PYSYVÄN VARJO-HALLINNON PURKUTALKOOT YHDYSVALLOISSA – MILLOIN SUOMESSA?

Donald Trumpin pääsy Yhdysvaltain presidentiksi ei olisi ollut mahdollista ilman hänen tekemäänsä diiliä maan todellisen eliitin kanssa. Yksi puoli diilistä oli Trumpin suostuminen Israelia hyödyttävään Lähi-idän "lopulliseen ratkaisuun", kun taas toinen puoli sopimuksesta antoi presidentille vapaat kädet purkaa liittovaltion hallintoa ja lopettaa sen harjoittamat identiteettipoliittiset ohjelmat. Sen sijaan kauppapolitiikassa sekä taloudellinen eliitti että Trump ovat olleet alusta lähtien samaa mieltä. 

Suomessa perinteisesti Demokraattipuolueen samettista globaalitotalitarismia eli menneen maailman "sääntöpohjaista maailmanjärjestystä" tukevat valtavirtapolitiikot ovat viime viikkoina joutuneet asettelemaan sanojaan varovaisesti, sillä Trump-inhostaan huolimatta Suomi on sitoivien sopimustensa vuoksi entistä tiiviimmässä liittolaissuhteessa Amerikan kanssa. Koska Suomi on turvallisuuspolittisissa sopimuksissa altavastaaja, se ei voi arvostella kovin ankarasti Yhdysvaltain nykyisiä ulkopoliittisia linjauksia. Sen sijaan meitä vähän liikuttavassa USA:n sisäpoliitiikassa suomalaispoliitikot, media ja vakituiset asiantuntijat ovat voineet avoimesti ilmaista jo vuosia jatkunutta kaunaansa Trumpia ja hänen politiikkaansa kohtaan. 

Valtamediassa suurinta närkästystä on herättänyt presidentin toimet liittovaltion virkakoneiston puhdistamiseksi ja uudistamiseksi, koska se osuu kaikkien länsimaisten hallintojen arkaan kohtaan. On selvää, että hanke, jossa pyritään riisumaan niiden valtaa, jotka  eivät ole saaneet mandaattiaan äänestäjiltä, synnyttää epämukavia tuntemuksia myös suomalaisissa toimittajissa, virkamiehissä, aisiantuntuntijoissa ja verovaroilla kustannettujen "kansalaisjärjestöjen" työntekijöissä. 

Vasemmistoliberaalissa Ylessä on reagoitu Yhdysvaltojen viime tapahtumiin kouristuksenomaisella korruption kieltämisellä suuntamalla huomio epäolennaisiin ja harhaanjohjaviin juridisiin kysymyksiin. Tästä kertoo viime viikon A-studion asiantuntijakeskustelu, jonka Ylen verkkosivut muotoili agendauutiseksi Meneillään on laiton vallananastusyritys – Näin asiantuntijat kuvaavat Yhdysvaltojen hallinnon myllerrystä. Ulkopoliittisen instituutin Charly Salonius-Pasternak ja Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Benita Heiskanen toistivat A-studiossa kiivastuineina Demokraattipuolueen mantraa, jonka mukaan Trumpin Hallinnon tehokkuuden virastoa (Doge) johtamaan nimitetty teknomoguli Elon Musk ei ole äänestijien valitsema henkilö, jonka vuoksi hän ei saisi vaikuttaa politiikkaan. Väite on tahattoman ironinen, sillä Doge tutkii virastojen toimintaa, joiden työntekijät eivät ole äänestäjien valitsemia ja jotka vielä toimivat itsenäisesti äänestäjien toivomaa politiikkaa vastaan. 

Vakioasiantuntijat inttävät, että Dogen tarkastustoimenpiteet ovat poikkeuksellisia, vaikka kyse on vain kansainvaltaisesta vastatoimesta valtion laajalle levinneeseen korruptioon, jota USAID:in kaltaiset virastot ovat harjoittaneet vuosikymmeniä siinä mitassa, että niistä on tullut maan tapa. Nyt tämä pysyvän varjohallinnon epänormaali politiikka aiotaan lakkauttaa kerta heitolla kovilla puhdistuksilla. 

Pasternak-Saloniuksen moraalinen närkästys A-studiossa "yksityisten kansalaisten tietojen vuotamisesta" on keskustelun harhaanjohtamista, jotta ei kiinnitettäisi huomiota Yhdysvaltain hallinnon pitkään jatkuneeseen sisäiseen korruptioon. On selvää, että kun päivän valoa kestämättömien virastojen asioita tutkitaan, joudutaan samalla tarkastelemaan myös niiden eri tietokantoja. Tavallisten virkamiesten henkilötiedot eivät ole vaarassa, sillä tutkimus ei keskity niihin, vaan virastojen rahaliikenteen käyttöön. Huoli "tavallisista ihmisistä" onkin vain tekosyy, jotta tutkinta näyttäisi tuomittavalta ja jonka perusteella se pitäisi estää. 

Jotain pieniä oheisvaurioita saattaa tutkinnassa tapahtua, mutta se vain on niin, että munakokkelia ei voi tehdä ilman munien särkemistä. Sitä paitsi virastoilla ei ole perustuslaillista suojaa varsinkaan silloin kun ne eivät noudata presidentin määräyksiä. Virastot eivät nimittäin ole itsenäisiä toimijoita, vaan suoraan alisteisia presidentin ajamalle politiikalla ja päätöksille. Valtion hallinnon palauttaminen alkuperäiseen tehtäväänsä merkitsee väistämättä valtion sisällä toimivan pysyvän hallinnon kitkemistä.

Siksi arkijärjellä ajateltuna on omituista, miksi suomalaisella medialla ja varsinkin Yleisradiolla on kova tarve puolustella Yhdysvaltain liittovaltiota, joka jo tähän astisten paljastusten perusteella on osoittautumassa erittäin korruptoituneeksi hallintoapparaatiksi. Eräs selitys saattaa löytyä maamme suurimpien mediatalojen yhdessä Yhdysvaltain demokraattihallinnon kanssa vuonna 2014 perustamasta Mediapoolista, jonka tarkoitus on ohjata tiedonvälitystä "läntisen arvopohjan" ja Nato-mielisyyden suuntaan. Trumpin tuore vaalivoitto kuitenkin sekoitti tätä pakkaa, koska hän suhtautuu kriittisesti liberaalien edistämään woke-kulttuuriin, USAID:in masinoimiin "värivallankumouksiin", "kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään", keskusvallan kontrolliin ja Naton maailmanpoliisin rooliin. Koska maamme valtamedia ja poliitikot ovat uussuomettuneisuudessaan sitoutuneita USA:n demokraattihallinnon linjauksiin, ovat ne nyt hämmentyneitä ja puolustuskannalla mitä uudelleen valittu Trump tekee maansa sisäpoliitikassa. 

Hyväuskoisia ja tietämättömiä suomalaisia median seuraajia pyritään harhauttamaan uutisjutuilla, joissa varsinkin Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID:ia (ei mitään tekemistä kehitysavun kanssa) pyritään esittämään puhtaasti hyvällä ja vilpittömällä asialla olevana maailmanparannusvirastona, jota pahantahtoinen, vainoharhainen ja pähkähullu Trumpin äärioikeistolainen hallinto vainoaa syyttä suotta. Sääliksi käy niitä demarieläkeläisiä, jotka ovat pelkästään Ylen pimittävän ja kapean tiedon varassa. Tyypillisen esimerkin puolitotuuksia ja täynnä pimityksiä olevasta Yle-journalismista tarjoaa Esko Varhon agendakynäily Trumpin hyökkäys liittovaltiota vastaan ja taloustoimittaja Heikki Valkaman alarmistinen purkaus Musk kaappasi vallan Yhdysvaltain valtio­konttorissa – seuraukset voivat olla hurjia. Näiden juttujen keskeisin mielikuvapetos syntyy USAID:in esittämisenä harmittomana liittovaltion  kehitysapuvirastona, jota toimittaja Esko Varho vielä luonnehtii "yhdeksi maapallon suurimmista hätäavun jakajista".

Tosiasiassa USAID ei ole vain keksejä ukrainalaisille jakava hyväntekijä, vaan se ohjaa runsaan 42 miljardin dollarin budjetillaan ulkopolitiikkaa ohi virallisen poliittisen johdon. Vaaralliseksi viraston tekee sen ytimeen kaivautunut neokonservatiivinen klikki, joka on vuosien varrella rahoittanut ideologisista syistä eri "värivallankumouksia", viimeksi Georgiassa. Siellä valtaosa väestöstä halusi isänmaallisen hallituksen, joka loisi tasapainon idän ja lännen välillä, mutta se ei sopinut Yhdysvaltain ulkopolitiikasta todellisuudessa päättäville henkilöille, joten USAID kiiruhti paikalle masinoimaan hallinnon vaihtoa. Sekaantumisesta seurasi mielenosoitusten ja levottomuuksien vuosi, kunnes hallitus karkotti ulkomaiset "avustustyöntekijät". Kuvaavaa on, että kun USAID:in rahoitus päättyi, loppuivat myös protestit. 

