perjantai 7. elokuuta 2020

EU HALUAA EDISTÄÄ NEUVOSTOLIITTOLAISTA ILMIANTOKULTTUURIA – YLE KANNATTAA


Euroopan Unionin Neuvostoliittoa muistuttavat liittovaltiopiirteet alkavat tulla laki kerrallaan aina vain tunkeilevimmiksi. Sen kansallisvaltioille asettamien direktiivien tarkoitus on selvästi hajoittaa ja hallita kansakuntia, kylvää niihin eripuraa ja synnyttää kansalaisten keskuuteen tarpeetonta epäilyä. Tästä antaa kuvaavan esimerkin EU:ssa pari vuotta valmisteltu direktiivi, joka velvoittaa julkisen ja yksityisen sektorin työnantajia perustamaan sisäisen ilmiantokanavan, jossa ilmiantajan asema on lailla turvattu kuin DDR:ssä. Direktiivistä kerrotaan Ylen uutisessa Ilmiantokanavat tulevat myös suomalaisille työpaikoille – poliisit ottivat jo varaslähdön: ensimmäisen vuoden saldo 211 ilmoitusta:
Poliisin oma sisäinen ilmiantokanava näyttää mallia siitä, mitä tuleman pitää. Oikeusministeriössä sorvataan parhaillaan lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan EU:n niin sanotun whistleblower-direktiivin toteutuminen Suomessa. Sen avulla on tarkoitus suojella ilmiantajia, jotka havaitsevat työssään laittomuuksia tai väärinkäytöksiä.
Valtioiden julkiset sektorit ja yksityiset yritykset ovat aiemmin osanneet hoitaa asiansa täysin itsenäisesti, mutta Brysselin byrokraatit haluavat tässäkin tunkea nokkansa asioihin, jotka eivät heille kuulu. Jos Suomen edustajat unionissa palvelisivat Suomea eivätkä Brysseliä, he viittaisivat kintaalla mokomalle lainsäädäntöesitykselle. Sitähän he eivät tee, vaan päinvastoin ovat kiirehtimissä yhdessä kotimaisen virkamieskunnan kanssa miten ylikansallisen instanssin määräämä direktiivi saataisiin osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistä piirtoa myöten:
Suomella on aikaa vuoden 2021 joulukuuhun asti saattaa kansallinen lainsäädäntö direktiivin mukaiseksi. Direktiivi velvoittaa työnantajaa perustamaan sisäisen ilmiantokanavan. Sen avulla työntekijät voivat nimettömästi ilmoittaa väärinkäytöksistä ja laittomuuksista. Lisäksi tulee perustaa ulkoinen ilmoituskanava, jossa laittomuuksista voi kertoa suoraan viranomaisille.
Ilmiantokanavavelvollisuus koskee niin julkista kuin yksityistäkin sektoria. Esimerkiksi yritykset, joissa on yli 50 työntekijää tai kunnat, joissa on yli 10 000 asukasta joutuvat perustamaan sisäisen kanavan väärinkäytöksista ilmoittamiseen.
Uuden EU-direktiivin tarkoitus on legitimoida ilmiantokulttuuri laajemmin yhteiskunnassa. Tällä taas halutaan selvästi heikentää kansalaisten keskinäistä luottamusta kansallisvaltioiden sisällä; keskenään riitelevästä heikosta kansakunnasta hyötyy ainoastaan ylivaltaan pyrkivän Unioni. Halpamaista stasi-kulttuurin iskostamista olisi helppo kritisoida, mutta Yle on valinnut toisen linjan. Se kertoo ilmiantamisen olevan iloinen asia, jonka vuoksi suomalaistenkin pitäisi olla kiitollisia EU:n uudesta direktiivistä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

KAIVOHUONEEN ROTUSURMA JA RANSKAN KIRKKOJEN TUHOAMINEN OVAT OIREITA MUTTA RATKAISUKIN ON OLEMASSA



Länsimaissa pitkään jatkuneessa valkoisten syyttelyssä ollaan ainakin yhdessä asiassa oikeassa: valkoisissa on jotain vikaa. Vaikka vika on olemassa, se ei ole kuitenkaan se mistä valkoisia syytetään. Valkoisten vikana ei näet ole (((Hollywood-elokuvista))) tuttu sisäsyntyinen pahuus tai tunnekylmyys, vaan täysin päinvastainen heikkous: mielettömyyksiin asti nouseva hyväntahtosuus ja empatia. Eräänä vaikuttavana evolutiivisena syynä tähän on pienten valkoisten pullonkaulapopulaatioiden ankarat elinolosuhteet viimeisen jääkauden aikana. Tuollon eläneet valkoiset oppivat arvostamaan yksilöä ja toisaalta tuomitsemaan omiensa sosiaalisen vapaamatkustamisen. Yle Watch kirjoitti tästä 9. huhtikuuta 2020 kertoessaan Awakening II -konferenssista:
Illan pääpuhuja, evoluutiopsykologian emeritus professori Kevin MacDonald, puolestaan tähdensi, että muista roduista poiketen individualismin kyllästämille valkoisille on tärkeää olla sosiaalisen paineen vuoksi moraalisesti Hyvä ihminen. Valkoiset muodostavat ennen kaikkea moraalisia yhteisöjä eivätkä etnistä liittoumaa kuten värilliset. Kovissa oloissa jääkauden aikana keskinäistä luottamusta vahvistavasta moraalista oli valkoisille evolutiivista hyöytä, mutta globalismin aikakaudella se altistaa meidät muiden rotuklusterien hyväksikäytölle.
Eurooppalaisperäiset ihmiset olivat vielä henkisesti turvassa 1970-luvulle asti jolloin maahanmuuttoinvaasio oli vasta alullaan. Tosin jo tuolloin eurooppalaiselta itsekunniotukselta kaivettiin pohjaa pois syyttämällä valkoisia kollektiivisesti orjuudesta, kolonialismista ja holokaustista. Ei ole sattumaa, että ne "edistykselliset" voimat, jotka syyttivät valkoisia kaikista maailman ongelmista edistivät myös massiivista maahanmuuttoa värillisistä maista. 

Yksipuolisiin valheisiin perustuva terveen Itsekunniotuksen purkaminen yhdessä suurten maahan päästettyjen muukalaispopulaatioden kanssa on synnyttänyt moraalisen antautumisen kulttuurin, joka näkyy selvimmin siinä, kuinka myönteisesti suuri valkoinen yleisö on ottanut vastaan mustaa ylivaltaa ajavan Black Lives Matter -liikkeen. Huolestuttavinta tässä ei ole välttämättä globalistisen valtamedian yksipuolinen propaganda "väkivallattomasta" BLM-liikkeestä, vaan se, ettei edes kumoavien faktojen esittäminen nenän edessä välttämättä muuta heidän käsitystään mustista ikuisena pyhänä uhriryhmänä. 

