ÄÄRIMMILLEEN VIETY LIBERAALIDEMOKRATIA TARVITSEE VIHOLLISKUVAN "ÄÄRILIIKKEISTÄ"

Äänekäs rummutus "ääriliikkeistä" on kansalaisissa epäluottamusta herättävän järjestelmän keino siirtää huomio pois todellisista ongelmista. Ihannetapauksessa liberaalidemokratian nomenklatuura pääsee syyttämään "ääriliikkeitä" monista itse aiheuttamistaan ongelmista. Jos poliittinen legitimiteetti on uhattuna, järjestelmä ei pyri korjaamaan valuvikojaan, vaan projisoi äärimmäisten yhteiskuntakokeilujensa epäonnistumiset "ääriliikkeisiin". Poliittisen konsensuksen hajottua Suomessa 1990-luvulla syntipukiksi on valittu kerta toisensa jälkeen kaikkialla vaaniva "kabaali äärioikeisto". 

Valtaapitävien käsikassarana toimivat valtavirran tiedotusvälineet kertovat mielellään "äärioikeiston" täysin mitättömistä edesottamuksista, jotta poliittisesti hyödyllistä uhkakuvaa  voidaan pitää tapetilla. Jos tästä hetkestä ei irtoa skuuppia edes "vihapuheesta", media voi aina vinguttaa vanhaa natsihistorialevyä. 

Sitä vastoin äärivasemmiston tuhotyöt, väkivalta ja vandalismi eivät saa läheskään samaa huomioita kuin lähes terroriksi julistettu epäkorrekti nettikirjoittelu.  Joskus median on kuitenkin tapauksen törkeyden vuoksi nostettava esiin äärivasemmiston poliittinen terrori kuten Ylen uutisessa Yhdelle sakot väkivaltaisesta mellakasta: Vastusti Soldiers of Odin -kulkuetta Tampereella. 

Uutinen puhuu selvästi sen puolesta, että äärivasemmiston väkivaltaiset elämäntapaprovokaattorit ovat valtiovallan kuten oikeuslaitoksen erityisessä suojeluksessa. Demla-juristien mädättämä oikeuslaitos kohtelee silkkihansikkain omia suosikkejaan, varsinkin jos nämä ovat yltyneet suunnitelmalliseen terroriin "äärioikeistoa" vastaan: Pirkanmaan käräjäoikeus vapautti kolmesta syytetystä miehestä kaksi ja langetti kolmannelle elämäntapa-anarkistille vaivaiset 300 euron sakot. 

Vasemmistohäiriköt Teemu Kukka ja Jeremias Lahtinen

Kahden päätekijän vapauttuminen ja kolmannelle annettu pieni sakko tuntuu omituiselta ratkaisulta, kun tietää mistä heitä syytettiin selvien näyttöjen perusteella. Syytettyinä olleet Teemu Elias Kukka, Jeremias Aleksanteri Laurinpoika Lahtinen sekä Dimitri Juhana Ollikainen olivat syyttäjän todisteaineiston mukaan yhdessä suunnitteleet provokaation ja hyökkäyksen rauhanomaisesti marssinutta Soldier of Odin -katupartiokulkuetta vastaan.

Kolmas syytetty, vasemmistoräähkä Juhana Ollikainen,
häiritsemässä PVL:n mielenilmaisua Turussa 18.8.2018.

Kommunistitroikka oli osa Tampereen anarkistiliiton kampanjaa, jossa avoimilla ilmoituksilla värvättiin nettipunakaartilaisia laillisen mielenilmauksen häirintään. Kiinnijäänyt kolmikko osallistui "iskuun", jossa he heittelivät mm. kiukaan kiviä marssijoita kohti. Tästä seurasi välittömästi fyysinen konflkti, jossa uuskommunistit kurmootettiin lapualaistyyliin muiden juostessa pakosalle. Poliisi otti kiinni ainoastaan rähinän aloittaneet kulttuuribolsevikit.

Oikeuskäsittelyssä huvittavinta oli kolmikon aatteellisen jalustan mureneminen kun syytetyt yrittivät pelastaa vain omaa nahkaansa. Luonnollisesti Yle ei kerro uutisessaan mitään näistä yksityiskohdista, vaikka on selvää, että suurta yleisöä kiinnostavat juuri ne. Vaihtoehtomediassa tapausta on sentään valotettu isommalla aukolla. Esimerkiksi kansalaisaktivisti Tiina Wiikin oikeudenkäyntiraportin mukaan Teemu Kukan puolustus kutsui Dimitri Ollikaista ”kylähulluksi”, jolla ei ollut mitään tekemistä ”vain piknikille” saapuneen (ja kivireppua kantaneen) Kukan kanssa. ”Kaikki syyttävät vieruskaveria”, Wiik tiivisti.

Vaikka vasemmistorikollisten pääseminen koira veräjästä onkin harmillista, on asian saamaa julkisuutta silti pidettävä hyvänä asiana. Ehkä valtamedian ylen antia nauttivat demarieläkeläiset saattavat tapauksen johdosta havahtua siihen, että demokraattisia perusoikeuksia kuten kokoontumisvapautta ei uhkaa mystinen "äärioikeisto", vaan moralistista raivoaan purkavat äärivasemmiston "hyvät ihmiset".


                                                     
                                                       **************************

Luultavasti punavihertävässä Ylessä havahduttiin lemmikkiensä tekemästä kuprusta "hyvisten" julkisuusprofiilille, jonka vuoksi uutistoimituksen piti keksiä ns. tasapainoittava juttu. Verorohmun verkkosivuilla julkaistiinkin samana päivänä (14.2.) uutinen Kahnaukset mielenosoituksissa selittävät ison osan ääriliikkeiden väkivallasta – Poliisi: "Provosoivat toisiaan huutelemalla ja kuvaamalla". Siinä ääneen pääsee "munattomana nillittäjänä" tunnettu Vihreän puolueen jäsen, Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen:

Suomessa on puhuttu paljon jännitteiden kasvamisesta eri aatteellisten ryhmien välillä. Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taposen mielestä suuntaus ei ole kuitenkaan näkynyt lisääntyneenä väkivaltana.

