EDUSKUNTAVAALITULOS KERTOO YHTEISKUNNALLISEN POLARISAATION JA SIRPALOITUMISEN LISÄÄNTYMISESTÄ

Viime sunnuntaina käytyjen eduskuntavaalien hämmentävät tulokset ovat synnyttäneet monenlaisia analyysejä ja johtopäätöksiä. Valtamediassa suurimmaksi kysymykseksi ovat nousseet vaikeat hallitusneuvottelut, koska suurimmaksi puolueeksi nousseen Sosiaalidemokraattisen puolueen (SDP) voitto jäi äärimmäisen niukaksi. Tarkastuslaskennassa puolue voi vielä päätyä samaan paikkamäärään kuin kakkoseksi ohi Kokoomuksen kiilannut Perussuomalaiset. Jo nyt on varmaa, että jos SDP pystyy Antti Rinteen johdolla kokoamaan hallituksen, siihen ei kuulu Perussuomalaiset "erilaisen arvopohjan" vuoksi.

SDP:n nousu maamme suurimmaksi puolueeksi vuonna 2019 on suomalaisen politiikan mysteeri. Suomalaisten hyväuskoisuutta ja muutospelkoisuutta pitää vain ihmetellä vaalikaudesta toiseen. Toden totta, miksi äänestäjät nostivat ykköspuolueeksi menneisyyttä edustavan SDP:n, jonka sisarpuolueiden menestys muualla Euroopassa on ollut jatkuvassa laskussa? Kyse lienee suurten ikäluokkien (demarieläkeläiset) viimeisestä nostalgisesta leimahduksesta, joka antaisi vielä kerran häivähdyksen 1980-luvun vaurautta ja varmuutta elämään. 

Tosin monien demariäänestäjien usko alkoi viimeisinä vaaliviikkoina horjua ja ennustettu 24 prosentin vaalivoitto kutistui vaivaiseen 17,5 prosentin lukemaan, jolla se ohitti minimaalisella 0.2 prosentin marginaalilla Perussuomalaiset. Näyttää siltä, että demareista vuoti varsinkin vaalipäivänä runsasti ääniä aidoksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi muuntuneeseen Perussuomalaisiin.

Monet pitävät Perussuomalaisten ryntäystä toiseksi suurimmaksi puolueeksi parin vuoden takaisen hajoamisen jälkeen hämmästyttävänä, vaikka kaikki merkit monikulttuurin epäonnistumisesta antoivat odottaa nyt saavutettua äänitulosta. Jos vaalit olisivat olleet pari viikkoa myöhemmin, Persut olisivat olleet todennäköisesti maamme suurin puolue ja rakentamassa hallitusta.

Joka tapauksessa voidaan puhua Jytky kolmosesta, sillä tällä tuloksella tuli yksi lisäpaikka vuoden 2015 jytinään verrattuna. Tämä on tietenkin karvasta kalkkia Perussuomalaiset hajottaneen Timo Soinin, Sampo Terhon ja Simon Elon Siniset tulevaisuus -puoleelle, jonka täydellinen mahalasku on hieno osoitus suomalaisten inhosta pettureita ja takinkääntäjiä kohtaan.

Perussuomalaiset teki historiaa etenkin Varsinais-Suomessa, jossa se nousi koko vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen. Ville Tavio sai yli 14 000 ääntä ja kuului koko maassa Top 10 ääniharavien listaan Jussi Halla-ahon ykkössijan ohella. Tavion kanssa samassa ehdokaslistassa numerolla 88 (sic) ollut Vilhelm Junnila tuplasi äänimääränsä ja sai reilut 10 000 ääntä. Helsingissä Perussuomalaisten menestys taas lepäsi pitkälti Jussi Halla-ahon varassa ja hänen Suomen ennätykseen noussut yli 30 000 ääntä veti eduskuntaan kaksi muuta ehdokasta.

Perussuomalaisen menestyksen vastapainona on punavihreän blokin roima suosion kasvu. Vihreiden menestys perustuu koulutetun kansanosan otettua puolueen viime vuosina omakseen. Itseään intellingentisiana pitävä porukka on aina halunnut pitää hajurakoa tavalliseen karvalakkikansaan ja tähän erottautumiseen Vihreät tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden. Vihreät onkin tyypillinen koulutetun väen ja "älymystön" puolue, koska se ajaa utopistisia ja toteuttamiskelvottomia ideoita, joista realismiin taipuvainen tavallinen kansa ei innostu. 

Vihreitä kannattavien elitismin kääntöpuolena on paradoksaalisesti konformismi, johon korkeasti koulutettu väki on muihin verratuna huomattavasti alttiimpi. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan tuota väkeä marinoitu erilaisten auktoriteettien ohjauksessa lastentarhoista yliopistoihin. Vihreiden konformismia vahvistaa valtamedia, koska valtaosa toimittajista on puoluekannaltaan Vihreitä tai ainakin vasemmistoliittolaisia. Kun koulujärjestelmää ja mediaa hallitsee hegemoninen punavihreys, ei ole ihme että näissä eduskuntavaaleissa valituista vihreistä 85%:ia on naisia (20:stä paikasta 17 naisia). Ylen uutisessa Naisia nousi kansanedustajiksi historiallisen paljon – 85 prosenttia vihreiden edustajista naisia sukupuolinen ylivalta nähdään tietenkin merkkinä "tasa-arvosta".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vihreiden vaalivoiton symboliksi tullut naisylivoima kertoo puolueen degeneroitumisesta poliittisesti korrektiksi feministilaumaksi, jolla ei juuri mitään tekemistä aidon luonnonsuojelun kanssa. Itse itsensä suomalaisasiamieheksi nimittänyt Olavi Koskela kuvasikin aikoinaan vihreiden peruskannattajaa osuvasti: nuori, tyhmä ja vihreä nainen. Ei siis mikään ihme, että järjestelmä tiedotusvälineineen suosii ja ylistää tällaisia konformisteja. Ainoa hyvä puoli nuorten kympin tyttöjen vyöryssa oli profeministimies Touko Aallon ja suomalaisille jatkuvasti haistattaneen kurdi Ozan Yanarin putoamiset eduskunnasta. 

Yleisesti ottaen sukupuolinarsististen feministinaisten invaasio eduskuntaan ei lupaa polittiselle kulttuurille hyvää, koska sen seurauksena hysteerisen tunnepuheen määrä  tulee vain lisääntymään ja mielivaltaisia "vihapuhelakeja" aletaan vaatia entistä ponnekkaammin. On vaikea kuvitella miten sellainen hallitus, jossa on mukana Vihreät ja Vasemmistoliitto kykenisi ajattelemaan kylmän rationaalisesti, mikäli maatamme kohtaisi vastaavanlainen kehitysmaalaisten invaasio kuin vuonna 2015. Todennäköisesti empaattinen tunnepuhe saisi politiikassa sellaisen valta-aseman, ettei valepakolaisaaltoa saataisi pysähtymään millään. 

Hajanainen vaalitulos kertoo ennen kaikkea yhteiskunnan polarisaation lisääntymisestä. Varsinaista selkeää vaalivoittajaa ei löydy, koska kaikki suuret puolueet jäivät alle 20 prosentin kannatukseen. Tavallaan nämä vaalit kuvastavat ikävällä tavalla yhteiskunnan yleistä pirstaloitumista ja vastakkainasettelua. Kyynisesti ajateltuna punavihreä hallitus saattaisi olla paras hallitusvaihtoehto, sillä sen tuoman kurimuksen jälkeen eksyksissä oleva kansa saattaisi löytää uudelleen yhteisen sävelen.



                                                        ***************************


Viime päivien kovien uutisten kärkeen on kuulunut Pariisin Notre Damen järkyttävä tulipalo. Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön tuho ei ole jättänyt kylmäksi edes Yleä, jonka uutisessa Kuvat näyttävät Notre Damen tulipalon dramaattiset hetket: Ikonisen maamerkin tuhoutuminen järkytti Pariisia esitetyt kuvat kertovat symbolisesta Euroopan perikadosta. 

Tarvittiin näin valtava menetys ennen kuin valtamediaa alkoi kiinnostaa maanosamme kirkkojen tillanne. Edelleenkään (((mediaa))) ei kiinnosta laajassa mitassa kirkkoihin kohdistuneet tihutyöt, vaikka Ranskassa on meneillään ennen näkemätön tuhoamiskampanja, jossa on pelkästään viime vuonna vandalisoitu 875 kirkkoa. Koska tekijät ovat melkoisella varmuudella kehitysmaista tulleita muslimeja, tiedotusvälineet ovat "rasismin" pelossa halunneet vaieta ilmiöstä lähes täysin. Sen sijaan jokaikinen muslimien ja juutalaisten pyhiin paikkoihin kohdistunut isku – joista monet ovat sympatian kerjäämisessä tarkoitettuja väärän lipun operaatioita – on raportoitu "vastuullisessa mediassa" tunnontarkasti.

Geopoliittisena bloggaajana tunnettu Markku Siira kiteyttää viimeisimmässä kirjoituksessaan Notre Damen tuho, lännen perikadon enne? ne mietteet, jotka tulipalo synnyttää jokaisessa aidossa eurooppalaisessa:

Ikonisen maamerkin tuhoutuminen on noteerattu maailmanlaajuisesti. Kuitenkin Ranskassa on tuhottu, poltettu ja vandalisoitu kirkkoja jo vuosien ajan, mutta Macronia ja muita Eurafrikan kansojen sulatusuunia rakentavia globalisteja tämä ei ole erityisemmin haitannut. Notre Damen tuhoutuminen symboloi hyvin aikamme antikristillistä henkeä ja länsimaiden aatteellista ja kulttuurista perikatoa.

Pariisin arabimuslimt virnuilevat tyytyväisinä vääräus-
koisten pyhän paikan tuhosta.

