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.). Ylen verkkosivujen uutisessa Suomen rajaliikennettä aletaan rajoittaa torstaina ja poliisi alkaa valvoa kokoontumisrajoituksia käydään läpi kohta kohdalta tiedotustilaisuuden antia. Yksi pieni kappale otti monien silmään, vaikkei sitä uutisjutussa käsitelty sen enempää:

klo 16:21: Turvapaikanhakijoilla on edelleen oikeus hakea turvapaikkaa, Ohisalo sanoo.

Tämä sisäministeri Ohisalon lyhyt ilmoitus ilman mitään perusteluja on sikäli outo, koska poikkeustilassa maahantulokiellon pitäisi koskea kaikkia ilman pätevää syytä tulevia ulkomaalaisia. Sisäministerin aiemmin maintsemat "kansainväliset sopimukset" ovat nekin vain sopimuksia, eikä niillä ole siksi todellisten lakien voimaa. Niihin vetoaminen ei ole muuta kuin kieroilevaa sopimusfundamentalismia, jolla yritetään ajaa omaa agendaa kansallisesta turvallisuudesta piittaamatta.  

Kaikenkarvaisten Ohisalon puolustajien epätoivoinen ripustautuminen kansainvälisiin sopimuksiin™ ei poista mitenkään sitä tosiasiaa, että Ohisalon ohituskaistalta pääsevät nyt maahan kehitysmaalaiset turvapaikkashoppailjat, kun taas EU-kansalaisilta ja viisumilla tulevilta ulkomaalaisilta pääsy evätään. Lisäksi EU-maista tulevat työtekijät joutuvat Suomeen tullessaan kahden viikon karanteeniin, kun taas turvapaikanhakijoille Ohisalo ei tällaista ehtoa ole asettanut.

Yleisradiolta on erittäin tarkoitushakuista jättää uutisoinnissaan käsittelemättä tämä huutava ristiriita. Esimerkiksi Ylen verkkosivujen uutisessa "Nyt on päätettävä, haluaako Suomeen tulla", liikkumista estetään Suomen rajoilla, lääkkeiden saantia rajoitetaan – Näistä 5 asiasta hallitus päätti turvapaikkakysymystä ei edes mainita! Puoli yhdeksän tv-uutisissa asia otettiin esille vain ohimennen yhdessä lauseessa. Tarkoitus on ilmiselvästä lakaista koko kysymys maton alle.

Kyse ei ole kuitenkaan mistään mitättömästä yksityiskohdasta, sillä maahamme voi hyvinkin pian rynniä suuri joukko elätettäviä, vaikka muutoin Eurooppa näyttää pitkästä aikaa tiiviisti suljetulta mantereelta. Nimittäin pohjoinen naapurimme Norja on ilmoittanut karkottavansa maasta kaikki ilman hyväksyttyä turvapaikkapäätöstä olevat ulkomaalaiset. Ainoa maa minne he voivat mennä vapaasti on Suomi. Juuri tämä lienee ollut Ohisalon mielessä kun hän petasi ohituskaistaa tuleville kunniakansalaisille. 

Koska rajojen sulkemisen tarkoitus on estää mahdollisten viruksen levittäjien maahan saapuminen, on edesvastuutonta, että yhdelle täysin ulkopuoliselle vapaamatkustajien joukolle se sallitaan. Varsinkin kun tiedetään millaisia taudinkantajia heidän keskuudessaan on aina viihtynyt. Näyttämällä turvapaikanhakijoille vihreää valoa Ohisalo tulee viestittäneeksi, ettei oma kansa saa olla etusijalla edes pandemian kohdatessa.

