PRESIDENTTI BIDENIN EPÄAJANMUKAISET VIRKAANASTUJAISHOUREET –AMERIKAN YHTENÄISYYS MENETETTIIN JO 1960-LUVULLA

Amerikan sionistinen miehityshallinto eli syvä valtio porskuttaa entistä reteämmin kun maan johtavaksi marionetiksi kammettiin väkisin Demokraattipuolueen presidenttiehdokas Joe Biden. Tänään pitämässään virkaanastujaispuheessaan Biden toisti vasemmistoliberaalin toiveajattelun pääteesit, joihin täysjärkisten ei olekaan tarkoitus uskoa. Pääasia, että läntiseen maailmaan luodaan itsepetoksellisesti hyvää fiilistä samalla kun ilmaistaan hyvesignaloivia koodisanoja. 

Kyyniset Ylen toimittajat kuvasivat puhetta merkkinä Amerikan paluusta takaisiin "normaaliin", mikä tarkoittaa käytännössä hajoavan monikulttuuri-imperiumin uutta vauhdinottoa kohti länsimaisen itsetuhon kuilun pohjaa. Ylen verkkosivuilla julkaistussa listauksessa Kolme keskeistä asiaa presidentti Bidenin virkaanastujaispuheesta: Yhtenäisyys, paluu kansainväliseen yhteistyöhön ja totuus valheiden sijaan toimittajat Anu Kerttula ja Teemu Juhola kertovat selkokielellä mitä epädemokraattisten taustaryhmien ohjaama dementikko tarkoittaa.

Demokraattipuolue on suurin yksittäinen voima, joka on hajottanut perinteisen Amerikan tekemällä siitä kovaa vauhtia Brasilian kaltaisen monirotuisen kehitysmaan. Puolueen epäarvojen aisankannattajina toimivat "kohteliaat häviäjät" eli republikaanit ovat myös vastuussa maan alennustilasta, eikä tätä rikoskumppanuutta yksi Trumpin kausi muuta miksikään. Semminkin kun Trump ei ollut mikään todellinen uhka syvän valtion sionistihallinnolle. 

Bidenin kädenojennus kansakunnan yhtenäisyyden puolesta on pelkkä retorinen ele, sillä maan peruuttamaton hajoamisprosessi on alkanut jo vuosikymmeniä sitten. 

Biden lupasi puheessaan olla ”kaikkien amerikkalaisten” presidentti. – Taistelen yhtä kovasti niiden puolesta, jotka eivät tukeneet minua kuin niiden puolesta, jotka tukivat.

Hallitseville vasemmistoliberaaleille "yhtenäisyys" on tietysti mieluisaa, koska silloin poliittisen opposition pitäisi alistua vallitsevalle politiikalle. Tähän republikaaneja äänestäneet valkoiset tuskin alistuvat ja sen taitaa tietää myös Capitol-kukkulan nykyiset valtiaat. Heille tämä on pelkkä alkunäytös, sillä näytelmän myöhemmissä vaiheissa päämääränä on ainoastaan tukahduttaa ja rangaista väärin ajattelevia konservatiiveja.

Totta kai Biden otti puheessaan esille myös rasismin, joka on yksi liberaalin valheen räikeimmistä esimerkeistä:

Tuore presidentti tunnusti puheessaan maan historian erimielisyydet. Bidenin mukaan ”rasismin ruma todellisuus” ajaa ihmisiä erilleen. 

– Tiedän, että voimat, jotka jakavat meitä ovat syviä ja todellisia. Tiedän myös, etteivät ne ole uusia, Biden sanoi.

Moralistinen rasismista paasaaminen on tunnetusti itsessään rasistista, koska sillä viitataan tarkoituksellisen epäsuorasti vain ja ainoastaan valkoisiin. Valheellisuus vielä korostuu väärässä syntipukissa, sillä lahjomattomien tilastojen valossa ylivoimaisesti eniten rasistista väkivaltaa muita vastaan harjoittavat mustat. Mustiin kohdistuva systemaattinen poliisiväkivaltakin on myytti, mutta silti valtamedia toistaa valhetta, että afroamerikkalaiset olisivat erityisesti (valkoisen) poliisin silmätikkuina. Tosiasiassa valkoisia kuolee poliisin käsissä suhteessa enemmän kuin mustia, mutta tämähän ei kiinnosta BLM:n lumoissa olevia tiedotusvälineitä. Nyt tämä ilkeä liberaalivalhe valkoisten erityisestä rasismista saa uutta nostetta, koska sitä julistaa Yhdysvaltain muodollisesti vaikutusvaltaisin päämies.

Amerikan demari Biden korosti puheessaan myös demokratian "palauttamista". Kansainvälisen eliitin edusmiehelle demokratia tarkoittaa lisää ylikansallisia sitoutumuksia, joilla taas ei ole mitään tekemistä aidon kansanvallan eli demokratian kanssa. Toimittajat eivät vahingossakaan kerro globalististen hallintohimmeleiden ja sopimusten todellisesta luonteesta. Niissä kun päätösvalta siirtyy vain entistä kauemmas tavallisten kansalaisten kontrollista. Hölmöjä jymäytetään "hyvillä asioilla", jolloin globaalisosialistinen ylivalta saadaan näyttämään demokratialta:

Biden totesi heti puheensa aluksi, että tämä päivä on Amerikan ja demokratian päivä. Hän lupasi, että Yhdysvallat palauttaa vahvat suhteet muuhun maailmaan ennalleen. Uusi presidentti sanoi Yhdysvaltojen olevan jatkossa vahva ja luotettava kumppani. Trumpin kaudella Yhdysvallat erosi muun muassa maailman terveysjärjestöstä WHO:sta ja Pariisin ilmastosopimuksesta.

Korruptoituneen valtamedian suosikkina Biden teki sille kumarruksen syyttämällä Trumpia, oppositiota ja riippumattomia uutistenvälittäjiä valheellisuudesta. Viestinä oli, että vain hallitseva poliittinen eliitti ja sitä myötäilevä valtamedia omistavat totuuden. Mikä voisikaan olla kauempana totuudesta:

– Kaikkien amerikkalaisten, erityisesti vaaleilla valittujen johtajien on puolustettava totuutta valheita vastaan, Biden sanoi. 

Hän vaati, että valheista on päästävä eroon. Edelleen hän painotti, että Yhdysvaltojen sisäiset riitaisuudet on ratkaistava.

Kaikesta virallisesta hymistelystä huolimatta Bidenin virkaanastujaispuhe ja etenkin virkaanastujaisjuhlat kertovat kenties kaikkein viheliäisimmän amerikkalaishallinnon esiinmarssista. Ylen uutinen Maailmantähdet Lady Gagasta Jennifer Lopeziin ja Bruce Springsteeniin juhlistavat Joe Bidenin virkaanastujaisia kertoo jo itsessään millaisesta kansasta vieraantuneesta rappioliberaalien ja samppanjasosialistien bakkanaalista on kyse. Kansalaisvaikuttaja Markku Siira kuvaakin osuvasti blogikirjoituksessaan Bidenin virkaanastujaisista syvän valtion spektaakkeli uutta hallintoa ja sen siipeilijöita:

Bideniä juhlistamassa ovat myös Lady Gaga, Jennifer Lopez, Tom Hanks ja muut viihdemaailman tunnetut hahmot, jotka korostavat demokraattipuolueen teennäistä arvomaailmaa. Jotta tämä eliitin esoteerinen rituaali olisi täydellinen, kaikki sonnustautuvat tietysti korona-ajan kasvomaskeihin. 

Itse asiassa on kuvaavaa, että tavalliset amerikkalaiset tulevat loistamaan tilaisuudessa poissaolollaan. Tämä on pysyvän valtiokoneiston, niinkutsutun "syvän valtion", valtanäytelmä; "imperiumin vastaisku" neljän viime vuoden poikkeusoloille. Trumpista on jo tehty paarialuokan epähenkilö, mutta jatkoa seuraa. 

Symboliikka tulee olemaan selkeä ja vain valta(vale)median aivopesemät eivät sitä huomaa: Yhdysvaltojen poliittinen eliitti ei edusta ketään muuta kuin itseään. Oikeusvaltioperiaatteesta tai kansalaisten oikeuksista on turha edes puhua maassa, jossa vallitsee vahvimman ja rikkaimman laki.

