VALKOISIA ROTUMURHATAAN JATKUVASTI, MUTTA YLE NOSTAA UHRIKSI AINA VAIN "ASEETTOMAN MUSTAN MIEHEN"

Black Power! Mustat ryöstelemässä ja polttele-
massa kortteileita Minneapolisissa 28.5.2020.

Uutisoidessaan Yhdysvaltoja Ylellä on tapana kuvata sitä valkoisen rasismin läpintunkema maana, jossa varsinkin valkoiset poliisit tappavat systemaattisesti viattomia mustia nuoria miehiä. Tilastot eivät kuitenkaan tue tällaista tavaksi tullutta uutisointia, joten Yle on valinnut strategiakseen ikävistä numeroista vaikenemisen. Kylmien tilastotietojen sijaan se keskittyy tunteita herättäviin yksittäisiin moraalitarinoihin. 

Yle uutisten valitsemat yksittäistapaukset, joissa uhrina esitään aina musta mies ja tekijänä valkoinen poliisi, muuttuu suorastaan harhaanjohtavaksi manipuloinniksi kun mukaan otetaan kylmät tilastofaktat Yhdysvaltain poliisien ampumista ihmisistä etnisten ryhmien mukaan. Otetaan esimerkkinä USAn poliisit ampumat mustat ja valkoiset ajanjaksolta 2017-2019:

vuonna 2017:
tapettuja valkoisia 457

tapettuja mustia 223

vuonna 2018:

tapettuja valkoisia 399 

tapettuja mustia 209 

ja vuonna 2019: 

tapettuja valkoisia 370

tapettuja mustia 235

Mustia toki kuolee poliisin käsissä suhteellisesti enemmän kuin valkoisia, mutta liberaalien patenttiselityksenä pidetty rasismi ontuu, koska jos valkoiset poliisit olisivat rasistisia, he surmaisivat paljon myös itä-aasialaisia. Aasialaisten vähäinen uhriluku selittyy pitkälti sillä, että he joutuvat harvakseltaan poliisin kanssa tekemisiin – he siis tekevät vähän rikoksia.  Vastaavasti mustien suuri rikollisuus altistaa heidät muuta väestöä suurimmalle riskille joutua konflktiin polisiin, niin mustien kuin valkoisten, kanssa.

Kovista tilastofaktoista huolimatta Yle keskittyy yksinomaan mustien kohtaamaan väkivaltaan. Toukoukuun alussa veronmaksajien kustantama mediajätti kertoi näyttävästi, kuinka kaksi valkoista miestä ampuivat uhkaavasti käyttäytyneen mustan "lenkkeilijän". Uutisjutussaan Yhdysvalloissa pidätettiin isä ja poika maata kuohuttaneesta murhasta epäiltynä – musta mies ammuttiin kuoliaaksi lenkkipolulle Yle turvautuu täysin Itärannikon vasemmistoliberaalin valtamediaan, joka tunnetaan asenteellisuudestaan valkoisia kohtaan. Kun valtamedia Yhdysvalloissa ja sitä matkivassa Suomessa käyttää uutisissaan koodi-imaisua "aseeton musta mies", se ei tarkoita että tämä olisi vaaraton. Älyllisesti laiskalle Ylen peruskatsojalle, sohvalla röhnöttävälle demarieläkeläiselle, syntyy uutisesta mielikuva viattomasta mustasta miehestä. Juuri tätä reaktiota Yle haluaa, sillä sille riittää vain suurten massojen ohjatut mielenliikkeet.

Viimeisin Ylen nostama yksittäistapaus valkoisen poliisin virantoimituksessa kuolleesta mustasta miehestä kuultiin tänään. Tosin Yle vain peesasi globaalia mediaa, joka on koko päivän vaahdonnut yhdestä Amerikan kuolemantapauksesta, josta tehtiin uutinen, koska poliisi oli valkoinen ja pidätetty mies musta. Uutisjutussa Miehen kuolemaan johtanut pidätys järkyttää USA:ssa – FBI ryhtyi tutkimuksiin silminnäkijävideon tultua julki Yle antaakin kohtuutonta huomiota tapaukselle, koska sen avulla valtion propagandatehdas voi iskostaa seuraajilleen jälleen kerran valkoista syyllisyyttä. 

Yle TV1:n puoli yhdeksän pääuutislähteksessä Demokraatteja kannattava Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio suorastaan herkutteli kuvittelemallaan valkoisen poliisin pinttyneellä rasismilla. Todellista uutisarvoa lisäsi tieto, jonka mukaan "musta yhteisö" aloitti videon tultua julki Minneapolisissa lajityypillisen käyttäytymisensä eli korttelien polttamisen, ryöstelyn ja mellakoinnin. Jostain kumman syystä samaa ei tapahdu, kun musta tappaa valkoisen tai aasialaisen.

Toimittaja Sampo Vaarakallion uutisraportin kuvamateriaalissa silmiinpistävää oli mellakoitsijoiden joukossa näkyneet lukuisat valkoiset. He ovat suurella todennäköisyydellä vasemmistoaktivisteja, jotka saivat oivan tekosyyn vallankumouslarppaamiseen. Näiden mustien aisankannattajien moraaliposeraus voisi olla vähäisempää, mikäli he olisivat perehtyneet tilastoihin mustien ja valkoisten välisestä väkivallasta. Sehän vaatii hieman oma-aloitteellisuutta, sillä valtamedia ei moista tietoa halua jakaa. Sen sijaan aina avulias Yle Watch on kertonut näistä lahjomattomista luvuista aina kuten vuonna 2016 ilmestyneessä kirjoituksessaan Yle uhriuttaa USA:n mustat, mutta vaikenee näiden rasistisista murhista:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja.  

Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia.  

Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

Tilastoja voidaan tarkastella myös poliisin näkökulmasta. Esimerkiksi vuonna 2018 Yhdysvalloissa tapettiin 55 poliisia. Näistä 21 kuoli valkoisen, 23 mustan ja 10 latinon toimesta. Väestömäärään suhteutettuna mustat tappavat moninkertaisesti poliiseja verrattuna valkoisiin ja latinoihin, joten ei ihme, että viranomaiset ovat "hieman" varautuneita liikkuessaan asvalttiviidakoiksi muuttuneilla mustien asuinalueilla.

Sinä päivänä jolloin Yle ja muut globaalimediat alkavat kertoa rotujen välisistä suhteista puolueettomasti ja tilastollisiin faktoihin perustuen toimittajakunnassa ei enää vaikuta punavihreitä poltirukkeja ja maailmanparantajia. Tämä tosin tapahtuu vasta ylimääräisen uutislähetyksen (korruptoituneen järjestyksen lähtölaskenta) jälkeen, jolloin saamme vihdoin nähdä uutisia värillisten valkoisiin kohdistamasta jokapäiväisestä raa'asta väkivallasta. Sellaisten uutisten näkeminen tulee varmuudella vähentämään tuota väkivaltaa huomattavasti.

YLE TUOMITSEE ISRAELIN ETNONATIONALISMIN, KOSKA SAMAA EI TOIVOTA EUROOPPAAN

Viktor Orbán (vas.) vieraili kesällä Israelissa pääministeri
Benjamin Netanjahun luona. Kyse on epäpyhästä liitosta,
jolla ei ole kantavuutta, sen verran maiden intressit
eroavat toisistaan esim. diaspora-juutalaisten kohdalla.

Lähi-itä on ikimuistoisista ajoista asti ollut sotaisa hornankattila, jossa aggressiivinen etninen nepotismi monoteistisine aavikkouskontoineen on paikallisten kansojen toinen luonto. Mitään muutosta tähän luonnontilaan tullaan tuskin koskaan saamaan, joten ulkopuolisille on järkevintä pysyä mahdollisimmman kaukana alueen loputtomista selkkauksista. Valitettavasti arabien yhä suuret öjyvarat ja Israelin kuristusote Yhdysvaltain ulkopolitiikasta takaavat sen, että länsimaat vedetään vuodesta toiseen mukaan Lähi-idän ikuisiin valtataisteluihin.