Maria Ohisalon ajama Suomen afrikkalaistaminen ei ole mikään poikkeus Vihreässä puolueessa. Jos sisäministerinä olisi joku toinen vihreä, harjoittaisi hänkin varmuudella samanlaista muukalaiskiimaista kansanvaihtopolitiikkaa kuin Ohisalo. Vain hyväuskoisimmat toiveajattelijat jaksavat vielä uskotella itselleen, että vihreiden ensijainen poliittinen tavoite olisi luonnonsuojelun edistäminen. Viimeistään Eero Paloheimon lähdön jälkeen puolueen cityvihreä feministisiipi on voinut estoitta harjoittaa politiikkaa, joka on ollut sille aina mieluisinta: mahdollisimman suuren ei-valkoisten väestömäärän Suomeen päästämisen. 

Aivan kuin sosialistihallituksen amatöörimäinen vitkastelu koronaviruksen leviämisen estämisessä ei riittäisi, sen täytyy Ohisalon johdolla antaa taudin etenemiselle vielä uusi mahdollisuus tulevien "pakolaisten" muodossa. Mikäli poikkeuslaeista huolimatta suomalaisia alkaa kuolla hälyttävä määrä tulee hallitus saamaan eduskunnassa epäluottamuslauseen. Eron jälkeen kaikki ministerit olisi syytä määrätä jonkinlaiseen kansantuomioistuimeen. Onhan poikkeusoloissa mahdollista säätää myös poikkeuslaki, jossa syyllisiksi todetuille kansanvihollisille määrätään kuolemantuomio.

Vaikka taistelu suomalaisia vastaan on raskasta,
Ohisalolla ei ole aikomustakaan luovuttaa.

YLE MYÖTÄILEE KUN POLIISIYLIJOHTAJA HALUAISI KRIMINALISOIDA VIRANOMAISTEN ARVOSTELUN

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen tunnetaan parhaiten sotkeutumisestaan politiikkaan, joka on näkynyt räikeänä puuttumisena oppositioliikkeiden ja toisinajattelijoiden toimintavapauksiin. Näistä tapauksista tunnetuin lienee Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltoprosessi, joka lähti liikkeelle Poliisihallituksen johtajan Seppo Kolehmaisen vaatimuksesta. Koska kyseisen sortotoimen hämäristä taustoista on vaiettu, eräät yhteiskuntakriitikot ovat epäilleet, että Kolehmaiselle annettiin vain kasvot manööverille, jonka taka-alalla häärivät EU-agendaa palvelevat suomalaispoliitikot.

Joka tapauksessa Kolehmaisella on taipumusta vehkeilyllään rikkoa jatkuvasti vallan kolmijako-oppia. Hänen johdollaan poliisi on insitituutiona alkanut haalia itselleen valtaa, joka on kuulunut perinteisesti lainsäädäntö- ja tuomiovallalle. Esimerkiksi Pohjoimaista Vastarintaliikettä vastaan nostetun kanteen takana ei ollut syyttäjälaitos vaan Poliisihallitus. 

Oma lukunsa ovat Kolehmaisen viimeisimmät sekoilut al-Holin Isis-taistelijanaisten ja näiden lasten päästämisessä Suomeen. Hänestä on tehty oikeuskanslerille ainakin kaksi kantelua virkamiehen valehtelusta eduskunnalle. Asiakirjavuodot nimittäin paljastavat, että Kolehmainen on allekirjoittanut salaisen asiakirjan, jonka tavoitteena oli järjestää Isis-taistelijoiden vaimot ja lapset palautuslennolle Suomeen. Näin syvä yhteistyö punavihreän hallituksen kanssa kertoo tietenkin sekä Kolehmaisen omista puoluepoliittisista preferensseistä että tämän kykenemättömyydestä pitää näppejään erossa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) poliittisesta suhmuroinnista.

Tällaisella ansioluettelolla Kolehmainen katsoo kuitenkin olevansa oikeutettu ripittämään sananvapauttaan käyttäviä suomalaisia. Tänään tulleessa Yle TV1:n Ykkösaamussa Kolehmainen saarnasi ainaista virttään "virkamiesten maalittamisesta" ja "vihapuheen" lisääntymisestä. Ylen verkkosivuilta löytyvässä jutussa Poliisiylijohtaja Kolehmainen huolissaan maalittamisesta: Pelko voi vaientaa jopa tuomareita, sadat poliisit harkinneet alanvaihtoa Poliittisen poliisin (PolPo) ykkösnyrkki yrittää ruikutuksellaan kerätä virkamiesgangstereilleen sääliä, jotta  jo nyt häpeällisesti typistetty sananvapaus saataisiin karsittua olemattomiin:

– Pahimmillaan maalittamista on saatettu kohdentaa niin, että virkamies luopuu virkatehtävistään. Syyttäjä ei enää lähde syyttämään näissä tapauksissa, tai pahimmillaan tuomari ei lähde tuomitsemaan, Kolehmainen sanoi.

Tällaiseen puolitotuuteen ei voi suhtautua muulla kuin vasemmistopoliitikon suosimalla sutkautuksella: paskapuhetta! Kolehmaisen puoluetausta ei ole tiedossa, mutta projisoinnin käyttäminen viittaa vahvasti vihervasemmistolaiseen mentaliteettiin. "Faktantarkastajien" sylttytehtaalta yleiseen kielenkäyttöön juurrutetulla uudistermillä maalittaminen halutaan valtamediassa viitata vain alamaisten virkamiehille antamaan suoraan palautteeseen. Tosiasiassa paljon yleisempää "maalittamista" ovat juuri syyttäjien politisoituneet toimet tavallisia nettikirjoittajia ja populistipoliitikkoja vastaan. Virkamiehiin kohdistuvaa, usein vielä täysin perusteltua kritiikkiä  huolestuttavampaa on kansanvallan kannalta esimerkiksi se, että maastamme löytyy valtakunnansyyttäjä, joka käyttää ideologisten mieltymystensä mukaisesti mielivaltaa ketä tahansa kansalaista vastaan. Lakien tarkoitus on suojella tavallisia kansalaisia, eikä niitä mielivaltaisesti käyttäviä kansanvihollisia!

Ylen verkkosivujen Kolehmainen-uutisesta vastannut pahamaineinen multikulti-propagandisti Anniina Wallius ei malta olla tuomatta omia näkemyksiään juttuun. Tämän hän tekee vaivihkaa tunnettujen tosiasioiden varjolla:

Tuorein julkisuuteen tullut tapaus poliisin henkilökohtaisesta roimimisesta sosiaalisessa mediassa on perussuomalaisten kansanedustajan Ano Turtiaisen Twitter-viesti.

Siinä hän nimitti ylikomissario Jari Taposta "munattomaksi nillittäjäksi" tämän kirjoitettua sananvapauteen kuuluvasta vastuusta.

Taponen on tehnyt rikosilmoituksen. Kolehmainen kertoo kuulleensa monilta muilta poliiseilta, etteivät he tee ilmoituksia, koska eivät halua antautua tai saattaa jopa perhettään entistäkin pahemmin maalittamiskohteeksi.

Toimittaja viestii, että ikään kuin koko juttu olisi pääpiirteissään tässä. Päältä päin katsoen moni huoleton lukija varmaan otaksuu näin, sillä hänelle ei ole avattu tapauksen yhteiskunnallisia ja poliittisia ulottuvuuksia, jotka ylipäätään tekivät rikosilmoituksen mahdolliseksi. Jälleen kerran emeritus professori Timo Vihavainen löysi case Taposesta sarkastisesti totuuden jyvän, joka on ollut valtamedialla koko ajan tahallaan kadoksissa:

Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.

Kirjoittaja pitää absurdina uutisoida somehäirintää – ilmeisesti juuri tällaista –yksittäisten henkilöiden välisenä nahinana. Tänä aikana näet lukuisat tutkimukset osoittavat vihapuheen isoksi demokratiaongelmaksi.

