KORRUPTOITUNEIDEN POLIITIKKOJEN, MEDIAN, JA AKATEMIAN SOTA OMAA KANSAA VASTAAN

Jossain määrin kunniallisina aikoina, ehkä vielä 1980-luvulla, lehdistö ja tv saattoivat julistaa ilman kansalaisen kokemaa suurta myötähäpeää, että ne ovat neljäntenä valtionmahtina vallan vahtikoiria. Tänään menneiden aikojen näennäinenkin rehellisyys ja asiaperusteinen puolueettomuus on pyyhitty pois. Media on jo pitkään ollut vallan sylikoira, mutta nyt se on alkanut itse ohjailla röyhkeällä isännän otteella politiikkaa. Viime lauantaista lähtien valtamediat ovat vastuuttomassa vallanhimossaan painostaneet hallituspuolueita häpeälliseen poliittiseen farssiin, joka on ollut niin härskiä, että pökertyneet kansalaiset eivät vieläkään ymmärrä tulleensa perseraiskatuksi punavihreällä totalitarismilla. 

Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat tehneet kylmäveristä harkintaa käyttäen arkisesta mutta traagisesta 28-vuotiaan sekakäyttäjän kuolemantapauksesta päiväkausia jatkuvan uutisdraaman. Hallituspuolueiden poliitikkojen on ollut mahdotonta pysyä tapauksesta sivussa, sillä näkyvyydessään uutisointi on ylittänyt kaiken kohtuullisuuden – media vie ja poliitikot vikisevät. Oppositiopuolueille tämä kaikki on tullut kuin tilauksesta, ja ne ovatkin tarkoituksella lietsotun natsihysterian vallitessa voineet vaatia mitä mielettömämpiä lainmuutoksia, joilla ajetaan punavihreiden kannattamaa poliittisen korrektiuden totalitarismia. Lopullisena päämääränä on saada kaikenlainen maahanmuuttokriittisyys pois poliittiselta esityslistalta ja tätä tavoitetta tukee juuri epämääräisen "rasismin" kriminalisoiminen.

Thatcherilaista kovanaamaa esittävä sisäministeri Paula Risikko (kok.) selvästikin nauttii päästessään kyykyttämään jotain pientä nuorten miesten porukkaa, joka on lynkattu mediassa jo moneen kertaan. Varsinaista valtiomiesmäisyyttä ja arvojohtajuutta. Sisäministeriötä on tätä nykyä syytä kutsua Vuonna 1984 -romaanin mukaisesti Rakkaudenministeriöksi, sillä tänään pidetyllä eduskunnan kyselytynnilla Risikko katsoi sensuurin olevan sananvapautta ja totuuden vihapuhetta, johon Rakkaudenministeriön on puututtava ankarasti. Ylen verkkosivujen uutisessa Risikko eduskunnassa: Väkivaltaiset äärijärjestöt pitää kieltää rakkausministerimme haluaisi kriminalisoida Suomen Vastarintaliikkeen lisäksi muitakin nationalistisia ryhmiä, koska käyttii äärijärjestö-sanasta monikkomuotoa. 

Kyselytunnin kysymyksen Risikolle esitti Vihreiden turkkilaistaustainen kansanedustaja Ozan Yanar, joka halusi painokkaasti saada vastauksen sille, miten hallitus aikoo estää äärioikeiston ja uusnatsien järjestäytyneen väkivallan. Mahtipontisen vaatimuksen sisältänyt kysymys on järjetön, sillä väkivaltaisiin yhteenottoihin on syyllistynyt harvakseltaan vain Vastarintaliike (sekä sen vastustajat) ja nujakat ovat olleet kaikkea muuta kuin järjestäytyneitä. Suomalaisen kansanvallan alennustatilasta kertoo jotain se, että Helsingin punavihreässä kuplassa elävät unelmoijat ovat äänestäneet eduskuntaan Euroopan ulkopuolisen etnisen ryhmän etua ajavan henkilön, joka kaikessa vihamielisessä kiittämättömyydessään esittää vielä vaatimuksia, miten vihreiden karsastamien suomalaisnationalistien poliittista vapautta pitäisi rajoittaa.

Kansalaisista oli varmasti huvittavaa seurata, kuinka Risikko vastasi opposition kysymyksiin kuin mikäkin kympin tyttö. Konformistisen hikipinkon lailla hän esitti vihreälle miesopettajalle vielä omia ehdotuksiaan "vihapuheen kitkemiseksi". Niin sanotun Aidon sananvapauden™ nimissä Risikko vaati maahan lisää nettipoliiseja valvomaan kansalaisten ajatuksia. Saman vaatimuksen hän oli toistanut jo aamupäivällä sisäministeriön foorumissa, jossa hän ohjeisti poliisijohtoa. Sisäministeriön uutisessa asiasta kerrotaan näin:

- Me emme saa turtua vihapuheeseen. Nykyisellä lainsäädännöllä näyttää olevan vaikea selvittää vihapuheen taustalla olevia tahoja ja motiiveja, ja puuttua niihin. Lainsäädäntö on myös pirstaleinen, sisäministeri Paula Risikko sanoo. 

