maanantai 18. lokakuuta 2021

MASENTAVAN PELLEMAAILMAN UUTISIA


Aikamme sairaalloisesta yliherkkyydestä kertovat ulostulot ovat viime aikoina täyttäneet maamme uutistarjontaa. Nämä poliittista korrektiutta, valkoista syyllisyyttä ja woke-tietoisuutta lietsovat uutiset kertovat osaltaan millaiseen pellemaailmaan olemme soljahtaneet sitä itsekään huomaamatta. 

Median omassa kuplassa vinkulelujen närkästymiset on otettu kuolemanvakavina kysymyksinä, mutta vähänkään objektiivisesti tarkasteltuna tuo kaikki loiskiehunta näyttää epäolennaiselta korviketoiminnalta, jota ei voi ottaa missään suhteessa vakavasti. Sosiaalisen median pienet mutta aktiiviset painostusryhmät ovat kuitenkin saaneet nostettua näennäisongelmia pintaan, koska nykyinen valtamedian toimittajakunta on usein näiden "aktivistien" kavereita ja ajatusmaailmaltaan samoilla linjoilla. Ikävä kyllä suuri yleisö ei osoita juuri mitään vastareaktiota tälle läntistä kulttuuria itseruoskivalle poliittiselle korrektiudelle, jonka vuoksi pienten äärivasemmistolaisten opiskelijaklikkien houreista on tullut kultuurissamme valtavirtaa. 

Yle Watch esittelee seuraavaksi muutamia tuoreita "uutisia", jotka ovat oireita taudista, joka on kalvamassa koko läntisen sivilisaation itsekunnioituksen kuiviin. Tuorein tapaus on Iltalehden kertoma mukakohu Afrikan tähti -pelillä larpanneista opiskelijoista. Uutisessa Rasismikohu Helsingin yliopistossa – riistoleikkejä ja Afrikan tähti -vitsailua: ”Olen sanaton” kerrotaan Saksasta tulleen mustan vaihto-opiskelijan pitäneen Afrikan tähteä "rasistisena", jonka seurauksena säikähtäneet maantiedon opiskelijat tuomitsivat pelin kokonaan. Sillä ei ollut merkitystä opiskelijoille, että mustan naisen Instagramissa esittämät väitteet olivat perusteettomia. 

Samaisessa uutisessa eräs Helsingin yliopiston professori kommentoi, "ettei peli kerro kolonialismista, timantteja ei oteta mukaan eivätkä pelin häviäjät päädy orjiksi", mutta näillä huomioilla ei ollut merkitystä kun vastassa oli mustan naisen sana. Intersektionaalisen feminismin naisittamissa opiskelijärjestöissä mustan naisen syyttäminen valehtelusta on jo ajatuksenakin mahdoton, koska se olisi jollakin tapaa osoitus rasismista. Tapaus osoittaa, etteivät yliopistot ole enää vapaan ajattelun turvasatamia, vaan uusmarxilaisia koulutuskeskuksia ja pelleopistoja, joissa on vallalla Kiinan kulttuurivallankumouksen metodit. 

Läpikotaisin punamädätetty yliopisto marssii tunnetusti länsimaisen hulluuden kärkijoukossa, josta hyvänä esimerkkinä on Ylen uutinen Osa opiskelijoista halusi yliopiston vessoista sukupuolineutraaleja, mutta toiset vastustivat: nyt vessoja on neljänlaisia, ja tutkijasta määrä on hyväTähän ei ole mitään kommentoivaa, sillä jo itse otsikko tiivistää kaiken mitä yliopistoissa on nykyään meneillään. Sen verran tähän voi lisätä, että kun lännessä operoidaan suurella intensiteetillä itse luotujen epäolennaisten ongelmien parissa, todelliset viholliset niin sisällä kuin ulkona voivat tehdä rauhassa tuhotöitään. 

Toinen Ylen juttu raportoi perinteisen tiernapoika-tradition muutoksesta, jota on ajanut ajan hermolla oleva Tiernasäätiö. Uutisessa Tiernapoikien kasvojen mustaaminen kiellettiin, jotta perinne voi jatkua – osa kritisoi muutosta, asiantuntijasta esitykseen olisi pitänyt puuttua aiemmin mustien aisankannattajaksi ryhtynyt säätiö vaatii, "ettei Murjaanien kuninkaan kasvoja saa maalata enää mustaksi, sillä se on liitetty rasistiseen blackface-toimintaan". Blackface tarkoittaa sitä, kun valkoinen maalaa kasvonsa tummaksi ja esittää mustaa. Kuvaavaa on, että Tiernasäätiön päätöksen taustalla on mateleva mielistely ulkomaalaisten närkästyjien edessä:

– Esimerkiksi Oulussa asuvat britit ja hollantilaiset ovat ihmetelleet, miten kasvojen maalaaminen mustaksi voi olla täällä ok, vaikka Suomi muuten on edistyksellinen.

Itseään edistykselliseksi kutsuvaa väkeä ei kuitenkaan häiritse yhtään se, että mustat voivat elokuvissa näytellä historiallisia valkoisia hahmoja. Eurooppalaisen kulttuurin ja identiteetin vääristelyä ei nähdäkään näissä piireissä tuomittavana, vaan päinvastoin kannattettavana projektina, koska sillä voidaan progandisesti oikeuttaa nykyinen maahanmuttoivaasio ja monikulttuuri.  

Rotu- ja kulttuurikysymyksen haltuunoton ohella liberaaleiksi naamoituneiden kulttuurimarxilaisten toinen rintamalinja löytyy niin ikään valkoisen populaation säilymiseen vaikuttavasta asiasta. Homoseksuaalisuuden ja häiriintyneen transsukupuolisuuden valtavirtaistaminen on ollut uusvasemmiston tavoite jo pitkään, mutta vasta kun suurkapitalistit ovat astuneet samaan kelkkaan, tuhoisaa propagandaa on voitu alkaa toteuttaa isolla volyymilla. Tästä epäpyhästä allianssista kertoo Ylen uutinen  Uusi Superman on biseksuaali – "Taas yksi valkoinen heterosankari olisi ollut hukattu tilaisuus".

DC Universe kertoo saaneensa pääosin myönteistä palautetta.  

– Ihmiset kertovat ensi kertaa nähneensä itsensä Supermanina, mikä on sellaista, mitä he eivät aiemmin pitäneet mahdollisena, Taylor kertoo.  

– Toivon, ettei tällainen muutaman vuoden päästä enää nousisi otsikoihin. Toivon, ettei tämä trendaisi Twitterissä, Taylor pohtii.  Jon Kent seuraa supersankarina aikaansa. 

Uudessa albumissa hän on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja pakolaisista.

Pellemaailmassa noloa hyvesignalointia on vaikea edes parodisoida, jonka vuoksi Pahkasikakin lopetti ilmestymisensä jo vuonna 2000. Se, että sodomiittinen Teräsmies on uudessa albumissaan "huolissaan ilmastonmuutoksesta ja pakolaisista", on jo niin kliseistä muotiaatteiden seuraamista, että vanhassa maailmassa se näyttäisi liberaalihyväkkäiden parodisoinnilta. 