– Suunnitelmallista poliittista väkivaltaa ei ole ollut minun mielestä yhdessäkään. Kyse on yleensä tilanteista, joissa osapuolet provosoivat toisiaan kuvaamalla tai huutelemalla, ja joillakin yksilöillä pinna niin sanotusti pettää. 

Erityisesti poliisin äärivasemmistolaisena pitämä väkivalta liittyi suureksi osaksi mielenosoituksiin.

Jokseenkin erikoinen lausunto, vaikka samassa jutussa linkataan uutiseen, jossa Tampereen anarkistit olivat suunnitellusti hyökänneet Soldier of Odin -järjestön laillista kulkuetta vastaan.

Vasemmiston ja ympäristöaktivistien valkopesu jutussa ei tule lukijalle yllätyksenä, jonka vuoksi onkin positiivisesti hämentävää, että siinä mainintaan ulkoeurooppalaisten muukalaisten poliittinen väkivalta vasemmistokytköksellä. Julksuudessa kurdien brutaalista väkivallasta ollaan vaiettu lähes täysin, mutta kuin ohimennen Taponen ottaa sen esille:

Yhtenä esimerkkinä Taponen nostaa Turkin-vastaiset mielenosoitukset, joista kirjattiin useita rikosilmoituksia. Hänen mukaansa epäiltyinä on sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia, joilla on yhteyksiä äärivasemmistoon.

Uutisjutun pääpaino on tietenkin äärioikeistossa, jonka syntilistaa paisutetaan niinkin naurettavalla "rikoksella" kuin perustuslaillisen sananvapauden käyttämisellä:

Oikeiston puolella nimikkeinä olivat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja vainoaminen; vasemmiston puolella nimikkeet liittyivät virkamiesten tai järjestyksenvalvojien vastustamiseen. Uskonnolla perusteltuja tapauksia oli kaksi: laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. 

Tuttuun tapaan äärivasemmiston väki- ja ilkivaltaa vähätellään. Luultavasti niissä porukoissa on mukana liuta senioritoimittajien ja sisäministeriön virkamiesten omaa jälkikasvua:

Äärivasemmistolainen liikehdintä on ollut Suomessa sisäministeriön mukaan pienempää ja löyhemmin organisoitua. Ministeriön mukaan radikaaleja anarkisteja ja antifasisteja on Suomessa "muutamia kymmeniä".

Puhe muutamasta kymmenestä radikaalista anarkistista ja antifasistista on paskapuhetta kun tietää kuinka paljon heitä pörrää valtavirtavasemmiston puoluetoimistoissa ja yliopistojen käytävillä. Suoria tukijoita taas löytyy valtamediasta kuten Ylestä ylen määrin.

Jutun kirjoittaneen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen ja haastatellun sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkisen selitykset ihmisten ajautumisesta vakivaltaiseen ääriliikeeseen jäävät tarkoituksella pelkän yksilöpsykologian tasolle: 

Perhe ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat ihmisen riskiin ajautua mukaan väkivaltaiseen ääriliikkeeseen. Mankkisen mielestä erityisesti hyvä koulujärjestelmä on suojannut suomalaisia verrattuna esimerkiksi ruotsalaisiin. Riskejä ovat näköalattomuus ja tunne siitä, että asioihin ei pysty vaikuttamaan.

Keittiöpsykologisointi on vain keino sivuuttaa sosiaaliset syyt, jotka luovat epävakautta yhteiskuntaan. Esimerkiksi Ruotsissa syy kantaväestön "ekstermismiin" on tuskin huono koulujärjestelmä, vaan miljoonaan kohonnut maahanmuuttoinvaasio kehitysmaista.

                                                       ***************************

TV1, sunnuntai 16.2.2020 klo 18.45, Arto Nyberg

Suorassa lähetyksessä haastateltavina näyttelijä Seela Sella, naisten arkea tutkinut kansatieteilijä Maria Vanha-Similä ja 18-vuotias maailmanluokan koripallolupaus Awak Kuier. 45 min

Linkki Yle Areenaan.

Hitleriä märehditään myös Ylen verkkosivujen kuvajutussa Juutalainen Seela Sella halusi eläytyä Hitlerin rooliin.

Kun ohjaaja Michael Baran kolmisen vuotta sitten kysyi näyttelijä Seela Sellalta, onko tällä mielessä joku rooli, jonka hän haluaisi vielä näytellä, vastaus tuli empimättä. Nyt Sella muuttuu Tampereen Työväen Teatterin lavalla Hitleriksi. 

Seela Sella kääntyi juutalaiseksi vuonna 1969. Hänen edesmennyt puolisonsa oli suomenjuutalainen näyttelijä ja laulaja Elis Sella. 

Myös näytelmän käsikirjoittaja, ohjaaja Michael Baran on juutalainen. Näytelmästä tuli ajankohtaisempi kuin tekijät osasivat odottaa 

Minä olen varautunut kaikkeen, henkilökohtaiseen inhottavuuteenkin. Minulla on tunne, että ennen kuin kuolen, täytyy osoittaa, että elämälläni on ollut joku tarkoitus. Haluan tehdä sellaista, josta voin olla ylpeä. 

