YLEN VASEMMISTOLIBERALISTINEN AGENDAJOURNALISMI EI HELLITÄ OTETTAAN

Maamme suurimmat valtamediat Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat koronoviruskriisin keskellä olleet odotetusti huolissaan monotonisen äänensä täydellisestä kuuluvuudesta. Vajaan kuuluvuuspeiton lisäksi media-ajan dinosauruksille tuottaa ahdistusta lisäksi se, että kansalaiset hankkivat tietonsa jostain muualta. Erityisesti vapaan tiedonvälityksen Internet on niiden uskottavuudelle ja näkyvyydelle valtava uhka, jonka vuoksi toimittajarengit pyrkivät leimaamaan ne valeuutisiksi tai vähintään poliittisesti motivoituneeksi informaatiovaikuttamiseksi. 

Projisoiva syyttely muistuttaa Neuvostoliiton valtalehti Pravdan ("Totuus") tapaa julistautua ainoaksi totuuden haltijaksi. Tällainen arrogantti asenne ei ole sinänsä yllättävää, koska suurin osa valtamedian toimittajista on puoluekannaltaan tutkitusti punavihreitä. Asian voi tarkastaa myös suoraan seuraamalla Ylen ajankohtaisohjelmien ja uutisten tarjontaa. Tässä muutama täky tältä päivältä:


Yle Radio 1, 23.3.2020 klo 7.30, Ykkösaamu: Korona, Biden ja Trump presidentinvaalitaistelussa

Koronavirus, Joe Biden ja Donald Trump ottavat yhteen Yhdysvaltain presidentinvaalissa. Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak. Juontaja Tom Kankkonen. Toimittajat Marja Ala-Kokko ja Jukka Vanninen. Tuottaja Sakari Kilpelä. Linkki ohjelmaan.


Politiikan asiantuntijoita luulisi ymmärrykseltään laajakatseisiksi ihmisiksi, mutta ikävä kyllä suurin osa heistä on hakeutunut alalle ainoastaan ajaakseen ideologiaa, jonka he hyväuskoisina idiootteina oppivat punaliberaalissa yliopistossa. Kun peilikuva ei miellytä, vian täytyy olla maailmassa. Tai ainakin Trumpissa. Tätä lapsellisen personoivaa maailmanselitystä edustivat Ykkösaamussa jälleen kerran tutut itkupillit Ulkopoliittisesta Insitituutista (UPI) ja Turun yliopistosta. 

UPI:n vanhempi tutkija, pahamaineinen Nato-sionisti (((Charly Salonius-Pasternak))) on ollut politiikan seuraajille jo pitkään suurta hupia, sillä hän ei ole päässyt vieläkään henkisesti yli Donald Trumpin vaalivoitosta 2016. Voi olla, että pakonomainen Trumpin haukkuminen tyhmäksi ja röyhkeäksi on joillekin sopivaa arkiterapiaa, mutta politiikan asiantuntijan suusta sanottuna se on pelkästään myötähävettävää toistamista. Silti Ylellä riittää julkeutta pitää herraa vuodesta toiseen Trumpin presidenttiyden hoviasiantuntijana.

Toinen Trumpin presidenttikauden ammattivalittaja on Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen. Toisin kun valtavirta-atlantisti Salonius-Pasternak, Heiskanen uiskentelee alhaisessa yksinäisyydessään kulttuurimarxismin syvässä päädyssä. Vai mitä meidän pitäisi ajatella "tutkijasta", joka käyttää alituiseen valkoisia vihaavien feministirasistien termiä "rodullistaminen"? 

Ylessä tällainen hörhödiskurssi menee tietenkin toimittajilta läpi kuin Kokoomuksen jatkoilla tarjottu ilmainen kuohuviini, mutta todellisuuden kuvaajaksi siitä ei ole. Heiskanen kun tuli väittäneeksi, että Trumpin viholliskuva on "rodullistava" ja se ilmenee jopa hänen tavassaan puhua koronoviruksesta. Perusteeksi riittää, että Trump oli jossain tviitissään käyttänyt koronasta kansanomaista termiä Chinese Virus. Se, että Trump kutsuu Kiinasta lähtöisin olevaa virusta kiinalaiseksi, onkin Heiskasen mukaan anteeksiantamatonta "rodullistavaa" rasismia. Yeah right, soittakaa jo se Paranoid!

Yle Radio 1, 23.3.2020 klo 10.00, Roman Schatzin Maamme-kirja: Mihin kannattaa globaalin kriisin aikana uskoa?

Väärää tietoa Corona-viruksesta leviää vielä nopeammin kuin virus itse. Maailman Terveysjärjestö varoittaa paitsi itse taudista myös niin kutsutusta infodemiasta. Liikkeellä on valtava määrä informaatiota, josta hyvin suuri osa on täyttä potaskaa tai jopa hengenvaarallinen. Mihin kannattaa globaalin kriisin aikana uskoa? Missä kulkee maalaisjärjen ja hysterian välinen raja? Miksi ihmisillä on niin kova tarve uskoa valeuutisiin, vaihtoehtoisiin faktoihin ja salaliittoteorioihin? Vieraina toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jonas Sivelä. Linkki ohjelmaan.

Satuin toisella korvalla kuulemaan ohjelman, enkä kiinnittänyt sen suuremmin huomiota asiantuntijana esiintyneen naisen jäkätykseen "valeuutisista". Näitähän Ylen radiokanavilla riittää. Vasta myöhemmin ohjelmatietoja katsoessani huomasin, että Virallista Totuutta puolustava naisääni oli kukapa muu kuin "faktantarkastaja" Johanna Vehkoo. Siis tämä raivofeministinen äärivasemmistolainen, joka kaikkien valhekäryjen jälkeenkin uskottelee edustavansa puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. Hänen poliittinen sitoutumisensa, kunnianloukkaukset ja faktojen tarkistamattomuus näyttävät olevan kaikille muille tuttuja paitsi Roman Schazille. Muutoin hänen valintaansa totuusmedian puolustajaksi on vaikea selittää.

Tietysti kyse saattaa olla Schazin saksalaisesta mustasta huumorista, että hän valitsi juuri äärivasemmistolaisen agendajournalisti Vehkoon puhumaan asiantuntijan suulla valeuutisista, vaihtoehtoisista faktoista ja salaliittoteorioista. Semminkin kun Vehkoo faktantarkastajatovereineen on jäänyt kiinni samoista asioista, joista hän ohjelmassa syytti muita. 

Sateenkaarilinssien läpi maailmaa katsovat faktantarkastajat eivät ole saaneet kovin hyvää arvosanaa esimerkiksi kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehdessä Media ja Viestintä. Sen viime vuoden lopussa ilmestyneen numeron (Vol 42 Nro 4, 2019) artikkelissa "Tarkistuksissa vielä parannettavaa: Ylen faktantarkistuksen tarkistus", itsensä valvovaksi elimeksi nostaneet hyväkkäät saavat totuudellisuudestaan arvosanan, joka alittaa netin heikommat klikkijournalistiset uutissivustot.