Tällä haavaa ei ole näköpiirissä mitään vakavasti otettavaa vastavoimaa, joka näyttäisi suurelle yleisöllä tämän ilveilyn oikeanlaisessa valossa. Sitä vastoin kulttuurin lapsellistumista suosivalla punaliberaalilla hegemonialla ei ole aikomustakaan itsekritiikkiin ainakaan näissä olosuhteissa. Vasta siten kun talousukupla puhkeaa ja vääjämätön taistelu elämisen perusedellytyksistä on  arkipäivää, kulttuurin parasiitti-ilmiöt ja niitä edistäneet ihmiset poistuvat kartalta kuin itsestään.

torstai 14. lokakuuta 2021

KORONAAN VÄSYTETYT KANSALAISET SUOSTUVAT MUKISEMATTA HEITÄ KONTROLLOIVALLE KORONAPASSILLE

Kaikki eduskuntapuolueet kannattava koronapassin käyttöönottoa.


Suomalaisille ja muille eurooppalaisille luvattiin ensimmäisten rokotteiden tultua yhteiskunnan avautuvan. Nyt puhutaan jo kolmannesta rokotteesta eikä elämä ole vieläkään palautunut normaaliksi. Kolmaskaan rokotekerta ei jääne viimeiseksi, vaan edessä on loputun roketerumba. Yhteiskunnan toimivuuden sujuvoittamiseksi "ratkaisuksi" on esitetty koronapassia, jota lobattiin jo ennen ensimmäisen rokotteen tultua markkinoille. 

Ilman sen kummempaa salaliittoteoretisointia näyttää siltä, että kansalaisten kontrollointiin hyväksi välineeksi havaittua koronapassia on suunniteltu EU:n ja Maailman talousfoorumin käytävillä jo pitkään. Edetään vaihe vaiheelta. Nyt on sopiva aika siirtyä koronapassiin, koska kansalaiset alkavat olla jo väsyneitä jatkuviin rajoituksiin. He ovat valmiita alistumaan seurantaan ja kontrolliin, kunhan vain saavat elää elämää, joka muistuttaa pinnallisesti aikaa ennen koronaa.

Uutiset ovat kertoneet päivittäin, kuinka Suomi on siirtymässä pikavauhtia koronapassin käyttöönottamiselle. Koska EU:n agendalle lojaali perustuslakivaliokuntakaan ei vastusta hanketta, koronapassi tultaneen ottamaan käyttöön jo ensi lauantaina. Lammasmaisilta kansalaisilta ei ole odotettavissa joukkomielensosoituksia eikä yksikään median sertifioima mielipidevaikuttaja ole kritikoinut hallituksen totalitarismin ensiaskeleelta kaikuvaa päätöstä. Ylen uutisessa Missä ja keneltä koronapassia vaaditaan? Tässä tärkeimmät tiedot koronapassista, jonka on tarkoitus tulla voimaan lauantaina vain todetaan, mitä muutoksia kansalaisille on tulossa:

Koronapassia voidaan vaatia ensinnäkin baareissa, yökerhoissa ja ruokaravintoloissa.

Yleisötilaisuuksissa passia voidaan edellyttää esimerkiksi teattereissa, messuilla ja konserteissa. Sama koskee museoita, taidenäyttelyitä ja vastaavia kulttuuritiloja.

Liikuntapaikoista passia voivat vaatia esimerkiksi kuntosalit, ryhmäliikuntatilat ja muut sisäliikuntapaikat sekä lasten sisäleikkipuistot. Listaan lukeutuvat myös uimahallit ja kylpylät.  Passia voivat lisäksi vaatia asiakkailtaan esimerkiksi sisätiloissa olevat eläintarhat tai huvipuistot.

Koronapassin edellytyksenä on joko saatu rokotesuoja, 72 tunnin sisällä saatu negatiivinen koronatesti tai todistus sairastetusta koronataudista.

Rationaalisesti ajateluna päätös on outo, sillä Suomi on jo lähellä 80%:in rokotekattavuuden rajaa, jonka pitäisi tarkoittaa ryhmäsuojan saavuttamista ja taudin etenemisen loppumista. Mihin enää tarvitaan rokotepassia? Ehkä siihen, että koronapassi on erinomainen väline kansalaisten kontrolliin ja sosiaaliseen luottoluokitukseen. Voidaan kysyä, miten tämä eroaa paheksutusta Kiinan mallista, semminkin kun koronapassista tehdään todennäköisesti vaivihkaa pysyvä järjestelmä. 

Koronan hallinnan kannnalta digitaalinen koronapassi on täysin turha lisä, koska jo nyt koronorokotteesta saatu todistus ajaa saman asian. Koronapassin ainoa lisäarvo on sen kontrollimahdollisuudesta, josta hyötyy vain globalistinen eliitti, joille on tärkeää hallita ihmismassoja toivottuun suuntaan. Tästä on jo näyttöä Maailman talousfoorumin johtajan Klaus  Schwabin markkinoimasta talousjärjestelmän ja infrastruktuurin "suuresta nollauksesta" (The Great reset), jota on pyritty nopeuttamaan koronan varjolla

Espoon kaupunginvaltuutettu Jiri Keronen (ps) on harvoja poliitikkoja, joka on kyseenalaistanut koronapassin mielekkyyden. Hän kirjoittaa Facebook-sivullaan 3.10.2021 uuden kontrollivälineen haitoista tavalliselle kansalaiselle:

Hyötyjen sijasta koronapassista seuraa kuitenkin paljon ylimääräistä pahaa. Ensinnäkin se tulee maksamaan aivan älyttömästi ja vuotamaan kuin seula, koska sen valmistaminen annetaan sataprosenttisen varmasti jollekin Tiedolle tai vastaavalle höpölafkalle. Luultavasti sen avulla voidaan seurata ihmisen liikkumista eri tapahtumissa ja paikoissa, mitä luonnollisesti tullaan perustelemaan jollain epidemian jäljittämisellä tai vastaavalla ja vannotaan, että ei varmasti käytetä mihinkään muuhun. Sitten myöhemmin päätetään, että voidaan sitä nyt vähän käyttää muihinkin asioihin. Juuri tällä tavalla kävi normaalin passin tietojenkin kanssa.

Ensimmäiset askeleet kansalaisten tiukemmalle kaitsemiselle tulevat Italiasta. Yle uutisten verkkosivuilta löytyy juttu Analyysi: Koronapassi tai ulos työpaikalta – Italia pakottaa työntekijät rokottautumaan, seuraako muu Eurooppa perässä?, jossa toimittaja Sara Rigatelli kertoo mitä valtavia mullistuksia koronapassin laajennetut käyttövaatimukset yhteiskunnassa synnyttävät. Väärällä tavalla auktoriteettiuskoiset suomalaiset eivät ryntäisi koskaan suurin joukoin kaduille vastustamaan heidän päänmenokseen tehtyä lakialoitetta. Tähän suomalaisvihamielinen järjestelmä luottaa edelleen. Mutta Italiassa on toisin, sillä siellä kansalaiset eivät ole tyytyneet puimaan nyrkkejään vain tv-ruudun edessä:  

Roomassa nähtiin viikonloppuna hurjistuneita mielenosoituksia. Vaikka niissä oli mukana äärioikeistolaisia ryhmiä lietsomassa väkivaltaa, jännitteet Italiassa kasvavat aidosti.

Ylen analyysin mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole toistaiseksi asettunut koronapassin ja  pakkorokotusten esteeksi.  Miksipä olisikaan, onhan ihmisoikeustuomiostuin osa globalistien apparaattia, jolla pyritään kaikin keinoin kumoamaan kansallista itsemääräysvaltaa. Juttuun haastatelu pahamaineinen ex-kommunisti, ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin, sanoo kieli keskellä suuta, että  "Italia on tärkeä laboratorio, joka antaa tosiasiapohjaista tietoa siitä, mitkä toimet purevat". Systeemin mieheltä ei voi oikein muunlaista lausuntoa odottaakaan. 