                                                    ************************

Yle Teema, tiistai 19.1.2021 klo 21.00, Historia: KKK - amerikkalainen tarina (16)

2/2. 1945 - 2020 Amerikka palaa. Ku Klux Klanin tarina on synkkä luku Amerikan historiaa. Nuo kolme sanaa tuovat mieleen paitsi laittomat hirttämiset ja kirkkojen polttamiset myös kansalaisoikeusliikkeen ja tämän päivän rotumellakat. Dokumentti käy läpi Ku Klux Klanin historian sen synnystä tähän päivään rikkaan arkistomateriaalin ja lukuisten haastattelujen kautta. Tuotanto: Roche Production/France 5/Arte, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 59 min. Linkki ohjelmaan.


Yle Teema, tiistai 12.1.2021 klo  21.00, Historia: KKK - amerikkalainen tarina (16)

1/2. 1865 - 1944 Näkymätön valtakunta. Ku Klux Klanin tarina on synkkä luku Amerikan historiaa. Nuo kolme sanaa tuovat mieleen paitsi laittomat hirttämiset ja kirkkojen polttamiset myös kansalaisoikeusliikkeen ja tämän päivän rotumellakat. Dokumentti käy läpi Ku Klux Klanin historian sen synnystä tähän päivään rikkaan arkistomateriaalin ja lukuisten haastattelujen kautta. Tuotanto: Roche Production/France 5/Arte, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. Linkki dokumentista tehtyyn Ylen artikkeliin.

Tämä kaksiosainen ranskalaisdokumentti valittiin Ylessä ohjelmistoon todennäköisesti sen jälkeen kun Bidenin kyseenalainen vaalivoitto varmistui. Vihjaukset Donad Trumpiin ovat ilmeiset. Parahiksi ennen vallanvaihtoa lähetetty tv-dokumentti Ku Klux Klanista yrittää vetää kömpelösti suoraa linjaa 1860-luvulta Trumpin hallintoon.

Nykyajan hyperpoliittisen kielenkäytön huomaa KKK:n niputtamisena terroristijärjestöksi. Ennen terrorismi ymmärrettiin RAF:n, PLO:n ja IRA:n kaltaisiksi järjestö- ja toimintamalliksi, mutta tänään leima halutaan antaa kaikelle, mikä ei miellytä hegemonisia vasemmistoliberaaleja.

On totta, että Ku Klux Klan käytti rodullisen itsepuolustuksen välineenä välillä väkivaltaa, mutta se ei tee siitä vielä terroristijärjestöä, koska sen passiivinen rivijäsenistö oli suuri ja sillä oli myös aikanaan merkittävää kansansuosiota. Kyse oli lähinnä ulkoparlamentaarisesta kansanliikkestä, jossa eräät sen jäsenet sattuivat käyttämään väkivaltaa ja oman käden oikeutta mustia raiskaajia vastaan. Politisoidun dokumentin tarkoitus onkin tahrata amerikkalaisten historia niin että valkoisten esi-isät saadaan näyttämään rikollisilta terroristeilta. Dokumentitn toisen osan ainoa hyvä puoli oli sen antama musiikkilaina Johnny Rebelin särmästä outlaw-countrystä.

VIHREIDEN OHISALON PITI VÄKISIN SAADA UMPIMÄDÄTTÄJÄ KIRSI PIMIÄ KANSLIAPÄÄLLIKÖKSI

Vihreiden khmerien usuttama verikoira Kirsi Pimiä.
Absoluuttinen kansanvihollinen.

Tämän maan politiikka on pullollaan seurauksista piittaamattomia naisidealisteja lähtien presidentti Tarja Halosesta aina Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiseen (sos. dem.). Heidän tuhotyönsä pahinta työsarkaa ovat olleet virkamiesnimitykset, joiden seurauksena maamme sai esimerkiksi v. 2010-2015 vähemmistövaltuutetuksi kansan enemmistön vankkumattoman vihollisen, RKP:n Eva Biaudetin. Poliittisella virkanimityksellä ylioppilas Biaudet valittiin ohi pätevämpien ehdokkaiden. 

Kenties tunnetuin tapaus sosialistisesta virkanimityksestä on demari Sirpa Viljasen nimitys kansliapäälliköksi toiselle kaudelle vuonna 2008. Tuolloin yksimielinen hallitus esitti tasavallan presidentti Tarja Haloselle virkaan Ilkka Laitista, mutta presidentti nimitti Viljasen jatkokaudelle, koska tämä fanaattisena monikultturistina ajoi Halosen mielestä parhaiten hänen tavoitteitaan.

Uusmarxilaiset naiset eivät voi houreisella idealismillaan sentään yksinään tuhota aikaisempien sukupolvien työtä, mutta kun heitä on valtioneuvostossa enemmistö, kansallinen katastrofi voi muhia jo hallituskauden ensimmäisenä vuotena. Varsinkin vihreissä riittää kiiluvasilmäisiä nuoria kympin tyttöjä, jotka ministeriksi päästyään tekevät enemmän tuhoa kuin taistolaiset kokonaisena vuosikymmenenä. Yksi sokeimmista idealisteista on vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, jonka pitkän tähtäimen mädätyssuunnitelmaan kuuluu virkamieskunnan vaihtaminen radikaaleihin utopisteihin. 

Juuri tänään tapahtui yksi maamme lähihistorian tuhoisimmista päätöksistä kun Ohisalo nimitti julkisuudelta vaietusta kovasta kritiikistä huolimatta kansaliapäälliköksi pahamaineisen vihreän khmerin, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän, ohi pätevämmän Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttarin. 

Ylen verkkosivujen uutisjutussa Ohisalo kiistää Pimiän valinnan olleen poliittinen virkanimitys: "Ehkä moni kommentaattori ei ole ymmärtänyt hänen laajaa cv:tään" politisoitunutta nimitystä käsitellään, mutta massoja saavuttavan television puolella siitä ei ollut mitään mainintaa. Tämän illan TV1:n pääuutislähetyksessä Pimiän valinta Anssi Pelttarin sijaan mainittiin vain lyhyesti eikä mitään muuta kerottu. Pelkkien tv-uutisten varassa elävät demarieläkeläiset ovat kotisohvillaan aututaan tietämättömiä millaisen seireenin Ohisalo lopulta valitsi johtamaan sisäministeriön hallintoa. Tuhovoimaaltaan Pimiän uusi toimivalta ylittää jopa Sirpa Viljasen ja Eva Biaudetin nimitykset.

Yle Watchin pitkästä muistista löytyy pari mainintaa Pimiästä ja ne kertovat kyseessä olevan väärentämättömän kansanvihollisen. Esimerkiksi kesällä 2017 Pimiä oli kutsunut yhdenvertaisuusvaltuutetun mandaatilla ensimmäistä kertaa poliisin osallistumaan virallisesti Helsinki Prideen. Samana vuonna HS:n Nyt-liite antoi Pimiälle vapaan foorumin julistaa absudia tasa-arvofundamentalismiaan. Haastattelussaan hän mm. totesi: "Sillä se, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Yle Watchin jutussa Median valitseman asiantuntijat harhaanjohtamassa kansaa Pimiän ja kumppanien fantasiat kumotaan yksi toisensa perään.

Pimiän valintaa on kommentoitu lähinnä somessa, koska kontrolloidussa valtamediassa kriittisiä puheenvuoroja ei ole juurikaan nostettu julkiseen keskusteluun. Erään osuvimman kommentin esitti Aalto-yliopiston Thomas Taussi, joka kirjoittaa Pimiästä Facebookissa näin: 

Hyvin etenee instituutioiden poliittinen marssitus. Tietyillä juridiikan aloilla ihmisillä tuppaa olemaan keskimääräistä enemmän vinoutuneita poliittisia ambitioita. Erityisesti "ihmisoikeusjuridiikka" on osoittautunut koodisanaksi, jonka välittömästä läheisyydestä löytyy aktivistihenkeä, jopa naamioitua radikalismia ja valmiiksi kavennetun sananvapauden nyyhkyperusteista problematisointia – toistaiseksi epävirallista uuskieltä säästelemättä.

Ylen uutisessa Pimiän pimeä radikalismi tietenkin sivuutetaan ja kerrotaan vain Ohisalon kaunisteleva tulkinta uuden kansliapäällikön pätevyydestä:

Kansliapäällikön valinnan perusteista kertovan muistion johtopäätöksissä kuvaillaan Pimiällä olleen ajallisesti lyhyempi kokemus johtotehtävistä kuin kahdella muulla kärkihakijalla, mutta vaakakupissa painoi Pimiän käytännössä osoittama johtamistaito sekä monipuolinen kokemus.  

