YLE LEVITTÄÄ HALLITUKSEN ROTUVIHAPROPAGANDAA SUOMALAISIA VASTAAN

Ylen tv-kanavilla on viime aikoina näkynyt Oikeusministeriön ja orwellilaista yhdenvertaisuusvaltuutetun virkaa hoitavan Kristina Stenmanin ideoima Olen antirasti -kampanjan mainos. Kansalaisten verorahoilla kustannettu kampanja on suunnattu pelkästään aitoja suomalaisia vastaan, mikä tekee siitä sodan jälkeisessä Suomessa röyhkeydessään ja vaarallisuudessaan poikkeuksellisen. Kampanjan julkeaa asennetta voisikin verrata jiddishinkieliseen Chutzpah-käsitteeseen, jota kuvaa kertomus miehestä, joka tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo.

Muiden eurooppalaisten valtioiden tapaan Suomi on ollut aina valkoinen maa, johon on vasta aivan viime vuosikymmeninä päästetty suuret määrät kolmannen maailman vapaamatkustajia. Tästä vihamielisestä invaasiosta on vastuussa poliittinen ja taloudellinen eliitti, joka ei ole pahemmin kysellyt kansalta lupaa maan peruuttamattomalle muukalaistamiselle. Tällä epädemokraattisella toimeenpiteellään kansanviholliset ovat panneet suomalaisia väkisin kakkoseen ja kehtaavat sen jälkeen vielä syyttää temppunsa sottaisesta lopputuloksesta tavallista kansaa. Metku onnistuu härskillä hämäyksellä, jossa kakistokraattinen (so. huonoimpien valta) "eliitti" siirtää oman rikoksensa kansaan syyttämällä sitä rasismista. Tämä operettinäytös sopii hyvin myös kehitysmaiden virkaheitoille maahantulijoille, jotka taloudellisten etujen lisäksi saavat katteettoman uhristatuksen valtavalhemedian syyttäessä karvalakkikansaa rasismista.

Vaikka Yhdysvaltojen rotutilanne poikkeaa lähtökohdiltaan Euroopasta, sen kulttuurihegemonian vasemmistorasistiset ajattelumallit ovat iskostuneet maamme poliittisen johdon, median ja yliopistojen kautta myös tavallisille suomalaisille. The Redneck Manifesto -kirjasta tunnettu Jim Goad kertoo tuoreessa pakinassaan Let the Whites Be Racist, Too osuvasti, kuinka läntinen rasisminvastaisuus on suunnattu rasistisesti yksinomaan valkoisia vastaan. 

Goadin mukaan liberaalien muinoin markkimoima rodullinen oikeudenmukaisuus on kadonnut kielenkäytöstä lähes kokonaan ja sen tilalle on tullut "valkoisuuden" demonisointi ja "valkoisen ylivallan purkaminen". Toisin sanoen rodullisen oikeudenmukaisuuden käsitteestä on tullut vuosien saatossa entistä "rasistisempi", sillä hallitseva liberaali luokka ei enää edes pyri fantasiaan rodullisesta tasa-arvosta, vaan politiikan moottorina toimii moraalinen ylemmyydentunto ja ei-valkoisille sallittu kaunainen kostonhalu.

Koska täysin epäobjektiivisen rasismi-käsitteen käyttö on paradoksaalisesti karannut tavoitellusta rodullisesta oikeudenmukaisuudesta, pitäisi se Goadin mukaan päivittää sellaiseksi mitä sillä tänään oikeasti tarkoitetaan. Tällöin rasismi ei merkitse muuta kuin "tietyn roturyhmän etujen puolustamista". Viime aikoina sitä on pidetty luontaisena ja biologisena oikeutena kaikille - paitsi valkoisille.

Uusien sääntöjen mukaan vain valkoisten täytyy hävetä ja uskoa syyllisyyteensä, jossa he ovat muista poiketen ainutlaatuisia. Kollektiivinen ylpeys ja itsetunto ovat toki terveita ja arvostettuja ominaisuuksia muiden rotujen kohdalla, mutta siitä tulee myrkyllistä vasta silloin kun valkoiset harjoittavat niitä. Goad ottaa tästä esimerkiksi valtamediassa puolueettomaksi sanotun Wikipedian, joka käsittelee termejä kuten mustien ylpeys ja aasialaisten ylpeys kunniotuksella, kun taas valkoisten ylpeys rinnastetaan kivessyövän kaltaisiin asioihin. Tämä jos mikä kuulostaa erittäin "rasistiselta" valkoisia kohtaan, mutta sillä ei ole merkitystä, koska hyväkkäät ovat muuttaneet sääntöjä niin, että kontrolloidussa valtavirtakeskustelussa on mahdotonta olla rasisti valkoisia kohtaan. 

On syytä pitää mielessä, että vanhojen sääntöjen mukaan ei vain valkoisten, vaan myös mustien, ruskeiden ja keltaisten olisi ollut "rasistista" laittaa ryhmänsä edut etusijalle, koska se  olisi tulevan värisokean ja harmonisen sateenkaariyhteiskunnan vastaista. Tällaiseen utopiaan on pyritty suostuttelun ja aivopesun avulla, mutta on parempi uskoa syväekologi Ted Kaczynskia, joka totesi kuuluisassa manifestissaan, että "aktivistien vihamielinen asenne valkoista enemmistöä kohtaan pyrkii lisäämään rotuvihaa sen sijaan, että se rauhoittaisi rotujännitteitä". Goad katsoo, että ehkä rotuvihan voimistaminen on ollutkin koko ajan punaliberaalien rotuaktivistien tavoitteena.

Kirjoituksessaan Goad esittää hyviä kysymyksiä, joihin on turha odottaa vastauksia Atlantin kummankaan puolen liberaalilta eliitiltä ja sen syöttiläiltä. Tämä koskee erityisesti Suomea, jossa "julkinen keskustelu" ei sisällä aitoa vastakkainasettelua ja haastamista, vaan suurissa mielipidekysymyksissä näkemykset ovat kuin yhdestä puusta veistetyt - kuunnelkaapa vaikka Ylen Pyöreä pöytä -radio-ohjelmaa, jossa "erilaisista mielipiteistä" vastaavat ihmiset ovat kaikki arvoliberaaleja. Yle Watchin toimitus ei pidättele hengitystään sen suhteen, että Ruben Stiller, Kaarina Hazard ja Anu Koivunen käsittelisivät Goadin Suomenkin olosuhteisiin sopivia relevantteja kysymyksiä, saati että he pystyisivät vastamaan niihin rehellisesti:

Eikö alun perin rodullisten kaksoisstandardien pitänyt olla ongelma? Kuka keksi sen älykkään idean, että ratkaisu institutionalisoituun rotujen erityiskohteluun on kostoon perustuva rotujen kaksoisstandardi, joka palautti ongelman lähtöpisteeseensä? Millaista hyvää voi tulla yhteiskunnasta, jossa yksi rotu on demonisoitu ja kaikkia muita pidetään pyhinä? Missä yhtä ryhmää käsketään elämään häpeässä, kun taas kaikkia muita ryhmiä rohkaistaan paistattelemaan ylpeydessään kuin possu sikolätissään? Milloin "kaksi vääryyttä tuo oikeutta" lakkasi olemasta looginen perusvirhe ja siitä tuli sen sijaan ohjeistus maailmarauhalle?

Jos tekopyhään moralismiin nojautuvat vaatimukset jätetään sikseen, havainnot eri rotujen ja etnisten ryhmien keskinäisistä kyvykkyyseroista ovat ilmiselvät, ilman, että se tarvitsee lisävahvistuksekseen mitään ideologiaa. Vaikka Goadin mukaan tässä on vain kyse moraalisesti neutraalista evoluutioprosessista, vallalla oleva uusi kertomus katsoo valkoisten oman edun tavoittelun olevan syynä kaikelle inhimilliselle kärsimykselle kautta koko historian. Tosiasiassa tämä laajalle levitetty vihamielinen myytti on huomattavasti vaarallisempi kuin vaikkapa sen toteaminen, että meksikolaiset eivät näytä olevan kovin hyviä koripallossa. Jonkun ryhmän väittäminen luonnostaan pahaksi on huomattavasti pahempaa kuin sen esittäminen, että jotkut vehkeilevät salaliittomaisesti oman ryhmäetunsa hyväksi (kuten juutalaisista sanotaan) tai että heillä on ei-toivottuja piirteitä evolutionaaristen valintapaineiden seurauksena (kuten mustista usein sanotaan). On ironista, että tämän uuden "antirasismin" jankuttaminen onnistuu olemaan se kaikista "rasistisin".

Amerikkalaiskirjoittajan mielestä rotu-identiteetin pitäisi kuulua kaikille tai sitten ei kenellekään. Hän on varmasti oikeassa sanoessaan, että rotukysymyksessä nykyinen idioottimainen kaksoisstandardi on vain resepti käsittämättömän veriseen katastrofiin. Jos kaikkien annettaisiin olla "rasisteja" tai jokainen tuomittaisiin rotunsa takia, johtaisi se suurempaan harmoniaan kuin nykyinen kaksoisstandardi, joka ei ole muuta kuin suunnitelma tulevalle konfiktille. 