Esimerkiksi verkkolehti Sarastuksessa julkaistu Olli Virtasen fakta-artikkeli afrikkalaisesta syväkoodatusta väkivaltaisuudesta ja älyllisyyden puutteesta tuskin hetkauttaisi henkisesti kastroitujen massojen asennetta. Näille "tolkun" typeryksille kiistämättömien tilastojen esittäminen mustien rasistisesta väkivallasta olisi turhaa, sillä he unohtaisivat ne välittömästi, koska boomereiden ajatuksissa pyörivät pian alkavan Kauniit ja rohkeat -tv-sarjan viimeisimmät käänteet ja lumihiutale-milleniaaleilla on puolestaan pakottava tarve täyttää päähänsä 24/7 virtaavan kännyn sisältö räpillä ym. "nykymusiikilla". Vaikka vajaalle viidelle miljoonalle valkoiselle entno-suomalaiselle luetutettaisiin hiljattain Kansalainen verkkolehdessä julkaistu tilastoihin peurustuva kolumni Osoittaako BLM-liikkeen tähtäin oikeaa kohdetta?, valuisi sen antama viesti pois länsimaisen ihmisen tajunnasta yhtä vikkelään kuin vesi hanhen selästä:
Selkeästi suurimpana kategoriana esille nousee mustien toisiin mustiin kohdistamat murhat, joita on 63,7 jokaista miljoonaa mustaa kohden. Toiseksi suurin kategoria on mustien valkoisiin kohdistamat murhat, 12,7 murhaa miljoonaa mustaa kohden. Kolmantena seuraa valkoisten toisiin valkoisiin kohdistamat murhat, joita on 11 murhaa miljoonaa valkoista kohden. Hännänhuippuna taulukossa punaisella fontilla esitettynä on valkoisten mustiin kohdistamat murhat, joita on 0,96 jokaista miljoonaa valkoista kohden.
Pelkkiä numeroita, ajattelee eurooppalaisella geeniperimällään ja kulttuuriliberalismilla ehdollistettu Hyvä ihminen. Vain siinä tapauksessa, jos valtamedia kampanjoisi mustan mieslauman surmaamasta valkoisesta yhtä tunteita herättävästi kuin Yhdysvalloissa pidätystilanteessa kuolleesta mustasta taparikollisesta, voisivat valkoiset oivaltaa, että itse asiassa he ovat väkivaltaisen vihan kohteena eivätkä värilliset. Tilastojen valossa kukaan ei voi kiistää, etteikö tällaisia uutisia olisi mahdollista nostaa esille Suomessakin. 

Esimerkiksi pari viikkoa sitten Yle julkaisi uutisen Nuorisojoukko tappeli viikonloppuna Helsingin Kaivopuistossa – nuori menehtyi saamiinsa vammoihin maanantaina, jossa ei kerrottu mitään väkivallan rodullisesta ulottuvuudesta, vaikka se oli netin kautta jo yleistä tietoa. Tästä huolimatta politisoitunut poliisi ei halunnut julkaista etsintäkuulutuskuvia värillisistä epäillyistä, jotka laumassa potkivat kuoliaaksi joukosta erkaantuneen yksittäisen suomalaisen.

Vihdoin eilen poliisi päätti julkaista afrikkalaistaustaisten epäiltyjen kuvat, josta myös Yle rohkeni julkaista uutisen Nuori mies kuoli ravintola Kaivohuoneen edustalla tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena – poliisi julkaisi kuvat joukkotappelun epäillyistä. Ja kas kummaa, kuvien julkaisemisen jälkeen epäilty napattiin tänään kiinni, josta kertoo Yle hämmästelevässä uutisjutussaan 
Yleisön vihjeet auttoivat, osa Kaivopuiston pahoinpitelyn epäillyistä tunnistettu – 20 kysymystä poliisille nuoren miehen kuolemaan johtaneista tapahtumista. Jos kuvia ei olisi julkaistu poliittisen korrektiuden eli valkoisten huiputtamisen vuoksi lainkaan, tekijöitä ei olisi löydetty ehkä koskaan. 

Poliisin ja median pitkällinen vaikeneminen epäiltyjen taustoista sen laukaisemien "väärien" reaktioiden vuoksi oli näin jälkikäteen katsottuna turhaa, sillä kuvien julkaiseminen ei synnyttänyt julkisuudessa rotutietoista vastalausemyrskyä, eivätkä julkkiksetkaan viritelleet rasismin vastaista tapahtumaa Helsingin Senaatintorille. Valkoisen suomalaisen kuolema mustien rasistien käsissä ei vain yksinkertaisesti ole mediaseksikästä. 

Median koko vääristynyt kuva rotujen välisestä väkivallasta ja rasistisesta rotusuosinnasta pitäisi oikaista, jotta tuulipukukansa ja lastentarhoista asti aivopestyt lumihiutaleet ymmärtäisivät ketkä ovat turhaan syytettyjä ja ketkä todellisia syyllisiä. Niin kauan kuin media on valkoisille vihamielisten voimien käsissä, mitään toivoa massojen heräämisestä ei ole. Tässä mielessä Internetin riippumattomat alustat ja uutissivustot ovat lupaavia, mutta juuri siksi vaikutusvaltaiset globalistit ja suuryhtiöt haluavatkin tukkia niiden suut vetoamalla "vihapuheeseen".

Viihdeteollisuus ja kontrolloidut uutismediat ovat tuudittaneet tyhjän kulutuskulttuurin keskellä elävät valkoiset kansat apatiaan, josta nouseminen vaatisi uhrauksia. Vielä toistaiseksi mukavuudenhaluiset valkoiset sietävät kulttuuriinsa ja kansaansa kohdistuvat hyökkäykset, mutta vain niin kauan kun ne eivät nimenomaisesti koske heitä. Siksi vaikkapa Ranskassa kantaväestö on nurisematta kehitysmaalaisten kirkkoihin tekemistä tuhoisista hyökkäyksistä, joita tapahtuu päivittäin vähintään kolme. Tämä törkeä barbarismi saa huomiota vasta sitten kun kyse on kansallisesti tunnetuista rakennuksesta kuten Notre Damesta tai Nantesin katedraalista,  johon kohdistuneesta tuhopoltosta kertoi jopa Yle uutisessaan Le Monde: Nantesin katedraalin tulipalosta epäilty on tunnustanut.

Tuhopolton tunnustanut 39-vuotias musta ruandalaismies on osa kulttuurisesti 
kateellisten muukalaisten systemaattista kampanjaa Ranskassa. Näiden savimajoista lähteneiden onnenonkijoiden kaunan käyttövoimana on alemmuudentunne kaksi tuhatta vuotta vanhan sivilisaation saavutusten edessä. Vastaavasti eurooppalaisia maallistuneita kristittyjä kaihertaa perusteeton syyllisyydentunne ja naisvallan vahvistama kontrolloimaton empatia, jonka seurauksena Ranskaakin on päästetty miljoonia ruandalaismiehen kaltaisia vapaamatkustajia.  

Suomalaisten välinpitämättömyys rotumuukalaisten tekemästä suomalaisnuoren surmasta ja ranskalaisten vaikeneminen kulttuuriperintöstä tuhoamisesta ovat vakavia oireita rodullisesta immuunikadosta. Normaalisti reagoivassa yhteiskunnassa rotumuukalaisten tekoset maksettaisiin pikaisesti samalla mitalla ja kulttuuriperimään kohdistuvat iskut saisivat miljoonat marssimaan kadulla. Tosin näihinkään vastareaktiohin ei tarvitsisi turvautua, mikäli kansakunnan portteja ei alun perinkään olisi raotettu eri verukkeilla tulleille troijalaisille. Vaikka vahinko on jo päässyt tapahtumaan, se ei tarkoita etteivätkö nyt pehmeiksi kuvitellut eurooppalaiset voisi tehdä asialle jotain ja päästää irti "muinaisia vaaleita petojaan".

Liberaalit, globalistit, monikultturistit ym. kuvittelevat saavansa jo tapahtuneesta väestömuutoksesta itselleen turvatakuut, joiden avulla he voivat vieläpä kiihdyttää väestönvaihtoa. He uskovat pääsevänsä rikoksestaan kuin koira veräjästä, koska luottavat invaasion tapahtuvan salakavalan hitaasti; kantaväestön uskotaan tulevan vähemmistöksi sitä itse huomaamatta. Ja vaikka kantaväestö tiedostaisikin muutoksen, se ei voisi kesytettynä nykydemokratian puitteissa vaikuttaa kehitykseen mitenkään. 

