VALTAMEDIAN TARKOITUSHAKUISET TARINAT LÄNSIMAIHIN PYRKIVISTÄ "SIIRTOLAISISTA" SATUA

Valkoisia naisia vaatimassa oman etnisen ryhmänsä
syrjäyttämistä värillisillä meksikolaisilla.

Hallitsevat liberaalit uutismediat ovat lännessä verkostoituneita ja siksi ne kertovat kaikille länsimaalaisille samaa tarinaa asioista, joista ne haluavat meidän ajattelevan tietyllä tavalla. Globaalien tiedotusvälineiden yksipuolisuus tulee esiin räikeimmin kolmessa uutisryhmässä, joita ovat länteen kohdistuva muukalaisinvaasio, sukupuoli- ja seksuaalisuus ja Lähi-idän kriisi.

Yleisradio ei poikkea juuri mitenkään länsimaisesta mediavaltavirrasta, jonka vuoksi se selittää maahanmuuttoinvaasion olevan kuin väistämätön luonnonilmiö, josta "meidän pitää kantaa vastuu". Kaikki tätä tarinaa kyseenalaistavat totuudet retusoidaan uutisista pois ja jätetään yksi narraatio voimaan, josta tulee virallinen totuus (Pravda). Tuon narraation kyseenalaistaminen leimataan monesti "Venäjän trollitehtaiden" ja "sen rahoittamien valemedioiden" levittäminä valeuutisina länsimaista monikulttuuriharmoniaa vastaan. 

Jotta yleinen maahanmuuttonarraatio säilyttäisi voimansa sohvaperunat eivät saa koskaan kuulla Ylen puoli yhdeksän uutisissa, että avustusjärjestö SOS Mediterranée ei viime viikolla tosiasiassa "pelastanut 629 siirtolaista keskeltä Välimerta", vaan kyse oli jostain aivan muusta. Ensinnäkään kyse ei ollut meripelastuksesta, vaan teatteriesityksestä, jossa muukalaismielinen avustusjärjestö otti sovitusti vastaan Mayday-kutsun sen jälkeen kun maahantulijat oli jätetetty pari merimailia Libyan merirajan ulkopuolelle. Sitten avustusjärjestön Aquarius-laiva ja Italian merivartiosto paikansivat "hädässä olleet alukset”, joita oli Libyan edustalla useita. Toisin kun Yle uutisessaan kertoi, "pelastetuissa" oli kyse laittomista maahantulijoista turvallisiksi luokitelluista mustan Afrikan maista. Jos nämä faktat olisi kerrottu, kansalainen olisi päätellyt helposti, että "maahanmuuttokriisi" on vain eri intressiosapuolien järjestämä ongelma. Tämän vuoksi tavallisten eurooppalaisten ei tarvitse hyväksyä organisoitua laitonta massamaahanmuuttoa eikä varsinkaan ottaa siitä vastuuta elättämällä miljooniin kasvavaa vapaamatkustajaporukkaa maailman tappiin asti.

Samanalaista puolivillaista satusetien tarinointia saamme kuulla muista maista, joissa valkoinen kutistuva enemmistö kykenee vielä luomaan innovaatiota, varallisuutta ja yhteiskunrauhaa. Siksi emme kuule koskaan siirtolaisiongelmasta, jossa valkoiset amerikkalaiset pyrkisivät Meksikoon tai norjalaiset Afganistaniin. Maahanpyrkijät tulevat aina niiden maiden populaatiosta, jotka eivät ole omissa maissaan kyenneet luomaan vakaata varallisuutta luovaa yhteiskuntaa.

Tätä porukkaa on viimeisten vuosikymmenien aikana valunut Yhdysvaltain etelärajan läpi kymmeniä miljoonia, sekä laittomasti että laillisesti. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa oleskelee pelkästään laittomia meksikolaisia arviolta 11-12 miljoonaa. Kun presidentti Donald Trump on sitten äänestäjiensä tuella pyrkinyt joten kuten tukkimaan tätä laitonta maahantulijoiden virtaa, se on nostattanut vasemmistoliberaaleissa demokraateissa, Syvässä valtiossa ja valtamediassa raivoisan vastakampanjan. 

Viimeisimpänä siirtona tässä likaisessa Meksiko-pelissä on kerjätä sääliä etnisesti altruistiseen empatiaan taipuvilta valkoisilta jalkapalloäideiltä (Soccer moms). Yle on juonessa mukana ja kierrättää sellaisenaan amerikkalaisen liberaalimedian kertomusta "sydämettömästä Trumpista" uutisessaan "Isä, isä!", itkee siirtolaislapsi ääninauhalla – Yhdysvaltain rajalla erotetaan perheitä, kun vanhemmat pidätetään ja lapset otetaan huostaan. Eipä ihme, että tämänaamuisessa Yle Radio 1:n Ykkössaamussa  haastateltu punamummo Tarja Halonen ei kyennyt tutun arvoista höperehtimisen ohella muuhun kuin tuomitsemaan pelkän videonauhan perusteella koko Yhdysvaltain siirtolaispolitiikan.

Kukaan ei kysy ääneen, miksi läntiset valtamediat Yle mukaan lukien nostivat otsikoihinsa "tutkivaan journalismiin erikoistuneen" yhdysvaltalaisjärjestö Pro Publican verkkosivuilla julkaistun videon itkevistä lapsista. Vastaus on yhtä helppo kun Strabucks-kaustin kohdalla: videonauha tukee virallista narraatiota, jonka tarkoitus on ajaa loppumattoman maahanmuuton agendaa vain valkoisiin maihin.

Itkeviä lapsia kuvaava video on härskiä manipulaatiota, koska laiskanpulleat länsimaalaiset eivät jaksa ottaa selkoa missä kontektissa video pitäisi katsoa. Lapsien erottamiselle vanhemmista on perustelu syy, sillä kuten Yle itsekin toteaa,

huhtikuun alussa Yhdysvaltain oikeusministeriö linjasi, että jokainen laitonta maahantuloa yrittävä saa syytteen. Kun vanhempi saa syytteen, hänet pidätetään ja mukana mahdollisesti olevat lapset otetaan huostaan. Tähän saakka perheiden on, erottamisen sijaan, useimmiten annettu odottaa oikeudenkäyntiä yhdessä.

Toimittajat ja muut uuden papistion moralistit syyttävät tietysti Trumpin hallintoa ihmisoikeuksien loukkauksesta, jossa ainoa lunastus olisi päästää joka ikinen meksikolainen Yhdysvaltoihin. Monessa maassa laiton rajanylitys on kuitenkin ankarasti tuomittu rikos, joten Yhdysvallat ei toimi tässä mitenkään poikkeavasti. Se, että lapset joutuvat kärsimään jonkin aikaa ei ole Trumpin vaan vanhempien syy. Ylittäessään laittomasti rajan meksikolaisvanhempien pitäisi ymmärtää seuraukset. Siksi videolla näkyvistä itkevistä lapsista pitää syyttää heidän rikokseen syyllistyneitä vanhempiaan.

Epävirallisten videoiden käyttäminen uutiskohujen nostamiseksi ei ole sinänsä moraalitonta, mutta sen sijaan se on, että sitä tehdään systemaattisen valikoivasti. Kun Pariisissa "nuoriso" riehuu tai Flash Mob jengit terrorisoivat Yhdysvaltojen suurkaupunkeja, media ei esitä koskaan niistä kuvattuja amatöörifilmejä, koska ne paljastaisivat ikävällä tavalla monikulttuurisuuden toimimattomuuden ja mustien rasismin. Valtamedia ottaa tunteita kuohuttavia videoita uutistarjontansa mausteeksi vain silloin, jos ne tukevat sen esittämää narraatiota, jossa maahanpyrkijät ovat aina uhreja, seksuaalivähemmistöt moraalisesti ylivertaisia ja valkoiset aina rasisteja.

