YLE SPONSOROI SPR:N SUOMALAISVASTAISTA VIHAKAMPANJAA

SPR:n näkemys siitä, millaisen suomalaisten asenteen
ulkomaalaisia kohtaan pitäisi olla.

Harva Ylen tv-katsoja on voinut välttyä tällä viikolla Suomen Punaisen Ristin mainoksilta, joissa vastustetaan rasismia. Syynä kampanjointiin on rasisminvastainen viikko (19.–25.3.2018), jonka aikana SPR kertoo edistävänsä yhdenvertaisuutta ja korostavan "yksittäisen ihmisen vastuuta toimia oikein rasistisessa tilanteessa". 

Jo SPR:n tiedotetta lukiessa käy selväksi, että kansalaisten ja valtioavun tuen varassa oleva järjestö käyttää sanaa rasismi vääristelevällä ja tarkoitushakuisella tavalla. Kyse ei ole rotusorron lieventämisestä, vaan yksipuolisesta hyökkäyksestä suomalaisuutta vastaan. Kampanjaa onkin pidettävä rasistisena agitaationa, sillä siinä vain suomalaisia pidetään moraalisesti tuomittavina rasisteina. 

Rasisminvastaisen viikon julkeutta korostaa Wikipedian artikkeli, jossa kerrotaan kampanjan historiasta: 

Rasismin vastainen viikko järjestetään vuosittain 21.3. vietettävän YK:n rotusyrjinnän vastaisen päivän yhteydessä. Samana päivänä vuonna 1960 poliisi tappoi 69 rauhanomaista mielenosoittajaa Sharpevillessä Etelä-Afrikassa. Mielenosoittajat olivat protestoineet rotulakeja vastaan.

Koska rasisminvastainen viikko on suunnattu vain valkoisia vastaan, tarjoaa Etelä-Afrikan nykytilanne sille karmaisevan viitekehyksen. Median uutispimennosta huolimatta kun tiedetään, että Etelä-Afikan uusi hallitus on valmistelemassa lopullista valkoisten kansamurhaa ryöstämällä heidän maansa. Jo vuosikausia maan hallinto on katsonut vierestä kun mustat rasistit ovat murhanneet kymmeniä tuhansia valkoisia maanviljeliötä ilman että se olisi herättänyt länsimaiden tiedotusvälineissä minkäänlaista moraalista suuttumusta. Julkisuudessa ei ole tietoa, miten SPR suhtautuu Etelä-Afrikan rasistista väkivaltaa kokeviin maanviljelijöihin. Järjestön linjausten perusteella näyttäisi siltä, ettei SPR:lla ole intoa auttaa eteläafrikkalaista rasismia pakenevia uhreja, koska nämä ovat väärärotuisia. 

Sisältä läpimätä SPR pyrkii omalta osaltaan legitimoimaan etnistä suomalaisuuta tuhoavan virallisen politiikan, jossa edistetään kolmannen maailman maahanvyöryä kansalta kysymättä. Moraalista kiristystä muistuttava puhe rasismista on SPR:lle pelkkä savuverho, jolla ylläpidetään suomalaisiin kohdistuvaa rasismia. Rodulliset eturistiriidat, joissa on vähintään aina kaksi osapuolta, eivät olisi koskaan pääseet maassamme edes syntymään ilman vastuuttomia poliitikkoja ja kyynisen laskelmoivia liikemiehiä. 

Tarkoituksellisesti kasvatetusta maahanmuutosta syntyneet väistämättömät etniset konflitkit ovatkin pitkälti poliittis-taloudellisen eliitin ja sen nomenklatuuraan kuuluvan SPR:n vastuulla. Silti heillä on otsaa sälyttää härkisti kaikki vastuu peruuttamattoman yhteiskuntakokeilunsa seurauksista kansalle. Jatkuva syyttely suomalaisten rasismista on sitäkin törkeämpää, koska jo lähtökohtaisesti ulkomaalaisinvaasio on rasismia kantaväestöä kohtaan.

Uutisagendassaan etnistä suomalaisuutta liudentava Yleisradio auttaa merkittävästi SPR:n vihakampanjaa antamalla sille ilmaista mainosaikaa kanavillaan. Rasisminvastaisen viikon kunniaksi Yle myös uutisoi näyttävästi "suomalaisesta rasismista". Tuorein esimerkki löytyy Ylen verkkosivuilta, jonne toimittaja Laura Kosonen on kirjoittanut pitkän uutisjutun Joensuuhun palasi huoli rasismista – 13-vuotias: "Vieras mies sanoi, että menkää pois meidän maasta ja tarrasi pikkuveljestä kiinni". 

Artikkelin lähtökohtana on valheellisen pahantahtoinen aksiooma, jonka mukaan vain valkoiset suomalaiset ovat rasismin lähde ja uhrit aina värillisiä. Totuus on kuitenkin täysin päinvastainen, sillä esimerkiksi kantasuomalaisiin kohdistuneissa raiskauksissa värilliset ovat tilastollisesti moninkertaisesti edustettuina suomalaisiin verrattuna. Värillisten raiskaukset ja muukin väkivalta on lähes aina rodullisesti profiloitunutta eli rasistista, koska teot kohdistuvat lähes yksinomaan valkoisiin.

Toimittaja Laura Kosonen on rakentanut juttunsa tutun kaavan mukaan, jossa alussa kerrotaan shokkiarvoa tavoittelevasti väkivaltaisesta rasismista, sitten kerrotaan tuntemattomina pysyttelevien kehitysmaalaisten väittämästä rasismista, seuraavaksi siirrytään vaatimuksiin nettisensuurista ja lopuksi maalaillaan mielikuvaa koko järjestelmän "rakenteellisesta rasismista":

– Yhteiskunta ei riittävän selkeästi tuomitse rasismia, eivätkä ihmiset välttämättä osaa puuttua tilanteisiin arjessa; kaupan jonossa, bussissa tai kadulla, Joensuun rasisminvastaisen työryhmän puheenjohtaja Tiina Sotkasiira sanoo. 

Hiljainen enemmistö hyväksyy vaikenemalla arkipäivän rasismin. Sotkasiira kertoo tapauksesta, jossa joku on lisännyt työpaikan virallisiin ohjeistuksiin rasistisia kommentteja, mutta työnantaja tai kukaan muukaan ei ole puuttunut asiaan.

Erilaisilla suomalaisvastaisilla rasistiorganisaatioilla on tietenkin tarve selittää puuhastelunsa tarpeellisuus, joten heidän täytyy paisutella äärimmilleen suomalaisten rasismi. On vaikea kuvitella, etteikö yhteiskunta kuten siihen kuuluva koululaitos ja Yleisradio tuomitsisi rasismia riittävästi. Laura Kososen maan suurimassa tiedotusvälineessä julkaistu artikkeli kertoo päinvastaista, joten Tiina Sotkasiira levittää lausunnollaan vain ideologista valhetta ja peruusteettoman syytöksen.

                                                       *****************************


Rasisminvastaisesta viikosta on syytä palata todellisuuteen. Länsimaisen järjestelmään sitoutuneella nomenklatuuralla on verta käsissään kun se sallii kansalaisten vastustaman väkivaltaisten värillisten invaasion. Viimeksi nämä tummapintaiset EU:n miehitysjoukot iskivät Ranskassa, josta kertoo Ylen uutinen Ranskan terrori-iskun sankaripoliisi menehtyi vammoihinsa:

Marokkolaissyntyinen 25-vuotias terroristi aloitti iskunsa läheisessä Carcassonnen kaupungissa, missä hän varasti auton ampumalla kahta sisällä istunutta ihmistä. Toinen heistä kuoli, toinen vammautui.

Seuraavaksi hän ampui juoksulenkillä olleita poliiseja, joista yksi haavoittui lievästi. Terroristi ajoi viereiseen Trebes'n pikkukaupunkiin, missä hän tunkeutui Super U -supermarkettiin, ammuskeli ympäriinsä ja otti joukon ihmisiä panttivangeiksi. Osa ihmisistä pääsi pakenemaan.  

Silminnäkijät kertoivat myöhemmin, että hyökkääjä huusi sisään tullessaan "Allahu akbar" ja sanoi olevansa Isis-järjestön sotilas ja valmis kuolemaan Syyrian puolesta. Hän vaati "veljiensä", vapauttamista vankiloista.

                                                       *****************************

Elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ympärillä pyörivä psykodraama vesilasissa sai eilisessä elokuva-alan Jussi-gaalassa farssimaisia piirteitä, kun kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi jakamasta Louhimiehelle yleisöpalkintoa parhaasta elokuvasta. Vaikutusvaltaisena kansalaisena Terhon on helppo esiintyä tiedostavana profeministinä, koska hänen sosiaalisen statuksen tuoma markkina-arvo on suuri. Siksi hän saattoi kusta suomalaisten miesten ja koko elokuvayleisön kengille esiintymällä raivofeministejä mielistelevänä Cuck-miehenä. 

Terhon esimerkki osoittaa kuinka etäällä poliittisesti korrketissa kuplassa elävä eliitti elää tavalliseen kansaan verrattuna. Punavihreän sopulilauman nostamaan hysteriaan liittyminen sokaisee jopa "kansallismielisen", joka uskoo, että hänen kannanottonsa saisi varauksettoman hyväksynnän myös kansan enemmistössä. 

Sitä se ei saa, vaan päinvastoin Terhon päätös ja feministien lynkkausoperaatio saa tuomion ylivoimaiselta kansa enemmistöltä. Tämä käy selväksi seuraamalla Ilta-Sanomen jutun Kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi luovuttamasta palkintoa Aku Louhimiehelle kommenttiosastoa. 

Terhon reaktio on sikälikin outo, että Louhimies ei ole saanut ainuttakaan oikeusistuimen tuomiota väitetyistä ohjausmetodeistaan. Kulttuuriministerin kieltäytymiselle riitti, että tuomion antoi Yleisradion medianäkyvyyden avulla feministijuntta, jota johtavat näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä ja elokuvaohjaaja Taru Mäkelä.

Vaikka Terhon veto oli eräällä tavalla yllättävä, sitä eivät olleet Jussi-gaalaan osallistuneen elokuvaväen reaktiot. Harvoin näkee nynnympää ja konformistisempaa porukkaa kun nämä pateettiset moraaliposeeraajat. Yksikään heistä ei uskaltanut kyseenalaistaa tätä feministien maailmanlaajuista kaunaorgiaa, vaan he olivat valmiita oman etunsa nimissä kivittämään entisen työtoverinsa.