Huolestuttavinta jutussa on Italian poliittisen järjestelmän yksimielisyys koronapassin käyttöönottamisesta. Ilmiö on tuttu myös täällä Suomessa, jossa Perussuomalainen valeoppositio on kannattanut täysin rinnoin jopa ankarampia koronarajoitteita kuin hallitus:

Italian riitaisat poliittiset ryhmät ovat olleet hämmästyttävän tiiviinä rintamana koronapassin takana. Myös oikeistopopulistit äänestivät lopulta sen puolesta.

Jäävätkö kriittiset kansalaiset lopulta yksin hajanaiseksi joukkioksi, jolla ei ole aitoja edusmiehiä läntisessä poliittisessa järjestelmässä? Vai voisiko eri Euroopan maissa syntyä kaikein kurjistamisen paineessa vihdoin riippumaton oppositio kuten DDR:ssä 1989, jolloin koko korruptoitunut poliittinen järjestelmä pyyhkäistiin sivuun?



torstai 7. lokakuuta 2021

VALTAMEDIA TUOMITSEE KATOLISEN KIRKON, VAIKKA SYYLLISIÄ OVAT SAALISTAVAT HOMOPEDOFIILIT


Tällä viikolla maailmalla on kohistu ranskalaisen tutkintakomission raportista, jonka mukaan 
katolisen kirkon papit käyttivät seksuaalisesti hyväkseen satoja tuhansia alaikäisiä lapsia vuosikymmenien ajan . Asiasta on kertonut näyttävästi myös Ylen uutiset esimerkiksi jutussaan Ranskan katolisen kirkon papit hyväksikäyttivät satoja tuhansia alaikäisiä ja kirkko peitteli jäljet, kertoo tuore raportti:
Ainakin 216 000 alaikäistä on joutunut hyväksikäytön uhriksi Ranskan katolisen kirkon piirissä kuluneen reilun 70 vuoden aikana, käy ilmi tuoreesta raportista.  Kaksi ja puoli vuotta kestäneen tutkinnan loppuraportti julkaistiin tänään tiistaina. Sen teki kirkosta riippumaton komissio.
(...) Kun mukaan luetaan myös hyväksikäyttö kirkon maallikkojäsenten taholta, muun muassa katolisten koulujen opettajien, hyväksikäytettyjen lasten määrä nousee arviolta noin 330 000:een. 

Uutisessa kerrotaan vain ohimennen, että 2 500 -sivuisen raportin mukaan "suuri ennemmistö" hyväksikäytetyistä on ollut esimurrosikäisiä poikia. Lgbt-myönteiselle medialle tämä on kiusallista, sillä käytännössä raportti kertoo katolisen kirkon pedofiilien olevan homoja. Siksi syytökset onkin kohdistettu kirkon instituutioon, eikä homoseksuaalien saalistavaan elämäntapaan:

Asiaa selvittämään määrätyn tutkintakomission puheenjohtaja Jean-Marc Sauvé sanoi raportin julkistamistilaisuudessa, että katolinen kirkko osoitti vuosikymmenten ajan täydellistä välinpitämättömyyttä uhreja kohtaan,
Vasemmistoliberaalien toimittajien pedofiilia-narraatio rakentuu lähinnä kulttuurimarxilaisesta hierarkiakritiikistä, jossa kirkkoinstituution oletetaan synnyttävän pahaa Deus ex machina, vaikka tosiasiassa perverssit käyttävät hyväkseen kirkkoa toteuttaessaan sairaita nautintojaan. Tutkintakomission raportissa jää nimittäin sanomatta, että kirkolliselle alalle hakeutuneet homopedofiilit ovat tuskin lainkaan kiinnostuneita hegellisistä kysymyksistä, vaan näkevät ammatissaan vain mahdollisuuden saalistaa vapaasti pikkupoikia. Jos joku muu ammattiala soisi yhtäläisen mahdollisuuden hyväksikäyttöön kuulisimme pedofiiliskandaaleja siitä. 

Pedofiilikohujen valtavirtauutisoinnissa on tyypillistä, että se keskittyy lähes pelkästään länsimaihin ja etenkin katoliseen kirkkoon. Pahoja asioita tapahtuu myös muslimien ja juutalaisten keskuudessa, mutta tiedotusvälineet pidättäytyvät kertomasta niistä, koska tapaukset antaisivat "vääränlaisen kuvan" näistä rauhanuskonnoista. Esimerkiksi koko Suomen valtamedia on ollut täysin hiljaa juutalaislahkoissa paljastuneista lukuisista lapsenraiskauksista, koska niistä kertominen ei sovi valkoisia (kristittyjä) syyllistävään suureen kertomukseen.

Voidaan myös perustellusti kysyä, mikä rooli kirkon homopedofiliassa on uusmarxilaisilla troijan hevosilla, jotka ovat levittäytyneet papistoon aina vain suurempina määrinä. Viime vuosikymmeninä sekä katolinen että protestanttinen kirkko ovat  tunnetusti solutettu maallisia teemoja ajavilla punavihreillä, joille on aina ollut tärkeää "seksuaalinen suvaitsevaisuus". Niitetäänkö Ranskan pedofiiliskandaalissa nyt tätä mätää satoa?

Suomessa asiasta käyty julkinen keskustelu noudattaa odotettua kaavaa. Otetaan esimerkiksi vaikka punaliberaaleille agitaattoreille varattu Yle Radio Suomen Pyöreä pöytä -keskusteluohjelma. Sen viimeisimmässä lähetyksessä Katolinen kirkko pitäisi lakkauttaa! Facebookin tilalle reilun kaupan sosiaalinen media! Olemme rokottamattomien panttivankeja! samanmielinen kesustelurinki päätyy vanhassa kunnon bolshevikkihengessä lakkauttamaan kirkkoinstituution. Vaatimuksen ehdottajana oli kukapa muu kuin femikommunisti Kaarina Hazard, joka ei näe syyllisiä lgbt-kulttuurikenttään kuuluvissa homopedofiileissä, vaan ainoastaan instituutiossa, jossa rikokset ovat tapahtuneet.  

2000-luvun sosialistiutopistien harhauttavassa retoriikassa toistuu puhe aidan seipäistä eikä itse aidasta; he sättivät kirkkoa, vaikka pitäisi tuomita degeneraatit, jotka ovat ryhtyneet papeiksi vain patologiset mielihalut mielessään. Terveen suoraselkäisessä yhteiskunnassa taas katsotaan, ettei pedofilian törkeintä muotoa homopedofiliaa saada kitkettyä, ellei pelotevaikutteena ole koko homoseksuaalisen saalistavan elämäntavan uudelleen kriminalisoiminen.

tiistai 21. syyskuuta 2021

YLE MARSSITTAA NYT ROTUMUUKALAISIA VINKUMAAN OLEMATTOMASTA SUOMALAISTEN RASISMISTA


Kuka hyötyy jatkuvasta rasismijankutuksesta, joka on suunnattu rasistisesti vain valkoisia vastaan? Vastaus on helppo: puolueellisen puheen ylläpitämisestä hyötyvät ne, jotka vihaavat historiallista Suomea ja haluavat eliminoida tietyllä aikajänteellä maan luoneen etnisen perustan. Ja tämä kaikki jonkun utooppisen maailmanvaltion ja  "paremman maailman" vuoksi.

Valtamediaa seuraamalla huomaa hyvin monenkirjavan väen politisoivan rasismia oman viiteryhmänsä eduksi, mutta yhteistä heille kaikille on suomalaisvihamielisyys ja kiittämättömyys maatamme kohtaan. Puhujasta riippuen valkoisiin kohdistettua psykologista rasismikorttia käytetään eri syistä. Esimerkiksi maamme globalistiset talousvaikuttajat syyttävät suomalaisia kollektiivisesta rasismista silloin, kun osassa kansaa ilmenee vastustusta halpatyövoiman tuonnille ja kansallista yhtenäisyyttä hajottavalle turvapaikkaturismille. 

