EDUSKUNTAVAALITULOS KERTOO YHTEISKUNNALLISEN POLARISAATION JA SIRPALOITUMISEN LISÄÄNTYMISESTÄ

Viime sunnuntaina käytyjen eduskuntavaalien hämmentävät tulokset ovat synnyttäneet monenlaisia analyysejä ja johtopäätöksiä. Valtamediassa suurimmaksi kysymykseksi ovat nousseet vaikeat hallitusneuvottelut, koska suurimmaksi puolueeksi nousseen Sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) voitto jäi äärimmäisen niukaksi. Tarkastuslaskennassa puolue voi vielä päätyä samaan paikkamäärään kuin kakkoseksi ohi Kokoomuksen kiilannut Perussuomalaiset. Jo nyt on varmaa, että jos SDP pystyy Antti Rinteen johdolla kokoamaan hallituksen, siihen ei kuulu Perussuomalaiset "erilaisen arvopohjan" vuoksi.

SDP:n nousu maamme suurimmaksi puolueeksi vuonna 2019 on suomalaisen politiikan mysteeri. Suomalaisten hyväuskoisuutta ja muutospelkoisuutta pitää vain ihmetellä vaalikaudesta toiseen. Toden totta, miksi äänestäjät nostivat ykköspuolueeksi menneisyyttä edustavan SDP:n, jonka sisarpuolueiden menestys muualla Euroopassa on ollut jatkuvassa laskussa? Kyse lienee suurten ikäluokkien (demarieläkeläiset) viimeisestä nostalgisesta leimahduksesta, joka antaisi vielä kerran häivähdyksen 1980-luvun vaurautta ja varmuutta elämään. 

Tosin monien demariäänestäjien usko alkoi viimeisinä vaaliviikkoina horjua ja ennustettu 24 prosentin vaalivoitto kutistui vaivaiseen 17,5 prosentin lukemaan, jolla se ohitti minimaalisella 0.2 prosentin marginaalilla Perussuomalaiset. Näyttää siltä, että demareista vuoti varsinkin vaalipäivänä runsasti ääniä aidoksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi muuntuneeseen Perussuomalaisiin.

Monet pitävät Perussuomalaisten ryntäystä toiseksi suurimmaksi puolueeksi parin vuoden takaisen hajoamisen jälkeen hämmästyttävänä, vaikka kaikki merkit monikulttuurin epäonnistumisesta antoivat odottaa nyt saavutettua äänitulosta. Jos vaalit olisivat olleet pari viikkoa myöhemmin, Persut olisivat olleet todennäköisesti maamme suurin puolue ja rakentamassa hallitusta.

Joka tapauksessa voidaan puhua Jytky kolmosesta, sillä tällä tuloksella tuli yksi lisäpaikka vuoden 2015 jytinään verrattuna. Tämä on tietenkin karvasta kalkkia Perussuomalaiset hajottaneen Timo Soinin, Sampo Terhon ja Simon Elon Siniset tulevaisuus -puoleelle, jonka täydellinen mahalasku on hieno osoitus suomalaisten inhosta pettureita ja takinkääntäjiä kohtaan.

Perussuomalaiset teki historiaa etenkin Varsinais-Suomessa, jossa se nousi koko vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Ville Tavio sai yli 14 000 ääntä ja kuului koko maassa Top 10 ääniharavien listaan Jussi Halla-ahon ykkössijan ohella. Tavion kanssa samassa ehdokaslistassa numerolla 88 (sic) ollut Vilhelm Junnila tuplasi äänimääränsä ja sai reilut 10 000 ääntä. Helsingissä Perussuomalaisten menestys taas lepäsi pitkälti Jussi Halla-ahon varassa ja hänen Suomen ennätykseen noussut yli 30 000 ääntä veti eduskuntaan kaksi muuta ehdokasta.

Perussuomalaisen menestyksen vastapainona on punavihreän blokin roima suosion kasvu. Vihreiden menestys perustuu koulutetun kansanosan otettua puolueen viime vuosina omakseen. Itseään intellingentisiana pitävä porukka on aina halunnut pitää hajurakoa tavalliseen karvalakkikansaan ja tähän erottautumiseen Vihreät tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden. Vihreät onkin tyypillinen koulutetun väen ja "älymystön" puolue, koska se ajaa utopistisia ja toteuttamiskelvottomia ideoita, joista realismiin taipuvainen tavallinen kansa ei innostu. 

Vihreitä kannattavien elitismin kääntöpuolena on paradoksaalisesti konformismi, johon korkeasti koulutettu väki on muihin verratuna huomattavasti alttiimpi. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan tuota väkeä marinoitu erilaisten auktoriteettien ohjauksessa lastentarhoista yliopistoihin. Vihreiden konformismia vahvistaa valtamedia, koska valtaosa toimittajista on puoluekannaltaan Vihreitä tai ainakin vasemmistoliittolaisia. Kun koulujärjestelmää ja mediaa hallitsee hegemoninen punavihreys, ei ole ihme että näissä eduskuntavaaleissa valituista vihreistä 85%:ia on naisia (20:stä paikasta 17 naisia). Ylen uutisessa Naisia nousi kansanedustajiksi historiallisen paljon – 85 prosenttia vihreiden edustajista naisia sukupuolinen ylivalta nähdään tietenkin merkkinä "tasa-arvosta".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vihreiden vaalivoiton symboliksi tullut naisylivoima kertoo puolueen degeneroitumisesta poliittisesti korrektiksi feministilaumaksi, jolla ei juuri mitään tekemistä aidon luonnonsuojelun kanssa. Itse itsensä suomalaisasiamieheksi nimittänyt Olavi Koskela kuvasikin aikoinaan vihreiden peruskannattajaa osuvasti: nuori, tyhmä ja vihreä nainen. Ei siis mikään ihme, että järjestelmä tiedotusvälineineen suosii ja ylistää tällaisia konformisteja. Ainoa hyvä puoli nuorten kympin tyttöjen vyöryssa oli profeministimies Touko Aallon ja suomalaisille jatkuvasti haistattaneen kurdi Ozan Yanarin putoamiset eduskunnasta. 

Yleisesti ottaen sukupuolinarsististen feministinaisten invaasio eduskuntaan ei lupaa polittiselle kulttuurille hyvää, koska sen seurauksena hysteerisen tunnepuheen määrä  tulee vain lisääntymään ja mielivaltaisia "vihapuhelakeja" aletaan vaatia entistä ponnekkaammin. On vaikea kuvitella miten sellainen hallitus, jossa on mukana Vihreät ja Vasemmistoliitto kykenisi ajattelemaan kylmän rationaalisesti, mikäli maatamme kohtaisi vastaavanlainen kehitysmaalaisten invaasio kuin vuonna 2015. Todennäköisesti empaattinen tunnepuhe saisi politiikassa sellaisen valta-aseman, ettei valepakolaisaaltoa saataisi pysähtymään millään. 

Hajanainen vaalitulos kertoo ennen kaikkea yhteiskunnan polarisaation lisääntymisestä. Varsinaista selkeää vaalivoittajaa ei löydy, koska kaikki suuret puolueet jäivät alle 20 prosentin kannatukseen. Tavallaan nämä vaalit kuvastavat ikävällä tavalla yhteiskunnan yleistä pirstaloitumista ja vastakkainasettelua. Kyynisesti ajateltuna punavihreä hallitus saattaisi olla paras hallitusvaihtoehto, sillä sen tuoman kurimuksen jälkeen eksyksissä oleva kansa saattaisi löytää uudelleen yhteisen sävelen.



                                                        ***************************


Viime päivien kovien uutisten kärkeen on kuulunut Pariisin Notre Damen järkyttävä tulipalo. Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuho ei ole jättänyt kylmäksi edes Yleä, jonka uutisessa Kuvat näyttävät Notre Damen tulipalon dramaattiset hetket: Ikonisen maamerkin tuhoutuminen järkytti Pariisia esitetyt kuvat kertovat symbolisesta Euroopan perikadosta. 

Tarvittiin näin valtava menetys ennen kuin valtamediaa alkoi kiinnostaa maanosamme kirkkojen tillanne. Edelleenkään (((mediaa))) ei kiinnosta laajassa mitassa kirkkoihin kohdistuneet tihutyöt, vaikka Ranskassa on meneillään ennen näkemätön tuhoamiskampanja, jossa on pelkästään viime vuonna vandalisoitu 875 kirkkoa. Koska tekijät ovat melkoisella varmuudella kehitysmaista tulleita muslimeja, tiedotusvälineet ovat "rasismin" pelossa halunneet vaieta ilmiöstä lähes täysin. Sen sijaan jokaikinen muslimien ja juutalaisten pyhiin paikkoihin kohdistunut isku – joista monet ovat sympatian kerjäämisessä tarkoitettuja väärän lipun operaatioita – on raportoitu "vastuullisessa mediassa" tunnontarkasti.

Geopoliittisena bloggaajana tunnettu Markku Siira kiteyttää viimeisimmässä kirjoituksessaan Notre Damen tuho, lännen perikadon enne? ne mietteet, jotka tulipalo synnyttää jokaisessa aidossa eurooppalaisessa:

Ikonisen maamerkin tuhoutuminen on noteerattu maailmanlaajuisesti. Kuitenkin Ranskassa on tuhottu, poltettu ja vandalisoitu kirkkoja jo vuosien ajan, mutta Macronia ja muita Eurafrikan kansojen sulatusuunia rakentavia globalisteja tämä ei ole erityisemmin haitannut. Notre Damen tuhoutuminen symboloi hyvin aikamme antikristillistä henkeä ja länsimaiden aatteellista ja kulttuurista perikatoa.