– Valtioneuvoston piirissä esityksestä ei ollut mitään erimielisyyttä, eli en tiedä, mistä koko kohu syntyy, kun katsoo näitä ansioluetteloita. Jokainen voi nähdä, kuinka pätevä hakija tehtävään valittiin, Ohisalo toteaa.

Sisämisteri valehtelee päin naamaa, sillä uutisjutun lopussa hän tulee paljastaneeksi ideologiset motiivit nimityksen taustalla:

Valinnasta kertovaan muistioon olikin kirjattu hakijan kyky huomioida "hallitusohjelman painotukset". Pimiä on yhdenvertaisuusvaltuutettu, ja yhdenvertaisuus on myös yksi niistä asioista, joita Ohisalo haluaa sisäministerinä edistää – maan sisäisen turvallisuuden nimissä.  

– Sisäministeriö on sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö. Se pyrkii ohjaamaan yhteiskuntaa suuntaan, jossa ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus toteutuu ja rikollisuus vähenee. Tällaisessa kohdassa Pimiä on osoittautunut sopivimmaksi valinnaksi.

Vihreät ja muut sosialistit ovat ymmärtäneet virkamiesnimitysten tärkeyden, jolla on taattu oman agendan jatkuminen myös hallituskauden jälkeen. Suomessa tämä on valtava ongelma, koska järjestelmään ei voi vaikuttaa aidosti vaaleilla. Todellinen valta on ollut ja tulee jatkossakin olemaan punavihreydellä naisistetun virkamieskoneiston käsissä. Puhe Yhdysvaltojen "Syvästä valtiosta" onkin lasten leikkiä verrattuna Suomeen. Siellä sentään uudella presidentillä on oikeus vaihtaa koko hallinto, liittovaltion 4000 tärkeintä virkamiestä.

VIhreät ja demarit ovat jo nyt laskelmoineet, miten maan poliitikkaan voidaan vaikuttaa  suosion romahdettua ja hallituksen hajottua. Uudet virkanimitykset tähtäävät ennen kaikkea perussuomalaisten johtaman hallituksen kansallisen politiikan torppaamiseen. Kun sisäministeriötä johtaa vuosina 2020–2025 vihreä kansliapäällikkö ja supoa vuosina 2021–2026 vasemmistolainen päällikkö, perussuomalaisten on hankala ohjata hallinnonalan virkakoneistoa, vaikka puolueella olisi käsissään sisäministerin salkku.

Vihreiden lyömä viisivuotinen ässäkortti persujen ulkomaalaispolitiikan vesittämiseksi mahdollisella tulevalla hallituskaudella ei ole kuitenkaan vielä kirkossa kuulutettu. Kaikki riippuu Perussuomalaisten poliittisesta osaamisesta, joka on toistaiseksi vielä arvoitus. Kun pelataan kovaa peliä Suomen tulevaisuudella, persut voisivat antaa hankalalle virkamiehelle yksinkertaisesti potkut vaikka luottamuspulaan vedoten. Sitä paitsi ammattitaitoisella poliittisella valtiosihteerillä voi johtaa ministeriön valmistelua ohi kansliapäällikön. Politiikan pelissä vaihtoehtoja on monia, joten jos persut pelaavat jatkossa korttinsa oikein, saattaa vihreät poistua pelipöydästä tyhjin käsin.


                                                        **************************


Läntisen pallonpuoliskon globalisti-eliitin virallinen yhteinen uskonto rahan ohella on holokaustikultti. Viimeksi tänään tuo kansojaan halveuksuva "eliitti" sai totetuttaa uskontonsa rituaaleja Israelin Jerusalemissa. Tämänkertaisen yhteisen epäjumalanpalveluksen syynä oli liittoutuneiden 75 vuotta sitten tapahtunut tunkeutuminen Auschwitzin keskitysleiriin. 

Ylen uutisessa Kymmenet valtiojohtajat muistivat holokaustin päättymistä Jerusalemissa – Niinistö laski Suomen seppeleen, Putin esitti maailman viiden suurvallan huippukokousta "maailman johtajat" esittivät toinen toistaan nöyristelevämpiä palvontamenoja juutalaisille. 

Ydinasevaltio Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu lietsoi tänä sopivana hetkenä vihaa Irania vastaan, koska se näyttää olevan ainoa este juutalaisvaltion täydelliselle hegemonialle Lähi-idässä. Viestin tarkoituksena oli kiristää Yhdysvalloilta ja länsimailta lisää veromiljardeja Israelin sotakoneistolle. Juutalaispankkiirien juoksupojat kuten Ranskan – mutta ei ranskalaisten – presidentti Emmanuel Macron vannotti puolestaan palvelevansa juutalaisia yli muiden ryhmien. Hänelle maahan päästetettyjen muukalaisten ranskalaisviha ja väkivalta ei ole edes mainitseminen arvoinen ongelma, mutta pienikin perusteltu kritiikki juutalaisista on anteeksiantamaton teko.

Suomessa poliittiset kommentaattorit eivät ole osanneet arvioida "Aushcwitzin muistopäivää" muutoin kuin ajat sitten muokatun poliittisen sapluunan lävitse. Siksi on virkistävää lukea Markku Siiran geopoliittista blogia, jossa pakonomainen holokaustimuistelu nähdään osana nykypäivän historiapolitiikkaa.

LIBERALISMIN TERMINAALIVAIHEESSA LGBT-VÄKI NÄHDÄÄN VAIN POTENTIAALISINA KULUTTAJINA

Liberalismi ja siihen vahvasti kytkeytyvä finanssikapitalismi on vuosituhannen vaihteen voitonhuuman vuosien jälkeen ajautunut kriisiin, kenties jo terminaalivaiheeseen. Jopa liberalismin puolustajat ovat alkaneet tunnustaa tiettyjä ongelmia, vaikka he syyttävätkin niistä enimmäkseen "peräpeiliin katsovia konservatiiveja" ja "pahantahtoisen kaikkivoipaa" Venäjää. Ajatus siitä, että liberalismissa itsessään olisi sisäsyntyisiä vikoja ei käy näille Edistyksen airueille edes mieleen.

Kun Venäjän presidentti myönsi hiljattain tärkeälle talouslehdelle liberalismiin kriittisesti suhtautuvan haastattelun, se antoi Ylelle mahdollisuuden vihjata itäisen karhun olevan todellinen syypää populistipuoluiden nousuun ja siten liberalismiin ongelmiin. Ylen niukkasanaisessa uutisjuttussa Putin Financial Timesin haastattelussa: Ihmisten enemmistö on maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastaan, liberalismi on vanhanaikaista toki kerrotaan presidentin muutamista lausunnoista, mutta paljon jätetään silti sanomatta keskivertolukijalle. Ellei lukija vaivaudu lukemaan alkuperäistä haastattelua, paras suomenkielinen referaatti löytyy geopoliittisena kirjoittajana tunnetun Markku Siiran blogista.

Siiran kirjoituksen tekee ajankohtaiseksi Putinin esille ottama kysymys sukupuolivähemmistöjen asemasta, huipentuuhan maamme median yksipuolisen ylistävästi suitsuttama sateenkaariväen Pride-viikko huomiseen Helsinki Pride -marssiin:

Putinin Venäjää on usein syytetty myös nuivasta suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin. Nyt Putin vastaa syytöksiin oletetusta "homofobiasta". Putinin mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät ole Venäjälle mikään ongelma. "Hyvänen aika, he voivat elää kuten haluavat", Putin sanoo. "Mutta jotkut seikat näyttävät meistä hieman liiallisilta. Nyt he väittävät, että jopa lapsilla voi olla viisi tai kuusi sukupuoliroolia", Putin kummastelee. "Antaa kaikkien olla onnellisia, se ei ole ongelma", hän lisää. "Mutta tämä ei saa jättää varjoonsa kulttuuria, traditioita, ja miljoonien ihmisten enemmistön perinteisempiä perhearvoja,"

Putin on haastattelussa ainakin oikeassa siinä, että länsimaissa ei ole enää ikuisiin arvoihin perustuvia traditioita, vaan kaikki on kutistettu monomaanisesti taloudelliseen hyötyyn, Siksi ei ole yllättävää, että siveettömyydestä ihanteen tekevät seksuaalidegeneraatit nähdään läntisessä bisnesmaailmassa pelkästään hyödynnettävänä resurssina. Kyynisille kapitalisteille ja markkinamaakareille raha ei haise, vaikka rektumia väärin käyttävien sodomiittien metamfetamiinibakkanaaleissa ulosteen käryn täytyy olla normaali-ihmiselle ylitsepääsemättömän kuvottavaa. 

