MANAGERIAALISEN VALTION DEMOKRATIAILVEILYÄ SUOMESSA JA RUOTSISSA

Pohjoismaissa usko poliittiseen järjestelmään on edelleen luja, vaikka äänestysikäisten mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan on vähentynyt jyrkästi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Näkyvimmät syyt kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien hupenemiseen löytyvät ylikansallisista organisaatioista kuten Euroopan Unionista ja globaaleista suuryrityksistä, erityisesti teknojäteistä, jotka käyttävät valtaansa ohi lainsäädäännön ja demokraattisten prosessien. Syy, miksi ulkoparlamentaariset organisaatiot yhdessä muodollisen demokratian kanssa toimivat kansalaisten etuja vastaan, johtuu järjestelmän rakenteellisesta ja ideologisesta peukaloinnista.

Proseduraalisen liberaalidemokratian tunnetuimmat systeemikriitikot James Burnham, Samuel T. Francis ja Paul Gottfried ovat kansalaisvaikuttamisen rapautumisen analyyseissään puhuneet managerialismista, joka on pehmeällä totalitarismillaan korvannut  edustuksellisen demokratiaan klassiset periaatteet. Näiden kriitikoiden mukaan vallan uusjako on toteutettu massiivisella indoktrinaatiolla, joka on tullut mahdolliseksi sähköisen median aikakaudella. Oikeuksiaan peräävät massat on saatu ruotuun vetoamalla "vastaansanomattomiin" moraaliperiaatteisiin, joilla on kyetty riisumaan sekä kansakuntien itsepuolustusta että kansalaisten perusoikeuksia kuten sananvapautta. 

Amerikkalainen Samuel T. Francis onkin todennut, että tässä historiallisessa prosessissa "laki korvataan hallinnollisella asetuksella, federalismi toimeenpanovallalla ja rajoitettu hallitus rajoittamattomalla valtiolla".  Oikeutuksensa uusi valtajärjestelmä saa abstrakteista tavoitteista, joita ohjaavat vapaus, tasa-arvo ja positiiviset oikeudet samalla kun se käyttää moraalista "ylivertaisuuttaan", verotusvaltaansa ja varallisuuden uudelleenjakoa pysyäkseen vallassa. Abstraktit tavoitteet ja liberaalit arvot, joista ei ole koskaan äänestetty, mutta jotka määrittelevät ratkaisevasti raamit, joiden sisällä demokratia voi toimia, kumoavat kansanvallan perustavimmat periaatteet. Tämä taas mahdollistaa kansakuntaa "terapoivan" manageriaalisen valtion, joka säätelee totalitaristisin ottein entistä tiukemmin kansalaistensa elämää. 

Suomessa kansastaan vieraantunut valtaeliittimme on jo pitkään kopioinut länsimaiden poliittis-kulttuurisia rakenteita sulauttaakseen maamme lopullisesti osaksi euro-atlanttista monoliittia. Manageriaalinen "eliitti", pysyvä hallitus ja näitä yhdistävä kotikutoinen syvä valtio ovat jo osa maamme poliittista todellisuutta, mikä on helppo nähdä päättäjiemme järjenvastaisessa idealismissa ja moralismissa. Kun vallankäytön johtotähtenä on ideologinen globalismi ajatus kansan palvelijasta jää väkisinkin taka-alalle ja tilalle astuu ylimielinen suhde kansaan. Yhdysvalloissa tätä asennettä on kuvannut pitkään käsite vihamielinen eliitti. Amerikkalainen sanonta "Fear the Government that fears your guns" ei ehkä sovellu historiallisesti Suomeen, mutta ajatuksesta löytyy jotain samaa miten suomalaispäättäjät suhtautuvat nykyään kansalaisiinsa. 

Maamme valtaapitävien kopeita näkemyksiä kuvaa harvinaisen rehellisesti Sitran tuore tutkimus, josta Ylen verkkosivut raportoi uutisessaan Suomi häviää selvästi äänestysinnossa muille Pohjoismaille – Suomessa päättäjät eivät luota kansan kykyyn osallistua vaikeisiin keskusteluihin. Ymmärrettävistä syistä asiasta ei kerrottu vajaa pari miljoonaa demarieläkeläiskatsojaa vetävässä Ylen puoli yhdeksän tv-uutisissa, sillä verkkosivun jutussa kerrotaan:

Vain joka viides päättäjä uskoo, että kansalaiset ovat riittävän kyvykkäitä osallistumaan monimutkaisiin keskusteluihin poliittisista päätöksistä. Asia selviää Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tutkimuksesta, jossa haastateltiin kunta- ja hyvinvointialuepäättäjiä.

Tutkimus todennäköisesti loukkaisi suurimpana äänestäjämassana tunnettuja "tolkun kansalaisia", joten Yle katsoi parhaaksi olla ärsyttämättä hyvin palvellutta tuulipukukansaa. Niissä, jotka onnistuivat kaiken uutistulvan keskeltä lukemaan nettijutun, uutinen synnytti todennäköisesti ajatuksia, joita ei voi sanoa julkisuudessa ääneen. Tutkimustuloksen perusteella voisi nimittäin vetää sen johtopäätöksen, että koska päättäjät ovat tyytymättömiä kansaan, pitäisi kansa kenties vaihtaa "sopivampaan". Tätä näennäiselitiin suosimaa näkemystä onkin jo ehditty toteuttaa kiihtyvällä tahdilla parin viime vuosikymmenen ajan. 

Erityiseksi Hyvien ihmisten joukoksi julistautunut manageriaalinen luokka on valtansa oikeutuksesta niin itsevarma, ettei se enää edes yritä samaistua kansaan, vaan kohtelee sitä isällisen ankarasti mutta suojelevasti. Koska kansa ei ymmärrä omaa etuaan, sitä on kuritettava kaidalle polulle, johon EU, Nato ja lännen talouselitti ovat meidät suuressa viisaudessaan ohjanneet. Päättäjät katsovat olevansa pelkkiä hyväntekijöitä, joiden arvostelu on kansalaisilta silkkaa kiittämättömyyttä. 

Valtavista mielipiteenmuokkauskampanjoista huolimatta todellisuutta ei ole voitu muokata juuri mitenkään ideologiaa vastaavaksi fantasiaksi. Monikulttuuripropaganda ja syyttäminen rasismista (koskee rasistisesti vain valkoisia) eivät ole poistaneet pidäkkeettömän maahanmuuton demografista ja kulttuurista perusongelmaa. Populistiset puolueet ovat nousseet tästä kansalaisten huolesta, mutta saadakseen enemmän kannatusta, ne ovat joutuneet vesittämään ratkaisevasti alkuperäistä ohjelmaansa. Lopullinen integroituminen korruptoituneeseen järjestelmään tapahtuu viimeistään hallitukseen astumisen myötä, josta tarjoaa karmean esimerkin Perussusomalaisten toimet valtioneuvostossa vuoden 2015 valepakolaisinvaasion aikana. Vain ilveilijä voi väittää, että persut ovat järjestelmän vastavoima, sillä se on kaikkien puolueiden kanssa samassa rintamassa mitä tulee Nato-jäsenyyteen, koviin koronatoimiin, uusliberaaliin talouspolitiikkaan, EU-jäsenyyteen, Yhdysvaltojen ylivaltaan, Israelin tukemiseen ja poliisin valvontaoikeuksien lisäämiseen. 

Tätä taustaa vasten kansallismielisten riemu Ruotsidemokraattien vaalivoitosta on suurta itsepetosta. Ylen uutinen Åkesson: Raskas vastuu äänestäjiä kohtaan luo mielikuvan muutosvoimasta, joka pyrkisi ratkaisevasti muuttamaan Ruotsin poliittista järjestelmää. Tosiasiassa mielipidemittauksia maanisesti seuraava puolue on luopunut vuosi vuoden jälkeen radikaaleista ehdotuksistaan ja siitä on tullut kansankosiskelullaan monella tapaa oikeiston moderaattien ja sosiaalidemokraattien poliittinen hybridi. Se eroaa muista suurista puolueista ainoastaan maahanmuuttokysymyksessä, mikä on sinänsä merkityksetöntä, koska ongelmaa ei voi peruuttamatoman demografisen muutoksen vuoksi enää edes ratkaista parlamentaarisesti. Vaikka maahanmuutto-ongelma on käytännössä demokratian ulkopuolinen kysymys, nostaa se valtapuolueissa edelleen lapsellisen äkkivääriä reaktioita: porvariblokin suurimmaksi puolueeksi nousseen Ruotsidemokraattien ei annettu demokratian sääntöjen mukaisesti johtaa hallitusneuvotteluja. Ruotsalaista demokratiailveilyä kerrakseen. 

