KIRJALLISUUDEN FINLANDIAT SUOMALAISVIHAMIELISYYDEN MERKKIPAALUINA

Kun tätä maata katsoo avoimin silmin, ei voi olla huomaamatta, että suomalaisten suuri hiljainen enemmistö on viheliäisten voimien jatkuvan tuhotoiminnan kohteena. Taloudessa hääräävät globalistit, jotka myyvät Suomea pilkkahintaan ja täyttävät maan halvalla työvoimalla, politiikassa kansanviholliset alistuvat kansainvälisten organisaatioiden marioneteiksi ja valtamedian paapomassa kulttuurikuplassa tehdään kaikki, jotta suomalaisuus saataisiin "uudelleen rakennettua" eli tuhottua. Viimeisin isku palleaan tulikin "kulttuurin" puolelta kirjallisuuden Finlandia-palkintojen muodossa. Punamädättäjät saivat jälleen värisuoran: kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden ja lastenkirjallisuuden Finlandiat menivät kaikki suomalaisvihamielisille kynäilijöille.

Finlandia-palkintojen taustalla on Suomen Kirjasäätiö, joka on Suomen Kustannusyhdistyksen ja opetusministeriön vuonna 1983 perustama säätiö. Näin varat palkintoihin tulevat sekä suurilta kirjakustantamoilta että valtiolta. Suomen Kirjasäätiön jakamat palkinnot heijastavat pitkälti opetusministeriön edistämää diversiteetti-ideologiaa ja kirjankustantajien liberaaleja muotiaatteita. Jo vuosikausia palkinnonsaajien valitsijat on valittu niin, että ääneen pääsevät vain kulttuurivasemmistolaiset vaikuttajat. Tänä vuonna kaunokirjallisuuden Finlandian valitsi tiedostavana kympin tyttönä tunnettu näyttelijä Alma Pöysti. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnosta päätti arvoliberaali toimittaja Mari Veitola. Tietokirjallisuuden palkinnon pääsi valitsemaan vihreiden homoseksuaali kansanedustaja Pekka Haavisto. Siksi kenellekään tuli tuskin yllätyksenä, että palkitut teokset olivat valitsijoidensa näköisiä eli ideologia edellä mentiin.

Pääpalkintona pidetyn kaunokirjallisuuden Finlandian sai jo toistamiseen Albanian muslimina tunnettu Pajtim Statovci. Ensimmäisellä palkintokerralla Yle Watch kommentoi vihamielisen rotumuukalaisen saamaa kunnianosoitusta säälimättömän ankarassa analyysissään Yle peesaa vasemmistolaisesti läpipolitisoitunutta kirjallisuuden Finlandia-palkintoa. Tuolloin voittajaromaaniksi valittu Bolla oli individualistisen itkuhumanismin kaapuun puettu homopornografinen "rakkaustarina" 1990-luvun Balkanin sodan ajalta. Filosofian ylioppilas ja Yle toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan palkitsema Statovic ehti heti ensitöikseen vinkua medialle rasismista ja sitä kuinka suomalaiset eivät saisi odottaa loisivilta maahantunkeutujilta mitään kiitollisuutta. Sama kuviteltua rasismia sättivä itkuvirsi toistui myös tämänkertaisen palkinnonsaannin yhteydessä. 

Ylen verkkosivujen kulttuuriumpiossa Finlandia-palkinnoista kerrottiin tuttuun tyyliin juttusarjassa Näin kutkuttava kirjallisuusilta eteni – kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja ravisteli puheessaan päättäjiä ja kirja-alaa. Vastaavasti toinen mediajätti Helsingin Sanomat käytti hyväkseen Statovcin saamaa palkintoa päästessään ruoskimaan suomalaisten enemmistöä "rasismista". Toimittaja Vesa Sirénin jutussa Jo toisen Finlandia-palkinnon saanut huippukirjailija nostaa esiin suomalaisen rasismi ripitetään ylhäältä päin katajaista kansaa moralistisella raivolla: 

Alma Pöystin mukaan voittaja ”kirjoittaa sellaisella ihmeellisellä voimalla, että on täysin mahdotonta puolustautua. Knock out”.  Muun ohessa kirja on täystyrmäys myös suomalaiselle rasismille.

Hyväkkäiksi moraalituomareiksi ryhtyneet Sirén ja Pöysti katsovat, ettei suomalaisten etnistä syrjäyttämistä eli tuhoamista  vastaan voi eikä saa puolustautua. Sehän olisi rasismia eli absoluuuttinen moraalinen paha. Siksi suomalaisten tuhoaminen on ehdottoman oikein ja täystyrmäys (knock out) geneettiselle itsepuolustukselle so. rasismille. Lisäksi Sirén hyväksyy arviossaan estoitta Statovcin paranoidin kuvauksen "rasistisesta" nyky-Suomesta:

Koulukaverien äiti on juonitteleva ”rasistiämmä” ja Suomen pääministeri saa päähenkilöltä vimmaisen kirjeen: ”Johdat maatasi rasistien kanssa, sinä selvästi tahdot että maahanmuuttajat tapetaan.”

Lainaus on malliesimerkki kiittämättömien ulkomaalaisten vinkulelujen projektiosta. Omaa etnisyyttään henkeen ja vereen puolustavat sisäsiittoiset albanimuslimit eivät selvästikään pidä siitä, ettei heidän anneta vapaasti mellastaa ja maahantunkeutua minne ikinä lystäävät. Tätä he kutsuvat Statovcin äänellä sitten rasismiksi ja kansanmurhaamiseksi, vaikka monien suomalaisten lähimuistissa on vielä Kosovon albaani Ibrahim Shkupollin Espoon Sellon Prisma-tavaratalossa vuonna 2010 tekemät viiden (neljä kuoli Sellossa) suomalaisen kylmäveriset murhat ja albanialaisten rikollisliigojen suomalaisnuorten huumeilla myrkyttämiset. 