Asiantuntijaryhmä kuulukin vaatineen poliitikoilta päättäväisiä toimia ongelmaan puuttumiseksi. 

Somehäirinnän uutisoiminen henkilöiden välisenä nahisteluna palvelee kirjoittajan mielestä tätä agendaa, koska se hämärtää vihapuheen mieltämistä yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.  

Tällöin kuulemma hämärtyy, että häirintä… on vallankäyttöä, jossa joitakin henkilöitä ja näkemyksiä pyritään vaientamaan…  

Kyllähän se ilmeiseltä näyttää, että liikkeellä nyt on kovasti halua vaientaa joitakin mielipiteitä ja ettei asiassa liiemmin keinoja kaihdeta. Jopa yleinen syyttäjä (!) on kuin onkin onnistuttu mobilisoimaan asiaan mukaan ja näyttää ihan siltä, kuin asialle haluttaisiin nyt vielä antaa tieteenkin siunaus.

Sekä Ylen Ykkösaamu ja siitä jutun kirjoittanut Anniina Wallius edustavat esivallalle nöyrää tiedonvälitystä. Kolehmaista ei haasteta politikoinnistaan ja töppäilystään mitenkään. Päinvastoin, Wallius myötäilee hänen kantaansa sananvapauskysymyksessä. Kun poliisiylijohtaja puhuu "vihapuherikoksista", joita Suomen laki ei edes tunne, toimittaja Wallius kirjaa sen juttuunsa sellaisenaan ilman välihuomautusta:

Vihapuherikosten muuttaminen asianomistajarikoksista yleisen syytteen alaisiksi helpottaisi, mutta sekään ei olisi koko ratkaisu, Kolehmainen arvioi. Lakimuutos on oikeusministeriössä harkittavana, hän kertoi.

Omana henkilökohtaisena mielipiteenään hän sanoi, että rikoslakeja ei tarvittaisi lainkaan, jos ihmiset osaisivat kunnioittaa toistensa ihmisarvoa.

Kommentista käy selväksi, että poliisiylijohtaja ei pidä suomalaisia kansalaisina vaan alamaisina, joiden toimintaa pitää yhä tiiviimmin valvoa ja jos mahdollista, sanktioida vielä nykyistäkin ankarammin. Toisin sanoen alamainen on Kolehmaiselle aina potentiaalinen rikollinen ja rikoksista inhottavin on hegemonisen valtakoneiston väärinkäytösten esilletuominen.

Puhuessaan Ruotsin katastrofaalisista rikostilastoista poliisiylijohtaja tyynnyttelee kansaa väittämällä länsinaapurin tilanteen olevan täällä vältettävissä. Mitään konkreettisia keinoja Kolehmainen ei kuitenkaan esitä, ei edes sitä helpointa kuten kehitysmaalaisten maahanmuuton tukkimista ja maassa olevien ulkomaalaisrikollisten karkottamista.

Hervottoman haastattelun kruunaa Kolehmaisen lopussa esittämät toimenpide-ehdotukset kutsumattomien kehitysmaalaisten "kotouttamiseksi". Päästessään vapaasti politikoimaan, poliisiylijohtajan jutut lähtevät välittömästi laukalle:

Hän pitää Suomessa ongelmana muun muassa sitä, että maahanmuuttajien pääsy töihin kariutuu tiukkoihin kielitaitovaatimuksiin, jolloin he jäävät ulkopuolisiksi ja mahdollisesti alttiiksi rikollisryhmien houkutuksille.  

Hän sanoo ymmärtävänsä, että suomen tai ruotsin taito on keskeinen integraation väline ja se on ollut ennakkoedellytys myös työpaikalle, mutta nyt systematiikkaa kannattaisi hänen mielestään kääntää.  

Kielen oppiminen on edelleen erittäin tärkeää, mutta Kolehmaisen mielestä töihin voisi päästä nykyistä helpommin ja kieliopinnot käydä sen jälkeen työn ohessa.  

