YLE HEHKUTTAA PRESIDENTTI NIINISTÖN FANITTAMAA AMERIKKALAISTA KULTTUURIKOMMUNISTIA

Kulttuuriväki on tunnetusti punavihreää, niin myös Ylen kulttuuritoimitus. Kun amerikkalaisen uusavasemmiston yksi näkyvimmistä kirjailijoista, juutalaisliberaali Paul Auster, vierailee nyt Suomessa promotoimassa uutta kirjaansa 4,3,2,1, se sai jo ensimmäisen vierailupäivänä viime torstaina Ylen innostumaan. Silloin Austeria haastateltiin Ylen tv:n pääuutislähetyksestä ja samainen toimittaja Miia Gustafsson kirjoitti pitkän jutun Kirjailija Paul Auster odottaa Niinistön haastattelua: Olen iloinen, että teillä on lukeva presidentti Ylen verkkosivuille.

Kirjailija Paul Austerissa tiivistyy oikeastaan kaikki se, mitä länsimaisen kulttuurin alasajoa edistänyt 1960-luvun sukupolvi edustaa: omahyväisyyttä, vastuutonta hedonismia, kyvyttömyyttä ymmärtää politiikan syy- ja seuraussuhteita, kykenemättömyyttä tunnustaa oman sukupolven virheitä, järjen kumoavaa sentimentalismia, kirkkotätien moralismia, biologisten tosiasioiden kieltämistä (mm. USA:n rotukysymys), valheellisen viholliskuvan ylläpitoa jne.

Kirjailijoilta odotetaan yleensä suurempaa elämänymmärrystä yksilötasolla kuin tavallisilta ihmisiltä, mutta silloin kuin he yrittävät selittää abstrakteja, kokonaisiin populaatiohin liittyviä kulttuurin muutoksia, heidän käsityskykynsä surkastuu pienemmäksi kuin Esson baarin kantapeikolla:

Auster ei voi vieläkään ymmärtää, miten on mahdollista, että 63 miljoonaa amerikkalaista äänesti Trumpia. – Ihmettelen millaisessa maailmassa elän. Demokraattien on parasta löytää hyvä ehdokas seuraaviin vaaleihin. Jos maailma on vielä jäljellä. Muuta en voi sanoa.

Itseriittoisuuden hybriksessä viihtyvä Ylen toimittaja ja amerikkalaiskirjailija Auster eivät kykene näkemään, että juuri heidän kaltaiset itsekkäät 60-lukulaiset moraaliposeeraajat ovat antaneet länsimaiselle kulttuurille viimeisen kuoliniskun ja nyt he kehtaavat vielä syyttää näistä jätöksistään muita. Trumpin valinta ei ollut mitään muuta kuin 60-lukulaisten vuoksi paskaliejuun joutuneen valkoisen duunariluokan keskisormen näyttö etuoikeutetuille vasemmistoliberaaleille.

Tänään Yle sai syyn julkaista toisen uutisen Austerista, kun hän vieraili presidentti Niinistön haastateltavana Akateemisessa kirjakaupassa Helsingin keskustassa. Verkkosivujen jutusta Kirjailija Paul Auster presidentti Niinistön haastattelussa: Kertoi uutukaisestaan, kritisoi Donald Trumpia ja pohti tulevaisuutta löytyy myös video koko tapaamisesta. 

Jo Austerin haastattelijaksi ryhtyminen kertoo paljon siitä, millainen cuckservatiivi, vasemmistolaisten rappioarvojen aisankannattaja, presidentti Niinistö on. Yksikään aidosti oikeistolainen arvokonservatiivi ei suostuisi julkisesti fanittamaan kulttuurmarxilaista egalitaristifanaattikkoa, mutta Kokoomus ja sen johtavat poliitikot eivät olekaan enää pitkään aikaan olleet kodin, uskonnon ja isänmaan puolella, vaan kannattavat uusvasemmistolaisten lailla multikulturalismi-feminismiä, joka on marxismi-leninismin 2000-luvun virulentti mutaatio. Jos Niinistö olisi eurooppalaisen sivilisaation puolustaja ja kunnon arvokonservatiivi, hän ylistäisi Paul Austerin serkkua, edesmennyttä Lawrence Austeria, joka oli tunnettu valkoinen rotutietoinen konservatiivi ja poliittinen esseisti. Koska Niinistö ei tätä tee, hänen olisi luultavasti mahdoton haastatella toista kuuluisaa amerikkalaista kirjailijaa Tom Wolfea, koska tämä irvailee romaaneissaan 60-lukulaisten tekopyhyydelle ja poliittiselle korrektiudelle.

Niinistön haastattelussa "rationaalisena tiedeihmisenä" esiintyvä Auster oli niin taikauskoinen, ettei voinut lausua edes Yhdysvaltain nykyisen presidentin nimeä. Haastattelun perusteella hän ei eroa juuri mitenkään muiden vasemmistolaisten laiskasta ajattelusta kun puheeksi tulee Donald Trump. Jo pelkkä presidentin nimen mainitseminen lopettaa vasemmistohyväkkäillä kaiken loogisen päättelyn ja sen tilalle astuu kliseisten taikasanojen kuten "rasisti" ja "natsi" toistelu ikään kuin ne selittäisivät tyhjäksi Trump-ilmiön yhteiskunnalliset taustat. Yllättävää kyllä Yle Radio 1:n puolella tuli eilen Kulttuuri Cocktail -ohjelmassa jakso Me kannatamme Trumpia!, jossa saivat kerrankin suunvuoron maamme kolme tunnettua Trumpin kannattajaa.