Näistä asioista täytyy muistuttaa. On surullista, että on syntynyt nuoriso, joka ei välttämättä välitä tai tiedä. Se tuntuu julmalta. Yleinen tietämättömyys voi johtaa mihin vaan, se on niin vaarallista.

JULKISUUS ON HUOLESTUNUT VAIN "ELIITIN" SANANVAPAUDESTA MUTTA EI SITÄ ELÄTTÄVIEN KANSALAISTEN

Omahyväiselle vasemmistolaisuudelle on löydetty kasvot.

Poliittiset vallankäyttäjät mukaan lukien toimittajat tuomitsevat sananvapauden rajoittamisen vain silloin kun heidän suoltamansa propaganda ei pääse välittömästi ja jäännöksettömästi miljoonia ihmisiä tavoittavan valtamedian levitykseen. Toisaalta julkista keskustelua yksinoikeudella hallitsevat hegemonisen vallan edustajat eivät ole huolissaan tavallisten kansalaisten hupenevasta sananvapaudesta, vaan päin vastoin he pyrkivät tukahduttamaan sitä entisestään, varsinkin jos arvostelu kohdistuu valtaapitäviin. 

Tätä röyhkeän kaksinaamaista katsomusta edustaa paljaimmillaan punamummonakin tunnettu presidentti Tarja Halonen, joka sanoi tänään Ylen ykkösaamussa olevansa huolissaan "maalittamisesta" ja ulkoministeri Pekka Haaviston "perusteettomasta ajojahdista". Ylen verkkosivujen jutussa Tarja Halonen Ykkösaamussa: Suomen politiikan epävakaus tuo lisää valtaa presidentille – ihmetteli myös Haaviston tapausta ex-presidentti puolustaa jälleen katastrofaalista miinakieltopäätöstään ollessaan ulkoministeri ja samaistaa siitä saadun kritiikin Pekka Haaviston arvosteluun:

– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö sitä Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta.

Ilmeisesti Setaveteraani-Halonen kokee, että maan tunnetuinta punavihreää homopoliitkkoa on "maalitettu" täysin perusteetta, vaikka ilmitulleet todisteet puhuvat sen puolesta, että Haavisto on painostanut virkamiestä tuomaan Isis-lapset ja -äidit Suomeen. Halonen on muutenkin mieltynyt uusvasemmiston uuskieliseen (vrt. "Vuonna 1984") ilmaisuun maalittaminen, jolla hän viittaa presidentti Sauli Niinistön lailla kaikkeen kritiikkiin, jota valtaapitävät Suomessa kohtaavat. Luonnollisesti vanha Demla-juristi haluaisi kriminalisoida poliittiseen eliittiin ja sosialistivirkamiehiin kohdistuvan arvostelun kuittaamalla se "vainoksi", jota ns. maalittaminen tarkoittaa. 

Maalittamisesta puhuminen ei aina ole perusteetonta, ainakaan silloin kun kohteena ovat tavalliset kansalaiset. Maamme oikeuslaitos ja poliisi maalittavatkin jatkuvasti suomalaisia, jotka sanovat ääneen totuuksia, joita hallitseva nomenklatuura vihaa. Vastaavasti valtamedia on tarkka siitä, että toimittajien sananvapaus toteutuu, mutta sama vahtikoiran asenne ei näykään mattimeikäläisten kohdalla. 

Esimerkiksi Yle kirjoittaa hyvin alentuvaan sävyyn kansalaisten oikeudesta sananvapauteen verkkosivujensa kirjoituksessa Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi. Toisin kuin luulisi, jutussa ei riemuitakaan siitä, että rikosjuttujen määrä "rasistisesta nettikirjoittelusta" on vähentynyt, vaan toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen ja haastatellut ovat harmistuneita ettei ajatusrikoskiintiötä ole täytetty aikaisempien vuosien tapaan. Neuvostoliittolaisiin kiintiömääriin hinkuu kukapa muu kuin itsensä kansanviholliseksi julistanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen:

Yksi syy kehitykseen on se, että poliisi ei enää tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti kuin ennen. Vuonna 2017 poliisi sai korvamerkittyä rahoitusta muun muassa netin vihapuheita tutkivien poliisien palkkaamiseen.  

Sen jälkeen rahoitusta ei ole tullut, ja toimintaa on pienennetty. Viime vuonna Poliisihallitus kertoi poliisin käyttävän vihapuheiden paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa.  

– Näiden asioiden tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää, sanoo valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

Samaa asiaa jankutetaan tarkoituksellisesti valittujen esimerkkitapausten avulla Ylen uutisessa Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia. Esiutkintaan johtaneissa esimerkkitapauksissa asiantuntijoina käytetään pahamaineisia kulttuurimarxilaisia: viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaarta, rikosoikeuden professori Matti Tolvasta, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvosta ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota. Toimittajat Veli-Pekka Hämäläinen ja Taneli Arponen kirjoittavat:

Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.

Vihapuhejuttuja (sic) ei ole viety käräjille kovin paljon luultavasti siitä syystä, että ilmantojen perusteet ovat olleet jo lähtökohtaisesti köykäisiä. Mutta jos käräjille on päästy, tuomio on rapsahtanut lähes poikkeuksetta, mikä kertonee siitä, että tuomioistuimet noudattavat pikkutarkasti syyttäjän tarkoitushakuisesti käyttämää tulkintaa venyvästä lainsäädännöstä.

                                                        ***********************

Mitä enemmän yliopisto on alkanut korostaa puolueettomuuttaan ja objektiivisuuttaan, sitä enemmän se on taantunut poliittisten muotiaatteiden vietäväksi. Jopa umpipolitisoituneella so. vasemmistolaisella 1970-luvulla tiedemaailma oli vähemmän politisoitunut kuin nyt. Otetaanpa esimerkiksi vaikka professoriliitto, joka valitsi juuri vuoden professoriksi maantieteen professori Anssi Paasin Oulun yliopistosta. 