– Työhön nopeasti, ja sillä tavoin rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa.

Jokainen ymmärtää puheen kontekstista ettei poliisijohdon moderni apparatsikki tarkoita maahanmuuttajalla Ruotsista tullutta ohjelmistosuunnittelija Håkania tai Saksasta työn perässä saapunutta koneinsinööri Jürgeniä, vaan afrikkalaisperäistä, todennäköisesti laittomasti maassa oleskelevaa ammattitaidotonta vapaamatkustajaa. Tervejärkisille on ajatuksenakin sietämätöntä, että henkilöillä joilla ei ylipäätään ole mitään asiaa Suomeen, yritetään viranomaisten toimilla juuruttaa maahamme. Tuo joutoväki pitäisi välittömästi palauttaa Schengen-alueen ulkopuolelle, mieluiten kotiseuduilleen, jossa pippuri kasvaa. 

On pöyristyttävää, että poliisiylijohtaja ehdottaa taustoiltaan varmentamattomille muukalaisille vielä ohituskaistaa työelämään ikään kuin Suomessa ei olisi jo omasta takaa kotoperäisiä työntarvitsijoita! Viranomaisten pitäisi suojella suomalaisia, mutta Kolehmaisen puheenvuorosta päätellen poliisia kiinnostaa lähinnä vain ulkomaalaisten hyvinvointi. Varsinkin poliisijohto kantaa neuroottista huolta siitä, etteivät kaikki suomalaiset suhtaudukaan valtiojohdon ja viranomaisten vieraskoreuteen ilolla ja kutsuvat sitä siksi vihapuheeksi, josta pitäisi saada vapausrangaistus.

JULKISUUS ON HUOLESTUNUT VAIN "ELIITIN" SANANVAPAUDESTA MUTTA EI SITÄ ELÄTTÄVIEN KANSALAISTEN

Omahyväiselle vasemmistolaisuudelle on löydetty kasvot.

Poliittiset vallankäyttäjät mukaan lukien toimittajat tuomitsevat sananvapauden rajoittamisen vain silloin kun heidän suoltamansa propaganda ei pääse välittömästi ja jäännöksettömästi miljoonia ihmisiä tavoittavan valtamedian levitykseen. Toisaalta julkista keskustelua yksinoikeudella hallitsevat hegemonisen vallan edustajat eivät ole huolissaan tavallisten kansalaisten hupenevasta sananvapaudesta, vaan päin vastoin he pyrkivät tukahduttamaan sitä entisestään, varsinkin jos arvostelu kohdistuu valtaapitäviin. 

Tätä röyhkeän kaksinaamaista katsomusta edustaa paljaimmillaan punamummonakin tunnettu presidentti Tarja Halonen, joka sanoi tänään Ylen ykkösaamussa olevansa huolissaan "maalittamisesta" ja ulkoministeri Pekka Haaviston "perusteettomasta ajojahdista". Ylen verkkosivujen jutussa Tarja Halonen Ykkösaamussa: Suomen politiikan epävakaus tuo lisää valtaa presidentille – ihmetteli myös Haaviston tapausta ex-presidentti puolustaa jälleen katastrofaalista miinakieltopäätöstään ollessaan ulkoministeri ja samaistaa siitä saadun kritiikin Pekka Haaviston arvosteluun:

– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö sitä Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta.

Ilmeisesti Setaveteraani-Halonen kokee, että maan tunnetuinta punavihreää homopoliitkkoa on "maalitettu" täysin perusteetta, vaikka ilmitulleet todisteet puhuvat sen puolesta, että Haavisto on painostanut virkamiestä tuomaan Isis-lapset ja -äidit Suomeen. Halonen on muutenkin mieltynyt uusvasemmiston uuskieliseen (vrt. "Vuonna 1984") ilmaisuun maalittaminen, jolla hän viittaa presidentti Sauli Niinistön lailla kaikkeen kritiikkiin, jota valtaapitävät Suomessa kohtaavat. Luonnollisesti vanha Demla-juristi haluaisi kriminalisoida poliittiseen eliittiin ja sosialistivirkamiehiin kohdistuvan arvostelun kuittaamalla se "vainoksi", jota ns. maalittaminen tarkoittaa. 