Vuoden 2019 Pride-viikon sateenkaarivärejä ovat liputtaneet monet vielä viime vuonna jättäytyneet suuryhtiöt kuten Finnair. Uusien hyveliputtajafirmojen tulvaan on varmasti vaikuttanut median kärsimätön rummutus asiasta, josta kertoo Ylen viime marraskuinen agenda-uutinen Yhdysvalloissa yritykset tahkoavat rahaa huomioimalla seksuaalivähemmistöt, mutta Suomessa ollaan vielä lapsenkengissä: "Tämä on sellaista muurahaispesään sohimista tietyllä tavalla".

Terminaalivaiheen liberalismissa tragikoomisinta täytyy olla se, kuinka kapitalismiin vihamielisesti suhtaututuvat arvoliberaalit vasemmistolaiset suorastaan syleilevät globalistisia suuryrityksiä, kunhan ne vain kannattavat itsekkyyttä, narsismia ja hedonismia edistävää lgbt-agendaa. Häpeällinen Helsinki Pride on myös oiva osoitus muotiaatteita seuraavien massojen hybriksestä, jossa kuvitellaan lopullisen Edistyksen so. tasa-arvon olevan jo aivan ulottuvilla, vaikka selväjärkiset näkevät sen viimeisenä hulluuden ilmauksena ennen perikatoa.

EDUSKUNTAVAALITULOS KERTOO YHTEISKUNNALLISEN POLARISAATION JA SIRPALOITUMISEN LISÄÄNTYMISESTÄ

Viime sunnuntaina käytyjen eduskuntavaalien hämmentävät tulokset ovat synnyttäneet monenlaisia analyysejä ja johtopäätöksiä. Valtamediassa suurimmaksi kysymykseksi ovat nousseet vaikeat hallitusneuvottelut, koska suurimmaksi puolueeksi nousseen Sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) voitto jäi äärimmäisen niukaksi. Tarkastuslaskennassa puolue voi vielä päätyä samaan paikkamäärään kuin kakkoseksi ohi Kokoomuksen kiilannut Perussuomalaiset. Jo nyt on varmaa, että jos SDP pystyy Antti Rinteen johdolla kokoamaan hallituksen, siihen ei kuulu Perussuomalaiset "erilaisen arvopohjan" vuoksi.

SDP:n nousu maamme suurimmaksi puolueeksi vuonna 2019 on suomalaisen politiikan mysteeri. Suomalaisten hyväuskoisuutta ja muutospelkoisuutta pitää vain ihmetellä vaalikaudesta toiseen. Toden totta, miksi äänestäjät nostivat ykköspuolueeksi menneisyyttä edustavan SDP:n, jonka sisarpuolueiden menestys muualla Euroopassa on ollut jatkuvassa laskussa? Kyse lienee suurten ikäluokkien (demarieläkeläiset) viimeisestä nostalgisesta leimahduksesta, joka antaisi vielä kerran häivähdyksen 1980-luvun vaurautta ja varmuutta elämään. 

Tosin monien demariäänestäjien usko alkoi viimeisinä vaaliviikkoina horjua ja ennustettu 24 prosentin vaalivoitto kutistui vaivaiseen 17,5 prosentin lukemaan, jolla se ohitti minimaalisella 0.2 prosentin marginaalilla Perussuomalaiset. Näyttää siltä, että demareista vuoti varsinkin vaalipäivänä runsasti ääniä aidoksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi muuntuneeseen Perussuomalaisiin.

Monet pitävät Perussuomalaisten ryntäystä toiseksi suurimmaksi puolueeksi parin vuoden takaisen hajoamisen jälkeen hämmästyttävänä, vaikka kaikki merkit monikulttuurin epäonnistumisesta antoivat odottaa nyt saavutettua äänitulosta. Jos vaalit olisivat olleet pari viikkoa myöhemmin, Persut olisivat olleet todennäköisesti maamme suurin puolue ja rakentamassa hallitusta.

Joka tapauksessa voidaan puhua Jytky kolmosesta, sillä tällä tuloksella tuli yksi lisäpaikka vuoden 2015 jytinään verrattuna. Tämä on tietenkin karvasta kalkkia Perussuomalaiset hajottaneen Timo Soinin, Sampo Terhon ja Simon Elon Siniset tulevaisuus -puoleelle, jonka täydellinen mahalasku on hieno osoitus suomalaisten inhosta pettureita ja takinkääntäjiä kohtaan.

Perussuomalaiset teki historiaa etenkin Varsinais-Suomessa, jossa se nousi koko vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Ville Tavio sai yli 14 000 ääntä ja kuului koko maassa Top 10 ääniharavien listaan Jussi Halla-ahon ykkössijan ohella. Tavion kanssa samassa ehdokaslistassa numerolla 88 (sic) ollut Vilhelm Junnila tuplasi äänimääränsä ja sai reilut 10 000 ääntä. Helsingissä Perussuomalaisten menestys taas lepäsi pitkälti Jussi Halla-ahon varassa ja hänen Suomen ennätykseen noussut yli 30 000 ääntä veti eduskuntaan kaksi muuta ehdokasta.

Perussuomalaisen menestyksen vastapainona on punavihreän blokin roima suosion kasvu. Vihreiden menestys perustuu koulutetun kansanosan otettua puolueen viime vuosina omakseen. Itseään intellingentisiana pitävä porukka on aina halunnut pitää hajurakoa tavalliseen karvalakkikansaan ja tähän erottautumiseen Vihreät tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden. Vihreät onkin tyypillinen koulutetun väen ja "älymystön" puolue, koska se ajaa utopistisia ja toteuttamiskelvottomia ideoita, joista realismiin taipuvainen tavallinen kansa ei innostu. 

Vihreitä kannattavien elitismin kääntöpuolena on paradoksaalisesti konformismi, johon korkeasti koulutettu väki on muihin verratuna huomattavasti alttiimpi. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan tuota väkeä marinoitu erilaisten auktoriteettien ohjauksessa lastentarhoista yliopistoihin. Vihreiden konformismia vahvistaa valtamedia, koska valtaosa toimittajista on puoluekannaltaan Vihreitä tai ainakin vasemmistoliittolaisia. Kun koulujärjestelmää ja mediaa hallitsee hegemoninen punavihreys, ei ole ihme että näissä eduskuntavaaleissa valituista vihreistä 85%:ia on naisia (20:stä paikasta 17 naisia). Ylen uutisessa Naisia nousi kansanedustajiksi historiallisen paljon – 85 prosenttia vihreiden edustajista naisia sukupuolinen ylivalta nähdään tietenkin merkkinä "tasa-arvosta".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vihreiden vaalivoiton symboliksi tullut naisylivoima kertoo puolueen degeneroitumisesta poliittisesti korrektiksi feministilaumaksi, jolla ei juuri mitään tekemistä aidon luonnonsuojelun kanssa. Itse itsensä suomalaisasiamieheksi nimittänyt Olavi Koskela kuvasikin aikoinaan vihreiden peruskannattajaa osuvasti: nuori, tyhmä ja vihreä nainen. Ei siis mikään ihme, että järjestelmä tiedotusvälineineen suosii ja ylistää tällaisia konformisteja. Ainoa hyvä puoli nuorten kympin tyttöjen vyöryssa oli profeministimies Touko Aallon ja suomalaisille jatkuvasti haistattaneen kurdi Ozan Yanarin putoamiset eduskunnasta. 

Yleisesti ottaen sukupuolinarsististen feministinaisten invaasio eduskuntaan ei lupaa polittiselle kulttuurille hyvää, koska sen seurauksena hysteerisen tunnepuheen määrä  tulee vain lisääntymään ja mielivaltaisia "vihapuhelakeja" aletaan vaatia entistä ponnekkaammin. On vaikea kuvitella miten sellainen hallitus, jossa on mukana Vihreät ja Vasemmistoliitto kykenisi ajattelemaan kylmän rationaalisesti, mikäli maatamme kohtaisi vastaavanlainen kehitysmaalaisten invaasio kuin vuonna 2015. Todennäköisesti empaattinen tunnepuhe saisi politiikassa sellaisen valta-aseman, ettei valepakolaisaaltoa saataisi pysähtymään millään. 

Hajanainen vaalitulos kertoo ennen kaikkea yhteiskunnan polarisaation lisääntymisestä. Varsinaista selkeää vaalivoittajaa ei löydy, koska kaikki suuret puolueet jäivät alle 20 prosentin kannatukseen. Tavallaan nämä vaalit kuvastavat ikävällä tavalla yhteiskunnan yleistä pirstaloitumista ja vastakkainasettelua. Kyynisesti ajateltuna punavihreä hallitus saattaisi olla paras hallitusvaihtoehto, sillä sen tuoman kurimuksen jälkeen eksyksissä oleva kansa saattaisi löytää uudelleen yhteisen sävelen.