Niin sanottu "edistyksellinen" suo yhdelle ryhmälle valtavan kohteliaisuuden väittäessään, että vain yksi ryhmä voi pilata maailman, jos sen annetaan toimia yhtenäisesti. Goad kysyykin kiusallisesti, miksi "edistyksellinen" pelkää valkoista väestöä, jonka kädet eivät ole sidottu selän taakse? Ehkä vasemmistoliberaali pelkää salaa, että kun valkoiset toimivat yksimielisesti, he päätyvät hallitsemaan maailmaa? Sehän saattaisi tehdä kenestä tahansa valkoisesta, myös punaliberaalista, "valkoisen ylivallan" kannattajan. Kirjoittajan mielestä on selvää, että ainoa tapa välttää leimautumasta valkoisen ylivallan kannattajaksi on antaa valkoisten nähdä itsensä ryhmänä, jolla on yhteisiä etuja. Tasa-arvon nimissä suotakoon myös valkoisille oikeus olla "rasisteja"!

                                                 *****************************

Yle TV1, keskiviikko 2.2.2022 klo 19.00, Historia: Hermann Göringin katalogi (12) 

Valtakautensa aikana natsijohtaja Hermann Göring keräsi yli 5000 taideteoksen kokoelman, joista piti tarkkaa kirjaa. Millaisin keinoin Göring teokset hankki ja mikä oli niiden kohtalo sodan jälkeen? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min. Linkki ohjelmaan ja ohjelman sivulle täältä.

"Hitler söi kakkaa", näin on kerrottu laatujournalistisessa televisioapparaatissa. Että oikein televiissiossa, pakko olla totta! Aivan yhtä totta kuin tämä parin vuoden takainen ranskalaisdokumentti Göringistä. Eiväthän edes paatuneimmat Ylen propagandaosaston ohjelmanhankkijat jaksa viikosta toiseen näyttää pelkkää Hitler-rainaa. Vaihtelu virkistää, siispä Göringiä eetteriin!

VALTAMEDIA TUOMITSEE KATOLISEN KIRKON, VAIKKA SYYLLISIÄ OVAT SAALISTAVAT HOMOPEDOFIILIT

Tällä viikolla maailmalla on kohistu ranskalaisen tutkintakomission raportista, jonka mukaan katolisen kirkon papit käyttivät seksuaalisesti hyväkseen satoja tuhansia alaikäisiä lapsia vuosikymmenien ajan . Asiasta on kertonut näyttävästi myös Ylen uutiset esimerkiksi jutussaan Ranskan katolisen kirkon papit hyväksikäyttivät satoja tuhansia alaikäisiä ja kirkko peitteli jäljet, kertoo tuore raportti:

Ainakin 216 000 alaikäistä on joutunut hyväksikäytön uhriksi Ranskan katolisen kirkon piirissä kuluneen reilun 70 vuoden aikana, käy ilmi tuoreesta raportista.  Kaksi ja puoli vuotta kestäneen tutkinnan loppuraportti julkaistiin tänään tiistaina. Sen teki kirkosta riippumaton komissio.

(...) Kun mukaan luetaan myös hyväksikäyttö kirkon maallikkojäsenten taholta, muun muassa katolisten koulujen opettajien, hyväksikäytettyjen lasten määrä nousee arviolta noin 330 000:een. 

Uutisessa kerrotaan vain ohimennen, että 2 500 -sivuisen raportin mukaan "suuri ennemmistö" hyväksikäytetyistä on ollut esimurrosikäisiä poikia. Lgbt-myönteiselle medialle tämä on kiusallista, sillä käytännössä raportti kertoo katolisen kirkon pedofiilien olevan homoja. Siksi syytökset onkin kohdistettu kirkon instituutioon, eikä homoseksuaalien saalistavaan elämäntapaan:

Asiaa selvittämään määrätyn tutkintakomission puheenjohtaja Jean-Marc Sauvé sanoi raportin julkistamistilaisuudessa, että katolinen kirkko osoitti vuosikymmenten ajan täydellistä välinpitämättömyyttä uhreja kohtaan,

Vasemmistoliberaalien toimittajien pedofiilia-narraatio rakentuu lähinnä kulttuurimarxilaisesta hierarkiakritiikistä, jossa kirkkoinstituution oletetaan synnyttävän pahaa Deus ex machina, vaikka tosiasiassa perverssit käyttävät hyväkseen kirkkoa toteuttaessaan sairaita nautintojaan. Tutkintakomission raportissa jää nimittäin sanomatta, että kirkolliselle alalle hakeutuneet homopedofiilit ovat tuskin lainkaan kiinnostuneita hegellisistä kysymyksistä, vaan näkevät ammatissaan vain mahdollisuuden saalistaa vapaasti pikkupoikia. Jos joku muu ammattiala soisi yhtäläisen mahdollisuuden hyväksikäyttöön kuulisimme pedofiiliskandaaleja siitä. 

Pedofiilikohujen valtavirtauutisoinnissa on tyypillistä, että se keskittyy lähes pelkästään länsimaihin ja etenkin katoliseen kirkkoon. Pahoja asioita tapahtuu myös muslimien ja juutalaisten keskuudessa, mutta tiedotusvälineet pidättäytyvät kertomasta niistä, koska tapaukset antaisivat "vääränlaisen kuvan" näistä rauhanuskonnoista. Esimerkiksi koko Suomen valtamedia on ollut täysin hiljaa juutalaislahkoissa paljastuneista lukuisista lapsenraiskauksista, koska niistä kertominen ei sovi valkoisia (kristittyjä) syyllistävään suureen kertomukseen.

Voidaan myös perustellusti kysyä, mikä rooli kirkon homopedofiliassa on uusmarxilaisilla troijan hevosilla, jotka ovat levittäytyneet papistoon aina vain suurempina määrinä. Viime vuosikymmeninä sekä katolinen että protestanttinen kirkko ovat  tunnetusti solutettu maallisia teemoja ajavilla punavihreillä, joille on aina ollut tärkeää "seksuaalinen suvaitsevaisuus". Niitetäänkö Ranskan pedofiiliskandaalissa nyt tätä mätää satoa?

Suomessa asiasta käyty julkinen keskustelu noudattaa odotettua kaavaa. Otetaan esimerkiksi vaikka punaliberaaleille agitaattoreille varattu Yle Radio Suomen Pyöreä pöytä -keskusteluohjelma. Sen viimeisimmässä lähetyksessä Katolinen kirkko pitäisi lakkauttaa! Facebookin tilalle reilun kaupan sosiaalinen media! Olemme rokottamattomien panttivankeja! samanmielinen kesustelurinki päätyy vanhassa kunnon bolshevikkihengessä lakkauttamaan kirkkoinstituution. Vaatimuksen ehdottajana oli kukapa muu kuin femikommunisti Kaarina Hazard, joka ei näe syyllisiä lgbt-kulttuurikenttään kuuluvissa homopedofiileissä, vaan ainoastaan instituutiossa, jossa rikokset ovat tapahtuneet.  

2000-luvun sosialistiutopistien harhauttavassa retoriikassa toistuu puhe aidan seipäistä eikä itse aidasta; he sättivät kirkkoa, vaikka pitäisi tuomita degeneraatit, jotka ovat ryhtyneet papeiksi vain patologiset mielihalut mielessään. Terveen suoraselkäisessä yhteiskunnassa taas katsotaan, ettei pedofilian törkeintä muotoa homopedofiliaa saada kitkettyä, ellei pelotevaikutteena ole koko homoseksuaalisen saalistavan elämäntavan uudelleen kriminalisoiminen.

YLE TEKEE MARTTI LUTHERISTA NYKYELIITTIÄ TUKEVAN PUNALIBERAALIN

Yleisradion punaliberaali agenda uppoaisi paljon paremmin otolliseen maaperään ellei se aliarvioisi kansalaisten kykyä kriittiseen ajatteluun. Yksi räikeimmistä Ylen indoktrinaatioyrityksistä pompahti silmille tänään, kun yhtiön verkkosivuilla ilmestyi artikkeli "Auta armias, ei näin!" Miten Martti Luther näkisi nykymenon, kun uskonpuhdistus täyttää 500 vuotta? Jutun kirjoittanut Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio tuli omin sanoin todistaneeksi, miksi häntä pidetään pahamaineisena EU-politrukkina, joka ei ole kiinnostunut puolueettomasta tiedonvälityksestä, vaan oman sidosryhmänsä propagandan levittämisestä.

Kirjoitus itsessään on tyyppiesimerkki nykyliberaalien tavasta anakronismiin, jossa asiat ja arvot sijoitetaan väärään aikakauteen poliittisin motiivein. Tässä tapauksessa Vaarakallio istuttaa vasemmistoliberaalin maailmanselityksensä 1500-luvun alussa vaikuttaneeseen uskonpuhdistaja Martti Lutherin (1483–1546) ajatteluun. Vaarakallion kömpelön tendenssimäinen yritys kirjoittaa historiaa uusiksi nykynäkökulmasta käsin on tyypillistä totalitaristiselle ajattelulle, vaikka juuri hänen kannattamaansa liberalismia pidetään tuollaisen asenteen arkkivihollisena. Kauniiden korulauseiden takaa paljastuu kuitenkin helposti orwellilainen fundamentalismi, joka kirkuu "vihapuheen" nimissä nollatoleranssia kaikille erimielisille.