Korulauseistaan huolimatta USAID:in ja sen rahoittaman NED:in (National Endowment for Democracy) päätarkoituksena on ruokkia kaaosta eri kohdemaissaan. Hajota ja hallitse -kuvio menee jotenkin niin, että silloin kun kohdemaan enemmistö ei haluakaan liberaalidemokratiaa, USAID:in rahoittamat länsimaiset avustusohjelmat alkavat rummuttaa paikallisten köyhien asiaa ja edistää heidän oikeuksiaan. Ei ole sattumaa, että tämä Amerikan varjohallinto on mieltynyt kyynisesti varsinkin naisten oikeuksien ajamiseen muslimimaissa. Tarkoituksena ei ole mikään muu kuin horjuttaa maan enemmistön yhtenäisyyttä. Tämä on ollut erityisen selvää Israelia ympäröivien maiden kohdalla.

Ennen Muskin koordinoimia iskuja USAID:in toimintaa ei ole valvottu mitenkään. Siksi se on voinut esimerksi rahoittaa viimeisen 15 vuoden aikana George Sorosin Open Society Foundations -järjestöä 270 miljoonalla dollarilla.  Saamiillaan rahoillaan Soroksen säätiö rahoitti laajasti äärivasemmistolaisten syyttäjien kampanjoita ja onnistui saamaan heitä läpi lähemmäs sata. Yhteistä näille syyttäjille on lain soveltaminen ja syyttämättä jättäminen tasa-arvon nimissä. Näin yhdysvaltalainen veronmaksaja on joutunut kustantamaan itse Soroksen suorittaman yhteiskunnan alasajon. Samalla Soros saattoi vedätyksellään esittää hyväntekijää äärivasemmiston hyödyllisille idiooteille. Toinen verorahoilla suoritettu härski manipulaatiotapaus on yhdysvaltalainen politiikan ammattilaisille suunnattu Politico-lehti, joka on saanut Biden-Harris vuosina USAID:in kautta avustuksia vähintään yli 30 miljoonaa dollaria. Demokraattipuolueen globalistista politiikkaa tukevaa lehteä on tilattu verorahoilla vuodesta 2017 valtavia määriä eri politiikan ammattilaisille puhtaassa vaikuttamistarkoituksessa. Viimeisempien tietojen mukaan myös New York Times ja BBC ovat saaneet USAID-tukea. 

Salainen mediatuki vain korostuu ulkomailla: kun Trump pysäytti USAID:n maksuliikenteen, 90-prosenttia Ukrainan "riippumattomista tiedotusvälineistä" jouduttiin sulkemaan ja samalla suurin osa Twitterin Ukraina-mielisistä tileistä vaikeni kertaheitolla. Se, mitä on esitetty suurelle yleisölle niin sanottuna demokraattisena politiikkana, on tosiasiassa ollut vain "voittoa tavoittelemattomien" ja "kansalaisjärjestöjen" lavastamaa demokratiailveilyä. Maan tavaksi tullut valvonnan puute on näin luonut järjestön, joka on riippumattoman hallinnoimisen lisäksi saanut valtiota vuosikymmeniä kestäneen rahoituksen. Sillä on voitu rahoittaa mm. neokonservatiivien vallanvaihto operaatioita ulkomailla, mutta Trumpin pitkään valmisteleman hallinnon uudistuksen tultua voimaan rahahanojen sulkeminen on käytännössä lakkauttanut USAID:in kaltaiset pysyvän hallinnon virastot.

Syvän valtion (käsitettä on enää vaikea kutsua salaliittoteoriaksi) operatiivina toiminut USAID on ollut Amerikan suurelle yleisölle täysin tuntematon ennen kuin Doge alkoi tutkia sen toimia. Asia alkoi saada valtavaa huomioita vasta sen jälkeen kun "riippumattomien kansalaisjärjestöjen" ja "itsenäisten vaihtoehtomedioiden" työntekijöiden palkanmaksu lopetettiin ja monien järjestöjen toiminta päättyi kuin seinään. Vilpittömästi yllättyneet työntekijät olivat tähän asti uskoneet saavansa palkkansa intohimoisilta tukijoiltaan eikä valtiolta. Ahdistusta on lisännyt tieto, että heidän radikaalia vasemmistopolitiikkansa on rahoittanut valtio, jota he pilkkaavat fasistiseksi. On myös ironista, että USAID:in varjohallintokoneiston rahoituksen piiriin kuuluneet työntekijät ovat ääni väristen puhuneet "Meidän demokratiasta", vaikka juuri he ovat olleet niitä, jotka ovat estäneet äänestäjien tahdon toteutumisen. 

Tämä kaikki paljastaa kuinka keinotekoinen nykyvasemmisto on, ei vain Yhdysvalloissa, vaan kaikkialla lännessä. Voidaan jopa esittää, mitä olisi vasemmisto ilman miljarditukia. Vasemmistoradikaaleja tukeva avokätinen toimintakulttuuri on mennyt niin pitkälle, että ilman järjestelmää heidän aktivisminsa olisi olematonta. Kun järjestelmä katkaisee apurahakapinallisten rahavirran toiminta romahtaa ja toimijoiden luikkiessa koloihinsa yhteiskunnasta katoavat myös omituiset uskomukset.

Yhdysvaltain valtionhallinnon korruption syvyydestä kertoo se, että huolimatta kymmensistä tuhansista virkamiehistä, jotka ovat tietoisia vallitsevasta toimintakulttuurista, eivät ole vuotaneet tietojaan julkisuuteen. Tämä kertoo paljon virkamieskuntaa miehittävästä manageriaalisesta luokasta – siihen kuuluvat kun eivät näe mitään pahaa omavaltaisessa politiikassa ja verorahojen käytössä, koska he toisin kuin äänestäjät kyllä tietävät mikä on kansakunnalle parhaaksi. Vasta Trumpin ja Muskin vihellettyä pelin poikki, on omertan laki alkanut murtua. 

Tosin ilo voi jäädä lyhytaikaiseksi, sillä pysyvä hallinto on ryhtynyt odotettuun vastahyökkäykseen. Yle uutisten mukaan Yhdysvalloissa liittovaltion tuomari on antanut määräyksen, joka kieltää Hallinnon tehokkuuden virastolta toistaiseksi pääsyn valtiovarainministeriön tietokantoihin. Mikäli talouden suuret vaikuttajat tukevat Trumpia ja hänen äänestäjiensä tahtoa loppuun asti, voivat vihamielisen syvän valtion epätoivoiset vastatoimet jäädä lopulta suutareiksi.

Kävipä uuden ja vanhan hallinnon köydenvedossa miten tahansa, liittovaltion laajalle levinnyt korruptio ei koske vain Yhdysvaltoja tai Venäjän ja Ukrainan kaltaisia maita. Länsimaiden eliittien suurimpana pelkona on Muskin antama "väärä signaali", joka voisi synnyttää missä tahansa liberaalidemokratiassa vaatimuksen tutkia vallankäyttöä, jota harjoittavat tahot eivät ole kansan valitsemia eivätkä sen etujen ajajia. Suomenkin hallintojärjestelmän kyljestä ja jopa sisältä löytyy vallankäyttäjiä, joilla ei ole mandaattia suomalaisilta äänestäjiltä, mutta jotka silti ohjaavat maamme sisä- ja ulkopolitiikkaa. Ensimmäisinä tulee mieleen Ulkopoliittinen instituutti ja Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus.

DEMOKRATIA-AKTIVISTIT HAASTOIVAT DEMOKRATUURIN WASHINGTONISSA

Eilinen presidentti Donald Trumpin kannattajien spontaani ryntäys kongressitaloon on saanut monoliittisen liberaalimedian ja sen agendaa tukevien "asiantuntijoiden" laskemaan alleen. Valtaus todisti, että vasta kun faustinen valkoinen mies on liikkeellä, se herättää pakokauhua oikeutettua rangaistusta pelkäävässä hallitsevassa klienteelissä. Läntinen poliittinen eliitti ja media saivatkin maistaa omaa lääkettään, sillä ne ovat jo pitkään edistäneet Washingtonissa eilen nähtyä "demokratia-aktivismia" masinoimissaan "värivallankumouksissa" sekä laillisten hallintojen vaihtoyrityksissä Ukrainassa, Venezuelassa, Syyriassa, Hongkongissa ja Valko-Venäjällä. 

Median hysteeriseen falsettiin on sekoittunut myös herkistyneen uskonnollista äänen värinää kun korruptoituneen länsimaisen järjestelmän politrukkeina toimivat asiantuntijat ovat julistaneet  "hyökkäyksen" olleen isku Demokratiaa™ vastaan. Tätä narratiivia julistaa myös Yle yksisilmäisessä uutistarinassaan Yritettiinkö USA:ssa viime yönä vallankaappausta? Lue tästä, miten väkijoukko pääsi kongressiin ja mitä seurauksia tapahtuneella voi olla. 

Ylen ja Hesarin tuoreita mielipideuutisia lukiessa ei voi välttyä käsitykseltä, että henkisten kääpiöiden hallitseman lännen puolustajat ovat nostaneet juuri heille hyödyllisen demokratiairvikuvan toteemikseen. Sen kyseenalaistaminen rinnastuu kontrolloidussa julkisuudessa Jumalan kieltämiseen, pyhäinhäväistykseen, mikä on tosin koomista heiltä, jotka eivät muutoin tunnusta mitään pyhää taikauskoisia "ihmisoikeuksia" lukuunottamatta. Yltyipä senaatin demokraattijohtaja, valkoista Amerikkaa tulisesti vihaava juutalainen Chuck Schumer,  puolustamaan kultaista vasikkaa sanoessaan keskviikkona, että "demokratian temppeli häpäistiin". Temppeli? Tällä lausunollaan globalistit ovat nostaneet heitä palvelevan puujamala demokratian pyhäksi, yli tavallisen kansan intressin. 