Maalittamisesta puhuminen ei aina ole perusteetonta, ainakaan silloin kun kohteena ovat tavalliset kansalaiset. Maamme oikeuslaitos ja poliisi maalittavatkin jatkuvasti suomalaisia, jotka sanovat ääneen totuuksia, joita hallitseva nomenklatuura vihaa. Vastaavasti valtamedia on tarkka siitä, että toimittajien sananvapaus toteutuu, mutta sama vahtikoiran asenne ei näykään mattimeikäläisten kohdalla. 

Esimerkiksi Yle kirjoittaa hyvin alentuvaan sävyyn kansalaisten oikeudesta sananvapauteen verkkosivujensa kirjoituksessa Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi. Toisin kuin luulisi, jutussa ei riemuitakaan siitä, että rikosjuttujen määrä "rasistisesta nettikirjoittelusta" on vähentynyt, vaan toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen ja haastatellut ovat harmistuneita ettei ajatusrikoskiintiötä ole täytetty aikaisempien vuosien tapaan. Neuvostoliittolaisiin kiintiömääriin hinkuu kukapa muu kuin itsensä kansanviholliseksi julistanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen:

Yksi syy kehitykseen on se, että poliisi ei enää tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti kuin ennen. Vuonna 2017 poliisi sai korvamerkittyä rahoitusta muun muassa netin vihapuheita tutkivien poliisien palkkaamiseen.  

Sen jälkeen rahoitusta ei ole tullut, ja toimintaa on pienennetty. Viime vuonna Poliisihallitus kertoi poliisin käyttävän vihapuheiden paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa.  

– Näiden asioiden tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää, sanoo valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

Samaa asiaa jankutetaan tarkoituksellisesti valittujen esimerkkitapausten avulla Ylen uutisessa Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia. Esiutkintaan johtaneissa esimerkkitapauksissa asiantuntijoina käytetään pahamaineisia kulttuurimarxilaisia: viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaarta, rikosoikeuden professori Matti Tolvasta, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvosta ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota. Toimittajat Veli-Pekka Hämäläinen ja Taneli Arponen kirjoittavat:

Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.

Vihapuhejuttuja (sic) ei ole viety käräjille kovin paljon luultavasti siitä syystä, että ilmantojen perusteet ovat olleet jo lähtökohtaisesti köykäisiä. Mutta jos käräjille on päästy, tuomio on rapsahtanut lähes poikkeuksetta, mikä kertonee siitä, että tuomioistuimet noudattavat pikkutarkasti syyttäjän tarkoitushakuisesti käyttämää tulkintaa venyvästä lainsäädännöstä.

                                                        ***********************

Mitä enemmän yliopisto on alkanut korostaa puolueettomuuttaan ja objektiivisuuttaan, sitä enemmän se on taantunut poliittisten muotiaatteiden vietäväksi. Jopa umpipolitisoituneella so. vasemmistolaisella 1970-luvulla tiedemaailma oli vähemmän politisoitunut kuin nyt. Otetaanpa esimerkiksi vaikka professoriliitto, joka valitsi juuri vuoden professoriksi maantieteen professori Anssi Paasin Oulun yliopistosta. 

Ylen uutisessa Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: "Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen" jo otsikko kertoo mistä suunnalta yliopistossa taas tuulee. Ottamatta kantaa herran tieteellisiin ja opetuksellisiin meriitteihin, professoriliiton piirissä on nähty tarpeelliseksi nostaa vasemmistotaustainen professori, jolla on vihamielisen oikeaoppiset näkemykset kansallismielisyydestä. Paasi kun on sitä mieltä, että sormeakaan ei saisi nostaa uuskolonistisia maahantunkeutujia vastaan:

Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.