Jutun lopun haastatteluosuudessa 1990-luvun alussa 2-vuotiaana Suomeen tullut Statovci kertoo olevansa myös rasismin kokemusasiantuntija:

Missä määrin päähenkilön vimma suomalaista rasismia kohtaan on omaa vimmaasi?  ”Kirja on fiktiota, mutta olen usein puhunut sisäistetystä rasismista ja halusin käsitellä sitä myös nyt. Rasismi oli iso ongelma 1990-luvun Suomessa, ja kirjassa on harvalle silloin koulussa olleelle mitään yllättävää. Ongelmia on yhä. Kirjan kertojaa on toiseutettu niin paljon, että hän on vakuuttunut olevansa tyhmä ja paha eikä hän pääse tästä tunteesta eroon. Hän haaveilee ajasta ennen kuin hän oppi ajattelemaan itsestään näin kammottavalla tavalla.”

Lasten- ja nuortenkirjallisuus on ollut viimeiset vuosikymmenet säälimättömän monikultturismin ja homopropagandan kohteena. Joskus jopa kontrolloidussa valtamediassa tämä nousee esiin, viimeksi tällä viikolla kun valveutuneet vanhemmat valittivat kouluissa jaetusta "ruotsalaisen" seksuaalikasvattaja ja kirjailija Inti Chavez Perezin teoksesta Respektiä – Seksikirja pojille. Kirjan on suomentanut vuonna 2019 Finlandia-palkittu mielenterveyskuntoutuja ja kommunistipuolueen vaaliehdokas Juha Hurme. Hänet tunnetaan ennen kaikkea svekomaanisena aisankannattajana ja globaalikommunistisena imperialistina, joka on pyrkinyt kaikessa kirjallisessa tuotannossaan mitätöimään suomalaisuutta. Teinipoikien homoiluun yllyttävän kirjan kääntäminen sopi tässä mielessä hyvin hänen arvomaailmansa agendaan. Tämänvuotinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia jatkaa hurmelaista valikoivan suvaitsevuuden linjaa, jossa pyritään juurimaan pois kaikki terve ja suomalaisuus.

Nuortenkirjallisuuden Finlandian saanut Päivi Lukkarila on kulttuurivasemmistolainen, joka kirjailijantyönsä ohella opettaa suomen kieltä maahanmuuttajalapsille. Nyt palkittu nuortenkirja Skutsi on eräretkeilyn kaapuun puettu indokrtrinaatiokirja, jossa hyväuskoinen kypsymätön nuori pyritään altistamaan kaikenalaiselle toiseuden palvonnalle. Sietämättömän ennalta arvattavassa kiitospuheessaan Lukkarila pyrkii siirappisella sentimentalismillaan oikeuttamaan kansanvaihdon ja lopulta matalan intensiteetin kansanmurhan loppumattomalla maahanmuutolla:

– Osa on paennut sotaa, vainoa, hirmuhallitsijoita tai sietämättömäksi käynyttä ilmastoa, osan on tuonut maahamme unelma paremmasta, tasa-arvoisemmasta maailmasta, Lukkarila kertoi työstään suomi toisena kielenä -opettajana.  

– Kunpa kaikki ymmärtäisivät, millainen voimavara nämä lapset ovat!

Juhlapuheista huolimatta tosiasia on, että varsinkin Afrikasta maahamme tunkeutunut väestö ei ole voimavara, vaan he tulevat olemaan kuolemaansa asti aina saamapuolella. Mikään järkiargumentti ei tue koginitiivisesti haasteellisten käenpoikien elättämistä Suomessa, jonka vuoksi Lukkarilan ainoaksi "argumentiksi" jää hänen rinnassaan hehkuva hyvän olon tunne. Piittaamaton itsekkyys voidaan pukea tällä tavoin häpeämättömäksi moraalisuuden korkeaveisuksi.

Kolmas Finlandia-palkinto ei poikennut muiden linjasta, josta kertoo Ylen verkkosivujen kulttuurijuttu Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut teos moukaroi asenteitamme vammaisuudesta. Tuskin kukaan kiistää vammaisuuden inhimillistä traagisuutta oli kyse sitten synnynnäisestä tai onnettomuudesta saadusta vammasta. Tästä huolimatta Finlandia-palkittujen Riikka Leinosen ja Sofia Tawastin kirjasta Suuri valhe vammaisuudesta ei voi välttyä ajatukselta, että taustalla on halu edistää kaikki erot kiistävää tasa-arvoideologiaa. Varsinkin kun palkitut ovat tunnettuja poliittisia toimijoita: Leinonen on vihreä aktivisti, jolla on cp-vamma ja Tawast on puolestaan Ylen käyttämä pahamaineinen DEI-kouluttaja, jota mulatti Lloyd Libiso kritisoi kesällä.

Kiitospuheissaan kaikkia palkinnon valitsijoita ja palkittuja yhdisti kulttuuriväen krooninen narina rahan vähyydestä. Tämä jo sinänsä kertoo paljon näiden "taitelijoiden" prioriteeteistä, jossa kutsumus alaan kuuluu listan alapäähän. Ehkä rahtunen kunnon ruumiillista palkkatyötä tekisi näille pumpulissa kasvaneille punaporvareille hyvää, varsinkin jos he sen jälkeen kykenisivät julkaisemaan jotain aidosti koskettavaa kirjallisuutta.