                                                           **********************



Yle Teema, tiistai 19.6.2018 klo 22:00, The Handmaid's Tale - Orjattaresi (K16) 

3/10. Myöhässä vai ei? Janinen vastasyntyneen näkeminen tuo Frediläisen mieleen ajan ennen kuin Gileadista tuli ainoa sallittu todellisuus. Sitten syttyi vallankumous, joka muutti kaiken. Gleniläinen joutuu tekemään vaikean valinnan. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (ahdistus).


TV2 , tiistai 19.6.2018 klo 01:05,  Helvetin homo

Sarja alkaa, 1/5. Gisleä alkaa aina jännittää, kun hänen rakkaansa tarttuu häntä kädestä. Syy on se, että he ovat molemmat miehiä. Miksi Norjassa on edelleen niin vaikeaa olla homo? HD Äänitekstitys: suomi.

Jaahans, se onkin Helsinki Pride ensi viikolla. Tämä on vasta alkua....


TV1, maanantaina 18.6.2018 klo 19:00, Historia: Viininviljelijät sodassa 

Natsit ryöstivät miehittämästään Ranskasta yli 10 miljoonaa viinipulloa II maailmansodan aikana. Viinitilalliset Bordeaux'sta Champagneen liittyivät vastarintaliikkeeseen pelastaakseen tuotantonsa. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Natsit kesällä, natsit ongella, natsit paskalla ja natsit totta kai Ranskan viinitarhoissa! Tästä emme olekaan vielä kuulleet, paitsi että olemme, koska ohjelma tulee uusintana. Sano natsi, kun haluat katsoa Ylen historiasarjaa!

TV1, maanantai 18.6.2018 klo 20:00, Suomi on suomalainen 

2/10 Mikä Suomi? Tässä jaksossa juontaja Juhani Seppänen selvittää, onko luonto meillä todella niin verissä kuin kuvittelemme. Haastateltavina mm. järvitutkija Kari-Matti Vuori sekä tanssija Tero Saarinen. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


TV 1, maanantaina 18.6.2018 klo 21:00 TV1 A-studio 

Mikä uhkaa länsimaista demokratiaa? Tasavallan presidentti Sauli Niinistön haastattelu Kultarannasta. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Naapurin poikana esiintyvä toimittaja Jan Andersson oli taas elementissään, kun hän esitti omia mielipiteitä yleisinä näkemyksinä. Hän puhui jatkuvasti populisteista toisina, niinä, jotka uhkaavat "meidän" demokratiaa. Anderssonille ja Niinistölle ei ole käynyt vieläkään selväksi, että kansalaiset kyllä tietävät, että kansan etua vastaan olevat poliitikot ja toimittajat ovat se todellinen uhka demokratialle.

YLESSÄ ÄÄRILIIKKEEN SYNONYYMI ON ÄÄRIOIKEISTO

Ääriliikkeen kannattajia. Lahest.

Kellä on valta määrittää Suomessa, kuka on maan sisäisen poliittinen vihollinen? Ja millä perusteella? Vastauksen paljastaa Ylen uusi artikkeli Vanhempi, osaatko puuttua nuoren radikalisoitumiseen? Ääriliikkeiden verkot hamuavat somessa. Jutussa käy selväksi, että nykyisen kulttuurihegemonian airueet eivät halua uuden sukupolven tekevän samanlaista isäkapinaa kuin heidän oppi-isänsä 60-lukulaiset punamädättäjät. Tämä on huvittavaa, koska näin 60-lukulaisten opetuslapset tunnustavat vajonneensa holhoavaan paternalismiin, joita heidän oppimestarinsa halveksuivat syvästi. Opetuskampajan taustalla lienee pelko uuden sukupolven kostosta kaikelle sille tuholle, jota 60-luvun radikaalit ja heidän hegemoniset jälkeläisensä ovat saaneet aikaan.

Jutussa haastatellut  ääriliikkeitä tutkinut tohtori Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta ja tomittaja-kirjailija Sanna Heinonen eivät ole keitä tahansa puolueettomia asiantuntijoita, joita kiinnostavat "ääriliikkeet" koko poliittisella värispektrillä. Tosiasiassa tohtori Tommi Kotonen on keskittynyt poliittisesti motivoituneessa työssään pelkästään äärioikeistoon, mutta silti hän sekä jutun kirjoittanut Arto Loukasmäki kutsuvat tuota tutkimustyötä ääriliikkeiden tutkimiseksi. Luultavasti sananvalinnalla halutaan luoda melikuva, että yliopiston punaisissa yhteiskuntieteellisissä tiedekunnissa tutkittaisiin muka myös äärivasemmistoa ja vieläpä arvovapaasti. Harhautus on turhaa, sillä jutusta käy selväksi, että valtiovallan suojeluksessa olevasta äärivasemmistolaisuudesta ei kerrota jutussa yhtään, vaikka se näön vuoksi mainitaankin kerran lyhyessä ääriliikkeiden listassa. Tosiasiaksi jää, että yliopiston punavihreät politrukit haluavat antaa "äärilikkeelle" ja "ääriajattelulle" vain yhden sisällön: äärioikeisto. 

Varsinkin esikoisromaaninsa kirjottanut Sanna Heinonen edustaa tätä näkemystä, mikä onkin ymmärrettävä, sillä hän problematisoi kirjassaan vain suomalaisten "rasismin", mutta ei 2000-luvun globaalikommunismina tunnettua monikulttuuria. Tarkempi perehtyminen hänen kirjaansa Noland paljastaa, että kyse on yksi monista  hegemoniseen vasemmistodiskussiin ihastuneesta monikultturistista. 

Yhdessä kohtaa tutkija Kotonen uskaltaa sentään esittää epäsovinnaisen ajatuksen. Toisin kuin julkinen keskustelu olettaa, hänen mielestään ääriajattelu ei ole absoluuttinen termi, vaan vaihtelee poliittisten suhdanteiden mukaan:

Selväpiirteisen rajan vetäminen sille, mikä on ääriliikettä ja mikä ei, on paljon kiinni siitä, miten ihminen ajattelee. Käsitteet ovat suhteellisia, ja Tommi Kotosen mielestä se mitä itse pitää normaalina määrittelee myös äärimmäisyyden.  

– Selväpiirteistä rajaa ei pysty koskaan määrittelemään, koska se elää myös poliittisen tilanteen ja ajan mukaan.

Kun läntisen maailman  menoa tarkastelee avoimin  silmin ja pitkä ajallinen ulottuvuus mielessään, on selvää mitkä silloin näyttävät ääriajattelulta ja ääriliikkeiltä: meidän hupaisa demokratiailveilymme, loputonta kasvua saarnaava taloususkonto ja etniskulttuurista itsemurhaa manaava massainvaasio. Ne ovat todelliset hulluuden altarimme, joiden äärellä mediapapisto ja poliitiikot kirkuvat äärioikeistoa, mutta eivät näe seivästä omassa silmässään.


                                                        ******************************

Yle TV1, torstai 8.2.2018 klo 21:05,  A-studio: Talk 

Tiedustelulait: urkintaa vai suojelua? Vieraina oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), Supon päällikkö Antti Pelttari, kansanedustaja Krista Kiuru (sd.) ja Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

A-talk

Liittovaltiota ajava EU:n sisäpiiri on vaatinut kansalaisten valvontaa jo pitkään. Suomessa Kokoomuksen Nato-sionistiset partiopojat ja -tytöt noudattavatkin innolla globalistien ehdotusta, jotta kansallismielisiä voitaisiin valvoa entistä tehokkaammin itse tuotetun (vuoden 2015 invaasio) terrorismin uhan varjolla. Ainakin turvallisuushakuiset demarieläkeläiset kannattavat innolla ehdotusta, sillä eihän heillä Systeemiin luottavaisina ole mitään salattavaa.