Pariisin arabimuslimt virnuilevat tyytyväisinä vääräus-
koisten pyhän paikan tuhosta.

YLE SPONSOROI SPR:N SUOMALAISVASTAISTA VIHAKAMPANJAA

SPR:n näkemys siitä, millaisen suomalaisten asenteen
ulkomaalaisia kohtaan pitäisi olla.

Harva Ylen tv-katsoja on voinut välttyä tällä viikolla Suomen Punaisen Ristin mainoksilta, joissa vastustetaan rasismia. Syynä kampanjointiin on rasisminvastainen viikko (19.–25.3.2018), jonka aikana SPR kertoo edistävänsä yhdenvertaisuutta ja korostavan "yksittäisen ihmisen vastuuta toimia oikein rasistisessa tilanteessa". 

Jo SPR:n tiedotetta lukiessa käy selväksi, että kansalaisten ja valtioavun tuen varassa oleva järjestö käyttää sanaa rasismi vääristelevällä ja tarkoitushakuisella tavalla. Kyse ei ole rotusorron lieventämisestä, vaan yksipuolisesta hyökkäyksestä suomalaisuutta vastaan. Kampanjaa onkin pidettävä rasistisena agitaationa, sillä siinä vain suomalaisia pidetään moraalisesti tuomittavina rasisteina. 

Rasisminvastaisen viikon julkeutta korostaa Wikipedian artikkeli, jossa kerrotaan kampanjan historiasta: 

Rasismin vastainen viikko järjestetään vuosittain 21.3. vietettävän YK:n rotusyrjinnän vastaisen päivän yhteydessä. Samana päivänä vuonna 1960 poliisi tappoi 69 rauhanomaista mielenosoittajaa Sharpevillessä Etelä-Afrikassa. Mielenosoittajat olivat protestoineet rotulakeja vastaan.

Koska rasisminvastainen viikko on suunnattu vain valkoisia vastaan, tarjoaa Etelä-Afrikan nykytilanne sille karmaisevan viitekehyksen. Median uutispimennosta huolimatta kun tiedetään, että Etelä-Afikan uusi hallitus on valmistelemassa lopullista valkoisten kansamurhaa ryöstämällä heidän maansa. Jo vuosikausia maan hallinto on katsonut vierestä kun mustat rasistit ovat murhanneet kymmeniä tuhansia valkoisia maanviljeliötä ilman että se olisi herättänyt länsimaiden tiedotusvälineissä minkäänlaista moraalista suuttumusta. Julkisuudessa ei ole tietoa, miten SPR suhtautuu Etelä-Afrikan rasistista väkivaltaa kokeviin maanviljelijöihin. Järjestön linjausten perusteella näyttäisi siltä, ettei SPR:lla ole intoa auttaa eteläafrikkalaista rasismia pakenevia uhreja, koska nämä ovat väärärotuisia. 

Sisältä läpimätä SPR pyrkii omalta osaltaan legitimoimaan etnistä suomalaisuuta tuhoavan virallisen politiikan, jossa edistetään kolmannen maailman maahanvyöryä kansalta kysymättä. Moraalista kiristystä muistuttava puhe rasismista on SPR:lle pelkkä savuverho, jolla ylläpidetään suomalaisiin kohdistuvaa rasismia. Rodulliset eturistiriidat, joissa on vähintään aina kaksi osapuolta, eivät olisi koskaan pääseet maassamme edes syntymään ilman vastuuttomia poliitikkoja ja kyynisen laskelmoivia liikemiehiä. 

Tarkoituksellisesti kasvatetusta maahanmuutosta syntyneet väistämättömät etniset konflitkit ovatkin pitkälti poliittis-taloudellisen eliitin ja sen nomenklatuuraan kuuluvan SPR:n vastuulla. Silti heillä on otsaa sälyttää härkisti kaikki vastuu peruuttamattoman yhteiskuntakokeilunsa seurauksista kansalle. Jatkuva syyttely suomalaisten rasismista on sitäkin törkeämpää, koska jo lähtökohtaisesti ulkomaalaisinvaasio on rasismia kantaväestöä kohtaan.

Uutisagendassaan etnistä suomalaisuutta liudentava Yleisradio auttaa merkittävästi SPR:n vihakampanjaa antamalla sille ilmaista mainosaikaa kanavillaan. Rasisminvastaisen viikon kunniaksi Yle myös uutisoi näyttävästi "suomalaisesta rasismista". Tuorein esimerkki löytyy Ylen verkkosivuilta, jonne toimittaja Laura Kosonen on kirjoittanut pitkän uutisjutun Joensuuhun palasi huoli rasismista – 13-vuotias: "Vieras mies sanoi, että menkää pois meidän maasta ja tarrasi pikkuveljestä kiinni". 

Artikkelin lähtökohtana on valheellisen pahantahtoinen aksiooma, jonka mukaan vain valkoiset suomalaiset ovat rasismin lähde ja uhrit aina värillisiä. Totuus on kuitenkin täysin päinvastainen, sillä esimerkiksi kantasuomalaisiin kohdistuneissa raiskauksissa värilliset ovat tilastollisesti moninkertaisesti edustettuina suomalaisiin verrattuna. Värillisten raiskaukset ja muukin väkivalta on lähes aina rodullisesti profiloitunutta eli rasistista, koska teot kohdistuvat lähes yksinomaan valkoisiin.

Toimittaja Laura Kosonen on rakentanut juttunsa tutun kaavan mukaan, jossa alussa kerrotaan shokkiarvoa tavoittelevasti väkivaltaisesta rasismista, sitten kerrotaan tuntemattomina pysyttelevien kehitysmaalaisten väittämästä rasismista, seuraavaksi siirrytään vaatimuksiin nettisensuurista ja lopuksi maalaillaan mielikuvaa koko järjestelmän "rakenteellisesta rasismista":

– Yhteiskunta ei riittävän selkeästi tuomitse rasismia, eivätkä ihmiset välttämättä osaa puuttua tilanteisiin arjessa; kaupan jonossa, bussissa tai kadulla, Joensuun rasisminvastaisen työryhmän puheenjohtaja Tiina Sotkasiira sanoo. 

Hiljainen enemmistö hyväksyy vaikenemalla arkipäivän rasismin. Sotkasiira kertoo tapauksesta, jossa joku on lisännyt työpaikan virallisiin ohjeistuksiin rasistisia kommentteja, mutta työnantaja tai kukaan muukaan ei ole puuttunut asiaan.

Erilaisilla suomalaisvastaisilla rasistiorganisaatioilla on tietenkin tarve selittää puuhastelunsa tarpeellisuus, joten heidän täytyy paisutella äärimmilleen suomalaisten rasismi. On vaikea kuvitella, etteikö yhteiskunta kuten siihen kuuluva koululaitos ja Yleisradio tuomitsisi rasismia riittävästi. Laura Kososen maan suurimassa tiedotusvälineessä julkaistu artikkeli kertoo päinvastaista, joten Tiina Sotkasiira levittää lausunnollaan vain ideologista valhetta ja peruusteettoman syytöksen.

                                                       *****************************


Rasisminvastaisesta viikosta on syytä palata todellisuuteen. Länsimaisen järjestelmään sitoutuneella nomenklatuuralla on verta käsissään kun se sallii kansalaisten vastustaman väkivaltaisten värillisten invaasion. Viimeksi nämä tummapintaiset EU:n miehitysjoukot iskivät Ranskassa, josta kertoo Ylen uutinen Ranskan terrori-iskun sankaripoliisi menehtyi vammoihinsa:

Marokkolaissyntyinen 25-vuotias terroristi aloitti iskunsa läheisessä Carcassonnen kaupungissa, missä hän varasti auton ampumalla kahta sisällä istunutta ihmistä. Toinen heistä kuoli, toinen vammautui.

Seuraavaksi hän ampui juoksulenkillä olleita poliiseja, joista yksi haavoittui lievästi. Terroristi ajoi viereiseen Trebes'n pikkukaupunkiin, missä hän tunkeutui Super U -supermarkettiin, ammuskeli ympäriinsä ja otti joukon ihmisiä panttivangeiksi. Osa ihmisistä pääsi pakenemaan.  

Silminnäkijät kertoivat myöhemmin, että hyökkääjä huusi sisään tullessaan "Allahu akbar" ja sanoi olevansa Isis-järjestön sotilas ja valmis kuolemaan Syyrian puolesta. Hän vaati "veljiensä", vapauttamista vankiloista.

                                                       *****************************

Elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ympärillä pyörivä psykodraama vesilasissa sai eilisessä elokuva-alan Jussi-gaalassa farssimaisia piirteitä, kun kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi jakamasta Louhimiehelle yleisöpalkintoa parhaasta elokuvasta. Vaikutusvaltaisena kansalaisena Terhon on helppo esiintyä tiedostavana profeministinä, koska hänen sosiaalisen statuksen tuoma markkina-arvo on suuri. Siksi hän saattoi kusta suomalaisten miesten ja koko elokuvayleisön kengille esiintymällä raivofeministejä mielistelevänä Cuck-miehenä. 