                                                        ***************************


Viime päivien kovien uutisten kärkeen on kuulunut Pariisin Notre Damen järkyttävä tulipalo. Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuho ei ole jättänyt kylmäksi edes Yleä, jonka uutisessa Kuvat näyttävät Notre Damen tulipalon dramaattiset hetket: Ikonisen maamerkin tuhoutuminen järkytti Pariisia esitetyt kuvat kertovat symbolisesta Euroopan perikadosta. 

Tarvittiin näin valtava menetys ennen kuin valtamediaa alkoi kiinnostaa maanosamme kirkkojen tillanne. Edelleenkään (((mediaa))) ei kiinnosta laajassa mitassa kirkkoihin kohdistuneet tihutyöt, vaikka Ranskassa on meneillään ennen näkemätön tuhoamiskampanja, jossa on pelkästään viime vuonna vandalisoitu 875 kirkkoa. Koska tekijät ovat melkoisella varmuudella kehitysmaista tulleita muslimeja, tiedotusvälineet ovat "rasismin" pelossa halunneet vaieta ilmiöstä lähes täysin. Sen sijaan jokaikinen muslimien ja juutalaisten pyhiin paikkoihin kohdistunut isku – joista monet ovat sympatian kerjäämisessä tarkoitettuja väärän lipun operaatioita – on raportoitu "vastuullisessa mediassa" tunnontarkasti.

Geopoliittisena bloggaajana tunnettu Markku Siira kiteyttää viimeisimmässä kirjoituksessaan Notre Damen tuho, lännen perikadon enne? ne mietteet, jotka tulipalo synnyttää jokaisessa aidossa eurooppalaisessa:

Ikonisen maamerkin tuhoutuminen on noteerattu maailmanlaajuisesti. Kuitenkin Ranskassa on tuhottu, poltettu ja vandalisoitu kirkkoja jo vuosien ajan, mutta Macronia ja muita Eurafrikan kansojen sulatusuunia rakentavia globalisteja tämä ei ole erityisemmin haitannut. Notre Damen tuhoutuminen symboloi hyvin aikamme antikristillistä henkeä ja länsimaiden aatteellista ja kulttuurista perikatoa.

Pariisin arabimuslimt virnuilevat tyytyväisinä vääräus-
koisten pyhän paikan tuhosta.

YLEN SALALIITTOTEOREETIKKO JA NATO-TROLLI RYSKY RIIHELÄISEN TOTUUDEN JÄLKEINEN LIBERAALIDEMOKRATIA

"Salaliittoja ei ole paitsi venäläisillä ja äärioikeistolaisilla"
Kuvassa Ylen viralliset salaliittoteoreetikot Jessikka
Aro ja Janne "Rysky" Riiheläinen.

Ylen leipiin värvätty bloggaaja Janne "Rysky" Riiheläinen täyttää mediajätin propagandistisen tarpeen, jossa valtamedian auktoriteettiin uskoville kansalaisille halutaan markkinoida EU-mielistä, transatlanttista Nato-politiikkaa. Heppoista mielipidepolitiikkaa viljelevää Riiheläistä mainostetaan Ylessä rehvakkaasti "turvallisuuspoliitikan keskustelijana", mutta tosiasiassa hän on EU/Nato-akselin myyntimies sekundatuoteellaan. 

Riiheläisen retorinen tyyli on helppo tunnistaa: jokainen kirjoitus sisältää aina jonkun mustavalkoisen moralistisen opetuksen. Pahuuden voimia hänelle edustaa tietenkin perinteisiin arvoihin sitoutunut Venäjä kuin myös kansakunnan etua ja itsemäärämisoikeutta peräävät kansalaiset, joita hän kutsuu "äärioikeistolaisiksi" tai ainakin "populisteiksi". Autuaallinen hyvyys taas vallitse läntisessä liberaalidemokratiassa ja sen nomenklatuurassa kuten hegemonisissa puolueissa, valtamediassa, globaaleissa suuryrityksissä, EU:n kabineteissa ja vasemmistoliberaalissa kulttuurielämässä. 

Välillä Riiheläinen vaikuttaa vuodatuksissaan suorastaan liikuttuneelta kun hän suitsuttaa demokraattisen "arvopolitiikan" absoluuttista totuutta ja oikeamielisyyttä. Silti hänelle ei tuota ongelmia kannattaa liberaalidemokraattisen arvopolitiikan silkkihansikkaan sisään työnnettyä Naton rautanyrkkiä, jolla taotaan uppiniskaisia maita niin kauan, kunnes nekin ymmärtävät, kuinka hieno asia on amerikkalaisten viemä pakkodemokratia globlalistisessa maailmanjärjestyksessä.

Tällä kertaa Riiheläinen kynäilee salaliitoista mielipidekirjoituksessaan Salaliittoteorioissa väkivalta on aina läsnä. Laajan perspektiivin ottava kriittinen lukija voisi olettaa, että tällaisessa jutussa voitaisiin käsitellä ohimennen vaikka Facebookin tuoretta päätöstä kieltää valkoisen nationalismin kannattaminen sen alustalla. Vaikka yhden tietyn rodun intressin ajamisesta tehty kieltopäätös julistettiin Fb:n tiedonannossa avoimesti, siihen johtaneista todellisista syistä somemonopoli ei ole kertonut suurelle yleisölle mitään. Loppujen lopuksi on yhdentekevää pidetäänkö arvopohjaltaan vasemmistoliberaalin Facebookin salaisesti tehtyä kabinettipäätöstä salaliittona vai globaalitoimijoiden "yleisesti hyväksyttynä maan tapana". Varmaa on vain se, että päätöksellä on poliittinen tarkoitus eikä se ole sama, minkä yhtiö tiedotteessaan virallisesti ilmoitti. Koska Riiheläinen ei puhu salaliittokirjoituksessaan mitään Facebookin agendasta ja sen varmennetuista kytköksistä globaliin poliittis-taloudelliseen eliittiin, jää tehtävä huomiseksi Yle Watchille.

Näennäiseen objektiivisuuteen pyrkivä Riiheläinen aloittaa kirjoituksensa pohtimalla salaliittojen psykologiaa yleisellä tasolla. Tämä on kuitenkin vain mato, jolla lukija houkutellaan koukkuun, propagandistiseen pääsanomaan. Jo jutun toisessa kappaleessa "Rysky" paljastaa ketkä ovat ne ainoat todelliset tahot pahantahtoisten salaliittoteorioiden takana: ääriokeisto, äärioikeisto ja vielä kerran äärioikeisto!:

Kuohuva maailma ja digitalisaation mahdollistama tiedonvälitys ovat nostaneet salaliittoteoriat uuteen kukoistukseen. Näiden poliittisten selitysmallien ytimessä on ajatus, että tavallisia ihmisiä huijataan kaikin mahdollisin tavoin ja joku hyötyy siitä. Erityisen taitavasti nämä houkuttelevat tarinat on ottanut käyttöönsä kansallismielinen äärioikeisto.

Viimeisen lauseen luettuaan lukija osaa jo arvata kolumnin lopun, joka on synkkää jeremiaadia äärioikeiston pahuudesta hyviä ihmisiä, erityisesti vasemmistoliberaaleja, vastaan. Ryskyn maailmassa jälkimmäisenä mainitut tahot eivät syyllisty koskaan mihinkään vehkeilyyn puhumattakaan salaliitoista. 

Itse asissa Riiheläinen noudattaa valitusvirressään hyvin pikkutarkasti narraatiota, jossa amerikkalaiset ja eurooppalaiset liberaalivaikuttajat selittävät ideologiansa epäonnistumisia salaliittoteorioilla. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä onhan Rysky koko Yle-uransa ajan paasannut foliohattu päässä siitä, kuinka valtaeliitin haastanut "kaikkialle levittäytynyt eurooppalainen äärioikeistoa" on puhtaasti Venäjän luomus, jossa on käytetty apuna hybridivaikuttamista. Tällaiset lausunnot ovat jokseenkin noloja mieheltä, joka on itse Naton asiaa edistävä hybridivaikuttaja Ylessä ja verkkomaailmassa. 

