 |
| Omahyväiselle vasemmistolaisuudelle on löydetty kasvot. |
Poliittiset vallankäyttäjät mukaan lukien toimittajat tuomitsevat sananvapauden rajoittamisen vain silloin kun heidän suoltamansa propaganda ei pääse välittömästi ja jäännöksettömästi miljoonia ihmisiä tavoittavan valtamedian levitykseen. Toisaalta julkista keskustelua yksinoikeudella hallitsevat hegemonisen vallan edustajat eivät ole huolissaan tavallisten kansalaisten hupenevasta sananvapaudesta, vaan päin vastoin he pyrkivät tukahduttamaan sitä entisestään, varsinkin jos arvostelu kohdistuu valtaapitäviin.
Tätä röyhkeän kaksinaamaista katsomusta edustaa paljaimmillaan punamummonakin tunnettu presidentti Tarja Halonen, joka sanoi tänään Ylen ykkösaamussa olevansa huolissaan "maalittamisesta" ja ulkoministeri Pekka Haaviston "perusteettomasta ajojahdista". Ylen verkkosivujen jutussa Tarja Halonen Ykkösaamussa: Suomen politiikan epävakaus tuo lisää valtaa presidentille – ihmetteli myös Haaviston tapausta ex-presidentti puolustaa jälleen katastrofaalista miinakieltopäätöstään ollessaan ulkoministeri ja samaistaa siitä saadun kritiikin Pekka Haaviston arvosteluun:
– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö sitä Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta.
Ilmeisesti Setaveteraani-Halonen kokee, että maan tunnetuinta punavihreää homopoliitkkoa on "maalitettu" täysin perusteetta, vaikka ilmitulleet todisteet puhuvat sen puolesta, että Haavisto on painostanut virkamiestä tuomaan Isis-lapset ja -äidit Suomeen. Halonen on muutenkin mieltynyt uusvasemmiston uuskieliseen (vrt. "Vuonna 1984") ilmaisuun maalittaminen, jolla hän viittaa presidentti Sauli Niinistön lailla kaikkeen kritiikkiin, jota valtaapitävät Suomessa kohtaavat. Luonnollisesti vanha Demla-juristi haluaisi kriminalisoida poliittiseen eliittiin ja sosialistivirkamiehiin kohdistuvan arvostelun kuittaamalla se "vainoksi", jota ns. maalittaminen tarkoittaa.
Maalittamisesta puhuminen ei aina ole perusteetonta, ainakaan silloin kun kohteena ovat tavalliset kansalaiset. Maamme oikeuslaitos ja poliisi maalittavatkin jatkuvasti suomalaisia, jotka sanovat ääneen totuuksia, joita hallitseva nomenklatuura vihaa. Vastaavasti valtamedia on tarkka siitä, että toimittajien sananvapaus toteutuu, mutta sama vahtikoiran asenne ei näykään mattimeikäläisten kohdalla.
Esimerkiksi Yle kirjoittaa hyvin alentuvaan sävyyn kansalaisten oikeudesta sananvapauteen verkkosivujensa kirjoituksessa Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi. Toisin kuin luulisi, jutussa ei riemuitakaan siitä, että rikosjuttujen määrä "rasistisesta nettikirjoittelusta" on vähentynyt, vaan toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen ja haastatellut ovat harmistuneita ettei ajatusrikoskiintiötä ole täytetty aikaisempien vuosien tapaan. Neuvostoliittolaisiin kiintiömääriin hinkuu kukapa muu kuin itsensä kansanviholliseksi julistanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen:
Maalittamisesta puhuminen ei aina ole perusteetonta, ainakaan silloin kun kohteena ovat tavalliset kansalaiset. Maamme oikeuslaitos ja poliisi maalittavatkin jatkuvasti suomalaisia, jotka sanovat ääneen totuuksia, joita hallitseva nomenklatuura vihaa. Vastaavasti valtamedia on tarkka siitä, että toimittajien sananvapaus toteutuu, mutta sama vahtikoiran asenne ei näykään mattimeikäläisten kohdalla.
