JOKO YLEN NENÄKKYYS ALKAA KYLLÄSTYTTÄÄ?

Joe Biden nuuhkimassa Suomen nukkekoti-
hallituksen tyttöministereitä. Nenäpäivänäkin
nuuskitaan edistyksillisiä globaaleja
tuulahduksia.

Yle TV1, perjantai 13.11.2020 klo 21.00, Nenäpäivä

Perjantai 13. päivä on Onnenpäivä, kun Nenäpäivä viihdyttää kotikatsomoissa ja kutsuu kaikki mukaan auttamaan maailman lapsia. Luvassa tuttuun tapaan ilta täynnä parasta musiikkia, koskettavia tositarinoita maailmalta ja iloisia yllätyksiä!Nenäpäivä tarjoaa unohtumattomia tähtihetkiä, kun suorassa lähetyksessä lavalle nousevat Erin, Elastinen, ABREU, Samuli Edelmann, Diandra, Konsta Hietanen, Ressu Redford, Sara Siipola, Pete Parkkonen ja Neljä Ruusua. Liikuttumista on luvassa, kun Mikko Kekäläisen seurassa tutustutaan elämään ja ihmisiin kenialaisessa kylässä. Nenäpäivän tunnelmaa on lisäksi nostamassa joukko tunnettuja neniä, mukana muun muassa Minna Kivelä, Jarkko Tamminen, Mari Perankoski, Jukka Puotila, Joonas Nordman, Juha Laitila, sekä lukuisat muut tunnetut näyttelijät. Juontajina Viivi Pumpanen ja JP Rantanen - sekä tietenkin Janne Kataja, jonka kanssa jännitetään keräyspotin kertymistä. Tempaudu mukaan illan tunnelmaan ja ole mukana lisäämässä onnea maailmaan! 2 h 29 min

Britannian alkuperäisväestöä jo pitkään halveksunut pahamaineinen propagandatehdas BBC aloitti yhdessä Comic Reliefin kanssa Red Nose Dayn vuonna 1988. Suomeen tämä moraaliposeerajien ja hyväntahtoisten hölmöjen hyväntekeväisyyskampanja apinoitiin vuonna 2007, jonka jälkeen siitä on tullut jokavuotinen huonon huumorin päivä Yleisradiossa. Tätä nykyä Nenäpäivä-säätiön (ent. Ylen Hyvä Säätiön) järjestämä Nenäpäivä on vallannut Ylen kanavat jo viikkoja ennen itse varsinaista varainkeruupäivää marraskuussa. 

Tapahtuma on otettu valtamediassa kritiikittä vastaan ja ainoastaan muutamat vaihtoehtomediat ovat kyseenlaistaneet sen motiivit ja tavoitteet. Yle Watch on raportoinut Nenäpäivästä ainakin vuosina 2015, 2016, 2017, 2018 ja 2019.

Vuosien varrella mikään ei ole muuttunut Nenäpäivässä. Luultavasti suurta yleisöä alkaa jo kyllästyttää sen tekohuumori ja rahankeräys, jolla vain lisätään ekologisesti tuhoisaa väestönkasvua. Kaikissa YW:n kritiikeissä juuri väestöräjähdyksen edistäminen ja sitä kautta tapahtuvat luonnon tuhoutuminen on ollut blogin pääargumentti Nenäpäivää vastaan. Vuonna 2017:

Sanotaan, että kyynisyys on helppoa, mutta minkäs teet, kun hyväkkäät tekevät sen helpoksi tarjoilemalla läpinäkyvää tekopyhyyttään suoraan tarjottimelta. Jos asiaa halutaan tarkastella objektiivisesti ja avoimesti, niin on päivän selvää, että Nenäpäivällä saadulla hetken hyvänolon tunteella kehitysmaiden "auttajat" riistävät koko ekosysteemin elämisen edellytykset. Lahjoittamalla 20 euroa Nenäpäivä-keräykseen, kasvatat Afrikan väkilukua 50 lapsella. Pelkästään Nigeriassa on jo nyt (vuonna 1962 40 miljoonaa) 186 miljoonaa asukasta....

Kehitysavun mielekkyyttä pohdittin puolestaan viime vuonna:

Vanha suomalaisen viisaus "kannettu vesi ei kaivossa pysy" sopii hyvin myös Afrikan auttamiseen. Jo melko pitkään on löytynyt vahvaa empiiristä näyttöä siitä, että kehitysavusta on enimmäkseen vain haittaa kohdemailleen, koska se lisää niiden riippuvuutta länsimaista samalla kun se passivoi vastaanottajamaan kansalaisia. Ehkä pragmaattiset kiinalaiset onnistuvat Afrikan auttamisessa toisin kuin eurooppalaiset, jotka nääntyvät valkoisen miehen taakkansa alle?

Nenäpäivää kyynisesti hyväksikäyttävistä oman edun tavoittelijoista Yle Watchissa puhuttiin vuonna 2015:

Valtavasta hypestä ja jatkuvasta mainostamisesta huolimatta keräyksellä saadut roposet ovat pelkkiä taskurahoja ihmiskunnan riippakiveksi jääneen Afrikan korruptoituneiden, epäonnistuneiden valtioiden pohjattomaan kassaan. Viihdemaailman moraaliposeeraajat toimivat tyypillisesti ryhmäpaineen alaisina kuin sopulit, sillä se joka epäilee "hyvätekeväisyyden" mielekkyyttä loogisilla ja seurauseettisellä perusteilla, kammettaisiin välittömästi pois Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) ruodusta. Samalla se merkitsisi töiden loppumista ainakin Ylessä.

Käytännössä Nenäpäivä ei ole muuta kuin kehitysavun jatkamista Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Aikaisempina vuosina rahaa siroltetiin muodon vuoksi myös Itä-Aasian köyhiin kehittyviin maihin, mutta tänä ja viime vuonna kyse ei ole ollut muusta kuin onnettoman mustan Afrikan hyysäämisestä. 

Voi siis ajatella, että tuottoihin nähden Nenäpäivä luo todella huonoa julkisuuskuvaa Afrikasta ja afrikkalaisista. Nenäpäivää seuratessa sohvalla apaattisesti röhnöttävä demarieläkeläinenkin saattaa pohtia, että eiväthän nuo kongoidit tee muuta kuin ovat käsi ojossa pyytämässä lisää rahaa pohjattomaan kaivoonsa.

 

NOBELIN RAUHANPALKINTO VÄESTÖRÄJÄHDYKSEN KIIHDYTTÄJILLE – VALEUUTISIA LEVITTÄVÄ YLE MIELISSÄÄN VALINNASTA

Vuosittain Oslossa jaettavaa Nobelin rauhanpalkintoa pidetään itsenäisten ajattelijoiden keskuudeessa pelkkänä globalistisen tekopyhyyden harjoitelmana. Sitä se oli myös tänä vuonna kun palkinnon sai jo kahdennettatoista kertaa Yhdistyneisiin Kansakuntiin (YK) liittyvä taho. Yle uutiset kehräsikin tyytyväisyyttään jutussaan Nobelin rauhanpalkinnon saa Maailman ruokaohjelma WFP – "Ruoka on paras rokote kaaosta vastaan". Uutinen noudattaa Ylen tuttua linjaa, jossa kaikki YK:n toiminta nähdään automaattisesti hyvänä ja siten myös kaiken arvostelun ulkopuolella olevana:

Norjan Nobel-akatemia on myöntänyt rauhanpalkinnon Maailman ruokaohjelmalle WFP:lle (World Food Programme).YK-järjestö taistelee nälänhätää vastaan. Järjestö kohdistaa työtään konfliktialueille ja tekee töitä sen eteen, ettei nälkää käytetä "aseena" sodissa ja konflikteissa

Ylelle ilmeisen mieluisaa valintaa saatiin uutisjutussa ylistämään globaalihallinnon kannattaja tunnettu ulkoministeri Pekka Haavisto, joka korosti ylikansallisen YK:n roolia ylitse demokraattisesti valittujen kansallisten hallintojen:

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) kommentoi STT:lle, että hänen mielestään Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin oikealle taholle. Haavisto on tyytyväinen YK-järjestön palkitsemisesta tilanteessa, jossa YK:ta tarvitaan enemmän kuin koskaan.

(...) Valtaosa niiden tarpeista liittyy nimenomaan ruokaturvasta huolehtimiseen. Suomelle WFP on ollut yksi keskeisimpiä kumppaneita, jonka työtä on tuettu pelkästään tänä vuonna jo 16 miljoonalla eurolla, Haavisto kertoi STT:lle.

Varsinaiseen globalistiseen korkeaveisuun sortui tällä kertaa Helsingin Sanomat, jonka mielipideuutinen Nobelin rauhanpalkinto YK:n ruokaohjelmalle – Tylsältä vaikuttavaa valintaa selittää huoli nationalismin noususta saa Ylen jutun näyttämään lähes vastuulliselta journalismilta. Jo otsikko kertoo, miksi valtamedian suosimat "asiantuntijat" kuten Ulkopolittiisen instituutin (UPI) euro-atlanttinen nilkkiliberaali Mika "aina väärässä" Aaltola ovat tyytyväisiä Norjan Nobel-akatemian valintaan. Tälläkään kertaa hän ei kyennyt avaamaan suutaan ilman ettei olisi kertonut maailman ongelmien johtuvan Donald Trumpista:

Syyt olivat osin poliittiset: Yhdysvaltain presidentti Donald Trump syytti WHO:ta siitä, että se olisi myötäillyt pandemian hoidossa Kiinaa. Nobel-komitea toivoo, että rauhanpalkinto kannustaa valtioita säilyttämään tuen WFP:lle, vaikka valtioiden omaan etuun keskittyvä nationalistinen ajattelu on nousussa.