MUSTA PERJANTAI PANEE SINIVALKOISEN SUOMEN VIEMÄRISTÄ ALAS

Yle TV1, perjantai 1.12.2017 klo 21:05, Perjantai 

Viina, sauna, nyhtökaura. Mikä kaikki tekee Suomesta Suomen ja mistä on jo aika päästää irti? 100-vuotiasta Suomea kyseenalaistamassa kirjailijat Tuomas Kyrö ja Juha Hurme. HD

Yle ei edes teeskentele olevansa puolueeton, kun sen Perjantai-ohjelman Suomi-teemaan on valittu keskustelijoiksi vain liberaaleja ja kommunisteja. Ei puhettakaan, että haastateltaisin kulttuurivaikuttajia, jotka haastaisivat suomalaisuutta hegemonisesti määrittävät "kriittiset" vasemmistoliberaalit.

Koska kansan syvien rivien tervejärkistä konservatiivista ääntä ei ohjelmassa kuulla, kuvaruudun täyttää "parantuneena" ex-skinheadina tunnettu arvoliberaali kirjailja Tuomas Kyrö ja avoimesti kansallismielisyyttä vastustava tuore Finlandia-palkittu kulttuurikommunisti Juha Hurme. Siinä missä julkkistyrkky Kyrön asenne edustaa kaupunkilaisliberaalin nilkkimäisen ironista hipsteröintä, Juha Hurme hyökkää suorasukaisen avoimesti tavallisia suomalaisia, näitä maan hiljaisia, vastaan.

Kansasta vieraantuneet kulttuurielämän kermaperse-vasemmistolaiset ovat systemaattisella arvonakertamisellaan suurimpia syyllisiä siihen, että 100-vuotias Suomi on hajanaisempi ja eripuraisempi kuin koskaan. Kuka tästä internationalistisesta uusbolshevismista hyötyy? Millainen järjestelmä tuottaa esimerikiksi poppari Maija Vilkkumaan kaltaisia muotiajattelijoita, jonka indoktrinoidusta järjenjuoksusta saa hyvän käsityksen Helsingin Uutisten tuoreesta jutusta Maija Vilkkumaa on kyllästynyt talvisodan ja Suomen lipun ihannointiin – "Kaipaan anti-isänmaallista meininkiä".  Punaisen kulttuurielämän puolellla Vilkkumaa näyttää olen aika tyypillnen yli 40-vuotias puberteettinen kiukuttelija, pikku prinsessa, joka on saanut kaiken, mutta märisee kun maailma ei tanssikaan hänen piillinsä mukaan; "mutsi ja faija on perseestä ja isänmaallisuus on niinku silleen perseestä koska koko Suomi on perseestä ja silleen".

Selvää on ainakin se, että uusvasemmiston arvo- ja väestöpohjan rapauttaminen on ollut tarkoituksellista kulttuurisotaa 1960-luvun lopulta lähtien. Viime vuosina tätä suomalaisvastaista kulttuurisotaa on lietsonut näkyvimmin punaisen teatterielämän äänitorivi Juha Hurme, vieläpä Ylen suosiollisella avustuksella.

Tavallisia suomalaisia vastaan hyökätään monelta rintamalta. Liberaalioikeisto on suomalaiset sivuuttavassa globalismikiimassaan vaikuttanut eniten kansalaisten taloudelliseen eriarvoistumiseen, jonka vuoksi monet veljet ja sisaret ovat tippuneet "hyvinvointivaltion" kelkasta. Osaltaan tähän vaikuttaa "oikeiston" vasemmiston kanssa tekemä yhteistyö, jossa maahan tuotetuille vierapopulaatioille lahjoitetaan yhteisestä verokertymästä resursseja, jotka ovat pois kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. 

Ylen uutisessa Professori Juho Saari suomalaisista: Emme enää koe, että olemme samassa veneessä varoitellaan kansan kahtiajaosta ja yritetään löytää keinoja sen estämiseksi. Valitettavasti Saari on myöhässä, sillä eriytmistä on jo tapahtunut huolestuttavan paljon. Tästä "kiitos" oikeistoliberaalien ja punavihreiden epäpyhälle liitolle, jossa tärkeämpää on globalistinen ideologia kuin suomalaisuuden säilyminen:

Suomen yhtenäisyyden ratkaisevat Saaren mielestä kaksi asiaa: – Ensimmäinen asia on ilman muuta luottamus. Sekä luottamus julkiseen valtaan että luottamus toisiin ihmisiin. Se tuo sitä joustavuutta yhteiskuntaan, jota vaikeina aikoina tarvitaan. Toinen on pärjäämisen kokemus ja pärjääminen ylipäätään. Menojen pitää olla pienemmät kuin tulot pysyvästi, että ihmiset pystyvät itse tekemään elämässään valintoja. Se tuo sitä innovatiivisuutta ja joustavuutta, mitä suomalainen yhteiskunta tarvitsee.

Yle TV1, perjantai 1.12.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Karahtiko vihreiden suosio karille? Vieraana kansanedustaja Emma Kari (vihr.) #pressiklubi HD Google-kalenteriin Lisää suosikkiohjelmiin

Mitä mitä mitä!? Missä on joka paikan "asiantuntija" Anu Koivunen? Vielä viime perjantaina hän oli ohjelmassa vakiasiantuntijana. Koivusen korvaajaksi saatiin sentään toinen äärivasemmistolainen, pseudovihreä toiseuden halaaja Emma Kari.