Muiden länsimaiden tapaan myös Suomesta löytyy koko liuta valtamedian toimittajia, jotka tarjoavat lukijoilleen Lähi-idän tilanteen hoitamiseksi vasemmistolaisia lumelääkkeitä. Sen sijaan, että tuettaisiin selkeitä kansallisvaltioita ja etnistä separatismia, Ylen surullisenkuuluisia toimittaja Sampo Vaarakallio tuomitsee Israelin pyrkimyksen etnovaltioon uutisjutussaan Uusi kansalaisuuslaki betonoi Israelin juutalaisten valtioksi – siirtokuntalainen tuntee iloa ja arabi olonsa sorretuksi. Vaarakallion haastattelema Beit Elin juutalaissiirtokunnan voimahahmo Hagi Ben Artzi julistaa:

– Israelin valtio on avoin maailman kaikille juutalaisille, mutta ei muille ihmisille. Erityisesti se ei ole avoin arabeille, Ben Artzi sanoo siirtokunnan rauhaisassa ja vihreässä puistikossa.

Vaarakallio ilmiselvästi kauhistelee uutta lakia, jonka mukaan vain juutalainen voi olla Israelin täysivaltainen kansalainen. Laki tarkoittaa sitä, että juutalaiset omistavat valtion ja heprea on Israelin ainoa virallinen kieli. Totta kai Ben Arzi "perustelee" vaateensa sionistisella uhriretoriikalla:

– Laki on reilu, koska juutalaiset tarvitsevat turvapaikan. Ben Artzi muistuttaa haastattelun aikana useaan otteeseen Euroopan juutalaisvastaisuudesta ja hirvittävästä juutalaisten joukkotuhosta natsi-Saksan keskitysleireillä.  

– Juutalaiset ovat ainoa kansakunta maailmassa, joka on kärsinyt tuhansia vuosia tappamisista, tuhoamisesta ja vainosta.

Lausumatta jäi juutalaisten itsensä harjoittama riisto ja se, että heidät on karkoitettu pelkästään Euroopasta yli sata kertaa ja tuskin syyttä. Vain sokea Reetta voisi pokerinaamalla väittää, että jokaisessa karkoituksessa juutalaiset ovat aina olleet syyttömiä ja karkottajat väärässä. Tässä yhteydessä voi viitata pilapiirtäjä Kari Suomalaiseen, joka sanoi aikoinaan kurdeista, että pakkohan niissäkin on jotain vikaa olla, kun kaikki niitä kerran vihaavat. 

Ollaanpa Ben Arzin uhriretoriikasta mitä mieltä tahansa, hänen vaatimuksensa juutalaisten etnisestä kansallisvaltiosta on kuitenkin sikäli perusteltu, että jokaisella kansalla pitää olla oma turvapaikkansa. Muutettavat muutettuina, suomalaisia on vain reilu viisi miljoonaa, joiden turvapaikka on yksi ainoa Suomi, sillä muualla kuten Venäjällä heidät on hukutettu kansojen mereen tai hävitetty etnisissä puhdistuksissa. Israelin kaltainen etnovaltio olisi Suomen turva, sillä näin suomalaisten säilyminen turvattaisiin myös oman valtion sisällä. Tämä kaikki on tietenkin Vaarakalliolle vaarallista ajattelua.

Monet Amerikan ja Euroopan kansallismieliset ymmärrettävästi tukevat Israelin etnonationalistista politiikkaa. Ikävä kyllä he ovat naiiveja Israelin pyrkimysten suhteen, sillä maan johto ei puheistaan huolimatta edusta nationalismia, vaan Lähi-idän imperialismia, jossa sen tottelevaisena rottweilerina toimii Yhdysvaltojen sotakoneisto. Mikäli juutalaiset noudattaisivat johdonmukaisesti nationalismia, he antaisivat palestiinalaisille oman maan, jonne Israelin arabit voisivat muuttaa.

Uusi kansalaisuuslaki ei määrittele Israelin valtion rajoja. Laissa on erikseen maininta, että valtio tukee juutalaisten yhteisöjen perustamista. Monet tulkitsevat tämän tahdoksi perustaa lisää siirtokuntia. Se merkinnee lisää kahnauksia Länsirannan palestiinalaisten kanssa.

Toinen haastateltava Haifan arabi Andre Suidan kannattaa toimittajalle mieluisaa monietnistä valtiota. Ideologisen puheen lisäksi häneltä kuullaan myös perusteltua harvoin kuultua kritiikkiä Israelin poliitiikasta:

 – Maailmassa ei ole toista maata, jossa yhden uskonnon edustajat edustavat ainoaa oikeaa uskontoa ja samalla muodostavat ideansa ympärille kansakunnan.

Tässä ei sinänsä ole vielä mitään pahaa, vaan siinä, että vapaaehtoisessa diasporassa länsimaissa elävät vaikutusvaltaiset juutalaiset ja Israelin ystävät kannattavat aivan toisenlaista politiikkaa isäntämaissaan; se, mikä on Israelille edullista politiikkaa, ei saa olla sitä samalla tavalla länsimaille, koska se ei ole maailmanlaajuisen juutalaisyhteisön etu länsimaissa. Juuri tämän Israelia fanittavat Euroopan nationalistit unohtavat: ylivoimainen enemmistö juutalaisista kannattaa länsimaissa anti-nationalistista monikultturismia, mutta vastustaa sitä Israelin kohdalla. Tämä lienee myös toimittaja Vaarakalliolle niin hämmentävä havainto, ettei hän voi mainita moista kaksinaamaisuutta ääneen, varsinkin kun sympatiat ovat länsimaiden vasemmistoliberaalien juutalaisten puolella.

Jutun lopussa Ylen toimittajan jutut karkaavat käsistä ja todellinen chutzpah pääsee hänen suustaan kun hän rinnastaa köyhien arabien tilanteen Suomen etuoikeutettuun ruotsinkieliseen vähemmistöön. Toki hän huokaisee tyytyväisenä, että Suomessa ei voisi olla hallitusta, "joka vakavissaan pohtisi ruotsin virallisen aseman muuttamista." Jostain syystä valtavirtatoimittajille on tärkeää turvata suhteettoman vaikutusvaltaisen populaation "ikiaikaiset" kieliedut nöyrien suomalaisten edessä. Vanhan sanontahan kuuluu, että Helsingin Sanomat ei ole muuta kuin suomenkielinen painos Hufvudstadsbladetista...

Suidan haastattelu on täytynyt olla mannaa Vaarakalliion korville, sillä juttu päättyy etnisen itsesuojelun tuomitsemiseen:

Eritoten etnisen puhtauden ihannointi arveluttaa ja huolestuttaa. Se on vaatinut liikaa ihmishenkiä niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. 

– Olisi aika unohtaa nuo teoriat, ravintoloitsija Andre Suidan sanoo

Tällaiset puheet voi jättää omaan arvoonsa, sillä tälläkin hetkellä pakkotuotettu etninen moninaisuus synnyttää valtioissa väistämättä sisäisiä konflikteja kuten Jugoslavian sisällissota todisti. Esimerkiksi populaatioiden yleisälykkyyttä ja etnisten konfliktien yleisyyttä tutkineen, edesmenneen professori Tatu Vanhasen mukaan (suomeksi mm. kirjassa Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin) monietnisyys synnyttää sisäisen logiikkansa seurauksena automattisesti konflikteja. Hän päätyi siihen, että tlastojen mukaan konfliktit ovat yleensä sitä vakavampia, mitä enemmän geneettisesti toisistaan poikkeavista ryhmistä on kysymys. Vastaavasti biologi Irenäus Eibl-Eibesfledt on todennut samassa kirjassa, että "monikulttuurisiin yhteiskuntiin liittyvien monien ongelmien ja konfliktien takia sellaisten yhteiskuntien tietoinen luominen ei ole erityisen järkevää”.

Näihin tutkijohin Vaarakallio ei luonnollisestikaan halua tukeutua, vaan toisessa israelin etnovaltiota koskevassa jutussaan "Jos tahtoo padota fasismin, täytyy padota nationalismi" – historioitsija Zeev Sternhell muistuttaa Euroopan synkästä perinnöstä hän hehkuttaa vasemmistoliberaalia No borders -ideologia. Molemmat haastattelujutut näytetiin eilisessä A-studiossa, jossa yhtenä aiheena oli "kenellä on oikeus kansalaisuuteen". 

Zeev Strenhell on ilmiselvä jälkimarxilainen utopisti nykyisessä globaalikapitalistisessa viitekehyksessä. Kansojen tahdosta hän ei tietenkään piittaa, jonka vuoksi hänellä on otsaa  väittää, ettei demokratia tarkoita enemmistön valtaa, vaan "ihmisoikeuksien kunnioittamista". Väite on perusteeton jo historiallisesti, sillä demokratiaan ei ole kuulunut universalistinen ja abstrakti käsitys YK:n sanelemista "ihmisoikeuksista", jotka ovat nykyisessä muodossaan alkaneet tarkoittaa vieraiden vapaamatkustajien subjektiviista oikeutta tulla kuokkavieraaksi mihin tahansa maahan. Tosiasiassa "ihmisoikeudet" on kansan tahdon vastaisten globlalistien lisäämä viime aikainen vaatimus, joka ei ole koskaan sisältynyt  aidon kansaan perustuvan demokratian ehtoihin. Toimittaja Vaarakallion kynäilemää juttua voikin pitää pelkkänä mielipideuutisena, jonka globalistista agendaa yritetään kaataa pahaa aavistamattoman lukijan kurkusta alas.