Esimerkiksi Yle kirjoittaa hyvin alentuvaan sävyyn kansalaisten oikeudesta sananvapauteen verkkosivujensa kirjoituksessa Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi. Toisin kuin luulisi, jutussa ei riemuitakaan siitä, että rikosjuttujen määrä "rasistisesta nettikirjoittelusta" on vähentynyt, vaan toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen ja haastatellut ovat harmistuneita ettei ajatusrikoskiintiötä ole täytetty aikaisempien vuosien tapaan. Neuvostoliittolaisiin kiintiömääriin hinkuu kukapa muu kuin itsensä kansanviholliseksi julistanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen:
Yksi syy kehitykseen on se, että poliisi ei enää tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti kuin ennen. Vuonna 2017 poliisi sai korvamerkittyä rahoitusta muun muassa netin vihapuheita tutkivien poliisien palkkaamiseen.
Sen jälkeen rahoitusta ei ole tullut, ja toimintaa on pienennetty. Viime vuonna Poliisihallitus kertoi poliisin käyttävän vihapuheiden paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa.
– Näiden asioiden tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää, sanoo valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.
Samaa asiaa jankutetaan tarkoituksellisesti valittujen esimerkkitapausten avulla Ylen uutisessa Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia. Esiutkintaan johtaneissa esimerkkitapauksissa asiantuntijoina käytetään pahamaineisia kulttuurimarxilaisia: viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaarta, rikosoikeuden professori Matti Tolvasta, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvosta ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota. Toimittajat Veli-Pekka Hämäläinen ja Taneli Arponen kirjoittavat:
Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.
Vihapuhejuttuja (sic) ei ole viety käräjille kovin paljon luultavasti siitä syystä, että ilmantojen perusteet ovat olleet jo lähtökohtaisesti köykäisiä. Mutta jos käräjille on päästy, tuomio on rapsahtanut lähes poikkeuksetta, mikä kertonee siitä, että tuomioistuimet noudattavat pikkutarkasti syyttäjän tarkoitushakuisesti käyttämää tulkintaa venyvästä lainsäädännöstä.
***********************
Mitä enemmän yliopisto on alkanut korostaa puolueettomuuttaan ja objektiivisuuttaan, sitä enemmän se on taantunut poliittisten muotiaatteiden vietäväksi. Jopa umpipolitisoituneella so. vasemmistolaisella 1970-luvulla tiedemaailma oli vähemmän politisoitunut kuin nyt. Otetaanpa esimerkiksi vaikka professoriliitto, joka valitsi juuri vuoden professoriksi maantieteen professori Anssi Paasin Oulun yliopistosta.
Ylen uutisessa Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: "Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen" jo otsikko kertoo mistä suunnalta yliopistossa taas tuulee. Ottamatta kantaa herran tieteellisiin ja opetuksellisiin meriitteihin, professoriliiton piirissä on nähty tarpeelliseksi nostaa vasemmistotaustainen professori, jolla on vihamielisen oikeaoppiset näkemykset kansallismielisyydestä. Paasi kun on sitä mieltä, että sormeakaan ei saisi nostaa uuskolonistisia maahantunkeutujia vastaan:
Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.
Paasi on selvästi globalistikapitalistien ja sosialistien juoksupoika, joka opportunistisena jees-miehenä toivottaa väestönvaihtoa ja siten Euroopan kultuurin tuhoa. Tällaiset näkemykset ovat muutenkin vallitsevia kulttuurimarxilaisuudella hapatetussa yliopistossa. Siksi onkin ylättävää, että edes kulttuurielämän puolelta löytyy joku, joka on omalla nimellään valmis vastustamaan nykyistä hulluuden riemumarssia. Nimittäin Parnasson numerossa 6-7 / 2019 Tommi Melender haastattelee kirjailija Vesa Haapalaa, joka kulkee rohkeasti kulttuurisen itsetuhon vastavirtaan. Lehdessä kirjoitetaan mm. seuraavasti:
Haapala puhuu 'kansainvaellusten tsunamista' ja kertoo tuntevansa olonsa 'katastrofaaliseksi' ajatellessaan, että eurooppalaiset yhteiskunnat eivät osaa tai halua tehdä tsunamille mitään, vaan jäävät sen alle ja muuttuvat peruuttamattomasti.
Pahinta hänen mielestään on, että kansainvaelluksia jopa vauhditetaan poliittisesti, vaikka pitäisi keskittyä rakentamaan ekologisesti ja väestöllisesti kestäviä yhteiskuntia, myös ongelma-alueille.
Hieman toisenlainen näkemys muukalaisten vastustamiseen kuin systeemin miehenä toimivalla Anssi Paasilla! Olisiko niin, että viisaat toisinajattelijat tulevat sittenkin kulttuurin ja taiteen puolelta eikä rationaalisuudella pöyhkeilevästä yliopistomaailmasta?