Sekopäisenä punaviherkiihkoilijana tunnettu Emma Kari piti sukupuolinarsistisena femikommunistina Suomen suurimpana ongelmana naisiin kohdistuvaa "seksuaalista häirntää" ja kannatti lynkkausmentaliteettia, jossa jo pelkän epäilyn perusteella voitaisiin julkaista julkisia (lynkkaus)listoja epäillyiden nimistä. Anu Kovunen voi olla ylpeä aatesisarensa yksisilmäisestä koohottamisesta.

Yle Teema Fem Perjantai 1.12. klo 19:00, Ootsä joku maahanmuuttaja? 

8/8. Byron on kansainvälisesti menestynyt house-tanssija New Yorkista. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen hän jätti hyvin palkatun IT-alan työnsä Wall Streetillä ja omistautui tanssille. Redneck Productions, 2017. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


                                                     *****************************


Päivän ikävin ja samalla tärkein kuolinuutinen Suomessa: Susi kuoli jäätyään auton alle Siikajoella. Hiljentykäämme.

KAUNOKIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINTO KULTTUURIKOMMUNISTILLE

Mielenterveyskuntoutuja eli vanha kommunisti Juha Hurme voitti tänään Finlandian pääpalkinnon. Kuudesta loppusuoralle päässeestä kaunokirjallisesta teoksesta voittajan sai tällä kertaa valita maailmansyleilijänä tunnettu Elisabeth Rehn. Tätä jo hieman höperehtivää poliitikkotätiä voi pitää suomenruotsalaisena versiona punamummo Tarja Halosesta, joka on myös päässyt yksin päättämään kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnosta.

Onneksi Rehn ei päässyt sentään valitsemaan Tieto-Finlandiaa, jonka sai Riitta Kylänpään syystäkin ylistetty Pentti Linkola -elämänkerta. On vaikea kuvitella jyrkempää arvomaailman eroa kuin Rehnin vetistelevä ihmiskeskeinen humanismi ja Linkolan ankara ekologisuus.

Yle uutiset keskittyi pääasiasiassa vain Hurmeen saamaan palkintoon. Rehnin valinta lämmittää varmaan myös Ylen punavihreää kulttuuritoimitusta, sillä Hurmeen voittoteos Niemi "epädramatisoi suomalaisuutta" ja näyttää keskisormea kansallismielisille. Tämä sopii myös maamme poliittisen eliitin linjaan, koska se on antanut kulttuurikommunistien kuten Karri "Paleface" Miettisen päättää Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmasta. Kaunokirjallisuuden Finalandia-palkintovalinta vain kruunaa suomalaisvihamielisen riemuvuoden vittuilemalla päin naamaa suomalaisten enemmistölle.

Voi olla, että Hurmeen kirja on hauska ja hyvin kirjoitettu, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että se edustaa naiveja ja toteenäyttämättömiä valistuksen abstrakteja universaaliarvoja, joiden taustalla on toive kaikki etniset ja kulttuuriset erot poistavasta maailmanvaltiosta, uudesta maailmanjärjestyksestä. Ranskan, Venäjän, Kiinan ja Kamputsean vallankumouksissa tätä on jo ehditty yrittää ennakoiduin tuloksin. 

Uutisessa Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto Juha Hurmeelle – "Fanitetaan tätä routaista maata, mutta suhteellisuudentajua mukaan" maallikolle avataan punaisen teatterigurun maailmankuvaa:

Voittoromaanin pääajatus on se, ettei mikään kulttuurissamme ole omaa. Puhdasta suomalaista kulttuuria tai kansaa ei ole olemassa, vaan kaikki on lainattua ja iloisesti sekoittunut.  

– Valtioiden rajat eivät enää päde. Joku pieni satavuotias valtio on pikku juttu tässä suuressa flow'ssa. Meidän on osattava ottaa vastuu koko planeetasta ja ajateltava isommin. Hurme korostaa kuitenkin, ettei väite koske vain Suomea, vaan kaikkia maita.  

– Kenelläkään ei ole mitään omaa. Kaikki on ihmiskunnan yhteistä." 

Kulttuurit ja niiden laajempaa piiriä edustavat sivilisaatiot ovat aina liikkeessä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että niillä ei olisi rajoja ja etteivät ne eroaisi perustavalla tavalla toisistaan. Australian aboriginaalien kulttuuria, tekniikkaa, moraalia ja arvoja on käytännössä mahdoton sovittaa eurooppalaiseen tai islamilaiseen kulttuuriin ilman suurtä väkivaltaa ja alkuperäiskulttuurien tuhoamista. 

Hurmeen väite, ettei kulttuureilla olisi mitään uniikisti omaa on silkkaa valhetta, jonka sotii empiirisiä ja histroriallisia tosiasoita vastaan. Esimerkikisi Antiikin Kreikasta juontuva eurooppalainen tiede ja fllosofia ovat sivilisaation vertailuissa täysin ainutlaatuisia ja ne ovat syntyneet ilman Afrikan ja Aasian vetoapua. Aivan samoin on laita Australian alkuasukkaiden musiikilla, jolla ei ole mitään yhteyttä muiden mantereiden musiikkiin.