                                               
                                                       ************************



Suomalaisen veren liudentamista Euroopan ulkopuolisiin värillisiin populaatioihin tapahtuu poliittisen johdon, talouselämän ja kultuurivasemmiston edistämän "laillisen" ja laittoman maahanmuuton avulla. Yleensä suurin haitta tästä syntyy itselleen elintilaa suomalaisilta ottavista etnisistä nurkanvaltaajista eikä siihen välttämättä liity väestöjen sekoittumista. Kaikesta median 24/7 multikulti-propagandasta huolimatta suomalaiset pariutuvat heidän kanssaan edelleen melko vähän. Etnistä lähentymistä kuitenkin tapahtuu ja yksi sen peruuttamattomista muodoista on ulkomainen adoptio, jossa värillinen kehitysmaalainen kasvatetaan jo lapsesta asti "suomalaiseksi". 

Suomalaisten katoamista toivovat tahot ovat tietenkin tyytyväisiä tästä niin sanotusta hyvin toimeentulevan edistyksellisen väen käenpoika-villityksestä. Tästä huolimatta Ylen valppaat politrukit kehtaavat moittia suomalaisia siitä, että kaikki eivät pidäkään vieraita käenpoikia ja -tyttöjä aitoina suomalaisina. Tästä kertoo tuore uutisjutuksi naamioitu propagandakirjoitus "Eiku oikeesti, mistä sä oot kotosin?" Ulkomailta adoptoitun suomalaisuus kyseenalaistetaan jopa päivittäin. 

Pitkän vuodatuksen tarkoituksena on tietenkin normalisoida etnomasokistisena kummallisuutena tunnettu kansainvälinen adoptio, jota jopa valtio tukee taloudellisesti. Siinä sivussa adoptiolapsilla dekonstruoidaan suomalaisuus ja tullaan väittäneeksi, että kuka tahansa voi suomalainen, ja varsinkin se, joka on kasvanut lapsesta asti suomalaisessa ympäristössä. 

Ainoastaan ilveiljä ja häpeämätön teeskentelijä voisi väittää, että Keniaan ja Japaniin adoptoitua valkoista suomalaislasta pidetään aikuisena aidosti kenialaisena ja japanialaisena. Ainoastaan valkoisille eurooppalaisille voidaan katteetonta syyllisyydentuntoa hyväksi käyttäen tyrkyttää ajatusta, että kansallisuudella ei ole mitään tekemistä edellisten sukupolvien verenperinnöllä. Suomessa tätä matalan intensiteetin etnistä itsemurhaa tyrkyttää suurista medioista kaikkien fanaattisimmin verorahoilla kustannettu Yleisradio.

                                                       ************************

Yle Teema, tiistain 23.10.2018 klo 23:00 Uusi Kino: Muuri 

Tadhg O'Sullivanin dokumentttielokuva vuodelta 2015 kuvaa Euroopan pakolaiskriisiä ja maahanmuuttoa vähin sanoin, mutta ne sanat ovat otteita Kafkan novellista "Kun Kiina muuria rakennettiin. HD Äänitekstitys: suomi. K7 (Ahdistus)

Aivan kuin EU:n ja George Sorosin Euroopan kansojen tahdon vastainen petoksellinen massainvaasio vuonna 2015 ei jo sinänsä riittäisi, Yle hieroo puukkoa selässä ja esittää syyllistävän propagandafilmin tuon syksyn tapahtumista. Nyt itketään sitä, että kaikki vapaamatkustajat eivät päässeetkään muun miljoonalauman mukana tunkeutumaan Eurooppaan valkoisten elätettäviksi.



TV1, maanantai 22.10.2018 klo 21.00, A-studio 

Löytyykö irtisanomislakikiistaan ratkaisu? Pitääkö kolmikantaa korjata? Studiossa työoikeuden professori Seppo Koskinen ja taloustieteen professori emeritus Sixten Korkman. Kenellä on oikeus kansalaisuuteen? Vieraina kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen ja toimittaja Hannu Reime. Juontajana Heikki Ali-Hokka @halihokka #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Ohjelman jälkipuolella nähtiin Israelin valtion uutta kansalaisuuslakia koskenut studiokeskustelu. Sen inserttinä esitettin Sampo Vaarakallion raportt Israelista, josta hän kirjoitti kaksi edellä mainittua Ylen verkkosivujen uutisjuttua.

Erehdyttävästi Trotskia muistuttanut jälkikommunistinen Yle-jäärä Hannu Reime tietenkin paheksui Israelin nationalistista politiikkaa. Vaemmistoglobalistina Reime pitää etnistä itesuojelua tarpeettomana, koska maailman pitäisi hänen mielestään kulkea kohti  EU-federalismia, jossa demokraattisilla kansallisvaltioilla on vain muodollinen rooli. 

Juontaja Heikki Ali-Hokka oli tällä kertaa sen verran fiksu kysessään Reimeeltä, että jos kaikkia maassaolijoita kohdeltaisiin yhdenvertaisi, eikö se houkuttelisi maahan sosiaaliturvan perässä tulevia vapaamatkustajia. Reime naurahti vaivaantuneesti, väisti kysymyksen ja siirsi paskanpuhujan (BS) tapaan keskustelun maalitolppia aivan muualle.



TV1, maanantai 22.10.2018 klo 21.30, Dokumenttiprojekti: Diplomaatista anarkisti 

Menestynyt brittidiplomaatti Carne Ross loi uraa mm YK:ssa. Syyrian sota pysäytti Rossin ja hän jätti uransa ja ryhtyi anarkistiksi, joka haluaa tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeuden kaikkialle maailmaan.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Dokumenttiprojekti – Jeden Tag so schnell!! Systeemin mätäneviä perusarvoja puolustava murrosikäisten anarkismi on Ylen erityisessä suojeluksessa. Mitään häpeämätön Yle ei pahemmin kursaile viestiessään kenen puolesta se haluaa liputtaa "ääripäiden" kulttuurisodassa. Räikeän eron huomaa siitä, kun vertaa tätä ohjelmaa viime torstaina Ylen Ulkolinjassa tulleeseen dokumenttiin USA:n äärioikeiston mukana. 

Olisi vaikea kuvitella, että terävä uusfasisti saisi esittää rauhassa näkemyksiään valtamediassa tavalla, joka suotiin tässä ohjelmassa esiintyneelle brittidiplomaatti Carne Rossille. Hänen kääntymystään anarkismiin ja aatteen "hienoutta" vaalittiin ohjelmassa hellällä kädellä eikä kriittisiä kysymyksiä esitetty. 

Jo tämä kertoo sen, että anarkismi ei ole mikään todellinen uhka eurooppalaisten intressille vihamielisesti suhtautuvalle mediaeliittille. Tosiasiassa anarkokommunistit ovat eliitille mitä tervetullein valeoppositio, koska se tuhlaa kaiken energiansa todellisen opposition, nationalistien, vastaiseen taisteluun. George Soros ei ole ainoa, joka myhäilee tyytäväisenä näille hyödyllisille idiooteille, jotka tekevät hallitsevien  globalistien puolesta likaisen työn. Tällä ohjelmalla kai yritetään värvätä uutta väkeä Systeemin myötäjuoksijoksi siitä porukasta, jotka haluavat ylläpitää kulunutta illuusiota kapinallisuudestaan. 

YLEN TOIMITTAJAT TUNKEVAT TRUMP-VASTAISUUTTA LÄHES KAIKKEEN UUTISOINTIIN

Kukservatiivi John McCain oli demokraattipuolueen
suosikki. 

Sampo Vaarakallio, Pirkko Pöntinen, Mika Mäkeläinen, Paula Vilén, Petri Burtsov, Minna Pärssinen, Tapani Hannikainen, Antti Kuronen....he ovat Yhdysvalloista kirjoittavia tuttuja Ylen toimittajanimiä, jotka ovat jaksaneet itkeä päivittäin Donald Trumpin presidenttikautta. Iloisen toivekkaina heidän naamansa ovat loistaneet vain silloin kun Yhdysvaltain Venäjä-tutkinnan erikoissyyttäjä Robert Mueller on julistanut ties monennettako kertaa "Trumpin kytköksistä Venäjään". Mitään konkreettista ja oikeasti Trumpin asemaa horjuttavaa materiaalia "vaalien manipuloimisesta" ei ole, mutta Ylen toimittajat haluavat tästä huolimatta toistaa Yhdysvaltain demokraattipuoluetta tukevan amerikkalaismedian tarkoitushakuisia vihjailuja. 