Vaarakallion poliittiseen toivejatteluun perustuva historiamuunnelma kuuluu samaan sarjaan niiden uutisjuttujen kanssa, joissa maamme sotaveteraanien sanotaan taistelleen monikulttuurin ja kaupunkilaisten liberaaliarvojen puolesta eikä kodin, uskonnon ja isänmaan. Tätä samaista diskurssia edustaa myös jankutus, että rasistit ja nationalistit ovat kaapanneet kansalliset symbolit, vaikka ne ovat alunperinkin edustaneet suomalaiskansallista isänmaallisuutta. Kansallisia symboleja ei ole kaapannut kukaan paitsi EU-liberaalit ja monikultturistit, jotka yrittävät tehdä niistä omien epäkansallisten projektiensa tunnuksia. Siis aivan samanalaisella tarkoitushakuisella metodilla kuin toimittaja Vaarakallio, joka haluaa muokata Lutherista vasemmistoliberaalin suvakin.

Martti Lutherista kirjoitettu poliittisesti korrekti tulkinta paljastaa surkuhupaisalla tavalla, kuinka Yle syyllistyy itse totuuden jälkeisen informaation levittämiseen, jonka viheliäisuudestä se on saarnanut ahkeraan Brexitin ja Trumpin jälkeen. Realistisempi ajatusleikki Lutherin asenteesta nykyaikaan olisi todennäköisesti päinvastainen kuin Vaarakallion, varsinkin kun tietää millaisessa alennustilassa protestanttiset kirkot kuten Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat Etelä-Suomessa ovat tällä hetkellä. Kulttuurimarxilaisten, sosialistien, pervertikkojen ja muiden degeneraattien kaappaama protestanttinen kansankirkko herättäisi luultavasti kauhistusta uskonpuhdistajassa, jonka vuoksi hän vaatisi kiireellisesti sen palaamista juurilleen pois ylikansallisesta (katolilsesta) hapatuksesta. Lisäksi hänen tähän aikaan sovitetut 95 teesiään voisivat olla julistus valkoisiin vihamielisesti suhtautuvaa globalisteliittiä vastaan.

Kirjoitusta lukiessa käy nopesti selväksi, että toimittaja Vaarakallio ei ole uskova kristitty vaan pesunkestävä maallistunut punaliberaali, joka on omaksunut kristinuskon moraalista sen kaikkein imelimmät mainoslauseet. Hän ei ole tietenkään näiden onnettomien joukossa yksin, sillä liberaalien utilitaristinen moraali ei ole pohjimmiltaan muuta kuin maallistunutta kristinuskoa, josta on valittu sen kaikkein ihmiskeskeisimmät opinkappaleet. Koska nämä vaarakalliot eivät kuitenkaan näytä oikeasti pitävän kristinuskosta, miksi he silti jaksavat sorvata sitä mieltymystensä mukaiseksi? Jättäisivät silleen ja tyytyisivät ateismiinsa.

On harmillista, että Ylen juttuihin ja uutisiin ei ole sattuneesta syystä voinut enää vuosiin kommentoida suoraan. Onneksi eri blogeissa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa kritiikki pääsee Ylen tulpasta huolimatta kansalaisten korviin. Paljon luettu kansalaisvaikuttaja Tuukka Kuru on jälleen kerran lainaamisen arvoinen lähde, sillä hän jauhottaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajan fantasiat niin että jauhot vain pöllyävät:

Luther varmasti ajatteli samalla tavoin kuin nykyajan sekulaari vasemmistohumanisti. Ainakin jos yleen on uskomista.  

"Aikamme keskustelua seuratessaan Martti Luther ottaisi kantaa hyväntekeväisyyteen, maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Luther käyttäisi palopuheissaan kenties sanoja "taakanjako" ja "solidaarisuus". "Hän vaati jo omana aikanaan, että rahakirstujen olisi avauduttava hädässä olevien lähimmäisten auttamiseksi, ja näin olisi varmasti nytkin."  

Lutherin saksalaismyönteistä ja roomalaisvastaista linjaa voidaan pitää enemmänkin kansallismielisenä mielipiteenä. Rahat tulisi mielummin käyttää oman yhteisön kehittämiseen, eikä latinalaisen paavin imperiumin rahoittamiseen. Solidaarisuus lähimmäisiä kohtaan ei tarkoita hallitsemattoman väestönvaihdoksen kannattamista.  

"Ehkä Luther piilottelisi paperittomia turvapaikanhakijoita. Häntä ajaisi usko ja vakaumus silloin, kun lähimmäistä ajaa kodistaan nälkä, sota, hätä ja kuolema."  

Refugees welcomen sijasta Luther todennäköisesti kannattaisi sen kaltaisia valtiojärjestelmiä, joita luterilaiset valtiot historiallisesti olivat. Kansallisia, sisäänpäin lämpeäviä ja puhdasoppisia. Tämä tulee ilmi Lutherin omissa teksteissä, jossa hän käyttää katolilaisista nimitystä "roomalainen", ja vaatii kirkon alistuvan maallisten (saksalaisten) hallitsijoiden alaisuuteen.  

"Suhde islamiin olisi kenties sovitteleva. Luther ehkä hakisi yhteistyötä islamin maltillisen tulkinnan piiristä."  

Melkoinen tulkinta miehestä, joka vaati sotilaallisia toimia turkkilaisia vastaan ja kutsui heitä ilmestyskirjan pedoksi. Turkkilaisista Luther kirjoitti mm. näin: "Father, Son, Holy Ghost, Baptism, the Sacrament, Gospel, Faith and all Christian doctrine and life are gone, and there is left, instead of Christ, nothing more than Mohammed with his doctrine of works and especially of the sword. That is the chief doctrine of the Turkish faith in which all abominations, all errors, all devils are piled up in one heap."  

"Luther varmaan pystyisi itse kielellisesti kiivaaseenkin ilmaisumuotoon, mutta verkon vihan edessä hän lähinnä häpeäisi kanssaihmisten puolesta. Vihapuheessa kukkiva rasismi, ihmisvihamielisyys ja homofobia lisäisivät Lutherin tuskaa." 

Lutherin omat kannanotot olivat sen verran rajuja, että niistä olisi helposti irronnut muutamakin tuomio vihapuheesta. Luther esimerkiksi vaati synagogien polttamista, talmudin kieltämistä, juutalaisyhteisöjen tuhoamista, juutalaisten hukuttamista myllynkivellä ja juutalaisten kansalaisoikeuksien poistamista.  

"Lutherin voisi helposti kuvitella katsovan tämän päivän keskustelua uusin tiedoin, minkä takia hän voisi hyvinkin pitää homojen ja lesbojen avioliitto-oikeutta yhtenä ihmisoikeutena."  

Miten tämmöinen tulkinta voi syntyä miehestä, joka suorasanaisesti inhosi homoseksuaalisuutta ja piti sitä raamatun mukaisesti kauhistuksena? Tämä juttu oli jopa ylen luokattomilla standardeilla karseaa luettavaa.

Jos joku vielä epäilee, että Luther olisi sittenkin ollut punavihreä kulttuurimarxilainen itkuhumanisti, kannattaa varmuuden vuoksi lukea hänen kaanonistaan "unohdetut" teokset kuten Juutalaisista ja heidän valheistaan. Pelkästään internetin vasemmistoliberaalia valtavirtaa edustavan Wikipedian sitaateista löytyy materiaalia, jotka kertovat mitä Luther itse ajatteli asioista.

                                                       
                                                       ****************************


Yle Teema Fem, sunnuntai 29.10.2017 klo 22:00. Hiekan alla (K16) 

(Under sandet, Tanska 2015). Keväällä 1945 käynnistetään kahden miljoonan sodanaikaisen miinan raivaus Jyllannin hiekkadyyneillä. Vaarallisen työn tekevät nuoret saksalaiset sotavangit. Ohjaaja: Martin Zandvliet. HD Äänitekstitys: ruotsi. K16

Loppuun kalutusta aiheesta saadaan vaihteeksi irti jotain sellaista, jota ei olla yleensä natsieksploitaatiossa nähty: saksalaiset kuvataan muina kuin koneina tai ihmishirviöinä. 


Yle TV1, sunnuntai 29.10-2017 klo 21:05, Kotikatsomo : Myrskyn jälkeen (12)  

1/3: Suomi on elämänsä kunnossa. Myrsky on romauttanut Suomen perusrakenteet ja saanut ihmisten arjen tolaltaan. Inhimillisten siteiden natistessa liitoksissaan komisario Rauni Kolehmainen yrittää pitää maailmaa kasassa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

Ohjelmatiedot eivät lupaa hyvää....pääosissa Kaarina Hazard ja Leea Klemola! Vain pahimman luokan feministiset kulttuurikommarit kuten Hazard ja Klemola voivat leikkiä veronmaksajien rahoilla tekemällä "rajoja rikkovia" hiekkalaatikkoleikkejä. Ei ihme, että äärivasemmistolaisaviisi Kansan Uutiset ylistää sarjaa jutussaan Kun rakkaudesta tulee poliisiasia. Kun kuulet sanat "Ylen teatterituotanto" (sille tuottanut elokuvayhtiö Aamu) on aika poistaa aseesta varmistin....