A-STUDIO HARHAUTTAA – EI OLE "PAKOLAISONGELMAA", ON VAIN AFRIKAN VÄESTÖRÄJÄHDYS

Yle TV1, keskiviikko 12.7.2017 klo 21:05, A-studio

Välimeren pakolaishelvetti: pakolaiset hukkuvat - mitä tekee EU? Vieraina erityisedustaja Antti Pentikäinen sekä kansanedustajat Ozan Yanar ja Simon Elo. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

Ohjelman linkki Yle Areenaan.

Ylen politiikan toimitus ei palvele totuudenjanoista kansaa, koska se tarkastelee jo lähtökohtaisesti ongelmia tietoisen nurinkurisesti ja tendenssimäisesti. Esimerkiksi tämäniltainen A-studio kiinnittää harhaanjohtavasti huomion tiettyyn tunteita nostattavaan seurannaisilmiöön, eikä itse ongelmaan eli Afrikan väestöräjähdykseen. Se puolestaan liittyy koko maailman ekologiseen tasapainoon, kestämättömään luonnon kuormituksen kasvuun ja ilmastonmuutokseen. 

On sietämätöntä jeesustelua edes pohdiskella ääneen keinotekoista ongelmaa, joka olisi helposti ratkaistavissa poliittisilla päätöksillä. Jos europidivihamielisellä EU-eliitillä olisi poliittista tahtoa, yksikään musta afrikkalainen ei hukkuisi, sillä luvattomia elintasoturisteja sisältäviä laivoja ei edes päästettäisi Euroopan aluevesille. Siinäkin tapauksessa, että laittomasti seilaavat laivat jo lähestyvät Euroopan rannikkoa, ne voitaisiin kansainvälisen lain mukaisesti ohjata takaisin Pohjois-Afrikan lähtösatamiin. Kun tätä käytäntöä harjoitetettaisiin koko ajan ehdottoman kurinalaisesti kuten Australiassa, kutsumattomille onnenonkijoille kävisi hyvin nopeasti selväksi, että heillä ei ole mitään keinoa saapua Eurooppaan. Koska näin ei tehdä, se kertoo petoksellisten EU-komissaarien halusta päästää Eurooppaan niin paljon afrikkalaisia kuin se vain laittomin keinoin ja kuolonuhreista välittämättä on mahdollista.

Se, että A-studion ennakkotiedoissa mainittu näennäisongelman tarkastelu ei luvannut ohjelmalta hyvää, osoitti ohjelman alku vielä häpeämättömämpää politikointia kuin olisi saattanut odottaa. Yleä ahkeraan seuraavien demarieläkeläisten suosikkitoimittaja, liberaali hymypoika Jan Andersson, alkoi suoraa päätä närkästyneenä moralisoida "äärioikeistolaisten" (eurooppalainen Génération Identitaire -liike) hanketta, jossa on vuokrattu merenkulkulaitoksen vanha Suunta-laiva Libyan rannikolle torjumaan Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisveneitä. Tässä hän viittasi Ylen verkkosivulla päivällä julkaistuun uutiseen Entisen suomalaisaluksen uusi elämä – maahanmuuttoa vastustava järjestö aikoo torjua siirtolaisia Välimerellä. 

Toimittaja Andersson totesi yks kantaan, että "peli Välimerellä on kovenemassa, kaikenlaisia toimijoita on nyt liikkeellä", jonka jälkeen hän kysyi studiovieraana olleelta YKn rauhanvälitysverkoston johtaja Antti Pentikäiseltä, että mitä siellä oikein on tapahtumassa. Pentikäinen alkoi laivaan liittyen maalailla itkuhumanistisia kauhukuvia siitä, kuinka nämä "kouluttamattomat" siirtolaisten torjujat aiheuttavat toimillaan hukkumisia ja uhkasi, että tällä on juridisia seurauksia. Näin hän tuli julistaneeksi jo ennalta lailliset Euroopan puolustajat rikollisiksi, ennen kuin yhtäkään torjuntaoperaatiota on edes ehditty tehdä. Andersson heitti lisää vettä myllyyn ja kysyi mitä mieltä Pentikäinen on tällaisesta "äärioikeistolaisesta" projektista, joka "kuulostaa pelottavalta kehitykseltä". Luonnollisesti YK-globalisti tuomitsi koko ajatuksen "ihmishenkien vaarantamisena" ja katsoo sen olevan laitonta harmaan vyöhykkeen toimintaa. 

Vain ideologisesti kieroutuneella liberaalilla on otsaa kääntää kysymys Välimeren laittomasta muukalaisinvaasiosta siten, että merirajoja vapaaehtoisesti puolustavat eurooppalaiset nuoret luokitellaan rikollisiksi, kun taas laittoman siirtolaisuuden salliva EU on oikealla asialla ja maahantunkeutujat oikeutettuja rynnimään Eurooppaan. Tietenkin Pentikäinen otti argumentaatioon mukaan myös pyhät ja ikuiset paperinpalat eli kansainväliset sopimukset. Hänen mukaansa on kyseenalaista, saako EU (tai Suunta-laiva) palauttaa tulijat Libyaan, vaikka tiedetään, että Eurooppaan pyrkivien todelliset lähtömaat ovat Saharan eteläpuolisista turvallisista mutta köyhistä mustista maista.

Seuraavaksi siirryyttin Liisa Haapasen  uutisspottiin, jossa surullisen pianomusiikin säestämänä vedottiin Amnestyn raporttiin, jonka mukaan "pakolaisten" matka kohti Eurooppaa on vaikea ja vaarallinen, ikään me eurooppalaiset toivoisimme peukalot pystyssä, että mahdollisimman moni näistä sankarillisiksi ylistetyistä yrityksistä onnistuisi. Vaikka tänä vuonna Välimerellä on hukkunut 2000 onnenonkijaa, Eurooppaan on tästä huolimatta päässyt ikuiseksi riesaksi ja tulevien etnisten sisällissotien pesämunaksi ainakin 100 000 mustan Afrikan neekeriä, suurin osa toisaiseksi Italiaan. Haapasen miniraportissa mainittiin myös, että Italiassa poliittinen tilanne on kiristynyt sen jälkeen kun maahan saapui Libyasta parissa päivässä yli 10 000 mustaa vapaamatkustajaa. Aivan yksipuolisena vetistelynä juttua ei sentään voi pitää, sillä toimittaja Haapanen mainitisi avustusjärjestöjen aiheuttamat ongelmat, sillä niiden uskotaan ruokkivan salakuljetusbisnestä, kun salakuljettajat luottavat ihmisten tulevan pelastetuiksi ja siksi lähettävät heitä matkaan entistä huonokuntoisemmilla aluksilla. Eräs tällainen pahantekijäjärjestö on tietenkin ruotsalaistaustainen, mediajätti Aftonbladetin tukema Gula Båtarna, jonka rikollisesta luonteesta voi lukea täältä.

Antti Pentikäinen ei pidä tällaisten järjestöjen toimintaa kuitenkaan ongelmallisena, sillä hänen mielestään Välimerellä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa (ja tuoda Eurooppaan eikä Libyaan) ne ihmiset, jotka sinne tulevat. Sen verran realisti Pentikäinen kuitenkin oli, että hän tunnustaa pitkäaikaisessa pakolaiskriisissä ihmismäärien olevan niin suuria, että ne synnyttävät väistämättä vakavia poliiittisia kiistoja Euroopan sisällä. Tästä huolimatta hän oli valmis siirtämään ongelmaa eteenpäin ehdottamalla, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR alkaisi hallinnoida "pakolaisten" maailmanlaajuista taakan jakoa, jossa etnisesti sopeutumattomia tulijoita siirrettäisiin käytännössä edelleen vain Eurooppaan mutta tasaisemmin.

Lopuksi aihetta käsiteltiin vielä kahden poliitikon, Vihreiden Ozar Yanarin ja Sininen tulevaisuus -puolueen Simon Elon, pikatentissä. Asetelma oli ennalta-arvattava ja vastaukset myös sen mukaisia. Ulkoeurooppalainen Ozan Yanar suhtautui muukalaisvyöryyn huolettomasti ja löi pöytään kaikki ihmisoikeuskortit, jotta mahdollisimman suuri vieraspopulaatio pääsisi sotkemaan ja syrjäyttämään Euroopan alkuperäispopulaatiot. Sen hän perusteli sen enempää perustelematta vaatimuksella, että Eurooppa ei voi "rakentaa muureja". Sama henki näkyi kun puheeksi tuli tarkat tulijoiden lukumäärät esimerkiksi maamme kiintiöpakolaisten kohdalla. Sen määrän turkkilaistaustainen Yanar haluaa nostaa nykyisestä 750:stä 2 500:an. Vastaavasti rasismin pelossa kieli keskellä suuta vastaillut kosher-konservatiivi Simon Elo yritti verhota massoja nuoleskelevan maahanmuuttovastaisuutensa salakuljetusbisneksen torjumisella. Katsoja luuli nähneensä jo kaiken puolivillaisesta humanismilla vakuuttelusta, kunnes aivan lopussa Andersson kysyi, mitä pahaa on siinä, että tulijat haluavat tulla Eurooppaan. Niin tosiaan, mitä pahaa voisi olla kantaväestön kustannuksella elämisellä ja lopulta sen syrjäyttämisellä eli kansanmurhalla?

Ohjelmassa mainittin ohimennen pari kertaa Afrikan väestönkasvu, mutta sitä ei otettu missään vaiheessa varsinaisen keskustelun aiheeksi. Syy on ilmeinen, sillä sen synnyttämien näkymien pohdiskelu olisi näyttänyt missä mittakaavassa Välimeren hukkumisia ja nykyisen kaltaista rajavuotoa pitäisi ajatella. Tällä hetkellä tiedetään, että Afrikan asukasluku on viimeisen sadan vuoden aikana nelinkertaistunut nykyiseen 1,2 miljardiin ja sen arvoidaan kasvavan vuosisadan loppuun mennessä katastrofaaliseen 4,4 miljardiin. Good luck Europe!