On hyvä pitää mielessä, että Donald Trumpin oltua vallassa vasta muutamia kuukausia Ylen toimittajat ennustelivat toivekkaana, että istuvan presidentin kausi ei kestä vuottakaan. Tällä hetkellä Trump on ollut presidenttinä yli puolitoista vuotta, eikä  näkyvissä ole mitään sellaista, jolla hänet voitaisiin syöstä vallasta edes korruptoineen Syvän valtion kampanjoinnin avulla. Silti näemme lähes joka ilta Ylen tv-uutisissa Sampo Vaarakallion, Mika Mäkeläisen tai Paula Vilénin kertovan itsevarmoina, kuinka juuri nyt uusimmat "paljastukset" tekevän lopun Trumpin presidenttiydestä. Tätä mantraa he ovat hokeneet lähes sanasta sanaan kuukaudesta toiseen, mutta edelleen Trump istuu tukevasti USA:n ykkösmiehen pallilla.

Donald Trump on kaukana ihanteellisesta Yhdysvaltain presidentistä ja hänen tiedetään oleva vahvasti sionististen sotahaukkojen otteessa varsinkin Syyrian ja Iranin kysymyksissä. Silti miehessä on pakko olla jotain hyvää, koska kaikenkarvaiset kansanviholliset ja nilkkiliberaalit häntä niin verisesti vihaavat.

Ei ole mikään salaisuus, että Suomessa suurin osa valtamedian toimittajista liputtaa avoimesti Yhdysvaltojen itärannikon liberaalieliitin Trump-vastaisen narraation puolesta. Joskus se saa myös koomisia piirteitä, sillä eräät Ylen toimittajat kuten Italiassa vaikuttava Petri Burtsov, ovat ottaneet presidentti Trumpin persoonan ja politiikan suorastaan henkilökohtaisesti. Tästä kertoo verkkolehti Suomen Uutiset tuoreehkossa jutussaan Ylelle Trump-uutisia tekevä toimittaja haistattaa Trumpille v***ua, vaatii pitämään turpansa kiinni.  Jutussa kerrotaan muun muassa, että Burtsov oli eräässä twiitissään kirjaimellisesti huutanut presidentille, että tällä ei saisi olla oikeutta puolustautua demokraattien masinoimia syytteitä vastaan. Burtsovin räikeän puolueellista asennetta ja lapsellista kiukuttelua ei voi pitää missään suhteessa ammattimaisen toimittajan käytöksenä, mutta näköjään Ylen lastentarhassa tämäkin sallittaan, jos markkinoi oikeaoppista agendaa.

Siinä missä Yle tyrmää kaiken mitä Trump sanoo ja tekee, tämän vihollisista sitä vastoin leivotaan valtiollisia suurmiehiä, vaikka näiden kädet ovat veren tahraamia. Viimeisin esimerkki tästä on Ylen verkkosivujen mielipideuutinen Sotasankari, poliittinen peluri ja Trumpin arvostelija – republikaanisenaattori John McCain sai uransa aikana useita eri nimityksiä. Toimittaja Katriina Törylän ylistyspuheessa edesmenneen sotahaukan rikolliset teot halutaan pestä valkoisiksi vain siksi, että tämä sattui olemaan demokraattien aisankannattaja ja oman puolueensa pettänyt Trumpin vihollinen.

Vielä alemmas John McCainin palvonnassa sortuu kukapa muu kuin Ylen satusetä Mika Mäkeläinen. Hänen  mitään  häpeämättömän röyhkeä muistopuheensa Yhdysvalloissa on nyt yksi ääni vähemmän muistuttamassa, ettei keisarilla ole vaatteita paljastaa, kuinka toimittajalla on pokeria esittää sionistinen sodanlietsoja "harvinaisen suoraselkäisenä poliitikkona". Varsinainen Chutzpah kuullaan jutun lopussa, jossa Mäkeläinen julistaa amerikkalaiset lukuisiin turhiin sotiin kieroudella houkutelleen McCainin totuuden puhujaksi ja Trumpin valehtelijaksi.

Kun vertaa McCainin luonnetta istuvaan presidenttiin, vastakohta on jäätävä. Valkoista taloa isännöi nyt itsekeskeinen omaa etuaan ajava valehtelija. Ilmankos McCain laukoi suorat sanat presidentistään. Hänen kuolemansa jälkeen Yhdysvalloissa on yksi ääni vähemmän muistuttamassa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Tosiaan, John McCain oli hieno mies, mikäli on uskominen demokraattipuoluetta lipovaa Mäkeläistästä. Jos jätämme toimittajan mustan valkoiseksi värjäävän retoriikan sikseen, mitä oikeastaan tiedämme tästä "amerikkalaisesta patriootista"? Ainakin sen, että post-trotskilaisena neokonservatiivina McCain halusi levittää pommein amerikkalaista elämäntapaa ja "demokratiaa" maihin, jotka vastustivat Yhdysvaltain imperialismia. Artikkelissa A Complete History Of John McCain Calling For War Around The World listataan niitä maita, joiden sotiiin ja konflikteihin McCain vaikutti vehkeilevällä politiikkallaan. Lista on melkoinen: Afganistan, Irak, Syyria, Libya, Länsi- ja Keski-Afrikka, Iran, Bosnia, Kosovo, Ukraina, Pohjois-Korea ja Kiina.

Neokonservatiivina McCain oli myös kivenkova sionisti ja aina valmis puolustamaan Israelin etua, vaikka se olisi ollut Yhdysvaltojen syvimpiä intressejä vastaan. Sisäpoliittisesti McCain oli toimittaja Mäkeläisen linjoilla eli hän kannatti avoimia rajoja ja edisti rodunsekoitusta. Tämä näkyi myös McCainin perhepiirissä, sillä hänen poikansa John Sidney McCain avioitui mustan Renee McCainin kanssa.

McCainin kansansuosion taustalla oli tarina hänen sotasankaruudestaan, sillä hän oli viisi vuotta sotavankina Vietnamissa. Väitteet häneen kohdistuneesta kidutuksesta ovat vahvistamattomia, ja monet amerikkalaiset sotavangit ovat kritisoineet häntä siitä, että vaatimuksillaan McCain esti sotavankien palauttaumisen Yhdysvaltoihin. Monet Vietnamin sodan veteraanit sanovat tämän johtuneen siitä, että vankien vapauttaminen olisi paljastanut totuuden hänen tarinoistaan.

Huumoria unohtamatta, jos Ylen uutiset olisivat inhorealistisen rehellisiä, saisimme lukea Daily Stormerin kaltaista öyhötystä McCainin kuolemasta. Hirtehisessä jutussa Evil Communist Collaborator, TRAITOR and Suspected Boy-Fucker John McCain Finally DEAD! on puolet enemmän totuutta kuin Mäkeläisen vuodatuksessa. Siinä esitetyt väitteet saavat satusetä Mäkeläisen näyttämään siltä kuin hänellä ei olisi päällään vaatteita lainkaan.

ALKAAKO MEDIA ITALIAN POPULISMIVYÖRYN JÄLKEEN TUNNUSTAA TOSIASIAT?

Sosiaalisena ja kulttuurisena nuorisoliikkeenä tunnettu
Casa Pound on järjestäytynyt nyt myös puolueeksi.

Länsimaita hallitseva poliitinen nomenklatuura, johon kuuluu myös valtamedian toimittajat, ovat viime vuoden maaliskuun Hollanin parlamenttivaalien jälkeen kirjoittaneet toivekkaasti kuinka korruptoituneen järjestelmän vakautta häiritsevä populismi alkaa olla voitettu kanta. Toimittajien apparatsikki-armeija yltyi suoranaiseen hurmokseen kun vihamielisen euroelitiin juoksupoika Emmanuel Macronin kukisti toukokuun 2017 Ranskan presidentinvaaleissa toisella kierroksella Kansallisen Rintaman ehdokkaan Marine Le Penin. Valtavirran tiedotusvälineissä juhlittiin jo populismin kukistumista, vaikka todellisuudessa nykyjärjestelmän selkärankana toimiva vasemmisto romahti molemmissa vaaleissa samalla kun populistit lisäsivät suosiotaan, vaikka eivät lopulliseen voittoon vielä yltäneetkään.

