Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöreä pöytä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöreä pöytä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

100-VUOTIAASSA SUOMESSA EI HALUTA JULKISESTI KESKUSTELLA MONIKULTTUURIN ONGELMISTA



Yle Watch kirjoitti toissa päivänä Porvoon lapsisurmasta, mutta se lienee jäänyt monelta blogia somen kautta seuraavalta huomaamatta, koska Facebook ei näytä sitä "feedissä" eli seinällä näkyvässä päivitys- ja uutisvirrassa. Tapausta sen enempää ruotimatta muutama sana vielä sen saamasta mediakäsittelystä.

Suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomana poikkeuksellisena tapahtumana lapsisurma on herättänyt luonnollisesti hämmästystä ja vihaa kansalaisten keskuudessa. Ylen uutisjutussa 
Asiantuntija Porvoon tragediasta: "Aikuisten kannattaisi suojella lasten lisäksi myös itseään uutistulvalta" ollaan sikäli oikeilla jäljillä, että verinäytelmällä mässäily ei ole suotavaa lasten silmille ja korville. Ikävä kyllä hyväntahtoisen toppuuttelun varjopuolena on sensuuri, jota ovat vaatineet monikultturistit, koska tekijän afrikkalaistaustaustan esille ottaminen olisi huonoa mainosta ideologialle. Esimerkiksi Ulkopoliittisen Instituutin multikulti-natottaja Charly Salonius-Pasternak vaati heti surmapäivänä twiitissään, ettei tapauksesta pitäisi kertoa lainkaan valtamediassa. Tämä luultavasti siksi, että lapsisurmaan liittyy vahva monikulttuurinen ulottuvuus.

Salonius-Pasternakin toiveista huolimatta valtamediakin otti asian esille, tosin se puhui yleisön harhauttamiseksi koko ajan "ranskalaisisästä", vaikka kyse on karibalaistaustaisesta mustasta miehestä. Siksi Yle uutisten tuore artilkkeli "Meillä on kulttuurinen sokeus väkivaltaa kohtaan" – Perheväkivallan ehkäisyssä on paljon puutteita on erityisen harhaanjohtava, kun se jaarittelee pitkään aidan seipäistä eikä itse aidasta. Suomessa tosiaan on kulttuurinen sokeus, mutta ei sillä tavalla kuin artikkeli antaa ymmärtää. 

Valtamedia ruokkii todellista kulttuurista sokeutta, kun se ei Porvoon tapauksen uutisjutuissa tuo mitenkään esiin siihen liittyvää monikulttuuria. Eri kulttuuritaustasta tulevien pariskuntien avioliittojen purkamiset ja väkivaltaiset huoltajuuskiistat ovat tilastollisesti monta kertaa yleisempiä kuin normaaleissa tapauksissa, joissa mies ja nainen edustavat samaa kulttuuria ja etnisyyttä. Jos Yle olisi kansalaisten asialla, se nostaisi tämä ongelman yhteiskunnalliseen keskusteluun eikä juuttuisi lillukanvarsiin puhumalla "viranomaisten yhteistyöstä perheväkivallan ehkäisemiseksi".


                                                         
                                                        ******************************


Kun media ja koulu eivät kerro nuorisolle
 mitä on raaka monikulttuurinen arki, se synnyttää koululaisissa epärealistisen kuvan yhteiskunnasta. Tämä lienee niiden tarkoituskin, josta Yle Watch kertoi viime viikolla ilmestyneessä jutussaan Nuorissa suomilampaissako maan tulevaisuus? Suomalaisvihamieliseksi farssiksi lässähtäneen Suomi 100 -hankkeen lisäksi maassamme on järjestetty lukiolaisille "Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi" kilpailu, jossa "haettiin uutta visiota, itsenäisyysjulistusta, Suomen seuraavaksi sadaksi vuodeksi". Konformististen pinkojen kilpailusta kerrotaan Ylen uutisessa Neljä lukiolaista kirjoitti Suomelle uuden itsenäisyysjulistuksen – "Ainoastaan maailmalle avoimena Suomi voi menestyä".

Kilpailussa kaikuu totalitarismin samatahtinen marssisaapas, koska nuoria lukiolaisia kilpailutetaan sillä, kuka osaa kaikkein laskelmoivimmin kirjoittaa ylistyslaulun nomenklatuuran palvomalle monikultturismille ja pakotetulle diversiteetille. Uutisjutussa esitellyt näytteet eivät eroa sävyltään juurikaan niistä julistuksista, joita kirkasotsaiset pikkupioneerit esittivät aikoinaan Isä Aurinkoiselle eli Stalinille. Vaikka suurin osa kansasta viittaa kintaalla monikultturismille ja jupisee yksikseen muukalaisinvaasiota vastaan, indoktrinoitu nuoriso sen sijaan hoilaa tämän vuosituhannen Kansainvälistä kuten käy ilmi näistä uutisjutun lainauksista:
Suomalaisuuden määrittelevät suomalaiset itse. Kuka tahansa voi olla suomalainen ja tulevaisuuden suomalaisuus on yhdessä rakennettu, perinteitä ja uusia tuulia ja kansalaisia yhdistävä asia, jonka piiriin mahtuu jokainen niin halutessaan.
Suomalaisuuden määrittävät hegemoniset punavihreät ja Kokoomuksen kukservatiiivset aisankannattajat. Kuka tahansa maailman 7,6 miljardista ihmisestä voi halutessaan julistaa olevansa suomalainen, muu olisi syrjintää! Se on maailman pahin asia. Suomi kuuluu kaikille!
(...) Ainoastaan maailmalle avoimena Suomi voi menestyä tulevaisuudessa. Koska perusasiat ovat maassamme jo nyt erinomaisesti, on meidän autettava ihmisiä, joilla asiat ovat huonommin. Suomen pitää näyttää maailmalle mallia tasa-arvossa, demokratiassa ja onnellisuudessa.
Aina voi parantaa Suomen menestystä vaikka myymällä viimeisetkin louhokset ja pohjavedet ulkomaalaisille, sillä eihän mitään niin hienoa voi ollakaan kuin kansainvälisyys! Sitä paitsi Suomella on velvollisuus olla maailman sosiaalitoimistona, kysykää vaikka Vihreiden puoluetoimistosta. Ja kyllähän meillä on varaa! Vain rasisti voi väittää toista.
Suomessa ihmisiä kohdellaan henkilöinä, ei jonkin sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen edustajina. Jokaisella on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja rakentaa yhdessä tulevaisuutta. Kenenkään ei tarvitse pelätä tai olla yksinäinen.
Kaikki ovat Suomessa ainultaatuisia lumihiutaileita, paitsi jotkut ovat enemmän ainutlaatuisia kuten kaksineuvoiset kolmekymmentäkuusi muunsukupuolista! Ei se oo hei sulta pois, jos promillen vähemmistö määrää normit tasa-arvon puolesta, sillä jotkut vain sattuvat olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset. Ennen kaikkea tämä sopii elämän tarkoitukseen eli markkinatalouden biznekseen, jossa kaikkien yksilö-pyksilöiden raha on kuulkaas ihan samanlaista.
Maailma ei ole vain meidän. Kaikilla, myös tulevilla sukupolvilla, on oikeus puhtaaseen ympäristöön. Suomea ei ole ilman maapalloa, joten Suomen on huolehdittava myös planeettamme tulevaisuudesta.
Kuten kaikki Hyvä asiat, myös puhdas luonto kuuluu niihin, tosin hyvälistan häntäpäähän. Ihmisoikeuksiin kuuluvat lisääntymisoikeudet ovat tietenkin pyhiä, joten puhtaasta ympäristöstä voidaan tavittaessa joustaa. Sitä paitsi afrikkalaiset on  pop! Siksi vain rasisti puhuu Afrikan kohdalla "väestöräjähdyksestä". Me voimme pelastaa maailman valkoisilta rasisteilta ainoastaan antamalla runsaskätistä ja jatkuvaa kehitysapua afrikkalaiselle väestölle.


                                                          **************************


Yle TV1, keskiviikko 15.11.2017 klo 22:55, Ulkolinja: Pakolaisleireillä voittoa 

20 miljoonaa ihmistä elää pakolaisleireillä, joista on tullut kannattavaa liiketoimintaa mm. vartiointi-, elintarvike- ja biotunnisteyritykselle. Monet niistä takovat voittoa YK:n ja kansalaisjärjestöjen varoilla. HD Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, keskiviikko 15.11.2017 klo 19:00, Jenny+

Terveysfasismi. Lihava - kävelevä terveysriski? Jenny Lehtinen ja Saara Sarvas kyllästyvät terveysfasisteihin, joiden mielestä terveydentilan voi päätellä ulkonäöstä. Brunssilla herkuttelemassa Saara Särmä ja Kasmir. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Mutku mulla on oikeus ja mulla on tunteet! Siksi laiskan lihavuuden välttämättömyydestä on tehtävä suorastaan hyve. Muuhan olisi – 
herranjumala sentään!  – fa-fa-fasismia!! Fasismin määritelmähän on lyhyesti se kaikki, mistä vasemmistolainen lumihiutale ei satu pitämään. Siksi terveysfasismin sijaan pitää suosia tasa-arvoista sairausdemokratiaa.