Tämä kaikkien tuntema prosessi on ollut jo melko pitkään käynnissä, mutta keskiverto sukankuluttajaa se ei ole kiinnostanut kuin viimeksi 1970-luvulla. Asiantillan syylllisistä ja syystä ei tietenkään halua puhua kukaan, vaikka se onkin suurimmalle osalle päivän selvää. Se ei ole kovin väärin arvioitu kun toteaa, että Ihmislihan ylitsepursuamisesta on kiittäminen lyhytnäköistä humanitarismia, jonka varjolla afrikkalaista populaatiota on kasvatettu keinotekoisesti ruoka-avulla ja lapsikuolleisuuden ehkäisyllä. Toisen maailmanasodan jälkeen Ranskan vallankumouksen perilliset sekä lännessä että idässä ovat nostaneet näin viheliäisimmänkin ihmiselämän sellaiseen arvoon, että sen tieltä ollaan valmiit tuhoamaan koko luonnon elämisen edellytykset. Tämän samaisen hybriksen vallassa ollaan tuhoamassa myös eurooppalainen ihminen ja sivilisaatio, kun pohjoiselle pallonpuoliskolle rahdataan kognitiivisesti haasteellista Afrikan ylijäämäväestöä.

Kun tässä samassa henkisessä liemessa lilluva äärivasemmisto vastusti viiime viikonloppuna Hampurissa "globaalia epäoikeudenmukaisuutta" ja kapitalismia tunnuksella "Wellcome to Hell", he eivät tainneet oikeasti ymmärtää, mistä käsillä olevasta Helvetistä he puhuivat.

KORRUPTOITUNEIDEN POLIITIKKOJEN, MEDIAN, JA AKATEMIAN SOTA OMAA KANSAA VASTAAN

Jossain määrin kunniallisina aikoina, ehkä vielä 1980-luvulla, lehdistö ja tv saattoivat julistaa ilman kansalaisen kokemaa suurta myötähäpeää, että ne ovat neljäntenä valtionmahtina vallan vahtikoiria. Tänään menneiden aikojen näennäinenkin rehellisyys ja asiaperusteinen puolueettomuus on pyyhitty pois. Media on jo pitkään ollut vallan sylikoira, mutta nyt se on alkanut itse ohjailla röyhkeällä isännän otteella politiikkaa. Viime lauantaista lähtien valtamediat ovat vastuuttomassa vallanhimossaan painostaneet hallituspuolueita häpeälliseen poliittiseen farssiin, joka on ollut niin härskiä, että pökertyneet kansalaiset eivät vieläkään ymmärrä tulleensa perseraiskatuksi punavihreällä totalitarismilla. 

Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat tehneet kylmäveristä harkintaa käyttäen arkisesta mutta traagisesta 28-vuotiaan sekakäyttäjän kuolemantapauksesta päiväkausia jatkuvan uutisdraaman. Hallituspuolueiden poliitikkojen on ollut mahdotonta pysyä tapauksesta sivussa, sillä näkyvyydessään uutisointi on ylittänyt kaiken kohtuullisuuden – media vie ja poliitikot vikisevät. Oppositiopuolueille tämä kaikki on tullut kuin tilauksesta, ja ne ovatkin tarkoituksella lietsotun natsihysterian vallitessa voineet vaatia mitä mielettömämpiä lainmuutoksia, joilla ajetaan punavihreiden kannattamaa poliittisen korrektiuden totalitarismia. Lopullisena päämääränä on saada kaikenlainen maahanmuuttokriittisyys pois poliittiselta esityslistalta ja tätä tavoitetta tukee juuri epämääräisen "rasismin" kriminalisoiminen.

Thatcherilaista kovanaamaa esittävä sisäministeri Paula Risikko (kok.) selvästikin nauttii päästessään kyykyttämään jotain pientä nuorten miesten porukkaa, joka on lynkattu mediassa jo moneen kertaan. Varsinaista valtiomiesmäisyyttä ja arvojohtajuutta. Sisäministeriötä on tätä nykyä syytä kutsua Vuonna 1984 -romaanin mukaisesti Rakkaudenministeriöksi, sillä tänään pidetyllä eduskunnan kyselytynnilla Risikko katsoi sensuurin olevan sananvapautta ja totuuden vihapuhetta, johon Rakkaudenministeriön on puututtava ankarasti. Ylen verkkosivujen uutisessa Risikko eduskunnassa: Väkivaltaiset äärijärjestöt pitää kieltää rakkausministerimme haluaisi kriminalisoida Suomen Vastarintaliikkeen lisäksi muitakin nationalistisia ryhmiä, koska käyttii äärijärjestö-sanasta monikkomuotoa. 

Kyselytunnin kysymyksen Risikolle esitti Vihreiden turkkilaistaustainen kansanedustaja Ozan Yanar, joka halusi painokkaasti saada vastauksen sille, miten hallitus aikoo estää äärioikeiston ja uusnatsien järjestäytyneen väkivallan. Mahtipontisen vaatimuksen sisältänyt kysymys on järjetön, sillä väkivaltaisiin yhteenottoihin on syyllistynyt harvakseltaan vain Vastarintaliike (sekä sen vastustajat) ja nujakat ovat olleet kaikkea muuta kuin järjestäytyneitä. Suomalaisen kansanvallan alennustatilasta kertoo jotain se, että Helsingin punavihreässä kuplassa elävät unelmoijat ovat äänestäneet eduskuntaan Euroopan ulkopuolisen etnisen ryhmän etua ajavan henkilön, joka kaikessa vihamielisessä kiittämättömyydessään esittää vielä vaatimuksia, miten vihreiden karsastamien suomalaisnationalistien poliittista vapautta pitäisi rajoittaa.

Kansalaisista oli varmasti huvittavaa seurata, kuinka Risikko vastasi opposition kysymyksiin kuin mikäkin kympin tyttö. Konformistisen hikipinkon lailla hän esitti vihreälle miesopettajalle vielä omia ehdotuksiaan "vihapuheen kitkemiseksi". Niin sanotun Aidon sananvapauden™ nimissä Risikko vaati maahan lisää nettipoliiseja valvomaan kansalaisten ajatuksia. Saman vaatimuksen hän oli toistanut jo aamupäivällä sisäministeriön foorumissa, jossa hän ohjeisti poliisijohtoa. Sisäministeriön uutisessa asiasta kerrotaan näin:

- Me emme saa turtua vihapuheeseen. Nykyisellä lainsäädännöllä näyttää olevan vaikea selvittää vihapuheen taustalla olevia tahoja ja motiiveja, ja puuttua niihin. Lainsäädäntö on myös pirstaleinen, sisäministeri Paula Risikko sanoo. 

Risikon mukaan vihapuheeseen tulee puuttua selvästi aiempaa johdonmukaisemmalla ja tehokkaammalla tavalla. Myös resurssit, esimerkiksi nettipoliisin osalta, on arvioitava uudestaan. 

- Suurin ongelma vihapuheen kanssa on se, että pidemmällä aikavälillä se on ensiaskel väkivallan suuntaan. Vaikka väkivalta ei olisi vihapuheen levittäjän henkilökohtainen tarkoitus, vastakkainasettelun kasvattaminen johtaa helposti siihen. Vihapuheelle, väkivallalle ja rasismille on oltava nollatoleranssi, Risikko painottaa.

Vaikka Ruotsissa ei ole lakkautettu fasistisia järjestöjä samalla tavalla kuten nyt on suunniteltu Suomessa, on tapa, jolla "yhteiskunnalliseen ongelmaan" regoidaan eduskunnassa, lainattu suoraan Ruotsista. Kun länsinaapurissa törmätään tai paremminkin nostatetaan "yhteiskunnallinen ongelma", säädetään ensimmäiseksi laki, jonka ajatellaan ratkaisevan kysymyksen. Kun esimerkiksi raiskausten määrä lähti ulkomaalaisten määrän lisääntyessä kasvuun, säädettiin laki, jossa raiskauksesta saa kovemman tuomion. Lain jälkeen raiskausten määrä on kasvanut edelleen, sillä laki ei muuttanut mitenkään ongelman ydintä: ulkomaalaisten kasvavaa määrää.  

Vihreitäkään ei todellisuudessa kiinnosta tietyn kysymyksen ratkaisu, etenkin jos se saa "ongelmasta" itselleen hyödyllisen lypsylehmän loputtomalle vallanhalulleen.  Puolue ymmärtää Vasemmistoliiton tapaan, että sillä on Ruotsin lailla paljon "moraalista" valtaa, jota se voi käyttää epäsuorasti osallistumatta itse varsinaiseen päätöksentekoon. Risikon ehdottamat toimet tyydyttävät varmasti tiukintakin vihreää khmeriä, sillä tuollaisenaan niiden toteuttaminen vaatisi valtavasti Ajatuspoliiseja, jotka kustannattaisiin punavihreiden suosimalla velalla ja verotuksella. Vihreille sopii vallan mainiosti, että perustuslailliset oikeudet kuten yhdistymis- ja kokoontumivapaus eivät kuulu eri mieltä oleville "fasisteille". 

Ilmapiiri punavihreiden totalitarismille on muutenkin otollinen, sillä maamme älymystö on ollut asiasta täysin vaitonainen, ainoastaan pari vanhaa jäärää kuten Venäjän historian emeritusprofessori Timo Vihavainen  ja hovioikeudenneuvos Jukka Kemppinen ovat varoitelleet totalitarismista ja sen sellaisesta. Vihavainen moittii nykymedian tilaa huomiota herättäneessä blogikirjoituksessaan Maxima culpa. Teksissä hän ruotii kovin ottein tapaa, jolla valtamediat ovat uutisoineet Asema-aukion välikohtausta ja sen ympärillä pyörinyttä loiskiehuntaa:

Häpeämätön poliittisen myntin lyöminen inhimillisellä tragedialla, mielikuvien katteeton rakentelu, poliittiset vaatimukset ja aivan fantastiset johtopäätökset ovat tulleet sen rauhallisen ja asiallisen uutisoinnin ja analyysin tilalle, jollainen kerran oli myös suomalaiselle laatumedialle luonteenomaista. Vaikka tiedän, että tässä sopassa jokainen, joka yrittää esittää rauhallista ja asiallista analyysiä, leimataan oitis äärihörhöksi ja vähintäänkin rikollisuuden suosijaksi, totean vielä kerran, että on häpeällistä, mikäli lehdistö meillä alkaa seurata amerikkalaisten slummiaviisien toimintatapoja sen sijaan, että se ottaisi asiat asioina ja tyytyisi järjen argumentteihin.