Riiheläisen propagandistisen yksipuolinen ja täynnä olkiukkoja vilisevä mielipidekirjoitus tuo mieleen John Grayn artikkelin The rise of post-truth liberalism. Geopoliittisena bloggaaja tunnettu Markku Siira on tehnyt kirjoituksesta ansiokkaan suomenkielisen arvion, jota voi tässä kohtaa suositella lämpimästi. Artikkelissaan maineikas brittifilosofi kirjoittaa, kuinka Trumpin vaalivoitin jälkeen joukkopsykoosiin joutuneet vaikutusvaltaiset liberaalit ovat alkaneet uskoa salaliittoon, jossa jokin kavala taho, ehkäpä Venäjä yhdessä lännen verkostoituneen äärioikeiston kanssa, vaikutti vaalien (mkl. Brexit) lopputulokseen. 

Riiheläinen ei muiden (vasemmisto)liberaalien tapaan tietenkään kehtaa sanoa ääneen, että liberaalidemokratian ongelmien syynä olisi salaliitto, vaan päinvastoin hän projisoi koko salaliittodiskurssin äärioikeistoon. Kolumnissaan Riiheläinen todistelee, että uskomus politiikkaa ohjailevista kulissien takaisista voimista kuuluu vain "harhaisen äärioikeiston" ajatteluun.

Markku Siiran kirjoitus Grayn artikkelista todistaa kuitenkin vastaansanomattomasti, että Riiheläinen on paranoidi liberaali, jolle "pahantahtoiset äärioikeistolaiset salaliitot" ovat todellisuuden rakennuspalikoita. Siira kirjoittaa:

Joillekin tällainen uusi paranoidinen liberalismi sopii. Liberaali eliitti, joka on ollut enemmän tai vähemmän niskan päällä lännessä jo vuosikymmeniä, voi nyt heittäytyä voimattoman uhrin asemaan. Uuden salaliittoteorian mukaan liberaalissa yhteiskunnassa itsessään ei ole mitään vikaa, vaan sitä ovat vain horjuttaneet ulkopuoliset, vihamieliset voimat. Se, että jokin vieras valta yrittäisi vaikuttaa toisen maan politiikkaan, ei ole sinänsä epäuskottavaa. Mutta Grayn mielestä on jokseenkin älyvapaata kuvitella, että länsimaisen liberalismin heikentyminen olisi esimerkiksi Vladimir Putinin aikaansaannos. Perimmäiset syyt liberaalien yhteiskuntien epävakauteen ovat lähtöisin niistä itsestään.

Rysky osaa myös hurskastelun taidon. Ensin hän demonisoi pitkähkössä kirjoituksessaan koko "äärioikeiston" ja sen motiivit, jotka ovat tietenkin salaliittomaisen vehkeileviä. Lopuksi hän kuitenkin jäävää itsensä pois tällaisesta diskurssista ja selittää demokratian (jota kansanvaltaa kannattavat populistit eivät muka kunnioita) olevan perustaltaan argumentatiivista väittelyä:

Demokraattiseen kamppailuun kuuluu pitää omaa vaihtoehtoa parempana ja toisen tahon siis huonompana. Mutta salaliittoteoreetikoiden mielenmaisemassa omien hyvien ajatusten vastassa on toisella tavalla ajattelevien pahuus.

Vain salaliittoteoreetikot (lue: "äärioikeistolaiset") jaottelevat Ryskyn mukaan ihmiset moraalisiin kategorioihin. Sekä hänen aiemmat kirjoituksensa että tämä uusin todistavat vahvasti Riiheläisen mustavalkoisen moralismin olevan  politiikan kovaa ydintä. Kun oma ideologia joutuu virheidensä vuoksi poliittisesti haastetuksi Rysky näkee tämän johtuvan vain kabaalin äärioikeiston vehkeilystä. Näin salaliittoteoriat tuomitsevan salaliittoteoreetikon ympyrä on sulkeutunut. Lukijoille tämä on vain yksi vahvistus siirtymisestä totuuden jälkeiseen liberaalidemokraattiseen aikaan.

YLEN VASTUULLINEN TIEDOTTAMINEN TARKOITTAA VASEMMISTOLIBERAALIA NARRAATIOTA

Ylen uutiset mainostavat muiden korruptoituneiden valtamedioiden tapaan itseään iskulauseella "Vastuullista journalismia". Kuten tunnettua, määritelmän vakuutena on vain Ylen oma sana, joten on syytä epäillä, että itsekehulla halutaankin peittää uutistoiminnan todellinen laita. Se nimittäin ei ole vastuullista, jos sillä tarkoitetaan puolueettomuutta ja olennaisten asioiden uutisoimista. Seuraavaksi muutama esimerkki viime päivien Yle-uutisoinnista.

Uutisessa  Brasilia saa äärioikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron Ylen uutistyttö Saara Hirvonen käyttää sanaa äärioikeistolainen sangen huolettomasti ja sen kummemmin sanavalintaa perustelematta. Mikäli äärioikeistolaisella tarkoitetaan perinteistä finanssikapitalismin vastaisuutta, juutalaiskriittisyyttä ja etnonationalismia, on termi Bolsonaron kohdalla täysin virheellinen. Varsinkin maassa, joka on perustamisestaan lähtien ollut etninen tilkkutäkki ja sekarotuisuuden näyteikkuna maailmalla. Jos taas äärioikeistolaisuudella tarkoitetaan uusliberalistista talouspolitiikkaa, niin silloin uutta Brasilian presidenttiä voisi tosiaan kutsua äärioikeistolaiseksi, vaikka sopivampi nimi olisi moukkaglobalisti. Konservatiivinen bloggaaja Markku Siira kuvaa Jair Bolsonaroa tuoreessa kirjoituksessaan näin:

Tästä huolimatta Bolsonaro on ennemminkin Brasilian John McCain. Hän on Amerikka- ja Israel-mielinen, äärimmäisen liberaalia markkinataloutta ja valtion laitosten yksityistämistä kannattava poliitikko, joka aikoo Trumpia imitoiden siirtää Brasilian suurlähetystön Jerusalemiin. Hän vastustaa myös Assadin johtamaa Syyriaa ja Irania. Myös Kiinaa hän on kritisoinut. Bolsonaron johdolla Brasilia siirtyy entistä tiukemmin rahavaltaa edustavan vanhan globalistieliitin leiriin. Bolsonaroa kritisoivat liberaalit uusvasemmistolaiset tai häntä kannattavat kansallismieliset eivät vain näytä tätä asiaa ymmärtävän. 

Joidenkin mielestä Bolsonaron valinta presidentiksi on askel oikeaan suuntaan; populismi etenee kaikkialla maailmassa. He perustelevat tätä Bolsonaron poliittisesti epäkorrektilla kielenkäytöllä, joka siirtää kuulemma Overtonin ikkunaa pois vakiintuneista poliittisista raameista. Valitettavasti poliittinen vaihtoehto, joka on erilainen vain retoriikan tasolla, ei käytännössä muuta mitään. Itse asiassa kuka tahansa poliittinen toimija, joka edesajaa liberaalia talouspolitiikkaa, ei ole uusi, systeemin "ulkopuolinen" vaihtoehto, vaan silti vanhan angloamerikkalaisen järjestelmän vasalli.

Valtamedian epämääräisellä puheella äärioikeistosta ei ole muuta tarkoitusta kuin laukaista vastaanottajan jo koulussa iskostettu ehdollinen refleksi, jossa tuo sana on opittu samaistamaan yksiselitteisesti kaikkeen negatiiviseen. Vaikka hallitseva nomenklatuura onkin viime vuosina pyrkinyt tahraamaan pääasiassa käsitettä populismi, käyttää se retoriikassaan edelleen vanhoja tehokkaiksi havaittuja pelottelusanoja kuten äärioikeisto, jolloin uutistenseuraajaa voidaan johdattaa ajattelemaan haluttuun suuntaan.

Eräs valtamedian tapa harhauttaa hyväuskoista kansalaista on puhua uutisessa aidan seipäistä eikä itse aidasta. Samalla voidaan pitää kunniallista journalistista ulkosivua, sillä keskittyminen tiettyjen asioiden epäolennaisuuksiin ei ole vielä suoranaista valehtelemista. 

Tällaisen uutisen tarjoa Ylen juttu Akavan hallitus: Maahanmuuttajien palkkoja kommentoinut Fjäder saa jatkaa tehtävässään. Viime viikolla Akavan johjaja Sture Fjäder kohahdutti sanomalla, että maahanmuuttajille tulisi voida maksaa pienempää palkkaa, jotta nämä työllistyisivät paremmin Suomessa. Akavan jäsenliitot närkästyivät lausunnosta, koska sen perusteella työmarkkinoille luodaan eritason työntekijäryhmiä ihmisen etnisen taustan pohjalta. 

Jäsenliittojen vihjaus maahanmuuttajiin kohdistuvasta rasismista on kummallinen, sillä Fjäder nimenomaan halusi ajaa maahantunkeutujien asiaa helpottamalla heidän maahanpääsyä ja maahan pesiytymistä työehdoilla, jotka houkuttelevat työnantaijia palkkaamaan suomalaisen sijasta mieluummin kehitysmaalaisen. Sikäli ehdotuksessa on kyse rasismista, koska se kohdistuu selvästi suomalaisiin, mutta sitähän ei pidetäkään julkisessa keskustelussa oikeana rasismina.

Aidosti vastuullisessa journalismissa olisi keskitytty työmarkkinakysymyksen lisäksi maahanmuuton edistämiseen ideologisista syistä. Hyvä toimittaja olisi kiinnittänyt Fjäderin kommentissa huomion siihen, kuinka Akava-pomo haluaa edistää maahanmuuttoa keinolla millä hyvänsä. Vastuullisessa uutisessa olisi voitu spekuloida perustellusti, että Fjäderin motiivi ulkomaalaisten heikommalle palkkaukselle ei ole talouspoliittinen tai edes sosiaalipoliittinen, vaan puhtaasti hinku täyttää Suomi rotumuukalaisilla. 

Kenellekkään ei liene yllätys, että Yle kuuntelee eri tahojen kritiikkiä sangen valikoivasti. Esimerkiksi maahanmuuttajien ja heitä puolustavien "asiantuntijoiden" arvostelua kuunnellaan mielellään, mutta näitä tahoja kritisoivien ääntä ei vuorostaan haluta noteerata ollenkaan. Erityisen yksipuolista tämä ilmiö on homojen ja muun lgbt-jne aktivistien kohdalla, sillä mm. Setan ja homokulttuurin kritiikki puuttuu valtamediasta täysin. 

Mediassa hemmoteltujen poikkeavien ääni on niin vahva, että heidän kitinänsä nostetaan monissa asioissa kritiikin viimeiseksi sanaksi. Näin on käynyt Freddie Mercury -elokuvan Bohemian Rhapsodyn arvioissa, joissa äänekäs homovähemmistö on itkenyt sitä, että filmissä ei näy homoagenda tarpeeksi vahvana. Vain parikymmentä vuotta sitten moinen röyhkeys olisi ollut yleisen paheksunnan aihe.

Ylen Lontoon kirjeenvaihtaja Pasi Myöhäsen uutisjutussa Bohemian Rhapsody -elokuvaa syytetään Freddie Mercuryn elämän silottelusta – Näyttelijät uskovat, että tähti olisi kuitenkin itse hyväksynyt musiikkiin keskittymisen vasemmistoliberaalien ja homo-lobbyjen kritiikkiä ei sentään niellä sellaisenaan, mutta jo se, että heidän pehmoiset puheensa otetaan näyttävästi esille kertoo keiden äänenpainolle Ylessäkin ollaan herkkiä.

Koska Ylen uutiset ovat täynnä maahantunkeutujien ja degeneraattien nyyhkytarinoita, sen täytyy karsia joitain sen mielestä vähemmän tärkeitä uutisia. Kun jopa MTV3 ja Iltalehti kertoivat tänään, että maapallon eläinten määrä on romahtanut hälyttävän nopeasti, Yle keskittyi kauhistelmaan lähinnä vain Trumpin viimeisintä liberaaleja järkyttänyttä kommenttia. Niin, eihän Ylellä ole mitään intressiä kertoa demokratian, liberalismin, globaalikapitalismin, ihmisoikeuksien ym. ihmikeskeistä humanismia edustavien aatteiden tuhoisista vaikutuksista maapallon muulle elämälle. 

YLEN HISTORIAREVISIONISMIA: RUOTSALAISET VIIKINGIT "PERUSTEELLISESTI SEKOITTUNEITA"

Viikinkiaikana kypärissä ei ollut sarvia, vaan ne kuuluivat
edelliseen aikakauteen. Kuvassa on myös kolme muuta
virhettä liittyen viikinkiaikaan.

Sivilisaatiokriittikkojen ja vastuullisten journalistien silmissä länsimaalaisen yliopiston arvostus on romahtamassa, koska se on yhä enemmän  poliittisen korrektiuden, ideologisen tendenssitutkimuksen ja suoranaisen pseudotieteen kuten uusmarxilaisesta feminismistä ponnistavan sukupuolentutkimuksen hallitsemaa. Yliopiston alennustilasta huolimatta jopa karkeimmat  tendenssitutkimukset saavat tietämättömien massojen keskuudessa hyväksynnän, koska se luottaa edelleen valtamediaan, joka tulkitsee tutkimustulokset suurelle yleisölle. 

Jo opiskeluaikoina kulttuurimarxilaisuudessa marinoituneet toimittajat valitsevat uutisjuttuihinsa sellaiset tutkimukset, joiden tarkoitushakuisella tulkinnalla voidaan propagoida tiettyä ideologiaa kuten monikultturismia, rotudenialismia, feminismiä ja seksuaalisen poikkeavuuden "eettistä yhdenvertaisuutta". Ylen verkkosivuilla poliittisesti motivoitunutta sateenkaari-ristiretkeä on ajanut näkyvimmin toimittaja Anniina Wallius, jonka ideologisia "tiedekirjoituksia" Yle Watch on kommentoinut muutamaan otteeseen (täällä, täällä, täällä).

Tällä kertaa Wallenius harjoittaa historiapoliittista revisionismia, jonka tarkoitus on mitätöidä etninen ruotsalaisuus ja viikinkikulttuurin maskuliinisuus nykyisten muotiaatteiden hyväksi. Hiljattain Ylen verkkosivuillla julkaistussa kirjoituksessa  Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia, toimittaja Wallius kritisoi vanhemman juttunsa tapaan sitä, että menneisyydelle luodaan jälkikäteen arvoja, joilla oikeutetaan yhteiskunnan nykytila. Walliuksen kannalta on noloa, että hän on tekemässä juuri sitä, josta syyttää muita. Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen arkeologinen ja geneettinen tutkimus ei sinällään kerro vielä mitään viikinkiajan arvoista, mutta Wallius on valmis projisoimaan menneisyyteen ainakin monikultturismin ja feministisen "tasa-arvon". 

Kun tutkimusta tarkastelee lähemmin, kumpikaan Walliuksen olettamuksista ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin hän tekee retorisen silmänkääntötempun viittamalla professori Anders Götherstömin näkemykseen, jossa samaistetaan muinaiset Euroopan sisäiset muuttoliikkeet nykyisten metropolien monirotuisuuteen:

Muinaista Sigtunaa hän [DNA:n tutkimukseen erikoistunut professori Anders Götherström] vertaa tämän päivän kansainvälisiin metropoleihin, vaikkapa Lontooseen, jonka asukkaat ovat perusteellinen sekoitus siellä syntyneitä ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. 

Käsitys puhtaan ruotsalaisesta alkuperäiskansasta on ylipäätään myytti, sillä ihmiset ovat aina olleet liikkeellä, hän sanoo.

Sekä Götherström että Wallius eivät halua poliittisista syistä nähdä mitään eroa siinä, ovatko muinaisen Ruotsin "maahanmuuttajat" lähtöisin valkoisesta Euroopasta vai mustasta Afrikasta. Maahanmuuttajista puhuessaan he eivät halua vahingossakaan korostaa sitä, että ruotsalaisten sekoittuminen on tapahtunut ainoastaan muiden lähialueiden valkoisten kesken. Sen sijaan jutussa tehdään empiiristen tosiasioiden kuperkeikka samaistamalla lähiheimoisten geneettinen integraatio afrikkalaisten ja arabien tuoreeseen maahanmuuttoinvaasioon.

Tosiasiaksi jää, ettei alkuperäisillä eikä nykyisillä aidoilla ruotsalaisilla ole perimässään afrikkalaisveren tahraa, joten puhe "perusteellisesta sekoituksesta" on silkkaa retorista kieroilua. Varsinkin, kun Ylen jutussa käsitellystä yhdestä vitivalkoisesta muinaiskaupungista ei voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen millaista muuttoliike on ollut pienissä maalaiskylissä, joissa asui suurin osa väestöstä. Kaupungit ovat kautta historian olleet kohtauspaikkoja, mutta maanisten monikultturistien fantasioissa se merkitsee pelkkää ristiinnaimisen sekamelskaa. Heidän neuroottisessa kosmopoliittisessa tulkinassaan kulttuuri tarkoittaa ainoastaan loputonta atomistista sekoittumista.