Päästyään puhumaan uudesta kirjastaan 4,3,2,1 Auster otti esille Yhdysvaltainen nykyisen kahtiajaon ja rotutilanteen. Höpinöidensa perusteella Austerin on vaikea tunnustaa, että nykyinen Amerikan kansakuntaa repivä kulttuurisota on seurausta vasemmiston 1960-luvulla aloittamasta silmittömästä uusbolshevistisesta hyökkäyksestä perinteistä valkoista Amerikkaa vastaan. Vain typerys voi uskotella itselleen, ettei tuollainen mädättävä kumousyritys herättäisi ennen pitkää oikeutettua vastareaktiota.

Niinistön haastattelussa Auster teeskentelee hämmästynyttä närkästystä sanomalla että Amerikan rotukysymyksessä ei olla edistytty yhtään sitten 1960-luvun. Huolimatta mustien saamista yhtäläisistä vapauksista ja (etu)oikeuksista, heitä suosivasta orwellilaisesta vihrarikoslainsäädännöstä ja rotukiintiöistä, he ovat edelleen köyhempiä, väkivaltaisempia ja useammin vankilassa kuin valkoiset. Itse asiassa holtittomien vapauksien kasvaminen on vain pahentanut mustien asemaa sitten 60-luvun, sillä yhä useampi heistä elää ilman isää, käyttää huumeita ja on vankilassa. Melkoinen hinta siitä, että "vapauden" seurauksena perinteiset mustat yhteisöt hajotettiin kullttuuriseen kaaokseen.

Austerin patenttiselitys tasa-arvo-projektin epäonnistumiselle on tietenkin epämääräiset "rasistiset rakenteet", vaikka Occamin partaveitsellä todellinen syy putoaa paljon kätevämmin rationaaliseen ymmärrykseen. Liberaalien kaikkien valheiden Äiti eli epätieteellinen usko siihen, että ihmiset ja ihmisryhmät ovat kyvyiltään ja olemukseltaan samanlaisia, on syynä siihen, ettei mikään yhteiskuntainsinöörien armeija kykene tekemään kyvyiltään erilaisista "tasa-arvoisia". Mikään kaadettu rahasumma ei tee mustista keskimäärin älykkäämpiä tai hillitse heidän tilastollisesti vahvistettua väkivaltaista, impulsiivista ja seksuaalisesti kontrolloimatonta (vrt. yksinhuoltajaäitien määrä) käytöstä. 

Liberaali valhe on kuvottava, tuhoava, ihmiskunnan historian suurin huijaus, jota Paul Auster propagoi, koska ei halua tunnustaa olevansa väärässä. Hävyttömintä tässä kaikessa on se, että "oikeistolainen" presidenttimme vielä peesaa tätä kulttuurikommunistia.

YLE PUOLTAA VIHAMIELISEN ELIITIN EDUSMIESTÄ RANSKAN PRESIDENTIKSI

Ranskan presidentivaalien ensimmäisen kierroksen tulos kertoo karua kieltä siitä, että Ranska on edelleen muukalaispopulaatioita hellivä Cuck Nation, aisankannattajien kansakunta. Vaikka valtamediat ovat harmitelleet Kansallisen Rintaman ehdokas Marine Le Penin pääsyä toiselle kierrokselle, voi kansan vastainen EU-eliitti olla tyytyväinen siihen, että 78,5 äänestäjistä äänesti muuta kuin Ranskan puolustajaa. 

Monissa Ylen uutisissa kuten verkkosivujen jutussa Euroopan johtajat iloitsevat Ranskan vaalituloksesta ei peitellä kansoistaan vieraantuneiden poliitikkojen ja taulouselämän vaikuttajien riemua siitä, että heidän luottomiehensä Emmanuel Macron voitti parilla prosentilla ensimmäisen kierroksen ja näyttää ennusteiden mukaan tulevan valituksi presidentiksi toisella kierroksella. Tämä voi olla mahdollista, sillä lähes kaikki hävinneet ehdokkaat ovat testamentanneet äänensä Macronille, mikä kertoo siitä, että mädän järjestelmän poliittinen klienteeli on yhtenäinen ja sillä on epätoivonen halu pysyä vallassa tuohoisaan loppuunsa asti.

Eliitin kanssa yhteisymmärryksessä oleva valtamedia on kutsunut Macronia koko ajan "sitoutumattomaksi" keskustaoikeistolaiseksi ehdokkaaksi, vaikka on päivänselvää, että kyse on Ranskan EU-klienteelin löytämästä hymypojasta, jonka hypeä sikäläinen media on nostattanut häpeämättömästi. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa yleisesti väitetään, Macron ei ole Systeemin ulkopuolelta tyhjästä tullut ihmepoika, vaan hän on toiminut aiemmin erittäin epäsuositun sosialistihallituksen ministerinä ja juutalaisen Rothschild & Cie pankin investointipankkiirina, joten häntä voidaankin pitää tosiasiassa järjestelmän sisäpiiriläisenä. 