Hurmeen premisseistä voidaan vetää vaarallinen johtopäätös, joka johtaa kulttuuriseen yksipuolistumiseen, jopa sen entropiaan, josta on varoittanut tekniikan tohtori ja syväekologi Eero Paloheimo. Hurmeen kannattama kulttuurien ja kansojen läpisekoittuminen esim. maahanmuuton avulla johtaa Paloheimon mielestä ihmiskunnan kulttuurien köyhtymiseen, koska sekoittunut maailmankulttuuri tuhoaa erilliset kulttuurit aivan samoin kuin kylmää maitoa ja lämmintä vettä sekoitettaessa syntyy haaleaa harmaata litkua juuri kuten termodynaamikan toinen laki sanoo. Kaikkein kohtalokkainta muuttoliikkeessä on sen synnyttämä ekologinen tuho, kun oman ympäristönsä ylikansoituksellaan (kiitos länsimaisen "kehitysavun") tuhonneet kehitysmaalaiset siirtyvät miljoonittain korkean kulutuksen pohjoiseen.

Yle Watch kommentoi Hurmeen ajatuksia jo viime lokakuussa, kun Yle tv-uutiset antoi nyt voittaneelle kirjalle Niemi ilmaista mainosaikaa. Myös silloin tuli puheeksi Hurmeen tuhoisasta ihmislajisolidaarisuudesta kumpuavat lapselliset väitteet "yhteisestä" ihmiskunnasta:

Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia.

Ei liene sattumaa, että samaisessa YW:n jutussa tuli puheeksi Hurmeen asenne, joka paljastaa hänen ylimielisen suhteensa suomalaisiin. Svekomaaninen asenne toistui Ylen toisessa Finlandia-palkintouutisessa "Opetelkaa ruotsia, juntit" – Finlandia-voittaja Juha Hurme piti väkevän puheen ruotsin kielen puolesta. Siinä Hurme kertoo, että suomalaisjunttien maailmankuva avartuisi kummasti, jos he opettelisivat ruotsia. Jonkun muun kansan kohdalla vaatimusta herraskaisen vähemmistökielen opettelusta pidettäisiin naurettavana kansallismasokismina, mutta Suomen kulttuurieliitissä tällainenkin röyhkeys menee läpi ilman olankohautuksia. Yle Watch tiivisti lokakuussa ilmestyneessä jutussaan Hurmeen halun kyykyttää "junttisuomalaisia":

Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille.

YLELLÄ JATKUVIA TUSKIA KESTÄÄ KANSAN ETUA AJAVIEN LIIKKEIDEN NOUSU

ÖVP:n johtaja Sebastian Kurz. Kansallisilla teemoilla
vaalivoiton napannut puolue saa monet toimittajat
näkemään lempiväriään punaista.

Ranskan presidentinvaalien jälkeen Ylessä on toivottu, että kansan tuntoja lähellä oleva populismi alkaisi vihdoin heikentyä. Tyytymättömyys on Euroopassa kuitenkin sitkeässä, koska EU:n ongelmat ovat perustaltaan valuvikoja, joita ei voi korjata kosmeettisilla parannuksilla. Radikaalista muutoksen tarpeesta kertoo kansallismielisyyden elinvoima, jossa ei näy kuihtumisen merkkejä, vaan se on päinvastoin heräämässä entistä voimakkaampaan eloon, josta yhtenä viimeisimpänä todisteena on AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle -liikkeen menestys Saksan liittopäivävaaleisessa.

Nyt uuden myrskyvaroituksen antoi sunnuntaina pidetyt Itävallan parlamenttivaalit, jossa keskustaoikeistolainen Kansanpuolue ÖVP reivasi vaaliohjelmansa kansallismieliseen suuntaan, jonka ansioista se nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Myös perinteinen oikeistopopulistipuolue Vapauspuolue FPÖ sai pitkästä aikaa reilun vaalivoiton ja se tulee todennäköisesti ottamaan hallituspaikan. Se, minkä valtamedia jätti harmistuksissaan useimmiten kokonaan kertomatta oli vihreiden romahtaminen, joka näyttää olevan vallitseva trendi keskisessä Euroopassa. Verkkolehti Oikea Media:

Vihreät olivat vaalien surkein häviäjä. Vihreät saattavat pudota kokonaan parlamentista. Neljässä vuodessa Vihreät ovat menettäneet lähes koko 12 prosentin kannatuksensa.

Vaaleja kommentoinut Ylen EU-mielinen toimittaja Sampo Vaarakallio vaikenee myös vihreiden suosion sulamisesta ja harmittelee jutussaan Analyysi: Itävallan perinteinen oikeisto kopioi populistien käsikirjan – EU:lle vaalitulos on hankala pääasiassa sitä, kuinka populistien vaalivoitot koettelevat Euroopan "yhteisiä arvoja":

Oikeistopopulismi ja tiukka kansallismielisyys ovat Euroopassa poliittista valtavirtaa. Vaikeita hetkiä saattaa silti olla luvassa. Yhteisiä arvoja koetellaan. Itävallan EU-politiikka tiukkenee entisestään ainakin maahanmuuttoasioissa.  

Itävalta on pitkän aikaa lämmitellyt suhteitaan naapurimaiden EU-änkyröihin, kuten historialliseen kumppaniinsa Unkariin. Esimerkiksi Unkarin ja Puolan oikeusvaltiokehitys on ottanut vuosikymmenten mittaiset takapakit.  

(...) Monissa asioissa oikeistopopulistit ja äärioikeisto tahtovat juuri nostalgiaa – paluuta menneeseen.

Nyky-Eurooppaa määrittelevä liberalistinen "arvopohja" ei ole edes sataa vuotta vanha, mutta silti globalistieliitin etua ajavat liberalismin puolustajat puhuvat siitä kuin se edustaisi yli tuhatvuotista kulttuuriamme. Sen sijaan paljon realistisemmat etnonationalistit määrittelevät Euroopan veren, maan ja vuosituhantisen kulttuurin mukaan, tapa, joka muistuttaa sitä, mitä muuallakin maailmassa on harjoitettu hyväksi havaittuna iät ja ajat. 

