PIENEN MEDIA-AMMATTILAISJOUKON AINOA TODELLINEN VIHOLLINEN ON HILJAISEN ENEMMISTÖN YMMÄRTÄMÄ ÄÄRIOIKEISTO

Yle TV 1, torstai 20.3.2025 klo 22.00: Ulkolinja: Äärioikeiston ytimessä 

Brittiläinen HOPE not hate -järjestön salaa kuvaama materiaali näyttää äärioikeiston toiminnan Britanniassa ja Euroopassa. Dokumentti paljastaa äärioikeiston toimintaa Britanniassa ja Euroopassa sekä heidän rasistiset näkemyksensä ja mediataktiikkansa. Se nostaa esiin äärioikeiston tarkoitushakuisen vihaa lietsovan toiminnan, joka yllyttää väkivaltaan, sekä paljastaa Piilaaksossa toimivan rahoittajan, joka tukee virheellistä/valheellista rotuoppia levittävää verkkoalustaa. (Undercover: Exposing the far right, Briannia, 2024) 1 h 39 min HD. Linkki ohjelmaan.

Veronmaksajien rahoittama Yle on budjettileikkausten vuoksi joutunut supistamaan toimintaansa, mutta toisin kuin Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat toivoneet, mediajätti ei ole luopunut punavihreiden suosimasta suomalaisvihamielisestä ohjelmasisällöstään. Pakolliset karsimiset on tehty lopettamalla paikallisradioiden lähetyksiä, mutta multikulti-aivopesua syöttävä nuorisokanava Yle X saa jatkaa yhä toimintaansa. Vastaavasti Yle TV:n demonisointi-ohjelmat valkoisten itsesäilytystä vastaan pyörivät edelleen ikään kuin budjettileikkauksia ei olisi olemassakaan. Tämän huomatakseen ei tarvitse kuin vilkaista parin viime päivän tv-tarjontaa.

Vaalien alla Yle toistaa aina samaa ennalta arvattavaa kaavaa: se tuuttaa kanavistaan tavallista enemmän ajanjaksoon 1933-45 sijoittuvia Historia-dokumentteja (mm. tuore Franco-"dokumentti") ja reportaaseja, joissa "paljastetaan" paranoidin nomenklatuuran kammoama mörkö eli "äärioikeisto". Tämän pakkomielteen vuoksi vaihtelua haluavan katsojan on turha etsiä kanavilta tutkivaa journalismia vaikkapa Antifan yhteyksistä valtavirtapoliitikkoihin, Bilderbergin kokouksen osallistujista tai WEF:n ja äärivasemmiston suljetuista kokouksista. Vaikka piilotettu nauhuri pyöriskin punavihreiden pedofiilien tapaamisissa, ne äänet ja kuvat eivät valtamedian portinvartiojoiden ansiosta pääsee koskaan suuren yleisön tietoisuuteen.

BBC:n moraalisesti manipuloiva tv-dokumentti "Äärioikeiston ytimessä" (Undercover - Exposing The Far Right, 2024) on vain viimeisin näyte loputtomassa propagandasarjassa, jossa kampanjoidaan valtamedian ainoaa todellista poliittista oppositiota vastaan. Samalla se on arkkityyppinen kuvaus vasemmiston projektiosta, jossa halutaan määrittää yksinoikeudella läntisten yhteiskuntien suunta äärioikeistolaisen olkiukon avulla. Valkoisten itsesäilytystä vihaava Hope not Hate ei ole itsemäärittelynsä mukaisesti ruohonjuuritasolla vaikuttava underdog-järjestö, vaan valtion suojeluksessa toimiva nyrkki brittiläisiä toisinajattelijoita vastaan. Äärivasemmistolaisten "kansalaisjärjestöjen" varainkeruuta seuranneille ei tule varmasti yllätyksenä, että järjestö on saanut taloudellista tukea mm. George Sorosin säätiöltä. 

Se joka pääsee ääneen voi määrittää totuuden. Tv-dokumentissa Hope not Hate saa yksipuolisen näkökulmansa ohjaamana hyökätä vapaasti etnis-ideologista vihollistaan vastaan, mutta järjestön oma tausta jää satunnaiselle katsojalle epäselväksi. Jos eläisimme tasapuolisen journalismin kulttuurissa, valtio-omisteisen BBC:n pitäisi ottaa äärioikeiston lisäksi luupin alle myös sitä tutkiva Hope not Hate. Jo pelkästään järjestön poliittisista kytköksistä ja tuoreista rahankeruu epäselvyyksistä saisi yhteiskunnallisesti merkittävän tv-dokumentin.

Äärioikeistoon soluttautuvien motiivit alkavat käydä pitkin dokumenttia ilmi, kun nämä "sydämelliset Hyvät ihmiset" paljastavat yksi kerrallaan olevansa joko juutalaisia, homoja tai rodullisten sekaparien jälkeläisiä jne. Vasemmisto-sherlockien henkilökohtainen kauna saa heidät mukaan peiteoperaatioon, jonka tarkoituksena on sabotoida maahanmuuttovastaista järjestäytymistä ja marginalisoida valkoinen kantaväestö poliittisesti ja kulttuurisesti. Vastustaessaan valkoista heteroväestöä he eivät tosiasiassa halua muuta kuin korvata sen itsensä kaltaisilla kummajaisilla. Tämä ei vaikuta kovin epäitsekkäältä ja humanistiselta. Rajatonta maahanmuuttoa edistävä uuskolonialistinen antirasismi tarkoittaakin heille viime kädessä rotukäsitteen kuin myös fyysisten rotuolemusten tuhoamista. Heille "pahat rasistit" ovat vain niitä Toisia, jotka haluavat "käsittämättömin perustein" suojella rotujen olemassaoloa ja ihmislajin biodiversiteettiä. Tosin Hope not Hopen jamesbondit hyväksyvät rasismin silloin kun geneettinen itsesuojelu koskee muita kuin valkoisia.

Vihamielisten vähemmistojen hallitsema BBC ei tekisi koskaan suurelle yleisölle salakuvattua dokumenttia, jossa paljastettaisiin brittiteinejä saalistavien pakistanilaisten mieskulttuuri, sionististen lobbyjen takahuonekeskustelut, Antifan väkivaltasuunnitelmat ja yhteiskunnan muiden koskemattomien taburyhmien puuhat. Media hyökkää halpamaisiin urkintakeinoihin sortuvan bulvaaninsa kautta vain ja ainoastaan niitä vastaan, jotka eivät hyväksy paskaliberaalien kiihdyttämää kulttuurista alasajoa. Siksi Yle ei ainoastaan hanki BBC:n vastuullisen tiedottamisen piiriin kuuluvia "dokumentteja", vaan tuottaa niitä myös itse, surkuhupaisana esimerkkinä hiljattain esitetty MOT:n kotimainen puskafarssi Äärioikeiston uusi sukupolvi. Koska mitään itsekritiikkiä ja suunnan muutosta ei ole näkyvissä, propagandasirkus loppunee vasta ylimääräiseen uutislähetykseen ja kansan spontaanisti aloittamaan lyhtypylväskarnevaaliin.

HAUTAAN SAATETUN MARTTI AHTISAAREN SUITSUTUS SUORAAN POHJOIS-KOREASTA

Lokakuun 16. päivänä pitkälliseen sairauteen menehtynyt presidentti Martti Ahtisaari haudattiin tänään perjantaina Helsingissä näyttävin menoin. Median yli kolmatta viikkoa jatkunut globalistin kritiikitön ylistys sai näin ennalta arvatun kliimaksinsa, joka käy ilmi Ylen uutisessa Martti Ahtisaari siunattiin haudan lepoon – näin koskettava hautajaispäivä eteni. Uutisraporttiin haastateltujen suomalaisten suitsutus Ahtisaaresta kertoo ikävällä tavalla siitä, kuinka pitkälle Tukholman syndrooma on levinnyt kansalaisten keskuuteen. Siksi oli hämmentävää huomata, että monien suomalaisten harras asenne Ahtisaaren hautajaisissa muistuttaa edesmenneen Pohjois-Korean johtajan Kim Il-sungin (1912-1994) palvontaa, vaikka kyseessä oli henkilö, joka suhtautui maamme suvereeniteettiin vähätellen.

Ahtisaari ei diplomaattiurallaan sen enempää kuin presidenttinään ollut koskaan kiinnostunut Suomen edusta, vaan hän oli aina aulis tekemään palveluksia ylikansallisille voimille. Hänen kiitosta kerjäävän koiran uskollisuutensa palkittiin jopa Nobelin rauhanpalkinnolla 2008. Ehkä juuri siksi toimittajat, valtavirtapoliitikot ja jopa "järjestelmän vastaiset" äärivasemmistolaiset ovat yhdessä kuorossa julistaneet, kuinka hieno oli mies, joka oli valmis myymään loputkin maamme itsenäisyyden rippeistä.

Omiin arkisiin murheisiinsa keskittyvä tavallinen tuulipukukansalainen on tietenkin taivaallisen tietämätön Ahtisaaren kieroiluista ja rikoksista, sillä hänellä ei yksinkertaisesti riitä kriittistä energiaa kaivaa totuutta esiin. Tähän rakoon iskee valtamedia ja varsinkin Yle, joka vyöryttää normikansalaisen silmille edesmenneestä presidentistä agendanarraation, joka ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua. Ylen ei tarvitse olla kuitenkaan huolissaan, sillä se tietää kansan suuren enemmistön luottavan edelleen valtamediaan – suuri yleisö ei nimittäin käsitä vieläkään ettemme elä enää 1980-luvun melko riippumattoman ja objektiivisen tiedonvälityksen aikaa. 

Kun Ylen uutisten hakukoneella etsii tietoa sanoilla Martti Ahtisaari uutisjuttuja, se löytää nelisenkymmentä uutista, jotka on kirjoitettu pelkästään presidentin kuoleman jälkeen. Koska yksinään niistä ei ole kriittinen, pitää tiedonjanoisen kansalaisen etsiä niitä muualta. Kattavin artikkeli Ahtisaaren rikoksista Suomen kansaa ja eurooppalaisia kohtaan löytyy kansalaisaktivistien sivulta Partisaani. Sen artikkeli Martti Ahtisaari – Sorosin suomalainen ase summaan yhteen herran suurimmat poliittiset kuprut. Niissä paljastuu, kuinka leppoisan julkisivun takana väijyi kyyninen ja laskelmoiva globalisti, jolla ei juuri ollut intressiä ajaa Suomen kansan asiaa. Yhteenvetona niistä voidaan mainita ainakin nämä:

- Ahtisaaren aloitteesta syntynyt "konfliktinratkaisujärjestö" Crisis Management Initiative (CMI) sai alkupääomansa globalistiselta keinottelijalta George Sorosilta, jotta järjestön "ratkaisumallit" voitaisiin perustaa soroslaisiin tavoitteisiin.