Globalismia kannattava euroeliitillä meni samppanjat väärän kurkkuun jo heti syyskuun 2017 Saksan liittopäivävaaleissa ja lokakuun Itävallan parlamenttivaaleissa, joissa populistit saavuttivat maiden historian suurimmat voittonsa. Viimeksi globalistien tuskaa on lisännyt Italian tuoreet parlamenttivaalit, joissa voittivat sekä EU-vastainen vasemmistopopulistinen Viiden tähden liike ja keskustaoikeistolaiseen koalitio, jonka johtavaksi puolueeksi nousi maahanmuuttovastainen Lega Nord. Näissäkin vaaleissa suurimpana trendinä oli perinteisten vasemmistopuoluiden totaalinen romahdus. EU-nomenklatuuran ainoa lohtu lienee se, että lupaavista ennusteista huolimatta nuoren sukupolven dynaamista fascismia ajava Casa Pound ei ylittänyt tarvittavaa kolmen prosentin kannatusta saadakseen parlamenttipaikkoja.

Viimeiset vaalit Saksassa, Itävallassa ja Italiassa todistavat kiistatta, että kansalaisten tyytytmättömyyttä kanavoiva populismi ei ole kadonnut minnekään. Jopa valtamediassa on alettu tunnustaa, että populismia synnyttävät ongelmat kuten kehitysmaiden massainvaasio ovat todellisia huolen aiheita eivät ne katoa sillä, että niistä vaietaan tai niistä keskustelua haluavat demonisoidaan. Hidasliikkeisen Ylen pahamaineinen EU-politrukki Sampo Vaarakallio on pannut vihdoin lusikan kauniiseen käteensä ja tunnustaa tosiasiat uunituoreessa kirjoituksessaan Analyysi: Euroopan puoluerakenne rytisee – Saksa takertuu vaihtoehdottomuuteen, Italiasta tulee populismin koekenttä. 

Vielä vuosi sitten Vaarakallion äänensävy oli täysin toinen kun Hollannin Geert Wildersin johtama suosittu maahanmuuttovastainen Vapauspuolue ei yltänyt maan suurimmaksi puolueeksi, vaikka kasvattikin merkittävästi suosiotaan. Vuosi Hollannin vaalien jälkeen on tehnyt Vaarakalliosta nöyremmän ja rehellisemmän, mikä on aika ainutlaatuista Ylen toimittajakunnassa:

Harjoitetulle politiikalle ei ole ollut tarjolla vaihtoehtoa. Kunnes populististen liikkeiden yksinkertainen sanoma muutti poliittisen pelin. Pitkin Eurooppaa kasvaneet populistiliikkeet ovat nähneet vaihtoehdottomuudessa missionsa. Tyytymättömien kriittinen massa on ollut populismin kasvualusta. Tyytymättömyyden taustalla on laaja eurooppalainen työttömyys ja sosiaaliset ongelmat.

Vaarakallion analyysi populismista on erilainen kuin ennen. Enää hän ei pidä populismia pelkkänä pahantahtoisten kansankiihottajien ja rasistien manipulaationa, jossa hyväuskoista kansaa johdetaan harhaan. On virkistävää huomata, että Ylen toimittaja tunnustaa kerrankin populismin todelliset syyt kuten työttömyyden ja ja sosiaaliset ongelmat. Nyt myös maahanmuuton, joskin pitkin hampain:

Etenkin oikeistopopulistisissa liikkeissä tähän on sitten kytketty maahanmuuton todelliset tai kuvitellut ongelmat sekä poliittisen ja taloudellisen korruption todennetut tai todentamattomat tapaukset. Tarjottua pakettia pitää ideologisesti kasassa äärikansallismielisyys.

Vaikka analyysi sisältää tutut kaunat Puolaa ja Unkaria kohtaan ja väitteen, että toisin kuin Itä-Euroopassa läntisessä järjestelmässä tiedonvälineet ja oikeuslaitokset ovat aidosti riippumattomia, sisältää se yllättävän paljon huomioita, joita liberaalimedia ei tohdi sanoa ääneen. Varsinkin jutun loppukaneetti on yllättävän rehellinen :

Vinkkinä maltilliselle oikeistolle ja demareille Euroopassa, jos molemmat ovat uppoamassa, kannattaako pitää toisesta kiinni tekemättä mitään?

                                                           *********************

TV1,  sunnuntai 11.3.2018 klo 18:45, Arto Nyberg

Suorassa lähetyksessä haastateltavina professori Alf Rehn, työharjoittelusta muotinäytösmalliksi löydetty Zakarie Ali ja laulaja-lauluntekijä Kanerva Pasanen. HD

Aina jos media sattuu suurella vaivalla suurennuslasin avulla löytämään somaleista jotain myönteistä kerrotavaa, tämä tilaisuus myös käytetään. Tällä kertaa maamme viralliseksi huippuosaavaksi somaliksi on julistettu "kansainvälinen malli" Zakarie Ali. 

On vaikea kuvitella miten Suomi onkaan tullut toimeen ilman näin arvokasta kultamunaa. Asiasta kertoo tarkemmin MV-lehti jutussaan Suomalaismies Ali on nostamassa Suomea maailmankartalle.

TV1, sunnuntai 11.3.2018 klo 23:55, USA ja rotusodan uhka 

Yhdysvalloissa rotujen välinen vihanpito kasvaa: Ku Klux Klan kerää kannatusta ja afroamerikkalaisten liike Black Liberation Movement vahvistuu. Se valmistautuu puolustamaan omiaan, joista moni ei luota poliisiin. T: BBC. (U) HD Äänitekstitys: suomi. K12

Yle Watch kirjoitti viime syyskuussa kaiken tarpeellisen tästä uusintana tulevasta propgandarainasta. Sieltä ohjelman sisällön tiivistävä lainaus:

Amerikan rotukysymykseen perehtymättömille demarieläkeläisille ohjelman vasemmistoliberaali narraatio uppoaa kuin veitsi vanhaan ihmiseen, koska tarinan toista puolta ei kerrota. Sen sijaan vasemmistoaktivistit tietävät varsin tarkkaan, että mustat tappavat toisiaan, poliiseja ja tavallisia valkoisia enemmän kuin ketkään muut Amerikassa, mutta he ovat varmasti helpottuneen tyytyväisiä kun näitä tosiasioita ei edelleenkään tuotu esille. Nimittäin niiden kertominen romuttaisi vasemmistoliberaalien vaivoin rakentaman hallitsevan myytin, jonka mukaan mustia vainotaan syyttä silkasta rasismista, johon nämä sitten reagoivat epäsosiaalisella käyttäytymisellä. Vasemistoliberaaleille on mahdotonta hyväksyä sitä, että laillisuutta ja järjestystä puolustava yhteiskunta ainoastaan reagoi mustien kulttuuriin kuuluvaan macho-väkivaltaan, rotuylpeyteen ja huumerikollisuuteen.

YLE TEKEE MARTTI LUTHERISTA NYKYELIITTIÄ TUKEVAN PUNALIBERAALIN

Yleisradion punaliberaali agenda uppoaisi paljon paremmin otolliseen maaperään ellei se aliarvioisi kansalaisten kykyä kriittiseen ajatteluun. Yksi räikeimmistä Ylen indoktrinaatioyrityksistä pompahti silmille tänään, kun yhtiön verkkosivuilla ilmestyi artikkeli "Auta armias, ei näin!" Miten Martti Luther näkisi nykymenon, kun uskonpuhdistus täyttää 500 vuotta? Jutun kirjoittanut Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio tuli omin sanoin todistaneeksi, miksi häntä pidetään pahamaineisena EU-politrukkina, joka ei ole kiinnostunut puolueettomasta tiedonvälityksestä, vaan oman sidosryhmänsä propagandan levittämisestä.

Kirjoitus itsessään on tyyppiesimerkki nykyliberaalien tavasta anakronismiin, jossa asiat ja arvot sijoitetaan väärään aikakauteen poliittisin motiivein. Tässä tapauksessa Vaarakallio istuttaa vasemmistoliberaalin maailmanselityksensä 1500-luvun alussa vaikuttaneeseen uskonpuhdistaja Martti Lutherin (1483–1546) ajatteluun. Vaarakallion kömpelön tendenssimäinen yritys kirjoittaa historiaa uusiksi nykynäkökulmasta käsin on tyypillistä totalitaristiselle ajattelulle, vaikka juuri hänen kannattamaansa liberalismia pidetään tuollaisen asenteen arkkivihollisena. Kauniiden korulauseiden takaa paljastuu kuitenkin helposti orwellilainen fundamentalismi, joka kirkuu "vihapuheen" nimissä nollatoleranssia kaikille erimielisille.