Terhon esimerkki osoittaa kuinka etäällä poliittisesti korrketissa kuplassa elävä eliitti elää tavalliseen kansaan verrattuna. Punavihreän sopulilauman nostamaan hysteriaan liittyminen sokaisee jopa "kansallismielisen", joka uskoo, että hänen kannanottonsa saisi varauksettoman hyväksynnän myös kansan enemmistössä. 

Sitä se ei saa, vaan päinvastoin Terhon päätös ja feministien lynkkausoperaatio saa tuomion ylivoimaiselta kansa enemmistöltä. Tämä käy selväksi seuraamalla Ilta-Sanomen jutun Kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi luovuttamasta palkintoa Aku Louhimiehelle kommenttiosastoa. 

Terhon reaktio on sikälikin outo, että Louhimies ei ole saanut ainuttakaan oikeusistuimen tuomiota väitetyistä ohjausmetodeistaan. Kulttuuriministerin kieltäytymiselle riitti, että tuomion antoi Yleisradion medianäkyvyyden avulla feministijuntta, jota johtavat näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä ja elokuvaohjaaja Taru Mäkelä.

Vaikka Terhon veto oli eräällä tavalla yllättävä, sitä eivät olleet Jussi-gaalaan osallistuneen elokuvaväen reaktiot. Harvoin näkee nynnympää ja konformistisempaa porukkaa kun nämä pateettiset moraaliposeeraajat. Yksikään heistä ei uskaltanut kyseenalaistaa tätä feministien maailmanlaajuista kaunaorgiaa, vaan he olivat valmiita oman etunsa nimissä kivittämään entisen työtoverinsa. 

EPÄKANSALLISTA ELIITTIÄ OSUI LEUKAAN – HALLA-AHOSTA PERSUJEN UUSI PUHEENJOHTAJA

Sampo Terho onnittelee Jussi Halla-ahoa pj. vaalivoitosta.

Kotimaan median pitkään jatkunut ahdistunut kampanjointi Jussi Halla-ahon puheenjohtajuutta vastaan ei tuottanut tänään tulosta Perussuomalaisten puoluekokouksessa. Päinvastoin, Halla-aho voitti puheenjohtajavaalit murskaavasti jo ensimmäisellä kierroksella. Aivan samoin kuin Brexitin ja Trumpin valinnan kohdalla, punaliberaalti toimittajat eivät ymmärrä, että heillä ei ole näissäkään vaaleissa äänestys- ja veto-oikeutta. Siksi on yllättävää, että Ylen ensimmäisissä Halla-ahon valintaa koskevissa uutisissa kuten Halla-aho iloitsee selkeästä tuloksesta, toivoo Soinin väistyvän taustalle tuloksesta kerrotaan ilman kiukuttelua eikä Halla-ahon puheita kommentoida mitenkään.

Puheenjohtajavaalien lopputulos oli sikäli odotettu, että kannattaja- ja äänestäkunta on jo pitkään halunnut Perussuomalaisista modernin eurooppalaisen oikeistopopulistipuolueen. Uuden puheenjohtajan ansiosta myös Suomi siirtyy poliittisella kartalla normaaliin eurooppalaiseen tilaan, jossa vaikuttaa ohjelmallinen maahanmuuttokriittinen puolue. 

Kosher-konservatiivina tunnettu Timo Soini on vuosikausia tietoisesti väheksynyt puolueensa maahanmuutokriittisen falangin merkitystä persujen menestykselle ja hän sai nyt väistyessään kokea koko sen voiman. Puolueen viime vuosien takapakit johtuvat pitkälti Soinin yksinvaltaisuudesta ja SMP-läisestä perinteestä, jolla ei nykyisessä äänestäjäkunnassa ole enää vastakaikua. Soinin politikoinnin ytimessä on ollut hänen oman uransa edistäminen, joka on onnistunut tekemällä puolueesta kompromisseihin taipuvan näennäisvaihtoehdon. Tätä perintöä olisi jatkanut hänen kruununprinssinsä Sampo Terho, joka olisi ollut muille valtapuolueille sopiva ja vaaraton pompoteltava. Halla-ahon valinta kuitenkin muuttaa tämän polliitsen eliitin toivoman asetelman täydellisesti. Tämän voi aistia jo pelkästään seuraamalla opposition reaktioita vaalien lopputuloksen selvittyä.

Punavihreiden jo aiemmin alkanut peppukipuilu Halla-ahosta yltyi nyt pahanlaatuiseksi punatulehduksesi, josta voi lukea Yle uutisten jutussa Halla-ahon valinta hätkähdytti oppositiota – vasemmistoliitto vaatii uusia vaaleja. Syynä pöyristymiseen on vasemmiston pelko menettää monopoliasema arvokysymyksissä, joilla se on voinut painostaa sen aisankannattajina toimivia hallituksen oikeistolaisia kukservatiivi-puolueita. Halla-ahon valinnan seurauksena tämä perverssi poliittinen suhde tulee paljastumaan myös suurelle yleisölle. Kansallismielisten toiveena onkin, että Suomelle tuhoisa punaliberaali arvokonsensus murtuu ja suomalaisten etu pääsisi enemmän ohjaamaan politiikkaa.

Halla-ahon johtamaa Perussuomalaisten puoluetta tullaan syystäkin pelkäämään, sillä hän pystyy rautaisella logiikallaan murskaamaan punavihreän opposition sentimentaalisen itkuhumanismin, joka ei auki perattuna ole muuta kuin suomalaisvastaista etnomasokismia. Persujen uusi puheenjohtaja on hallitsevalle vasemmisto-oikeiston nomenklatuuralle ennen kaikkea ideologinen vaara, sillä hän voi nyt nostaa poliittiseen keskusteluun agendoja, jotka hegemoninen valta on halunnut kieltää. Tästä pelosta kielii Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon tuore ulostulo, jossa hän liittyy selväsanaisesti punavihreään yhteisrintamaan. Helsingin Sanomien uutisessa hän kertoo hallitusyhteistyön Persujen kanssa olevan vaakalaudella Halla-ahon isänmaallisen arvomaailman vuoksi.

Kansallismielisten juhlinnan keskellä Yle Watch haluaa silti muistuttaa, että yksi puheenjohtaja ei tule muuttamaan suomalaisen politiikan korruptoituneita syvärakenteita ainakaan heti. Maamme politiikka on tällä hetkellä sidottu niin tiukasti Euroopan Unionin ja sitä ohjaavan taloudellis-kulttuurisen globalistieliitin tavoitteisiin, että todellinen murros ei ole suomalaisten poliitikkojen käsissä. Halla-ahon valinta ja sen suomat mahdollisuudet ovat kuitenkin hyvä indikaattori siitä, että kaikkialla Euroopassa, myös Suomessa, uppoavaa laivaa on mahdollista ohjata kansojen Euroopan turvasatamaan.

EU:N MÄÄRÄYKSESTÄ SOSIAALISEEN MEDIAAN POLIITTINEN SENSUURI

On suurta ironiaa, että heti seuraavana päivänä kun libyalaistaustainen jihadisti oli tehnyt Manchesterissä terrori-iskun valkoisia lapsia vastaan, EU ilmoittaa hyväksyneensä mielivaltaisen lain, jolla estetään sosiaalisessa mediassa eurooppalaisten kritiikki monikulttuuria, EU:ta ja islamistiterrorismia vastaan. Samalla se antaa 2000-luvun mitä halveksutuimmille pavlik morozoveille, noille Järjestelmän punavihreille vahtikoirille, mahdollisuuden ilmiantaa mikä tahansa faktaan pohjautuva näkeymys, joka ei satu miellyttämään heitä. Ylen eilisessä uutisessa EU-ministerit hyväksyivät lain suitsimaan sosiaalisen median vihapuhetta diktatorinen toimenpide tiivistetään yhteen lauseeseen:

EU-maiden ministerit ovat hyväksyneet suunnitelman, jonka tarkoituksena on saada kuriin sosiaalisessa mediassa räjähdyksenomaisesti lisääntynyt vihapuhe ja valeuutisten levittäminen.

Sananvapautta ja oikeustajua loukkaava tyrannimainen määräys koskee tarkoituksellisesti vain sosiaalista mediaa, koska se on Internetin blogien ohella ainoa paikka, jossa kansalaiset voivat ilmaista yhteiskuntakriitiikkiä ilman pelkoa sensuurista, tuomioista ja järjestelmän prostituoituina toimivien "asiantuntijoiden" viimeisistä sananvuoroista. Sensuurin taustalla on kansalaisten oikeutettua suuttumusta pelkäävä EU-hallinto, joka haluaa viedä alamaisiltaan viimeisetkin foorumit, joissa eurooppalaiset voivat laukoa totuuksia maanosamme katastrofaalisesta tilanteesta. 