Yle TV2. keskiviikko 15.11.2017 klo 19:30, Moa - he kutsuivat minua läskiksi 

Ruotsalainen dokumentti seuraa puolentoista vuoden ajan koko elämänsä ylipainon kanssa taistelleen hässleholmilaisen Moa Anderssonin valmistautumista vatsalaukun pienennysleikkaukseen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Ruotsalainen ymmärtää ja hyväksyy kaiken. Paitsi ruotsalaista nationalistia.


Yle Radio 1, keskiviikko 15.11.2017 Pyöreä pöytä 

Reservaatteja turisteille, pipolätkää pressan kanssa ja matikkaa! Jos Linnan juhlat olisivat lasten juhlat tai koko kansan ulkoilmajuhla? Pitäisikö turisteille rakentaa oma reservaatti, Suomi-teemapuisto?

Ohjelman voi kuunnella täältä, mutta suosittelen ottamaan verenpainelääkkeet valmiiksi esille. Demarisionisti Ruben Stiller alitti jälleen itsensä kun hän yritti "huumorin" varjolla rinnastaa maksavat maasta poistuvat turistit Suomeen ikuisiksi ajoiksi jääviin elätettäviin turvapaikkaturisteihin.

Yksikään muukalaisinvaasion vastustaja (muutamia syväekologeja luukunottamatta) ei ole vastustanut turismia, mutta niin vain Stiller sai väännettyä asian niin, että hänen kuvittelemansa olkkiukkorasistit kuten persut vastustavat kategorisesti kaikkia maahan tulevia ulkomaalaisia riippumatta siitä, jäävätko he maahan vai eivät ja kustantavatko he itse oman elämisensä vai eivät. Heikko suoritus. Onko Stilleristä tulossa jo nyt vanhuudenhöperö?

perjantai 29. syyskuuta 2017

YLEN UUDELLE YLEISÖASIAMIEHEN VIRALLE ON TARVETTA, MUTTA ERI SYYSTÄ KUIN MEILLE KERROTAAN


Yleisradio on saanut Yhdysvaltojen valtalehtien ja Ruotsin TV4:n tapaan oman yleisöasiamiehen. Tehtävää alkaa hoitaa marraskuun alussa Ylen sosiaalisen median toimittaja Sami Koivisto, joka on tuttu myös Yleisradion puuhia seuravaalle Yle Watch -blogille. Näyttävästi uutisoidusta virasta kertoi Ylen tv-uutiset sekä yhtiön verkkosivut jutussaan Yleisradioon nimitetty ensimmäinen yleisöasiamies: "Suomalaisilla on paljon tunteita ja mielipiteitä Ylestä – kukapa ei omastaan välittäisi?". Syynä viran perustamiseen on ollut mediajätin saama negativiinen palaute, vaikka sitä ei jutussa suoraan sanotakaan:

Viime vuonna Yleisradio tilastoi noin 140 000 yhteydenottoa, jotka tehtiin puhelimella, verkkosivujen kautta tai sähköpostilla. Sen lisäksi palautetta tulee merkittäviä määriä sosiaalisen median kautta ja suoraan toimittajille ja muille ohjelmantekijöille. Palautteen määrä on koko ajan kasvussa.
Pahimman  1970-luvun vasemmistolaiskauden ja 1990-luvun puolivälissä alkaneen monikultturismin välisenä aikana Ylellä ei ollut tarvetta kilpensä kiillottamiseen, koska se palveli tasapuolisemmin kansalaisia kuin nyt. Vaivihkaisesti kulttuurimarxilaista agendaa edistävä uusi toimittakunta on viime vuosina politisoinut Yleä niin rankalla kädellä, että varsinkin näin someaikana se on nostanut kansan syvissä riveissä oikeutettuja vastalausemyrskyjä. Uusi yleisöasiamiehen virka on selkeä todiste siitä, että Yleisradio ei ole luopumassa nykyisestä vaivoin peittelemästä suomalaisvastaisesta linjastaan, vaan se haluaa uudella "ukkosenjohdatinmiehellään" ainoastaan puolustella valitsemaansa linjaa sekä tyynnytellä kiukkuisia kansalaisia. 

Syytä ukkosenjohdattimelle onkin niin kauan kuin esimerkiksi radion puolella jatkuu vuodesta toiseen "keskusteluohjelma" Pyöreä pöytä, jossa samanmieliset vasemmistoliberaalit feministit taputtelevat toisiaan selkään. Aitoa dialogia ei ole, sillä viimeisessäkin jaksossa oli keskustemassa sellaiset pahamaineiset kulttuurimarxilaiset propagandistit kuin 
Kaarina Hazard, Anu Koivunen, Ruben Stiller ja Pauli Aalto-Setälä. Missä ovat konservatiiviset akateemiset opponentit, jotta ohjelmaa voitaisiin vihdoinkin kutsua kriitiseksi keskusteluksi? Vinkki vinkki, Sami Koivisto!

Vastaavasti televisiossa jälkimarxialainen painotus näkyy erityisen hyvin Yle Fem ja Yle Teema kanavalla. Pahin mätäpaise löytyy kuitenkin Ylen uutisista, sillä se maamme mahtavimpana valtamediana ohjaa pitkälti julkista keskustelua ja päättää siitä, mistä ja miten kustakin asiasta keskustellaan. Tämä todistamiseksi kansalaisen ei tarvitsee kuin katsoa Yle uutisten verkkosivujen tarjontaa parilta viime päivältä.

Yle uutisten lempiteemoja ovat suomalaisten rasismista jankuttaminen ja koko ajan vaaniva äärioikeistonazismin uhka. Jos uutisilla ei ole tarjottavana punaisen yliopiston puolivillaisia tendenssitutkimuksia rasismista, sellaiseksi kelpaa vasemmistolaisen teatterilaitoksen nobodyn kuten teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Korkattin performatiivinen rasismitutkimus. 
Lähinnä Korkattin omia punaliberaaleja ennakkoluuloja vahvistavasta "tutkimuksesta" kerrotaan Ylen verkkosivujen uutisessa Työpajakiertueen vetäjä: Jokaisessa Joensuun yläkoulussa oppilaat kertovat kohdanneensa rasismia. Päivän pakolliset nazismifasismin kauhistelut saadaan uutisesta Itävallan FPÖ-äärioikeistopuolueen työntekijä erotettiin natsi-ihannoinnin takia.

Kulttuurin puolella kerrotaan Göteborgin kansainvälisistä kirjamessuista. Uutisjutun otsikossa Göteborgin kirjamessuilla esillä satavuotias Suomi – äärioikeistolaisen lehden osallistuminen varjostaa tapahtumaa käy jo selväksi, että jutussa ei kerrota juurikaan kirjallisuudesta, vaan päähuomion vie vasemmistototalitaristien sananvapautta halveksuva boikotti messuilla mukana olevaa yhtä (1 kpl) "äärioikeistolaista" Nya tider -lehteä vastaan. Jutussa annetaan suunvuoro Finlandia-palkitulle umpivasemmistolaiselle kirjailijalle Laura Lindstedtille ja Suomen PENin eli kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja Sirpa Kähköselle, mutta toimittaja Miia Gustafsson ei näe tarpeelliseksi kyseenalaistaa heidän ristiriitaista asennettaan sananvapauteen. Taattua Yleä siis.

Amerikkalaisen pornokeisarin Hugh Hefnerin kuolema ei olisi takavuosikymmeninä saanut Yleisradion uutisissa juurikaan näkyvyyttä, mutta nyt tätä kapitalistista yhteiskuntamoraalin mädättäjää pidetään Ylen vasemmistolaistoimittajien ja ylipistotutkijoiden silmissä suorastaan esimerkillisenä esikuvana, ellei jopa sanavapauden ritarina. Tietysti tuo valikoitu sananvapaus koskee vain vasemmistolaisia ja liberaaleja näkemyksiä, sillä Hefneriä ymmärtävät toimittajat ovat pitkälti niitä samoja, jotka "vihapuheen" verukkeella vaativat sensuuria kulttuurimarxilaisuuden kriitikoille. Tämä nähtiin tänään Ylen tv:n uutisissa ja myötäkarvaisen ylistävässä verkkosivujen jutussa 
Tutkija: Playboyssa jutut olivat tyttökuviakin kuumempia – "Foorumi USA:n politiikan arvostelijoille". Vielä 1970- ja 1980-luvulla Ylen neuvostomieliset toimittajat olisivat halveksuneet tällaista läntisen saastan kauppiasta, mutta heidän toimittajalapsensa ymmärtävät paremmin, että länsimainen yhteiskunta voidaan tuhota perusteellisemmin rappeuttamalla se sisältä päin. Siksi Hefner on heille hyvä tyyppi, josta ei pahaa sanaa sanota.

lauantai 27. toukokuuta 2017

RUBEN STILLER VIHDOIN ULOS YLE TV:N PUOLELTA

Ainakin tv:n puolella Stiller joutui nostamaan kädet pystyyn.


