FACEBOOKIN SENSUURI JA ISRAEL – JUUTALAISTEN YLIVALTA EI OLEKAAN ÄÄRIOIKEISTON VAINOHARHAA

Vasemmistoradikaaleille ja vasemmistoliberaaleille Facebookin poliittinen sensuuri ei ole ongelma, koska se ei koske heitä. Paitsi silloin jos sattuvat arvostelmaan Israelin kansanmurhapolitiikkaa ja apartheidia. Vaikka globalistisen ideologian ytimeen kuuluu holokaustitarinalla syyllistäminen, ovat Israelin sortotoimet monille vasemmistolaisille silti liian paksua hyväksyttäviksi olankohautuksella. Se onkin yksi harvoja kysymyksiä, jossa valtamedian toimittakunnan yhtenäisyys rakoilee. Ylessäkin on jonkin verran vasemmistolaisia Palestiinan ystäviä, jotka saattavat päästää julkisuuteen tietoa, jotka eivät ole mairittelevia juutalaisille. Pitää muistaa, että valtamediassa juutalaisista saa kertoa vain hyvää, muu on antisemitismiä.

Israelin viime viikon ylimitoitetut hyökkäykset Hamasia ja siviilejä vastaan ovat nostaneet vastalausemyrskyn vasemmistolaisissa ihmisoikeususkovaisissa. He ovat kritisoineet mm. Facebookissa ja Twitterissä Israelin bandiittivaltiota ja sitä tukevaa Yhdysvaltain sionistihallintoa. Yllätyksekseen he ovat huomanneet somejättien poistaneet tällaiset viestit. Asiasta kertoo sangen suorasanaisesti jopa Yle uutisessaan Suositun mallin some-tilit lakkasivat yhtäkkiä toimimasta Gaza-päivityksen jälkeen – teknologiajättejä syytetään keskustelun sensuroimisesta. Uutisen mukaan sensuuri on lähes vedenpitävää, koska siihen ovat osallistuneet kaikki merkittävät sosiaaliset mediat:

Monet julkisuuden henkilöt ovat ottaneet viime päivinä näkyvästi kantaa tilanteeseen Gazassa ja Israelissa. Useat Instagramin, Twitterin, Tiktokin ja Facebookin käyttäjät ovat kuitenkin raportoineet näiden päivitysten joutuneen sensuurin kohteeksi.  

Sensuurista ovat kertoneet sekä palestiinalaisia että israelilaisia tukevia viestejä julkaisseet henkilöt. 

Osa heistä on julkisesti epäillyt, että teknologiayhtiöt rajoittavat tällaisten päivitysten näkyvyyttä algoritmien avulla. Jotkut käyttäjät ovat kertoneet huomanneensa, että julkaisut näkyvät pienemmälle joukolle seuraajia, jos niiden aiheena on palestiinalaisten ja israelilaisten välinen konflikti.

Toimittaja Jussi Nurmisen harvinaislaatuisen juutalaiskriittisessä uutisjutussa ei peitellä juutalaisten vaikutusvaltaa sosiaalisessa mediassa. Tavallisesti media kiistää juutalaisilla olevan mitään merkittävämpää valtaa ja lisää perään, että tällaista ennakkoluuloa levittävät vain äärioikeisto ja islamistit. Tämä virallisen narraation onttouden paljastaa valtamedia nyt itse, kun toimittaja Jussi Nurminen käyttää lähteenään tieteellistä auktoriteettia, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Antti Tarvaisen tutkimustuloksia:

Väitöskirjatutkija Antti Tarvainen Helsingin yliopistosta näkee viestien poistamisen taustalla Israelin valtion ja teknologiayhtiöiden tiiviit suhteet.  

– [Yhdysvaltain] Piilaakson yritysten ja Israelin yhteistyö vaikuttaa laajalta ja systemaattiselta. Israelissa on erityinen oikeusministeriön alainen kyberyksikkö, joka tapaa säännöllisesti Piilaakson teknologiayhtiöiden edustajien kanssa ja keskustelee heidän palveluidensa sisällöstä. 

– Tämä kyberyksikkö esimerkiksi pyytää Facebookia poistamaan sisältöä, jonka Israel esittää väkivaltaa lietsovana. Raporttien mukaan Facebook hyväksyy noin 90 prosenttia Israelin esittämistä sisältöä sensuroivista pyynnöistä, Tarvainen sanoo Ylelle.

Ikävä kyllä jutusta ei käy ilmi, että Facebook, Instagram, Twitter ja Tiktok ovat kaikki liberaalijuutalaisten omistamia, joten niillä on vaistomainen motiivi ajaa heimoveljiensä etua Israelissa. Jutusta saa sen mielikuvan, että vain Israelilla olisi poliittiset syyt sensuurin, kun taas teknotyrannien motiivina olisi pelkästään bisnes. Tosiasiassa juutalaisten omistamilla someyhtiöillä ja Israelin valtiolla on yhteinen intressi, juutalaisten edun ajaminen:

Hänen mukaansa teknologiayhtiöiden ja Israelin tiiviistä yhteydestä kertoo osaltaan myös se, että korkeita israelilaisia virkamiehiä on siirtynyt vaikutusvaltaisiin asemiin Piilaakson teknologiayhtiöihin ja Google ja Facebook ovat investoineet voimakkaasti Israelin talouteen sekä sijoittaneet keskeisimpiä tutkimus- ja kehitystoimintojaan Israeliin.  

Tarvainen on tutkinut näitä suhteita osana väitöskirjatyötään, ja katsoo palestiinalaisia koskevan sisällön sensuroimisella voivan olla merkittävää vaikutusta kansainväliseen mielipiteeseen alueen tapahtumista.  

– Piilaakson teknologiayhtiöillä on ennennäkemättömän suuri rooli siinä, millainen kuva nykytilanteen juurisyistä ja osapuolten voimasuhteista globaalisti välittyy. Israel ymmärtää, että läheisten suhteiden rakentaminen maailman johtaviin teknologiayhtiöihin myös lisää globaalisti sen vaikutusvaltaa mielipiteen muodostukseen, Tarvainen arvioi.

VIHREITÄ VIHATAAN ENEMMÄN KUIN REHELLISIÄ KOMMUNISTEJA

Sukupuolinarsistisella lutkaseksismillä seksismiä vastaan....Vihreät, yeah right!

Yliopistojen, kirkon ja tiedotusvälineiden suosikkipuolue on pitkään ollut Vihreät, jota taas kansan enemmistö näyttää inhoavan eniten. Vihreiden vaikutusvalta näissä keskeisissä kulttuuri-insitutuutioissa on puolestaan aiheuttanut sen, että osa kansansa on alkanut vihata tai vähintään epäillä yliopiston, kirkon ja median puoluettomuutta. Sen verran kulttuurimarxilaisten vihreiden ohjauksessa ne ovat.

Vihreiden marssi läpi insituutioiden on merkinnyt sallitujen poliittisten näkemysten kaventumista, sillä totalitaristiseen mentaliteettiin taipuvina he eivät halua suvaita muita ajatuksia kuin omansa. Viimeksi tämä on näkynyt konformistisen koulupinko Iiris Suomelan vaatimuksissa kiristää enitsestään sananvapautta. Suomela toi sensuuritoiveensa esiin perjantaisessa tv-ohjelmassa Sannikka, josta kertoo Yle verkkosivujen juttu Kansanedustajan mielestä vihapuhelakeja pitäisi kiristää, politiikan tutkija jyrkästi eri mieltä – "Kaikkia keskusteluja ei tarvitse lukea. 

Ohjemassa ensimmäisen kauden vihreiden kansanedustaja perustelee sensuurin kiristämistä sillä, että "vähemmistöihin" (naiset ja värilliset ovat tosiasiassa globaali enemmistö) kohdistuva kritiikki on jo lähtökohtaisesti loukkaavaa. Iiris Salmela tuskin ymmärtää asiaa itse, mutta muut kyllä huomaavat, että hänen kannattamassaan identiteettipolitiikassa omat lemmikit ovat väistämättä muita tasa-arvoisempia toiset aivan kuten klassikofaabelissa Eläinten vallankumous. Nykypäivänä eriarvoisuutta voi näköjään puolustaa täysin avoimesti, kunhan etuoikeutetuille on lastattu riittävä määrä mielikuvituksellista uhripääomaa. 

Vihreiden omahyväisyys on jäsenkunnassa niin vallitsevaa, etteivät he edes tunnista olevansa kansan syvien rivien halveksumia. Joku sentään ymmärtää. Kokoomuksen Verkkouutiset-lehden jutussa "En tiennyt, että vihreillä on näin huono maine” puolueen perustajiin kuulunut Pekka Sauri hämmästälee aidosti puolueeseensa kohdistuvaa antipantiaa. Realimaailmaan sopeutumiseen ja kognitiivisen terhvehtymiseen Saurilla on vielä pitkä matka, mutta on hyvä alku, että hän edes tiedostaa ongelman toisin kuin muut punavihreässä kuplassa elävät hyväkkäät:

– Olipa kampanjapäivä. Mua kyllä äänestettäisiin mutta kun ne Vihreät. En tiennyt, että puolueen imago on näin monen mielessä näin negatiivinen. Mutta ei kai tässä muuta kuin pitää yrittää kääntää sitä valoisammaksi ja lähestyttävämmäksi. Kiitos kaikille keskustelusta ja ehtoota!   