Kuinka väärässä nämä hyväkkäät ovatkaan! Tosipaikan tullen manipuloidun demokratian fasadi on pelkkää murenevaa kaikkia. Etniset uudelleenjärjestelyt eivät kuulu viime vuosisadalle, vaan ne näyttävät käynnistyvän kollektiivisessa alitajunnassa sopivalla hetkellä itsesuojelureaktiona kuin itsestään. Vieras aines poistetaan sopivaksi katsotulla tavalla ja monikultturistit saavat kansanvihollisille kuuluvan oikeudenmukaisen kohtelun. Kansa tahto elää on sittenkin aina suurempi kuin kollektiiviseen itseuhoon tuudittava mukavuudenhaluinen "kulttuuri". 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

RASISTINEN BLM-LIIKEHDINTÄ RADIKALISOITUU, SYYNÄ VALTAMEDIAN KRITIIKITÖN MYÖTÄMIELISYYS

Mustien rasistien NFAC-järjestö marssimassa
Louisvillessa. "We came in peace for all mankind!"

Länsimaiden kontrolloitujen tiedotusvälineiden antama mielikuva rasistisesta Black Lives Matter -liikkeestä on hämmästyttävän myönteinen, vaikka siihen ei ole pimitettyjen tosiasioiden valossa juurikaan syytä. Yleisin valtamedian käyttämä valhe on BLM-liikkeen esittäminen rauhanomaisena. Jopa television typerryttämät hyväuskoiset keskivertokansalaiset ovat kuitenkin huomanneet, että BLM marsseilla on tapana lähes poikkeuksetta ryöstäytyä mellakoinniksi ja ryöstelyksi. 

Toimittajille helpoin tapa kiistää tämä ikävä tosiasia on vaieta väkivaltaisuuksista, mutta loputtomassa vaikenemisessa tulee nopeasti seinä vastaan. Siksi esimerkiksi Ylessä mellakointi selitetään muiden kuin mustien rasistien ja valkoisten etnomasokistien syyksi. Tavallisinta on syyttää poliisia provosoinnista, mikä saa valtamedian kuulostamaan samalta mitä on totuttu kuulemaan hallusinaatiovasemmiston propangadatehtailta.

Monoliittisen liberaalimedian yksiselitteinen asettuminen BLM:n puolelle on vain lisännyt liikkeen uhoa ja se on käynyt viikko viikolta röyhkeämmäksi vaatimuksissaan ja teoissaan. Näin poliisiväkivaltaa vastustavasta liikkeestä on kuoriutunut nopeasti kaunainen vihaliike, joka hyökkää rasistisen avoimesti kaikkea valkoisuutta vastaan. Siihen on alusta asti kytkeytynyt myös Antifan kaltaisia äärivasemmistolaisjärjestöjä sekä mustaa ylivaltaa kannattavia kaadereita. 

Mustien aseelliset ryhmät ovatkin kehityskulun viimeisin vaihe, josta myös Yle oli pakotettu kertomaan uutisessaan Mustien aseistautunut joukko esitti viranomaisille uhkavaatimuksen Yhdysvalloissa – Black Lives Matter -protesteissa mellakoitiin ja ammuskeltiin. Mustien aseistautuminen ja entistä räikeämpi väkivalta ovat huomattavissa määrin seurausta valtamedian kannustavasta ja kritiikittömästä asenteensa, jonka vuoksi sillä on jo nyt verta käsissään.

Vaikenemisen ja projisoinnin lisäksi tiedotusvälinen kolmas strategia BLM-uutisoinnissa on tuttuakin tutumpi: presidentti Donald Trumpin umpimähkäinen syyttely. Näin tehdään Ylen uutisessa Miksi presidentti Trump lähettää sotilasasuisia joukkoja hajottamaan mielenosoituksia? Lue tästä lyhyet vastaukset, jossa syyt ja seuraukset heittävät häränpyllyä. Agendauutisessa kun väkivaltaisista mellakoitisijoista tehdään uhreja ja liittovaltion lainvalvontajoukoista roistoja, jotka pahantahtoinen Trump on pannut kiusaamaan hyvällä asialla olevia mielenosoittajia.

Totalitaristinen vasemmisto liberaaleine aisankannattajineen tuskin puhuisi "fasistisesta hallinnosta", jos liittovaltion viranomaiset menisivät talttuttamaan "äärioikeiston" mielenosoituksia. Puhe fasismista on pettämätön merkki tunnistaa 
rettelöitsijävasemmistolainen, joka alakynteen joutuessaan aloittaa uhriutumisen:
Trumpia vastustavat demokraatit ovat verranneet joukkoja diktatuurien salaisiin poliiseihin. Oregonin senaattorin Ron Wyden kommentoi uutissivusto Voxille,  että toimintatapa on tuttu fasistisista hallinnoista, ei demokratioista.  
Demokraatit uskovat, että Trump kärjistää tilannetta syksyn presidentinvaalien takia. Hän on korostanut puolustavansa lakia ja järjestystä.
Vallanahneiden demokraattien patologisella Trumpin syyttelyllä ei näytä olevan mitään rajaa, varsinkin kun he ovat itse lietsoneet tietoisesti mellakointia, jotta tämä haittaisi Trumpin uudelleenvalintaa. Yksinkertaisesti kyse on tavallisten kansalaisten kiristämisestä, sillä sanomattomana viestinä on, että levottomuudet loppuvat vasta sitten kun presidentti vaihtuu demokraattien kellarissa piilossa pitämään seniiliin pedofiiliin Joe Bideniin

Demokraatit eli Syvän valtion liittovaltiososialistit esiintyvät mielellään yhteiskuntarauhan turvaajana, mutta vain sillä ehdolla, että kansalaiset valitsevat heidän korruptoituneen marionettinsa valkoiseen taloon. Ylen uutisoinnin perusteella myös Pasilassa toivotaan Bidenistä seuraavaa Yhdysvaltain presidenttiä, asia, joka on tuskin kenellekään yllätys.




                                                    *******************************


Yle Teema, sunnuntai 26.7.2020 klo 20.05, Dok: Fasismia mustassa autossa

Syksyllä 1930 radikaalit oikeistoaktivistit sieppasivat Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin. Tämän puoliso Ester Ståhlberg on kirjoittanut muistelmissaan kyydityksestä ja kesästä, jolloin Suomi oli lähellä vallankaappausta. Toimittaja: Mikaela Weurlander, 2018. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 54 min. Linkki ohjelmaan.

Jatkuva äärioikeistosta muistuttaminen näyttää kuuluvan Ylen kirjaamaan ohjelmapolitiikkaan, semminkin kun yhtiön ruorissa on vasemmistolaista ideologiaa ajava Merja Ylä-Anttila.

tiistai 21. heinäkuuta 2020

EU:N LAITON TUKIPAKETTI SALAKULJETTAA UNIONIIN LIITTOVALTIOPOLITIIKAN



Euroopan Unionin sosialistisille federalisteille koronaviruksen taloudellisten vaikutusten hoito on ollut oivallinen tekosyy edistää liittovaltiokehitystä kyökin kautta. Neljä päivää kestäneissä EU:n elvytyspakettineuvotteluissa päädyttin lopulta käsikirjoituksen mukaiseen lopputulokseen, joka on Suomen kaltaisille nettomaksajavaltiolle sekä taloudellinen että poliittinen katastrofi. 