- Ahtisaari ja Soros olivat perustamassa European Council on Foreign Relations lobbausjärjestöä (ECFR). ECFR:n tavoite on kansallisvaltioiden vallan vähentäminen ja EU-liittovaltiokehityksen nopeuttaminen.

- Hän vaati Unkarin ja Puolan erottamista Euroopan Unionista, koska niiden hallitukset ovat tehneet liian kansallista politiikkaa.

- Ahtisaari oli keskeinen henkilö Suomen kestämättömän kehitysapupolitiikan luomisessa jo diplomaatti- ja rauhanneuvottelijakaudellaan. Ennen kaikkea kehitysapu on ollut yksi keino edistää valtioiden keskinäistä riippuvuutta globalistisessa kontekstissa. Todellisesta pyyteettömästä auttamisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan kehitysapu on globalistien asettama ongen koukku, jolla kehitysmaat on saatu pyydystettyä kansainvälisten pankkien velkaorjiksi.

- Väite Ahtisaaren suurista rauhantuojan kyvyistä on pelkkä myytti. Partisaanin mukaan "presidentin ”välittäjäntaidot” perustuivat lähes kokonaan Naton tulivoimaan ja raakaan ”voimapolitiikkaan, jossa ei ole sijaa ammattimaiselle välittäjätoiminnalle tai konfliktien ratkaisulle”.

- Ahtisaarta on kiitelty hänen ponnistuksistaan Nato-jäsenyyden puolesta, viimeisimpinä ylistäjänä Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. On kuitenkin aika erikoista, että Ahtisaarta pidetään rauhanlähettiläänä, vaikka hän tosiasiassa toimi ekspansiivisen sotilasliiton asiamiehenä. Valtamedian Venäjä-hysteriaa hyväksi käyttäen Ahtisaari ehti lobata Nato-jäsenyyttä pitkään. Hän oli kuitenkin presidentti Sauli Niinistöä rehellisempi sanoessaan ettei Nato-jäsenyydestä tule järjestää kansanäänestystä.

- Käyttäen uhkavaatimuksena Naton pommikampanjan jatkumista Jugoslaviassa, Ahtisaari sai (väliaikaisen) rauhan Kosovon kysymyksessä. Yhdysvaltain johtavien poliitikkojen Strobe Talbottin ja Madelaine Albrightin bulvaanin toiminut Ahtisaari pakotti Jugoslavin luopumaan Kosovosta, koska lännen tavoitteena oli jo 1993 hajoittaa Jugoslavia.

- Partisaani: "Ahtisaaren uhkavaatimuksen myötä Kosovoa alettiin väkisin irrottaa Serbiasta, ja YK perusti alueelle UNMIK-nimisen väliaikaisen siviilihallinnon. Käytännössä Kosovo ja alueen rikkaudet luovutettiin UCK:n korruptoituneiden sotaherrojen haltuun."

- Afrikan vuosinaan Ahtisaari tuki näyttävästi kommunistiterroristeja. Hänet muistetaan etenkin Namibian saavuttamasta itsenäisyydestä, jossa hän omistautui vuosiksi mustien kommunistien terroristijärjestö SWAPO:n asialle. Ryhmä kävi veristä rotusotaa Etelä-Afrikan valkoista hallitusta vastaan. Ahtisaari tutustui Neuvostoliiton tukemaan SWAPO-johtajaan Sam Nujomaan Helsingissä jo 1960-luvun lopulla.  Neuvostoliiton aseistaman Nujoman terroristiryhmä tappoi valkoisia armottomaan tahtiin, mikä teki jostain syystä syvän vaikutuksen Ahtisaareen.

                                                               *******************

Kaikkien kiusaksi vaivaannuttavan epähauska Nenäpäivä on täällä tänään. Se on groteski show, jossa manipuloidaan katsojia liittymään mukaan tunteiden vuoristorataan: ensin pää sekoitetaan syyllistävällä kehitysmaiden kärsimyspornolla, jonka jälkeen hypätään kepeän hulluttelevaan "huumoriin". Täytyy tosiaan hämmästellä, että mitä ihmettä tuottajat ovat ajatelleet rakentaessaan näin mielipuolista konseptia! 

Puisevan ohjelmamaratonin pääasiallisena tarkoituksena on kerätä vapaaehtoisvoimin rahaa Afrikkaan, jotta sen ylitsepursuava väestö voisi lisäroposten turvin lisääntyä entisestään. Yle Watch on kirjoittanut tästä hurskastelevasta tekopyhyyden näytelmästä monena vuonna täällä (2015), täällä (2016), täällä (2017), täällä (2019) ja täällä (2020). Vuonna (2021) YW kiteytti Nenäpäivän mielekkyyden näin:

Valtakunnallisen anekaupan todellisena tarkoituksena ei ole antaa merkittävää talousapua epäonnistuneiden ja korruptoituneiden valtioiden pohjattomaan kassaan, vaan ylläpitää ajatusta, jossa eurooppalaisilla on "moraalinen velvollisuus" tekohengittää loputonta ongelmavyyhtiä nimeltä Afrikka. Moraalisesta sentimentalismista ja indoktrinoidusta huonosta omatunnosta lypsetyt tulonsiirrot vain pahentavat Afrikan suuria ongelmia.   

Parasta Afrikalle olisi sen riippuvuutta lisäävään avunannon lopettaminen, sillä tunnetusti kannettu vesi ei kaivossa säily. Passivoivan vastaanottamisen sijaan mustien afrikkalaisten ainoa mahdollisuus päästä ulos ongelmistaan on ratkaista ne itse. Paljon puhuttu nälänhätäkin on pelkkä länsimainen konstruktio, sillä käytännössä nälkää on vain silloin kun on liikaa ihmisiä.   

Suomalaiselle paras tapa auttaa Afrikkaa ja maailman luontoa on sulkea televisio. Edut ovat moninaiset: säästyy sähköä,  katsoja välttyy vaivaannuttavalta "huumorilta" eikä rahaa tule tuhlattua Afrikan ongelmien pahentamiseen.

 

Yle TV 2, perjantai 10.11.2023 klo 13.28, Nenäpäivä tulee 

Lapset kehittyvissä maissa joutuvat selviytymään olosuhteissa, joihin me Suomalaiset voimme vaikuttaa. Paras tapa auttaa on antaa lahjoitus. ohjelmatekstitys (suomi) 1 min 

Yle TV 2, perjantai 10.11.2023 klo 19.00 Nenäpäiväshow 

Kaikkien aikojen tavattoman epätavallista Nenäpäivää viettämässä Anna Eriksson, Paleface, Mikael Gabriel, Mikko Alatalo, Ressu Redford, Laura Voutilainen, Suvi Karjula, Pete Parkkonen, Sara Siipola, Olli Halonen, Jonna Tervomaa, Samuli Edelmann ja Riku Niemi Orchestra. Sketseissä Suomen kärkinäyttelijät. Juontajina Piia Pasanen ja Gogi Mavromichalis. Suora lähetys. ohjelmatekstitys (suomi) 4 h 0 min    

Radio Yle  X,   perjantai 10.11.2023 klo 6.30, Naurumaraton - IsoNenä Valvoo 

klo 6.30 16 h 30 min.YleX:n juontajat ovat päätyneet kamppailemaan toisiaan vastaan elämästä, kuolemasta sekä siitä, kuka onnistuu keräämään isoimman potin maailman lasten avuksi. Julma IsoNenä laittaa parhaansa mukaan kapuloita kisailijoiden rattaisiin, eikä mikään tässä kilpailussa ole reilua. Joka päivä vähiten rahaa kerännyt joukkue putoaa pois kilpailusta, ja lopulta vain yksi voi voittaa!

On vaikea sanoa onko nuorison hip hop radiokanava Yle X:n Isonenä valvoo -kampajana tahatonta huumoria vaiko täky meitä poliittisia dissidenttejä kohtaan. Joka tapauksessa Yle Watchin virallinen Nenäpäivä-tunnus on jo vuosia ollut tämä:

Yle X:n tahattomasti rehellinen vastaus edelliseen on puolestaan tämä:

Lopuksi tähän kaikkeen sopiva kappalevalinta Day of The Sword: "Big Brother". 

JOULUN RIKOSKALENTERI DEMARITAUSTAISISTA KANSANVIHOLLISISTA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Joulun alla on ilmestynyt parikin joulukalenteria, joissa on kerrottu poliittisen ruohonjuuritason aktivistien nimiä, kuvia ja taustoja suurelle yleisölle. Ensimmäisenä lähti liikkeelle työtä vieroksuvan luokan "anti"-fasistinen Varisverkosto, joka on ottanut silmätikukseen perinteisen työväenluokan binääriset miehet ja naiset. Anonyymeinä pysyttelevät tekijät pitävät kalenteria suurenakin paljastuksena, mikä on kummallista, sillä jokainen "paljastettu" on toiminut liikkeessä koko ajan avoimesti omalla nimellään. 

Mitään ritarillista moisella muka-paljastuskalenterilla ei ole, vaikka Sosialistisen Epäoikeudenmukaisuuden Soturit uskottelevatkin sillä taistelevansa kansan syvien rivien puolesta "fasistilohikäärmettä" vastaan. Sitä paitsi kansan halveksuman loisivan luokan kalenteri on lähtökohtaisesti ristiriidassa vasemmistolaisen eetoksen kanssa, koska se hyökkää tavallisia työläisiä vastaan. Asiaa ei korjaa edes antikiliimaksiksi lässähtänyt viimeinen luukku, josta kurkistaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Mielikuvituksettomalla valinnallaan Varisverkosto yrittää guilt by association -metodilla liittää Halla-ahon "natseihin", vaikka hänellä ei kosher-konservatiivina ole mitään yhteyttä kalenterin henkilöihin ja heidän kannattamaansa politiikkaan. 