Ylen uutisessa Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: "Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen" jo otsikko kertoo mistä suunnalta yliopistossa taas tuulee. Ottamatta kantaa herran tieteellisiin ja opetuksellisiin meriitteihin, professoriliiton piirissä on nähty tarpeelliseksi nostaa vasemmistotaustainen professori, jolla on vihamielisen oikeaoppiset näkemykset kansallismielisyydestä. Paasi kun on sitä mieltä, että sormeakaan ei saisi nostaa uuskolonistisia maahantunkeutujia vastaan:

Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.

Paasi on selvästi globalistikapitalistien ja sosialistien juoksupoika, joka opportunistisena jees-miehenä toivottaa väestönvaihtoa ja siten Euroopan kultuurin tuhoa. Tällaiset näkemykset ovat muutenkin vallitsevia kulttuurimarxilaisuudella hapatetussa yliopistossa. Siksi onkin ylättävää, että edes kulttuurielämän puolelta löytyy joku, joka on omalla nimellään valmis vastustamaan nykyistä hulluuden riemumarssia. Nimittäin Parnasson numerossa 6-7 / 2019 Tommi Melender haastattelee kirjailija Vesa Haapalaa, joka kulkee rohkeasti kulttuurisen itsetuhon vastavirtaan. Lehdessä kirjoitetaan mm. seuraavasti:

Haapala puhuu 'kansainvaellusten tsunamista' ja kertoo tuntevansa olonsa 'katastrofaaliseksi' ajatellessaan, että eurooppalaiset yhteiskunnat eivät osaa tai halua tehdä tsunamille mitään, vaan jäävät sen alle ja muuttuvat peruuttamattomasti. 

Pahinta hänen mielestään on, että kansainvaelluksia jopa vauhditetaan poliittisesti, vaikka pitäisi keskittyä rakentamaan ekologisesti ja väestöllisesti kestäviä yhteiskuntia, myös ongelma-alueille.

Hieman toisenlainen näkemys muukalaisten vastustamiseen kuin systeemin miehenä toimivalla Anssi Paasilla! Olisiko niin, että viisaat toisinajattelijat tulevat sittenkin kulttuurin ja taiteen puolelta eikä rationaalisuudella pöyhkeilevästä yliopistomaailmasta?

YLELLÄ JATKUVIA TUSKIA KESTÄÄ KANSAN ETUA AJAVIEN LIIKKEIDEN NOUSU

ÖVP:n johtaja Sebastian Kurz. Kansallisilla teemoilla
vaalivoiton napannut puolue saa monet toimittajat
näkemään lempiväriään punaista.

Ranskan presidentinvaalien jälkeen Ylessä on toivottu, että kansan tuntoja lähellä oleva populismi alkaisi vihdoin heikentyä. Tyytymättömyys on Euroopassa kuitenkin sitkeässä, koska EU:n ongelmat ovat perustaltaan valuvikoja, joita ei voi korjata kosmeettisilla parannuksilla. Radikaalista muutoksen tarpeesta kertoo kansallismielisyyden elinvoima, jossa ei näy kuihtumisen merkkejä, vaan se on päinvastoin heräämässä entistä voimakkaampaan eloon, josta yhtenä viimeisimpänä todisteena on AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle -liikkeen menestys Saksan liittopäivävaaleisessa.

Nyt uuden myrskyvaroituksen antoi sunnuntaina pidetyt Itävallan parlamenttivaalit, jossa keskustaoikeistolainen Kansanpuolue ÖVP reivasi vaaliohjelmansa kansallismieliseen suuntaan, jonka ansioista se nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Myös perinteinen oikeistopopulistipuolue Vapauspuolue FPÖ sai pitkästä aikaa reilun vaalivoiton ja se tulee todennäköisesti ottamaan hallituspaikan. Se, minkä valtamedia jätti harmistuksissaan useimmiten kokonaan kertomatta oli vihreiden romahtaminen, joka näyttää olevan vallitseva trendi keskisessä Euroopassa. Verkkolehti Oikea Media:

Vihreät olivat vaalien surkein häviäjä. Vihreät saattavat pudota kokonaan parlamentista. Neljässä vuodessa Vihreät ovat menettäneet lähes koko 12 prosentin kannatuksensa.

Vaaleja kommentoinut Ylen EU-mielinen toimittaja Sampo Vaarakallio vaikenee myös vihreiden suosion sulamisesta ja harmittelee jutussaan Analyysi: Itävallan perinteinen oikeisto kopioi populistien käsikirjan – EU:lle vaalitulos on hankala pääasiassa sitä, kuinka populistien vaalivoitot koettelevat Euroopan "yhteisiä arvoja":

Oikeistopopulismi ja tiukka kansallismielisyys ovat Euroopassa poliittista valtavirtaa. Vaikeita hetkiä saattaa silti olla luvassa. Yhteisiä arvoja koetellaan. Itävallan EU-politiikka tiukkenee entisestään ainakin maahanmuuttoasioissa.  

Itävalta on pitkän aikaa lämmitellyt suhteitaan naapurimaiden EU-änkyröihin, kuten historialliseen kumppaniinsa Unkariin. Esimerkiksi Unkarin ja Puolan oikeusvaltiokehitys on ottanut vuosikymmenten mittaiset takapakit.  

(...) Monissa asioissa oikeistopopulistit ja äärioikeisto tahtovat juuri nostalgiaa – paluuta menneeseen.