Yle sitä vastoin pitää neuvotteluja Suomen voittona uutisessaan EU-johtajat pääsivät sopuun 1,8 tuhannen miljardin euron budjetista ja koronapaketista, pääministeri Marin tyytyväinen lopputulokseen. Jutusta käy heti selväksi, että Suomen kaltaisten pienten valtioiden teatraaliset "vaatimukset" korona-apupaketin puolittamisesta epäonnistuivat suurten maiden saatua läpi alkuperäisen budjetin, jolla tuetaan pääasiassa etelän holtittomia maita. Tuloksen surkeus saa kysymään, sabotoivatko nämä pehmoiset demaritylleröt Suomen edun tahallaan:
Neuvottelujen kohteena on ollut runsaan 1 800 miljardin euron rahasumma, johon sisältyy 750 miljardin euron suuruinen korona-apupaketti. Korona-apuna jäsenmaille jaetaan 390 miljardia euroa avustuksina ja 360 miljardia lainoina. Vuosien 2021–2027 budjetti on noin 1 074 miljardia euroa.
Ylen agendaan luottaville demarieläkeläisille loihdittiin huippukokouksesta näytelmä, jossa demaritaustaiset neuvottelijamme, pääministeri Sanna Marin ja Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen, taistelivat muka tiikeriemon lailla Suomen etujen puolesta. Kotimaan valtamediassa Suomen katsottiin olevan "nuukan nelikon" (Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska) viides jäsen, vaikka neuvottelujen lopputuloksena maamme ei lopulta saanut jäsenmaksuhyvityksiä toisin kuin muut pienet nettomaksajamaat.

Se, ettei Suomi tosiasiassa edes vaatinut jäsenmaksuhyvityksiä, kertoo millä motiivilla sosialistihallituksemme petokselliset neuvottelijat olivat liikkeellä: he haluavat edistää EU:n kansallisvaltioiden vastaista uussosialistista liittovaltiokehitystä. Kertaluontoisiksi väitetyillä tulonsiirroilla etelän jäsenmaille huulipunahallitus pyrkii ainoastaan sitomaan Suomen entistä tiukemmin Euroopan Unionin liittovaltiohimmeliin. Kun Suomi sidotaan vastikkeettomiin
 velkoihin vuosikymmeniksi, tehdään Unionista eroaminen lähes mahdottomaksi rauhanomaisin keinoin. 

Varsinkin Suomen toisen pääneuvottelijan Tytti Tuppuraisen koko poliittinen ura on ollut sosialismin syövyttämää internationalismia, jossa Neuvostoliiton paikan on korvannut Euroopan Unioni. Leimallista hänen politiikalleen on ollut tietoinen halu vesittää suomalaista kansanvaltaa epädemokraattisten globaalien hallintokoneistojen hyväksi. Hän ei edes peittele suomalaisvihamielistä kosmopolitismiaan todettuaan muutama viikko sitten Uuden Suomen haastattelussa, että ”oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista”.

Tytti Tuppuraisen poliittista linjaa ja asennetta ei ole kritisoitu Ylessä juuri milloinkaan eikä sitä tehdä myöskään tämän päiväisissä EU.huippukokousuutisissa. Edellä viitatussa Yle-uutisessa kehutaankin vuolaasti Suomen neuvottelutulosta, vaikka maksuvelvollisuutemme synnyttävät maallemme lähivuosina valtavan taakan. Tämän vastikkeeksi pääministeri Sanna Marin kertoo Suomen saavan "poliittista pääomaa" olemalla yhteistyöhalukas EU:n kanssa. On selvää, että Marinin vakuuttelut ovat pelkkiä korupuheita, sillä  EU:n näkökulmasta yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa ei tarkoita muuta kuin vallan riistämistä demokraattisilta hallinnoilta Brysselin hämärille käytäville. 

Neuvottelukaksikon voittoisat juhlapuheet ovat pelkkää hämäystä kun ne asetetaan kylmiä lukuja vasten. Tukiessaan Etelä-Euroopan maita sekä Ranskan ja Saksan pankkeja Suomi joutuu maksamaan seitsenvuotiseen budjettiin 16,7 miljardia euroa, josta palautuu takaisin 11,1 miljardia euroa. Vastaavasti maamme maksaa elpymispakettiin 6,6 miljardia euroa, jossa raha kierrätetään takaisin Suomeen 3,2 miljardin euron verran. Kun tulot ja menot räknätään yhteen joutuu Suomi maksamaan pelkästä maksamisen ilosta 9 miljardia euroa Etelä- ja Itä-Euroopan vapaamatkustajavaltioille! Ja tämä tilanteessa, jossa sosialistinen sateenkaarihallituksemme on jo ottanut korona-viruksen verukkeella lähes 20 miljardia euroa (!) lainaa "elvytykseen". 

Yle TV1:n  kello kuuden iltauutisissa EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen luetteli mitä tavoitteita Suomi muka sai läpi ja kuinka paljon rahaa 
(sitä uudelleen Brysselistä kierrätettyä) saadaan maatalouden tukemiseen. Hän jätti kuitenkin kertomatta olennaisen eli minkä suuruisen nettomaksun Suomi joutuu lopulta maksamaan elvytyspakettiin ja budjettiin.  Puoli yhdeksän tv-uutisissa kirjeenvaihtaja Turunen veti puolestaan keskustelun EU-varojen käytön oikeusvaltionperiaatteeseen eikä puhunut taaskaan siitä millaisen miljardien maksutaakan alle Suomi joutuukaan "onnistuneiden neuvottelujen" tuloksena.

Tukipakettineuvotteluilla ei ollut Suomen osalta edes laillista pohjaa, koska hallituksen ohjeistajana toimiva suuri valiokunta ei noudattanut perustuslakivaliokunnan päätöstä pitää elpymisrahastoa laittomana. Perustuslakivaliokunta katsoi, että mikäli kriisirahasto hyväksyttäisiin, se muuttaisi omista varoista päättämistä ja EU:n luonnetta sellaisella tavalla, että päätöksen hyväksyminen edellyttäisi eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöä. Neuvottelut siis rikkoivat Suomen perustuslakia kuin myös Euroopan Unionin omia perussopimuksia. Sopimusratkaisu olikin kertakaikkisen härski vedätys erityisesti demokratiasta ja oikeusvaltiosta jankuttavilta keskustavasemmistolaisilta poliitikoilta.