JUURI tämä lienee pihvi komitean valinnan taustalla, arvelee Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Nationalismin nousu ja valtapeli vie pohjaa tärkeää perustyötä tekeviltä organisaatioilta. 

"Tuosta se poliittinen viesti löytyy. Se ei ole mikään kompromissi­ratkaisu, vaan palkinto annettiin lähettämään viestiä.”

Aaltola myöntää itsekin rauhanpalkinnon jakamisen olevan poliittista, mutta ei näe siinä mitään pahaa, koska Nobel-akatemian arvopohja on hänelle ideologisesti mieluinen. Tyypillisenä vanhan vallan kannattaja UPI:n johtaja puolustaa itsepintaisesti rapautuvaa maailmanjärjestystä, joka tunnetaan myös "Uutena" maailmanjärjestyksenä. Valtaa ei pidä antaa kansakunnille, vaan maailmanlaajuisille epädemokraattisille organisaatioille, jotka tekevät mieleistään politiikkaa harhaisten utopioidensa pohjalta. Siksi Aaltola tuntee vaistomaista inhoa kaikkia horjuvan globaalijärjestelmän haastajia kohtaan:

Rauhanpalkinnolla on tarkoitus tukea multilateraalia politiikkaa ja instituutioita niiden heikolla hetkellä. Erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan valtataistelu näkyy järjestöissä, ja ne ovat politisoitumassa.

Jos suomalaista valtamediaa hallitsevat Ylen ja HS haluaisivat noudattaa rauhanpalkinnon uutisoinnissa tutkivaa journalismia, olisi palkinnon saaneesta Maailman ruokaohjelmasta (World Food Programme) voitu kirjoittaa paljon kriittisiä huomioita. Tätähän ne eivät totuuden portinvartijoina tee, jonka vuoksi käsittelemättä jää mm. WFP:n rooli sotien edistäjänä ja lietsojana. Ylikansoittuneissa maissa jatkuvaa nälkää ruoka-avullaan ylläpitävä järjestö kasvattaa tarpeetonta ihmismäärää, mikä puolestaan lisää konfilktiherkkyyttä sekä maan sisällä että ulkorajoilla. Koska WFP:n "auttamistyö" voimistaa väestöräjähdystä, sitä voi syystä pitää ekologisesti vastuuttomana toimijana tulevia sukupolvia kohtaan.

                                                          *************************  

Yle uutiset julkaisee jatkuvasti valeuutisia, mutta oikoo ne jonkin ajan jälkeen, ettei yhtiötä voitaisi syyttää valheiden levittämisestä. Jos joku tekee vedätyksestä somessa hälyn, Yle vetoaa tehtyyn virheeseen, joka on sittemmin korjattu. Samalla Yle haluaa tähdentää että kysessä on ollut vahinko, mutta kummallista kyllä, nämä "vahingot" koskevat poikkeuksetta vain tietynlaisia uutisia.

Yleensä valheiden ja väärien syytösten kohteena on ns. äärioikeisto kuten Ylen verkkosivuilla tänään ilmestyneestä agendauutisesta 13 äärioikeistolaista vangittu – Aikoivat siepata Michiganin kuvernöörin ja tehdä hyökkäyksen osavaltion pääkaupunkiin. Vasta yli vuorakautta myöhemmin Yle muutti uutisen muotoon 13 aseistetun ääriryhmän jäsentä vangittu – Aikoivat siepata Michiganin kuvernöörin ja tehdä hyökkäyksen osavaltion pääkaupunkiin.

Alkuperäisessä Ylen uutisessa väitettiin "äärioikeistolaisen" ryhmän suunnitelleen aseellista iskua Michinganin osavaltion hallintoa ja demokraattijohtoa vastaan. Tosiasiassa FBI:n pidättämät tekijät olivat äärivasemmistolaisia anarkisteja, mikä paljastui nopeasti suomalaisille Internettiä tutkiville lukijoille. 

Tarkoituksellinen vahinko oli ehtinyt kuitenkin jo tapahtua. Psykologiasta kun tiedetään, että uutisoinnissa vahvin muistijälki syntyy aiheen ensimmäisestä uutisesta ja siitä saatu mielikuva saattaa säilyä alintajunnassa vielä pitkään sen jälkeen kun uutinen on oikaistu. Näin pelokkaiden boomerien ja jatkuvaa viholliskuvaa ylläpitävien "liberaalien" ennakkokäsitystä uhkaavasta äärioikeistosta voitiin jälleen kerran vahvistaa sopivan "vahingon" avulla.

                                                          **********************

Yle TV1, perjaintai 9.10.2020 klo 20.00 Marja Sannikka

5/13. Miestä saa mollata. Yhteiskunnassamme on täysin normaalia arvostella ja haukkua miehiä, mutta miksi? Miksi sallimme moittivan puheen miehistä ja jopa miesten syrjinnän? Haastattelussa tukityöntekijä Mikko Silventoinen, tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist ja psykoterapeutti Hedda Retu. #marjasannikka HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Harvinainen näkökulma ja vieläpä feminismiä liputtavalta Yleltä. Silloin tällöin Ylekin voi tarjota jotain aidosti kriittistä, mutta tämä vain siksi, ettei kanavaa voitaisi niin helposti syyttää yksipuolisuudesta.

Tosin tässäkin ohjelmassa tasa-arvo oli jälleen kerran kyseenalaistamaton aksiooma, jonka vuoksi esimerkiksi miesten asevelvollisuus nähdään ongelmana. Tosiasiassa toimivassa armeijassa ei tarvita naisia esittämään tasa-arvosirkusta. Eivätkä miehet koe yleisesti asevelvollisuutta tasa-arvokysymyksenä, vaan kunnia-asiana, jonka kunniallisuus katoaa naisten ängettyä harmaisiin.

Yle TV1, torstai 8.10.2020 klo 22.01, Ulkolinja: Somalia tuuliajolla

Somalian sisällissota on kestänyt pian 30 vuotta. Maa on edelleen kaaoksen vallassa, ilman toimivaa hallintoa ja pankkijärjestelmää. Suurinta valtaa maassa käyttävät yhä aseistetut islamistit. Hajanainen ja heikosti varusteltu armeija ei pysty estämään terrori-iskuja. Mihin ovat valuneet Somalian saamat miljardit tukieurot? HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Mistäs Ylessä nyt tuulee? Valtionvallan äänitorvena toimiva Yle esittää jutun somaleista, jotka eivät esiinny tällä kertaa arvokkaina kultamunina ja tulevian suomalaisukupolvien voimavaroina! Onko toimituksessa tapahtunut jokin virhe? Ohjelmassahan esitetään somalit sellaisina kuin ne ovat.

TOIMITTAJAT YMMÄRTÄVÄT ELONKAPINAN HULIGANISMIA, SILLÄ ONHAN KYSEESSÄ HEIDÄN "TIEDOSTAVAT" LAPSENSA JA KAVERINSA

Jos Elonkapina-liike edustaisi aitoa luonnon-
suojelua, vastustaisi se luontoa kuormittavaa
maahanmuuttoa. Kuvassa vastamainos
Elonkapinasta.

Viime päivinä valtamediat ovat kauhistelleet läkähtymiseen asti poliisin voimankäyttöä lauantaisessa Elonkapina-liikkeen (engl. Extinction rebellion) mielenilmauksessa Helsingin Kaisaniemessä. Huomiota on kiinnitetty pääasiassa vain poliisin pippurikaasun käyttöön samalla kun mielenosoittajien lukuisat laittomuudet, niskoittelut ja provokaatiot on jätetty hallitsevan keskustelun ulkopuolelle.

Helsingin Poliisin virallisen tiedotteen perusteella eräiden mielenosoittajien kaasutus oli vain kärjistyneiden laittomuuksien ja niskotteluiden väistämätön seuraus, mutta olosuhteisiin nähtynä silti varsin pehmeä keino hajottaa laiton tapahtuma, jolla estetiin muiden kansalaisten vapaa liikkuminen. Valtamedian uutisraporteissa toistetaan jatkuvasti vain raflaavalta näyttävä kaasutus, mutta jätetään kertomatta se mitä poliisi kertoo tapahtuneesta:

‒ Mielenosoittajien annettiin blokata Unioninkadun liikennettä parin tunnin ajan, vaikka se oli vastoin ennakkoon sovittua. Kun osa ryhmästä irtautui vilkasliikenteiselle Kaisaniemenkadulle, tilanteessa oli tehtävä uusi riskiarvio, toteaa apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen tilanteesta.

Mielenosoittajia yritettiin kantaa tieltä sivuun, mutta osa palasi takaisin. Jollain itsensä lukinneita ja liimanneita henkilöitä yritettiin irrottaa, jotta heidät saataisiin kannettua sivuun. Kaikkien henkilöiden kantaminen paikalla olleilla resursseilla ei kuitenkaan ollut mahdollista.

‒ Poliisi pyrki neuvoin, käskyin ja kehotuksin useaan kertaan poistamaan henkilöitä Kaisaniemenkadulta. Lopulta normaalin johtamisjärjestelmän mukaisesti on tehty päätös käyttää sumutetta tavoitteena väkijoukon hajottaminen ja vastarinnan murtaminen, jotta heidät pystyttäisiin kantamaan tai ohjaamaan pois ajotieltä.

‒ Tässä tilanteessa OC-sumutetta pystyttiin käyttämään nimenomaisesti heihin, jotka eivät poliisin käskyjä totelleet ja heitä varotettiin selkeästi ennen kaasun käyttämistä, Kopperoinen toteaa.