Paasi on selvästi globalistikapitalistien ja sosialistien juoksupoika, joka opportunistisena jees-miehenä toivottaa väestönvaihtoa ja siten Euroopan kultuurin tuhoa. Tällaiset näkemykset ovat muutenkin vallitsevia kulttuurimarxilaisuudella hapatetussa yliopistossa. Siksi onkin ylättävää, että edes kulttuurielämän puolelta löytyy joku, joka on omalla nimellään valmis vastustamaan nykyistä hulluuden riemumarssia. Nimittäin Parnasson numerossa 6-7 / 2019 Tommi Melender haastattelee kirjailija Vesa Haapalaa, joka kulkee rohkeasti kulttuurisen itsetuhon vastavirtaan. Lehdessä kirjoitetaan mm. seuraavasti:

Haapala puhuu 'kansainvaellusten tsunamista' ja kertoo tuntevansa olonsa 'katastrofaaliseksi' ajatellessaan, että eurooppalaiset yhteiskunnat eivät osaa tai halua tehdä tsunamille mitään, vaan jäävät sen alle ja muuttuvat peruuttamattomasti. 

Pahinta hänen mielestään on, että kansainvaelluksia jopa vauhditetaan poliittisesti, vaikka pitäisi keskittyä rakentamaan ekologisesti ja väestöllisesti kestäviä yhteiskuntia, myös ongelma-alueille.

Hieman toisenlainen näkemys muukalaisten vastustamiseen kuin systeemin miehenä toimivalla Anssi Paasilla! Olisiko niin, että viisaat toisinajattelijat tulevat sittenkin kulttuurin ja taiteen puolelta eikä rationaalisuudella pöyhkeilevästä yliopistomaailmasta?

HALLITUS HAJOSI, MUTTA PUNAVIHREÄ PAINAJAINEN TULEE JATKUMAAN ENTISTÄ PAHEMPANA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Kesäkuussa aloittaneelle Rinteen punarintamahallitukselle ei juuri kukaan luvannut pitkää ikää. Harva kuitenkin uskoi, että ensimmäinen hajoaminen sattuisi jo alle puolessa vuodessa. Jopa Yle Watch arvioi kiroituksessaan Hallitusohjelma Suomen tulevalle konkurssille julkaistu Rinteen koalition kestävän parhaimmallaan pari vuotta. Postin palkkakiistan salailujen jälkeen nurkkaan ahdistetun Antti Rinteen oli pakko jättää tänään eropyyntö presidentti Sauli Niinistölle. Edes kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sos. dem.) uhraaminen viime perjantaina ei palastanut Rinnettä polttamasta näppejään. 

Ylen verkkosivujen uutisessa Putositko kärryiltä historiallisen päivän käänteissä? Miksi pääministeri Rinne erosi? Tässä 100 ja 300 sanan mittaiset vastaukset yritetään vääntää rautalangasta, mistä tässä koko sotkussa on oikeastaan kyse. Yksinkertaistettunakin jutussa ei valoteta juuri lainkaan Keskustapuolueen suhmurointia Rinteen savustamiseksi ulos.

Saattaa olla, että Kepun epäluottamuslause oli poliittinen kosto Anneli Jäättenmäen  (kesk.) johtaman hallituksen eroamiselle v. 2003. Silloin SDP veti tukensa Irak-tietovuotoon sotkeutuneelta Jäätteenmäeltä. Kepun tuntien erovaatimuksen todellisena syynä taitaa sittenkin olla silkka opportunismi. Mielipidemittauksissa kääpiöpuolueeksi kutistuneen Keskustan voimamiehet näkivät hallituskriisissä viimeisen mahdollisuuden poliittiselle iltalypsylle. Kepun puheenjohtaja Katri Kulmunilla ei ollut tässä manööverissä suurtakaan roolia, sillä heikolta johtajalta vaikuttava kolmekymppinen tyttönen on täysin todellisten setämiesten kuten Juha Sipiliän ohjailtavissa. Kaiken tämä koijaamisen motiivina on saada Kepu avainasemaan uusissa hallitusneuvotteluissa. Niissä se tulee varmuudella kiristämään lisäetuja puolueelle.