Perinteisesti vasemmisto on arvostellut valtaapitäviä, mutta tämäkin projekti paljastaa vain sen kenen joukoissa valtion elätit seisovat. He eivät ole muuta kuin globalistikapitalistisen ja valtiososialistien yhteisjärjestelmän vahtikoiria ja toisaalta taas valtavalhemedian silkkihansikkain silittämiä sylikoiria. Pään aukomisillaan he todistavat mitä karkeinta valhetta teeskentelemällä vallankumousta, vastarintaa ja vaihtoehtoa, vaikka todellisuudessa he ovat nykysysteemin huoria. Apurahakapinalliset eivät saa edes väkinäisellä ironiallaan pyyhittyä pois sitä totuutta, että he todella ovat George Sorosin asialla, joko suoraan tai epäsuorasti, se on tässä yhdentekevää.

Sen sijaan kansallisradikaalin Partisaani-uutissivuston joulukalenteri äärivasemmistolaisista nettiuhojajista on huomattavasti mielenkiintoisempaa seurattavaa, sillä monien paljastettujen nimet ja kuvat eivät ole aiemmin päässeet julkisuuteen. Toki kalanteri on sikäli arvelluttava, että suurin osa sen paljastamista nettivihaajista on arvosteluasteikon tuolla puolen olevia friikkejä kuten transsukupuolisia, väkivaltarikollisia, mielenterveyskuntoutujia ja prostituoituja. Toisaalta tämä on nykypäivän äärivasemmiston valtavirtaa, joten Partisaania on vaikea syyttää tarkoitushakuisuudesta.

Partisaanin joulukalenteriin on mahtunut sentään todellisiakin tuholaisia, jotka ovat voineet pitkään tehdä luihua myyräntyötään ilman kansallisten tarkkailijoiden desinfioivaa valokeilaa kuten lastensuojelussa toimiva Lauri Kouki ja yliopistossa hääräävä Ina Juva.  Ei mitenkään yllättävää, että salanimillään nämä molemmat punanilkit ovat lietsoneet mm. väkivaltaa poliittisia vihollisiaan vastaan, mutta omilla nimillään he ovat taas esittäytyneet humanistisina pasifisteina. 

Harmi vain että todelliset kovan tason punamädättäjät ovat tässä joulukalenterissa harvassa. Paljastetuista nimistä kenties tunnetuin on jatkuvien paino-ongelmiensa kanssa kamppaileva lähimarketti-gootti Maria Pettersson, joka on Journalistiliiton ammattilehden päätoimittaja ja entinen Helsingin Sanomien propagandisti.

Yle Watch ei halua omassa shokkikalenterissaan sotkeentua lillukanvarsiin, vaan lataa eetteriin kalenterin henkilöistä, joilla on todellista vaikutusvaltaa. 26 kuvan kalenteri jatkuu aina Tapaninpäivään asti ja se koostuu pelkästään viime vaalien SDP:n vaaliehdokkaista. Heistä huomattava osa on tunnettuja poliittikkoja ja osa taas kovista rikoksista kuten lapsiinsekaantumisesta tuomittuja ulkomaan apuja. 

On huomionarvoista, että pelkästään yhdestä suomalaisvihamielisestä puolueesta löytyy koko joukko kansanvihollisia, jotka rasittavat maatamme miljardeilla euroilla. Todellisten tuholaisten lista olisi vielä raflaavampi, jos joulukalenteri tehtäisiin kaikkien hallituspuolueiden ministereistä ja kulttuurivaikuttajista. Siinä missä "yhteiskuntakriittinen" Varisverkosto lataa verkkoon tavallisten duunarien kuvia, Yle Watch listaa 24 aitoa joulun pilaajaa:

Pekka Haavisto, Maria Ohisalo, Jyrki Katainen, Petteri Orpo, Sanna Marin, Tuula Haatainen, Ritva Viljanen, Karri "Paleface" Miettinen, Juha Hurme, Kaarina Hazard, Ruben Stiller, Tytti Tuppurainen, Anna-Maja Henriksson, Merja Ylä-Anttila, Matti Rönkä, Peter Vesterbacka, Henrik Dettmann, Petri Sarvamaa, Sixten Korkman, Li Andersson, Dan Koivulaakso, Eva Biaudet, Kirsi Pimiä, Kaius Niemi.

VALKO-VENÄJÄN VÄRIVALLANKUMOUS – KUN KAIKKI EI OLE AIVAN SITÄ MITÄ VALTAMEDIASSA KERROTAAN

Yle on kertonut innokkaasti Valko-Venäjällä käynnissä olevasta värivallankumouksesta, viimeksi tänään uutisessaan Yle Valko-Venäjällä: Mielenosoittajia on silmänkantamattomiin, tunnelma on rauhallinen, metroasemia on suljettu. Mikä sitten saa valkovenäläiset osallistumaan suurmielenosoituksiin pääkaupungissaan Minskissä? Siellähän on jo pitkään saanut Coca-Colaa.

Valkovenäläiset ovat lähes kahden sukupolven ajan eläneet markkinataloudessa ja länsimaisen viihdekulttuurin vaikutuksen alaisina, mutta tämä ei vielä tyydytä naiivien länsimielisten hinkua tehdä maastaan hiilipaperikopio Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Pelkän "mukavan elämän" tavoittelu ilman suuria ponnisteluja on syrjäyttänyt länsimaalaisten korkeat henkiset pyrinnöt ja tehnyt Euroopasta itsekkäiden itkupillien lastentarhan. Nyt osa valkovenäläisistä haluaa tätä länsimaista perikatoa Maailmanpankin velkarahalla kotimaahansa ikään kuin heiltä puuttuisi intresektionaalisen feminismin radikaalein versio ja värikäs katukuva, joka muistuttaa Malmöa ja Marseille'ta.

Läntiset valtamediat ovat kuvanneet valkovenäläisten mielenosoituksia spontaanina demokratia-liikkeenä, joka protestoi ilmeisen vilpillistä presidentinvaalin tulosta vastaan. Silti on todennäköistä, että ilman vaalivilppiäkin pitkäaikainen istuva presidentti Aleksjandr Lukašenka olisi voittanut vaalit. Jostain syystä hän halusi päästä vain "vakaan demokratian" sauliniinistömäisiin kannatuslukuihin. Tämä harkitsematon korskeus näyttää nyt uhkaavan hänen hallintoaan, eikä vahvoja liittolaisia löydy sen enempää idästä kuin lännestäkään. 

Venäjän sekaantumisesta Valko-Venäjän tapahtumiin on varoittanut ymmärrettävästi eniten länsimaiden poliitikot ja mediat. On totta, että Venäjällä on intressinä pitää Valko-Venäjä vakaana Natoon kuulumattomana valtiona, mutta naapurimaansa yhteiskunnallisen kuohunnan provosoinnissa tai sen estämisessä sillä ei näytä tällä hetkellä olevan suurtakaan roolia. 

Suurin uhka Valko-Venäjän vakaudelle on hallintovaihtoja "demokraattisiksi" masinoivien globalistien kuten George Sorosin ja oppositiojohtaja Svetlana Tihanovskajaa tukeva värivallankumousten veteraanijuutalainen Bernard-Henri Lévyn sotkeutuminen oppositioliikkeeseen. Ongelmana eivät ole niinkään tavalliset mielenosoittajat, jotka ovat kautta historian vaatineet vain lisää leipää ja sirkushuveja, vaan oppositioliikkeen johtajat, joilla on vahvat kytkökset globalistisiin hallinnonvaihtajiin. 

Positiivisen arvolatauksen länsimediassa saanut käsite värivallankumous on todellisuudessa koodisana soroslaisten globalistien ja post-trotskilaisten neokonservatiivien masinoimille kumouksille, joissa uhriksi joutuneesta maasta tehdään Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden "arvopohjaa" noudattava vasallivaltio. Valko-Venäjän kohdalla ensisijaisena tarkoituksena on yksityistää eli ryöstää valtion omistamat luonnonvarat ylikansallisille suuryhtiöille. Sekundäärinen, mutta pitkällä tähtäimellä tärkeämpi tavoite, on tehdä Valko-Venäjästä Globo-Homojen vapaa temmellyskenttä, jossa kaikki länsimaiset vitsaukset on erikseen lainsäädännöllä suojattu. Niin sanottujen ihmisoikeuksien nimissä tietenkin.

Mitä tulee demokratiaan ja laillisuusperiaatteeseen, niitä ei noudateta täysimääräisesti yhdessäkään maassa. Omasta hupaisasta pikkudemokratiastaan virallisen mallin koko maailmalle pakottaneilla länsimailla ei ole varaa arvostella muita hallintoja laittomuuksista ja manipulaatiosta, sillä näihin samoihin keinoihin länsimainen demokratuuri syyllistyy itse. 

Täällä demokratia on pelkkä fasadi manageroivalle hallintojärjestelmälle, jonka intressinä on ajaa omaa eikä kansan etua. Moralisointi presidentti Aleksjandr Lukašenkan "diktatuurista" onkin silkkaa hurskastelua niin kauan kuin yhdessäkään länsimaassa ei voida "ihmisoikeuksiin" vetoamalla järjestää kansanäänestystä rotumuukalaisten maahantulon lopettamisesta ja jo täällä olevien vieraiden karkottamisesta kotimaihinsa. 

Sanotaan mitä sanotaan, mutta länsimaissa vallitsee Valko-Venäjää pahempi diktatuuri, koska kansalaiset eivät voi poliittisesti vaikuttaa ei-kansalaisten maassaoloon ja maahantuloon. Klassisessa Kreikan demokratiassa tällaisen kohtalonkysymyksen kieltäminen olisi tarkoittanut vihamielisen hallinnon tyranniaa, ei demokratiaa. 

GLOBALISTISET SUURYRITYKSET PYRKIVÄT FACEBOOKIN AVULLA TUKKIMAAN VALKOISTEN SUUT

Markkinatalouden asemaa todistetusti tehokkaimpana talousjärjestelmänä kiistää tuskin kukaan normaalijärkinen. Kyse on vain siitä mikä arvo ja asema sille suodaan yhteiskunnassa. Yleisesti ajatellaan yksisilmäisesti ajetun markkinafundamentalismin olevan kapitalismia pahimmillaan. Ikävä kyllä tätäkin pahempi versio on olemassa. Siinä yritykset alkavat taloudellisella painostuksellaan tehdä politiikkaa taivuttaakseen kuluttajia tiettyyn ideologiseen muottiin. Juuri tätä totalitarismia olemme todistamassa aikana, jolloin massojen mielipiteenmuokkaajana toimiva valtamedia on asettunut rotuylpeän Black Lives Matter -liikkeen puolelle kaikkea valkoisuutta vastaan. Sen seurauksena suuryritykset ovat alkaneet edistää häpeilemättä uusmarxilaista identiteettipolitikkaa, jossa kaiken mittana on muiden kuin valkoisten kokemukset ja tunteet.