Risikon mukaan vihapuheeseen tulee puuttua selvästi aiempaa johdonmukaisemmalla ja tehokkaammalla tavalla. Myös resurssit, esimerkiksi nettipoliisin osalta, on arvioitava uudestaan. 

- Suurin ongelma vihapuheen kanssa on se, että pidemmällä aikavälillä se on ensiaskel väkivallan suuntaan. Vaikka väkivalta ei olisi vihapuheen levittäjän henkilökohtainen tarkoitus, vastakkainasettelun kasvattaminen johtaa helposti siihen. Vihapuheelle, väkivallalle ja rasismille on oltava nollatoleranssi, Risikko painottaa.

Vaikka Ruotsissa ei ole lakkautettu fasistisia järjestöjä samalla tavalla kuten nyt on suunniteltu Suomessa, on tapa, jolla "yhteiskunnalliseen ongelmaan" regoidaan eduskunnassa, lainattu suoraan Ruotsista. Kun länsinaapurissa törmätään tai paremminkin nostatetaan "yhteiskunnallinen ongelma", säädetään ensimmäiseksi laki, jonka ajatellaan ratkaisevan kysymyksen. Kun esimerkiksi raiskausten määrä lähti ulkomaalaisten määrän lisääntyessä kasvuun, säädettiin laki, jossa raiskauksesta saa kovemman tuomion. Lain jälkeen raiskausten määrä on kasvanut edelleen, sillä laki ei muuttanut mitenkään ongelman ydintä: ulkomaalaisten kasvavaa määrää.  

Vihreitäkään ei todellisuudessa kiinnosta tietyn kysymyksen ratkaisu, etenkin jos se saa "ongelmasta" itselleen hyödyllisen lypsylehmän loputtomalle vallanhalulleen.  Puolue ymmärtää Vasemmistoliiton tapaan, että sillä on Ruotsin lailla paljon "moraalista" valtaa, jota se voi käyttää epäsuorasti osallistumatta itse varsinaiseen päätöksentekoon. Risikon ehdottamat toimet tyydyttävät varmasti tiukintakin vihreää khmeriä, sillä tuollaisenaan niiden toteuttaminen vaatisi valtavasti Ajatuspoliiseja, jotka kustannattaisiin punavihreiden suosimalla velalla ja verotuksella. Vihreille sopii vallan mainiosti, että perustuslailliset oikeudet kuten yhdistymis- ja kokoontumivapaus eivät kuulu eri mieltä oleville "fasisteille". 

Ilmapiiri punavihreiden totalitarismille on muutenkin otollinen, sillä maamme älymystö on ollut asiasta täysin vaitonainen, ainoastaan pari vanhaa jäärää kuten Venäjän historian emeritusprofessori Timo Vihavainen  ja hovioikeudenneuvos Jukka Kemppinen ovat varoitelleet totalitarismista ja sen sellaisesta. Vihavainen moittii nykymedian tilaa huomiota herättäneessä blogikirjoituksessaan Maxima culpa. Teksissä hän ruotii kovin ottein tapaa, jolla valtamediat ovat uutisoineet Asema-aukion välikohtausta ja sen ympärillä pyörinyttä loiskiehuntaa:

Häpeämätön poliittisen myntin lyöminen inhimillisellä tragedialla, mielikuvien katteeton rakentelu, poliittiset vaatimukset ja aivan fantastiset johtopäätökset ovat tulleet sen rauhallisen ja asiallisen uutisoinnin ja analyysin tilalle, jollainen kerran oli myös suomalaiselle laatumedialle luonteenomaista. Vaikka tiedän, että tässä sopassa jokainen, joka yrittää esittää rauhallista ja asiallista analyysiä, leimataan oitis äärihörhöksi ja vähintäänkin rikollisuuden suosijaksi, totean vielä kerran, että on häpeällistä, mikäli lehdistö meillä alkaa seurata amerikkalaisten slummiaviisien toimintatapoja sen sijaan, että se ottaisi asiat asioina ja tyytyisi järjen argumentteihin.

Kemppinen puolestaan kertoo Verkkouutisissa, että 

– Isompi ihmisoikeusasia kuin höyrypäiden paimentaminen on ”Orwellin maailman” vastustaminen. Ihmisellä on oltava turva tuomareita vastaan eikä ajatuspoliisia saa perustaa, Kemppinen kirjoittaa blogissaan.