‒ Kysymyksiä on tullut myös siitä, miksi poliisi otti mielenosoittajilta vesipulloja pois. Vesipullot siirrettiin jalkakäytävälle, josta ne oli heti saatavilla. Poliisi ei estänyt vesipullojen käyttämistä.

Luultavasti julkisessa keskustelussa näkyvä haluttomuus kertoa kaikki kaasutukseen johtaneet tekijät johtuu aktivistien vihervasemmistolaisuudesta, jota suurin osa toimittajista ja nykyhallituksen ministereistä sympatisoi. Mikäli poliisi olisi hajottanut kansallismielisten luvattoman mielenilmauksen, jossa estetään omavaltaisesti liikenteen kulku, mediassa olisi kuultu vain pelkkiä hyväksyviä lausuntoja. Eihän Hyvien ihmisten määrittelemässä demokratiassa voida sentään mitä tahansa sallia! 

Sitä vastoin kun kyse on toimittajien omien punaporvarikakaroiden lukuisia lakeja rikkovasta peformanssista, sen keskeyttäminen onkin poliisilta ylimitoitettu toimi, koska sillä tukahdutetaan kansalaisten perusoikeuksia. Tätä mieltä näyttää olevan ainakin Ylen tuoreeltaan haastattelema punaisen yliopiston tohtori, joka uutisjutussa Asiantuntija: Kaasusumuttimen käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan oli ylimitoitettua, poikkeaa poliisin aiemmasta linjasta on tyypilliseen tapaan huolissaan kansalaisoikeuksista vain silloin kun niiden katsotaan estävän äärivasemmiston huliganismia.

Kansallismielisten poliittisesti vainoista tunnettu kokoomuslainen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ei ole luonnollisestikaan kiinnostunut Elonkapina-liikkeen laittomasta luonteesta, vaikka järjestö jo nimellään ilmoittaa toimivansa järjestäytyneen yhteiskunnan lakeja vastaan. Päinvastoin, Toiviainen onkin Ylen uutisen mukaan aloittanut tutkinnan poliisin menettelystä eikä yhteiskunnallista kapinaa larppaavasta Elonkapina-liikeestä. Tämä siitäkin huolimatta, että internationalistisen Rebellion Extinction -järjestön perustaja Roger Hallam on vaatinut kansanedustajien ja yritysjohtajien ampumista, koska ne ovat hänen mukaansa syyllisiä ympäristön heikkenevään tilaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että lain nykytulkinnan perusteella Suomen osasto pitäisi kieltää väkivaltarasistisena liikkeenä, koska Hallamin tappokehoitus kohdistuisi väistämättä toisrotuisiin: ovathan suurimpien saastuttajamaiden Intian ja Kiinan johtajat värillisiä.

Mikä sitten lopulta on tämä otsikoihin päätynyt Elonkapina eli Extinction Rebellion -liike? Tiivistettynä sen voi sanoa olevan yhden prosentin globalistieliitin polkaisema valeympäristönsuojeluliike, jolla vedotaan nuoriin idealistisiin idiootteihin. Sattumoisin XR:n Suomen osaston eli Elonkapinan taustayhdistyksenä toimivan Elonvaalijat Ry:n puheenjohtajana toimiva ylöjärvelläinen Minna Mentula on myös Kommunistisen Nuorisoliiton puheenjohtaja ja SKP:n sitoutumaton aktiivi.

Selkeästi vasemmistolaisen liikkeestä tekee myös se, ettei sen agendassa ole toimintaehdotusta kehitysmaiden väestöräjähdyksen hidastamiseksi eikä mainintaa siirtolaisinvaasion negatiivisista vaikutuksesta ympäristöön. Varoituskellojen pitäisi soida viimeistään siinä vaiheessa kun liike kohdistaa julkilausumansa lapsettomuus-vaatimuksen vain valkoisille länsimaisille ihmisille. Liikkeen taustojen penkominen olisi varmasti journalistinen teko, joten jäämme vielä odottamaan sen lopputulosta. 

Valeoppositioksi luokiteltavan järjestön aktivistien yleistä persoonaa ja profiilia on sen sijaan ehditty Suomessakin analysoida kiitettävästi. Yksi parhaista viime päivien kommentaareista on kirjailija Tenho Kiiskisen somessa esittämä näkemys aktivistien taustoista:

PS:n tuoreella lähetyksellä Matias Turkkila toteaa näiden nuorten etsivän tarkoitusta elämälleen. Tämä on tietenkin totta. Mutta yhtä totta on myös se, etteivät nämä nuoret tiedä oikeasta elämästä yhtikäs mitään. Kyse on kakaroista, ja ilmiö itsessään ns. elintasosairaus. Tilastojen valossa ei mitenkään uskalias veikkaukseni on, että enemmistö nuorista on taustaltaan keskiluokkaisia. Silti mielenilmaus oli silmiinpistävän ponneton. Miksi?

Nähdäkseni suurin osa osallistujista tiedostaa, etteivät nykylänsimaiden nuorisokapinat voi mitenkään onnistua muina kuin performansseina, koska muuhun ei yksinkertaisesti ole edellytyksiä. Kaava, resepti on tuttu jo 60-luvulta, mutta soppa on saanut uuden mausteen: 

Mielenosoittaminen on vielä aiempaa korostetummin pelkkä performanssi ja ENSISIJAISESTI aktiivinen yritys yksilöllisen levottomuuden lievittämiseksi, koska osallisten on pakko tajuta, että he ovat vielä suurempia tunareita kuin vanhempansa. “Kapinallisilla” ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia luoda mitään nykyjärjestelmän tilalle, sillä tietystä kulttuurisesta pääomasta huolimatta heiltä puuttuu täysin ylempien luokkien tietotekninen osaaminen ja mikä ratkaisevasti tärkeämpää, todellinen varallisuus, kylmä pääoma. Vastarinta on lamaantunutta siksi, että tämä kaikki on sanattomasti selvää.

Pohjimmiltaan kaikki nuoret elokapinalliset toivovat, että isot pojat ymmärtäisivät, ja yhteiskunta rientäisi apuun vastaamaan heidän toiveisiinsa. Olennaisinta (ja erona mellakoihin useimmissa muissa maailmankolkissa) on kyseenalaistamaton usko siihen, että kaiken on tapahduttava status quon ehdoilla. Ministeri Ohisalo on ymmärtänyt tämän ja peesaa juuri siksi. Hän tietää pelaavansa naivismin ja yleisen pentumaisuuden kanssa, joita vastustajat sietävät naurettavuuteen saakka. Ja kaiken tämän Ohisalo uskoo olevan edukseen polarisaation laajemmassa sodassa, eikä hän välttämättä erehdy.

Mikään ei ole sen helpompaa ja älyllisesti laiskempaa kuin olla refleksinomaisesi "hyvien asioiden" puolesta "pahoja asioita" vastaan. Tämä yhdistettynä nuoruuden lapsellisuuteen ja vasemmistolaiseen kollektivismiin pilaa varmuudella ne hyvätkin punavihreiden kannattamat asiat, jotka ovat lähes poikkeuksetta ei-vasemmistolaisia. Theodore Kaczynski alias Unabomber kuvaa silmiä avaavasti vasemmistolaista psykologiaa ja vallan tarvetta pamfletissaan Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus. Julistuksen loppupuolella hän on erityisen huolissaan vasemmistolaisten soluttamista ja valtaamista ympäristöliikkeistä:

213. Johtuen heidän tarpeestaan kapinoida ja kuulua johonkin liikkeeseen, vasemmistolaiset tai samaa psykologista tyyppiä edustavat yksilöt eivät yleensä pidä sellaisista kapina- tai aktivistiliikkeistä, joiden päämäärät ja jäsenistö eivät aluksi ole vasemmistolaisia. Sen seurauksena tapahtuva vasemmistolaisten tulva voi helposti muuttaa ei-vasemmistolaisen liikkeen vasemmistolaiseksi, jolloin vasemmistolaiset päämäärät korvaavat tai vääristävät liikkeen alkuperäiset tavoitteet.

214. Välttääksen tämän on luontoa ylistävän ja teknologiaa vastustavan liikkeen otettava päättäväisen antivasemmistolainen asenne  ja vältettävä kaikkea yhteistyötä vasemmistolaisten kanssa. Vasemmistolaisuus on pitkällä tähtäimellä yhteensovittamaton villin luonnon, ihmisten vapauden ja modernin teknologian hävittämisen kanssa. Vasemmistolaisuus on kollektivistista; se pyrkii sitomaan koko maailman (sekä luonnon että ihmiskunnan) yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Mutta tämä edellyttää luonnon ja ihmiselämän säätelemistä järjestäytyneen yhteiskunnan kautta, ja se vaatii kehittynyttä teknologiaa. Yhtenäistä maailmaa ei voi olla ilman nopeaa kuljetusta ja kommunikaatiota, kaikkia ihmisiä ei saa rakastamaan toisiaan ilman sofistikoituneita psykologisia menetelmiä, "suunnitelmallista yhteiskuntaa" ei voi olla ilman välttämätöntä teknologista pohjaa. Ennen kaikkea vasemmistolaisuutta ajaa vallantarve, ja vasemmistolainen etsii valtaa kollektiivisella tasolla, joukkoliikkeeseen tai järjestöön samaistumisen kautta. Vasemmistolaisuus ei todennäköisesti tule koskaan luopumaan teknologiasta, koska teknologia on liian arvokas kollektiivisen vallan lähde. 

Post Scriptum: Jutussa käytetty kuva on saanut ärhäkkää arvostelua sosiaalisessa mediassa. Eräskin taho ilkkuu: "Siis suomalaisen hiilijalanjälki on 100 kertaa isompi kuin somalian. Luultavasti rasistin mielestä suomalaisella on oikeus kuluttaa 100 kertaa enemmin kuin somalialaisen".