Lähestulkoon kaikki kansakunnat ovat perustuneet yhden johtavan väestöryhmän hallitsevalle kulttuurille. Ideologinen monikultturismi on nuori ilmiö ja se on voinut "menestyä" vain siksi, että se on liittoutunut hegemonisen liberalismin kanssa, jossa tärkeintä on rahan vapaa liike, mukavuudenhalu, halvat huvit, tyhjä sentimentalismi ja konfliktin välttäminen. Se on jopa pahempaa kuin silkka nihilismi. Siksi on typerää määritellä vallitseva kulttuuri tai "yhteiset arvot" sen mukaan mikä ideologia tietyllä hallintomuodolla sattuu juuri nyt olemaan vallitseva. 

Eurooppalaisuus on jotain paljon syvempää kuin tämän hetkinen liberaalidemokratia aivan samoin kuin japanilaisuutta olisi naurettava määritellä maan nykyisen hallintomuodon mukaan. Muihin verrattuna ainoastaan Euroopan "eliitiltä" näyttää puuttuvan kulttuurinen itsekunnioitus. Kyse ei ole nostalgiasta kuten edistysuskoinen liberaali Vaarakallio uutisjutussaan väittää, vaan kulttuurin halusta selviytyä. Ilman sosialismin syövyttämän librealismin nationalistista vastavoimaa Eurooppa olisi luhistunut jo 1960-luvulla.

                                                        *******************************

Tomittajista suurin osa on punavihrieitä, josta kertoo journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden parissa tehty kyselytutkimus. Kyselyyn vastanneiden 44 journalistiopiskelijan joukossa ei ollut yhtäkään perussuomalaisten kannattajaa! Eipä ihme, että esimerkiksi Ylessä suhtaudutaan äärimmäisen nuivasti persuihin. Viimeisin todiste tästä on Ylen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen tämänpäiväinen uutisjuttu "Maahanmuutto työntyy jo korvista" – perussuomalaisten vallanvaihto jätti joukon valtuutettuja ilman poliittista kotia, jossa henkinen demarieläkeläisvanhus pääsi petturiporukka Sinisten suulla mollaamaan perusteettomasti Jussi Halla-ahoa ja lojaaleja perussuomalaisia. Pielavetinen Liisa Salmi kertoo, että on vielä perussuomalaisten jäsen, mutta ei ehkä kauaa:

Hän tunsi Jussi Halla-ahon sanoman itselleen vieraaksi jo vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kuuli tämän puhuvan puoluekokouksessa. Timo Soinin olisi pitänyt erottaa Halla-aho jo siinä vaiheessa, Salmi miettii nyt.  

– Halla-ahon linja on minulle vieras, kun tuntuu, ettei se keskity mihinkään muuhun kuin maahanmuuttoon. Nämä maahanmuuttokysymykset oikein tuntuvat työntyvän jo korvista, lähes 40 vuotta puolueessa ollut nainen tuskailee.

Punavihreille toimittajille tällaiset puheet ovat hunajaa korville, sillä heidän kannaltaan paras persupuolue olisi soininlainen näennäisoppositio, joka ei haastaisi vihervasemmiston tuhoisaa maahanmuuttokiimaa. Mummolla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta toimittajalla luulisi olevan sen verran journalistista selkärankaa oikoa vanhuudenhöperöitä väitteitä.  Tosiasia on, että Halla-aho on ottanut moniin muihinkin asioihin kantaa kuin maahanmuuttoon, mutta eipä anneta tosiasoiden pilata Ylen hellimää tarinaa.

Toimittaja Hämäläisen juttu vahvistaa myös toista arvelluttavaa narraatiota, jossa puolueen hajottanut soinilainen luopiosiipi esitetään pelkkinä uhreja, joita pahat vihapuhuja-persut "vainoavat":

Yle kertoi jo kesäkuussa uhkaavista viestejä, joita puolueesta lähteneet kansanedustajat ovat saaneet. Ylen nyt haastattelemien valtuutettujen kertoman perusteella ilmiö ei ole paikallistasolla yleinen. Yksi sinisten valtuutettu kertoi kuitenkin saaneensa postissa vihjauksen tappamisesta.

Mikään ei voisi olla enemmän myötähävettävää kuin vinkuleluiksi muuttuneet aikuiset "isänmaalliset" miehet.

                                                        *******************************

Juha Hurme. Miksi lähes kaikki teatterialan ammattilaiset
ovat jonkin sortin kommunisteja?

Miksi Yle antaa jatkuvasti vapaan puheenvuoron mielenterveyskuntoutujana tunnetulle kulttuurikommunisti Juha Hurmeelle? Viimeksi tänään hän pääsi höpisemään kannattamiensa sosiaalisten konstruktioiden puolesta satusetä Matti Röngän vetämissä Ylen tv-uutisissa (kohdasta 14.55" eteenpäin) kuin myös verkkosivujen universaalikommunismia heijastelevassa vuodatuksessa Juha Hurme kirjoitti 14 miljardin vuoden kulttuurihistoriikin paikasta, johon aikanaan syntyi Suomi – kaiken selityksestä syntyi myös hilpeä iltamakiertue. 

Hurmeen väitteet sisältävät niin paljon kategoriavirheitä, perusteettomia yleistyksiä ja suoranaisia ideologisia valheita, että niiden tarkempi analyysi ja purkaminen vaatisi aivan oman punakynällä väritetyn juttunsa. Tässä kohtaa riittää, että lainaan haastattelusta pari posketonta heittoa. 