Vielä joitain sukupolvia sitten länsimaita johtivat miehet, jotka olivat valmiita uhraamaan vaikka oman henkensä yhteisönsä puolesta. Kauppiasluokan esiinmarssin myötä lyhytnäköinen itsekkyys on lisääntynyt ja nykyään meitä määräävätkin mitättömät markkinamaakarit, kamasaksakauppiaat ja pörssien puliveivaajat. Heidän esimerkkiään noudattamalla länsimaailman vallitsevaksi ihmistyypiksi on tullut laskelmoiva pikkusieluinen nilkki, joka on täysin vastustuskyvytön aikamme tuhoisten muotiaatteiden edessä. Yhtyessään laumaan näillä pelkureilla on kuitenkin rohkeutta vainota niitä, jotka kulkevat globalistien määräämää arvoliberaalia maailmanjärjestystä vastaan.

Ennen valkoisten keksijöiden perustamat yritykset tukivat paikallisia yhteisöjä ja viime kädessä koko kansakuntaa. Nykyään valkoiset asiakkaat tukevat edelleen ostoksillaan valkoisten perustamia yrityksiä kuten Microsoft, joka puolestaan lahjoittaa miljardinsa hyväntekeväisyyteen afrikkalaisille. Oma lukunsa ovat yritykset, joiden tulovirta tulee pääasiassa valkoisilta, mutta kiitokseksi tästä ne irvailevat asiakaskunnalleen heidän juuristaan. Lentoyhtiö SAS meni tämän vuoden helmikuussa jopa niin pitkälle, että mitätöi mainoksessaan koko ruotsalaisuuden. 

On vaikea päättää kumpi on halpamaisuudessaan vastenmielisempi olio, valtion suojatyöpaikassaan kansallista tuhotyötä tekevä sosialisti vai yritysmaailman edustaja, joka on yhtiönsä arvopoliittisen imagon vuoksi valmis pyllistämään suurelle osalle maksavista asiakkaistaan. Yleensä kansallismieliset ovat analysoineet suurennuslasin tarkkuudella valtionhallinnon kansanvihollisia, jolloin yksityisen sektorin termiitit ovat saaneet mellastaa rauhassa. Tämä on kuitenkin kohtalokas virhe, sillä yritysmaailmassa on viime vuosina omaksuttu kiihtyvään tahtiin soroslaisten "kansalaisjärjestöjen" tehokkaan lobbauksen ansiosta vasemmistolainen identiteettipolitiikka. Viimeistään nyt pitäisi tiedostaa, että vasemmistolaisten epäarvojen aisankannattajuus ei rajoitu vain puoluepolitiikkaan kuten maamme tuhoisimpaan cuckservatiivipuolue Kokoomukseen, vaan punasyöpä on jo edennyt syvälle kansainvälisiin suuryrityksiin.

Suuryrityksissä identiteettipolitiikka ei ole jäänyt vain valkoisen historian anteeksipyytelyksi, vaan eräissä firmoissa on ryhdytty aktiiviisiin painostustoimiin, jotta valkoisten intressin puolustaminen voitaisiin estää Internetin suurilla alustoilla. Yle verkkosivuilla viime viikolla ilmestyneessä uutisessa Yritykset vetävät Yhdysvalloissa mainoksia Facebookista – vaativat somejättiä suitsimaan rasistisia ja väkivaltaisia sisältöjä puolustellaan jälleen kerran poliittista sensuuria tahallisen epämääräisellä vihapuhe-verukkeen avulla. 

Somejätti Facebookiin kohdistuva mainosboikotti kasvaa Yhdysvalloissa. Useat yritykset ovat ilmoittaneet, että ne eivät mainosta Facebookissa, ellei yhtiö ryhdy torjumaan tehokkaammin vihamielisten sisältöjen levittämistä.

Vaikka hyvesignalointi kuuluu jo monien yritysten imagonrakennukseen, saattaa mainosboikottien taustalla olla heikko taloudellinen tilanne, sen verran rankasti koronavirus on vaikuttanut kaikkeen liiketoimintaan. Luultavasti osa suuryrityksistä olisi joutunut heikon likviditeetin vuoksi joka tapauksessa supistamaan kovalla kädellä mainostustaan, mutta sopivan boikotin avulla ne voivatkin selittää vetäytymisensä "eettisillä syillä". Tietysti osa boikottiin osallistuneiden yritysten julkisuuskuvasta päättävistä henkilöistä on aitoja punaliberaaleja tosiuskovia, jotka ovat ostaneet lässyliberaalin ajatuksen "vastuullisuudesta":

Kyse on useiden kansalaisjärjestöjen kampanjasta, joka sai kipinän George Floydin surmasta ja sitä seuranneista laajoista rasisminvastaisista protesteista. Viimeisimpänä Stop Hate for Profit- eli suomeksi Seis vihavoitoille -kampanjaan on lähtenyt Yhdysvaltain toiseksi suurin matkapuhelinoperaattori Verizon.  

Kampanjan taustavoimiin kuuluva kansalaisjärjestö ADL (Anti-Defamation League) on pyytänyt yrityksiä lopettamaan mainostamisen Facebookissa heinäkuun ajaksi.   

–Keskeytämme mainonnan, kunnes Facebook saa aikaan hyväksyttävän ratkaisun, joka sopii meille, perustelee Verizonin viestintäjohtaja John Nitti.

Viestintäjohtaja John Nittin puheet ovat tietenkin silkkaa poliittista kiristystä, jolla hän haluaa perustuslaillisesta sananvapaudesta piittaamatta suitsia poliittisten vastustajiensa suut. Nittin kohdalla voidaan kysyä retorisesti kuin pilapiirtäjä Kari Suomalainen aikoinaan: "Pitäisikö ko. henkilön esinahka tarkistaa?" Syytä kenties olisi, sillä hän on riemurinnoin ryhtynyt juutalaisten etujärjestö ADL:n sensuuripolitiikan toimeenpanijaksi.

Siinä ei ole sinänsä mitään uutta, että sionistinen klikki on ajamassa sensuuria internettiin ja sosiaaliseen mediaan. ADL sai jo pari vuotta sitten omat moderaattorinsa Facebookin, jossa he systemaattisesti vaientavat poliittiset vastustajansa orwellilaisesti vihapuheeseen vetoamalla. Sionistijärjestö on vaikuttanut myös toiseen suureen juutalaisen omistamaan internet-palvelimeen, YouTubeen, jossa se on päävastuussa viime vuosien suurista sisällön puhdistuksista.

Mark Zuckerbergin hallitsema somemonopoli tunnetaan jo nyt pahamaineisesta sensuuristaan, jossa tukahduttamisen syyksi riittää jo pelkkä konservatismi ja perhearvot. Sen sallima sananvapaus on kaventunut jatkuvasti ja yhtiö tekee säännöllisesti sisältöpuhdistuksia vihapuheen kaltaisiin tekosyihin vetoamalla. Silti tämäkään ei riitä tietyille paavillisille yrityksille, vaan ne vaativat Facebookilta vielä kovempaa poliittista sensuuria. Ylen uutisen perusteella yhtiöllä ei ole tätä mitään vastaan:

Facebookin edustajan mukaan yhtiö kunnioittaa yritysten päätöksiä ja pyrkii edelleen siivoamaan vihamielisiä sisältöjä palveluistaan.

Niin sanottujen vihapuheiden ja viharyhmien siivouksessa Facebook näyttää olevan kovin valikoiva, josta kertoo Ylen uutinen   Instagramista ja Facebookista poistettiin satoja tilejä – rasistisiin viharyhmiin linkittyvillä tileillä pohdittu menoa aseistautuneina BLM-protesteihin. Facebookin puhdistukset eivät nimittäin koske lainkaan väkivaltaan syyllistyneeseen BLM-liikkeeseen ja muihin mustien rasistien väkivaltakerhoihin. Puhumattakaan avoimen väkivaltaisesta Antifasta, joka aiotaan luokitella Yhdysvalloissa terrorijärjestöksi. Tekopyhyyden huippuna voidaan pitää Facebookin kieltämää Donald Trumpin vaalimainosta, jossa tuomitaan Antifan väkivalta. Suomessa somejätin kaksinaismoralistisesta sensoripolitiikasta on kirjoittanut ainoastaan Nykysuomi uutisjutussaan Facebook bannaa ”väkivaltaisia ryhmiä” – mutta ei Antifan väkivaltaisia ryhmiä.

Yritysmaailman nuoleskelu väkivaltaisen BLM-liikkeen edessä on levinnyt myös tänne. Suomessa toimivissa yrityksissä työskentelevät punatrendien metsästäjät kuvittelevat "universaalin" amerikkalaisuuden apinoinnillaan olevansa ajan hermolla. Nämä yritysten imagovastaavat uskovat Amerikan etnisen tilkkutäkkivaltion olevan tehdasasetus kaikille kansakunnille, jonka vuoksi he katsovat olevansa itseoikeutettuja atlanttisen kulttuuri-imperalismian sanansaattajia maassamme. Heidän hävyttömän opportunistista ajatuksenjuoksuaan voi seurata Ylen agendauutisessa Myös suomalaiset mainostajat alkaneet boikotoida Facebookia – Etujärjestön johtaja: "On sallittu rasistiset keskustelut. Heidän on pakko muuttaa tätä".

– Yritykset eivät ole halunneet tehdä siitä numeroa, koska tosi moni pelkää "viherpesuleimaa", joka siitä voi seurata. Eli että ihmiset ajattelevat yrityksen vain haluavan näyttää, kuinka hyveellisiä me olemmekaan, Riikka-Maria Lemminki [mainostajien etujärjestön Marketing Finlandin toimitusjohtaja] kertoo.

Länsimaiden sairaudentilasta kertoo jo se, että läpikorruptoinut "eliiti" on voinut määritellä hyveelliseksi sen, mikä sotii tavallisten valkoisten intressiä ja tuhatvuotista eurooppalaista kulttuuria vastaan. Ei, oman kulttuurin ja sen luoneiden ihmisten ylimielinen tuomitseminen ei ole hyveellisyyttä, vaan narsistista omahyväisyyttä, joka voi saada yleistä kiitosta vain yleisen rappion aikakaudella.

Kodinkoneketju Gigantin markkinointijohtaja Sami Särkelä sanoo, että Facebook on merkittävä markkinointi- ja asiakaspalvelukanava Gigantille. Seuraajia on noin 400 000.   

Yhtiössä on tarkkaan seurattu Facebookin ilmoitusboikotin etenemistä, koska yhtiö ei Särkelän mukaan hyväksy minkäänlaista vihapuhetta tai rasismia. Muutoksia omaan toimintaan ei olla kuitenkaan vielä tekemässä.

Näille jeesusteleville romukauppiaille ei tule antaa latiakaan ennen kuin he alkavat keskittyjä  päätehtäväänsä eli voittoa maksimoivien turhakkeiden myyntiin. Ammattimaisen hyvesignaloinnin he voivat jättää siitä leipänsä saaville sateenkaaripapeille ja vihreiden kansanedustajille.

Särkelän mukaan he odottavat ensin kuinka Facebookin lupaamat muutokset suhtautumisessa vihapuheeseeen ja rasismiin käytännössä toteutuvat. 

– Sen jälkeen päätämme teemmekö muutoksia. Teemme tästä päätöksiä lähiviikkojen aikana. Facebookilla on isona mediana todennäköisesti parannettavaa esimerkiksi moderoinnissa. Särkelä sanoo.

Särkelä itte ei uskalla sanoa kannattavansa sensuuria, vaan puhuu kiertoilmauksin moderoinnista. Se ei ole kuulkaa lainkaan näiden särkelöiden tehtävä sanoa mitä Facebookissa voi omalla seinällään kirjoittaa ja mitä ei. Edelleen: Särkelän homma ei ole olla  moraalipoliisi, vaan hänen pitäisi keskittyä puljussaan kamasaksan myyntiin.

Jutun lopussa annetaan vielä puheevuoro Facebookin naisjohtaja Carolyn Eversonille, joka on valmis suosimaan samettista totalitarismia ja anarkotyranniaa taistelussa valkoisten sananvapautta vastaan:

Facebookin johtaja Carolyn Everson kommentoi boikottikohua Ylelle painottamalla, että he kunnioittavat brändien päätöksiä ja jatkavat työtä vihapuheen kitkemiseksi. Myös keskusteluja yritysten ja kansalaisoikeusjärjestöjen kanssa käydään.

Jos oman identieetin puolustaminen on "vihapuhetta", niin silloin sellaisen puheen kitkeminen tarkoittaa viime kädessä ko. subjektin "kitkemistä" so. tuhoamista. Sikäli tässä ollaan tuhoamisen jäljillä, että identiteetin kuollettamisen jälkeen fyysinen tuhoaminen on enää pelkkä muodollisuus.

Luulevatko Facebook ja Yle tosissaan, ettei heidän likaisen pelinsä läpi nähtäisi? lmeisesti tai sitten he ovat kertakaikkisen röyhkeitä määritellessään uudelleen demokratiaan kuuluvan sananvapauden. Lupaus jatkaa työtä "vihapuheen" (lue: totuuspuhe, jota "eliitti" vihaa) kitkemiseksi tarkoittaa vain entistä enemmän sensuuria kaikille muille paitsi vasemmistoliberaaleille ja vallanhimoisille marginaalifriikeille. 

Punaliberaalin identiteettipolitiikan omaksuneiden yritysten ja Facebookin välinen kissanhännän veto on lopulta pelkkää teatteria, sillä molempien intressinä on tukkia arvokoservatiivien ja valkoisten toisinajattelijoiden suut. Pystyyn kuolleita kulttuurimarxilaisia aatteita orjallisesti seuraavat yritykset ja suurkapitalistien tukemat marxilaisglobalistiset "kansalaisjärjestöt" saavat jatkossakin määritellä mikä on heille edullista sallittua poliittista puhetta ja mikä taas ei.

Facebookin mukaan yhtiö on kieltänyt 250 valkoisen ylivaltaa korostavan järjestön toiminnan Facebookissa ja Instagramissa. Yhtiön mukaan se löytää lähes 90 prosenttia vihapuheesta, ennen kuin käyttäjät ilmoittavat siitä Facebookille.

Yle-uutisen viimeinen kappale paljastaa, että Facebookin sensuuri on jo nyt massiivista, mutta eräät yhtiöt haluavat totalitarismina ehdottoman ilmatiivinä. Valkoisille ei pidä suoda mitään etnis-kulttuurisen itsepuolustuksen mahdollisuutta, sillä sekin olisi "valkoisen ylivallan" suosimista. Sen sijaan mustat, juutalaiset, meksikolaiset ja aasialaiset ym. ym. saavat Facebookissa vapaasti julistaa rotuylpeyttään ja rajatonta kaunavihaansa valkoisia vastaan.

Juutalaisten omistamassa Facebookissa valkoiseksi ylivallaksi katsotaan jo se, että puolustaa laillisia rajoja omissa kotimaissaan. Sitä paitsi suurin osa eurooppalaisten hyvinvointia puolustavista järjestöistä ja puolueista ei kannata valkoista ylivaltaa, vaan ainoastaan oikeutta hallita omia historiallisia kotimaitaan. Puhe valkoisesta ylivallasta onkin vihamielisen globalistieliitin masinoima olkiukko-termi, joka haluataan liittää kaikkeen, jossa valkoiset eivät ole halukkaita luovuttamaan omian oikeuksiaan ja resurssejaan. Kyllä maailmasta löytyy myös todellisia ylivaltapyrkimyksiä kuten juutalaista ylivaltaa, mustaa ylivaltaa ja kiinalaista maailmanvaltaa, mutta sattuneesta syystä niitä ei nosteta Facebookin vihapuhe-keskusteluissa esille.

Suuryritysten ja Facebookin harjoittama keskinäinen suhmurointi osoittaa omalta osaltaan nykykapitalismin olevan rikki. Ihmekös tuo, että vasemmisto on siitä niin innoissaan. Radikaalit äärivasemmistolaiset julistavat sentään vielä vastustavansa kapitalististista markkinataloutta, vaikka se sotiikin heidän arkieläämänsä vastaan. Nykyjärjestelmä kun on mahdollistanut näiden vapaamatkustajien mukavan elämän ja ajoittaisen vallankumouslarppauksen. Heille "kapitalismin nyrkkinä toimiva valtiovalta" on lopulta ruokkija ja suojelija. Ja jos valtion tuki ei riitä, aina löytyy globalistisia suurkapitalisteja kuten George Soros, joka on aina valmis auttamaan uuden Antifa-internationaalin pikku vallankumouksellisia. 

Toisin on kansallismielisten laita. Heille vasemmiston arvot omaksunut yritysmaailma on julistanut sodan, johon ei vielä olla ymmärretty vastata. Syytä olisi ja pian.

SALALIITTOTEORIAT JA UUSNATSIT UHKAAVAT, JOTEN PAREMPI LUOTTAA VAIN VALTAMEDIAAN

Valtamedian julkaisemat perinpohjaisilta näyttävät jutut salaliittoteorioista ovat useimmiten osoitus epäilystä oman propagandan voimaan. Median vaikuttavuutta seurataan tarkkaan ja jos näyttää siltä, että joihinkin uutisiin suhtaudutaan perustellulla epäilyllä, yritetään tätä kritiikkiä mustamaalalta. Kyse on "edistyksellisten voimien" tavaramerkiksi tulleesta valheen projektiosta, joka tunnettiin hyvin jo Neuvostoliiton alkuvuosilta. Näiden valheiden koodisanoja ovat nykyään "valeuutiset", "infromaatiovaikuttaminen" ja "salaliittoteoria", joista viimeksi mainittu on järein keino kompromettoida vasta-argumentit. 

Virallisen selityksen mukaan  salaliittoteorioista ovat vastuussa lähes poikkeuksetta pahantahtoiset hämärätahot, äärioikeisto ja muut "demokratian vastaiset" veneen keikuttajat. Vastaavasti valtamedialla on vastaansanomattomasti aina puhtaat jauhot pussissa, sillä eihän sillä ole mitään intressiä vehkeillä tavallisia kansalaisia vastaan. Tässä hermeettisesti suljetussa tulkintamallissa todisteet valtamedian epärehellisyydestä on looginen mahdottomuus, joten syytösten esittäjän täytyy olla valeuutisten ja salaliittoteorioiden levittäjä.

On päivän selvää, että valtamedia jättää suurille massoille kertomatta osan maailman asioista. Tässä ei ole mitään ihmeteltävää saatika salaliittomaista, koska aika ja mediatila ei yksinkertaisesti riitä kaikkien seikkojen ja tulkintojen esille tuomiseen. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että hallitsevat läntiset "liberaalit" tiedotusvälineet jättävät systemaattisesti kertomatta tiettyjä asioita ja tulkitsevat eräitä ilmiöitä määrätyn agendan mukaisesti. 

Oma lukunsa on piilosensuuri, jota harjoittavat johtavat sosiaaliset mediat. Esimerkiksi Facebook harjoittaa systemaattisesti varjobannausta niitä sivustoja kohtaan, jotka kritsioivat globalismia. Myös Yle Watch on tällaisen kieron näkyvyyden eston kohteena.

Lähes koko maailmaa koskettanut koronvirusepidemia on jättänyt paljon avoimia kysymyksiä, joihin valtamedia ei ole syystä tai toisesta halunnut antaa kunnollisia vastauksia. Johtavat tiedotusvälineet  ovat kavahtaneet tätä tervettä epäilyä ja tiedonjanoa, jonka vuoksi ne ovat ryhtyneet vastahyökkäykseen raivatakseen massojen mielistä tilaa "viralliselle totuudelle" (Pravda). Suomessa tätä häikäilemättömän yksisuuntaista informaatisotaa käy Yle pitkässä agendauutisessaan Kaiken takana ovat taas liskoihmiset – Miksi korona kiehtoo salaliittoteoreetikoita ja miksi villeimpiinkin salaliittoihin uskotaan? 