Suomen valtamediassa tätä globalistista demokratiakulissia on mediassa palvonut äänekkäimmin todellinen systeemin mies, Ulkopoliittisen instituutin arvaustietieteilijä Mika Aaltola, jonka häpeämätöntä hurskastelua saadaan lukea Ylen agendajutusta Aaltola: Yhdysvaltain tapahtumat häpeällisiä maailman vanhimmalle demokratialle. Peukaloitu läntinen demokratia on näille kansaa halveksuville aaltoloille pelkkä väline, jonka kansanvaltaisesti näytellyn julkisivun takaa karsitaan jatkuvasti kansalaisvapauksia, harjoitetaan vaivihkaista poliittista sensuuria orwellilaisen "vihapuheen" verukkeella ja näännytetään ihmiset kasvavan verotaakan alle.

Washingtonin tapahtumien luonteen ja painoarvon realistinen tarkastelu kertoo paljon enemmän läntisen poliittisen eliitin ja valtamedian tilasta kuin itse joukkorynnistyksestä. Toimittajien vaahtoamisesta huolimatta täytyy pitää mielessä, että kyse oli sittenkin rauhanomaisista mielenosoittajista ilman kättä pidempää. Kuvio oli siis täysin erilainen kuin median ymmärryksellä syleilemissä äärivasemmiston "väkivallattomissa mielenilmauksissa". 

Ikävä kyllä kuolonuhreilta ei eilen vältytty, mutta hekin olivat kaikki mielenosoittajia, joista ainakin yksi menehtyi poliisin luotiin. Mustan poliisin ampuma valkoinen nainen on tunnistettu 14 vuotta armeijassa palvelleeksi sotaveteraani Ashli Babbittiksi, mutta on selvää ettei media aio vuodattaa hänen eikä kolmen muun uhrin puolesta krokotiilin kyyneleitään. Heiltä nimittäin puuttuu musta suojaväri eikä heillä ole edes rikollistaustaa kuten George Floydilla, mikä tekisi mielenosoittajista yhteiskunnan uhreja.

Hegemoniset vasemmistoliberaalit valtamedia tukenaan ovat alusta lähtien katselleet läpi sormien rahavirroissa rypevän BLM:n ja Antifan väkivaltaista riehuntaa, joten he ovat viimeinen taho, jolla on mitään moraalista auktoriteettia arvostella joukkojen arvaamatonta käyttäytymistä. Kaksinaamaisina pelureina tämä ristiriita ei heitä tietenkään liikuta, vaan he käyttävät kyynisesti tilannetta hyväkseen julistaessaan moraalista tuomiota Trumpille ja hänen kannattajilleen. Uutisia seuraaville sohvaperunoille asian todellinen laita ei aukene, koska valtamedia on antanut vapaan megafonin vain heille, jotka ovat 1960-luvulta lähtien voineet mädättää länttä ilman suurempaa vastarintaa.

Valkoiseen talon symbolinen ja rauhanomainen valtaus kertoo pajon muusta kuin Trumpin väitetystä kansankiihotuksesta, jonka taustalla on vaalivilppiepäilyt. Julkisuudessa vaalivilppiväitteet on leimattu yksiselitteisesti Trumpin kannattajien vääriksi kuvitelmiksi. Tosiasiassa väitetty vaalivilppi on vain jäävuoren huippu kansalaisten täysin perustellusta epäilystä järjestelemää kohtaan. Ymmärrettävästi järjestelmään kiinnittinyt valtamedia ei halua avata tätä kysymystä mitenkään toisin kuin kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen, joka kirjoittaa asiasta somessa:

Trumpin kannattajat ovat tienneet jo pitkään, että Yhdysvalloissa suurin osa yhteiskunnallisista instituutioista ja suurista "megafoneista" on vasemmiston hallussa, ja siten politisoituneita, korruptoituneita ja systemaattisen valheellisia. Melkein aina valheellisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kertomuksessa on joku osa totta, mutta sitä on vääristelty niin paljon, että sisältö esim. kääntyy ylösalaisin tai päinvastaiseksi, tai vähintään johtaa harhaan.

Trumpin kannattajat ymmärtävät, että vaalit olivat paljon vilpillisemmät kuin Suomessa ihmiset laajalti ymmärtävät, ja näille vaalivilpeille ei ole nykyisessä institutionaalisessa ja tiedotuksellisessa tilanteessa mahdollista saada puolueetonta ja rehellistä käsittelyä. Nekin instituutiot, jotka ovat periaatteessa puolueettomia, eivät usein uskalla toimia vallitsevaa valta-asetelmaa vastaan, esim. tutkimalla vilppejä liian tarkasti, antamalla niiden olemassaoloa osoittavia julkisia lausumia tai tekemällä niitä vahvistavia päätöksiä.

Täältä käsin on vaikea arvioida onko vaalivilppiä tehty suuressa mittakaavassa, mutta se ei ole olennaista arvioitaessa amerikkalaisen lumedemokratian legitimiteettiä. Joka tapauksessa Washingtonin tapahtumat ovat osoitus valtavasta tyytymättömyydestä, joka ei ole syntynyt tyhjästä. Arvaamaton ja narsistinen Trump on ollut pelkkä katalyytti kulttuuurisodassa, joka olisi kärjistynyt ennen pitkää hänestä riippumatta. 

Vasemmistoliberaalien kulttuuria ja kansakuntia tuhoava rynnäkkö sai jatkua lähes rauhassa 50 vuotta kunnes 2010-luvun puolivälissä sen synnyttämä vastapaine alkoi vihdoin purkautua Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Tälle sodalle on tuskin rauhanomaista vaihoehtoa, varsinkin kun demokraattisen järjestelmän kansalaisilta kaapanneet globalistipoliitikot yhdessä kulttuurivasemmistolaisten ja suuryhtiöiden kanssa eivät aio luopua hyödyllisestä syvästä valtiostaan. He tulevat vain kiristämään otettaan käyttämällä Capitolin mellakkaa Charlottesvillen kaltaisena tekosyynä, jolla tukahduttaa korruptoituneen hallinnon vastustajat. 

ONE LAW FOR THEM...
...AND ANOTHER LAW FOR US!

RASISTINEN BLM-LIIKEHDINTÄ RADIKALISOITUU, SYYNÄ VALTAMEDIAN KRITIIKITÖN MYÖTÄMIELISYYS

Mustien rasistien NFAC-järjestö marssimassa
Louisvillessa. "We came in peace for all mankind!"

Länsimaiden kontrolloitujen tiedotusvälineiden antama mielikuva rasistisesta Black Lives Matter -liikkeestä on hämmästyttävän myönteinen, vaikka siihen ei ole pimitettyjen tosiasioiden valossa juurikaan syytä. Yleisin valtamedian käyttämä valhe on BLM-liikkeen esittäminen rauhanomaisena. Jopa television typerryttämät hyväuskoiset keskivertokansalaiset ovat kuitenkin huomanneet, että BLM marsseilla on tapana lähes poikkeuksetta ryöstäytyä mellakoinniksi ja ryöstelyksi. 

Toimittajille helpoin tapa kiistää tämä ikävä tosiasia on vaieta väkivaltaisuuksista, mutta loputtomassa vaikenemisessa tulee nopeasti seinä vastaan. Siksi esimerkiksi Ylessä mellakointi selitetään muiden kuin mustien rasistien ja valkoisten etnomasokistien syyksi. Tavallisinta on syyttää poliisia provosoinnista, mikä saa valtamedian kuulostamaan samalta mitä on totuttu kuulemaan hallusinaatiovasemmiston propangadatehtailta.

Monoliittisen liberaalimedian yksiselitteinen asettuminen BLM:n puolelle on vain lisännyt liikkeen uhoa ja se on käynyt viikko viikolta röyhkeämmäksi vaatimuksissaan ja teoissaan. Näin poliisiväkivaltaa vastustavasta liikkeestä on kuoriutunut nopeasti kaunainen vihaliike, joka hyökkää rasistisen avoimesti kaikkea valkoisuutta vastaan. Siihen on alusta asti kytkeytynyt myös Antifan kaltaisia äärivasemmistolaisjärjestöjä sekä mustaa ylivaltaa kannattavia kaadereita. 

Mustien aseelliset ryhmät ovatkin kehityskulun viimeisin vaihe, josta myös Yle oli pakotettu kertomaan uutisessaan Mustien aseistautunut joukko esitti viranomaisille uhkavaatimuksen Yhdysvalloissa – Black Lives Matter -protesteissa mellakoitiin ja ammuskeltiin. Mustien aseistautuminen ja entistä räikeämpi väkivalta ovat huomattavissa määrin seurausta valtamedian kannustavasta ja kritiikittömästä asenteensa, jonka vuoksi sillä on jo nyt verta käsissään.