SAKSAN MIEHITYSHALLINTO JA MERKELIN ÄÄRIPOLITIIKKA SAIVAT JATKOAJAN

Lännen liberaalit mediat ovat painaneet taas paniikkinappulaa, kun ääriliikkeeksi leimattu maltillinen oikeistopopulistipuolue AfD eli Vaihtoehto Saksalle keräsi 12,6 prosentin äänisaaliin ja 94 paikkaa viime sunnuntain liittopäivävaaleissa. Äärioikeisto-hysteriaa lietsotaan siitäkin huolimatta, että kansanviholliseksi kutsuttu Angela Merkel sai neljännen jatkokauden. Median mielestä CDU:n johtajan uudelleen valinta liittokansleriksi on tietenkin hieno osoitus länsimaisesta demokratiasta, toisin kuin esimerkiksi Vladimir Putinin kolmas presidenttikausi, joka on vain oire bysanttilaisesta autoritaarisuudesta.

Yle on koonnut Saksan vaaliuutiset ja siitä tehdyt analyysit linkkeineen yhteen juttuun Mitä Merkelin laiha vaalivoitto tarkoittaa Saksalle, Euroopalle ja Suomelle? – Tässä analyysit ja arviot yhtenä pakettina. Niissä analyysien kirjoittajina ja kommentoijina on pelkästään federalismia kannattavia EU-kiivailijoita kuten Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio, EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Esimerkiksi Teija Tiilikainen pitää AfD:tä "ääriliikkeenä" vain siksi ettei puolue ole korruptoituneetn Saksan miehityshallinnon suorassa kontrollissa.

– Siellä ei ole ollut vahvoja ääriliikkeitä politiikan piirissä. Ne ovat kasvaneet virallisen poliittisen järjestelmän ulkopuolella, mutta nyt ne tulevat sinne sisään, Tiilikainen sanoo haastattelussa.

Käsitteenä ääriliike ei ole useinkaan objektiivinen kuvaus jostain poliittisesta suuntauksesta vaan kyse on pikemminkin hallitsevan hegemonian käyttämästä retoriikasta poliittisia haastajia vastaan. Jos Euroopan ja Saksan tilannetta tarkastellaan vaikkapa maahanmuuton kannalta, hallitsevat oikeistoliberaalit- ja vasemmistopuolueet edustavat ilman muuta ääriliikettä, koska ne ovat politiikallaan muuttaneet dramaattisesti Euroopan väestöllistä koostumusta ja vieläpä ilman kansojen enemmistön suostumusta. 

Jos toimittaisiin terveen järjen ja maltillisen ajattelun mukaisesti, Euroopan kulttuuri ja yhtenäisyys turvataan ainoastaan silloin kun eri maiden väestöt voivat säilyttää alkuperäisen koostumuksensa. Eurooppalainen korkeakulttuuri sellaisena kuin me olemme sen oppineet tuntemaan olisi mahdotonta, jos mantereen olisivat asuttaneet vaikkapa Saharan eteläpuoliset kongoidit. Siksi on rikollisen egalitaristista ääriajattelua tuottaa mantereelle temperamentiltaan täysin erilaisia ja monesti kognitiivisesti haasteellisia vieraspopulaatiota. 

Euroopan läpimädälle poliittiselle eliitille pienikin ulkopuolelta tuleva haaste koetaan luonnollisesti kuolemanvaarana. Vaara ei sinänsä liity AfD:n kaltaisten populistipuolueiden merkityksettömiiin vaalivoittoihin ilman hallituspaikkaa, vaan niiden antamaan esimerkkiin että politiikassa on mahdollista ajatella toisinkin. On nimittäin selvää, ettei AfD:n vaalikampanjaa vetänyt Alice Weidel, julkilesbo ja entinen Goldaman Sachsin investointipankkiiri, tule pelastamaan Eurooppaa. 

Jos Eurooppa on pelastuakseen sen kansalaisten tulee saada takaisin kansallinen itseluottamus ja päästä irti vihamielisen eliitin valkoisia syyllistävästä kuristusotteesta. Se, että 87%:ia saksalaisista on näiden vaalien perusteella edelleen multikulturalismin aisankannattajia ei vielä lupaa suurta muutosta, mutta se voi olla rohkaisu uinuvalle kansanosalle, joka lopulta kääntää kehityksen heilurin Euroopan pelastukseksi. Ylen verkkosivujen asenteellisessa jutussa Vaihtoehto Saksalle kurvasi tukipakettien vastustuksesta islamilla pelotteluun paljastetaan se potentiaali, joka historian taakasta kärsivällä saksalaisella kansallismielisyydellä on:

Puolue sai liikkeelle varsinkin äänestäjiä, jotka eivät viime vaaleissa äänestäneet. Toiseksi eniten ääniä siirtyi Saksan suurimmilta puolueilta. Miljoona ääntä tuli kristillisdemokraateilta ja puoli miljoonaa sosiaalidemokraateilta.

AfD menestyi varsinkin entisen Itä-Saksan alueilla, joilla elintaso on heikompi kuin lännessä. Kannattajien mielestä AfD on parhaiten puhutellut kansaa ymmärtämällä turvattomuuden tunnetta.

Ei ihme, että puoli yhdeksän Ylen tv-uutisissa ahdistuneen kuuloinen naistoimittaja kutsui AfD.tä kansallispopulisteiksi, jolla hän hän halusi samaistaa äänivyöryn saaneen puolueen kansallissosialisteihin. Kuten sanottua, hallitsevalle nomenklatruuralle jopa maltillinen ja tervehenkinen kansallismielisyys katsotaan natsismiksi. Kun jotain asiaa oikein pelottelulla manaa, se voikin muuttua jonain päivänä todellisuudeksi.

                                              
                                                    ********************************

Yle TV1, maanantai 25.9.2017 klo 19:00, Historia: Viininviljelijät sodassa 

Natsit ryöstivät miehittämästään Ranskasta yli 10 miljoonaa viinipulloa II maailmansodan aikana. Viinitilalliset Bordeaux'sta Champagneen liittyivät vastarintaliikkeeseen pelastaakseen tuotantonsa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ylen ohjelmakaavioon on jo kauan sitten pantu ruksi Saksan liittopäivävaalien kohdalle. Se merkitsee sitä, että ennakoitua oikeistopopulistien voittoa pitää demonisoida lähettämällä heti seuraavana päivänä perinteinen natsidokumentti.

Natsien viinivarkaus-dokumentti on sikäli tyypillistä Ylea, että aihe on väkisin väännetty, koska tutut natsiteemat on jo vuosia sitten kaluttu loppuun. Jotta natsit saadaan pidettyä edelleen tapetilla, heistä täytyy tehdä tikusta asiaa, jotta päästään esittämään dokumentteja natseista.

Yle TV1, maanantai 25.9.2017 klo 20:00, MOT : Mannerheimin kotinatsi 

Suomen ja natsi-Saksan yhteistyö jatkosodassa oli hyvin tiivistä. Hitler lähetti Mikkelin päämajaan saksalaiskenraalin, jonka päiväkirjat paljastavat liittolaisuuden. Toimittajana Kai Byman. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

MOT yrittää tehdä kohudokumentin "paljastamalla", että Suomi olikin käytännössä Saksan liittolainen, vaikka virallista yhteistyösopimusta ei ollutkaan. No shit, Sherlock! Kenenköhän tästä nyt pitäisi pöyristyä, kauhistua ja pyytää anteeksi?