Jutun retorinen arsenaali nojaa pitälti salaliitoista tehtyihin argumentatiivisiin olkiukkoihin, jotka on helppo kumota. Näiden marginaalisten hörhöteorioiden esiin tuomisen tarkoitus on tietenkin langettaa varjo myös niille empiirisiin todisteisiin perustuville kysymyksille, joista media ei halua keskustella:

Paljon vaikeampi on sanoa, mistä ja miten liikkeelle lähtivät ensimmäiset koronavirusta koskevat salaliittoteoriat. 

Niitä on viime kuukausien aikana riittänyt: Korona luotiin laboratoriossa. Korona saapui maahan meteoriitin mukana. Korona on Kiinan tai Yhdysvaltain viranomaisten tai armeijan luoma biologinen ase. Kaiken takana on suursijoittaja George Soros, liskot ja maailmanlaajuinen juutalaisten salaliitto. Simpsonit ennustivat koronan.

Median varpaille astumisesta kertoo myös ärtymys pörssispekulantti George Sorosin arvostelusta. Globalististen päämääriensä ansiosta valtamedia on aina puolustanut raivoisasti vasemmiston lemmikkinä tunnettua suursijoittaja Sorosia, eikä jutun kirjoittaja Teija Siltamäki tee tässä ammattikuntansa puolesta poikkeusta. Juutalaistaustaisen Sorosin rinnastaminen liskoihmisiin on tietenkin yritys tehdä naurunalaiseksi häntä vastaan esitetty kritiikki. Kieltämättä nokkela strategia, mutta sillä ei tehdä tyhjiksi jopa suuren yleisön tuntemia Sorosin projekteja, joissa on edistetty mm. laitonta maahanmuuttoa, kansanäänestysten kumoamista ja ihmisoikeustuomareiden puolueellisuutta.

Vakuuttavuuttaan lisätäkseen juttua varten on haastateltu salaliittoihin perehtynyttä Helsingin yliopiston tutkijatohtori Niko Pyrhöstä, joka mm. kommentoi kolmea koronvirukseen liittyvää salaliittoteoriaa. Niiden kumoamiseksi ei olisi tarvittu tutkijatohtoria, sillä normaalijärkiselle lukijalle ne näyttävät jo päältä päin katsoen hullunkuriselta ja epäloogiselta aprikoinnilta. Hörhöteorioiden esittelemisen motiivina näyttää olevan halu saada ne yhdistettyä todellisiin kehityssuuntiin, joidenka ilmenemisen valtaapitävät haluavat kieltää olevan olemassa:

Niinpä maahanmuuton vastustajat ovat Suomessakin spekuloineet, onko korona levinnyt Suomeen pakolaisten mukana, vai käytetäänkö koronaa "väestönvaihdon" kätkemiseen. (Väestönvaihto on salaliittoteoria, jonka mukaan maan alkuperäinen väestö pyritään syystä tai toisesta korvaamaan maahanmuuttajilla.)

Toisin kuin tuossa väitetään väestönvaihto ei ole salaliittoteoria, vaan tilastollisesti todistettu tosiasia: alkuperäisten eurooppalaisten määrä vähenee ja maahan päästettyen rotumuukalaisten määrä lisääntyy. Koska muutos ei tapahdu silmänräpäyksessä vaan vuosien kuluessa, hallitseva luokka pitää puhetta väestönvaihdosta "salaliittoteoriana". Siitäkin huolimatta, että muutos on kiistattomasti kiihtyvä ja saatu aikaan tietoisilla poliittisilla päätöksillä kirkkaassa päivänvalossa. Väestönvaihdosta kirjoittaessaan toimittaja lyö lisää löylyä pitämällä sisäministeri Maria Ohisalon maahantulokieltoon liittyvien erivapauksien kriitiikkiä "salaliittona":

Nyt leviävä teoria perustuu siihen, että vaikka Suomi sulki rajansa 19. maaliskuuta, turvapaikanhakijoilla on edelleen oikeus hakea turvapaikkaa. Se pohjautuu kansainvälisiin sopimuksiin. Rajavartiolain mukaan rajanylityspaikan väliaikainen sulkeminen ei saa estää oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen.

Rajojen sulkeminen tavallisilta EU-kansaisilta toisin kuin Euroopan ulkopuolelta tulevilta laittomilta turvapaikan hakijoilta ei ole salaliittoteoria vaan tosiasia. Rajavartiolaitos saa tarkemmat ohjeistuksensa sisäministeriöltä, joka taas rikkoo tietoisesti Schengen-sopimusta kuten se teki vuonna 2015. Sopimuksen mukaan "kansainvälisen suojelun" tarpeessa olevan pitää hakea turvapaikkaa siitä EU-maasta, johon on ensimmäisenä saapunut. Täältä turvapaikkaa hakevat ovat tulleet jo kymmenen turvallisen EU-maan kautta, joten Suomen velvollisuutena pitäisi olla turvapaikanhakijan palauttaminen Ruotsiin. Sitä paitsi toimittajien ja sisäministerin kailottamat "kansainväliset sopimukset" ovat juridisesti vain sopimuksia, eikä niillä ole siksi suveneerien valtioiden määräämien lakien voimaa. 

Artikkeli lienee suunnattu keskivertolukijalle, joka ei välttämättä osaa erottaa perusteltua yhteiskuntakritiikkiä salaliittoteoriasta. Esimerkiksi juttuun on ympätty mukaan pieni tietopaketti käsitteestä Deep State (Syvä valtio), joka esitetään pelkästään salaliittomaisessa valossa:

Suosituimpia salaliittoja: Deepstate eli niin sanottu syvävaltio on etenkin Yhdysvalloissa suosittu teoria, jonka mukaan todellista valtaa yhteiskunnissa eivät käytä niiden viralliset johtajat, vaan hallinnon sisällä olevat salaiset toimijat.

Syvän valtion olkiukkoversiossa se näyttää harhaiselta salaliittoteorialta, varsinkin jos siinä puhutaan "salaisista toimijoista". Tosiasiassa se on esimerkiksi Yhdysvalloissa osa valtavirran puheenpartta, jossa sillä ei suinkaan viitata "salaisiin toimijoihin", vaan vallankäyttäjiin, jolla ei ole äänestäjien antamaa valtakirjaa. Puhe Syvästä valtiosta ei merkitsekään salaliittoteoriaa, vaan "edistyksellisten" varjeleman tabun paljastamista. Konservatiivinen Conservapedia, vastavoimana Wikipedian vallanneille päivystäville vasemmistoaktivisteille, täsmentää mikä on Deep State:

Syvä valtio (jota kutsutaan joskus "pysyväksi valtioksi" tai varjohallitukseksi) on termi, jota käytetään kuvaamaan byrokraatteja ja muita vaikuttaja, joita ei ole valittu vaaleilla, mutta jotka tosiasiassa kontrolloivat hallitusta ja sen politiikkaa. Tässä varjohallituksessa julkishallinnon virastojen ja asevoimien byrokraatit sekä tietyt liittolaiset varsinaisten virastojen ulkopuolelta (kuten valtamedia, poliittiset puolueet, lobbaajat, konsulttiyhtiöt ja suuryritykset) ovat mukana määrittelemässä, hallitsemassa ja manipuloimassa hallituksen politiikkaa. Nämä henkilöt kannattavat yleensä liberaalia ja globalistista maailmankuvaa. Syvä valtio on yhtä kuin hallinnollinen valta.

Kokonaisuudessaan Ylen kirjoitus noudattaa monessa suhteessa vanhaa valtamedian työstämää kaavaa salaliittoteorioiden luonteesta ja kannattajista. Esimerkiksi haastateltu asiantuntija samaistaa epäsuorasti tietämättömyyden ja poliittisen konservatismin, mutta ei hiisku sanallakaan hallusinaatiovasemmiston salaliittoteorioista. Ehkä siksi, että kulttuurin ja median saralla hegemoniseen asemaan marssineiden jälkimarxilaisten teoriat ovat valtavalla mediarummutuksella saaneet totuuden aseman kuten feministien alkuunpanema salaliittoteoria "hallitsevasta patriarkaatista".

                                                        ****************************

Salaliittoihin liittyy myös Ylen viime viikolla julkaistu 7-päivää tasoinen "katso myös kuvat" -kauhistelujuttu Uusnatsit innostuivat pandemiasta – "Tämä voi olla juuri sitä, mitä olemme toivoneet". Sepustuksen tarkoitus on tietenkin pelotella turvakypärästään kiinni pitäviä normikansalaisia, tuulipukukansaa, demarileläkeläisiä ja vasemmistohumanisteja, jotta nämä tarrautuisivat entistä päättäväisemmin Isosisko-valtion helmoihin. 

Juttua lukiessa tulee ensimmäisenä mieleen, että miksi ihmeessä lukijan pitäisi tietää mitä juuri uusnatsit pohtivat ja toivovat koronaviruksesta. Miksei samanlaista katsausta tehdä vaikka lestadiolaisista, transhumanisteista tai äärivasemmistolaisista? Kai heilläkin on toiveita siitä, miten tunnoton virus voisi ajaa heistä riippumatta heidän asiaansa.

Asia on yksinkertainen: uusnatsit ovat sopiva mörkö ja tekosyy nykyjärjestelmälle olla tekemättä kriittistä arviota itsestään – Ylen juttu on siis Hilter-kortin päivitys tämän päivän "mitä jos" -versioksi. 

Asiantuntijaksi juttuun oli valittu äärioikeistoa päivystävä dosentti Tommi Kotonen. Jyväskylän yliopiston äärioikeistotutkija yltyy varsinaiseksi hyönteistieteilijäksi vyöryttämälle lukijan silmille juutalaisten painostusjärjestö ADL:n listaamia piskuisia natsikerhoja, joilla itsellään ei ole mitään poliittista merkitystä. Huvittavana yksityiskohtana on Kotosen jo aiemmin havaittu pakkomielle amerikkalaiseen Atomwaffen-ryhmään, joka on koostunut enimmäkseen toisiaan surmanneista teineistä. Poliittisessa pelissä tällaisilla porukoilla on toki funktionsa yleisenä sylkykuppina varsinkin valtamedian kriisiajan massapropagandassa:

Yksi merkittävimmistä ryhmistä on Yhdysvalloissa perustettu Atomwaffen Division (suom. Atomisodan divisioona), joka on sittemmin levinnyt moneen Euroopan maahan. Sen innoittamana on syntynyt muita ryhmiä, joilla on samankaltaisia mahtipontisia nimiä, kuten Sonnenkrieg Division ja Feuerkrieg Division. (Aurinkosodan ja Tulisodan divisioona).