Vaarakallion poliittiseen toivejatteluun perustuva historiamuunnelma kuuluu samaan sarjaan niiden uutisjuttujen kanssa, joissa maamme sotaveteraanien sanotaan taistelleen monikulttuurin ja kaupunkilaisten liberaaliarvojen puolesta eikä kodin, uskonnon ja isänmaan. Tätä samaista diskurssia edustaa myös jankutus, että rasistit ja nationalistit ovat kaapanneet kansalliset symbolit, vaikka ne ovat alunperinkin edustaneet suomalaiskansallista isänmaallisuutta. Kansallisia symboleja ei ole kaapannut kukaan paitsi EU-liberaalit ja monikultturistit, jotka yrittävät tehdä niistä omien epäkansallisten projektiensa tunnuksia. Siis aivan samanalaisella tarkoitushakuisella metodilla kuin toimittaja Vaarakallio, joka haluaa muokata Lutherista vasemmistoliberaalin suvakin.

Martti Lutherista kirjoitettu poliittisesti korrekti tulkinta paljastaa surkuhupaisalla tavalla, kuinka Yle syyllistyy itse totuuden jälkeisen informaation levittämiseen, jonka viheliäisuudestä se on saarnanut ahkeraan Brexitin ja Trumpin jälkeen. Realistisempi ajatusleikki Lutherin asenteesta nykyaikaan olisi todennäköisesti päinvastainen kuin Vaarakallion, varsinkin kun tietää millaisessa alennustilassa protestanttiset kirkot kuten Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat Etelä-Suomessa ovat tällä hetkellä. Kulttuurimarxilaisten, sosialistien, pervertikkojen ja muiden degeneraattien kaappaama protestanttinen kansankirkko herättäisi luultavasti kauhistusta uskonpuhdistajassa, jonka vuoksi hän vaatisi kiireellisesti sen palaamista juurilleen pois ylikansallisesta (katolilsesta) hapatuksesta. Lisäksi hänen tähän aikaan sovitetut 95 teesiään voisivat olla julistus valkoisiin vihamielisesti suhtautuvaa globalisteliittiä vastaan.

Kirjoitusta lukiessa käy nopesti selväksi, että toimittaja Vaarakallio ei ole uskova kristitty vaan pesunkestävä maallistunut punaliberaali, joka on omaksunut kristinuskon moraalista sen kaikkein imelimmät mainoslauseet. Hän ei ole tietenkään näiden onnettomien joukossa yksin, sillä liberaalien utilitaristinen moraali ei ole pohjimmiltaan muuta kuin maallistunutta kristinuskoa, josta on valittu sen kaikkein ihmiskeskeisimmät opinkappaleet. Koska nämä vaarakalliot eivät kuitenkaan näytä oikeasti pitävän kristinuskosta, miksi he silti jaksavat sorvata sitä mieltymystensä mukaiseksi? Jättäisivät silleen ja tyytyisivät ateismiinsa.

On harmillista, että Ylen juttuihin ja uutisiin ei ole sattuneesta syystä voinut enää vuosiin kommentoida suoraan. Onneksi eri blogeissa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa kritiikki pääsee Ylen tulpasta huolimatta kansalaisten korviin. Paljon luettu kansalaisvaikuttaja Tuukka Kuru on jälleen kerran lainaamisen arvoinen lähde, sillä hän jauhottaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajan fantasiat niin että jauhot vain pöllyävät:

Luther varmasti ajatteli samalla tavoin kuin nykyajan sekulaari vasemmistohumanisti. Ainakin jos yleen on uskomista.  

"Aikamme keskustelua seuratessaan Martti Luther ottaisi kantaa hyväntekeväisyyteen, maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Luther käyttäisi palopuheissaan kenties sanoja "taakanjako" ja "solidaarisuus". "Hän vaati jo omana aikanaan, että rahakirstujen olisi avauduttava hädässä olevien lähimmäisten auttamiseksi, ja näin olisi varmasti nytkin."  

Lutherin saksalaismyönteistä ja roomalaisvastaista linjaa voidaan pitää enemmänkin kansallismielisenä mielipiteenä. Rahat tulisi mielummin käyttää oman yhteisön kehittämiseen, eikä latinalaisen paavin imperiumin rahoittamiseen. Solidaarisuus lähimmäisiä kohtaan ei tarkoita hallitsemattoman väestönvaihdoksen kannattamista.  

"Ehkä Luther piilottelisi paperittomia turvapaikanhakijoita. Häntä ajaisi usko ja vakaumus silloin, kun lähimmäistä ajaa kodistaan nälkä, sota, hätä ja kuolema."  

Refugees welcomen sijasta Luther todennäköisesti kannattaisi sen kaltaisia valtiojärjestelmiä, joita luterilaiset valtiot historiallisesti olivat. Kansallisia, sisäänpäin lämpeäviä ja puhdasoppisia. Tämä tulee ilmi Lutherin omissa teksteissä, jossa hän käyttää katolilaisista nimitystä "roomalainen", ja vaatii kirkon alistuvan maallisten (saksalaisten) hallitsijoiden alaisuuteen.  

"Suhde islamiin olisi kenties sovitteleva. Luther ehkä hakisi yhteistyötä islamin maltillisen tulkinnan piiristä."  

Melkoinen tulkinta miehestä, joka vaati sotilaallisia toimia turkkilaisia vastaan ja kutsui heitä ilmestyskirjan pedoksi. Turkkilaisista Luther kirjoitti mm. näin: "Father, Son, Holy Ghost, Baptism, the Sacrament, Gospel, Faith and all Christian doctrine and life are gone, and there is left, instead of Christ, nothing more than Mohammed with his doctrine of works and especially of the sword. That is the chief doctrine of the Turkish faith in which all abominations, all errors, all devils are piled up in one heap."  

"Luther varmaan pystyisi itse kielellisesti kiivaaseenkin ilmaisumuotoon, mutta verkon vihan edessä hän lähinnä häpeäisi kanssaihmisten puolesta. Vihapuheessa kukkiva rasismi, ihmisvihamielisyys ja homofobia lisäisivät Lutherin tuskaa." 

Lutherin omat kannanotot olivat sen verran rajuja, että niistä olisi helposti irronnut muutamakin tuomio vihapuheesta. Luther esimerkiksi vaati synagogien polttamista, talmudin kieltämistä, juutalaisyhteisöjen tuhoamista, juutalaisten hukuttamista myllynkivellä ja juutalaisten kansalaisoikeuksien poistamista.  

"Lutherin voisi helposti kuvitella katsovan tämän päivän keskustelua uusin tiedoin, minkä takia hän voisi hyvinkin pitää homojen ja lesbojen avioliitto-oikeutta yhtenä ihmisoikeutena."  

Miten tämmöinen tulkinta voi syntyä miehestä, joka suorasanaisesti inhosi homoseksuaalisuutta ja piti sitä raamatun mukaisesti kauhistuksena? Tämä juttu oli jopa ylen luokattomilla standardeilla karseaa luettavaa.

Jos joku vielä epäilee, että Luther olisi sittenkin ollut punavihreä kulttuurimarxilainen itkuhumanisti, kannattaa varmuuden vuoksi lukea hänen kaanonistaan "unohdetut" teokset kuten Juutalaisista ja heidän valheistaan. Pelkästään internetin vasemmistoliberaalia valtavirtaa edustavan Wikipedian sitaateista löytyy materiaalia, jotka kertovat mitä Luther itse ajatteli asioista.

                                                       
                                                       ****************************


Yle Teema Fem, sunnuntai 29.10.2017 klo 22:00. Hiekan alla (K16) 

(Under sandet, Tanska 2015). Keväällä 1945 käynnistetään kahden miljoonan sodanaikaisen miinan raivaus Jyllannin hiekkadyyneillä. Vaarallisen työn tekevät nuoret saksalaiset sotavangit. Ohjaaja: Martin Zandvliet. HD Äänitekstitys: ruotsi. K16

Loppuun kalutusta aiheesta saadaan vaihteeksi irti jotain sellaista, jota ei olla yleensä natsieksploitaatiossa nähty: saksalaiset kuvataan muina kuin koneina tai ihmishirviöinä. 