Kaikkein näkyvimpiä rasismista kitisijöitä ovat luultavasti kulttuurialan ja ihmistieteiden vasemmistolaiset vaikuttajat, jotka ovat löytävinään valkoista rasismia mitä mielikuvituksellisimmista asioista. Heidän rasisminvastaisuuteensa kääritty rotuviha kohdistuu pääasiassa tavallisiin suomalaisiin, jotka eivät ole välittömästi taipuneet Yhdysvaltojen itä- ja länsirannikoilla kehitettyihin hullunkurisiin muotiaatteisiin. Tämä melko varakas hyvesignaloiva luokka saarnaa myös mielellään monikulttuuria, mutta eivät tietenkään itse halua asua rikastetulla alueella ja panevat lapsensakin mieluiten tasokkaisiin valkoisiin kouluihin. 

Kun media nostaa yksipuolisen tarkoitushakuisesti puheeksi rasismin, se on alkanut haastatella myös entistä enemmän tänne päästettyjä rotumuukalaisia. Suuntaus on voimistuva niin kauan kun poliittinen viides kolonna tervetoivottaa maahamme kutsumattomia vieraita. Politisoituneissa pseudotieteissä näitä uuskolonialisteja kutsutaan "rodullistetuiksi ruskeiksi ihmisiksi", jotta yhteiskunnallinen vapaamatkustajuus voitaisiin selittää sorroksi. Heistä äännekkäimmät ja nokkelimmat ovat pääseet julkisuuteen valittamaan kuvittelemastaan rasismista jopa siinä määrin, että eräille siitä on tullut yksi tulonhankintamuoto.

Tästä tunnetuin tapaus lienee somalialaissyntyinen muslimifeministi (sic) Maryan Abdulkarimjonka ainoa missio maailmassa näyttää olevan kiittämätön haistattelu suomalaisille ja suomalaisuudelle. Valtamediassa näitä toteemin asemaan nostettuja suomalaisvihamielisiä rasisteja pidetään kuitenkin aitoina suomalaisina, koska he sattuvat tallustelemaan Suomen maaperällä. 

Monesti rotumuukalaisten "suomalaisuuden" korostaminen saa tiedotusvälineissä koomisia piirteitä kuten mustan naiskoripalloilija Awak Kuierin tapauksessa. Varsinkin Yle jaksoi muistuttaa jatkuvasti Kuierin "suomalaisuudesta". Tällaisen kielipelin lähtökohtana ei ole enempää eikä vähempää kuin median ja sen sidosryhmien genosidaalinen rasismi suomalaista alkuperäisväestöä vastaan. 

Yhdysvalloissa juutalaisten kiistämättömästi hallitsemassa mediassa mustia on nostettu vuosikausia julkisuuteen pääasiassa urheilun ja halpahintaisen viihteen saralla. Koska mustat eivät tunnetusti juhli tieteen Nobel-palkinnoilla, viihdemaailman tähdiksi korottamalla heistä yritetään tehdä menestyjiä edes jossain. Edellä mainitun koripallon lisäksi tämä ilmiö näkyy Suomessa myös valitettavan suositussa rap-musiikissa. Primitiivisenä puhelauluna tunnetun rapin mustia juuria on viime aikoina korostettu myös täällä. Yle on esitellyt jo monta Suomessa pesivää mustaa räppääjää, mutta toisin kuin musiikkilehdissä, pääteemana ei ole ollut räpin monotoninen papatus, vaan "artistien" suomalaisvastaiset puheenvuorot.

Viimeksi eilen Yle kertoi verkkosivuillaan ja tv-uutisissaan mulattitaustaisesta naisräppääjästä nimeltä Yeboyah. Verkkosivujen jutussa Yeboyah kritisoi n-sanan käyttöä räpissä, sitten sähköposti täyttyi vihasta – "Työmahdollisuuksia menettää, kun vähemmistön edustajana puhuu näistä asioista" räppääjän oikean nimen kerrotaan olevan Rebekka Kuukka. Hänen äitinsä on monikulttuuria julistava kuvataitelija Raakel Kuukka ja isä ghanalainen, josta ei löydy ainakaan Internetissä mitään mainintoja. Monien länsimaissa asuvien mustien miesten tapaan hän otti luultavasti ajat sitten hatkat perheellisistä vastuista. 

Kuvataitelija Raakel Kuukka.

Joka tapauksessa provosoivalla parinvalinnallaan Raakel Kuukka on iskostanut tyttäreensä sukupuolinarsistisen feminismin ja rotupreferenssin, jossa syntipukin rooliin saa valkoinen mies. Vaikka Yeboayhilla on Suomessa moninkertaisesti paremmat oltavat kuin isänsä kotimaassa, hän ei moiti afrikkalaisten saamattomuutta ja vastuuttomuutta, vaan projisoi kaunansa suomalaisiin.

Jo jutun otsikko on peilikuva todellisuudesta: nimittäin oikeassa elämässä työpaikkansa menettää todennäköisimmin, jos uskaltaa kannattaa suomalaisten etnistä etua ja kertoa värillisten suomalaisiin kohdistamasta rotuprofiloidusta väkivallasta. Silti lyriikoissaan Yeboyah näkee ylitse muiden ongelmana mustiin satunnaisesti kohdistetut rasistiset sanat ja heitot:

"Palottelen sut kirveel mun takaboxiin

joku huutaa mulle Hakaniemen toril.  

Jengi kattoo maahan ja kävelee mun ohi."  

Näin Yeboyah riimittelee omakohtaisista kokemuksistaan kappaleella Mitä tarviit (2021).  Räppärin mukaan hän haluaa herättää keskustelua siitä, että rasismi koskettaa meidän kaikkien elämää. 

Hän on halunnut tuoda Suomi-räppiin takaisin yhteiskunnallista keskustelua, joka siitä on puuttunut. Yeboyahin mukaan se on kuitenkin olennainen osa räp-kulttuuria sen alkuajoista lähtien. Yhdysvalloissa nuoret mustat ovat purkaneet räppiin tuntojaan kohtaamistaan vääryyksistä.

Keijo Kaarisateen sarkastisen lohkaisun mukaan valkoisen naisen raiskaus kestää vain hetken, mutta rasistiset sanat jättävät ikuisen arven. Niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa mustat kohdistavat rasistisen murhanhimonsa moninkertaisesti valkoisiin kuin toisin päin, mutta hallitseva vasemmistoliberaali media on saanut pahantekijät uskomaan olevansa uhreja. Heidän rotuveljensä- ja sisarensa kaikkialla maailmalla puolustavat mitä tahansa valkoisia terrorisoivaa rikollista, sen jälkeen kuin valkovihamielinen media on tehnyt hänestä enkelimäisen uhrin.

Jutun perusteella värillisen räppääjän yhteiskunta-analyysi näyttää tiedostavan lukiolaistytön kaoottiselta ja pinnalliselta mielenmaisen tuotteelta. Siksi kriitiselle lukijalle ei tullut yllätyksenä Yeboyhanin mieltymys punavihreiden naisten suosimiin taikauskon muotoihin:
Yeboyah hakee vastapainoa yhteiskunnallisten vääryyksien käsittelemiselle Tarot-korteista ja horoskoopeista, joista hän on ollut kiinnostunut lapsesta lähtien.  Ne edustavat hänelle tietynlaista hengellisyyttä, sillä ne voivat antaa suuntaa, vinkkejä ja motivaatiota elämään.
Toisin kuin Ylen juttu väittää, olemattoman rasismin jahtaaminen ei ole vastapainoa horoskoopeille, sillä vallitseva rasismidiskurssi on itsessään taikauskoinen tapa havannoida maailmaa.

maanantai 20. syyskuuta 2021

MINISTERIT SANNA MARIN JA ANNIKA SAARIKKO OVAT LOJAALEJA GLOBALISTEILLE MUTTA EIVÄT SUOMALAISILLE

Valtamedia kirjoittaa sen agendalle kiusallisista asioista vasta sitten kun ne ovat nousseet jotain muuta kautta julkisuuteen. Esimerkiksi Yle ei tehnyt ainuttakaan uutisartikkelia Maailman talousfoorumin WEF:n puheenjohtaja Klaus Schwabin markkinoimasta The Great Reset ("Suuri nollaus") hankkeesta. Vasta aivan hiljattain kun paljastui, että hallituksen johtavat naisministerit kuuluvat Maailman talousfoorumin alaisena toimivaan Young Global Leaders -verkostoon, Yle tarttui asiaan jutussaan Marin ja Saarikko kuuluvat nuorten huippujohtajien globaaliin verkostoon, joka tukee talousjärjestelmän “nollausta” – professori: Sidonnaisuus olisi ollut syytä ilmoittaa.

Sama uutinen päätyi tänään Ylen tv-uutisten päälähetykseen lyhennettynä versiona. Hyväuskoiset demarieläkeäläiset tuskin syventyivät asiaan sen kummemmin, päällimmäisenä heille jäi varmaan mieleen nuorten suomalaisten poliitikkonaisten listaaminen maailman tulevaisuuden johtajiksi. Ne katsojat, joita asia jäi vaivaamaan, saattoivat lukea Ylen verkkosivujen jutun, joka on lopulta vain yritys pelastaa pimityksen oheisvauriot arvostelemalla ministerien tapaa jättää ilmoittamatta kuulumisestaan merkittävään sidosryhmään. 

Maailman talousfoorumin ja Young Global Leaders -verkoston varsinaisia tavoitteita jutussa ei kritisioida juuri lainkaan, joten Yle pitää niiden globalistisia päämääriä ilmeisen tavoiteltavina. Ylen haastattelemat asintuntijatkaan eivät arvostele Maailman talousfoorumin omapäisiä projekteja, vaan he ovat enemmän huolissaan demokratian muotoseikoista:

He kaikki kuuluvat nuorten johtajien The Forum of Young Global Leaders -verkostoon eli YGL:ään. Talousmedia Bloomberg on kuvaillut sitä “maailman eklusiivisimmaksi yksityiseksi sosiaaliseksi verkostoksi”.  Ylen haastattelemat asiantuntijat arvioivat, että demokratian kannalta voi olla ongelmallista, jos poliitikkojen jäsenyydestä vaikutusvaltaisten ihmisten verkostossa ei kerrota riittävän avoimesti. Äänestäjät eivät tiedä, mitä heidän valitsemansa edustajat tekevät YGL:ssä.

Ylen artikkeli tarjoaa selittelyistään huolimatta harvinaisen avointa faktatietoa Talousfoorumin idelogisista tavoitteista:

Maailman talousfoorumin WEF:n puheenjohtaja Klaus Schwab perusti YGL:n vuonna 2004. Sitä ennen WEF:n alaisuudessa toimi samantyyppinen yhteisö Global Leaders for Tomorrow, joka oli perustettu vuonna 1992.  

Sveitsistä käsin toimiva WEF on puolestaan järjestö, joka ajaa globalisaatiota, vapaakauppaa sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Toimintaa rahoittavat suuryhtiöt.  

Järjestön tunnetuin tapahtuma on vuosittainen Davosin kokous, jonne saapuu suurvaltojen johtajia, yritysjohtajia, tutkijoita, kansalaisjärjestöjen edustajia ja julkisuuden henkilöitä.  Davosissa keskustellaan maailmanlaajuisista kysymyksistä, mutta siellä ei tehdä virallisia päätöksiä.

Kansalaisten enemmistölle lähes tuntematonta käsitettä "Suuri nollaus" avataan kirjoituksessa hämmästyttävän avoimesti:

”Pandemia edustaa harvinaista mutta lyhytkestoista mahdollisuutta pohtia, kuvitella uudelleen ja nollata maailmamme”.  

Näin Maailman talousfoorumin puheenjohtaja Klaus Schwab sanoi vuosi sitten kesällä, kun hän esitteli laajan uudistusaloitteen nimeltä The Great Reset eli vapaasti suomennettuna “Suuri nollaus”.  

YGL-verkoston johtaja Mariah Levin on ilmoittanut Forbes-lehdessä(siirryt toiseen palveluun) julkaistussa kirjoituksessa, että YGL tukee nollausta.  Se on hanke, jonka tavoitteena on rakentaa koko maailman yhteiskunta- ja talousjärjestelmä kestävämmäksi ja ympäristöystävällisemmäksi koronapandemian jälkeen.

Schwabin keskeinen ajatus on, että maailman hallintajärjestelmät ovat rikki, koska ne eivät pysty ratkomaan pandemian ja ilmastonmuutoksen kaltaisia suuria ongelmia.

Myös Young Global Leaders -hanketta valotetaan journalistisesti hyvin:

YGL kutsuu vuosittain yli sata alle 40-vuotiasta johtajaa, asiantuntijaa ja muuta merkkihenkilöä viisi vuotta kestävään koulutusohjelmaan. Verkoston tavoitteena on, että nuoret johtajat syventyvät yhdessä globaaleihin kysymyksiin ja pystyisivät siten lisäämään vaikuttavuuttaan.

Nykyinen valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) aloitti vuoden 2019 kurssilla ja pääministeri Sanna Marin (sd.) on mukana vuoden 2020 ryhmässä.  

YGL:n vanhoja jäseniä ovat entinen pääministeri Alexander Stubb (kok.) sekä ex-pääministeri ja entinen EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen (kok.), joka valittiin alunperin Global Leaders for Tomorrow -yhteisöön.  Myös kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen (kok.) kuuluu verkoston nykyisiin koulutettaviin.

The Forum of Young Global Leadersin johtaja on juutalaistaustainen Mariah Levin, joka  kertoo Ylelle videohaastattelussa, että he järjestävät jäsenille vuosittain oman kokouksen ja keskimäärin 3-4 kurssia, jotka toteutetaan yhteistyössä Harvardin, Stanfordin ja Oxfordin kaltaisten huippuyliopistojen kanssa. 

Viime aikoina koulutusohjelmaan on värvätty ennen näkemätön määrä naispoliitikkoja, eikä suinkaan siksi, että he olisivat jotenkin päteviä. Järjestelmäuskollisina pinkoina ja konfromisteina poliitikkonaiset ovat mitä parhainta materiaalia globalistisen hallinnon julkisivuksi. Ylimmän sarjan globalistit haluavat puskea esiin naispoliitkkoja yksinkertaisesti siitä syystä, koska nämä kannattavat fanaattisimmin lännelle tuhoisia muotiaatteita ja sivuuttavat naivin idealisminsa ("nuori, tyhmä, vihreä") vuoksi helposti reaalipolitiikan. Lisäksi heidän arvostelunsa voidaan kontrolloidun median avulla leimata "naisvihamieliseksi". 

Koska "Suuren nollauksen" tavoitteita ei haluta kyseenalaistaa, jutussa varsinaisen arvostelu kohdistetaan Maailman talousfoorumin kriitikoihin. Heidät leimataan muitta mutkitta salaliittoteoreetikoiksi ja äärioikeistolaisiksi, toisin sanoen ihmisiksi, joiden ääntä ei tarvitse eikä saa kuunnella:

Sosiaalisessa mediassa Maailman talousfoorumiin ja sen ajamiin uudistuksiin kohdistuu hurjia väitteitä ja salaliittoteorioita. Tutkijoiden mukaan niitä levittävät erityisesti kansallismieliset toimijat, jotka vastustavat globalisaatiota.

Nämä korkean tason kokoukset ovat olleet vastustuksen ja salaliittoteorioiden kohteina jo vuosikausia. Viime aikoina samoin on käynyt Maailman talousfoorumin The Great Reset -aloitteelle.  

Artikkelin kirjoittaneen Mikko Leppäsen kunniaksi on kuitenkin todettava, ettei hän syyllisty sellaisiin olkiukkoväitteisiin, joita valtamedia käyttää yleensä kansallismielisiä sivuavissa jutuissaan. Arvostelun pääkohdat esitetään suurin piirtein sellaisina, jollaisina globalismin kriitikot ne yleensä esittävät:

Suomeksi salaliittoteorioita levittävät tahot ovat liittäneet Marinin ja Saarikon YGL-jäsenyyden osaksi väitteitään.  

Salaliittoteoreetikot ja osa kärkevimmistä kriitikoista väittävät, että globaali eliitti hävittää pienyritykset koronapandemian ja sulkutoimien varjolla. Radikaaleimmissa väitteissä maalataan kuvaa dystooppisen, maailmanlaajuisen valvontayhteiskunnan perustamisesta “Suuren nollauksen” kautta.  

Väitteet pohjautuvat siihen, että esimerkiksi koronapassi, kansalaisille luotava digitaalinen identiteetti, keskuspankkien digivaluutat sekä esineiden internet, tekoäly ja aivojen toimintaan vaikuttavat neuroteknologiat mahdollistaisivat ihmisten kontrollin ennennäkemättömällä tavalla.

Syy, miksi globalistista agendaa sympatisoiva Yle kertoo näin suoraan kriittisistä näkemyksistä, voi vain arvailla.  Ehkä se luottaa suuren yleisön vaistomaiseen arkuuteen ja ryhmäpaineeseen, jossa kukaan ei halua leimautua salaliittoteoreetikoksi. Tuolla sanalla on valtava voima, sillä sen jälkeen kun kontrolloidussa julkisessa keskustelussa jokin asia julistetaan salaliittoteoriaksi, keskustelu on päättynyt. Siitäkin huolimatta, vaikka arvostelija osoittaa, ettei kyse ole salaliittoteoriasta vaan poliittisesta vaikuttamisesta, joka tehdän täysin avoimesti kansakuntien tahtoa ja etua vastaan.  



keskiviikko 15. syyskuuta 2021

"YLE 95-VUOTTA" -JUHLAPUHUJA PETER WOLODARSKI ON KETTU MEDIAN KANATARHASSA

Median riippumattomuutta korostava Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski.

Kun vasemmistoliberaalin hegemonian hallitsema Yle juhli viime viikolla 95-vuotista taivaltaan, piti se samalla juhlaseminaarin Helsingissä 9. syyskuuta. Tapahtuman pääpuhujaksi oli valittu Ruotsin suurimman valtalehti Dagens Nyheterin päätoimittaja ja lehteä julkaisevan Bonnier  kustannuksen omistajaosakas Peter Wolodarski. Ylen verkkosivujen henkilökuvajuttu “Poliitikkojen hyökkäykset mediaa kohtaan vahingoittavat sananvapautta myös Pohjoismaissa", sanoo Dagens Nyheterin päätoimittaja osoittaa miksi juuri Wolodarski on niin sopiva juhlistamaan harvojen kuten Ylen mediavaltaa:

Wolodarski on ollut lähes kymmenen vuotta Ruotsin suurimman sanomalehden, Dagens Nyheterin vastaava päätoimittaja. Hän on myös lehden kustantaja. Lehti on ruotsalaisen mediakonserni Bonnierin omistuksessa. Asema on hyvin näkyvä ja merkittävä Ruotsissa. Lehdellä on päivittäin 1,2 miljoonaa lukijaa. Wolodarski on myös tunnettu ja arvostettu julkinen keskustelija. Hänelle tärkeitä teemoja ovat sananvapaus ja journalismin riippumattomuus.

Sanomatta tietenkin jää, ettei Wolodarski ole sen enempää ruotsalainen ja siten ruotsalaisten intressiä ajava taho kuin Bonnier mediakaan. Hänen vanhempansa eivät paenneet kansallissosalisteja, vaan he tulivat sosialistisesta Puolasta Ruotsiin vasta 1960-luvun lopulla. Wikipedian mukaan syynä oli  Puolan silloisen johtajan Władysław Gomułkan aloittama "antisemitistinen kampanja", vaikka tosiasiassa taustalla oli koko Itä-Euroopan sosialistileirin protesti Israelin vuonna 1967 käymää Kuuden päivän miehityssotaa vastaan. Näin Wiklipedia venyttää jälleen antisemitismin määritelmää sionisteille miellyttäväksi. 

Ylen johdolle on todennäköisesti yhdentekevää mikä osa globalistisesta eliitistä hallitsee läntistä valtamediaa, tärkeintä on vain se, että valta ei ole ainakaan kansalaisten ääntä kuuntelevien kansallismielisten käsissä. Wolodarski on Ylelle kuitenkin luottopuhuja ylitse muiden, koska tämä jo etnisen taustansa vuoksi ei missään tapauksessa ajaisi eurooppalaisten kansojen etuja. Horjumattomassa halveksunnaan Euroopan kansoja kohtaan Dagens Nyheterin päätoimittaja ei salaa haluaan tukkia suun niiltä, jotka kritisoivat vallitsevaa menoa ja haluavat tilalle jotain muuta. 

Jutun alussa Wolodorski tuo esiin tutun harmistuksensa sille, että on olemassa Internet, jonka kautta voi edelleen levittää krittiistä tietoa. Sen päätoimittaja leimaa tietenkin valeuutisoinniksi. Vaikka internetin sensuuri on vuodesta 2017 lähtien kiristynyt aimo harppauksin, vielä jäljellä oleva sananvapaus hiertää globalistien äänitorvena toimivaa Wolodarskia suunnattomasti.

Suurimpana konkreettisena uhkana Wolodarski pitää kuitenkin populistipuolueita, jotka ovat jossain määrin tuoneet poliittisen keskusteluun hiljennetyn kansan äänen. Länsimaissa näillä puolueilla ei ole juuri poliittista valtaa, mutta jo se, että puolueet ovat olemassa ja voivat osallistua julkiseen keskusteluun, on Wolodarskin mielestä häiritsevää. Pöyrisyttävintä päätoimittajan mielestä ovat ne harvat päättävät politiikot, jotka ajavat kansalaisten asiaa kritisoidessaan vihamielisen eliitin työkaluna toimivaa valtamediaa.

Poliittisilta päättäjiltä tuleva voimakas kritiikki kuitenkin vahingoittaa.

– Poliitikkojen täytyy välttää kiusausta saada nopeita irtopisteitä sillä, että he hyökkäävät tiedotusvälineitä ja niiden toimintaa vastaan, Wolodarski sanoo. Hän viittaa viime vuosina myös Ruotsissa yleistyneisiin poliitikkojen purkauksiin, joilla halutaan mustamaalata tiedotusvälineitä ja kylvää epäluottamusta niitä kohtaan.

Kommentti on selvässä ristiriidassa jutun alun kanssa, koska siinä kerrotaan sananvapauden ja journalistisen riippumattomuuden olevan Wolodarskille tärkeää. Dagens Nyheterin päätoimittajalle kyse ei ehkä olekaan ristiriidasta, vaan ajattelusta, jossa sananvapaus koskee vain valtamediaa.  Wolodarski ei näe sananvapauden rajoittamista kansalaisilta ja "väärin ajattelivalta" poliitkoilta yhteiskunnallisena ongelmana, vaan jopa ratkaisuna eliitin tarpeisiin. Vain silloin kun valtavalla volyymilla propagandaa pumppaavaa valtamedian arvostellaan, kyse on Wolodarsikin mukaan vaarallisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. 

Päätoimittajan peräänkuuluttama journalistinen riippumattomuus on sitä vastoin mitä röyhkein chuzpah, sillä etenkin valtamedian tiedetään olen vahvasti kytköksissä talouteen ja tiettyihin poliittisiin agendoihin. Suomen lähihistorian tunnetuin esimerkki tästä on Helsingin Sanomien avoin asettuminen EU:n liittymisen puolelle ennen vuoden 1994 kansanäänestystä. On päivän selvää, ettei esimerkiksi yksikään Dagens Nyheterin toimittaja toimi juttuja tehdessään riippumattomasti, sillä jos hän niin tekisi, hän on olisi entinen toimittaja. Itsesensuuri ja "sitotuminen arvoihin" takaavat sen, ettei valtamediassa kuulla perinpohjaista krittiikkiä globalismista, monikulttuurista, rasistisesta anti-rasismista, woke-  ja cancel-kulttuurista, feminismistä,  lgbt-idelogiasta ja muista globalistien lempiteemoista. 

Huvittavinta Wolodarskin haastattelussa oli hänen läpinäkyvä projisointinsa, jossa omat synnit sälytettiin muualle kuten Itä-Euroopan kansallismielisten hallintojen tapaan ohjailla mediaa:

Wolodarski on muistuttanut pääkirjoituksissaan usein, miten tapahtumat Puolassa lähtivät liikkeelle toimittajien kritisoimisesta. Kun Puolan kulttuuriministeri sai tiukkoja kysymyksiä juontajalta suositussa uutisohjelmassa, ministeri totesi juontajalle: “Tämä ei ole journalismia vaan propagandaa, mutta se tulee kohta loppumaan.”

Lännen kontrolloidut tiedotusvälineet harjoittavat koko ajan systemaattista sensuuria kansakunnalle  elintärkeistä kysymyksistä samalla kun ne yrittävät mustamaalauskampanjoillaan tukahduttaa vaieuttuja totuuksia esiin nostavia vaihtoehtomedioita. Itä-Euroopan syyttäminen on vain eräs keino kiinnittää huomio muualle. Tämän kaksinaamaisuuden valtamedian ylin kerros toki tunnistaa itsekin, mutta pitää sitä silti välttämättömänä turvatakseen liberaarlidemokratian fasadin alla toimivan globalistisen projektin. Eliitin asiamiehet tuntuvat ajattelevan, ettei  maailman asioita voi jättää kansalaisten intressiä ajavien poliitikkojen vastuulle. Vain eliitillä on hallussaan oikea tieto ja moraalinen oikeus hallita ja siksi kaikki muu on jumalanpilkkaan rinnastetavaa kapinaa, joka pitää tukahduttaa kaikin keinoin. 

Yleisradion johtoa lämmitti varmasti haastattelun lopun lausunto, jossa Wolodarski kehoitti Yleäkin jatkamaan valitsemallaan agendajournaismin tiellä:

– On vaarana, että jos yleisradioyhtiöt tekevät jotain kiistanalaista, poliitikot kritisoivat ja uhkaavat leikata rahoitusta. Tällaisten uhkausten ei saa antaa vaikuttaa riippumattomuuteen. Ei saa alkaa sensuroida itseään.

Kiistanalaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että Yle tekee systemaattista pilkkaa kansallisesta perinnöstä ja nostaa jalustalle rotumuukalaiset ja seksuaalikummajaiset. Vastaavasti riippumattomuus merkitsee Ylen kaltaisen valtamedian itsepintaista halua noudattaa kulttuurimarxilaista agendaa. Mikäli toimittaja lipeää pienen eliitin masinoimasta vallitsevasta ortodoksiasta, hän harjoittaakin itsesensuuria. 

Wolodorskin juhlaluento oli mitä luultavammin hengennostatustilaisuus yleläisille. Luennoitsijan valinnalla ja hänen sanomallaan haluttiin kertoa, että omat valheet ja propaganda eivät ole valhetta ja propagandaa, vaan pyhitetty keino, jolla pitää vaalikarja sille kuuluvassa karsinassaan. 

 

                                                      ***************************


TV1, 15.9.2021 klo 19.00, Historia: Keskitysleirin valokuvaaja (12)

Espanjalainen Francisco Boix oli toisen maailmansodan aikana vankina Mauthausenin keskitysleirillä toimien sen valokuvaajana. Hän onnistui salakuljettamaan leiriltä noin 2000 valokuvaa, joita myöhemmin käytettiin todistusaineistona Nürnbergin oikeudenkäynnissä natsirikollisia vastaan. Minkälaista oli elämä leirillä ja mitä valokuvat kertovat sen todellisuudesta? HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min. Linkki ohjelmaan.

Historiadokumentin paikka on jo jokin aika sitten vaihtunut maanantaista keskiviikoksi, mutta teemojen sisältö on pysyny edelleen samana: natsit, natsit, natsit. Ohjelmapaikan sisältöä voi pitää jo insituuutiona, sillä natsit ovat sille aina varattuja kuten Nukkumatti lastenohjelmissa. 

Kaikille on selvää, että ohjelman mustavalkoisella moralismilla tehdään nykypolitiikkaa. Ensisijaisesti tarkoitus on vahvistaa niiden uskoa, jotka edistävät Suomen ja muun Euroopajn demografista tuhoa. Viestinä on, että mikäli valkoiset kansat säilyvät valkoisena, se on samaa kuin natsismi. Viime aikoina tämän sentimentalistisen pakkomielteen on tuonut näkyväksi vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo, joka pillahti puoluekokouksessa itkuun väittäessään menneisyyden kansallissosialismin ja piskuisten uusnatsiliikkeiden olevan maailman pahin uhka. 

Käyttäessään menneisyyden kuviteltuja haamuja keppihevosinaan Ohisalon kaltaiset hyväkkäät ajavat itsensä moraaliseen raivoon ja ovat siksi käytännössä valmiita tuhoamaan eurooppalaiset populaatiot massainvaasiolla. Väestömäärän raju kasvattaminen kovan kulutuksen Pohjolassa olisi tietenkin ekokologisesti tuhoisaa, mutta tämähän ei luonnonsuojelijoina esiintyviä sosialisteja tietenkään kiinnosta.

maanantai 30. elokuuta 2021

VALTAKUNNANVAINOOJA RAIJA TOIVIAINEN RAIVOSTUI KUN LAILLISTEN HAKARISTIEN KÄYTTÖÄ EI TUOMITTU


Valtamedia on alusta lähtien asettunut valtakunnasyyttäjä Raija Toiviaisen mielipidevainojen puolelle tavallista kansaa ja maalaisjärkeä vastaan. Yleisradio ja Helsingin Sanomat eivät tietenkään kutsu Toiviaisen äkkiväärää poliittista kampanjointia mielipidevainoksi, vaan ne käyttävät siitä valheellista eli poliittisesti korrektia sanaparia "vihapuheen suitsiminen". 