 – Kohtalon rutikuivaa huumoria: olin perustamassa tähän maahan Vihreitä 30-40 vuotta sitten. Nyt saan palautetta tyyliin ”sua kyllä äänestäisin, mutta Vihreitä en suin surminkaan”. On tän politiikan kanssa tietämistä.

TRUMP VAATI KAUTENSA LOPUKSI SOMEN SENSUURILLE RAJAT – YLE SENSUROI PRESIDENTIN VAATIMUKSEN

Itärannikon "liberaalien" ja Ylen toive
millaiseen suuntaan Republikaanipuolue
muuttuu Donald Trumpin jäljeen. Ultra Cuck!

Kansan intressistä jo lähes avoimesti erkaantunut länsimainen poliittis-taloudellinen klienteeli, johon myös valtamedia kuuluu, korostaa sitä enemmän demokratiaa mitä vähemmän kansalaisille jätetään nykyoloissa vaikutusvaltaa. Sattumoisin kansalaisten vallan riistäjinä ovat samat tahot, jotka syöttävät median kautta tarinaa vaarallisesta populismista, joka "uhkaa demokratiaa". 

Tavallaan tuo tulkinta on totta, mikäli ymmärrämme länsimaisen demokratian Potemkinin kulissina, jonka taustalla häärii suurelle yleisölle tuntemattomia vaikuttajia, jotka eivät ole kansalaisten valitsemia. Yhdysvalloissa tuota harmaata epädemokraattista valtakoneistoa on jo jonkin aikaan kutsuttu nimellä syvä valtio, termi, jonka valtamedia leimaa välittömästi salaliittoteoriaksi, jos se on ylipäätään pakotettu mainitsemaan siitä. 

Donald Trumpin presidentiksi valinnan jälkeen neljäksi vuodeksi katatoniseen tilaan vajonneet Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtajat ovat syksyn presidentinvaalien kyseenalaisen vaalituloksen jälkeen saaneet koottua itsensä jotenkin takaisin kuosiinsa. Vaikka he mielipideuutisissaan pyörittävät edelleen samaa rikkinäistä Trump-levyään, mukana on jo paljon vapautunutta kostonhimoa, joka saa nyt virrata vuolaasti. 

Valheen ammattilaisina toimittajat julistavat vuotta 2020 demokratian voittona ikään kuin vuoden 2016 protestiäänet eivät olisi koskaan edustaneet amerikkalaisten elinvoimaista tahtoa uudistaa median ja maksettujen galluppien hallitsema näennäisdemokratia. "Mutta sehän on vääränlaista demokratian ilmaisua eikä siten demokratiaa ensinkään!", huudahtavat toimittajat myös Suomessa. Yhdysvaltojen punaliberaalin itärannikön mediamonopolia kuuliaisesti peesaavassa Ylessä onkin viime viikkoina julistettu suurin kirjaimin, kuinka Kaikkien Aikojen Rehellisimpien Presidentivaalien jälkeen Yhdysvalloissa siirrytään takaisin normaaliin demokratiaan (sic), pois trumpilaisesta "populismi-fasismista".

Häpeämättömästi sosialistista Demokraattipuoluetta kannattava Ylen Amerikan kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio projisoi mielipidekirjoituksessaan Vaalivuosi paljasti demokratian haavoittuvuuden Yhdysvalloissa – "Tiedä vaikka Trump vielä perustaisi varjohallituksen" punaliberaalin syvän valtion uuden tulemisen Trumpin tuntemattomiin jatkosuunnittelmiin. Journalistisessa kyhäelmässään Vaarakallio leipoo punaisen yliopiston tendessitutkijoiden kanssa Trumpista ja hänen kannattajistaan demokratian vihollisia. 

He kaikki puhuvat tahallaan asian vierestä, sillä todellinen demokratiavaje löytyy pöhöttyneestä anglosionistisesta järjestelmästä, jonka suljetulla takapihalla muhivat syvän valtion yhteistoimintamiehet maksettuine gallupeineen, valheellisine tiedotusvälineineen ja hyvesignaloivine suuryhtiöineen.

Trump ei tietenkään ollut mikään maan pelastaja eikä edes uudistaja, mutta sen verran omapäinen, ettei ole ollut täysin vanhan poliittisen eliitin vietävissä. Jo tämä teki hänestä vihatun hallitsevan median silmissä. Presidentti Trumpilla on nimittäin ollut muutamia poliittisia ehdotuksia, jotka ovat saaneet vanhan vallan aidosti takajaloilleen.

Eräs näistä vaatimuksista oli pykälän 230 poistaminen, sillä se sallii syytesuojan avulla sosiaalisen median suuryhtiöiden harjoittaman poliittisen sensuurin, joka on kohdistunut pääasiassa kansallismielisiä ja arvokonservatiiveja vastaan. Ylen tuoreehkossa uutisessa Yhdysvaltain senaatti äänesti Trumpin veto-oikeuden käyttöä vastaan – Trump halusi estää puolustusmäärärahojen lakipakettia menemästä läpi asia mainitaan ohimennen, mutta ilman hiiskahdustakaan sen sisällöstä eli poliittisesta sensuurista:

Trump torjui lakipaketin puolustusmäärärahoista viime viikolla, koska ehdotuksessa ei ollut Trumpin kaipaamia rajoituksia sosiaalisen median yhtiöille. Trump perustelee yhtiöiden olleen puolueellisia häntä vastaan presidentinvaaleissa.

Tällainen tulkinta saa asian näyttämään Trumpin pikkumaiselta kiukuttelulta, vaikka tosiasiassa kyse on koko läntisen maailman ilmaisuvapauksia koskevasta häikäilemättömästä sensuurista. Poliittinen tukahduttaminen ei näytäkään olevan ongelma vanhalle vallalle, syvälle valtiolle ja valta(valhe)medialle kun sitä harjoitetaan eksistentiaalisiksi vihollisiksi nostettuja "väärämielisiä" vastaan. Helpoiten tälle saadaan moraalinen oikeutus, kun poliittinen vastustaja leimataan epäinhimilliseksi äärioikeistoksi, jota saakin kohdella epäoikeudenmukaisesti. 

Globalististen (((mediamogulien))) hallitsemiin valeuutistoimistoihin Reutersiin ja AP:n nojaten toimittaja Kai Jääskeläinen tekee lopuksi muovailuvaha-Trumpistaan neekeriorjuuden kannattajan, koska tämä ei suostu kulttuurimarxilaisten painostukseen kirjoittaa historiaa orwellilaisesti uusiksi:

Trump vastusti myös kohtaa, jossa ehdotettiin mahdollisuutta muuttaa niiden sotilastukikohtien nimiä, jotka kunnioittavat vuosien 1861–65 sisällissodassa orjuutta puolustaneiden Etelävaltioiden johtajia.

                                                             ***********************

Vuosi ehti vaihtua jo muutama päivä sitten, mutta eipä sen huomioiminen ole juuri maininnan arvoista, ainakaan jos lähtökohdaksi otetaan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe. Ylen kooste Presidentti Niinistö muistuttaa "sivistysvaltion dilemmasta": "Miten annetaan turvaa ihmisille, joiden varalta joudutaan turvaamaan muita" kertoo juuri sen mitä "euro-atlanttisten suhteiden" kumileimasimelta on osattu odottaakin. 

Niinistön puhe voisi olla yhdeksättä luokkaa käyvän koululaisen hyvä-paha-lista menneestä vuodesta 2020. Haukotuttavat itsestäänselvyydet luovat tietysti turvallisuuden tunnetta enemmistönä olevaan henkiseen demarieläkeläismassaan, mutta mitään oivaltavaa synteesiä kuluneesta vuodesta ja tulevan vuoden haasteista se ei tarjoa. Jos niistä on kiinnostunut, ne pitää hakeaa muualta, vaikkapa internetin "vihapuhekirjoituksista" ja populistien puolueohjelmista.

VALKOISET PUNALIBERAALIT EDISTÄVÄT ENEMMISTÖNÄ OLEVIEN ETNOVÄHEMMISTÖJEN MORALISTISTA DIKTATUURIA

Valkoisia on maailman koko väestöstä tällä hetkellä vaivaiset 6 prosenttia. Luku pienenee värillisten väestöräjähdyksen, suunnitelmallisen väestönvaihdoksen ja indoktrinoidun itseinhon seurauksena jatkuvasti. Silti vihamielisen "eliitin" agendaa ajava valtamedia kutsuu värillisen globaalin enemmistön ihmisiä vähemmistön edustajiksi, vaikka väestötilastot kertovat päinvastaista. Toisaalta yleiseksi sylkykupiksi alennetut valkoiset leimataan surutta "etuoikeutetuksi" vähemmistöksi, vaikka rasistinen rasismilainsäädäntö riistää heiltä puolueellisesti oikeuden etniseen itsesäilytykseen ja ylpeyden historiallisesti ansaittuihin saavutuksiin. Valkoisille suodaan vain syyllisyys ja loputon elatusvelvollisuus miljardeille vapaamatkustajille. 