Jutun kirjoittaneen toimittaja Yrjö Kokkosen ja tutkija Tommi Kotosen kannalta erityisen noloa on se, että Viron sisäisen turvallisuuden viranomainen KAPO kertoo Feuerkrieg Divisionin takana olevan ainoastaan 13-vuotias somessa vaikuttava koulupoika. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt (valkoisia) äärioikeistojärjestöjä omavaltaisesti valvovaa juutalaisten etujärjestö Anti-Defamation Leagueta (ADL) pitämästä nörttipojan Feurkrieg Divisionia ertyisen vaarallisena valkoista "ylivaltaa" ajavana "järjestönä".

ADL:n ja Ylen vaaralliseksi listaama Feuerkrieg
Division koostuu vain yhdestä 13-vuotiaasta pojasta.

Moraalipaniikkia lietsovasta Yle-uutisesta huolimatta uuskansallissosialisteista ei löydy juuri mitään konkreettista uhkaa. Punaporvarin unen häirinnästä kerrotaan vieläpä konditionaalissa:

Edistäminen tapahtuisi sylkemällä kasvoihin poliiseja tai vähemmistöjen edustajia, ja näin levittämällä tautia haluttuihin kohderyhmiin. Keskusteluissa on myös esitetty, että sairastuneet käyvät sylkemässä synagogien ovenkahvoihin, kertoo Yahoo News.

Edellinen sitaatti on sikäli osuva, että se on täsmällinen kuvaus siitä mitä äärivasemmistolaiset ovat puuhailleet Suomessa koronakriiisin aikana. Suomen Uutiset kertoi reilu kuukausi sitten uutisessaan Äärivasemmiston tukikohdasta esitetään korona-viruksen tahallista levittämistä poliisiasemille ja syyttäjävirastoihin, että Takku.netin anarkokommunistit aikoivat edistää työtävieroksuvan luokan vallankumousta koronaviruksella.

Pääasiassa feministisistä yliopisto-opiskelijoista koostuva "anti"-fasistinen Varisverkosto innostui Ylen uusnatsijutusta siinä määrin, että kirjoitti siitä punalasiensa läpi tulkitun version, joka ei ole muuta kuin projektio äärvasemmiston omista julkituoduista vallankumousfantasioista. Tämä on sitäkin räikeämpää kun ottaa huomioon kirjoituksen jeesustelevan asenteen väkivaltaan. Pata kattilaa soimaa, varsinkin, kun oma väkivalta on sitä parempaa ja "oikeutettua".

Puuhakerhon ideoiden loppumisesta kertoo paljon se, että syitä fasismista raakkumiseen täytyy tätänykyä etsiä valtamediasta. Muutoinhan verkoston nettisivut ovat rappeutuneet Rumba-lehden kommunistiseksi mukaelmaksi, jossa jaaritellaan juttu toisensa perään RAC-musiikkiskenen nazistisesta pahuudesta ja pyydetään lukijoita vanhaan kunnon Stasi-tyyliin ilmiantamaan työnantajille vääränlaisissa bändeissä soittavat työntekijät. Bändijutuista on vastannut yleensä punaripuloivaa grindcorea soittavan Rotten Sound -yhtyeen Keijo Niinimaa. Tätä täytyy vain ihmetellä, kyseessä on sentään jo aikuinen mies.

Punk in Finlandin skeneveteraani ei ehkä ole Varis-jutun Koronakriisi: Uusnatsit tavoittelevat “yhteiskunnan luhistumista”, USA:ssa estetty pommi-isku sairaalaan kirjoittaja, vaikka se kävisikin hyvin tekopyhyyden harjoitelmaksi. Kirjoitus on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka kapinallisena esiintyvä äärivasemmisto ei ole muuta kuin kaksilla rattailla ajava järjestelmän vahtikoira, joka valvoo että myös valtiovalta noudattaa Helsingin Sanomien pääkirjoitusten linjaa. Varisten omat julkilausumat koronaviruksesta eivät muutenkaan eroa valtamedian EU-federalismista:

Esimerkiksi pakolaisleirit Kreikassa, joissa edes perushygieniaa ei voida välttävästi tarjota tuhansille ihmisille, on evakuoitava ja purettava välittömästi, ja niiden asukkaat saatettava terveydenhuollon ja asumisen piiriin. Jos Kreikan pakolaisleirien 40 000 henkilöä jaettaisiin kaikkien EU-maiden kesken, minkään yksittäisen maan osuus ei olisi suuri.

Varisverkoston natsivuodatuksessa moralisointi kansallissosialistien mahdollisesta väkivallasta on viety tappiin asti, mikä on vähän hassua nimettömältä ryhmältä, jonka sisäsiittoisessa piirissä on julistettu kaikenlaista terrorifantasiaa. Vaikka kehoitus levittää koronavirusta viranomaisiin tulkikin nimellisesti Takku.netistä, voi agitaattori kuulua Varisverkostoon, sillä äärivasemmistossa "jäsenyydet" ovat monesti päällekkäisiä.


                                                        ****************************


Yle TV1, maanantai 6.4.2020 klo 20.00. MOT: Ilmastoepäilyn kylväjät

Ilmastonmuutoksesta on tullut oikeistopopulistien lempivihollinen. MOT kertoo, mistä ilmastonmuutosta epäilevä liike on saanut alkunsa ja miten se vaikuttaa Suomessa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min- Linkki ohjelmaan.

Saatinpa taas vieritettyä yksi synti oikeistopopulistien harteille. Ohjelman asetelmana oli julistaa epäillyt kerettiläiset heti syyllisiksi, jonka jälkeen sopivasti leikatut haastattelut antoivat syytekirjelmälle vain todisteet. 

Tämän tyyppiseen tendenssijournalismiin kuuluu antaa puheenvuoro myös katumuksen tekijälle so. takinkääntäjälle. Ohjelmasta riippuen kyseessä on joko entinen rasisti tai natsi, tällä kertaa pyhää ilmastonmuutosta puolusti entinen ilmastodenialisti.

Sosialismin osuus ilmastoideologian taustalla kiistettiin tietenkin salaliittoteoriana, mutta se ei näyttänyt kovin uskottavalta kun yksi haastatelluista oli pitkän linjan vihreä ex-taistolainen Satu Hassi. Hänen unelmansa globaalisosialismista ei onnistunut SKP:n avulla, mutta "vihreiden" riveissä siihen näyttää olevan valitettavasti paljon paremmat mahdollisuudet. 

NYKYHALLITUKSEN KANNATTAJAT: "SE EI OLE FASISMIA KUN MEIDÄN PUOLUEEMME HARJOITTAVAT SITÄ!"

Ei niin, se onkin vain sosialismia!

Toisen maailmansodan jälkeen sanasta fasismi on muodostunut historiaton blankotermi, jonka politiikan pelurit ovat voineet täyttää millä tahansa ikävänä pidetyllä asialla. Tämä siitäkin huolimatta, että monesti fasismiksi leimatut tuomittavat asiat ovat ominaisia vain demokratialle tai vielä useammin vasemmistolle. Koska hävinneillä ei ole valtaa valittaa voittajien mielivallasta, fasismista on tullut nykyjärjestelmän ulkoistettu syntipukki. Jos valtamediassa (italialaisen) fascismin nykyisiä ilmenemismuotoja arvioitaisiin yhtä objektiivisesti kuin Aalto-yliopiston Susanna Viljanen (Takkirauta-blogin ylläpitäjä) kirjoituksessaan Miksi fasismi on tullut takaisin muotiin?, siitä seuraisi valtava julkinen närkästys. 

Koska julkisuudessa fasismi joka tapauksessa ymmärretään siitä tehdyn olkiukkoversion kautta, yksilönvapauden loukkauksetkin niputetaan yleensä fasismiksi. Tosin johdonmukaisen yliherkkä fasismin näkeminen kaikkialla voi tehdä sanojalleen tepposet silloin kun "fasismia" harjoittavat ns. edistykselliset voimat. Nykyisenä kriisiaikana feministihallituksen toimien kutsuminen fasismiksi synnyttääkin sen kannattajissa kognitiivista dissonanssia, jonka vuoksi he katsovat paremmaksi kieltäytyä sanan käytöstä tässä nimenomaisessa yhteydessä. Jos taas hallitusvastuussa olisi Perussuomalaiset, olisivat räyhävasemmiston (mm. Takku.net, Varisverkosto, Punk in Finland) päivystävät apurahapinalliset kutsuneet sen määräämää poikkeuslakia fasismiksi, vaikka toimet olisivat samat kuin nykyhallituksella. Valtion subventoimien vahtikoirien lisäksi olisi todennäköistä, että myös yleisvasemmistolainen tolkun väki vaikenisi fasismista kahdella kotimaisella. Ainoa selitys, jonka he voivat antaa on, että se ei olekaan fasismia silloin kun meidän puolueemme harjoittavat sitä!

On mielenkiintoista seurattavaa, kuinka liberaaleina itseään pitävät normikansalaiset ovat muitta mutkitta hyväksyneet punavihreän feministihallituksen yksilönvapautta loukkaavat poikkeuslait. Joitain älähdyksiä on sentään kuultu, viimeksi Ylen toimittaja Pekka Juntin kolumnissa Koronatoimet näyttävät kuinka diktatuurit syntyvät. Kirjoitus on yritys vastata edistyksellisen väen vaikenemaan kognitiiviseen dissonanssiin, mutta valitettavasti hyvän alun jälkeen kirjoittaja lipsahtaa sivuraiteelle ja alkaa saarnata tuttua liturgiaa pyhästä liberaalidemokratiasta ja toiseuttamisen vahingollisuudesta. Silti kolumnin alussa ollaan oikeilla jäljillä:

Meitä ei pakotettu. Me suorastaan vaadimme perusoikeuksiemme rajoittamista. Kansa huusi niiden perään, osa mediasta vaati heti valmiuslain käyttöönoton jälkeenkin vieläkin tiukempaa kuria. Kerrottiin, että eräs toimittaja olisi jopa valmiuslain säätämisen jälkeisessä haastattelussa kiitellyt pääministeri Sanna Marinia siitä, että poikkeustila oli julistettu. Vallan vahtikoira siis kiitti, että hänen perusoikeuksiaan oli niin komealla tavalla rajoitettu.