EU:n klienteeli hokee mantran lailla kulttuurimaxilaisten punaisessa yliopistossa kehittelemää orwellilaista termiä vihapuhe antaakseen oikeutuksen sensuurille, jonka tarkoitus on ainoastaan tukahduttaa totuuspuhe. EU-maiden ministerien hyväksymä päätös kertoo "eliitin" paniikista, jonka räjähdysmäisesti kasvanut kansalaiskritiikki on synnyttänyt. Mikäli EU olisi kansalaistensa puolella, se olisi ottanut korviinsa lisääntyneen kritiikin ja yrittänyt ratkaista ne huolet, joita tavallisilla eurooppalaisilla on kerrottavana. Koska korruptoitunut EU ei ole kansalaistensa asialla, se ei yritäkään kuunnella sitä, vaan päinvastoin turvautuu sortoon, jotta alamaiset alistuisivat etniseen tuhoomme tähtäävän politiikkaan.

Mitä tulee sitten vihaan sinänsä, sitä on Eurooppa pullollaan, mutta toisin kuin julkisuus asian esittää, sen suuri lähde ei kumpua tavallisista eurooppalaisista. Määrältään suurin kansaryhmän viha kohdistuu Euroopan alkuperäisiin valkoisiin ja tätä kaunaa harjoittaa systemaattisimmin islamilaiset maahantunkeutujat, valtamedia ja omahyväiset vasemmistolaiset, joiden kanssa "kansalliset" eliitit ja EU ovat petoksellisesti yhteistyössä. Siksi ei ole sattumaa, että EU:n uusin sortolaki koskee vain sosiaalista mediaa eikä esimerkiksi valtamedioita kuten suomalaisvihaa tihkuvaa Yleisradiota ja Helsingin Sanomia. Kuten viime päivinä on käynyt selväksi, nuo valheen mestarien kaikkialle leviäviät uutisraportit ja analyysit eivät edes raakalaisimman muslimiterrorismin edessä puutu pyhään lehmään nimeltä maahanmuutto, eikä koko sanaa mainita lainkaan näiden uutisten yhteydessä. Valhemedian ja poliitikkojen asenne näyttää olevan, että vaikka muslimit räjäyttäisivät koko Euroopan ilmaan ydinpommeilla, pyhään maahanmuuttoon ei saisi tehdä mitään muutoksia.


                                                        ****************************


Ylen asenteesta kertoo ehkä parhaiten Ruben Stillerin Radio Suomessa vetämä Pyöreä Pöytä -ohjelma, jonka tuoreimmassa jaksossa Onko sana rasismi kärsinyt inflaation? demarisionistinen juontaja kävi vastaiskuun ikävää todellisuutta vastaan ummistamalla silmänsä Manchesterin tapahtumille ja ottamalla sen sijaan "ajankohtaiseksi" aiheeksi lempiteemansa rasismin, koska sillä voidaan perusteettomasti syyllistää suomalaisia ja muita valkoisia. Kun huomio oli käännetty härskisti pois valkoisia vastaan tehdystä massamurhasta, saivat Pyöreän pöydän vasemmistofeministiset vakiovieraat  Kaarina Hazard ja Maija Vilkkumaa höpöttää rauhassa punaisen yliopiston hellimää diskurssia "valkoisesta etuoikeudesta". Olisi mukava kysyä Hazardilta, minkälainen valkoinen etuoikeus koettiin maanantaina Manchesterissa.

Kummankin rotudenialistiset horinat oli lainattu suoraan punavihreän propagandan työkalupakeista, mutta tällä kertaa pidemmän korren veti kympin tyttö Maija Vilkkumaa, jonka mielestä "tiede on todistanut" (eikä ole) ettei rotuja voi olla taksonomisesti olemassa, koska kyse on muka vain pelkästä ihonväristä eikä esimerkiksi mitattavista mentaalisista kykyeroista. Vilkkumaa ei luonnollisestikaan viitannut yhteenkään tutkimukseen, vaan ainoastaan median toistamaan hokemaan, joka ei perustu faktoihin. Tiedeyhteisö ei ole rodusta tai genettisistä klustereista suinkaan yksimielinen, vaikka esimerkiksi American Psychological Associationin kyselyn mukaan suurin osa sen jäseninä olevista tutkijoista ja opettajista pitää rotua validina biologisena kategoriana. 

Vilkkumaa ei myöskään löytänyt syitä sille, miksi eteläisen pallon puoliskon ihmiset eivät kykene henkisillä voimavaroillaan luomaan hyvinvointia, vaan tunkeutuvat luonnonvaroiltaan köyhien mutta neuvokkaiden pohjoisten kansojen valmiisiin pöytiin. Maahanmuuttoinvaasiota hän pyrkikin selittelemään "edistyksellisten" tutulla patenttivastauksella eli ilmastonmuutoksella. Jos Vilkkumaa uskaltaisi hylätä taikauskoisen humanitarisminsa, hänellä olisi valmius ajatella myös ilmastonmuutoskysymys loppuun asti: ilmastonmuutosta ei olisi nykyisessä mitassa ilman etelän, etenkin Afrikan, hallitsematonta väestöräjähdystä. Vielä 1970-luvulla vasemmistolaiset uskalsivat puhua väestönkasvusta, mutta koska tänään ihmiskeskeisyys on noussut naurettaviin uskonnollisiin mittoihin, afrikkalaisten lisääntymiseen puuttuminen olisi ihmisoikeusloukkaus ja rasismia. Siksi Vilkkumaan kaltaiset punavihreät odottavat, että Eurooppa täytetään ensin afrikkalaisilla ja vasta sen jälkeen voidaan palata väestöräjähdyskeskusteluun, semminkin kun "rasismi" eli valkoiset on saatu hukutettua kansojen tummaan mereen.


                                                       ********************************



Yle TV1, keskiviikko 24.5.2017 klo 21:05, A-studio 

Perussuomalaisten pj-kisa kovenee. A-studiossa kohtaavat puheenjohtajaehdokkaat Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Marja Sannikka juontaa. #yleastudio HD

Kerrankin perussuomalaisten pääehdokkailla ja heidän kannattajillaan oli mediassa yksinoikeus keskustella puolueensa tulevasta puheenjohtajavaalista. Muiden puolueiden kantahan jo tiedetään, sillä ne toivovat niiden tavoitteille joustavamman Sampo Terhon pääsevän puheenjohtajaksi. 

Etenkin punavihreille Halla-ahon valinta olisi harmillista, sillä hän voisi puheenjohtajana nostaa julkiseen keskusteluun sellaisia tabuaiheita, joista ei ole heidän agendansa kannalta edullista puhua. Lisäksi Halla-aho voisi rikkoa konsensusta ja kyseenalaistaa tietyt yhteiskunnalliset kysymykset, joiden sisällön ovat tähän mennessä määrittäneet yksinoikeudella vain punavihreät ja demokraattiset lakimiehet.



Yle TV1, keskiviikko 24.5.2017 klo 23:25, Ulkolinja: Trumpin vihaiset alamaiset 

Trumpin nousu presidentiksi innosti amerikkalaisia kansalaisaktivisteja protestoimaan ja vaikuttamaan. Ja sai maan miljoonat paperittomat siirtolaiset pelkäämään tulevaisuutensa puolesta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

YLE PUOLTAA VIHAMIELISEN ELIITIN EDUSMIESTÄ RANSKAN PRESIDENTIKSI

Ranskan presidentivaalien ensimmäisen kierroksen tulos kertoo karua kieltä siitä, että Ranska on edelleen muukalaispopulaatioita hellivä Cuck Nation, aisankannattajien kansakunta. Vaikka valtamediat ovat harmitelleet Kansallisen Rintaman ehdokas Marine Le Penin pääsyä toiselle kierrokselle, voi kansan vastainen EU-eliitti olla tyytyväinen siihen, että 78,5 äänestäjistä äänesti muuta kuin Ranskan puolustajaa. 

Monissa Ylen uutisissa kuten verkkosivujen jutussa Euroopan johtajat iloitsevat Ranskan vaalituloksesta ei peitellä kansoistaan vieraantuneiden poliitikkojen ja taulouselämän vaikuttajien riemua siitä, että heidän luottomiehensä Emmanuel Macron voitti parilla prosentilla ensimmäisen kierroksen ja näyttää ennusteiden mukaan tulevan valituksi presidentiksi toisella kierroksella. Tämä voi olla mahdollista, sillä lähes kaikki hävinneet ehdokkaat ovat testamentanneet äänensä Macronille, mikä kertoo siitä, että mädän järjestelmän poliittinen klienteeli on yhtenäinen ja sillä on epätoivonen halu pysyä vallassa tuohoisaan loppuunsa asti.

Eliitin kanssa yhteisymmärryksessä oleva valtamedia on kutsunut Macronia koko ajan "sitoutumattomaksi" keskustaoikeistolaiseksi ehdokkaaksi, vaikka on päivänselvää, että kyse on Ranskan EU-klienteelin löytämästä hymypojasta, jonka hypeä sikäläinen media on nostattanut häpeämättömästi. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa yleisesti väitetään, Macron ei ole Systeemin ulkopuolelta tyhjästä tullut ihmepoika, vaan hän on toiminut aiemmin erittäin epäsuositun sosialistihallituksen ministerinä ja juutalaisen Rothschild & Cie pankin investointipankkiirina, joten häntä voidaankin pitää tosiasiassa järjestelmän sisäpiiriläisenä. 

Tämä positiiviseksi populistiksikin kutsuttu poliittinen komeetta ei kuitenkaan edusta mitään aitoa muutosvoimaa, joka ratkaisisi Ranskan syvät rakenteelliset ja demografiset ongelmat. Päinvastoin, Macron tulisi todennäköisesti vain lisäämään verorasitetta, varsinkin kun hän kannattaa kognitiivisesti haasteellisten ja ammattitaidottomien afrikkalaisten tulijoiden määrän kasvattamista entisestään. Ranskan ongelmat tulevat Macronin valinnan myötä vain pahenemaan mikäli uskomme Ylen analyysiin Kaksi visiota Ranskalle – Avoimuuden autuus, vai rajat kiinni ja ranskalaiset ensin?:

Macron on erittäin EU-myönteinen ja ajaa integraation syventämistä erityisesti raha- ja finanssipolitiikassa. Macron kannattaa avointa maahanmuuttopolitiikka ja on kertonut ihailevansa Saksan liittokansleria Angela Merkeliä.

Tällainen federalisti on tietenkin EU:n ihannevävy, vaikka hänen ajamansa politiikka tulisi presidenttikaudella vain lisäämään kansalaisten etäistä unionia kohtaan tuntemaa inhoa. Macronin integraatiota tiivistävästä rajat auki -politiikasta voi tullakin EU:n joutsenlaulu, koska tällöin sen korjaamattomat valuviat tulevat väkisin esiin.

  
Ymmärrettävästi talousmaanikoille, poliitikoille ja valtamedialle Le Penin valinta olisi omakohtainen painajainen, jonka vuoksi hänet halutaan esittää "hegemonisen populismin" vihamielisenä voimana ja Macron taas altavastaajana, joka taistelee tätä "hyökyaaltoa vastaan". On vaikea sanoa miten tällainen retorinen kuperkeikka uppoaa äänestäjiin tosella kierroksella, mutta ainakin Ylen toimittaja Sampo Vaarakallio on ihastunut Macronin retoriikkaan, jota George Orwell olisi voinut käyttää hyvin kirjassaan Vuonna 1984. Jutussaan Analyysi: Ranska siirtyi uuteen aikaan – perinteiset puolueet ulos presidenttikisasta Vaarakallio iloitsee:

Emmanuel Macronin kuittaus tuli tuossa tuokiossa. Hän sanoi puolustavansa patriootteja, kansallismielisiä ranskalaisia nationalismin uhan edessä. Oli ihailtavan taitavaa, että Macron nappasi patriotismi –termin omiin tarkoituksiin. Taistelu sanoista ja niiden merkityksestä on politiikkaa puhtaimmillaan.

Sanoilla leikittely ei muuta todellisuutta, vaan Macron tuli ainoastaan todistaneeksi kuinka syvälle valheen suohon hän on valmis menemään määritelläkseen isänmaallisuuden uudestaan. Millainen patriootti on sellainen, joka vastustaa kansallismielisyyttä? Tietenkin patriotismin vastainen. 

Suomessa samanlaista kulttuurimarxilaista peruskäsitteiden dekonstruktiota ovat harjoittaneet punavihreät ja eräät arrogantit afrikkalaiset, jotka uskottelevat meille olevansa etnisiä suomalaisia pelkästään sillä perusteella, että pukevat kaulaansa leijonakorun. Viimeksi tätä temppua yritti viimeisimmässä Perjantai ohjelmassa Helsingin uusi kaupunginvaltuutettu Suldaan Said Ahmed (vas). 

Happokkuudestaan huolimatta ohjelma kannattaa katsoa kuvataiteilija Jani Leinosen vuoksi. Hän sanoi äänestäneensä vain sillä perusteella, että ehdokkaan pitää olla musta nainen. Välittömästi kommentin jälkeen hän sössötti epämääräisesti Jussi Halla-ahosta ja julisti tämän rasistiksi. Sampo Terho otti tähän kaikkeen kantaa ja kysyi, että mitä se semmoinen sitten on, että itse äänestää vain etnisyyden perusteella. Jani Leinonen piti sekavan polveilevan puolustuspuheen, jossa hän rinnasti avuttomat afrikkalaiset vammaisiin. Hienoa!

Tässä median lellimässä äärivasemmistolaisessa apurahataiteilijassa ruumiillistuu oikeastaan kaikki se argumentatiivinen tyhmyys, piittaamattomuus tosiasioista ja moralistinen hysteria, joka on vallalla punaporvarillisessa laitavasemmistossa. Vasemmistoa vastaan ei tarvitse sen kummemmin taistella, kunhan vain päästää ääneen Jani Leinosen.



                                                     ******************************


Yle TV1 Maanantai 24.4. klo 21:00, A-studio 

Ranska äänesti. Avattiinko vai suljettiinko ovi Eurooppaan? Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD

VASEMMISTON OIKEISTOLAISET AISANKANNATTAJAT HALUAVAT KIELTÄÄ POLIITTISET OIKEUDET "ÄÄRIOIKEISTOLTA"

Viime päivien lehtiä ja sähköistä mediaa seuraamalla saa kuvan, että koko Suomea uhkaisi äärioikealta tuleva poliittisen väkivallan hyökyaalto. Jonkinlaisen moralistisen hysterian merkit ovat ilmassa, joka on puolestaan luonut sopivan ilmapiirin harjoittaa pidäkkeetöntä poliittista vainoa. Eniten äänessä ovat olleet irtopisteitä keräävät poliitikot, jotka ovat nyt ärhäkkäästi kieltämässä pientä kansallissosialistista järjestöä, joka ei ole edes yhdistysrekisterissä. 

Kovinta ääntä on pitänyt kansansa sisäministerinä pettänyt nykyinen valtiovarainministeri Petteri Orpo, jota on haastatelu mm. Ylen juttuun Orpo kieltäisi väkivaltaiset äärijärjestöt – "Olen syvästi huolissani Suomesta". Jutussa jämäkkää auktoriteettiä teeskentelevä ministeri Orpo on tässä maassa viimeinen mies puhumaan rikollisista, sillä hänen päätöstensä vuoksi Suomeen päästettiin Dublin-sopimuksen vastaisesti 32 000 laitonta siirtolaista. Voi olla, että olemukseltaan ja puheiltaan lähinnä henkistä kääpiötä muistuttava Orpo teki päätöksensä EU:n Isojen poikien painostuksesta, mutta hänellä on edelleen nimellinen vastuu porttien avaamisesta islamilaisille sotureille. 

Aivan kuin viime syksyä ei olisi ollutkaan, tällä kansanvihollisella on röyhkeyttä käyttää keppihevosena Vastarintaliikettä, jonka kieltämisen vanavedessä voitaisiin paljon suuremmalta maahanmuuttokriitiseltä väestönosalta rajoittaa poliittisia oikeuksia. Vaarana on, että Orpon kaltaiset internationalistit käyttävät pientä natsijärjestöä tekosyynä, jonka "uhkaan" vedoten kutistetaan poliittisia perusoikeuksia myös demokraattisilta ja väkivallattomilta kansallismielisiltä ryhmiltä. Tämän vuoksi on vastustettava näkyvästi kaikkia poliitikkojen kieltolakiehdotuksia, sillä niillä tullaan valmistamaan tie kohti poliittisesti korrektia totalitarismia.

Samassa jutussa haastatellaan myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonia, joka puhuessaan äärijärjestöistä tarkoittaa vain äärioikeistoa. Anderssonin tiedetään sympatisoivan ruotsalaista äärivasemmistolaista väkivaltajärjestöä eikä hän ole koskaan tuominnut kotimaan anarkistien väkivaltaisia tempauksia. Siksi on hämmästyttävää, miten Andersson ja vihreät vetävät porvaripuolueita kuin pässiä narusta kun puheeksi tulee rasismi ja äärioikeisto. Puolueen kannatukseen nähden Vasemmistoliitolla (ja Vihreillä) on enemmän valtaa kuin pitäisi, mikä johtuu siitä, että ne pitkälti määrittelevät poliittisesti korrektit puitteet julkiselle keskustelulle. Punavihreiden pitkä marssi insitutuuioihin kuten valtamediaan, yliopistoon ja kirkkoon on alkanut tuottaa tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että punavihreiden utopiaan kuuluva monikultturismi ja valkoisten geneettisen itsesuojelun kieltäminen ovat julkisessa keskustelussa valtavirtaa ja niistä poikkeava puhe "vihapuhetta" ja "äärioikeistolaisuutta". 

Keskustapuolue ja Kokoomus toimivatkin vasemmiston arvojen aisankannattajina (Amerikassa "Cuckservatives"), sillä ne säikähtävät kaikkea mikä saattaisi yhdistää ne isänmaallisuuteen ja maahanmuuttokriittisyyteen, jotka vasemmisto on leimannut vähintään äärioikeistolaisuudeksi. Tämä selittää pitkälti sen, miksi porvaripuolueet tuomitsevat niin jyrkästi koko kansallismielisen opposition.


                                                            ******************************

Yle TV1, maanantai 19.9. klo 20:30 Yle Uutiset 

HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Linkki Yle Areenaan.