Ohjelmassa, jonka tekijöinä on mm. Roman Schatz ja haastateltavina historiantutkijat Oula Silvennoinen ja Erkki Tuomioja, kertoo jälleen, että nyt ollaan Yle-jännän äärellä. Totta kai Suomen koplaamisella natseihin halutaan tehdä historiapolitiikkaa, jotta kansakunta alkaisi ruoskia itseään muka "maansa salatusta natsimenneisyydestä". Sopii yrittää, vaikka tällaisen narraation nielee ainoastaan se marginaalinen punavihreä rinki, joka itkee päivittäin muutenkin kuunatseista. Kansan enemmistö ei välitä, vaan se porskuttaa eteenpäin ja ostelee Osasto Kuhmley -kiitospaitoja.


Yle Teema Fem, maanantai 25.9.2017 klo 18:30, Minä olen muslimi 

3/6. Hannalla ja Imanilla on eri näkemys naisten tilasta moskeijassa. Husseyn muutti Ruotsiin voidakseen elää avoimesti homoseksuaalina. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Kutonen Maanantai 25.9. klo 23:00, Ku Klux Klan

Nykypäivän Ku Klux Klanin jäsenet kertovat toiminnastaan ja raottavat huppujen alle jäävää mystisyyden verhoa. Millaisena liike näkee tulevaisuutensa? (KKK: Beneath the Hood, dokumentti, USA, 2013) Sallittu kaiken ikäisille.

YLEN PUNAVIHREYS VAIN PUNERTUU – UUTISTOIMINNAN UUDEKSI JOHTAJAKSI AAMULEHDEN JOUKO JOKINEN

Aamulehden pt. Jouko Jokinen siirtyy Yleen.

Atte Jääskeläisen savustamisen jälkeen Ylen hallitus on nimittänyt tänään Jouko Jokisen yhtiön suomenkielisen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi toimittajaksi. Uutisessa Ylen uutistoiminnan johtajaksi on nimitetty Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen – Video: "Yle on riippumaton" Jääskeläistä punavihreämpi ja siten entistä tiiviimmin sateenkaarikuplan arvoihin sitoutunut  johtaja yrittää vakuutella päivastaista.

Jokisen nykyinen satama Aamulehti tunnetaan jopa Helsingin Sanomia "edistyksellisempänä" sateenkaarimediana, joka selittyy maakuntalehtien mentaliteetilla, jossa yitetään päteä olemalla vielä "suvaitsevampia" kuin pääkaupunkinseudun mediat. Ei ole sattumaa, että juuri Aamulehti sai aikaan viimeisimmän yksipuolisen mediakeskustelun, kun se julisti Pravdan henkistä esimerkkiä seuraten kirjoittavansa jatkossa ammattinimikkeistä vain sukupuolineutraalisti. Aamulehden poliittista asennetta ja agendaa analysoi kohun keskellä verkkolehti Nykysuomi juttussaan Aamulehden uusin rimanalitus:

Aamulehti on Suomen vastenmielisin maakuntalehti, vielä pahempi kuin Helsingin Sanomat. Aamulehti on jo pitkään julistanut feminististä ilosanomaa kautta linjan, ja jopa palkannut vakituiseksi kolumnistikseen avoimesti feminismismiä tunnustuvan kirjoittajan, jonka kirjoitukset ovat sen mukaisia. Tosin nykypäivän tasa-arvoisessa Suomessa feministien ongelmat ovat juuri tätä tasoa. Kun oikeita tasa-arvo-ongelmia ei enää ole, keskitytään niitä keksimään vaikka väkisin pilkkua viilaamalla.  

Aamulehti on myös viimeisen reilun kahden vuoden ajan eli turvapaikanhakijatulvan alkamisesta lähtien uutisoinut asiasta erittäin puolueellisesti, värittyneesti ja yksipuolisesti. Melkein joka päivä on Aamulehden kannessa tai pääjuttuna artikkeli, jossa käsitellään maahanmuuttajia myönteisessä valossa ja haetaan sääliä kertomalla turvapaikanhakijoista nyyhkytarinoita, joiden todenperäisyyttä ei tietenkään mitenkään tarkisteta tai kyseenalaisteta.

Jouko Jokisen valinta tulee todennäköisesti vaikuttamaan Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan linjaan, joka muuttuu lähemmäs Aamulehden liputtamaa monikultturismi-feminismiä. Viimeisen eduskuntavaalin jälkeen Ylen hallintoneuvostoon nousi perussuomalaisia, jotka ovat vaatineet Ylen ohjelma- ja uutislinjan muuttamista kansan enemmistön näkemyksiä suosivaksi konservatiiviseksi realismiksi, mutta Jokisen valinnan myötä nämä kansanvallan haaveet ovat romahtamassa. Valtamedian kuten Ylen vastaus kansalaisten kasvaneeseen tyytymättömyyteen on poliittisesti oikeaoppisten toimittajarivien tiivistäminen ja entistä ankarampi sateenkaari-ideologian noudattaminen. Mitä kovemmaksi Ylen indoktrinaatio käy, sitä härskimmin se yrittää vakuuttaa suurelle yleisölle poliittista riippumattomuuttaan. Jouko Jokinen Ylelle:

– Kyllä Yle on riippumaton. Ylen suurkuluttajana en ole huomannut minkäänlaisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Esimerkiksi 1970-luvulla riippumattomuus oli ihan toista luokkaa siinä vaiheessa kun politiikka vaikutti ehkä jopa ihan Ylen ohjelmasisältöihin. Kyllä nyt Yle toimii samalla tavalla kuin muutkin mediakentässä.

Tosiaan, Yle toimii samalla tavalla valtaa käyttäen kuin muutkin valtamediat. Toisin sanoen se nostaa julkisen keskustelun agendalle vain niitä aiheita, jotka ovat mieluisia hallitsevalle poliittiselle hegemonialle. Valtapuolueiden ja valtamedian kuten Ylen saumatonta yhteistyötä vielä korostaa Julkisen sanan neuvosto, jota johtaa pahamaineisen puolueellinen punavihreä  Elina Grundström.

                                                           ******************************

Yle Radio 1, 18.9.2017 klo 10.03. Roman Schatzin Maamme-kirja

Mistä Suomessa ei saa puhua? Onko Suomessa vaikenemisen tai jopa itsesensuurin kulttuuria? Voiko nykyisessä some-maailmassa enää pimittää tietoa? Mistä Suomessa ei saa puhua? Kuka julkista keskusteluamme ohjailee? Roman Schatzin vieraana on kirjailija-toimittaja Marko Hamilo.

Linkki ohjelmaan.

Ylen Radio 1:n kuulijamäärät ovat pieniä ja kanavaa seuraa lähinnä vain korkeakoulutettu väki. Kuten muillakin Ylen kanavilla myös Radio 1:ssä vallitsevat punavihreät tuulet, mutta hieman älyllisemmässä ja sofistikoituneemmassa muodossa kuin demarieläkeläisille suunnatuissa tv:n ajankohtaisohjelmissa. Koska Radio 1 ei tavoita suuria äänestäjämassoja siellä voidaan välillä päästää ääneen myös todellista vastakulttuuria edustavia nationalisteja ja konservatiiveja.