Jutun loppupuolella kirjoittajalla alkaa mennä taas lujaa ja päälle iskee sosialistisosiologin moodi, josta puuttuu vain kielen päässä oleva maininta natseista:

Jotta demokratiat voivat muuttua diktatuureiksi, ensimmäiseksi on luotava paha. On luotava sellainen täydellinen pahan ilmentymä, joka uhkaa kansakunnan olemassaoloa ja jota vastaan on taisteltava kovimmin käytettävissä olevin keinoin.

Tuo toinen voi olla poliittinen vastustaja kotimaassa, joka on kaadettava komealla vaalivoitolla tai vallankumouksella, tai muuten me suistumme kuiluun. Paha voi olla joku kansanryhmä, joka on syyllinen kaikkiin ongelmiimme työttömyydestä erektiohäiriöihin. Se voi olla naapurimaa, kammottava ja likainen verivihulainen, joka uhkaa raiskata meidän naiset, tappaa meidän lapset ja ulostaa isiemme haudoille.

Juntti selittää demokratian muuttumisen diktatuuriksi (so. fasismiksi) johtuvan perusteettomasta viholliskuvasta, joita diktatuurin kannattajat osaavat taitavasti lietsoa. Historian valossa tämä ei useinkaan pidä paikkaansa, sillä jo sanan alkuperä liittyy vanhaan roomalaiseen insitituution, jossa lähellä anarkiaa käyvän valtion pelastajaksi nimitettiin määräaikaisesti diktaattori. Voidaan sanoa, että maamme tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa normaalia vahvempaa päätäntävaltaa käyttää pääministeri Sanna Marinin hallitus, joka on oikeusfilosofi Carl Schmittin sanoin  "suvereeni, joka päättää poikkeustilasta”.

Alun ajatuksia herättävistä avauksista huolimatta kolumnisti tyytyy sättimään lopulta kriisiajan vaihtoehtoisia hallintomuotoja. Kauhukuvia maalailemalla Juntti vihjaa kovien hallintotoimien olevan tarpeettomia, vaikka kyseessä olisi todellinen yhteiskunnallinen hätä, jonka purkamiseksi normaali demokratiailveily on täysin tehoton ratkaisuapparaatti:

Kun diktaattorikandidaatin tähdet ovat kohdallaan, eli maailma sopivasti epävakaa ja kansa sulokkaasti peloissaan, hän saa haluamansa 

– poikkeuslait, ensiaskeleen kohti absoluuttista valtaa. Sitten voikin tapahtua mitä vain. Eurooppa on täynnä hassuja esimerkkejä.

Kolumnisti on kuitenkin melko tyytyväinen Marinin hallituksen pakkotoimiin. Näin hän tulee tunnustaneeksi, että yksilönvapautta rajoittavien poikkeuslakien käyttöönottaminen on sittenkin ihan hyvä juttu, kunhan sen tekevät vain progressiiviseksi katsotut puolueet eikä seuraavan vaalien todennännäköinen voittaja Perussuomalaiset. Ei se ole fasismia silloin kun vastuulliset puolueet harjoittavat sitä!:

Tiedämme, että Sanna Marin on hyvän asialla, tiedämme, että hän seuraa tarkasti lainsäädäntöä ja käyttää pakkokeinoja niin vähän kuin mahdollista. 

Mutta tiedätkö, niin ne seuraavatkin poikkeuslakien käyttöönottajat väittävät. Osaammeko silloin olla kriittisiä vai vaadimmeko jälleen, että vapautemme viedään?

                                                       *****************************

TV2, tiistai 31.3. 2020 klo 21.02, Verta, hikeä ja T-paitoja

5/8. Nahkatehtaalla. Lehmän nahan käsittely on kovaa työtä. Ei pelkästään fyysisesti. Maiju murenee. HD ohjelmatekstitys (suomi) 28 min. Linkki tv-sarjaan täältä.

Jo viidenteen jaksoon ehtinyt nuorisolle suunnattu sarja, jonka tarkoitus on saada suomalaiset tuntemaan huonoa omatuntoa ostamistaan ulkomaisista halpatuotteista. Idea propagandaohjelmaan ei ole edes oma, vaan sekin on napattu BBC 3:n vuonna 2008 esitetystä sarjasta Blood, Sweat and T-shirts. Suomessa sarjaa esitettiin viime vuosikymmenen alussa ja sen uusintakierroksella Yle Watch kirjoitti 29.6. 2011 siitä lyhyen arvion päivityksessään Klassista vain vain valkoisia syllistävää sosiaalipornoa:

Mihin tällä itkuisten ja pelkästään tunteittensa varassa elävien "tiedostavien" brittiteinien viemisellä Afrikan arkeen oikein pyritään? Tietysti herättämään kollektiivista syyllisyyttä kaikissa valkoisissa länsimaisissa ihmisissä kuten suomalaisissa. Siksihän "vastuullisen tiedottamisen" (koodisana suomalaisvihamielisyydelle) Yle sarjan BBC:ltä hankkikin! Sarja ei turhaan kikkaile hienovaraisella propagandalla, vaan tykittää katsojan silmille suorasanaisen viestin, että meillä on hyvin, koska heillä on huonosti.

Ongelma voidaan ohjelman tekijöiden mielestä ratkaista kaatamalla kuin tyhjästä tullutta länsimaista vettä Afrikan pohjattomaan kaivoon - tai vielä parempaa - tuomalla afrikkalaiset Eurooppaan! Jälkimmäisellä toimenpiteellä oletetaan, että afrikkalaisten kurjuus vähenisi ja meidän elintasomme jopa kasvaisi (ne huippuosaajat), vaikka lopullisena seurauksena olisi vain Euroopan muuttuminen Afrikaksi. Jotta tämäkin skenaario huomioitaisiin, Yle voisi harjoittaa aidosti vastuullista tiedottamista lähettämällä klassikkodokumentin Africa Addio (Jäähyväiset Afrikalle). Dokumentissa näytetään kouriintuntuvasti syy sille, miksi Afrikka on sellainen kuin se on: siellä asuu mustia afrikkalaisia. Kun he muuttavat tänne, Suomi ja Eurooppa muuttuu afrikkalaiseksi.

                                                        *****************************

Yle Radio 1, 31.3. 2020 klo 15.02, Kulttuuriykkönen: Miksi oikeistoradikalismi menestyy? 

Adorno ja Fukuyama tarjoavat selityksiä Kulttuuriykkösessä pohditaan oikeistoradikalismia, konservatiivista oikeistoa ja kaunan politiikkaa. Suomenkielistä lukijakuntaa hemmotellaan parilla tuoreella käännöksellä. Toinen on saksalaisfilosofin ajatuksia reilun 50 vuoden takaa, Theodor W. Adornon luento ”Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin” vuodelta 1967. Toinen kirjoista on Francis Fukuyaman teos ”Identiteetti. Arvostuksen vaatimus ja kaunan politiikka”. Se ilmestyi alkukielellä englanniksi 2 vuotta sitten. Keskustelemassa Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen johtaja Juhana Aunesluoma sekä Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Jakke Holvas juontaa.

Linkki ohjelmaan. 

"Kulttuuriykkösessä pohditaan oikeistoradikalismia, konservatiivista oikeistoa"....vaihteeksi! Vai oletteko sattuneet kuulemaan Ylestä ohjelmaa, jossa konservatiiviset asiantuntijat analysoivat vasemmistolaista kulttuurihegemoniaa ja uusvasemmiston nyrjähtänyttä identiteettipolitiikkaa? Ette, koska sateenkaari-Yle päästää ääneen vain vasemman puolen kulttuuriagitaattorit ja "asiantuntijat". Näille vasemmistoliberaaleille ja oikeiston aisankannattajille ns. äärioikeisto on ongelma yksinkertaisesti siitä syystä, että se sattuu haastamaan juuri heidän valta-asemansa.

Tällä kertaa Kulttuuriykkösessä päästettiin ääneen tunnettu EU-kiihkoilija Juhana Aunesluoma ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja, Nato-miehenä tunnettu Mika Aaltola. He arvioivat kahden pahamaineisen utopistimädättäjän teosta, jotka ovat viime aikoina kuluneet monen vanhaa valtaa edustavan vaikuttajan käsissä.

Liberaalidemokratian lopullista voittoa 1990-luvulla epäonnistuneesti ennustaneen Francis Fukuyaman uusin teos Identiteetti perustuu samanlaiseen toiveajatteluun kuin hänen kohuteoksensa Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992). Tuoreehkossa kirjassaan Fukuyma argumentoi sen puolesta, että Amerikka ei saa jäädä kansakunnaksi, jota hallitsee maan perustanut valkoinen enemmistö ja sen identiteetti. Rotumuukalaisena Fukuyamalle on edullisinta Yhdysvallat, joka on kuin lopun ajan Babylonian roturutsattu basaari. Siis juuri sellainen "yhteisö", joka sopii erinomaisen hyvin George Sorosin kaltaisille globalistisille taustavaikuttajille. Ymmärrettävästi tällainen malli sopii myös kukservatiiviselle Mika Aaltolalle. 

Theodor W. Adorno on puolestaan Frankfurtin koulun kulttuurimarxilaisuuden kantavia voimia, mikä jo kertoo lähes kaiken hänen asenteestaan kulttuuria luovaan ja ylläpitävään järjestykseen. Yhtenä ensimmäisistä jälkimarxilaisista uusvasemmistolaisista juuri Adorno kävi omaa heprealaista pyhää sotaansa valkoista enemmistöä ja sen oikeuksia puolustavaa oikeistoradikalismia vastaan. Aivan kuten Fukuyaman kohdalla, oman etniteetin edunvalvonnasta lähtevä kilpailuhakuinen kauna valkoisia vastaan selittää pitkälti Adornonkin kirjallisen tuotannon. Adornon "kriitiikin kulttuuri" valkoista etniteettiä vastaan kun on ilmiselvä projektio hänen oman rotunsa itsesuojeluhalusta, seikka, joka jää tietenkin kirjailijaa hehkuttavalta Juhana Ahnesluomalta huomioimatta.