Kemppinen puolestaan kertoo Verkkouutisissa, että 

– Isompi ihmisoikeusasia kuin höyrypäiden paimentaminen on ”Orwellin maailman” vastustaminen. Ihmisellä on oltava turva tuomareita vastaan eikä ajatuspoliisia saa perustaa, Kemppinen kirjoittaa blogissaan.

Juridiikan asiantuntijat kertovat, että ns. viharikoslakeja säädetään yhteiskuntarauhan turvaamiseksi ja kansainvälisten sitoumusten vuoksi. Pahamaineinen marxilaistaustainen Demla eli nykyiseltä nimeltään Oikeuspoliittinen yhdistys vaatii tiedotteessaan Poliisin on ansaittava kansalaisten luottamus, että rikoslainsäädäntöä on tarkistettava vain äärioikeistolaisen toiminnan suhteen  ja valittelee sitä, että poliisi kohtelee kovakouraisesti sitä vastaan hyökänneitä äärivasemmistolaisia "aktivisteja".

Demlalla ja toimittajilla lienee vahvoja yhteyksisä, sillä lähes kaikissa valtamedian asiantuntijahaastatteluissa on käytetty Demlan juristeja ja demlahenkisiä professoreita. Tämä huomaa helposti siitä, että kaikki asiantuntijalausunnot ovat samanlaisia, tyypillisenä esimerkkinä Ylen juttu Professorit: Rikoslain rasismipykälät kirjoitettava uusiksi, joka todistaa samalla kuinka kulttuurimarxilaista ja siten korruptoitunutta väkeä yliopiston korkeimpina asiantuntijoina toimii. Tavallisten suomalaisten intressistä vieraantuneet Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander ja Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro horisevat kansainvälisten sopimusten sitovuudesta, ikään kuin Suomessa noudatettava (perustus)laki olisi säädetty Tel Avivissa, Haagissa tai New Yorkissa. Molemmat professorit ovat puheiden perusteella ilmiselviä kansanvihollisia ja Lavapuron ylikansallisesta unelmoinnista Yle Watch on kirjoittanut aiemminkin. Tällä kertaa hän herjaa suomalaista demokratiaa ja vaatii, että kansalliset lakimme pitää alistaa kosmopoliittisen klikin sorvaamiin kansainvälisiin sopimuksiin, siis paperinpaloihin, joille kansalaiset eivät ole antaneet henkilöhtaisesti mitään mandaattia missään äänestyksessä:

– YK:n rotusyrjintäsopimus velvoittaa yksiselitteisesti Suomenkin eduskuntaa säätämään sellaista lainsäädäntöä, jossa esimerkiksi Suomen vastarintaliikkeen kaltainen toiminta kielletään, Lavapuro lataa. Lavapuron mukaan tosiasiallinen rotusyrjintä yritetään joskus naamioida sananvapauden tai yhdistymisvapauden harjoittamiseksi. – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17 artikla ja EU:n perusoikeuskirjan 54 artikla kieltävät perus- ja ihmisoikeuksien väärinkäytön.

Kaiken karvaisten asiantuntijoiden ja kukkahattu-poliitikkojen on mahdotonta ymmärtää, että verkossa lähinnä vain eliittiä pelottava vihapuhe johtuu hallituksen ilman kansan hyväksyntää harjoittamasta ulkomaalais- ja pakolaispolitiikasta.  Kun etsitään syitä yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen, ei pitäisi katsoa Vastarintaliikkeeseen, sillä se on vain ongelman oire, vierasta bakteeria vastaan taisteleva antibiootti. Todellisia rikollisia ovat sellaiset ääriliikkeet kuten Kokoomus, RKP, Vihreät, SDP, Keskusta, Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset, ja Vasemmistoliitto. Vaadimme niiden välitöntä kieltämistä Suomen kansalle vaarallisina rikollisliigoina.

                                                          *********************



Mitä tulevaisuus tuo mukanaan uusien ajatusrikoslakien myötä? Kaikki jatkuu samanlaisena, "ongelma" ratkaistu, koska suut on tukittu? Monikulttuuri alkaa sen jälkeen vihdoin toimia? 

Te voitte kieltää meidät, tukkia suut. Te voitte vangita meidät. Te voitte kieroilevien ihmisoikeusjuristien avulla karkottaa meidät aina pohjoiseen ulottuvalle vankileirin saaristoon. Te voitte vaikka tappaa meidät "ihmisoikeuksien" ja "tasa-arvon" nimissä. Ihan sama, sillä me emme luovuta. Te voitte kieltää totuuden, mutta koskaan te ette voi vangita ajatuksiamme, henkistä vapauttamme, kansan tahtoa elää.  Me puolustamme Suomen kansaa ja sen vapauttaa loppuun asti, jopa siihen asti kunnes te itsekin huomaatte olevanne kuopan reunalla, vain siksi että olette suomalaisia. Erona meihin on kuitenkin se, että te kuolette pettureina, me vapaina miehinä ja naisina.

YLE ASETTUU VAHVASTI ROTURUTSAAJIEN INTRESSIN PUOLELLE

Yle tv 1:n klo 20.30 pääuutislähetyksessä suomalaiset rotuluopiot saivat lähes kymmenen minuutin ajan tuoda läpi kritiikkinsä hallituksen uutta maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Sama juttu löytyy myös Ylen verkkosivuilta nimellä Ulkomaalaisen naineet huolestuivat hallituksen aikeista – "Jos olisin rakastunut suomalaiseen, olisinko hyväksytympi?". Jutussa ei esitä yhtään hallituksen kantaa puolustavaa argumenttia, vaan eksotiikasta kiinnostuneet rotuluopiot saavat täysin kritiikittä tuoda esiin oman kantansa. Yle Watchin kanta ihmisiin, jotka katkaisevat tuhansien vuosien, jääkauden pullonkaulankin kokeneen sukupolven ketjun, ovat yhteisönsä itsekkäitä pettureita:

On itsestään selvää, että terveessä valkoisessa yhteisössä rotuluopiot eristetään. Jos valkoinen nainen tuntee, että valkoiset miehet eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä rodullis-seksuaalisesti, niin silloin eivät myöskään hän ja hänen mulattilapsensa ole riittävän hyviä valkoiselle yhteisölle. Liittyköön silloin mustaan yhteisöön vaikka sinne Etelä-Afrikkaan. Asiahan on niin, että jos nainen hylkää valkoisen miehen, miksi valkoisen yhteisön miesten pitäisi hyväksyä hänet sen jälkeen yhdenvertaisena valkoisena? Tuollainen nainen on interrasistinen chauvinisti, joka ajattelee olevansa parempi, koska hänellä on "rodullisesti ylivertainen" musta mies ja mulattilapsi. Hylätessään valkoisen miehen, valkoisen miehen pitäisi hylätä hänet. Valkoiset, jotka hyväksyvät sosiaalisesti naisen, joka hylkää valkoisen miehen on sama asia kuin juutalaistemppeli, joka hyväksyy jäsenekseen juutalaisen, joka on hylännyt uskonsa ja kääntynyt kristityksi tai muslimiksi. Jos juutalainen haluaa jättää temppelin, silloin hänen pitäisi liittyä moskeijaan tai kirkkoon. Hän ei nimittäin voi odottaa, että temppeli hyväksyy hänet edelleen, vaikka hän hylkäsi uskonsa. Jos viidakkokuumeinen roturutsaaja kuvittelee, että hän on liian hyvä valkoiselle miehelle ja hylkää näin oman rodullisen yhteisönsä, niin silloin valkoisen yhteisön pitäisi kertoa hänellä, että hänen olisi parasta muuttaa mustaan yhteisöön.

Ylen verkkosivuilla haastateltu eksotiikan nälkäinen Milja Rämö kuitenkin haluaa, että Turkin poika muuttaisi Suomeen eikä hän Turkkiin:

Milja Rämö meni naimisiin viime kuussa. Pari asuu tällä hetkellä eri maissa, Milja Suomessa ja puoliso Mesut Turkissa. Tarkoitus olisi asettua asumaan Suomeen, kun Mesut saa yliopisto-opintonsa tulevana keväänä valmiiksi Miljan jatkaessa vielä opintojaan.  – On paljon fiksumpaa, että Mesut muuttaa Suomeen kuin että minä muuttaisin Turkkiin, koska hän valmistuu minua aiemmin, perustelee Rämö pariskunnan valintaa.

Fiksumpaa tietenkin, koska Suomesta saa helpommin kupattua etuja kuin köyhästä Turkista. Edellä viitattu Yle Watchin jutun eräs sitaatti paljastaa mikä tässä kaikessa on taustalla:

Mutta kuten asiaan kuuluu, nämä rotuluopiot haluavat syödä ja säästää kakun; vaikka he hylkäävät valkoisen miehen mustan miehen vuoksi, he haluavat silti kuulua valkoiseen yhteisöön, joka tarjoaa hänelle kaikki edut ja mukavuudet toisin kuin Afrikan savimajat.

                                          **************************

Yle TV 1, 12.2.2016 klo 20.00, Pressiklubi

Suomalainen kulttuuri on vaarassa, sanovat huolestuneimmat. Huoleen yhtymistä toki auttaisi, jos joku osaisi kertoa, mikä se suomalainen kulttuuri on ja ketkä kaikki siihen pääsevät mukaan. Studiossa keskustelmassa kansanedustajat Ozan Yanar (Vihreät) ja Sampo Terho (Perussuomalaiset). Mukana Janne Zareffin kolumni.

Linkki Yle Areenaan.

Ruben Stiller - Killer of Finnish identity - ei petä tälläkään kertaa! Jälleen kerran hän valitsi kaikista maailman poliittisista asioista liberaalijuutalaisia mädättäjiä eniten kiihottavat teemat eli kansallisen identiteetin kyseenalaistamisen ja kansainvaelluksen puolustamisen.

Studioon oli tällä kertoo raahattu vihreiden himomonikultturisti, turkkilaistaustainen punavihreä Ozan Yanar, jolla on tietenkin oma intressi puolustaa maahanmuuttoa ja kyseenalaistaa suomalaisten identiteetti. Luonnollisesti Stiller komppasi Yanaria koko ajan, mutta mitä hän pitäisi siitä, jos kynsin hampain omasta erityisestä identiteetistä kiinni pitäviä juutalaisia vaadittaisiin luopumaan identiteettinsä peruspalikoista, koska ne ovat vain "sosiaalisia konstruktioita". Niinpä niin, kuka hullu sitä nyt omaa yhteisöä madättäisi, sanoi vanha juutalainen kommunisti aikoinaan.

Surkeinta ohjelmassa oli kuitenkin Sampo Terhon vesitetty kansallismielisyys, joka ei ole muuta kuin anteeksipyytelevää kosher-konservatismia. Hänen rituaalinomainen "rasismin" tuomitseminen oli kuin sanasta sanaan lainattu puolueen sammakkokuningas Timo Soinilta, kun hän nimitti oman etnisen yhteisön suojelua "ihmisvihaksi". Jos tällainen retorinen tyhjänpuhuminen otettaisiin todesta, niin silloin pöydän suurin ihmisvihjaaja olisi Ruben Stiller.

PRESIDENTTI NIINISTÖN PUHE JA PUNAVIHREIDEN AHDISTUS

Presidentti Sauli Niinistö puhui valtiopäivien avajaisissa.

Tämän päivän suurin uutinen on ollut presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa, jossa hän sanoi kansainvaelluksen ylittävän kansallisen kestokyvyn rajat. Puhe herätti välittömästi puistatusta punavihreässä oppositiossa, josta kertoo Ylen uutinen "Hämmentävää, yllättävää – tuki kiristyvälle maahanmuuttopolitiikalle, valtiomiesteko,” kommentoivat kansanedustajat Niinistöä. Ei-eurooppalaisten etnistä etua suomalaisia vastaan ajava demarien kansanedustaja Nasima Razmyar sanoi ennalta arvattavasti, että 

– Ensi tunne on hämmennys. En ymmärtänyt, mitä hän oikein tarkoitti. Jos kosketaan todellisia syitä varten tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin, niin ollaan aika häilyvällä tiellä. – Kun pelotellaan sillä, että on hyviä ja huonoja ihmisiä, niin ei tätä tilannetta ainakaan parannetaan näillä sanoilla, Razmyar pohti valtiopäivien avajaiskahvitilaisuuden tungoksessa.

Eduskunnan toinen etninen nurkanvaltaaja, vihreiden Ozan Yanar, puki hätääntyneen ahdistuksensa sanoiksi:

– Puheessa oli hämmentävää esimerkiksi se kohta, jossa kyseenalaistettiin kansavälisiä sopimuksia. Juuri sopimukset heijastavat suomalaisia ja eurooppalaisia arvoja. – YK:n pakolaissopimus tai Geneven ihmisoikeussopimus eivät ole todellakaan mitään äärisopimuksia, vaan niissä kehotetaan turvallisia maita käsittelemään apua tarvitsevien hakemuksia, Yanar sanoi.

Sekä Razmyarille että Yanarille kansainväliset sopimukset ovat ymmärrettävästi se auktoriteeti, johon he turvautuvat, jotta maahamme voitaisiin vaivihkaa rahdata tuhansittain värillisiä suomalaisten syrjäyttäjiä. Suomalaisvastaisia poliitikkoja huolettaa selvästi se, että heidän pyhinä pitämät kansainväliset sopimukset voitaisiin neuvotella uudelleen, jolloin heidän etnistä etuaan hyödyttävä kansainvaellus kuihtuísi kokonaan.

Perussuomalaiset ovat tietenkin ottaneet Niinistön puheen innokkaasti vastaan, mutta monet skeptiset kansalaisvaikuttajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että kyse on toistaiseksi vain puheen tasolle jäävästä populismista. Todennäköisesti Niinistö on seuraillut mielipidemittauksia ja puhui nyt sen mukaisesti. Huolimatta siitä, että presidentin puhe toi pinnan alla kuplineen kansainvaellus-kritiikin valtavirtaan, se oli edelleen vain puhe, sillä teot odottavat tekijäänsä. Ainostaan teot kiinnostavat kansalaisia, jonka vuoksi onkin kysyttävä, että mikä ihme siitä rajojen sulkemisesta tekee niin vaikeaa?

                                          *********************************


Toinen Ylen verkkosivuilla silmille pompahtunut juttu oli Näkökulma: Ulkomaalaisuus ei lähde Suomessa syntymällä, jossa ilmeisesti venäläistaustainen Ylen toimittaja valittelee sitä, ettei häntä pidetä aitona suomalaisena. Heti näkökulman alussa toimittaja tölväisee multikulti-liturgian mukaisesti uusnatseja:

Äitini on ollut Suomessa 40 vuotta eli kaksi kertaa kauemmin kuin syntymämaassaan. Se on pitempi aika Suomessa kuin monella kotimaisella uusnatsilla.

Toivottavasti Nadjalle tuli tästä purkauksesta edes parempi mieli. Mikkosen juttu kuuluu siihen samaan sarjaan, jossa suomalaisuuden sanotaan olevan vain sosiaalinen konstruktio, jonka vuoksi jokainen maan rajan ylittänyt on suomalainen jos sitä itse haluaa olla:

Ihmisen tulisi saada määritellä identiteettinsä itse. Monelle meistä juuret ovat ensisijaisia minäkuvan rakennusosia: meistä löytyy saamelaista, helsinkiläistä, suomalais-nigerialaista ja kainuulaista asennetta.

Ihminen voi toki yrittää määritellä identieettinsä itse, mutta perusidentitieetin kuten sukupuolen, rodun ja kansalaisuuden päättää yleensä se yhteisö jossa ollaan. Esimerkiksi mies voi halutessaan väittää olevansa nainen, mutta hänen on turha odottaa myönteistä reaktiota naisilta, kun hän pyrkii naisten vessaan. Samoin saksalainen kansallissosialisti voi julistautua ortodoksijuutalaiseksi, mutta se on kokonaan eri asia millaisen hyväksynnän juutalaisyhteisö tälle ilmoitukselle antaa. Olemassolon kannalta keskeiset identiteetit ovatkin sellaisia, etteivät ne ole pelkkiä ilmoitusasioita toisin kuin vaikka julistautuminen postimerkinkeräilijäksi.

Edes kansalliset ja rodulliset identiteetit eivät ole absoluuttisen jyrkkiä, vaan niissä on ns. maalaisjärkeen perustuvaa joustoa. Toisen sukupolven rodullisesti valkoista venäläistä voidaan pitää suomalaisena, mikäli hän omaksuu suomalaisen kulttuurin ja identiteetin. Halutessaan hän voi pitää myös venäläisen identiteetin, mutta silloin hänen on turha odottaa suomalaisilta, että häntä pidettäisiin aidosti yhtenä meistä. Sen sijaan Suomessa asuvasta viidennen polven kongolaistaustaisesta henkilöstä ei tule koskaan suomalaista, riippumatta siitä miten hyvin hän on omaksunut kielen ja kulttuurin. Se tosiasia, että kongolaisia asuu Suomessa ei tee heistä suomalaisia, vaan kongolaisen vähemmistön edustajia. Mikäli joku pitää tällaista rajanvetoa mielivaltaisena, hänen täytyy tuomita myös japanilaisuuden idea ja pitää Tokiossa asuvaa neekeriä japanilaisena. Harvat näin kuitenkin tekevät, joten miksi he sitten pitävät Helsingissä asuvaa neekeriä suomalaisena?
                                    

                                                    **********************************

Yle Teema, 3.2.2016 klo 17:00, Ruotsalaisen feminismin historiaa

2/3. Onko feminismi nujertanut miehet? Belinda Olsson lähtee vauvarytmiikan tunnille latteisukkien kanssa. Entä voivatko naiset olla palomiehiä ja pitää puheita avioeron hetkellä tai häissä? (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Fem, 3.2.2016 klo 18:56, Knietzsche - maailman pienin filosofi 

Osa 18/22. Muut. Erilaisuus pelottaa, mutta ilman muita elämä olisi aika tylsää. Asettamalla omat rajamme oikein, meistä tulee suvaitsevampia ja opimme arvostamaan erilaisuutta. svenska.yle.fi/hajbo HD Äänitekstitys: ruotsi. K7 (väkivalta).

JARI TERVO – YLEN PUPPUGENERAATTORI

Täällä Yle Watchissa on seurattu pitkään ääneti ja kärsivällisesti toimittaja-kirjalija Jari Tervon (s. 1959) raivonpurkauksia, joita hän on päästellyt Yleisradion julkaisemissa kolumneissa. Täytyy sanoa ettemme ole oikein pitäneet näkemästämme.