Yle TV1, perjantai 26.5.2017 klo 20:00, 
Pressiklubi 

Vainotaanko keskustaa? Kevään puheenaiheita ruotimassa HS:n uutispäällikkö Jussi Pullinen, tutkija Anu Koivunen ja konsultti Harri Saukkomaa. Ruben Stiller Pressiklubin isäntänä viimeistä kertaa. #pressiklubi

Linkki Stillerin viimeisen tv-ohjelmaan.

Demarisionistiksi julistautuneen Ruben Stillerin viimeinen (toivottavasti!) tv-ohjelma Ylessä tuli tänään perjantaina. Tyylilleen uskollisena tässäkin lähetyksessä oli mukana punaisen ylipiston edistyksellinen, olemukseltaan rukoilijasirkkamainen punafeministi Anu Koivunen, jonka kritiikki koskee vain hyväosaisen lukeneiston keskinäistä nokkimisjärjestystä. 

Valitettavasti molempien ääniä kuullaan vielä radion puolella, sillä Stiller juontaa samanmielisten vasemmistoliberaalien kanssa kokoontuvaa Pyöreä Pöytä -nimistä keskusteluohjelmaa. On yllättävää, ettei noin yksipuolinen propagandaohjelma ole saanut sen suurempaa kielteistä julkista palautetta, mutta syynä lienee se, että ohjelmaa eivät kestä kuunnella muut kuin punavihreät. Ainoat erimieliset kuuntelijat ovat kovahermoinen Yle Watch ja sen lukijat.



Yle Fem, perjantai 26.5.2017 klo 21:00, Kino: Perikato (K16)  

(Der Untergang/Saksa 2004) Vaikuttava elokuva Adolf Hitlerin ja hänen kolmannen valtakuntansa viimeisistä päivistä taistelujen repimässä Berliinissä huhtikuussa 1945. O: Oliver Hirschbiegel. N: Bruno Ganz. Äänitekstitys: suomi. K16

Muinoin Suomessa oli suosittu Rod Stewartin käännösiskelmä, jossa laulettiin, että "jos et muuta keksi, niin kelpaisiko seksi?". Yle Teemassa tuo sama levy on pyörinyt iät ja ajat, erona vain sanat, jotka menevät: 
"Jos et muuta keksi, niin kelpaisiko Natsi".

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

EU:N MÄÄRÄYKSESTÄ SOSIAALISEEN MEDIAAN POLIITTINEN SENSUURI



On suurta ironiaa, että heti seuraavana päivänä kun libyalaistaustainen jihadisti oli tehnyt 
Manchesterissä terrori-iskun valkoisia lapsia vastaan, EU ilmoittaa hyväksyneensä mielivaltaisen lain, jolla estetään sosiaalisessa mediassa eurooppalaisten kritiikki monikulttuuria, EU:ta ja islamistiterrorismia vastaan. Samalla se antaa 2000-luvun mitä halveksutuimmille pavlik morozoveille, noille Järjestelmän punavihreille vahtikoirille, mahdollisuuden ilmiantaa mikä tahansa faktaan pohjautuva näkeymys, joka ei satu miellyttämään heitä. Ylen eilisessä uutisessa EU-ministerit hyväksyivät lain suitsimaan sosiaalisen median vihapuhetta diktatorinen toimenpide tiivistetään yhteen lauseeseen:
EU-maiden ministerit ovat hyväksyneet suunnitelman, jonka tarkoituksena on saada kuriin sosiaalisessa mediassa räjähdyksenomaisesti lisääntynyt vihapuhe ja valeuutisten levittäminen.
Sananvapautta ja oikeustajua loukkaava tyrannimainen määräys koskee tarkoituksellisesti vain sosiaalista mediaa, koska se on Internetin blogien ohella ainoa paikka, jossa kansalaiset voivat ilmaista yhteiskuntakriitiikkiä ilman pelkoa sensuurista, tuomioista ja järjestelmän prostituoituina toimivien "asiantuntijoiden" viimeisistä sananvuoroista. Sensuurin taustalla on kansalaisten oikeutettua suuttumusta pelkäävä EU-hallinto, joka haluaa viedä alamaisiltaan viimeisetkin foorumit, joissa eurooppalaiset voivat laukoa totuuksia maanosamme katastrofaalisesta tilanteesta. 

EU:n klienteeli hokee mantran lailla kulttuurimaxilaisten punaisessa yliopistossa kehittelemää orwellilaista termiä vihapuhe antaakseen oikeutuksen sensuurille, jonka tarkoitus on ainoastaan tukahduttaa totuuspuhe. EU-maiden ministerien hyväksymä päätös kertoo "eliitin" paniikista, jonka räjähdysmäisesti kasvanut kansalaiskritiikki on synnyttänyt. Mikäli EU olisi kansalaistensa puolella, se olisi ottanut korviinsa lisääntyneen kritiikin ja yrittänyt ratkaista ne huolet, joita tavallisilla eurooppalaisilla on kerrottavana. Koska korruptoitunut EU ei ole kansalaistensa asialla, se ei yritäkään kuunnella sitä, vaan päinvastoin turvautuu sortoon, jotta alamaiset alistuisivat etniseen tuhoomme tähtäävän politiikkaan.

Mitä tulee sitten vihaan sinänsä, sitä on Eurooppa pullollaan, mutta toisin kuin julkisuus asian esittää, sen suuri lähde ei kumpua tavallisista eurooppalaisista. Määrältään suurin kansaryhmän viha kohdistuu Euroopan alkuperäisiin valkoisiin ja tätä kaunaa harjoittaa systemaattisimmin islamilaiset maahantunkeutujat, valtamedia ja omahyväiset vasemmistolaiset, joiden kanssa "kansalliset" eliitit ja EU ovat petoksellisesti yhteistyössä. Siksi ei ole sattumaa, että EU:n uusin sortolaki koskee vain sosiaalista mediaa eikä esimerkiksi valtamedioita kuten suomalaisvihaa tihkuvaa Yleisradiota ja Helsingin Sanomia. Kuten viime päivinä on käynyt selväksi, nuo valheen mestarien kaikkialle leviäviät uutisraportit ja analyysit eivät edes raakalaisimman muslimiterrorismin edessä puutu pyhään lehmään nimeltä maahanmuutto, eikä koko sanaa mainita lainkaan näiden uutisten yhteydessä. Valhemedian ja poliitikkojen asenne näyttää olevan, että vaikka muslimit räjäyttäisivät koko Euroopan ilmaan ydinpommeilla, pyhään maahanmuuttoon ei saisi tehdä mitään muutoksia.


                                                        ****************************


Ylen asenteesta kertoo ehkä parhaiten Ruben Stillerin Radio Suomessa vetämä Pyöreä Pöytä -ohjelma, jonka tuoreimmassa jaksossa Onko sana rasismi kärsinyt inflaation? demarisionistinen juontaja kävi vastaiskuun ikävää todellisuutta vastaan ummistamalla silmänsä Manchesterin tapahtumille ja ottamalla sen sijaan "ajankohtaiseksi" aiheeksi lempiteemansa rasismin, koska sillä voidaan perusteettomasti syyllistää suomalaisia ja muita valkoisia. Kun huomio oli käännetty härskisti pois valkoisia vastaan tehdystä massamurhasta, saivat Pyöreän pöydän vasemmistofeministiset vakiovieraat  Kaarina Hazard ja Maija Vilkkumaa höpöttää rauhassa punaisen yliopiston hellimää diskurssia "valkoisesta etuoikeudesta". Olisi mukava kysyä Hazardilta, minkälainen valkoinen etuoikeus koettiin maanantaina Manchesterissa.

Kummankin rotudenialistiset horinat oli lainattu suoraan punavihreän propagandan työkalupakeista, mutta tällä kertaa pidemmän korren veti kympin tyttö Maija Vilkkumaa, jonka mielestä "tiede on todistanut" (eikä ole) ettei rotuja voi olla taksonomisesti olemassa, koska kyse on muka vain pelkästä ihonväristä eikä esimerkiksi mitattavista mentaalisista kykyeroista. Vilkkumaa ei luonnollisestikaan viitannut yhteenkään tutkimukseen, vaan ainoastaan median toistamaan hokemaan, joka ei perustu faktoihin. Tiedeyhteisö ei ole rodusta tai genettisistä klustereista suinkaan yksimielinen, vaikka esimerkiksi American Psychological Associationin kyselyn mukaan suurin osa sen jäseninä olevista tutkijoista ja opettajista pitää rotua validina biologisena kategoriana. 