Vaikenemisen ja projisoinnin lisäksi tiedotusvälinen kolmas strategia BLM-uutisoinnissa on tuttuakin tutumpi: presidentti Donald Trumpin umpimähkäinen syyttely. Näin tehdään Ylen uutisessa Miksi presidentti Trump lähettää sotilasasuisia joukkoja hajottamaan mielenosoituksia? Lue tästä lyhyet vastaukset, jossa syyt ja seuraukset heittävät häränpyllyä. Agendauutisessa kun väkivaltaisista mellakoitisijoista tehdään uhreja ja liittovaltion lainvalvontajoukoista roistoja, jotka pahantahtoinen Trump on pannut kiusaamaan hyvällä asialla olevia mielenosoittajia.

Totalitaristinen vasemmisto liberaaleine aisankannattajineen tuskin puhuisi "fasistisesta hallinnosta", jos liittovaltion viranomaiset menisivät talttuttamaan "äärioikeiston" mielenosoituksia. Puhe fasismista on pettämätön merkki tunnistaa rettelöitsijävasemmistolainen, joka alakynteen joutuessaan aloittaa uhriutumisen:

Trumpia vastustavat demokraatit ovat verranneet joukkoja diktatuurien salaisiin poliiseihin. Oregonin senaattorin Ron Wyden kommentoi uutissivusto Voxille,  että toimintatapa on tuttu fasistisista hallinnoista, ei demokratioista.  

Demokraatit uskovat, että Trump kärjistää tilannetta syksyn presidentinvaalien takia. Hän on korostanut puolustavansa lakia ja järjestystä.

Vallanahneiden demokraattien patologisella Trumpin syyttelyllä ei näytä olevan mitään rajaa, varsinkin kun he ovat itse lietsoneet tietoisesti mellakointia, jotta tämä haittaisi Trumpin uudelleenvalintaa. Yksinkertaisesti kyse on tavallisten kansalaisten kiristämisestä, sillä sanomattomana viestinä on, että levottomuudet loppuvat vasta sitten kun presidentti vaihtuu demokraattien kellarissa piilossa pitämään seniiliin pedofiiliin Joe Bideniin. 

Demokraatit eli Syvän valtion liittovaltiososialistit esiintyvät mielellään yhteiskuntarauhan turvaajana, mutta vain sillä ehdolla, että kansalaiset valitsevat heidän korruptoituneen marionettinsa valkoiseen taloon. Ylen uutisoinnin perusteella myös Pasilassa toivotaan Bidenistä seuraavaa Yhdysvaltain presidenttiä, asia, joka on tuskin kenellekään yllätys.

                                                    *******************************


Yle Teema, sunnuntai 26.7.2020 klo 20.05, Dok: Fasismia mustassa autossa

Syksyllä 1930 radikaalit oikeistoaktivistit sieppasivat Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin. Tämän puoliso Ester Ståhlberg on kirjoittanut muistelmissaan kyydityksestä ja kesästä, jolloin Suomi oli lähellä vallankaappausta. Toimittaja: Mikaela Weurlander, 2018. (U) HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 54 min. Linkki ohjelmaan.

Jatkuva äärioikeistosta muistuttaminen näyttää kuuluvan Ylen kirjaamaan ohjelmapolitiikkaan, semminkin kun yhtiön ruorissa on vasemmistolaista ideologiaa ajava Merja Ylä-Anttila.

"LIBERAALIN" JÄRJESTELMÄN, TWITTERIN JA FACEBOOKIN HARJOITTAMA HYBRIDISOTA VAALEISSA

Viime kuukausien uutisantia seuraamalla on käynyt selväksi, kuinka lähestyvät eduskuntavaalit ovat kiihdyttäneet establishmentin ja sen kanssa yhteistyötä tekevien somejättien käymää hybridisotaa epävarmoja suomalaisäänestäjiä vastaan. Tästä on todisteena viime tiistain Twitterin päätös jäädyttää parodisena vihapuhepoliisina tunnetun Keijo Kaarisäteen tili. Samainen pikaviestipalvelu lakkautti seuraavana päivänä ilman selityksiä myös Yle Watchin tilin!

Jäädyttämisten taustoja voi arvailla, mutta kaksi vaihtoehtoa näyttävät todennäköisiltä. Joko päätöksen takana on äärivasemmistolaisten yhteisilmianto tai Suomen viranomaistan konsultoima pyyntö Twitterille. Ainakin Keijo Kaarisäteen kohdalla näyttää siltä, että jäädyttämisen taustapiruna on sisäministeriö, sillä valtioneuvoston tekemässä informaatiovaikuttamisoppaassa jopa satiiri luokitellaan informaatiovaikuttamiseksi. 

Vastaavasti somejätti Facebook on tehnyt jo jonkin aikaa yhteistyötä EU:n kanssa, jotta antinationalistiset globalistit välttyisivät "vääriltä" vaalituloksilta. Tästä kehityksestä kertoo sangen suoraan Ylen verkkosivujen uutinen Facebook tiukentaa vaalimainossääntöjään ennen eurovaaleja. Käytännössä yhtiön päätös tarkoittaa populistien ja kansallismielisten näkyvyyden vähentämistä Facebookissa erilaisin verukkein.

Tammikuussa ilmestyneen uutisen aikaan ei vielä tiedetty koskeeko uudistus myös huhtikuisia eduskuntavaaleja. Tosin Helsingin Sanomien Nyt-liite tiesi kertoa jo 14. tammikuuta ilmestyneessä jutussaan Suomi haluaa välttää Trump-vaalien kohtalon – valtio ja Facebook sopivat niistä keinoista, joilla vaaleihin varaudutaan strategiasta, jolla epämieluisat vaalitulokset estetään. Tällä hetkellä tiedot ovat varmentuneet ja voimme vastata Facebookin uudistusten koskevan myös näitä eduskuntavaaleja. Käytännössä tämä korporaatioiden ja liberaalivaltion yhteisesti käymä hybridisota on näkynyt siinä, että Facebook on varoittamatta sulkenut monien perussuomalaisten ja muiden kansallismielisten tilejä keskellä vaalikampanjaa. 

On hätkähdyttävä huomata, kuinka Ylen tauoton puhe hybridivaikuttamisesta vaaleissa on itsessään hybridivaikuttamista. Mediajätin verkkosivujen tuoreessa uutisartikkelissa Tapahtuuko lähipäivinä jotain outoa? Näillä nopeilla vinkeillä voit tunnistaa vaalihäirinnän ilmiöt, jotka ovat tapahtuneet jo muualla tämä propaganda näkyy paljaimmillaan. Siinä toimittajat tukeutuvat Suomessakin vaikuttavan liberaalin syvän valtion virkamiehiin, joiden (asiantuntija)vallalla ei ole kansan mandaattia. Juttua varten haastateltu johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen valtioneuvostosta ja erikoistutkija Antti Sillanpää Turvallisuuskomiteasta ovat selkeästi kansasta vieraantuneen, EU- ja Nato-mielisen eliitin äänitorvia.

Kahdeksankohtaisessa mielipideuutisessa vaalien ainoana uhkana nähdään "äärioikeisto" ja populistit. Tällaisella yksiselitteisellä syyllisen nimeämisellä Yle syyllistyy itse propaganda- ja hybridivaikuttamiseen, josta se pyrkii varoittamaan lukijaa. Ensimmäisenä jutussa pohditaan verkkohyökkäyksen mahdollisuutta vaaleissa:

Kun vaali-illan jännittävä ääntenlaskenta on käynnissä, tapahtuu jotain outoa: virallinen vaalien tulossivusto romahtaa. Sivusto on alhaalla hetkittäin, tuntien ajan. 

(...) Samalla sosiaalisessa mediassa pääsivät irti salaliittoteoriat. Maahanmuuttovastaisen ruotsidemokraattien äänimäärä laski samanaikaisesti, joten kopeloiko joku itse vaalitulosta? Näin ei käynyt, mutta huhut ja hashtag #valfusk (vaalihuijaus) velloivat hetken aikaa.

Millaisia ovat tosielämän verkkohyökkäykset Suomessa? Yksi viimeisimmistä oli Ylen itsensä tekemä! Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon haastattelu nimittäin poistui jokin aika sitten Yle Areenasta muiden puoluejohtajatenttien jäätyä edelleen katsottaviksi. Joku tekniikasta vastaava Ylen työtenkijä oli poistanut videon, mutta jotta temppu ei näyttäisi liian läpinäkyvältä, hän poisti pari muutakin ohjelmaa hämäykseksi. Näin Halla-ahon videon poistaminen saatiin näyttämään yleiseltä järjestelmävialta.

Ylen jutun kohdassa 2 tietovuotojen uhreiksi esitetään sattumoisin vain eliitin omat suosikit kuten Hillary Clinton ja Emmanuel Macron:

Vuotosivusto Wikileaks julkaisi ennen Yhdysvaltain presidentinvaalia 2016 tuhansia sähköposteja, jotka oli hakkeroitu demokraattien presidenttiehdokkaan Hillary Clintonin kampanjapäällikön tililtä.

Tässä kohtaa valtamedia ei näe rikkaa omassa silmässään, sillä se julkaisee populisteista ja nationalisteista jatkuvasti ikäviä tietoja, joilla pyritään ehdokkaiden mustamaalaamiseen. Media ei pidä näitä pari päivää ennen vaaleja julkaistuja tietoja poliittisesit motivoituneita vuotoina, vaan ihan normaalina uutisointikäytäntönä.