Demareillakin oli omat syynsä hajottaa hallitus. Antti Rinne on erokommenteissaan ehtinyt kertoa, että hän erosi vain siksi, että nykyhallituksen linjaa voitaisiin jatkaa myös tulevaisuudessa. Siksi on käytettävä kaikkia keinoja, jotta sosialisteille rakas punamädätys saisi vain jatkua. Jos se vaatii pääministerin vaihtamisen, se tehdään, koska hallitusvallasta halutaan pitää kiinni kynsin hampain!

Hallituksen lopullista hajoamista ja uusia vaaleja onkin turha toivoa, vaikka valtaosa suomalaisista oli jo vesi kielellä odottamassa, että SDP:n ketkuilun takia kortit katsottaisiin kokonaan uudelleen. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että demarit saavat mokailustaan palkinnoksi entistä tuhovimmaisemman pääministeriin. Punavihreä painajainen lisää vain kierroksiaan mikäli rattin tarttuu vasta yhden kauden kansanedustaja Sanna Marin. Äärivasemmiston hc-mädästyosastolla riemuitaankin yllättyneenä sitä, että punaisen unelman ajauduttua korruption vuoksi karille, se pääseekin kuin varkain satamaan ja voi jatkaa entistä pahempaa tuhotyötä suomalaisia vastaan. 

Pienille hallituspuolueille, Vihreille, Vähemmistöliitolle ja RKP:lle, nykyinen koalitio on elintärkeä, koska vaalien jälkeen heillä ei olisi mitään asiaa uuteen valtioneuvostoon. Takertuminen hallitusvaltaan näkyi jo siinä, että nämä puoleet eivät antaneet valehtelusta kärähtäneelle pääministeri Rinteelle epäluottamusta.  Ilman Kepun vetoomusta nykyhallitus olisi voinut vielä jatkaa.

Mikäli kulttuurimarxilaisena kympin tyttönä tunnetusta Sanna Marinista tulee pääministeri, uusi hallitus tulee jatkamaan entistä itsepintaisemmin mielenvikaista feminismiään ja maahanmuuttokiimaansa. Valtion velkaa vain kasvatetaan ja uusia ajatusrikoslakeja sorvataan. Ainoa valonpilkahdus Marinin valinnassa on se, että sen jälkeen loputkin demarien työläismiehistä jättävät puolueen. Ja jos oikein hyvin käy, Marinin myötä punatuhohallitus kaatuu ennätysajassa ja päähallituspuoleiden kannatukset surkastuvat olemattomiin.


                                                          ****************************

Demarien kohut eivät jää hallituksen kaatumiseen. Viime päivinä on paljastunut, että Pekka Haavisto yritti junailla Isis-leirin lapset salaa Suomeen – Ulkoasiainvaliokunta sai ministeriltä aivan päinvastaista tietoa. Kaikenlaisiin luonnottomuuksiin viehtyneen Seta-Pekan vehkeilyt jäivät harmittavasti tämän päiväisen ykkösuutisen varjoon, mikä tuskin harmittaa ulkoministeriä. 

Normaalin järjestyksen mukaan Pekka Haavisto olisi erotettu tehtävästään, mutta koska totuudesta äänestettiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, omavaltainen ulkoministeri saakin jatkaa tehtävässään. Näin toimii suomalainen demokratia vuonna 2019.

"No en varmaan eroa!!"