Julkisuudessa neuvottelujen perustuslaillisuus sivuutettiin melko nopeasti ja ääneen päästettin ne, jotka perustelivat Suomen osallistumisen elvytyspakettiin viennin turvaamisella. Tätä näkemystä toi esiin erityisesti Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen A-studiossa. Tosiasioiden valossa Tupparaisen väite oli tietoista harhauttamista, joka on helppo kumota. Taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenin mukaan (Verkkouutiset) elvytyspaketilla ei ole juuri mitään tekemistä viennin tai koronan kanssa, vaan kyse on pikemminkin tulonsiirrosta Etelä- ja Itä-Euroopan maille.
– Ongelma on siinä, että avun suurimmat vastaanottajat ovat Suomen viennin kannalta lähes merkityksettömiä (Kreikan, Italian, Espanjan, Portugalin ja Romanian) yhteenlaskettu osuus Suomen viennistä (vientituloista) on (oli 2019) maksutasetilaston mukaan vain 5.3 %, hän sanoo blogikirjoituksessaan Uudessa Suomessa.
Todennäköisin selitys kriisipaketille on lahjoa Italia ja muut kriisimaat pysymään eurossa. Italiassa eurokriittisyys on lisännyt valtavasti suosiotaan eikä sieltä löydy kannatusta Euroopan vakausmekanismin (EVM) käytölle, koska sen tarjoamien avustuslainojen ehtona ovat talousuudistukset. Siksi ainoa tapa lepytellä italialaisia on luvata heille ilmaista rahaa EU:sta. Tätä näkemystä edustaa toinen kriittinen taloustutkija, taloustieteen dosentti Tuomas Malinen, kirjoituksessaan EU:n rahasto ei pelasta vientiämme (16.7.2020). Siinä hän näkee elvytyspaketin olevan vain keino salakuljettaa liittovaltiokehitys osaksi EU:n virallista politiikkaa:
Jos EU:n ehdottama pelastuspaketti hyväksytään, kykymme rajoittaa EU:n velkaantumista, takauksellamme, olisikin erittäin vaikea estää. EU:n velkaantumisoikeus yhdistettynä sen jakamiin tulonsiirtoihin myös johtaisivat välittömästi keskusteluun EU:n verotusoikeudesta, ja se tarkoittaisi liittovaltiota. Elpymisväline onkin Troijan hevonen liittovaltiokehitykseen.
Suomalaispolitiikkojen osallistuminen tällaiseen puliveivaukseen on ilmiselvä valtiopetos, mutta veronmaksajien kustantama Yle ei halua tunnustaa tätä tosiasiaa, vaan päinvastoin ylistää sateenkaarihallituksen maallemme langettamia miljardikustannuksia. Hölmöimpiä ovat tietenkin ne Ylen uskolliset, jotka hyväksyvät neuvottelut ja niiden lopputuloksen poliittisena voittona tai ainakin välttämättömyytenä. Saapa nähdä ovatko he yhtä tyytyväisiä silloin kun EU:n asettamat taloudelliset sitoumukset alkavat vaikuttaa heidän arkielämässään.





                                                     ****************************



TV1. 21.7.2020 klo 20.00, Laulu sisällissodasta (12)

Osa 1/3. Alku: Karri "Paleface" Miettinen lähtee tutkimaan Suomen sisällissodan syitä. Millainen laulu sodasta pitäisi tänä päivänä laulaa? Karri aloittaa biisin teon. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 27 min. Linkki ohjelmaan.


Viralliselle Suomelle se oli pitkään punakapina ja vapaussota. Sittemmin vasemmistolaisen kulttuurihegemonian myötä vuoden 1918 sodasta onkin tullut "neutraali" sisällissota, joka ei tarkoita muuta kuin loputonta ymmärtämystä punaisten aloittamalle kapinalle.

Ohjelmassa pankinjohtajan poikana tunnettu punaporvari Karri "Paleface" Miettinen vetää lavealla pensselillä vaasemmistolaista tulkintaa ja oikeutusta sosialistiselle vallankaappaukselle. Ylen punaisuudesta kertoo paljon se, että tämä jeesustelija pääsee tv:ssä jatkuvasti propagoimaan kulttuurimarxilaisella identiteettipolitiikalla terästettyä uussosialismiaan.



Yle Teema, 20.7.2020 klo 19.55, Suuret tunteet (7) 

1/5. Toimittaja Njål Engesæth tapaa Norjan vihaisimpiin kuuluvia ihmisiä: naisen joka on tappanut isänsä, vihaisen muslimin - sekä lavakoomikko Sigrid Bonde Tusvikin. Miksi vihan tukahduttaminen voi sairastuttaa? Norjalainen dokumenttisarja tunteista. HD 35 min. Linkki ohjelmaan.

Siis hetkinen...eikös viha ole patologinen tunne, josta pitäisi ehdottamasti päästä nyky-yhteiskunnassa eroon? Ovathan yhteiskuntainsinöörit määritelleet esimerkiksi tietynlaisen erimielisyyden vihaksi, joka on eräissä rikoksissa raskauttava "motiivi". Miksi sitten Ylen esittämässä norjalaisessa dokumenttisarjassa ylistetään vihaa, ja väitetään, että sen tukahduttamienn voi sairastuttaa?

Aivan, kyse onkin ns. paremmasta vihasta (hyväkkäiden oma ilmoitus), jota heikot, kaunaiset ja muut vasemmistolaiset harjoittavat. Kyse on samasta kaunasta, jota Nietzsche kutsui ressentimentiksi, huonompien vihasta parempiaan kohtaan. Punavihreän uussosialismin läpitunkema valtavirtamedia suorastaan kiihottaa sellaiseen, varsinkin jos viha suuntautuu valkoiseen heteromieheen. 
Sellainen viha esitetään sankarillisen voimaannuttavana, joka on vieläpä oikeutettua, koska se palvelee Hyvää asiaa, tulevaisuuden planetaarista kommunismia.

maanantai 20. heinäkuuta 2020

PERSUJEN PIKKUKIHO SYYTTÄÄ PAHOINPITELYSTÄÄN "ÄÄRIOIKEISTOA" – KERTOMUKSESSA PALJON RISTIRIITAISUUKSIA

Vanhat SMPläiset Pekka Kataja ja Timo Soini.

Tiedotusvälineet ovat kertoneet näyttävästi Perussuomalaisten Keski-Suomen vaalipäällikkö Pekka Katajan joutuneen viime perjantaina kahden miehen pahoinpitelmäksi kotonaan Jämsässä. Poliisin mukaan Katajan vammat ovat niin vakavat, että se tutkii pahoinpitelyä tapon yrtyksenä.

Vielä tuoreeltaan perjantaina Kataja kertoi medialle hyökkääjien olleen "ulkomaalaisten näköisiä", luultavasti arabitaustaisia nuorukaisia. Tekijöiden motiiviksi hän löysi Jämsän vastaanottokeskusasian, jota hän sanoo arvostelleen näkyvästi alusta asti. Sekä Kataja itse että Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puoluesihteeri Simo Grönroos katsoivat hyökkääjien olleen liikeellä poliittisista syistä.

Vain parissa päivässä
 kansanedustaja Jouni Kotiahon eduskunta-avustajana toimivan Katajan kertomuksen suunta muuttui 180 astetta, josta Yle kertoo uutisessaan Perussuomalaisten Pekka Kataja epäilee äärioikeiston yrittäneen tappaa hänet: "Minulla on siellä vihamiehiä". Jo pikaisella lukaisulla uutisesta selviää Katajan esittäneen ristririitaisia lausuntoja tapahtuneesta, jotka hän yrittää nyt kiistää. Kieltämättä hänen sanomisissaan on vahva selittämisen maku, joka panee varoituskellot soimaan:
Kataja tähdentää, että hyökkääjät eivät olleet ulkomaalaisia, vaikka paketin tuoja olikin hänen mukaansa tummaverinen ja tummatukkainen. Hän ei myöskään puhunut suomea ulkomaalaisittain murtaen vaan ainoastaan toisenlaisella murteella kuin mitä paikkakunnalla yleensä käytetään, Kataja toteaa.
Vain pari päivää aikaisemmin Kataja oli vakuuttunut tekijöiden olleen poliittisesti motivoituneita ulkomaalaisia, mutta tänään hän epäileekin tekijöiden tulevan äärioikeiston suunnalta. Valtamedia tietenkin rakastaa tulkintaa, jossa kaikki ikävä voidaan sälyttää "kabaalin äärioikeiston" piikkiin. Onko Katajan mielenmuutoksen taustalla halu saada lehdistön sympatiat vai harhauttaa poliisitutkintaa? Ehkä molempia, mutta totta on ainakin se, että Kataja ei ole pidetty aitojen kansallismielisten keskuudessa.

Yleisesti saatavilla olevien tietojen perusteella Kataja vaikuttaa pollittiselta opportunistilta, joka on aiemmin edustanut SMP:tä ja sosiaalidemokraateja. Hän ei missään mielessä ole aatteellinen kansallismielinen, vaan on toiminut aktiivisesti jopa heitä vastaan. Tunnetuilla keskustelupalstoilla kerrotaan muun muassa Katajan estäneen uskottujen ystäviensä avulla petollisesti kansallismielisen Teemu Torssosen eduskuntavaaliehdokkuuden, koska Torssonen oli rohkeasti tuonut esiin tiettyjen persupiirien väärinkäytöksiä ja huonoa toimintakulttuuria.

Poliittista riidoistaan huolimatta on erittäin epätodennäköistä, että edes "äärioikeistolaiset" kuumakallet valitsisivat poliittisen väkivaltansa kohteeksi niin mitättömän pikkutekijän kuin Katajan. Tämä taas johtaa alkuperäiseen kysymykseen hyökkäyksen tekijöistä. Jopa puheenjohjaja Halla-aho totesi tänään, että "muukin kuin poliittinen motiivi on silti mahdollinen".

Nuo motiivit saattavat löytyä rikollisesta alamaailmasta, sillä Katajalla väitetään olevan petoshistoriaa, johon kuuluu mm. epäily Jämsänkosken työttömien kassan kavaltamisesta. Hänen sanotaan myös haalineen itselleen perusteettomia matkakorvauksia ja yhdistyksen kiinteää omaisuutta kyseenalaisin keinoin. Jos näissä puliveivausväitteissä on perää, se on saattanut synnyttää kostomentaliteettia, joka on sitten realisoitunut viime perjantaina.

Arkinen rikollinen yhteys ei olisi yllätys, sillä Perussuomalaisten kakkos- ja kolmosketjuissa häärii tunnetusti jos jonkinlaista vilunkipeliä harrastavaa SMP-taustaista karvalakkikoijaria. Tässä mielessä persut eivät juurikaan poikkea vallitsevasta poliittisesta luokasta. 

Persujen kunniaksi on tosin huomautettava, että sieltä puuttuvat ne kaikkien suurinta taloudellista vedätystä harjoittavat poliittiset valkokaulusrikolliset, joita Kokoomus, Kepu, Vihreät ja SDP on pullollaan. Tämä taas selittynee sillä, että enimmäkseen maaseudulla ja taajamissa vaikuttavilla divaritason persupoliitikoilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia suuriin vedätyksiin kuin isojen kasvukeskusten sliipatuilla verkostoitujilla. Siksi persupoliitikkojen rikollisuuskin näyttää arkipäiväisen nuhjuiselta ja banaalilta. 

Katajaan kohdistuneessa hyökkäyksessä näyttää olevan mukana sen verran sotkuista pikkurikollisuutta ja ristiriitaisia silminnäkijätodisteita, että paljastuessaan juttu tarjoaa luultavasti vain myötähävettävän puskafarssin, joista persuilla ei ikävä kyllä ole ollut viime aikoina pulaa.



                                                     ********************************* 


TV1, 20.7.2020 klo 18.20, 8 minuuttia

Maailma on tytöille ja naisille parempi paikka kuin ennen, mutta tasa-arvokehitys ottaa koko ajan takapakkia. Mistä tämä johtuu? Vieraana tasa-arvojärjestö UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas. Toimittajana Lena Nelskylä. #8minuuttia. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.


Puhumassa on nuori valkoinen nainen, joka kuuluu kiistämättä maailman etuoikeutetuimpaan, halutuimpaan ja vähiten arvosteltuun ryhmään. Jotkut vain ovat tasa-arvoisempia by nature kuin toiset.


TV1, 20.7.2020 klo 19.00 Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12) 

2/4. Uusi hallinto. Franco julistautui Espanjan suvereeniksi hallitsijaksi ja loi itse oman julkisuuskuvansa. Hän asettui asumaan entisen kuninkaan kesäpalatsiin. Mitä tämä kertoo Francon mielenliikkeistä? (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.


TV1, 20.7.2020 klo 20.00 Hyvissä aikeissa 

2/3 Kallonmittaajat. Hautojen kaivelu sekä alastomien ihmisten mittaus ja kuvaaminen olivat sata vuotta sitten tieteen valtavirtaa. Rotututkimuksella perusteltiin ihmisten eriarvoisuutta. Miten tiedeusko sokaisi tutkijat? (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Ihmislajin geneettisen diversiteetin kiistävä ohjelma on suunnattu rasistisesti vain valkoisia vastaan. Epätieteellistä tasa-arvouskontoa saarnaava sarja on täynnä liberaaleja ennakkoluuloja ja valheita, jotka Yle Watch ottaa luupin alle lähiaikoina.


TV1, 20.2.2020 klo 21.35 Perjantai-dokkari: Lihava ja onnellinen 

Piia Viena haluaa murtaa mielikuvan siitä, ettei lihava voi olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Ohjaaja Ami Assulin. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.

Me elämme selkärangattomuuden ja rumuuden aikaa. Kun ilmiselvistä heikkouksista ja vioista tehdään hyveitä voi tulos olla myös hengenvaarallinen. Ainakin reippaasti ylipainoisille.


TV1, 20.7.2020 klo 22.05 Tulen morsian (12) 3/3.

Noitavainot käyvät yhä julmemmiksi, ja Anna joutuu punnitsemaan tekonsa seurauksia. Kaiken uhalla hän päättää pelastaa viattoman Elinin, ja uhmaa samalla tuomaria tavalla joka ei ole jättämättä jälkiä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 44 min


Miehiä sukupuolena demonisoiva feministinen tv-sarja. Koska tämä on lähtökohta, se on myös täynnä fiktioon puettuja historiallisia valheita. 

Historialliset tosiasiat kertovat, että noitavainoista kärsivät eniten miehet ja naisia tuomittiinkin noitina Suomessa huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Tämä tosiasia ei kuitenkaan häiritse ohjelman tekijöitä, jotka haluavat edistää vain omaa agendaansa.


Yle Teema, 20.7.2020 klo 19.55 Suuret tunteet (7)

1/5. Toimittaja Njål Engesæth tapaa Norjan vihaisimpiin kuuluvia ihmisiä: naisen joka on tappanut isänsä, vihaisen muslimin - sekä lavakoomikko Sigrid Bonde Tusvikin. Miksi vihan tukahduttaminen voi sairastuttaa? Norjalainen dokumenttisarja tunteista. HD 35 min. Linkki ohjelmaan.

Siis hetkinen...eikös viha ole patologinen tunne, josta pitäisi ehdottamasti päästä nyky-yhteiskunnassa eroon? Ovathan yhteiskuntainsinöörit määritelleet ensimerkiksi tietynlaisen erimielisyyden vihaksi, joka on eräissä rikoksissa raskauttava "motiivi". Miksi sitten Ylen esittämässä norjalaisessa dokumenttisarjassa ylistetään vihaa, ja väitetään, että sen tukahduttamienn voi sairastuttaa?

Aivan, kyse onkin ns. paremmasta vihasta (hyväkkäiden oma ilmoitus), jota heikot, kaunaiset ja muut vasemmistolaiset harjoittavat. Kyse on samasta kaunasta, jota Nietzsche kutsui ressentimentiksi, huonompien vihasta parempiaan kohtaan. Punavihreän uussosialismin läpitunkema valtavirtamedia suorastaan kiihottaa sellaiseen, varsinkin jos viha suuntautuu valkoiseen heteromieheen.
Sellainen viha esitetään sankarillisen voimaannuttavana, joka on vieläpä oikeutettua, koska se palvelee Hyvää asiaa, tulevaisuuden planetaarista kommunismia.

maanantai 13. heinäkuuta 2020

YLE KOKI JÄLLEEN VAALITAPPION, NYT PUOLASSA

Nationalismi on voittoisa myös vuonna 2020.

Ylen uutistoimituksen tunnelma on ollut alavireinen sen jälkeen kun Puolan istuva presidentti Andrzej Duda voitti sunnuntaina järjestetyt presidentinvaalit. EU-mielisen keskusta-liberaali Rafał Trzaskowskin puolesta voimakkaasti kampanjoinut Yle elätteli toiveita voiton puolesta vielä viikonloppuna, mutta vaalipäivänä Puolan kansa päättikin äänestää toisin kuin Yle olisi halunnut. Yleisradion ties monesko viime vuosien vaalitappio alkaa olla selvä viesti siitä, etteivät kansat ole halukkaita äänestämään Ylen markkinoimien globalistien puolesta.


Valtion mediamonopolin näkyvin EU-politrukki, pahamaineinen Brysselin morsian Susanna Turunen, sylkee myrkyllistä sappeaan "väärälle voittajalle" tuoreessa mielipidekolumnissaan Puolan presidentti Andrzej Duda voitti jatkokauden täpärästi – pystyykö hän yhdistämään jakautuneen kansan? "Analyysissään" Turunen katsoo etenkin Dudan vaalikampanjan jakaneen maan kahtia, vaikka liberaali Trzaskowski on hyökännyt länsimaisilla rappioarvoillaan aggressiivisesti perinteitä ja kulttuuria ylläpitävää Puolaa vastaan:
Varsovan pormestari tuskin jää kuitenkaan hiljaiseksi. Trzaskowskin nopea nousu laajempaan kansan suosioon antaa oppositiolle varmasti uutta puhtia ajaa muutoksia maan politiikkaan. Vaatimukset avoimemmasta ja liberaalimmasta Puolasta eivät voi kuulua aivan kuuroille korville.
EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen ei edes yritä olla uutisoinneissaan objektiivinen, vaan hän paasaa täysin pidäkkeettä liittovaltioideologiaansa. Tätä varten Ylen johto hänet tehtäväänsä nimittikin. Siksi ei ole myös yllättävää, että Eurooppalainen Suomi ry. valitsi Turusen tänä keväänä ensimmäiseksi Vuoden eurooppalaiseksi Suomessa. Asiasta kertoi Yle uutisessaan Ylen EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen on Suomen ensimmäinen Vuoden eurooppalainen. Jutusta käy ilmi mikä asia on Suomen sijaan lähiten hänen sydäntään:
Susanna Turunen on pitkän linjan EU-toimittaja. Hän työskenteli ensimmäisen kerran Ylen Brysselin-kirjeenvaihtajana vuosina 2007–2012. Sen jälkeen Turunen oli Ylessä EU-erikoistoimittajana, kunnes aloitti jälleen Ylen EU-kirjeenvaihtajana Brysselissä viime syyskuussa.
Edes Euroopan Unionin synnyttämä velkakriisi ja toimettomuus koronaviruksen hoidossa eivät saa Turusta menettämästä luottamustaan EU:n "yhteistyöhön":
– Selkeästi on ollut vaikeuksia löytää yhteistä säveltä siitä, miten tästä selvitään yhdessä eteenpäin. On osoittautunut todeksi, että oikeastaan juuri kukaan ei selviä tästä yksin eteenpäin.
Selkokielellä sanottuna yhdessä eteenpäin meneminen tarkoittaa alistumista pienen epädemokraattisesti valitun Euroopan komission tahtoon. Toisin kuin Turunen uskottelee, eurooppalaista yhteistyötä voidaan tehdä itsenäisten kansakuntien välillä, siihen ei tarvita Brysselissä toimivaa kalergilaista klikkiä, jolla ei ole Euroopan vapaiden kansojen keskuudessa mitään legitimiteettiä. Puolan presidentinvaalien tulos antaakin lisätoivoa kansakuntien Euroopan vahvistumisesta.



                                                        *****************************



TV1, maanantai 13.7.2020 klo 19.00 Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12)

1/4. Valtaannousu. Espanjan verinen sisällissota päättyi Francon ja fasismin voittoon. Demokratia vaihtui yhden miehen hirmuvaltaan, jota tukivat Italia ja Saksa. Jopa puoli miljoonaa ihmistä kuoli taisteluissa ja niitä seuranneissa puhdistuksissa. Espanja ei ollut enää entisensä. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.


Uusintana lähetettävä nelisosainen (!) sarja Espanjan hallitsija Francisco Francosta on korvikehoitoa niille, jotka tarvitsevat viikottaisen Hitler-annoksensa Ylen Historia-ohjelmasarjasta. Samalla median nukkemestarit voivat puolustaa korruptoitunutta nykydemokratiaa asettamalla sen rinnalle 
olkiukkoversion espanjalaisesta autoritaarihallinnosta.


Yle Teema, maanantai 13.7.2020 klo 19.00 Aktivismin aika 1/8.

Voiko aktivismi tehdä elämästä merkityksellistä? Julieta Cederlöf alkoi protestoida lukionsa natsihenkisiä töhryjä vastaan. Hän huomasi, että taistelu rasismia vastaan teki hänen olonsa hyväksi. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 29 min. Linkki ohjelmaan.


Pikkusieluisen tosikkomaisen ruotsalaissarjan tekijät ja haastateltavat uskovat ihan vakavissaan, että sosiaalidemokraattisten valtavirta-arvojen ajaminen olisi muka jotain "aktivismia", ellei peräti kapinallisuutta "systeemiä vastaan". Harvoin sitä tuleekaan nähtyä tällä tavoin järjestelmälle uskollista konformismia kuin tässä sarjassa.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa esitelty Julieta Cederlöf on värillinen muukalainen, jolla on selvä etninen intressi käydä valtion ja koulun avulla sotaa ruotsalaisia kansallismielisiä eli "natseja" vastaan. Jaksossa esitetyt puheet itsekkyyden tuomitsemista ovat koomisia kun tietää Cedelöfin ajavan oman etnisen ryhmänsä etua samalla kun siivestää ruotsalaisten kustannuksella.

Cederlöfin "aktivismin" taustalla on äärivasemmistolaisten ja nationalistien välinen joukkotappelu Kärrtorpin asemalla joulukuussa 2013. Suomessakin asiasta kerrottiin valheellisiin ruotsalaislähteisiin vedoten rähinän puukottajan olleen "natsi", vaikka tekijä oli tunnettu äärivasemmistolainen vankilakundi. Mediavalhe oli sarjassaan niin törkeä, että jopa Julkisen Sanan Neuvosto antoi MTV3:lle virheellisestä uutisoinnistaan langettavan päätöksen toukokuussa 2014. Ruotsin propagandatiiviillä valtamedialla ei tällaista vaaraa ole ollut, vaan siellä valheet elävät edelleen omaa elämäänsä virallisena totuutena.


TV1, maanantai 13.7.2020 klo 21.35 Perjantai-dokkari: Btw, mä en oo tyttö

12-vuotias Mesi, 14-vuotias Mika ja 5-vuotiaan Neean vanhemmat kertovat translapsen elämästä. Ohjaaja Sean Ricks. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan (vain suorana).


Jo lapsille syötetty pähkähullu trans-ideologia on sitten valtavirtaa Ylessäkin. 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

TAIKAUSKO TASA-ARVOTOTEEMIIN LASKEE INSTITUUTIOIDEN KUTEN YLIOPISTON JA ARMEIJAN TASOA


Länsimaisen kulttuurin ennennäkemättömän nopeaa alasajoa todistaa kenties parhaiten kyseenalaistamattoman tasa-arvokultin tunkeutuminen lähes kaikkiin yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin. Harmittomimmillaan tasa-arvoilveily tuottaa viihdyttävää tahatonta komiikkaa kuten oksymoroni naispappeus
. Pahimmillaan se uhkaa kansakunnan keskeisten instituutioiden toimintakykyä. 

Esimerkiksi naisten vapaaehtoinen osallistuminen armeijaan on keventänyt taistelukoulutusta. Tämä voi olla kohtalokasta tosipaikan tullessa. Lukuisten tutkimusten perusteella on tiedetty jo pitkään, että naisten kuolemisella rintamalla on demoralisoiva vaikutus miessotilaisiin. Siksi monet rationaalisesti toimivat maat eivät suostukaan päästämään naisia armeijoihinsa. 

Naisten läsnäolo heikentää myös taisteluryhmien koheesiota, synnyttää ylimääräistä sukupuolista jännitettä ja mustasukkaisuutta. Vaikka tämä kaikki tiedetään, monessä länsimaissa armeijan ydintehtävää tärkeämmäksi on nostettu sukupuolten "yhdenvertaisuus". Toisin sanoen järjetön tasa-arvoideologia ylittää armeijan perimmäisen tarkoituksen eli olla mahdollisimman tehokas taistelutilanteessa, jotta kansankunnan olemassaoloa uhkaava vihollinen lyötäisiin.

Vallitseva tasa-arvoteatteri vaikuttaa pitkällä tähtäimellä myös kansakuntien menestykseen. Voi vain kysyä, miksi eurooppalaisten yliopistojen taso on laskenut kansainvälisessä vertailussa. Eräs vastaus löytyy Ylen jutusta Pätevyys ratkaisee, mutta sukupuolellakin on väliä – suurin osa Suomen yliopistoista harjoittaa positiivista erityiskohtelua rekrytoinnissa. Uutisjutun johdannossa punavihreä toimittajapoika Eero Mäntymaa tuskin edes ymmärtää kirjoittavansa palturia:

Jos tarjolla on kaksi tasavahvaa hakijaa, yliopistot voivat suosia vähemmistöryhmään kuuluvaa. Usein se on nainen.
Väestötilastojen mukaan jokaista naista kohti Suomessa on 0,97 miestä. Toimittaja ja punaiset yliopistot kuitenkin viittaavat kintaalla tälle tosiasialle luokittelemalla naiset vähemmistöryhmäksi. Nurinkurinen vähemmistöajattelu on erityisen räikeää yliopistossa, joiden opiskelijoista on naisia normaaliin sukupuolijakaumaan verrattuna huomattavasti enemmän kuin miehiä.

Suomalaisten ja muiden eurooppalaisten yliopistojen positiivisessa syrjinnässä olennaista ei ole eri sukupuolten kyvyt sinänsä, vaan se, että virkaan ei valita välttämättä pätevintä. Aalto-yliopistossa toimitaan sentään klassisen meritokratian mukaan ja virkaan valitaan vain paras:
Myöskään Aalto-yliopisto Helsingissä ei ota valintatilanteessa sukupuolta huomioon. 
– Olemme käyneet keskustelua siitä. Lähdemme kuitenkin siitä, että palkkaamme parhaat, sanoo Aalto-yilopiston henkilöstöjohtaja Riitta Silvennoinen.
Yliopistojen pätevyysvaatimuksissa on joustettu lähinnä humanistisilla aloilla, joten kansakunnan tulevaisuuden kannalta tilanne ei ehkä olekaan niin paha kuin se Ylen jutun perusteella näyttää. Ongelmaksi se muuttuu vasta sitten, kun miesvaltaisissa matemaattissa aineissa ja insinööritieteissä aletaan virkoihin nimittää naisia vain sukupuolensa vuoksi. Vaara on todellinen, sillä vauhtiin päästessään tasa-arvohulluus voi levitä kaikkialle.

Yhdysvalloista lähtöisin oleva Affirmative Action (positiivinen syrjintä) koskee lähinnä yliopistoihin pyrkiviä mustia opiskelijoita. Kyvykkäämpien syrjinnän vuoksi syntynyt haitta näkyy opiskelija-aineksessa. Tosin rapakon takana haitta on jäänyt pahimpia kauhuskenaarioita pienemmäksi, koska mustat eivät 
ymmärrettävistä syistä juuri hakeudu ratkaiseville matemaattis-luonnontietellisille aloille. Sen ovat vallanneet itäaasialaiset, jotka ovatkin tuoneet Yhdysvalloille tervetullutta aivovoimaa sen yliopistoihin. Onneksi Suomen yliopistoissa rotu-ongelma puuttuu toistaiseksi kokonaan, jonka vuoksi tänne kopioitu "positiivinen syrjintä" (syrjityksi tullut tuskin pitää asiaa positiivisena) koskee vain sukupuolta.




                                                        ****************************


Yle TV2, keskiviikko 8.7.2017 klo 21:00. Kätilö (K16)

Helena, Vikasilmäksi haukuttu, rakastuu SS-mieheen Lapin sodan kynnyksellä. Antti J. Jokisen elokuva Katja Ketun romaanista. N: Krista Kosonen, Lauri Tilkanen, Pirkka-Pekka Petelius, Tommi Korpela. Suomi 2015. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 53 min 

Yle Watch arvioi tämän uusintana näytettävän elokuvan 11.12.2017. Sieltä arvio kokonaisuudessaan:
Jostain syystä toisen maailmansodan natsit ovat viime vuosina kuumottaneet maamme feministisiä ja vasemmistolaisia naiskirjailijoita. Luultavasti syynä tähän on helppo moralismi, vaikka romaanien sekavalla monikerroksellisuudella sitä yritetäänkin peittää. 
Pohjoisen feministiraivottarena tunnetun Katja Ketun romaanista tehty natsieksploitaatio Kätilö on juuri sellainen fantasia kuin elokuvaviihteen hyväkkäiltä saattaa näinä aikoina odottaa. Sekä Ketun romaani että elokuva sisältää häikäilemätöntä historian uudelleen tulkintaa, jossa totuudesta ei juurikaan välitetä. Tiedostava punaliberaali saattaa olla perillä elokuvan historiallisista erivapauksista, mutta hyväksyy tunnetasolla silti mitä tahansa, sillä ovathan kyseessä sentään arkkidemoneiksi nostetut natsit. Tällöin mikä tahansa voi olla periaatteessa mahdollista. Paitsi että ei ole. 
Elokuvassa kuvataan saksalaisten Lapissa pitämiä sotavankileirejä, joissa tehtiin mengelemäisiä ihmiskokeita. Virallinen historia ei tällaista tietenkään tunne, mutta hollywoodilaisella mindfuck-metodilla tällaista ajatetaan kursailematta katsojan tajuntaan. Kuullaanpa elokuvassa tuttua vetistelevää mustalaisviuluakin, joka johdattaa ehdollistetun katsojan kuviin, joita on viljelty holokaustidokumenteissa runsaasti. 
Oma lukunsa rainassa on Helenan ja SS-mies Johanneksen suhde. Oikeastaan juuri se paljastaa mikä tasa-arvon nimeen vannovissa feministeissä natseissa kiehtoo. Siinä alkavat kummasti korkeaposkisen maatiaistytön polvet heikottamaan, kun he ajattelevat komeaa SS-herrasmiestä, tuota brutaalin ylivertaista valloittajatyyppiä. Ehkä Katja Ketun romaanin Kätilö taustalla ei olekaan poliittinen vaan tukahdettu seksuaalinen motiivi.