Kohdassa 3 tehdään valtamedian ja globalistien suosikista Hillary Clintonista jälleen kerran ainoa tunnettu vihamielisen vaalikampanjoinnin uhri, vaikka koko valtamedia Washingtonista Helsinkiin kampanjoi valeuutisillaan Trumpia vastaan:

Tällaiset Hillary Clintonin kuvalla varustetut valemainokset levisivät Yhdysvalloissa marraskuussa 2016, vaikka kännykällä äänestäminen on maassa täysin mahdotonta. Tarkoitus oli pitää Clintonin äänestäjät pois vaaliuurnilta.

Kohdassa 4 "Jankuttava automaatti! Botit levittävät valheita ja epäluuloa" Ylen toimittajat Riku Roslund ja Päivi Koskinen näkevät hybridiuhan tulevan vain kansan syviä rivejä puolustavilta populisteilta eikä valtapuoleita tukevalta järjestelmältä:

Ruotsissa automatisoitujen Twitter-tilien eli bottien määrä kaksinkertaistui ennen syyskuun 2018 parlamenttivaaleja. Botit suolsivat yli 60 000 twiittiä ja ne levittivät ylivoimaisesti eniten maahanmmuuttovastaisen puolueen ruotsidemokraattien sanomaa sekä vielä tiukemman linjan puolueen, Alternativ för Sverigen (AfS) kantoja.

Se vaalihäirintä ja propaganda mitä nähtiin syyskuun Ruotsin parlamenttivaaleissa tuli pääasiassa sosiaalidemokraattien hallitsemalta järjestelmältä. Todelliset syylliset osoittivat tietenkin muita peittääkseen oman vehkelynsä. Ylen Watchin kirjoituksessa Ylen vaalistudiossa ruotsalainen demokratiailveily lainataan kansalaisvaikuttaja Jani Ollikaisen irkissä esittämää listaa, josta selviää miten vaalit loppujen lopuksi menivät Ruotsissa:

a) Äänestäminen tapahtuu puoluekohtaisille lapuille, joista uudet ja pienpuoleet joutuvat itse maksamaan painokulut ja toimittamaan ne vaalipaikoille.b) Vaalisalaisuus on vähän niin ja näin. Jos et näe ennakkovaivaa haet telineestä puolueen lapun ja muut näkevät mitä puoluetta äänestät.c) Äänestetään puolueita suljetulla listavaalilla (Teoriassa yksittäiset äänet voivat ratkaista, jos saa yli X% puolueen äänistä, vaalista riippuen, valtiopäivillä 8%)d) Ennakkoääniä ei lasketa ennenkuin vaalihuoneistot on sulkeutuneete) Valtiopäivillä on 4% äänikynnys valtakunnallisesta äänimäärästäf) Vaalipäivänä voi äänestää vaikka olisi äänestänyt ennakkoon. Ennakkoon annettu ääni korvautuu vaalipäivän äänellä.g) Edustajapaikkojen jakautumisen määrää muunnettu Sainte-Laguën menetelmä, joka pyrkii antamaan prosentuaalisia ääniä vastaavan prosentuaalisen paikkamäärän.

Kohdassa 5 "Äkkinäinen muodonmuutos! Verkkosivun tai sometilin sisältö vaihtuu" annetaan esimerkki hakkeroinnista. Mikäpä muu maa sitä haroittaisi kuin Venäjä. Ei siis USA, EU ja Mossad. Ei ei, sellaisien väittäminen olisi Ylen mukaan länsivihamielinen salaliittoteoria.

Seuraavana vaalihäirinnän esimerkkeinä otetaan meemit ja huumori. Toimittajien eivät osaa löytää muuta tapausesimerkkiä meemien informaatiovaikuttamisesta kuin Yhdysvaltain presidentiivaalit vuonna 2016. Kongressin mukaan siihen syyllistyi vain Venäjä eivätkä esimerkisi valtamedia ja vasemmistolaiset nettivaikuttajat Facebookissa. 

Valtakoneistolle ei tuota mitään vaikeutta tehdä naurunalaiseksi kansallismielisiä, mutta kun pilkatut vastaavat takaisin paljon hauskemmalla huumorilla, alkaakin eliitin juoksupoikien itku "informaatiovaikuttamisesta". Suomesta esimerkkinä kerrotaan Twitterissä leviävät pilat Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilistä. Juttua lukeville demarieläkeläisille ei kerrota kuitenkaan sanallakaan, että juuri Twitter on lopettanut parodiahahmo Keijo Kaarisäteen tilin. Tämä globalistien sensuuri jos mikä on informaatiovaikuttamista, mutta siitä Ylen toimittajat eivät halua kertoa mitään.

Esimerkissä "Ehdokas on pedofiili! Valemainos levittää rumaa tietoa" Natoa sympatisoivat Ylen toimittajat löytävät uhriksi Tšekin presidentinvaaleissa 2018 olleen Nato-myönteisen ehdokkaan. Suomesta vastaavanlaiseksi tapaukseksi yritetään samaistaa PVL:n maaliskuussa Turussa tekemä ironinen vastamainos-kampanja, jossa valtapuolueiden todelliset agendat pajastetaan. Toisin kuin valtamedia väittää, kyse ei ollut valekampanjasta, vaan vastamainoksista, jollaisia on julkaissut poliittisista vihollisistaan vuosikausia myös äärivasemmistolainen Voima-lehti kenenkään niistä julkisuudessa suuttumatta.

Viimeisessä esimerkissä "Uhkailua kadulla! Ehdokkaiden kiusaajat yrittävät tukahduttaa keskustelua" lukijalle uskotellaan esimerkkien valossa, että avoimen keskustelun tukahduttaminen tulee pääasiassa "äärioikeiston" suunnalta. Tosiasiassa yhteiskunnallista keskustelua yritetään tukahduttaa radikaalisti orwellilaisella vihapuhelainsäädännöllä, jota ovat vaatineen erityisesti "liberaalit" ja "suvaitsevaiset" punavihreät.

Totta kai tässä kohtaa uutisjuttua piti mainita Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väite, että hänen kimppuunsa olisi käyty Helsingin Itäkeskuksen vaalitilaisuudessa. Yle Watch kommentoi tapausta toisen kerran 30. maaliskuussa julkaistussa päivityksessään: 

Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Kovista etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vielä tavoittaneet mystistä polkupyöräilijää. Ehkäpä siksi, ettei häntä edes näy valvontakamerassa? 

Ei tarvitse olla kummoinenkaan päättelijä aavisellakseen, mistä Said Ahmed sai ideansa tarinaan. Nimittäin päivää ennen Said Ahmendin väittämää hyökkäystä joku suomalaismies yritti poliisin mukaan lyödä ulkoministeri Timo Soinia Vantaan maalaismarkkinoilla. Luultavasti Said Ahmed katsoi, että nyt on hyvä sauma kehitellä Soinin tuomassa imussa samantapainen tarina. Näin Said Ahmed sai kätevästi Ylen antamaa ilmaista julkisuutta miljoonayleisön keräävissä tv-uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.

Näin pari päivää ennen  vaaleja on syytä kysyä, miten eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin väittämän hyökkäyksen tutkinta on edennyt? Miksi Yle ja poliisi eivät kerro tutkinnan edistymisestä ja mystisen polkupyörämiehen etsinnästä? Ehkäpä siksi, että Said Ahmedin vaalisadusta vaikeneminen palvelee niiden harjoittamaa hybridivaikuttamista.


                                                       ***************************

Ylellä vaalivaikuttaminen on moninaista ja se läpäisee koko vaalit aina vaalikoneita ja vaalikeskusteluja myöten. Törkeimpänä esimerkkinä tästä on nuorisolle suunnatun Yle Kioskin vaalikoneen räikeä punavihreä propaganda, josta Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Ossi Tiihonen kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Jo kuukausi sitten Ylen ensimmäisessä eduskuntapuolueiden vaalitentissä toimittajat ohjasivat kysymyksillään keskustelua haluttuun suuntaan aivan kuten Yle Kioskissa. Esimerkiksi toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi miten puoluejohtajat suhtautuvat Venäjältä Suomeen vuonna 2015 vyöryneeseen vajaan tuhannen tulijan "pakolaisaaltoon". Samalla toimittaja kysyi miten tällaiseen Venäjältä tulevaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan pitäisi varautua. Ainoastaan Perussuomalaisten Jussi Halla-aho kyseenalaisti kysymyksen agendan ja esitti vastakysymyksenä, miksi samaan aikaan Ruotsin kautta Suomeen laittomasti tulleet 32 000 paperintonta turvapaikanhakijaa eivät nostata keskustelua Ruotsista turvallisuuspoliittisena uhkana. 

Kiusallisesta kommentista ärsyyntynyt toimittaja Vaaherkumpu keskeytti välittömästi Halla-ahon ja jankkasi, että nyt puhutaan Venäjän turvallisuusuhasta. Valikoiva kysymys todisti Ylen olevan täysin välinpitämätön sille massainvaasiolle, joka tulee yksiomaan EU-maista. Koko kysymyksen tarkoitus oli esittää Venäjä ainoana todellisena maantieteellisenä uhkana, vaikka nopeasti afrikkalaistuva Ruotsi on tosiasiasillisesti tällä hetkellä Suomelle paljon suurempi vaara kuin itänaapuri.