Nyky-Eurooppaa määrittelevä liberalistinen "arvopohja" ei ole edes sataa vuotta vanha, mutta silti globalistieliitin etua ajavat liberalismin puolustajat puhuvat siitä kuin se edustaisi yli tuhatvuotista kulttuuriamme. Sen sijaan paljon realistisemmat etnonationalistit määrittelevät Euroopan veren, maan ja vuosituhantisen kulttuurin mukaan, tapa, joka muistuttaa sitä, mitä muuallakin maailmassa on harjoitettu hyväksi havaittuna iät ja ajat. 

Lähestulkoon kaikki kansakunnat ovat perustuneet yhden johtavan väestöryhmän hallitsevalle kulttuurille. Ideologinen monikultturismi on nuori ilmiö ja se on voinut "menestyä" vain siksi, että se on liittoutunut hegemonisen liberalismin kanssa, jossa tärkeintä on rahan vapaa liike, mukavuudenhalu, halvat huvit, tyhjä sentimentalismi ja konfliktin välttäminen. Se on jopa pahempaa kuin silkka nihilismi. Siksi on typerää määritellä vallitseva kulttuuri tai "yhteiset arvot" sen mukaan mikä ideologia tietyllä hallintomuodolla sattuu juuri nyt olemaan vallitseva. 

Eurooppalaisuus on jotain paljon syvempää kuin tämän hetkinen liberaalidemokratia aivan samoin kuin japanilaisuutta olisi naurettava määritellä maan nykyisen hallintomuodon mukaan. Muihin verrattuna ainoastaan Euroopan "eliitiltä" näyttää puuttuvan kulttuurinen itsekunnioitus. Kyse ei ole nostalgiasta kuten edistysuskoinen liberaali Vaarakallio uutisjutussaan väittää, vaan kulttuurin halusta selviytyä. Ilman sosialismin syövyttämän librealismin nationalistista vastavoimaa Eurooppa olisi luhistunut jo 1960-luvulla.

                                                        *******************************

Tomittajista suurin osa on punavihrieitä, josta kertoo journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden parissa tehty kyselytutkimus. Kyselyyn vastanneiden 44 journalistiopiskelijan joukossa ei ollut yhtäkään perussuomalaisten kannattajaa! Eipä ihme, että esimerkiksi Ylessä suhtaudutaan äärimmäisen nuivasti persuihin. Viimeisin todiste tästä on Ylen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen tämänpäiväinen uutisjuttu "Maahanmuutto työntyy jo korvista" – perussuomalaisten vallanvaihto jätti joukon valtuutettuja ilman poliittista kotia, jossa henkinen demarieläkeläisvanhus pääsi petturiporukka Sinisten suulla mollaamaan perusteettomasti Jussi Halla-ahoa ja lojaaleja perussuomalaisia. Pielavetinen Liisa Salmi kertoo, että on vielä perussuomalaisten jäsen, mutta ei ehkä kauaa:

Hän tunsi Jussi Halla-ahon sanoman itselleen vieraaksi jo vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kuuli tämän puhuvan puoluekokouksessa. Timo Soinin olisi pitänyt erottaa Halla-aho jo siinä vaiheessa, Salmi miettii nyt.  

– Halla-ahon linja on minulle vieras, kun tuntuu, ettei se keskity mihinkään muuhun kuin maahanmuuttoon. Nämä maahanmuuttokysymykset oikein tuntuvat työntyvän jo korvista, lähes 40 vuotta puolueessa ollut nainen tuskailee.

Punavihreille toimittajille tällaiset puheet ovat hunajaa korville, sillä heidän kannaltaan paras persupuolue olisi soininlainen näennäisoppositio, joka ei haastaisi vihervasemmiston tuhoisaa maahanmuuttokiimaa. Mummolla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta toimittajalla luulisi olevan sen verran journalistista selkärankaa oikoa vanhuudenhöperöitä väitteitä.  Tosiasia on, että Halla-aho on ottanut moniin muihinkin asioihin kantaa kuin maahanmuuttoon, mutta eipä anneta tosiasoiden pilata Ylen hellimää tarinaa.

Toimittaja Hämäläisen juttu vahvistaa myös toista arvelluttavaa narraatiota, jossa puolueen hajottanut soinilainen luopiosiipi esitetään pelkkinä uhreja, joita pahat vihapuhuja-persut "vainoavat":

Yle kertoi jo kesäkuussa uhkaavista viestejä, joita puolueesta lähteneet kansanedustajat ovat saaneet. Ylen nyt haastattelemien valtuutettujen kertoman perusteella ilmiö ei ole paikallistasolla yleinen. Yksi sinisten valtuutettu kertoi kuitenkin saaneensa postissa vihjauksen tappamisesta.

Mikään ei voisi olla enemmän myötähävettävää kuin vinkuleluiksi muuttuneet aikuiset "isänmaalliset" miehet.

                                                        *******************************

Juha Hurme. Miksi lähes kaikki teatterialan ammattilaiset
ovat jonkin sortin kommunisteja?

Miksi Yle antaa jatkuvasti vapaan puheenvuoron mielenterveyskuntoutujana tunnetulle kulttuurikommunisti Juha Hurmeelle? Viimeksi tänään hän pääsi höpisemään kannattamiensa sosiaalisten konstruktioiden puolesta satusetä Matti Röngän vetämissä Ylen tv-uutisissa (kohdasta 14.55" eteenpäin) kuin myös verkkosivujen universaalikommunismia heijastelevassa vuodatuksessa Juha Hurme kirjoitti 14 miljardin vuoden kulttuurihistoriikin paikasta, johon aikanaan syntyi Suomi – kaiken selityksestä syntyi myös hilpeä iltamakiertue. 

Hurmeen väitteet sisältävät niin paljon kategoriavirheitä, perusteettomia yleistyksiä ja suoranaisia ideologisia valheita, että niiden tarkempi analyysi ja purkaminen vaatisi aivan oman punakynällä väritetyn juttunsa. Tässä kohtaa riittää, että lainaan haastattelusta pari posketonta heittoa. 