Vilkkumaa ei myöskään löytänyt syitä sille, miksi eteläisen pallon puoliskon ihmiset eivät kykene henkisillä voimavaroillaan luomaan hyvinvointia, vaan tunkeutuvat luonnonvaroiltaan köyhien mutta neuvokkaiden pohjoisten kansojen valmiisiin pöytiin. Maahanmuuttoinvaasiota hän pyrkikin selittelemään "edistyksellisten" tutulla patenttivastauksella eli ilmastonmuutoksella. Jos Vilkkumaa uskaltaisi hylätä taikauskoisen humanitarisminsa, hänellä olisi valmius ajatella myös ilmastonmuutoskysymys loppuun asti: ilmastonmuutosta ei olisi nykyisessä mitassa ilman etelän, etenkin Afrikan, hallitsematonta väestöräjähdystä. Vielä 1970-luvulla vasemmistolaiset uskalsivat puhua väestönkasvusta, mutta koska tänään ihmiskeskeisyys on noussut naurettaviin uskonnollisiin mittoihin, afrikkalaisten lisääntymiseen puuttuminen olisi ihmisoikeusloukkaus ja rasismia. Siksi Vilkkumaan kaltaiset punavihreät odottavat, että Eurooppa täytetään ensin afrikkalaisilla ja vasta sen jälkeen voidaan palata väestöräjähdyskeskusteluun, semminkin kun "rasismi" eli valkoiset on saatu hukutettua kansojen tummaan mereen.


                                                       ********************************



Yle TV1, keskiviikko 24.5.2017 klo 21:05, A-studio 

Perussuomalaisten pj-kisa kovenee. A-studiossa kohtaavat puheenjohtajaehdokkaat Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Marja Sannikka juontaa. #yleastudio HD


Kerrankin perussuomalaisten pääehdokkailla ja heidän kannattajillaan oli mediassa yksinoikeus keskustella puolueensa tulevasta puheenjohtajavaalista. Muiden puolueiden kantahan jo tiedetään, sillä ne toivovat niiden tavoitteille joustavamman Sampo Terhon pääsevän puheenjohtajaksi. 

Etenkin punavihreille Halla-ahon valinta olisi harmillista, sillä hän voisi puheenjohtajana nostaa julkiseen keskusteluun sellaisia tabuaiheita, joista ei ole heidän agendansa kannalta edullista puhua. Lisäksi Halla-aho voisi rikkoa konsensusta ja kyseenalaistaa tietyt yhteiskunnalliset kysymykset, joiden sisällön ovat tähän mennessä määrittäneet yksinoikeudella vain punavihreät ja demokraattiset lakimiehet.



Yle TV1, keskiviikko 24.5.2017 klo 23:25, Ulkolinja: Trumpin vihaiset alamaiset 

Trumpin nousu presidentiksi innosti amerikkalaisia kansalaisaktivisteja protestoimaan ja vaikuttamaan. Ja sai maan miljoonat paperittomat siirtolaiset pelkäämään tulevaisuutensa puolesta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

torstai 6. huhtikuuta 2017

PERSUT HALLITUKSESSA, MUTTA YLESSÄ KULTUURIKOMMARIT LEVITTÄVÄT YHÄ VAPAASTI VIHAVALHEITAAN

Suomalaisuuden alasajoa Ylen Radio Suomessa. Pyöreä
pöytä -ohjelmien vetäjät Pauli Aalto-Setälä ja Ruben Stiller.

Kuinka voi olla mahdollista, että porvarienemmistöinen Ylen hallintoneuvosto, jossa istuu vielä neljä perussuomalaisten kansanedustajaa, jatkaa samaa kulttuuribolshevisista linjaansa ikään kuin poliittiisilla voimasuhteilla ei olisi mitään merkitystä ohjelmapolitiikkaan? Ilmeisesti "oikeistolaisista" on tullut kukservatiiveja, vasemmiston aisankannattajia, jotka ovat omaksuneet samat kulttuurimarxilaiset lahotusideat kuin punavihreät, mutta vain hieman säädyllisemmässä paketissa.

Miten voidaan olla ohjelmapoliittisessa tilanteessa, jossa Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmassa käytetään 
vuodesta toiseen yhteiskunnallisten asioiden asiantuntijoina punaisuudestaan tunnetun teatterialan ja viihteen vasemmisofeministisiä agitaattoreja kuten Kaarina Hazardia ja Maija Vilkkumaata? Ja elleivät vetäjinä toimivat suomalaisvihamieliset Pauli Aalto-Setälä ja Ruben Stiller pääse sanomaan sitä poliittisesti korrektia viimeistä sanaansa, sen sanovat muut vakiovieraina toimivat kulttuurimarxilaiset kuten Taru Tujunen, Anu Koivunen, Juha Itkonen tai Olavi Uusivirta. Ukko ylinen sentään, mikä hipsteröivien kulttuurikommarien kavalkadi! 

Tänään keskiviikkoana 5.4.2017 klo 17.30 tulleesta Pyöreä Pöytä -ohjelman ennakkotiedoissa kerrotaan, että lähetyksen loppupuolella kuullaan Kaarina Hazardin keskustelunavaus:
Vapaa kirjoittaja Kaari Hazard on ilahtunut, sillä hän on saanut uuden syyn puhututtaa Pyöreää pöytää fantasiasta yhtenäisestä suomalaisuudesta. Historiantutkija Miika Tervonen on nimittäin saanut VuodenTiedekynä -palkinnon artikkelistaan, jossa hän analysoi sitä, miten käsitys yhtenäisestä suomalaisesta kansasta on rakennettu.
Omaa feministimarxilaista harhaansa helliäkseen Hazard on tuskin halunnut perehtyä filosofi Jukka Hankamäen kritiikkiin Miika Tervosen seminaarityöhön rinnastettavasta mielipidekirjoituksesta, vaan ylisti tietämättömän fanaatikon varmuudella tiede-esseen helposti kumottavia teesejä. Hazardin mukaan (kohdasta 22 minuuttia eteenpäin) Tervonen "todistaa" yhtenäisen Suomen olevan myytti, joka synnytettin 150 vuotta sitten. Suomen ikuiseksi julistetun kulttuurisen ja etnisen hajanaisuuden Hazard perustelee sillä,  1800-luvun puolivälissä Helsingissä (joka ei ole koko Suomi) vain kolmannes asukkaista puhui suomea, josta hän päättelee, että yhtenäistä Suomea ei ole koskaan ollut eikä saakaan olla. Puheenvuorossa hän toisti jatkuvasti kosmopoliittiberaalien klisettä, että suomalaisuus on ruotsinkielisten fantasia eikä mitään muuta. Hazard yltyi suoranaiseen raivoon kun hän pääsi julistamaan, "että tämä fantasia ei ole koskaan ollut todellisuutta, ei ikinä!" – siis klassinen kiukuspäissään pöydänjalkaa rouskuttavan vasemmistokonstruktionistin reaktio, jossa havaittu tosiasia kiistetään kääntämällä se normatiiviseksi: "Asia ei voi olla niin, koska se ei saa olla niin!"



Häntä raivostuttaa etenkin se, että esimerkiksi kunnalliisvaalivaalikampanjan aikana kansalaiset ovat "ripustautuneet tähän asiantilaan, joka ei ole totta". Yle Watchia taas raivostuttaa se, että Hazardin kaltainen katkera femakko-emakko voi kenenkään puuttumatta raivota länsimaisuuden ytimessä olevalle kansakuntien diversiteetille, jonka hän haluaisi korvata universaalilla monokulttuurilla kuten Eurostoliiton liittovaltiolla ja miljardien kehitysmaalaisten invaasiolla. Hazardin edellä esittämät Tervosen kirjoitukseen viittaamat harhaiset purkaukset on helppo kumota tuomalla esiin Jukka Hankamäen kirjoituksen vastaansanomatonta argumentaatiota:
Miika Tervosen argumentaatiossa kansallisvaltioiden olemassaolo pyritään esittämään pelkkänä sosiaalisena konstruktiona. Tämä metodologinen ja metafyysinen oletus pyrkii peittämään biologisten tekijöiden merkityksen kansojen historiassa, nykypäivässä ja tulevaisuudessa. Niinpä Tervonen pyrkii kääntämään näkemykset suomalaisesta Suomesta vain ”poliittiseksi projektiksi” (s. 140). Hän väittää, että ”[y]hden kulttuurin Suomi on siis ollut, paitsi myytti, myös poliittinen ohjelma ja itseään toteuttava ennuste, jota demografiset kehityskulut ovat vielä vahvistaneet” (s. 143). 
Kyseinen historiankirjoitus on valheellista, koska se peittää ontologisen tosiasian, että kansa on väistämättä biologinen käsite ja ilmiö. Tervosen edellä siteerattu väite on nurinkurinen ja seisoo päälaellaan, sillä siinä tullaan väittäneeksi, että yhden kulttuurin myytti olisi poliittinen ohjelma, josta olisi seurannut jotakin demografisesti määriteltävissä olevaa omalle saarelle linnoittautumista. Hänen mielestään heimo- ja rotuteoriat ovat tämän myytin seurausta.  
Tervosen argumentaatio voidaan kääntää kumoon ja oikaista jo yhdellä vasta-argumentilla. Tosiasiassa kansan, heimon ja rodun käsitteet, joita Tervonen tarkastelee alkaen artikkelinsa sivulta 148, eivät ole seurauksia mistään myyttisestä esityksestä, vaan päinvastoin: ne ovat kansakunnan, yhteiskunnan ja valtion ontologisia, apriorisia ja käsitteellisesti välttämättömiä taustaehtoja. Juuri niiden olemassaolo edeltää kausaalisesti kansakunnan, yhteiskunnan ja valtion syntymistä. Tämä on synteettinen a priori -totuus, jota ei voida kääntää kumoon millään vastaväitteellä, koska se on käsitteellinen välttämättömyys.  
Kansa on biologis-etninen ilmiö ja käsite, jonka pohjalta voidaan luoda näkemys kansakunnasta. Kansakunta puolestaan on poliittis-juridinen ilmiö ja käsite, ja järjestäytyessään kansakunta muodostaa yhteiskunnan. Organisoituessaan virallis-formaalisti yhteiskunta puolestaan voi muodostaa valtion. Asiat eivät siis ole niin kuin postmodernismia, jälkistrukturalismia ja sosiaalista konstruktionismia hyödyntävien tendenssitutkijoiden huolettomilla kynävedoilla maalaillaan, toisin sanoen, että kansa ja rotu olisivat myyttisiä ilmiöitä, jotka olisi johdeltu sosiaalisen merkitystason oletuksista.  
Tosiasiassa Tervosen paheksumat heimon, rodun ja kansan ilmiöt ovat ontologisia tosiasioita, jotka nojaavat biologisiin faktoihin ja niihin perustuviin väestöllisiin ominaisuuksiin. Niiden kautta kansojen välille piirtyy myös sosiaalisesti havaittavia eroja. Tämän tunnustaminen on Tervosen mielestä vaarallista, ja siksi hän vastustaa kansojen välisten erojen myöntämistä pelkästään poliittisista syistä. Valitettavasti hän potkii tutkainta vastaan, mikä puolestaan on vahingollista siksi, että hän pyrkii esiintymään kriittisenä historiankirjoittajana, jonka mielenkiinto kohdistuu siihen, miten suomalaisuuden historiaa on kirjoitettu.
Hazardin purkauksen jälkeen kuultiin pirtsakkaa ikipoppari ja kympin tyttö Maija Vilkkumaata, joka korosti Suomen ainaista ja ikuista monoliittista monikulttuuria. Itseään luonnonsuojelijana pitävän Vilkkumaan mukaan sinivalkoisessa Suomessa on liian vähän ihmisiä, jonka vuoksi hän haluaa täyttää maan muukalaisilla, todennäköisesti Euroopan ulkopuolisilla neekereillä ja arabimuslimeilla. Tässä suurin piirtein suora lainaus Vilkkumaan puheesta:
Kun kerran tänne olisi tulossa ihmisiä, jotka me voitaisiin ottaa tänne ja rakentaa paljon isompaa, me voitais saada paljon lisää äidinkieleltään suomea puhuvia ihmisiä ja se voisi olla tosi hyvä asia ja suuri mahdollisuus, mutta sen sijaan tämä propagandakoneisto jota jostain johdetaan luo tätä...Suomelle näistä lisäihmisistä olisi enemmän hyötyä kuin millekään muulle Euroopan valtiolle.
Vilkkumaa siis haluaa tuhota uniikin suomalaisväestön tuottamalla maahan korvaavia vieraspopulaatiota, jotka suomen kielen opittuaan olisivat suomalaisia siinä kuin etniset suomalaiset. Kerrassan hieno keino kasvattaa "suomalaisten" määrää! Hän voisi ehdottaa samaa vaikkapa islantilaisille ja sanoa, että maahan rahdatut viisi miljoonaa afirkkalaista (Islannissakin on Suomen tapaan tilaa!) lisäävät islantilaisten määrää viidellä miljoonalla. 

Vilkkumaan runotytön toiveita kuunnellessa tulee mieleen, että minne katosivat vihreiden puheet väestöräjähdyksestä ja ekologisen kuormituksen kasvamisesta siirryttäessä kohti teollistunutta pohjoista. Vai onko todellakin niin, että empaattisuudesta huolimatta juuri naisilta puuttuu politiikassa kyky ymmärtää instant-tunteiden myllerryksessä asioiden vaikutukset pitkän tähtäimen perspektiivissä. Tätä mieltä on ainakin Uuden Suomen bloggaaja Pasi Turunen, jonka viime maanantaina ilmestynyt kirjoitus on poistunut tai poistettu verkosta. Tässä siitä talteen saatu sopiva lainaus:
Ei päde tietenkään kaikkiin naisiin, vain 99,9%:iin, mutta minulla on sellainen kuva, että noin keskimäärin naisilla on miehiä paljon epärealistisempi kuva yleisen turvallisuuden hoitamiseen liittyvistä asioista - rikollisuuden torjunnasta, maanpuolustuksesta, jopa pelastuslaitoksen toiminnasta. Naisista tuntuu löytyvän paljon miehiä enemmän niitä, jotka ovat ihan tosissaan sitä mieltä, että rikollinen on aina pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka on ihan ilman omaa syytää ajautunut rötöstelemään ja että armeijammekin voisi lakkauttaa ja rajat voisi avata ihan sepposen selälleen. Ja pätee lievemmin hulluihin ymmärtäjiinkin, yleensä naiset ovat näissäkin miehiä ”ymmärtäväisempiä” ja ”suvaitsevaisempia”.  
Olen monesti miettinyt, että mistä tämä oikein johtuu? Yksi ajatus, joka tuli mieleeni, oli yksinkertaisesti se, että miehet ovat läpi ihmisen evoluution olleet niitä, jotka ovat vastanneet yleisestä turvallisuudesta. Kun vihollisheimo on hyökännyt kimppuun, miehet ovat olleet niitä, jotka ovat menneet rintamalle pitämään huolta siitä, että perheellä on ”turvattu lies”. Miehet ovat myös ottaneet yhteisön sisällä riehuneet epäkelvot yksilöt kiinni, rankaisseet heitä luoden yhteisön turvallisuutta tulevaisuudessa ylläpitäneen pelotteen. Tämänhetkinen tilannehan on ihmisen historiassa käytännössä täysin uusi, että naiset näin suuressa mittakaavassa osallistuvat yhteisön yleistä turvallisuutta koskevien päätösten tekoon ja myös toimeenpanoon ainakin jossain määrin, vaikka käytännön tasolla esim. asevelvollisuus koskeekin edelleen vain miehiä ja hyvä niin.  
Naiset sen sijaan ovat keskittyneet evoluution/historian aikana enemmän hoivaa ja herkkyyttä vaativiin tehtäviin, hoitamaan lapsia ja sairaita ja vanhuksia ja kotia. Myötätunto ja ymmärtäminen ovat näissä tehtävissä välttämättömiä. Ehkä tästä syystä naisten kyky vastata tällaisista turvallisuusasioista ei yksinkertaisesti ole kehittynyt samalle tasolle kuin miesten? Ehkä juuri tästä syystä meillä on niin paljon enemmän ”surusilmäisiä hippityttöjä”, jotka vouhkaavat turvallisuusasioista samalla myötätunnolla ja empatialla rikollisia (niin kotimaisia kuin tänne ulkoapäin tulevia) kohtaan kuin äiti tuntee lastaan kohtaan tai sisar hento valkoinen potilaitaan kohtaan, kuin vastaavia ”hippipoikia” (vaikka niitäkin näyttää olevan yllättävän paljon)
Pyöreä pöytä -ohjelman vakionaiset ovat tuskin kuulletkaan Pasi Turusen näkemyksistä ja miksi heidän tarvitsisikaan, sillä antaahan Yle heille vapaan megafonin julistaa omia totuuksia, joita ei ikävillä vasta-argumenteilla häiritä. 

Seuraavaksi äänessä oli ohjelman kolmas naisvieras, Taru Turunen, joka totesi puolestaan Suomen kansasta, että "joo mä ymmärrän Kaarina, että miksi ankkuroitua sellaiseen mikä ei ole totta totta". Kun kerran tälle linjalle on lähdetty, niin pallo olisi hyvä heittää näille naisille takaisin ja kysyä miksi sitten pitäisi ankkuroitua heidän hellimiin länsimaissa keksityihin sosiaalisiin konstruktioihin kuten "tasa-arvoon", "ihmisyyteen" ja "universaaleihin ihmisoikeuksiin", varsinkin, kun niissä on vielä vähemmän verta ja lihaa kuin kansakunnissa, jotka toimivat konkreettisesti tälläkin hetkellä Hazardin ja Vilkkumaan vikinöistä huolimatta. Puhe "yhteisestä ihmiskunnasta" ei ole muuta bolshevismia, jonka historian hämärämiehet ovat kääntäneet filosofiseksi ja juridiseksi paskapuheeksi harhauttakseen latvalahoja ja hysteerisiä naisia. Siksi nyrkkiä pöytään ja kylmä totuus esiin:
The concept of humanity is purely abstract in nature as it has no anchor to stop it from drifting into meaninglessness and no roots that nourish it with the double meaning of identity and familiarity. People who believe themselves to be only part of humanity and nothing else are living in a zoo. Belonging to humanity is like belonging to the animal kingdom as a whole. It carries zero emotional attachment. One cannot be rooted in no one’s humanity; one can only be rooted in one’s race.
Lopuksi kuultiin vielä Hazardin synkkää ja pelottavalla tavalla järjetöntä yksinpuhelua: "Kansallisvaltioilla on aivan erilaiset syntytarinat keskenään....se mikä minua tässä eniten sieppaa on siis se, että eliitin juonta väitetään jonkunlaiseksi vastakohdakseen". Tällä kuvitteellisella paradoksilla hän tarkoittaa ilmeisesti sitä, että hegemoninen valta olisi Suomessa muka edelleen kansallismielistä, jonka vuoksi nationalistit haukkuvat väärää puuta. Jos tämä vainoharhainen valhe pitäisi oikeasti paikkaansa, Hazardin propagandaa ei kuultaisi Ylestä toisin kuin nyt. 