Aivan kuin maailmassa ei tapahtuisi mitään tärkeämpää uutisten pääaiheena oli viikkoa myöhemmin vammoihinsa kuolleen riidanhaastajan tapaus. Satusetä Matti Rönkä haastatteli äärivasemmistolaisista kytköksistä tunnettua toimittaja Marko Hietikkoa, jolla on puhtaasti poliittinen eikä journalistinen motivii monitoroida "äärioikeistoa". Kun studiossa on kaksi vihamielisesti suomalaiseen nationalismiin suhtautuvaa tahoa, voidaan kansalle esittää silmäkään värähtämättä, että Suomen Sisu ja SoO ovat Suomen vastarintaliikkeen rinnakkaisjärjestöjä:

Matti Rönkä: Niin.. Marko Hietikko: olet tutkinut Vastarintaliikettä ja muita äärijärjestöjä. … [Suomen Vastarintaliikkeestä keskustelua] (Videon kohta 5:50) Matti Rönkä: Entä sitten nämä kotimaiset muut järjestöt? Meillä on Oodinin Sotureita, Suomen Sisua, Rajat Kiinni -joukkoa. Ovatko nämä erillisiä järjestöjä vai limittäisiä tai lomittaisia tai mitä ne on? Marko Hietikko: Ne on rinnakkaisia järjestöjä. Odinin sotureiden kanssa on sikäli yhtymäkohtia, että Mika Ranta joka on Odinin Soturit perustanut, on ollut joko, riippuen lähteestä, joko Suomen Vastarintaliikkeen jäsen, tai kannatusjäsen. Hän itse puhuu, että hän on kannatusjäsen. Toiset lähteet sanoo, että hän ollut ihan täysjäsen. Ja on esiintyynyt sellaista tietoa, että hän on pyytänyt lupaa perustaa tämän oman järjestönsä. Se sitten taas vastaavasti ei... tuota... sen profiili on vähemmän poliittinen, ja enemmän yleisen maahanmuuttokriittinen. Marri Rönkä: Kiitoksia Marko Hietikko.

Yle TV1, maanantai 19.9.2016 klo 21:00, A-studio 

Poliitikot ja äärioikeiston nousu. Uskovatko nuoret Unioniin? Studiossa vihreiden Ville Niinistö ja perussuomalaisten Sampo Terho. Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD

Kummankin valeoppositiopuolueen edustaja on keskustelemassa siitä, miten kansallismielisten poliittiisia kansalaisoikeuksia voisi kätevästi karsia pienen natsijärjestön ja "rasismin" varjolla. Ville Niinistö oli myös valmis kriminalisoimaan suomalaisten geneettisen itsepuolustuksen vaatimalla, että "järjestäytyynyt rasismi" pitäisi kirjata rikoslakiin. Mikäli laki tulisi voimaan merkitsisi se sitä, että suomalaisilla ei olisi enää oikeutta puolustaa järjestäytyneesti kansansa etnistä koskemattomuutta.

YLE 90 VUOTTA - VIIME VUOSIKYMMENET TÄYSIN SUOTTA

Globaalieliitin uskollinen juoksupoika, presidentti
Martti Ahtisaari, puhui Ylen 90-vuotisjuhlassa.

Yleisradio juhlii tänään näkyvästi ja kuuluvasti 90-vuotista taivaltaan. Mediajätin kellokkaat ovat pitkin päivää itkeneet sitä, että yhteiskunnan heimoutumisen vuoksi sen on enää vaikeaa tuottaa yhteisiä katsoja- ja kuuntelijakokemuksia. Viimeiset neljäkymmentä vuotta ovat todistaneet, että Yle on itse moniarvoisuuden tyrkyttämisellään tuottanut sukupolven, jonka on vaikea kokea Suomi enää yhteiseksi.

Finlandia-talolla Ylen 90-vuotisjuhlassa puhunut Martti Ahtisaari on omalla presidenttikaudellaan itse hajottanut Suomen kansan yhtenäisyyttä, mutta silti tällä demarilurjuksella on otsaa olla "huolestunut" kansan jakautumisesta. Yle uutisten verkkosivuilta löytyvässä jutussa Ahtisaari Ylen 90-vuotisjuhlassa: Toivoin salaa yhtä sukkelaa kieltä kuin urheiluselostajilla ex-presidentti antaa isällisiä huomautuksia alamaisille:

Poliitikot ovat hänen mukaansa tässä osittain epäonnistuneet. Tyytymättömyys näkyy kansan jakautumisena ja ääri-ilmiöiden nousuna. – Olen huolestunut asenteiden kiristämisestä ja siitä, että monien halu ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta on kadonnut.

Erilaisuus, mikäli siihen ei sisälly ylimielisyyttä ja moraaliposeeraavaa signalointia, hyväksytään arjessa jos hyväksytään, mutta sen tyrkyttäminen päin naamaa kuten Yle tekee ei edistä yhtään tätä asiaa. Friikkisirkusta muistuttavan erilaisuuden tyrkyttäminen näkyy Ylessä niin monikulttuurisuuden palvomisena kuin myös homorummutuksena, joten ne väistämättä herättävät hylkimisreaktion ja Ahtisaaren kavahtamaa erilaisuuden vieroksumista. Vastakkainasettelu kansan enemmistön ja Ylen välillä tulee jatkumaan niin kauan kun toimittajina on Helsingin punavihreä kuplan ääriliberaaleja sopuleja. Sitä ennen kansa turvautuu vaihtoehtomedioihin, joissa ei tunneta sensuuria ja liberaalien poliittisesti korrekteja tabuja. Jokainen voi testata oman huumorintajunsa Ylen verkkosivuilta löytyvistä jutuista (täällä ja täällä), joissa Yle puhuu sanavapaudesta, vaikka haluaa "vihapuheen" varjolla nitistää totuuden puhujat sensuurilla.


                                                                ***********************


Yle TV1, perjantai 9.9. klo 20:00, Pressiklubi 

Kansalliseen itsekkyyteen käpertynyt maa? Suomen turvapaikkapolitiikan moraalista keskustelemassa kansanedustajat Emma Kari (vihr) ja Sampo Terho (PS) sekä kirjailija Jari Tervo. Isäntänä Ruben Stiller. #pressiklubi

Linkki Yle Areenaan.

Stiller on jälleen kerran mieliaiheensa eli maahanmuuton parissa. Keskustelua käydään tutuin asetelmin eli maahanmuuton puolesta on studiossa kolme henkilöä eli Ruben Stiller, vihreiden Emma Kari ja suomalaisvihamielinen kirjailija Jari Terho. Tämän vuoksi Sampo Terholle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin käydä torjuntataistelua näitä kansanmurhaavia Suomen syöjiä vastaan. Ainoa hyvä puoli ohjelmassa on se, että kansa alkaa vihata Jari Tervoa entistä enemmän ja vihreät naiskansanedustajat näyttävät edelleen yhtä kaheleilta freakout-hippitytöiltä kuin ennenkin.

YLE ASETTUU VAHVASTI ROTURUTSAAJIEN INTRESSIN PUOLELLE

Yle tv 1:n klo 20.30 pääuutislähetyksessä suomalaiset rotuluopiot saivat lähes kymmenen minuutin ajan tuoda läpi kritiikkinsä hallituksen uutta maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Sama juttu löytyy myös Ylen verkkosivuilta nimellä Ulkomaalaisen naineet huolestuivat hallituksen aikeista – "Jos olisin rakastunut suomalaiseen, olisinko hyväksytympi?". Jutussa ei esitä yhtään hallituksen kantaa puolustavaa argumenttia, vaan eksotiikasta kiinnostuneet rotuluopiot saavat täysin kritiikittä tuoda esiin oman kantansa. Yle Watchin kanta ihmisiin, jotka katkaisevat tuhansien vuosien, jääkauden pullonkaulankin kokeneen sukupolven ketjun, ovat yhteisönsä itsekkäitä pettureita:

On itsestään selvää, että terveessä valkoisessa yhteisössä rotuluopiot eristetään. Jos valkoinen nainen tuntee, että valkoiset miehet eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä rodullis-seksuaalisesti, niin silloin eivät myöskään hän ja hänen mulattilapsensa ole riittävän hyviä valkoiselle yhteisölle. Liittyköön silloin mustaan yhteisöön vaikka sinne Etelä-Afrikkaan. Asiahan on niin, että jos nainen hylkää valkoisen miehen, miksi valkoisen yhteisön miesten pitäisi hyväksyä hänet sen jälkeen yhdenvertaisena valkoisena? Tuollainen nainen on interrasistinen chauvinisti, joka ajattelee olevansa parempi, koska hänellä on "rodullisesti ylivertainen" musta mies ja mulattilapsi. Hylätessään valkoisen miehen, valkoisen miehen pitäisi hylätä hänet. Valkoiset, jotka hyväksyvät sosiaalisesti naisen, joka hylkää valkoisen miehen on sama asia kuin juutalaistemppeli, joka hyväksyy jäsenekseen juutalaisen, joka on hylännyt uskonsa ja kääntynyt kristityksi tai muslimiksi. Jos juutalainen haluaa jättää temppelin, silloin hänen pitäisi liittyä moskeijaan tai kirkkoon. Hän ei nimittäin voi odottaa, että temppeli hyväksyy hänet edelleen, vaikka hän hylkäsi uskonsa. Jos viidakkokuumeinen roturutsaaja kuvittelee, että hän on liian hyvä valkoiselle miehelle ja hylkää näin oman rodullisen yhteisönsä, niin silloin valkoisen yhteisön pitäisi kertoa hänellä, että hänen olisi parasta muuttaa mustaan yhteisöön.