Voiko mikään olla punaisen teatterikoulun kasvatilta ennalta-arvattavampaa ja väsyneempää kuin sättiä kansallista kulttuuria ja sovittaa se uudelleen tämän hetken "eliitin" muotiaatteelle monikultturismille sopivaksi? Tämä jos mikä on tendenssimäistä, ideologisesti ohjattua ajattelua:

Suomalaisessa kulttuurissa ihan kaikki on kuitenkin Hurmeen mukaan lainaa. Edes kansallisen identiteetin pönkittämiseksi luotu Kalevala ei ole aito, vaan runoutta väärentänyt voimapolitiikan vipu.

– Kun perehtyy kulttuuriin, niin huomaa, että se on aina vuorovaikutusta, monessa muussakin paikassa kuin tällä meidän niemellä. Kuitenkin korosteisesti täällä pohjoisella reunalla me olemme lainanneet kaiken viisailta naapureiltamme. Jopa kansanrunouden teemat ja sisällöt tulevat isosta ihmiskunnan historiasta ja myyteistä. Ne on vain omittu ne, sillä tavoin kulttuuri toimii. Meillä on kuitenkin hirveän paljon väärää ylpeyttä ja valheita historiastamme.

Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille:

Suomen tarinasta pidetään kiinni, vaikka tiede todistaisi mitä. Hurmeen mielestä se ei ole hyvä idea. Siksi hän haluaa kirjallaan hyökätä vääriä historiantulkintoja vastaan. – Sellainen reteän tarinan Suomi tuntuu propagandalta, tahalliselta vääristelyltä tai hyväuskoiselta tyhmyydeltä. Sellaiset asiat ovat vaarallisia, koska niiden alle voidaan rakentaa väärää nationalismia, joka voi tulehtuneessa tilanteessa hapantua väkivallaksi.

Vanha kulttuuribolshevikki vetoaa tieteeseen, vaikka suomalaisuudesta ja sen eri heimojen omaleimaisuudesta tiedetään paljon enemmän kuin siihen aikaan jolloin Hurme tavaili Kommunistista manfiestia. Vastaavasti horinat "väärästä nationalismista" ovat tuttua vasemmistolaista retoriikkaa, jossa toimivaksi tiedetty kansallismielisyys demonisoidaan ja vesitetään lopuksi monikultturismiin sopivaksi saduksi. Tiedetoimittaja Marko Hamilo on kuvannut sosiaalisessa mediassa hauskasti tätä valheellista närkästymistä kansallisten symbolien kohdalla:

"Rasistit ovat kaapanneet Suomen perinteiset symbolit. Siniristilippu ja Suomen leijona ovat negatiivisesti ladattuja." MJVONVT? Edelleenkään en ymmärrä, onko joku oikeasti noin vajaa vai mitä trollausta tämä on. Kyse on kansallismielisistä / isänmaallisista symboleista ja eliitti on lakannut puolustamasta kansallismielistä / isänmaallisia symboleita. Ne ovat sitten jääneet rahvaalle. Ei niitä kukaan ole kaapannut. Se mitä nyt nähdään, on yritys kaapata ne tarkoittamaan jotain muuta. Että Suomen leijona on homo, joka parittelee brysseliläisen tiikerin kanssa, tai jotain sellaista. Yritys kaapata suomalaisuuden symbolit ja ikonit johonkin eurooppalaiseen tai multikultiprojektiin vain näyttää epäonnistuvan koska se on melkoisen teennäistä.

Jutun Hurmeesta tehneeltä toimittaja Sanna Vilkmanilta puuttuu alkeellisin lähdekritiikki eikä hän peittele ihailuaan haastateltavan ideologiaa kohtaan, kun hän toteaa, että Hurme " käy kirjassaam järeällä todistusaineistollaan isänmaallista kertomusta päin":

Hän antaa palttua muun muassa yhtenäiselle kansalle. Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin. Sitä paitsi aikana, jolta on löydetty nykyisen Suomen alueen varhaisimmat asutuksen merkit, itä- ja länsisuomalaiset olivat geneettisesti kauempana toisistaan kuin länsisuomalaiset ja ruotsalaiset. Hurmeen hengästyttävä, huutomerkeillä höystetty kirja todistaa, että Suomea kansana, saati valtiona ei ole ollut kuin pienen henkäyksen ajan historian pitkässä virrassa.

Voiko tuon marxilaisemmin ja siten "materialistisimmin" asian enää ilmaista? Ei ole heimoja, kansoja, populaatioita, on vain yksi "yhteinen" atomistinen muurhaiskeko nimeltä ihmiskunta jne. Ei ole olemassa  luovempia, menestyksekkäämpiä ja tyhmempiä ryhmiä paitsi Hurmeen pahnan pohjimmaisiksi sijoittamat suomalaiset. Tiedeamatööri menee jopa niin pitkälle, että väittää ("Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin") ettei elollisissa ole laatueroja ja erilaista ontologista kokemusmaailmaa, koska elämä rakentuu samasta DNA:n nukleiinihaposta, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen geneettisen materiaalin. 

Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’”. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia. 

Ihmisten ja kansojen perimmäisestä "samanlaisuudesta" huolimatta Hurme on kuitenkin valmis korostamaan itä- ja länsisuomalaisten pohjatonta "erilaisuutta" silloin kun sillä voidaan hajoittaa historiallisesti hitsautunutta kansanyhteisöä. Tässä tarkoitushakuisessa ad hoc -agrumentaatiossa muusta ihmiskunnasta jyrkästi poikkeavat Saharan eteläpuoliset mustat afrikkalaiset (heiltä puuttuu mm. Neanderthalin ihmisen perimä) käyvät toki suomalaisista, kunhan vain saavat jalkansa rajan yli, sanovat Asyl ja kertovat ilmoitusasiana olevansa suomalaisia....