Terveen itsekunnioituksen puute ja sen ohjelmallinen rapauttaminen ovat keskeisiä syitä sille, miksi valkoiset eivät enää kollektiivisesti välitä kohtalostaan. He ovatkin luovuttamassa resurssinsa näennäisen vapaaehtoisesti populaatioille, joille se ei kuulu ja joilta puuttuu sitä paitsi kyky vaalia sitä. 

Yhtenä näkyvimpänä oireena tästä etnomasokismista on globaalia enemmistöä edustavien rotumuukalaisten julkeus käydä haavoitetun titaanin päälle. He ovat haistaneet veren, mutta eivät uskaltaisi silti käydä päälle ilman valkoisten maiden viidettä kolonnaa, joka hegemoniallaan määrittää nykyeurooppalaisten itsetuhoiset arvot. Kun kansallismasokismista tehdään jo lastentarhoissa normi, ei ole ihme, että etuoikeuksia haalivat "vähemmistöt" aloittavat röyhkeän kitinänsä olemattomasta sorrosta nykyaikana. Taikasanana he käyttävät rasismia, josta on tullut pelkkä koodisana valkoisten vastaiselle rasismille. 

Tyyppiesimerkki kaunaisten värillisten pullistelevasta identiteettipolitiikasta on vaatimus tuotemerkkien nimien vaihtamisesta, koska ne jotenkin loukkaavat heidän etnisyyttään so. rotuylpeyttään. Harmittomat ja jopa hyväntahtoiset tuotenimet tulkitaan kieroutuneella logiikalla rasismiksi. Toisin sanoen etniset ammattiloukkaantujat vaativat, miten valkoisten luomien yritysten pitäisi käyttää kieltä kotimaissaan.

Vastaavasti tiedotusvälineissä vainoharhainen rasismin kyyläys ei herätä minkäänlaisia kriittiisiä puheenvuoroja, mikä kertoo jo omalta osaltaan pelin hengen. Samalla mediaa  ei tunnu kiinnostavan tippaakaan miten valkoiset kuvataan värillisen maailman tuotteissa. Ehkä valkoisilta odotetaan parempaa itseironista huumorintajua, koska he eivät ole tunnetusti sellaisia etnosentrisiä tosikkoja kuin heikoista itsetunnosta kärsivät kehitysmaalaiset?

Viimeisin uutinen valkoisten antaumisesta rotumuukalaisten ruikutukselle löytyy tapauksesta Eskimo-jäätelö. Ennalta arvattavasti Eskimo-jäätelöä valmistava Froneri Finland julisti tuoreessa tiedotteessaan muuttavansa tuotteensa nimeksi Pingviini Puikko, koska värilliset rotuaktivistit ja heidän suomalaiset aisankannattajansa olivat vaatineet nimen vaihtamista. 

Asiaa helpotti yhtiön markkinointijohtaja Minna Brunberg, joka on ulostuloillaan jo aiemmin paljastunut vasemmistoliberaaleja muotiaatteita seuraavaksi konformistiksi. Froneri Finlandin päätöksestä kertoi näyttävästi Yle uutisessaan Tutun jäätelön rasistiseksi koettu nimi muutetaan – Suomessa asuva inuiittiaktivisti: "On vuosi 2020, oli jo aikakin":

– Vaikka suomen kielessä Eskimo-sana ei ole sävyltään pahantahtoinen, on tässä syvimmiltään kyse olemassa olevasta ihmisryhmästä, jolla on oikeus määritellä itse, mitä termejä on sopivaa käyttää, markkinointijohtaja Minna Brunberg kertoo yhtiön tiedotteessa.

Grönlantilainen aktivisti ja muusikko Aqqalu Berthelsen on yhtä mieltä: hänen mielestään oli jo aikakin ottaa askel kohti tulevaisuutta.

On jokseenkin hirtehistä, että Suomessa läntisen kulttuurin hedelmistä nauttiva city-eskimo Aqqalu Berthelsen on närkästynyt eurooppalaisten verkkaisesta edistyksestä epäkorrektien sanojen suhteen. Hän sanoo, ettei enää vuonna 2020 voida toimia näin, vaikka juuri hänen etnokulttuurissaan on eletty tuhansia vuosia ilman suurtakaan merkkiä sosiaalisten tapojen muutoksesta puhumattakaan teknologisesta kehityksestä: 

Sana on Berthelsenin mukaan paitsi rasistinen, myös halveksuva. Sen käyttöön liittyy useita ongelmia, eivätkä he itse koe sitä lainkaan omakseen. Muun muassa inuiitti-termi tai kotivaltion nimen käyttäminen koetaan sopivammaksi.

– On vuosi 2020. Tuotteita ei pitäisi nimetä loukkaavilla sanoilla. On todella hyvä asia, että tämä päätös tehtiin, Berthelsen toteaa.

KENTTÄPIISPA SÄRKIÖN TOTUUSPUHE TODISTI, ETTÄ ELÄMÄNTAPASODOMIA ON HYVÄKSYTTÄVÄÄ MUTTA PERINTEISET ARVOT EIVÄT

Takavuosikymmeninä maailmalla ylivaltaan pyrkineen totalitaristisen kommunismin luultiin ainakin länsimaissa kukistuneen viimeistään vuonna 1991 jolloin Neuvostoliitto hajosi. Toisin kuitenkin kävi, sillä 2000-luvulla puna-aate sulautui markkinatalouteen ja muuntui virulentiksi "suvaitsevaiseksi humanismiksi". Tällä 2000-luvun universaalikommunismilla on toki juurensa Antonio Gramscin hegemoniateoriassa, Frankfurtin koulukunnassa ja kulttuurimarxilaisuudessa, mutta arvaamaton coctail-syntyi vasta tällä vuosikymmenellä, kun uusmarxilainen identiteettipolitiikka valtasi markkinatalouden "kulttuurisisällön". 

Kuten valheellisilla ideologioilla aina, myös 2000-luvun identiteettipolitiikka on kaikkea muuta kuin suvaitsevaista, vaikka juuri sitä se suureen ääneen julistaakin. Vasemmistoliberaalin kulttuuriradikalismin menestys ei perustu sen erinomaisuuteen ideologioiden vapailla markkinoilla, vaan noiden markkinoiden tukahduttamiselle heti kun se on saanut jollakin yhteiskuntasektorilla hegemonisen aseman. Heidän ideologisen sodankäynnin keskeinen strateginen ase on repressiivinen toleranssi, joka tarkoittaa

tiivistettynä ajatusmallia, jonka mukaan (uus)marxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee kompromettoida - ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle vihamieliset ja tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon ja niistä tehdä hyväksyttäviä, ideaalisia ja suvaittavia.

Tällaiselta ajatukselta ei voinut välttyä Ylen eilisestä uutisesta Kenttäpiispa Särkiön blogiteksti herätti kohun – arkkipiispa ja Puolustusvoimat ottivat etäisyyttä, Särkiö pyysi anteeksi. Uutisjutun mukaan "puolustusvoimien kenttäpiispan Pekka Särkiön sunnuntaina julkaisema blogiteksti on herättänyt runsaasti huomiota ja "kohun". Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tietääkseen ketkä suvaitsevaiset fundamentalistit olivat taas pienessä piirissä lynkkaamassa vääräuskoista konservatiivia. Totta kai arvoiltaan punavihertävä Yle uutiset tarttui syöttiin; hyötyyhän se ideologisesti tällaisesta oikeanlaisesta maalittamisesta.

Kenttäpiispa Särkiön mielipide omalla blogillaan olisi ollut normaalissa maailmassa odotettu. Siinä maailmassa nimittäin kenttäpiispat ovat oletusarvoisesti konservatiivisia, varsinkin jos he ovat vielä töissä isänmaallisena pidetyissä puolustusvoimissa. Vinksahtaneen nykymaailmamme äänessä olevat medialemmikit taas pitävät itsestään selvänä, että evankelisluterilainen kirkko on Raamatun opit kieltävä Sodoman kehto ja armeija sukupuolineutraali sateenkaarikaarti. Huolestuttavinta kohun synnyttämissä reaktioissa oli puolustuvoimien kallistuminen arvoliberaalin ideologian puolelle Särkiötä vastaan. Ilmeisesti armeijamme alkaa olla jo pitkälti läntisten arvojen™ Nato-homostelulla mädätetty.

Kun yksittäinen kenttäpappi uskalsi esittää yksityisen näkemyksen, joka ei täyttänytkään raivoliberaalien odotuksia, he masinoivat kerettiläisen häpäisyä muistuttavan mediakohun. On selvää, että tuollaisen mediamyllytyksen edessä korkea viranhaltija pelkää työpaikkansa puolesta. Vaikka anteeksipyytely tosiasioiden sanomisesta onkin selkärangatonta, Särkiön kaltaisen ihmisen ratkaisun voi ymmärtää. Miehellä saattaa olla perhe elätettävänä ja velat niskassa, joten työpaikan menetys voisi olla henkilökohtainen katastrofi. Julkisen anteeksipyynnön saamiseksi aikamme inkvisaattorit käyttivät hyväkseen pelkoa viran menettämisestä, vaikka tiesivätkin, ettei Särkiön anteeksipyyntö tullut olemaan vilpitön, vaan pelkkä muodollinen nöyrtyminen arvoliberalismille. Pääasia, että suurelle yleisölle voitiin osoittaa, mikä on tuomittavaa ajattelua ja mikä ei. 