YLEN UUDELLE YLEISÖASIAMIEHEN VIRALLE ON TARVETTA, MUTTA ERI SYYSTÄ KUIN MEILLE KERROTAAN

Yleisradio on saanut Yhdysvaltojen valtalehtien ja Ruotsin TV4:n tapaan oman yleisöasiamiehen. Tehtävää alkaa hoitaa marraskuun alussa Ylen sosiaalisen median toimittaja Sami Koivisto, joka on tuttu myös Yleisradion puuhia seuravaalle Yle Watch -blogille. Näyttävästi uutisoidusta virasta kertoi Ylen tv-uutiset sekä yhtiön verkkosivut jutussaan Yleisradioon nimitetty ensimmäinen yleisöasiamies: "Suomalaisilla on paljon tunteita ja mielipiteitä Ylestä – kukapa ei omastaan välittäisi?". Syynä viran perustamiseen on ollut mediajätin saama negativiinen palaute, vaikka sitä ei jutussa suoraan sanotakaan:

Viime vuonna Yleisradio tilastoi noin 140 000 yhteydenottoa, jotka tehtiin puhelimella, verkkosivujen kautta tai sähköpostilla. Sen lisäksi palautetta tulee merkittäviä määriä sosiaalisen median kautta ja suoraan toimittajille ja muille ohjelmantekijöille. Palautteen määrä on koko ajan kasvussa.

Pahimman  1970-luvun vasemmistolaiskauden ja 1990-luvun puolivälissä alkaneen monikultturismin välisenä aikana Ylellä ei ollut tarvetta kilpensä kiillottamiseen, koska se palveli tasapuolisemmin kansalaisia kuin nyt. Vaivihkaisesti kulttuurimarxilaista agendaa edistävä uusi toimittakunta on viime vuosina politisoinut Yleä niin rankalla kädellä, että varsinkin näin someaikana se on nostanut kansan syvissä riveissä oikeutettuja vastalausemyrskyjä. Uusi yleisöasiamiehen virka on selkeä todiste siitä, että Yleisradio ei ole luopumassa nykyisestä vaivoin peittelemästä suomalaisvastaisesta linjastaan, vaan se haluaa uudella "ukkosenjohdatinmiehellään" ainoastaan puolustella valitsemaansa linjaa sekä tyynnytellä kiukkuisia kansalaisia. 

Syytä ukkosenjohdattimelle onkin niin kauan kuin esimerkiksi radion puolella jatkuu vuodesta toiseen "keskusteluohjelma" Pyöreä pöytä, jossa samanmieliset vasemmistoliberaalit feministit taputtelevat toisiaan selkään. Aitoa dialogia ei ole, sillä viimeisessäkin jaksossa oli keskustemassa sellaiset pahamaineiset kulttuurimarxilaiset propagandistit kuin Kaarina Hazard, Anu Koivunen, Ruben Stiller ja Pauli Aalto-Setälä. Missä ovat konservatiiviset akateemiset opponentit, jotta ohjelmaa voitaisiin vihdoinkin kutsua kriitiseksi keskusteluksi? Vinkki vinkki, Sami Koivisto!

Vastaavasti televisiossa jälkimarxialainen painotus näkyy erityisen hyvin Yle Fem ja Yle Teema kanavalla. Pahin mätäpaise löytyy kuitenkin Ylen uutisista, sillä se maamme mahtavimpana valtamediana ohjaa pitkälti julkista keskustelua ja päättää siitä, mistä ja miten kustakin asiasta keskustellaan. Tämä todistamiseksi kansalaisen ei tarvitsee kuin katsoa Yle uutisten verkkosivujen tarjontaa parilta viime päivältä.

Yle uutisten lempiteemoja ovat suomalaisten rasismista jankuttaminen ja koko ajan vaaniva äärioikeistonazismin uhka. Jos uutisilla ei ole tarjottavana punaisen yliopiston puolivillaisia tendenssitutkimuksia rasismista, sellaiseksi kelpaa vasemmistolaisen teatterilaitoksen nobodyn kuten teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Korkattin performatiivinen rasismitutkimus. Lähinnä Korkattin omia punaliberaaleja ennakkoluuloja vahvistavasta "tutkimuksesta" kerrotaan Ylen verkkosivujen uutisessa Työpajakiertueen vetäjä: Jokaisessa Joensuun yläkoulussa oppilaat kertovat kohdanneensa rasismia. Päivän pakolliset nazismifasismin kauhistelut saadaan uutisesta Itävallan FPÖ-äärioikeistopuolueen työntekijä erotettiin natsi-ihannoinnin takia.

Kulttuurin puolella kerrotaan Göteborgin kansainvälisistä kirjamessuista. Uutisjutun otsikossa Göteborgin kirjamessuilla esillä satavuotias Suomi – äärioikeistolaisen lehden osallistuminen varjostaa tapahtumaa käy jo selväksi, että jutussa ei kerrota juurikaan kirjallisuudesta, vaan päähuomion vie vasemmistototalitaristien sananvapautta halveksuva boikotti messuilla mukana olevaa yhtä (1 kpl) "äärioikeistolaista" Nya tider -lehteä vastaan. Jutussa annetaan suunvuoro Finlandia-palkitulle umpivasemmistolaiselle kirjailijalle Laura Lindstedtille ja Suomen PENin eli kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja Sirpa Kähköselle, mutta toimittaja Miia Gustafsson ei näe tarpeelliseksi kyseenalaistaa heidän ristiriitaista asennettaan sananvapauteen. Taattua Yleä siis.

Amerikkalaisen pornokeisarin Hugh Hefnerin kuolema ei olisi takavuosikymmeninä saanut Yleisradion uutisissa juurikaan näkyvyyttä, mutta nyt tätä kapitalistista yhteiskuntamoraalin mädättäjää pidetään Ylen vasemmistolaistoimittajien ja ylipistotutkijoiden silmissä suorastaan esimerkillisenä esikuvana, ellei jopa sanavapauden ritarina. Tietysti tuo valikoitu sananvapaus koskee vain vasemmistolaisia ja liberaaleja näkemyksiä, sillä Hefneriä ymmärtävät toimittajat ovat pitkälti niitä samoja, jotka "vihapuheen" verukkeella vaativat sensuuria kulttuurimarxilaisuuden kriitikoille. Tämä nähtiin tänään Ylen tv:n uutisissa ja myötäkarvaisen ylistävässä verkkosivujen jutussa Tutkija: Playboyssa jutut olivat tyttökuviakin kuumempia – "Foorumi USA:n politiikan arvostelijoille". Vielä 1970- ja 1980-luvulla Ylen neuvostomieliset toimittajat olisivat halveksuneet tällaista läntisen saastan kauppiasta, mutta heidän toimittajalapsensa ymmärtävät paremmin, että länsimainen yhteiskunta voidaan tuhota perusteellisemmin rappeuttamalla se sisältä päin. Siksi Hefner on heille hyvä tyyppi, josta ei pahaa sanaa sanota.

EU:N MÄÄRÄYKSESTÄ SOSIAALISEEN MEDIAAN POLIITTINEN SENSUURI

On suurta ironiaa, että heti seuraavana päivänä kun libyalaistaustainen jihadisti oli tehnyt Manchesterissä terrori-iskun valkoisia lapsia vastaan, EU ilmoittaa hyväksyneensä mielivaltaisen lain, jolla estetään sosiaalisessa mediassa eurooppalaisten kritiikki monikulttuuria, EU:ta ja islamistiterrorismia vastaan. Samalla se antaa 2000-luvun mitä halveksutuimmille pavlik morozoveille, noille Järjestelmän punavihreille vahtikoirille, mahdollisuuden ilmiantaa mikä tahansa faktaan pohjautuva näkeymys, joka ei satu miellyttämään heitä. Ylen eilisessä uutisessa EU-ministerit hyväksyivät lain suitsimaan sosiaalisen median vihapuhetta diktatorinen toimenpide tiivistetään yhteen lauseeseen:

EU-maiden ministerit ovat hyväksyneet suunnitelman, jonka tarkoituksena on saada kuriin sosiaalisessa mediassa räjähdyksenomaisesti lisääntynyt vihapuhe ja valeuutisten levittäminen.

Sananvapautta ja oikeustajua loukkaava tyrannimainen määräys koskee tarkoituksellisesti vain sosiaalista mediaa, koska se on Internetin blogien ohella ainoa paikka, jossa kansalaiset voivat ilmaista yhteiskuntakriitiikkiä ilman pelkoa sensuurista, tuomioista ja järjestelmän prostituoituina toimivien "asiantuntijoiden" viimeisistä sananvuoroista. Sensuurin taustalla on kansalaisten oikeutettua suuttumusta pelkäävä EU-hallinto, joka haluaa viedä alamaisiltaan viimeisetkin foorumit, joissa eurooppalaiset voivat laukoa totuuksia maanosamme katastrofaalisesta tilanteesta. 