Juridiikan asiantuntijat kertovat, että ns. viharikoslakeja säädetään yhteiskuntarauhan turvaamiseksi ja kansainvälisten sitoumusten vuoksi. Pahamaineinen marxilaistaustainen Demla eli nykyiseltä nimeltään Oikeuspoliittinen yhdistys vaatii tiedotteessaan Poliisin on ansaittava kansalaisten luottamus, että rikoslainsäädäntöä on tarkistettava vain äärioikeistolaisen toiminnan suhteen  ja valittelee sitä, että poliisi kohtelee kovakouraisesti sitä vastaan hyökänneitä äärivasemmistolaisia "aktivisteja".

Demlalla ja toimittajilla lienee vahvoja yhteyksisä, sillä lähes kaikissa valtamedian asiantuntijahaastatteluissa on käytetty Demlan juristeja ja demlahenkisiä professoreita. Tämä huomaa helposti siitä, että kaikki asiantuntijalausunnot ovat samanlaisia, tyypillisenä esimerkkinä Ylen juttu Professorit: Rikoslain rasismipykälät kirjoitettava uusiksi, joka todistaa samalla kuinka kulttuurimarxilaista ja siten korruptoitunutta väkeä yliopiston korkeimpina asiantuntijoina toimii. Tavallisten suomalaisten intressistä vieraantuneet Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander ja Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro horisevat kansainvälisten sopimusten sitovuudesta, ikään kuin Suomessa noudatettava (perustus)laki olisi säädetty Tel Avivissa, Haagissa tai New Yorkissa. Molemmat professorit ovat puheiden perusteella ilmiselviä kansanvihollisia ja Lavapuron ylikansallisesta unelmoinnista Yle Watch on kirjoittanut aiemminkin. Tällä kertaa hän herjaa suomalaista demokratiaa ja vaatii, että kansalliset lakimme pitää alistaa kosmopoliittisen klikin sorvaamiin kansainvälisiin sopimuksiin, siis paperinpaloihin, joille kansalaiset eivät ole antaneet henkilöhtaisesti mitään mandaattia missään äänestyksessä:

– YK:n rotusyrjintäsopimus velvoittaa yksiselitteisesti Suomenkin eduskuntaa säätämään sellaista lainsäädäntöä, jossa esimerkiksi Suomen vastarintaliikkeen kaltainen toiminta kielletään, Lavapuro lataa. Lavapuron mukaan tosiasiallinen rotusyrjintä yritetään joskus naamioida sananvapauden tai yhdistymisvapauden harjoittamiseksi. – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17 artikla ja EU:n perusoikeuskirjan 54 artikla kieltävät perus- ja ihmisoikeuksien väärinkäytön.

Kaiken karvaisten asiantuntijoiden ja kukkahattu-poliitikkojen on mahdotonta ymmärtää, että verkossa lähinnä vain eliittiä pelottava vihapuhe johtuu hallituksen ilman kansan hyväksyntää harjoittamasta ulkomaalais- ja pakolaispolitiikasta.  Kun etsitään syitä yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen, ei pitäisi katsoa Vastarintaliikkeeseen, sillä se on vain ongelman oire, vierasta bakteeria vastaan taisteleva antibiootti. Todellisia rikollisia ovat sellaiset ääriliikkeet kuten Kokoomus, RKP, Vihreät, SDP, Keskusta, Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset, ja Vasemmistoliitto. Vaadimme niiden välitöntä kieltämistä Suomen kansalle vaarallisina rikollisliigoina.

                                                          *********************



Mitä tulevaisuus tuo mukanaan uusien ajatusrikoslakien myötä? Kaikki jatkuu samanlaisena, "ongelma" ratkaistu, koska suut on tukittu? Monikulttuuri alkaa sen jälkeen vihdoin toimia? 

Te voitte kieltää meidät, tukkia suut. Te voitte vangita meidät. Te voitte kieroilevien ihmisoikeusjuristien avulla karkottaa meidät aina pohjoiseen ulottuvalle vankileirin saaristoon. Te voitte vaikka tappaa meidät "ihmisoikeuksien" ja "tasa-arvon" nimissä. Ihan sama, sillä me emme luovuta. Te voitte kieltää totuuden, mutta koskaan te ette voi vangita ajatuksiamme, henkistä vapauttamme, kansan tahtoa elää.  Me puolustamme Suomen kansaa ja sen vapauttaa loppuun asti, jopa siihen asti kunnes te itsekin huomaatte olevanne kuopan reunalla, vain siksi että olette suomalaisia. Erona meihin on kuitenkin se, että te kuolette pettureina, me vapaina miehinä ja naisina.