Yle TV1, sunnuntai 29.10-2017 klo 21:05, Kotikatsomo : Myrskyn jälkeen (12)  

1/3: Suomi on elämänsä kunnossa. Myrsky on romauttanut Suomen perusrakenteet ja saanut ihmisten arjen tolaltaan. Inhimillisten siteiden natistessa liitoksissaan komisario Rauni Kolehmainen yrittää pitää maailmaa kasassa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

Ohjelmatiedot eivät lupaa hyvää....pääosissa Kaarina Hazard ja Leea Klemola! Vain pahimman luokan feministiset kulttuurikommarit kuten Hazard ja Klemola voivat leikkiä veronmaksajien rahoilla tekemällä "rajoja rikkovia" hiekkalaatikkoleikkejä. Ei ihme, että äärivasemmistolaisaviisi Kansan Uutiset ylistää sarjaa jutussaan Kun rakkaudesta tulee poliisiasia. Kun kuulet sanat "Ylen teatterituotanto" (sille tuottanut elokuvayhtiö Aamu) on aika poistaa aseesta varmistin....

YLELLÄ JATKUVIA TUSKIA KESTÄÄ KANSAN ETUA AJAVIEN LIIKKEIDEN NOUSU

ÖVP:n johtaja Sebastian Kurz. Kansallisilla teemoilla
vaalivoiton napannut puolue saa monet toimittajat
näkemään lempiväriään punaista.

Ranskan presidentinvaalien jälkeen Ylessä on toivottu, että kansan tuntoja lähellä oleva populismi alkaisi vihdoin heikentyä. Tyytymättömyys on Euroopassa kuitenkin sitkeässä, koska EU:n ongelmat ovat perustaltaan valuvikoja, joita ei voi korjata kosmeettisilla parannuksilla. Radikaalista muutoksen tarpeesta kertoo kansallismielisyyden elinvoima, jossa ei näy kuihtumisen merkkejä, vaan se on päinvastoin heräämässä entistä voimakkaampaan eloon, josta yhtenä viimeisimpänä todisteena on AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle -liikkeen menestys Saksan liittopäivävaaleisessa.

Nyt uuden myrskyvaroituksen antoi sunnuntaina pidetyt Itävallan parlamenttivaalit, jossa keskustaoikeistolainen Kansanpuolue ÖVP reivasi vaaliohjelmansa kansallismieliseen suuntaan, jonka ansioista se nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Myös perinteinen oikeistopopulistipuolue Vapauspuolue FPÖ sai pitkästä aikaa reilun vaalivoiton ja se tulee todennäköisesti ottamaan hallituspaikan. Se, minkä valtamedia jätti harmistuksissaan useimmiten kokonaan kertomatta oli vihreiden romahtaminen, joka näyttää olevan vallitseva trendi keskisessä Euroopassa. Verkkolehti Oikea Media:

Vihreät olivat vaalien surkein häviäjä. Vihreät saattavat pudota kokonaan parlamentista. Neljässä vuodessa Vihreät ovat menettäneet lähes koko 12 prosentin kannatuksensa.

Vaaleja kommentoinut Ylen EU-mielinen toimittaja Sampo Vaarakallio vaikenee myös vihreiden suosion sulamisesta ja harmittelee jutussaan Analyysi: Itävallan perinteinen oikeisto kopioi populistien käsikirjan – EU:lle vaalitulos on hankala pääasiassa sitä, kuinka populistien vaalivoitot koettelevat Euroopan "yhteisiä arvoja":

Oikeistopopulismi ja tiukka kansallismielisyys ovat Euroopassa poliittista valtavirtaa. Vaikeita hetkiä saattaa silti olla luvassa. Yhteisiä arvoja koetellaan. Itävallan EU-politiikka tiukkenee entisestään ainakin maahanmuuttoasioissa.  

Itävalta on pitkän aikaa lämmitellyt suhteitaan naapurimaiden EU-änkyröihin, kuten historialliseen kumppaniinsa Unkariin. Esimerkiksi Unkarin ja Puolan oikeusvaltiokehitys on ottanut vuosikymmenten mittaiset takapakit.  

(...) Monissa asioissa oikeistopopulistit ja äärioikeisto tahtovat juuri nostalgiaa – paluuta menneeseen.

Nyky-Eurooppaa määrittelevä liberalistinen "arvopohja" ei ole edes sataa vuotta vanha, mutta silti globalistieliitin etua ajavat liberalismin puolustajat puhuvat siitä kuin se edustaisi yli tuhatvuotista kulttuuriamme. Sen sijaan paljon realistisemmat etnonationalistit määrittelevät Euroopan veren, maan ja vuosituhantisen kulttuurin mukaan, tapa, joka muistuttaa sitä, mitä muuallakin maailmassa on harjoitettu hyväksi havaittuna iät ja ajat. 

Lähestulkoon kaikki kansakunnat ovat perustuneet yhden johtavan väestöryhmän hallitsevalle kulttuurille. Ideologinen monikultturismi on nuori ilmiö ja se on voinut "menestyä" vain siksi, että se on liittoutunut hegemonisen liberalismin kanssa, jossa tärkeintä on rahan vapaa liike, mukavuudenhalu, halvat huvit, tyhjä sentimentalismi ja konfliktin välttäminen. Se on jopa pahempaa kuin silkka nihilismi. Siksi on typerää määritellä vallitseva kulttuuri tai "yhteiset arvot" sen mukaan mikä ideologia tietyllä hallintomuodolla sattuu juuri nyt olemaan vallitseva. 

Eurooppalaisuus on jotain paljon syvempää kuin tämän hetkinen liberaalidemokratia aivan samoin kuin japanilaisuutta olisi naurettava määritellä maan nykyisen hallintomuodon mukaan. Muihin verrattuna ainoastaan Euroopan "eliitiltä" näyttää puuttuvan kulttuurinen itsekunnioitus. Kyse ei ole nostalgiasta kuten edistysuskoinen liberaali Vaarakallio uutisjutussaan väittää, vaan kulttuurin halusta selviytyä. Ilman sosialismin syövyttämän librealismin nationalistista vastavoimaa Eurooppa olisi luhistunut jo 1960-luvulla.

                                                        *******************************

Tomittajista suurin osa on punavihrieitä, josta kertoo journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden parissa tehty kyselytutkimus. Kyselyyn vastanneiden 44 journalistiopiskelijan joukossa ei ollut yhtäkään perussuomalaisten kannattajaa! Eipä ihme, että esimerkiksi Ylessä suhtaudutaan äärimmäisen nuivasti persuihin. Viimeisin todiste tästä on Ylen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen tämänpäiväinen uutisjuttu "Maahanmuutto työntyy jo korvista" – perussuomalaisten vallanvaihto jätti joukon valtuutettuja ilman poliittista kotia, jossa henkinen demarieläkeläisvanhus pääsi petturiporukka Sinisten suulla mollaamaan perusteettomasti Jussi Halla-ahoa ja lojaaleja perussuomalaisia. Pielavetinen Liisa Salmi kertoo, että on vielä perussuomalaisten jäsen, mutta ei ehkä kauaa:

Hän tunsi Jussi Halla-ahon sanoman itselleen vieraaksi jo vuosia sitten, kun ensimmäisen kerran kuuli tämän puhuvan puoluekokouksessa. Timo Soinin olisi pitänyt erottaa Halla-aho jo siinä vaiheessa, Salmi miettii nyt.  

– Halla-ahon linja on minulle vieras, kun tuntuu, ettei se keskity mihinkään muuhun kuin maahanmuuttoon. Nämä maahanmuuttokysymykset oikein tuntuvat työntyvän jo korvista, lähes 40 vuotta puolueessa ollut nainen tuskailee.

Punavihreille toimittajille tällaiset puheet ovat hunajaa korville, sillä heidän kannaltaan paras persupuolue olisi soininlainen näennäisoppositio, joka ei haastaisi vihervasemmiston tuhoisaa maahanmuuttokiimaa. Mummolla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta toimittajalla luulisi olevan sen verran journalistista selkärankaa oikoa vanhuudenhöperöitä väitteitä.  Tosiasia on, että Halla-aho on ottanut moniin muihinkin asioihin kantaa kuin maahanmuuttoon, mutta eipä anneta tosiasoiden pilata Ylen hellimää tarinaa.

Toimittaja Hämäläisen juttu vahvistaa myös toista arvelluttavaa narraatiota, jossa puolueen hajottanut soinilainen luopiosiipi esitetään pelkkinä uhreja, joita pahat vihapuhuja-persut "vainoavat":

Yle kertoi jo kesäkuussa uhkaavista viestejä, joita puolueesta lähteneet kansanedustajat ovat saaneet. Ylen nyt haastattelemien valtuutettujen kertoman perusteella ilmiö ei ole paikallistasolla yleinen. Yksi sinisten valtuutettu kertoi kuitenkin saaneensa postissa vihjauksen tappamisesta.