Ylipäätään Ylen vaalikeskusteluissa Perussuomalaisia tarkastellaan täysin eri kriteereillä kuin muita puolueita. Yle Radio Suomen puheenjohtajatentissä Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa hiillostettiin joka ikisessä kysymyksessä ja jokaista sanottua lausetta tarkasteltiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Ero on huima kun sitä vertaa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin  saamaan kohteluun. Radio Suomen toimittaja myötäili Henrikssonin rajat auki -ihmisoikeusretoriikka ja punavihreiltä lainattua vaatimusta "vihapuheen" kriminalisoimiseksi.


                                                       ***************************

Yle Teema, perjantai 12,4.2019 klo 19.10, Vaalien varjoissa

2/5. Sosiaalinen media ja valeuutiset. Elin Almén ottaa selvää siitä, mitä sosiaalisen median yhteisöpalvelut tekevät käyttäjiltään keräämillään tiedoilla. Kuinka Cambridge Analytica muokkaa mielipiteitä, ja miten kohdennettu mainonta ja valeuutiset oikeastaan toimivat? HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 16 min

Ohjelmassa puhutaan täysin asian vierestä ja tarkoituksella. Facebookin sensuuri konservatiiveja ja kansallismilelisiä kohtaan on se virtahepo oloshuoneessa, josta pitäisi puhua. Nyt populistien menestys halutaan selittää sillä, että Facebook olisi antanut niille liikaa mahdollisuuksia toimia, vaikka tosiasiassa yhtiö yhdessä EU:n kanssa tekee kaikkensa tukahduttaakseen heidän äänensä.

EDUSKUNTAVAALIEN PIMEÄ VAALITYÖ JA VESITTYNYT TRUMP-TUTKINTA

Suldaan Said Ahmed ja Li Andersson suomalaisvastaisessa
Peli poikki -mielenosoituksessa v. 2016.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja mediassa alkaa näkyä jo selvää uhkakuvien rakentelua, jossa  syntipukin rooliin on asetettu nationalistit ja "rasistit". Tämä käy selväksi Ylen uutisjutussa Aggressiivinen ilmapiiri pakotti puolueet terästämään turvatoimiaan – "Tullaan iholle, uhkaillaan", jossa ääneen pääsevät lähinnä punavihreät ja feministipuolueen kulttuurimarxilaiset uhriutujat.

Kun Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) jakoi toissaviikonloppuna Turussa valtapuolueista tehtyjä ironisia vastamainoksia, paikallislehti Turun Sanomat piti sitä sisäministerin ohella laittomana vaalihäiriköintinä. Myöhemmin samainen aviisi vihjasi, että Li Anderssonin vaalimainosten vandalisoinnilla Turun lähiseudulla olisi jokin yhteys PVL:ään. Mitään todistetta tästä ei tietenkään annettu, mutta epäilyyn riitti, että PVL vastustaa Vasemmistoliiton sosialistista politiikkaa.

Kummallista kyllä vasemmistolainen Voima-lehti ei ole koskaan joutunut poliisitutkintaan tekemistään vastamainoksista, joissa porvaripuolueiden suuhun on laitettu olkiukkomaisia väitteitä. Tämä kertonee siitä, että äärivasemmisto on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Toisaalta median ja politiikkojen harmistuksen PVL:n tempauksesta tavallaan ymmärtää, sillä paljastavathan järjestön vastamainokset valtapuolueiden todellisen agendan. 

Jostain syystä Yle ei kertonut PVL:n tapahtumasta mitään, mutta sen sijaan se tarttui hanakasti episodiin, jossa Soldiers of Odinin (SOO) jäsenen väitetään yrittäneen lyödä ulkoministeri Timo Soinia (siniset) poliittisessa toritapahtumassa viikonloppuna Vantaalla. Ylen tuoreimmassa asiaa koskevaa uutisessa Poliisi: Ministeri Soinia vastaan hyökännyt ei ollut suunnitellut tekoa ei edelleenkään kumota väärää väitettä, jonka mukaan pidätetty mies olisi ollut Soldier of Odin -katupartiojärjestön jäsen. Vastaavaa intoa kertoa kurdien harjoittamasta joukkoväkivallasta viime lauantaina Helsingin Narinkkatorilla Yleltä ei sitä vastoin ole löytynyt, sillä mediajätti ei mainitse asiasta yhdessäkään uutisessaan.

MTV3:n uutisjutussa Ulkoministeri Timo Soinin lyömistä yrittänyt mies ei ole järjestön mukaan Soldiers of Odinin jäsen: "Hän on vain tilannut support-paidan" epäillyn yhteys katupartiojärjestöön sentään kumotaan ja ääneen pääsee SOO:n perustaja Mika Ranta. Epäillyn miehen syyllisyydestä ei ole edelleenkään mitään varmuutta, ainoastaan virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta on "näyttöä", koska turvamiehet kaatoivat vastahakoisen miehen väkisin maahan. Tekijän nimeä ei ole annettu julkisuuteen, mutta tällä hetkellä esimerkiksi Twitterissä velloo keskusteluketjuja, joiden mukaan tekijä olisi vasemmistohuligaani Jari Laine, joka tunnetaan aina itsenäisyyspäivänä harjoittamastaan väkivallasta.

Liekö sitten sattumaa tai Soinin tapauksen innoittamaa, että Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Suldaan Said Ahmed väitti suomalaismiehen käyneen tänään hänen kimppuunsa Helsingin Itäkeskuksessa. Ylen uutista Kansanedustajaehdokkaan kimppuun käytiin metrosemalla Helsingissä – rasistisia solvauksia ja tönimistä lukiessa tulee auttamattomasti mieleen mustan pojan Valtterin satuilut rasistisesta bussikuskista, joka ei ottanut poikaa kyytiin. Epäily Said Ahmedin kertomuksen todenperäisyydestä herää, koska hän on aiemminkin valehdellut ja käyttäytynyt provosoivan aggressiivisesti. Hänellä on toki oikeus väittää mitä tahansa, mutta toivottavasti poliisi tulee selvittämään asian todellisen laidan mahdollisimman pikaisesti. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ja tutkinta ei tue Said Ahmedin tarinaa, valtamedia ei tule kertomaan uudesta käänteestä kovin näyttävästi. (Stop Press: Jo nyt Said Ahmedin tarina on muuttunut pariin otteeseen.)

Kuin pisteenä i:n päälle pimeälle vaalityölle vasemmistoliberaalien aisankannattajaksi ryhtynyt Finnkino kertoo tänään poistavansa mainoksistaan perussuomalaisten vaalivideon  V niin kuin Ketutus. Ylen uutisessa Finnkino ilmoitti perussuomalaisten väkivaltaisen vaalivideon esitysten päättymisestä yhtiö perustelee päätöstään väittämällä videon olevan rasistinen (sic!) ja väkivaltainen. 

Elokuvateatteriketjun päätös on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka globalistiset korporaatiokapitalistit kannattavat vasemmistolaisia miellyttävää viestintäpolitiikkaa. Pystyyn kuolleita muotiaatteita seuraava Finnkino on omaksunut kulttuurimaxilaisuudesta tutun repressiivisen toleranssin (tukahduttavan suvaitsevaisuuden), jossa jälkimarxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei suvaita. Vaikka Finnkino käärii tvitter-viestissään poliittisen tukahduttamishalunsa suvaitsevaisuuden seireeninlauluun väittämällä yhtiön puolustavan suvaitsevaisuutta, sananvapautta ja demokratiaa eikä hyväksyvän toiminnassaan rasismia taikka syrjintää, niin tosiasiassa elokuvateatteriketjun antama esityskielto kertoo pelkästään firman johdon omasta suvaitsemattomuudesta, sensuurista ja despotismista.

                                                           *************************

Yle uutiset kertoi eilen, että Muellerin tutkinta ei löytänyt näyttöä presidenttti Trumpin vehkeilystä Venäjän kanssa. Tämän on täytynyt olla valtava pettymys etenkin Ylen toimittaja Mika Mäkeläiselle, joka on parin viime vuoden ajan toiveikkaana raportoinut Amerikasta viikottain, kuinka "uudet paljastukset" tulevat panemaan Donald Trumpin viralta. Ne kansalaiset, jotka seuraavat muitakin tiedotusvälineitä kuin Yhdysvaltain Itärannikon liberaalilehdistä mielipiteensä poimivaa Yleä, ovat alusta asti tienneet, että kyseessä on poliittinen ajojahti. Sen julkisena fasadina on kaunainen erikoissyyttäjä Robert Mueller, mutta todellisuudessa taustalla häärii Demokraattipuolueen koneisto ja vanhaa liberaalieliittiä edustava Syvä valtio.

Kun Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr antoi sunnuntaina kongressille tekemänsä tiivistelmän erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkintaraportista, oli selvää, että toimittaja Mika Mäkeläinen ei pettymykseltään kyennyt uutisoimaan asiasta. Hän delegoikin tehtävän kollegalleen Paula Vilénille, jonka monomaanista tiedotustyyliä on ehtinyt kommentoimaan mm. taloustieteen professori Matti Viren blogikirjoituksessaan Paula ja Donald. Hänen tehtäväkseen tuli uutisjutussa Toimittajalta: Muellerin Venäjä-tutkinnan johtopäätöksistä tuli hyvä päivä Trumpille – ja Yhdysvalloille kertoa, että oikeusministeri Barrin nelisivuisen tiivistelmän pääsanoma on, että "presidentti Donald Trump tai hänen kampanjansa ei vehkeillyt Venäjän kanssa sen vaalivaikuttamisoperaatiossa".