Jo pidemmän aikaa on ollut selvää, että Toiviainen on pelkkä poliittis-taloudellisen eliitin operatiivi jakaessaan stalinistis-kafkamaisia syytteitään kiusallisille totuuspuhujille. Ennen eläkkeelle jäämistään Toivaiselle on tullut kiire tärvellä lopullisesti suomalainen oikeuslaitos kulttuurimarxilaisella globalismillaan. Viime aikoina hän on tullut tunnetuksi maanisen sitkeästä kansanedustaja Päivi Räsäsen vainomisesta tämän lainattua Raamattua arvioidessaan homojen perverssiä sukupuolikäyttäytymistä. Tyypillistä Toivaiselle on, että vaikka poliisitutkinta ei osoittanut lain mukaan tapahtuneen mitään rikosta, hän haluaa silti Räsäsen pään pölkylle. 

Suomalaisvihamielista pseudoeliittiä palveleva valtakunnansyyttäjä etsii jatkuvasti uusia vihan kohteita ja viimeksi sellainen on löytynyt Traditionalistisesta verkkolehti Sarastuksesta, joka julkaisi aiemmin Veriyhteys-blogissa ilmestyneen Ilkka Auran ja Hannes Possanderin poliittisen analyysin Miten etninen puhdistus toteutetaan? Syy, miksi tutkintapyyntö kirjoituksesta napsahti Sarastukselle eikä sen ensimmäisenä julkaiseelle Veriyhteys-blogille lienee käytännöllinen: Sarastuksella on nimetty ja tunnettu päätoimittaja Timo Hännikäinen.

Helsingin Sanomat kertoi asiasta tuoreeltaan tahallisesti väärinymmärtämässä uutisessaan Valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan joukko­tuhoamisella fantasioivasta nettikirjoituksesta. Jokainen tuon esseen lukenut käsittää välittömästi, ettei teksti suinkaan "fantasioi joukkotuhoamisella", vaan kertoo kuivakkaan analyyttisesti mahdollisesta tulevaisuudenäkymästä, jossa katkeamattoman maahanmuuttoinvaasion seurauksena muukalaismassojen ja kantaväestön välille syntyy sisällissota. Aiheesta on kirjoitettu muuallakin, tuoreimpana esimerkkinä edesmenneen ranskalaisen intellektuelli Guillaume Fayen viimeiseksi jäänyt teos Ethnic Apocalypse - The Coming European Civil War (2019).

Hämmästyttävintä Helsingin Sanomien lyhyessa jutussa oli se, kuinka totaalisesti se onnistuu politisoimaan uutisen palvelemaan omaa agendaansa. Sarastuksen päätoimittaja lähettikin pikaisesti vastineen, jota johtava vastuullinen media ei tietenkään voinut pelkuruuttaan julkaista. Tästä sekä tutkintapyynnöstä Hännikäinen kirjoitti Sarastukseen uhmakkaan jutun Helsingin Sanomat ja journalistin etiikka

Päätoimittaja Hännikäisen saama syyte valtakunnansyyttäjältä noudattaa samaa kaavaa kuin kansanedustaja Räsäsen kohdalla: myös Sarastuksen teksti on tutkittu aiemmin, eikä se poliisin päätöksen mukaan ylitä syytekynnystä. Toiviainen taustajoukkoineen haluaa selvästi astua Suomen lain yli ja määrätä tilalle oman sateenkaari-mielivaltansa. 

Tämä mentaliteetti näkyy myös tämänpäiväisessä Ylen uutisessa Oikeus vapautti hakaristilippuja kantaneet syytteistä – pelkkä lippujen kantaminen ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asenteellisessa agendauutisessa ei kuultu tietenkään ainuttakaan päätöstä puolustavaa asiantuntijaa, vaan ääneen päästettiin oikeuden irivikuvina tunnetut kansanviholliset, vasemmalle politisoitunutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista ja pahamaineista Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota.

Suomen laki on yksiselitteinen hakaristin suhteen: sitä ei ole laissa erikseen kielletty. Silti Toiviainen on lähtenyt sotaan tuulimyllyjä vastaan nostaessaan syytteen viittä miestä vastaan, jotka kantoivat hakaristilippuja Kohti vapautta -mielenosoituskulkueessa 6. joulukuuta 2018. Uutisessa mainitaan sentään kitkerästi Helsingin käräjäoikeuden lakiin perustuvan päätöksen perusteita:

Pelkkä hakaristilippujen kantaminen ei kuitenkaan täyttäneet kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jonkin ihmisryhmän uhkaamista, panettelemista tai solvaamista esimerkiksi rodun tai uskonnon perusteella.
Uutisessa välittyy silmiinpistävästi poliittinen nomenklatuuran valikoiva moralismi symbolien suhteen. Hakaristi tuomitaan historiallisiin syihin vedoten, mutta samaa ei tehdä punatähden, daavidin tähden, puolikuun ja ristin kohdalla. Menneiden sukupolvien lainsäätäjät ovatkin olleet viisaita ymmärtäessään millaiseen moraaliseen hetteikköön joudutaan, jos vain yksi tunnus kielletään. Jopa Yle uutisten on tunnustettava hakaristin julkisen käytön laillisuus Suomessa:

Hakaristilippua ei Suomessa ole kielletty. Oikeus ottaa nyt Suomessa ensimmäistä kertaa kantaa natsilipun käyttöön rikoslain perusteella. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoo Ylelle hakevansa valituslupaa.

Valtasyyttäjän into jatkaa juttua hovioikeuteen asti ei tullut kenellekään yllätyksenä. Vastaavasti punaisen yliopiston professori Nuotion vihjailut ja toiveet hakaristin kieltämiseksi ovat niin ikään odotettuja tämänkaltaisessa manipuloivassa mielipideuutisessa. Nuotio laskee toiveensa sille, että suomalaiset päättäjät yhdenmukastaisivat tässäkin lakinsa ylikansallisen Euroopan Unionin kanssa. 

Professorinvirasta on vaikea heittää pois edes kelvotonta politikoijaa. Valtakunnansyyttäjää voidaan sen sijaan savustaa ulos virastaan, mikäli väärinkäytökset ova ilmeiset. Edellinen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen erotettiin virastaan nimenomaan korruptiotuomion vuoksi. Hänen tilalleen tullut Raija Toiviainen ei ole syyllistynyt taloudelliseen hyötyyn liittyviin rikoksiin, vaan hänen rikoksensa löytyvät politisoituneesta viranhoidosta. 

Jo vuosia Toivaisen toimintaa on arvosteltu karvalakkikansan keskuudessa, mutta vasta aivan hiljattain hänen toimintansa on saanut vauhtia myös laillisuuspiireissä. Iltalehden uutinen Varatuomari kanteli syyttäjistä Päivi Räsäsen tapauksessa: ”Ei ole laillista ottaa yhtä henkilöä varoittavaksi esimerkiksi” on ensimmäinen signaali siitä, ettei valtakunnansyyttäjäkään ole koskematon. 

Valtakunnasyyttäjän ideologisesti värittynyt syytetehtailu sai osansa myös kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) paljon kommentoidusta kirjoituksessa Mielipidevainot voivat hyvin Suomessa, jossa hän kutsuu Toiviaista "valtakunnanvainoojaksi". Olisiko Toivaisen uran lopun alkua se, että vaihtoehtoräppäri Sotasetä julkaisi Helsingin käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen kunniaksi verkossa kappaleen "Valtakunnansyyttäjä".