Aidosta poliittisesta vaihtoehdosta vaahtovien on syytä pitää mielessä, että Ruotsidemokraatit edustavat jo nyt de facto manageriaalista luokkaa, sillä se on jo kauan sitten sitoutunut "läntisiin arvoihin", joihin kuuluu mm. homoliittojen salliminen ja "muunsukupuolisten" silpomisleikkaukset valtion kustannuksella. Järjestelmän kannalta Ruotsidemokraatit on Perussuomalaisten lailla hyödyllinen varoventtiili, jonka kautta kansalaiset voivat vaarattomasti purkaa paineitaan äänestysluukulla. Näin oikeistokonservatiivit ja "kansallismieliset" saadaan sitoutumaan sille vihamieliseen systeemiin ja pitämään yllä toivoa, jossa entistä kovemmalla äänestämisellä tapahtuu ennen pitkää radikaali muutos parempaan.

TAPAUSESIMERKKINÄ RUOTSIN PYSYVÄ HALLITUS – MITÄ VIRKAA NYKYDEMOKRATIALLA?

Ruotsin viime viikkojen hallituskriisiteatterin voisi kuvitella viimeistään nyt pudottavan herkkäuskoisen median seuraajan suomut pois silmiltä. Todellsuudessa tällaiseen optimisiin ei ole kuitenkaan varaa, sen verran indoktrinoitua lampaita Pohjolan vaalikarjasta on tullut. 

Tätä yleistä apatiaa selittää kansan syvien rivien tottuminen pysyvään hallitukseen, jonka politiikka ei muutu olennaisesti hallituspuolueiden vaihtuessa. Ruotsin pysyvää hallitusta alleviivaa keskustavasemmistolaisen hallituksen tarrautuminen valtaan vielä sen jälkeen kun se sai epäluottamuslauseen ja joutui eroamaan hiljattain. Varsinaiseksi demorkratiailveilyksi uudet hallitusneuvottelut muuttuivat sen jälkeen kun eroamaan joutunut Stefan Löfven äänestettin valtiopäivillä uudelleen demarivetoisen hallituksen pääministeriksi. 

Äänestystuloksen kääntyminen niukasti Stefan Löfvenin puolelle johtui pitkälti keskusta- ja vasemmistopuolueiden jyrkän kielteisestä asenteesta Ruotsidemokraattien mahdollisuudesta nousta hallitukseen. Joustamattoman asenteen takana on ideologinen sokeus, joka ei salli minkäänlaista poliittista pragmatismia. Vasemmiston sana-akrobatiassa heidän määrittelemäänsä demokratiaa puolustetaan halveksumalla kansanvaltaa ja kiistämällä erimielisten oikeus osallistua vallanjakoon. Ylen uutisessa Ruotsin valtiopäivät äänesti Stefan Löfvenin uudeksi pääministeriksi – 173 äänesti vastaan, 175 olisi tarvittu ympäristöpuolueen Karolie Skog sanoo suoraan kansan äänestämien kansallismielisten kansanedustajien olevan uhka demokratialle:

Nyt on vuorossa viimeinen puhuja, ympäristöpuolueen valtiopäiväedustaja  Karolina Skog.  Hän varoittaa, että Ruotsi on tienhaarassa. Kansallismielinen oikeisto muodostaa vaaran demokratiaa ja liberaaleja arvoja vastaan, hän sanoo.  

– Meidän on noustava sitä vastaan, Skog sanoo.

Ideologisille moralisteille demokratia ei tietenkään tarkoita kansan enemmistön tahtoa vaan "oikeita mielipiteitä ja arvoja", joita he itse sattuvat kannattamaan. Ikävä kyllä tälle vasemmistoliberalistiselle arvopolitiikalle ei ole Pohjolan hallituskokoonpanoissa vaihtoehtoja, sillä ns. oikeistopuolueet ovat mediaa miellyttääkseen olleet pakotettuja omaksumaan "edistyksellisiä" agendoja välttääkseen orkestroidut lokakampanjat.

Äänestäjille vallitseva poliittinen järjestelmä ei tarjoa juuri mitään muuta kuin tämän sirkuksen sivustaseuraajan roolin. Länsi-Euroopassa, erityisesti Ruotsissa, eletään totalitaarisen pysyvän hallituksen alaisuudessa: se äänestetään aina uudelleen seremoniallisen vaalijärjestelmän kautta. Kyse ei ole hämärästä oligarkkien salaliitosta, vaan modernin demokratian todellisesta olemuksesta, jota hallitsee täysin avoimesti vasemmistoliberaali arvohegemonia riippumatta hallituksen koostumuksesta. 

On vaikea kuvitella miten kansallisesti vällttämättömiä radikaaleja uudistuksia voidaan tehdä vasemmistolaisen poliittisen uskonnon hallitsemassa nykydemokratiassa. Siksi äänestäminen vain vahvistaa vallalla olevan arvototalitarismin legitimiteettiä. Jopa kansalaisvaikuttaminen ja kansalaisjärjestöjen "aktivismi" on valjastettu vahvistamaan kansalaisuskonnoksi nostettua demokratiaa.

Murtautuminen ulos apatian noidankehästä on epätodennäköistä niin kauan kuin kansalaiset luottavat valtamediaan ja antavat mielensä massaviihteen muokattaviksi. Arkitodellisuuden ja virallisen uutis- ja viihdetarjonnan välinen ristiriita alkaa olla kuitenkin jo niin suuri, että ellei satu olemaan aivan tyhjäpäinen kuluttajazombi, täydentävää tietoa haetaan entistä enemmän valtamedian varoittamilta "kielletyiltä" sivuilta. Vaikka länsimaiden poliittinen tilanne ja talosjärjestelmä ovat monella tapaa erilaisia kuin sosialismin romahduksen kynnyksellä, sama totuuden ja vapauden jano ajaa kansalaisia muualle minne järjestelmä haluaisi. 

ONKO RUOTSI JO YLITTÄNYT MAAHANMUUTTOINVAASIOSSA KOHDAN JOSTA EI OLE ENÄÄ PALUUTA?

Malmön Rosengårdin siirtolaislähiö. Normipäivä.

200 vuotta sotimatta ollut Ruotsi saavutti toisen maailmansodan ensimmäisinä vuosikymmeninä sellaisen hyvinvoinnin, vakauden ja turvallisuuden, jota tuskin yksikään muu maa on ennen kokenut. Saavutettuaan lähes kaiken Ruotsi jäi epätietoisena polkemaan paikoilleen, kunnes päätyi 1990-luvulta kansalliseen itsemurhaan, koska ei keksinyt muutakaan tarkoitusta tylsän rauhalliselle olemiselleen. Pohjolasta katsottuna Ruotsin etnomasokistinen kohtalo näytti ainutlaatuiselta, mutta valitettavasti sinikultainen virus on levinnyt myös Suomeen

Ruotsin kohtalo näytti vielä 1980-luvulla mahdottomalta Suomessa, mutta kaikista varoittavista esimerkeistä huolimatta maamme petoksellinen poliittis-taloudellinen eliitti on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ottanut mallia länsinaapurin päättymättömästä maahanmuutossa. Ne ongelmat, jotka näkyivät Ruotsissa 20 vuotta sitten ovat nyt todellisuutta myös täällä. Kylmäävä tosisia on, että maahanmuuttoinvaasion kiihtyessä Suomi saavuttaa entistä nopeammin Ruotsin etumatkan kansakunnan itsetuhossa.

Monietninen ja monirotuinen yhteiskunta on jo lähtökohtaisesti epävakaa ja mitä enemmän "diversiteettiä" haalitaan, sitä epävakaammaksi maa muuttuu. Tämän todistaa illan Ulkoilinja tv-dokumentti, jossa seurataan Ruotsin kolmanneksi suurimman kaupungin muuttumista etnisten rikollisyhmien hallitsemaksi pelon ja kaaoksen valtakunnaksi.

Yle TV1, torstain 4.10.2018 klo 22:00, Ulkolinja: Malmö - jengien varjossa 

Avointa huumekauppaa, pahoinpitelyjä, tuhopolttoja ja ampumisia. Millaista on elämä Malmön rikollisuuden rivaamilla alueilla? Ohjaus Minna Pye. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Ohjelma on selvästi räätälöity monikulttuurisuuteen epäilevästi suhtautuville katsojille. Ongelmista puhutaan, mutta niille annetaan kaikkia muita selityksiä kuin se itsestään selvin: etninen diversiteetti. Propagandistisista seireenin lauluista huolimatta se ei ole voimavara vaan ongelma itsessään. Sosiaalisen median kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen analysoi tarkalla haukan silmällään ohjelman motiivit ja tarkoin rakennetun valhenarraation:

"Malmö, jengien varjossa" -ohjelma on jossain määrin poikkeus Ylen peruslinjasta, mutta Ylen peruslinja ei sen myötä muutu. Yle on vain huomannut, että ongelmia ei voi enää täysin peitellä, joten ongelmia täytyy ajoittain esitellä sopivassa valossa, ja suunnata ohjelmaa myös maahanmuuttokriittisille, joille Ylen perinteinen maahanmuuttajasiloittelu ei mene läpi. 