Saksalaisyntyisen Roman Schatzin puheohjelmassa on ajottain kuultu hyvin epäkorrekteja vieraita. Tällä kertaa keskustelijaksi oli saatu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Marko Hamilo, joka tunnetaan suuren yleisön keskuudessa ehkä parhaiten siitä, että hän on ensimmäisenä Suomessa markkinoinut käsitteen punavihreä kupla. Hän on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja vasemmistoliberaalin kulttuurihegemonian kovasanainen mutta asiallinen kriitikko.

Onneksi rauhallisesti mutta päättäväisesti puhunut Hamilo ei jäänyt Schatzin jalkoihin ja hän sai lähes aina sanottua sen minkä halusikin. Yleisöpalautteesta päätellen tämä ei miellyttänyt aisankannattajaoikeistoon ja punavihreisiin kuulunutta kuuntelijasegmenttiä.

Ohjelman loppu oli hauska mutta hieman eri tavalla kuin Schatz sen kuvitteli. Kaiken vastaansanomattoman argumentaation jälkeen jonka Hamilo esitti, Schatz totesi, että ohjelma päättyy kuulijakommenttiin "soittakaa Paranoid!". Kun kiistämättömät faktat ja kuvaukset punavihreästä hegemoniasta käyvät lukeneistolle sietämättömiksi, ainoa keino ylläpitää koherenttia maailmakuvaa on syyttää viestintuojaa "paranoidioikeiston" sanansaattajaksi. Tällaiseen itsepetokseen kykenee vain hallusinaatiovasemmisto tai juuri sen leipiin siirtyneet "liberaalit" (lue: sosialistit). Kun kognitiivisesta dissonanssista kärsivä kuulija esittää Black Sabbath -läppään kuuluvan parahduksen "soittakaa Paranoid!" voi tällaiseen toiveeseen vastata ainoastaan, että kaataa vain itselleen. 

HALLITSEVAT VALHEMEDIAT KUTEN YLE HARHAUTTAVAT KIINNITTÄMÄLLÄ KATSEEN EPÄOLENNAISEEN

Kansansa pettäneet läntiset globalistit käyvät päivä päivältä kärsimättömäksi, kun alamaiset eivät näytäkään mukisematta nielevän heidän määräämää etnomasokistista politiikkaa. Tässä pelissä valtamedia teeskentelee riippumatonta valtiomahtia, vaikka kaikille muille paitsi mädästä systeemistä hyötyvälle nomenklatuuralle on selvää kenen agendaa ja ketä vastaan se puolueellisesti ajaa.

Poliittis-taloudellisen "eliitin" juoksupoikina toimivat toimittajat ovat kehitysmaalaisten arkipäivän väkivallan ja islamistiterrorismin keskellä odottaneet kuin kuuta nousevaa, että valkoinen kantaväestö syyllistyisi johonkin raflaavaan kutsumattomia muukalaisia vastaan. Kun uutisoitavaa ei sitten perättömistä huhuista ja tonkimisesta huolimatta löydykään, Yle julkaisee uutisiksi naamioituja mielipidekirjoituksia kuten Onko äärikristittyjäkin olemassa? Ääriliikkeitä löytyy kaikista maailmanuskonnoista, jossa poliittis-uskonnollisen väkivallan maailmanlaajuinen ykkönen islam yritetään trivialisoida rinnastamalla se kristittyjen, buddhalaisten ja hindulaisten harjoittamaan minimaaliseen terrorismiin. 

Taktiikka on sama kuin jo takavuosina maamme valtamediassa tavaksi tullut ulkoeurooppalaisten miesjoukkioiden tekemien raiskausten vähättely, jossa julkisen keskustelun pääaiheeksi nostetaan fakta, että raiskaavathan suomalaisetkin. Erityisen hanakoita ulkomaalaisia koskevan raiskauskeskustelun viemisessä han-suomalaisiin ovat olleet punavihreät feministit, joita ei tunnu vaivaavaan yhtään se, että värilliset muukalaiset raiskaavat heidän sisariaan 17-kertaa enemmän kuin paikalliset pottunokat.


                                                      *******************************


Tänään maamme valtamediat saivat vihdoinkin syyn esitellä suomalaisen rasistifasistinatsin, jota syytetään terrorrismista. Toki aikaisemminkin tiedotusvälineet ovat yrittäneet herkutella "suomalaisterroristeilla", mutta edes aivokuolleet demarieläkeläiset eivät ole niin tyhmiä, että kuvittelisivat ISIS-joukkoihin värväytyneiden muslimien olleen etnisiä suomalaisia. Sen sijaan Ylen tv:n ja verkkosivujen uutisissa kerrotussa jutussa Kaksi brittiarmeijan sotilasta syytteessä uusnatsijärjestöön kuulumisesta – Toinen Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen epäilty on selvästi härmäläinen ja valkoinen.

Yle Watch kertoi viimeksi National Actionin jäsenien pidätyksestä viime viikon tiistaina. Jo silloisessa päivityksessä epäiltiin, että pidätyksen taustalla ei ole kyse oikeasta terrorismista, vaan orwellilaisesta ajatusrikoksesta. Ja niinhän siinä sitten kävikin: suomalais-englantilaista miestä syytetään kryptisen terrorismilain perusteella kiellettyyn järjestöön kuulumisesta, suljetussa chatti-ryhmässä epäkorrektista kirjoittelusta ja ilmeisesti omaan koulutusalaan kuuluvan kirjan hallussapidosta:

Miestä syytetään terrorismirikoksen lisäksi mahdollisesti terroriteossa hyödyllisen dokumentin hallussapidosta sekä uhkaavien tai loukkaavien rasististen kommenttien esittämisestä internetissä.

Varsinainen "terrorismirikos" on pelkkä National Action -järjestöön kuuluminen, josta voidaan uuden polittisesti motivoituneen lain mukaan tuomita enimmillään kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Kommentoidessaan viiime kesäkuun Lontoon terrori-iskua Yle Watch kertoi, että terrorismin ehkäisyn varjolla ainoat todelliset brittihallinnon toimet kohdistuvat vain valkoisiin britteihin, jotka vastustavat maansa monikulttuurista miehitystä ja muslimien terroristisia sotatoimia siviilejä vastaan. National Action -tapauksessa kansan harhaanjohtajat eivät kykene saamaan satimeen islamistisoluja, mutta omiin kansalaisiin kohdistuvan tiukentuneen valvonnan ansiosta he voivat pidättää näyttävästi terroristeina internetin totuuspuhujat ja tarranliimaajat. Toden totta, kansalaisvapaudet riistävät uudet terrorismilait toimivat!

Tapausta käsittelevässä toisessa Yle-uutisessa Rasististia julkaisuja, jäsenenä uusnatsijärjestössä – Näistä suomalais-brittiläistä miestä syytetään Britanniassa viitataan kansallismieliseen kansanosaan aggressiivisen epäluuloisesti suhtautuvaan sisäministeriöön:

Britannian sisäministeriö kuvaa järjestöä rasistiseksi, antisemitistiseksi ja homofobiseksi. Brittimedian tietojen mukaan National Actionin toiminta on kohtalaisen organisoitunutta.