Ohjelmassa kansalaisia yritettiin vakuuttaa tiedustelulain oikeusturvalla, jonka perusteella he voivat kysyä erilliseltä viranomaiselta, onko heistä kysytty turvallisuustietoja. Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen ja Supon päälliikkö Antti Pelttari puolestaan korostivat, että tavallisilla lakia noudattavia kansalaisilla ei ole mitään pelättävää. He kiistivät kategorisesti demarien Krista Kiurun vakuuttavat argumentit, joiden mukaan lähes sadankahdenkymmenen työntekijän palkkaaminen Supon yhteyteen merkitsisi massavalvontaa.

Huolensa esittivät myös Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen ja toimittaja Jan Andersson, mutta heidän tietosuojapelkonsa keskittyivät vain vasemmistolaisiin aktivisteihin ja laittomien maassaolijoiden auttajiin. Heille sopisi todennäköisesti mainiosti, että kaikki "äärioikeistolaiset" totuuspuhujat otettaisin 24/7 valvontaan.

Länsimaissa on käynyt jo pitkään selväksi, että poliittiset eliitit eivät ole enää lojaaleja kansoilleen vaan ainoastaan itselleen. Ne myös pelkäävät kansaa, erityisesti kansallismielisiä. Juuri eliitin omia pelkoja varten uutta urkintalakia ollaan säätämässä. 

He taivuttavat kansaa luottamaan itseensä, mutta miten voi luottaa lainsäätäjiin ja viranomaisiin, jotka ovat jo moneen kertaan pettäneet kansalaiset? Mitä ajatella viranomaisista, jotka ovat tuottaneet maahamme kansalta kysymättä huomattavan ei-eurooppalaisen muukalaispopulaation? Johtava poliittinen nomenklatuura, joka on jo tehnyt tuollaisen kardinaalipetoksen, tulee varmuudella pettämään myös uuden tiedustelulain "hyvää tarkoittavan" ennaltaehkäisyn kohdalla. Terrorismin ennaltaehkäisy on toisarvoinen kysymys, sillä EU-vetoisen lain päätarkoitus on valvoa kansallismielisiä, jotka eivät kannatta EU-globalismia ja monikultturismin loputonta maahanmuuttoa. 



Yle TV1, torstai 8.2.2018 klo 22:00, Ulkolinja: Saksan uusnatsit

Väkivaltaisen äärioikeiston kannatus on noussut Saksassa suurimmilleen sitten toisen maailmansodan - mihin tämä johtaa? Freital on yksi uuden äärioikeiston keskuksista, jossa poliittiset rintamalinjat ovat jyrkät. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Hip hurraa, pitkästä aikaa propagandadokumentti Saksan uusnatseista! Suurennuslasin keskellä taas "väkivaltainen äärioikeisto", vaikka median käyttämänä termi on redundantti, koska se yhdistää sanaan äärioikeisto automaattisesti väkivallan, viis tilastotiedoista. Siis toisin kuin valtiovallan erityisessä suojeluksessa olevan väkivaltaisen äärivasemmiston kohdalla, josta näimme viimeksi tv-ohjelman...niin milloin? Ei milloinkaan.

Angloamerikkalainen sionistihallinto yhdessä saksalaisten yhteistoimintamiesten ja -naisten kuten Angela Merkelin kanssa päätti vuonna 2015 muuttaa kerralla saksalaisten etnistä koostumusta päästämällä vajaassa vuodessa miljoona etnisesti sopeuttamatonta vapaamatkustajaa maahan. Sionistisen miehityshallinnon lopullinen ratkaisu saksalaisväestöä kohtaan on vainoharhainen kosto siitä, että Saksa päätti aikoinaan irrottautua Siionin valtikan alta. 

Ne nuoret miehet ja naiset, jotka epätoivoisin keinoin vastustivat verhojen takaa järjestettyä muukaisinvaasiota ovat samanlaisia sankareita kuin ne tiibetiläiset, jotka ovat näihin päiviin asti taistelleet kiinalaisten hyökyaaltoa ja laitonta miehitystä vastaan. Ohjelman logiikka on näin ollen täysin nurinkurinen: koko "uusnatsiongelman" syyllisiä eivät ole nuoret, vaan Merkelin miehityshallinto, joka kansalta kysymättä avasi 2000-luvun troijalaisille portit.  

MIKSI KOKO VALTAMEDIA ON HUHTASAARTA VASTAAN VAIKKA HÄN ON NAINEN?

Kun vasemmistodemari Tarja Halonen teki vaalikampanjaa ensimmäiselle preidenttikaudelle, valtamediat korostivat, että nyt olisi vihdoinkin aika saada maahan naispresidentti. Vaatimus oli omituinen, koska virallinen diskurssi on aina korostanut sitä, että jokaiseen tehtävään pitää valita paras eikä hakijan sekundaarisilla ominaisuuksilla kuten sukupuolella saa olla valintaan mitään merkitystä. 

Loppujen lopuksi biologisten ominaisuuksien korostaminen ei ole sittenkään vierasta tasa-arvoideologialle, koska siinä on sisäänrakennettuna hierarkia, jossa eräät sattuvat olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset avain kuten George Orwellin faabelissa Eläinten vallankumous. Vaikka perinteinen nepotismi on länsimaisissa yhteiskunnissa virallisesti tuomittu, se elää uutta elämää sukupuolinarsismin kuten feminismin muodossa. Tarja Halosen valinta presidentiksi keväällä 2000 oli kokoomuslaisten naisten ansiota, sillä he valitsivat porvarillisen Esko Ahon (Kesk.) sijaan Halosen vain siksi että tämä oli nainen.

Punavihreä valtamedia ei ole kuitenkaan innostunut Laura Huhtasaaresta, vaikka hän on nainen ja vieläpä kaunis sellainen. Jos Huhtasaari edustaisi mitä muuta puoluetta tahansa kuin Perussuomalaisia, häntä hypetettäisiin todennäköisesti samanlaisella hurmoksella kuin Halosta aikoinaan. Huhtasaaren tapauksessa hänen naiseutensa ei tuokaan toimittajien silmissä lisäarvoa, vaan päinvastoin se lisää heidän ärtymystään, koska politiikassa toimivia naisia (ehkä Hilja Riipistä lukuunottamatta) on totuttu pitämään konformistisina kympin tyttöinä, jotka ovat taipuvaisia kannattamaan vallitsevia lässyliberaaleja arvoja. 

Valtamedia pitää julkeana, että nuorehko kaunis nainen haastaa avoimesti sen hyvinä pitämiä asioita kuten globalismia ja maahanmuuttoa. Kun tähän lisätään vielä Huhtasaaren suoraselkäinen "uskontunnustus" koti-uskonto-isänmaa, alkaa Tampereen punaisen toimittajakoulun toimittelijoiden korvista nousta savua. Tämä nähtiin eilisessä MTV3:n presidenttitentissä, jossa Huhtasaarta yritetiin hiillostaa vieläkin epätoivoisemmin kuin viikko sitten tulleessa vastaavassa Ylen tentissä.

Huhtasaarta MTV3:n tentissä kuulustellut tutkapari Vesa Kallionpää (SDP:n Maarit Feldt-Rannan miesystävä) ja romanitaustainen Antonia Berg keskeyttivät Persujen ehdokkaan jatkuvasti ja inisivät siitä, mitä presidentti voi ja ei voi tehdä. Heidän mielestään Huhtasaaren olisi pitänyt keskittyä vain presidentin valtaoikeuksiin liittyviin asioihin. Vaatimus oli naurettava, koska äänestäjät haluavat tietää ehdokkaan mielipiteistä ja ajatuksista muutenkin kuin valtaoikeuksien kannalta. Kallionpää ja Berg aloittivat poliittisen yksinpuhelunsa heti, kun puhe siirtyi turvapaikanhakijoihin ja Euroopan Unioiniin. Itseään puolijumalina pitävät toimittajat aliarvioivat lähes poikkeuksetta yleisönsä, jonka vuoksi MTV3:n tutkaparin päällepäsmäröinti teki katsojiin päinvastaisen vaikutuksen mihin he pyrkivät. Naantalin Persuomalaisten Vilhelm Junnila kiteytti sosiaalisessa mediassa osuvasti vaalitentin kulun:

- Olet tuollainen nuori tyttö.
- Olet inhokkigalluppien kärjessä.
- Pidättekö äänestäjiä hölmöinä?
- Onko tämäkin vain julkisuustemppu?
- Tämähän on äänestäjien huijaamista.
- Etkö voisi nyt suoraan sanoa, että tuo on ihan tyhmä ehdotus?
- Tuo on populismia ja vastuutonta puhetta.
- Teillä ei ole mitään ulko- ja puolustuspolitiikan kokemusta, pyrittekö väärään tehtävään?
- Onko tämä taas äänestäjien harhauttamista?
- Ette pysty presidenttinä tuota tekemään, mennään eteenpäin.
- Haluatte siis hankaloittaa suomalaisten elämää?
- Tuohan on tyhmä idea.

Ylen puolella nähtiin eilen täysin päinvastaista toimittamista, kun toimittajien lempiehdokas Vihreiden Pekka Haavisto oli tenttivuorossa. Koska valtavirran toimittajasta 3/4 on tutkitusti punavihreitä, tämä ei voinut olla näkymättä myöskään Haaviston haastattelussa. Kriittisessä katsojassa haastattelu herätti lähinnä myötähäpeää. "Asiantuntijoiden" myönteiset arviot Haaviston esiintymisestä voi käydä lukemassa Ylen verkkosivujen jutusta Asiantuntijat Haaviston esiintymisestä: "Haaviston horisontissa siintää vaalit kuuden vuoden päässä".

Kun naapurinpojan oloinen Jan Andersson haastattelee Vihreiden "unelmavävy" Pekka Haavistoa, katsoja ei voi välttyä huomiolta, että keskustelijoilla on keskinäistä sielujen sympatiaa. Leppoisa jutustelu oli niin tuttavallista, että sitä alkoi jossain vaiheessa odottaa milloin Andersson tarjoaa Pekalle pullakahvit lörpöttelyn lomassa. Haastattelun tyyli erosi kuin yö päivästä kun sitä vertaa siihen, miten Kirsi Heikel kohteli Laura Huhtasaarta. Heikel oli kaivellut pedanttisena pinkona hikihatussa kaiken negatiivisen ja epäolennaisen, jolla saattoi sättiä Huhtasaarta. Voi vain kuvitella miten Heikel olisi käyttänyt hyväkseen juuri ennen vaaleja median julkisuuteen nostamaa kyseenalaista syytettä Huhtasaaren gradun osittaisesta plagioinnista. Toistaiseksi arvoitukseksi jää, miksi valtamedia taistelee raivoisasti Huhtasaarta ja Väyrystä vastaan, vaikka se toisaalla ilmoittaa, ettei näillä ole mitään mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle.


                                                   *********************************


Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Paula Vilén romahti henkisesti kun Donald Trump voitti presidentivaalit marraskuussa 2016. Sen jälkeen hän on terapoinut itseään ja antanut vertaistukea hengenheimolaisilleen kirjoittamalla liukuhinalla myrkyllisiä mielipideuutisia Trumpista ja hänen kannattajistaan. 

Viimeisimmän mielipidekirjoituksen Naiset ja vähemmistöt sisuuntuivat Trumpin voitosta ja kipuavat nyt USA:n politiikan huipulle – "Tämä on jo trendi" perusteella hän ei kykene vieläkään tunnustamaan sitä, että Trumpin vaalivoitto oli oikeutettu protesti hallitsevaa punaliberaalia hegemoniaa ja sen lellimiä erityisryhmiä ym. vapaamatkustajia vastaan. On jokseekin harhaista, että Vilén esittää valtaa kahmineet feministit ja värilliset "vähemmistöt" (so. globaali enemmistö) Järjestelmän haastajina, vaikka ne ovat vuosikymmenestä toiseen olleet vanhaa valtaa edustavan Itärannikon liberaalien erityisessä suojeluksessa. 

Pitkässä juoksussa valkoisen väestönosan tyytymättömyys on ainoa todellinen protesti, sillä se on joutunut verotaakallaan kustantamaan maan monikulttuurisirkuksen ja sille epäedullisen tasa-arvopelleilyn. On vaikea nähdä miksi enemmistö valkoisista naisista kannattaisi Establismentin (Syvän valtion) ajamaa hajoita ja hallitse -politiikkaa, jossa heidän pitäisi hyökätä valkoista miestä vastaan värillisten puolesta. Valtamedian hallitsevaa diskussia noudattaen toimittaja Vilén yrittää luoda valheellisesti mielikuvan, että mustilla naisilla ja valkoisilla naisilla olisi jokin yhteinen intressi valkoista miestä vastaan. Viime kädessä valkoiset naiset (josta huomattava osa äänesti Trumpia) kyllä ymmärtävät, millainen osa heille koituu kun globaali värillinen enemmistö saa enemmistön aseman myös Yhdysvalloissa.

Tämä ei tunnu haittaavan toimittaja Viléniä, sillä Trump-kaunassaan hän ei välitä seurauksista, vaan elättelee valtamedian puffaaman femikommunistisen "liikkeen" tuovan demokraatit takaisin valtaan. Näin kehitysmaalaisten invaasio voisi jatkua entiseen malliin ja poliittisen korrektiuden totalitarismi raivata tietä neitseellisiin instituutiohin.


                                                   *********************************


Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin toimiston johtaja Efraim Zuroff ei jätä suomalaisia rauhaan. Tästä saamme kiittää suomenruotsalaista goy-boy André Swanströmiä, joka haluaa tendenssitutkimuksellaan tehdä historiapoltiikkaa tämän päivän monikultturismin hyväksi. 

Ylen verkkosivujen uutinen Juutalainen ihmisoikeusjärjestö vaatii virallista selvitystä suomalaisten SS-miesten väitetyistä sotarikoksista kertoo, että vaatimuksen taustalla on Swanströmin esittämät "tiedot", joiden mukaan suomalaiset SS-miehet ovat saattaneet osallistua juutalaisten murhiin Ukrainassa. 

Jo se, että Yle nöyrtyy kutsumaan sionistista painostusjärjestöä "ihmisoikeusjärjestöksi" pilkkaa lukuisia vasemmistolaisia ja liberaaleja, jotka puhuvat ääni väristen "yhteisestä ihmiskunnasta". Heille on selvää, että juutalaista etnosentrisyyttä palvelevalla holokaustiuskonnolla ei ole juuri mitään tekemistä ihmisoikeuksien puhumattakaan "yhteisen ihmisyyden" kanssa, vaan että kyse on sionistisen lobbausjärjestön propagandasta, jonka tarkoitus on oikeuttaa palestiinalaisten sorto ja Israelin etnovaltion ylivalta Lähi-idässä. 

Vastaavasti länsimaiden aidot kansallismieliset näkevät Simon Wiesenthal -keskuksen julkisuushakuisen tominnan olevan väline koko Euroopan syyllistämisessä, jotta mantereemme saataisiin alistettua sionistien globalismiin (alá Soros), jota mm. rajaton maahanmuutto edustaa.

Se, että juutalainen lobbausjärjestö vaatii virallista selvitystä suomalaisten SS-miesten olemattomista "sotarikoksista" ei ole muuta kuin tarve saada myös Suomi eräiden muiden Euroopan maiden lailla syyllisyyden liekaan. Riippumatta selvityksen tuloksesta, jo sen alulle panolla halutaan saada koko Suomi kollektiiviseen häpeään, jotta kansakunta nöyristelisi ikuisesti kansainvälistä juutalaista. Tähän ovelaan ansaan virallisen Suomen ei kannata missään tapauksessa astua.

ULKOPOLIITTISTA "OSAAMISTA" EI VOI TODISTAA PARIN MINUUTIN TV-VASTAUKSELLA

Eilen Yle TV1.n presidentinvaalitentissä ollutta Laura Huhtasaarta grillattiin jopa enemmän kuin ensimmäiseksi hiillostettua Paavo Väyrystä. Ylen verkkosivut kirjoittavat tänään voitonriemuisesti Perussuomalaisten presidenttiehdokkasta jutussaan Huhtasaarella loppui osaaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiakysymyksissä – "rukousaamiaisen mainitseminen ulkopoliittisena meriittinä ei vähentänyt mielikuvaa", vaikka mitään todellista syytä riemuun ei olekaan. Toimittaja Kirsi Heikelin revolverihaastattelu kun muuttui usein pelkäksi kaksintaisteluksi, jossa Huhtasaari lopulta nöyryytti henkilökohtaisella ristiretkellä ollutta Ylen kuulustelijaa, vieläpä yleisön aplodien kera. Heikelin päällekäyvä mutta ilmeetön kuulustelutyyli erosi hieman Väyrystä haastatelleesta Seija Vaaherkummusta, jolla oli tapana keskeyttää haastateltava. Toisin kuin Heikel, hän osoitti myös eleillään ja ilmeillään täysin avoimesti vastenmielisyytensä Väyrystä kohtaan.

Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, miten toimittajat tulevat kohtelemaan muita ehdokkaita. Naapurinpojan oloinen Jan Andersson oli Heikeliä huomattavasti leppoisampi, kun hän tänään haastatteli RKP:n ehdokasta, entistä kommunistia Nils Torvaldsia. Hyvä puoli haastattelussa oli se, että Andersson otti pariinkin otteeseen esiin Torvaldsin kommunistimenneisyyden ja väkivaltaiset vallankumouspuheet. 

Huhtasaaren haastattelussa olikin yllättävää, ettei hänen uskonnollisuudestaan kysytty mitään, mutta häneltä tiedusteltiin sen sijaan omituisesti, miksi hän hymyilee, kun puheeksi tulee turvapaikanhakijoiden karkotukset ja rajojen kiinni pitäminen paperittomilta. On selvää, että kyllähän se on iloinen asia kun tietää, että tulevia suomalaissukupolvia suojellaan muukalaisinvaasiolta, vaikka Heikelin mielestä tähän positiiviseen asiantilaan pitäisi suhtautua harmistuksella ja surullisella vakavuudella. Kysymys kertoo paljon siitä, mitä Heikel itse haluaa tulevaisuuden Suomelle. 

Toinen henkilökohtainen kysymys oli jo suora isku navan alle, jollaista tuskin esitettäisiin kenellekään muulle presidenttikandidaatille: "Muutamissa haastatteluissa teitä kuvataan toisinaan maaniseksi poliitikoksi. Miksi toimittajat haluavat maalata teistä kuvan maanisena poliitikkona?" Perusteetonta kysymystä voi selittää vain sillä, että toimittajat kuten Kirsi Henkel pitävät jokaista poliitikkoa maanisena, joka ei suostu jakamaan heidän punaivihreitä arvojaan.

Heikel yritti selvästi jäljitellä BBC:n Hard talk -haastatteluohjelman tyyliä, mutta epäonnistui surkeasti, koska Huhtasaari kykeni napakoilla vastauksillaan osoittamaan, kuinka naurettavaa toimittajan itsetarkoituksellinen saivartelu ja saman asian jankkaaminen on. Kun Heikel ei muka saanut haluamaansa vastausta kysymykseensä, vaikka Huhtasaari väänsi sen rautalangasta, hän lopetti keskustelun ja totesi ykskantaan, ettei ehdokas vastannut kysymykseen ja siirtyi nopeasti uuteen aiheeseen. On epätodennäköistä, että Ylen toimittajat tulevat käyttämään samaa metodia silloin kuin heidän omat suosikkinsa Tuula Haatainen (SDP), Pekka Haavisto (Vihreät) ja Merja Kyllönen (Vasemmistoliitto) ovat haastatteluvuorossa.

Huhtasaarelle esitetyt kysymykset olivat jo sinänsä järjettömiä, koska monessa niissä oletettiin ehdokkaan olevan selvännäkijä, joka tietää Suomen ja maailman tilanteen kymmenenä vuoden päästä. Huhtasaari osoittikin pariin otteeseen tällaisten kysymysten olevan täysin epäolennaisia tässä tilanteessa. 

Varsinkin ulkopolitiikasta keskusteltaessa Huhtasaaren oletettiin tietävän suoraan studionpenkiltä, millaisia toimia presidentin pitäisi tehdä erilaisissa ulkopoliittisissa tulevaisuuden skenaarioissa. Heikel yritti hiillostaa Huhtasaarta nimenomaan ulkopolitiikassa, koska on muiden toimittajien kanssa siinä uskossa, ettei ehdokkaalla ole siihen riittävää osaamista. 

Mitä tuo osaaminen sitten voisi olla? Suomalaistoimittajilla on outo käsitys siitä, että ulkopoliitikka olisi muka ylivertaisen vaikeasti hallittavaa rakettitiedettä, jonka ovat sisäistäneet vain sen esoteriaan perehtyneet harvat ja valitut. Arkinen totuus kuitenkin on, että ulkopolitiikassamme on loppujen lopuksi aika vähän muuttujia, joita voi arvioida lähes kuka tahansa kotisohvan politiikan seuraaja. Siksi Sauli Niinistö ei ole siinä sen korvaamattomampi "asiantuntija" kuin Laura Huhtasaarikaan.

Toki on totta, että Huhtasaaren lausunto hänen ulkopoliittisesta kokemuksestaan pani väkisin hymyilyttämään, koska hän kertoi sen käsittävän mm. ruokousillalliset Israelissa ja Yhdysvalloissa. Huhtasaaren epäilyttävin puoli onkin globalistien kannattama sionismi, johon kuuluu Israelin varaukseton tukeminen ja Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikan hyväksyminen. Pitkän miinuksen tekee myös hänen lepsu asenteensa Natoon ja sen sotaharjoituksiin Suomessa sekä kritiikitön asenne isäntämaasopimukseen. Nämä ovat niin merkittäviä kansallisen epälojaalisuuden ilmauksia, että äänestäjä joutuu tosissaan miettimään kumpaa äänestää, Huhtasaarta vai Väyrystä. Me täällä Yle Watchissa sitä vastoin kieltäydymme äänestämästä täysin, sillä äänestäminen on hyväksynnän antamista korruptoituneelle demokratiailveilylle.

Huhtasaaren haastattelu on herättynyt  poikkeuksellisen runsasta keskustelua somessa. Yksi terävimmistä kommentaareista kuultiin Juhani Huopaisen seinältä:

1) "Voidaanhan sitä miinoja rakentaa kun kriisi tulee". Niin varmaan. Kun Ven.... siis vihollinen hyökkää, rakennetaan miinatehdas, koulutetaan sotilaat käyttämään niitä, ne toimitetaan rintamalle ja vasta sitten peli aloitetaan. Veteraaneja varmaan ihan hirveästi loukkaa twiitti, jossa todetaan Venäjän ylivoima etenkin jos taktiset ydinaseet ovat käytössä.  

2) Trump ja WTO - WTO on rampa ankka ja sitä kutsutaan "maailmankaupan YK:ksi". Oleelliset kauppasopimukset tehdään WTO:n ulkopuolella, ja isot toimijat tekevät enemmän tai vähemmän mitä itse huvittaa - joko isojen maiden tai isojen alueiden välisiä soppareita. 

3) Heikot kansainväliset organisaatiot ovat heikkoja kansainvälisiä organisaatioita. Niiden kehuminen vahvoiksi on ehkä fantsuttelumielessä kivaa, mutta siinä helposti ampuu itseään jalkaan. YK:n heikkoudet tiedetään, mutta niin tiedetään myös EU:n heikkoudet. Myös Kansainvälisen Valuuttarahaston heikkoudet tulivat ilmeisiksi eurokriisin yhteydessä - koko järjestö oli viimekädessä eurooppalaisten maiden poliittisessa ohjauksessa ja järjestö teki sekä omien sääntöjen että omien tavoitteidensa vastaista politiikkaa, ja tarjosi viikunanlehden eurokriisin hoidolle, joka ei mennyt kovin reilulla tavalla - ainakaan Suomen kannalta. Heikkojen kansainvälisten organisaatioiden suhteen ei pienen maan pitäisi olla liian sinisilmäinen ja fantsutteleva. Jos me luulemme, että isojen maiden ohjaamat järjestöt turvaavat pienien maiden edut, niin teemme oman maalin

Kaikkein hauskimman syväanalyysin antoi hommareinojen isänä tunnettu Jari Leino blogikirjoituksessaan Puolueeton presidenttitentti Ylen tapaan. Jo heti kirjoituksen alussa hommareino tiivistää sen, mistä Huhtasaaren tentissä oli kyse:

Tämä on Ylen puolueeton presidentinvaalitentti. Toimittajana Kirsi Heil. 

Arvoisa presidenttiehdokas, miksi äsken haastatellulle kansalaiselle on jäänyt sellainen vaikutelma, että tarvitsisitte lisää nöyryyttä?  

– Nöyryys on viisautta, ja kyllä sitä on aina hyvä oppia vielä lisää. 

Te ette nyt vastannut kysymykseeni. Milloin olette lopettanut miehenne lyömisen? 

– En ole koskaan lyönyt miestäni. 

En minä sitä kysynyt. Miksi ette vastaa kysymykseeni? Milloin lakkasitte lyömästä miestänne? Koska? Mistä lähtien?

 – En ole ikinä lyönyt miestäni.

A-STUDIO HARHAUTTAA – EI OLE "PAKOLAISONGELMAA", ON VAIN AFRIKAN VÄESTÖRÄJÄHDYS

Yle TV1, keskiviikko 12.7.2017 klo 21:05, A-studio

Välimeren pakolaishelvetti: pakolaiset hukkuvat - mitä tekee EU? Vieraina erityisedustaja Antti Pentikäinen sekä kansanedustajat Ozan Yanar ja Simon Elo. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

Ohjelman linkki Yle Areenaan.

Ylen politiikan toimitus ei palvele totuudenjanoista kansaa, koska se tarkastelee jo lähtökohtaisesti ongelmia tietoisen nurinkurisesti ja tendenssimäisesti. Esimerkiksi tämäniltainen A-studio kiinnittää harhaanjohtavasti huomion tiettyyn tunteita nostattavaan seurannaisilmiöön, eikä itse ongelmaan eli Afrikan väestöräjähdykseen. Se puolestaan liittyy koko maailman ekologiseen tasapainoon, kestämättömään luonnon kuormituksen kasvuun ja ilmastonmuutokseen. 

On sietämätöntä jeesustelua edes pohdiskella ääneen keinotekoista ongelmaa, joka olisi helposti ratkaistavissa poliittisilla päätöksillä. Jos europidivihamielisellä EU-eliitillä olisi poliittista tahtoa, yksikään musta afrikkalainen ei hukkuisi, sillä luvattomia elintasoturisteja sisältäviä laivoja ei edes päästettäisi Euroopan aluevesille. Siinäkin tapauksessa, että laittomasti seilaavat laivat jo lähestyvät Euroopan rannikkoa, ne voitaisiin kansainvälisen lain mukaisesti ohjata takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamiin. Kun tätä käytäntöä harjoitetettaisiin koko ajan ehdottoman kurinalaisesti kuten Australiassa, kutsumattomille onnenonkijoille kävisi hyvin nopeasti selväksi, että heillä ei ole mitään keinoa saapua Eurooppaan. Koska näin ei tehdä, se kertoo petoksellisten EU-komissaarien halusta päästää Eurooppaan niin paljon afrikkalaisia kuin se vain laittomin keinoin ja kuolonuhreista välittämättä on mahdollista.

Se, että A-studion ennakkotiedoissa mainittu näennäisongelman tarkastelu ei luvannut ohjelmalta hyvää, osoitti ohjelman alku vielä häpeämättömämpää politikointia kuin olisi saattanut odottaa. Yleä ahkeraan seuraavien demarieläkeläisten suosikkitoimittaja, liberaali hymypoika Jan Andersson, alkoi suoraa päätä närkästyneenä moralisoida "äärioikeistolaisten" (eurooppalainen Génération Identitaire -liike) hanketta, jossa on vuokrattu merenkulkulaitoksen vanha Suunta-laiva Libyan rannikolle torjumaan Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisveneitä. Tässä hän viittasi Ylen verkkosivulla päivällä julkaistuun uutiseen Entisen suomalaisaluksen uusi elämä – maahanmuuttoa vastustava järjestö aikoo torjua siirtolaisia Välimerellä. 

Toimittaja Andersson totesi yks kantaan, että "peli Välimerellä on kovenemassa, kaikenlaisia toimijoita on nyt liikkeellä", jonka jälkeen hän kysyi studiovieraana olleelta YKn rauhanvälitysverkoston johtaja Antti Pentikäiseltä, että mitä siellä oikein on tapahtumassa. Pentikäinen alkoi laivaan liittyen maalailla itkuhumanistisia kauhukuvia siitä, kuinka nämä "kouluttamattomat" siirtolaisten torjujat aiheuttavat toimillaan hukkumisia ja uhkasi, että tällä on juridisia seurauksia. Näin hän tuli julistaneeksi jo ennalta lailliset Euroopan puolustajat rikollisiksi, ennen kuin yhtäkään torjuntaoperaatiota on edes ehditty tehdä. Andersson heitti lisää vettä myllyyn ja kysyi mitä mieltä Pentikäinen on tällaisesta "äärioikeistolaisesta" projektista, joka "kuulostaa pelottavalta kehitykseltä". Luonnollisesti YK-globalisti tuomitsi koko ajatuksen "ihmishenkien vaarantamisena" ja katsoo sen olevan laitonta harmaan vyöhykkeen toimintaa. 

Vain ideologisesti kieroutuneella liberaalilla on otsaa kääntää kysymys Välimeren laittomasta muukalaisinvaasiosta siten, että merirajoja vapaaehtoisesti puolustavat eurooppalaiset nuoret luokitellaan rikollisiksi, kun taas laittoman siirtolaisuuden salliva EU on oikealla asialla ja maahantunkeutujat oikeutettuja rynnimään Eurooppaan. Tietenkin Pentikäinen otti argumentaatioon mukaan myös pyhät ja ikuiset paperinpalat eli kansainväliset sopimukset. Hänen mukaansa on kyseenalaista, saako EU (tai Suunta-laiva) palauttaa tulijat Libyaan, vaikka tiedetään, että Eurooppaan pyrkivien todelliset lähtömaat ovat Saharan eteläpuolisista turvallisista mutta köyhistä mustista maista.

Seuraavaksi siirryyttin Liisa Haapasen  uutisspottiin, jossa surullisen pianomusiikin säestämänä vedottiin Amnestyn raporttiin, jonka mukaan "pakolaisten" matka kohti Eurooppaa on vaikea ja vaarallinen, ikään me eurooppalaiset toivoisimme peukalot pystyssä, että mahdollisimman moni näistä sankarillisiksi ylistetyistä yrityksistä onnistuisi. Vaikka tänä vuonna Välimerellä on hukkunut 2000 onnenonkijaa, Eurooppaan on tästä huolimatta päässyt ikuiseksi riesaksi ja tulevien etnisten sisällissotien pesämunaksi ainakin 100 000 mustan Afrikan neekeriä, suurin osa toisaiseksi Italiaan. Haapasen miniraportissa mainittiin myös, että Italiassa poliittinen tilanne on kiristynyt sen jälkeen kun maahan saapui Libyasta parissa päivässä yli 10 000 mustaa vapaamatkustajaa. Aivan yksipuolisena vetistelynä juttua ei sentään voi pitää, sillä toimittaja Haapanen mainitisi avustusjärjestöjen aiheuttamat ongelmat, sillä niiden uskotaan ruokkivan salakuljetusbisnestä, kun salakuljettajat luottavat ihmisten tulevan pelastetuiksi ja siksi lähettävät heitä matkaan entistä huonokuntoisemmilla aluksilla. Eräs tällainen pahantekijäjärjestö on tietenkin ruotsalaistaustainen, mediajätti Aftonbladetin tukema Gula Båtarna, jonka rikollisesta luonteesta voi lukea täältä.

Antti Pentikäinen ei pidä tällaisten järjestöjen toimintaa kuitenkaan ongelmallisena, sillä hänen mielestään Välimerellä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa (ja tuoda Eurooppaan eikä Libyaan) ne ihmiset, jotka sinne tulevat. Sen verran realisti Pentikäinen kuitenkin oli, että hän tunnustaa pitkäaikaisessa pakolaiskriisissä ihmismäärien olevan niin suuria, että ne synnyttävät väistämättä vakavia poliiittisia kiistoja Euroopan sisällä. Tästä huolimatta hän oli valmis siirtämään ongelmaa eteenpäin ehdottamalla, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR alkaisi hallinnoida "pakolaisten" maailmanlaajuista taakan jakoa, jossa etnisesti sopeutumattomia tulijoita siirrettäisiin käytännössä edelleen vain Eurooppaan mutta tasaisemmin.

Lopuksi aihetta käsiteltiin vielä kahden poliitikon, Vihreiden Ozar Yanarin ja Sininen tulevaisuus -puolueen Simon Elon, pikatentissä. Asetelma oli ennalta-arvattava ja vastaukset myös sen mukaisia. Ulkoeurooppalainen Ozan Yanar suhtautui muukalaisvyöryyn huolettomasti ja löi pöytään kaikki ihmisoikeuskortit, jotta mahdollisimman suuri vieraspopulaatio pääsisi sotkemaan ja syrjäyttämään Euroopan alkuperäispopulaatiot. Sen hän perusteli sen enempää perustelematta vaatimuksella, että Eurooppa ei voi "rakentaa muureja". Sama henki näkyi kun puheeksi tuli tarkat tulijoiden lukumäärät esimerkiksi maamme kiintiöpakolaisten kohdalla. Sen määrän turkkilaistaustainen Yanar haluaa nostaa nykyisestä 750:stä 2 500:an. Vastaavasti rasismin pelossa kieli keskellä suuta vastaillut kosher-konservatiivi Simon Elo yritti verhota massoja nuoleskelevan maahanmuuttovastaisuutensa salakuljetusbisneksen torjumisella. Katsoja luuli nähneensä jo kaiken puolivillaisesta humanismilla vakuuttelusta, kunnes aivan lopussa Andersson kysyi, mitä pahaa on siinä, että tulijat haluavat tulla Eurooppaan. Niin tosiaan, mitä pahaa voisi olla kantaväestön kustannuksella elämisellä ja lopulta sen syrjäyttämisellä eli kansanmurhalla?

Ohjelmassa mainittin ohimennen pari kertaa Afrikan väestönkasvu, mutta sitä ei otettu missään vaiheessa varsinaisen keskustelun aiheeksi. Syy on ilmeinen, sillä sen synnyttämien näkymien pohdiskelu olisi näyttänyt missä mittakaavassa Välimeren hukkumisia ja nykyisen kaltaista rajavuotoa pitäisi ajatella. Tällä hetkellä tiedetään, että Afrikan asukasluku on viimeisen sadan vuoden aikana nelinkertaistunut nykyiseen 1,2 miljardiin ja sen arvoidaan kasvavan vuosisadan loppuun mennessä katastrofaaliseen 4,4 miljardiin. Good luck Europe!

Tämä kaikkien tuntema prosessi on ollut jo melko pitkään käynnissä, mutta keskiverto sukankuluttajaa se ei ole kiinnostanut kuin viimeksi 1970-luvulla. Asiantillan syylllisistä ja syystä ei tietenkään halua puhua kukaan, vaikka se onkin suurimmalle osalle päivän selvää. Se ei ole kovin väärin arvioitu kun toteaa, että Ihmislihan ylitsepursuamisesta on kiittäminen lyhytnäköistä humanitarismia, jonka varjolla afrikkalaista populaatiota on kasvatettu keinotekoisesti ruoka-avulla ja lapsikuolleisuuden ehkäisyllä. Toisen maailmanasodan jälkeen Ranskan vallankumouksen perilliset sekä lännessä että idässä ovat nostaneet näin viheliäisimmänkin ihmiselämän sellaiseen arvoon, että sen tieltä ollaan valmiit tuhoamaan koko luonnon elämisen edellytykset. Tämän samaisen hybriksen vallassa ollaan tuhoamassa myös eurooppalainen ihminen ja sivilisaatio, kun pohjoiselle pallonpuoliskolle rahdataan kognitiivisesti haasteellista Afrikan ylijäämäväestöä.

Kun tässä samassa henkisessä liemessa lilluva äärivasemmisto vastusti viiime viikonloppuna Hampurissa "globaalia epäoikeudenmukaisuutta" ja kapitalismia tunnuksella "Wellcome to Hell", he eivät tainneet oikeasti ymmärtää, mistä käsillä olevasta Helvetistä he puhuivat.

MULTIKULTIFARSSI PARIISISSA: ARABIRASISTIT TERRORISOIVAT KIINALAISIA, JOTKA SYYTTÄVÄT SIITÄ POLIISIA

Tällä kertaa Ranskassa mellakoivat kiinalaiset...

Baabelin tornia muistuttava monikulttuuriteatteri saa vuosi vuodelta mitä farssimaisempia piirteitä kun Eurooppaan tunkeutuneet etniset nurkanvaltaajat joutuvat samalla rajatulla alueella harjoittamaan väkisin keskinäistä akkulturaatiota (sopeutumista). Koska identiteetistään tiukasti kiinni pitävät kiinalaiset ja arabimuslimit eivät assimiloidu (sulaudu) sen enempää valtakulttuuriin kuin toisiinsakaan, johtaa väestöpaine ja etninen kilpailu väistämättä etniseen konfliktiin, joka tunnetaan valtalehdistössä paremmin kiertoilmauksena arjen monikulttuuri. 

Ylen verkkosivut tietää kertoa uutisessa Poliisi ampui kiinalaisen miehen Pariisissa – tapaus johtanut jo mellakointiin ja Kiinan viralliseen valitukseen, että arjen monikulttuuri kukoisti eilen Pariisissa. Tällä kertaa mellakoijat edustivat tavallisesti rauhallista kiinalaissiirtokuntaa, koska kiinalaismies oli kuollut poliisin hälytystehtävässä:

Kaikki alkoi sunnuntai-iltana, kun poliisipartio hälytettiin kiinalaismiehen kotiin Pariisin 19. kaupunginosassa, kaupungin koilliskulmassa. Poliisin mukaan mies tuli avaamaan ovea teräase kädessä ja iski aseella yhtä poliisia, jolla oli luotiliivit. Toinen poliisi ampui kiinalaismiehen. Vainajan omaiset kiistävät tulkinnan.

Yleensä kollektiivinen raivo jonkun provosoivan tekosyyn nojalla on tuttua neekeripopulaatioille kuin myös arabeille ja pakistaaneille, mutta läntinen uhrikulttuuri ja kantaväestön nössöys on rohkaissut myös itsehillinnästään tunnetut itäaasialaiset neekeröimään kaduille, mikäli heidän kollektiivista "kunniaansa" on loukattu. Ranskan kannalta vakavaa tapauksessa on se, että väestöltään maailman suurin valtio "on huolissaan" sillanpääaseman saaneen siirtolaisväestönsä kohtelusta.

Valkoisten periksiantava hyväntahtoisuus tunnetaan maailmalla jo niin laajalti, että vieraspopulaatiot voivat jopa Euroopan sydänmailla panna etnisen mellakan pystyyn ilman pelkoa valtaväestön reaktiosta. Poliisit ja ulkomaalaiset surmaavat mielivaltaisesti myös valkoisia, mutta se ei tunnu herrättävän "valkoista yhteisöä", koska sen itsekkäät yksilöpyksilöt eivät halua tehdä mitään, mikä riskeeraisi heidän tulevan talven Thaimaan matkansa ja taulu-tv:n lyhennyksen. 

Hyvää Ylen uutisessa oli se, että jutussa nostettiin pinnalle vaihteeksi maahantunkeutujakolonnien keskinäinen kaupunkisodankäynti. Yleensä rasistisesta yhteenotosta kerrotaan valtamediassa vain silloin, jos se tukee lukkoon lyötyä narraatiota, jossa aggression lähteenä ovat valkoiset ja uhreina värilliset, vaikka jo tilastojenkin valossa tiedetään, että valkoiset ovat sekä absoluuttisin että suhteellisin luvuin eniten muiden etnisten ryhmien väkivallan kohteena.

Monikulttuurin ydinongelma länsimaissa eivät ole "kongoloidit" ja "ählämit", vaan diversiteetti itsessään, joka tuottaa kuin automaatti etnistä kilpailua rajaillisista resursseista ja siten väistämättä myös konflikteja. Lopulta edessä ovat sisällisodat kuten Jugoslaviassa ja Ruandassa 1990-luvulla. Ylen uutinen on korutonta kertomaa siitä, mihin hunajaisin sanoin ylistetty "diversiteetti" johtaa yhä ahtaammaksi käyneen planeettamme Euroopan kolkalla:

Ranskassa asuu Euroopan suurin kiinalaisvähemmistö, jopa kaksi miljoonaa kiinalaistaustaista. Pariisissa asuu 200 000 – 300 000 kiinalaista. Yhteisö on toistuvasti ilmaissut tyytymättömyytensä ranskalaisviranomaisiin, jotka eivät yhteisön mukaan suojele kiinalaisia rasismilta. – Kiinalaiset kärsivät rasistisista asenteista, varsinkin toisten etnisten ryhmien, kuten arabien taholta, sanoo tutkija Pierre Picquart Paris VIII -yliopistosta uutistoimisto AP:n haastattelussa. Picquartin mukaan kiinalaiset – joiden piirissä yksityisyrittäjyys on yleistä – joutuvat usein rikoksen uhriksi, koska heillä on mukanaan käteistä rahaa. Osalla ei välttämättä ole laillisia oleskelulupia, joten heitä myös kiristetään.

Syitä on sekä sysissä ja sepissä, sillä Ranskan kantaväestö on tuskin itse kutsunut vierasta kiinalaisopulaatiota nauttimaan maan valmiista infrastruktuurista, jonka avulla muukalaiset ovat kyenneet luomaan hintoja polkevat markkinat halvoilla työvoimakustannuksillaan. Kognitiivisesti kiinalaisia lahjattomampi mutta selvästi aggressiivisempi arabiväestö on kokenut uudet tulokkaat luonnollisesti kilpailijoiksi. Arabimuslimien kyvyttömyys luoda varakkuutta kiinalaisten tapaan on synnyttänyt kateutta ja loukattua "ylpeyttä", jota kompensoidakseen he nöyryyttävät uusia naapureitaan ryöstöillä, mukiloinneilla ja murhilla. Sen sijaan seksuaalirikokset arabimuslimit kohdistavat enimmäkseen kantaväestön valkoisiin naisiin, koska pitävät heitä viehättävämpinä kuin kiinalaisia.

Koska Ranskan kiinalaiset eivät ymmärrettävästi uskalla vielä julistaa etnistä sotaa useisiin miljooniin kohoavaa arabiväestöä vastaan, he kaatavat laskiämpärinsä Ranskan valtion, tässä tapauksessa poliisin niskaan. Se on taitavasti valittu kohde, sillä "rasistinen poliiisi" on eräs monikultturismia kannattavan lehdistön suosikkiteemoista, johon keskittymällä voidaan lakaista kätevästi maton alle muukalaissiirtokuntien omat viat ja vainoharhaiset aggressiot. 

Lankakerän ydin ei ole sen enempää poliisi kuin muukalaisväestötkään, vaan hallituksesta riippumatta petoksellinen valtionjohto, joka on vuosikymmenien ajan hivuttanut Ranskaan ulkomaalaisia, joista uhkaa tätä menoa tulla lähitulevaisuudessa maan enemmistö. Totisesti, Ranska tarvitsisi uuden vallankumouksen välittömästi!

                                               ********************************

Yle TV1, tiistai 28.3.3017 klo 20:00, Puoluepäivä Vihreät 

Puheenjohtaja Ville Niinistön puhe. Ohjelman juontaa Marja Sannikka. HD

Yle TV1, tiistai 28.3.2017 klo 21:00, Puoluepäivä Vihreät 

Puheenjohtaja Ville Niinistö kuntavaalitentissä, toimittajana Jan Andersson. HD

Saamattomaan poliittikkaan kyllästyneen kansan äänestysprosentti on laskenut viime vuosikymmeninä huimasti. Erityisen selvästi tämä on näkynyt kunnallisvaaleissa, joissa valtakunnallinen äänestysprosentti on tätä nykyä alle 60% ja uhkaa painua jopa alle maagisen 50%:in, jolloin meidän hupaisia "demokratiamme" kokee jo todellisen legitimiteettikriisin. 

Median vastaus alenevaan äänestysinnokkuuteen on lisätä verkkopalveluja ja television vaaliohjelmia. Tätä on yritetty jo pitkään, mutta tulos on aina ollut päinvastainen. Todennäköisesti myös näissä kunnallisvaaleissa äänestysprosentti laskee entisestään, vaikka se saattaakin lisätä lukeneiston lemmikkipuolue Vihreiden kannatusta. Yle Watchin suosittelema strategia on äänestämättömyys niin pitkälle, että se synnyttää Isosiskovaltion suojeluksessa olevan "demokratian" uskottavuuskriiisin.

Miksi pitäisi äänestää, jos tarjolla on maailmanpahentajia, joita tyrkytetään Hyvien ihmisten™ (oma ilmoitus) puolue Vihreiden listalta? Siis aikuisen oikeesti, lukekaan nyt näidenkin ehdokkaiden näkemyksiä Ylen jutusta Mistä on vihreiden ehdokkaat tehty? Viisi heistä kertoo – "Olen 60-luvun radikaaleja". Selvähän se, vihreät ovat vesimeloneja: päältä vihreitä, sisältä punaisia. Jos kannatat luonnonsuojelua niin unohda koko juttu:

"Arvostan luontoa, tasa-arvoa ja sivistystä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi yhdellä lajilla pitäisi olla oikeus tuhota maapallo tai piirrellä viivoja maahan ja alkaa tykittää toisella puolella olevia ihmisiä."

"Lähdin opiskelemaan valtio-oppia Tampereen yliopistoon. Siellä alkoivat pian opiskelijamielenosoitukset ja olin kaikessa täysin rinnoin mukana Vietnamin sodan vastaisista mielenosoituksista ja marxilaisista opintokerhoista lähtien. Olen näitä 60-luvun radikaaleja enkä kadu." 

"Päätös oli helppo, vaikka toki ensimmäistä kertaa ehdolla oleminen jännittää. Vihreissä olen, koska pidän tasa-arvoa, monikulttuurisuutta ja luonnon ja kaupungin puhtautta tärkeänä."

Tarkempaa analyysiä vihreiden arvomaailmasta ja sosiaalisesta taustasta löytyy tästä Ylen artikkelista.