Ylen verkkosivuilla haastateltu eksotiikan nälkäinen Milja Rämö kuitenkin haluaa, että Turkin poika muuttaisi Suomeen eikä hän Turkkiin:

Milja Rämö meni naimisiin viime kuussa. Pari asuu tällä hetkellä eri maissa, Milja Suomessa ja puoliso Mesut Turkissa. Tarkoitus olisi asettua asumaan Suomeen, kun Mesut saa yliopisto-opintonsa tulevana keväänä valmiiksi Miljan jatkaessa vielä opintojaan.  – On paljon fiksumpaa, että Mesut muuttaa Suomeen kuin että minä muuttaisin Turkkiin, koska hän valmistuu minua aiemmin, perustelee Rämö pariskunnan valintaa.

Fiksumpaa tietenkin, koska Suomesta saa helpommin kupattua etuja kuin köyhästä Turkista. Edellä viitattu Yle Watchin jutun eräs sitaatti paljastaa mikä tässä kaikessa on taustalla:

Mutta kuten asiaan kuuluu, nämä rotuluopiot haluavat syödä ja säästää kakun; vaikka he hylkäävät valkoisen miehen mustan miehen vuoksi, he haluavat silti kuulua valkoiseen yhteisöön, joka tarjoaa hänelle kaikki edut ja mukavuudet toisin kuin Afrikan savimajat.

                                          **************************

Yle TV 1, 12.2.2016 klo 20.00, Pressiklubi

Suomalainen kulttuuri on vaarassa, sanovat huolestuneimmat. Huoleen yhtymistä toki auttaisi, jos joku osaisi kertoa, mikä se suomalainen kulttuuri on ja ketkä kaikki siihen pääsevät mukaan. Studiossa keskustelmassa kansanedustajat Ozan Yanar (Vihreät) ja Sampo Terho (Perussuomalaiset). Mukana Janne Zareffin kolumni.

Linkki Yle Areenaan.

Ruben Stiller - Killer of Finnish identity - ei petä tälläkään kertaa! Jälleen kerran hän valitsi kaikista maailman poliittisista asioista liberaalijuutalaisia mädättäjiä eniten kiihottavat teemat eli kansallisen identiteetin kyseenalaistamisen ja kansainvaelluksen puolustamisen.

Studioon oli tällä kertoo raahattu vihreiden himomonikultturisti, turkkilaistaustainen punavihreä Ozan Yanar, jolla on tietenkin oma intressi puolustaa maahanmuuttoa ja kyseenalaistaa suomalaisten identiteetti. Luonnollisesti Stiller komppasi Yanaria koko ajan, mutta mitä hän pitäisi siitä, jos kynsin hampain omasta erityisestä identiteetistä kiinni pitäviä juutalaisia vaadittaisiin luopumaan identiteettinsä peruspalikoista, koska ne ovat vain "sosiaalisia konstruktioita". Niinpä niin, kuka hullu sitä nyt omaa yhteisöä madättäisi, sanoi vanha juutalainen kommunisti aikoinaan.

Surkeinta ohjelmassa oli kuitenkin Sampo Terhon vesitetty kansallismielisyys, joka ei ole muuta kuin anteeksipyytelevää kosher-konservatismia. Hänen rituaalinomainen "rasismin" tuomitseminen oli kuin sanasta sanaan lainattu puolueen sammakkokuningas Timo Soinilta, kun hän nimitti oman etnisen yhteisön suojelua "ihmisvihaksi". Jos tällainen retorinen tyhjänpuhuminen otettaisiin todesta, niin silloin pöydän suurin ihmisvihjaaja olisi Ruben Stiller.

YLE KIOSKI: KOSKA HAN-SUOMALAISET, NIIN 15 000+ KEHITYSMAALAISTA PER VUOSI

Valtamedialta kuten Yleltä on turha odottaa mitään perustavanlaatuista kritiikkiä tai edes tasapainottavaa uutisnäkökulmaa Välimeren yli hyökyvästä kehitysmaalaisten invaasiosta, vaan se on sidottu multikulti-ideologiaan, jonka vuoksi se yrittää selittää kansainvaelluksen parhain päin. Kansan enemmistön vastustuksella ei ole merkitystä kun Yle peesaa sooloilevan ulkoministeri Petteri Orpon epädemokraattista rajat auki -linjaa.

Ylessä on reagoitu kriisiin nopeasti ja se yrittää kaikin keinoin oikeuttaa laittomien turvapaikkaturistien vyöryn syyllistämällä ja kiristämällä suomalaisia. Tuorein esimerkki löytyy nuorille trendipersehölmöille suunnatusta Yle Kioski -tv-ohjelmasta, jonka verkkosivujen jutussa Maahanmuuttokirjoittelua Amerikassa 1900-luvun taitteessa: "Suomalaismiehellä varpaiden sijasta peukalot"  turvaudutaan vanhaan kunnon Han-suomalaiset virheargumenttiin, jota on käytetty useasti afrikkalaisen raiskausepidemian yhteydessä: neekerien ja arabien tekemät joukkoraiskaukset selitetään pois sillä, että raiskaavathan suomalaisetkin.

Yle Kioskin jutun pääviesti on, että ovathan suomalaisetkin olleet elintasosiirtolaisia kun heitä muutti aikanaan Amerikkaan. Pilkallisessa, etnomasokistisessa ja miesvihamielisessä sepustuksessa jää vain kertomatta se, että Yhdysvallat on aina ollut eri Euroopan kansojen sulatusuuni ja perustuslailtaan abstrakti sopimusten ja oikeuksien kansakunta toisin kuin monet etnonationalismiin, vereen ja turpeeseen, sidotutut Euroopan kansat kuten Saksa, Suomi, Italia, Kreikka, Irlanti jne. On historiallisesti valheellista tehdä jo alunperinkin monietnisestä Yhdysvalloista ohjenuora Euroopan kansoille, joiden identiteetin muodostuminen on noudattanut täysin erilaista tietä ja paljon vanhempaa traditiota.

Sitä paitsi on Yhdysvaltojen oma asia miten se on järjestänyt siirtolaispoltiikkaansa. Tai se, että Ruotsi otti aikanaan vastaan suomalaisia lapsia sota-aikan turvaan ja sodan jälkeen työväestöä tehtailleen maamme maaseudulta. Ei ole mitään kosmista vastavuoroisuuden tai "reiluuden lakia", jonka perusteella meidän pitäisi oman maahanmuuton vuoksi ottaa Lähi-Idästä ja Afrikasta tänne joutoväkeä elätettäväksi hamaan tulevaisuuteen asti. 

Yle Kioskin suomalaisia herjaavassa kirjoituksessa kai kuvitellaan ihan vakavissaan, että politiikassa ja kansainvaelluksissa olisi kyse vain kantilaisen moraalin sormiharjoituksesta eikä realismista, jossa etniset konfliktit ovat väistämätön uhka varsinkin kun niitä tuotetaan tietoisesti avaamalla rajat globaalille enemmistölle. Pahoin pelkään ettei kyse ole edes tästä, vaan kylmäverisestä kansojen erityisyyden tuhoavasta monikultturismista, harhaisesta jälkimarxilaisesta utopiasta, joka toteutuessaan on ihmisille dystopia. Tähän dystopiaan Yle näyttää olevan edelleen sitoututunut, vaikka painajaisen merkit ovat jo kaikkien nähtävillä.

--------- ------------ -------------- -------------


Yle TV1 24.8.2015 klo 21:00, A-studio 

Pakosalle joutuneiden ihmisten virta osuu myös Suomeen. Hallitus varautuu jopa 15 000:een turvapaikanhakijaan. Uusia vastaanottokeskuksia perustetaan ympäri maan. Miten Suomi selviää velvoitteistaan? Juontajana Seija Rautio. #yleastudio


Keskustelijoina Vasemmistoliiton Li Andersson ja perussuomalaisten Sampo Terho. Li Andersson: "meillä on velvollisuus, meillä on varaa..."

YLEN TAVALLISTA ELÄMÄÄ POLIITTISESTI HYSTEERISESSÄ MEDIAKUPLASSA

Me tiedämme ja te kuuntelette. Muu on vihapuhetta.

Yle Radio 1, 11.8.2015 klo 08.10, Ykkösaamu Media - perussuomalaisten rakas vihollinen?

Keskustelijoina perussuomalaisten Matti Putkonen, päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja Arno Ahosniemi ja Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen. Historiantutkija Jussi Jalonen kertoo suomalaisista vierastaistelijoista kautta aikain. Aktian pääekonomisti Anssi Rantala arvioi Kreikan lainaneuvotteluja. Kolumnisti Hannu Reimen aiheena moraalin ja evoluution suhde. Juontaja Olli Seuri.

Linkki ohjelmaan.



Suomi lahjoittaa kansalaisten verovaroja Kreikkaan, EU avaa loppumattoman maahantulopiikin Välimeren eteläpuolisille maahantunkeutujille, eksoottinen ei-eurooppalainen väki murhaa ja raiskaa suomalaisia naisia viimeksi Porissa ja Oulussa, Ruotsin Malmössä monikulttuurinen kehitys kehittyy....