On sietämätöntä, että keskuudessamme elää huomattava joukko aikuisia lapsia, noita ideologisessa harhamaailmassa leijuvia lumihiutaleita, jotka eivät kestä rahtustakaan avointa debattia puhumattakaan että joku sanoisi heille päin naamaa ilmiselviä tosiasoita. Särkiö nimittäin totesi kirjoituksessaan, että "vallankumous on väistynyt ja tilalle on kasvanut kulttuurikumous, jolle avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, ydinperhe ja lasten kasvatus ovat kaiken pahan alku ja juuri". Kuka tahansa normaalijärkinen tunnistaa tämän kehityskulun, mutta Oikeudenmukaisuuden sotureille heidän systemaattisen vehkeilynsä esille tuominen on liian paljastavaa, joten sitä vastaan piti käyttää alussa mainittua repressiivistä toleranssia.

Närkästyminen kenttäpiispan epämiellyttyvistä totuuksista osoittaa millaista kaksoisstandardia maamme "älyköt" ja media ylläpitävät. Heille ei tuota mitään ongelmaa fanittaa armeijan kantahenkilökunnan ja poliisin osallistumista seksuaalisesti poikkeavien Pride-tapahtumaan. Nämä vallankäyttäjät hyväksyvät hiljaisesti myös punaliberaalien ja uusmarxilaisten vihanlietsonnan Internetissä. Sen sijaan kenttäpiispalla ei saisi olla laillista ja moraalista oikeutta esittää edes yksityishenkilönä konservatiivisia näkökantoja yhteiskunnallisista ongelmista. 

Mistään paljon rehvastellusta postmodernin yhteiskunnan moniarvoisuudesta ei voida puhua niin kauan kun sodomiittien rektumipenetraatiota pidetään avoimesti hyväksyttävänä asiana ja vastaavasti enemmistön kantoja heijastelevien perinteisten arvojen julkituomista merkkinä ajatusrikoksesta.

TWITTERIN VIIMEISIN LINJAUS, JOSSA VASEMMISTO HALUAA OMISTAA VIRALLISEN TOTUUDEN

Tahattoman ironisesti itseään liberaaleiksi kutsuvat vasemmistolaiset ovat jälleen onnistuneet ajamaan liberalismin vastaista agendaansa, tällä kertaa yritysmaailmassa. Heidän tähtäimessään pitkään ollut sosiaalisen median pikaviestinäpalvelu Twitter on tästä viikosta lähtien määritellyt sen mikä on virallinen totuus ja mikä taas disinformaatioita. Ylen uutisessa Professori: Twitterin kauan odotettu päätös puuttua väärän tiedon levittämiseen voi edistää demokratiaa ja julkista keskustelua kerrotaan innostuneesti, kuinka "Twitter lisäsi ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tviitteihin merkinnän, jossa kehotetaan lukijaa tarkistamaan siinä esitetyt faktat". 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Twitter puuttuu alustallaan julkaistuun sisältöön, mikäli ne eivät vastaa vasemmistoliberalistisen hegemonian julistamia "totuuksia". Viesteihin lisätyillä "faktantarkastusmerkinnöillään" Twitter ilmoittaa tietävänsä lopullisen totuuden kuten Neuvostoliiton NKP:n pää-äänenkannattajana tunnettu päivälehti Pravda (Totuus).

Perinteisesti yritysmaailma on pyrkinyt olemaan poliittisesti neutraali, mutta 1970-luvulta lähtien vasemmistolainen moraalinen paatos on tunkeutunut sinne positiivisen syrjinnän ja tasa-arvoeetoksen avulla. Sittemmin yritykset ovat alkaneet seurata vasemmiston valtaamien kansalaisjärjestöjen ideologisista hyvesignalointia, koska näin ne voivat samaistua muodikkaina pidettyihin "edistyksellisiin" poliittisiin virtauksiin. Tästä ilmiöstä kirjoitti hiljattain Suomen uutiset artikkelissaan Media, kirkko ja yliopistot politisoituvat vauhdilla – O’Sullivanin laki ennusti jo 30 vuotta sitten, että kaikki organisaatiot jotka eivät ole oikeistolaisia, muuttuvat ajan myötä vasemmistolaisiksi. 

O’Sullivanin laki ei tarjoa sinänsä mitään uutta oivallusta niille, jotka ovat seuranneet länsimaiden vuosikymmeniä jatkunutta yhteiskunnallista punasiirtyymää. Hän vain tiivisti maksimissaan osuvasti sen, minkä strategian kulttuurimarxilaiset omaksuivat iltalialaiskommunisti Antonio Gramscin (1891-1937) hegemoniateoriasta. 

Twitterin viimeisin Isoveli-versio yksilön ilmaisuvapautta vastaan on tyyppiesimerkki siitä, kuinka vasemmistolaisuus vaikuttaa valtion instituutioiden kuten poliittisesti peukaloidun lainsäädännön avulla yritysten toimintaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kansalaisoikeustaistelun tuoksinnassa synnytetty ja edelleen kehitelty lainsäädäntö "syrjintää" vastaan on mennyt niin pitkälle, ettei edes suuryrityksillä ole kalliiden oikeusjuttujen pelossa resursseja taistella liittovaltion syrjintälainsäädäntöä vastaan. Siksi ne alistuvat jo etukäteen poliittiseen korrektiuteen ja toimivat oma-aloitteisesti vasemmiston markkinoiminen muotiaatteiden kuten sateenkaari-ideologian puolesta. Suomen Uutisten artikkelissa tätä puolta valotetaankin kiitettävästi:

Sosiologiassa ja organisaatiotieteessä legitimiteetillä on olennainen merkitys. Erityisesti institutionaalisessa teoriassa on tunnistettu, miten organisaatiot alkavat muistuttaa toisiaan. Ne pyrkivät hankkimaan legitimiteettiä omaksumalla toisilta muodikkaita oppeja, käytäntöjä ja jopa symboliikkaa. Toisin sanoen, kaikki organisaatioiden toiminta ei lähtökohtaisesti perustu ydintoiminnan parantamiseen, vaan verkottuneessa yhteiskunnassa on entistä merkityksellisempää signaloida muulle yhteiskunnalle tärkeitä merkityksiä.

Ylen uutisessa tarkoin valittu, poliittisesti oikeaoppiseksi sertifioitu Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus toteaa yllätyksettömästi, että "yhteisöpalvelu Twitterin päätös puuttua valheellisen tiedon levittämiseen on hyväksi demokratialle ja julkiselle keskustelulle". Punaisen yliopiston politrukille on ominaista kovaääninen demokratian ja totuuden korostaminen, koska ne on nykymuodoissaan muokattu palvelemaan vasemmistolaista ideologiaa. Tuon harhaisen opin ytimessä on Suuri valhe "pyhästä" tasa-arvosta, josta kaikki tuhoontuomitut yhteikuntakokeilut sitten johdetaan.

Liberaaleina esiintyvien vasemmistolaisten keinot päästä ideologiseen tavoitteeseensa ovat jo historiasta tutut. Ensin tulee sensuuri, sitten rangaistukset virallisesta totuudesta poikkeamisesta ja lopulta totaalitaarisen järjestelmän keinot hiljentää lopullisesti toisinajattelijat. Professori Pekka Isotalus on sensuurin kannalla, eikä hän luultavasti epäröi rangaistusten antamista niille, yrityksille ja yksityisille kansalaisille, jotka kyseenalaistavat vasemmistohegemonian määrittelemän virallisen totuuden:

– Pitkään on odotettu, että suuret teknologiayritykset alkaisivat kiinnittää enemmän huomiota niiden alustoilla levitettävään disinformaatioon. Tämä on mielestäni hyvää kehitystä ja toivon, että muutkin yritykset menisivät tähän suuntaan, Isotalus sanoo.

Toisena haastateluna ollut pahamaineinen vasemmistoaktivisti, Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola, puolestaan tunnustaa, että Twitter on ollut poliittisen painostuksen alaisena. Hän ei tietenkään sano suoraan, että painostuksen takana ovat olleet vasemmistolaiset "faktantarkastajat", mutta asiayhteyden perusteella tämä on ilmiselvää:

Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola arvioi Twitterin ja Facebookin olleen jo pitkään kovassa paineessa niiden kautta välitettyjen viestien faktantarkistuksen suhteen. 

– On vähän ihmeellistä, että tämä tulee vasta nyt ja näin pienessä mittakaavassa. Paine on kuitenkin ollut niin raju, Kantola sanoo.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

                                                   *********************************

TV1, 27.5.2020 klo 22.00, The Long Song - orjatytön laulu (12) 

2/2. Elämä Amity-plantaasilla on mielenkiintoista. Robert saa sekä Carolinen että Julyn huomion - kumman hän valitseekaan? Plantaasin työntekijät vaativat itselleen parempia työoloja ja koko tila ajautuu kaaokseen. Kuinka July selviää pienen lapsensa kanssa ja miten hänen elämänsä jatkuu? T: NBC Universal, 2018 HD 1 h 22 min. Linkki ohjelmaan. 

Valkoiset lopettivat jo parisataa vuotta sitten ensimmäisinä ja ainoina maailmassa orjuuden, mutta se ei estä (((vihamielistä viihdemediaa))) tekemästä minisarjaa, jossa kaikkia valkoisia voidaan syyllistää vielä tänään.