– Siitä puhutaan yleisesti uusnatsijärjestönä, ja se on järjestänyt muun muassa väkivaltaiseen konfliktiin valmistavia harjoitussessioita, tapausta seurannut Ylen toimittaja Pasi Myöhänen kertoo.

Britannian julkisessa elämässä rasismi, antisemitismi ja homofobia tarkoittavat käytännössä sitä, että kansalainen ei voi levittää julkiseen tietoon objektiivisia faktoja kuten että "mustat ovat tilastollisesti väkivaltaisempia valkoisia kohtaan kuin päinvastoin" (rasismia), "työväenpuolueen entinen johtaja ja parlamentim jäsen Ed Miliband on juutalainen sionisti ja BBC:n johdossa on juutalaisenemmistö" (antisemitismi) ja "homoseksuaalit syyllistyvät poikalasten hyväksikäyttöön moninkertaisesti enemmän kuin heterot" (homofobia). Edellä mainitut esimerkit ovat kiistämättömiä tosiasioita, mutta näistä ongelmistä puhuminen on tehty mahdottomaksi, koska niiden yhteydessä käytetään psykopatologisoivia termejä, joiden painoarvoa vielä korostetaan mielivaltaisella ajatusrikoslainsäädännöllä. Naurettavuuden huippu on pitää itsepuolustuksen harjoittamista rikollisena – ilmeisesti sellaista koulutusta saa antaa Iso-Britanniassa vain monikulttuuriset rekisteröidyt urheiluseurat.

Oman kieroutuneen panoksensa sanavapaudesta riisuuttuun brittiläiseen Isosisko-yhteiskuntaan tuo alkuperäisväestön intressiin vihamielisesti suhtautuvat "kansalaisjärjestöt" kuten Hope Not Hate. Se toimii suomalaisen Varis-verkoston tapaan korruptoituneen järjestelmän vahtikoirana: 

Äärijärjestöjä vastustavan Hope not Hate -järjestön mukaan National Action olisi värvännyt toimintaansa lisää jäseniä ja kouluttanut heitä. Hope not Haten mukaan toiminta on jatkunut aktiivisena National Actionin toiminnan kieltämisen jälkeenkin. Järjestö on tiettävästi toiminut uusien nimien alla.

Jos Britanniassa pitäisi kieltää joku järjestö, niin se olisi hämärävoimien rahoittama ja tukema vihajärjestö Hope Not Hate. Kun vuoden 2016 syksyllä juutalaisen globalistipankkiiri George Sorosin "kansalaisjärjestö" Open Society Foundationsin (OSF) tiedostot hakkerointiin, paljastui, että se oli tukenut mm. Hope Not Hate järjestöä:

One organisation lavishly funded by Soros was the British “antifascist” group Hope Not Hate, which in one of the leaked documents is shown receiving $93,740 for just one of its projects — Hope Camp — in advance of the 2014 elections.

Suurkapitalisti Sorosin tuki "antifasistiselle" Hope Not Hate -järjestölle on ymmärrettävää, koska OSF:n tavoitteena on kriminalisoida eurooppalaisten kansallismielisyys ja päästää mantereelle mahdollisimman paljon afrikkalaisia korvaamaan eurooppalaiset. Tämä matalan intensiteetin kansanmurhaprojekti muistuttaa hyvin paljon jo 1920-luvulla muotoiltua Kalergi-suunnitelmaa. Se, että Ylen toimittaja Pasi Myöhänen käyttää uutisessaan asiantuntijalähteenä lähes maanpetoksellista brittivihamielistä Hope Not Hate -lobbya, kertoo paljon toimittajan ideologisesta mieltymyksestä.

                                                      *******************************


Johtavia tiedotusvälineitä voi perustellusti kutsua valtamedioksi, koska niillä on näkyvyytensä ja volyyminsa ansiosta valta muodostaa maailman asioista virallinen narraatio, jota ne myyvät lopullisena totuutena hyväuskoisille kansalaisille ja muutospelkoisille demarieläkeläisille. Kun vaihtoehtomediat sitten haastavat valtamedian todellisuudelle vieraan maailmankuvan, jälkimmäinen turvautuu viimeisenä oljenkortena sanapariin "länsimaiset arvot", ikään kuin parin viime vuosikymmenen aikana julkisen keskustelutilan kaapannut kulttuurimarxilainen arvoliberalismi voisi kumota faktat ja hiljentää poliittiset haastajat. 

Yle uutisten verkkosivuilla kauhisteltiin tänään punakulttuurisen koululaitoksen yo-kokeen poliittisesti epäkorrektia lähdettä. Uutisessa Trump-tempoilusta tuttu propagandasivusto päätyi yo-kokeen lähteeksi toimittaja Jaakko Mannermaa kutsuu uutissivusto Breitbartia äärioikeistolaiseksi ja konservatiiviseksi, mikä on ilmeisesti paha juttu, koska ainoa hyvksyttävä yo-lähde saisi olla vasemmistoliberaali media kuten Washington Post tai Newsweek.

Vuonna 2007 perustettua Breitbartia on syytetty salaliittoteorioiden levittämisestä, rasistisesta kirjoittelusta ja populismista. Nettihuhujen alasampumiseen ja faktantarkistukseen keskittyvät sivustot ovat useaan otteeseen kumonneet Breitbartin väitteitä.

Väitteen esittäjinä ovat olleet vain tietyt äärivasemmistolaiset marginaaliryhmät, jotka liberaali valtamedia on nostanut ideologisista syistä parrasvaloihin, mutta tätähän Yle ei lukijalle kerro. Ehkäpä siksi, että se kuuluu itse tuohon samaan lunatic fringen hypettäjien tiedotuskartelliin. Tässä yhteydessä on koomista, että moneen kertaa valheista ja pimittämisestä kiinni jääneet valtamediat sönköttävät jostain faktantarkastamisesta ja yrittävät tällä vetää huomion pois omista vedätyksistään. 

Hysteerisimmät äänenpainot kuultiin tietenkin äärivasemmistolaisilta kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andressonilta, joka totesi twiitissään, että "aikuiset ovat huolissaan nuorten medialukutaidosta ja sitten kämmäävät itse näin. Aivan käsittämätöntä". Räyhäanarkistisen Varis-verkoston kanssa tiettävästi puuhaileva Andersson taitaa kuitenkin olla se viimeinen henkilö puhumaan kansalaisten medialukutaidosta yhtään mitään. 

Tosiaan, medialukutaito on monelta koululaiselta hukassa, koska jo lastentarhasta lähtien heille on taottu päähän vetistelevää vasemmistohumanistista propagandaa. Yliopistoon mennessään nämä tulevaisuuden toivot ovat jo täysin menetettyjä tapauksia, Vihreä Lankaa, Nyt-liitettä ja Voima-lehteä ahmivia ahdasaivoisia moralisteja.


                                                    *******************************

Poliittis-taloudellinen johto ja sitä myötäilevä media ovat pitkälti syyllisiä ulkomaalaisten arkipäivän väkivaltaan ja islamistiterrorismiin Suomessa. Tuo klikki yhdessä maanpetoksellisen demarivirkamieskunnan kanssa on ilman kansan enemmistön antamaa mandaattia päästänyt maahan kutsumattomia muukalaisia, joilla ei ole mitään edellytyksiä sopeutua suomalaiseen elämänmenoon ja tietotaitoa vaativaan teknokulttuuriin. Koska pseudoeliitti ei ole valmis tunnustamaan virheitään, se ajaa jääräpäisesti agendaansa katkeraan loppuun asti toivoen etteivät joudu omassa elämässään näkemään hävitystyönsä tuloksia. 