Ohjelmasta jäi mielikuvien tasolla mieleen, että Malmössä on huumejengejä, joissa on 200 jäsentä, jotka aiheuttavat kaikki ongelmat, muuten elämä maahanmuuttajalähiöissä on kivaa jalkapallon peluuta ja normaalia kauppa- ja ravintolatoimintaa. Näin ongelma saadaan näyttämään rajatulta ja kohtuullisen helposti hallittavalta. Tarvitaan vain lisättyä ja tehostettua poliisitoimintaa, harrastustoimintaa ja sosiaaliohjausta ... 

Ohjelma oli kuitenkin rivien välissä tahattomasti ristiriidassa edellisen näkemyksen kanssa. Ohjelman alussa haastateltua syyrialaista kauppiasta oli hakkaamassa 40 rikollista. Pitäisikö meidän ajatella, että viidesosa Malmön jengiläisistä oli kerääntynyt yhden Malmön kaupunginosan yhteen ravintolaan "hoitelemaan" yhtä miestä? Ei. 200 jengiläistä tarkoittaa jengien ydinjoukkoa, mutta heidän ympärillään pyörii paljon muitakin pienempiä ja suurempia rikollisia, joita he pystyvät käskemään (esim. kutsumaan tarvittaessa paikalle tekemään jotakin rikollista), ohjaamaan, käyttämään liiketoiminnassaan ja rekrytoimaan. Osa heistä ostaa huumeita omaan käyttöönsä ja/tai jälleenmyyntiin. 

Entäpä ne tilanteet, joissa Ruotsin poliisi on tullut esim. pidättämään jotain henkilöä, jolloin yhtäkkiä sadat maahanmuuttajat kokoontuvat paikalle lyömään kepeillä ja heittelemään kivillä poliisia, jolloin poliisit pakenevat paikalta? Pitäisikö meidän ajatella, että kaikki Malmön jengiläiset (ja enemmänkin), joista monet taistelevat keskenään verisesti, kokoontuvat yhtäkkiä yhden kaupunginosan yhteen tilanteeseen taistelemaan sulassa sovussa poliisia vastaan? Ei. Tällaiset tilanteet selittyvät kolmella tekijällä, jotka ovat osittain päällekkäisiä. a) Edellä mainitut jengiläiset, ja heidän käskyläisensä ja satelliittinsa. b) Laajennettu suku, useimmiten muslimeita, jotka puolustavat omiaan. Sukulaiset ovat velvoitettuja puolustamaan omiaan riippumatta tilanteesta. Jos suvun nuori mies on esim. varastanut autoja, sukulaiset katsovat silti, että ei-muslimi poliisilla ei ole oikeutta ottaa heidän sukulaistaan kiinni ja lähettää häntä vankeuteen. Siksi poliiseja kepillä lyömässä saattaa olla esim. omalla alueellaan rehellistä vähittäismyyntiä harjoittava mies, joka ei normaalisti osallistu rikollisuuteen. c) Uskonnolliset ja etniset motiivit, jotka yhdistävät laajempia, ehkä sekalaisempia joukkoja. Nämä ihmiset katsovat, että heidän alueensa on heidän reviiriään, ja siksi ulkopuolisia, esim. poliiseja, palokuntaa, lääkintähenkilökuntaa tai satunnaisia ruotsalaisia, on oikeus karkottaa väkivalloin. 

On helppo nähdä, että tulevina vuosina kaikki tämä toiminta muuttuu paremmin järjestäytyneeksi ja tehokkaammaksi. Edellä mainittu syyrialainen yrittäjä omistaa ruokakaupan ja ravintolan. Hänet hakattiin kun hän yritti laskuttaa normaalisti jengiläisiä ravintolassa syömästään ruuasta. Jälkeenpäin hänen autonsa poltettiin ja ravintolan ikkuna rikottiin. Siitä lähtien hän on antanut jengiläisten syödä ilmaiseksi ravintolassaan. Tästä ei ole pitkä matka siihen, että jengit alkavat myydä kauppiaille, ravintoloitsijoille ja muille yrittäjille "vartiointipalveluja". Jos niitä ei osta, seuraavana yönä yritykselle tapahtuu huomattavaa vahinkoa. Jos yrittäjä ei sen jälkeenkään osta "vartiointia", yritys tuhotaan kokonaan ja yrittäjään kohdistetaan väkivaltaa. Jne. Ne jengiläiset, jotka tehostavat toimintaansa tällä ja muilla tavoin, rikastuvat ja laajentuvat eniten, ja voittavat jengien välisen valtataistelun.

Ohjelman selkeänä viestinä on korostaa maahanmuutto-ongelman sosiaalista luonnetta kuten köyhyyttä, jolloin voidaan sivuuttaa rodulliseen dynamiikkaan liittyvät ratkaisemattomat kysymykset. Ohjaaja Minna Pye varoo tarkoin nostamatta kissaa pöydälle eli etnisten ryhmien välisen keskinäisen kilpailun, nollasummapelin, joka väistämättä johtaa myös väkivaltaiseen konfliktiin.

Maahanmuuton myötä lisääntyvä etninen kaaos synnyttää myös koomisia ilmiötä. Tästä kertoo Ylen uutinen Tappouhkauksia juutalaisille ja sianpäitä moskeijoissa – Malmössä rabbi ja imaami yrittävät yhdessä hillitä vihapuhetta. Riippumatta siitä ovatko juutalaiset uskonnollisia konservatiiveja vai maallistuneita liberaaleja, heistä lähes kaikki kannattavat maahanmuuttoa ja etnistä sillisalaattia, koska sillä voidaan heikentää valtaväestön valtaa ja yhtenäisyyttä omaksi eduksi.

Vaikka monet juutalaiset tervehtivät ja jopa edistävät ilolla kehitysmaiden massainvaasiota, heidän kannaltaan on ollut kuitenkin harmillista, että osa maahanmuuttajista on Israel-vastaisia palestiinalaisia ja islamilaisia fundamentalisteja. Nyt nämä tulokkaat ovatkin alkaneeet purra suosijoidensa kättä, mikä käy selväksi Malmön juutalaisvastaisissa hyökkäyksissä:

Malmön synagogassa ja muissa seurakunnan rakennuksissa on lisätty turvatoimia. Ajoesteet, valvontakamerat ja turvaovet suojaavat synagogan kaunista salia, jota koristavat lootuksenkukkakoristeet ja Daavidin tähdet ikkunoissa. Uhan takia monet juutalaiset tuntevat olonsa turvattomiksi eivätkä siksi uskalla käyttää julkisesti uskonsa tunnuksia.

Keskinäisestä vihanpidosta huolimatta juutalaisia ja islamilaisia yhdistää yhteinen intressi kantaväestöä vastaan. Jutussa mainittu Rabbi Hacohen vetää yhdessä Malmön Islam-akatemian imaamin Salahuddin Barakatin kanssa dialogi-projektia, "jonka avulla pyritään vähentämään ennakkoluuloja sekä lisäämään muslimien ja juutalaisten vuorovaikutusta". Yhteisen uhriutumisen avulla todellisiksi syylliseksi löydetäänkiin nynnyt ruotsalaiset ja muut Euroopan rasistit:

– Muslimina ymmärrän, miltä tuollaisen vihan kohteena oleminen tuntuu, Barakat sanoo.  

Hän kertoo, että Malmön moskeija on yritetty tuhopolttaa pariin otteeseen. Moskeijoiden ja rukoushuoneiden oviin on myös maalattu hakaristejä, ja niiden sisälle on heitetty sianpäitä.  

– Meille huudetaan: painu kotiin Mustafa! Lapsille puolestaan sanotaan, että he eivät saa leikkiä muslimilasten kanssa. Eikä muslimien ole helppo saada asuntoa Malmön paremmilta alueilta, Barakat kuvailee islaminuskoisten kokemaa syrjintää.  

– Juutalaisilla on kokemusta vähemmistönä olemisesta Euroopassa jo pitkältä ajalta. Se kokemus voi hyödyttää meitä muslimeita, sillä me olemme nyt Ruotsin suurin uskonnollinen vähemmistö, imaami Barakat sanoo.

Jutun loppupuolella pannaan iso vaihde päälle. Juutalaisten omista suvaitsemattomista rikoksista (mm. bolshevismi, mediamonopolit, koronkiskonta ym.) ei mainita tietenkään mitään, mutta sen sijaan rabbi Hacohelle annetaan mahdollisuus syyllistää kaikkia eurooppalaisia ja nostaa juutalaisten uhristatusta. Kriittinen lukija tietenkin ihmettelee jutun lopun käänettä, vaikka uutisartikkelin pääteemana piti olla Lähi-idän etnisen konfliktin siirtyminen maahanmuuton myötä Malmöön.

Hacohen muistuttaa, ettei antisemitismi ole tullut Eurooppaan maahanmuuton mukana. Sitä on ollut Euroopassa kristinuskon alusta alkaen, ja vieläkin juutalaisista viljellään käsitystä, jonka mukaan he ovat rikkaita ja ottamassa maailman haltuunsa.

YLEN HISTORIAREVISIONISMIA: RUOTSALAISET VIIKINGIT "PERUSTEELLISESTI SEKOITTUNEITA"

Viikinkiaikana kypärissä ei ollut sarvia, vaan ne kuuluivat
edelliseen aikakauteen. Kuvassa on myös kolme muuta
virhettä liittyen viikinkiaikaan.

Sivilisaatiokriittikkojen ja vastuullisten journalistien silmissä länsimaalaisen yliopiston arvostus on romahtamassa, koska se on yhä enemmän  poliittisen korrektiuden, ideologisen tendenssitutkimuksen ja suoranaisen pseudotieteen kuten uusmarxilaisesta feminismistä ponnistavan sukupuolentutkimuksen hallitsemaa. Yliopiston alennustilasta huolimatta jopa karkeimmat  tendenssitutkimukset saavat tietämättömien massojen keskuudessa hyväksynnän, koska se luottaa edelleen valtamediaan, joka tulkitsee tutkimustulokset suurelle yleisölle. 

Jo opiskeluaikoina kulttuurimarxilaisuudessa marinoituneet toimittajat valitsevat uutisjuttuihinsa sellaiset tutkimukset, joiden tarkoitushakuisella tulkinnalla voidaan propagoida tiettyä ideologiaa kuten monikultturismia, rotudenialismia, feminismiä ja seksuaalisen poikkeavuuden "eettistä yhdenvertaisuutta". Ylen verkkosivuilla poliittisesti motivoitunutta sateenkaari-ristiretkeä on ajanut näkyvimmin toimittaja Anniina Wallius, jonka ideologisia "tiedekirjoituksia" Yle Watch on kommentoinut muutamaan otteeseen (täällä, täällä, täällä).

Tällä kertaa Wallenius harjoittaa historiapoliittista revisionismia, jonka tarkoitus on mitätöidä etninen ruotsalaisuus ja viikinkikulttuurin maskuliinisuus nykyisten muotiaatteiden hyväksi. Hiljattain Ylen verkkosivuillla julkaistussa kirjoituksessa  Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia, toimittaja Wallius kritisoi vanhemman juttunsa tapaan sitä, että menneisyydelle luodaan jälkikäteen arvoja, joilla oikeutetaan yhteiskunnan nykytila. Walliuksen kannalta on noloa, että hän on tekemässä juuri sitä, josta syyttää muita. Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen arkeologinen ja geneettinen tutkimus ei sinällään kerro vielä mitään viikinkiajan arvoista, mutta Wallius on valmis projisoimaan menneisyyteen ainakin monikultturismin ja feministisen "tasa-arvon". 

Kun tutkimusta tarkastelee lähemmin, kumpikaan Walliuksen olettamuksista ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin hän tekee retorisen silmänkääntötempun viittamalla professori Anders Götherstömin näkemykseen, jossa samaistetaan muinaiset Euroopan sisäiset muuttoliikkeet nykyisten metropolien monirotuisuuteen:

Muinaista Sigtunaa hän [DNA:n tutkimukseen erikoistunut professori Anders Götherström] vertaa tämän päivän kansainvälisiin metropoleihin, vaikkapa Lontooseen, jonka asukkaat ovat perusteellinen sekoitus siellä syntyneitä ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. 

Käsitys puhtaan ruotsalaisesta alkuperäiskansasta on ylipäätään myytti, sillä ihmiset ovat aina olleet liikkeellä, hän sanoo.

Sekä Götherström että Wallius eivät halua poliittisista syistä nähdä mitään eroa siinä, ovatko muinaisen Ruotsin "maahanmuuttajat" lähtöisin valkoisesta Euroopasta vai mustasta Afrikasta. Maahanmuuttajista puhuessaan he eivät halua vahingossakaan korostaa sitä, että ruotsalaisten sekoittuminen on tapahtunut ainoastaan muiden lähialueiden valkoisten kesken. Sen sijaan jutussa tehdään empiiristen tosiasioiden kuperkeikka samaistamalla lähiheimoisten geneettinen integraatio afrikkalaisten ja arabien tuoreeseen maahanmuuttoinvaasioon.

Tosiasiaksi jää, ettei alkuperäisillä eikä nykyisillä aidoilla ruotsalaisilla ole perimässään afrikkalaisveren tahraa, joten puhe "perusteellisesta sekoituksesta" on silkkaa retorista kieroilua. Varsinkin, kun Ylen jutussa käsitellystä yhdestä vitivalkoisesta muinaiskaupungista ei voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen millaista muuttoliike on ollut pienissä maalaiskylissä, joissa asui suurin osa väestöstä. Kaupungit ovat kautta historian olleet kohtauspaikkoja, mutta maanisten monikultturistien fantasioissa se merkitsee pelkkää ristiinnaimisen sekamelskaa. Heidän neuroottisessa kosmopoliittisessa tulkinassaan kulttuuri tarkoittaa ainoastaan loputonta atomistista sekoittumista.

Kuten jutusta käy ilmi, monikultturistien tavoitteena on hämärtää rodullinen identiteetti ja luoda valheellinen mielikuva, että me kaikki olemme oikeastaan "maahanmuuttajia" (lue: mustia afrikkalaisia), joten kehitysmaiden lisääntyvästä maahanmuutosta ei voisi olla mitään haittaa. Tätä taustaa vasten Walliuksen kirjoitusta voi pitää historiapoliittisena manipulaationa, jolla yritetään luoda oikeutusta globalistien harjoittamalle pakkomonikulttuurille.

Markku Siiran oivallisessa blogikirjoituksessa Alain de Benoist: Maahanmuutto hajottaa Euroopan kerrotaan, kuinka etnistä kaaosta ajavan monikultturismin taustalla on pohjimmiltaan kyse liberalismin kannattamasta juurettomasta yksilöatomismista, jolla ei ole aitoa kosketuspintaa elämään:

Kyselyt osoittavat, että maahanmuuton vastustus on jatkuvasti kasvanut. Miksi hallitukset sitten jättävät kansalaisten tahdon ja huolen huomiotta? Se todennäköisesti tulee maksamaan heille poliittisesti. Benoistin mukaan he ovat lobbauksen ja poliittisen korrektiuden halvaannuttamia. He eivät halua kohdata todellisuutta. Syvin syy on kuitenkin se, että he itse uskovat vallalla olevaan ideologiaan. Tämän ideologian näkökulmasta maahanmuutto ei ole ongelma, koska kulttuurit ja kansat eivät ole käytännössä mitään, vain yksilöillä on merkitystä. Maahanmuuton sääntely rikkoo liberaalia periaatetta, jonka mukaan yksilön identiteettiä ei voida juontaa johonkin sosiokulttuuriseen ryhmään, mikä sitten oikeuttaisi "eriarvoisen kohtelun".   

Liberalismi käsittelee kysymystä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta: maahanmuutto sallitaan työvoiman koon ja potentiaalisen kuluttajien määrän lisäämiseksi. Lisäksi se oikeuttaa ihmisten, pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välttämättömyyden. Miljoonaa ei-eurooppalaista, jotka tulevat asumaan Eurooppaan, on vain miljoona "yksilöä" lisää, jotka liittyvät miljoonien muiden "yksilöiden" joukkoon. Ongelmana on, että isäntämaan asukkaat eivät näe heitä "yksilöinä", vaan somalialaisina, irakilaisina​ ja afganistanilaisina, joiden tapoja on vaikea sovittaa yhteen paikallisten tapojen kanssa.

Jutun toinen ideologinen valhe kytkeytyy matemaattiseen tasa-arvoon ja sukupuolinarsistiseen feminismiin. Yhdestä 1880-luvulla soturihaudasta löytyneestä naisesta tehdään pikainen johtopäätös, että naisilla olisi ollut sodankäynnissä tismalleen sama rooli kuin miehillä.

Hän oli siis nainen. Siten hän liittyi kasvavaan joukkoon, jonka sukupuolen arkeologit ovat aiemmin määritelleet yksisilmäisesti ja samalla väärin. Vanha kaava on suoraviivainen: jos haudassa on aseita, vainaja on mies, ja jos hauta-aarteet ovat koruja, hän on nainen.

Artikkelin lopussa koulutetun naisvähemmistön lasikaton rikkominen projisoidaan viikinkiaikaan:

Hauta-aarteista erityisimpiin kuuluu lautapeli. Tutkijoiden mukaan sitä ei ollut tarkoitettu ajanvietteeksi, vaan sen avulla suunniteltiin joukkojen liikkeitä taistelussa. Nainen ei siis ollut pelkkä soturi, vaan joukkojen johtaja, upseeri, päättelivät tutkijat.

Poikkeuksellisen maskuliinisia ja fyysisesti rohkeita naisia on ollut aina, mutta olisi itsepetosta tehdä siitä tasa-arvoideologinen  yleistys, jossa heidän määränsä huipputehtävissä kuvitellaan olleen sama kuin miesten. Tämä ero selittyy vielä nykyisinkin sukupuolten erilaisessa riskikäyttäymisessä ja äo:n normaalijakauman vaihtelussa.

Kun jutussa rivien välistä toitotetut viestit yhdistetään, saadaan lopputulemaksi Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien (eng. Social Justice Warriors) vaatima haave: "Tulevaisuus on ruskea ja feminiininen". Jos Anniina Wallius olisi avoin ja rehellinen, hän olisi kertonut tämän kirjoituksessaan.

                                                           
                                                             **********************


Yle TV1, tiistai 11.9.2018, klo 21:00 A-studio 

Rintojen puristelua ja takapuolelle läpsimistä. Miten kouluissa tapahtuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan? Juontajana Markus Liimatainen. #yleastudio HD

Mistä johtuu, että lähinnä tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä on jossain kouluissa jopa viisikertaista verrattuna muihin? Sivistynyt arvaus viittaisi maahanmuuttoon ja vuoden 2015 jälkeisiin partalapsiin. Näistä melko ilmeisistä syistä tietenkin vaietaan. Onhan kyse Ylestä. 


Yle TV2, tiistai 11.9.2018 klo 21:00, Docventures-illan esittely 

Kausi alkaa! Suomen suurimmassa leffakerhossa pureudutaan sukupuolten valtataisteluun legendaarisen tennismatsin myötä. Leffan jälkeen suorassa lähetyksessä Riku ja Tunna ruotivat vieraidensa kanssa #metoo-ilmiötä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistaina 11.9.2018 klo 21:15, Docventures: Battle of the Sexes 

70-luvulla tennishuippu Bobby Riggs haukkui naisia ja uhosi päihittävänsä kenet tahansa naispelaajan. 1973 Riggs ja Billie Jean King kohtasivat. Elokuva avaa tasa-arvon kehitystä yksittäisen tennistrillerin kautta. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärivasemmistolaiset komunaattorin paronaattorit Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat täällä taas. Sinun verorahoillasi he syöttävät vasemmistolaista maailmankuvaa ja mädättäviä kulttuurinmarxilaisia houreita ilman kriittiistä vastavoimaa. Tai puhumattakaan, että Yle lähettäisi ohjelmasarjan, jossa yhteiskunnallisia ongelmia tarkasteltaisiin antiliberaalista, demografisesta ja kansallis-konservatiivisesta näkökulmasta. 

Tällä kertaa naisia mielistelevät Wannabe-profeministit märehtivät sukupuolista tasa-arvoa. Näytetyssä dokumentissa sukupuolten fyysisten kykyjen yhtäläisyyttä huipputasolla uskotellaan sillä, että 25-vuotias maailman paras naistenniksen pelaaja voitti 55-vuotiaan suurisuisen kehäraakin. Otteluasetelma oli niin falski, että on vaikea uskoa, mitä sillä haluttiin loppujen lopuksi todistaa, paitsi sitä, että elämme suurten valheiden aikaa. Tasapelillä olisi kai voitu perustella pakkomielteinen "tasa-arvo", mutta Billie Jean Kingin voitto todisti vain sen, että maailman paras naistennispelaaja voi voittaa 55-vuotiaan miehen. Aikamme suurta valhetta todistivat myös ohjelman feministiset naiskommentaattorit Satu Lidman ja Minja Koskela, joiden puheissa "intersektionaalisesta feminismistä" ja "rodullistamisesta" kiistettiin ihmisten ja sukupuolten biologiset erot.

Vallitseva keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta lähtee siitä, että mies on sukupuolensa perusteella pahantekijä, jonka täytyy pyytää anteeksi naiselta historiallista menestystään, jota nimitetään nyt "sorroksi". Tasa-arvon kannalta tilanne on tietenkin epäsymmetrinen, sillä aneleva osapuoli ei voi koskaan olla samassa asemassa kuin se jolta pyydetään. Peruspunikkina Riku Rantala ei ymmärrä tätä dynamiikkaa lainkaan, jonka vuoksi hän on valmis taantumaan matelevaksi Cuck-mieheksi, mikä käy selväksi Ylen jutussa Riku Rantala #metoosta: Tunnustan tehneeni väärin ja pyydän anteeksi.

Jos joku tv-masokisti haluaa kaikesta huolimatta alistua Dockventuresin mindfuckille, hänen on syytä lukea Yle Watchin viisi vuotta sitten ilmestynyt kirjoitus, jossa kerrotaan ohjelmasta mm. seuraavasti:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

RUOTSALAINEN RAPPIO NÄKYY JO SUOMESSA

Poliittisen eliitin korruptoituneisuus ja vaalikarjan lammasmaisuus vain syvenvät länsimaissa päivä päivältä. Ongelmat pahenevat silmissä, mutta niiden juuriin paneutuminen vaatii liikaa todellisuudesta vieraantuneilta poliitikoilta ja mukavuudenhaluisilta kansalaisilta. Siksi sekä poliitikot että kansa haluvat vain kivoja "ratkaisuja", joilla yritetään siirtää pahenevia ongelmia tulevien sukupolvien niskoille. Ainoa mikä kiinnostaa on huojuvan korttitalon pystyssä pitäminen hinnalla millä tahansa. 

Viimeisin esimerkki poliittisesta haaveilusta on sisäministeri Kai Mykkäsen vastaus Ruotsin  autonpolttoaaltoon. Uutisessa Sisäministeri Mykkänen: Tarvitaan lähiöpoliiseja, jotta Ruotsin kaltainen jengiväkivalta ei leviä Suomeen – "Pitää saada puukko pois kädestä ennen kuin sillä isketään" kokoomusministeri uskoo sosiaalitantan lailla "ennaltaehkäisevään toimintaan". Näitä vippaskonsteja on yritetty Ruotsissa ja muissa länsimaissa vuosikymmeniä, mutta niistä huolimatta tilanne on vain kärjistynyt. Punavihreä mutta Kokoomuksen jäsenkirjaa kantava Mykkänen taas kuvittelee, että juuri hänellä on hallussaan ne taikakeinot, joilla jo lähtökohtaisesti sopeutumattomat muukalaiset integroituvat lainkuuliaisiksi huippuosaajiksi.

Ongelmaan on vain yksi ratkaisu: kehitysmaiden vapaamatkustajien porttikielto Pohjolaan ja jo täällä olevien epäsosiaalisten siipeiljöiden palauttaminen takaisin kotimaihinsa. Tätä vaihtoehtoa ministeri Mykkänen ei edes harkitse, vaan päinvastoin haalii lisää tätä samaa ongelmaväestöä. Sisäministeri on jo varautunut 100 000 "pakolaisen" tulemiseen ilman ajatustakaan, että vyöry voitaisiin pysäyttää täysin laillisesti. Ja jotta tämä ei riittäisi, hän ehdotti viheliäisessä ulkomaalaiskiimassaan pari päivää sitten, että Suomi siirtyisi Australian ja Kanadan käyttämään ulkomaalaisten pisteytysjärjestelmää, jotta "Suomeen saataisiin enemmän osaavaa työperäistä maahanmuuttoa". Jo pelkän yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden kannalta ehdotus on mielipuolinen, sillä Suomessa on jo nyt vähintään 200 000 työtöntä aktiivimallin piirissä. On vaikea kuvitella millaista työvoimapulaa luku- ja ammattitaidottomat jolpit tulisivat tänne paikkaamaan. Perusuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen sentään tyrmäsi Mykkäsen houreet heti alkuunsa:

– Meillä on olemassa jo tarveharkinta, jonka puitteissa ulkomaalaisia voidaan ottaa sellaisiin töihin, joihin suomalaista työvoimaa ei löydy. Työperäistä tai muunlaistakaan maahanmuuttoa ei tarvita yhtään enempää ennen kuin maassa jo nyt olevat on työllistetty tai palautettu kotimaihinsa. Lisäksi entisissäkin maahanmuuton väylissä olisi karsimisen varaa. Varautuminen jopa 100 000 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen viestittää kuitenkin jotain aivan muuta.

Tätä taustaa vasten Mykkäsen politikointi näyttää siltä kuin hän varta vasten haluaisi synnyttää Suomeen muukalaisperäisen jengiväkivaltakulttuurin. On pöyrisyttävää, että Suomessa voi olla sisäministeri, jonka poliittiset linjaukset vähentävät kansallista turvallisuutta. Vielä enemmän hämmästyttää se kansanosa, joka vuodesta toiseen äänestää Kokoomusta ja demareita, näitä kahta poliitisen hulluuden valtapuoluetta.

                                                      ******************************

Kollektiivisen psykopatologian kannalta Ruotsi on mielenkiintoinen tapaus, josta olisi syytä ottaa oppia. Valitettavasti meillä vaikutusvaltaiset Ruotsin politiikan seuraajat eivät ole ulkopuolisia kliinisiä tarkkailijoita, vaan naapurimaan kuuliaisia oppilaita. Siksi Ylen tuore uutinen Musliminainen kieltäytyi kättelystä eikä saanut työpaikkaa, oikeus tuomitsi ruotsalaisyrityksen työsyrjinnästä korvauksiin voi olla pian arkipäivää myös meillä. Ruotsissa työtuomioistuin osoitti täydellistä antaumista vieraalle ja vihamieliselle vähemmistökulttuurille:

Yritys on puolustautunut sanomalla, että he eivät hyväksy muuta tapaa tervehtiä kuin kättelemällä. Heidän mukaansa muunlaiset tervehtimistavat voisivat johtaa konflikteihin työpaikalla.

– Aloin itkeä heti, kun pääsin hissiin. Sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut minulle. Se ei tuntunut lainkaan hyvältä, Alhajeh muisteli.

Työtuomioistuimen päätöksen mukaan Ruotsin pitää noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen mukaan kättelystä on oikeus kieltäytyä uskonnollisista syistä.

Yksilön subjektiivisilla tunteilla ei pitäisi olla asian uutisoinnin, puhumattakaan työtuomioistuimen päätöksen kanssa, mitään tekemistä, mutta me emme eläkään enää järkeen luottavassa Pohjolassa, vaan kitisevien lumihiutaleiden maailmassa. Työtuomioistuimen päätöksen perusteella Ruotsin yritys- ja tapakulttuurilla ei ole näköjään mitään merkitystä, sillä kaikkialle soluttautuneet toiseuden palvojat ovat nostaneet kaiken yläpuolelle "Euroopan ihmisoikeussopimuksen", josta tavalliset ruotsalaiset eivät ole päässeet koskaan äänestämään ja päättämään. 

Tuollaisen feelgood-paperinpalan tarkoitus ei ole alun alkaenkaan ollut muu kuin palvella muukalaisten etua enemmistönä olevaa kantaväestöä vastaan. Globalisti-juristien sorvaamilla paperinpaloilla on tuskin edes vessapaperin arvoa, joten aidosti kansanvaltainen yhteiskunta ei noteeraa niitä mitenkään. Ruotsin työtuomioistuimen päätös kertoo ikävällä tavalla siitä, että maa ei ole kansanvaltainen.

                                                      ******************************

Henkinen ruotsalaisuus ei ole Suomessa jotain sellaista, joka olisi vasta oraalla, vaan se on totisinta totta, erityisesti yliopistossa. Suurta yleisöä ei ole suuresti liikuttanut professori Tapio Puolimatkan ja Jyväskylän yliopiston johdon kiistely siitä, mitä virassa oleva professori voi kirjoittaa. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että Puolimatkan synti oli se, että hän kirjoitti faktoihin perustuvan kriititisen artikkelin, kuinka media ja yliopisto ovat vaivihkaa kampanjoimassa pedofilian laillistamisen puolesta. Kirjoituksen tahallaan väärin ymmärtänyt vasemmistovetoinen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) pahoitti mielensä ja julkaisi kannanoton, jonka mukaan ”Puolimatka sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantuminen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi". Tähän valheelliseen ja moralistiseen todistukseen tarttui sittemmin yliopiston johto, joka ukaaseillaan todistaa olevansa nuorison totalitaristikliin vietävissä.

Perinteisen tieteenvapauden kannalta kyse on periaatteellisesta tapauksesta, joka on ainutlaatuinen Suomessa, vaikka media ei ole sillä suuremmin retostellutkaan. Paitsi nyt, kun Yle uutiset julkaisi tänään verkkosivullaan uutisen Professori Puolimatka ja Jyväskylän yliopiston johto keskustelivat opiskelijoiden huolesta Puolimatkan opetuksesta – keskustelu sovittiin luottamukselliseksi, jossa ei valitettavasti käy selväksi kiistan todellinen luonne, vaan siinä korostetaan ylioppilaskunnan ja yliopiston näkemystä, jossa Puolimatka on sanonut poliittisesti jotain väärää, vaikka esitetyt tosiasiat ovatkin totta.

Huolestuttavinta tapauksessa on se, että maamme yliopistoväki on kautta rantain ollut hiljaa sen sananvapauteen liittyvistä ongelmista. Ainoastaan emeritusprofessori Timo Vihavainen on osoittanut kansalaisrohkeutta ja hän on viime aikoina käsitellyt blogissaan useaan otteeseen tapaukseen liittyvää problematiikkaa. Ensimmäisessä kiistaa koskevassa kirjoituksessaan Uusi normaali? Vihavainen analysoi tapausta yliopistoihmisen näkökulmasta ja ihmettelee, miksi keskustelu sivuuttaa kokonaan sananvapauden, joka on olennainen osa tieteen vapautta:

Mutta tällä kertaa uutinen kätki taakseen sensaatiomaisen tiedon siitä, että yliopiston professori aiottiin mahdollisesti erottaa sen vuoksi, mitä hän oli sanonut eräässä nettilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.  

Sananvapauden kannalta asia oli siis erittäin tärkeä ja koska tällaisten asioiden yleensä luulisi kiinnostavan myös lehdistöä, odotti lukija pian löytävänsä myös asiaa koskevan kommentin lehden palstoilta, sieltä minne sellaiset asiat kuuluvat. Annetaanko sananvapaudelle arvoa vai ei?  

Tämä oli turha oletus ja puuttumattomuuden syyksi ei kannata panna asian keskeneräisyyttä. Eihän tässä nyt uutisarvoista ollut vain se, mitä tällaisessa tapauksessa tullaan päättämään, vaan myös jo se, että on ylipäätään mahdollista ottaa tällainen asia esille, siis henkilön ja vieläpä yliopiston professorin erottaminen sen johdosta, mitä hän on sanonut.  

Sama ilmiö voidaan havaita niistä kommenteista, joita asian johdosta on esitetty somessa. Sen sijaan, että olisi pidetty ilman muuta skandaalimaisena mielipiteenvapauden loukkaamista yleensä ja kaikissa tapauksissa, ovatkin monet ryhtyneet setvimään sitä, millä tavalla tuo esitetty kyseinen mielipide ja/tai sen esittäjä oli kukaties huonosti perusteltu, väärä, asenteellinen ja niin edelleen.

Vihavainen pitää yliopiston lgbt-politrukkien masinoimaa kampanjaa niin skandaalimaisena, että hän on julkaissut avoimen kirjeen Professoriliitolle. Siinä hän puolustaa professori Tapio Puolimatkaa, joka on joutunut Jyväskylän yliopistossa häkäilemättömän poliittisluontoisen hyökkäyksen kohteeksi, jossa häntä on uhattu virasta erottamisella. Samalla hän moittii Professoriliiton edustajana esiintyvää Jaana Hallamaata, joka ei puolustanut kaltoin kohdeltua liiton jäsentä vaan päinvastoin hyökkäsi tätä vastaan.

Tärkeää ja erittäin ikävää sen sijaan on, että tässä on, jopa peräti oman ammattiliiton taholta, pantu pelinappulaksi yliopiston professorien sananvapaus ja kannatetaan sen rajoittamista jopa mielivaltaisilla perusteilla (pahastuminen).  

Se kirjoituksessa esitetty väite, ettei professori voi koskaan toimia yksityishenkilönä, on yksinkertaisesti yhtä törkeä kuin vääräkin.  

Professorin ammattiin kuuluvat tutkimus ja opetus, jotka on hoidettava asian vaatimalla tavalla, mutta yksityishenkilönä hänellä on ja täytyy olla kaikkien kansalaisten tapaan lupa esittää mitä tahansa haluamiaan näkemyksiä myös julkisesti.  

On vanha traditio, että professorit kirjoittavat esseitä, joissa tämän kirjallisuudenlajille ominaisesti voidaan spekuloida ja leikkiä vapaasti kaikilla mahdollisilla ajatuksilla.  

Hallamaa esittää, että professoria sitoisivat myös journalistin ohjeet, mikä varmaankin pitää paikkansa silloin, kun hän esiintyy journalistina. Muutoin tällaisen vaatiminen olisi yhtä mieletöntä kuin tutkimuksen ja esseen sekoittaminen toisiinsa.

Avoimessa kirjeessään Vihavainen asettuu Puolimatkan puolelle ja selittää kärsivällisesti, mistä pedofiilian ja homoseksuaalisen rinnastamisessa on tosiasiassa kyse:

Mitä tulee konkreettisesti siihen artikkeliin, johon professori Puolimatkaa vastaan nostettu kohu perustuu, on kiinnostavaa nähdä, miten alkeellisesti ja tarkoitushakuisesti sitä on eri yhteyksissä tulkittu ja valitettavasti tämä koskee myös professori Hallamaan kirjoitusta.  

Puheet pedofilian ja homoseksuaalisuuden rinnastamisen sallimattomuudesta ovat tässä kohden vain ala-arvoista demagogiaa. Kaikkien asioiden kaikinpuolisen tarkastelun ja siis myös toisiinsa rinnastamisen täytyy vapaassa maailmassa olla sallittua.  

Kyseisessä artikkelissa ei ole merkkiäkään siitä, että kirjoittaja olisi leimannut homot pedofiileiksi tai päinvastoin. Mikäli näin olisi, kaipaisi asia tietenkin tutkimuksellisia argumentteja. Rinnastus löytyy siitä, että molempia ominaisuuksia pidetään yleisesti perinnöllisinä. Asia ei siitä muuksi muutu, onko se jonkin mielestä korrektia vai ei.

Lopuksi Vihavainen osoittaa syyttävän sormensa Professoriliitolle, joka näyttää olevan taipuvainen miellyttämään hourupäisen nuorison totalitaristisia oikkuja:

Mikäli professorien kirjoittelua ruvetaan valvomaan joidenkin opiskelijakuppikuntien valitusten pohjalta, ollaan jo akateemiselle yhteisölle täysin sopimattomalla tiellä. Aivan uskomatonta on, mikäli Professoriliitto, professorien oma edunvalvontajärjestö ryhtyy myötäilemään ja jopa edistämään tällaista toimintaa. Professoriliiton jäsenenä ja kansalaisena haluan liitoltani suoran vastauksen siihen, miten se suhtautuu varapuheenjohtajansa mielenilmaukseen professori Puolimatkan asiassa. Asia ei ole tärkeä vain minulle henkilökohtaisesti, sillä on myös hyvin laajaa yhteiskunnallista kantavuutta.

                                                      ******************************

Lauluja Utopiasta - Agit Prop Torstaina 16.08. klo 20:00 

Agit-Prop yhtye ja heidän laulujensa sanoma ovat yhä ajankohtaisia. Runsaasti ennen julkaisematonta kuvamateriaalia sisältävän dokumenttielokuvan ovat ohjanneet Jouko Aaltonen ja edesmennyt Peter von Bagh. T: Illume Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille. (Ahdistus)

Katso Yle Areenasta.

Ylen vanhat taistolaiset ja heidän tiedostavat lgbt-lapsensa voivat vanhassa kunnon stalinistisessa hengessä fiilistellä Agit-Prop yhtyettä, kun eetteerin päästetään Peter von Baghin myötäkarvainen dokumentti. Eri jännä tuo Ylen epäsymmetrinen suhde äärivasemmistoon ja äärioikeistoon. Ei korppi korpin silmää noki.

Yle TV1,  12.4.2018, Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta 
 

Miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelan nälkää ja kurjuutta. Venezuelassa joka kuudes lapsi kärsii pahasta aliravitsemuksesta, pian yhdeksän kymmenestä vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. O. Pertti Pesonen

Katso Yle Areenasta.

Viime huhtikuussa tullut dokumentti Venezuelan sosialistihallinon totaalisesta epäonnistumisesta jäi Yle Watchissa ikävästi huomioimatta. Blogissamme usein lainattu kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen julkaisi tänään sosiaalisessa mediassa ajatusta herättävän arvion dokumentista. Siinä hän tuo mielenkiintoisella tavalla esiin miten näinkin harmiton ohjelma voi sisältää valtavan määrän ovelaa propagandaa ja piilovaikuttamista: 

Veikkasin ennen katsomista, että koska dokumentti tulee Yleltä ja käsittelee sosialistien ja sosialismin tuhoamaa Venezuelaa, siinä ei joko mainita sosialismia ollenkaan tai se on puolipiilotettu yhteen tai kahteen nopeaan ja huomaamattomaan sivulauseeseen. Arvelin Ylen sosialistien haluavan myös assosioida Venezuelan sosialistit johonkin ei-sosialistiseen. Oikeassapa olin, ei ainuttakaan mainintaa sosialismista, ei edes pikaista kuvaa sosialismi -sanasta seinien propagandamaalauksissa ja -julisteissa. Katsojalle saattaa jäädä dokumentista kuva, että Venezuelan sosialistit ovat jonkinlaisia populisteja, joiden hallinto muistuttaa Chilen Augusto Pinochetin oikeistolaista diktatuuria. Vasemmistolaisen tekijän valikoidut kysymykset, valikoidut haastateltavat, valikoidut leikkaukset haastatteluihin, valikoidut kuvat, jne. tekevät tehtävänsä. 

Propagandavaikuttamisen maailmassa tällaista menetelmää kutsutaan epävirallisesti aallolla ratsastamiseksi ja uudeksi assosioimiseksi. Kun jokin itseaiheutettu tai omaan poliittiseen ryhmään liittyvä ongelmallinen asia on niin suuri ja näkyvä "aalto", että sitä ei voida salata, ja se uhkaa iskeä hallitsemattomasti vasten kaikkien kasvoja, sitä vastaan ei kannata taistella, vaan ratsastaa sillä ja ottaa se hallintaan. Esiinny ongelmallisen asian suhteen avoimena, paljasta paljon, näytä huonous, ongelmallisuus ja pahuus, mutta älä assosioi sitä mihinkään itseesi liittyvään (avainsanat, symbolit, tunnetut iskulauseet, tunnetut henkilöt, tms.), vaan vastustajiisi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tee tämä tyynesti ja melko objektiivisen tuntuisesti, ei liian osoittelevasti ja räikeästi, jotta kertomuksessa ei ole propagandan tuntua, vaikka sitä se on. Tarkoituksena ei ole salata totuutta kaikilta, vaan luoda riittävän monelle valheellisia mielleyhtymiä. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni uskomaan valheisiin sellaisenaan, tai näkemään kiusalliset itseen kohdistuvat assosiaatiot lievempinä tai epäselvempinä, ja assosioimaan ongelmalliset asiat mahdollisimman paljon vastustajiin, tai vähintäänkin arvelevan sellaisia assosiaatioita olevan. Samalla kiusalliseen asiaan liittyvää informaatiohallintaa otetaan itselle, pois vastustajilta, ilman kamppailuja, väittelyitä, selittelyjä, puolusteluja, kiemurteluja, tms., jotka voisivat saada oman puolen näyttämään liian defensiiviseltä ja sen seurauksena todennäköisesti enemmän tai vähemmän syylliseltä. 

Siksi suositukseni tätä dokumenttia varten on seuraava: Yhdistä kaikki dokumentissa näkemäsi kurjuus, huonous ja pahuus mielessäsi tulikirjaimin sosialisteihin ja sosialismiin, koska se on totuus. Muista, että samantyyppistä sosialismia haluavia on paljon myös Suomen vasemmistopuolueissa. Näin tehdessäsi dokumentista tulee hyvä ja hyödyllinen.

                                                      ******************************

KANSANVIHOLLISET TEILLÄ ON AINA KESKUUDESSANNE

Joskus sitä toivoo, että kun tietyistä tuhoisista virkamiehistä ja -naisista ei ole vähään aikaan kuulunut julkisuudessa mitään, he ovat joko jääneet eläkkeelle tai poistuneet lopullisesti keskuudestamme. Esimerkiksi kansallismielisten urkintaa aikoinaan kiristänyt Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala (sos. dem.) poistui potkut saatuaan oman käden kautta vuonna 2008 ja hieman myöhemmin verorikosten vuoksi hyllytetty poliisiylijohtaja Markku Salminen ymmärsi myös rikostensa vakavuuden ja "kuoli epäselvissä olosuhteissa". 

Valitettavasti ison kaliiperin kansanvihollisia ei samanlainen kosminen oikeudenmukaisuus useinkaan tavoita kuten on laita Vantaan nykyisen kaupunginjohtajan ja presidentti Tarja Halosen suosikki Ritva Viljasen (sos. dem.) kohdalla. Ymmärtämättä vielä tekojensa vakavuutta on todennäköistä, että oikeus toteutuu aikanaan vasta kansantuomioistuimessa. Sinne tulee kuulumaan myös maamme ensimmäisenä vähemmistövaltuutettuna vuosina 2002–2007 toiminut Mikko Puumalainen, jonka moni on luullut jo kadonneen tuholaistöistään, koska häntä ei ole enää nähty pitkään aikaan median mielipideautomaattina.

Suomalaisten kannalta on ikävää, että hän näyttää olevan tuoreen Ylen uutisen Oikeuskanslerinvirasto pitää hallituksen esitystä kansalaisuuden menettämisestä monin paikoin ongelmallisena perusteella hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Nykyään apulaisoikeuskansleriksi kiivennyt Puumalainen paljastaa uutisjutun lausunnoillaan olevansa se sama suomalaisvihamielinen mädättäjä kuin 2000-luvun alussa, tosin sillä erotuksella, että nykyään tällä puna-troijalaisella on enemmän vaikutusvaltaa kuin aiemmin.

Puumalaista  ei edelleenkään kiinnosta enemmistönä olevien todellisten suomalaisten asiat, vaan hän pitää heitä lähinnä kuhnureina, joiden ainoa tehtävä on elättää ja paapoa kehitysmaista tunkeutuneita kunniakansalaisia. Siksi hänen suurin huolensa kansalaisuuden menettämistä koskevassa uudessa lakiesityksessä on se, miten se vaikuttaa täällä jo kansalaisuuden saaneisiin terroristisiin ulkoeurooppalaisiin:

– Uudistuksen olennaisin muutos ei ole se, että kansalaisuuden menettämisen jälkeen ei voi enää äänestää vaaleista. Sitäkin merkittävämpää on, että ihminen voidaan karkottaa maasta eikä kansalaisuus suojaisi häntä enää tältä. Siinä pitäisi esimerkiksi määritellä tarkemmin sitä, miten kansalaisuuden menettäminen vaikuttaisi karkottamiseen.

Kansalaisuuden peruuttaminen muukalaisterroristeilta ja niiltä etnisiltä suomalaisilta, jotka ovat syyllistyneet maanpetos- ja valtiopetosrikoksiin, kuulostaa järkeen käyvältä toimenpiteeltä. Oikeudenmukaisessa Suomessa kansalaisuuden menettäisi isänmaan edun vastaisuuden vuoksi moni poliitikko ja virkamies, mutta uudella lailla tuskin viitataan heihin. Foliohatulle ei ole tarvetta kun spekuloidaan todennäköisyyttä, jossa tulevaisuuden federalistisessa EU:ssa valtiopetoksiksi katsotaan maahanmuuttokriittisyys, etnonationalismin julistaminen, heteronormatiivisten perhearvojen puolustaminen ja EU-vastaisuus. 

                                                         *************************

Yle hehkuttaa jälleen mustien aisankannattajana toimivaa näyttelijä Jasper Pääkköstä uutisessa Spike Leen leffan rasisti Jasper Pääkkönen: USA:ssa olin mustien koulukaverieni mukaan erilainen valkoinen, koska en ymmärrä ihonväriä. Toimittaja Janne Sundqvistin kyhäämä juttu on kuin suoraan lukioaineesta, jossa pyrkyrioppilas toistaa kaikki yksisilmäiset "valkoisen syyllisyyden" kliseet, joita opettajat ovat ideologisessa vimmassaan kaataneet oppilaiden kurkusta alas. 

Amerikan nykytilanteen tuntien ja maailman rasismitilastot tiedostaen uutinen sivuuttaa faktat täysin ja kuvaa mustat pelkkinä rasismin uhreina, joiden omaa etnosentrisyyttä ei nähdä ongelmana. Mutta kun halutaan mitata tilastollisesti värinäköä korostavaa rotuväkivaltaa ja raiskauksia, niin juuri mustat syyllistyvät niihin moninkertaisesti enemmän kuin valkoiset tai aasialaiset, mutta tämä ei häiritse toimittajan toistamaa valheellista narraatiota. 

Pelkästään mustien etua ajava ohjaaja Spike Lee selittää "rasismin" viiden sentin keittiöpsykologialla sanomalla haastattelussa, että rasismi kumpuaa epävarmuudesta ja "siitä, että etsii toisesta ihmisestä syytä sille, miksi itsellä ei mene niin hyvin kuin voisi mennä". Lisäksi hän väittää, että nimenomaan rasistit (Spike Leelle vain valkoiset voivat olla rasisteja, joka on jo sinällään rasistinen olettamus) uskovat, että kaikki ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti tasa-arvoisia, vaikka jokainen maan pinnalla oleva ihminen ymmärtää saman tosiasian, kunhan vain lopettaa teeskentelynsä sosiaalisista syistä. Ainoa keino vähentää ihmisyhteisöjen luonnolliseen suojajärjestelmään kuuluvaa "rasismia" on olla rakentamatta  monikulttuurisia yhteiskuntia, joissa pakkotuotettu diversiteetti luo väistämättä etnistä kilpailua ja siten "rasismia". Jostain syystä tämä antirasismi ei kelpaa valkoisista riippuville mustille ja länsimaiden rasisminvastaisille liberaaleille.

Syy, miksi Yle jankuttaa ties monennettako kertaa uudesta Spike Leen elokuvasta, on siinä, että näin se pääsee jälleen märehtimään rasismia, jolla voidaan syyllistää valkoisia. Toisaalta kun katsoo mustan väestönosan nykytemmellystä länsimaissa, on vaikea arvioida keneen tällainen yksipuolisen läpinäkyvä vihapropaganda enää vakavassa mielessä uppoaa. Yle Watch kirjoitti Pääkkösen ja Spike Leen samaisesta elokuvasta BlacKkKlansman viimeksi tämän vuoden toukokuussa:

On selvää, että tehdäkseen uraa juutalaisten hallitsemassa vasemmistoliberaalissa Hollywoodissa näyttelijän täytyy omaksua tuon propagandatehtaan länsimaista tuhoa edistävät epäarvot. Tämä tuskin tuottaa vaikeuksia elokuvateollisuuden muotiaatteita kannattavalle Pääkköselle, joka on aiemmin esittänyt mm. olkiukkoamaista karikatyyriä natsiskinheadista surkuhupaisassa propagandapläjäyksessä Leijonasydän.  

Ylen toisessa uutisjutussa Jasper Pääkkönen roolistaan Spike Leen elokuvassa: Jos joku olisi sanonut vuosi sitten missä olen nyt, olisin pitänyt harhaisena "näyttelijäsankarimme" ylistää mustaa elokuvaohjaajaa, joka ei olisi mitään ilman liberaalijuutalaisten elokuvamogulien hyväksyntää. Pääkkönen pitää mustien etua ajavaa etnosentristä "kansalaisoikeustaistelijaa" lähes pyhimyksenä, vaikka tämä on ohjannut häpeämättömän propagandaelokuvan rotuseparatisti Malcolm X:stä.

                                                         *************************

Näyttelijä Jasper Pääkköstä käsitellyt uutisraportti ei olisi ollut mitään, ellei siinä olisi syytetty (valkoisesta) "rasismista" myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia. Jutussa kun mainitaan, että ohjaaja Spike Lee "on syyttänyt presidentti Donald Trumpia ovien avaamisesta rasistisille mielipiteille". 

Samaa katteetonta Trump-demonisointia löytyy viikon vanhasta Ylen verkkosivujen uutisesta Trump nimitti amerikkalaisia miljardöörejä "globalisteiksi" – tiesitkö, että sanaa käytetään juutalaisvastaisena herjana? Vaikka uutisessa myönnetään, että käytännössä Trumpin hallinto on vaikutusvaltaisten juutalaisten miehittämä, toimittaja Anna Saraste syyttää presidenttiä silti antisemiitiksi. Sarasteen mielestä maailmanpolitiikan ja talouden harmaiden eminenssien juutalaisuutta ei saisi mainita julkisuudessa. Hän menee pahamaineisten sionistien kanssa jopa niin pitkälle, että jo globalisteista puhuminen on antisemitismiä, sillä se tuo esiin totuuden, jota ei saisi sanoa kansalle ääneen. Ennalta arvattavia olkiukkoja (mm. Siionin viisaiden pöytäkirjat ym.) ja liberaaleja puolivalheita (Median vääristelemä Trumpin kommentti "persläpimaista") tekstissään viljelevä toimittaja kirjoittaa:

Talking Points Memo -sivusto kertoo, että Trumpin kampanjan viimeinen televisiomainos esitteli hänen vastustajinaan neljä yhdysvaltalaista, joista kolme on juutalaisia: suursijoittaja George Soros, Goldman Sachsin puheenjohtaja Lloyd Blankfein ja Yhdysvaltain keskuspankin silloinen johtaja Janet Yellen. Neljäs vastustaja oli hänen vastaehdokkaansa Hillary Clinton.

Onko se realismia vai antisemitismiä, että Trump luetteli ääneen hänen ankarimmat ja vaikutusvaltaisimmat vastustajansa? Ei kai se voi olla Trumpin vika, että he "sattuvat olemaan" juutalaisia, mutta toimittaja saa jotenkin myös tämän väännettyä istuvaa presidenttiä vastaan. Tällaisia "uutisia" lukiessa tulee mieleen, että Yleltä ja länsimaiselta valtamedialta ylipäätään alkaa olla Trumpin suhteen paukut lopussa.

                                                         *************************

Yle TV1, torstai 9.8.2018 klo 22:40, Ulkolinja: Ruotsin uusi pakolaispolitiikka 

Ruotsi tunnettiin pitkään liberaalista suhtautumisesta maahanmuuttajiin. Vuoden 2015 pakolaiskriisi sai kuitenkin myös Ruotsin tiukentamaan pakolaispolitiikkaansa. Miten näin kävi? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi

Liian myöhään, ja liian vähän. Länsinaapurimme ei voi selviytyä enää kuin puhdistavalla verellä ja raudalla tai taantua afrikkalaiseksi "persläpimaaksi" (kuten Trump asian väitetysti ilmaisi), josta kaikki haluavat pois. Kummatkin ovat huonoja vaihtoehtoja, mutta "liberaalit" tämän sulatusuuni-sopan ovat keittäneet, joten pistelkööt nyt sitä poskeensa.