Voiko mikään olla punaisen teatterikoulun kasvatilta ennalta-arvattavampaa ja väsyneempää kuin sättiä kansallista kulttuuria ja sovittaa se uudelleen tämän hetken "eliitin" muotiaatteelle monikultturismille sopivaksi? Tämä jos mikä on tendenssimäistä, ideologisesti ohjattua ajattelua:

Suomalaisessa kulttuurissa ihan kaikki on kuitenkin Hurmeen mukaan lainaa. Edes kansallisen identiteetin pönkittämiseksi luotu Kalevala ei ole aito, vaan runoutta väärentänyt voimapolitiikan vipu.

– Kun perehtyy kulttuuriin, niin huomaa, että se on aina vuorovaikutusta, monessa muussakin paikassa kuin tällä meidän niemellä. Kuitenkin korosteisesti täällä pohjoisella reunalla me olemme lainanneet kaiken viisailta naapureiltamme. Jopa kansanrunouden teemat ja sisällöt tulevat isosta ihmiskunnan historiasta ja myyteistä. Ne on vain omittu ne, sillä tavoin kulttuuri toimii. Meillä on kuitenkin hirveän paljon väärää ylpeyttä ja valheita historiastamme.

Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille:

Suomen tarinasta pidetään kiinni, vaikka tiede todistaisi mitä. Hurmeen mielestä se ei ole hyvä idea. Siksi hän haluaa kirjallaan hyökätä vääriä historiantulkintoja vastaan. – Sellainen reteän tarinan Suomi tuntuu propagandalta, tahalliselta vääristelyltä tai hyväuskoiselta tyhmyydeltä. Sellaiset asiat ovat vaarallisia, koska niiden alle voidaan rakentaa väärää nationalismia, joka voi tulehtuneessa tilanteessa hapantua väkivallaksi.

Vanha kulttuuribolshevikki vetoaa tieteeseen, vaikka suomalaisuudesta ja sen eri heimojen omaleimaisuudesta tiedetään paljon enemmän kuin siihen aikaan jolloin Hurme tavaili Kommunistista manfiestia. Vastaavasti horinat "väärästä nationalismista" ovat tuttua vasemmistolaista retoriikkaa, jossa toimivaksi tiedetty kansallismielisyys demonisoidaan ja vesitetään lopuksi monikultturismiin sopivaksi saduksi. Tiedetoimittaja Marko Hamilo on kuvannut sosiaalisessa mediassa hauskasti tätä valheellista närkästymistä kansallisten symbolien kohdalla:

"Rasistit ovat kaapanneet Suomen perinteiset symbolit. Siniristilippu ja Suomen leijona ovat negatiivisesti ladattuja." MJVONVT? Edelleenkään en ymmärrä, onko joku oikeasti noin vajaa vai mitä trollausta tämä on. Kyse on kansallismielisistä / isänmaallisista symboleista ja eliitti on lakannut puolustamasta kansallismielistä / isänmaallisia symboleita. Ne ovat sitten jääneet rahvaalle. Ei niitä kukaan ole kaapannut. Se mitä nyt nähdään, on yritys kaapata ne tarkoittamaan jotain muuta. Että Suomen leijona on homo, joka parittelee brysseliläisen tiikerin kanssa, tai jotain sellaista. Yritys kaapata suomalaisuuden symbolit ja ikonit johonkin eurooppalaiseen tai multikultiprojektiin vain näyttää epäonnistuvan koska se on melkoisen teennäistä.

Jutun Hurmeesta tehneeltä toimittaja Sanna Vilkmanilta puuttuu alkeellisin lähdekritiikki eikä hän peittele ihailuaan haastateltavan ideologiaa kohtaan, kun hän toteaa, että Hurme " käy kirjassaam järeällä todistusaineistollaan isänmaallista kertomusta päin":

Hän antaa palttua muun muassa yhtenäiselle kansalle. Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin. Sitä paitsi aikana, jolta on löydetty nykyisen Suomen alueen varhaisimmat asutuksen merkit, itä- ja länsisuomalaiset olivat geneettisesti kauempana toisistaan kuin länsisuomalaiset ja ruotsalaiset. Hurmeen hengästyttävä, huutomerkeillä höystetty kirja todistaa, että Suomea kansana, saati valtiona ei ole ollut kuin pienen henkäyksen ajan historian pitkässä virrassa.

Voiko tuon marxilaisemmin ja siten "materialistisimmin" asian enää ilmaista? Ei ole heimoja, kansoja, populaatioita, on vain yksi "yhteinen" atomistinen muurhaiskeko nimeltä ihmiskunta jne. Ei ole olemassa  luovempia, menestyksekkäämpiä ja tyhmempiä ryhmiä paitsi Hurmeen pahnan pohjimmaisiksi sijoittamat suomalaiset. Tiedeamatööri menee jopa niin pitkälle, että väittää ("Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin") ettei elollisissa ole laatueroja ja erilaista ontologista kokemusmaailmaa, koska elämä rakentuu samasta DNA:n nukleiinihaposta, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen geneettisen materiaalin. 

Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’”. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia. 

Ihmisten ja kansojen perimmäisestä "samanlaisuudesta" huolimatta Hurme on kuitenkin valmis korostamaan itä- ja länsisuomalaisten pohjatonta "erilaisuutta" silloin kun sillä voidaan hajoittaa historiallisesti hitsautunutta kansanyhteisöä. Tässä tarkoitushakuisessa ad hoc -agrumentaatiossa muusta ihmiskunnasta jyrkästi poikkeavat Saharan eteläpuoliset mustat afrikkalaiset (heiltä puuttuu mm. Neanderthalin ihmisen perimä) käyvät toki suomalaisista, kunhan vain saavat jalkansa rajan yli, sanovat Asyl ja kertovat ilmoitusasiana olevansa suomalaisia....