Meiltä kysytään, me vastaamme: Selvittämättä jää mistä kirjoittajan määrittelemä oikeus on lähtöisin. Rasismista puhuminen näyttää kuitenkin viittaavan jälkimarxilaiseen sylttytehtaaseen. Joka tapauksessa on syytä muistaa, että myös  anti-rasistin kulutus on keskivertosuomalaisen tavoin satakertaista kotimaassaan asuvaan somaliin verrattuna. Toisin kuin "anti"-rasisti uskottelee, hän ei ole kulutusasioissa käytännössä moraalisesti sen parempi kuin tuomitsemansa "rasisti". Ainoastaan silloin jos hyväkäs laskee kulutustaan Somaliassa asuvan somalin tasolle hän voi moittia tarran viestiä. Sellaiset antirasistiset maailmanparantaja ovat kuitenkin hyvin harvassa. Tosiasiassa suurin osa laiskan pulskeista "hyvistä ihmisistä" on mitä innokkaimpia kuluttajia.

Oleellista ihmisen hiilijalanjäljessä on volyymi: suomalaisia on viisi miljoonaa, tänne kulutuksen keskelle tulevia afrikkalaisia puolestaan puoli miljardia. Luonto kyllä kestää joten kuten suomalaiset, mutta ei samaa elintasoa siivestäviä satoja miljoonia afrikkalaisia. Jos somalit eläisivät kotimaissaan omilla ehdoillaan eli ilman läntistä teknologiaa, he kuluttaisivat todella vähän. Tuosta on kuitenkaan turha tehdä moraalista hyvettä kuten muustakaan välttämättömyydestä. Muutoin tyhmyys olisi moraalista.

103-kertaa-tarran ydinviesti on haluttaessa helppo hahmottaa; elintasosiirtolaisuus kehitysmaista länsimaihin kuormittaa moninkertaisesti luontoa kuin jos tulijat jäisivät kotimaihinsa. Tässä ei ole kyse moraalisesta arvostelmasta vaan puhtaasti tilastollisesta tosiasiasta.

Suurin syy maahanmuuttoinvaasioon on länsimaiden korkea elintaso, joten sen laskeminen ehkäisisi tulijoiden määrää rajusti. Tämäkään ei olisi "vihreille" mieluisaa, koska heidän päätavoitteenaan on täyttää Eurooppa afrikkalaisilla keinolla millä hyvänsä.

VALTAJÄRJESTELMÄN ASIANTUNTIJAT KIISTÄVÄT KORONAVIRUKSESTA SEURAAVAT HYVÄT MUUTOKSET

Joukkotiedotukselle on tyypillistä, että kun yksi asia alkaa hallita koko infromaatiovirtaa, tietyt hokemat muuttuvat kyseenalaistamattomiksi totuuksiksi, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Koronakriisin aikana on viljeltu paljon termiä musta joutsen. Se tarkoittaa uhkaa jota ei osata tai haluta ennakoida. Käsitteen alkuperä on vuodelta 1697, jolloin eurooppalaiset tutkimusmatkailijat näkivät mahdottomana pidetyn asian Australiassa: maanosalle tyypillisen mustan joutsenen. 

Kaikesta mediahypetyksestä huolimatta maailmanlaajuinen koronavirus ei tosiasiassa ole musta vaan valkoinen joutsen, koska pandemia on jotain, joka tapahtuu lopulta suurella varmuudella. Itse asiassa näin äkillinen pandemia on nykymaailman rakenteen väistämätön seuraus. Koronaviruksen kaltaisen epidemian nopea ja laaja leviäminen tuli ennen pitkää mahdolliseksi, koska globaalitalous pitkine tuotantoketjuineen on järjestäytynyt tarkoituksellisesti keskinäisriippuvaiseksi. Koko prosessia on vielä kiihdyttänyt finanssikapitalismin mahdollistama taloudellinen ylioptimismi ja sen synnyttämä markkinakupla. Ihmistungoksesta lähtenyt koronavirus on vain seurannut globaalikapitalismin synnyttämää ihmisvilinää joka maailman kolkkaan. 

Yksinkertaisesti sanottuna COVID-19 viruksen synty ja leviäminen pandemiaksi johtui ylisuureksi paisuneen ihmispopulaation mahdollisuudesta turhaan kanssakäymiseen. Nämä ilmeiset syyt eivät kuitenkaan ole esillä suurten mediajättien paniikkitunnelmissa rutistetuissa tausta-analyyseissä, vaikka niissä puhutaankin ihmiskontaktien välttämisestä jo levinneen viruksen pysäyttämiseksi. 

Nykymaailman hiljaiseksi lyönyttä viimeisintä kriisiä on pakostakin jouduttu tutkailemaan pintaa syvemmältä, mutta valtavirtatoimittajille näyttää olevan edelleen mahdotonta käsitellä ongelmaa osana väestöräjähdystä ja globalismia. Silloinkin kun koronaviruksen vaikutuksia yritetään kartoittaa ympäristönäkökulmasta, niissä ei huomioida lainkaan ylikansoituksen vaikutusta. Hyvän käsityksen tällaisesta journalismista tarjoaa Ylen verkkosivujen uutisjuttu Päästöt laskevat nyt rytinällä, mutta onko koronavirus hyvä uutinen ilmastonmuutoksen kannalta? Päinvastoin, sanoo tutkija: “Tämä on pelottava oppitunti”.

Jutun alussa toimittaja Hanna Eskonen yrittää olla epäkorrekti luettelemalla koronaviruksen myönteisiä vaikutuksia ilmastopäästöihin. Pandemian leviämisen estämiseksi tehdyt poikkeustoimet ovat kieltämättä vaikuttaneet teollisuuden ja liikenteen tuottamien saasteiden vähenemiseen, mutta tämä ei kelpaa haastatellulle  ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkiselle. Hän on kiinnostunut selvästi enemmän viruksen poliittisesta vaikutuksesta kuin sen luonnolle tuomasta hyvinvoinnista. Jos haastatelluksi olisi valittu ympäristötieteen professori, vastaukset olisivat saattaneet olla sen verran erilaisia, etteivät ne olisi kelvanneet ajamaan jutun agendaa. 

Toimittajan johdattelevalla kysymyksellä ympäristöpolitiikan professori kieltää koronapandemialla olevan hyviä vaikutuksia edes ympäristöön:

Mutta ovatko koronaviruksen aiheuttamat poikkeustoimet samalla myös ilmastoteko? Voisiko edes niistä iloita, kun maailma on muuten alkanut näyttää tieteiselokuvien dystopialta?  

Päinvastoin, sanoo ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen Helsingin yliopistosta. – Kokonaisuuden kannalta tämä on se kauhuskenaario

Koronaviruksen yhteydessä professori ei malta olla mainitsematta ilmastonmuutosta ikään kuin se olisi rinnastettavissa maailmalla vellovaan kulkutautiin. Hukkisen monomaanisuutta lähentelevä asenne kertoo paljolti siitä, kuinka luonnossa tapahtuvasta ilmaston muuttumisesta on tullut jatkuvalla rummutuksella kaikkien kauhukuvien mittatikku johon verrata "vähäisempiä" kriisejä:

Suomessa julistettu poikkeustila ja valmiuslain käyttöönotto ovat Hukkisen mukaan esimakua siitä, mitä tapahtuu, kun ilmastonmuutoksen uhkakuvat alkavat käydä toteen. 

– Koronavirus kertoo, miten asiat tulevat luultavasti menemään, kun joku ilmastonmuutoksen seurausilmiö konkretisoituu.

Ilmaston muutos kyllä tunnetaan, mutta ilmastonmuutos on lähinnä politisoituneen tieteen ortodoksia, jolla halutaan vain peittää luonnonkatastrofien todellinen syy: tolkuttoman ihmispaljouden tolkutun kulutus. Vaikka Ilmaston muutos johtuisikin osittain ihmisen lisäämistä hiilidioksidipäästöistä, sen negatiivinen vaikutus luontoon on huomattavasti pienempää kuin kasvavaa väestöä varten raivatut metsät, harjoitettu tehomaatalous ja synnytetty teollisuus kaikkine kerrannaisvaikutuksineen. Tosiasiassa "ilmastonmuutos" ei ole pitkään jatkuneiden luontokatastrofien syy, vaan ainoastaan yksi monista seurausilmiöistä, jotka kaikki johtuvat pidäkkeettä lisääntyvän ihmisestä ja hänen tarpeidensa tyydyttämisen rajattomasta kasvusta.

Pelkästään ihmistä koskevana ongelmana koronavirus on jo lähtökohtaisesti eri tyyppinen kysymys kuin koko luontoon vaikuttava ilmasto. Silti Hukkanen tarkastelee molempia ongelmia vain ihmisen näkökulmasta. Ilmastonmuutoskin on professorille koronakriisin tapaan kohtalokas vain silloin kun se vaikuttaa ihmiseen:

Ilmastonmuutos on jopa kertaluokkaa kohtalokkaampi kuin kriisi, jota nyt eletään. Miksi se ei ole saanut aikaan koronaviruksen kaltaisia poikkeustoimia? Hukkinen kääntää asian toisinpäin. Ei pandemiakaan ole saanut aikaan nopeita toimia niin kauan, kun se on ollut vasta uhka.

Toisaalla professori myöntää ongelmien erilaisuuden, mutta pitää niitä molempia kuitenkin ihmisen käsissä olevina kysymyksinä:

Yhtäältä ilmastonmuutos ja pandemia ovat luonteeltaan erilaisia. Virusta vastaan voidaan lopulta kehittää rokote, mutta ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on monitahoisempaa.

Hukkinen johtaa tutkimusryhmää, jossa paneudutaan niin sanottuihin viheliäisiin ongelmiin. Ne ovat ongelmia, joiden ratkaiseminen synnyttää uusia ongelmia. Sellainen on ilmastonmuutos, ja sellainen on myös pandemia.

Uusia ongelmia synnytetään sillä, ettei haluta nähdä ilmastonmuutoksen perussyytä, hallitsematonta väestönkasvua, joka riehuu varsinkin kehitysmaissa, kiitos länsimaiden harjoittaman lyhytnäköisen humanitarismin. Pandemian taas mahdollistaa jatkuvassa liikkeessä oleva globaalikapitalismi. Pohjimmiltaan molemmat ovat yksinkertaisia ongelmia, mutta niiden ratkaiseminen vaatisi luopumista muutamasta nykymaailman keskeisestä uskonkappaleesta. 

Eräs niistä on usko länsimaiseen demokratiaan, jossa mukaavuudenhaluiset massat on lahjottu alistumaan vallankäyttäjien "hyvää tarkoittaville" suunnitelmille "ihmiskunnan" parhaaksi. On huvittavaa lukea professorismiehen pelottelupuheita  autoritaarisuudesta, kun tietää kuinka säänneltyjä ja valvottuja jokaisen kansalaisen liikkeet ovat meidän hupaisissa pikku demokratioissamme:

Yhteiskunnasta tulee kroonisesti autoritaarinen, jos valmiuslakia aletaan yhtenään napsautella päälle. Siitä on jo herännyt keskustelua oikeusoppineiden keskuudessa. 

– Koska kriisit tulevat olemaan toistuvia, meidän rakkaista demokratioista voi tulla osittain autoritaarisia yhteiskuntia, Hukkinen sanoo

Uutisartikkelin tarkoituksena onkin puolustaa nykyistä liberaalia "hyväntahtoista" maailmanjärjestystä, jossa todelliset uhat "kehitykselle" tulevat lännen valtaeliittiä uhkaavilta geopoliittisilta kilpailijoilta:

Mutta mitä ilmastolle tapahtuu koronaviruksen seurauksena? Pysähtyykö maapalloa uhkaava lämpeneminen samalla kun pandemia tiputtaa päästöjä? Pahimmillaan voi käydä juuri päinvastoin.  

Jotain voi päätellä siitä, mitä tapahtui vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen. Silloin talouden myötä romahti myös maiden halu panostaa ilmastotoimiin. Finanssikriisi sai erityisesti Kiinan päästöt kasvuun.

Toimittajan haastattelema energia-asiantuntija Lauri Myllyvirta vie huomion Kiinaan, vaikka on selvää, että koronaviruksen hidastama taloudellinen puuhastelu säästää maailmanlaajuisesti luontoa.  Toisaalta puheet ilmastotoimista kertovat hybriksestä, jossa ilmastoa yritetään muuttaa sellaiseksi, että se olisi optimaalinen ihmisen mukavuudenhalulle ja talouskasvun mahdollistaville elämäntavalle. Todellinen henkinen vallankumous tapahtuu vasta sitten, kun ihminen pyrkii mukautumaan vallitsevaan ilmastoon/luontoon eikä toisin päin kuten nyt.

Yhtään sen valaistuneempaa tietoa jutussa ei jaa ympäristöalan huippuasiantuntijana esiintyvä diletantti Oras Tynkkynen (vihr.). Nykyään Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) vanhempana neuvonantajana toimiva Tynkkynen antaa ympäripyöreitä vastauksia, mikä sopiikin hänen edustamansa organisaation toimenkuvaan.

Antaako koronavirus edes aikalisän ilmastotoimiin, kun päästöt vähenevät? 

– Voidaan sinänsä sanoa, että antaa aikaa. Mutta jos käy niin, että taantuma ja kriisi hankaloittavat ilmastopolitiikan tekemistä, silloin päästöjen väheneminen häviää siitä syntyvälle haitalle, Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen sanoo.

Sitran hyväpalkkaisissa hommissa voi jossitella mitä tahansa ja aina vaikuttaa yhtä vakuuttavalta kuin Delfoin oraakkeli. Vanha kommunisti-kolumnisti Yrjö Rautio kirjoittikin Helsingin Sanomien jutussaan Sitra on kuin rikkaan perheen lapsi, jolla on liikaa leluja osuvasti suurelle yleisölle hämäräksi jääneen mutta veronmaksajille kalliiksi tulevan puljun yleishyödyllisyydestä. Esimerkiksi Tynkkysenkin harrastamasta tulevaisuudentutkimuksesta Raitio lohkaisee sangen tyhjentävästi:

Tulevaisuudentutkimuksen tuloksellisuutta on vaikeaa mitata. Tulevaisuuden tutkija ei voi juuri epäonnistua. Se tekee Sitrasta niin leppoisan työpaikan.

Pokerinaamaisen hatusta vetämisen lisäksi Sitrassa on eduksi hallita hyvesignaloinnin koodit. Tynkkyselle maailmanpelastuspuheiden lähtökohtana on tuulivoiman erinomaisuus nykyisen elintason ylläpitäjänä. Ilmeisesti Tynkkynen kuvittelee Ultra Bran kappaleessa Ilmiöitä vaaditun tuulivoiman lisäämisen olevan edelleen vakavasti otettava energiavaihtoehto, vaikka Punavuoren punavihreän kuplan ulkopuolella laulun sanat on aina ymmärretty tahattomaksi sarkasmiksi:

Vaikka Kiinan tulevia toimia on vaikea ennustaa, Tynkkynen näkee eron vuoden 2008 finanssikriisin jälkeiseen tilanteeseen. Maailma on nyt eri paikka.

– Tuulivoima on halvin tapa tuottaa sähköä, halvempi kuin fossiiliset polttoaineet. Voi olettaa, että pystymme vastaamaan kriisiin fiksummin kuin viimeksi.

Muiden asiantuntijoiden lailla Tynkkynen on tyypillinen kyniään pyörittävä virkamies, jolla ei ole rohkeutta sanoa mitään oikeasti rakentavaa saatika radikaalia sen enempää koronakriisistä kuin luonnonsuojelustakaan. Hänen ainoa ehdotuksena on, että syntyisi yhteiskunnallista keskustelua! Muistuupa mieleen syväekologi Pentti Linkolan lausahdus, että mielipiteen esittäminen on epäonnistunut, jos se herättää vain yhteiskunnallista keskustelua:

Onko vielä liian aikaista keskustella ilmastovaikutuksista, kun kriisi on pahimmillaan? 

– En odota, että Sanna Marin tiedotustilaisuudessa sanoisi, että nyt pitää vähentää päästöjä. Mutta valmistelu ja yhteiskunnallinen keskustelu pitää aloittaa, sanoo Tynkkynen.

Keskusteluja voidaan käydä loputtomasti, mutta väestöräjähdys ja koronviruksen aikaansaamat yhteiskunnalliset järistykset eivät tule kyselemään niiden lupaa.

YLEN KOLUMNISTI KOSMOLOGI KARI ENQVIST: KANSANSA PETTÄJÄ ON TOSIMIES JA NATIONALISTI LUUSERI

Tuliko kosmologista vanhoilla päivillään uuskommunisti?

Eläkepäivillään kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist on voinut entistä vapaammin julistaa poliittista ideologiaansa etenkin kun Yleisradio on tarjonnut siihen säännöllisen näkyvän ja kuuluvan mahdollisuuden. On selvää, ettei Enqvistille olisi annettu kolumnistin vapaata megafonia, elleivät hänen näkemyksensä pysyisi Ylen asettamien vasemmistoliberaalien reunaehtojen sisällä. 

Tämä puolueellinen asenne selittää osaltaan sen, miksi valtiollisessa radioyhtiössämme arvokonservatiiviset asiantuntijat eivät saa omaa mikrofonia ajatustensa esittämiselle. Pätevistä asiantuntjoista ja keskustelun herättäjistä ei tässä ole maassa pulaa, mutta poliittista syistä Yle ei anna (radio)kolumnistin paikkaa vaikkapa Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavaiselle tai Turun yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenille. He joutuvat turvautumaan omiin blogeihinsa, joiden näkyvyys on vain murtaosa siitä, mitä veronmaksajien rahoittama Yle kykenee tarjoamaan.

Enqvistin viimeisimmän kolumnin Ennen miehet olivat miehiä ja luuserit luusereita, eikä tämä asetelma ole mihinkään muuttunut hakusanaksi on merkitty Äärioikeisto, joten lukija tietää heti mitä odottaa, sillä Ylessä äärioikeisto on sataprosenttisesti pejoratiivinen termi, jota käyttämällä ei haluta sanoa kohteesta mitään hyvää. Tällä kertaa kolumnisti käytti poliittisesti motivoitunutta termiä äärioikeisto leimaamaan kansallisvaltion perusteiden puolustajia. Valtiorajojen puolustajat ovat Enqvistin mukaan luusereita, varsinkin jos vielä sattuvat olemaan miehiä.

Ovelasti rakennettu kirjoitus alkaa yllättävästi perinteisen miehen aseman tunnustavilla historiallisilla huomioilla. Kosmologi lipsuu alussa jopa vasemmistoliberaalin yliminän tuomitseman heteronormatiivisuuden väärälle puolelle kirjoittaessaan, että

Miesselittäminen on tuon ajan perintöä. Miehen piti näet tietää kaikki kaikesta. Kaikkitietävyyttä ei osoitettu pelkästään naisille vaan myös toisille miehille. Se ei ole naisten vähättelemiseksi vasiten kehitetty salaliitto. Se on olemisen muoto, joka on sysätty miesten harteille.

Tässä kirjoittaja vastoin vallitsevaa agendaa hyväksyy tietyt maskuliiniset hyveet. Kolumnin edetessä tarkkaavainen lukija huomaa, että tällainen epäortodoksia on vain perinteistä maskuliinista kunniallisuutta tunnustaville (kansallismielisille) miehille rakennettu ansa, jossa vastuullisuuden nimissä toivotaan miehen karttavan loppuun asti luuseriksi leimautumista. Ansan juju on siinä, että Enqvist määrittelee luuserin kriteerit täysin uudelleen.

Kaikki eivät miehenä olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, alkoholismiin, katkeruuteen. Heistä tuli luusereita. 

Jos mies ei ollut perillä asioista, hän oli luuseri. Jos hän tuijotti vain omaa napaansa eikä huolehtinut toisista, hän oli luuseri. Jos hän ei jaksanut, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole mies! 

(...) Luuserien luokkaa määrittävät yhä vähemmän yhteiskunnalliset tai taloudelliset tekijät. Se on vajonnut syvälle psykologian vetiseen valtakuntaan.

Vaikka kirjoittaja tunnustaa miehen vastuunkannon taakan olevan poliittisesti epämuodikas sukupuolittunut ajatus, hän on siitä kuitenkin ilmeisen hyvillään, koska voi sen kautta leimata tietyt inhoamansa miehet luusereiksi. Tästä feministitkään ovat tuskin pahoillaan, vaikka he joutuvatkin sen vuoksi kieltämään samanvertaisen kohtelun. Muussa tapauksessa heidän pitäisi hyväksyä muuttujat muutettuina Enqvistin sitaatit myös naisoletettujen kohdalla. Näin tekee eräs Enqvistin kolumnia Jiri Kerosen fb-seinällä kommentoinut kirjoittaja:

Nainen oli se, jolla oli asiat hanskassa. Hän oli vastuussa kodin- ja lastenhoidosta. Kaikki eivät naisena olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, ylipainoon, feminismiin, masennukseen, muunsukupuolisuuteen. Heistä tuli luusereita. Jos nainen syytti patriarkaattia, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole nainen!

Draaman kaari saa kolumnissa huippunsa kohdassa, jossa Enqvist toistelee uskottavuutensa menettäneen valtamedian levittämää karikatyyria pahasta valkoisesta heteromiehestä, joka on herkkäusoisuuttaan vajonnut kabaalin äärioikeiston ohjailtavaksi:

Jokin kuitenkin on säilynyt entisellään. Nykyajan luuserit eivät hekään ole perillä asioista. He luottavat huhuihin ja someen ennemmin kuin tutkittuun tietoon. He eivät kanna vastuutaan maailmasta. Pakolaisleirien orvot voivat heidän puolestaan juuttua mutaan. He iloitsevat, kun afrikkalaislapset kuolevat ebolaan. Peräkammareissaan he elättelevät poliittisiin vastustajiinsa kohdistuvia raiskausfantasioita.

Ainoastaan valtion kukkarolla käyvillä sosialisteilla ja elämän ehtoopuolella Westendissä viihtyvillä hyväosaisilla riittää moraalista julkeutta puhua globaalista yhteisvastuusta, vaikka ensi sijassa jokainen yksilö on vastuussa vain itsestään ja lähimmäisistään. Eettisesti korkeimmalla tasolla ovat sitten ne kansalaiset, jotka ovat velvollisuudentuntoisia kansaansa kohtaan. Sitä vastoin Enqvistille vain kansanpetturi on tosimies, koska kansakunnan säilymisestä huolehtiva ei voi olla muu kuin nynnyilevä luuseri.

Mitä sitten tulee maailman väestö- ja ympäristöongelmien ratkaisemiseen, Enqvist kuuluu niihin, jotka menevät globalismissaan perse edellä puuhun. Tunnettu ympäristöaktivisti ja biologi Garrett Hardin sanoo artikkelissaan Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa ettei itsetarkoituksellinen kansainvälisyys ole suinkaan ongelmien ratkaisu, vaan monesti sen yksi keskeisistä aiheuttajista. Hänen mukaansa ongelmia ei kannata koskaan globalisoida, jos se voidaan ratkaista paikallisesti. 

Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä.

Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.

Pienen hiilijalanjäljen kehitysmaiden ylijäämäväestön päästäminen korkean kulutuksen pohjoiseen jos mikä on ekologisesti vastuutonta toimintaa. Sitä paitsi Enqvistin puhe "pakolaisleirien orvoista" (potentiaalisista ISIS-terroristeista) on pelkkää tunteisiin vetoavaa kyynistä retoriikkaa, jonka todellinen tarkoitus on näyttää vihreää valoa Lähi-idän ja Afrikan elintasopakolaisille. 

Vastuusta voidaan toki puhua, mutta silloin sitä pitäisi vaatia ensimmäisenä elintasopakolaisilta, jotka jättävät lähimmäisensä ja kotimaansa oman onnensa nojaan vain siksi, että pääsevät itse nauttimaan Pohjoismaiden tarjoamasta hyvinvoinnista. He eivät rakenna kotimaitaan, vaan astuvat kutsumattomina vieraina valmiiseen pöytään ja kiitokseksi lisäävät kohdemaidensa rikollisuutta. Kolumnistin kieroutuneessa logiikassa taas ne, jotka eivät halua elättää verovaroilla elintasosurffaajia ovatkin vastuuta pakoilevia "haittaoikeistolaisia" (sattumoisin äärivasemmiston käyttämä termi) luusereita:

En vihjaile tai virnuile. Mutta mielessäni käy kyllä marginaalinen haittaoikeisto, jonka käsityskyvylle maailma on käynyt liian monimutkaiseksi.  

On totta, että ennen oli paljon helpompaa. Muukalainen tarkoitti naapurikylän renkipoikaa ja tieto eteni samaa vauhtia kuin hyvä hevonen. Nyt kaikki on niin vaikeaa. Kukapa ei joskus haluaisi antaa periksi. Valahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle ja sulkea silmät realiteeteilta.  

Hoitakoot muut valtionvelat, juna-aikataulut, huolehtikoot muut joukoittain ihmisiä tuhoavista ydinlaitteista. Menkööt pakolaiset muualle ja ilmasto kiertäköön Suomenniemen.

Kyky katsoa realiteetteja on karannut kosmologi Enqvistiltä ulkoavaruuteen, jonka vuoksi hän ei näe sitä, mikä on tavallisten kuolevaisten näköpiirissä. Korkeissa sfääreissä leijaillessa kun tulee harvoin nähtyä millä motiiveilla väkisin Eurooppaan tunkeutuvat partalapset ovat liikkeellä. Niin ikään turvallisen kaukana ruohonjuuritasolta monikulttuurikokeilu näyttää kovin ruusuiselta, varsinkin jos sitä tarkastelee muualta kuin Itäkeskuksen ja Varissuon vuokrakasarmeista. Enqvistin kaltaisten "vastuullisten ihmisten" huolestuneisuus valtiovelastakin on silkkaa farisealaisuutta niin kauan kuin he pitävät portteja auki Euroopan ulkopuolisille vapaamatkustajille. 

On sinänsä mielenkiintoista pohtia, tekeekö terävänä tunnettu mies älyllisiä kuperkeikkoja humanitäärisyyden™ palveluksessa vain siksi, että niistä tulee hyvä olo. Voihan kyse olla laskelmoivasta hegemonisen vallan puolelle asettumisesta tai sitten ihan silkasta konformismista kumpuavasta pelkuruudestakin. Niin tai näin, Enqvist kuuluu siihen kansanosaan, jonka ei enää edes ikänsä puolesta tarvitse tehdä juuri mitään uhrauksia tulevien sukupolvien puolesta. Vastuun kantaminen maailmasta jää joka tapauksessa muille, joten tässä mielessä kolumnisti lukeutuu itse moittimiinsa luusereihin.



                                                          **************************

TV1, torstai 5.3.2020 klo 21.05. A-Talk

Mitä EU voi tehdä Turkin ja turvapaikanhakijoiden suhteen? Entä kuinka pahasti korona voi rokottaa Euroopan taloutta? A-Talkissa vieraina europarlamentaarikot Petri Sarvamaa (kok.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Silvia Modig (vas). Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio 40 min. Linkki ohjelmaan.

TV1, torstai 5.3.22.00. Ulkolinja: Aasian poikamiespommi

Aasiassa on 150 miljoonan naisen ja vaimon vaje. Miesvaltaisuus selittyy tiukalla perhesuunnittelulla, joka takia on jo kauan suosittu poikasikiöitä ja abortoitu tyttöjä. Perhesuunnittelun Aasiaan juurruttivat YK:n väestörahasto ja yksityiset, länsimaiset säätiöt. Sen seurauksena naisista on nyt tullut kauppatavaraa ja rikoksen uhreja. Linkki ohjelmaan.

Kestämättömän väestönkasvun jälkeen seuraavaksi eniten demografista sekasortoa maailmalla aiheuttaa väestön vääristynyt sukupuolijaukama. Kun naisettomia nuoria miehiä on liikaa, he synnyttävät väistämättä sosiaalista kuohuntaa ja pahimmassa tapauksessa he rynnistävät maansa rajojen ulkopuolelle ottamaan itselleen sen "mikä heille kuuluu". Tämä on näkynyt erityisesti arabimaissa, joissa naisettomuus johtuu pitkälti varakkaiden miesten harjoittamasta moniavioisuudesta. 

Sen sijaan Ulkolinjan käsittelemässä Aasian poikamiespommissa syynä miesten naisettomuuteen on ollut alun perin hyvä tarkoitus rajoittaa väestönkasvua. Seurauksiltaan se on silti lähes yhtä tuhoisia kuin arabimaiden vapaiden naisten vähyys. Toistaiseksi Aasian maiden varallisuus ja hyvä työllisyystilanne ovat taanneet sen, että vaimovajaus synnyttää "vain" yksilöllisiä tragedioita. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua ja silloin saatamme nähdä aggressiivisen Eurooppaan suuntautuvan miesvyöryn, jota organisoi Tsingis Khanin kaltainen johtaja. 

NENÄPÄIVÄN SODASSA MUUTA BIOSFÄÄRIÄ VASTAAN HAIVAITTAVISSA TAISTELUVÄSYMYSTÄ?

TV1, 8.11.2019 klo 19.00, Nenäpäivä 

Nenäpäivä auttaa maailman lapsia ja viihdyttää katsojia koko illan kahdella kanavalla. Illan aikana tutustutaan Nenäpäivän avustuskohteisiin ja nähdään upeita esityksiä muun muassa Anna Puulta, Tuure Kilpeläiseltä sekä Robin Packalenilta. Mukana menossa on myös Tuure Boelius, Seksikäs-Suklaa, Armi Toivanen ja Mikko Alatalo. Juontajina Susanna Laine, Jenni Kokander ja Janne Kataja. 1 h 29 min

TV2, 8.11.2019 klo 20.28 Nenäpäivä 

Nenäpäivä auttaa maailman lapsia ja viihdyttää katsojia koko illan kahdella kanavalla. Illan aikana tutustutaan Nenäpäivän avustuskohteisiin ja nähdään upeita esityksiä muun muassa Anna Puulta, Tuure Kilpeläiseltä sekä Robin Packalenilta. Mukana menossa on myös Tuure Boelius, Seksikäs-Suklaa, Armi Toivanen ja Mikko Alatalo. Juontajina Susanna Laine, Jenni Kokander ja Janne Kataja. 2 h 32 min

Englannista kopioitua Nenäpäivä-keräystä on järjestetty Suomessa vuodesta 2007 lähtien. Tavallisten kansalaisten kukkaroista kerätyillä rahoilla sanotaan tuettavan kehitysmaiden lapsia. Tässä yhteydessä kehitysmailla tarkoitetaan lähes pelkästään Saharan eteläpuolista mustaa Afrikkaa, jonka pohjattomaan kaivoon länsimaat ovat viime vuosikymmeninä upottaneet satoja miljardeja euroja ilman mainittavia tuloksia. Meille media ja koululaitos selittää heidän köyhyytensä johtuvan meistä, vaikka todellisena syynä on afrikkalaisten oma kyvyttömyys tuottaa kestävää varallisuutta. Tämä epäkorrekti totuus käy ilmi populaation yleistä kognitiivista kykyä mittaavista tilastoista ja niiden yhteydestä bruttokansantuotteeseen.

Vanha suomalaisen viisaus "kannettu vesi ei kaivossa pysy" sopii hyvin myös Afrikan auttamiseen. Jo melko pitkään on löytynyt vahvaa empiiristä näyttöä siitä, että kehitysavusta on enimmäkseen vain haittaa kohdemailleen, koska se lisää niiden riippuvuutta länsimaista samalla kun se passivoi vastaanottajamaan kansalaisia. Ehkä pragmaattiset kiinalaiset onnistuvat Afrikan auttamisessa toisin kuin eurooppalaiset, jotka nääntyvät valkoisen miehen taakkansa alle?

Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan tunnu huolettavan Ylen moraaliposeerajia, jotka järjestävät vuodesta toiseen Nenäpäivä-keräyksiään ja -gaalojaan. Keräyksen promoottorien ja rahaa lahjoittavien sohvaperuna-hölmöläisen "hyvät aikeet" on takuuvarma kivetty tie helvettiin, varsinkin kun kerätyillä roposilla vain tehostetaan ekologisesti ja kulttuurisesti kestämätöntä Afrikan väestöräjähdystä.

Mustan tulevaisuuden keskellä pieni valonpilkahdus saattaa löytyä yleisestä kyllästymisestä tällaisiin feel good -keräyksiin. Tietenkin jokaiselle loppuun asti ajattelevalle kansalaiselle kehitysmaakeräykset näyttävät falskilta anekaupalta, mutta kun jopa Ylessä on aistittavissa tiettyä avustusväsymystä, voi saturaatiopiste olla jo käsillä. Tämä näkyy ainakin siinä, ettei tämän vuotista keräystä ole etukäteen hehkutettu läheskään niin paljon kuin takavuosina. Ehkä keräyksen järjestäjät alkavat tunnustaa itselleen, että kyse on loppumattomasta suosta, jonka kuivattaminen on pelkkää Sisyfoksen työtä. Sitä tehdään enää vain paatuneen tavan vuoksi, väkinäistä iloa irvistellen, halpoja moraalipisteitä keräillen.

Unohtamatta finanssimaailman ruhtinoita, jotka
luovat kurjuutta myös Afrikkaan, mutta
paistattelevat silti julkisuudessa suurina
hyväntekijöinä. 

YLE: LÄNSIRINTAMALTA EI MITÄÄN UUTTA

Uutiset maailmalta ja Suomesta eivät kerro mitään perustavanlaatuista uutta, vaan ne ainoastaan vahvistavat globalistien palveluksessa olevan valtamedian massoille syöttämää liberaalia kertomusta. Tässä masokistisessa moraalitarinassa vakuutellaan päivittäin, kuinka hienoja asioita eurooppalaisperäisten kansakuntien itseavustettu tuhoutuminen ja resurssien luovuttaminen vapaamatkustajille onkaan. Asian voi tarkistaa ottamalla lyhyesti käsittellyyn pari viime päivän Yle-uutista mediajätin verkkosivuilta.

Eilisessä Ylen uutisjutussa Ranskassa poliisi pidätti viisi henkilöä Pariisin veitsihyökkäyksen tutkinnassa valitellaan lakonisen huolestuneesti "islamilaisesta radikalisoitumisesta" ilman yritystäkään etsiä itse tuotetulle ongelmalle sitä ilmeisintä ratkaisua:

Erityistä huolta on nostattanut, että hyökkääjä toimi tietotekniikka-asiantuntijana poliisin tiedusteluyksikössä ja hänellä oli pääsy arkaluonteisiin tietoihin. Tutkijat ovat löytäneet hyökkääjän hallussa olleen USB-tikun, johon oli ladattu Isis-ääriliikkeen videoita ja kymmenien poliisien tietoja. Tapaus on herättänyt myös huolta islamilaisesta radikalisoitumisesta poliisin riveissä.

Vierasrotuisten islamilaisten petoksella avitettu invaasio on jo pitkään kuulunut eurooppalaisen  väestöpolitiikan valtavirtaan. Sen huomiota herättävin joskaan ei haitallisin piirre terrorismi on levinnyt myös korruptoituneen valtiokoneiston sisälle, etenkin Maghreb-Ranskassa. Arabimuslimien määrä alkaa olla Ranskan valtiollisessa väkivaltakoneistossa jo niin suuri, että islamistisen terrorin pulpahtaminen pintaan on ollut vain ajan kysymys. Ennen pitkää tästäkin tulee uusi eurooppalainen normaali, sillä onhan Suomessakin edellinen sisäministeri vonkunut "maahanmuuttajataustaisten poliisien" perään.

Suomalaiset globalistit ovat muutenkin monikulttuurisykkeen läntisessä eturintamassa toisin kuin taantumuksellisessa lintukodossa elävät itäeurooppalaiset. "Eliitin" mielestä viimeksi väärin äänestivät kovakalloiset puolalaiset, jotka torppasivat jälleen Suuren unelman äänestämällä kansalliskonservatiivisen Laki ja oikeus  -puolueen voittoon sunnuntain parlamenttivaaleissa. 

Globalistisen lännen informaatiosodan viidentenä kolonnana toimiva Puolan oppositio harmittelee varmasti monikulttuurisen säpinän puuttumista, jota tuntuu riittävän EU:n mallioppilasmaa Suomessa. Yle uutisessa Mielenilmaus muuttui rähinäksi Helsingissä – poliisi on ottanut yhden henkilön kiinni maahan päästetyt ulkoeurooppalaiset verorasitteet turkkilaiset ja kurdit ottivat väkivaltaisesti yhteen. Tätäkään rikkautta ei olisi ilman suomalaisvihamielisiä poliitikkoja ja heitä äänestäneitä hölmöläisiä.

Kansan tahdosta piittaamattoman maahanmuuttoinvaasion salliminen ja edistäminen on silkkaa rasismia kantaväestöä kohtaa, mutta valtamedia ei halua tunnustaa koko ilmiön olemassaoloa. Se on toki sairaalloisen kiinnostunut "rasismista", mutta vain niissä harvoissa tapauksissa, joissa sen uskotaan koskevan pyhitettyjä rotumuukalaisia. Siksi "maailmalla" eli ennaltaohjautuissa globaaleissa joukkovalhevälineissä on vatvottu päiväkausia potkupallorasismia, jossa bulgrialaisfanit ovat kutsuneet Englannin paidassa pelaavia muukalaisia mustaa tarkoittavalla n-sanalla.

Näennäisuutisesta Rasistiset huudot keskeyttivät EM-karsintaottelun kahdesti – Bulgarian pääministeri kehottaa maan jalkapalloliiton puheenjohtajaa eroamaan yritetään leipoa "rasismikohua", joka olisi pöyristyttävyydessään suurin piirtein rinnastettavissa "aasialaisten" eli pakistanilaisten tekemään 1400 lapsen raiskaukseen pienessä Rotherdamin kaupungissa Englannissa. Ylipäätään värillisten valkoista vastaan harjoittamaa kroonista väkivaltaa länsimaissa ei pidetä rasismina lainkaan, vaan sana on varattu vain valkoisten harjoittamalle "mikroaggressiolle", joka ilmenee mitättömänä mutta ankarasti kriminalisoituna nettikirjoitteluna ja satunnaisena huuteluna.

On tietysti totta, että valkoisten keskuudessa esiintyy myös aitoa rasismia, mutta paradoksaalisesti se kohdistuu lähes pelkästään toisiin valkoisiin. Suurin osa valkoisen etnomasokismin harjoittajista on hyväuskoisia hölmöjä tai opportunisteja, jotka on yksinkertaisesti ohjelmoitu itsetuhoisen myrkyllisille opeille jo lastentarhoissa. Tästä antaa raadollisen esimerkin Ylen julkea agendauutinen “Onhan se surullista, jos suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, mutta…” – kolme naista kertoo, miksi he eivät halua lapsia.

Homomanian ja ilmastouskonnon parissa kärvistelevät lumihiutalenuoret kuvittelevat ihan vakavissaan olevansa fiksuja, kun voivat perustella hedonistisen lapsettomuutensa väestöräjähdyksen ehkäisyllä.

Salla-Maarit Karpiokin on monen silmissä itsekäs. Sitä hän on omasta mielestäänkin. Hän ei halua luopua lapsen takia omasta vapaudestaan. Mutta taustalla on laajempikin ajatus. 

– Maapallolla on ihan liikaa ihmisiä ja hukumme kohta tähän väenpaljouteen, joten en todellakaan koe huonoa omaatuntoa päätöksestäni.

Turhasta humanitäärisyydestä johtuva väestöräjähdys on ilman muuta maailman ongelma numero yksi, mutta se ei todellakaan vaivaa valkoista Eurooppaa, päinvastoin. Kenellekään ei tule yllätyksenä, että nämä samat lumihiutaleet kannattavat "globaalin oikeudenmukaisuuden" nimissä luontoa kuormittavaa kehitysmaiden kansainvaellusta raskaan jalanjäljen pohjoiseen. Etnomasokisteina heille ei tuottaisi myöskään ongelmaa adoptoida Afrikan ylijäämäväestön käenpoikia Suomeen. 

Menee vielä aikaa, ennen kuin näin tuhoisa rasismi omia kohtaan nousee yleiseen keskusteluun. Se vaatisi jotain uutta länsirintamalta. Vaikkapa niin sanotun ylimääräisen uutislähetyksen.

YLE JA YK SIIVUUTTAVAT TÄYSIN VÄESTÖRÄJÄHDYKSEN VAIKUTUKSEN LUONNON TUHOUTUMISEEN

Ylen tiedeuutiset pitävät paikkaansa enimmäkseen vain siinä kohtaa kun niissä viitataan tutkimusten tilastollisiin tosiasioihin. Näistä suhteellisen arvoneutraaleista tutkimustuloksista vedetyt johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset ovat sen sijaan lähes poikkeuksetta yksipuolista ideologista junttaamista. Tästä on osoituksena tänään ilmestynyt Yle-uutinen Synkkä YK-arvio valmis: Luonnon tila heikentyy nyt ennennäkemätöntä vauhtia – kolmannes maapallon luonnosta tuhoutuu vuoteen 2050 mennessä.

Toimittaja Kari Ikävalkon kirjoittama juttu näyttää alussa melko neutraalilta ja järkevältä. Esimerkiksi toisen alaotsikon toisessa kappaleessa viitataan kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin raporttin ilmastonmuutoksen tilanteesta. Kaikki on vielä siinä vaiheessa kunnossa kun Ikävalko mainitsee raportin arvion uhanalaisista lajeista:

Arvion mukaan joka kahdeksas tunnetuista 8 miljoonasta lajista on uhanalainen. Satojen tuhansien lajien häviämisvauhti jatkuu, jos muutosta ei saada hidastettua tai pysäytettyä. Tutkijoiden arvioiden mukaan vähintään yli kolmannes maapallon luonnosta on tuhoutunut vuoteen 2050 mennessä.

Looginen nyrjähdys alkaa näkyä hieman myöhemmin Ikävalkon kirjoittaessa ihmisen ruuantuotannon kasvusta:

Tutkijoiden mukaan luonnon tuhoon on tähän mennessä vaikuttanut eniten ruoantuotanto niin maalla kuin merellä. Myös metsätalous, teiden ja muiden väylien rakentaminen sekä kaupungistuminen ovat tuhonneet elintilaa kasveilta ja eläimiltä. Ihminen on vallannut ja muuttanut omaan käyttöönsä kolme neljännestä maa-alasta ja lähes yhtä paljon meristä luonnolle kohtalokkain seurauksin.

Lainaus olisi kohdallaan, jos Ikävalko liittäisi yhtälöön ihmisten määrän rähjähdysmäisen kasvun viimeisen 50 vuoden aikana. On nimittäin selvää, että ihmisen tuhoama elintila kasveilta ja eläimiltä ei johdu yksinomaan yksittäisen ihmisen kulutuksen kasvusta, vaan vielä voimakkaan kuluttajien määrän kasvusta. 

Nopeimmin ihmisliha on lisääntynyt Aasiassa ja Afrikassa. Tämä ihmismassa on de facto vienyt elintilaa eläin- ja kasvilajeilta toisin kuin vasta viimeiset 10 vuotta hoettu tuleva ilmastonmuutos. Valtamedian agendaa ajavien tiedemiesten patenttiselitykseksi tullut Ilmastonmuutos on lopulta vain väestöräjähdyksen yksi monista seurauksista. Jutussaan toimittaja Ikävalko kääntääkin koko asian päälealleen ja näkee ongelman ytimenä ainoastaan (länsimaalaisten) kulutuksesta johtuvan oletetun ilmastonmuutoksen:

Kokouksessa tehtiin arviot siitä, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kasvi- ja eläinkuntaan. Pariisin sopimuksen mukainen alle kahden asteen lämpeneminen lisää sukupuuton uhkaa ja muutoksia luontoon 5 prosentilla, mikä voisi tarkoittaa useiden satojen tuhansien uusien lajien katoamista maapallolta.

Koska ilmastonmuutospaneeli sen enempää kuin Ylen toimittaja ja hänen haastattelemansa Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho eivät mainitse Afrikan väestöräjähdystä, saadaan luonnonsuojelun toimenpide-ehdotukseksi vain välillisten verojen korottaminen länsimaalaisille:

Pariisissa tehtiin myös arvioita siitä, mitä uusia keinoja ja tapoja tarvitaan, jotta lajikatoon voidaan vaikuttaa. Arviossa päädyttiin siihen, että nykyiset keinot, kuten erilaiset suojeluohjelmat ja kestävän kehityksen sitoumukset eivät riitä. 

– Ympäristölle haitalliset tuet pitää poistaa ja kulutuksen puolella tuotteet, jotka ovat haitallisia ympäristölle tulevat kalliimmaksi, jotta niiden kulutus pikkuhiljaa vähenee, Kotiaho kertoo kokouksessa esille nousseista ehdotuksista.

On totta, että länsimailla on tietty erityisvastuu, mutta se ei johdu niinkään kulutuksesta vaan humanitaarisesta avusta, joka on kasvattanut keinotekoisesti Afrikan väestöä kestämättömiin mittoihin. Ja aivan kuin tämä ei vielä riittäisi, länsimaalaiset lisäävät globaalia ympäristörasitetta päästämällä mustan Afrikan ylijäämäväestöä korkean kulutustason kotimaihinsa. Tätä ekologista ongelmaa tiedekommunisti Janne Kotiaho ei huomioi mitenkään, vaan hän jaksaa syyllistää ainoastaan pientä suomalaispopulaatiota hyvinvoinnistaan:

– Me suomalaiset olemme ihan kärjessä koko maapallon tuhoamisessa. Meidän kulutuksemme, elämäntapamme ja valintamme aiheuttavat hirvittävän paljon haittaa ympäri maailmaa. Me olemme ulkoistaneet haitan muualle ja asumme sitten täällä lintukodossa.

Voi vain arvailla, minkälaista kompensaatiota tiedekommunistimme vaatii suomalaisilta. Ensimmäisenä lienee lintukodon muuttaminen afrikkalaisen kolonisaation pohjoiseksi sillanpääasemaksi, koska kyseenalaistamaton ilmastonmuutos ja "ilmastopakolaisuus". Vastaavasti kulutustuotteiden veronkorotuksesta kerätty voitto siirettään lyhentämättömänä eteläisen pallon puoliskon maiden "ilmastotalkoisiin". 

Tätä kaikkea varten pitää olla tietenkin ylikansallinen organisaatio, joka on valmis toteuttamaan 2000-luvun kommunistisen ohjelman ilmastonmuutoksen tekosyyllä. Ei ole mikään salaisuus, että tiedekommunistien toiveissa tällaisenä organisaationa toimisi alkuun YK.

                                               

                                                       *********************************



TV1, maanantai 6.5.2019, Historia: Ihmistarhat 

Yli sadan toista maailmansotaa edeltäneen vuoden ajan vieraita rotuja edustavia ihmisiä esiteltiin eläinten rinnalla messuilla, näyttelyissä ja eläintarhoissa. Dokumentissa tutustutaan tähän vaiettuun palaan historiaa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min.

Ylen maanantain Historia-dokumentissa olisi taas tarjolla valkoista syyllisyyttä.