Yle Watch haluaa esittää pari suoraa kysymystä tätä blogia stalkkaaville yleläisille. Miksi vain punavihreät ja arvoliberaalit saavat esittää mielipiteensä veronmaksajien kustantamassa radiossa ja televisiossa? Miksi näissä ohjelmissa ei ole todellisia opponentteja, jotka haastavat vasemmistolaisten vakiovieraiden näkemykset, jolloin syntyisi aitoa yhteiskunnallista keskustelua? Vai pelkäättekö, että maailmankuvanne ja heppoiset argumenttinne eivät kestä kunnon väittelyä, jonka vuoksi te kieltäydytte siitä? Vastaukset voi kirjoittaa kommenttiosastoon.


maanantai 3. huhtikuuta 2017

MONIKULTTUURISTA JOHTUNUT TERRORITEKO PIETARISSA VEI TOISAISEKSI HUOMION POIS JYVÄSKAUSTI II:N OIKEUDENKÄYNNISTÄ

"Mellakka"

Yle uutisten verkkosivut ovat kertoneet tänään kahden jutun voimalla elokuussa 2015 tapahtuneesta Jyväskylän nujakoinnista, jota se kutsuu edelleen itsepintaisesti mellakaksi. Median märehdintää mitättömästä episodista tullaan kulemaan melko pitkään, sillä oikeudenkäynnin arvoidaan kestävää koko viikon. Äärivasemmiston ja monien toimittajien harmiksi vanhan jutun käräjöinti ei noussut ainakaan vielä tv-uutisiin, sillä kaiken huomion vei tänään ironisesti monikulttuurista johtunut 10 ihmishenkeä vaatinut terrori-isku Pietarissa.

Ensimmäisenä Ylen verkkosivuissa ilmestyi uutinen Uusnatsikäräjät alkoi pitkällä syytteisiin vastaamisella – epäillyt varustautuivat mellakkaan hammasuojin, jossa referoidaan pelkästään syyttäjän näkemys tapahtumista. Tapahtumiin nähden syytteiden ylilyönnit ovat ilmiselviä, minkä voi tarkastaa Yle Watchin vajaa pari vuotta sitten tuoreeltaan ilmestyneestä artikkelista Median natsijahti käy jo ylikierroksilla sekä siitä seranneesta sarkastisesti nimetystä raportistaan Jyväskylässä mellakka, Malmössa multikulti-picnic. Muistin virkistämiseksi jälkimmäisessä jutussa "mellakkaa" kuvattiin ja analysoitiin laajemmassa kontekstissa näin:
Ensinnäkin, mikä ihmeen päähänpinttymä kaikilla valtamedioilla on kutsua Jyväskylän mielenosoituksen jälkimainingeissa syntynyttä parin henkilön nujakointia mellakaksi? Ajankohtaisen Kakkosen SVL-raportin alussa hämmästeltiin liioitellen sitä, että Jyväskylän viime lauantainen "mellakointi" on äärimmäisyydessään (sic) äärimmäisen harvinainen tapaus suomalaisessa poliittiisessa lähihistoriassa. Niinkö? Kuka muistaa viime syksynä Helsingissä tapahtuneen joukkotappelun, josta mm. Aamulehti uutisoi valheellisessa jutussaan Rautaputkin varustautuneet uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa (myöhemmin otsikko muutettiin muotoon "Uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa"; vanha otsikko näkyy edelleen osoiterivissä)? Poliisi ja jopa Takku.net ovat myöntäneet sittemmin, että kyseessä oli 30 hengen joukosta koostuneen "anti"-fasistisen Varis-verkoston väijytys noin viisitoistahenkistä Vastarintaliikkeen katupartiota vastaan, jossa rautaputkia yrittivät käyttää ainoastaan anarkistiset hyökkääjät. Mistään sovitusta tappelusta ei siis todellakaan ollut kysymys kuten myös Takku.net asian vahvisti. Omilla sivuillaan kaikenlaista patriarkaalista machoismia vastustavat "anti"-fasistit leuhkivat miehekkäästi "vetäneensä natseja turpaan", mikä tuntuu kummalliselta väitteeltä, kun he lähes puolet suuremmalla joukolla aseinaan rautaputket pötkivät n. 30 sekuntia rähinän alettua pakoon heti kun poliisit ilmestyivät näkyviin.
Toimittaja Sanna Savelan toinen kirjoitus Jyväskylän mellakan tapahtumia katseltiin videolta oikeudessa – nainen huutaa toistuvasti apua on jopa ensimmäistäkin juttua tarkoitushakuisempi ja harhaanjohtavampi.  Jo jutun otsikko on mediamanipulointia pahimmillaan, sillä syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. Ylen jutussa puolustuksen näkemyksestä ei kerrottu kuin ohimennen yhdessä kappaleessa, vaikka jo videomateriaalin perusteella tapahtumien kulku kyseenalaistaa vahvasti syyttäjän tulkinnan. Asian voi tarkistaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivuilla tänään ilmestyneestä videosta ja jutusta Video: Jyväskylän yhteenotto 2015 ja median valheet. Artikkelissa luetellaan mm. seuraavanlaisia tosiseikkoja:
* Vaikka valtamedia väitti asianomistajien olleen viattomia ”sivullisia” (1, 2, 3, 4), olivat nämä todellisuudessa tunnettuja äärivasemmistolaisia, joista kahdella on taustallaan muun muassa väkivaltarikoksia: Arto Savolainen ja Arttu Nieminen. * Äärivasemmistolaiset myönsivät kuulusteluissa, että he olivat saapuneet keskustaan juuri Vastarintaliikkeen vuoksi. * Yhteenotto ei käynnistynyt, kun äärivasemmistolaiset ja aktivistit kohtasivat ensimmäisen kerran. Kaupungin keskustassa kiersi arviolta ainakin 10 äärivasemmistolaista aktivismimme aikana, ja yhteenotto syntyi vasta, kun vankilassakin istunut Savolainen lähti juoksemaan aktivistejamme kohti ja viittoi ystäviään mukaansa. * Kauppakeskuksen valvontakamerat paljastivat, että paikalla oli useita Savolaisen ystäviä, mutta nämä eivät vastanneet tämän viittomiseen. Sen sijaan nämä jäivät katsomaan vierestä, kun Savolainen sai lyhyen kurinpalautuksen. * Syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. * Kenellekään äärivasemmistolaiselle ei aiheutunut vakavia vammoja yhteenoton aikana. * Paikalla kuvattujen videoiden perusteella poliisi ei antanut hajaantumiskäskyä, joten kyse ei voi olla ”mellakasta”. Poliisi itse tosin väittää antaneensa hajaantumiskäskyn, mutta he eivät ole kyenneet todistamaan tätä. Poliisilla ei ole myöskään ketään vastaan konkreettisia todisteita ”mellakan johtamisesta”. * Vasemmistolehti Ny Tid myönsi 16.10.2015, että äärivasemmisto oli etukäteen keskustellut tapahtumamme häiritsemisestä, koska kokoonnumme Jyväskylään joka vuosi samana päivänä. *
Riippumatta siitä mikä on kansalaisen suhde moderniin kansallissosialismiin, Jyväskylän oikeudenkäynti on kaikkien perusoikeuksien kannalta varoittava esimerkki poliisin ja oikeuslaitoksen politisoitumisesta hegemonisille muotiaatteille. Valtamedian reaktoita ei sen sijaan tarvitse ihmetellä, sillä se on jo pitkään käynyt omaa yksipuolista sotaansa kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. 

Ne kansallismieliset, jota ajattelevat, että Vastarintaliikettä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja lakkauttamissuunnitelmat eivät koske heitä, koska kyse on "ääriliikkeestä", ovat sinisilmäisyydessään väärässä. Kuten viime vuosina on käynyt selväksi, vaaleanpunaisen totalitarismin nälkä vain kasvaa syödessä, sillä jos kansallismieliset asettuvat nyt korruptoituneen Järjestelmän puolelle Vastarintaliikettä vastaan, avaa se lähitulevaisuudessa portit myös konservatiivisemman nationalismin kriminalisoimiseksi millä tahansa tekosyyllä. 

                             
                                                 *******************************



Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 19:00, Historia: Natsien taidekauppias

Vuonna 2013 Münchenissä huutokauppakamarin kellarista löytyi kymmeniä sodanaikaisia myyntiluetteloja. Natsien varastamia taide-esineitä myytiin liikkeen kautta kymmenin tuhansin. Oliko omistaja mukana varkauksissa? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Jo kolmantena peräkkäisenä maanantaina Historiadokumentissa käsitellään natseja. Tietää, että vaalit ovat tulossa.



Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 21:00, A-studio 

Turvapaikanhakijoiden masennus ja itsemurhayritykset. Onko Suomi varautunut paperittomien määrän kasvuun? Vieraana sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. #yleastudio HD

Pietarin terrori-iskun vuoksi A-studion pääaihe vaihtui, mutta ohjelman lopussa kuultiin luvattu Päivi Nergin haastattelu. Kahdessa turvapaikkateemaa käsitelleessä jutussa ei taaskaan huomioitu Afrikan ekologisesti kestämättömän väestöräjähdyksen (kiitos läntisten "humanistien") pahenemista, jonka vuoksi Eurooppaan pyrkii miljoonia elintasosiirtolaisia sekä laillisin että laittomin keinon. 

Loppujen lopuksi on yhdentekevää puhua erikseen "laillisista" ja paperittomista maahanpyrkijöistä, sillä heidän maassaolonsa kannalta on yhdentekevää millä stauksella he oleskelevat, koska ongelman ydin on siinä, että he ylipäätään ovat täällä. Jopa osassa valtamediaa ongelma tunnustetaan kuten tänään Talouselämässä ilmestyneessä kylmäävässä artikkelissa Britannian entinen suurlähettiläs: Jopa miljoona afrikkalaista siirtolaista voi olla matkalla Eurooppaan.

Ohjelman keskivaiheilla käsiteltiin turvapaikanhakijoiden itsemurhayrityksiä. Hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneille moraalisen kiristyksen keinot ovat monet lähtien mustalaisleirin perustamisesta pääkaupunkimme ytimeen aina itsemurhalla uhkaamiseen. Viesti on selvä: ellette tee meille mieluista päätöstä, tapamme itsemme. Länsimaissa itsemurha on kuitenkin vapaavalintainen teko, joten jos turvapaikkapummi ei lopulta saanutkaan globaalilotossa sitä voittavaa arpaa (turvapaikka jolla suomalaiset elättävät hänet hautaan asti), hän on täysin vapaa surmaamaan itsensä. He voivat toki vedota surusilmäisiin opiskelijatyttöihin, mutta vielä toistaiseksi nuo tytöt eivät pääse muuttamaan viranomaispäätöksiä.

Sen sijaan Nerg myönsi, että 
väliaikaisen oleskeluluvan voi saada, mikäli hakijalla diagnosoidaan "depressio". Vastuu vapaamatkustajan "deperssiosta" sälytettiin tietenkin maamme viranomaisille, koska he eivät ole suostuneet myöntämään perusteetonta turvapaikkaoikeutta. Taitava medialukija ymmärsi kyllä miksi näitä yllättäviä "masennuksia" on ilmestynyt juuri nyt hirvittävän paljon: suotuisan diagnoosin avulla saa väliaikaisen oleskeluluvan, jonka aikana voi aloittaa vaikka suhteen suomalaiseen naiseen, mennä naimisiin ja saada se todellinen lottovoitto: turvapaikka suomalaisten elatuksella.

Aivan A-studion loppuminuuteilla Ylen kuvausryhmä oli suorana Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta lähti (ensimmäinen?) yli sadan perusteettomasti maassa olevan afgaanin palautuslento kotimaahan. Totta kai paikalla oli myös hulluuden riemumarssi eli vajaa satakunta suomalaista, lähinnä keski-ikäisiä naista, osoittamassa mieltä muukalaismiesten palauttamista vastaan.


Yle TV1, perjantai 31.3.2017 klo 20:00, Pressiklubi

Linkki Yle Areenaan.

Onko suomalaisten historiakäsitys vinoutunut? Studiossa kirjailija Jari Tervo, historiantutkija Oula Silvennoinen ja kolumnisti, käsikirjoittaja Kaarina Hazard.

Tällä kertaa Pressiklubissa oli kenties kaikkein härskein antinationalistinen kokoonpano koskaan: sionistidemari Ruben Stiller, suomalaisvihaaja Jari Tervo, militanttifeministi Kaarina Hazard ja tendenssitutkijana tunnettu fasistien metsästäjä Oula Silvennoinen. Ennen television puolelta poistumistaan Stiller ei enää edes yritä teeskennellä tasapuolista tuomalla yhdeksi keskustelijaksi jonkun kosher-konservatiivisen persun. Nyt hän junttaa yksimielisen kulttuurimaxilaisen paneelin, joka onkin tuttua hänen radion puolelta tulevasta Pyöreä pöytä -ohjelmasta.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

YLE VAIKENEE TODELLISESTA KORRUPTIOSTA, JOKA SYNTYY MONIKULTTURISMISTA

Suomessa on korruptiota. Se saa kasvonsa Suomea
monikulttuuriseksi vaativassa Suomi 100 vuotta
hankkeessa, jonka näkyvänä hahmona toimii Paleface.

Suuret mediat, Yle etunenässä, ovat jo parin päivän ajan märehtineet pääministeri Juha Sipilän uusia väitettyjä kytköksiä liike-elämään. Ylen kokoavassa uutisartikkelissa Pääministeri Sipilän ympärillä kuohuu taas: Jättitilaus Intiasta herätti jääviysepäilyt – näin tapahtumat etenivät pääministeristä yritetään erilaisten vihjailujen avulla leipoa suomalaisen porvaripoliitikon korruptoitunutta arkkityyppiä. Enemmistö suomalaisista on tuskin tyytyväinen Sipilän pääministerikauteen, mutta jos tällaisten median tekemällä tehtyjen ajojahtien tarkoitus on painostaa hallitus hajoamaan, niin se ei lupaa tuolle samaiselle enemmistölle hyvää. Jos uusien vaalien myötä hallitusvastuuseen pääsisivät Helsingin Sanomien ja Yleisradion toivomat punavihreät, voi Suomi sanoa sen jälkeen hyvästit suomalaisuudelle ja toivottaa sen tilalle velkaorjuuden.

Moralistinen asenne Sipilää kohtaan näyttää sitäkin kummallisemmalta kun tietää, miten media puolusti Kokoomuksen pääministeri Jyrki Kataisen toimia, kun tämä kaatoi miljardikaupalla suomalaisten veroeuroja Kreikkaan ja kehtasi vielä huikata perään, että "hei, me tienataan tällä!". On vaikea nähdä mitä haitallista maallemme on siitä, että nykyinen pääministerimme saattoi suorilla suhteillaan saada aikaan miljoonakaupan Suomeen. Neuvostoliiton aikaan moista voitelua olisi pidetty isänmaallisena sankaritekona, mutta nyt media alkaakin jeesustella ja polkaisee erinäisten toteennäyttämättömien päättelyiden avulla väkinäisen jääviyskohun, jota se sitten paisuttelee päivästä toiseen.

Kaupanteko on jossain mielessä aina pikkuisen vilunkipeliä, sillä eihän sitä voittoa muuten tehtäisi. Sipilä ei ole mikään rehellisyyden perikuva, mutta ei hän poikkea moraaliltaan sen kummemmin muista poliitikoista. Korruptiosta puheen ollen media voisi nostaa pinnalle esimerkkejä, jotka eivät perustu vihjailuihin tai epämääräiseen näyttöön, vaan täysin härskiin ja läpinäkyvään jääviyteen ja hyödyn saantiin. Tämän hetken törkein korruptio löytyy Suomi 100 hankkeen hallituksen jäsenen, rap-artisti (sic) Karri "Paleface" Miettisen toiminnasta. Yle ja muu valtamedia vaikenee räppärin vedätyksistä vain siksi, että hän kuuluu Koskemattomaan omaan väkeen eli punavihreisiin, jotka eivät koskaan voi tehdä mitään väärää ja pahaa.

Ylestä paljon kirjoittava kansalaisvaikuttaja Heikki Porkka kirjoitti eilen Facebookissa kuvauksen suomalaisesta korruptiosta, josta media haluaa visusti vaieta:
Pääministeri Juha Sipilä, räppäri Karri ”Paleface” Miettinen ja suomalainen media.   
Mediassa on viime aikoina puitu tuhkatiheään pääministeri Sipilän sukulaisten yhteyksiä mm. Terrafamen ja Intiassa viime vuonna tehtyjen sopimusten (Chempolis) johdosta. On herännyt epäilys, jonka mukaan Sipilä olisi suosinut lähisukulaisiaan. Nyt Sipilän sukulaisten sijoitusyhtiö on myynyt omistuksensa yhtiöstä, joka on mukana Intian hankkeessa. Ongelma ratkaistu, joten median täytyy etsiä uusi ”rikos” Sipilän toiminnasta? 
Sen sijaan se, että äärivasemmistolainen Karri ”Paleface” Miettinen suosii suoraan itseään, ei tunnu herättävän mitään intohimoja suomalaisessa mediassa. 
Paleface istuu Suomi 100 – hankkeen 12 - henkisessä hallituksessa, jota johtaa Paula Lehtomäki (kesk) ja jonka sihteerinä toimii Suomi 100 – hankkeen pääsihteeri Pekka Timonen.  
Suomi 100 avasi juhlavuoden uudenvuoden aattona useiden esiintyjien voimin, yhtenä heistä Karri ”Paleface” Miettinen.  
Paleface istuu hankkeen hallituksessa päättämässä siitä, millaista ohjelmaa tarjotaan. Hankkeen omilla sivuilla lukee mm. seuraavaa:  
”Juhlavuosihankkeen hallituksen tehtävänä on valmistella juhlavuoden ohjelmajulistus, jossa esitetään juhlavuoden keskeisimmät tavoitteet, periaatteet, teemat ja toteutusmuodot sekä suunnitella juhlaohjelmisto. Hallitus myös suunnittelee ja sovittaa yhteen juhlavuoden viralliset tapahtumat ja vastaa juhlavuoden toimeenpanosta ja toimeenpanon ohjauksesta.”  
Siis ”…suunnitella juhlaohjelmisto” ja ”suunnittelee ja sovittaa yhteen juhlavuoden viralliset tapahtumat…”  
Paleface on suunnitellut itsensä ohjelmaan ja jos huhut pitävät paikkansa, uusi vuosi ei jää Palefacen ainoaksi Suomi 100 – hankkeen nimissä tehdyistä esiintymisistä. Erityisen oudoksi Palefacen mukana olo hankkeessa tulee, kun muistaa millaisia lausuntoja hän on antanut Suomen historiaan ja itsenäistymiseen kiinteästi liittyvistä asioista.  
IS, 13.2.2012 ”Paleface vaatii: Mannerheim-patsas pois Helsingin keskustasta” ”Rap-tähti Paleface eli Karri Miettinen aiheutti kohun nimittämällä marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimia sotarikolliseksi.” 
Pari kuukautta myöhemmin, 27.4.2012 MTV:n haastattelussa Paleface kiisti vaatineensa patsaan poistamista.  
Perussuomalaisten nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö ihmetteli Miettisen roolia mm. seuraavalla tavalla Kataisen hallitukselle marraskuussa 2013 tekemässään kirjallisessa kysymyksessä:  
"Hallitukseen on nimetty 12-henkinen joukko eri alojen ammattilaisia aina piispasta valtiosihteeriin ja muotoilijasta toimitusjohtajaan. Mukana on myös muusikko Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, joka on aiemmin julkisuudessa nimittänyt marsalkka Mannerheimia sotarikolliseksi."  
"On syytä toivoa, että tämänkaltainen ääriajattelu ei leimaa juhlavuoden suunnittelutyötä" Paleface nimitettiin Suomi 100 – hankkeen hallitukseen Paavo Arhinmäen (vas) toimiessa kulttuuriministerinä.  
Paleface ei tietääkseni ole muslimi, joten median suojeleva ote ei johdu siitä eli onko pääteltävissä, että media suojelee Palefacea siksi, että hän on ideologisesti samalla linjalla toimittajien enemmistön kanssa? Virossa Palefacen tapaisen henkilön läsnäolo itsenäisyysjuhlien suunnittelussa olisi kansannousun paikka. 
Poliittisten lammasten Suomessa tehtiin vuonna 2013 yksi kirjallinen kysymys (Jussi Niinistö, ps). Kolme vuotta Niinistön kysymyksen jälkeen yksi kansanedustaja (kokoomuksen Jukka Kopra) lausui ääneen ihmetyksensä juhlavuoden ohjelmistosta.  
IS 15.10.2016: ”SUOMI 100 -hankkeen kokouskirjoista käy ilmi, että tuettujen hankkeiden joukossa on muun muassa koodaribussi Afrikassa, jolle on myönnetty 30 000 euroa tukea. Myös suomalaisuuden uudelleen määrittelylle on myönnetty 50 000 euroa.  
– Miten ihmeessä tällainen koodaribussi Afrikassa liittyy millään tapaa 100-vuotiaan Suomen historiaan? Tai pakolainen-hanke, jota rahoitetaan 80 000 eurolla? Tutkiessani rahoituksen saaneita hankkeita meni kahvit väärään kurkkuun, Kopra puuskahtaa.”  
Päävastuullinen ohjelmistosta on pääsihteeri Pekka Timonen. Hallitus on kumileimasin, joka kantaa vastuun lain edessä, jos sellainen tilanne astuu eteen.
                                                           

                                                            *************************


Yle Radio Suomi, 11.1.2017 klo 17.30, Pyöreä pöytä


Eläinperäinen ruoka, kahtiajakautunut kansakunta ja suomalaisuuden kohtalo keskusteluttavat Pyöreän pöydän ympärillä. Ruben Stillerin johtamassa keskustelussa ovat mukana Maija Vilkkumaa, Pekka Seppänen ja Juha Itkonen. (...) Ohjelman loppupuolella keskustelijat pohtivat Suomen väestönkehitystä ja suomen kielen kohtaloa. Kuihtuuko Suomi valkoiseksi kääpiöksi? Pekka arvelee, että omassa eristäytyneisyydessään Suomi ja sen kulttuuri saattaa jopa olla naapurimaita paremmassa turvassa. -Voisiko maahanmuutto saada aikaan sen, että parissa sukupolvessa suomen kielen puhujien määrä saadaan suurempaan kasvuun, kysyy Maija.

Linkki Yle Areenaan.


Pyöreä pöytä on täysin avoin punaliberaalien ylläpitämä suljettu foorumi ja keskinäisen selkään taputtelun kerho. Mitään aitoa väittelyä näiden samanmielisten keskuudessa ei tietenkään synny eikä tämän kertainen lähetys tuonut poikkeusta totuttuun. 

Ehdin kuulla vain lähetyksen loppupuolen, mutta jo se sai korvat punottamaan. Popmuusikko Maija Vilkkumaan korostama näkemys suomalaisuudesta on hyvin tyypillinen etnofobiselle vasemmistointelligentsialle. Vilkkumaan mukaan suomalaisuuden ydintä on suomen kieli, jonka ainutlaatuisuutta ja kauneutta hän kehui vuolaasti. Ei se väärin ole, mutta popparin motiivi ylistää kieltä kansan sijaan perustuu vain siihen, että sen puhuminen ei ole riippuvainen esittäjän etnisyydestä, vaikka spesifi etnisyys onkin tuon kielen alun perin synnyttänyt. 

Vasemmistoälykköjen tapaan Vilkkumaa katsoo suomalaisuuden olevan konstruktio, jonka ainoa ihmisiä yhteen sitova piirre on kieli. Siksi hän toivoi ohjelmassa valtavasti lisää eksoottista maahanmuuttoa, sillä tulevat "uudet suomalaiset" oppivat suomen ja ylläpitävät näin suomalaisuutta. Onko todella näin? Tehdään pieni ajatuskoe ja kuvitellaan, että Haitin mustat olisivat ranskan sijaan omaksuneet suomen. Tuntisivatko nykysuomalaiset tämän vuoksi haitilaisiin läheisempää yhteyttä kuin virolaisiin, jotka puhuvat vain Suomen sukulaiskieltä? Vilkkumaa näyttää ajattelevan, että suomalaisuus ei ole kiinni etnisistä suomalaisista, vaan jos 200 vuoden päästä kaikki suomalaiset olisi vaihdettu kongolaisiin, voitaisiin edelleen puhua samasta kulttuurista ja samasta mentaliteetista, suomalaisuudesta. Tämä on ilmiselvää mielettömyyttä ja Vilkkumaa tietää sen itsekin, mutta ei voi sanoa sitä ääneen, koska se olisi argumentti vapaata maahanmuuttoa ja eri etnisyydet tuhoavaa monikulttuuria vastaan.

Rajatonta maahanmuuttoa ylistäessään Vilkkumaa pitää ihanteenaan Yhdysvaltoja ja katsoo että se on hyötynyt valtavasti (värillisestä) maahanmuutosta, koska siellä popteollisuuden suurimmat tähdet ovat värillisiä! Hän ei näytä hahmottavan lainkaan sitä, että Amerikan olemassaololle valkoisten luoma tiede, teknologia, infrastruktuuri jne. ovat sen vältmättömiä ehtoja, kun taas mustat räppärit tai maahanmuuttajina tulleet värilliset poptähdet vain hyödyntävät tätä valmista pohjatyötä. Viihteen tekijät eivät ole missään mielessä kulttuurille välttämättömiä, päinvastoin, arvokkaammassa kulttuurissa latteaa jumputusta esittävät poptähdet olisi helposti korvattavissa paljon korkeatasoisemmilla taiteilijoilla, jotka jäävät nyt tyhmistävän massamedian varjoon. Vilkkumaa näkee asian täysin nurinkurisesti: hänen mielestään Amerikka ja Eurooppa tarvitsee negroidisia maahanmuuttajia, koska tuosta miljoonalaumasta sattuu herumaan julkisuuteen jokunen poppari, joka puolestaan pitää harteillaan koko länsimaista kulttuuria, ja jota ilman se kuihtuisi kokonaan!