Omassa kuplassa elävän eliitin ja sen kylkeen tarrautuneen lukeneiston Meidän jälkeemme vedenpaisumus -strategia näyttää kuitenkin menneen karille, sillä kansalaisten "populistinen" vastarinta on estämässä tuhoprojektin loppuun saattamista. Tästä kertoo yhä raivoisammaksi käyvä kulttuurisota, jossa valtamediat hyökkäävät loukatulla ylpeydellään tavallisia kansalaisia ja heidän suosimia julkaisukanavia vastaan. Suuret mediat kuten Helsingin Sanomat yrittävät mielipuolisella vimmallaan vain lisätä kierroksia antamalla vapaan foorumin punaisen yliopiston kulttuurimarxilaisille progandisteille, jotka julistavat mitä tahansa, jotta länsimainen yhteiskunta saataisiin romahtamaan mahdollisimman nopeasti ja tilalle rakennettua Neuvostoliitto 2.0.

Tutkija Anu Kantola kirjoittaa tuoreessa HS:n mielipidekirjoituksessaan Ydinperheen ylivallan murenemisesta on seurannut paljon hyvää – Enää ei tarvitse kuiskutella susipareista, avioeroista ja adoptiosta, kuinka yhteiskunnan jatkuvuuden taanneesta heteroseksuaalisesta lapsiperheestä luopuminen onkin riemun arvoinen asia. Kansalaisaktivisti Tuukka Kuru on Facebook-seinällään tästä eri mieltä ja kommentoi vastaansanomattomasti Kantolan marxilaisiin houreisiin:

"Yleensähän on tapana päivitellä perheiden ahdinkoa, mutta perhe-elämässä on tapahtunut myös paljon asioita, joista voi olla iloinen. Yksi sellainen asia on ydinperheen murentuminen."

Melkoisen rohkea väite, ottaen huomioon ydinperheen vastineiden sangen välttävän menestyksen. Yhdysvaltalaisen rikostilastoinnin perusteella yksinhuoltajuus kasvattaa lapsen riskiä oppimisvaikeuksiin ja rikosalttiuteen rotutaustausta riippumatta. Sosiaaliset ongelmat muodostuvat usein suurista kokonaisuuksista, eikä yksinhuoltajuus yksistään selitä lapsen aggressiivista ja antisosiaalista käyttäytymistä. Luvut eivät kuitenkaan anna olettaa, että yksinhuoltajuus olisi millään mittarilla ydinperheen veroinen kasvualusta lasten tulevaisuuden kannalta. 

"TOISEN MAAILMANSODAN jälkeen ihmisiä kannustettiin muodostamaan ydinperheitä ja synnyttämään uusia kansalaisia neuvolatätien oh­jauksessa. Tästä seurasi suuria lapsimääriä mutta myös paljon surua ja tuskaa monille aikuisille ja lapsille." 

Johtuiko suru ja tuska lasten lukumäärästä tai ydinperheestä, vai poliittisesta epävarmuudesta, köyhyydestä ja sodan jättämistä traumoista? 

"Pitkään oli tavallista puhua matalalla äänellä susipareista ja au-lapsista, jotka olivat syntyneet pelottavan kuuloisesti avioliiton ulkopuolella. Avioero oli maailmanloppu. Yksinhuoltajia sääliteltiin, äitipuolia pelättiin." 

Ihmiset ovat luonnostaan konformistisia, eli he odottavat ympäristöltään samaa käyttäytymistä mihin he ovat itse tottuneet. Au-lapsiin ja avioeroihin suhtauduttin oudoksuen jo pelkästään siksi, koska ne olivat lukumääräisesti hyvin harvinaisia tavanomaisiin yhdinperheisiin verrattuna. Avioeroa ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa lailla kielletty. 

"KAIKKI tämä moraalinen paatos on viime vuosikymmeninä murentunut hienolla tavalla." 

Muutos ei ole itsessään hyvä tai huono asia, ainoastaan sen lopputulokset ovat. 

"Nyt on paljon enemmän vaihto­ehtoja, miten perheen voi rakentaa. Jos sitä oikeaa ei löydy, lapsen voi hankkia myös yksin. Naimisiin ei tarvitse mennä, vaan ensin voi ­kokeilla asumista yhdessä." 

Näiden vaihtoehtojen hinta voi olla yhteisön jatkuvuuden kannalta kuitenkin melkoisen raskas. Avioerojen lisääntyessä ja lapsimäärien vähentyessä ajaudumme kansakuntana siihen pisteeseen, ettemme kykene enää varmistamaan omaa olemassaoloamme tuleville vuosisadoille. Nykyinen vapaamielisyyden hurmos on vain väliaikainen poikkeustila, joka tulee väistämättä korvautumaan joko kotimaisilla tai ulkomaisilla käytännöillä, jotka eivät enää noudata kyseistä vapaamuotoisuuden ihannetta. 

"Lapsia ei tarvitse tehdä sen enempää kuin haluaa, mikä on hyvä maapallon kantokyvyn kannalta." 

Suomalaisen kansakunnan kuihtuminen ei ole perusteltavissa maapallon kantokyvyllä. Miksi tätä kantokykyyn pohjautuvaa näkökulmaa ei nosteta koskaan esiin Afrikan tai Aasian väestöräjähdyksestä keskusteltaessa? 

"Nyt naisilla on enemmän varaa valita, miten elämäänsä elää. Samalla 35-vuotiaista naisista neljännes on lapsettomia. Helsingissä runsaat 40 prosenttia lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle, ja noin viidennes lapsista syntyy yksinhuoltajien perheisiin. Helsingissä naisista selvä vähemmistö synnyttää lapsen avioliitossa. Lapsia syntyy entistä vähemmän, koska naisilla on paljon muutakin tekemistä, ja monella on vaikeuksia löytää kumppania." 

Kyseisissä luvuissa ei ole mitään juhlittavaa. Korkeastikoulutetut naiset olisivat mitä todennäköisimmin niin varallisuutensa kuin henkisen terveydensä kannalta parhaita mahdollisia äitejä teoreettisille jälkeläisille. Nyt nämä hienot ominaisuudet katkeavat yhteen sukupolveen, sillä näennäinen vapaudenkaipuu on korvannut yhteisön olemassaolon kannalta elintärkeän lisääntymisen. 

"Sen sijaan yksi ratkaisu alenevaan lapsimäärään olisi maahanmuutto, joka toisi uusia veronmaksajia ja myös kenties pareja naisille." 

Niinpä tietenkin. Lopettakaa valkoisten lasten hankkiminen ja tuokaa maahan eksoottisia muukalaisia viihdyttämään menopaussin ylittäneitä tätejä. Uusia veronmaksajia afrikan ja aasian ylijäämäväestöstä tulee tuskin koskaan. 

"IKÄVÄ KYLLÄ tämä toilailu taitaa päättyä kirvelevään maaottelutap­pioon: ruotsalaisia on jo 10 miljoonaa, ja luku kasvaa vauhdilla. Ruotsissa ulkomailla syntyneitä on lähes viidennes ruotsalaisista, Suomessa ulkomailla syntyneitä on runsaat kuusi prosenttia kansalaisista." 

Ruotsalaiset tulevat siten kansakuntana korvatuksi niiden muukalaiskansojen toimesta, jotka eivät noudata pätkääkään professorin hehkuttamaa oppia. Ruotsin väkiluku kasvaa kyllä vauhdilla, mutta kyseisen väestönkasvun muodostavat pääosin Afrikasta ja Aasiasta saapuneet maahanmuuttajaryhmät. Siis ne samat kansat, jotka pukevat naisensa säkkeihin ja pakottavat nämä kotiäideiksi. 

"Mutta ehkä voisimme olla iloisia siitä, että moni muukin malli toimii, ja tukea erilaisia tapoja elää ja hankkia lapsia. Samalla tänne voisi houkutella ­veronmaksajia myös muualta." 

Rajat kiinni.

                                                       *******************************


Yle Radio 1, maanantai 11.9.2017 klo 10.05, Roman Schatzin Maamme-kirja

Linkki Yle Areenaan. 

Suomen historian suuret myytit. Kuinka oikea tai väärä kuva suomalaisilla on historiastaan? Kuinka paljon Suomen historiallisessa tarinassa on vääristelyä, väärinymmärrystä tai kaunistelua? Mitkä ovat historiamme vahvimmat myytit? Roman Schatzin vieraina ovat historiantutkija Markku Jokisipilä ja historian dosentti Teemu Keskisarja.

Verkossa nähtyä kommentointia Schatzin ohjelmasta:

– Schatz on ylimielinen röhisijä, joka lähtee välittömästi väistölinjalle, jos joutuu älylliseen testiin. Näin tapahtui Keskisarjan ja Jokisipilän ollessa studiossa.  

– Niin tapahtui, se oli aika kiusallista. Mutta Schatzin päätehtävä lienee kysellä ja heittää kivaläppää, ei argumentoida. Jos kivaläppä osuu harhaan, Schatz porskuttaa eteenpäin. 

– Kuuntelijan kannalta on rasittavaa, että Schatz väistää juuri sillä hetkellä, kun ollaan pääsemässä varsinaiseen asiaan. Liian paljon jää sanomatta, kun hän pakenee tilanteesta. 

– Hän ikään kuin hymähtää sivuun kiva-agendan ulkopuoliset keskustelun linjat silloinkin, kun ne olisivat kiinnostavia. 

– Ja kiva-agendalla ovat siis esimerkiksi sellaiset asiat kuin "no niin, eikös nyt yhdessä todeta että nationalismi ja kansallisvaltio ovat höpsöjä, huonoja ja vanhanaikaisia asioita". 

– Schatz on toimittaja. Ei hänen kuulu väistellä eikä olla väistelemättä vaan saada vieraat puhumaan. Toki se ärsyttää, että kysytään eikä anneta vastata, mutta se on niin yleistä muutenkin nykyään toimittajilla. Ihan tuntuu että pitävät sitä journalismina että keskeytetään heti kun toinen pääsee vastaamaan siihen mitä just kysyttiin.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 18:30, Minä olen muslimi

Sarja alkaa, 1/6. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. Ruotsissa elää paljon niin uskonnollisia kuin maallisiakin muslimeja. Sisarukset Teuta ja Mesere suhtautuvat uskontoonsa eri tavoin. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 19:00, Närbild 

Kaksi vuotta suuren pakolaismäärän tulosta. Murtaza on saanut elämälleen uuden alun Porvoossa. Ghaith pelkää Vaasassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nauvon henki elää yhä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

YLEN TAVALLISTA ELÄMÄÄ POLIITTISESTI HYSTEERISESSÄ MEDIAKUPLASSA

Me tiedämme ja te kuuntelette. Muu on vihapuhetta.

Yle Radio 1, 11.8.2015 klo 08.10, Ykkösaamu Media - perussuomalaisten rakas vihollinen?

Keskustelijoina perussuomalaisten Matti Putkonen, päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja Arno Ahosniemi ja Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen. Historiantutkija Jussi Jalonen kertoo suomalaisista vierastaistelijoista kautta aikain. Aktian pääekonomisti Anssi Rantala arvioi Kreikan lainaneuvotteluja. Kolumnisti Hannu Reimen aiheena moraalin ja evoluution suhde. Juontaja Olli Seuri.

Linkki ohjelmaan.



Suomi lahjoittaa kansalaisten verovaroja Kreikkaan, EU avaa loppumattoman maahantulopiikin Välimeren eteläpuolisille maahantunkeutujille, eksoottinen ei-eurooppalainen väki murhaa ja raiskaa suomalaisia naisia viimeksi Porissa ja Oulussa, Ruotsin Malmössä monikulttuurinen kehitys kehittyy....

Siinä olisi koko joukko materiaalia kriittiselle yhteiskunnalliselle tarkastelulle, jonka pitäisi olla poliitikoista riippumattoman median tehtävä. Mutta mitä se on tehnyt viimeisen kuukauden ajan Ylen ja Helsingin Sanomien johdolla? Märehtinyt päivästä toiseen mikroskooppisen pientä yhteiskunnallista aluskasvillisuutta kuten sitä millaisessa valokuvassa kansanedustaja Olli Immonen on esiintynyt; tehnyt loppumatonta diskurssianalyysiä samaisen kansanedustajan facebook-päivityksestä, josta luodusta härkäsestä synnytettiin "somekohu", jotta kieli pitkänä lähtötelineissään odottanut punavihreä marginaali saisi koottua vihdoin oman "marssin Roomaan". Ja kuin kohtalon johdattamana, Immosesta loihditun mediakuplan jälkeen sille putosi syliin "Jyväskylän verilöyly", "mellakka", jossa rauhallisen mielenosoitusmarssin jälkeen parin kansallissosialistin ja anarkokommunistin välillä käyty käsirysy sai kansakunnan natsihysteeriseen hätätilaan viikoksi mitä tulee maamme poliittisen johdon ja median selkäydinreaktiohin.

Tällä vainoharhaisella mediakampanjalla on saatu aikaan vain kansan jako kahtia, mikä näkyi kuuleman mukaan Turun puoluekokousviikonloppuna: kellokäyrän vasemman puolen – toisin sanoen vasemmistolaisen puolen – kulkijoissa se on synnyttänyt väkivaltaisen joukkohysterian. Eräs tämän kampanjan uhri avautuu Facebookissa:

Olin lähipubissa Vxxxx muutamalla oluella, ja tutustuin ihmisiin ja poliittinen ideologia nousi esiiin. Mua potkaistiin kerran päähän ja kolme kertaa iskettiin nyrkillä korvaan, pysyin edelleen viileänä ja kerroin että muistan teidät kaikki ilman kameraa. Sain tappouhkauksia jne. Pyysin omistajaa soittamaan poliisin, mutta hän sanoi että ei halua tänne poliisia. En jaksa tehdä rikosilmoitusta, mutta tämän tapauksen täytyy olla seurausta siitä, että mediassa on paukutettu rasismia ja natsia 24/7 - istuin neljän ihmisen pöydässä, missä keskustelun aiheeksi nousi maahanmuutto ja "Meillä on unelma". Saman pöydän äärellä istuva nainen kysyi minulta "olenko natsi" ja vastasin siihen että olen "kansallissosialisti". Ensin tuli potku päähän istuessani ja kun kylmän tyynesti nousin seisomaan ja sanoin että en tarvitse kameraa kun muistan viereisen pöydä kuusi henkilöä. Iältään alle kolmekymppisiä, miehiä ja naisia. Nainen tuli ensin aukomaan päätään pöytäämme ja kolme nyrkiniskua tuli potkun jälkeen. Baaria oltiin jo sulkemassa ja omistaja hätisteli asiakkaita ulos. Ulkopuolella raivon aloittanut nainen huusi minulle vielä tappouhkauksia. Ihme etteivät alkaneet seuraamaan, se suulain nainen (musta lippis) karjui vielä edessäni "tapan sut jos tulet jossain vastaan". Kehenkään en illan aikana koskenut fyysisesti. Onneksi. Eletään mielenkiintoisia aikoja. Medialle siitä suuri kiitos. Aivan käsittämätöntä raivoa niiltä ihmisiltä, puheeni eivät kohdistuneet heihin, vaan kritisoin maahanmuuttoa ja EU:ta tavalliseen tapaani.

Viime viikonlopun Perussuomalaisten puoluekokous ja "sattumoisin" samaan aikaa orkestroitu Meillä on unelma -mielenilmaus Turun kauppatorilla olivat tuoretta jatkoa vihervasemmiston Suurelle kertomukselle, jossa kevään vaalipettymyksen jälkeen punaisen toimittajakoulun mankeloimat toimittajat saivat houkuteltua fasistisen lohikäärmeen esiin, jota he sitten pääsivät mätkimään niin tv:ssä, radiossa, lehdissä kuin myös lukuissa nettikolumneissa. Koska toimittajien puhaltama natsirauta on edelleen kuumaa, eivät he malta olla takomatta aihiota, joka on heille henkilökohtaisesti niin rakas. Siitä kertoo tämän aamuinen Ylen radio 1:n Ykkösaamun sakinhivutus, jonka kohteena oli perussuomalaisten Matti Putkonen.

Ohjelma on herättynyt luonnollisesti mediakuplassa kohua kuten Helsingin Uutisissa. JNS:n puheenjohtaja Risto Uimonen ihmetteli närkästystä teeskennellen, miksi Timo Soini ei suostunut kommentoimaan Immosen some-kohua välittömästi, vaan vetosi lomaansa: "Miten puheenjohtaja ja ministeri, voi sanoa näin, kun valtakunta kuohuu", Uimonen ihmetteli.

Jos nyt jotain pitää ihmetellä niin sitä, että miksi yksikään toimittaja ei ole uskaltanut sanoa ääneen mikä taho nosti Immosen vapaa-aikana kirjoittamasta täysin laillisesta kommentista kaikki suhteellisuuden rajat ylittävän kohun. Tietysti on selvää, ettei valtamedia näe rikkaa omassa silmässään ts. omaa rooliaan politiikassa, jossa se voi äärimmäisellä paisuttelulla nostaa mitättömän asian tikun nokkaan oikeasti tärkeiden asioiden yläpuolellle – ja vain siksi että se sopii sen omaan poliittiseen agendaan eli monikulttuurisuuteen! 

Muutoinkin radio-ohjelma oli jopa Ylen mittareilla mitattuna rimanalitus, varsinkin kun sen asiantuntijaksi oli hankittu jälleen kerran päivät pitkät punk-foorumilla viihtyvä kepulinpunainen "historioitsija" Jussi Jalonen, jonka kommenteista huomasi heti, ettei kansainvälinen oikeus ole todellakaan hänen alaansa. Ilman Jalosen roskapuheitakin ohjelma oli täynnä valheita, kuten siinä kohtaa, jossa Olli Immosen kerrottiin istuneen samassa pöydässä (ajatella!) kuin kansallisradikaali Kai Murros. Kuulijoille valehdeltiin kylmän rauhallisesti Murroksen olevan Suomen Vastarintaliikkeen jäsen, mitä hän ei minkään lähteen perusteella ole. No mitäs pienistä, tärkeintä on hyvä tarina, kuten Ylellä on tapana.

Ja jottei kuulijalle tule tunnetta, ettei näistä asioista ole puhuttu vieläkään tarpeeksi, voi hän jälkiruuaksi kuunnella Saksasta Suomeen muuttaneen besserwisseri Roman Schatzin tuoreen Maamme-kirja-ohjelman jakson Monikulttuurishokki:

Yle Radio 1, 10.8.2015 klo 12.15 Roman Schatzin Maamme-kirja: Monilkulttuurishokki

Suomi on tänä kesänä keskustellut äänekkäästi kulttuurista. Toiset pelkäävät ja vihaavat vieraita kulttuureja vaikkeivät tietäisi niistä mitään. Toisilla taas on valmiiksi lämmin ja mukava asenne kaikkia vieraita kulttuureja kohtaan, vaikkeivat hekään tietäisi niistä mitään. Mistä oikein keskustellaan kun puhutaan monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisesta Suomesta? Roman Schatzin vieraina ovat Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Sampo Terho ja standup-koomikko ja juontaja Ali Jahanghiri.



*********************   ************************************   ****************************

Ja mitäköhän tänään Yle Teemalta? No, Teemalla on jälleen teemat järjestyksessä:

Yle Teema Tiistai, 11.8.2015  klo 19:00, Ranskalainen kylä

Kausi 4, 9/12. Varastetut suudelmat. Marcel pyrkii syrjäyttämään Edmondin Villeneuven vastarintaliikkeen johdosta. Saksan joukot lähestyvät uhkaavasti etelästä, ja Jean apulaisineen jäljittää gaullisteja. (U) Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, seksi).


Yle Teema Tiistai, 11.8. klo 19:55, Peter Lund Madsen opintomatkalla

2/6: Rasismi. Kertomuksia ihmisten elämän suunnan muuttaneista tapahtumista. (U) Äänitekstitys: suomi.


Yle Teema, Tiistai 11.8. klo 21:00, Maanalaiset taistelijat (16)  

Osa 4/6: Vastarinta kovenee. Saksan kärsittyä takaiskuja Afrikassa ja Neuvostoliitossa natsivallan loppu alkaa näyttää mahdolliselta. Yhä useampi valitsee yhteistoiminnan sijaan maanalaisen taistelun natseja vastaan. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Yle Teema, Tiistai 11.8. klo 22:20, Me vasta vallankumoukselliset  

(1971) Inga Sulin, Acre Kari ja Pauli Räsänen johdattavat musiikilliseen ilakointiin Vänrikki Stoolin ja muiden vekkuleiden kustannuksella. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

(Yle TV 2:ssa...
Ajankohtainen kakkonen,11.8.2015 klo 21:00
Onko häähömpötys karannut käsistä - miksi häiden pitää maksaa kymppitonneja? Millaista on elämä Utøyan saarella neljä vuotta terrori-iskujen jälkeen? Japanilaistaitelija tallentaa suomalaiskaraoken sielunmaisen.)