Kuten jutusta käy ilmi, monikultturistien tavoitteena on hämärtää rodullinen identiteetti ja luoda valheellinen mielikuva, että me kaikki olemme oikeastaan "maahanmuuttajia" (lue: mustia afrikkalaisia), joten kehitysmaiden lisääntyvästä maahanmuutosta ei voisi olla mitään haittaa. Tätä taustaa vasten Walliuksen kirjoitusta voi pitää historiapoliittisena manipulaationa, jolla yritetään luoda oikeutusta globalistien harjoittamalle pakkomonikulttuurille.

Markku Siiran oivallisessa blogikirjoituksessa Alain de Benoist: Maahanmuutto hajottaa Euroopan kerrotaan, kuinka etnistä kaaosta ajavan monikultturismin taustalla on pohjimmiltaan kyse liberalismin kannattamasta juurettomasta yksilöatomismista, jolla ei ole aitoa kosketuspintaa elämään:

Kyselyt osoittavat, että maahanmuuton vastustus on jatkuvasti kasvanut. Miksi hallitukset sitten jättävät kansalaisten tahdon ja huolen huomiotta? Se todennäköisesti tulee maksamaan heille poliittisesti. Benoistin mukaan he ovat lobbauksen ja poliittisen korrektiuden halvaannuttamia. He eivät halua kohdata todellisuutta. Syvin syy on kuitenkin se, että he itse uskovat vallalla olevaan ideologiaan. Tämän ideologian näkökulmasta maahanmuutto ei ole ongelma, koska kulttuurit ja kansat eivät ole käytännössä mitään, vain yksilöillä on merkitystä. Maahanmuuton sääntely rikkoo liberaalia periaatetta, jonka mukaan yksilön identiteettiä ei voida juontaa johonkin sosiokulttuuriseen ryhmään, mikä sitten oikeuttaisi "eriarvoisen kohtelun".   

Liberalismi käsittelee kysymystä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta: maahanmuutto sallitaan työvoiman koon ja potentiaalisen kuluttajien määrän lisäämiseksi. Lisäksi se oikeuttaa ihmisten, pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välttämättömyyden. Miljoonaa ei-eurooppalaista, jotka tulevat asumaan Eurooppaan, on vain miljoona "yksilöä" lisää, jotka liittyvät miljoonien muiden "yksilöiden" joukkoon. Ongelmana on, että isäntämaan asukkaat eivät näe heitä "yksilöinä", vaan somalialaisina, irakilaisina​ ja afganistanilaisina, joiden tapoja on vaikea sovittaa yhteen paikallisten tapojen kanssa.

Jutun toinen ideologinen valhe kytkeytyy matemaattiseen tasa-arvoon ja sukupuolinarsistiseen feminismiin. Yhdestä 1880-luvulla soturihaudasta löytyneestä naisesta tehdään pikainen johtopäätös, että naisilla olisi ollut sodankäynnissä tismalleen sama rooli kuin miehillä.

Hän oli siis nainen. Siten hän liittyi kasvavaan joukkoon, jonka sukupuolen arkeologit ovat aiemmin määritelleet yksisilmäisesti ja samalla väärin. Vanha kaava on suoraviivainen: jos haudassa on aseita, vainaja on mies, ja jos hauta-aarteet ovat koruja, hän on nainen.

Artikkelin lopussa koulutetun naisvähemmistön lasikaton rikkominen projisoidaan viikinkiaikaan:

Hauta-aarteista erityisimpiin kuuluu lautapeli. Tutkijoiden mukaan sitä ei ollut tarkoitettu ajanvietteeksi, vaan sen avulla suunniteltiin joukkojen liikkeitä taistelussa. Nainen ei siis ollut pelkkä soturi, vaan joukkojen johtaja, upseeri, päättelivät tutkijat.

Poikkeuksellisen maskuliinisia ja fyysisesti rohkeita naisia on ollut aina, mutta olisi itsepetosta tehdä siitä tasa-arvoideologinen  yleistys, jossa heidän määränsä huipputehtävissä kuvitellaan olleen sama kuin miesten. Tämä ero selittyy vielä nykyisinkin sukupuolten erilaisessa riskikäyttäymisessä ja äo:n normaalijakauman vaihtelussa.

Kun jutussa rivien välistä toitotetut viestit yhdistetään, saadaan lopputulemaksi Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien (eng. Social Justice Warriors) vaatima haave: "Tulevaisuus on ruskea ja feminiininen". Jos Anniina Wallius olisi avoin ja rehellinen, hän olisi kertonut tämän kirjoituksessaan.

                                                           
                                                             **********************


Yle TV1, tiistai 11.9.2018, klo 21:00 A-studio 

Rintojen puristelua ja takapuolelle läpsimistä. Miten kouluissa tapahtuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan? Juontajana Markus Liimatainen. #yleastudio HD

Mistä johtuu, että lähinnä tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä on jossain kouluissa jopa viisikertaista verrattuna muihin? Sivistynyt arvaus viittaisi maahanmuuttoon ja vuoden 2015 jälkeisiin partalapsiin. Näistä melko ilmeisistä syistä tietenkin vaietaan. Onhan kyse Ylestä. 


Yle TV2, tiistai 11.9.2018 klo 21:00, Docventures-illan esittely 

Kausi alkaa! Suomen suurimmassa leffakerhossa pureudutaan sukupuolten valtataisteluun legendaarisen tennismatsin myötä. Leffan jälkeen suorassa lähetyksessä Riku ja Tunna ruotivat vieraidensa kanssa #metoo-ilmiötä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistaina 11.9.2018 klo 21:15, Docventures: Battle of the Sexes 

70-luvulla tennishuippu Bobby Riggs haukkui naisia ja uhosi päihittävänsä kenet tahansa naispelaajan. 1973 Riggs ja Billie Jean King kohtasivat. Elokuva avaa tasa-arvon kehitystä yksittäisen tennistrillerin kautta. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärivasemmistolaiset komunaattorin paronaattorit Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat täällä taas. Sinun verorahoillasi he syöttävät vasemmistolaista maailmankuvaa ja mädättäviä kulttuurinmarxilaisia houreita ilman kriittiistä vastavoimaa. Tai puhumattakaan, että Yle lähettäisi ohjelmasarjan, jossa yhteiskunnallisia ongelmia tarkasteltaisiin antiliberaalista, demografisesta ja kansallis-konservatiivisesta näkökulmasta. 

Tällä kertaa naisia mielistelevät Wannabe-profeministit märehtivät sukupuolista tasa-arvoa. Näytetyssä dokumentissa sukupuolten fyysisten kykyjen yhtäläisyyttä huipputasolla uskotellaan sillä, että 25-vuotias maailman paras naistenniksen pelaaja voitti 55-vuotiaan suurisuisen kehäraakin. Otteluasetelma oli niin falski, että on vaikea uskoa, mitä sillä haluttiin loppujen lopuksi todistaa, paitsi sitä, että elämme suurten valheiden aikaa. Tasapelillä olisi kai voitu perustella pakkomielteinen "tasa-arvo", mutta Billie Jean Kingin voitto todisti vain sen, että maailman paras naistennispelaaja voi voittaa 55-vuotiaan miehen. Aikamme suurta valhetta todistivat myös ohjelman feministiset naiskommentaattorit Satu Lidman ja Minja Koskela, joiden puheissa "intersektionaalisesta feminismistä" ja "rodullistamisesta" kiistettiin ihmisten ja sukupuolten biologiset erot.

Vallitseva keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta lähtee siitä, että mies on sukupuolensa perusteella pahantekijä, jonka täytyy pyytää anteeksi naiselta historiallista menestystään, jota nimitetään nyt "sorroksi". Tasa-arvon kannalta tilanne on tietenkin epäsymmetrinen, sillä aneleva osapuoli ei voi koskaan olla samassa asemassa kuin se jolta pyydetään. Peruspunikkina Riku Rantala ei ymmärrä tätä dynamiikkaa lainkaan, jonka vuoksi hän on valmis taantumaan matelevaksi Cuck-mieheksi, mikä käy selväksi Ylen jutussa Riku Rantala #metoosta: Tunnustan tehneeni väärin ja pyydän anteeksi.

Jos joku tv-masokisti haluaa kaikesta huolimatta alistua Dockventuresin mindfuckille, hänen on syytä lukea Yle Watchin viisi vuotta sitten ilmestynyt kirjoitus, jossa kerrotaan ohjelmasta mm. seuraavasti:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.