EU:n klienteeli hokee mantran lailla kulttuurimaxilaisten punaisessa yliopistossa kehittelemää orwellilaista termiä vihapuhe antaakseen oikeutuksen sensuurille, jonka tarkoitus on ainoastaan tukahduttaa totuuspuhe. EU-maiden ministerien hyväksymä päätös kertoo "eliitin" paniikista, jonka räjähdysmäisesti kasvanut kansalaiskritiikki on synnyttänyt. Mikäli EU olisi kansalaistensa puolella, se olisi ottanut korviinsa lisääntyneen kritiikin ja yrittänyt ratkaista ne huolet, joita tavallisilla eurooppalaisilla on kerrottavana. Koska korruptoitunut EU ei ole kansalaistensa asialla, se ei yritäkään kuunnella sitä, vaan päinvastoin turvautuu sortoon, jotta alamaiset alistuisivat etniseen tuhoomme tähtäävän politiikkaan.

Mitä tulee sitten vihaan sinänsä, sitä on Eurooppa pullollaan, mutta toisin kuin julkisuus asian esittää, sen suuri lähde ei kumpua tavallisista eurooppalaisista. Määrältään suurin kansaryhmän viha kohdistuu Euroopan alkuperäisiin valkoisiin ja tätä kaunaa harjoittaa systemaattisimmin islamilaiset maahantunkeutujat, valtamedia ja omahyväiset vasemmistolaiset, joiden kanssa "kansalliset" eliitit ja EU ovat petoksellisesti yhteistyössä. Siksi ei ole sattumaa, että EU:n uusin sortolaki koskee vain sosiaalista mediaa eikä esimerkiksi valtamedioita kuten suomalaisvihaa tihkuvaa Yleisradiota ja Helsingin Sanomia. Kuten viime päivinä on käynyt selväksi, nuo valheen mestarien kaikkialle leviäviät uutisraportit ja analyysit eivät edes raakalaisimman muslimiterrorismin edessä puutu pyhään lehmään nimeltä maahanmuutto, eikä koko sanaa mainita lainkaan näiden uutisten yhteydessä. Valhemedian ja poliitikkojen asenne näyttää olevan, että vaikka muslimit räjäyttäisivät koko Euroopan ilmaan ydinpommeilla, pyhään maahanmuuttoon ei saisi tehdä mitään muutoksia.


                                                        ****************************


Ylen asenteesta kertoo ehkä parhaiten Ruben Stillerin Radio Suomessa vetämä Pyöreä Pöytä -ohjelma, jonka tuoreimmassa jaksossa Onko sana rasismi kärsinyt inflaation? demarisionistinen juontaja kävi vastaiskuun ikävää todellisuutta vastaan ummistamalla silmänsä Manchesterin tapahtumille ja ottamalla sen sijaan "ajankohtaiseksi" aiheeksi lempiteemansa rasismin, koska sillä voidaan perusteettomasti syyllistää suomalaisia ja muita valkoisia. Kun huomio oli käännetty härskisti pois valkoisia vastaan tehdystä massamurhasta, saivat Pyöreän pöydän vasemmistofeministiset vakiovieraat  Kaarina Hazard ja Maija Vilkkumaa höpöttää rauhassa punaisen yliopiston hellimää diskurssia "valkoisesta etuoikeudesta". Olisi mukava kysyä Hazardilta, minkälainen valkoinen etuoikeus koettiin maanantaina Manchesterissa.

Kummankin rotudenialistiset horinat oli lainattu suoraan punavihreän propagandan työkalupakeista, mutta tällä kertaa pidemmän korren veti kympin tyttö Maija Vilkkumaa, jonka mielestä "tiede on todistanut" (eikä ole) ettei rotuja voi olla taksonomisesti olemassa, koska kyse on muka vain pelkästä ihonväristä eikä esimerkiksi mitattavista mentaalisista kykyeroista. Vilkkumaa ei luonnollisestikaan viitannut yhteenkään tutkimukseen, vaan ainoastaan median toistamaan hokemaan, joka ei perustu faktoihin. Tiedeyhteisö ei ole rodusta tai genettisistä klustereista suinkaan yksimielinen, vaikka esimerkiksi American Psychological Associationin kyselyn mukaan suurin osa sen jäseninä olevista tutkijoista ja opettajista pitää rotua validina biologisena kategoriana. 

Vilkkumaa ei myöskään löytänyt syitä sille, miksi eteläisen pallon puoliskon ihmiset eivät kykene henkisillä voimavaroillaan luomaan hyvinvointia, vaan tunkeutuvat luonnonvaroiltaan köyhien mutta neuvokkaiden pohjoisten kansojen valmiisiin pöytiin. Maahanmuuttoinvaasiota hän pyrkikin selittelemään "edistyksellisten" tutulla patenttivastauksella eli ilmastonmuutoksella. Jos Vilkkumaa uskaltaisi hylätä taikauskoisen humanitarisminsa, hänellä olisi valmius ajatella myös ilmastonmuutoskysymys loppuun asti: ilmastonmuutosta ei olisi nykyisessä mitassa ilman etelän, etenkin Afrikan, hallitsematonta väestöräjähdystä. Vielä 1970-luvulla vasemmistolaiset uskalsivat puhua väestönkasvusta, mutta koska tänään ihmiskeskeisyys on noussut naurettaviin uskonnollisiin mittoihin, afrikkalaisten lisääntymiseen puuttuminen olisi ihmisoikeusloukkaus ja rasismia. Siksi Vilkkumaan kaltaiset punavihreät odottavat, että Eurooppa täytetään ensin afrikkalaisilla ja vasta sen jälkeen voidaan palata väestöräjähdyskeskusteluun, semminkin kun "rasismi" eli valkoiset on saatu hukutettua kansojen tummaan mereen.


                                                       ********************************



Yle TV1, keskiviikko 24.5.2017 klo 21:05, A-studio 

Perussuomalaisten pj-kisa kovenee. A-studiossa kohtaavat puheenjohtajaehdokkaat Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Marja Sannikka juontaa. #yleastudio HD

Kerrankin perussuomalaisten pääehdokkailla ja heidän kannattajillaan oli mediassa yksinoikeus keskustella puolueensa tulevasta puheenjohtajavaalista. Muiden puolueiden kantahan jo tiedetään, sillä ne toivovat niiden tavoitteille joustavamman Sampo Terhon pääsevän puheenjohtajaksi. 

Etenkin punavihreille Halla-ahon valinta olisi harmillista, sillä hän voisi puheenjohtajana nostaa julkiseen keskusteluun sellaisia tabuaiheita, joista ei ole heidän agendansa kannalta edullista puhua. Lisäksi Halla-aho voisi rikkoa konsensusta ja kyseenalaistaa tietyt yhteiskunnalliset kysymykset, joiden sisällön ovat tähän mennessä määrittäneet yksinoikeudella vain punavihreät ja demokraattiset lakimiehet.



Yle TV1, keskiviikko 24.5.2017 klo 23:25, Ulkolinja: Trumpin vihaiset alamaiset 

Trumpin nousu presidentiksi innosti amerikkalaisia kansalaisaktivisteja protestoimaan ja vaikuttamaan. Ja sai maan miljoonat paperittomat siirtolaiset pelkäämään tulevaisuutensa puolesta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

PERSUT HALLITUKSESSA, MUTTA YLESSÄ KULTUURIKOMMARIT LEVITTÄVÄT YHÄ VAPAASTI VIHAVALHEITAAN

Suomalaisuuden alasajoa Ylen Radio Suomessa. Pyöreä
pöytä -ohjelmien vetäjät Pauli Aalto-Setälä ja Ruben Stiller.

Kuinka voi olla mahdollista, että porvarienemmistöinen Ylen hallintoneuvosto, jossa istuu vielä neljä perussuomalaisten kansanedustajaa, jatkaa samaa kulttuuribolshevisista linjaansa ikään kuin poliittiisilla voimasuhteilla ei olisi mitään merkitystä ohjelmapolitiikkaan? Ilmeisesti "oikeistolaisista" on tullut kukservatiiveja, vasemmiston aisankannattajia, jotka ovat omaksuneet samat kulttuurimarxilaiset lahotusideat kuin punavihreät, mutta vain hieman säädyllisemmässä paketissa.

Miten voidaan olla ohjelmapoliittisessa tilanteessa, jossa Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmassa käytetään vuodesta toiseen yhteiskunnallisten asioiden asiantuntijoina punaisuudestaan tunnetun teatterialan ja viihteen vasemmisofeministisiä agitaattoreja kuten Kaarina Hazardia ja Maija Vilkkumaata? Ja elleivät vetäjinä toimivat suomalaisvihamieliset Pauli Aalto-Setälä ja Ruben Stiller pääse sanomaan sitä poliittisesti korrektia viimeistä sanaansa, sen sanovat muut vakiovieraina toimivat kulttuurimarxilaiset kuten Taru Tujunen, Anu Koivunen, Juha Itkonen tai Olavi Uusivirta. Ukko ylinen sentään, mikä hipsteröivien kulttuurikommarien kavalkadi! 