Mikään ei voisi olla enemmän myötähävettävää kuin vinkuleluiksi muuttuneet aikuiset "isänmaalliset" miehet.

                                                        *******************************

Juha Hurme. Miksi lähes kaikki teatterialan ammattilaiset
ovat jonkin sortin kommunisteja?

Miksi Yle antaa jatkuvasti vapaan puheenvuoron mielenterveyskuntoutujana tunnetulle kulttuurikommunisti Juha Hurmeelle? Viimeksi tänään hän pääsi höpisemään kannattamiensa sosiaalisten konstruktioiden puolesta satusetä Matti Röngän vetämissä Ylen tv-uutisissa (kohdasta 14.55" eteenpäin) kuin myös verkkosivujen universaalikommunismia heijastelevassa vuodatuksessa Juha Hurme kirjoitti 14 miljardin vuoden kulttuurihistoriikin paikasta, johon aikanaan syntyi Suomi – kaiken selityksestä syntyi myös hilpeä iltamakiertue. 

Hurmeen väitteet sisältävät niin paljon kategoriavirheitä, perusteettomia yleistyksiä ja suoranaisia ideologisia valheita, että niiden tarkempi analyysi ja purkaminen vaatisi aivan oman punakynällä väritetyn juttunsa. Tässä kohtaa riittää, että lainaan haastattelusta pari posketonta heittoa. 

Voiko mikään olla punaisen teatterikoulun kasvatilta ennalta-arvattavampaa ja väsyneempää kuin sättiä kansallista kulttuuria ja sovittaa se uudelleen tämän hetken "eliitin" muotiaatteelle monikultturismille sopivaksi? Tämä jos mikä on tendenssimäistä, ideologisesti ohjattua ajattelua:

Suomalaisessa kulttuurissa ihan kaikki on kuitenkin Hurmeen mukaan lainaa. Edes kansallisen identiteetin pönkittämiseksi luotu Kalevala ei ole aito, vaan runoutta väärentänyt voimapolitiikan vipu.

– Kun perehtyy kulttuuriin, niin huomaa, että se on aina vuorovaikutusta, monessa muussakin paikassa kuin tällä meidän niemellä. Kuitenkin korosteisesti täällä pohjoisella reunalla me olemme lainanneet kaiken viisailta naapureiltamme. Jopa kansanrunouden teemat ja sisällöt tulevat isosta ihmiskunnan historiasta ja myyteistä. Ne on vain omittu ne, sillä tavoin kulttuuri toimii. Meillä on kuitenkin hirveän paljon väärää ylpeyttä ja valheita historiastamme.

Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille:

Suomen tarinasta pidetään kiinni, vaikka tiede todistaisi mitä. Hurmeen mielestä se ei ole hyvä idea. Siksi hän haluaa kirjallaan hyökätä vääriä historiantulkintoja vastaan. – Sellainen reteän tarinan Suomi tuntuu propagandalta, tahalliselta vääristelyltä tai hyväuskoiselta tyhmyydeltä. Sellaiset asiat ovat vaarallisia, koska niiden alle voidaan rakentaa väärää nationalismia, joka voi tulehtuneessa tilanteessa hapantua väkivallaksi.

Vanha kulttuuribolshevikki vetoaa tieteeseen, vaikka suomalaisuudesta ja sen eri heimojen omaleimaisuudesta tiedetään paljon enemmän kuin siihen aikaan jolloin Hurme tavaili Kommunistista manfiestia. Vastaavasti horinat "väärästä nationalismista" ovat tuttua vasemmistolaista retoriikkaa, jossa toimivaksi tiedetty kansallismielisyys demonisoidaan ja vesitetään lopuksi monikultturismiin sopivaksi saduksi. Tiedetoimittaja Marko Hamilo on kuvannut sosiaalisessa mediassa hauskasti tätä valheellista närkästymistä kansallisten symbolien kohdalla:

"Rasistit ovat kaapanneet Suomen perinteiset symbolit. Siniristilippu ja Suomen leijona ovat negatiivisesti ladattuja." MJVONVT? Edelleenkään en ymmärrä, onko joku oikeasti noin vajaa vai mitä trollausta tämä on. Kyse on kansallismielisistä / isänmaallisista symboleista ja eliitti on lakannut puolustamasta kansallismielistä / isänmaallisia symboleita. Ne ovat sitten jääneet rahvaalle. Ei niitä kukaan ole kaapannut. Se mitä nyt nähdään, on yritys kaapata ne tarkoittamaan jotain muuta. Että Suomen leijona on homo, joka parittelee brysseliläisen tiikerin kanssa, tai jotain sellaista. Yritys kaapata suomalaisuuden symbolit ja ikonit johonkin eurooppalaiseen tai multikultiprojektiin vain näyttää epäonnistuvan koska se on melkoisen teennäistä.

Jutun Hurmeesta tehneeltä toimittaja Sanna Vilkmanilta puuttuu alkeellisin lähdekritiikki eikä hän peittele ihailuaan haastateltavan ideologiaa kohtaan, kun hän toteaa, että Hurme " käy kirjassaam järeällä todistusaineistollaan isänmaallista kertomusta päin":

Hän antaa palttua muun muassa yhtenäiselle kansalle. Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin. Sitä paitsi aikana, jolta on löydetty nykyisen Suomen alueen varhaisimmat asutuksen merkit, itä- ja länsisuomalaiset olivat geneettisesti kauempana toisistaan kuin länsisuomalaiset ja ruotsalaiset. Hurmeen hengästyttävä, huutomerkeillä höystetty kirja todistaa, että Suomea kansana, saati valtiona ei ole ollut kuin pienen henkäyksen ajan historian pitkässä virrassa.

Voiko tuon marxilaisemmin ja siten "materialistisimmin" asian enää ilmaista? Ei ole heimoja, kansoja, populaatioita, on vain yksi "yhteinen" atomistinen muurhaiskeko nimeltä ihmiskunta jne. Ei ole olemassa  luovempia, menestyksekkäämpiä ja tyhmempiä ryhmiä paitsi Hurmeen pahnan pohjimmaisiksi sijoittamat suomalaiset. Tiedeamatööri menee jopa niin pitkälle, että väittää ("Hurme ei hyväksy ajatusta ainutlaatuisesta geeniperimästä, sillä tällä pallolla pyörivät ovat kuitenkin samasta alkuräjähdyksen energiasta peräisin") ettei elollisissa ole laatueroja ja erilaista ontologista kokemusmaailmaa, koska elämä rakentuu samasta DNA:n nukleiinihaposta, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen geneettisen materiaalin. 

Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’”. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia. 

Ihmisten ja kansojen perimmäisestä "samanlaisuudesta" huolimatta Hurme on kuitenkin valmis korostamaan itä- ja länsisuomalaisten pohjatonta "erilaisuutta" silloin kun sillä voidaan hajoittaa historiallisesti hitsautunutta kansanyhteisöä. Tässä tarkoitushakuisessa ad hoc -agrumentaatiossa muusta ihmiskunnasta jyrkästi poikkeavat Saharan eteläpuoliset mustat afrikkalaiset (heiltä puuttuu mm. Neanderthalin ihmisen perimä) käyvät toki suomalaisista, kunhan vain saavat jalkansa rajan yli, sanovat Asyl ja kertovat ilmoitusasiana olevansa suomalaisia....

Haastattelussa jatkuvasti "oikeaa tietoa" (lue: poliittisesti korrektia) korostanut Hurme toteaa kuitenkin jutun lopussa, ettei hänen kirjansa olekaan tietokirja vaan runoelma:

Vaikka Hurme vakuuttaa olleensa tarkka faktojensa kanssa, hän painottaa, ettei Niemi ole tietokirja. Se on pikemmin runoelma tai eepos, kirjailija tuumii.

Tämä lienee koko haastattelun ainoa validi argumentti.

                                                        *******************************

Yle TV1, maanantai 16.10.2017 klo 19:00, Historia: Petturien lapset 

Hitlerin salamurhayrityksen suunnittelijat teloitettiin pettureina ja heidät on jo unohdettu virallisessa historiassa. Mutta heidän lapsensa eivät ole unohtaneet heitä. Tämä on heidän tarinansa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Mitä, että oikein natsidokkari maanantain Historidokumentissa? Tämä tuli täytenä yllätyksenä ja täysin pyytämättä!