Tämä positiiviseksi populistiksikin kutsuttu poliittinen komeetta ei kuitenkaan edusta mitään aitoa muutosvoimaa, joka ratkaisisi Ranskan syvät rakenteelliset ja demografiset ongelmat. Päinvastoin, Macron tulisi todennäköisesti vain lisäämään verorasitetta, varsinkin kun hän kannattaa kognitiivisesti haasteellisten ja ammattitaidottomien afrikkalaisten tulijoiden määrän kasvattamista entisestään. Ranskan ongelmat tulevat Macronin valinnan myötä vain pahenemaan mikäli uskomme Ylen analyysiin Kaksi visiota Ranskalle – Avoimuuden autuus, vai rajat kiinni ja ranskalaiset ensin?:

Macron on erittäin EU-myönteinen ja ajaa integraation syventämistä erityisesti raha- ja finanssipolitiikassa. Macron kannattaa avointa maahanmuuttopolitiikka ja on kertonut ihailevansa Saksan liittokansleria Angela Merkeliä.

Tällainen federalisti on tietenkin EU:n ihannevävy, vaikka hänen ajamansa politiikka tulisi presidenttikaudella vain lisäämään kansalaisten etäistä unionia kohtaan tuntemaa inhoa. Macronin integraatiota tiivistävästä rajat auki -politiikasta voi tullakin EU:n joutsenlaulu, koska tällöin sen korjaamattomat valuviat tulevat väkisin esiin.

  
Ymmärrettävästi talousmaanikoille, poliitikoille ja valtamedialle Le Penin valinta olisi omakohtainen painajainen, jonka vuoksi hänet halutaan esittää "hegemonisen populismin" vihamielisenä voimana ja Macron taas altavastaajana, joka taistelee tätä "hyökyaaltoa vastaan". On vaikea sanoa miten tällainen retorinen kuperkeikka uppoaa äänestäjiin tosella kierroksella, mutta ainakin Ylen toimittaja Sampo Vaarakallio on ihastunut Macronin retoriikkaan, jota George Orwell olisi voinut käyttää hyvin kirjassaan Vuonna 1984. Jutussaan Analyysi: Ranska siirtyi uuteen aikaan – perinteiset puolueet ulos presidenttikisasta Vaarakallio iloitsee:

Emmanuel Macronin kuittaus tuli tuossa tuokiossa. Hän sanoi puolustavansa patriootteja, kansallismielisiä ranskalaisia nationalismin uhan edessä. Oli ihailtavan taitavaa, että Macron nappasi patriotismi –termin omiin tarkoituksiin. Taistelu sanoista ja niiden merkityksestä on politiikkaa puhtaimmillaan.

Sanoilla leikittely ei muuta todellisuutta, vaan Macron tuli ainoastaan todistaneeksi kuinka syvälle valheen suohon hän on valmis menemään määritelläkseen isänmaallisuuden uudestaan. Millainen patriootti on sellainen, joka vastustaa kansallismielisyyttä? Tietenkin patriotismin vastainen. 

Suomessa samanlaista kulttuurimarxilaista peruskäsitteiden dekonstruktiota ovat harjoittaneet punavihreät ja eräät arrogantit afrikkalaiset, jotka uskottelevat meille olevansa etnisiä suomalaisia pelkästään sillä perusteella, että pukevat kaulaansa leijonakorun. Viimeksi tätä temppua yritti viimeisimmässä Perjantai ohjelmassa Helsingin uusi kaupunginvaltuutettu Suldaan Said Ahmed (vas). 

Happokkuudestaan huolimatta ohjelma kannattaa katsoa kuvataiteilija Jani Leinosen vuoksi. Hän sanoi äänestäneensä vain sillä perusteella, että ehdokkaan pitää olla musta nainen. Välittömästi kommentin jälkeen hän sössötti epämääräisesti Jussi Halla-ahosta ja julisti tämän rasistiksi. Sampo Terho otti tähän kaikkeen kantaa ja kysyi, että mitä se semmoinen sitten on, että itse äänestää vain etnisyyden perusteella. Jani Leinonen piti sekavan polveilevan puolustuspuheen, jossa hän rinnasti avuttomat afrikkalaiset vammaisiin. Hienoa!

Tässä median lellimässä äärivasemmistolaisessa apurahataiteilijassa ruumiillistuu oikeastaan kaikki se argumentatiivinen tyhmyys, piittaamattomuus tosiasioista ja moralistinen hysteria, joka on vallalla punaporvarillisessa laitavasemmistossa. Vasemmistoa vastaan ei tarvitse sen kummemmin taistella, kunhan vain päästää ääneen Jani Leinosen.



                                                     ******************************


Yle TV1 Maanantai 24.4. klo 21:00, A-studio 

Ranska äänesti. Avattiinko vai suljettiinko ovi Eurooppaan? Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD