YLE OTTAA LIBERAALIDEMOKRATIAN KRIISIN SYNTIPUKIKSI ITÄ-EUROOPAN JA KANSALLISET LIIKKEET

Yle pitää demokratian uhkana sitä, ettei kansallista
itsemääräämisoikeutta vastustava globalisti George
Soros saa levittää proagandaansa vapaasti Unkarissa.

Ylen systemaattisena tiedotusstragiana on jo pitkään ollut eurooppalaisen kansallismielisyyden mustamaalaaminen. Kampanjointi on käynyt sitä kiihkeämmäksi mitä menestyneempiä kansallisista ja oikeistopopulistisista liikkeistä on tullut. Oman lisähuolensa Ylelle ovat tuottaneet Itä-Euroopan kansallismieliset hallinnot, jotka eivät syleilekään länsimaisen näennäisdemokratian itsetuhoisia arvoja kuten vapaata muukalaisivaasiota ja itsekkäiden seksuaalikummajaisten lgbt-ideologiaa. 

Hallitsevissa tiedotusvälineissä Itä-Euroopan vastareaktiota lännen rappioarvoille ei edes pyritä ymmärtämään, kunhan vain kauhistellaan ja demonisoidaan kansallismielisiä poliitiikkaa, jota kansan ylivoimainen enemmistö on demokraattisissa vaaleissa halunnut kannattaa. Sen sijaan lännen nationalismille on löydetty viime vuosien aikana ihana tekosyy ja se on Venäjä. Tässä mediakertomuksessa nationalismille ja maahanmuuttovastaisuudelle ei löydy todellisia perusteita, vaan syy on yksin Venäjän kaikkalle tunkeutuneesta nettitrollauksesta, jolla on aivopesty lännen herkkäuskoinen kansansosan kannattamaan "liberaalien" tuomitsemaa etnistä itsepuolustusta.

Yhdysvaltojen retoriikan omaksuneena Ylen punaliberaalit toimittajat pitävät Venäjää suvaitsemattomana roistovaltiona, jossa ei ole poliittisia vapauksia tosinajattelijoille. Tätä tarinaa tukee hiljattain Ylen tv-uutisissa näytetty ja sen verkkosivuilla julkaistu pitkä vuodatus Venäjän turvallisuuskoneisto otti nuoret erityistarkkailuun – Ihmisoikeusaktivistit syyttävät ääriliikkeiden tehtailusta. Sympatiaa jutussa saavat vain äärivasemmisto ja anarkistit, vaikka Venäjä suhtautuu äärioikeistolaisiinkin liikkeisiin erittäin ankarasti. Valtio on lakkauttanut niistä lukuisia,  mielenosoituksia on kielletty ja lainsäädäntö on jo vuosia sitten kriminalisoinut kaiken "fasismia puolustavan puheen" historiallisesta revisionismista lähtien.

Näyttää siltä, että läntiset mediatalot kuten Yle eivät halua uutisoida Venäjän nationalisteihin kohdistuneista poliittisista vainoista, koska yksipuolinen "äärioikeiston" jahtaaminen on  EU:ta tukevalla hallitsevalle luokalle täysin normaali päiväjärjestys. Vasta sitten kun painostuksen kohteeksi tulee eliitin likaisen työn kaduilla tekevä äärivasemmisto, nousevat toimittajat ja "ihmisoikeusaktivistit" ääni väristen puolustamaan sanavapautta ja poliittisia perusoikeuksia.  Ylen uutisesta ei voi välttyä ajatukselta, että myös Venäjän pitäisi sallia äärivasemmiston terrori nationalistisia toisinajattelijoita kohtaan aivan kuten lännessäkin.

Punasokea media tunnustaa vain pakon edessä sen antinationalistista agendaa puolustavan äärivasemmiston väkivallan. Näin kävi tänään, kun tuli tieto, että saksalaisen AfD-puolueen Bremenin-osaston johtaja Frank Magnitz joutui äskettäin silmittömän ja raukkamaisen  väkivallan kohteeksi. Ylen uutisessa Maahanmuuttovastaisen AfD-puolueen johtaja raivokkaan hyökkäyksen kohteena Saksassa kerrotaan, että

66-vuotias Magnitz oli eilen maanantaina palaamasta teatteriesityksestä, kun kolme kasvonsa peittänyttä henkilöä hyökkäsi hänen kimppuunsa. Magnitzia lyötiin päähän puisella esineellä ja pahoinpitelyä jatkettiin vielä, kun uhri makasi tajuttomana maassa.

Yllättävintä uutisoinnissa on se, että siinä lainattiin AfD-puolueen tiedotetta, jossa tapahtuneesta syytetään "anti"fasistista Antifa-liikettä sekä poliittisia vastustajia sosiaalidemokraatteja, vasemmistoa ja vihreitä. Koska AfD rinnastetaan Saksan julkisessa keskustelussa mielivaltaisesti kansallissosialisteihin, heistä on tehty epäsuorasti vapaata riistaa. Saksan politiikan seuraajille tämä ei ole pelkkä mielipide vaan tunnettu tosiasia, sillä maan valtamediassa on AfD:n perustamisesta lähtien vallinut lynkkausmieliala, jossa mitkä tahansa toimet puoluetta vastaan nähdään moraalisesti hyväksyttävinä, vaikka teot olisivatkin rikollisia. Uutisjutun lopussa tämä asenne tulee puolivahingossa esiin:

Osavaltion SPD:tä edustava varapääministeri Martin Dulig totesi Detsche Welle -uutiskanavan mukaan, että iskujen on loputtava, koska ne vahingoittavat demokratiaa ja koska AfD käyttää niitä hyväkseen.

Kyyniseltä hyötyajattelulta kalskahtava lausunto paljastaa, että Saksan sosiaalidemokraattien mielestä AfD-poliitikkojen tuusan nuuskaksi hakkaaminen on väärin, koska se lisää puolueen kannatusta. Toisin sanoen valtapuolueet ovat tyytyväisiä haastajapuolueen puoluetoimiston räjäyttämiseen ja poliitikkojen hakkaamiseen, mutta harmittelevat sitä, että näin AfD voi uhriuta ja saada sympatiaa. 

Virallisen totuuden omineet valtamediat  ovat kieltämättä hämillään siitä, jos myös muut kuin poliittisen eliitin puudelit pääsevät uhriutumaan. Vahingon minimoimiseksi niille on tärkeää  täyttää mediatila uutisilla, joissa ns. Hyvien Asioiden kannattajat nähdään sorretussa asemassa. Tätä sympatian kerjäämistä omalle poliitkalleen Yle on harjoittanut erityisesti vuodenvaihteen jälkeisissä Unkari-uutisissa, joissa maa esitetään kolmannen maailman teokratiaa muistuttavana antidemokraattisena valtiona. 

Ylen pitkässä mielipideuutisessa Suomalaisnuori lähti vapaaehtoistöihin Unkariin ja 10 vuotta myöhemmin hänet nimettiin televisiossa valtionviholliseksi – Annastiina Kallius tutkii nykyajan fasismia, mutta tuntee sen myös nahoissaan toimittaja Laura Kosonen on hukannut lähdekritiikin jonnenkin Francis Fukuyaman ja Wilhem Reichin opusten väliin. Loputtoman pitkässä jeremiaadissa kuullaan ksenofiilisen Annastiina Kalliuksen yksisilmäistä punaliberaalia propagandaa ilman kritiikin häivää. Sikäli ironista, että uutisjutun täginä on sana Propaganda. Jutussa mm. Unkarin media samaistetaan Suomen valtamedian hysteerisesti inhoamaan MV-lehteen:

"Nainen raiskattiin Allahin nimeen Saksassa”. “Helvetti irti Ruotsissa, hyvinvointivaltion loppu (maahanmuuttajien tekemien rikosten vuoksi)”. Tällaisia uutisotsikoita unkarilaiset näkevät televisiossa, lehdissä ja verkossa. Suurimmat televisio- ja radiokanavat ja kaikki pääsanomalehdet ovat hallituksen äänenkannattajia. Ja se ääni on nationalistinen ja täynnä uhkakuvia. 

Tällaisiä juttuja näkyy Unkarissa jonkin verran, mutta silti vähän verrattuna suomalaiseen perusuutisointiin, jossa demonisoidaan maahanmuuttovastaisuutta ja tehdään kiiltokuvajuttuja laittomista maahantulijoista. Kiinnittämällä huomio Unkarin paisuteltuun "sananvapausongelmaan" – joka on ongelma lähinnä vain liberaalimedialle – länsimaiden pseudoeliitti voi lakaista maton alle oman progandistisen tiedottamisensa. Asiaan kuuluu, että esimerkiksi Suomessa toimittajat eivät pidä liberaaliagendansa ajamista propagandana, mikä taas kertoo heidän olevan asialleen omistautuneita tosiuskovia. Siksi jatkuva kauhukuvien luominen "äärioikeistosta" on heille vain vastuullista tiedottamista eikä totalitaristista indoktrinaatiota, johon he väittävät Unkarin syyllistyvän.

Vaikka henkilöön käyvää Ad Hominem -argumentiaatioa pidetään yleensä virheellisenä, ei se ole sitä välttämättä jutussa haastatellun Annastiina Kalliuksen henkilöhistorian kohdalla. Kyse ei ole suinkaan tavallisesta Unkarissa asuvasta suomalaisesta, joka on huolestunut Unkarin nykypolitiikasta, vaan vasemmistoliberaalista kiihkoilijasta, joka jo omalla parisuhdevalinnallaan osoittaa ylenkatseensa eurooppalaista perimää kohtaan. Jutussa kun kerrotaan, että

Nuoruusvuodet Budapestissa olivat kiihkeää aikaa. Kallius rakastui iranilaissyntyiseen mieheen teatteriryhmässä. Yhdessä he olivat mukana perustamassa turvapaikanhakijoita auttavaa MigSzol-aktivistiryhmää. Pariskunta suunnitteli yhteistä elämää Budapestissa.

Kriitinen lukija huomaa varsin nopeasti, että Kalliuksen motiivi taistella kansallismielisyyttä vastaan johtuu pitkälti hänen toiseutta halaavasta eksotiikan nälästä. Tästä taas seuraa poliittinen  kansallismasokismi, jossa minkä tahansa Euroopan maan kansallistunne näyttäytyy vaarallisena ilmiönä. Tähän asenteeseen kuuluu lisäksi sokea länsimielisyys, jossa epädemokraattisen EU:n toivotaan panevan kuriin Unkarin kaltaiset maat, jossa kansan enemmistö on äänestänyt väärin.

Siksi Yle ja muut suuret mediat ovat tehneet toivorikkaina uutisia Unkarin "nousevasta oppositiosta", vaikka sen politiikaa kannattaa kansasta vain murto-osa. Joulukuussa Ylen hehkuttamiin hallituksen vastaisiin "suurmielenosoituksiin" osallistui vain muutamia tuhansia ihmisiä, mutta silti verorahotteinen mediajättimme jaksoi jankuttaa asiasta parhaaseen katseluaikaan monta päivää syrjäyttäen samalla kymmensiin tuhansiin nousseet keltaliivien mielenosoitukset Pariisissa.

Kuten sanottua, jutun lähdekritiikki on olematonta. Kun yhdessä kuvatekstissä kerrotaan, että "ihmiset osoittavat mieltään Central European University -yliopiston puolesta 26. lokakuuta 2018", itse yliopiston taustasta ja sen merkityksestä ei kerrota mitään. Kalliuksen käymässä opinahjossa Central European Universityssä on Wikipedian mukana yhteensä vain 1448 opiskelijaa, mutta muhkea 880 miljoonan dollarin rahoitus. Se on lähes yhtä paljon mitä Suomessa saavat kaikki 25 AMK:ta (AMK:lla on yhteensä yli 100 000 opiskelijaa). Näin suureen rahalliseen tukeen pystyvät vain ideologisista syistä toimivat globalistit. Siksi ei olekaan yllättävää, että rahoituksen takana on pahamaineinen globalisti George Soros. Unkarin hallituksen toimet CEU-yliopistoa kohtaan selittyvät pitkälti sillä, että se on EU-liittovaltiopolitiikan, kulttuurimarxismin, arvoliberalismin ja multikulturalismin johtava ajatuspaja Unkarissa. 

Kalliusta pidetään Unkarin asioissa jonkinlaisena auktoriteettinä, sillä muut media lainaavat mielellään hänen punaliberaaja lausuntojaan. Verkkolehti Uusi Suomen jutussa ”Uskomatonta aggressiivista vihanlietsontapropagandaa” – Unkarin yleisradion uutinen Juha Sipilän puheesta pöyristyttää kauhistellaan sitä tosiasiaa, että jopa Unkarissa on herätty pääministerimme suomalaisvihamieliseen politikointiin.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) uudenvuodenpuhe on joutunut kovan arvostelun kohteeksi Unkarissa. Unkarin pääministeripuolueen Fideszin ajatushautomon Nézöpontin turvallisuuspolitiikan analyytikko Geor Spöttle sanoo Unkarin yleisradioyhtiön haastattelussa, että hänen mielestään Sipilälle ”ei ole sijaa” politiikassa.  ”Vaihtaisin tämän pääministerin kansan nimessä. Hän ei arvosta ollenkaan omia kansalaisiaan”, Spöttle laukoo.

Haastattelun nosti sosiaalisessa mediassa esiin Unkarissa asuva Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Annastiina Kallius, joka pitää puhetta pääministerin vaihdattamisesta uskomattomana.  ”Uskomatonta aggressiivista vihanlietsontapropagandaa”, hän kommentoi Twitterissä.  Kallius nostaa esiin myös sen, että kokoomus tekee Euroopan parlamentissa yhteistyötä Fideszin kanssa.

Medialellikki Kallius leikkii lausunnoillaan sokeaa, sillä kiistämättömäksi tosiasiaksi jää, että Sipilä piti kehitysmaalaisten pedofiilistä saalistusverkostoa yhtä tuomittavana kuin suomalaisten kuviteltuja reaktioita tuota rikkollisrinkiä kohtaan. Jos tämä ei ole oman kansan halveksuntaa niin mikä sitten?

Syy, miksi Yle ja muut valtameidiat ovat ottaneet juuri nyt Unkarin ja muut Itä-Euroopan kansallismieliset maat silmätikukseen voi vain arvailla. Silti ei ole kaukaa haettua otaksua, että kampanjalla valmistellaan kevään tulevia eduskuntavaaleja. Sen merkkinä kun ovat yleensä olleet äärioikeistouutisten moninkertainen kasvu, Itä-Euroopan ja Venäjän kiihtyvä demonisointi sekä natsidokumenttien ahkera esittäminen televisiossa.

YLE SPONSOROI SPR:N SUOMALAISVASTAISTA VIHAKAMPANJAA

SPR:n näkemys siitä, millaisen suomalaisten asenteen
ulkomaalaisia kohtaan pitäisi olla.

Harva Ylen tv-katsoja on voinut välttyä tällä viikolla Suomen Punaisen Ristin mainoksilta, joissa vastustetaan rasismia. Syynä kampanjointiin on rasisminvastainen viikko (19.–25.3.2018), jonka aikana SPR kertoo edistävänsä yhdenvertaisuutta ja korostavan "yksittäisen ihmisen vastuuta toimia oikein rasistisessa tilanteessa". 

Jo SPR:n tiedotetta lukiessa käy selväksi, että kansalaisten ja valtioavun tuen varassa oleva järjestö käyttää sanaa rasismi vääristelevällä ja tarkoitushakuisella tavalla. Kyse ei ole rotusorron lieventämisestä, vaan yksipuolisesta hyökkäyksestä suomalaisuutta vastaan. Kampanjaa onkin pidettävä rasistisena agitaationa, sillä siinä vain suomalaisia pidetään moraalisesti tuomittavina rasisteina. 

Rasisminvastaisen viikon julkeutta korostaa Wikipedian artikkeli, jossa kerrotaan kampanjan historiasta: 

Rasismin vastainen viikko järjestetään vuosittain 21.3. vietettävän YK:n rotusyrjinnän vastaisen päivän yhteydessä. Samana päivänä vuonna 1960 poliisi tappoi 69 rauhanomaista mielenosoittajaa Sharpevillessä Etelä-Afrikassa. Mielenosoittajat olivat protestoineet rotulakeja vastaan.

Koska rasisminvastainen viikko on suunnattu vain valkoisia vastaan, tarjoaa Etelä-Afrikan nykytilanne sille karmaisevan viitekehyksen. Median uutispimennosta huolimatta kun tiedetään, että Etelä-Afikan uusi hallitus on valmistelemassa lopullista valkoisten kansamurhaa ryöstämällä heidän maansa. Jo vuosikausia maan hallinto on katsonut vierestä kun mustat rasistit ovat murhanneet kymmeniä tuhansia valkoisia maanviljeliötä ilman että se olisi herättänyt länsimaiden tiedotusvälineissä minkäänlaista moraalista suuttumusta. Julkisuudessa ei ole tietoa, miten SPR suhtautuu Etelä-Afrikan rasistista väkivaltaa kokeviin maanviljelijöihin. Järjestön linjausten perusteella näyttäisi siltä, ettei SPR:lla ole intoa auttaa eteläafrikkalaista rasismia pakenevia uhreja, koska nämä ovat väärärotuisia. 

Sisältä läpimätä SPR pyrkii omalta osaltaan legitimoimaan etnistä suomalaisuuta tuhoavan virallisen politiikan, jossa edistetään kolmannen maailman maahanvyöryä kansalta kysymättä. Moraalista kiristystä muistuttava puhe rasismista on SPR:lle pelkkä savuverho, jolla ylläpidetään suomalaisiin kohdistuvaa rasismia. Rodulliset eturistiriidat, joissa on vähintään aina kaksi osapuolta, eivät olisi koskaan pääseet maassamme edes syntymään ilman vastuuttomia poliitikkoja ja kyynisen laskelmoivia liikemiehiä. 

Tarkoituksellisesti kasvatetusta maahanmuutosta syntyneet väistämättömät etniset konflitkit ovatkin pitkälti poliittis-taloudellisen eliitin ja sen nomenklatuuraan kuuluvan SPR:n vastuulla. Silti heillä on otsaa sälyttää härkisti kaikki vastuu peruuttamattoman yhteiskuntakokeilunsa seurauksista kansalle. Jatkuva syyttely suomalaisten rasismista on sitäkin törkeämpää, koska jo lähtökohtaisesti ulkomaalaisinvaasio on rasismia kantaväestöä kohtaan.

Uutisagendassaan etnistä suomalaisuutta liudentava Yleisradio auttaa merkittävästi SPR:n vihakampanjaa antamalla sille ilmaista mainosaikaa kanavillaan. Rasisminvastaisen viikon kunniaksi Yle myös uutisoi näyttävästi "suomalaisesta rasismista". Tuorein esimerkki löytyy Ylen verkkosivuilta, jonne toimittaja Laura Kosonen on kirjoittanut pitkän uutisjutun Joensuuhun palasi huoli rasismista – 13-vuotias: "Vieras mies sanoi, että menkää pois meidän maasta ja tarrasi pikkuveljestä kiinni". 

Artikkelin lähtökohtana on valheellisen pahantahtoinen aksiooma, jonka mukaan vain valkoiset suomalaiset ovat rasismin lähde ja uhrit aina värillisiä. Totuus on kuitenkin täysin päinvastainen, sillä esimerkiksi kantasuomalaisiin kohdistuneissa raiskauksissa värilliset ovat tilastollisesti moninkertaisesti edustettuina suomalaisiin verrattuna. Värillisten raiskaukset ja muukin väkivalta on lähes aina rodullisesti profiloitunutta eli rasistista, koska teot kohdistuvat lähes yksinomaan valkoisiin.

Toimittaja Laura Kosonen on rakentanut juttunsa tutun kaavan mukaan, jossa alussa kerrotaan shokkiarvoa tavoittelevasti väkivaltaisesta rasismista, sitten kerrotaan tuntemattomina pysyttelevien kehitysmaalaisten väittämästä rasismista, seuraavaksi siirrytään vaatimuksiin nettisensuurista ja lopuksi maalaillaan mielikuvaa koko järjestelmän "rakenteellisesta rasismista":

– Yhteiskunta ei riittävän selkeästi tuomitse rasismia, eivätkä ihmiset välttämättä osaa puuttua tilanteisiin arjessa; kaupan jonossa, bussissa tai kadulla, Joensuun rasisminvastaisen työryhmän puheenjohtaja Tiina Sotkasiira sanoo. 

Hiljainen enemmistö hyväksyy vaikenemalla arkipäivän rasismin. Sotkasiira kertoo tapauksesta, jossa joku on lisännyt työpaikan virallisiin ohjeistuksiin rasistisia kommentteja, mutta työnantaja tai kukaan muukaan ei ole puuttunut asiaan.

Erilaisilla suomalaisvastaisilla rasistiorganisaatioilla on tietenkin tarve selittää puuhastelunsa tarpeellisuus, joten heidän täytyy paisutella äärimmilleen suomalaisten rasismi. On vaikea kuvitella, etteikö yhteiskunta kuten siihen kuuluva koululaitos ja Yleisradio tuomitsisi rasismia riittävästi. Laura Kososen maan suurimassa tiedotusvälineessä julkaistu artikkeli kertoo päinvastaista, joten Tiina Sotkasiira levittää lausunnollaan vain ideologista valhetta ja peruusteettoman syytöksen.

                                                       *****************************


Rasisminvastaisesta viikosta on syytä palata todellisuuteen. Länsimaisen järjestelmään sitoutuneella nomenklatuuralla on verta käsissään kun se sallii kansalaisten vastustaman väkivaltaisten värillisten invaasion. Viimeksi nämä tummapintaiset EU:n miehitysjoukot iskivät Ranskassa, josta kertoo Ylen uutinen Ranskan terrori-iskun sankaripoliisi menehtyi vammoihinsa:

Marokkolaissyntyinen 25-vuotias terroristi aloitti iskunsa läheisessä Carcassonnen kaupungissa, missä hän varasti auton ampumalla kahta sisällä istunutta ihmistä. Toinen heistä kuoli, toinen vammautui.

Seuraavaksi hän ampui juoksulenkillä olleita poliiseja, joista yksi haavoittui lievästi. Terroristi ajoi viereiseen Trebes'n pikkukaupunkiin, missä hän tunkeutui Super U -supermarkettiin, ammuskeli ympäriinsä ja otti joukon ihmisiä panttivangeiksi. Osa ihmisistä pääsi pakenemaan.  

Silminnäkijät kertoivat myöhemmin, että hyökkääjä huusi sisään tullessaan "Allahu akbar" ja sanoi olevansa Isis-järjestön sotilas ja valmis kuolemaan Syyrian puolesta. Hän vaati "veljiensä", vapauttamista vankiloista.

                                                       *****************************

Elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ympärillä pyörivä psykodraama vesilasissa sai eilisessä elokuva-alan Jussi-gaalassa farssimaisia piirteitä, kun kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi jakamasta Louhimiehelle yleisöpalkintoa parhaasta elokuvasta. Vaikutusvaltaisena kansalaisena Terhon on helppo esiintyä tiedostavana profeministinä, koska hänen sosiaalisen statuksen tuoma markkina-arvo on suuri. Siksi hän saattoi kusta suomalaisten miesten ja koko elokuvayleisön kengille esiintymällä raivofeministejä mielistelevänä Cuck-miehenä. 

Terhon esimerkki osoittaa kuinka etäällä poliittisesti korrketissa kuplassa elävä eliitti elää tavalliseen kansaan verrattuna. Punavihreän sopulilauman nostamaan hysteriaan liittyminen sokaisee jopa "kansallismielisen", joka uskoo, että hänen kannanottonsa saisi varauksettoman hyväksynnän myös kansan enemmistössä. 

Sitä se ei saa, vaan päinvastoin Terhon päätös ja feministien lynkkausoperaatio saa tuomion ylivoimaiselta kansa enemmistöltä. Tämä käy selväksi seuraamalla Ilta-Sanomen jutun Kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi luovuttamasta palkintoa Aku Louhimiehelle kommenttiosastoa. 

Terhon reaktio on sikälikin outo, että Louhimies ei ole saanut ainuttakaan oikeusistuimen tuomiota väitetyistä ohjausmetodeistaan. Kulttuuriministerin kieltäytymiselle riitti, että tuomion antoi Yleisradion medianäkyvyyden avulla feministijuntta, jota johtavat näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä ja elokuvaohjaaja Taru Mäkelä.

Vaikka Terhon veto oli eräällä tavalla yllättävä, sitä eivät olleet Jussi-gaalaan osallistuneen elokuvaväen reaktiot. Harvoin näkee nynnympää ja konformistisempaa porukkaa kun nämä pateettiset moraaliposeeraajat. Yksikään heistä ei uskaltanut kyseenalaistaa tätä feministien maailmanlaajuista kaunaorgiaa, vaan he olivat valmiita oman etunsa nimissä kivittämään entisen työtoverinsa.