Haastattelussa jatkuvasti "oikeaa tietoa" (lue: poliittisesti korrektia) korostanut Hurme toteaa kuitenkin jutun lopussa, ettei hänen kirjansa olekaan tietokirja vaan runoelma:

Vaikka Hurme vakuuttaa olleensa tarkka faktojensa kanssa, hän painottaa, ettei Niemi ole tietokirja. Se on pikemmin runoelma tai eepos, kirjailija tuumii.

Tämä lienee koko haastattelun ainoa validi argumentti.

                                                        *******************************

Yle TV1, maanantai 16.10.2017 klo 19:00, Historia: Petturien lapset 

Hitlerin salamurhayrityksen suunnittelijat teloitettiin pettureina ja heidät on jo unohdettu virallisessa historiassa. Mutta heidän lapsensa eivät ole unohtaneet heitä. Tämä on heidän tarinansa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Mitä, että oikein natsidokkari maanantain Historidokumentissa? Tämä tuli täytenä yllätyksenä ja täysin pyytämättä!

YLE YLEISTÄÄ MAMUJEN YKSITTÄISET "MENESTYSTARINAT"

Ylemmyydentuntoiset suvaitsevaiset ovat saarnanneet jo pitkään, että ulkomaalaisten edesottamuksia ei saisi yleistää, jonka vuoksi heidän tekemänsä rikokset ovat vain yksittäistapauksia. Jostain syystä tämä moraalisen sisällön saanut vaatimus ei pädekään silloin, kun kyse on yksittäisten ulkoeurooppalaisen positiivisista tarinoista. Ylessä nämä harvinaiset poikkeukset halutaan yleistää koskemaan jokaista Lähi-Idästä ja Afrikasta tullutta onnenonkijaa. Viimeisimmät esimerkit jo naurettavuuteen asti paisutelluista "menestystarinoista" Yle tarjoaa jutussaan Kaksi yksinäistä sielua vailla turvaa ja seitsemän (!) positiivista kohtaloa hehkuttavassa artikkelisarjassa Seitsemän pakolaisen tarinat: Kielitaitoa perunasäkeistä ja lukioon vaikka väkisin.

Kyllähän Yle osaa tehdä negatiivisiakin yleistyksiä, mutta silloin ne koskevat poikkeuksetta kansallismielisiä. Toinen Ylen vihaama ryhmä on valkoiset heteromiehet, joita kommunistiseksi mekkoeinariksi tunnustautuva teatteriohjaaja (niinpä niin) Juha Hurme lyö haastattelujutussa Juha Hurmeelta ei heru myötätuntoa miehille: "On vain myönteistä, että miesten vääristyneen suuri valta-asema horjuu" kuin vierasta sikaa. Koska Yle puolustaa omiaan, emme kuule koskaan kritiikkiä psykoosin vuoksi lataamossa pari vuotta kuluttaneesta Hurmeesta, mutta kansan syvissä rivissä hänen suomalaisvihamieliset jeremiaadiansa eivät ole unohtuneet. Punaporvari nukkukoon yönsä huonosti.



------------------------

Yle TV1 ja Teema ylistävät Afrikkaa. Ihmetyttää vain, että jos kerran Afrikka on niin valtavan ihana ja upea manner, niin miksi ihmeessä sitten kaikki kynnelle kykenevät haluavat sieltä pois tänne kylmään Pohjolaan "rasistien" kiusattavaksi....


Yle TV1, 24.1.2016 klo 21:05, Le Havre 

Marcel Marx, entinen kirjailija ja nykyinen kengänkiillottaja, elää tyytyväisenä elämäänsä, kunnes kohtalo yllättäen heittää hänen tielleen alaikäisen pakolaisen pimeimmästä Afrikasta. O: Aki Kaurismäki. (U) HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Vanha katkeroitunut punamädättäjä manaa Euroopan perikatoa itkuhumanistisessa syyllistämistarinassa.


Yle Teema, 24.1. klo 20:00, Made in Africa

(Afrika er det nye sort) Osa 1/6. Tanskalainen muotitoimittaja Chris Pedersen tapaa Ghanassa muotisuunnittelijoita, mediaväkeä ja trendsettereitä. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, 24.1. klo 20:30 Uusi Afrikka  

1/5. Ghanan pääkaupunki Accra nousee uuden afrikkalaisen kulttuurin ja taiteen keskukseksi. Sen takaavat muusikko Wiyaalan, Bikelordz-temppupyöräilijöiden ja performanssitaiteilija Serge Attukwein työt. HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, 24.1.2016 klo 21:00, Malin musiikki ei vaikene 

Polttavan ajankohtainen dokumenttielokuva Malista, jossa ääri-islamistit kielsivät kaiken musiikin kuoleman uhalla. Muusikot pakenivat mutta musiikki ei kuollut. O: Johanna Schwarz (They Will Have to Kill Us First, 2015). HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Yle Teema, Maanantai 25.1.2016 klo 00:15, Kun aids iski Kööpenhaminaan 

Kööpenhaminassa sijaitseva Madame Arthur on homojen suosima yökerho. Ainutlaatuista vapaamielisyyttä henkivän paikan tulevaisuus vaarantui, kun Tanskassa todettiin ensimmäiset hiv-tapaukset. (U) Äänitekstitys: suomi.

Keskiyön homomarttyyri-itkut.