Haastattelussa jatkuvasti "oikeaa tietoa" (lue: poliittisesti korrektia) korostanut Hurme toteaa kuitenkin jutun lopussa, ettei hänen kirjansa olekaan tietokirja vaan runoelma:

Vaikka Hurme vakuuttaa olleensa tarkka faktojensa kanssa, hän painottaa, ettei Niemi ole tietokirja. Se on pikemmin runoelma tai eepos, kirjailija tuumii.

Tämä lienee koko haastattelun ainoa validi argumentti.

                                                        *******************************

Yle TV1, maanantai 16.10.2017 klo 19:00, Historia: Petturien lapset 

Hitlerin salamurhayrityksen suunnittelijat teloitettiin pettureina ja heidät on jo unohdettu virallisessa historiassa. Mutta heidän lapsensa eivät ole unohtaneet heitä. Tämä on heidän tarinansa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Mitä, että oikein natsidokkari maanantain Historidokumentissa? Tämä tuli täytenä yllätyksenä ja täysin pyytämättä!

YLEN NOLLATUTKIMUS: AJATELLA, SOMESTA LÖYTYY VIHAA (JA VIELÄPÄ VÄÄRÄNLAISTA)

Ylen verkkosivuille hiljattain (12.6.2016) ilmestynyt tutkivan journalismin irvikuva, Veli-Pekka Hämäläisen kirjoittama kauhistelu "Ihmiskoe Facebookin vihakuplassa" on empiirisen tutkimuksen kaapuun puettu poliittinen julistus, jossa tutkimuskohteeksi oli valittu polittinen vastustaja ja jossa tehdyt huomiot ja johtopäätökset ovat omien ennakkoluulojen määräämiä. Jo jutun johdannossa paljastuu mikä on pelin henki:

Eräänä päivänä päätin selvittää, kuinka syvälle netin ulkomaalaisvastaiseen vihakuplaan pystyy uppoamaan, jos näyttää sille aina vain peukkua. Lopputulos yllätti, kuvotti, turrutti ja lopulta myös opetti jotakin.

Toimittaja on juttua naputellessaan kuvitellut tekevänsä vuoden journalistipalkinnon arvoisen jutun, sillä saahan palkinnon aina se, joka sepustaa raflaavimman raportin kabaalista äärioikeistosta. Samanlainen kuvottava lopputulos olisi saatu mistä tahansa erityisryhmästä, mikäli toimittaja olisi tykkäillyt vimmaisesti vaikkapa homoyhteisön tai anarkokommunistien postauksista ja artikkeleista. Toisaalta toimittajan oma fb-seinä saattaa olla näiden ryhmien tykkäksiä täynnä, joten hän on tullut niille sokeaksi ja pitää niiden levittämää maailmankuvaa normaalina. Poikkeavaa on vain omasta seinästä poikkeava.

Googlen tapaan Facebookin käyttämät algoritmit on tunnettu tapa palvella käyttäjää löytämällä tälle mieluisat jutut ja mainokset. Silti toimittaja Hämäläinen uskottelee meille tekevänsä uraa uurtavan ihmiskokeen Facebookin käytöstä:

Pian sen jälkeen algoritmin tarkkanäköisyys hämmästytti minut ensimmäisen kerran. Joka kerta kun päivitin uutisvirran, sain kovempaa ja kovempaa sisältöä. Muidenkin medioiden julkaisuista näkyville valikoitui huomattavan paljon artikkeleita, joissa poliitikot vaativat turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Oli kuin algoritmi olisi jo arvannut, mitä näkökulmaa olen etsimässä.

No shit, Sherlock! Toimittaja tunnustaa, että jutun olisi voinut tehdä muustakin teemasta ja algoritmien tuloksena olisi silti syntynyt samankaltainen yhdenmukainen tietovirta:

Ihmiskokeeni perusteella Facebookin pystyy opettamaan käyttäjälleen mieluisaa totuutta suoltavaksi propagandakoneeksi. Ja jos ystäväpiiri on sopivan samanmielinen, kupla on valmis. Eikä sen tarvitse olla vihakupla – kokeeni alkuvaiheessa olin vähällä joutua jääkiekkoaiheisten uutisten hautaamaksi, koska tykkäilin kaikesta, mitä maan suurimmat mediatalot minulle tarjosivat.

Aiheellinen kysymys kuuluukin, miksi toimittaja tutki Facebookissa juuri "äärioikeiston vihaa", vaikka some on täynnä kaikkea muutakin, josta keskivertoliberaali voisi "järkyttyä"? Ylehän on joka päivä täynnä jos jonkinlaista raporttia ja dokumenttia kansallismielisistä, joten miksi piti tehdä vielä yksi juttu lisää? Mielikuvituksen puutetta? Toimittajan laiskuutta? Halu toistaa vanhaa propagandaa ja kampanjoida nationalismia vastaan? Varmaan näitä kaikkia. Näillä eväillä journalismipalkinnon luulisi jo irtoavan.

Hämäläisen kirjoitusta ei voi pitää tutkielmana, vaan se on pelkkä tekosyy ripuloida rivikaupalla poliittista vihollista vastaan, jonka mielipiteet on patologisoitu pelkäksi vihaksi. Puolittaiset valheet ja kömpelöt olkiukotkin ovat sallituja kun ollaan Hyvällä asialla. Esimerkiksi toimittaja niputtaa täysin legitiimin ja maltillisen kansallismielisen järjestön Suomen Sisun "ääriliikkeeksi" yhdessä kansallissosialistien kanssa:

Ja kun aina vain tykkäsin kaikesta, mitä minulle tarjottiin, sain eteeni yhä kauempana äärilaidalla olevia ryhmiä: Suomen Sisu, Suomen arjalainen rintama, Kansallinen vastarinta. Löysin jopa pienen ryhmän, joka kampanjoi lähes lyyrisesti "valkoisen rodun massamurhaa vastaan Suomessa".