Tänään keskiviikkoana 5.4.2017 klo 17.30 tulleesta Pyöreä Pöytä -ohjelman ennakkotiedoissa kerrotaan, että lähetyksen loppupuolella kuullaan Kaarina Hazardin keskustelunavaus:

Vapaa kirjoittaja Kaari Hazard on ilahtunut, sillä hän on saanut uuden syyn puhututtaa Pyöreää pöytää fantasiasta yhtenäisestä suomalaisuudesta. Historiantutkija Miika Tervonen on nimittäin saanut VuodenTiedekynä -palkinnon artikkelistaan, jossa hän analysoi sitä, miten käsitys yhtenäisestä suomalaisesta kansasta on rakennettu.

Omaa feministimarxilaista harhaansa helliäkseen Hazard on tuskin halunnut perehtyä filosofi Jukka Hankamäen kritiikkiin Miika Tervosen seminaarityöhön rinnastettavasta mielipidekirjoituksesta, vaan ylisti tietämättömän fanaatikon varmuudella tiede-esseen helposti kumottavia teesejä. Hazardin mukaan (kohdasta 22 minuuttia eteenpäin) Tervonen "todistaa" yhtenäisen Suomen olevan myytti, joka synnytettin 150 vuotta sitten. Suomen ikuiseksi julistetun kulttuurisen ja etnisen hajanaisuuden Hazard perustelee sillä,  1800-luvun puolivälissä Helsingissä (joka ei ole koko Suomi) vain kolmannes asukkaista puhui suomea, josta hän päättelee, että yhtenäistä Suomea ei ole koskaan ollut eikä saakaan olla. Puheenvuorossa hän toisti jatkuvasti kosmopoliittiberaalien klisettä, että suomalaisuus on ruotsinkielisten fantasia eikä mitään muuta. Hazard yltyi suoranaiseen raivoon kun hän pääsi julistamaan, "että tämä fantasia ei ole koskaan ollut todellisuutta, ei ikinä!" – siis klassinen kiukuspäissään pöydänjalkaa rouskuttavan vasemmistokonstruktionistin reaktio, jossa havaittu tosiasia kiistetään kääntämällä se normatiiviseksi: "Asia ei voi olla niin, koska se ei saa olla niin!"

Häntä raivostuttaa etenkin se, että esimerkiksi kunnalliisvaalivaalikampanjan aikana kansalaiset ovat "ripustautuneet tähän asiantilaan, joka ei ole totta". Yle Watchia taas raivostuttaa se, että Hazardin kaltainen katkera femakko-emakko voi kenenkään puuttumatta raivota länsimaisuuden ytimessä olevalle kansakuntien diversiteetille, jonka hän haluaisi korvata universaalilla monokulttuurilla kuten Eurostoliiton liittovaltiolla ja miljardien kehitysmaalaisten invaasiolla. Hazardin edellä esittämät Tervosen kirjoitukseen viittaamat harhaiset purkaukset on helppo kumota tuomalla esiin Jukka Hankamäen kirjoituksen vastaansanomatonta argumentaatiota:

Miika Tervosen argumentaatiossa kansallisvaltioiden olemassaolo pyritään esittämään pelkkänä sosiaalisena konstruktiona. Tämä metodologinen ja metafyysinen oletus pyrkii peittämään biologisten tekijöiden merkityksen kansojen historiassa, nykypäivässä ja tulevaisuudessa. Niinpä Tervonen pyrkii kääntämään näkemykset suomalaisesta Suomesta vain ”poliittiseksi projektiksi” (s. 140). Hän väittää, että ”[y]hden kulttuurin Suomi on siis ollut, paitsi myytti, myös poliittinen ohjelma ja itseään toteuttava ennuste, jota demografiset kehityskulut ovat vielä vahvistaneet” (s. 143). 

Kyseinen historiankirjoitus on valheellista, koska se peittää ontologisen tosiasian, että kansa on väistämättä biologinen käsite ja ilmiö. Tervosen edellä siteerattu väite on nurinkurinen ja seisoo päälaellaan, sillä siinä tullaan väittäneeksi, että yhden kulttuurin myytti olisi poliittinen ohjelma, josta olisi seurannut jotakin demografisesti määriteltävissä olevaa omalle saarelle linnoittautumista. Hänen mielestään heimo- ja rotuteoriat ovat tämän myytin seurausta.  

Tervosen argumentaatio voidaan kääntää kumoon ja oikaista jo yhdellä vasta-argumentilla. Tosiasiassa kansan, heimon ja rodun käsitteet, joita Tervonen tarkastelee alkaen artikkelinsa sivulta 148, eivät ole seurauksia mistään myyttisestä esityksestä, vaan päinvastoin: ne ovat kansakunnan, yhteiskunnan ja valtion ontologisia, apriorisia ja käsitteellisesti välttämättömiä taustaehtoja. Juuri niiden olemassaolo edeltää kausaalisesti kansakunnan, yhteiskunnan ja valtion syntymistä. Tämä on synteettinen a priori -totuus, jota ei voida kääntää kumoon millään vastaväitteellä, koska se on käsitteellinen välttämättömyys.  

Kansa on biologis-etninen ilmiö ja käsite, jonka pohjalta voidaan luoda näkemys kansakunnasta. Kansakunta puolestaan on poliittis-juridinen ilmiö ja käsite, ja järjestäytyessään kansakunta muodostaa yhteiskunnan. Organisoituessaan virallis-formaalisti yhteiskunta puolestaan voi muodostaa valtion. Asiat eivät siis ole niin kuin postmodernismia, jälkistrukturalismia ja sosiaalista konstruktionismia hyödyntävien tendenssitutkijoiden huolettomilla kynävedoilla maalaillaan, toisin sanoen, että kansa ja rotu olisivat myyttisiä ilmiöitä, jotka olisi johdeltu sosiaalisen merkitystason oletuksista.  

Tosiasiassa Tervosen paheksumat heimon, rodun ja kansan ilmiöt ovat ontologisia tosiasioita, jotka nojaavat biologisiin faktoihin ja niihin perustuviin väestöllisiin ominaisuuksiin. Niiden kautta kansojen välille piirtyy myös sosiaalisesti havaittavia eroja. Tämän tunnustaminen on Tervosen mielestä vaarallista, ja siksi hän vastustaa kansojen välisten erojen myöntämistä pelkästään poliittisista syistä. Valitettavasti hän potkii tutkainta vastaan, mikä puolestaan on vahingollista siksi, että hän pyrkii esiintymään kriittisenä historiankirjoittajana, jonka mielenkiinto kohdistuu siihen, miten suomalaisuuden historiaa on kirjoitettu.

Hazardin purkauksen jälkeen kuultiin pirtsakkaa ikipoppari ja kympin tyttö Maija Vilkkumaata, joka korosti Suomen ainaista ja ikuista monoliittista monikulttuuria. Itseään luonnonsuojelijana pitävän Vilkkumaan mukaan sinivalkoisessa Suomessa on liian vähän ihmisiä, jonka vuoksi hän haluaa täyttää maan muukalaisilla, todennäköisesti Euroopan ulkopuolisilla neekereillä ja arabimuslimeilla. Tässä suurin piirtein suora lainaus Vilkkumaan puheesta:

Kun kerran tänne olisi tulossa ihmisiä, jotka me voitaisiin ottaa tänne ja rakentaa paljon isompaa, me voitais saada paljon lisää äidinkieleltään suomea puhuvia ihmisiä ja se voisi olla tosi hyvä asia ja suuri mahdollisuus, mutta sen sijaan tämä propagandakoneisto jota jostain johdetaan luo tätä...Suomelle näistä lisäihmisistä olisi enemmän hyötyä kuin millekään muulle Euroopan valtiolle.

Vilkkumaa siis haluaa tuhota uniikin suomalaisväestön tuottamalla maahan korvaavia vieraspopulaatiota, jotka suomen kielen opittuaan olisivat suomalaisia siinä kuin etniset suomalaiset. Kerrassan hieno keino kasvattaa "suomalaisten" määrää! Hän voisi ehdottaa samaa vaikkapa islantilaisille ja sanoa, että maahan rahdatut viisi miljoonaa afirkkalaista (Islannissakin on Suomen tapaan tilaa!) lisäävät islantilaisten määrää viidellä miljoonalla. 

Vilkkumaan runotytön toiveita kuunnellessa tulee mieleen, että minne katosivat vihreiden puheet väestöräjähdyksestä ja ekologisen kuormituksen kasvamisesta siirryttäessä kohti teollistunutta pohjoista. Vai onko todellakin niin, että empaattisuudesta huolimatta juuri naisilta puuttuu politiikassa kyky ymmärtää instant-tunteiden myllerryksessä asioiden vaikutukset pitkän tähtäimen perspektiivissä. Tätä mieltä on ainakin Uuden Suomen bloggaaja Pasi Turunen, jonka viime maanantaina ilmestynyt kirjoitus on poistunut tai poistettu verkosta. Tässä siitä talteen saatu sopiva lainaus:

Ei päde tietenkään kaikkiin naisiin, vain 99,9%:iin, mutta minulla on sellainen kuva, että noin keskimäärin naisilla on miehiä paljon epärealistisempi kuva yleisen turvallisuuden hoitamiseen liittyvistä asioista - rikollisuuden torjunnasta, maanpuolustuksesta, jopa pelastuslaitoksen toiminnasta. Naisista tuntuu löytyvän paljon miehiä enemmän niitä, jotka ovat ihan tosissaan sitä mieltä, että rikollinen on aina pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka on ihan ilman omaa syytää ajautunut rötöstelemään ja että armeijammekin voisi lakkauttaa ja rajat voisi avata ihan sepposen selälleen. Ja pätee lievemmin hulluihin ymmärtäjiinkin, yleensä naiset ovat näissäkin miehiä ”ymmärtäväisempiä” ja ”suvaitsevaisempia”.  

Olen monesti miettinyt, että mistä tämä oikein johtuu? Yksi ajatus, joka tuli mieleeni, oli yksinkertaisesti se, että miehet ovat läpi ihmisen evoluution olleet niitä, jotka ovat vastanneet yleisestä turvallisuudesta. Kun vihollisheimo on hyökännyt kimppuun, miehet ovat olleet niitä, jotka ovat menneet rintamalle pitämään huolta siitä, että perheellä on ”turvattu lies”. Miehet ovat myös ottaneet yhteisön sisällä riehuneet epäkelvot yksilöt kiinni, rankaisseet heitä luoden yhteisön turvallisuutta tulevaisuudessa ylläpitäneen pelotteen. Tämänhetkinen tilannehan on ihmisen historiassa käytännössä täysin uusi, että naiset näin suuressa mittakaavassa osallistuvat yhteisön yleistä turvallisuutta koskevien päätösten tekoon ja myös toimeenpanoon ainakin jossain määrin, vaikka käytännön tasolla esim. asevelvollisuus koskeekin edelleen vain miehiä ja hyvä niin.  

Naiset sen sijaan ovat keskittyneet evoluution/historian aikana enemmän hoivaa ja herkkyyttä vaativiin tehtäviin, hoitamaan lapsia ja sairaita ja vanhuksia ja kotia. Myötätunto ja ymmärtäminen ovat näissä tehtävissä välttämättömiä. Ehkä tästä syystä naisten kyky vastata tällaisista turvallisuusasioista ei yksinkertaisesti ole kehittynyt samalle tasolle kuin miesten? Ehkä juuri tästä syystä meillä on niin paljon enemmän ”surusilmäisiä hippityttöjä”, jotka vouhkaavat turvallisuusasioista samalla myötätunnolla ja empatialla rikollisia (niin kotimaisia kuin tänne ulkoapäin tulevia) kohtaan kuin äiti tuntee lastaan kohtaan tai sisar hento valkoinen potilaitaan kohtaan, kuin vastaavia ”hippipoikia” (vaikka niitäkin näyttää olevan yllättävän paljon)

Pyöreä pöytä -ohjelman vakionaiset ovat tuskin kuulletkaan Pasi Turusen näkemyksistä ja miksi heidän tarvitsisikaan, sillä antaahan Yle heille vapaan megafonin julistaa omia totuuksia, joita ei ikävillä vasta-argumenteilla häiritä. 

Seuraavaksi äänessä oli ohjelman kolmas naisvieras, Taru Turunen, joka totesi puolestaan Suomen kansasta, että "joo mä ymmärrän Kaarina, että miksi ankkuroitua sellaiseen mikä ei ole totta totta". Kun kerran tälle linjalle on lähdetty, niin pallo olisi hyvä heittää näille naisille takaisin ja kysyä miksi sitten pitäisi ankkuroitua heidän hellimiin länsimaissa keksityihin sosiaalisiin konstruktioihin kuten "tasa-arvoon", "ihmisyyteen" ja "universaaleihin ihmisoikeuksiin", varsinkin, kun niissä on vielä vähemmän verta ja lihaa kuin kansakunnissa, jotka toimivat konkreettisesti tälläkin hetkellä Hazardin ja Vilkkumaan vikinöistä huolimatta. Puhe "yhteisestä ihmiskunnasta" ei ole muuta bolshevismia, jonka historian hämärämiehet ovat kääntäneet filosofiseksi ja juridiseksi paskapuheeksi harhauttakseen latvalahoja ja hysteerisiä naisia. Siksi nyrkkiä pöytään ja kylmä totuus esiin:

The concept of humanity is purely abstract in nature as it has no anchor to stop it from drifting into meaninglessness and no roots that nourish it with the double meaning of identity and familiarity. People who believe themselves to be only part of humanity and nothing else are living in a zoo. Belonging to humanity is like belonging to the animal kingdom as a whole. It carries zero emotional attachment. One cannot be rooted in no one’s humanity; one can only be rooted in one’s race.

Lopuksi kuultiin vielä Hazardin synkkää ja pelottavalla tavalla järjetöntä yksinpuhelua: "Kansallisvaltioilla on aivan erilaiset syntytarinat keskenään....se mikä minua tässä eniten sieppaa on siis se, että eliitin juonta väitetään jonkunlaiseksi vastakohdakseen". Tällä kuvitteellisella paradoksilla hän tarkoittaa ilmeisesti sitä, että hegemoninen valta olisi Suomessa muka edelleen kansallismielistä, jonka vuoksi nationalistit haukkuvat väärää puuta. Jos tämä vainoharhainen valhe pitäisi oikeasti paikkaansa, Hazardin propagandaa ei kuultaisi Ylestä toisin kuin nyt. 

Yle Watch haluaa esittää pari suoraa kysymystä tätä blogia stalkkaaville yleläisille. Miksi vain punavihreät ja arvoliberaalit saavat esittää mielipiteensä veronmaksajien kustantamassa radiossa ja televisiossa? Miksi näissä ohjelmissa ei ole todellisia opponentteja, jotka haastavat vasemmistolaisten vakiovieraiden näkemykset, jolloin syntyisi aitoa yhteiskunnallista keskustelua? Vai pelkäättekö, että maailmankuvanne ja heppoiset argumenttinne eivät kestä kunnon väittelyä, jonka vuoksi te kieltäydytte siitä? Vastaukset voi kirjoittaa kommenttiosastoon.

MONIKULTTUURISTA JOHTUNUT TERRORITEKO PIETARISSA VEI TOISAISEKSI HUOMION POIS JYVÄSKAUSTI II:N OIKEUDENKÄYNNISTÄ

"Mellakka"

Yle uutisten verkkosivut ovat kertoneet tänään kahden jutun voimalla elokuussa 2015 tapahtuneesta Jyväskylän nujakoinnista, jota se kutsuu edelleen itsepintaisesti mellakaksi. Median märehdintää mitättömästä episodista tullaan kulemaan melko pitkään, sillä oikeudenkäynnin arvoidaan kestävää koko viikon. Äärivasemmiston ja monien toimittajien harmiksi vanhan jutun käräjöinti ei noussut ainakaan vielä tv-uutisiin, sillä kaiken huomion vei tänään ironisesti monikulttuurista johtunut 10 ihmishenkeä vaatinut terrori-isku Pietarissa.

Ensimmäisenä Ylen verkkosivuissa ilmestyi uutinen Uusnatsikäräjät alkoi pitkällä syytteisiin vastaamisella – epäillyt varustautuivat mellakkaan hammasuojin, jossa referoidaan pelkästään syyttäjän näkemys tapahtumista. Tapahtumiin nähden syytteiden ylilyönnit ovat ilmiselviä, minkä voi tarkastaa Yle Watchin vajaa pari vuotta sitten tuoreeltaan ilmestyneestä artikkelista Median natsijahti käy jo ylikierroksilla sekä siitä seranneesta sarkastisesti nimetystä raportistaan Jyväskylässä mellakka, Malmössa multikulti-picnic. Muistin virkistämiseksi jälkimmäisessä jutussa "mellakkaa" kuvattiin ja analysoitiin laajemmassa kontekstissa näin:

Ensinnäkin, mikä ihmeen päähänpinttymä kaikilla valtamedioilla on kutsua Jyväskylän mielenosoituksen jälkimainingeissa syntynyttä parin henkilön nujakointia mellakaksi? Ajankohtaisen Kakkosen SVL-raportin alussa hämmästeltiin liioitellen sitä, että Jyväskylän viime lauantainen "mellakointi" on äärimmäisyydessään (sic) äärimmäisen harvinainen tapaus suomalaisessa poliittiisessa lähihistoriassa. Niinkö? Kuka muistaa viime syksynä Helsingissä tapahtuneen joukkotappelun, josta mm. Aamulehti uutisoi valheellisessa jutussaan Rautaputkin varustautuneet uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa (myöhemmin otsikko muutettiin muotoon "Uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa"; vanha otsikko näkyy edelleen osoiterivissä)? Poliisi ja jopa Takku.net ovat myöntäneet sittemmin, että kyseessä oli 30 hengen joukosta koostuneen "anti"-fasistisen Varis-verkoston väijytys noin viisitoistahenkistä Vastarintaliikkeen katupartiota vastaan, jossa rautaputkia yrittivät käyttää ainoastaan anarkistiset hyökkääjät. Mistään sovitusta tappelusta ei siis todellakaan ollut kysymys kuten myös Takku.net asian vahvisti. Omilla sivuillaan kaikenlaista patriarkaalista machoismia vastustavat "anti"-fasistit leuhkivat miehekkäästi "vetäneensä natseja turpaan", mikä tuntuu kummalliselta väitteeltä, kun he lähes puolet suuremmalla joukolla aseinaan rautaputket pötkivät n. 30 sekuntia rähinän alettua pakoon heti kun poliisit ilmestyivät näkyviin.

Toimittaja Sanna Savelan toinen kirjoitus Jyväskylän mellakan tapahtumia katseltiin videolta oikeudessa – nainen huutaa toistuvasti apua on jopa ensimmäistäkin juttua tarkoitushakuisempi ja harhaanjohtavampi.  Jo jutun otsikko on mediamanipulointia pahimmillaan, sillä syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. Ylen jutussa puolustuksen näkemyksestä ei kerrottu kuin ohimennen yhdessä kappaleessa, vaikka jo videomateriaalin perusteella tapahtumien kulku kyseenalaistaa vahvasti syyttäjän tulkinnan. Asian voi tarkistaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivuilla tänään ilmestyneestä videosta ja jutusta Video: Jyväskylän yhteenotto 2015 ja median valheet. Artikkelissa luetellaan mm. seuraavanlaisia tosiseikkoja:

* Vaikka valtamedia väitti asianomistajien olleen viattomia ”sivullisia” (1, 2, 3, 4), olivat nämä todellisuudessa tunnettuja äärivasemmistolaisia, joista kahdella on taustallaan muun muassa väkivaltarikoksia: Arto Savolainen ja Arttu Nieminen. * Äärivasemmistolaiset myönsivät kuulusteluissa, että he olivat saapuneet keskustaan juuri Vastarintaliikkeen vuoksi. * Yhteenotto ei käynnistynyt, kun äärivasemmistolaiset ja aktivistit kohtasivat ensimmäisen kerran. Kaupungin keskustassa kiersi arviolta ainakin 10 äärivasemmistolaista aktivismimme aikana, ja yhteenotto syntyi vasta, kun vankilassakin istunut Savolainen lähti juoksemaan aktivistejamme kohti ja viittoi ystäviään mukaansa. * Kauppakeskuksen valvontakamerat paljastivat, että paikalla oli useita Savolaisen ystäviä, mutta nämä eivät vastanneet tämän viittomiseen. Sen sijaan nämä jäivät katsomaan vierestä, kun Savolainen sai lyhyen kurinpalautuksen. * Syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. * Kenellekään äärivasemmistolaiselle ei aiheutunut vakavia vammoja yhteenoton aikana. * Paikalla kuvattujen videoiden perusteella poliisi ei antanut hajaantumiskäskyä, joten kyse ei voi olla ”mellakasta”. Poliisi itse tosin väittää antaneensa hajaantumiskäskyn, mutta he eivät ole kyenneet todistamaan tätä. Poliisilla ei ole myöskään ketään vastaan konkreettisia todisteita ”mellakan johtamisesta”. * Vasemmistolehti Ny Tid myönsi 16.10.2015, että äärivasemmisto oli etukäteen keskustellut tapahtumamme häiritsemisestä, koska kokoonnumme Jyväskylään joka vuosi samana päivänä. *

Riippumatta siitä mikä on kansalaisen suhde moderniin kansallissosialismiin, Jyväskylän oikeudenkäynti on kaikkien perusoikeuksien kannalta varoittava esimerkki poliisin ja oikeuslaitoksen politisoitumisesta hegemonisille muotiaatteille. Valtamedian reaktoita ei sen sijaan tarvitse ihmetellä, sillä se on jo pitkään käynyt omaa yksipuolista sotaansa kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. 

Ne kansallismieliset, jota ajattelevat, että Vastarintaliikettä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja lakkauttamissuunnitelmat eivät koske heitä, koska kyse on "ääriliikkeestä", ovat sinisilmäisyydessään väärässä. Kuten viime vuosina on käynyt selväksi, vaaleanpunaisen totalitarismin nälkä vain kasvaa syödessä, sillä jos kansallismieliset asettuvat nyt korruptoituneen Järjestelmän puolelle Vastarintaliikettä vastaan, avaa se lähitulevaisuudessa portit myös konservatiivisemman nationalismin kriminalisoimiseksi millä tahansa tekosyyllä. 

                             

                                                 *******************************

Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 19:00, Historia: Natsien taidekauppias

Vuonna 2013 Münchenissä huutokauppakamarin kellarista löytyi kymmeniä sodanaikaisia myyntiluetteloja. Natsien varastamia taide-esineitä myytiin liikkeen kautta kymmenin tuhansin. Oliko omistaja mukana varkauksissa? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jo kolmantena peräkkäisenä maanantaina Historiadokumentissa käsitellään natseja. Tietää, että vaalit ovat tulossa.

Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 21:00, A-studio 

Turvapaikanhakijoiden masennus ja itsemurhayritykset. Onko Suomi varautunut paperittomien määrän kasvuun? Vieraana sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. #yleastudio HD

Pietarin terrori-iskun vuoksi A-studion pääaihe vaihtui, mutta ohjelman lopussa kuultiin luvattu Päivi Nergin haastattelu. Kahdessa turvapaikkateemaa käsitelleessä jutussa ei taaskaan huomioitu Afrikan ekologisesti kestämättömän väestöräjähdyksen (kiitos läntisten "humanistien") pahenemista, jonka vuoksi Eurooppaan pyrkii miljoonia elintasosiirtolaisia sekä laillisin että laittomin keinon. 

Loppujen lopuksi on yhdentekevää puhua erikseen "laillisista" ja paperittomista maahanpyrkijöistä, sillä heidän maassaolonsa kannalta on yhdentekevää millä stauksella he oleskelevat, koska ongelman ydin on siinä, että he ylipäätään ovat täällä. Jopa osassa valtamediaa ongelma tunnustetaan kuten tänään Talouselämässä ilmestyneessä kylmäävässä artikkelissa Britannian entinen suurlähettiläs: Jopa miljoona afrikkalaista siirtolaista voi olla matkalla Eurooppaan.

Ohjelman keskivaiheilla käsiteltiin turvapaikanhakijoiden itsemurhayrityksiä. Hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneille moraalisen kiristyksen keinot ovat monet lähtien mustalaisleirin perustamisesta pääkaupunkimme ytimeen aina itsemurhalla uhkaamiseen. Viesti on selvä: ellette tee meille mieluista päätöstä, tapamme itsemme. Länsimaissa itsemurha on kuitenkin vapaavalintainen teko, joten jos turvapaikkapummi ei lopulta saanutkaan globaalilotossa sitä voittavaa arpaa (turvapaikka jolla suomalaiset elättävät hänet hautaan asti), hän on täysin vapaa surmaamaan itsensä. He voivat toki vedota surusilmäisiin opiskelijatyttöihin, mutta vielä toistaiseksi nuo tytöt eivät pääse muuttamaan viranomaispäätöksiä.

Sen sijaan Nerg myönsi, että väliaikaisen oleskeluluvan voi saada, mikäli hakijalla diagnosoidaan "depressio". Vastuu vapaamatkustajan "deperssiosta" sälytettiin tietenkin maamme viranomaisille, koska he eivät ole suostuneet myöntämään perusteetonta turvapaikkaoikeutta. Taitava medialukija ymmärsi kyllä miksi näitä yllättäviä "masennuksia" on ilmestynyt juuri nyt hirvittävän paljon: suotuisan diagnoosin avulla saa väliaikaisen oleskeluluvan, jonka aikana voi aloittaa vaikka suhteen suomalaiseen naiseen, mennä naimisiin ja saada se todellinen lottovoitto: turvapaikka suomalaisten elatuksella.

Aivan A-studion loppuminuuteilla Ylen kuvausryhmä oli suorana Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta lähti (ensimmäinen?) yli sadan perusteettomasti maassa olevan afgaanin palautuslento kotimaahan. Totta kai paikalla oli myös hulluuden riemumarssi eli vajaa satakunta suomalaista, lähinnä keski-ikäisiä naista, osoittamassa mieltä muukalaismiesten palauttamista vastaan.

Yle TV1, perjantai 31.3.2017 klo 20:00, Pressiklubi

Linkki Yle Areenaan.

Onko suomalaisten historiakäsitys vinoutunut? Studiossa kirjailija Jari Tervo, historiantutkija Oula Silvennoinen ja kolumnisti, käsikirjoittaja Kaarina Hazard.

Tällä kertaa Pressiklubissa oli kenties kaikkein härskein antinationalistinen kokoonpano koskaan: sionistidemari Ruben Stiller, suomalaisvihaaja Jari Tervo, militanttifeministi Kaarina Hazard ja tendenssitutkijana tunnettu fasistien metsästäjä Oula Silvennoinen. Ennen television puolelta poistumistaan Stiller ei enää edes yritä teeskennellä tasapuolista tuomalla yhdeksi keskustelijaksi jonkun kosher-konservatiivisen persun. Nyt hän junttaa yksimielisen kulttuurimaxilaisen paneelin, joka onkin tuttua hänen radion puolelta tulevasta Pyöreä pöytä -ohjelmasta.