Varsinkin kolmessa viimeisessä jutussaan Tervo on julistanut avoimen sodan sitä valtaisaa kansanosaa kohtaan, joka ei nielemättä ota vastaan epädemokraattisesti pakotettua kansainvaellusta. Trilogian ensimmäisessä osassa Seitsemänsataatuhatta rasistia (31.8.) hän antaa ymmärtää harhaanjohtavasti, että valtaosa Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista olisi syyrialaisia, vaikka virallisten tilastojen mukaan heitä on saapunut kaikista tulijoista vain 3 prosenttia. Hän myös puolustaa sivarille tyypilliseen tapaan nuorten kollien rintamakarkuruutta vetoamalla Syyrian rintamalinjojen runsauteen. Tekosyitähän Tervolta löytyy, sillä eihän hän itsekään käpykaartilaisena ymmärrä mitään isänmaasta ja sen puolustamisesta. Toisessa suomalaisvihamielisessä saarnassaan Suomalainen nonsensus (14.9.) hän väittää loputtomana virtana maahamme tunkeutuvien  elintasopakolaisten vastustamisen olevan ihmisoikeusloukkaus. Tervon mielestä suvereeni länsimaa ei saisi puolustaa rajojaan, koska hänen mukaan Suomen valtion ensijainen tehtävä ei ole ajaa suomalaisten vaan 7 miljardin muukalaisenemmistön etua. Kansallinen itsepuolustus on rasismia, sillä kuten hän itse toteaa:

Tämä muka-ajatus perustuu siihen luuloon, että rasismi on mielipide, siinä kuin muutkin. Ei se ole. Se on yhtä vähän mielipide kuin yli sata vuotta sitten naisten äänioikeuden vastustaminen oli mielipide. Sekin oli vain ajatusharha, vainon väline.

Koska rajojen puolustaminen ilman asiapapereita maahan pyrkiviltä hyvinvointisaalistajilta on rasismia, se on samalla myös vainon väline – sillä ellei kolmannen maailman onnen onkijoita päästetä maahan, se onkin Suomi joka syyllistyy tässä vainoon!  

Rasismin käsite on tältä tv-julkulta täysin hukassa. Hän sylkäisee suustaan sanan rasismi samanlaisella sihisevällä käärmeen vihalla kuin Tampereen punaisen yliopiston tiedotusopin professori Pertti Hemánus, jolta hän on luultavasti oppinut myös epätieteellisen junttimaisen käsityksen rotujen absoluuttisesta yhtäläisyydestä. Tervo puhuu rasismista ja roduista kuin olisi alan suurikin auktoriteetti, vaikkei tältä toimittajalta löydy ainuttakaan alan tutkielmaa tai tutkimusta yliopistojen tietokannoista. Silti hän on tietämättömän diletantin varmuudella kiistämässä lausunnoillaan sellaisten tutkijoiden kuten Arthur Jensenin, Yrjö Ahmavaaran, DNA:n toisen löytäjän ja nobelistin James D. Watsonin, fysiikan nobelisti William Shockleyn, psykologian professori J. Philippe Rushtonin sekä Richard J. Herrnsteinin ja Charles Murrayn kirjassaan The Bell Curve tekemät havainnot. Mitä todellisia vasta-argumentteja tällä henkisellä kääpiöllä on tarjota näiden herrojen tutkimuksia ja näkemyksiä vastaan? Kolumninsa lopussa kynäniekkamme tunnustaa avoimesti inhonsa Suomen kansaa kohtaa:

Mielessäni on kaikunut viime viikkoina suomalaiskirjailijan viisaus: ”Suomi on kaunis maa, jossa elää vittumainen kansa.” En saanut selville aforismin keksijää, vaikka viritin etsintöihin netin lisäksi kirjallisuustietäjiä. Kirjailijan täytyy olla suomalainen. Hän vaikuttaa tietävän mistä puhuu.  ”Suomi on kaunis maa, jossa elää vittumainen kansa.” Tuossahan ei edes haukuta. Vain viileästi todetaan kiistaton tosiseikka.

Lausunto on kaikessa avoimmuudessaan erityisen huvittava mieheltä, joka nimenomaan tunnetaan vittumaisena tyyppinä, varsinkin humalassa. Tervo on ilkeä mies, joka haluaa haastaa kärkkäästi riitaa syistä jotka hän vain yksin tietää. Hänen vainoharhaiset ja totuutta poliittisin motiivein vääristelevät kirjoitukset tuovat mieleen turkulais-varkautelaisen kylähullun Panu Höglundin. Siinä missä "iirinkielen ammattilaisen" todellisuudesta irrallaan olevat horinat jäävät äärivasemmiston sisäpiirin pureskeltaviksi, saa Tervo pahan olon purkauksillaan valtakunnallisen kuulijakunnan, joskin koko ajan pienenevän. Uutisvuoto-ohjelmakin on taantunut tänä syksynä pelkäksi Tervon poliittiseksi propagandaksi, kun vieraiksi on valittu yksinomaan ylimielisesti virnuilevia etnoveijareita kuten vihreiden Ozan Yanar ja fanaattisia monikultturisteja kuten Paleface. Tänään helsinkiläiskynäilijän fanikuntaa löytynee enää vain paatuneimpien monikultturistien ja joidenkin länsimaisuuden pakkomielteessä kieriskelevien citykulttuuri-hölmöjen keskuudesta, koska he eivät ole vielä ymmärtäneet, että identifioituminen degeneraatteja vilisevään ja nopeasti neekeröityvään Länsi-Eurooppaan on so last season. Kansan enemmistön silmissä Tervo on pelkkä ilveilevä pelle, hallitsevan eliitin rakastamia lauluja laulava sylikoira ja suomalaisia halveksuva politrukki.

Tervon viimeisin Yle-blogin kirjoitus Valkoinen roskaväki (28.9.) sai törkeydessään myös Yle Watchin viimein reagoimaan. Kirjoitus ei ole pelkästään asenteellinen, vaan se sisältää silmitöntä vihaa niitä suomalaisia kohtaan, jotka eivät taivu median ja poliittisen johdon vaatimukseen, että paperittomat eli laittomat maahantunkeutujat pitää hyväksyä ehdoitta. Heti jutun alussa Tervo laskettelee suustaan palturia väittäessään, että lähinnä Somaliasta, Albaniasta ja Irakista tulleet geelitukat muka pakenisivat hengenhädässään jotain ISIS:tä. Kyseessä on toimittaja-kirjailijan hätävalhe, silkkaa bullshittiä, jonka uskottavuus on kumottu monissa riippumattomissa lähteissä. Jutun jälkipuoliskolla hyväkkäämme pääsee mieliaiheeseensa ja haukkuu pataluhaksi koko joukon suomalaisia määrittelemällä heidän vastenmielisiä piirteitään. Yllättävää kyllä listasta puuttuu suomalaiskansallinen juoppous, mutta se lieneekin kultturellia, koska Tervo harjoittaa sitä itse: 

Rasistit ovat valittaneet, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta. Se on aivan totta. Ne lisäävät kotoperäisen paskasakin rikollisuutta. (...) Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi.

Missä oli Tervon terävä kieli viime syksynä, kun afrikkalaistaustainen jengi hakkasi ja ryösteli suomalaislapsia Helsingissä? Tai kun kyseessä on vielä edelleen vaikuttava etelän hedelmien epideeminen raiskausaalto? Taisi jokin aika sitten yksi porilainen tyttökin tulla poltetuksi kuoliaaksi Lähi-idän rikastajan toimesta. Tervo on näistä hiljaa, mutta suomalaisiin kohdistuva rasistinen kohkaaminen alkaa välittömästi kun median nostamat mitättömät episodit on saatu tapetille, vaikka niissä ei ole tapahtunut henkilövahinkoja toisin kuin kynäilijämme suojelemien kultamunien edesottamuksissa. 

Kolumnissaan helsinkiläiskirjailija sortuu henkilökohtaisuuksiin ja kokonaisen kansanryhmän demonisointiin, vaikka on itse olevinaan sellaista vastaan. Skribenttimme taitaa olla jo niin totaalihajoamisen partaalla ettei kykene enää analyyttisesti havainnoimaan todellisuutta, vaan on täysin ennakkoluuloisten ensivaikutelmien synnyttämien tunteiden varassa. Toinen kaapumies voi olla kirjailijarukkamme henkiselle kestävyydelle jo liikaa. 

Jari Tervossa henkilöityy kaikki se ylimielinen viha ja halveksunta suomalaisia kohtaan, joka on tyypillistä maamme kulttuuritärähtäneistössä. Kaukana lähiöiden etnohelveteistä he elävät sosiaalisessa kuplassa, joka on vieraantunut täysin tavallisten kansalaisten todellisuudesta ja arjen murheista. Suomea ja koko länsimaista sivilisaatiota uhkaa demografisen tuhon hyökyaalto, mutta Tervon kaltaiset kansanviholliset puolustavat vain entistä kiihkeämmin barbaarien vyöryä sydänmaillemme. Euroopan valkoisia alkuperäisasukkaita vihatessaan he ovat samassa rintamassa George Sorosin kaltaisten juurettomien kosmopoliittien ja länsimaisen yhteiskunnan romahdusta toivovien äärivasemmistolaistan kanssa. Tervo on puolensa valinnut, joten kestäköön sitten myös seuraukset tulevan kuohunnan aikana.

YLE HEKUMOI HULLUUDEN RIEMUMARSSILLA

Jeesus: Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.

Yle Watch: Ehkä heille, jotka ajattelemattomuuttaan seuraavat muotiaatteita, ja hyödyllisille idiooteille, jotka kuvittelevat tekevänsä parempaa maailmaa vaikka heidän aikeensa on kivetty tie helvettiin. Mutta anteeksi eivät saa kyyniset opportunistit, jotka tietävät seuraukset mutta leikkivät tyhmää ja kannattavat itsekkään hyödyn vuoksi itsetuhoista kulttuurihegemoniaa. Sen sijaan suoraan pölkylle pannaan ne, jotka silkassa pahantahtoisuudessaan ja vainoharhaisessa kostonhimostaan haluavat tuhota Lännen mitä kieroimmalla tavalla, käyttämällä aseinaan hyväntahtoisia idiootteja ja luoteina miljardeihin kohovia maahanpyrkijöitä. 

Yleisradio on eilisestä lähtien hehkuttanut tämän päivän monikulttuuritapahtumaa Helsingin kansalaistorilla, mutta vasta tänään mediajätti on saanut täysin palkein tuulettaa virallista uskonkappalettaan jokaisessa uutislähetyksessään. Uutistenlukijoiden kasvot ovat loistaneet kuin he olisivat nähneet ilmestyksen ja heidän on ollut myötähävettävän vaikeaa peitellä Pyrrhoksen voiton riemuaan. Niin ikään hurmoksellisena voi pitää Yle uutisten nettisivujen juttua "Arviolta 15 000 osoittaa mieltään monikulttuurisuuden puolesta – seuraa suorana", jonka loppuun on liitetty kymmeniä maahanmuuttokiimaisten Twitter-viestejä ja kuvia.

Meillä on unelma -mielenosoituksen alullepanijoina olivat muusikko Aleksi Pahkala, toimittaja Janne Flinkkilä ja Helsingin kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Johanna Sumuvuori (vihr). Ihmetystä herättää, että näin suuret bileet pystyttiin kaikesta pakollisesta byrokratiasta huolimatta järjestämään vain pari päivää Immoselle järjestetyn "some-kohun" jälkeen aivan kuin tällaista tilaisuutta olisi suunniteltu etukäteen. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, että mielenosoituksen taustalla eivät olleet vain yksityishenkilöt vaan rasvaa koneeseen on pannut myös myötämielinen valtiovalta, virkamieskunta, Helsingin kaupunki ja johtavat poliitikot. Eliitin kannattaman Hyvän asian mutta kansan kiroaman painajaisen tukemista korostavalle mielenosoitukselle löytyi varmaan sopivat luvat jonon ohi, mikä voi olla merkki korruptoituneesta hyväveli-multikultiverkostosta. Oma kysymyksensä on myös se, kuka tämän sirkuksen maksoi. Tuskin sentään tilaisuuden järjestäjät ja sitä puffaneet julkkis-hyväkkäät. On mahdollista, että maltaita maksanut performanssi kustannettiin tavallisten helsinkiläisten ja suomalaisten veronmaksajien pussista, joiden joukossa on valtava joukko niitä, jotka eivät kannattaneet tätä punavihreän kuplan henkistä massarunkkurinkiä. Yle Watch selvittelee asiaa.

Sateisen heinäkuun harvaksi lämpimäksi päiväksi osunut tiistai antoi ihanan tekosyyn viinaan menevälle biletys- ja taideväelle kerääntyä kuuntelemaan mitätöntä soittolistapaskaa kuin Taiteiden yössä konsanaan. Paikalla kuultiin omaan mitään häpeämättömään "hyvyyteensä" pakahtuneita  bulkkiartisteja kuten Anssi Kelaa, Maija Vilkkumaata, Jukka Poikaa ja J. Karjalaista. Ilman suurempaa houkuttelua paskanpuhujuksi oli saatu punakaartin Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki, maahantunkeutujien Ozan Yanar (vihr.) ja Fatbardhe Hetemaj  (kok.), pinkkikirkon piispa Irja Askola ja Valitun kansan ylirabbiini Simon Livson.

Hyvän sään vuoksi paikalle raahautuneet 15 000 mielenosoittajaa koostuivat suurelta osin Light-vasemmistosta eli punavihreästä lukeneistosta,  ajan henkeä nuuskivista hipstereistä, ylimielisistä maahantunkeutujista, apurahakapinallisista eli anarkomarkoista, roturutsapariskunnista, lökäpöksyisistä hoppareista ym. kaljaa kittaavista sekakäyttäjistä (vrt. "Taiteiden yö"). Tätä juttua alhaalla kommentoiva nimimerkki Pantalone paljasti osuvasti ettei kyseessä ollut todellakaan mikään kansanjuhla:

Jos Helsingin keskustassa järjestetään lämpimänä ja aurinkoisena heinäkuun iltana ilmaiskonsertti, jonka esiintyjälistalla ovat mm. J.Karjalainen, Anssi Kela, Jukka Poika, Maija Vilkkumaa, Anna Puu jne jne ja paikalle kerääntyy vaivainen 15 000 yleisö, sen sijaan, että paikalle saapuisi yli 50 000 ihmistä, niin se ei ole punavihreän kuplan riemuvoitto, vaan osoitus siitä, että esiintyjiäkin tärkeämpänä asiana ihmiset pitävät sitä, etteivät ilmaise tukeaan monikulttuurisuudelle.

Luonnollisesti Ylen kamerat yrittivät välttää kaikin tavoin sellaisia kuvakulmia, missä näkyisi äärivasemmiston mustapunaisia lipunheiluttelijoita ja sikahumalaisia, törkeyksiä huutelevia, roskia heitteleviä lumpenprolen öyhöttäjiä. Oikeanlaista Hyvien ihmisten diversiteettiä siis löytyi, joten kyse ei tietenkään ollut läpileikkaus koko kansasta. Ajottain mielenosoitus näytti tunnettujen punavihreiden kokoontumisajolta, jossa kilpailuteemana oli moraaliposeeraus. Ei ihme, että Yle virallisena monikulttuurisuuden edistäjänä oli tapahtumasta aivan täpinöissään. Jopa illan Urheiluruutu oli valjastettu propagoimaan tätä hulluuden riemumarssia! Iso-Britannian sisältäpäin repivästä verisestä monirotuisuudesta aikoinaan varoittanut konservatiivipoliittikko Enoch Powell viittasi kuuluisassa pamfletissaan Antiikin viisauteen, jossa sanotaan: "Jonka jumalat tahtovat tuhota, he tekevät ensin hulluksi." Tämä on syytä pitää mielessä kun seuraa Välimeren yli hyökyvää loppumatonta monikulttuurisuutta ja siihen antautuvasti suhtautuvaa kansalaistorin porukkaa. 

Kansallista itsemurhaa juhlistavan tapahtuman luonteesta huolimatta mielenosoittajien riemu oli ymmärrettävää, sillä kannatukseltaan kuihtuva vihervasemmisto sai kahden perättäisen tyrmistyttävän Persujen vaalivoiton jälkeen vihdoin syyn koota harvenevat rivinsä viimeiseen yhteiseen voimannäytökseen. Kaikki se ahdistus, raivo ja viha mikä on muhinut viime kevään vaalipettymyksen jälkeen purkautui nyt Hyvien ihmisten juhlana (ilman ironiaa). Lamaantuneet punavihreät eivät olisi kyenneet tällaiseen kostonhimoiseen bakkanaaliin yksin, vaan puna-Ylen ja muun median piti vähän avittaa tovereita loihtimalla kansanedustaja Olli Immosen yön tunteina kirjoittamasta englanninkielisestä runoelmasta "some-kohun". Mikä taivaan lahja suomalaisuutta vihaavalle kansanosalle! 

On todennäköistä että Yle ja muut valtamediat olisivat löytäneet minkä tahansa tekosyyn ennen syksyä, jotta light-vasemmiston ahdistunut raivo löytäisi purkautumistiensä. Silti vajaa 15 000 osallistujaa oli kuin varjo kultaisista päivistä kuten vuodesta 1974, jolloin Olympiastadionille kerääntyi 30 000 kommunistista sini- ja punapaitaa. Vaikka nykyoloissa väkimäärä oli kohtalainen, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä oli multikultien Pyrrhoksen voitto. Aivan kuten 1970-luvulla silloista vallitsevaa hegemonista aatetta eli neuvostomielisyyttä kannatti vain poliittinen eliitti sekä itseään muuta kansaa parempana pitänyt tasa-arvoradikaali "sivistyneistö". Monikultturismi on saman mädän aatteen virulentti 2.0 versio, mutta sekin tulee saaduista voitonhetkistä riippumatta kuolemaan oman mahdottomuutensa aivan kuten sinipaitojen ihannoima alkuperäinen versio.

Yhteistä näillä riemumarsseille on se, että ne molemmat jakoivat kansaa entistä tiukemmin eri rintamalinjoihin. Monikultturistien ylemmyydentunteen täyttämä voitokas euforia kansalaistorilla oli vain hetken huumaa, kuin hallusinaatio Pekka Haaviston presidenttiydestä, josta selviyttyään he joutuvat heräämään entistä ankeamaan aamuun. Juuri tällaisen provokaation vuoksi Suomi on entistä jakautuneempi ja vihamielisempi maa. 

Kansalaisten keskusteluyhteyttä ei paranna se, että tv-uutisissa haastateltujen "tavallisten" ihmisten kommenteissa kuului kaikissa se, ettei Immosen esittämiä mielipiteitä saisi esittää julkisuudessa, mikä on aika erikoinen näkemys niiltä, jotka sanovat ääni väristen kannattavansa demokratiaa. Mielenosoittajien viesti oli, että heidän valtiouskontona pitämäänsä monikulttuurisuutta vastaan ei saisi taistella, vaan kansan enemmistön ja vähemmistöksi syrjäytettyjen jälkipolvien on alistuttava kiltisti teuraslampaiksi tälle punaporvariston moraalista itsetuntoa kohottavalle hullutukselle. Vielä 25-30 vuotta sitten tälle mielettömyydelle olisi nauranut koko Suomi kuin jollekin monikulttuuria ja poliittisesti korrektia tasa-arvoteatteria ilkkuvalle jutulle Pahkasiassa, mutta nyt lehti on tarpeeton, sillä parodiahorisontti ylitettiin jo 15 vuotta sitten ja elämmme oikeasti Absurdanistanissa. Valitettavasti jo lastentarhoista asti altistetut läpisosiaalistetut kansalaiset  on indoktrinoitu monikultturismiin, jonka vuoksi monen heistä on mahdotonta ymmärtää, että kyse on vain pari vuosikymmentä vanhasta kulttuurimarxilaisten ja globaalikapitalistien ideologisesta projektista eikä yhteiskunnan normaalitilasta, joka olisi vallinnut aina ikään kuin toimettomat kameliajurit ja taatelin tallaajat olisivat tepastelleet näillä lakeuksilla iät ja ajat. 

Kaikkein tulikiven katkuisimman kansankiihotuspuheen piti muutoinkin kuumaverinen Turkin poika, vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar, joka tyypillisellä vierasmaalaisella röyhkeydellä vaati suomalaisilta kuten perussuomalaisilta käytöstä ja mielipiteitä, jotka on sopeutettu mimosan herkkien maahantunkeutujien loputtomiin tarpeisiin ja herkkiin tunteisiin:

Timo sinä päätät haluatko olla valtiopäämies joka sanoi ei rasismille, joka pisti sille pisteen ja lopetti puolueessa esiintyvän vihapuheen, vai haluatko Timo tulla muistetuksi opportunistina, joka antoi rasisteille äänen puolueessa, jotta pääsisit itse valtaan.

Ozan Yanarin hysteerinen raivo rasismista oli suunnattu etnisten suomalaisten intressiä vastaan, sillä hän ymmärtää vallan hyvin, että monikulttuurisessa sekasikiövaltiossa etniset ryhmät käyvät nollasummapeliä, jossa taistellaan lähinnä ennemmistön tuottamista resursseista. Siksi on ymmärrettävää, että tämä turkkilainen monikulttuurikiihottaja pitää hyvänä, että turkkilaisia vyöryy Suomeen ja Saksaan, koska se vahvistaa ottomaanien jälkeläisten etnistä etua. Tyypillistä on myös se, että Yanarin kaltaiset etniset nurkanvaltaajat eivät pitäisi siitä, mikäli heidän kotimaahansa tunkeutuisi miljoonittain pohjoismaalaisia, jotka lypsäisivät isäntämaasta resursseja ja elintilaa.

Kilarivasemmiston ja sateenkaariylhäisön osanottoa tapahtumaan ei ihmettele kukaan, mutta monet hieraisivat silmiään kun lavalle astui puhumaan valeopposition edustaja, Hommafoorumin perustaja, perussuomalaisten Matias Turkkila, joka yritti säälittävällä hengennostatuksellaan nuoleskella yleisöä huutamalla mikkiin, että "rasismi on vastenmielistä". Tämä puhdistautumisriitti ei tietenkään riittänyt täynnä oikeamielisyyden harhaa olevalle verenhimoiselle yleisölle, sillä puhetta saatteli voimakkaat "fasisti!"-huudot.

Mutta mitä merkillistä Turkkila sitten tarkoitti rasismilla? Sitäkö, että rodut l. geneettiset klusterit ovat biologinen fakta?. Joillekin jo tämän tosiasian tunnustaminen on vastenmielistä rasismia, mutta silti heille ei tuota mitään ongelmaa vaatia Eurooppaan lisää diversiteettiä eli erilaisia etniteettejä ja rotuja maailman ääristä asti. Vai ovatko Turkkilalle pelkästään populaatioden väliset erilaiset äo-tulokset vastenmielisiä, vaikka nekin on verifioitu moneen kertaan? Vai tarkoittiko hän rasismilla Israelin juutalaisten ja  tiibetiläisten harjoittamaa politiikkaa, jossa ei haluta maahan monikulttuurista invaasiota? Tuskin sentään. Turkkila sekä yleisö tarkoittivat rasismilla vain valkoisten geneettistä ja kulttuurista itsesuojelua - Afrikka afrikkalaisille, Israel juutalaisille, Japani japanilaisille, Tiibet tiibetiläiselle, mutta Eurooppa koko maailmalle. Tätä on todellinen rasismi. Rodullinen tuhoamissota, jota käydään vain eurooppalaisperäistä väestöä vastaan.

Entä monikulttuurisuus tai monikultturismi, joiden täsmällisistä käsitteellisistä merkityksistä on väännetty varsinkin somessa viimeiset päivät. Semantiikka sikseen, sillä vain konkretia ratkaisee. Monikulttuurisuus merkitsee Euroopan ja Suomen afrikkalaistamista, jonka lopullisena seurauksena on valkoisten kansojen katoaminen tai vähintään näivettyminen merkityksettömiksi vähemmistöiksi. Monikultturismi on vain välivaihe globaalin monokulttuurin barbariaan. Aatteen taustalla vaikuttavat kulttuurimarxilaiset tosiuskovat puhuvat tietenkin edistyksestä, vaikka ainoa looginen seuraus käytännön monikulttuurisuudesta eli loputtomasta maahanmuutosta on läntisen maailman afrikkalaistuminen. Ilman valkoisten aloitteellisuutta, itsekuria, älyä, tiedettä ja taiteellista visiota Länsi vajoaa samanlaiseen brutaaliin kivikauteen kuin musta Afrikka ennen eurooppalaisten tuloa. Ne monikultturistit jotka tietävät seuraukset kannattavat aatettaan joko harhaisen syyllisyydentunnon tai silkan kaunaisen tuhovimman vuoksi. Facebookissa eräs sivustaseuraaja analysoi melko tyhjentävästi länsimaisen kulttuurin immuniteettikatoa, kun se joutuu kieron kulttuurimarxilaisen retorisen hyökkäyksen kohteeksi :

Terminologialla saadaan massat uskomaan valhe.   Tunteisiin vetoavat termit auttavat saamaan laajan kannatuksen asiaan perehtymättömiltä. Ja erityisesti kauniimmalta sukupuolelta, koska naiset ovat miehiä empaattisempia ja altiimpia tunteisiin vaikuttamiseen, kuten tarina Eedenissä jo opetti, unohtamatta miehen virhettä.

Otetaan esimerkiksi homoliittokysymys.   Sellaisella nimellä se ei uponnut juuri kenellekään, sitten kun vaihdettiin se sukupuolineutraaliksi avioliitoksi se alkoi kuulostaa jo paremmalta kunnes lopulta räjäytettiin pankki absurdilla "tasa-arvo"-termillä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.  Sama konvehtipaperi tapahtuu monikulttuurisuuden kanssa.  

Punavihreä media maalaa monikulttuurismin sellaiseen konvehtipaperiin kuin vieraat ruuat, vieras musiikki, vieraat juhlat ja vieraat kielet, jotka kaikki ovat hyviä asioita, mutta kun tämä ei ole ollenkaan sitä mitä tuolla sanalla todellisuudessa tarkoitetaan.  Todellisuudessa he käyttävät "monikulttuurisuutta" ja vähemmistöjä hyväksi murtaakseen hallitsevan olemassa olevan arvopohjan koti, uskonto ja isänmaa. Koti ja perhearvot pyritään tuhoamaan homosaatiolla, uskonto ja kristillisyys tulee tuhota islamisaatiolla ja isänmaa ja kotimaa tulee tuhota globalisaatiolla.  Erityisen hyöydyllistä tämä vastakkain asettelu on siinä, että se aiheuttaa konflikteja kuten terrorismi ja vihapuhe, joiden kautta voidaan tuoda se kontrolli ja valvonta sekä yksityisyyden riistäminen, jota ei muuten olisi hyväksytty. Voidaankin nähdä, että aina kun on ollut terrori-isku, kouluampuminen tai (todellinen) vihapuhe, astuu esille joku vasemmiston professori YLEn aamu-televisioon kertomaan kuinka tämä asiaa tulee nyt korjata asettamalla uusi kontrolli; riistetään yksityisyys, otetaan aseet pois kansalta ja poistetaan sananvapaus.  Askele askeleelta näin hivuttaudutaan kohti marxilaista totalitaarista järjestelmää itse luoduilla ongelmilla. Ja eihän tämä agenda mikään uusi ole, vaan jo Vladimir Lenin mainitsi samat keinot tuhota länsi. Kun maa sitten muuttuu islamistiseksi tai marxilaiseksi, niin monikultturismi loppuu siihen ja silloin vähemmistössä olevat toisinajattelijoita laitetaan vankiloihin, kidutetaan ja tapetaan hirvittävillä tavoilla.

Toden totta, kansalaistorilta ei ole pitkä matka monikulttuuriseen painajaiseen, vaikka siinä elettiin vain yhden illan kestänyt kollektiivinen hallusinaatio - heidän unelma - joka toteutuessaan merkitsee Suomenlahden rannoilla elävän ainutlaatuisen kansansirpaleen tuhoa. Eivät Ruotsi eikä edes Stalin kyennyt tuhoamaan suomalaisia, vaan suurimpana vaarana ovat luopiot, jotka kuvittelevat saaneensa maan ilmaiseksi ja jotka siksi katsovat että se voidaan myös lahjoittaa ilmaiseksi, muilta kysymättä. Roomalainen valtiomies Marcus Tullius Cicero (106 eaa. - 43 eaa.) sanoo asian paremmin:

(...) kansakunta voi selvitä typeryksistään, jopa pyrkyreistäkin. Mutta se ei selviä sisäisestä maanpetoksesta. Vihollinen porteilla on vähemmän pelottava, sillä hänet tunnetaan ja hän kantaa lippuaan avoimesti. Mutta petturi liikkuu porttien sisäpuolella olevien kanssa vapaasti, hänen kavalat kuiskauksensa sihahtelevat kaikilla käytävillä ja niitä kuunnellaan itsensä hallituksen omissa huoneissa. Sillä petturi ei näytä petturilta. Hän puhuu samalla korostuksella kuin uhrinsa, ylläpitää samaa ulkokuorta ja perusteluja. Hän vetoaa kaikkien ihmisten sydämissä piilevään yksinkertaisuuteen. Hän mädättää kansakunnan sielun, puuhastelee salassa ja tuntemattomana yössä kaivaakseen maata kaupungin perustusten alta. Hän sairastuttaa ruumiin harkiten, niin että se ei enää kykene vastustamaan. Jopa murhamies on vähemmän pelättävä.

(Multikulturaalinen Ylen loppukevennys)