Vaikka Trump vapautuikin syytteistä, Vilén haluaa kirjoituksessaan korostaa, että "Mueller ei vapauttanut Trumpia kaikista epäilyistä, oikeusministeri Barr teki sen". Muellerin hakemalla haetut mitättömät aihetodisteet eivät antaneet näyttöä Trumpin ja Venäjän salaisesta yhteistyöstä vaalien alla, mutta silti hän haluaa pitää presidenttiä löysässä hirressä jättämällä raportissaan auki kysymyksen Trumpin syyllisyydestä. Kieltämättä ovela retorinen veto, jota hallitseva liberaalimedia tulee varmasti käyttämään jatkossa Trumpia vastaan. 

Trumpin vapautuminen syytteistä kongressin edessä ei tietenkään merkitse Trumpin vastaisille voimille mitään, vaan ne tulevat jatkossakin syöttämään suurelle yleisölle narraatiota, jonka mukaan Trumpilla oli yhteys venäläisiin ja että ilman venäläisiä hän ei olisi voittanut presidentinvaaleja.

                                                      *****************************



TV1, 25.3.2019 klo 22.15 Tom of Finland (12) 

Touko Laaksonen nousee kansainväliseen menestykseen kuvilla jotka Suomessa olivat aikanaan laittomia. Tarina rohkeudesta ja rakkaudesta. N: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky. O: Dome Karukoski, Suomi 2017. HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 54 min UUSINTA eilisestä.

Yle on tukenut taloudellisesti tämän filmin tekemistä, joten se haluaa luonnollisesti antaa elokuvalle laajaa näkyvyyttä omilla kanavillaan. Mikäs sen parempaa punavihreälle Ylelle kuin nostaa homoseksuaali pornograafikko kansakunnan kaapin päälle.

MIKSI TRUMP TUKEUTUU EDELLEEN JUUTALAISELIITTIIN, VAIKKA SE SABOTOI JATKUVASTI HÄNEN POLITIIKKAANSA?

Yhdysvaltain presidentin Donald Trump ei ole kyennyt saavuttamaan läheskään kaikkia vaalilupauksiaan, vaikka tahtoa häneltä ei ole puuttunut. Suurin este uudistukselle on demokraattisista prosesseista erillään toimiva vanha järjestelmä, syvälle juurtunut varjohallitus, joka on torjunut itsepintaisesti kaikki merkittävät presidentin päätökset. Keskeinen syy järjestelmän muutosvastarinnalle on se, että Trumpin toimet uhkaavat sen sosialistisesti paisutettua valtaa ja arvomaailmaa.

Mistä "Syvässä valtiossa" on sitten kyse? Toisin kuin valtamedian "asiantuntijat" kansalaisille uskottelevat, kyseessä ei ole kabaalin äärioikeiston keksimä salaliitto, vaan kaikkien silmien alla tapahtuva valtaprosessi, jonka tavalliset kansalaiset välinpitämättömästi hyväksyvät. Verkkotietosanakirja Conservapedia määrittelee Syvän valtion (Deep State) näin:

Syvä valtio (jota kutsutaan joskus "pysyväksi valtioksi" tai varjohallitukseksi) on termi, jota käytetään kuvaamaan byrokraatteja ja muita vaikuttaja, joita ei ole valittu vaaleilla, mutta jotka tosiasiassa kontrolloivat hallitusta ja sen politiikkaa. Tässä varjohallituksessa julkishallinnon virastojen ja asevoimien byrokraatit sekä tietyt liittolaiset varsinaisten virastojen ulkopuolelta (kuten valtamedia, poliittiset puolueet, lobbaajat, konsulttiyhtiöt ja suuryritykset) ovat mukana määrittelemässä, hallitsemassa ja manipuloimassa hallituksen politiikkaa. Nämä henkilöt kannattavat yleensä liberaalia ja globalistista maailmankuvaa, jonka perimmäisenä tarkoituksena on luoda utooppinen Maailmanhallitus. Syvä valtio on yhtä kuin hallinnollinen valta.

Syvän valtion kaikki toimijat eivät ole kuitenkaan yhtä tärkeitä, vaan joillakin interessiryhmillä on siinä selvästi enemmän valtaa kuin toisilla. Esimerkiksi Amerikan  kasvavan meksikolaispopuulation edustajilla on enemmän sananvaltaa julkisissa menoissa kuin muilla uusilla maahantulijaryhmilä. 

Etnisistä intressiryhmistä ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimpia ovat juutalaiset, joista suurin osa kannattaa vasemmistoliberaalia ja globalistista politiikkaa. Heidän edustajinaan toimii silmiinpistävän runsaasti sekä Syvän valtion varjohallituksessa kuin myös varsinaisessa Trumpin hallinnossa. Tällä hetkellä heistä tunnetuin on Donald Trumpin vävy Jared Kushner, joka nimitettiin tammikuussa 2017 presidentin vanhemmaksi neuvonantajaksi. Tehtävässään Kushner on vaikuttanut keskeisesti siihen, että Trumpin lupaamaa USA:n vetäytymistä Lähi-idästä ei ole tapahtunut, vaan maa on entistä tiukemmin sitoutunut ajamaan Israelin asiaa.

Vaikka Kushner ei vaikuta juurikaan sisäpoliittisesti, hänen epäsuora kädenjälkensä näkyy siinäkin. Juuri Kushner oli keskeinen hahmo, joka junaili kulissien takaa vihamiehelleen, silloiselle Valkoisen talon päästrategi Steve Bannonille, potkut. Bannon oli tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattaja ja yksi Meksikon vastaisen muurin rakentamisen ideoijista. Hänen lähtönsä myötä Trumpilla ei ole hallinnossaan enää voimamiestä, joka kykenisi vastustamaan puolisosialististen byrokraattien kannattamaa liberaalia maahanmuuttoa.

Viimeisin näytös juutalaisten toimijoiden epäluotettavuudesta Trumpin lähipiirissä nähtiin, kun presidentti Donald Trumpin entinen asianajaja Michael Cohen joutui Yhdysvaltain edustajainhuoneen valvontakomitean kuultavaksi keskiviikkona. Jopa Yle kutsui uutisessaan Cohenia takinkääntäjäksi, joka on kaikin keinoin valmis pelastamaan oman nahkansa syyttämällä (valehtelemalla) kaikesta Trumpia. 

Toisessa Ylen uutisessa Trumpin ex-asianajaja Cohen: "Uskollisuuteni Trumpille on vienyt minulta kaiken", syytettyjen penkille joutunut juristi hyökkää Trumpia vastaan nimittelemällä tätä mm. huijariksi ja rasistiksi:

Lausunnossa ei muutenkaan säästelty entistä pomoa. Cohen kutsui Trumpia muun muassa huijariksi ja rasistiksi, joka osaa olla mukava, antelias ja uskollinen, mutta ei luonnostaan ole mitään niistä. Cohen kertoi useita esimerkkejä Trumpin suusta kuulemistaan rasistisista kommenteista.

Henkilöön käyvät "moraaliset" syytökset Trumpista ovat vähintään hassuja innokkaalta sionistilta, joka kannattaa Israelin pääminsteri Benjamin Netanjahun ajamaa rotusepararistista eli "rasistista" sisäpolitiikkaa, jossa maahan ei päästetä Afrikan mustia sekoittamaan juutalaisten perimää. Toki afrikkalaisten maahanmuutto on Cohenin mielestä kannattettavaa silloin kun se suuntautuu muualle kuin Israeliin, erityisesti Yhdysvaltohin ja Eurooppaan.

Cohenin syytökset kuulostavat siltä kuin ne tulisivat itseään pulmusina pitävien Demokraattipuolueen edustajilen suista. Kovista väitteistään huolimatta Cohenilla ei ollut antaa mitään todellista näyttöä liberaalin valtamedian graalin maljana pitämästä Trumpin Venäjä-kytköksestä. Trump-maanikkoina tunnetut Ylen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajat Mika Hentunen ja Paula Vilén eivät edelleenkään saaneet aitoa suupalaa purtavaksi:

Cohen sanoi myös uskovansa, että Venäjä sekaantui vaalikampanjaan, vaikka hänellä ei ole esittää asiasta todisteita. Hän epäilee, että Trump tiesi etukäteen poikansa Donald Trump Juniorin ja venäläisten tapaamisesta Trump Towerissa New Yorkissa ennen vaaleja.

Jos kerran Trumpin lähipiiriin kuuluneella Cohenilla ei ole todisteita Venäjän sekaantumisesta vaalikampanjaan, niin tuskin niitä on kellään. Puhumattakaan, että Trump olisi ollut yhdessä venäläisten kanssa manipuloimassa vaalitulosta. Ikävä kyllä juuri Suomessa Vilénin ja Hentusen kaltaiset toimittajat ylläpitävät innokkaimmin tätä vasemmiston Lunatic fringen hellimää salaliittoteoriaa.

Jos presidentinvaaleissa on jotain salaliiton kaltaista tapahtunut, niin se oli valtamedian ja Syvän valtion yhdessä käymä massiivinen lokakampajana Trumpia vastaan. Jostain syytä julkisuudessa tätä ei ole pidetty sekaantumisena vaalikampanjaan, vaan se nähtiin täysin hyväksyttävänä vanhan vallan käytäntönä, jolla (((liberaalia))) järjestelmää uhkaavan henkilön tie presidentiksi estetään.

Koska Amerikan vakiintuneen eliitin kannalta pahin pääsi tapahtumaan loppusyksystä 2016, yrittää se nyt paikata tilannetta totuuden irvikuviksi muodostuneilla oikeudenkäynneillä, joiden avulla Trump voitaisiin saada savustettua ulos. Jo nyt Syvä valtio on voinut lamauttaa ne Trumpin päätökset, joita se inhoaa ideologisista syistä kuten maahanmuuton kiristämistä. Toisaalta ulkopoliiitkassa Trumpia kiitellään, koska se on lähes viimeistä piirtoa myöten toteuttanut Itärannikon vaikutusvaltaisen juutalaislobbyn toiveet Lähi-idässä. 

Arvoitukseksi jää, miksi Trump tukeutuu politiikassaan edelleen ilmeisen vasemmistoliberaalin juutalaisteliittiin, vaikka se tekee kaikkensa sabotoidakseeen presidentin tavoitteet. Voi olla, että juutalaiset ovat miehittäneet niin raskaasti Yhdysvaltojen juristikulttuurin, talouselämän ja politiikan, että radikaaleja uudistuksia tekevän poliitikon on mahdotonta edetä ennen kuin tuo vailla kansan antamaa valtakirjaa oleva porukka on raivattu tieltä.  Joka tapauksessa Cohenin takinkäännön perusteella Trumpin luulisi viimeistään nyt ymmärtävän, että tuohon väkeen ei ole kertakaikkisesti luottamista. Oman ja kollektiivisen etunsa nimissä he ovat aina tarpeen tullen valmiita kääntämään aseensa johtajaansa vastaan.

YLEN PUNAISET VAPPUTUNNELMAT

Globalistien puudelit riehuivat Pariisissa, koska eivät saaneet
tarpeeksi kaljarahaa.

Vappu vierähti Suomessa rauhallisissa merkeissä ellei lasketa pari päivää aiemmin sattunutta ampumavälikohtausta Lempäälässä, jossa poliisin ampumalla taltuttama "suomalais-englantilainen" mies menehtyi. Toisin kuin Ylen uutiset antaa ymmärtää, kyseessä ei ollut brittiläinen gentlemanni vaan negroidi Karibian saarilta. Koska aggressiivisen lyhytpinnaisesti käyttäynyt mies oli musta, sen kertomatta jättäminen leimaa tarpeettomasti valkoiset englantilaiset väkivaltarikollisiksi. Turha kuitenkaan pidättää hengitystä sen puolesta, että Yle pyytäisi anteeksi valheellisen stereotypian levittämistä.

Vappupäivänä pidettiin jälleen paljon poliittisia puheita, joista äänekkäimmät kuultiin odotetusti vasemmistolaisilta puolueilta. Uutisjutussa Yle seurasi vappupuheita: "Nyt riittää", julisti Li Andersson Rautatientorilla, Terho ja Soini varoittivat sosialismista löytyy pähkinänkuoressa puoluejohtajien sanomiset. Li Andersson saarnasi jälleen uusbolshevismia vaatimalla lisää valtion kiintiöimää tasa-arvoa naisille. Li:tä äänestäneet nuoret elämäntapapummit ja apurahakapinalliset olivat varmasti tyytyväisiä tämän puheeseen, lupasihan hän taas vastiikketonta taivaan mannaa. Globaalikapitalistien kriitiikiä kuultiin sen sen sijaan yllättävän vähän.

Ranskassa Li Anderssonin hengenheimolaiset saivat sentään perseensä ylös mukavista kunnan kustantamista asunnoistaan ja yltyivät riehumaan oikein kunnolla, josta kertoo Ylen uutinen Pariisin vappumarssi muuttui mellakaksi – 102 ihmistä yhä poliisin huostassa. Surkuhupaisaa punaisen roskaväen "kapitalismin vastaisessa" öyhötyksessä on se, että he ovat viime kädessä samassa rintamassa George Sorosin kaltaisten ökyrikkaiden globalistien kanssa, jotka vaativat rajoja auki Afrikan ja Aasian vapaamatkustajille. Kauas on tultu vuosituhannen vaihteen vastaisista suurmielenosoituksista, joissa äärivasemmisto vastusti globalismia.

Eräs kansallismielinen kansalaisaktivisti totesi sosiaalisessa mediassa osuvasti, että äärivasemmistolaisen  kapitalismin vastustaminen taustalla on vain halu varastaa pääomasta, jotta anarkomarko pääsee ansaitsematta nauttimaan omassa kuplassaan vapaasta elämästä laiskotellen ja taiteillen nykytaidetöherryksiä, rämpytellen krustipunkkia ja hengaillen halvan viinin kera kaveriporukoissa. Ahneuden kasvaessa he lienevät kyllästyneet halpaan viiniin ja vaativat nyt osaa porvarin tuloista, jotta voisivat jatkaa "kapinallista" puuhastelua ja siipeilyä. Juuri hedonistiseen itsekkyyteen rappeutuneet vasemmistolaiset ovat globalistien parhaita ystäviä, joita voidaan tarvittaessa lahjoa vielä lisää ja tekemään hyödyllisen idiootin työ nationalismia vastaan.



                                                              ***********************


Yle Radio 1, keskiviikko 2.5.2018 klo 12.10, Naisia huipulla: Ritva Viljanen 

Vantaan kaupunginjohtajalla Ritva Viljasella oli jo opiskeluaikana selkeänä päämääränä työ julkishallinnossa. Kun hän aloitti työuransa nuorena juristina valtiovarainministeriössä, elettiin vauraita vuosia. Virkamieskunta kasvoi ja oli varaa toteuttaa uudistuksia. Sitten tuli lama ja leikkauslistat, jotka ovat edelleen arkea hänen työssään. Säästötalkoista huolimatta ja 36. vuoden virkauran jälkeen Viljanen on innostunut hallinnosta ja haluaa kehittää kansalaisten palveluja. Naisia huipulla -sarjassa Ritva Viljanen kertoo, millaista on johtaminen julkishallinnossa. Toimittajana Anna-Liisa Haavikko.


Presidentti Tarja Halosen poliittisena lemmikkinä ja fanaattisena Guggenheim-museohankkeen kannattajana tunnetusta Ritva Viljasesta tuli tänään Yle Radio 1:ssä kolme varttia kestänyt haastatteluohjelma. Naisia huipulla -sarjan jaksoon haastateltu Viljanen toimii tätä nykyä Vantaan kaupunginjohtajana, mikä ei ole yllätys, sillä kaikki viisi edellistä johtajaa olivat myös demareita. 

Kansallismielisille Viljanen on tullut tutuksi poliittisesti korrektin sensuurin kannattajana ja suomalaisvihamielisen monikulttuurisuuden edistäjänä. Viljasen toimet virkamiesuralla ovat olleet niin raskauttavia, että monet pitävät häntä suoranaisena kansanvihollisena. Ohjemassa kävi selväksi, että juuri Viljaseen personoituu poliittisen virkamieskunnan vaalikausien yli jatkuva näkymätön valta, jota voi pitää suomalaisena versiona amerikkalaisesta Syvästä valtiosta (Deep state). 

Ohjelmassa paljastui sekin, että juuri Viljanen oli toinen juristeista, joka pääsi määrittelemään vuosituhannen vaihteessa tehdyn perustuslakiuudistuksen sisällön. Demarijuristit kuten Ritva Viljanen toivat uuteen perustuslakiin universaalikommunistisen yhdenvertaisuustulkinnan, joka takaa ilman Suomen kansalaisuutta maassa oleville samat oikeudet ja tulonsiirrot kuin maan kansalaisille. Tätä jos mitä voi pitää jo valtiopetoksena.

                                                              ***********************


Yle TV1, keskiviikko 2.5.2018 klo 20:00 , Laulu sisällissodasta 

Osa 1/3. Alku: Karri "Paleface" Miettinen lähtee tutkimaan Suomen sisällissodan syitä. Millainen laulu sodasta pitäisi tänä päivänä laulaa? Karri aloittaa biisin teon. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Kun jatketaan puhumista kansanvihollisista, silloin ei voida ohittaa duunaria näyttelevää pankkiirin poika Karri "Paleface" Miettistä. Hän sopiikin Laulu sisällisodasta -sarjaan mainiosti, koska ohjelma on osa Ylen narraatiota, jossa vapaussodan voittajia olivat loppujen lopuksi punaiset, koska heillä on eniten uhripääomaa.

Ylessä koko vapaussodan muistelu on keskittynyt merkillisellä tavalla vain sodan lopputuloksena syntyneisiin vankileireihin eikä siihen, että sosiaalidemokraatit aloittivat yhdessä neuvostobolsevikkien kanssa petoksellisen punakapinan.

Suorasanaisuudestaan tunnettu Mikko Ellilä kertoo punaporvari Palefacen viimeaikaisista edesottamuksista sosiaalisessa mediassa:

Paleface on tehnyt Suomen sisällissodasta kertovan hiphop-videon, jolla esiintyy useita somaleita, ikään kuin Suomessa olisi ollut somaleita sata vuotta sitten. Äijällä itsellään on päällä paita, jossa on Espanjan sisällissodan punaisten iskulause No pasaran. Vieläkö joku idiootti yrittää väittää, että ei ole olemassa mitään kulttuurimarxismia?!