TV1, 27.5.2020 klo 22.00, Kino: Kapteeni (16)

Tositarina natsi-Saksan viimeisiltä hetkiltä kertoo nuoresta sotilaasta, joka alkaa esiintyä Führerin valtuuttamana erikoisupseerina. "Kapteeni" Willi Heroldin pikatuomioistuin murhasi muutamassa viikossa lähes 200 ihmistä. O: Robert Schwentke. N: Max Hubacher, Alexander Fehling, Sebastian Rudolph. (Der Hauptmann, Saksa 2017) HD 1 h 55 min. Linkki ohjelmaan.

Eipäs unohdeta natseja! Vieläpä tositarina (pakko olla totta, koska elokuva tulee Ylen välityksella oikein televiissioapparaatista!). Tosin punaliberaali etnomasokisti joutuu ainakin suoratoiston edessä valitsemaan tänä iltana millä päänsä pehmittää, sillä Yle Teeman natsien kanssa kilpailevat samaan aikaan TV1:n mustia orjia kiusaavat pahat valkoiset. Onneksi sentään TV2 ei lähetä samaan aikaan Sofien valintaa, silloin Gutmensch olisi ratkaisemattoman valinnan edessä.   

TAVALLINEN UUTISPÄIVÄ KERTOO, KUINKA POLITISOITUNUT YLE VALIKOI UUTISENSA USKOLLISILLE SEURAAJILLEEN

Internetin "vapaa tiedotus" ei ole poistanut massojen riippuvutta perinteisestä yksisuuntaisesta valtamediasta. Varsinkaan sen jälkeen kun verkon arvososialismille kumartavat monopolistiset palveluntarjoajat ovat alkaneet tehdä sensuroivaa yhteistoimintaa ylikansallisten organisaatioiden kuten EU:n kanssa. Unohtaa ei sovi myöskään suurta varttunutta kansankerrosta, joka ahmii edelleen tietonsa globalisisista uutiskorporaatioista ja kulttuurimarxilaista valtion tiedotusjäteistä.   

Suomessa tämä valtava uutisia seuraava segmentti koostuu niin sanotuista demarieläkeläisistä, jotka luottavat Yleen vanhasta muistista. Yle osaa käyttää tätä luottamusta hyväkseen, jonka vuoksi se voi huoletta antaa Voima-lehdestä ja Nyt-liitteestä värvättyjen toimittajien levittää kulttuurimarxismin hörhöagendoja ja epätieteellisiä tasa-arvouskonnollisia  harhaoppeja. Uutistenlukija Arvi Lindin aikaan 1970- ja 80-luvulla tällaista mielettömyyttä ei vielä edistetty, joten kansalaisilla oli vankka luottamus Yleen. Valitettavasti auktoriteettiuskovat senioririkansalalaiset kuvittelevat Ylen olevan edelleen yhtä luotettava kuin se oli 1980-luvulla.

Nuorisossakaan ei ole kehumista ja se onkin helppoa riistaa YleX:n kaltaisille hip hoppia tuputtaville nuorisokanaville. Tälle kohdeyleisölle suolletaan vielä kärjistetymmin rasismi- ja homojankutusta kuin typerrytetyille demarieläkeläisille. Parhaan mahdollisuuden tuottaa uskottavaa propagandalle tarjoaa Yle uutiset, jonka tarkasti siivilöityä uutisantia mm. YleX käyttää "keskustelua herättävänä" materiaalina. Seuraavat esimerkit tämän päivän uutisannista kertovat mitä Ylen propagandatehtaalla halutaan korostaa ja mistä taas pyritään vaikenemaan kuoliaaksi:

1) Maahanmuuttokysymyksessä Yle käyttää asiantuntijoinaan ja mielipideautomaatteinaan lähes pelkästään niitä, jotka kannattavat ulkomaalaisinvaasiota joko oman etunsa tai ideologisten syiden vuoksi. Ylen verkkosivujen uutisessa Pelimies Peter Vesterbacka manaa lupaviranomaisten hitautta – miljoonapotin saaminen ulkomaalaisilta opiskelijoilta vaarassa maahanmuuton tarpeellisuutta perustellaan vain yhden ahneen yrittäjän uhkavaatimuksella saada sopivaa työvoimaa maailman ääristä alalle, joka on pelkässä lapsellisuudessaan täysin turha. Vähäisenä suomalaisten työllistäjänä tunnettua Vesterbackaa ei kiiinostaa tippaakaan kansakunnan etninen tulevaisuus, vaan hän haluaa sivuuttaa sen lyhytaikaisten taloudellisten voittojen vuoksi. 

Näitä halpatyövoimaa ja "ulkomaan ihmeitä" haalivia vesterbackeja löytyy maastamme jonkin verran, mutta heitä on huomattavast vähemmän kuin ulkomaisen halpatyövoiman kanssa kilpailevia suomalaisyrittäjiä. Näitä kriittisiä ääniä ei Ylessä juuri kuule, vaan megafonia tarjotaan Vesterbackan kaltaisille globalisteille, joille Suomi on pelkkä markkinalue eikä isänmaa, joka on liitto elävien, kuolleiden ja syntymättömien sukupolvien välillä.

2) Tänään on vietetty lähes huomaamatta kansainvälistä miestenpäivää, jota on yritetty lanseerata marxismin perillisenä syntyneen naistenpäivän miehisenä vastineena. Periaatteessa molemmat päivät siunaavat länsimaissa vallalla olevan uhriutuvan identiteetipolitiikan, joka on repimässä koko yhteiskuntaa hajalle. Sukupuolinarsistinen feminismi on kuitenkin sen verran vahvoilla, että moinen miestenpäiväjuhlinta voidaan lopettaa alkuunsa hieromalla naamaan vaikutusvaltaisten cuck-miesten uusinta kastraatiovaatimusta, josta kertoo Ylen uutinen Professori ei aio jatkossa osallistua paneeleihin, joissa on pelkkiä miehiä – herätti vilkkaan keskustelun. Sattumoisin sukupuolikiintiö ei näy hallituksen (2015) tasa-arvopolitiikkaa valmistelevassa 18-jäsenisessä yksikössä, jossa toimii vain yksi mies (vuonna 2012 ei ainuttakaan).

3) Monikulttuurin mukanaan tuomia barbaarisia ilmiöitä Yle ei edes tunnusta olevan olemassa, vaan kertoo yhteiskunnallisista ongelmista ideologisen värisokeasti ikään kuin maahan tuotetuilla tuoreilla etnisillä ryhmillä ei olisi mitään vaikutusta asioihin. Esimerkkitapauksen tällaisesta journalismista tarjoaa uutinen Puukotukset yleistyivät niin rajusti, että Lontoon baareja varustetaan massiivisen verenvuodon hoitoon tarkoitetuilla ensiapuvälineillä. Siinä ei mainita sanallakaan "uusbrittien" osuudesta epideemiseen puukotusaaltoon, vaikka tilastot puhuvat sen puolesta, että tekijät ovat enimmäkseen Afrikasta ja Lähi-idästä. Toisin kuin Yle, jopa Iso-Britannian valtavirtalehdet kuten The Sun ovat kertoneet puukotusaaltoon olennaisesti liittyvästä etnisestä puolesta.

4) Muun muassa Facebookin, Twitterin ja YouTuben viime vuoden aikana pakottamat uudet vaivihkaiset käyttäjäehdot ovat tehneet niistä vanhan median kaltaisia yhden totuuden sensoreita. Aivan samoin kuin perinteinen media on jo vuosikymmeniä tukahduttanut ja demonisoinut konservatiivisia ja kansallisradikaaleja muutosvoimia, ovat Internetin uusmediat yksi toisensa jälkeen liittyneet samaan tiedon kontrollijärjestelmään. Tähän monoliittisen tietokontolliin on liittymässä myös pienempiä netin toimijoita kuten Snapschat. Ylen uutisessa Snapchat ryhtyy estämään harhaanjohtavaa poliittista mainontaa: "Emme hyväksy väärää ja valheellista tietoa" ennakosensuuria perustellaan "valheellisella tiedolla", josta on tullut markkinoita hallitseville vasemistoliberaaleille suuryhtiölle kiertoilmaus tiedolle, joka on haitallista globalististisille tavoitteille:

– Meillä on paljon nuoria käyttäjiä ja haluamme toki kannustaa heitä osallistumaan poliittiseen keskusteluun. Snapchat ei kuitenkaan enää hyväksy väärää ja valheellista tietoa levittävää poliittista mainontaa, Spiegel toteaa.

Mikäli "valheellinen tieto" koskisi vasemmistoliberaalien propagandaa, Internettiä halllitsevat kapitalistiset mediakorporaatiot olisivat jo ajat sitten olleet jokaisen valtamedian silmätikkuna ja itkuvirren aiheena. Mutta kun poliittisen tukahduttamisen kohteena ovat konservatiivit, media ei näe siinä mitään ongelmaa, vaan päinvastoin, se myhäilee tyytyväisyyttään kun kerettiläiset ajetaan poliittiseen marginaaliin, koska ne eivät suostu noudattamaan poliittisen korrektiuden ortodoksiaa.

5) Nykyinen valtavirran tiedonvälityksen nimellä kulkeva valheenlevitys on romahtunut tasolle, jolloin tulee ikävä jopa takavuosikymmenten Ylen kommunistitoimittajia. Heistä kenties tunnetuin, Leif Salmén, on Ylen uutisen mukaan juuri kuollut 67-vuotiaana. Hänen kuolemansa on varmasti vanhakantaiselle journalismibolshevimille surullinen menetys. Ikävä kyllä journalismi on tätä nykyä niin heikoissa kantimissa, että hänen avointa värin kantamistaan kaipaavat muutkin kuin punaisen yliopiston päivystävät desantit ja vanhat stalinistijäärät.


                                                            ************************



TV1, maanantai 18.11.2019 klo 21.00 A-studio

Perussuomalaiset ja kokoomus kisaavat suurimman puolueen paikasta. Studiossa kohtaavat oppositiojohtajat Jussi Halla-Aho ja Petteri Orpo. OneCoin-pyramidihuijaus vei kymmenientuhansien suomalaisten rahat. Vieraina rikoskomisario Marko Leponen keskusrikospoliisista ja kybervaluuttoihin perehtynyt tutkija Juri Mattila Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlasta. Juontajana Katri Makkonen. #yleastudio HD ohjelmatekstitys.

Ylen juttu ohjelmasta täällä.

Leipää ja poliittista sirkushuvia kansalle. Ohjelman ainoa anti oli näyttää millainen patkuli aikuiselta vauvalta näyttävä Petteri Orpo on. Eipä ihme, että sisäministerinä muukalaistulvan aikana vuonna 2105 toiminut Orpo sai kansan keskuudessa kutsumanimet Petturi-Orpo ja Rotupetturi-Orpo. Lisäksi kenellekään ei tullut ohjelmaa katsoessa uutisena, että sekä Orpo että Jussi Halla-aho pitävät nykyhallitusta Suomen historian kehnoimpana.


TV 1, 18.11.2019 maanantai klo 19.00, Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12)

2/4. Uusi hallinto. Franco julistautui Espanjan suvereeniksi hallitsijaksi ja loi itse oman julkisuuskuvansa. Hän asettui asumaan entisen kuninkaan kesäpalatsiin. Mitä tämä kertoo Francon mielenliikkeistä? HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min

YLE VAIKENI KUN VAPAA INTERNET LOPETETTIIN 5. KESÄKUUTA 2019

YouTuben toimitusjohtaja ja kanavan käyttäjien Isosisko Susan Wojcicki.
Valkoisten asiaa ajavien puheiden ja musiikkivideoiden (ns. RAC-musiikki)
löytyminen on YouTubessa nyt äärimmäisen vaikeaa.

Viime viikon keskiviikkoa voi pitää vapaan internetin viimeisenä päivänä. Silloin videopalvelujen globaali monopoli YouTube lopetti yhdellä kertaa tuhansia tilejä, joiden yhtiö katsoo edistävän "ylivalltaa", "salaliittoteoriota" ja muita "haitallisia asioita". Päätös on jatkoa yhtiön aiemmille koville toimille, joissa sensuuria on kiristetty vaivihkaisesti mutta päättäväisesti. YouTuben hermeettisesti suljettu sensuuri kansallismielisiä ja muita toisinajattelijoita vastaan ei eroa juurikaan somejätti Facebookin maaliskuisesta päätöksestä kieltää palvelussaan vain "valkoisen nationalismin" edistämisen. Häikäilemättömyydessään YouTuben päätös on jopa rajumpi kuin Facebookin etninen syrjintä valkoisia vastaan.

On selvää, että Googlen omistukseen kuuluvan YouTuben päätös oli Yhdysvaltain piilaksoon vasemmistioliberaalin eliitiin yhteisesti masinoima projekti. Tästä kertoo eri verkkopohjaisten suuryritysten rajoitustoimien ajallinen läheisyys, sensuurin tekninen samankaltaisuus ja sen kohdistaminen vain valkoisten intressiä ajaviin käyttäjiin. 

Lisäksi ei ole mikään salaisuus, että Facebookin lisäksi myös Google ja YouTube ovat liberaalijuutalaisten omistuksessa. Jopa juutalaisten perustama ja omistama Wikipedia tietää kertoa, että YouTuben toimitusjohtajana vuodesta 2014 asti toiminut Susan Wojcicki on taustaltaan juutalainen. Poliittisesti hän on vasemmistolainen ja kannattanut koko ajan konservatiivien ja oikeistoradikaalien suiden tukkimista verkossa.

Erikoisinta YouTuben "Suuressa harppauksessa" oli globaalien tiedotusvälineiden lähes täydellinen radiohiljaisuus. Vain muutama valtamedia kuten brittiläinen Independent kertoi asiasta tuoreeltaan. Luonnollisesti johtava suomalainen valtamedia Yle katsoi parhaaksi vaieta koko asiasta, vaikka se on aiemmin kirjoittanut eri verukkein myötäkarvaisesti YouTuben lisääntyneistä sananvapaudenrajoituksista. Viimeksi huhtikuussa Ylessä harmiteltiin sitä, että YouTube on "pilalla", koska "sinne ladataan liikaa videoita", vaikka jutussa suurinta ärtymystä tuotti se, ettei videomonopoli ole edelleenkään kyennyt riittävästi estämään toisinajattelijoiden "vihapuhetta".

Nyt kun YouTube ylittää "vapaassa lännessä" moninkertaisesti paljon moititun Kiinan valtiollisen sensuurin, Ylessä voidaan huokaista helpotuksesta. Videopalvelun oletetaan tästedes toimivan normaalisti kuten globalistit ja ns. edistyksellinen väki ovat aina toivoneet. Paitsi että viimeismimmällä päätöksellään YouTube tosiasiallisesti lakkautti lopullisesti alkuperäisen vapaan internetin. Siis sen Internetin, jota eivät hallinnoi  kansainväliset suuryhtiömonopolit ja niiden kanssa yhteistyötä tekevät globalistipoliitikot.

YouTuben Suuri puhdistus oli viimeinen osoitus siitä, että suuret teknologiayritykset ja palveluntarjoajat ovat muuttaneet Internetin sensuroiduksi, sieluttomaksi ja puhdistetuksi (kosher) paikaksi, jossa käyttäjien ainoa yhteinen nimittäjä on toimiminen persoonattomana kuluttajana. Jos kansalainen "loukkaa" (sanoo totuuden) jotakuta, sosiaalinen media tekee hänestä olemattoman tuhoamalla tämän profiilin. Näin yksilölle ei jätetä mitään sananvaltaa ja mielipidettä mistään asiasta. Tästedes ainoa "vapaus" netissä on olla kuluttajaidiootti muiden mukana.

Internet on tosiaan pilalla, mutta ei siten kuin vihapuheesta vaahtoavat ja  sensuuriin turvautuvat silmäätekevät suurelle yleisölle väittävät.

Hallitsevat globalistit tuhosivat sensuuril-
laan Internetin, mutta valehtelevat valta-
mediat kehtaavat syyttää vielä jäljellä
olevasta sanavapaudesta "vihan
kulttuuria". Kenelle tämä paskapuhe
muka menee enää läpi?

VALTIOVALTA, POLIISI JA MEDIA ETSIVÄT TUKAHDUTTAMISKEINOJA OMAA KANSAANSA VASTAAN

Yksi nykyajan suurimpia paradokseja on, että kaikki totuutta ilmituova puhe, jota poliittisesti korrekti valtaeliitti vihaa, on leimattu vihapuheeksi. Verkkolehti Kansalainen kertoi maanantaina, että Oikeusministeriön koordinoiman Against Hate -hankkeen vihapuheen vastainen viestintäkampanja käynnistyy 4. helmikuuta Mediataitoviikolla. Uutisen mukaan kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Samaisen kampanjan avulla pyritään myös lisäämään innokkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Oikeusministeriö ei määrittele omaehtoisesti vihapuheen sisältöä, vaan kopioi sen suoraan Euroopan neuvoston ministerikomitealta, joka ei ole saanut minkäänlaista demokraattista mandaattia EU-kansalaisilta. Kyse on siis puhtaasti neuvostobyrokraattisesta juntasta, joka määrää omien ideologisten mielihalujensa mukaan sen mitä unionin maissa saa sanoa (kritisoida) ja mitä ei. Ministerikomitean määritelmän mukaan

vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää tai muuten yleisesti haitallista ilmaisua.

Kyseisen uhkavaatimuksen perusteella jo tilastollisten tosiasioiden julkituominen tietyistä maahanmuuttajaryhmistä voisi olla vihapuhetta, koska faktojen esittäminen saattaa tuntua muukalaisista ja heidän etuaan ajavista petoksellisista poliitikoista vihalta. Vaikka uutisjutussa myönnetään epäsuorasti, että kaikki vihapuhe ei ole rangaistavaa ("Vihapuhe voi olla rangaistavaa"), pyritään siinä silti luomaan mielikuva, että vihapuhe olisi esimerkiksi Suomessa virallinen lakitermi. Lakimme ei vihapuhetta tunne, mutta kilttejä kansalaisia pelotellakseen media ja viranomaiset puhuvat siitä tavalla, jossa tietyn tunnerekisterin ilmaisut olisivat jo kriminalisoituja. Tämä on epäilemättä nomenklatuuran eräs tehokkaimmista keinoista edistää yhteiskunnallista itsesensuuria sille kiusallisista asioista.

Käsitteenä vihapuhe on tarkoituksellisesti epämääräinen, jotta sitä voidaan venyttää tarpeen mukaan ja käyttää mielivaltaisesti aitoa poliittista oppositiota vastaan. Ei tarvitse olla käsiteanalyytikko ymmärtääkseen, että hegemoninen valta käyttää vihapuhetta poliittisten vapauksien "legitiiminä" tukahduttamiskeinona. Lopullisena tavoitteena on tietenkin kriminalisoida kaikki yhteiskunnalliset pyrkimykset, joissa yritetään vahvistaa traditionaalista perhekäsitystä ja estää kehitysmaiden massainvaasio Eurooppaan.

Vihapuheen käsitteen alkuperästä ja motiiveista ei tietenkään haluta julkista keskustelua, koska se paljastaisi helposti sen neuvostoliittolaiset juuret, jotka johtavat tukevasti myös jälkimarxilaiseen uusvasemmistoon etenkin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin myös 60-lukulaisten vasemmistolaisten 1990-luvulla yleiseen tietoisuuteen levittämä poliittinen korrektius, jota voi pitää vihapuheen ideologisena sisarena ja välttämättömänä ehtona.

Monelle rivikansalaiselle vihapuhe-termin historiallinen tausta lienee tuiki tuntematon, kiitos asiasta vaienneen koululaitoksen, yliopiston ja median. Vihapuheen käsitte ja poliitisen korrektiuden teoria luotiin lähinnä Itärannikon Ivy League -yliopistojen jälkimarxilaisissa aivoriihissä, joissa kriittisen teorian oppien mukainen kulttuurimarxilainen kauna "valkoista heteroseksuaalista länsimaista yhteiskuntaa" vastaan on vellonnut 1960-luvulta lähtien.

On tragikoomista, kuinka täällä kaukaisessa Suomessa hyväuskoiset rivipoliisit ovat omaksuneet Atlantin takaisen länsivihamielisen vihapuhediskurssin itsestäänselvänä yhteiskunnallisen keskustelun lähökohtana. Samalla se on myös osoitus poliisin sisäisestä rappiosta, koska se haluaa vihapuhediskurssilla rajata perustuslaillista sanavapautta ja ohjata kansalaiskeskustelua sellaiseksi, jossa vasemmistoliberaalin yhteiskunnan tabuihin ei koskettaisi. 

Nämä molemmat asiat käyvät selväksi eilisessä Yle-uutisessa Poliisilta harvinainen vetoomus Runebergin päivänä vihapuhetta vastaan: "Ei ihan tyypillistä virkapuhetta". Uutinen kertoo ikävällä tavalla, kuinka poliisi on tämän vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla politisoitunut EU-glogalistien ideologiaa noudattavaksi pakkovoiman käyttäjäksi. Poliisi ei ole enää se kansalaisia palveleva tuttu Reinikainen, vaan orwellilainen ajatuspoliisi, Polpo, joka kyttää ihmisiä "väärien" mielipiteiden vuoksi.

Ylen kritiikittömässä uutisjutussa poliisi näyttää ottaneen jopa naisellisen suostuttelun keinot käyttöön, jotta kansalaiset luopuisivat oikeutetusta yhteiskuntakritiikistään ja alistuisvat nykysuomettuneeseen itsesensuuriin. Ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko hyödyntää härskisti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää Sisä-Suomen poliisilaitoksen Facebook-sivulla kehottaessaan kansalaisia pitämään poliittisesti epäkorrektit mölyt mahassaan:

– Mutta olisiko Runebergikään osannut arvata, miten suomen kielellä vielä sivalletaan, ruoskitaan, henkisesti lyödään ja satutetaan? Olisiko hän pöyristynyt ja sanonut, että kuka kielellämme toista raiskaa, se mielellänsä hinnan maksaa, unettomina öinä, pelkona varjossaan, vihollisen vihaa alati paeten?

Juurakko-Vesikon ounastelu Runebergin mietteistä nykypäivästä kuuluu samaan sarjaan kuin valtamedian levittämät henkilöhaastattelut, joissa sotaveteraanien todistetaan taistelleen homojen ja kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten puolesta saksalaisperäistä fasismia vastaan. Mistä ihmeestä ylikonstaapeli voi olla varma, että nationalistina tunnettu Runeberg olisi kauhistellut kansalaisten oikeutettua pettymystä poliittista johtoa, virkamieskuntaa ja mediaa kohtaan? Jos Runeberg eläisi tänään, olisi paljon todennäköisempää, että hän yhtyisi petetyksi tulleiden kansalaisten kuoroon kuin puolustaisi tsarististen EU-komissaarien palveluksessa olevia kasakoita.

EU-mielisen poliisijohdon äänitorveksi ryhtynyt Juurakko-Vesikko haluaa kieltää myös anonyymin mielenilmaisun, koska se on muka raukkamaista. Poliisin mielestä ajatusrikoksista pitää ehdottomasti kertoa omalla naamallaan:

Tekstillä Juurakko-Vesikko haluaa kiinnittää huomiota kielenkäyttöön. Etenkin netissä mennään usein sen varjoon, ettei henkilöllisyys paljastu.

Totta kai henkilö, joko toistaa järjestelemän hellimiä arvoja omalla nimellään ei ole mitään pelättävää seurauksista. Kyse on samasta jos julistautuu Vatikaanissa katolilaiseksi tai olisi ylistänyt Stalinia 1930-40-lukujen NKP:n puoluekokouksissa. Sen vuoksi pitäisikin kysyä, millaisia rangaistuksia ja seurauksia (mm. työpaikan menetys) anonyymiteetin kieltäjät olisivat itse valmiita kestämään mielipiteistä, joita järjestelmä pitäisi epäsopivina. Todennäköisesti he jättäisivätkö ne rangaistusten pelossa kertomatta. Tässä on jälleen eräs keino edistää itsesensuuria.

– Etenkin nettimaailmassa kieli on ruokotonta. Tuntuu, että sitä mitä kirjoitetaan, ei sanottaisi päin naamaa.

Sopimattomasta kielenkäytöstä hurskastelu on jokseekin irvokasta samalla kun todelliset teot lakaistaan maton alle. Sitä paitsi vihan tunne on usein täysin perusteltua sanoopa tunteita tukahduttava ajatus- ja tunnepoliisi asiasta mitä tahansa. Toistaiseksi totuuspuheena tunnettu "vihapuhe" onkin ilman valtaa olevan kansan ainoa tapa protestoida. Ylikomisariolle näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että vihaiset sanat ovat vain reaktiota petoksellisiin tekoihin ja päätöksiin, joita suomalasivihamielinen hallintokoneisto kohdistaa alamaisina pitämiinsä tavallisiin suomalaisiin.

Syy miksi ylikomisarion haastattelu julkaistiin juuri nyt liittyy verkkolehti Kansalaisessa mainittuun uutiseen Oikeusminteriön vihanpuheen vastaisesta kampanjasta, johon osallistuu lisäksi sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Verkostoon kuuluvat myös tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI, Rikosuhripäivystys, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Ylikomisarion haastattelujutun lopussa asia myös kerrotaan:

Oikeusministeriö aloitti eilen Against Hate -hankkeen viestintäkampanjan. Itse hanke on vanhempi. Kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Kampanjalla pyritään myös lisäämään halukkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Poliisi ja ministerit osoittavat kampanjallaan vain pelkäävänsä alamaisia, jotka eivät alistu kansallisesti itsetuhoiseen politiikkaan. Vallassa olijoiden näkökulmasta kansalaiset eivät ole luottamuksen arvoisia heidän viisaana pitämälleen politiikalle, joten tyhmää kansaa pitää sen vuoksi valvoa ja rangaista, jotta se palaisi takaisin ruotuun. Kaikki sujuu elitiin mielestä niin kauan hyvin kunhan kansa on ymmärtämättä, että valta kuuluu heille ja poliitikkojen pitää palvella kansaa.

YLE PUOLUSTELEE YOUTUBEN VIIMEISINTÄ SENSUURIPÄÄTÖSTÄ

Videokanava YouTube on yksi merkittävimmistä Internetin palveluntuottajista ja informaation jakajista. Facebookin tapaan sekin on vahvasti liberaalijuutalaisessa omistuksessa ja kuuluu Googlen valtavaan yritysimperiumiin, jolla on lähes monopoliasema saatavan tiedon portinvartijana. Valtamedian vaikenemasta sensuurista puhuttaessa YouTubella on oma ikävä roolinsa, vaikka se ei olekaan saanut keskustelussa samanlaista huomiota kuin Facebook. Syynä tähän on se, että YouTuben sensuuri ei ole koskenut niin suurta Internetin käyttäjämassaa kuin Facebookin. 

Zuckerbergin johtamalle sosialistimedialle tunnusomaiset mielivaltaiset julkaisukiellot, varjobannit ja tilien jäädyttämiset ovat viime vuosina koskeneet huomattavaa osaa tavallisia länsimaalaisia. Sitä vastoin YouTuben sensuuri iskee suoranaisesti vain videokanavien ylläpitäjiin eikä niinkään videoita seuraaviin katsojiin, vaikka jälkimmäisiä harmittaakin hetkellisesti halutun videon katoaminen.

Samanmieliset länsimaiden mediat eivät edes tunnusta poliittisen verkkosensuurin olemassaoloa. Ne pyrkivät peittämään ilmiön kääntämällä keskustelun "vihapuheeseen", "valeuutisiin" ja "vastuulliseen tiedottamiseen". Kun monopoliasemassa olevat Internetin palveluiden tuottajat ilmiselvästi estävät vapaata tiedonvälitystä, monoliittinen valtamedia selittää tilanteen toimena, jolla ehkäistään "harhaanjohtavat tiedon levittäminen". Tästä orwellilaisesta tiedotuslinjasta antaa kouluesimerkin Ylen verkkosivujen uutinen Youtube lupaa lopettaa harhaanjohtavien videoiden suosittelun käyttäjilleen. 

Uutisjuttu antaa YouTuben sensuurista harhaanjohtavan siloitellun kuvan ikään kuin videojätti ei muutoin harjoittaisi paljon ankarampaa mielipiteiden ja kiusallisten tosiasioiden tukahduttamista. Satunnaiselle liberaalille tämä voi olla aidosti yllättävä tieto, koska hän ei juuri koskaan henkilökohtaisesti kohtaa sensuuria. Tähän on syynä se, että Internetissä globaalit vaikuttajat antavat vasemmistoliberaalien näkemysten virrata vapaasti, koska ne edustavat pitkälti samaa mielipidettä, jota valtamediakin edustaa.

Vaikka liberaalit puhuvat kovaan ääneen sananvapauden tärkeydestä, heitä ei liikuta poliittisten vastustajien kohtaama sensuuri, koska he hyötyvät siitä itse. Tässä liberaalit todennäköisesti tunnistavat oman kaksinaamaisuutensa, jonka vuoksi he pyrkivät rationalisoimaan havaitsemansa kognitiivisen dissonassin. Helpointa on pitää itselleen vastakkaisia näkemyksiä "epätosina" ja "epätieteellisinä", joiden poistaminen julkisesta levityksestä ei olekaan sensuuria, vaan vastuullinen teko "ainoan totuuden" puolesta. Tämä linja käy selväksi myös Ylen uutisessa:

Palvelu ei jatkossa suosittele enää sensaatiohakuisia videoita, joiden sisältö on todistettu tieteellisesti valheelliseksi. Lisäksi suosittelulistoilta poistetaan videot, jotka esittelevät erilaisia paikkansapitämättömiä salaliittoteorioita, kuten teorian siitä, että Yhdysvaltain hallinto toimi syyskuun 11. päivän WTC-iskun takapiruna.

Sananvapauteen kuuluu itselleen epämieluisan informaation esittämisen suvaitseminen, mutta tämä periaate näyttää olevan hylätty jo aikaa sitten pehmeää totalitarismia edistävässä valtamediassa. Kun ylikansallinen videomonopoli alkaa määritellä hyväksyttävän totuuden kriteerejä taustalla häärivän EU:n avustuksella, ollaan tutulla sensuurin tiellä, joka ei poikkea mitenkään muslimien, kommunistien tai keskiajan katolisten mustasukkaisesta tavasta omistaa ainoa oikea totuus. Jos YouTubea kiinnostaisi aidosti totuuteen pyrkiminen, se sallisi vapaan debatin klassisen sananvapausperiaatteen mukaisesti. 

Sitä paitsi mikäli "lopullinen totuus" on paljastuakseen se kestää helpoiten juuri villeimmät salaliittoteoriat. Uutisjutussa mainittu WTC-salaliitto lieneekin vain lukijoita varten esille otettu olkiukko, jonka varjolla voidaan tukahduttaa tieto, joka oikeasti kyseenalaistaa vallalla olevat ideologiset "totuudet". 

Vasemmistoliberaalille ideologialle myötämielinen YouTube ei tietenkään halua varjobannata tubettajien kaikkia salaliittoteorioita, mikä on tuttua poliittisten videoiden seuraajille. YouTube suosittelee katsojilleen edelleen paranoidien feministien ja muiden marxilaisjäännösten tekemiä propagandavideoita, mikä yhtiön nykyisen linjanvedon mukaan tarkoittaa sitä, että niissä levitetyt salaliittoteoriat ovat paikkaansapitäviä!

Mitä taas tulee YouTuben kotikuoisen tiedejuryn ratkaisuun estää näkyvyys videoilta, jotka on "todistettu tieteellisesti valheellisiksi", päätöksessä näkyy samanlainen ideologisilla kriteereillä pelaaminen kuin salaliittoteorioiden paikkaansapitävyyden määrittelyssä. YouTubella ei ole nimittäin mitään halua karsia näkyvyyttä esimerkiksi videoilta, joissa ajetaan transseksuaalisuuden epätieteellistä agendaa. Videoissa uskotellaan häikäilemättömästi katsojille, että sukupuolia on jopa kymmeniä. Kun tällaisia väitteitä tarkastellaan tieteellisen konsensuksen näkökulmasta, sukupuoli määritellään sukukromosomien mukaan, joita on miehellä tyyppiä XY ja naisella XX – toisin sanoen aitoja sukupuolia on vain kaksi. Setalaisten esiin nostama intersukupuolisuus (XXY) ei ole kolmas sukupuoli, vaan sukupuolisuuden kehityspoikkema, jota tavataan Suomen 5,5 miljoonaisesssa väestössä n. 20 kpl vuodessa. 

Harhaisten mielten kokemuksia "eri sukupuolista" pitäisi saada sanavapauden nimissä levittää julkisesti yhtä lailla kuin niiden relevanssia kiistäviä tieteellisiä ja yhteiskunnallisia argumentteja. YouTuben ongelmana onkin se, ettei se salli koko poliittisen spektrin kannattamia tieteellisiä ja yhteiskunnallisia näkemyksiä. Totuuden rakastajien silmissä tällainen kehitys on huolestuttavaa, varsinkin kun juuri konservatiivien kannattamat näkemykset sukupuolesta, rodusta, älystä, rikollisuudesta jne. saavat entistä enemmän tieteellistä tukea samalla kuin 68-sukupolven vasemmistolais-behaviouristiset tabula rasa -ihmiskäsitykset ovat siirtymässä koko joukolla historian romukoppaan. 

Ylen uutisessa käsitelty YouTuben uusin linjanveto poliittisesti epäkorrekteiksi katsomilleen videoille on mediamammutin kaikista sensuuritoimista vain se tuorein eikä läheskään ankarin. Uutisessa jää kertomatta, että viime kesästä lähtien YouTube on tehnyt valtavia poliittisia puhdistuksia videokanavien ylläpitäjistä. Osasyynä linjan muutokseen on videomonopoli Facebookilta omaksuttu politiikka, jossa hyväksytään mukisematta kaikki ilmiannot ja valitukset mikäli kohteena on kansallismielinen, EU-vastainen, liberalismi - ja maahanmuuttokriittinen julkaisu. 

Avuliaina ilmiantajina toimivat "antikapitalistiset" äärivasemmistolaiset, jotka näyttävät tekevän mielellään yhteistyötä monopolikapitalistisen suuryhtiön kanssa. Mitään häpeämättömille 2000-luvun pavlik morozoveille kaikkein nilkkimäisimmätkin keinot estää vapaa poliittinen kilpailu ja tiedonvälitys on moraalisesti hyväksyttävää, kunhan vastapuoli saadaan leimattua "natseiksi" ja "rasisteiksi". Natseja näillä variksille ja takkutukille ovat kaikki demareista oikealle ja rasisteja jo pelkät eurooppalaisen identiteetin puolustajat. 

Erityisesti Suomessa sananvapauden vastaisen anonyymin kampanjoinnin kohteiksi YouTubessa ovat viime aikoina jotuneet kansallismielistä rockia soittavat kotimaiset yhtyeet. Ulkomailla sensuurivaatimukset näyttävät kohdistuneen takavuosikymmeninä vaikuttaneen antikommunistiseen Skrewdriver-orkesteriin, jonka täysin laillisia yhteiskuntakriittisiä kappaleita on alkanut poistua YouTubesta vaivihkaisesti mutta alati kiihtyvällä vauhdilla.

YouTuben yhteisönormeissa uusvasemmiston kulttuurimarxilainen tartunta näkyy mm. siinä, että poliittista sensuuria harjoitetaan vain valkoisia eurooppalaisia vastaan. Vasemmistovasikoiden joukkoilmannosta ei välttämättä seuraa videon poistaminen, vaan sen näkyvyys estetään ainoastaan valkoisissa sivistysvaltiossa. Ilmeisen kierona taktiikkana on tässä luoda mielikuva, ettei kyse olisikaan sensuurista, koska videohan näkyy Afrikan ja Aasian maissa. Kun poliittisen dokumentin ja musiikkivideon kohteena ovat kuitenkin eurooppalaiset, on yhdentekevää näkyykö se toisella puolella maailmaa. Koska YouTuben toiminta on jo lähtökohtaisesti näin kieroa, ei ole ihme, ettei se kykene sensuurissaan suoraselkäiseen videoiden poistamiseen, vaan uskottelee maarajoituksillaan kai itselleenkin olevansa yhä sanavapautta kunnioittava julkaisukanava.