Siinä olisi koko joukko materiaalia kriittiselle yhteiskunnalliselle tarkastelulle, jonka pitäisi olla poliitikoista riippumattoman median tehtävä. Mutta mitä se on tehnyt viimeisen kuukauden ajan Ylen ja Helsingin Sanomien johdolla? Märehtinyt päivästä toiseen mikroskooppisen pientä yhteiskunnallista aluskasvillisuutta kuten sitä millaisessa valokuvassa kansanedustaja Olli Immonen on esiintynyt; tehnyt loppumatonta diskurssianalyysiä samaisen kansanedustajan facebook-päivityksestä, josta luodusta härkäsestä synnytettiin "somekohu", jotta kieli pitkänä lähtötelineissään odottanut punavihreä marginaali saisi koottua vihdoin oman "marssin Roomaan". Ja kuin kohtalon johdattamana, Immosesta loihditun mediakuplan jälkeen sille putosi syliin "Jyväskylän verilöyly", "mellakka", jossa rauhallisen mielenosoitusmarssin jälkeen parin kansallissosialistin ja anarkokommunistin välillä käyty käsirysy sai kansakunnan natsihysteeriseen hätätilaan viikoksi mitä tulee maamme poliittisen johdon ja median selkäydinreaktiohin.

Tällä vainoharhaisella mediakampanjalla on saatu aikaan vain kansan jako kahtia, mikä näkyi kuuleman mukaan Turun puoluekokousviikonloppuna: kellokäyrän vasemman puolen – toisin sanoen vasemmistolaisen puolen – kulkijoissa se on synnyttänyt väkivaltaisen joukkohysterian. Eräs tämän kampanjan uhri avautuu Facebookissa:

Olin lähipubissa Vxxxx muutamalla oluella, ja tutustuin ihmisiin ja poliittinen ideologia nousi esiiin. Mua potkaistiin kerran päähän ja kolme kertaa iskettiin nyrkillä korvaan, pysyin edelleen viileänä ja kerroin että muistan teidät kaikki ilman kameraa. Sain tappouhkauksia jne. Pyysin omistajaa soittamaan poliisin, mutta hän sanoi että ei halua tänne poliisia. En jaksa tehdä rikosilmoitusta, mutta tämän tapauksen täytyy olla seurausta siitä, että mediassa on paukutettu rasismia ja natsia 24/7 - istuin neljän ihmisen pöydässä, missä keskustelun aiheeksi nousi maahanmuutto ja "Meillä on unelma". Saman pöydän äärellä istuva nainen kysyi minulta "olenko natsi" ja vastasin siihen että olen "kansallissosialisti". Ensin tuli potku päähän istuessani ja kun kylmän tyynesti nousin seisomaan ja sanoin että en tarvitse kameraa kun muistan viereisen pöydä kuusi henkilöä. Iältään alle kolmekymppisiä, miehiä ja naisia. Nainen tuli ensin aukomaan päätään pöytäämme ja kolme nyrkiniskua tuli potkun jälkeen. Baaria oltiin jo sulkemassa ja omistaja hätisteli asiakkaita ulos. Ulkopuolella raivon aloittanut nainen huusi minulle vielä tappouhkauksia. Ihme etteivät alkaneet seuraamaan, se suulain nainen (musta lippis) karjui vielä edessäni "tapan sut jos tulet jossain vastaan". Kehenkään en illan aikana koskenut fyysisesti. Onneksi. Eletään mielenkiintoisia aikoja. Medialle siitä suuri kiitos. Aivan käsittämätöntä raivoa niiltä ihmisiltä, puheeni eivät kohdistuneet heihin, vaan kritisoin maahanmuuttoa ja EU:ta tavalliseen tapaani.

Viime viikonlopun Perussuomalaisten puoluekokous ja "sattumoisin" samaan aikaa orkestroitu Meillä on unelma -mielenilmaus Turun kauppatorilla olivat tuoretta jatkoa vihervasemmiston Suurelle kertomukselle, jossa kevään vaalipettymyksen jälkeen punaisen toimittajakoulun mankeloimat toimittajat saivat houkuteltua fasistisen lohikäärmeen esiin, jota he sitten pääsivät mätkimään niin tv:ssä, radiossa, lehdissä kuin myös lukuissa nettikolumneissa. Koska toimittajien puhaltama natsirauta on edelleen kuumaa, eivät he malta olla takomatta aihiota, joka on heille henkilökohtaisesti niin rakas. Siitä kertoo tämän aamuinen Ylen radio 1:n Ykkösaamun sakinhivutus, jonka kohteena oli perussuomalaisten Matti Putkonen.

Ohjelma on herättynyt luonnollisesti mediakuplassa kohua kuten Helsingin Uutisissa. JNS:n puheenjohtaja Risto Uimonen ihmetteli närkästystä teeskennellen, miksi Timo Soini ei suostunut kommentoimaan Immosen some-kohua välittömästi, vaan vetosi lomaansa: "Miten puheenjohtaja ja ministeri, voi sanoa näin, kun valtakunta kuohuu", Uimonen ihmetteli.

Jos nyt jotain pitää ihmetellä niin sitä, että miksi yksikään toimittaja ei ole uskaltanut sanoa ääneen mikä taho nosti Immosen vapaa-aikana kirjoittamasta täysin laillisesta kommentista kaikki suhteellisuuden rajat ylittävän kohun. Tietysti on selvää, ettei valtamedia näe rikkaa omassa silmässään ts. omaa rooliaan politiikassa, jossa se voi äärimmäisellä paisuttelulla nostaa mitättömän asian tikun nokkaan oikeasti tärkeiden asioiden yläpuolellle – ja vain siksi että se sopii sen omaan poliittiseen agendaan eli monikulttuurisuuteen! 

Muutoinkin radio-ohjelma oli jopa Ylen mittareilla mitattuna rimanalitus, varsinkin kun sen asiantuntijaksi oli hankittu jälleen kerran päivät pitkät punk-foorumilla viihtyvä kepulinpunainen "historioitsija" Jussi Jalonen, jonka kommenteista huomasi heti, ettei kansainvälinen oikeus ole todellakaan hänen alaansa. Ilman Jalosen roskapuheitakin ohjelma oli täynnä valheita, kuten siinä kohtaa, jossa Olli Immosen kerrottiin istuneen samassa pöydässä (ajatella!) kuin kansallisradikaali Kai Murros. Kuulijoille valehdeltiin kylmän rauhallisesti Murroksen olevan Suomen Vastarintaliikkeen jäsen, mitä hän ei minkään lähteen perusteella ole. No mitäs pienistä, tärkeintä on hyvä tarina, kuten Ylellä on tapana.

Ja jottei kuulijalle tule tunnetta, ettei näistä asioista ole puhuttu vieläkään tarpeeksi, voi hän jälkiruuaksi kuunnella Saksasta Suomeen muuttaneen besserwisseri Roman Schatzin tuoreen Maamme-kirja-ohjelman jakson Monikulttuurishokki:

Yle Radio 1, 10.8.2015 klo 12.15 Roman Schatzin Maamme-kirja: Monilkulttuurishokki

Suomi on tänä kesänä keskustellut äänekkäästi kulttuurista. Toiset pelkäävät ja vihaavat vieraita kulttuureja vaikkeivät tietäisi niistä mitään. Toisilla taas on valmiiksi lämmin ja mukava asenne kaikkia vieraita kulttuureja kohtaan, vaikkeivat hekään tietäisi niistä mitään. Mistä oikein keskustellaan kun puhutaan monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisesta Suomesta? Roman Schatzin vieraina ovat Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Sampo Terho ja standup-koomikko ja juontaja Ali Jahanghiri.



*********************   ************************************   ****************************

Ja mitäköhän tänään Yle Teemalta? No, Teemalla on jälleen teemat järjestyksessä:

Yle Teema Tiistai, 11.8.2015  klo 19:00, Ranskalainen kylä

Kausi 4, 9/12. Varastetut suudelmat. Marcel pyrkii syrjäyttämään Edmondin Villeneuven vastarintaliikkeen johdosta. Saksan joukot lähestyvät uhkaavasti etelästä, ja Jean apulaisineen jäljittää gaullisteja. (U) Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, seksi).


Yle Teema Tiistai, 11.8. klo 19:55, Peter Lund Madsen opintomatkalla

2/6: Rasismi. Kertomuksia ihmisten elämän suunnan muuttaneista tapahtumista. (U) Äänitekstitys: suomi.


Yle Teema, Tiistai 11.8. klo 21:00, Maanalaiset taistelijat (16)  

Osa 4/6: Vastarinta kovenee. Saksan kärsittyä takaiskuja Afrikassa ja Neuvostoliitossa natsivallan loppu alkaa näyttää mahdolliselta. Yhä useampi valitsee yhteistoiminnan sijaan maanalaisen taistelun natseja vastaan. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Yle Teema, Tiistai 11.8. klo 22:20, Me vasta vallankumoukselliset  

(1971) Inga Sulin, Acre Kari ja Pauli Räsänen johdattavat musiikilliseen ilakointiin Vänrikki Stoolin ja muiden vekkuleiden kustannuksella. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

(Yle TV 2:ssa...
Ajankohtainen kakkonen,11.8.2015 klo 21:00
Onko häähömpötys karannut käsistä - miksi häiden pitää maksaa kymppitonneja? Millaista on elämä Utøyan saarella neljä vuotta terrori-iskujen jälkeen? Japanilaistaitelija tallentaa suomalaiskaraoken sielunmaisen.)