Tämä lainaus luettiin maanantaina kokonaisuudessa nuorisokanava YleX:ssä, jossa nuori toimittajapari nikotteli varsinkin viimeisen virkkeen kohdalla ja pitivät kampanjaa tästä maailmasta irrallaan olevana harhana. Kontekstista irrotettuna lause kuulostaa liiottelulta, mutta luultavasti mahtipontisella sanavalinnalla on viitattu Suomen ja koko Euroopan väestölliseen muutokseen. Maailman väestöstä 92%:ia on muita kuin valkoisia samalla kun valkoisten sekä suhteellinen että absoluuttinen osuus vähenee yhä kiihtyvää vauhtia. Diverisiteetin vähenemistä nopeuttaa osaltaan kohta miljardiin pursuva väestö Afrikassa, josta ollaan luontoa tuhoten ja sen kuormitusta lisäten tunkeutumassa länteen. Tämä on fakta eikä vainoharha. Fakta on myös se, että kansan syrjäyttäminen, sen elinehtojen tuhoaminen vieraspopulaatiolla, täyttää myös Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan kansanmurhan kriteerit. Joten kuka tässä on vainoharhainen ja kuka pitäytyy tilastollisissa faktoissa? 

Koska seuraavassa lainatussa kappaleessa toimittaja ei mainitse konteksia mihin inhottavat murhakuvat liittyvät, saattaa hölmömpi tai pahantahtoisempi lukija pitää niitä valkoisten nationalistien tekeminä, vaikka kyseessä onkin ISIS-terroristien kädenjälki:

Kun irtopäätä roikottavat teurastajat ja suttuiset kännykkävideot väkivallanteoista ensimmäistä kertaa ilmestyivät Facebook-uutisvirtaani, tunsin lähinnä inhotusta. Vähitellen siihen turtui. Samalla aloin miettiä: onko tämä totta? Kaikessa hiljaisuudessa algoritmi järjesti piiloon monia sellaisia sisältöjä, jotka olisivat ehkä tuoneet toisen näkökulman aiheeseen.

Harva pitää MV-lehteä laatujournalismina tai ottaa sen kaikkia juttuja tosissaan, mutta sen verran kova luu se on vanhoja mielipidemonopoliaikoja haikailevalle Ylelleä, että monet sen toimittajat tuntevat suorastaan velvollisuudekseen nälviä lehteä ja olla huolestuneita sen suosiosta.

Aina kun jokin sivusto kehotti minua siirtymään eteenpäin toiselle sivustolle tai seuraamaan jotakin uutta sivua Facebookissa, sanoin kyllä. Tällä tavalla sain Googlen kautta varsin pian seurattavakseni MV-lehden. Jos hakee tietoa pakolaisista Googlen kautta, ei voi välttyä MV:ltä, joka julkaisee valtavan paljon aihetta käsitteleviä kirjoituksia ja jonka julkaisuja myös luetaan paljon.

MV-lehden lisäksi "roskalähteiksi" luokiteltiin myös "konservatiiviset verkkolehdet" (luultavasti Sarastus, Occidental Observer ym.):

Kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota siihen, että luettujen juttujen omat lähteet olivat roskaluokkaa: somehuhuja, pieniä konservatiivisia verkkolehtiä, vuosia sitten julkaistuja videoita viraalisivustoilta. Kukaan ei kysynyt, miksi Ranskassa tapahtuneesta mellakasta uutisoitiin oikeistolaisen puolalaisen radiokanavan tiedoilla Suomessa. Ja jos joku yritti kyseenalaistaa, hänet vaiennettiin nopeasti.

Koska toimittaja seurasi lopulta vain neljäätoista pientä ryhmää, ei otos "kansallismielisistäkään" liene ollut kovin suuri, jotta siitä voisi tehdä kovin pitkälle meneviä yleistyksiä. Tässä lainauksessa jää kertomatta mm. se, että fb:n "äärisivuistojen" jutut kommentoivat jatkuvasti valtamedian artikkeleita, joissa on puutteellista ja väärää tietoa. Kun tilalle annetaan tietoja, joita median on pimittänyt, on niitä vaikea pitää pelkkänä roskana. Toki mukana on poliittista propagandaa, omalle asialle myötämielistä tiedottamista, mutta se on täysin normaalia myös valtavirran poliittisessa lehdistössä. Niin ikään olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin lähteiden kyseenalaistajat "vaiennettiin" ja minkälaisia vasta-argumentteja heillä itsellään oli esittää. Mikäli toimittajalla ja hänen hengenheimolaisillaan olisi ollut kiistämätöntä vasta-evidenssiä, olisi se luultavasti mainittu voitonriemuisesti myös artikkelissa.

                                                  ********************************

Eilen:

Yle TV2 Maanantai 13.6.2016 klo 13:30, Kioski: Mamu - Suomi - mamu  

Suomalainen tapakulttuuri on suomalaisuuden ydin. Millainen se on? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle TV1 Maanantai 13.6.2016 klo 19:00, Historia: Natsit ja Lähi-itä 

Toisen maailmansodan jälkeen monet arabimaat värväsivät natseja joukkoihinsa auttamaan taistelussa Israelia vastaan. Yhteistyö arabien ja natsien kesken oli alkanut jo aiemmin Hitlerin hallitessa Saksaa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema